Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12293-12312 of 24578
  • Kärkkäinen, Henrik (1999)
    Tutkimuksessani tarkastelen sitä, millä tavalla voimavarasuuntautuneen psykoterapian asiakkaiden identiteetti muuttuu terapiaprosessissa. Tarkastelun kohteena ovat tutkittavien samastumisissa ja arvomaailmassa tapahtuvat muutokset, joista identiteetti pitkälti rakentuu. Tutkimuskysymyksiä on kaksi, joista ensimmäisellä vastaan siihen, mitä identiteetille tapahtuu terapian aikana. Toisella kysymyksellä selvitän, mikä on terapian osuus näihin muutoksiin. Tutkimuksen viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi, joka on myös voimavarasuuntautuneen psykoterapian taustafilosofia. Aineistonkeruu on toteutettu Voimavarasuuntautuneen asiakastyön kehittämiskeskuksessa (VAKissa) teemahaastatteluilla sekä identiteetin rakenteen analyysillä, joka tuottaa kvantitatiivista tietoa tutkittavien identiteettiprosesseista (samastumiset, arvot, roolimallit, itsearvostus). Tutkittavina oli 12 terapian loppuvaiheessa olevaa VAKin asiakasta. Esittelen tulokset aluksi tapausselostusten muodossa ja myöhemmin erilaisia ryhmittelyä tehden. Tuloksissa pyrin tuomaan näkyväksi identiteetin ja psykoterapian välisiä yhteyksiä. Tutkittavat oli mahdollista jaotella sen mukaan, konstruoivatko nämä itsearvostuksensa nousu- vai laskusuuntaiseksi. Lähemmässä tarkastelussa löytyi ryhmien välillä selviä eroja tavoissa, jolla pidettiin riittävän positiivista minäkuvaa yllä. Tuloksissa nousi selvästi esiin myös se, että osalla tutkittavista terapia auttoi rakentamaan uutta identiteettiä ja toisilla terapian funktio oli puhtaasti tukea antava. "Uudelleenrakentavan terapian" ryhmässä identiteettiin kohdistunut uhka oli ollut identiteetin rakenteisiin liittyvää, minkä vuoksi samastumista oli työstetty suurissa määrin. Tällöin terapian asiakkailla tapahtui "oivalluksia", jotka näkyivät konstruointitavan muutoksilla. Tukea antavan terapian ryhmässä samastumista oli muokattu vähemmän, sillä identiteettiin kohdistunut uhka oli ollut enemmän ulkoisten olosuhteiden aiheuttamaa ja itsearvostukseen kohdistuvaa. Terapiatyöskentelyn muodolla vaikutti olevan yhteys itsearvostukseen. Identiteettiä uudelleenrakentavan terapian ryhmässä muutokset minäkuvassa mahdollistivat "entisen minän" konstruoimisen negatiiviseksi, jolloin itsearvostus rakentui nousujohteiseksi. Samanlaista menneisyyden devaluointia ei esiintynyt tukea antavan terapian ryhmässä. Kuitenkin myös tässä ryhmässä kaikkien tutkittavien tilanne oli kohentunut suuresti kriisiaikaan verrattuna, vaikka kaikki tutkittavat eivät olleetkaan saavuttaneet vielä ongelmia edeltäneen ajan elämänlaatua. Voimavarasuuntautunut asiakastyö oli varsin erilaista kuin tutkittavien ennakkokäsitykset psykoterapiasta. Tuloksissa nousi selvästi esiin se, että asiakkaan terapiakäsitysten muuttuminen lisäsi menestyksekkään terapiatyöskentelyn mahdollisuuksia. Osalla tutkittavista terapiakäsitykset muuttuivat selvästi, kun taas osa koki terapian pinnalliseksi. Lähdekirjallisuudesta keskeisiä olivat identiteetin kohdalla Weinreich ja Breakwell, sosiaalisen konstruktionismin ja siihen perustuvien terapioiden Riikonen sekä Freedman & Combs ja terapiatutkimuksen Pylkkänen ym. sekä Mattila.
  • Koskinen, Heli (Helsingin yliopisto, 2001)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa MIPSin ja ekologisen selkärepun käyttöön tuotteiden potentiaalisten ympäristövaikutusten vertailun menetelminä liittyviä ongelmia. Näkökulmana oli menetelmäkritiikki ja menetelmänä laadullinen sisällönanalyysi aiemmin esitetystä suoraan ja epäsuorasti MIPSiin ja ekologiseen selkäreppuun kohdistuvasta kritiikistä. Aineisto kerättiin pääasiassa tieteellisistä julkaisuista. Kritiikki lajiteltiin aihepiireittäin, sen pätevyyttä ja epäsuoran kritiikin sovellettavuutta arvioitiin ja sitä täydennettiin paikoin omalla kritiikillä. Analyysissä nousi esiin monentyyppisiä ongelmia, joista osa kyseenalaistaa voimakkaasti MIPSin ja ekologisen selkärepun käyttökelpoisuuden. Indikaattorien jakaminen viiteen luokkaan ei ole tuonut ongelmiin helpotusta. Entropia ei tarjoa MIPSille ja ekologiselle selkärepulle pitävää teoriataustaa, eikä ole perusteita olettaa aineen määrän olevan ratkaisevassa asemassa ympäristövaikutusten suuruuden kannalta, kun muutkin tekijät muuttuvat. Näin aggregoidun massan käytölle potentiaalisten ympäristövaikutusten suuruuden mittarina ei ole teoreettisia perusteita. MIPS ja ekologinen selkäreppu eivät eksplisiittisesti arvioi materiaalivirtojen ympäristövaikutuksia. Ne eivät kykene kuvaamaan tuotteen aiheuttamien ympäristövaikutusten määrää, koska ne käytännössä antavat saman painoarvon kaikille päästöille luontoon ja poistoille sieltä huolimatta niiden yksilöllisistä ja suuruudeltaan toisistaan paljon poikkeavista ympäristövaikutuksista. Koska MIPS ja ekologinen selkäreppu eivät kykene arvioimaan ympäristövaikutuksia suoraan, eikä aggregoidun massan käytölle välillisessä arvioinnissa ole pitävää teoriaperustaa, ne eivät ole tuotteiden ympäristövaikutusten indikaattoreita. Sen sijaan ne indikoivat tuotteiden haitallisuutta dematerialisaatiotavoitteen kannalta. Dematerialisaation nostamiselle tuotelähtöisen ympäristön-suojelun ensisijaiseksi tavoitteeksi ei ole perusteita. MIPS ja ekologinen selkäreppu käyttävät sisäänrakennettua arvottamista, jolloin arvovalinnat on tehty käyttäjän puolesta. Arvovalintoja ei kuitenkaan tulisi piilottaa tai jättää indikaattorien kehittäjille. MIPS ja ekologinen selkäreppu ovat äärimmäisessä yksinkertaisuudessaan menetelmiä, jotka eivät vaadi arvioinnin tekijöiltä tai päätöksentekijöiltä käsillä olevien ongelmien ymmärtämistä tai niiden merkityksen arviointia. Neeivät myöskään mahdollista eturyhmien osallistumista arviointiprosessiin. Dematerialisaation ainoaksi tavoitteeksi asettamisen taustalla oleva käsitys ympäristöongelmista voi jäädä käyttäjälle hämäräksi. Tämä on ongelmallista, sillä MIPS ja ekologinen selkäreppu arvottavat kaikki päästö- ja poistokilogrammat samanarvoisiksi, mikä on järjetöntä ellei käyttäjä ole nimenomaisesti halunnut asettaa dematerialisaatiota ainoaksitavoitteeksi. Näiden merkittävimpien ongelmien lisäksi relevanteiksi ongelmiksi osoittautuivat epävarmuuksien arvioinnin puute, datan keräämisen ja valmiiden tietokantojen käytön ongelmat, rajausten erot ja keinotekoinen rajanveto ihmisen ja luonnon systeemien välillä sekä menetelmien vaatima työmäärä. Avainsanat: MIPS, ekologinen selkäreppu, dematerialisaatio, tuotteet, ympäristövaikutukset, arviointi
  • Korhonen, Saara (Helsingin yliopisto, 2013)
    Tutkielmassa tarkastellaan lähiluvun avulla, millaisia mise en abyme -rakenteita on Markus Nummen romaanissa Karkkipäivä (2010) ja mitä merkityksiä ne tuovat romaanille. Teos kertoo heitteille jätetyistä lapsista ja aikuisista heidän ympärillään. Romaanissa lukuisat kerronnan tasot muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jossa ulkopuolisen kertojan kertomukseen sekoittuvat päähenkilöiden omat kertomukset. Eri kerronnan tasoilla toistuu samoja aineksia, kuten tapahtumia, rakenteita ja teemoja. Tällaisia kahdentumia kutsutaan mise en abyme- eli peilirakenteiksi. Karkkipäivän kerronnassa peilaukset toteutuvat monin eri tavoin, ja piirre leimaa koko romaania. Mise en abyme -tutkimuksen juuret ovat ranskankielisessä kirjallisuudentutkimuksessa. Alan keskeisin teos on Lucien Dällenbachin väitöskirja Le récit spéculaire: essai sur la mise en abyme (1977), jonka englanninnos on tutkielman merkittävin teoreettinen lähde. Teorian ytimessä on typologia, jossa mise en abymet jaotellaan erilaisiin ryhmiin niiden ominaisuuksien perusteella. Analyysi osoittaa, että Karkkipäivässä peilaukset kohdistuvat Dällenbachin typologian valossa etenkin primaaritason sisältöön (lausumaan) ja itse kerronnan prosessiin ja sen toimijoihin (ilmaisuaktiin). Mise en abymien on myös katsottu kiinnittävän lukijan huomion kerronnan rakenteisiin ja tuovan kertomukseen metafiktion ulottuvuuden. Lukemattomat peilit tekevät Karkkipäivän rakenteesta sirpaleisen, mutta toisaalta ne pakottavat lukijan fokusoimaan ydintarinaan ja siten vahvistavat teoksen kokonaisrakennetta. Tutkimuksessa havaitaan, että Dällenbachin jaotteluita voidaan osittain soveltaa Karkkipäivän analysoinnissa. Teoria on kuitenkin teknisesti erittäin tarkka ja sisältää useita peilirakenteita rajoittavia ehtoja. Niiden vuoksi teoria osoittautuu Karkkipäivän analyysissa jähmeäksi, ja sen soveltaminen vaatii luovuutta. Sen heikoin alue on tulkinnan muodostaminen. Teoriassa tulkinta otetaan huomioon siten, että osien heijastaessa ylemmän tason kertomusta syntyy toistoa, joka puolestaan osoittaa tulkinnan kannalta keskeiset alueet. Karkkipäivässä lukuisten mise en abymien synnyttämä fragmentaarisuus on kuitenkin ymmärrettävissä siten, että se kertoo itsessään jotain teoksen teemoista: yhteisöllisyyden puutteen ja ihmisten vieraantumisen seurauksista 2000-luvun Suomessa. Sirpaleinen rakenne kuvaa sitä, kuinka romaanin todellisuus rakentuu monista eri osista. Dällenbachin teoria ei ota huomioon merkityksen ja muodon suhdetta tästä näkökulmasta, joten sen avulla ei voida tyydyttävästi kuvata mise en abymien merkitystä Karkkipäivä-romaanissa.
  • Mattila, Pieta (Helsingin yliopisto, 2007)
    The cells of multicellular organisms have differentiated to carry out specific functions that are often accompanied by distinct cell morphology. The actin cytoskeleton is one of the key regulators of cell shape subsequently controlling multiple cellular events including cell migration, cell division, endo- and exocytosis. A large set of actin regulating proteins has evolved to achieve and tightly coordinate this wide range of functions. Some actin regulator proteins have so-called house keeping roles and are essential for all eukaryotic cells, but some have evolved to meet the requirements of more specialized cell-types found in higher organisms enabling complex functions of differentiated organs, such as liver, kidney and brain. Often processes mediated by the actin cytoskeleton, like formation of cellular protrusions during cell migration, are intimately linked to plasma membrane remodeling. Thus, a close cooperation between these two cellular compartments is necessary, yet not much is known about the underlying molecular mechanisms. This study focused on a vertebrate-specific protein called missing-in-metastasis (MIM), which was originally characterized as a metastasis suppressor of bladder cancer. We demonstrated that MIM regulates the dynamics of actin cytoskeleton via its WH2 domain, and is expressed in a cell-type specific manner. Interestingly, further examination showed that the IM-domain of MIM displays a novel membrane tubulation activity, which induces formation of filopodia in cells. Following studies demonstrated that this membrane deformation activity is crucial for cell protrusions driven by MIM. In mammals, there are five members of IM-domain protein family. Functions and expression patterns of these family members have remained poorly characterized. To understand the physiological functions of MIM, we generated MIM knockout mice. MIM-deficient mice display no apparent developmental defects, but instead suffer from progressive renal disease and increased susceptibility to tumors. This indicates that MIM plays a role in the maintenance of specific physiological functions associated with distinct cell morphologies. Taken together, these studies implicate MIM both in the regulation of the actin cytoskeleton and the plasma membrane. Our results thus suggest that members of MIM/IRSp53 protein family coordinate the actin cytoskeleton:plasma membrane interface to control cell and tissue morphogenesis in multicellular organisms.
  • Kytönen, Tarja (Helsingin yliopisto, 1998)
  • Kalliovirta, Leena (2006)
    The thesis develops misspecification tests based on so called quantile residuals and applies them to nonlinear time series models for which conventional residuals are not well suited. Mixture models proposed in Hamilton (1989), Le, Martin and Raftery (1996), Wong and Li (2000, 2001a, 2001b), Zeevi, Meir and Adler (2001), Rahbek and Shephard (2002a, 2002b), Lanne and Saikkonen (2003) and Lanne (2006) are examples of models of this type. A general framework is developed and used to obtain three tests aimed at detecting non-normality, autocorrelation and conditional heteroscedasticity in quantile residuals. These tests can be thought of as pure significance type tests of Cox and Hinkley (1974). Under regularity conditions the tests of the paper are shown to be asymptotically chi-square distributed, and according to simulations they have reasonable size and power properties in finite samples. Empirical examples on interest rate series illustrate the application and usefulness of both the mixture models and the tests of the paper.
  • Kalliovirta, Leena (2006)
    Tutkielmassa tarkastellaan kvantiiliresiduaalien teoreettisia ominaisuuksia ja johdetaan kolme niihin perustuvaa uutta virhespesifikaatiotestiä. Kvantiiliresiduaalit ovat hyödyllisiä mm. todennäköisyysjakaumien sekoituksiin perustuvien tilastollisten mallien virhespesifikaatioita tutkittaessa, koska näissä malleissa tavanomaiset residuaalit ovat tilastollisilta ominaisuuksiltaan huonosti soveltuvia. Tällaisia malleja on käytetty viime aikoina esim. aikasarja-aineistojen analysoinnissa. Eräs tällainen aikasarjamalli on ns. MAR-malli eli lineaaristen autoregressiivisten mallien sekoitus, josta on esitetty myös yleistys, jolla voidaan ottaa huomioon aikasarjassa ilmenevä ehdollinen heteroskedastisuus. Näitä malleja käytetään tutkielman empiirisessä osassa ja tutkittaessa johdettujen testien pienotosominaisuuksia simulointikokein. Tutkielmassa esitettävät kvantiiliresiduaaleihin perustuvat testit ovat puhtaita merkitsevyystestejä ja ne saadaan erikoistapauksina johdetusta uskottavuusfunktioon perustuvasta yleisestä kehikosta. Esitettyjen säännöllisyysehtojen vallitessa tähän kehikkoon perustuvien yleisten testien osoitetaan olevan asymptoottisesti khi-toiseen jakautuneita. Tutkielman simulointikokeet osoittavat, että asymptoottisen jakauman käyttö testin koon määrittämisessä on mielekästä eikä johda kohtuuttomiin virheisiin. Lisäksi testeillä todetaan olevan voimaa havaita spesifikaatiovirheitä. Kolmeen korkosarjaan perustuvat empiiriset esimerkit osoittavat, että esitetyt testit ovat hyödyllisiä sekoitusmallien vertailussa.
  • Könönen, Nina (2013)
    Ruka-Kuusamo on matkailualue, joka sijaitsee pohjois-Pohjanmaalla. Rukan hiihtokeskus on ollut alueen matkailun kehityksen veturi 1950-luvulta lähtien. Tämä on johtanut siihen, että alueesta on tullut talvimatkailupainoitteinen. Alueella vilkkain sesonki on talvi, jolloin enemmistö matkailijoista majoittuvat alueella. Kesä ja syksy ovat jääneet kehityksessä toiselle sijalle. Talvimatkailukeskuksia pitää kuitenkin kehittää ympärivuotisesti, jotta toiminta olisi kannattava jokaisena vuodenaikana. Sesonkiluontoiset matkakohteet kohtaavat haasteita muun muassa tuotantoketjuissa, henkilökunnassa ja asiakaspalvelussa. Talvimatkailualueita on näiden haasteiden ratkomiseksi kehitetty kohti ympärivuotisuutta. Matkakohteen elinkaaren selvittämiseksi tutkimuksessa on käytetty Butlerin elinkaarimallia. Elinkaarimallin indikaattoreita katsoessa selviää, että talvimatkailu on ollut ensimmäisessä stagnaatiovaiheessa 1990-luvun puolivälissä. Talvimatkailu on lähtenyt tästä nousuun, mutta kesämatkailun kehitys ei ole noudattanut samaa kaavaa. Kesämatkailun kehitys on ollut kotimaisten asiakkaiden ansiota. Talvimatkailussa on päästy osaksi ulkomaisia markkinoita. Ulkomaisten matkailijoiden saapuminen Kuusamoon on lentoliikenteen varassa, joka hankaloittaa heidän saapumistaan alueelle. Ainoastaan venäläiset matkailijat pääsevät alueelle autolla, joka näkyy tilastoissa nousevana trendinä alueella talvikaudella. Muiden ulkomaalaisten matkailijoiden määrä alueen majoituslaitoksissa ovat suhteessa lentojen määrään. Kotimaisten ja ulkomaisten määrä on vaihdellut vuosien aikana. Ulkomaisten asiakkaiden määrä oli nousussa 1990-luvun lopussa, jolloin kotimaisten matkailijoiden määrä väheni. Kotimaiset asiakkaat palasivat kuitenkin 2000-luvulla alueelle. Alueen kesämatkailun majoitusmäärät ovat tämän ansiosta olleet nousussa ja kehitys on jatkunut samaan suuntaan 2010-luvulla. Alueen matkailuyrittäjät ovat tehneet oman osansa kehityksen eteen. He ovat muun muassa muokanneet tuotteitaan sekä pyrkineet tekemään omista palveluistaan ympärivuotisia. Kehityksen jatkamiseksi pitää keksiä toimia, jotta nousu jatkuu, jonka kautta myös kesä- ja syyskaudesta tulee yhtä kannattava kuin talvikaudesta.
  • Malmi-Suominen, Tuula (2003)
    Väestön vanheneminen on johtanut ja johtaa enenevässä määrin siihen, että tulevaisuudessa yhä useampi ikääntynyt joutuu turvautumaan huolenpitoa ja hoivaa antaviin palveluihin. Palveluasuminen on eräs vaihtoehto kodin ja laitoksen välillä. Tutkimuksessa kuvataan ja analysoidaan ikääntyneiden subjektiivisia kokemuksia palvelutalosta elinympäristönä sekä sosiaalisten suhteiden merkitystä ja toimivuutta tässä elinympäristössä. Tutkimus toteutettiin asumispalvelukeskus Wilhelmiinassa, joka sijaitsee Helsingissä Pikku-Huopalahden kaupunginosassa. Aineisto koostuu palvelutalon ja sen ympäristön havainnoinnista sekä asukkaiden teemahaastatteluista. Tutkimuksessa kuvaillaan ikääntyneiden subjektiivisia kokemuksia muutosta palvelutaloon, palvelutalosta elinympäristönä ja ikääntyneen sosiaalisista suhteista nykyisessä elämäntilanteessa. Tutkimuksessa ilmeni, että suunniteltaessa muuttoa palvelutaloon harva ikääntynyt miettii ympäristön merkitystä ja sosiaalisten suhteiden toimivuutta uudessa asuinympäristössään. Haastattelujen mukaan ikääntyneiden elämäntyyli oli jatkunut palvelukeskuksessa pääosin samanlaisena tarkasteltaessa elämäntyylin osa-alueita: harrastustoimintaa, järjestöaktiivisuutta ja läheisiä ihmissuhteita. Haastateltavien tyytyväisyys nykyiseen elämäänsä jakautui selvästi kahtia. Erottavaksi tekijäksi nousi ikääntyneen toimintakyvyn aste ja valinnanmahdollisuus oman elämänsä järjestämisessä. Kotiryhmien asukkaat olivat toimintakyvyltään huonompia, eikä useimmilla heistä ollut haastattelujen mukaan mahdollisuutta vaikuttaa palvelukeskuksen valintaan, kun muutto oli ajankohtainen. Haastateltavat kokivat asumispalvelukeskuksen elinympäristönä turvalliseksi, mutta ei välttämättä omaksi paikakseen. Vierauden tunne ilmeni erityisesti kotiryhmien asukkaiden haastatteluissa. Kotiryhmien asukkaat olivat sosiaalisesti eristäytyneempiä ja yksinäisempiä, eivätkä he tunteneet oloaan kotoisaksi asumispalvelukeskuksessa. Huolenpitoasuntojen asukkaat sen sijaan olivat sisäistäneet asumispalvelukeskuksen meidän paikaksi. Heidän arkipäivänsä täyttyi yhteisistä harrastuksista ja yhdessä olemisesta muiden asukkaiden kanssa. Haastateltavat olivat enimmäkseen tyytyväisiä lasten, lastenlapsien ja sukulaisten väliseen kanssakäymiseensä. Moni haastateltava kaipasi pitempiaikaisia läheisiä ystäviään, jotka he olivat menettäneet. Huolenpitoasuntojen asukkaat olivat solmineet uusia ystävyyssuhteita keskenään ja puhuivat meidän jengistä. Nämä uudet suhteet elävöittivät arkipäivää, mutta moni totesi suhteiden pysyvän pinnallisella tasolla. Kotiryhmien asukkaat eivät olleet läheisessä kanssakäymisessä muiden asukkaiden kanssa. Palvelutaloon muutto tulisi nähdä luonnollisena vaiheena ikääntyneen elämässä. Koti muuttuu ja kodin sijainti muuttuu ihmisen elämänkaaren aikana myötäillen elämäntilanteita. Palvelutalojen suunnitteluun ja kehittämiseen tulisi saada ikääntyneitä mukaan. Heidän tulisi nousta passiivisista palvelujen vastaanottajista palvelujen aktiivisiksi muokkaajiksi, jotta palvelut vastaisivat parhaiten heidän omia toiveitaan ja tarpeitaan. Tämä edellyttää ikääntyneen aseman ja arvostuksen nousua yhteiskunnassamme. Tarvitaan lisää tutkimusta ja julkista keskustelua ikääntyneiden omasta kokemusmaailmasta, jotta ikääntyneet saisivat sen aseman ja arvostuksen yhteiskunnassa, joka heille kuuluu.
  • Julin, Sanna (2001)
  • Korhonen, Minna-Rosa (2001)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen opettajien asenteita omaa valtaansa ja oppilaiden osallistumista kohtaan. Opinnäytetyötäni on innoittanut Hesan Nuorten Ääni –kampanja, jonka tavoitteena on parantaa lasten ja nuorten osallistumismahdollisuuksia koulussa sekä laajemmin yhteiskunnassa. Kampanja perustuu ajatukselle, että nuorten yhteiskunnallista aktiivisuutta voidaan tukea opettamalla osallistumisen kannalta tärkeitä taitoja ja kehittämällä demokraattista toimintakulttuuria mm. kouluissa. Oppilaiden osallistumismahdollisuuksien kehittäminen koulussa liittyy opettajan valtaan, koska opettajan käsitykset siitä, miten pitkälle oppilaat voidaan ottaa mukaan päätöksentekoon vaikuttavat olennaisesti siihen, millaiseksi toimintakulttuuri ja lasten osallistumismahdollisuudet luokassa muotoutuvat. Tässä opinnäytetyössä tutkin opettajien asenteita omaa valtaansa ja oppilaiden osallistumista kohtaan ja pyrin sitä kautta vastaamaan kysymykseen, miten pitkälle oppilaiden osallistumista koulussa on opettajien näkökulmasta mahdollista ja järkevää kehittää. Käytän tutkimuksessani retorisen sosiaalipsykologian lähestymistapaa, jossa ihmisten puheen tulkitaan kertovan heidän sosiaalisen todellisuutensa rakentumisesta. Tutkimusaineistoni koostuu 12 ala-asteen opettajan haastattelusta, jotka on tehty laadullisen asennetutkimuksen menetelmää hyödyntäen. Haastateltaville on esitetty kuusi opettajan valtaa ja oppilaan osallistumista koskevaa lauseväittämää sekä yksi tilannekuvaus, joita he ovat saaneet kommentoida vapaasti. Haastateltavien puhe on luonteeltaan argumentatiivista, eli siinä otetaan kantaa väittämien puolesta ja niitä vastaan sekä esitetään perusteluja kannanotoille. Puheen tulkitaan ilmentävän haastateltavien asenteita omaa valtaansa sekä oppilaiden osallistumista kohtaan. Tutkimusaineiston perusteella opettajien asenteet omaa valtaansa kohtaan ovat ambivalentteja. Valta-käsitettä vieroksutaan ja se liitetään kielteisiin asioihin kuten pakottamiseen ja oman edun tavoitteluun. Toisaalta opettajan valtaa ei kokonaan kiistetä, vaan tuodaan esille, että opettajan tehtävä on pitää yllä kontrollia ja asettaa toiminnalle selkeät reunaehdot koulussa. Valtaan asennoidutaan myönteisesti, jos se perustuu opettajan aikuisuuteen ja vastuuseen. Oppilaan osallistumismahdollisuuksien kehittämiseen suhtaudutaan aineiston perusteella päällisinpuolin erittäin myönteisesti. Sitä pidetään tärkeänä mm. oppilaan tulevaisuuden kannalta ja sen nähdään tukevan myös oppilaiden sitoutumista ja motivaatiota koulunkäyntiin. Oppilaiden osallistumisen tukemisella tulee kuitenkin aina olla selkeä tavoite ja sen tulee tapahtua opettajien asettamien rajojen puitteissa. Näinollen turvallisten rajojen asettaminen sekä oppilaan kasvun suuntaaminen kohti hyväksyttäviä päämääriä näyttäytyvät aineiston perusteella tärkeämpinä tavoitteina kuin aktiivisten osallistujien kasvattaminen. Tärkeimmät käyttämäni kirjallisuuslähteet tutkimusaiheen osalta ovat Puolimatka, T. (1997) ja Nuutinen, P. (1997a). Lähestymistavan osalta tärkein lähde on Billig, M. (1987) ja tutkimusmenetelmän osalta Vesala, K. (1996).
  • Huttunen, Maija-Helena (Helsingin yliopisto, 2013)
    This Master s Thesis investigates the perceptions of students of educational sciences (general and adult education) concerning plagiarism. Previous studies regarding students perceptions of plagiarism have shown that students understandings of both plagiarism and the principles of academic writing are insufficient. This study aimed to identify different repertoires of speech the students used when talking about plagiarism, to examine how the repertoires of speech were constructed interactively, and to look into how the themes concerning students perceptions of plagiarism recognized in a previous study (Confusion, Fear, Perceived sanctions, Perceived se-riousness, Academic consequence and Resentment) were reproduced in the students speech in this study. 19 students of educational sciences from the University of Helsinki took part in this study, from which 6 focus groups were formed. Focus group conversations were executed with the help of a facilitator introducing the topics of conversation, with the focus group members freely inter-changing their thoughts and opinions about the topics. The conversations were analyzed discourse analytically while the previously recognised themes acted as a theoretical premise to an otherwise data led analysis. The various repertoires of speech the students used concerning plagiarism were interpreted in the context of an episode they were a part of. Different types of episodes formed four (4) themes: Confusion and its consequences, Understanding of why plagiarism occurs, Stance to-wards an act of plagiarism, and Disadvantageousness of plagiarism. The previously recognized themes were largely reproduced in this study. It is evident that students understandings of both plagiarism and the principles of academic writing are insufficient. Numerous previous studies and this study indicate the need of developing both the instructions given concerning plagiarism and the teaching of the principles of academic writing.
  • Lindroos, Sonja Maria (2013)
    Tutkielma käsittelee suomalaismedioiden ulkomaankirjeenvaihtajien sijoittelun perusteita. Tutkimuksessa kysytään, miksi suomalaisten kirjeenvaihtajien asemapaikat ovat valikoituneet juuri tietyllä tavalla siten, että kirjeenvaihtajat ovat keskittyneet muutamiin maihin ja kaupunkeihin. Tutkimuksessa mukana olleilla medioilla oli haastatteluhetkellä kirjeenvaihtajia kahdeksassa eri maassa yhteensä noin kolmisenkymmentä. Eniten kirjeenvaihtajia oli Ruotsissa, seuraavaksi eniten Brysselissä, Yhdysvalloissa, Venäjällä ja Saksassa. Ranskassa, Englannissa ja Egyptissä oli yksi kirjeenvaihtaja kussakin. Haastateltavien joukko käsittää lähes kaikki suomalaiset mediat, joilla oli tutkimuksen teon hetkellä kirjeenvaihtajia. Keskeisiä lähteitä tutkimuksessa ovat Galtungin ja Rugen (1965) teoria uutisarvon muodostumisesta, suomalainen ja kansainvälinen uutisvirtatutkimus sekä Ulf Hannerzin (2004) tutkimus kirjeenvaihtajista. Tutkielman empiirisenä aineistona on kahdeksan suomalaisen median edustajan haastattelut, joita analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä, teemoittelun keinoin. Tutkimus osoittaa, että tärkeimpiä syitä kirjeenvaihtajien sijoittelulle on asemamaan tai -paikan toimien tai tapahtumien oletettu vaikutus Suomeen. Vaikutus voi perustua esimerkiksi maan korkeaan maailmanpoliittiseen tai maailmantaloudelliseen asemaan tai suorempiin yhteyksiin, kuten kahdenvälisiin kauppasuhteisiin. Myös kulttuurisilla tekijöillä ja maantieteellisellä läheisyydellä on merkitystä sijoitteluun esimerkiksi siten, että kirjeenvaihtajia lähetetään mielellään kulttuurisesti hyvin Suomen kanssa samankaltaiseksi koettuun Ruotsiin ja ylipäänsä naapurimaihin. Galtungin ja Rugen uutisarvoteorian näkökulmasta korostuivat asemamaiden relevanttius Suomen kannalta, maiden eliittisyys ja kulttuurinen läheisyys. Maiden koettuun uutisarvoon liittyvien tekijöiden lisäksi jonkinlaista vaikutusta on myös käytännöllisillä tekijöillä, kuten sillä, että joistakin maista suomalaisten kannalta oleellisen tiedon saaminen on vaikeaa ilman omaa kirjeenvaihtajaa. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Kirjeenvaihtajat Uutisvälitys Uutistoimistot Ulkomaat Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information
  • Green, Pia (2009)
    Tässä tutkimuksessa kuvataan ja analysoidaan lastensuojelun avohuollon alle 18-vuotiaiden lasten asiakkuuden aloitusta kolmen pääkaupunkiseudun kunnan lastensuojelussa. Tutkimuksessa tarkastellaan miten lastensuojelutarpeen selvityksen yhteenveto- asiakirjassa perustellaan asiakkuuden tarve. Tutkimuksen tarkoituksena on lastensuojelun asiakkuuden alkamiseen vaikuttavien tekijöiden avaaminen asiakirjateksteissä. Tutkimusaihe on saatu Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus SOCCA:n Lastensuojelun kehittämisyksikkö- hankkeen kautta. Tutkimuksen aineistona on Espoon, Helsingin ja Vantaan sosiaalivirastojen lastensuojelun avohuollossa laadittujen lastensuojelutarpeen selvityksien 80 yhteenveto-asiakirjaa. Tutkimusmetodina on diskurssianalyysin tulkintarepertuaarin -käsite. Lastensuojelutarpeen selvityksen tarkoituksen on arvioida lapsen lastensuojelun tarve. Lastensuojelutarpeen selvitys on prosessi, minkä päätteeksi päätetään lapsen asiakkuudesta. Lastensuojelutarpeen yhteenveto toimii arviointoprosessissa eräänlaisena suunnan ohjaajana. Tutkimuksessani lastensuojelun asiakkuudelle muodostui kolme erilaista suuntaa; asiakkuus joko jatkuu lastensuojelussa, asiakkuus päättyy tai asiakas ohjataan johonkin toiseen palvelujärjestelmään, minkä on arvioitu paremmin vastaavan asiakkaan tarpeita. Merkittää oli, että tässä tutkimuksessa huomattava osa lastensuojeluun ohjautuneista asiakkuuksista ohjattiin selvittelyprosessin päätteeksi muihin palvelujärjestelmiin, ja yleisimmin perheneuvolaan. Asiakkuuden jatkuessa lastensuojelussa on kyse lapsen ja hänen perheensä tilanteen epäselvyydestä ja määrittelemättömyydestä. Silloin tilanteessa on voimakkaasti läsnä lastensuojelullinen huoli lapsesta ja hänen perheestään. Asiakkuus päättyy, kun selvittelyprosessin aikana työntekijälle ei ole herännyt lastensuojelullista huolta. Tällöin lapsen tilanne on selvinnyt selvittelyprosessin aikana. Asiakkuutta leimaa tuolloin tilanteen selkeys ja työntekijän ja perheen välinen hyvä yhteistyö. Lapsen ja hänen perheensä asiakkuus voi jatkua myös jossain muussa palvelujärjestelmässä kuin lastensuojelussa. Tällöin asiakkuutta määrittää yleensä terapia-avun tarve ja perheensä esiintyvät vuorovaikutukselliset haasteet
  • Vainiokangas, Leena (2003)
  • Nurmi-Ahola, Heidi (2007)
    Tutkimuksessa tarkastellaan aikuistuneiden Suomeen lapsena adoptoitujen etnistä identiteettiä, heidän suhdettaan synnyinmaahan, sen kulttuuriin ja ihmisiin sekä Suomeen adoptoitujen näkemyksiä muiden ihmisten suhtautumisesta heihin. Etnistä identiteettiä tarkastellaan erityisesti Suomeen adoptoitujen tekemien itsemäärittelyjen näkökulmasta ja heidän katsotaan voivan määritellä itsensä sekä alkuperäiseen etniseen ryhmäänsä kuuluviksi että suomalaisiksi. Aineisto kerättiin haastattelemalla kymmentä 21–30-vuotiasta Suomeen lapsena adoptoitua. Haastattelut olivat muodoltaan teemahaastatteluja. Haastateltavista neljällä oli juuret Aasiassa, kolmella Afrikassa ja kolmella Latinalaisessa Amerikassa. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä (Tuomi & Sarajärvi, 2002) soveltaen. Taustateoriana oli etenkin Verkuytenin (1997; 2005) tutkimukset ja näkemykset etnisistä itsemäärittelyistä. Muita keskeisiä lähteitä olivat Verkuytenin (2005) ja Liebkindin (1992; 2006) esittämät näkemykset etnisestä identiteetistä, Phinneyn ja Devich-Navarron (1997) sekä Phinneyn ja kumppaneiden (2001) kansallista ja bi-kulttuurista identiteettiä käsittelevät julkaisut, Branscomben ja kumppaneiden (1999) näkemykset identiteettiuhista sekä Greiffin (2000) ja Henen (1987) tutkimukset Ruotsiin adoptoiduista. Tutkimuksessa käytetään termiä synnyinmaalainen esimerkiksi identiteetin, ihmisten, kulttuurin ja kielen yhteydessä. Synnyinmaalla tarkoitetaan sitä maata, jossa Suomeen adoptoidut ovat syntyneet ja josta heidän biologiset vanhempansa ovat kotoisin. Termin käyttö takaa haastateltavien anonyymiyden sekä yksinkertaistaa tekstiä Tutkimuksessa havaittiin kaikkien haastateltavien määrittelevän itsensä suomalaisiksi. Haastateltavista seitsemän määritteli itsensä myös synnyinmaalaiseksi, mutta synnyinmaalaiset itsemäärittelyt vaihtelivat haastatteluissa käsiteltävän aihepiirin mukaan. Sekä synnyinmaalaisia että suomalaisia itsemäärittelyjä perusteltiin kulttuurin tuntemuksella, kielitaidolla, luonteenpiirteillä sekä olemisella, eli haastateltavat totesivat useissa yhteyksissä olevansa synnyinmaalaisia ja suomalaisia. Synnyinmaalaisissa itsemäärittelyissä käytettiin myös biologisia perusteluja, kuten ulkonäköä, ja suomalaisissa itsemäärittelyissä suomalaisia ihmissuhteita sekä virallista suomalaisuutta, kuten Suomen kansalaisuutta. Synnyinmaan kulttuuriin ja synnyinmaalaisiin haastateltavilla oli kontakteja vaihtelevissa määrin, suurimalla osalla kuitenkin vähän. Haastateltavien havaittiin puhuvan synnyinmaastaan ja Suomesta vastakohtina toisilleen. Haastateltavista kaksi oli käynyt adoption jälkeen synnyinmaassaan ja loput harkitsivat matkaa. Haastateltavien kertomusten perusteella Suomeen adoptoidut kohtaavat erilaisia identiteettiuhkia ja heille annetaan tuntemattomien toimesta usein väärä identiteetti. Heidän luullaan kuuluvan johonkin toiseen etniseen ryhmään tai heitä kohdellaan ennakkoluuloisesti maahanmuuttajina. Kaikki haastateltavat olivat kohdanneet vaihtelevissa määrin ennakkoluuloja ja rasismia sekä joutuneet erityishuomion kohteiksi esimerkiksi tuntemattomien esittäessä kysymyksiä heidän taustastaan. Tuntemattomien antaessa Suomeen adoptoiduille väärän identiteetin ulkomaalaisena tai maahanmuuttajana, heidän omat näkemyksensä sekä tuntemattomien heitä koskevat näkemykset ovat keskenään ristiriidassa. Näissä tilanteissa tuntemattomat ihmiset kyseenalaistavat Suomeen adoptoitujen suomalaisuutta, jolloin he joutuvat suomalaisuuttaan perustelemaan.
  • Holmas, Selina (2005)
    Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, kuinka tämän päivän nuoret vastaanottavat ja tulkitsevat tv-mainontaa. Lähtökohtana on tutkia, ovatko nuoret kasvavassa määrin mainontaa ja kulttuurin kaupallistumista vastaan kuten esim. Naomi Kleinin teoksessa No Logo tuodaan esille. Samalla on tarkoitus peilata empiiristä aineistoa vasten näkemyksiä, joiden mukaan nuoret ovat ylivertaisen medialukutaitoisia ja kriittisiä suhteessa mainontaan. Tutkielmani pyrkii selventämään, minkälaisten tulkintakoodien avulla nuoret käytännössä vastaanottavat mainontaa. Teoriaosiossa tuon esille mm.Thomas Ziehen ajatuksia "uuden nuorison" suhteesta aikamme medioituneeseen kulttuuriin sekä nuorten suhdetta kuluttamiseen. Tämän lisäksi pyrin taustoittamaan medialukutaito-käsitteen syntyä ja määritelmiä sekä tuon esille kolme erilaista perspektiiviä siihen. Empiirinen aineisto on kerätty haastattelemalla pienryhmissä 18:aa keravalaista 16-18 -vuotiasta nuorta. Analyysini on luonteeltaan aineiston lähilukuun perustuvaa teemoittelua, jonka pohjana on W.James Potterin mediavastaanoton ulottuvuuksia koskeva nelijako. Tutkielmani perusteella vaikuttaa siltä, että nuoret suhtautuvat mainontaan varsin maltillisesti ja näkevät sen merkityksen erityisesti kaupallisen informaation välittämisessä. Televisiomainosten vastaanotto on suuressa määrin tunnepohjaista, eivätkä nuoret tuo juurikaan esille moraalisia tai yhteiskuntakriittisiä näkemyksiä. Nuorten kriittisyys kohdistuu useimmiten mainoksen sisältämiin epärealistisiin argumentteihin.Tutkielmani perusteella vaikuttaa, etteivät nuoret ole kovinkaan tottuneita lähestymään mainoksia analyyttisesti, ja oletukset nuorten ylivertaisesta medialukutaidosta tuntuvat siten liioitelluilta.