Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12293-12312 of 24725
  • Savuoja, Ari (Helsingin yliopisto, 2007)
    What is a miracle and what can we know about miracles? A discussion of miracles in anglophone philosophy of religion literature since the late 1960s. The aim of this study is to systematically describe and philosophically examine the anglophone discussion on the subject of miracles since the latter half of the 1960s. The study focuses on two salient questions: firstly, what I will term the conceptual-ontological question of the extent to which we can understand miracles and, secondly, the epistemological question of what we can know about miracles. My main purpose in this study is to examine the various viewpoints that have been submitted in relation to these questions, how they have been argued and on what presuppositions these arguments have been based. In conducting the study, the most salient dimension of the various discussions was found to relate to epistemological questions. In this regard, there was a notable confrontation between those scholars who accept miracles and those who are sceptical of them. On the conceptual-ontological side I recognised several different ways of expressing the concept of miracle . I systematised the discussion by demonstrating the philosophical boundaries between these various opinions. The first and main boundary was related to ontological knowledge. On one side of this boundary I placed the views which were based on realism and objectivism. The proponents of this view assumed that miraculousness is a real property of a miraculous event regardless of how we can perceive it. On the other side I put the views which tried to define miraculousness in terms of subjectivity, contextuality and epistemicity. Another essential boundary which shed light on the conceptual-ontological discussion was drawn in relation to two main views of nature. The realistic-particularistic view regards nature as a certain part of reality. The adherents of this presupposition postulate a supernatural sphere alongside nature. Alternatively, the nominalist-universalist view understands nature without this kind of division. Nature is understood as the entire and infinite universe; the whole of reality. Other, less important boundaries which shed light on the conceptual-ontological discussion were noted in relation to views regarding the laws of nature, for example. I recognised that the most important differences between the epistemological approaches were in the different views of justification, rationality, truth and science. The epistemological discussion was divided into two sides, distinguished by their differing assumptions in relation to the need for evidence. Adherents of the first (and noticeably smaller) group did not see any epistemological need to reach a universal and common opinion about miracles. I discovered that these kinds of views, which I called non-objectivist, had subjectivist and so-called collectivist views of justification and a contextualist view of rationality. The second (and larger) group was mainly interested in discerning the grounds upon which to establish an objective and conclusive common view in relation to the epistemology of miracles. I called this kind of discussion an objectivist discussion and this kind of approach an evidentialist approach. Most of the evidentialists tried to defend miracles and the others attempted to offer evidence against miracles. Amongst both sides, there were many different variations according to emphasis and assumption over how they saw the possibilities to prove their own view. The common characteristic in all forms of evidentialism was a commitment to an objectivist notion of rationality and a universalistic notion of justification. Most evidentialists put their confidence in science in one way or another. Only a couple of philosophers represented the most moderate version of evidentialism; they tried to remove themselves from the apparent controversy and contextualised the different opinions in order to make some critical comments on them. I called this kind of approach a contextualising form of evidentialism. In the final part of the epistemological chapter, I examined the discussion about the evidential value of miracles, but nothing substantially new was discovered concerning the epistemological views of the authors.
  • Äystö, Anna (Helsingin yliopisto, 2010)
    Tutkin pro gradu -työssäni Yhdysvaltojen mustien kansalaisoikeusliikkeen käsittelyä Suomen kirkollisessa lehdistössä liikkeen keskeisimpinä toiminnan vuosina 1963–1968. Selvitän, miten kirkollinen lehdistö reagoi kansalaisoikeusliikkeeseen, ja mitkä olivat niitä asioita ja tapahtumia, joita lehdet toivat liikkeestä esille. Keskeistä työssäni on myös kansalaisoikeusliikkeen näkyvimmän johtajan Martin Luther King Juniorin lehdistössä saaman huomion analysointi. Olennaista tutkimuksen kannalta on selvittää, käsittelivätkö tutkimani lehdet kansalaisoikeusliikkeen toimintaa hengellisestä näkökulmasta vai pelkästään uutisina Yhdysvaltojen poliittisista tapahtumista. Käytännössä tähän liittyy myös kysymys siitä, koskettiko Yhdysvaltojen mustien ahdinko kirjoitusten mukaan suomalaista kristittyä. Tutkimukseni taustan kannalta tärkeää on selvittää mustien rotusorron historiaa Yhdysvalloissa sekä Kingin liikkeeseen tuomaa ajattelupohjaa. Tutkimukseni lähteinä käytän Kotimaan, Församlingsbladetin, Herättäjän, Sanan ja Etsijän numeroita vuosilta 1963–1968. Vuodelta 1967 lähdemateriaalia ei ole kuitenkaan löytynyt. Ajallisesti tutkimus sijoittuu kansalaisoikeusliikkeen organisoiman Birminghamin kampanjan alusta aina Kingin murhan aiheuttamaan kuohuntaan asti. Tutkimukseni on vahvasti sidottu kansalaisoikeusliikkeen keskeisiin tapahtumiin, joiden kautta esittelen liikkeen saamaa huomiota. Tämän takia en käykään, Etsijää lukuun ottamatta, järjestelmällisesti läpi kaikkia tutkimieni vuosien numeroita, vaan tutkittavat numerot ovat ilmestyneet aikoina, jolloin kansalaisoikeusliike toimi aktiivisesti ja näkyvästi. Tutkimukseni on kirkollisen lehdistön ja kansalaisoikeusliikkeen tutkimuksessa ainutlaatuinen. Liikkeen lehdistössä saamaa vastaanottoa ei ole Suomessa aiemmin tutkittu. Kansalaisoikeusliikettä koskeva tutkimus on keskittynyt lähinnä Kingin ajattelun kuvailuun. Merkityksellisen tutkimusaiheesta tekee myös se, että syvemmällä tasolla tutkimus kuvailee sitä, millaisena kirkon epäviralliset äänenkannattajat näkivät ajan, jolloin yhteiskunnan sosiaalisiin ongelmiin puuttuminen alettiin nähdä kristityn tehtävänä. Lehtien kansalaisoikeusliikkettä koskeva keskustelu onkin nähtävä osana muuta ajan kehitystä ja sen henkeä. Vuosikymmenen ajan henki ja aikakauden suuret muutokset näkyvät selkeästi tutkimukseni tuloksissa. Kaukaisesta tapahtumapaikastaan huolimatta Yhdysvaltojen mustien kansalaisoikeusliike sai varsin paljon huomiota tutkimissani lehdissä niin pakinoissa, uutisissa kuin raporteissa tapahtumapaikoiltakin. Liikkeen toimintaa ja erityisesti Kingiä liikkeen johtajana ihailtiin ja liikettä hyödynnettiin esimerkkinä siitä, miten suomalaisten kristittyjenkin tulisi suhtautua maailmaan. Useissa lehdissä koettiinkin tarpeelliseksi nostaa esille Suomen omia ”rotukysymyksiä”, joista keskeisimpänä nähtiin romanien asema. Ajan kehitykseen varauksellisesti suhtautuvaa Herättäjää lukuun ottamatta lehdet suhtautuivat hyvin suopeasti mustien kansalaisoikeusliikkeen tarjoamaan sosiaalisen herätykseen. Erityisesti Kotimaan päätoimittaja Simo Talvitie paneutui mustien rotusortoon ja sen tarjoamiin opetuksiin myös Suomen tasolla. Selityksenä lehtien mustien kansalaisoikeusliikkeen runsaalle käsittelylle ja niiden tavalle käsitellä liikettä nousee keskeisenä aikaa leimaava kansainvälistyminen. Median kehittyminen erityisesti television myötä ja matkustamisen helpottuminen mahdollistivat entistä enemmän muiden maiden tapahtumien seuraamisen ja niihin kantaa ottamisen. Aikaansa seuraavien kristittyjen tehtäväksi nähtiinkin maailman tapahtumista perillä oleminen ja myös oman yhteiskunnan epäkohtien esille tuominen. Nämä eivät tutkimukseni mukaan olleet vain radikaalin ylioppilasnuorison kiinnostuksen kohteita vaan vähitellen myös monen suomalaisen kristityn.
  • Hoikkala, Susanna (2003)
    Tutkimuksessa jäsennetään työntekijöiden tulkintoja nuorten väkivaltaisesta käyttäytymisestä ilmiönä lastensuojelulaitoksen toimintaympäristössä sekä keinoja tukea väkivallatonta käyttäytymistä. Tutkimus oli Helsingin kaupungin sosiaaliviraston toimeksiantotutkimus, joten keskeiset kysymyksenasettelut muotoutuivat toimeksiannossa asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Tutkimus toteutettiin syksyllä 2002 kahden helsinkiläisen nuorisoikäisille tarkoitetun laitoskokonaisuuden kolmessa erillisessä yksikössä, jotka olivat toimintaperiaatteiltaan ja toimintatavoiltaan erilaisia. Osallistuvan havainnoinnin menetelmää käytettiin ymmärryksen syventämiseen yksiköiden toimintaympäristöistä. Pääasiallisena aineistonkeruumenetelmänä käytettiin fokusryhmähaastatteluja. Haaastattelumenetelmänä oli puolistrukturoitu teemahaastattelu. Fokusryhmät koostuivat hoitajista ja ohjaajista yksikkökohtaisesti. Fokusryhmien tuottamaa kvalitatiivista aineistoa analysoitiin ja tulkittiin sosiaalisen konstruktionismin ja kehittävän työntutkimuksen viitekehyksistä. Analyysissä etsittiin työntekijöiden käytännön lastensuojelutyön kokemuksista ja näkemyksistä koostuvia merkityksiä väkivaltailmiöstä ja väkivallattomuuden tukemisesta, niiden rakentumista ja jäsentymistä yksikkökohtaisesti. Työntekijöiden arvioissa väkivaltailmiön jäsentyminen koettiin monimuotoiseksi ja sen määrittely vaikeaksi. Väkivallattoman käyttäytymisen tukemisessa keskeisimmäksi arvioitiin nuorten ja työntekijöiden molemminpuolinen tunteminen, työntekijöiden sitoutuminen perustyöhön, turvallisuuteen liittyvät asiat kuten luottamus, sekä rakenteellisten tekijöiden pysyvyys ja selkeys. Työn luonteesta johtuen vastaanottoyksikössä korostuu riski väkivaltakäyttäytymiseen. Pohdinnassa väkivallattomuuden tukemista arvioitiin paikallisten toimintaympäristöjen ja erilaisten työorientaatioiden näkökulmista. Arvion mukaan väkivallattomuutta voidaan parhaiten tukea työntekijöiden toimivalla tilannetajulla, jolla tarkoitetaan lastensuojelulaitoksen arjen ilmiöiden havaitsemista, ymmärtämistä ja oikeiden toimintatapojen valintaa tilannekohtaisesti. Työntekijöiden oman työn arviointi on keskeistä. Väkivallattomuuden tukemista tulisi lähestyä sekä paikallisten toimintaympäristöjen että laajempien kokonaisuuksien näkökulmista; tarvitaan työntekijöiden välistä tiedon ja kokemusten vaihtoa.
  • Kujala, Johanna (2008)
    Nuorten laihduttaminen on lisääntynyt ja se on hyvin yleistä. Laihduttamisen nähdään uhkaavan nuoren terveyttä ja hyvinvointia, joten sitä tulisi vähentää. Tämän takia tarvitaan enemmän tietoa nuorten laihduttamista lisäävistä tekijöistä. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin seitsemäsluokkalaisten nuorten laihduttamista selittäviä psykososiaalisia tekijöitä, joita olivat äidin sekä ystävien laihdutusnormit ja laihdutusmallit, painon takia kiusaaminen, laihdutusmedioiden seuraaminen, ulkonäköihanteiden sisäistäminen, itsetunto, painotyytyväisyys ja masentuneisuus. Tutkielmassa tarkasteltiin sukupuolieroja psykososiaalisissa tekijöissä, ja miten psykososiaaliset tekijät selittivät tyttöjen ja poikien laihduttamista. Lisäksi tarkasteltiin olivatko psykososiaalisten tekijöiden vaikutukset laihduttamiseen erilaisia normaalipainoisilla tai ylipainoisilla tytöillä ja pojilla. Teoreettisena taustana olivat sosiaaliset normit ja sosiaalinen oppiminen. Tutkittavia seitsemäsluokkalaisia (13-vuotiaita) nuoria oli yhteensä 726, joista tyttöjä oli 400 ja poikia 326. Tutkittavat olivat kolmen eri kaupungin kahdestatoista koulusta. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella sekä mittaamalla todellinen pituus ja paino. Tilastollisina tutkimusmenetelminä käytettiin osittaiskorrelaatioita, hierarkkista regressioanalyysiä ja interaktioiden tarkastelua. Tulosten mukaan tyttöjen ystävistä yritti laihduttaa useampi kuin poikien ystävistä. Tyttöjä oli myös kiusattu painon takia poikia useammin. Lisäksi tytöt olivat seuranneet useammin laihdutusmedioita ja sisäistäneet voimakkaammin kulttuurisia ulkonäköihanteita. Tytöillä oli myös poikia huonompi itsetunto, alhaisempi painotyytyväisyys ja useammin masentuneisuutta. Kaikki psykososiaaliset tekijät, lukuun ottamatta äidin laihdutusmallia, selittivät tyttöjen laihduttamista kun painoindeksi oli vakioitu. Ystävien laihdutusnormi ja painon takia kiusaaminen selittivät kuitenkin vain normaalipainoisten tyttöjen laihduttamista. Lisäksi itsetunnon huononeminen ja painotyytyväisyyden väheneminen sekä äidin laihdutusnormin lisääntyminen näyttivät lisäävän voimakkaammin normaalipainoisten kuin ylipainoisten tyttöjen laihduttamista. Poikien laihduttamista selittivät psykososiaalisista tekijöistä äidin ja ystävien laihdutusnormit, ystävien laihdutusmalli, painon takia kiusaaminen, ulkonäköihanteiden sisäistäminen, itsetunto ja painotyytyväisyys. Lisäksi painon takia kiusaaminen selitti vain ylipainoisten ja masentuneisuus vain normaalipainoisten poikien laihduttamista. Tytöillä voimakkaimmin laihduttamisen useutta selitti painotyytyväisyys ja pojilla äidin laihdutusnormi. Tulokset olivat pääsääntöisesti oletusten mukaisia ja tutkimus tuotti uutta tietoa. Tutkielman mukaan kaikki psykososiaaliset tekijät, äidin laihdutusmallia lukuun ottamatta, selittivät nuorten laihduttamista. Lisäksi nuorten paino ja sukupuoli vaikuttivat siihen, miten psykososiaaliset tekijät selittivät laihduttamista. Tyttöjen laihduttamisen vähentämiseksi näyttäisi olevan erityisen tärkeää vaikuttaa ulkonäkö- ja laihuusvaatimuksiin ja pojilla puolestaan äidin laihdutusnormiin. Nuorten hyvinvoinnin kannalta voisi olla parempi puhua laihduttamisen sijaan terveellisestä ruokavaliosta ja riittävästä liikunnasta. Näitä terveellisiä elintapoja voivat edistää monet tahot, kuten vanhemmat ja koulu.
  • Töyräänvuori, Joanna (Helsingin yliopisto, 2008)
    Tämän tutkielman aiheena on Psalmien kirjan meri ja sen suhde muinaisen Ugaritin teksteistä tunnettuun merenjumalaan tai antropomorfiseen mereen, Jammuun. Tutkielman tarkoitus on selvittää, voiko Vanhan testamentin psalmiteksteissä esiintyvän meren yhteydestä löytää jäänteitä Ugaritista tunnetusta Baal-jumalan länsiseemiläisestä vastustajasta, usein hirviömäiseksi kuvatusta Jammusta. Tutkimusmetodina on käytetty muotohistoriallista muoto- ja traditiokritiikkiä sekä ugaritinkielisen eeppisen runouden ja hepreankielisen psalmirunouden vertailevaa tutkimusta. Tutkielma jakaantuu kolmeen pääosaan. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan meren antropomorfista esittämistä psalmeissa. Monet meri-sanaan liitetyt verbit vaikuttavat inhimillistävän luonnonilmiötä, mutta monet antropomorfismit toimivat myös yksinkertaisesti kielikuvina. Joillakin tämän kategorian psalmeista saattaa olla temaattisia yhteyksiä Ugaritin teksteihin, mutta paralleelisia tekstikohtia ei löydy. Toisessa pääosassa tarkastellaan sitä, miten psalmien meri liittyy muinaisitämaiseen konfliktimyyttiin. Tässä yhteydessä käsitellään Sūfin meren eli Kaislameren, meren halkaisemisen sekä mahdollisesti myyttisten suurten vetten tematiikkaa. Samassa pääkohdassa on käsitelty myös muita meri-sanan yhteydessä esiintyviä merihirviötä, kuten syvyys, Leviathan, Rahab, lohikäärme Tannin, käärme ja joki. Näistä osa vaikuttaa liittyvän myrskynjumalan ja antropomorfisen meren kamppailuun, osa puolestaan luojajumalan ja kaaoshirviön taisteluun. Traditiot ovat kuitenkin vaikeasti erotettavissa toisistaan, sillä luultavasti ne sekoittuivat jo ennen päätymistään hepreankielisten psalmien teksteihin. Selkeimmältä vaikuttavin yhtymäkohta Ugaritin teksteihin löytyy psalmeista, joissa meri mainitaan Leviatan-hirviön yhteydessä. Tekstuaalinen parallelismi Ugaritin Jammun ja Lotanin mainitseviin Ugaritin Baal-syklin kohtiin ei kuitenkaan ole täydellinen. Viimeisessä pääkohdassa käsitellään sitä, miten meren ja joen esiintyminen paralleelisissa psalmisäkeissä mahdollisesti liittyy muinaisseemiläiseen kuningasideologiaan. Ugaritin teksteissä Jammu esiintyy usein epiteettien “valtias meri, tuomari joki” muodossa. Konstruktio ei esiinny heprealaisissa psalmeissa, mutta Ugaritin tekstien tarjoama vertailumateriaali on usein huomioitu tarkasteltaessa psalmeja, joissa meri ja joki esiintyvät yhdessä. Varsinaisia tekstiparalleeleja ugaritinkieliseen myyttisuskonnolliseen runouteen ei näidenkään psalmien yhteydestä kuitenkaan löydy. Vaikka Ugaritin tekstien Jammun ja psalmien meren välillä on havaittu monenlaisia samankaltaisuuksia ja yhtäläisyyksiä, Psalmienkirjan meren yhteyttä länsiseemiläisen konfliktimyytin antropomorfiseen mereen ei kuitenkaan ole aukottomasti osoitettu toteen. Psalmien varhaiset sepittäjät ovat hyvinkin saattaneet käyttää tai lainata muinaista länsiseemiläistä myyttistä perinnettä, muokaten sitä oman yhteisönsä tarpeisiin sopivaksi. Heidän toimintansa on kuitenkin erotettava psalmien myöhempien välittäjien ja vakiinnuttajien toiminnasta, sillä näiden suhde mytologiseen perinteeseen on luultavasti ollut toisenlainen.
  • Turunen, Meri Tuulia (2005)
    Suomen jatkosodassa saamat suomensukuiset sotavangit (ns. heimosotavangit) muodostivat sotavankimassasta eroteltuna erityisryhmän, joka oli sodan jälkeen tarkoitus sulauttaa osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja uutta Suur-Suomea. Sodan aikana heimosotavangit pyrittiin eristämään muista sotavangeista ja kohtelemaan paremmin kuin muita kansallisuuksia. Kansallisuuden perusteella tehdyn erottelun taustalla oli toisaalta kotoperäinen heimoaate, toisaalta Saksasta omaksuttu malli. Satoja heimosotavankeja työskenteli Savonlinnan seudulla maatöissä, millä pyrittiin työvoimapulan lieventämiseen ja heimosotavankien tapauksessa erityiseen asennekasvatukseen. Pro gradu -tutkielmassa luodaan kokonaiskuvaa suomenheimoisten sotavankien arjesta ja kohtelusta sekä vuorovaikutuksesta siviiliväestöön Savonlinnan seudulla vuosina 1941-1944. Lisäksi käsitellään erityisesti Itä-Karjalan sotilashallintoesikunnan (ItäKarSE) suomensukuisten sotavankien varalle tehtyjä suunnitelmia sekä niitä ristiriitoja ja jännitteitä, joita ryhmän olemassaolo aiheutti suomalaisessa sotilashallinnossa ja kotirintamalla. Tutkielmassa on myös kiinnitetty huomiota sotatilanteen kääntymisen aiheuttamiin muutoksiin heimosotavankien käsittelyssä ja kohtelussa. Tutkielman päälähteinä ovat olleet Sota-arkistossa säilytettävät sotavankiorganisaation sekä ItäKarSE:n luomat asiakirjat. Lisäksi toissijaisina lähteinä on käytetty vuoden 2004 aikana kerättyä haastattelumateriaalia, jolla on pyritty luomaan tarkempaa kuvaa maaseudun siviiliväestön suhteista heimosotavankeihin. Tutkielman esioletuksena pidettiin sitä, että kahden ideologisen voiman, heimoaatteen ja ryssävihan historiallinen vastakkainasettelu vaikutti voimakkaasti heimosotavankien kohteluun ja päätöksentekoon. Ilmeni, että heimoaate oli voimakkaampi voima etenkin ItäKarSE:n toiminnassa ja maaseudun siviiliväestön suhtautumisessa vankeihin. Miehityshallinnon esityksestä heimovankeja mm. pyrittiin vapauttamaan vallattuun Itä-Karjalaan, Savonlinnan lähelle perustettiin erityinen heimosotavankileiri ja itäkarjalaisia vankeja pyrittiin kouluttamaan kansakoulunopettajiksi. Savonlinnan seudun pienehköillä maatiloilla suomensukuisia sotavankeja kohdeltiin pääasiassa kuten perheenjäseniä ja suhtautuminen vankeihin oli luottavaisen lämmintä. Ongelmia aiheuttivat etupäässä liian vapaa kohtelu ja naapurikateus. Ryssäviha lienee vaikuttanut lähinnä yksittäisten henkilöiden tasolla eikä sen vaikutuksia tässä tutkielmassa voitu laajemmin todistaa. Heimosotavankien kohtelu oli kuitenkin ajoittain ristiriitaista, sillä suomea puhuvia vankeja saatettiin epäillä mm. vakoojiksi. Epäilevä suhtautuminen korostui etenkin sodan loppupuolella, jolloin heimosotavankien käytös samoin kuin sotavankiorganisaation suhtautuminen heimosotavankikysymykseen muuttuivat sotatilanteen kääntyessä. Sotilasviranomaisten eli päämajan ja ItäKarSE:n välille heimosotavankikysymys aiheutti jossain määrin ristiriitatilanteita. Miehityshallinnon päämääränä oli nimenomaan vankien vapauttaminen Itä-Karjalan asuttajiksi, kun taas päämajassa suhtauduttiin skeptisesti laajamittaisempien siirtojen toteuttamiseen. Mikään heimosotavankeja koskenut hanke ei kuitenkaan toteutunut halutussa laajuudessa. Suunnitelmien epäonnistuminen konkretisoitui, kun Neuvostoliitto saneli rauhanehtonsa ja vangit tuli luovuttaa itärajan taakse.
  • Kokko, Ulla-Marja (1998)
  • Inkinen, Mikko (Helsingin yliopisto, 2009)
    Flow experience is often defined either as an experience of high concentration and enjoyment or as a situation, where high challenges are matched with high skills. According to core-emotion theories, the experience of any emotion contains two core emotions: valence and arousal. Through an accurate mathematical model, the present study investigated, whether the experience of concentration and enjoyment is related to situations where both challenge and skills are high and in balance. Further, it was investigated what sort of core emotions are related to differing relationships between challenge and skills. Finally, university students’ experiences of their natural study environments were described in terms of core emotions and in terms of relationships between challenge and skills. Participants were 55 university students who participated two weeks research period. Altogether 3367 questionnaire answers were collected with the CASS experience-sampling method, operating in 3G-mobile phones. The relationship between challenge and skills (competence) was defined in an exact way in polar coordinates. An enjoyable and concentrated flow experience was defined as a sum variable of absorption, interest and enthusiasm. Core emotions were calculated with factor analysis from nine emotion variables. As expected, an experience of concentration and enjoyment was, on average, related to the situations where both challenge and skills were high and in balance. This was not, however, the case in every situation. Thus, it should be taken into consideration how flow experience is operationalised in experience sampling studies. When flow experience was defined as a situation of high challenge and high skills, it was often related to high valence and arousal emotions such as excitement or enthusiasm. A happier or a more tranquil enjoyment was related to situations of moderate challenge and high skills. Experiences differed clearly between various natural study environments. At lectures students were often bored or mentally absent, and did not experience challenges. In a small group students were often excited or enthusiastic, and showed optimal balance between challenge and skills. At library students felt satisfied and were engaged in highly challenging work.
  • Svenström, Maria (2005)
  • Hietaniemi, Tuuli (2014)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee länsimaista Intiaan suuntautuvaa kaupallista, ylirajaista sijaissynnyttämistä. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa osoitetaan Amartya Senin kehityskäsitykseen nojautuen, että intialaisten naisten päätös sijaissynnyttäjäksi ryhtymisestä on valitettavan usein ainoa todellinen vaihtoehto, joka naisille tarjoutuu riittävän elintason saavuttamiseksi ja köyhyyden vähentämiseksi. Tutkielman toisessa osassa tarkastellaan kielellisiä keinoja, joilla järjestelyn osapuolet kuvailevat sijaissynnytystä, valtatasapainoltaan epätasaista järjestelyä, ja luovat samanaikaisesti ”kaupallisen sijaissynnyttämisen kulttuuria”. Tutkielman pääaineisto koostuu kahdeksasta, länsimaisten aiottujen vanhempien kirjoittamasta, ylirajaista sijaissynnyttämistä Intiassa käsittelevästä blogista. Blogien rinnalla analysoidaan Intiassa sijaissynnytyksen parissa työskentelevien lääkäreiden haastatteluita, jotka kerättiin syksyn 2009 aikana Delhissä. Tausta-aineistoina käytetään sanomalehtiartikkeleita ja sijaissynnytyksestä Intiassa laadittuja ohjeistuksia vuosilta 2002–2010. Laadullisen analyysin keinoiksi on valittu Norman Fairclough’n työhön nojaava kriittinen diskurssianalyysi, sekä sitä täydentävät, Theo van Leuuwenin ja Antonio Reyesin työstä ammentavat legitimaatiostrategiat. Diskurssianalyyttinen lähestymistapa johdattaa tutkimuksen vallan, hegemonian ja ideologian kielellisten ilmenemismuotojen äärelle sekä arvioimaan, miten tekstin tasolla tehtävät valinnat muokkaavat ympäröivää yhteiskuntaa omaksumaan tietyn lähestymistavan uusiin ilmiöihin, tässä tapauksessa ylirajaiseen sijaissynnyttämiseen Intiassa. Aineistosta identifioidaan viisi diskurssia, joita analysoidaan yksityiskohtaisesti. Diskurssit ovat (1) uusliberaali diskurssi, (2) uuskolonialistinen diskurssi, (3) kulttuurisen hegemonian diskurssi, (4) medikalisoiva diskurssi ja (5) globaalin sisaruuden diskurssi. Diskurssianalyysi paljastaa, että aiotut vanhemmat ja lääkärit ovat valta-asemaltaan vahvempia kuin sijaissynnyttäjät. Valtaeroja pyritään aktiivisesti häivyttämään ja niiden sijasta pyritään korostamaan aiottujen vanhempien ja sijaissynnyttäjien tasa-arvoisuutta, jopa ”sisaruutta”. Samaan aikaan legitimointistrategioita käytetään monipuolisesti oikeuttamaan ylirajainen sijaissynnytys. Kaikkiin diskursseihin sisältyy niin sanottu ”julkinen” ja ”verhottu” puoli. Julkisella puolella ylirajainen sijaissynnytys esitetään ongelmattomana, kaikkia osapuolia hyödyttävänä järjestelynä, joka juhlii kulttuurista monimuotoisuutta, painottaa intialaisten naisten voimaantumista ja aktiivista toimijuutta sekä kutsuu intialaiset sijaissynnyttäjät osaksi aiottujen vanhempien perheitä. Verhotulla puolella kuitenkin paljastuu, miten aiotut vanhemmat ja lääkärit oikeuttavat sijaissynnyttäjien köyhyyden, heidän kehojensa raskaudenaikainen valvonnan, toiseuden korostamisen ja kulttuurisen insensitiivisyyden. Tutkielman lopuksi annetaan suosituksia siitä, miten aiotut vanhemmat voivat paremmin kunnioittaa sijaissynnyttäjien yksityisyyttä ja kulttuurisia käytänteitä, erityisesti verkossa julkaisemissaan blogeissa.
  • Tillman, Daniela (2001)
    Syftet med avhandlingen var att undersöka hur miljöförvaltningen, d.v.s den formella strukturen, i ett antal utvalda kommuner med olika slag av industristruktur, antingen pappers- och cellulosa industri eller kemisk industri eller bådadera varierar mot bakgrunden av näringsstrukturen. Är det alltså så att industristrukturen påverkar utformningen av den administrativa miljöförvaltningen i kommunerna. Ett annat delsyfte med uppsatsen var att beskriva de informella nätverk som finns inom miljöförvaltningen då det gäller pappers- och cellulosa industrin samt den kemiska industrin och samtidigt se på beroendeförhållandet mellan den formella strukturen och den informella strukturen. Som teoretiska utgångspunkter använde jag mig av kontingensteorin samt av teorier om nätverk. Då det gäller kontingensteorin använde jag mig främst av Henry Mintzbergs hypoteser gällande komplexa versus enkla omgivningar. Enligt Mintzberg är omgivningen komplex i de kommuner som har många olika sorters industrier, medan omgivningen är mera enkel i de kommuner som har endast en slags industri på orten. De kommuner som har en komplex omgivning borde enligt teorin även ha en mera komplex organisation både gällande den formella och den informella strukturen och de mera enkla kommunerna borde i sin tur ha en enkel formell och informell struktur. I undersökningen gick jag först igenom kontingensteorin samt teorier om nätverk. Därefter undersökte och beskrev jag den formella strukturen, d.v.s den administrativa miljöförvaltningen i de utvalda kommunerna och jämförde dem med varandra. Efter det undersökte jag den informella strukturen i samma kommuner och jämförde dem sinsemellan. Avslutningsvis jämförde jag den formella- och den informella strukturen i kommunerna med varandra. I mitt arbete kom jag fram till att industristrukturen inte kan sägas påverka utformningen av den administrativa miljöförvaltningen i kommunerna. Komplexa kommuner kunde ha enkla formella strukturer och tvärtom. Däremot följde kommunens komplexitetsgrad och de informella nätverkens komplexitetsgrad varandra. Om omgivningen i kommunen var enkel var även den informella strukturen enkel. Var omgivningen komplex var även den informella strukturen komplex. Källorna i min undersökning var av olika slag och bestod främst av litteratur, statisitk samt intervjuer.
  • Schauman, Patrik Mikael (2002)
    I detta arbete har jag granskat om det i Finland går att finna empiriska belägg för miljökuznetskurvan. Idén bakom miljökuznetskurvan är att utsläpp och annan miljöskadlig verksamhet först ökar i takt med BNP per person i länder med växande men låg BNP per person. Därefter förväntas den miljöskadliga verksamheten nå sin kulmen vid något specifikt värde på BNP per person för att sedan sjunka allt mera i takt med att inkomsterna ökar. Jag har med regressionsanalys undersökt om 11 utsläpp och övriga miljöindikatorer har följt en sådan utveckling under Finlands närhistoria. De miljöindikatorer som jag har granskat är utsläppen av koldioxid, CFC-föreningar, svaveldioxid och kväveoxider i luft, utsläppen av fosfor och kväve i vatten, spridningen av bekämpningsmedel, elförbrukning, förbränning av fossila bränslen, bruket av kärnkraft och totalförbrukningen av naturresurser. Urvalet baserar sig på Finlands officiella indikatorer på en hållbar utveckling från 2000. Uppgifterna om dessa och BNP per person härrör från Finlands Miljöcentral och Statistikcentralen. Av de granskade indikatorerna verkar utsläppen av CFC-gaser, svaveldioxid, fosfor, kväve och spridningen av bekämpningsmedel följa miljökuznetskurvor som når sina toppar vid värden på BNP per person på mindre än 19306€, 13125€, mindre än 13366€, högst 21348€ respektive 16707€. Utsläppen av koldioxid, kväveoxider, total elförbrukning, förbränningen av fossila bränslen, bruket av kärnkraft och den totala förbrukningen av naturresurser kan inte påvisas följa miljökuznetskurvor. I ljuset av mina resultat verkar det i Finland ha funnits samhälls- och marknadsmekanismer som gett upphov till en tendens för miljöskadlig verksamhet att följa en miljökuznetskurva. Samtidigt verkar kuznetskurvans uppkomst bero på en mängd olika faktorer som endast delvis påverkas av nivån på BNP per person. Mycket tyder på att kuznetskurvan lättare uppstår för föroreningar som beror på bruket av ersättningsbara kemikalier och industriella processer vars utsläpp kan renas till överkomliga kostnader än på diffusa utsläpp som kräver satsningar av stora delar av befolkningen.
  • Lindén, Ingrid (2002)
    I avhandlingen undersöks miljöjournalistiken under fyra decennier. Artiklar om miljöfrågor har undersökts från en vecka av tidningen Hufvudstadsbladet under åren 1955, 1970, 1990 och 2000. Huvudfrågeställningen i avhandlingen är hur miljöjournalistiken i tidningen Hufvudstadsbladet förändrats mellan de olika åren. I tidigare forskning har det visat sig att intresset för miljöfrågor i media under de senaste åren har minskat. I avhandlingen diskuteras även mediernas roll som opinionsbildare. Forskningen består av en kvantitativ del som gjordes inom ramen för projektet Medieekonomi, innehåll och diversitet. I projektet undersöktes tolv olika dagstidningar under de ovannämnda åren. I avhandlingens kvantitativa del jämförs Hufvudstadsbladet med resultat från Helsingin Sanomat och ett medeltal av alla de undersökta tidningarna. Det är främst nyheter om miljö som undersöks. Förutom den kvantitativa delen består avhandlingen av en kvalitativ del. I den undersöks de 107 miljönyheter som förekom i Hufvudstadsbladet under de undersökta veckorna i en rubrikanalys. I rubrikanalysen var syftet att få en djupare bild av innehållet i miljöartiklarna. Analysen undersöker främst nyhetsämnet, orden som används och nyhetskriteriernas roll. Det har gjorts relativt lite forskning om den finländska miljöjournalistiken och om hur den förändras i ett historiskt perspektiv. Den viktigaste källan till avhandlingen är Monika Djerf Pierres doktorsavhandling Gröna Nyheter, som behandlar miljöjournalistiken i Sveriges television från 1961-1994. Både den kvantitativa och den kvalitativa forskningen visar att miljöjournalistiken i Hufvudstadsbladet förändrats under de undersökta åren. År 1955 fanns det inte någon egentlig miljöjournalistik, medan miljö var ett betydelsefullt ämnesområde från år 1970 framåt. Miljönyheternas antal ökar stadigt från 1955 framåt. År 1970 präglas miljöjournalistiken av en förankring till lokala, konkreta problem och av ett känslostarkt språk. År 1990 och år 2000 visar undersökningen att tidningen behandlar fler globala miljöproblem och att språket är mer neutralt.
  • Ehlers, Pauliina (Helsingin yliopisto, 2010)
    Increased consumption of low-fat milk products is inversely associated with the risk of hypertension. The beneficial effect of milk on blood pressure is attributed to high calcium and potassium content but also to specific peptide sequences, which are cleaved from milk protein during gastrointestinal digestion, fermentation of milk with proteolytic starter cultures or enzymatic hydrolysis. Milk products fermented with Lactobacillus helveticus contain casein-derived tripeptides isoleucine-proline-proline (Ile-Pro-Pro) and valine-proline-proline (Val-Pro-Pro), which have been shown to possess antihypertensive effects in humans and in experimental animals. The aim of the present series of studies was to investigate the effects of tripeptides Ile-Pro-Pro and Val-Pro-Pro or fermented milk products containing them on vascular function and blood pressure and to elucidate the mechanisms behind them by using different experimental models of hypertension. Another aim was to characterize the acute effects of tripeptides on blood pressure and arterial stiffness in mildly hypertensive humans. Ile-Pro-Pro and Val-Pro-Pro or fermented milk products containing them attenuated the development of hypertension in two experimental models of hypertension, spontaneously hypertensive rat (SHR) and type 2 diabetic Goto-Kakizaki (GK) rat fed with high-salt diet. Significant differences in systolic blood pressure (SBP) were seen after 8 weeks treatment with tripeptide-containing products compared to control product. Plant sterols did not enhance this effect. Two differently produced tripeptide powders produced a similar attenuating effect on SBP in SHR. In mildly hypertensive subjects, a single administration of tripeptide- and plant sterol-containing fermented milk product decreased both SBP and diastolic blood pressure (DBP) over a period of 8 hours. Protective effect of tripeptides Ile-Pro-Pro and Val-Pro-Pro and fermented milk products containing them on vascular function was demonstrated in in vitro studies and long-term experimental studies. The effect was shown to be endothelium-dependent and possibly involving endothelium-derived hyperpolarizing factor (EDHF). In the clinical study, single administration of tripeptide-containing fermented milk product did not affect measures of arterial stiffness. Long-term treatment with fermented milk product containing Ile-Pro-Pro and Val-Pro-Pro inhibited angiotensin-converting enzyme (ACE) and decreased aldosterone levels thus showing beneficial effects on the renin-angiotensin system (RAS) in SHR and GK. No changes in the components of RAS were observed by the single administration of the same product in mildly hypertensive subjects. Increased levels of cGMP, NOx and citrulline suggest increased nitric oxide (NO) production by the tripeptides. Taken together, Ile-Pro-Pro and Val-Pro-Pro -containing products attenuate the development of hypertension after long-term treatment in experimental models of hypertension and possess an acute antihypertensive effect in mildly hypertensive subjects. In addition, these tripeptides show endothelium-mediated beneficial effects on vascular function. Attenuation of blood pressure increase by the tripeptides in experimental animals involves RAS, but its role in the antihypertensive effect in humans remains to be elucidated.
  • Sairanen, Auvo (Helsingin yliopisto, 2014)
    This thesis comprises reports on experiments in which the effects of concentrate supplementation and part-time grazing on milk production and rumen physiology were studied. Cows were fed grass in confinement or by grazing at pasture. The amount of concentrate varied between 0 and 12 kg/d and it consisted of grain or pelleted concentrate mixture. The main objectives of the study were to determine the overall marginal response functions of full-time grazed cows to increasing amounts of concentrate supplementation, and to clarify differences in rumen physiology between silage and grazed-pasture diets. The additional objectives were to study part-time grazing as an alternative summer-feeding strategy, and to study limiting factors for intake under grazing conditions. The measured amount of grass intake in milk-production studies at pasture was smaller than the amounts based on estimated intake according to feed recommendations or modelled intake. Low-substitution rate with increasing concentrate supplementation at pasture suggests that forage intake could be limited in grazing situations. Unnecessarily high crude protein content of the pasture diet could limit the herbage intake, but the more probable reason for limited intake may be related to pasture-management factors. High-digestibility forage at pasture is low in iNDF content and high degradation rate of pdNDF, which enables high intake without rumen-fill limitation. Rumen iNDF pool size was possibly not a limiting factor with high digestibility pasture diets, at least for the mid-lactation cows used in this study. Grass iNDF content described well the differences in rumen fermentation when the results between fresh and ensiled grass were compared. High rumen ammonia concentration was typical for herbage of grazed-pasture diets. The changes in rumen acetate and butyrate occurred in parallel with increasing concentrate supplementation. Microbial protein synthesis was high with pasture diets and this decreases the need for protein supplementation. The milk yield increased quadratically with increasing amount of concentrate supplementation. The effect of milk production level on the response of concentrate supplementation was so small during most of the lactation period that it is reasonable to use a flat-rate concentrate feeding strategy for full-time grazed cows. Supplementing silage with grazed grass at pasture increased the milk yield of cows in the part-time grazing experiments. These results showed that part-time grazing maintained or increased milk yield when concentrate and silage were fed separately, a moderate amount of concentrate was used, and the energy content of grazed grass was higher than silage. Part-time grazing seems to be an appropriate strategy for Finnish conditions.
  • Alho, Christina (Helsingin yliopisto, 2012)
    The purpose of the research was to examine the views Finnish school (Suomi-koulu) teachers working outside Finland have regarding the educational components of text- and exercise books used for 8-year-olds. The aim was to find out which features the teachers considered to support or hinder the learning of the pupils. Additionally it investigated the teachers wishes for what would make a good text/exercise book for Finnish schools. The purpose was also to find out which text- and exercise books were used in the schools, how suitable the teachers found them to be and what criteria the teachers had used to select them. This research is the first study made on this topic. The research data was collected by using an online half-structured questionnaire. No sample was used, because the study aimed to collect views of the total population (all the teachers who taught 8-year-olds). The study utilised a mixed methods research design, thus the questionnaire contained both quantitative and qualitative components. The philosophical approach of the study was phenomenographic. Collected data (N = 50) was analysed using quantitative and qualitative methods. The research results showed that the text- and exercise books that were most used could be classified as either Finnish as a mother tongue (for first and second grade) or Finnish as a second language publications. Mainly the teachers considered the books to be quite suitable for Finnish schools. Most of the teachers had chosen the books based on their content-related and pedagogical features. The teachers specifically promoted a textbook that offers information about Finnish culture, society and nature; a supportive feature that affirms the pupils cultural identity. Other supportive features the teachers emphasised as important in the text- and exercise books were: a suitable level of difficulty, exercises and topics which the pupils found interesting, possibilities to pedagogically individualise the exercises, as well as features which helped the teacher s task of teaching. The teachers found exercises that concentrated on receptive language skills (listening and reading comprehension) and literacy skills very supportive. Reading comprehension and spelling exercises were specially considered to support the learning process whereas over ten percent of the teachers found creative writing to hinder the learning process. Exercises aiming to improve deeper cognitive processes (thinking skills) were considered as the least supportive exercise types. This study offers a baseline for future research on the topic. Additionally, educational courses given to Finnish school teachers can utilise the study s results. The research findings may also instigate a thorough dialogue about the objectives of Finnish schools.
  • Oksanen, Eeva (2005)
    Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, minkälaisia mielikuvia ja ajatuksia tietyt Schwartzin arvoteorian arvot herättävät kauppatieteiden, tekiniikan ja sosiaalitieteiden korkeakouluopiskelijoissa. Tutkimuksessa tutkitaan myös, poikkeavatko eri alojen opiskelijoiden mielikuvat toisistaan. Tutkimus on osa tutkimushanketta Arvot, moraalinen identiteetti ja tunteet erityyppisissä sosiaalisissa suhteissa. Tutkimus on Suomen Akatemian rahoittama ja se on osa Liisa Myyryn väitöskirja-aineistoa. Tutkimusaineisto kerättiin Helsingin kauppakorkeakoulussa, Teknillisessä korkeakoulussa ja Helsingin yliopistossa vuonna 1998. Tutkimus toteutettiin lomakekyselynä. Kyselyyn vastasi yhteensä 138 henkilöä. Vastaajien keski-ikä oli 25 vuotta ja vastaajat olivat keskimäärin kolmannen vuoden opiskelijoita. Tutkimukseen valittiin arvoja Schwartzin arvotypologian itsensäkorostaminen-itsensäylittäminen -akselilta. Kyseiset arvot valittiin, koska Verkasalon (1994) mukaan suurimmat erot kauppatieteiden, tekniikan ja humanististen tieteiden/sosiaalitieteiden opiskelijoiden arvoissa esiintyivät juuri tällä akselilla. Tutkittavat arvot olivat: yhteiskunnallinen tunnustus, kyvykkyys, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ykseys luontoon, menestys, suvaitsevaisuus, arvovalta, avuliaisuus, kunnianhimo ja luonnon ja taiteen kauneus. Edellä mainituista arvoista lopulliseen analyysiin valittiin sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ykseys luontoon, menestys, suvaitsevaisuus, arvovalta, avuliaisuus ja kunnianhimo. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkitut arvot herättivät vastaajissa hyvin monipuolisia ja keskenään erilaisia mielikuvia. Saman opiskelijaryhmän sisällä mielikuvat saattoivat olla toisilleen vastakkaisia. Arvot siis nähtiin monipuolisemmin, kuin Schwartz ne määrittelee. Kauppatieteiden opiskelijoiden mielikuvissa korostui muita opiskelijaryhmiä enemmän yksilökeskeisyys ja itsensä korostaminen. Tekniikan opiskelijoiden mielikuvat muistuttivat kauppatieteiden opiskelijoiden mielikuvia. Myös niissä korostui yksilökeskeisyys. Sosiaalitieteiden opiskelijoiden mielikuvissa korostui universalismi ja itsensäylittäminen. Keskeiset lähteet: Myyry, L. - Helkama, K. (2001). University Students" Value Priorities and Emotional Empathy. Educational Psychology, 21, 25-40. Myyry, L. (2003). Components of Morality. A Professional Ethics Perspective on Moral Motivation, Moral Sensitivity, Moral Reasoning and Related Constructs Among University Students. Helsinki: Yliopistopaino. Schwartz, S. (1992). Universals in The Content and Structure of Values: Theoretical Advances And Empirical Tests in 20 Countries. Advances in Experimental Social Psychology, 25, 1-65. Tuomi, J. - Sarajärvi, A. (2002). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Jyväskylä: Gummerus.