Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12325-12344 of 25287
  • Tähkälä, Tiina (2012)
    Taman tutkielman tarkoituksena oli selvittaa metsikon rakenteen seka hakkuiden vaikutuksia pintakasvillisuuden lajikoostumukseen ja biomassaan Etela-Suomen lehtomaisilla, tuoreilla ja kuivahkoilla kankailla. Aineistona tassa tyossa on 8. valtakunnan metsien inventoinnin yhteydessa vuosina 1985–86 metsaluonnon ja ympariston tilan seurantaa varten perustetuista noin 3 000 pysyvasta koealasta poimittu otos. Pintakasvillisuuden lajisto muuttuu metsikon kehitysvaiheen mukaan. Hakkuu on huomattava hairio, joka aiheuttaa nopeita ja suuria muutoksia pintakasvillisuudessa. Pintakasvillisuutta on tarkasteltu lahinna lajiryhmittain (heinat, ruohot, varvut, sammalet seka jakalat). Kunkin lajiryhman peittavyyden eroavaisuuksia testattiin varianssianalyysilla kun selittavana muuttujana ovat luokittain metsikon ika ja edellisesta hakkuusta kulunut aika. Lajikohtaisia tarkasteluja on sen sijaan tehty kasvillisuuden ordinaatioanalyyseilla. Tassa kaytetty ordinaatiomenetelma on epametrinen moniulotteinen skaalaus (Non-metric multidimensional scaling, NMDS), jonka avulla voidaan tehda paatelmia kasvillisuuden rakenteen ekologisesta vaihtelusta ymparistomuuttujien suhteen. Harvennus- ja avohakkuiden vaikutuksia pintakasvillisuuteen myos mallinnettiin lajiryhmittain kayttaen yleistettyja lineaarisia malleja (Generalized linear models). Lajiryhmien peittavyyksien kehitysta mallinnettiin puuston pohjapinta-alan funktiona. Metsikon ian kasvaessa heinien ja ruohojen osuus pienenee, kun taas varpujen ja sammalten osuus lisaantyy. Harvennushakkuiden vaikutukset ovat lievempia kuin avohakkuiden eivatka ne useimmiten aiheuttaneet tilastollisesti merkittavia muutoksia pintakasvillisuuden peittavyyksissa. Avohakkuu sen sijaan on voimakkaampi ja aiheuttaa merkittavia muutoksia. Heinia ja ruohoja esiintyy hakkuun jalkeen enemman ja vastaavasti sammalet ja varvut taantuvat. Kasvillisuuden kokonaispeittavyys ja biomassa ovat suurimmillaan hakkaamattomissa metsikoissa. Harvennushakkuun jalkeen peittavyys ja biomassa voi kuitenkin hetkellisesti olla suurimmillaan kun harvennuksesta on kulunut muutama vuosi. Yleistetyt lineaariset mallit kuvasivat pintakasvillisuuden kehitysta metsikon pohjapinta-alan funktiona luotettavasti. Malleja voidaan kayttaa myos ennustamaan miten pintakasvillisuus kehittyy avohakkuun jalkeen. Malleja voidaan soveltaa esimerkiksi laskettaessa pintakasvillisuuden sitoman hiilen maaraa eriikaisissa metsissa. Niiden avulla voidaan myos arvioida esimerkiksi avohakkuuta voimaperaisemman energiapuun korjuun vaikutuksia pintakasvillisuuden runsauteen.
  • Majasalmi, Titta (2011)
    Kasvuston G-funktio kuvaa säteilyn vähenemistä tai ”sammumista” auringon eri korkeuskulmissa varjostavan lehtialan suhteen. Sen vuoksi sitä kutsutaan sammumiskertoimeksi. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vaihteleeko G-funktion muoto eri puulajien metsiköissä, ja voidaanko puulajit erottaa toisistaan G-funktion muodon avulla. Arvioin lisäksi G-funktioiden muodossa kasvukaudenaikana tapahtuvia muutoksia. Muita tutkimuksen kannalta mielenkiintoisia tutkimuskysymyksiä olivat voidaanko ryhmittymistä tai latvusmuotoa arvioida G-funktion muodon avulla. Maastomittaukset suoritettiin 3.5.2010 -30.9.2010 välisenä aikana. Tutkimusalueena oli Hyytiälän metsäaseman (68˚59`N, 35˚72`E) ympäristö, jonka metsät edustavat tyypillistä boreaalista havu- ja lehtimetsää. Tutkimusta varten perustettiin kuusi yhden puulajin koealaa, kaksi kutakin puulajia kohden. Tutkittavat puulajit olivat mänty (Pinus sylvestris), kuusi (Picea abies) ja rauduskoivu (Betula pendula). Koealaparit valittiin niin, että kullekin puulajille muodostui varttuneesta metsästä ja taimikosta muodostuva pari tai vaihtoehtoisesti tiheämpi ja harvempi koeala. Koealoille perustettiin 81 mittauspistettä sisältävä mittaushila, jossa kunkin pisteen aukkoisuustiedot mitattiin kahden viikon välein. Mittaukset suoritettiin kahdella LAI-2000 Plant Canopy Analyzer -laitteella. Laitteiden tulosteista koealoille saatiin aukkoisuustiedot T(θ) ja LAI, joiden avulla saatiin laskettua tarkasteltavat G-funktiot. Saman puulajin G-funktiota vertailtiin toisiinsa puulajityypillisten trendien havaitsemiseksi. Keskikesällä eri puulajien G-funktioita verrattiin toisiinsa. Teoreettisten simulointien avulla tutkittiin latvuksen dimensioiden (latvuksen pituus ja säde) ja sisäisen ryhmittäisyyden vaikutusta puulajikohtaiseen G-funktioon. Simuloinneissa käytettiin hyväksi tietoa koealojen puustotunnuksista, lehtialasta sekä runkoluvusta. Puulajikohtaiset G-funktiot ovat erotettavissa toisistaan funktion minimi- ja maksimiarvojen sijoittumisen sekä suhteellisen vaihteluvälin perusteella. Havupuualojen G-funktiot eivät juuri muuttuneet kasvukauden aikana. Koivualoilla G-funktion kasvukaudenaikaiset muutokset (pelkät oksat, hiirenkorvat ja täysikasvuiset lehdet) olivat sitä vastoin helposti havaittavissa. G-funktion muodon avulla voidaan myös arvioida latvusmuotoa ja ryhmittymistä. Mäntyjen latvusmuoto on approksimoitavissa parhaiten ympyräkartion avulla. Kuusien ja koivujen latvusmuodon approksimointiin parhaana vaihtoehtona voidaan pitää ellipsoidia. Teoreettisten simulointien perusteella nuori kuusikko on muita havupuualoja ryhmittyneempi. Tutkimuksen mukaan säteily sammuu satelliittien yleisimmässä kuvaussuunnassa tehokkaammin kuin kaikkien suuntien yli laskettu keskiarvo (0,5) antaa olettaa. Puulajikohtaisten G-funktioiden avulla voidaan epäsuorasti arvioida sekä metsästä tapahtuvaa heijastusta että metsikön sisäisiä säteilyolosuhteita, sillä puulaji yhdessä metsikön rakenteen kanssa vaikuttaa metsästä heijastuvaan säteilyyn. Puulajikohtainen G-funktio on parametri, jonka avulla voidaan kalibroida malleja, joissa tarvitaan tietoa säteilyn kulusta erilaisissa kasvustoissa.
  • Majasalmi, Titta (2014)
    Kasvuston G-funktio kuvaa säteilyn vähenemistä tai ”sammumista” auringon eri korkeuskulmissa varjostavan lehtialan suhteen. Sen vuoksi sitä kutsutaan sammumiskertoimeksi. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vaihteleeko G-funktion muoto eri puulajien metsiköissä, ja voidaanko puulajit erottaa toisistaan G-funktion muodon avulla. Arvioin lisäksi G-funktioiden muodossa kasvukaudenaikana tapahtuvia muutoksia. Muita tutkimuksen kannalta mielenkiintoisia tutkimuskysymyksiä olivat voidaanko ryhmittymistä tai latvusmuotoa arvioida G-funktion muodon avulla. Maastomittaukset suoritettiin 3.5.2010 -30.9.2010 välisenä aikana. Tutkimusalueena oli Hyytiälän metsäaseman (68˚59`N, 35˚72`E) ympäristö, jonka metsät edustavat tyypillistä boreaalista havu- ja lehtimetsää. Tutkimusta varten perustettiin kuusi yhden puulajin koealaa, kaksi kutakin puulajia kohden. Tutkittavat puulajit olivat mänty (Pinus sylvestris), kuusi (Picea abies) ja rauduskoivu (Betula pendula). Koealaparit valittiin niin, että kullekin puulajille muodostui varttuneesta metsästä ja taimikosta muodostuva pari tai vaihtoehtoisesti tiheämpi ja harvempi koeala. Koealoille perustettiin 81 mittauspistettä sisältävä mittaushila, jossa kunkin pisteen aukkoisuustiedot mitattiin kahden viikon välein. Mittaukset suoritettiin kahdella LAI-2000 Plant Canopy Analyzer -laitteella. Laitteiden tulosteista koealoille saatiin aukkoisuustiedot T(θ) ja LAI, joiden avulla saatiin laskettua tarkasteltavat G-funktiot. Saman puulajin G-funktiota vertailtiin toisiinsa puulajityypillisten trendien havaitsemiseksi. Keskikesällä eri puulajien G-funktioita verrattiin toisiinsa. Teoreettisten simulointien avulla tutkittiin latvuksen dimensioiden (latvuksen pituus ja säde) ja sisäisen ryhmittäisyyden vaikutusta puulajikohtaiseen G-funktioon. Simuloinneissa käytettiin hyväksi tietoa koealojen puustotunnuksista, lehtialasta sekä runkoluvusta. Puulajikohtaiset G-funktiot ovat erotettavissa toisistaan funktion minimi- ja maksimiarvojen sijoittumisen sekä suhteellisen vaihteluvälin perusteella. Havupuualojen G-funktiot eivät juuri muuttuneet kasvukauden aikana. Koivualoilla G-funktion kasvukaudenaikaiset muutokset (pelkät oksat, hiirenkorvat ja täysikasvuiset lehdet) olivat sitä vastoin helposti havaittavissa. G-funktion muodon avulla voidaan myös arvioida latvusmuotoa ja ryhmittymistä. Mäntyjen latvusmuoto on approksimoitavissa parhaiten ympyräkartion avulla. Kuusien ja koivujen latvusmuodon approksimointiin parhaana vaihtoehtona voidaan pitää ellipsoidia. Teoreettisten simulointien perusteella nuori kuusikko on muita havupuualoja ryhmittyneempi. Tutkimuksen mukaan säteily sammuu satelliittien yleisimmässä kuvaussuunnassa tehokkaammin kuin kaikkien suuntien yli laskettu keskiarvo (0,5) antaa olettaa. Puulajikohtaisten G-funktioiden avulla voidaan epäsuorasti arvioida sekä metsästä tapahtuvaa heijastusta että metsikön sisäisiä säteilyolosuhteita, sillä puulaji yhdessä metsikön rakenteen kanssa vaikuttaa metsästä heijastuvaan säteilyyn. Puulajikohtainen G-funktio on parametri, jonka avulla voidaan kalibroida malleja, joissa tarvitaan tietoa säteilyn kulusta erilaisissa kasvustoissa.
  • Airola, Sofia (2014)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, voisiko Metsäntutkimuslaitoksen ja Aalto-yliopiston vuonna 2001 kehittämällä FEMMAmallilla simuloida luotettavasti metsäiseltä valuma-alueelta huuhtoumana poistuvan typen määrää. Tutkimusta varten FEMMAa testattiin Juupajoen Hyytiälässä sijaitsevalla Helsingin yliopiston koealalla. Mallin tuottamia tuloksia ammoniumin, nitraatin ja liukoisen orgaanisen typen pitoisuuksista valumavedessä verrattiin mitattuihin pitoisuuksiin. Työssä on esitelty kirjallisuuteen perustuen typen keskeisimmät prosessit metsämaassa ja tarkasteltu typpihuuhtouman vesistövaikutuksia. Lisäksi työssä on esitelty FEMMAn lisäksi eräitä muita typpimalleja. Mallinnukseen liittyviä epävarmuuksia on arvioitu kriittisesti. Työn tulokset osoittivat, että FEMMA-malli ei sovellu typpihuuhtouman mallintamiseen tällä koealalla. Mallin tuottamat tulokset huuhtoumista eivät vastanneet mitattuja. Merkittävimmät työssä havaitut kehittämiskohteet FEMMAssa olivat systeemistä kaasuna poistuvan typen laskentaan käytetty parametrisointi, kasvillisuuden typenoton määrän tarkistaminen ja hajoamisprosessissa vapautuvan typen eri fraktioiden laskennan kehittäminen. Jatkotutkimuksen kannalta keskeiseksi kysymykseksi nousi se, onko typpihuuhtouman simuloiminen prosessipohjaisilla malleilla ylipäätään mielekästä. Huuhtoutumalla systeemistä poistuvan typen määrä on ainakin Hyytiälän koealalla niin vähäinen suhteessa muissa prosesseissa liikkuvan typen määriin, että sen simuloiminen riittävän tarkasti on varsin vaikeaa.
  • Pulkkinen, Eeva (Helsingin yliopisto, 2011)
    Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on selvittää Metsähallituksen luonnonsuojeluorganisaation yksiköiden nimitysten ja tärkeimpien ammattinimikkeiden venäjänkieliset vastineet. Yleensä terminologiset pro gradu -tutkielmat käsittelevät yleiskäsitteitä ja niitä vastaavia termejä. Omassa työssäni painotus on poikkeuksellisesti sellaisissa käsitteissä, jotka eivät ole puhtaita yleiskäsitteitä vaan joilla on rajatumpi, tiettyyn organisaatioon rajoittuva sisältö ja joita kielellisellä tasolla vastaavat termien sijasta joko erisnimet (luontopalvelujen yksiköiden nimitykset) tai nimikkeet (eri työtehtävien nimitykset, ammattinimikkeet). Terminologisen sanastotyön lähtökohtana on käsite ja käsiteanalyysi. Tutkielmani perustuu Metsähallituksen luonnonsuojeluorganisaation käsitteisiin ja niihin viittaaviin suomenkielisiin nimityksiin. Käsiteanalyysi tehdään tutkittavan aineiston lähde- ja vastinekielellä. Se perustuu käsitepiirteisiin ja käsitteiden välisiin suhteisiin sekä näiden suhteiden perusteella muodostuviin käsitejärjestelmiin, jotka jaetaan kolmeen perusmalliin: geneerinen, koostumussuhteinen ja funktiosuhteinen käsitejärjestelmä. Määritelmä on käsitteen kielellinen kuvaus. Se rajaa käsitteen antamalla tietoa sen sisällöstä ja alasta sekä suhteista muihin käsitteisiin. Viestintää varten tarvitaan käsitettä vastaava kielellinen ilmaus, nimitys. Nimitys voi olla termi, nimike tai erisnimi. Sanastotöissä nimikkeitä on käsitelty vain vähän, sillä terminologian asiantuntijatkaan eivät ole yhtä mieltä nimikkeen asemasta suhteessa termiin ja erisnimeen. Tutkielmassani käsittelen termiä, nimikettä ja erisnimeä nimityksen alalajina. Sanastotyössä nimikkeelle ei anneta määritelmää kuten termille, vaan ainoastaan kuvaus suhteessa ylempään käsitteeseen. Sanastotyössä vastineet jaetaan luontaisiin ja keinotekoisiin vastineisiin. Luontaisia vastineita ovat täydet vastineet ja lähivastineet eli osittaiset vastineet. Keinotekoista vastinetta tarvitaan, kun vastinekielessä ei ole lähdekielen käsitettä vastaavaa käsitettä. Keinotekoinen vastine voidaan muodostaa kääntämällä, lainaamalla, selittämällä tai liittämällä selitys suoraan käännökseen. Metsähallituksen luontopalveluyksiköiden ja ammattinimikkeiden venäjänkielisten vastineiden löytämistä hankaloitti se, että Suomen ja Venäjän luonnonsuojeluorganisaatiot poikkeavat toisistaan huomattavasti ja käsitteiden vastaavuus vaihtelee. Nimikkeille on vaikea löytää täysiä vastineita, koska nimikkeen kuvaus sisältää viittauksia piirteisiin, jotka ovat eri maissa erilaisia. Eri maiden nimikkeistä puhuttaessa kyse on analogeista ja usein vain näennäisistä vastineista. Siksi tutkielmassa esittämäni vastineet ovat pääasiassa lähivastineita tai suoria käännöksiä. Metsähallituksella on paljon luonnonsuojeluyhteistyötä Venäjän kanssa. Tiedon välittämiseksi mahdollisimman tarkasti ja tarkoituksenmukaisesti tarvitaan nimityksiä, jotka viittaavat kyseisen alan käsitteisiin systemaattisesti. Tutkielmaani toivat haasteita käsitejärjestelmien laatiminen, käsitteiden analysointi ja niiden välisten suhteiden selvittäminen sekä vastine-ehdokkaiden kerääminen ja karsiminen. Työn tuloksena syntyi käsiteanalyysin avulla koottu sanasto Metsähallituksen luontopalvelujen käyttöön.
  • Jansson, Päivi Susanna (2013)
    Tutkielmassa tarkastellaan vapaaehtoisuuteen perustuvien metsähiilimarkkinoiden kysyntää ja tarjontaa. Kysyntäosiossa esitellään markkinamekanismeja, joihin päästöyksiköiden kysyntä ja tarjonta perustuu. Kysynnän osalta tarkastellaan lisäksi ostajien ostomotivaatioita ja kysynnän tilannetta vuonna 2011. Tarjontaosiossa tarjontaa tarkastellaan tarjontaketjun näkökulmasta. Tarjontaketju jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan onko metsillä ylipäätään kykyä toimia apuna hiilidioksidin sitomisessa ilmakehästä ja millaisia hiilinieluvaikutuksen aikaansaavia metsiin liittyviä toimenpiteitä voidaan käyttää. Tarjontaketjun ensimmäiseen osaan kuuluu myös päästövähennyshankkeiden prosessit, eli kuvaus siitä millä tavalla hankkeissa luodaan päästöyksiköitä. Tutkittavat hankkeet keskittyvät metsähankkeisiin, joilla luodaan päästöyksiköitä vapaaehtoisille markkinoille. Toinen tarjontaketjun osa käsittelee hankkeiden todentamista, joka on keskeinen toiminto, jolla voidaan saada varmuus siitä, että hankkeessa saatu yksikkö todella perustuu päästöjen vähennykseen, ja että sen käyttäminen kompensoi vastaavan verran päästöjä. Tarjontaketjun kolmannessa markkinat ja kaupankäynti -osiossa tarkastellaan erilaisia säänneltyjä ja vapaita markkinapaikkoja. Osiossa on tarkoitus selvittää, millä tavoin hankkeista luotu yksikkö voidaan myydä ostajalle ja millaiset jälkimarkkinat yksiköillä on. Tutkimuksessa markkinoita tarkastellaan kansainvälisestä ja kotimaisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa on tarkoituksena selvittää, kuinka hyvin markkinat täyttävät täydellisen kilpailun ehdot. Markkinoiden analyysin pohjaksi tutkitaan teoriaa hinnan muodostuksesta, täydellisestä kilpailusta ja kilpailullisista markkinoista. Tutkimuksen empiriaosuudessa analysoidaan päästöyksikön luomista, hankeprosessia, todentamista ja markkinapaikkoja. Tutkimuskysymykset on asetettu seuraavasti: Ovatko vapaaehtoisuuteen perustuvat päästömarkkinat kilpailullisten markkinoiden mallin mukaisia eli kuinka hyvin ne täyttävät täydellisen kilpailun ehdot. 1, myyjiä ja ostajia täytyy olla niin monta, ettei kukaan heistä pysty yksin vaikuttamaan markkinahintaan. 2, kaikkien myyjien hyödykkeiden tulee olla riittävän homogeenisia, jolloin eri tuottajien hyödykkeet ovat toistensa substituutteja. 3, kaikilla markkinoiden osapuolilla pitää olla täydellinen informaatio hyödykkeistä, niiden hinnoista ja kaikista omiin päätöksiinsä vaikuttavista tekijöistä. 4, yrityksillä ja tuotannontekijöillä täytyy olla vapaa liikkuvuus markkinoille ja niiltä pois. Tutkimus perustuu kirjallisuuteen, jota aiheesta on kirjoitettu. Tutkimukseen on valikoitu standardeja, markkinapaikkoja ja hanketyyppejä niiden suosituimmuuden tai metsään liittyvien ominaisuuksien perusteella. Tutkimusote on kvalitatiivinen eli laadullinen. Saatua tietoa analysoidaan sisällönanalyysin avulla. Aineiston luokittelu perustuu teoreettiseen viitekehykseen. Analyysin teoreettinen perusta muodostuu taloustieteen ja markkinatalouden teorioista ja käsitejärjestelmistä. Niiden perusteella muodostetaan väljä analyysirunko, jonka avulla aineistoa pelkistetään. Viitekehyksen avulla kysyntä ja tarjonnan tarjontaketju jaetaan osiin. Tutkimuskysymystä numero 1 tutkitaan kysynnän ja tarjonnan kokonaisuuksien kautta. Tarjontaosiossa tarjontaketju jaetaan osiin ja tutkitaan, kuinka hyvin osa-alueet täyttävät täydellisen kilpailun ehdot eli tutkimuskysymykset numerot 2-4. Tutkimuksen tulokseksi saatiin muun muassa, että vapaaehtoisuuteen perustuvat päästömarkkinat eivät toimi täydellisesti kilpailtujen markkinoiden ehtoilla. Vapaaehtoisuuteen perustuvat päästömarkkinat eivät ole täydellisesti kilpailtuja, vaan ne toimivat epätäydellisesti kilpailullisilla markkinoilla, jossa hyödykkeet ovat heterogeenisiä. Markkinoilla on rajallisesti hankkeita, joista päästöyksiköitä tarjotaan. Hankkeista saatavien yksiköiden hinta asetetaan kustannuksia vastaavaksi, jolloin se ei määräydy vapaasti markkinoilla. Hinnan asetanta on mahdollista, sillä esimerkiksi hankkeiden ominaisuuksilla ja standardoimismenetelmän valinnalla on mahdollista differoida hankkeita. Epätäydellinen kilpailutilanne säilyy sillä markkinoiden väliselle liikkuvuudelle on asetettu esteitä eikä yhden standardin mukaisesti sertifioitu yksikkö ole yleisesti hyväksyttävissä toiseen standardiin. Tutkimuksen tulokset tukevat aikaisemmin tehtyjen tutkimusten tuloksia.
  • Nyyssönen, Tuomo (2004)
    Työn tarkoituksena oli selvittää Protostrongylus pulmonalis -keuhkomadon ja Pneumocystis sp. -loisen esiintymistä Suomalaisissa metsäjäniksissä sekä loistaakkaan vaikuttavia tekijöitä. Työ koostuu kirjallisuusosasta ja tutkimusosasta. P. pulmonalis -keuhkomato loisii isäntäeläimen keuhkoissa pienissä keuhkoputkissa ja parenkyymissä ja vaatii elinkiertoonsa väli-isännäksi kotilon. Keuhkomadon ei ole raportoitu vaikuttavan jäniskantoihin, mutta se voi johtaa sekundääriseen bakteeri-infektioon. Pneumocystis sp. -loisen aiheuttama pneumonia (PcP) on yleinen komplikaatio AIDS -potilailla ja muilla, joilla on immuunipuolustuksessa puutteita. Sitä pidettiin aiemmin alkueläimenä, mutta se luokitellaan nykyisin sieniin kuuluvaksi. Loisen elinkierto on edelleen selvittämättä. Pneumocystis sp. -loiset ovat isäntäspesifisiä ja eri nisäkäslajeilta eristetyt loiset erotellaan nykyisin omiksi lajeikseen. Pneumocystis sp. -loinen on eristetty kanilta ja rusakolta, mutta ei metsäjänikseltä. Tutkimuksen aineisto koostui metsästäjien lähettämistä 203 jäniksen ja 31 rusakon keuhkoista. Aineisto oli kerätty pääasiassa eri puolilla Suomea sijaitsevilta koealueilta, joilla jäniksiä ruokittiin tehostetusti talvella sekä kontrollialuilta, joilla ruokintaa ei järjestetty. Lisäksi osalla alueista ruokittiin petoja. Kustakin keuhkosta arvioitiin keuhkomatojen aiheuttamien muutosten laajuus prosentuaalisina osuutena keuhkojen pinta-alasta. Keuhkoista otettiin eri puolilta kuusi näytettä, jotka tutkittiin histologisesti keuhkomatojen ja Pneumocystis -loisten sekä niihin liittyvien muutosten varalta. P. pulmonalis -keuhkomadon prevalenssi metsäjäniksillä oli 96,52 % (194/201) ja rusakoilla 59 % (17/29). Keuhkomatoihin liittyviä makroskooppisia muutoksia esiintyi pääasiassa lohkojen kärjissä ja ne käsittivät laajimmillaan jopa puolet keuhkojen pinta-alasta. Muutokset olivat vanhemmilla jäniksillä keskimäärin laajempia kuin nuorilla. Rusakoilla muutokset olivat lievempiä tai niitä ei havaittu lainkaan. Histologisesti muutosalueilla nähtiin keuhkomatojen, munien ja toukkien lisäksi kuoliota ja tulehdussoluja. Metsäjänisten ikä, sukupuoli, paino ja kunto eivät vaikuttaneet keuhkomatoinfektion intensiteettiin. Ei talviruokinnalla eikä petojen ruokinnalla ollut vaikutusta intensiteettiin. Pneumocystis sp. -loisen prevalenssi metsäjäniksillä oli 16,93 % (32/189) ja rusakoilla 17 % (5/30). Kaikki infektoituneet metsäjänikset olivat nuoria eläimiä. Rusakoilta vastaavaa ikäjakaumaa ei löydetty. Kunto ja paino korreloivat negatiivisesti infektion intensiteetin kanssa. Infektion havaittiin lisäävän tulehdussolujen määrää keuhkoissa. Tämän tutkimuksen perusteella keuhkomatoja esiintyy metsäjäniksissä yleisesti ainakin Kuusamon korkeudelle saakka. Niitä nähdään myös rusakoilla, mutta infektiot ovat lievempiä kuin metsäjäniksillä. P. pulmonalis on mahdollisesti levinnyt rusakoiden mukana suomalaisiin metsäjäniksiin, eikä metsäjänisten vastustuskyky loista vastaan ole yhtä kehittynyt kuin rusakoilla. Keuhkomatojen merkitystä metsäjäniksille on tämän tutkimuksen perusteella vaikea arvioida. Loistaakkaan ei pystytty vaikuttamaan ruokinnalla, eikä muitakaan vaikuttavia tekijöitä löydetty. Pneumocystis sp. -loisen esiintymisestä metsäjäniksillä ei ole aiempia raportteja. Sen kystien esiintyminen lisäsi tulehdussolujen määrää keuhkoissa, mutta muita keuhkomuutoksia ei havaittu. Jatkossa olisi mielenkiintoista selvittää eroaako metsäjäniksen Pneumocystis muiden eläinlajien, esimerkiksi kanin Pneumocystis -loisesta ja onko kyseessä oma lajinsa.