Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12333-12352 of 25287
  • Pulkkinen, Eeva (Helsingin yliopisto, 2011)
    Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on selvittää Metsähallituksen luonnonsuojeluorganisaation yksiköiden nimitysten ja tärkeimpien ammattinimikkeiden venäjänkieliset vastineet. Yleensä terminologiset pro gradu -tutkielmat käsittelevät yleiskäsitteitä ja niitä vastaavia termejä. Omassa työssäni painotus on poikkeuksellisesti sellaisissa käsitteissä, jotka eivät ole puhtaita yleiskäsitteitä vaan joilla on rajatumpi, tiettyyn organisaatioon rajoittuva sisältö ja joita kielellisellä tasolla vastaavat termien sijasta joko erisnimet (luontopalvelujen yksiköiden nimitykset) tai nimikkeet (eri työtehtävien nimitykset, ammattinimikkeet). Terminologisen sanastotyön lähtökohtana on käsite ja käsiteanalyysi. Tutkielmani perustuu Metsähallituksen luonnonsuojeluorganisaation käsitteisiin ja niihin viittaaviin suomenkielisiin nimityksiin. Käsiteanalyysi tehdään tutkittavan aineiston lähde- ja vastinekielellä. Se perustuu käsitepiirteisiin ja käsitteiden välisiin suhteisiin sekä näiden suhteiden perusteella muodostuviin käsitejärjestelmiin, jotka jaetaan kolmeen perusmalliin: geneerinen, koostumussuhteinen ja funktiosuhteinen käsitejärjestelmä. Määritelmä on käsitteen kielellinen kuvaus. Se rajaa käsitteen antamalla tietoa sen sisällöstä ja alasta sekä suhteista muihin käsitteisiin. Viestintää varten tarvitaan käsitettä vastaava kielellinen ilmaus, nimitys. Nimitys voi olla termi, nimike tai erisnimi. Sanastotöissä nimikkeitä on käsitelty vain vähän, sillä terminologian asiantuntijatkaan eivät ole yhtä mieltä nimikkeen asemasta suhteessa termiin ja erisnimeen. Tutkielmassani käsittelen termiä, nimikettä ja erisnimeä nimityksen alalajina. Sanastotyössä nimikkeelle ei anneta määritelmää kuten termille, vaan ainoastaan kuvaus suhteessa ylempään käsitteeseen. Sanastotyössä vastineet jaetaan luontaisiin ja keinotekoisiin vastineisiin. Luontaisia vastineita ovat täydet vastineet ja lähivastineet eli osittaiset vastineet. Keinotekoista vastinetta tarvitaan, kun vastinekielessä ei ole lähdekielen käsitettä vastaavaa käsitettä. Keinotekoinen vastine voidaan muodostaa kääntämällä, lainaamalla, selittämällä tai liittämällä selitys suoraan käännökseen. Metsähallituksen luontopalveluyksiköiden ja ammattinimikkeiden venäjänkielisten vastineiden löytämistä hankaloitti se, että Suomen ja Venäjän luonnonsuojeluorganisaatiot poikkeavat toisistaan huomattavasti ja käsitteiden vastaavuus vaihtelee. Nimikkeille on vaikea löytää täysiä vastineita, koska nimikkeen kuvaus sisältää viittauksia piirteisiin, jotka ovat eri maissa erilaisia. Eri maiden nimikkeistä puhuttaessa kyse on analogeista ja usein vain näennäisistä vastineista. Siksi tutkielmassa esittämäni vastineet ovat pääasiassa lähivastineita tai suoria käännöksiä. Metsähallituksella on paljon luonnonsuojeluyhteistyötä Venäjän kanssa. Tiedon välittämiseksi mahdollisimman tarkasti ja tarkoituksenmukaisesti tarvitaan nimityksiä, jotka viittaavat kyseisen alan käsitteisiin systemaattisesti. Tutkielmaani toivat haasteita käsitejärjestelmien laatiminen, käsitteiden analysointi ja niiden välisten suhteiden selvittäminen sekä vastine-ehdokkaiden kerääminen ja karsiminen. Työn tuloksena syntyi käsiteanalyysin avulla koottu sanasto Metsähallituksen luontopalvelujen käyttöön.
  • Jansson, Päivi Susanna (2013)
    Tutkielmassa tarkastellaan vapaaehtoisuuteen perustuvien metsähiilimarkkinoiden kysyntää ja tarjontaa. Kysyntäosiossa esitellään markkinamekanismeja, joihin päästöyksiköiden kysyntä ja tarjonta perustuu. Kysynnän osalta tarkastellaan lisäksi ostajien ostomotivaatioita ja kysynnän tilannetta vuonna 2011. Tarjontaosiossa tarjontaa tarkastellaan tarjontaketjun näkökulmasta. Tarjontaketju jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan onko metsillä ylipäätään kykyä toimia apuna hiilidioksidin sitomisessa ilmakehästä ja millaisia hiilinieluvaikutuksen aikaansaavia metsiin liittyviä toimenpiteitä voidaan käyttää. Tarjontaketjun ensimmäiseen osaan kuuluu myös päästövähennyshankkeiden prosessit, eli kuvaus siitä millä tavalla hankkeissa luodaan päästöyksiköitä. Tutkittavat hankkeet keskittyvät metsähankkeisiin, joilla luodaan päästöyksiköitä vapaaehtoisille markkinoille. Toinen tarjontaketjun osa käsittelee hankkeiden todentamista, joka on keskeinen toiminto, jolla voidaan saada varmuus siitä, että hankkeessa saatu yksikkö todella perustuu päästöjen vähennykseen, ja että sen käyttäminen kompensoi vastaavan verran päästöjä. Tarjontaketjun kolmannessa markkinat ja kaupankäynti -osiossa tarkastellaan erilaisia säänneltyjä ja vapaita markkinapaikkoja. Osiossa on tarkoitus selvittää, millä tavoin hankkeista luotu yksikkö voidaan myydä ostajalle ja millaiset jälkimarkkinat yksiköillä on. Tutkimuksessa markkinoita tarkastellaan kansainvälisestä ja kotimaisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa on tarkoituksena selvittää, kuinka hyvin markkinat täyttävät täydellisen kilpailun ehdot. Markkinoiden analyysin pohjaksi tutkitaan teoriaa hinnan muodostuksesta, täydellisestä kilpailusta ja kilpailullisista markkinoista. Tutkimuksen empiriaosuudessa analysoidaan päästöyksikön luomista, hankeprosessia, todentamista ja markkinapaikkoja. Tutkimuskysymykset on asetettu seuraavasti: Ovatko vapaaehtoisuuteen perustuvat päästömarkkinat kilpailullisten markkinoiden mallin mukaisia eli kuinka hyvin ne täyttävät täydellisen kilpailun ehdot. 1, myyjiä ja ostajia täytyy olla niin monta, ettei kukaan heistä pysty yksin vaikuttamaan markkinahintaan. 2, kaikkien myyjien hyödykkeiden tulee olla riittävän homogeenisia, jolloin eri tuottajien hyödykkeet ovat toistensa substituutteja. 3, kaikilla markkinoiden osapuolilla pitää olla täydellinen informaatio hyödykkeistä, niiden hinnoista ja kaikista omiin päätöksiinsä vaikuttavista tekijöistä. 4, yrityksillä ja tuotannontekijöillä täytyy olla vapaa liikkuvuus markkinoille ja niiltä pois. Tutkimus perustuu kirjallisuuteen, jota aiheesta on kirjoitettu. Tutkimukseen on valikoitu standardeja, markkinapaikkoja ja hanketyyppejä niiden suosituimmuuden tai metsään liittyvien ominaisuuksien perusteella. Tutkimusote on kvalitatiivinen eli laadullinen. Saatua tietoa analysoidaan sisällönanalyysin avulla. Aineiston luokittelu perustuu teoreettiseen viitekehykseen. Analyysin teoreettinen perusta muodostuu taloustieteen ja markkinatalouden teorioista ja käsitejärjestelmistä. Niiden perusteella muodostetaan väljä analyysirunko, jonka avulla aineistoa pelkistetään. Viitekehyksen avulla kysyntä ja tarjonnan tarjontaketju jaetaan osiin. Tutkimuskysymystä numero 1 tutkitaan kysynnän ja tarjonnan kokonaisuuksien kautta. Tarjontaosiossa tarjontaketju jaetaan osiin ja tutkitaan, kuinka hyvin osa-alueet täyttävät täydellisen kilpailun ehdot eli tutkimuskysymykset numerot 2-4. Tutkimuksen tulokseksi saatiin muun muassa, että vapaaehtoisuuteen perustuvat päästömarkkinat eivät toimi täydellisesti kilpailtujen markkinoiden ehtoilla. Vapaaehtoisuuteen perustuvat päästömarkkinat eivät ole täydellisesti kilpailtuja, vaan ne toimivat epätäydellisesti kilpailullisilla markkinoilla, jossa hyödykkeet ovat heterogeenisiä. Markkinoilla on rajallisesti hankkeita, joista päästöyksiköitä tarjotaan. Hankkeista saatavien yksiköiden hinta asetetaan kustannuksia vastaavaksi, jolloin se ei määräydy vapaasti markkinoilla. Hinnan asetanta on mahdollista, sillä esimerkiksi hankkeiden ominaisuuksilla ja standardoimismenetelmän valinnalla on mahdollista differoida hankkeita. Epätäydellinen kilpailutilanne säilyy sillä markkinoiden väliselle liikkuvuudelle on asetettu esteitä eikä yhden standardin mukaisesti sertifioitu yksikkö ole yleisesti hyväksyttävissä toiseen standardiin. Tutkimuksen tulokset tukevat aikaisemmin tehtyjen tutkimusten tuloksia.
  • Nyyssönen, Tuomo (2004)
    Työn tarkoituksena oli selvittää Protostrongylus pulmonalis -keuhkomadon ja Pneumocystis sp. -loisen esiintymistä Suomalaisissa metsäjäniksissä sekä loistaakkaan vaikuttavia tekijöitä. Työ koostuu kirjallisuusosasta ja tutkimusosasta. P. pulmonalis -keuhkomato loisii isäntäeläimen keuhkoissa pienissä keuhkoputkissa ja parenkyymissä ja vaatii elinkiertoonsa väli-isännäksi kotilon. Keuhkomadon ei ole raportoitu vaikuttavan jäniskantoihin, mutta se voi johtaa sekundääriseen bakteeri-infektioon. Pneumocystis sp. -loisen aiheuttama pneumonia (PcP) on yleinen komplikaatio AIDS -potilailla ja muilla, joilla on immuunipuolustuksessa puutteita. Sitä pidettiin aiemmin alkueläimenä, mutta se luokitellaan nykyisin sieniin kuuluvaksi. Loisen elinkierto on edelleen selvittämättä. Pneumocystis sp. -loiset ovat isäntäspesifisiä ja eri nisäkäslajeilta eristetyt loiset erotellaan nykyisin omiksi lajeikseen. Pneumocystis sp. -loinen on eristetty kanilta ja rusakolta, mutta ei metsäjänikseltä. Tutkimuksen aineisto koostui metsästäjien lähettämistä 203 jäniksen ja 31 rusakon keuhkoista. Aineisto oli kerätty pääasiassa eri puolilla Suomea sijaitsevilta koealueilta, joilla jäniksiä ruokittiin tehostetusti talvella sekä kontrollialuilta, joilla ruokintaa ei järjestetty. Lisäksi osalla alueista ruokittiin petoja. Kustakin keuhkosta arvioitiin keuhkomatojen aiheuttamien muutosten laajuus prosentuaalisina osuutena keuhkojen pinta-alasta. Keuhkoista otettiin eri puolilta kuusi näytettä, jotka tutkittiin histologisesti keuhkomatojen ja Pneumocystis -loisten sekä niihin liittyvien muutosten varalta. P. pulmonalis -keuhkomadon prevalenssi metsäjäniksillä oli 96,52 % (194/201) ja rusakoilla 59 % (17/29). Keuhkomatoihin liittyviä makroskooppisia muutoksia esiintyi pääasiassa lohkojen kärjissä ja ne käsittivät laajimmillaan jopa puolet keuhkojen pinta-alasta. Muutokset olivat vanhemmilla jäniksillä keskimäärin laajempia kuin nuorilla. Rusakoilla muutokset olivat lievempiä tai niitä ei havaittu lainkaan. Histologisesti muutosalueilla nähtiin keuhkomatojen, munien ja toukkien lisäksi kuoliota ja tulehdussoluja. Metsäjänisten ikä, sukupuoli, paino ja kunto eivät vaikuttaneet keuhkomatoinfektion intensiteettiin. Ei talviruokinnalla eikä petojen ruokinnalla ollut vaikutusta intensiteettiin. Pneumocystis sp. -loisen prevalenssi metsäjäniksillä oli 16,93 % (32/189) ja rusakoilla 17 % (5/30). Kaikki infektoituneet metsäjänikset olivat nuoria eläimiä. Rusakoilta vastaavaa ikäjakaumaa ei löydetty. Kunto ja paino korreloivat negatiivisesti infektion intensiteetin kanssa. Infektion havaittiin lisäävän tulehdussolujen määrää keuhkoissa. Tämän tutkimuksen perusteella keuhkomatoja esiintyy metsäjäniksissä yleisesti ainakin Kuusamon korkeudelle saakka. Niitä nähdään myös rusakoilla, mutta infektiot ovat lievempiä kuin metsäjäniksillä. P. pulmonalis on mahdollisesti levinnyt rusakoiden mukana suomalaisiin metsäjäniksiin, eikä metsäjänisten vastustuskyky loista vastaan ole yhtä kehittynyt kuin rusakoilla. Keuhkomatojen merkitystä metsäjäniksille on tämän tutkimuksen perusteella vaikea arvioida. Loistaakkaan ei pystytty vaikuttamaan ruokinnalla, eikä muitakaan vaikuttavia tekijöitä löydetty. Pneumocystis sp. -loisen esiintymisestä metsäjäniksillä ei ole aiempia raportteja. Sen kystien esiintyminen lisäsi tulehdussolujen määrää keuhkoissa, mutta muita keuhkomuutoksia ei havaittu. Jatkossa olisi mielenkiintoista selvittää eroaako metsäjäniksen Pneumocystis muiden eläinlajien, esimerkiksi kanin Pneumocystis -loisesta ja onko kyseessä oma lajinsa.
  • Saarimäki, Aaro (2009)
    Viime aikoina tarve kotimaan hakkuumäärien kasvattamiseen on lisääntynyt raakapuun tuonnin vähenemisestä johtuen. Suuri osa lisähakkuumahdollisuuksista sijaitsee turvemailla. Turvemaiden talvihakkuita ei pystytä lisäämään koska korjuukalusto on yleensä talviaikaan täystyöllistetty. Näin ollen turvemailla pitäisi pystyä operoimaan myös sulan maan aikana, mikäli hakkuumääriä halutaan merkittävästi lisätä. Nykyisillä yleiskoneilla ja perinteisillä pehmeän maan varusteilla tämä ei onnistu. Perinteinen pehmeiden maiden varustus on asentaa koneeseen vain leveät terästelat. Tällaisella varustuksella korjuu heikoimmin kantavilta turvemailta sulan maan aikana riittävän hyvällä korjuujäljellä on käytännössä mahdotonta. Sulan maan aikaiseen pehmeiden maiden korjuuseen tarvitaan uusia teknisiä ratkaisuja, joilla koneen maaperään kohdistamaa pintapainetta saadaan alennettua ja maaperän raiteistumista vähennettyä. Korjuujäljen kannalta hyviä turvemaiden erikoiskoneita on ollut olemassa jo pitkään, mutta niiden tuottavuus on ollut liian heikko kannattavaan puunkorjuuseen. Koska erikoiskoneiden käyttö on todettu kalliiksi ratkaisuksi, pidettiin tarkoituksenmukaisena keskittyä yleiskoneiden varusteluun turvemaille paremmin sopivaksi. Keskeinen ongelma on siis yhdistää riittävän hyvä korjuujälki ja tuottavuus samaan koneeseen. Tämä on mahdollista yhdistämällä yleiskoneen riittävään tuottavuuteen varustepaketilla aikaansaatu hyvä korjuujälki. Tutkimuksessa käytettiin konstruktiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää mahdollisimman hyvä telastoratkaisu kuormatraktoriin niin korjuujäljen kuin muidenkin pehmeän maan ominaisuuksien osalta. Ensin koottiin yhteen olemassa olevat ja kehitysvaiheessa olevat ratkaisut ja lisäksi ideoitiin muutamia uusia mahdollisia tapoja toteuttaa telasto. Näistä ratkaisuista valittiin maastotestiin potentiaalisimmalta vaikuttanut konstruktio. Valinnalle haettiin tukea haastattelukierroksella, jonka tulokset vahvistivat valinnan perusteita. Maastotestissä uudella telastoratkaisulla varustetulla testikoneella ja perinteisellä telavarustuksella varustetulla vertailukoneella korjattiin tasaveroisiksi arvioidut koelohkot. Koealue sijaitsi Ilomantsissa ja oli normaali turvemaalla sijaitseva harvennushakkuutyömaa. Tarkoituksena oli vertailla koneiden aiheuttamaa raiteistumista aidoissa, mutta laskennallisesti vakioiduissa olosuhteissa. Koelohkoilta mitattiin maaperän kantavuuteen vaikuttavat tekijät, joiden vaikutus tuloksiin minimoitiin tasoituslaskennalla. Laskennassa käytettiin usean selittävän muuttujan regressioanalyysia. Testikone aiheutti vähemmän raiteistumista kuin vertailukone, mutta ero oli melko pieni. Testikoneessa oli myös lieviä puutteita joissain ominaisuuksissa sekä toimintavarmuudessa, mutta suurin osa niistä on todennäköisesti melko helposti korjattavissa pienillä muutoksilla telaston rakenteeseen.
  • Kramarenko, Dmitri (2012)
    Hiilen kierrossa hiiltä sitoutuu ilmakehästä fotosynteesin kautta puustoon ja maaperään sekä vapautuu hajotuksessa hiilidioksidina ilmakehään. Boreaalisella vyöhykkeellä suurin osa orgaanisesta hiilestä on sitoutunut maaperään. Tämän työn ensisijainen tavoite on selvittää, miten suomalaisten metsien maaperän hiilivarasto on muuttunut viimeisten 20 vuoden aikana vertaamalla keskenään kahden inventoinnin (v. 1986–1995 ja 2006) empiiristen mittausten tuloksia. Tarkoitus on myös tutkia ja pohtia, miten maastomittaukset, jotka tehdään kahtena peräkkäisenä ajankohtana, soveltuvat maaperän hiilivaraston muutoksen kuvaamiseen. On myös tarkasteltu maaperän ominaisuuksien, kasvillisuuden ja ilmastotekijöiden vaikutusta mahdolliseen hiilen määrän muutokseen. Koko maaperään (orgaaninen kerros + kivennäismaakerros 0-40 cm) on sitoutunut hiiltä keskimäärin 5,65 kg C m-2, josta noin kolmasosa on orgaanisessa kerroksessa (2,10 kg C m-2) ja loput kivennäismaassa (3,56 kg C m-2). Mitatuista muuttujista orgaanisen kerroksen paksuus, ojitustilanne sekä suosammalten esiintyminen korreloivat voimakkaimmin orgaanisen kerroksen hiilen määrän kanssa. Kivennäismaassa hiiltä on sitä enemmän, mitä eteläisempi ja vähäkivisempi kohde on kyseessä ja mitä enemmän maaperässä on hienoja lajitteita. Hiilen määrää kuvaavien regressiomallien selitysasteet ovat 23-61%. Koko maaperälle (orgaaninen kerros + kivennäismaa 0-40 cm) on saatu keskimääräiseksi hiilen määrän muutokseksi +33,9 g C m-2a-1, josta kolmasosa on tapahtunut orgaaniseen kerrokseen (+11,4 g C m-2a-1) ja loput kivennäismaahan (+22,5 g C m-2a-1). Hiilen määrän positiivista muutosta orgaanisessa kerroksessa selittävät tämän kerroksen paksuus, eteläisempi sijainti sekä vanhempi puuston ikä, kun taas kivennäismaassa tapahtuvaa muutosta selittävät vähäkivisyys ja koealan eteläisempi sijainti. Regressiomallien selitysasteet ovat alhaisia, 11-14%. Tyypillisiä koealoja, joilta on saatu poikkeavia hiilen määrän muutosarvoja ovat sellaiset, joilla jommallakummalla inventointikerralla orgaaninen kerros on mitattu liian ohueksi tai liian paksuksi, koeala on ojitettu tai jaettu tai koealalla on esiintynyt selkeää kosteutta. Ilmastonmuutos ja lämpötilan kohoaminen todennäköisesti lisäävät maaperän hiiltä pohjois-etelä suuntaisen gradientin perusteella arvioituna. Maaperän seurantatutkimusta on kehitettävä käyttämällä tilavuustarkkoja näytteenottotapoja sekä laatimalla tarkat ja pysyvät kenttätyöohjeet virhelähteiden ja hajonnan pienentämiseksi.
  • Grönlund, Leila (2011)
    Muuttuva ilmasto, erityisesti kohoava lämpötila ja hiilidioksidipitoisuus, ei voi olla vaikuttamatta metsien kasvuun Suomessa. Metsätalouden sopeutumistoimilla voidaan pyrkiä lisääntyvän tuotospotentiaalin hyödyntämiseen ja metsätuhoriskien pienentämiseen. Sopeutumistoimien suunnittelemiseksi tarvitaan kuitenkin ensin tietoa siitä, miten ilmasto muuttuu ja mitä vaikutuksia ilmastonmuutoksella on. Työni oli osa vuonna 2005 käynnistettyä Ilmastonmuutoksen sopeutumistutkimusohjelmaa (ISTO). ISTO, ja näin myös oma tutkimukseni, tuottaa siis tietoa, jonka avulla voidaan mukauttaa metsänhoitoa vastaamaan muuttuvia ilmastooloja. Työssä tarkasteltiin maan vesipitoisuutta menneessä, nykyisessä ja muuttuvassa ilmastossa. Tavoitteena oli ennustaa, miten kuivuuden esiintyminen muuttuu Suomessa. Lisäksi menneiden kuivien vuosien kasvuvaikutuksia tutkittiin lustomittausten avulla. Vesitasemuutoksia lähdettiin tutkimaan mallilaskelmilla. Laskelmat perustuivat yksinkertaiseen open bucket – tyyppiseen vesimalliin. Mallissa maaperä ajatellaan tilana, johon sadanta ja lumen sulaminen tuovat vettä. Haihdunta ja valunta päinvastaisesti vähentävät sitä. Mallia sovellettiin Metlan yhdeksällä provenienssikoealueella, joihin lukeutui sekä kuusikoita että männiköitä eri kasvupaikoilta. Mallin yksinkertaisuuden takia koealueilta tarvittiin ainaostaan päivittäiset tiedot lämpötilasta, sadannasta, säteilystä ja VPD:stä. Lisäksi tuli selvittää kasvupaikkojen savi- ja hiekkapitoisuudet maaperäparametrien laskemiseksi. Vesimallilla tehtiin kahdet laskelmat. Ensimmäisissä laskettiin päivittäistä vesitasetta vuosina 1961-2008 mitattua sääaineistoa käyttäen. Toisissa laskelmissa käytettiin mitatusta säädatasta modifioitua sääennustetta. Lämpötilaa ja sadantaa oli kasvatettu vastaamaan vuosisadan lopulle tehtyä ennustetta. Näiden kahden laskelman tuloksia vertailtiin keskenään kuivuuspäivien lukumäärän osalta. Malliin oli siis ohjelmoitu kuivuuspäiväindeksi. Indeksin perusteella kuivuutta katsottiin olleen päivänä, jolloin kasveille käyttökelpoisen veden määrä laski alle 4 prosentin ja haihdunta leikkaantui 90 prosentilla normaalitasoon nähden. Kuivuuspäivät lisääntyivät kaikilla provenienssikoealueilla. Suurin muutos olisi tulosten perusteella odotettavissa etelärannikolla ja männyn kasvupaikoilla, jotka jo entuudestaan olivat alueista kuivimpia. Vähäisin muutos olisi taas odotettavissa kuusen kasvupaikoilla, etenkin jos sijainti ei ole aivan eteläisimmässä Suomessa. Kasvuvaikutuksia koskevien tulosten perusteella maan vesipitoisuus ei ole ollut merkittävä lustojen kasvua rajoittava tekijä provenienssikoealueilla menneinä vuosikymmeninä. Kuivuuspäivien määriin ei tule suhtautua absoluuttisina totuuksina, sillä ne ovat määritelmänsä mukaisesti vain suuntaa antavia. Niiden avulla voidaan tehdä ainoastaan päätelmiä metsiköiden ja vuosien välisistä suhteellisista eroista ja kehityssuunnista. Suoria johtopäätöksiä puuston kasvusta tai elinvoimaisuudesta ei pystytä tekemään. Eikä myöskään pystytä arvioimaan, reagoivatko mänty ja kuusi ennustettuihin muutoksiin eri tavoin. Voidaan kuitenkin päätellä, että keskimääräisten vuotuisten kuivuuspäivien lukumäärän kasvu johtaa brutto- ja nettoprimäärituotoksen vähenemiseen. Tätä kautta kuivuuden lisääntyminen alentaa myös kasvua verrattuna tilanteeseen, jossa kuivuuspäivien määrä pysyisi muuttumattomana.