Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12293-12312 of 27943
  • Sohlman, Annukka (Helsingin yliopisto, 2007)
    The aim of this thesis was to study what kind of home-made menstrual pads were used in the early 20th century in Finland, how the home-made pads were made and which techniques and materials were used. The use and taking care of menstrual pads were also explored. The history of menstrual pads has been studied in Sweden, Germany and United States but none of those studies has concentrated on home-made pads. Instead, there are many studies about womanhood and menstruation. In many studies home-made menstrual pads are only briefly mentioned. Menstrual pads were not commonly used in Finland at the beginning of the 20th century, but already in the 1940s the use of menstrual pads had become common in every stratum of society. Home-made menstrual pads were used even until the 1960s. In Finland, factory-made disposable menstrual pads became common only in the 1930s and they were only slowly accepted. The study material consisted of nine interviews, three archival inquiries, health care guidebooks from 1893 to 1943 and authentic menstrual pads, menstrual belts and other objects related to them. The interviewed women were born between 1915 and 1939. The narrative approach was used in the study and it also guided the analysis. The interview and archival data were studied according to the basic rules of oral history studies. Literature consisted of publications from several disciplines. The extensive primary material played the most important role in this study. The reconstructions of the menstrual pads were made according to the interviewed women s advice. In Finland there were innumerable variations of home-made menstrual pads. The pads were most commonly crocheted and knitted either by hand or by knitting machine. Pads were also sewn of cloth, old bed linen or old underwear. The menstrual pads were self-made or made by a female relative. Word of mouth was important in spreading information on how to make pads, because there were hardly any instructions available. The biggest pads were 54 cm long and 13 cm wide. The most widely used pad model was a rectangle, which had triangle-shaped ends with a buttonhole or a loop. The pad was attached to the menstrual belt or to the buttons of the suspender belt. Knitted and crocheted pads had one, two or three layers. In sewn pads, there could be even more layers. Cellulose wadding or pieces of cloth could be placed inside the pad to increase the absorption ability. The experiences of the comfort of self-made pads varied. The crocheted and sewn pads were found chafing, knitted ones were found soft and comfortable. The menstrual pads were laborious to wash and boil in lye water. Therefore disposable pads made everyday life easier. The home-made menstrual pads were part of a unique tradition of handicrafts and folk culture. Hand-made pads were one of the most common handicraft products and were a part of every woman s life. Even so, the menstrual pads were unnoticeable. The large number of variations was probably caused by the silence around menstrual topics and by the lack of instructions for making pads. Variations are also explained by the uniqueness of every handicraft product. In Finland the home-made pads were used until relatively recent times. This was caused by the conditions of wartime and the following years and the rarity of commercial pads. Furthermore, until the late 20th century Finland was an agricultural society where all innovations spread slowly. Home-made menstrual pad was a secret handicraft of women and every woman needed to know how to make it by herself.
  • Pynnönen, Alpi Armas (1919)
  • Tuuri, Susanne (1996)
  • Laiho, Aija (2004)
    Lintuinfluenssa on ortomyksoviruksiin kuuluvan A-influenssaviruksen aiheuttama, ympäri maailmaa esiintyvä lintujen infektiotauti. Taudinkuva vaihtelee lievästä sairaudesta jopa 100 % kuolleisuuden aiheuttavaan, helposti leviävään epidemiaan. Lintuinfluenssa kuuluu OIE:n (Office International des Epizooties) luokituksessa A-listan tauteihin. A-influenssavirukset voidaan jakaa 15 alatyyppiin viruksen vaipassa sijaitsevien hemagglutiniini (H) -antigeenien perusteella. Tähän mennessä kaikki HPAI (highly pathogenic avian influenza) -tapaukset ovat olleet H5 tai H7 -alatyyppien aiheuttamia. LPAI (low pathogenic avian influenza) voi mutatoitua HPAI:ksi kierreltyään vähän aikaa populaatiossa. Viruksen luonnollisia isäntiä ovat vesilinnut, kahlaajat ja lokit. Vesilinnut toimivat reservoaarina ja voivat erittää virusta, vaikka niillä ei olisikaan oireita. Siipikarjan suora tai epäsuora kontakti villeihin, muuttaviin vesilintuihin on usein ollut syynä epidemiaan. Lintuinfluenssa voi tarttua myös muun muassa sikoihin ja ihmisiin. Sikaa on pidetty "sekoitusalustana" (engl. "mixing vessel"), jossa ihmisen ja linnun influenssavirukset voisivat järjestyä uudelleen keskenään. Mutaation seurauksena voisi syntyä virus, jolla olisi kyky levitä ihmisestä toiseen ja jossa olisi ihmispopulaatiolle vieraita lintuinfluenssavirus peräisiä antigeeneja. Tämä saattaisi johtaa vakavaan epidemiaan ihmisten keskuudessa, koska ihmisillä ei olisi vasta-aineita eikä rokotteita uutta virusta vastaan. EU:n jäsenvaltioissa toteutettiin vuosina 2002 - 2003 kartoitustutkimus, jonka tarkoituksena oli seuloa lintuinfluenssaviruksen H5 ja H7 -alatyyppien tartuntoja siipikarjassa ja luonnonvaraisissa linnuissa. Suomen luonnonlintukartoitus oli osa tätä syventävien opintojen projektia. Ulostenäytteitä otettiin yhteensä 373 kappaletta, joista 37 % oli vesilinnuista (sisältää 25 tarhattua ankkaa), 11 % kahlaajista ja 32 % lokeista. Näiden ryhmien ikäjakauma oli seuraava: 35 % poikasista tai nuorista ja 64 % aikuisista linnuista. Linnun ikää ei ollut merkitty 1 %:iin näytteistä. 20 % näytteistä oli muista linnuista. Suurin osa näytteistä otettiin kesäkuussa (40 %), toukokuussa (27 %) ja heinäkuussa (19 %). Näytteistä valmistettiin suspensio, jota inkuboitiin 8–10 päivän ikäisissä, hedelmöitetyissä kananmunissa. Sikiöiden elinvoimaisuus tarkistettiin päivittäin. Kaikki viisi päivää inkuboidut ja sitä ennen kuolleet munat jäähdytettiin +4 °C:een ja niistä kerättiin allantoisneste, josta tehtiin HA (hemagglutinaatio) -testi. Yhtään positiivista näytettä ei löytynyt. Suosituksia villilintujen lintuinfluenssakartoitukseen Suomessa: 1) Näytteitä otetaan pääosin vesilinnuista, kahlaajista ja lokeista. 2) Suurin osa näytteistä otetaan nuorista linnuista. 3) Näytteet otetaan ennen syysmuuttoa elokuussa.
  • Suomalainen, Arja (2010)
    Lintuinfluenssan uutisointia vuonna 2006 koskevassa pro gradu -tutkielmassani pyrin selvittämään, minkälainen oli median välittämä kuva lintuinfluenssasta epidemian ”hulluna vuonna”. Aineistona olen käyttänyt Helsingin Sanomien ja Maaseudun Tulevaisuuden epidemiaa koskevia artikkeleita, joita Helsingin Sanomista kertyi 297 ja Maaseudun Tulevaisuudesta 95 kappaletta. Tarkoitukseni on tuoda esiin syitä siihen, miksi Suomessa tunnettiin muuttolintuja kohtaan suurta pelkoa kevättalvella 2006. Minulla oli tutkimukseen ryhtyessäni mielikuva siitä, että median suoltama valtaisa tietovyöry ei ollut välttämättä kaiken kattavaa eikä tasapuolista: muuttolintuja syytettiin taudista, joka vaivasi pääosin siipikarjaa. Olen pureutunut sisällönanalyysin kautta lintuinfluenssakirjoittelun aiheisiin ja eritellyt artikkelien puheenaiheiden, päätoimijoiden ja tautikirjoittelun piirteitä diskurssianalyysin avulla. Lintuja koskevien kielellisten ilmaisujen purkamiseen olen käyttänyt kriittistä lingvistiikkaa. Tutkimus osoittaa, että lintuinfluenssan paikalliset vaikutukset nostettiin lehdissä tärkeäksi teemaksi siitä huolimatta, että epidemia pysytteli rajojemme ulkopuolella. Mielenkiintoisinta oli kuitenkin se, että terveysalan ja tuotantoeläinten asiantuntijat kommentoivat tautia selittäessään muuttolintujen käyttäytymistä. Tähän osallistuivat myös poliitikot - ja jopa toimittajat itse – useammin kuin lintuasiantuntijat. Ornitologeja kuultiin vasta sen jälkeen, kun muuttolinnut olivat saapuneet ja pelko haihtunut. Kiinnostavaa oli myös jutunteon tyyli, jossa muuttolintuja käsiteltiin uhkana ja siipikarjaa uhan kohteena. Se hallitsi sekä Helsingin Sanomien että Maaseudun Tulevaisuuden lintuinfluenssaa koskevaa kirjoittelua koko vuoden, mutta eritoten vuoden alusta helmikuun puoliväliin, eli ennen muuttolintujen saapumista. Lähtökohtani tutkielman tekoon on sosiaalinen konstruktivismi Pertti Alasuutarin tulkitsemana. Tutkielman viitekehyksen olen rakentanut pääosin Ulrich Beckin, Anthony Giddensin ja Klaus Ederin riskiyhteiskuntaa koskevien teorioiden pohjalle. Maailman medioitumista kävin läpi pääosin Juhani Wiion Sitralle tekemän tutkimuksen kautta. Vviestinnän muiden yhteiskunnallisten ongelmien tarkastelussa käytin apuna Esa Väliverrosen ja Anu Kantolan näkemyksiä ja viestinnän ympäristökysymyksissä heidän lisäkseen Pertti Suhosen huomioita. Kielikuvien merkitystä todellisuutta koskevissa havainnoissa olen analysoinut Norman Fairloughin ja Mikko Lehtosen teorioiden valossa.
  • Levander, K. M. (1888)
  • Aho, Mika (1995)
    Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää lintutuberkuloosin esiintymistä Hailuodon kiljuhanhitarhalla. Ensimmäiset tautitapaukset tarhalla todetuinvuonna 1992, jolloin neljän emolinnun obduktiossa löydettiin tuberkuloosiin viittavia muutoksia. Vuoden 1994 loppuun mennessä lintutuberkuloosi oli diagnosoitu kaikkiaan kymmenessä tarhan kiljuhanhessa. Tutkielman tavoitteena oli myös arvioida saatujen tulosten perusteella mahdollisuuksia taudin torjumiseksi ja eradikoimiseksi tarhalta. Työn kirjallisuuskatsauksessa käsitellään mykobakteerien yleisiä ominaisuuksia, niiden luokittelua ja patogeenisuutta. Erityisesti käsitellään Mycobacterium avium -lajia ja sen aiheuttamaa lintutuberkuloosia, taudin epidemiologiaa, patogeneesia, taudinkuvaa linnuilla ja eri eläinlajeilla, diagnostiikkaa ja torjunta-keinoja. Lintutuberkuloosi on krooninen, hitaasti kuolemaan johtava, ihmisen tuberkuloosia muistuttava tauti. Tärkein tartuntatapa on feko-oraalinen. Sairaiden lintujen ulosteissa suuria määriä lintutuberkuloosibakteereita joutuu maaperään, josta muut linnut saavat infektion. Tartunnan saaneet linnut voivat pitkään pysyä oireettomina, mikä vaikeuttaa taudin diagnostiikkaa. Taudilla on myös zoonoottisia piirteitä. Eläinlääkintölain säädännön tautiluokituksessa lintutuberkuloosia ei erikseen ole käsitelty, vaan sen suhteen on noudatettu tuberkuloosia koskevaa lainsäädäntöä soveltuvin osin. Tutkielmaosassa pyrittiin selvittämään tarhan kiljuhanhipopulaation tuberkuloositilanne ja etsimään tarhalta oireettomat taudinkantajat. Menetelminä käytettiin tuberkuliinitestiä, hematologiaa, serologiaa ja lymfosyyttien stimulaatiotestiä in vitro. Käytössä olleiden testimenetelmien avulla ei kuitenkaan kyetty luotettavasti osoittamaan piilevää lintutuberkuloosia sairastavia hanhiyksilöitä, mitä on pidettävä osoituksena saatavilla olevien menetelmien huonosta sensitiivisyydestä ja luotettavan diagnostisen testin puuttumisesta maastamme. Kiljuhanhille ei ole toistaiseksi esitetty hematologisia viitearvoja, joten tutkielman yhteydessä tehtyä veriarvojen kartoitustyötä voidaan pitää työn saavutuksena.
  • Rainio, Anna Pauliina (Helsingin yliopisto, 2010)
    This is an ethnographic case study of the creation and emergence of a playworld – a pedagogical approach aimed at promoting children’s development and learning in early education settings through the use of play and drama. The data was collected in a Finnish experimental mixed-age elementary school classroom in the school year 2003-2004. In the playworld students and teachers explore different social and cultural phenomena through taking on the roles of characters from a story or a piece of literature and acting inside the frames of an improvised plot. The thesis takes under scrutiny the notion of agency in education. It produces theoretically grounded empirical knowledge of the ways in which children struggle to become recognized and agentive actors in early education settings and how their agency develops in their interaction with adults. The study builds on the activity theoretical and sociocultural tradition and develops a methodological framework called video-based narrative interaction analysis for studying student agency as developing over time but manifesting through the situational material and discursive local interactions. The research questions are: 1. What are the children’s ways of enacting their agency in the playworld? 2. How do the children’s agentive actions change and develop over the spring? 3. What are the potentials and challenges of the playworld for promoting student agency? 4. How do the teachers and the children deal with the contradiction between control and agency in the playworld? The study consists of a summary part and four empirical articles which each have a particular viewpoint. Articles I and II deal with individual students’ paths to agency. In Article I the focus is on the role of resistance and questioning in enabling important spaces for agency. Article II takes a critical gender perspective and analyzes how two girls struggled towards recognition in the playworld. It also illuminates the role of imagination in developing a sense of agency. Article III examines how the open-ended and improvisational nature of the playworld interaction provided experiences and a sense of ‘shared agency’ for the students and teachers in the class. Article IV turns the focus on the teachers and analyzes how their role actions in the playworld helped the children to enact agency. It also discusses the challenges that the teachers faced in this work and asks what makes the playworld activity sustainable in the class. The summary part provides a critical literature review on the concept of agency and argues that the inherently contradictory nature of the phenomenon of agency has not been sufficiently theorized. The summary part also locates the playworld intervention in a historical frame by discussing the changing conceptions of adulthood and childhood in the West. By focusing on the changing role of play and art in both adults’ and children’s contemporary lives, the thesis opens up an important but often neglected perspective on the problem of promoting student agency in education. The results illustrate how engaging in a collectively imagined and dramatized pretend play space together with the children enabled the teachers to momentarily put aside their “knower” positions in the classroom. The fictive roles and the narrative plot helped them to create a necessary incompleteness and open-endedness in the activity that stimulated the children’s initiatives. This meant that the children too could momentarily step out of their traditional classroom positions as pupils and initiate action to further the collective play. Engaging in this kind of unconventional activity and taking up and enacting agency was, however, very challenging for the participating children and teachers. It often contradicted the need to sustain control and order in the classroom. The study concludes that play- and drama-based pedagogies offer a unique but undeveloped potential for developing educational spaces that help teachers and children deal with the often contradictory requirements of schooling.
  • Vilen, Paula (1976)