Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12293-12312 of 25478
  • Hokkanen, Laura (Helsingin yliopisto, 1997)
    Acute encephalitis is an inflammation of the brain, mostly caused by viral infection. A variety of cognitive symptoms may persist after the acute stage, and neuropsychological assessment is crucial in evaluation of the outcome. The most commonly reported sequelae are memory deficits. The main aims of this study were to investigate the types of memory impairment in various encephalitides, the frequency of global amnesia following encephalitis, and the changes in the deficits during follow-up. Between 1 January 1985 and 31 December 1994, 77 adult patients under the age of 75 with acute encephalitis but without alcohol abuse, or coexisting or previous neurological diseases were consecutively referred for neuropsychological examination at the Department of Neurology, Helsinki University Central Hospital. The aetiology was established in 44/77 (57%) patients; 17 had Herpes simplex virus encephalitis (HSVE). Transient amnesia (TENA) at the acute stage of the disease was found in 70% of patients. Furthermore, similarly to brain trauma, TENA was found to indicate cognitive outcome. The frequency of persisting global amnesia syndrome with both anterograde and retrograde amnesia in all encephalitic patients was 6%. One patient had isolated retrograde amnesia, which is very rare. In HSVE the frequency of global amnesia was 12.5%, which is lower than expected. As a group, HSVE patients were not found to have a homogeneous pattern of amnesia, instead subgroups among all encephalitic patients were observed: some patients had impaired semantic memory, some had difficulty predominantly with executive functions and some suffered from an increased forgetting rate. Herpes zoster encephalitis was found to result in mild memory impairment only, and the qualitative features indicated a subcortical dysfunction. On the whole, the cognitive deficits were predominantly found to diminish during follow-up. Progressive deterioration was often associated with intractable epilepsy. The frequency of dementia was 12.5%. In conclusion, the neuropsychological outcome, especially in HSVE, was more favourable than has previously been reported, possibly due to early acyclovir medication. Memory disorders after encephalitis should not be considered uniform, and the need for neuropsychological rehabilitation should be considered case-by-case
  • Uusihakala, Katja (Helsingin yliopisto, 2008)
    Memory Meanders is an ethnographic analysis of a postcolonial migrant community, white former Rhodesians, who have emigrated from Zimbabwe to South Africa after Zimbabwe s independence in 1980. An estimated 100 000 whites left the country during the first years of independence. Majority of these emigrants settled in South Africa. In recent years President Mugabe s land redistribution program has inflicted forced expulsions and violence against white farmers and black farm workers, and instigated a new wave of emigration. Concerning the study of Southern Africa, my research is therefore very topical. In recent years there has been a growing concern to study postcolonialism as it unfolds in the lived realities of actual postcolonies. A rising interest has also been cast on colonial cultures and white colonials within complex power relationships. My research offers insight to these discussions by investigating the ways in which the colonial past affects and effects in the present activities and ideas of former colonials. The study also takes part in discussing fundamental questions concerning how diaspora communities socially construct their place in the world in relation to the place left behind, to their current places of dwelling and to the community in dispersal. In spite of Rhodesia s incontestable ending, it is held close by social practices; by thoughts and talks, by material displays, and by webs of meaningful relationships. Such social memory practices, I suggest, are fundamental to how the community understands itself. The vantage points from which I examine how the ex-Rhodesians reminisce about Rhodesia concern ideas and practices related to place, home and commemoration. I first focus on the processes of symbolic investment that go into understanding place and landscape in Rhodesia and ask how the once dwelled-in places, iconic landscapes and experiences within places are reminisced about in diaspora. Secondly, I examine how home both as a mundanely organized sphere of everyday lives and as an idea of belonging is culturally configured, and analyze how and if homes travel in diaspora. In the final ethnographic section I focus on commemorative practices. I first analyze how food and culturally specific festive occasions of commensality are connected to social and sensual memory, considering the unique ways in which food acts as a mnemonic trigger in a diaspora community. The second example concerns the celebration of a centenary of Rhodesia in 1990. Through this case I describe how the mnemonic power of commemoration rests on the fact that culturally meaningful experiences are bodily re-enacted. I show how habitual memory connected to performance is one example of how memory gets passed-on in non-textual ways.
  • Järvilehto, Laura (Helsingin yliopisto, 2006)
    The objective of this study is twofold: Firstly, to investigate how men and women living in Tanala villages in the Ranomafana National Park buffer zone differ in their natural resource use and livelihood. Secondly, based on this information, the intention is to find out how the establishment of the park has influenced people living in the buffer zone from the gender point of view. The data have been gathered mainly by using semi-structured interviews. Group interviews and individual interviews were carried out in three buffer zone villages. In addition, members of the park personnel were interviewed, observations were made during the visits to the villages and documents related to the planning and the administration of the park were investigated. The data were analysed using qualitative content analysis. It seems that Tanala women and men relate to their environment in a rather similar way and that they have quite equal rights considering the use and the control of natural resources. Probably this is the reason why the management of the Ranomafana National Park has practically not taken gender issues into account in the planning of the park or in administering activities related to it. Both Tanala men and women can own and inherit land, and in most cases they also exert full control over it. Similarly, women and men seem to control their own labour as well as the produce of their work. There is a strong gendered division of labour in Tanala villages, based on the conception of men doing the hard and difficult work and women s tasks being easy. This idea does not appear to correspond with reality, but it rather seems to be a social construction highlighting the importance of men s work at the expense of women s tasks. At the household level, men and women have equal say considering environmental resources management as well as other kinds of issues, but at the community level women are significantly less active than men in decision making. Since the park management has not paid any special attention to this, women s voices and their interests have not been heard as much as those of men in park related meetings. In consequence, there have been no development projects focused on women s cultivation activities, for example. The establishment of the park has also had another important gendered impact. Since the creation of the park local people have been forbidden to enter the park forest. In practise this ban has mostly affected women, and the forest has become a men s space considering both the access to it and it s resources as well as the feeling of authority. As a conclusion it can be stated that for achieving socially just nature conservation, it is important to take gender issues into consideration even if gender relations seem to be quite equal. In Ranomafana area the situation could be improved, for example, by listening more carefully to women s interests and needs.
  • Sutka, Henri (2012)
    Tausta Työelämässä menestymistä käsittelevät tutkimukset ovat perinteisesti jakaneet työelämässä menestymisen käsitteen objektiivisesti koettuun menestymiseen ja subjektiivisesti koettuun menestymiseen. Objektiivinen menestyminen tarkoittaa faktapohjaisia asioita, kuten hierarkkista statusta organisaatiossa. Subjektiivinen menestyminen viittaa työtyytyväisyyden kaltaiseen koettuun asiantilaan. Tutkimus käsittelee työelämässä menestymiselle annettuja syyselityksiä eli attribuutioita. Attribuutiot muodostavat tutkimukseen teoreettisen raamin, jonka sisällä ovat menestykselle annetut selitykset. Tutkimuksen päätarkoituksena on selvittää työelämässä menestymiselle annettujen attribuutioiden sisältöä, ei niiden rakennetta. Aineisto Tutkimuksen aineisto koostuu yhdeksästä työelämässä menestymisen syitä henkilökohtaisella tasolla kartoittavasta puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Tutkittavat ovat omien organisaatioidensa ylintä johtoa. Heidän johtamiensa organisaatioiden vaihtelevat kooltaan kymmeniä työllistävistä aina tuhansia työllistäviin. Tutkittavat edustavat varsin erilaisia toimialoja. Iältään he ovat keskimäärin 56-vuotiaita. Haastattelut toteutettiin kesällä ja syksyllä 2010. Menetelmät Työelämässä menestymisen syyselityksiä tutkittiin laadullisesti. Menetelmä on lähinnä induktiivisesti etenevä aineistölähtöinen sisällönanalyysi. Analyysiyksikkönä on pääasiassa ajatuskokonaisuus. Aineistoa käsitellään myös erilaisilla tutkimusaiheeseen liittyvillä teorioilla. Keskeiset tulokset Lapsuudessa ja nuoruudessa vanhempien esimerkki, ei niinkään neuvot, nähtiin tärkeänä attribuutiona myöhemmälle työelämämenestykselle. Tutkittavat eivät perustele menestymistään kognitiivisilla seikoilla, kuten korkeilla älyllisillä ominaisuuksillaan. He painottavat metakognitiota, omistautumistaan työlle, ahkeruuttaan ja muita motivationaalisia tekijöitä. Tutkittavat attribuoivat työelämässä menestymistään arvojensa ja ominaisuuksiensa kohtaamisella työtehtävän ja organisaation kanssa. Tutkittavat korostavat sattuman merkitystä työelämässä menestymisensä syynä.
  • Niemenkari, Hanna-Riikka (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tiivistelmä Referat Menestyksen käsite: Esimerkkitapauksena Helsingin yliopisto pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan menestyksen käsitettä käsiteanalyyttisen menetelmän avulla. Menestyksen käsitettä tarkastellaan suhteessa lähikäsitteisiinsä ja vastakohtiinsa. Huomiota kiinnitetään myös menestyksen käsitteen historialliseen muutokseen. Menestyksen käsite sisältää lähikäsitteensä ja osan vastakohdistaan. Kirjallisuuden avulla kiinnittäen huomiota menestyksen arvioimiseen erilaisissa asiayhteyksissä. Tutkielman tavoitteena on luoda menestyksen käsitettä selkeyttäviä käsitteellisiä erotteluja, joita voidaan käyttää välineinä menestyksen käsitteen tarkastelemisessa Helsingin yliopiston kontekstissa. Välineiksi määrittyivät sisäinen, ulkoinen ja kokonaisvaltainen menestys. Menestystä voi tarkastella myös saavuttamisen, tapahtumisen ja olosuhteiden näkökulmasta. Tutkielma on toteutettu sosiaalietiikan pääaineessa sosiaalietiikan peruskäsitteiden pro seminaarissa. Teoreettisen taustan tutkielmalle muodostavat Jaana Hallamaan yhteistoiminnan etiikan teoria ja Georg Henrik von Wrightin Hyvän muunnelmia -teoksessa esitetyt teoreettiset erottelut hyvän luonteesta. Menestystä tarkastellaan teoreettisesti toiminnan ja hyvän näkökulmasta. Toiminnan ja hyvän käsitteet ovat tärkeitä etiikan ja sosiaalietiikan tutkimuskohteita. Menestystä tarkastellaan yksilötoiminnan näkökulmasta kiinnittäen huomiota menestykseen toimintana ja prosessina. Yksilötoiminnan näkökulmasta arvioidaan myös menestyksen subjektiivista puolta, menestystä teknisenä hyvänä ja suorittamisena sekä menestystä sisäisenä hyvänä ja kukoistamisena. Helsingin yliopistoa analysoidaan akateemisena yhteisönä, jonka tarkoitus on tarjota tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta. Aineistona käytetään vuosien 2007–2009, 2010–2012 sekä 2013–2016 strategiaa yhdessä Helsingin yliopiston opetuksen ja opintojen eettisten periaatteiden ja Helsingin yliopiston avajaisissa vuosina 2013 ja 2014 pidettyjä juhlapuheita. Helsingin yliopiston toimintaa verrataan analyysissa yrityksen toimintaan. Helsingin yliopiston toimintaa tarkastellaan yhteistoiminnan teorian näkökulmasta ja kiinnitetään huomiota toimijoiden intressien huomioonottamiseen. Aineistosta paljastuvia menestysnäkemyksiä kommentoidaan ajankohtaisen keskustelun avulla ja erityistä huomiota kiinnitetään vuonna 2010 voimaan tulleen yliopistouudistuksen vaikutukseen ja 1.8.2015 voimaan tulevaan uuteen Helsingin yliopiston johtosääntöön.
  • Porvali, Stana (2001)
  • Salminen, Jetta (2001)
    Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia menettelytapojen oikeudenmukaisuuden ja kehityskeskustelujen yhteyttä tiimi-ilmapiiriin. Tutkimuksen kohderyhmän muodosti Suomen Autokatsastus Oy:n katsastusasemien (n = 128) henkilökunta (n = 789). Aineisto tutkimukseen on kerätty kyselytutkimuksena. Tutkimuksessa otettiin lähtökohdaksi Westin neljä tiimi-ilmapiiri ulottuvuutta: visio, osallistumisen turvallisuus, tuki innovaatioille ja tehtäväorientaatio. Menettelytapojen oikeudenmukaisuuden tutkimus kohdistuu henkilöiden käsityksiin siitä miten päätökset on tehty. Sosiaalipsykologiassa on kaksi hallitsevaa menettelytapojen oikeuden-mukaisuuden teoriaa, jotka esitellään tutkimuksen teoriaosuudessa. Ne ovat kontrollimalli ja ryhmän arvo-malli. Kehityskeskustelut esitetään tutkimuksessa hyvin yleisellä tasolla, koska niistä ei ole systemaattista tieteellistä tutkimusta. Menettelytapojen oikeudenmukaisuuden ja kehityskeskustelujen yhteyttä tiimi-ilmapiirin ulottuvuuksiin tarkasteltiin korrelaatioiden ja regressioanalyysin avulla. Tämän jälkeen tarkasteltiin oikeudenmukaisuuden moderaatiota eli tutkittiin menettelytapojen oikeudenmukaisuuden ja kehityskeskustelun interaktiovaikutusta. Korrelaatiotutkimuksessa kaikki muuttujat korreloivat keskenään voimakkaasti. Regressioanalyysissä selittävinä tekijöinä tarkasteltiin menettelytapojen oikeudenmukaisuutta ja kehityskeskustelua sekä niiden interaktiovaikutusta. Selitettävinä olivat vuorotellen tiimi-ilmapiirin ulottuvuuksia kuvaavat summamuuttujat: visio, sitoutuminen, tuki innovaatioille sekä työn kehittäminen ja asiakkaiden odotukset. Kaksi viimeistä muodostivat yhdessä Westin teorian tehtäväorientaation. Regressioanalyysissä merkittäväksi selittäjäksi tiimi-ilmapiirille nousi ainoastaan menettelytapojen oikeudenmukaisuus. Kehityskeskustelu ei tutkimuksessa pystynyt suoraan ennustamaan tiimi-ilmapiirin ulottuvuuksista muita kuin tehtäväorientaation muodostavista muuttujista toista eli työn kehittämistä. Oikeudenmukaisiksi koetut menettelytavat ennustivat voimakasta visiosuuntautuneisuutta, sitoutumista ja ilmapiiriä, joka tukee innovaatioita. Menettelytapojen oikeudenmukaisuudella ja kehityskeskustelulla oli interaktiovaikutus asiakkaiden odotuksiin. Jos koko tiimi kokee menettelytavat oikeudenmukaisiksi ja kehityskeskustelu on mennyt kaikkien jäsenten osalta hyvin niin tiimi pyrkii suorittamaan tehtävänsä mahdollisimman hyvin eli ottaa asiakkaiden odotukset huomioon. Kehityskeskustelut parantavat siten asiakaspalvelua menettelytavoiltaan oikeudenmukaisessa tiimissä, mutta eivät tiimissä, jonka menettelytavat koetaan vähemmän oikeudenmukaisiksi. Tiimi-ilmapiirin ulottuvuuksien yhteyttä innovaatioihin on tutkittu paljon, koska ulottuvuuksien syntymisen taustalla oli Westin mielenkiinto innovaatiotutkimukseen. Muuten tiimi-ilmapiiriä ei ole aikaisemmin juuri tutkittu. Tämä tutkimus osoitti menettelytapojen oikeudenmukaisuuden olevan vahvasti yhteydessä tiimi-ilmapiiriin. Lisäksi Westin malli tiimi-ilmapiirin ulottuvuuksista sai tukea tutkimuksessa.
  • Auvinen, Katri (2014)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ovatko menettelytapojen oikeudenmukaisuus, työperäinen autonomia, ideointiin kannustaminen sekä konfliktit yhteydessä työntekijöiden muutosorientoituneeseen organisaatiokansalaisuuskäyttäytymiseen. Tutkimuksen hypoteeseissa näiden yhteyksien oletettiin olevan positiviisia. Lisäksi tutkittiin erilaisten taustatekijöiden vaikutusta tähän riippuvaan muuttujaan. Lisäanalyysina tutkittiin, onko menettelytapojen oikeudenmukaisuuden ja muutosorientoituneen organisaatiokansalaisuus-käyttäytymisen yhteydessä eroja miehillä ja naisilla. Tutkimuksen teoreettisina viitekehyksinä olivat sosiaalisen identiteetin teoria sekä sosiaalisen vaihdon teoria, joita molempia on käytetty selittämään organisaatiokansalaisuuskäyttäytymiseen liittyviä prosesseja. Sosiaalisen identiteetin teoria tarjoaa tässä tutkielmassa selityksen sille, miksi työntekijä käyttäytyy juuri ryhmätavoitteiden mukaisesti eikä niinkään henkilökohtaisten tavoitteidensa mukaisesti. Sosiaalisen vaihdon teorian kautta organisaatiokansalaisuuskäyttäytyminen nähdään työntekijälle helposti kontrolloitavana vaihdon välineenä. Lisäksi tutkielman teoriaosiossa käsiteltiin organisaatiokansalaisuuskäyttäytymistä ja sen muutos-orientoitunutta ulottuvuutta sekä näiden suhdetta muihin tutkielmassa tarkasteltuihin tekijöihin. Aineistona tutkimuksessa käytettiin Työolobarometri 2011 aineistoa, jolla selvitetään vuosittain suomalaisen työelämän laatua palkansaajien näkökulmasta. Tausta-analyysien jälkeen suoritettiin hierarkkinen binäärinen logistinen regressioanalyysi, jolla tutkittiin taustatekijöiden, riippumattomien muuttujien sekä interaktion yhteyttä riippuvaan muuttujaan. Tulokset tukivat sitä, että autonomian sekä konfliktien määrällä on merkitystä muutosorientoituneeseen organisaatiokansalaisuuskäyttäytymiseen. Myös yksikön koolla todettiin olevan tilastollisesti merkitsevä vaikutus riippuvaan muuttujaan. Interaktio ei tullut tilastollisesti merkitseväksi. Lisäanalyysina suoritettiin vastaava tutkimus myös multinomisella regressioanalyysillä. Tällöin saatiin tukea myös ideointiin kannustamisen, koulutusasteen ja työnantajatyypin yhteydestä riippuvaan muuttujaan.
  • Pulkkinen, Susanna (2004)
    Tutkimuksen kohteena on menetys elämänmuutoksena sekä menetyksen aiheuttama suru. Koettu elämänmuutos on läheisen kuolema. Aihetta lähestytään konstruktivistisesta ja tarinallisesta näkökulmasta. Suru hahmotetaan postmodernista näkökulmasta. Tällöin kritisoidaan konventionaalisia, 1900-luvulla vallalla olleita surukäsityksiä. Normatiivisten vaiheteorioiden sijasta keskitytään surun ja suremisen monimuotoisuuteen. Sureva ihminen hahmotetaan luonteeltaan tarinalliseksi, ja hänen kokemaansa elämänmuutosta tarkastellaan tarinallisen kiertokulun teoriasta käsin. Tarkastelussa yhdistyvät yksilöllinen surija ja hänen sosiaalinen kontekstinsa. Sosiaalisena kontekstina käsitellään sosiaalisia representaatioita, sosiaalista tarinavarantoa ja aiemman tutkimuksen tarjoamaa tietämystä. Tutkielman tarkoitus on vastata kahteen kysymykseen: Mitä omasta menetyksestä eli läheisen ihmisen kuolemasta puhutaan? Missä määrin yksilöä ympäröivä sosiaalinen todellisuus ilmenee menetyksen käsittelyssä eli sitä ilmentävässä puheessa? Taipalsaarella, puolustusvoimien harjoitusleirillä, tapahtui vuonna 1991 onnettomuus, jossa kuoli seitsemän varusmiestä. Tutkimusaineistona ovat näiden kuolleiden varusmiesten perheenjäsenten teemahaastattelut. Yksitoista haastattelua analysoidaan käyttäen narratiivista juonirakenneanalyysia ja teoriasidonnaista sisällönanalyysia. Haastattelupuheesta tunnistetaan yksi narratiivi: tarina menetyksestä ja elämästä menetyksen kanssa. Tähän menetyksen tarinaan liittyvät kiinteästi kolme merkityksellistä elementtiä, jotka ovat menetykselle annettu selitys, käsitys vastuusta sekä normaalin elämän määritelmä. Tarinaan liittyvät myös sitä kiinteästi ympäröivät kertomusmaailman temaattiset rakenteet, jotka muodostuvat menetyksen tarinaan nivoutuvien aihepiirien tarkemmista kuvauksista. Temaattiset rakenteet jakautuvat kahdeksi teemaksi: menetyksen yksilökohtainen käsittely ja menetyksen suhde sosiaaliseen kontekstiin. Keskeisimmät lähteet ovat Neimeyerin (2001) toimittama teos postmodernista surusta, Hännisen (2000) tarinallisen kiertokulun teorian esittelevä väitöskirja sekä Rosenblattin (2000) teos surun narratiivisesta tutkimuksesta. Analyysissa on hyödynnetty Apon (1990) ja Alasuutarin (1994) ohjeistuksia.
  • Havia, Mari (Helsingin yliopisto, 2004)
  • Antinheimo, Juha-Pekka (Helsingin yliopisto, 1999)
  • Silander, Maarit (Helsingfors universitet, 2012)
    Komplementti on tärkeä osa luontaista immuunipuolustusta. Komplementtia voivat aktivoida esimerkiksi erilaiset mikrobien pinnan proteiinit. Mikrobit ovat kuitenkin kehittäneet keinoja suojautua komplementilta. On tärkeää oppia tuntemaan näitä mekanismeja erityisesti mikrobilääkekehityksen kannalta. Yksi ryhmä bakteerien seerumiresistenssiä välittävistä proteiineista ovat autotransportteri-adhesiineihin kuuluvat Oca-proteiinit (Oligomeric coiled-coil adhesin). YadA (Yersinia–adhesiini A) on prototyyppi Oca-perheen proteiineista. Sen on todettu sitovan liukoisia komplementin säätelijäproteiineja FH:ta (faktori H) ja C4BP:tä (C4 b binding protein) ja se on merkittävä Yersinia enterocolitican seerumiresistenssiä välittävä proteiini. Tässä tutkimuksessa selvitettiin Oca-proteiineihin kuuluvien meningokokin NadA:n (Neisseria-adhesiini A) ja hemofiluksen HadA:n (Hemofilus-adhesiini A) kykyä sitoa FH:ta ja C4BP:tä. Aikaisempia tutkimuksia samasta aiheesta ei ole tiedossa. Tutkimusmenetelminä olivat ELISA (Enzyme-Linked Immunosorbent Assay) -testi, SDS-Page (Sodium Dodecyl Sulfate Polyacrylamide gel electrophoresis) ja Western blotting, geelivärjäys, sekä vasta-aineleimaus ja virtaussytometria. Lisäksi tutkittiin käytettyjen bakteerikantojen seerumiresistenssiä. Tutkimuksen perusteella ei saatu osoitettua, että NadA tai HadA sitoisivat FH:ta tai C4BP:tä, toisin kuin YadA. Seerumiresistenssitutkimuksessa NadA ja HadA näyttivät suojaavan bakteeria komplementin vaihtoehtoiselta tieltä.
  • Hietalahti, Jukka (2014)
    B-seroryhmän meningokokkia (MenB) vastaan ei pitkään ollut tehokasta eikä kattavaa rokotetta, sillä sen kapselipolysakkaridin on ajateltu olevan heikosti immunogeeninen ja pelätty rokotekomponenttina aiheuttavan autoimmuniteettia. Rokotekandidaatteja lähdettiin etsimään MenB:n genomista (käänteinen rokotetutkimus, reverse vaccinology). Osin tällä tavoin kuvattiin ulkokalvon pintaproteiini, jonka havaittiin sitovan komplementin oikotien estäjää, tekijä H:ta (fHbp, tekijä H:ta sitova proteiini). FHbp:ia hyödyntäen on tuotettu uusia, jotka ovat ensimmäisiä yleisesti kattaviksi tarkoitettuja rokotteita MenB:n aiheuttamaa meningokokkitautia vastaan. FHbp:n muuntelu eri bakteerikannoissa ajoi tutkimaan mahdollisuutta räätälöidä proteiinista kimeeri, johon olisi liitetty eri fHbp- muodoissa olevia epitooppeja mahdollisimman kattavasti. Tutkimustyön tuloksena kuvattiin rakenteellinen rokotetutkimus (structural vaccinology). Rokotetutkimuksen uudet toimintatavat mahdollistavat ajan ja kustannusten säästymisen ohella tilaisuuden kehittää tehokkaita rokotteita useita merkittäviä patogeeneja vastaan.
  • Puro, Laura (2005)
    Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Itä-Berliinin taideakatemian tulevaisuudesta sekä Itä- ja Länsi-Berliinin taideakatemioiden yhdistämisestä käytyä kiistaa, jota kesti kesästä 1990 syksyyn 1993. Akatemioiden yhdistämisestä käyty debatti koski ennen kaikkea itäakatemian ja sen jäsenten menneisyyttä sekä sitä, mikä olisi yhdistyneessä Saksassa oikea tapa suhtautua näihin DDR:n perillisiin. Akatemiadebatin voi katsoa olleen ennen kaikkea ja pohjimmiltaan kiista menneisyydenkäsittelystä. Työssäni selvitän sitä, miten kiistassa argumentoitiin vetoamalla itäakatemian ja sen jäsenistön historiaan ja millainen kuva kiistan eri osapuolilla oli oikeudenmukaisesta menneisyydenkäsittelystä. Tätä tarkastelu varten olen jakanut käsittelyluvut kiistan osapuolia seuraten. Ennen varsinaiseen kiistaan paneutumista pureudun luvussa kaksi menneisyydenkäsittelyn tematiikkaan ja esittelen DDR:n menneisyydenkäsittelyä laajempana ilmiönä. Tältä pohjalta esitän, että ainakin välittömästi diktatuurin romahtamisen jälkeen menneisyydenkäsittelystä harvoin vallitsee yksimielisyyttä: eri osapuolet määrittävät menneisyydenkäsittelyn keinot, tavoitteet ja päämäärät toisistaan hyvinkin poikkeavilla tavoilla. Luvussa kolme esittelen itäakatemian näkökulmasta akatemiakiistan lähtötilanteen ja tarkastelen sitä, millaisia keskusteluita talon tulevaisuudesta käytiin itäakatemian jäsenistön keskuudessa ennen vuodenvaihdetta 1991/1992 ja miten itäinstituution sisällä tulkittiin talon historiaa sekä perusteltiin omaa tulevaisuutta ensin itsenäisenä instituutiona ja tämän mahdollisuuden kariutumisen jälkeen akatemioiden yhdistämistä. Neljännestä luvusta eteenpäin paneudun itse akatemioiden yhdistämisestä syttyneeseen kiistaan, joka syttyi sen jälkeen kun länsiakatemia oli tammikuussa 1992 tehnyt päätöksen hyväksyä talojen yhdistäminen. Luvuissa neljä, viisi ja seitsemän esittelen akatemioiden yhdistymisen vastustajat - itäsaksalaiset dissidenttitaiteilijat, länsisaksalaiset konservatiivit ja DDR:n kansalaisliikkeessä toimineet aktiivit - sekä heidän taustansa. Vaikka kaikki nämä ryhmät jakoivat tiettyyn pisteeseen asti yhteneväisen näkemyksen itäakatemian ja sen jäsenistön historiasta, oli heidän esittämissään menneisyydenkäsittelykonsepteissa siitä huolimatta merkittäviä eroja. Luvussa kuusi käsitellään akatemioiden yhdistämisen puolustajia - länsiakatemiaa ja länsisaksalaisia vasemmistoliberaaleja lehtiä ja poliitikoita - sekä heidän tulkintaansa oikeudenmukaisesta menneisyydenkäsittelystä. Yhteenvedossa esitän, että akatemiakiistassa kyse oli pitkälle nk. pragmaattisen ja fundamentaalisen menneisyydenkäsittelyn mallin vastakohtaisuudesta ja yhteismitattomuudesta. Akatemiakiistan eri osapuolien näkemykset menneisyydenkäsittelystä erosivat niin huomattavalla tavalla toisistaan, ettei kompromissi ollut mahdollinen.
  • Laakso, Milja Marianna (2008)
    Pro gradu -tutkielman aiheena on vuoden 1968 opiskelijaliikkeestä ja sen väkivaltaisesta tukahduttamisesta käyty menneisyyspoliittinen keskustelu Meksikossa 1990- ja 2000 luvuilla. Lokakuussa 1968 armeijan ja poliisin joukot surmasivat satoja opiskelijamielenosoituksen osanottajia maan pääkaupungissa. 1990-luvulla opiskelijaliikkeen aikaiset tapahtumat nousivat uudelleen poliittiselle agendalle osana maan demokraattista siirtymävaihetta. Syksyllä 1993 entisten opiskelijaliikkeen aktiivien järjestö perusti epävirallisen totuuskomission tutkimaan opiskelijaliikkeen aikaisia tapahtumia. Lokakuussa 1997 Meksikon parlamentin alahuoneessa perustettiin 1968-erityiskomissio, jonka tehtävänä oli vaikuttaa vuoden 1968 tapahtumia koskevien arkistojen avaamiseen. Vuonna 2001 perustettiin yleisen syyttäjänviraston yhteyteen erikoissyyttäjänvirasto tutkimaan vuotta aikaisemmin päättyneen autoritaarisen regiimin aikaisia ihmisoikeusrikkomuksia. Tutkielman tavoitteena on kuvata, mitä 68 on merkinnyt 1990- ja 2000-luvuilla Meksikon demokraattisessa siirtymävaiheessa ja miten sitä on tulkittu osana poliittista argumentaatiota. Tarkastelu rakentuu kolmen edellä mainitun organisaation ja niistä käydyn julkisen keskustelun ympärille. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen rungon muodostaa Heino Nyyssösen väitöskirjassaan käyttämä käsitteistö, jolla hän analysoi Unkarin vuoden 1956 kansannousun tulkintoja. Tutkielmassa peilataan Meksikossa käytyä keskustelua Nyyssösen analyysiin. Lisäksi sovelletaan käsitteitä, joita mm. Elizabeth Jelin on käyttänyt analysoidessaan muistin politiikkaa Latinalaisessa Amerikassa. Tutkielmassa hahmotetaan vuoden 1968 merkitystä meksikolaisten poliittisten toimijoiden historiallisen identiteetin osana. Analysoitujen keskusteluiden perusteella vuodella 1968 on ollut jatkuvasti merkittävä asema osana meksikolaisen vasemmiston oppositioidentiteettiä. Kuitenkin myös muiden kuin vasemmistolaisten poliittisten toimijoiden piirissä on tutkimusajanjakson kuluessa yhä laajemmin tunnustettu vuoden 1968 asema osana kansallista demokraattista identiteettiä. Tutkimusaihetta lähestytään myös selvittämällä, miten vuoden 1968 tapahtumia on tulkittu totuuden, oikeuden ja demokratian käsitteiden kautta. Johtopäätöksenä esitetään, että vuoden 1968 tapahtumien ensisijaiseksi tulkinnan tavaksi vakiintui tutkimusajanjaksolla vähitellen kansainvälinen ihmisoikeusviitekehys. Tutkielman keskeinen lähdeaineisto muodostuu lehdistömateriaalista. Lisäksi alkuperäislähteinä on käytetty liittovaltion parlamentin alahuoneen pöytäkirjoja ja erikoissyyttäjänviraston perustamiseen liittyviä julkisia asiakirjoja.