Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12325-12344 of 24562
  • Hintukainen, Hannele (2003)
    Tutkimuksessa on selvitetty parisuhdeväkivaltaa kokeneiden naisten omia selityksiä parisuhdeväkivallan sietämiselle, suhteessa jaksamiselle, sekä siitä selviytymiselle. Tutkimuksen tavoitteena on löytää naisten omia selitysmalleja jaksamiselleen, väkivallan kokemuksilleen ja siitä selviytymiselleen. Tutkimus on tapaustutkimus, jonka aineistona on Tasa-arvoasiain valtuuskunnan vuonna 1994 julistaman ”Väkivallasta vapaaksi” kirjoituskilpailun kirjoituksista samannimiseen kirjaan kootut naisten selviytymistarinat, jotka kertovat parisuhdeväkivallasta. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on konstruktionistinen näkökulma, ja tarinoita on lähestytty tarina-analyysin keinoin. Punaisena lankana työssä kulkee päätöksenteon ja selviytymisen prosessi. Naiset selittivät väkivaltaisessa suhteessa jatkamistaan ja siitä selviytymistään monin eri tavoin. Selviytymistä ja jaksamista tukevat keinot olivat yksilöllisiä. Alun kiinnipitävistä tunteista tärkein oli rakkaus ja usko parempaan tulevaisuuteen. Joidenkin kohdalla rakkaus muuttui myöhemmin riippuvuuden tunteeksi. Ristiriitaiset tunteet puolisoa ja omaa itseä kohtaan vaihtelivat. Rakkauden, oman syyllisyyden, pelon ja häpeän keskellä oli vaikea tunnistaa omia tunteita ja tehdä päätöksiä. Myös ympäröivän yhteiskunnan asenteet ja taloudelliset seikat pitivät yhdessä. Selviytymistä ja jaksamista tukevat keinot vaihtelivat. Tärkeintä oli tunnistaa väkivallan läsnäolo, ja sen vaikutukset omalle elämälle. Tiedostamisen jälkeen alkoi määrätietoinen ponnistelu irti väkivallasta. Tähän liittyivät oman itsetunnon uudelleen kokoaminen ja omien voimavarojen kasvattaminen, mitä aineistossa kuvattiin vahvistumisena. Aineiston mukaan tärkeimpänä asiana väkivaltaisesta suhteesta selviytymiselle oli naisten oma luja päätös siitä, että nyt väkivalta riittää ja että asioihin on tultava muutos. Samat ristiriitaiset tunteet, jotka pitivät liitossa, auttoivat myös selviytymään. Vihan ja aggression tunteet tuottivat päätöksentekoon ja selviytymiseen tarvittavia voimavaroja. Väkivaltaisessa suhteessa ja suhteesta selviytymistä kuvaavat kertomuksissa esille tulleet kolme selkeätä prosessia: itsetunnon uudelleen rakentumisen, päätöksenteon ja selviytymisen/voimaantumisen prosessit. Näiden prosessien läpikäyminen tuotti itsenäisiä, omasta arvostaan tietoisia selviytyjiä, jotka halusivat oman tarinansa kertomalla ja omalla esimerkillään tukea muita, ehkä edelleen väkivaltaisessa parisuhteessa eläviä naisia. Tärkeimpinä lähteinä tutkimuksessa ovat: Batterd Women as Survivors. Lee-Ann Hoff. Woman Battering as Marital Act. Margareta Hyden. Sisäinen tarina ja muutos. Vilma Hänninen. Väkivaltainen avioliitto naisten omaelämäkerroissa. Suvi Keskinen. Naisiin kohdistuva väkivalta. Anja Lehtonen ja Sirkka Perttu.
  • Cajanus, K. I. ([s. )
  • Tuomivaara, Aarni (2012)
    Yksi vuoden 2009 suurimpia mediailmiöitä oli H1N1-viruksen aiheuttama sikainfluenssapandemia. Meksikosta huhtikuussa 2009 maailmalle levinnyt influenssavirus virisi muutamassa kuukaudessa mittavan kansallisen ja kansainvälisen mediahuomion saattelemana paikallisesta epidemiasta maailmanlaajuiseksi pandemiaksi. Lopulta neljätoista kuukautta kestäneen pandemiaajanjakson aikana influenssavirus heijastui suomalaiseen yhteiskuntaan sekä välittömästi että välillisesti median kautta lukemattomin eri tavoin, joista kymmenet tuhannet sairaustapaukset ja 44 kuolemantapausta olivat vain jäävuoren huippu. Tutkimuksen tavoite on tehdä näkyväksi miten ja minkälaiseksi Helsingin Sanomien sikainfluenssauutiskuvat konstruoivat laajan ja moninaisia vaikutuksia omanneen yhteiskunnallispoliittisen ilmiön. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa ajatus todellisuuden sosiaalisesta rakentumisesta: todellisuus muodostuu sosiaalisissa määrittelyprosesseissa, joista yhä suurempi osa pohjautuu välittömän kokemuksellisuuden sijaan mediarepresentaatioihin. Median uutisointi vaikuttaa siis paitsi arkitodellisuutemme rakentumiseen myös yhteiskunnallisten ilmiöiden käsittelyyn ja ratkaisuun sekä konkreettisemmalla tasolla esimerkiksi terveydenhuollon piirissä noudatettuihin käytänteisiin ja priorisointeihin. Sikainfluenssauutisoinnin yhteiskunnallispoliittisen merkittävyyden vuoksi sitä on myös syytä tutkia yhteiskunta- ja viestintätieteellisestä näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu sosiaalisen konstruktivismin, semiotiikan ja myytti-käsitteen varaan. Postmoderneissa mediatodellisuuden kuvauksissa mediarepresentaatioiden ja todellisuuden välisen suhteen on koettu muuttuneen entistä ohuemmaksi, mihin viittaavat teoreettiset näkemykset esimerkiksi yhteiskuntien medialisoitumisesta ja Jean Baudrillardin hypertodellisuudesta. Kärjistetysti ilmaistuna uutisrepresentaatioon vaikuttaa korostuneesti ilmiön muoto todellisuuden tapahtumien ja sisällön sijaan. Edellä mainituista näkökulmista kumpuaa tutkimuksen tavoite tutkia uutiskuvien pintarakenteen lisäksi niiden kulttuurista muotoa myytti-käsitteen avulla. Roland Barthesin mukaan myytti on kertomus, jonka avulla kulttuuri jäsentää ajatteluamme, mutta samalla esittää pikkuporvarillisen kulttuurin naturalistisena olemisen tilana.Demystifioimalla kulttuurisidonnaisesti värittynyt representaatio on mandollista tehdä näkyväksi myyttien salatun historian ja niiden yhteiskunnallispoliittisen toiminnan vaikutus sikainfluenssauutiskuvien taustalla. Tutkimusaineisto on pandemia-ajanjaksona Helsingin Sanomissa julkaistut sikainfluenssaa käsitelleet uutiskuvat välittömine tekstuaalisine konteksteineen (N=73). Tutkimuksen metodologia on kaksivaiheinen: Ensiksi sisällönanalyysin avulla luokiteltiin tutkimusaineisto ensisijaisen kuva-aiheen mukaan luokiksi ja ryhmiksi. Toisessa vaiheessa yleisimpiä ja merkityksellisimpiä kuvateemoja analysoitiin semioottisen analyysin avulla tavoitteena myyttien nimeäminen ja niiden historian näkyväksi tekeminen. Tutkimusaineiston yleisin kuva-aihe on resurssipulan uhka (15 uutiskuvaa). Representaatiot potilaista ja terveydenhuollon asiakkaista joko jonottamassa tai odottamassa hoitoa sisältävät implisiittisesti viestin hoidon tai rokotteen riittämättömyydestä kaikille tarvitseville. Valtaosassa tutkimusaineiston uutiskuvissa (38 uutiskuvaa) biolääketieteellinen eetos ja näkökulma korostuvat jättäen marginaalin yksilön kokemuksellisen ulottuvuuden ja taudin potemuksen. Kokonaan uutiskuvastosta jää uupumaan ilmiön konstruointi poliittisesta näkökulmasta. Uutiskuvien hallitseva myyttinen perustarina jäsentää yhteiskuntaa jatkuvasti kehityksen tilassa olevana järjestelmänä, joka (biolääke)tieteen kumulatiivisen luonteen vuoksi on alati vastustuskykyisempi luonnon ilmiöitä vastaan. Edistysmyytille jännitteen luo sen binaarinen vastakohtapari yhteiskunnan pysähtyneisyydestä ja rappiosta. Tutkimusaineiston uutiskuvat sisältävät myös edistysmyytille vaihtoehtoisia joskin alisteisia näkemyksiä. Esimerkiksi viidesti uutiskuvissa toistunut kuvateema äidistä lapsineen arkisissa askareissa korosti äidin roolia ja velvollisuuksia yhteiskunnallisen ilmiön ratkaisussa.
  • Keski-Hakuni, Laura (2015)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Suomen valtio sitoutui vuonna 1995 YK:n Pekingin julistuksen ja toimenpideohjelman allekirjoittaessaan ottamaan sukupuolinäkökulman huomioon kaikessa toiminnassaan. Pro gradu -tutkielma tarkastelee, miten sukupuolivaikutuksia arvioidaan sosiaali- ja terveysministeriön ja valtiovarainministeriön hallinnonalakohtaisten talousarvioesitysten valmistelussa ja miten sukupuolinäkökulma ilmenee valtion talousarvioesityksessä. Tutkimuksen kontekstina ovat 1980- ja 1990-luvuilla tapahtuneet politiikan muutokset, jotka asettavat yhä tiukemmat reunaehdot tasa-arvopolitiikan suunnittelulle ja toimeenpanolle. Tutkielma soveltaa sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista käsittelevää kansainvälistä ja kansallista tutkimusta. Tämän lisäksi se pohjaa uusinstitutionalistiseen ja uusliberaalia hallintoideologiaa käsittelevään tutkimukseen. Tutkielman kirjalliseen aineistoon kuuluvat Suomen valtion talousarvioesitys vuodelle 2014, sosiaali- ja terveysministeriön toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma vuosille 2012–2015 sekä ministeriön toiminnallisen tasa-arvotyöryhmän työsuunnitelma vuodelle 2014. Tutkielman empiirinen haastatteluaineisto koostuu seitsemän henkilön asiantuntijahaastattelusta. Haastateltavat toimivat kahdessa tarkasteltavassa ministeriössä talousarviovalmisteluun tai tasa-arvovastuisiin liittyvissä tehtävissä. Tutkimustulosten perusteella sukupuolivaikutusten arvioinnit eivät ole vakiintuneet osaksi tarkasteltavien ministeriöiden valmistelu-työtä. Vastuu sukupuolivaikutusten arviointien tekemisestä on haastateltaville epäselvä, ja ministeriöiden sisäisten tasa-arvo-työryhmien asema talousarvioesityksen valmistelussa on epäselvä tai heikko. Ministeriöiden hallinnonalakohtaisissa yhteenvedoissa esityksen sukupuolivaikutuksista ilmenee eroja erityisesti siinä, ketkä osallistuvat yhteenvedon laatimiseen ja tehdäänkö arvio vuosittain. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista ei ole tällä hallituskaudella juurikaan kehitetty osana talousarvioprosessia. Haastateltavat tunnistavat talousarvioesityksen sisällössä vähintään välillisiä sukupuolivaikutuksia. Samalla he katsovat, ettei tehdyillä sukupuolivaikutusten arvioinneilla ole välitöntä vaikutusta talousarvioesityksen sisältöön. Tasa-arvoon liitetyt tavoitteet tai sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen eivät esiinny talousarvioesityksen alun yhteenveto-osiossa, jossa esitellään hallituksen finanssipoliittinen linja ja esityksen määrärahojen pääpiirteet. Sukupuolivaikutusten arviointia ei mainita myöskään valtiovarainministeriön hallinnonalakohtaisen talousarvioesityksen kohdissa, jotka käsittelevät hallinto- ja talouspolitiikan valmistelua. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalakohtaisessa esityksessä mainitaan sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen kehittäminen talousarvion laatimisessa hallituksen tasa-arvo-ohjelman pohjalta, muttei mitään yksityiskohtaisempaa toimenpidettä tavoitteen edistämiseksi. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisella on institutionaalisesti vahvempi asema sosiaali- ja terveysministeriössä kuin valtiovarainministeriössä. Tämä on nähtävissä sekä haastatteluaineistossa sekä talousarvioesityksessä, jossa valtavirtaistaminen mainitaan valtiovarainministeriön hallinnonalakohtaisessa yhteenvedossa, mutta se ei ole toimintatapana vakiintunut talousarvioesityksen valmistelussa. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseen kuuluvien velvoitteiden institutionaalinen asema on heikko siksi, että niiden toimeenpanoa ei valvota eikä laiminlyöntiä ole sanktioitu. Valtavirtaistamisen epäselvä säädöspohja ja poliittinen tavoitteenasettelu näkyvät siinä, että vastuu toimeenpanosta nojaa lähinnä hallinnollisiin järjestelyihin, esimerkiksi verkostojen ja työryhmien toimintaan, joiden asema talousarvioesityksen valmistelussa on epäselvä tai heikko. Kehysbudjetoinnista ja Euroopan unionin finanssipoliittisesta sääntelystä aiheutuvien esteiden lisäksi talousarvioesityksen rakenteessa ja sen laatimiseen kuuluvassa prosessissa on institutionaalisia piirteitä, jotka vaikeuttavat sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen toimeenpanoa. Myös budjetoinnin panosorientoituneisuus asettuu sukupuolivaikutusten arviointeihin liittyvää tulosorientoitunutta budjetointia vastaan. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen säädöspohja tai poliittinen tavoitteenasettelu ei heijastele uusliberaalia hallintoideologiaa, mutta sen piirteitä ilmenee valtavirtaistamisen toimintatavoissa, esimerkiksi toiminnan horisontaalisuudessa sekä sukupuolineutraalissa kielessä ja toimintavoissa. Pohdittaessa, miten sukupuolivaikutusten arviointi voisi toteutua valtion talousarvioesityksen valmistelussa vaikuttavammin, keskeistä on, katsotaanko arvioinneilla olevan selkeä tarkoitus. Sukupuolivaikutusten arviointien tulisi liittyä ja vaikuttaa sekä talousarvioesitykseen sisältyvään hallinnonalojen toiminnan suunnitteluun että toimintaan osoitettaviin määrärahoihin, ja sitoa niiden valmistelua yhteen. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Budjetointi, finanssipolitiikka, sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen, sukupuolivaikutusten arviointi, talouspolitiikka, tasa-arvo, uusinstitutionalismi, uusliberalismi, vaikutusarviointi, valtiontalouden kehykset, valtion talousarvio
  • Sunell, Milka Markus (2001)
    Metsäteollisuudelle omassa sähköntuotannossa oli kyse rahasta ja vallasta. Voimayhtiöiden tehtävänä oli tuottaa teollisuudelle omakustanteista, mahdollisimman halpaa sähköä. Suuri omavaraisuus sähköntuotannossa antoi metsäteollisuudelle myös mahdollisuuden hallita yhtä merkittävää tuotannontekijää. Tammikuussa 1969 metsäteollisuus perusti uuden sähköyhtiön Teollisuuden Voima Oy – Industrins Kraft Ab:n. Yhtiö päätti lokakuussa 1972 aloittaa tilausneuvottelut ydinvoimalan hankkimiseksi ruotsalaisen Ab Asea-Atomin kanssa. Elokuussa 1974 TVO ilmoitti tilaavansa toisen samanlaisen yksikön ensimmäisen viereen Eurajoen kunnan Olkiluodon saarelle. Tämä tutkimus on otsikkonsa mukaisesti tarina siitä, miten Suomen yksityinen metsäteollisuus hankki itselleen länsimaisen ydinvoimalan, mutta samalla tässä on kyse teollisuus- ja energiapoliittisesta vallankäytöstä 1970-luvulla. Tutkimuksen yhtenä tavoitteena on perustella tutkittavan ilmiön relevanssi tutkimuskohteena erityisesti poliittisen historian kannalta. Valtanäkökulma yhdistyy tässä yrityshistorialliseen, systemaattiseen ja ongelmakeskeiseen lähestymistapaan. Tämä tutkimus onkin myös pyrkimys antaa ensimmäinen historiatieteen keinoin perusteltu vastaus kysymykseen: Miksi ja miten Suomen yksityinen metsäteollisuus hankki länsimaisen ydinvoimalan? Suomen ydinvoimaloiden hankinnassa oli osaltaan kyse julkisen ja yksityisen sektorin välisestä kilpailusta sähköntuotannosta. Kilpailusta avautuu tämän tutkimuksen merkittävä valtaan liittyvä elementti: Talouden ja politiikan väliset suhteet. Tässä tutkitaankin myös sitä, miten teollisuuden ydinvoimahanke meni poliittis-hallinnollisen koneiston läpi ja miten sen poliittiset reunaehdot syntyivät. Miksi Suomeen ei tullut ydinsähkön osalle valtion monopolia? Tutkimuksen tuloksina osoittautuu, että Suomen presidenttikeskeisessä järjestelmässä ydinvoima oli monella tapaa poliittista. Yksityisellä ydinvoimalla oli teollisuuspoliittinen merkitys, minkä lisäksi ydinvoimaan liittyi erityinen ulkopoliittinen ongelma: ydinpolttoaine. Neuvostoliitto olikin kiinnostunut Suomen ydinvoimaratkaisuista, kuten kaikista muistakin Suomen energiaratkaisuista. Yksityisen teollisuuden lännestä hankkimaa ydinvoimalaa ei sitäkään voi ymmärtää ilman Suomen idänsuhteita ja idänkauppaa. Suomen idänsuhteita puolestaan ei voi ymmärtää ilman silloista tasavallan presidenttiä, Urho Kekkosta. Erästä sosiaalidemokraattista aikalaisvaikuttajaa lainaten tässä on kyse siitä, ketkä tai mitkä tahot määräsivät teollisuus- ja energiapoliittisen linjan Suomen valtakunnassa 1970-luvulla. Tärkeimpinä alkuperäislähdekokoelmina ongelman ratkaisussa on käytetty poliittisten toimijoiden, kuten puolueiden ja Urho Kekkosen arkistoja, sekä valtionhallinnon aineistoja.
  • Kärkkäinen, Niina (1999)
  • Kavonius, Rajka (2013)
    Kaikkien oppilaiden pitäisi saavuttaa tietty kemian tieto- ja taitotaso, jotta he voivat tulevaisuuden kansalaisina osallistua päätösten tekoon. Tämän takia on tärkeää tutkia, miten heikoimmat oppilaat menestyvät kemiassa perusopetuksessa ja miten heidän opiskeluaan voi tukea. Tämä tutkimus on ensimmäinen tutkimus aiheesta Suomessa. Se on tehty Opetushallituksen 2011 keväällä keräämästä aineistosta, johon osallistui 2949 15-vuotiasta nuorta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia heikosti menestyvät kemian oppilaat ovat osaamiseltaan ja lähtökohdiltaan verrattuina muihin oppilaisiin ja miten heikosti menestyvää oppilasta voi tukea kemian opetuksessa. Oppilaat on tässä tutkimuksessa jaettu viiteen ryhmään osaamisen mukaan. Ryhmien välisiä eroja vertaillaan kemian koemenestyksessä, mielipiteissä kemiasta ja lähtökohdissa. Lisäksi on selvitetty, mitä työtapoja oppilaat ovat käyttäneet oppitunneilla ja mitä työtapoja he haluavat käyttää. Tutkimuksen mukaan kemiassa heikosti menestyvät oppilaat eivät pidä kemiasta, eivät koe sitä hyödyllisenä eivätkä koe osaavansa sitä. Vieraskieliset ja erityistukipäätöksen saaneet oppilaat menestyvät kemiassa muita oppilaita heikommin. Tässä tutkimuksessa uutena asiana ilmeni, että heillä on kuitenkin hieman positiivisempi kuva kemiasta kuin muilla oppilailla, jotka menestyvät yhtä hyvin. Myös vanhempien koulutuksella on selkeä yhteys oppilaan menestyksen kanssa. Tässä tutkimuksessa heikot oppilaat osasivat muistamistehtäviä ja menetelmätietoa koskevia kemian tehtäviä. Valintatehtävissä heikot oppilaat menestyivät paremmin kuin tuottamistehtävissä. Myös aineiston käyttö ja tutkimuksen teko onnistuivat heikoilta oppilailta. Yleensä tytöt menestyvät kemiassa tyydyttävästi, kun taas pojat menestyvät hyvin tai huonosti. Tämän tutkimuksen mukaan heikosti menestyvillä tytöillä on heikosti menestyviä poikia huonompi käsitys kemiasta. Paremmin menestyvien oppilaiden ryhmässä erot mielipiteissä tyttöjen ja poikien välillä ovat pienemmät, mutta tytöt kaikissa ryhmissä arvioivat osaamisensa kemiassa huonommaksi kuin pojat. Oppilaiden oppimista voidaan tukea valitsemalla sopivia työtapoja, jolloin opettaja innostaa oppilaita opiskeluun mielenkiintoisilla lähestymistavoilla. Tämän tutkimuksen mukaan heikosti menestyvät oppilaat ovat kiinnostuneita vierailuista, tieto- ja viestintätekniikan (TVT) käytöstä ja ryhmätöistä. Yleisesti TVT:n käyttö, ryhmätyöt ja mahdollisuudet vaikuttaa omaan oppimiseensa ovat työtapoja, joita oppilaat toivovat. Erityisesti näitä työtapoja toivovat oppilaat, jotka eivät pidä kemiasta, eivät koe kemiaa hyödylliseksi ja jotka eivät koe osaavansa kemiaa. Opettajien olisi hyvä ottaa enemmän huomioon oppilaiden toiveet opetuksessa, sekä tutustua oppilaisiinsa ja antaa heidän käyttää työtapoja, jotka heitä itseään hyödyttävät. On myös tärkeää, että oppilaat saavat mahdollisuuden tehdä heille sopivia tehtäviä. Opettajankoulutuksessa ja täydennyskoulutuksessa pitäisi kouluttaa opettajat heikkojen oppilaiden kohtaamiseen. Lisäksi opetus tulisi järjestää niin, että opettajat voivat olla joustavia ja ottaa heikot oppilaat huomioon.
  • Ranua, Elise (2002)
  • Lindberg, Kristiina (2005)
  • Ristimäki, Jani (2002)
    Euroopassa pitkään jatkunut korkea työttömyys on herättänyt keskustelua työmarkkinoiden jäykkyydestä. On ajateltu, että työllistävyyttä ja työmarkkinoiden joustavuutta tulisi lisätä. Lakisääteinen työsuhdeturva on monissa Euroopan maissa hyvin jäykkä ja tämän on katsottu olevan yksi syy työmarkkinoiden jäykkyyteen ja siihen, etteivät työnantajat ole halukkaita työllistämään uusia työntekijöitä. Työsuhdeturva ei lisää työttömyyttä, mutta vähentää työmarkkinavirtoja ja pidentää työllisyys- ja työttömyysaikoja. Sen on todettu myös pienentävän työllisyyden vaihteluita erilaisissa kysyntäshokeissa. Työmarkkinoiden kyky reagoida suhdannevaihteluihin siis heikkenee. Epätyypilliset työn muodot, joista tässä pro gradu -tutkielmassa keskitytään määräaikaiseen työhön, ovat lisääntyneet monissa maissa. Niiden avulla on pyritty lisäämään työmarkkinoiden joustavuutta ja alentamaan työnantajille työvoiman määrän muutoksista aiheutuvia kustannuksia. Voidaan osoittaa, että joustavien työsopimusten käyttöönotto lisääkin työvoiman reagointikykyä kysynnänvaihteluissa, mutta lisääntynyt joustavuus kohdistuu ainoastaan tähän joustavaan työvoiman osaan. Perinteisissä määräämättömäksi ajaksi solmituissa työsopimuksissa oleva työvoima joustaa entistä vähemmän, kun heidän ympärillään on joustavaa työvoimaa vastaanottamassa kysynnänvaihteluista aiheutuvat työllisyyden muutokset. Tämän voidaan osoittaa heijastuvan myös palkkaneuvotteluihin, jossa vakituisissa työsuhteissa olevat työntekijät pystyvät määräaikaisen työvoiman kustannuksella vaatimaan itselleen korkeampaa palkkaa pienentämättä kuitenkaan työllistymistodennäköisyyttään. Tämä lisää reaalipalkkojen jäykkyyttä, joten määräaikaisen työn käyttöönoton työllisyysvaikutukset eivät ole kovin yksiselitteiset. Se saattaa ainoastaan lisätä työmarkkinoiden kahtiajakoa. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää yllä kuvatun kaltaista ongelmaa. Työssä tutkitaan dynaamisen optimoinnin avulla työsuhdeturvan ja määräaikaisten työsopimusten vaikutuksia yrityksen työllistämispäätöksiin sen kohdatessa lopputuotemarkkinoillaan kysyntäshokkeja. Tarkastelua laajennetaan myös koko kansantalouden tasolle ja tutkitaan, mitä vaikutuksia näillä on kokonaistyöllisyyteen. Lopuksi tarkastellaan tulosten vaikutuksia palkanmuodostukseen Nash-palkkaneuvottelun avulla tilanteessa, jossa yritys voi palkkata samanaikaisesti kahdentyyppisiä työntekijöitä, joilla saattaa olla erilainen työsuhdeturva. Työssä esitellään lyhyesti myös mallien empiirisiä tuloksia.
  • Heliste, Kirsi-Marja (2002)
    Finnair Oyj:n matkustamopalveluosastolla on runsaasti ulkoisia ja sisäisiä viestintää rajoittavia tekijöitä. Matkustamopalveluhenkilökunnan vaikea saavutettavuus korostaa kirjallista viestintää. Lentoemännän/stuertin työ sisältää sekä tiukkaa ohjeiden noudattamista että ennakoimattomiin ja yllättäviin asiakaspalvelutilanteisiin reagointia. Tutkielmassa kuvataan viestinnän järjestelyjä työyhteisössä, jossa monet viestintää vaikeuttavat tekijät ovat keskittyneet yhteen: millaisia erityisvaatimuksia tällainen työyhteisö asettaa viestinnälle ja millaisia ongelmia viestinnässä esiintyy? Matkustamopalveluosasto esitellään puiteanalyysillä. Fokusryhmähaastattelulla selvitän sisältyykö lennon työvaiheisiin sellaisia, joita ei ole viestitty riittävästi. Vertailuna käytän matkustamopalvelusta aiheutuneita asiakasvalituksia. Haastatteluista selvisi, että palvelupoikkeamatilanteet oli ohjeistettu riittämättömästi. Myös ruoka- ja juomatarjoilu sekä ennen lennon lähtöä suoritettavat tarjoiluvalmistelut kaipasivat yksityiskohtaisempaa ohjeistusta. Turvallisuuteen liittyvät työvaiheet oli sen sijaan viestitty tarkasti. Avaruusraketti Challengerin onnettomuuteen oli syynä viestinnän epäonnistuminen. Rakettiteollisuudella ja lentoyhtiöllä on paljon yhteistä, etenkin niiden turvallisuuskulttuureissa. Tarkastelen millaisia virheitä viestinnässä tehtiin ennen onnettomuutta. Näitä samoja virheitä tulee myös lentoyhtiön välttää. Kaaos- tai muutosteorioiden avulla etsitään näennäisesti epäjärjestykseltä näyttävien tapahtuminen takaisia ilmiöitä. Aulan mukaan organisaatio voi viestinnällä yrittää sopeutua muutoksiin. Viestintäsuhteita ja niissä tapahtuvia muutoksia voidaan kuvata bifurkaation avulla. Aula jakaa viestinnän integroivaan ja dissipatiiviseen viestintään sen mukaan, halutaanko toimintaa ohjata kohti järjestystä vai epäjärjestystä. Åberg on lisännyt näiden jatkumoiden väliin vuorovaikutteisen viestinnän. Lillrankin mukaan laadunhallintaa voidaan kuvata laatuluutateorian avulla. Työsuoritukset jaetaan standardiin, rutiiniin ja kaaokseen. Standarditilanteessa suoritus tehdään aina samalla tavalla. Rutiinitilanteessa on lukuisia muuttujia, eikä toimintaa enää voida ohjeistaa yhtä yksiselitteisesti kuin standarditilanteissa. Kaaostilanteita on etukäteen mahdoton ennustaa. Työsuoritusta ohjataan yrityksen palvelukulttuurin, arvojen ja vision avulla. Laatuluutateoria ja bifurkaatiomalli muistuttavat paljon toisiaan. Molemmat mallit etenevät ennustettavasta tilasta ennustamattomaan kaaostilanteeseen. Tässä pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan miten näitä kahta mallia voidaan yhdistää. Luokittelin sitä varten lennon työvaiheet ensin laatuluutateorian avulla standardi-, rutiini- ja kaaostilanteisiin. Sen jälkeen tarkastelin millaista viestintää näissä tilanteissa tulisi käyttää. Standardissa tilanteessa integroiva viestintä on mielestäni paikallaan, kun taas rutiinitilanteita ja kaaostilanteita voidaan paremmin ohjata vuorovaikutteisen ja dissipatiivisen viestinnän muodoilla. Tämän perusteella luokittelin matkustamopalveluosaston viestintäkanavat uudelleen sisällön kriittisyyden perusteella mission critical, knowledge base ja nice to know –tietoon. Keskeiset lähteet ovat: Aula, P. (1999) Organisaation kaaos vai kaaoksen organisaatio? Dynaamisen organisaatioviestinnän teoria. Lillrank, P. (1998) Laatuajattelu. Tompkins, P.K. (1993) Organizational Communication Imperatives – Lessons of the Space Program. Åberg, L. (1999) Viestinnän strategiat.
  • Reinilä, Milla (2009)
    Empowerment-käsite on tullut tunnetuksi 1980-luvun puolivälistä lähtien ihmisten hyvinvointia edistävien hankkeiden kautta. Voimaantuminen on alkanut kiinnostaa organisaatioita erityisesti viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, koska on huomattu, että voimaantumisella voidaan ymmärtää matalien organisaatioiden luovaa ja innovatiivista työskentelyä, avointa kommunikaatiota, tiimien innostavaa työskentelyä sekä uuden tiedon luomista ja sen jakamista. Tänä päivänä empowerment-käsitettä käytetäänkin eniten muutosprosessissa olevissa organisaatioissa ja työyhteisöjen kehittämisessä lähinnä luovuuteen ja innovatiivisuuteen pyrittäessä. Tässä Pro gradu -tutkimuksessa tarkastellaan Valtion työmarkkinalaitoksessa (VTML) toteutettua voimaantumisen mahdollistamisen kehittämisotteeseen perustuvaa työyhteisön kehittämishanketta. Tutkimuksen fokuksessa on organisaation ulkopuolisen fasilitaattorin diskursiivinen toiminta kehittämishankkeen tukijana. Tutkimuksen keskeisenä aineistona toimivat organisaation yhden kehittämisryhmän seitsemän videoitua tapaamista yhdessä fasilitaattorin kanssa. Lisäaineistona tutkimuksessa käytetään fasilitaattorin kanssa toteutettua teemahaastattelua sekä ryhmätapaamisissa osallistujien täyttämiä sisäisen tilan tulkinnan lomakkeita. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu toisaalta voimaantumisteoriaan ja sen käsitykseen fasilitaattorin roolista sekä toisaalta toimintatutkimukseen ja sen näkemykseen toimintatutkijan roolista. Keskeisin tutkimusongelma tutkimuksessa oli, minkälaisia voimaantumisen mahdollistamisen tapoja tai keinoja tutkimusaineistosta voidaan havaita. Tästä johdettuja osa-ongelmia olivat toisaalta havaittujen voimaantumisen mahdollistamisen tapojen tai keinojen muuttuminen kehittämisprosessin edetessä sekä se, miten havaitut vaikutuskeinot suhteutuvat teoriataustaan. Videoaineiston perusteella fasilitaattorin puheesta ryhmätapaamisissa voitiin havaita kaikkiaan viisi erilaista puheteon luokkaa ja näiden alla kaikkiaan viisitoista alaluokkaa. Puhetekojen yläluokat olivat orientointi, keskustelun ohjaus, kysymysten esittäminen, tietämyksen jakaminen ja yhteisen tilan luominen. Sisällön erittelyä käyttäen voitiin havaita, että fasilitaattorin puheen osuus ryhmätapaamisissa väheni prosessin edetessä ja että puheteot painottuivat prosessin alussa enemmän kehittämistyön periaatteiden ja käytäntöjen kuvaamiseen, kun taas loppua kohden reflektioon ja kyseenalaistamiseen kannustavien kysymysten sekä motivaation vahvistamiseen ja yhteiseen huumoriin liittyvän puheen osuus kasvoi. Tutkimuksen päätelminä voidaan esittää, että voimaantumisen mahdollistamisen kehittämisote on erityinen sekä toiminnan että ajattelun tasolla mutta sisältää myös useita yhtäläisyyksiä esiteltyyn teoriapohjaan vertailtuna. Toiminnan tasolla keskeistä kehittämisotteessa oli partisipatorinen lähestymistapa, jossa koko työyhteisö osallistetaan prosessiin ja ongelmien sekä tavoitteiden määrittelyyn eikä fasilitaattori ole kaikkitietävän ohjaajan roolissa. Ajattelun tasolla keskeinen havainto oli, että kehittämistyöskentely ei ole joukko sovellettavia tekniikoita vaan ennemminkin elämänkatsomuksellinen ote. Lisäksi työskentelyssä tavoitellaan kokonaisvaltaista kehittymistä sisäisten tilojen havainnoinnin ja tutkimisen muodossa.
  • Tyynismaa, Henna (Yliopistopaino, 2007)
    Mitochondrial diseases are caused by disturbances of the energy metabolism. The disorders range from severe childhood neurological diseases to muscle diseases of adults. Recently, mitochondrial dysfunction has also been found in Parkinson s disease, diabetes, certain types of cancer and premature aging. Mitochondria are the power plants of the cell but they also participate in the regulation of cell growth, signaling and cell death. Mitochondria have their own genetic material, mtDNA, which contains the genetic instructions for cellular respiration. Single cell may host thousands of mitochondria and several mtDNA molecules may reside inside single mitochondrion. All proteins needed for mtDNA maintenance are, however, encoded by the nuclear genome, and therefore, mutations of the corresponding genes can also cause mitochondrial disease. We have here studied the function of mitochondrial helicase Twinkle. Our research group has previously identified nuclear Twinkle gene mutations underlying an inherited adult-onset disorder, progressive external ophthalmoplegia (PEO). Characteristic for the PEO disease is the accumulation of multiple mtDNA deletions in tissues such as the muscle and brain. In this study, we have shown that Twinkle helicase is essential for mtDNA maintenance and that it is capable of regulating mtDNA copy number. Our results support the role of Twinkle as the mtDNA replication helicase. No cure is available for mitochondrial disease. Good disease models are needed for studies of the cause of disease and its progression and for treatment trials. Such disease model, which replicates the key features of the PEO disease, has been generated in this study. The model allows for careful inspection of how Twinkle mutations lead to mtDNA deletions and further causes the PEO disease. This model will be utilized in a range of studies addressing the delay of the disease onset and progression and in subsequent treatment trials. In conclusion, in this thesis fundamental knowledge of the function of the mitochondrial helicase Twinkle was gained. In addition, the first model for adult-onset mitochondrial disease was generated.