Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12333-12352 of 28486
  • Santamaa, Marja (1984)
  • Mattila, Katariina (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkielman tavoitteena oli tarkastella rukiin alkuperän vaikutusta kuluttajan ruisleivän valintaan ja peilata sitä muihin ostopäätökseen vaikuttaviin tekijöihin. Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin kvalitatiivinen tutkimusote ja tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastattelujen tavoitteena oli syventää tietoa ja lisätä ymmärrystä kuluttajien rukiin alkuperään ja kotimaisuuteen liittyvistä mielikuvista sekä suhtautumistavoista. Tarkoituksena oli selvittää myös, minkä tekijöiden perusteella kuluttajat mieltävät tuotteen kotimaiseksi ja miten ruisraaka-aineen alkuperästä tulisi viestiä, jotta alkuperätieto olisi mahdollisimman hyvin kuluttajien saatavilla. Tutkimuksessa haastateltiin yhteensä 16 kuluttajaa eri puolella eteläistä Suomea. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui kuluttajakäyttäytymistä ja ostopäätösprosessia sekä alkuperämaata käsittelevien teorioiden ympärille. Lisäksi käsiteltiin ruoan valintaprosessin erityispiirteitä sekä sen taustalla vaikuttavia tekijöitä. Rukiin alkuperämaan vaikutus ruisleivän valintaan näyttää olevan tilanne- ja kontekstisidonnainen sekä riippuvan kuluttajan arvoista ja asenteista, ympäristön vaikutuksesta sekä mielenkiinnosta ruokaa ja ruoantuotantoa kohtaan. Myös tietoisuus tuontirukiin käytöstä vaikuttaa siihen, mikä rooli alkuperätiedolle annetaan. Tutkimuksen perusteella rukiin kotimaisuutta sekä pyrkimystä omavaraisuuteen pidetään tärkeänä ja viljelijöitä halutaan kannustaa rukiin tuotantoon. Leivontamaahan kiinnitetään kuitenkin enemmän huomiota kuin pääraaka-aineen alkuperämaahan. Lisäksi leivontamaan/valmistusmaan ja alkuperämaan käsitteet sekoitetaan usein toisiinsa. Osa kuluttajista ei tiedä, ettei kotimainen ruis riitä teollisuuden tarpeisiin ja että osa Suomessa käytetystä rukiista tuodaan ulkomailta. Näin ollen ruisraaka-aineen alkuperään ei ole osattu kiinnittää huomiota. Tutkimuksessa haastatellut kuluttajat suhtautuivat myönteisesti siihen, että pakollinen pääraaka-aineen alkuperämerkintä laajenisi koskemaan myös viljatuotteita. Kuluttajat peräänkuuluttivat tuotantoketjun läpinäkyvyyttä. Kotimaisesta rukiista leivotun leivän tunnistaminen pitäisi tehdä mahdollisimman helpoksi. Selkeä teksti tuotepakkauksen etupuolella on tutkimuksen mukaan paras tapa viestiä tuotteen alkuperästä ja kotimaisuudesta. Tekstin tukena voitaisiin käyttää luotettavaa alkuperämerkkiä. Tutkimuksen mukaan kuluttajat eivät ole halukkaita selvittämään raaka-aineen alkuperää muualta kuin tuotepakkauksesta. Kotimaisuuskampanjointiin ja alkuperätiedon hyödyntämiseen markkinoinnissa suhtaudutaan nyt tehdyn tutkimuksen perusteella positiivisesti.
  • Wanhalinna, Viivi (Helsingfors universitet, 2010)
    In this master´s thesis the quantity of the greenhouse gas (GHG) emissions produced by food supply chain was studied. Also results from life cycle studies related to GHG emissions of bread, flour and some other food material were collected. In the experimental study the carbon footprints (GHG emissions, CO2 equivalents) of wheat and rye breads were calculated. Industrial scale production, Finnish grown wheat and rye, and simplified bread recipes were used as starting points. The life cycle calculations included cultivation, milling and baking phases and also consumer´s action. The amounts of GHG emissions for these phases were obtained from previous studies and the information reported by food enterprises and organizations. The cultivation of wheat and rye were studied separately, but the milling and baking processes were considered similar. The data were collected from two mills and seven bakeries and included details from energy and water consumption and the amount of organic waste and waste water produced. The emissions associated with the production of salt, baker´s yeast, vegetable fat, sugar and packaging material were also included. For consumer´s, there were two scenarios, one included transportation of bread from grocery by car, and 10 % wastage. The other included also toasting of the bread. It was calculated that the carbon footprint of bread was 1400-1500 g of CO2-equivalents/ kg bread. The cultivation´s share was 40 %, the mill´s share was 2 %, the bakery´s share was 45 % and the consumer´s share was 13 %. When the toasting of bread was included, this action alone resulted approximately 180 g more GHG emissions. There was a small difference between the carbon footprint of rye and wheat bread. The difference results mainly from differences in recipes of breads. There are not yet uniform standards to calculate the carbon footprint. Therefore a lot of generalizations and assumptions had to be made in the calculations. Nonetheless the carbon footprint obtained in this study is of the same magnitude as recently obtained in other studies performed in Europe.
  • Eskelinen, Helena (Helsingin yliopisto, 2013)
    The aim of my study is to assess the significance of ekphrasis and the visual arts in Gabriele D Annunzio s Rose Trilogy (Il Piacere 1889, L Innocente 1892, and Il Trionfo della morte 1894). I have adopted James Heffernan s definition of ekphrasis as a verbal representation of a visual representation. The concept of representation determines which references to the visual arts are visual representations and thus ekphrastic. Following W.J.T. Mitchell, I consider representation as a process in which the beholder, the material object and the context of the work of art participate. In the case of ekphrasis this means that the role of receiver becomes decisive. The three novels are a case in point of how wide-ranging the application of ekphrasis is. Not only the ambience or objects but also characters are often compared to works of art. The comparisons are examples of the ekphrastic simile proposed by Tamar Yacobi. In the Rose Trilogy ekphrases have a central role in expressing the central themes, such as the crisis of the aristocracy and the male hero, nationalism, and the interchangeability of the female characters. Ekphrases make visible the context of the imagery used in the novels, for example, the misogyny common in the surrounding visual culture, which effects literature as well. The main textual function of the ekphrasis is defamiliarization. With the reference to another medium, the illusion of reality is destroyed, and the reader is invited to contemplate the modes of expression. As a textual other ekphrasis draws attention to the implicit meanings of the text; it also stands out from the surrounding frame, and as such it functions as an element that comments on the text. In the Rose Trilogy ekphrastic descriptions bring forth the tensions between words and image. At the same time that the ekphrasis evocates the presence of the visual representation inside the verbal medium, it strives to control the image with verbalization. I make this aspect visible by drawing attention to the interpretative traditions of the work of arts, which D Annunzio follows. Ekphrasis serves D Annunzio s pursuit of rare and flowery language; on the other hand, it also enables precision. With a specific reference to a certain work of art, the author defines what kind of image is formed in the reader s mind, and thus the text leaves less room for free association.
  • Mertaoja, Milla (2014)
    Jyrsijöitä ja kaneja on historiallisesti pidetty tuhoeläiminä ja niiden tiedetään aiheuttaneen jopa maailmanlaajuisia epidemioita. Nykyään jyrsijät ja kanit ovat jatkuvasti suosiotaan kasvattavia lemmikkieläimiä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää minkälaisia lemmikkijyrsijä- ja kanivälitteisiä zoonooseja on olemassa ja minkälaisia riskejä on zoonoosien saamiselle Suomen olosuhteissa. Suomen luonnonvaraisissa jyrsijöissä ja jäniseläimissä esiintyy runsaasti zoonooseja, kuten myyräkuumetta, jänisruttoa ja lehmärokkoa. Nämä taudit vaikuttavat kuitenkin siirtyvän huonosti lemmikkijyrsijöihin ja -kaneihin. Esimerkiksi Suomen yleisin jyrsijävälitteinen sairaus, myyräkuume, ei vaikuttaisi ollenkaan tarttuvat lemmikkijyrsijöihin. Lemmikkijyrsijät ja -kanit elävät myös kohtalaisen suojattua elämää enimmäkseen sisätiloissa, mikä vähentää luonnonvaraisista eläimistä saatavien tartuntojen mahdollisuutta. Euroopassa tunnetaan lemmikkijyrsijöiden ja -kanien suurkasvattamoista lähteneitä zoonoosiepidemioita. Suomessa jyrsijöiden ja kanien kasvatus on kuitenkin pienimuotoista, jolloin suuria epidemioita ei pääse syntymään. Uusia jalostuseläimiä saatetaan kuitenkin tuoda ulkomailta, jolloin tauditkin saattavat siirtyä eläinten mukana. Lemmikkijyrsijöiltä ja -kaneilta tunnetaan runsaasti zoonoottisia taudinaiheuttajia. Nämä taudinaiheuttajat voivat tarttua esimerkiksi hengitysteiden kautta, terveen tai rikkoutuneen ihon kautta sekä suun kautta. Tautia kantava jyrsijä tai kani on useimmiten oireeton. Jyrsijävälitteisten zoonoosien tarttuminen terveeseen henkilöön on kohtalaisen harvinaista. Suurimmat riskit tartunnoille ovat henkilöillä, joiden immuunipuolustus on heikentynyt sekä runsaasti jyrsijöitä käsittelevillä henkilöillä. Suomessa riskit jyrsijävälitteisille zoonooseille ovat kohtalaisen pieniä, eikä monia tautitapauksia tunneta. Toisaalta jyrsijävälitteisiä zoonooseja on usein vaikea tunnistaa, sillä usein tautia kantanut jyrsijä tai kani on oireeton, taudit ovat verrattain harvinaisia tai huonosti tunnettuja ja ne voivat mahdollisesti tarttua muutakin kautta. Siksi lääkärissä ei välttämättä osata epäillä lemmikkieläintä sairauden aiheuttajaksi. Useilta zoonooseilta on kohtalaisen helppoa suojautua muistamalla hyvä käsihygienia sekä säilyttämällä ihmisten elintarvikkeet eläinten ulottumattomissa. Lemmikkieläimen oikea käsittely vähentää puremien ja raapimien riskiä. Lemmikkien häkit ja muu elinympäristö kannattaa myös pitää siistinä sekä suojata lemmikkien ruuat ja hoitovälineet luonnonvaraisilta eläimiltä. Tämä työ on tarkoitettu oppaaksi niin eläinlääkäreille kuin lemmikkijyrsijöiden ja -kanien omistajille erilaisten tartuntariskien tunnistamiseksi ja välttämiseksi.
  • Peltokorpi, Iiris (2010)
    Lemmikkijyrsijöiden määrä eläinlääkäreiden potilaina on viime vuosina kasvanut. Omistajien vaatimukset ja odotukset jyrsijöiden hoidosta ovat myös kasvaneet. Nykyaikaiset anestesialaitteistot ja kirurgiset menetelmät mahdollistavat sen, että myös jyrsijöille voidaan tehdä aiempaa enemmän kirurgisia toimenpiteitä, jotka puolestaan aiheuttavat kipua. Leikkauksen jälkeinen kivun hoito on tärkeää, ja merkittävä tekijä eläimen toipumisessa. Jyrsijöiden kivun hoidossa on monia hankaluuksia. Jyrsijät ovat saaliseläimiä ja peittävät kivun tai sairauden merkit mahdollisimman pitkään, jolloin kivun havainnointi voi olla vaikeaa. Jyrsijät ovat pienikokoisia, ja niiden käsittely sekä lääkkeiden anto niille vaatii harjoittelua. Useat lääkevalmisteet ovat konsentroituja, eivätkä kaikki kipulääkevalmisteet sovi jyrsijöille, koska niiden tarkka annostelu on jyrsijöiden pienen koon vuoksi mahdotonta. Jyrsijöiden kivun hoidosta ei ole saatavilla juurikaan suomenkielistä kirjallisuutta. Suomessa ei ole markkinoilla yhtään kipulääkettä, joka olisi rekisteröity jyrsijöille, joten valmisteyhteenvedoissa ei ole ohjeita kipulääkkeiden käytöstä jyrsijöille. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on toimia käytännönläheisenä käsikirjana eläinlääkäreille heidän hoitaessaan jyrsijöitä. Tutkielmaan on koottu perustietoa jyrsijöiden käsittelystä, kivun havainnoinnista ja jyrsijöillä käytettävistä kipulääkkeistä. Kipulääkkeiden annossuositukset eri lajeille on koottu taulukkoon. Tutkimustiedon puute on myös hankaloittava tekijä jyrsijöiden kipulääkityksessä. Lemmikkijyrsijöillä ei ole tehty kliinisiä kontrolloituja kipulääketutkimuksia. Lääketeollisuus on käyttänyt varsinkin rottia ja hiiriä koe-eläiminä uusien lääkkeiden kehittelyssä ja tutkimuksessa lääkeaineiden tehosta eri syistä johtuvaan kipuun. Monet näistä tutkimuksista perustuvat kiputesteihin, joissa aiheutettu kipu ei kuitenkaan vastaa kliinistä kipua. Laboratoriojyrsijöiden kivun arvioinnista ja lievityksestä on tehty melko paljon tutkimuksia. Näihin tuloksiin tulee kuitenkin suhtautua kriittisesti, sillä kokeet on suoritettu laboratorioissa terveillä nuorilla eläimillä, ja olosuhteet eroavat käytännön kliinisestä työstä. Useat kipulääkkeiden annossuositukset perustuvat käytännön kokemuksiin tai kliinisiin kokeiluihin, jotka on tehty muille lajeille perustuvien ohjeiden perusteella. Myös näihin suosituksiin on suhtauduttava kriittisesti, sillä lääkeaineiden farmakokinetiikka ja farmakodynamiikka eroavat lajien välillä. Jyrsijöillä on nopea perusmetabolia, minkä vuoksi myös lääkeaineiden metabolia on niillä nopeaa. Tämän vuoksi jyrsijöillä ei voida käyttää samoja annoksia tai annosvälejä kuin esimerkiksi kissoilla ja koirilla.
  • Karvinen, Irina (2015)
    Tutkielmassa kartoitettiin suomalaisten lemmikkikanien suolistoloistilannetta. Tällaista tutkimusta ei tiettävästi ole aiemmin tehty Suomessa. Tutkimuksen kirjallisuusosuudessa on esitelty kaneilla yleisimmin esiintyviä suolistoloisia erityisesti keskittyen lemmikkikaneihin. Lemmikkikaneilla tehtyjä tutkimuksia on kansainvälisestikin vielä vähän verrattuna villi-ja laboratoriokaneihin. Kirjallisuuskatsaukseen valittiin esiteltäviksi seuraavat kanien suolistoloiset: Eimeria spp, Crytospordium spp, Passalurus ambiguus, Trichuris leporis, Trichystrongyloides retotaeformis, Cittataenia spp, ja Taenia pisiformis. Tutkimusosuudessa tutkittiin ulostenäytteitä McMaster-tekniikalla 159 kappaletta, näistä useamman kanin yhteisnäytteitä oli 11 kpl. Näytteistä Eimeria spp. eli kokkidipositiivisia oli 22,5%:a ja kihomatopositiivisia (Passalurus ambiguus) 4,4%:a. Muita loisia (Trichuris leporis) löytyi vain yhdeltä kaneilta. Kokonaisloisprevalenssi tässä tutkimuksessa oli 24,5%. Riskitekijöiksi kokkidi-infektiolle tässä tutkimuksessa todettiin monikanitalous (eli yli 3 kania taloudessa), p-arvo = 0,002. Riskitekijät, jotka korreloivat monikanitalouden kanssa olivat kanin hankinta kasvattajalta, jalostuskäyttö, nuori ikä, talouden muut eläimet, ulkoilu sekä se, ettei kania oltu lääkitty, steriloitu/kastroitu, eikä hoidettu eläinlääkärissä. Ulkoa kerätyt luonnonkasvit toimivat tässä tutkimuksessa loisinfektiolta suojaavana tekijänä. Selkeää syytä tähän ei löydetty, mutta luonnonkasveja syövät kanit poikkevat ehkä hoidoltaan muiltakin osin niistä kaneista, joille ei luonnonokasveja annettu ravinnoksi. Rutiininomaiset loislääkitykset lemmikkikaneille eivät ole tämän tutkimuksen perusteella tarpeellisia, mutta erityisesti isoissa kaniloissa olisi hyvä säännöllisesti tarkkailla loistilannetta. Mikäli tarvetta loishäädölle ilmenee, on lääkityksen lisäksi huolehdittavat myös hygieniasta ja ympäristön puhdistuksesta, etteivät kanit uudelleen infektoidu.
  • Puuvuori, Eeva (2009)
    Lemmikkikaniinien leikkauksen jälkeisen kivun hoitoon ei ole olemassa myyntiluvallista, suun kautta annettavaa tulehduskipulääkettä.Lemmikkikanien leikkauksen jälkeisen kivun hoitoon on viime vuosina käytetty injektiomuotoisia opioidiagonisteja sekä anestesian tuottamaa analgesiaa. Näiden valmisteiden luovuttaminen omistajalle kaniinin tarvitessa pitkäkestoisempaa analgesiaa ei kuitenkaan ole tullut kyseeseen. Lisäksi kaniinin kivun tunnistaminen ja arviointi on hyvin vaikeaa. Näistä syistä yleinen käytäntö kaniinin leikkauksen jälkeisessä hoidossa on jättää kaniini kokonaan vaille kipua lievittävää lääkitystä. Ei kuitenkaan ole perusteltua olettaa kaniinin tuntevan eri tavalla kipua kuin muut nisäkkäät, päinvastoin kirjallisuudessa mainitaan kivunlievityksen olevan kaniinille erityisen tärkeää. ”Off-label”-käytössä ovat aiemmin olleet ainakin fluniksiinimeglumiini injektiona sekä aspiriini ja ibuprofeeni suun kautta annettavina valmisteina. Suun kautta annettavien valmisteiden osalta vaadittu annostelutiheys on ollut jopa kuuden tunnin välein ja tulehduskipulääkkeille tyypillistä haittavaikutuksista varoitetaan kirjallisuudessa erityisesti käytettäessä aspiriinia. Karprofeenin peroraalisesta käytöstä löytyy myös mainintoja mutta Suomessa myyntiluvallisista tableteista oikeansuuruisen annoksen ”valmistaminen” olisi käytännössä erittäin hankalaa ja sisältäisi selvän ali- ja yliannosteluriskin. Mielestämme peroraalisen meloksikaamin etuina olisi nimenomaisesti pitkä annosväli, eli 24 tunnin välein ja oletettavasti maistuva ja helposti annosteltava valmiste. Meloksikaamin sopivuudesta kaniinien leikkauksen jälkeisen kivun hoitoon ei tietääksemme ole julkaistu kattavaa tutkimusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka sekä injektiomuotoinen että peroraalinen meloksikaami sopii käytettäväksi kaniinin kivunlievitykseen, sekä kartoittaa mahdollisia haittavaikutuksia. Tutkimuksessa oli viisi kania meloksikaami- ja viisi kaniinia plaseboryhmässä. Kaniinit olivat kliinisesti terveitä naaraita ja yli 6kk vanhoja. Kaikki kaniinit saivat operaation yhteydessä injektiona meloksikaamia. Meloksikaamiryhmä sai kotiin annosruiskussa annettavaksi meloksikaamia. Plaseboryhmä sai annosruiskuissa identtistä valmistetta, josta oli jätetty meloksikaami pois. Omistajia ohjeistettiin kaniinin kivun tunnistuksessa ja heidän tuli täyttää kyselylomake kaniininsa toipumisesta leikkausta seuraavina kahtena vuorokautena. Oletuksena oli saada eroja plasebo- ja meloksikaamiryhmien välille. Todennäköisesti aineiston pienuudesta tai kaniinin kivuntunnistuksen haastavuudesta johtuen tilastollisesti merkitseviä eroja plasebo- ja meloksikaamiryhmien välille ei saatu. Myöskään kaniinin meloksikaamiannosta tai annostiheyttä ei ole pystytty toistaiseksi luotettavasti määrittämään, mikä saattaa myös olla syynä ryhmien välisten erojen puuttumiseen. Haittavaikutuksia ei ilmennyt ja omistajat kokivat lääkkeen antamisen kaniinille helpoksi.
  • Kuikka, Antti (2013)
    Kalliojärven, Anian ja Erkkilän Au-esiintymät sijaitsevat Pirkanmaalla, n. 15 km Tampereelta lounaaseen Pirkanmaan migmatiittivyöhykkeellä. Pirkkalan ja Lempäälän alueen kivilajit ovat pääosin vaihtelevasti gneissiytyneitä liuskeita ja niitä leikkavia pegmatiittijuonia. Kalliojärven malmiaihe sijaitsee kvartsi- ja pegmatiittijuonien lävistämässä hiertovyöhykkeessä, ja sen isäntäkivi on kiillegneissi. Anian malmiaiheessa kohonneet kultapitoisuudet liittyvät hiertovyöhykkeen kapeisiin kvartsijuoniin. Erkkilän malmiaihe sijaitsee kvartsiutuneissa ja hiertyneissä graniittisissa intruusioissa, gneisseissä ja mustaliuskeessa. Malmiaiheiden Au-pitoisuudet vaihtelevat 0,1-26,7 g/t välillä. Erkkilässä metamorfoosi on noussut korkeamman amfiboliittifasieksen kalimaasälpä + sillimaniitti isograadiin n. 790 °C:ssa ja 8 kb-paineessa. Kalliojärven metamorfoosiaste on hieman alempi ja indikaattorimineraalina on stauroliitti. Anian metamorfoosi on edennyt vihreäliuske-amfiboliittifasieksen vaihettumisvyöhykkeessä granaatin stabiilisuusalueelle. Mineralisaation aikainen hydrotermisten fluidien aiheuttama muuttuminen ilmenee esiintymien kivilajeissa kvartsiutumisena, maasälpien serisiittiytymisenä, kiilteiden kloriittiutumisena, plagioklaasin muuttumisena kalsiitiksi, serisiitiksi, epidootiksi, kalimaasälväksi ja albiitiksi sekä ilmeniitin muuttumisena rutiiliksi. Malmimineralisaatioissa esiintymien hydrotermiset fluidit ovat olleet kaikissa esiintymissä rikastuneita alkuaineista Fe, Cu, Ni, Co, Au, Ag, Hg, Pb, Bi, Sb, Te, S, Se, As. Geokemian lisäksi myös esiintymien samankaltainen mineraaliseurue osoittaa kullan kulkeutuneen koostumukseltaan samantyyppisten fluidien mukana. Runsaimmin esiintyviä sulfideja ovat arseenikiisu, magneettikiisu ja rikkikiisu sekä Fe-arsenidi löllingiitti. Lisäksi esiintyy metallista kultaa, vismuttia, vismuttitellurideja, maldoniittia ja oksidimalmimineraaleja. Malmimineraalit ovat kiteytyneet pirotteeksi silikaattien ja karbonaattien rakopinnoille, kvartsi- ja epidootti-klinozoisiittijuonien yhteyteen sekä fluidikanavien muuttumisjuoniin. Arseenikiisutermometrin mukaan kaikissa esiintymissä n. 438-609 celsiusasteessa ovat tasapainossa olleet magneettikiisu, arseenikiisu ja löllingiitti. Rikin aktiivisuus (log aS2) on vaihdellut mineraaliseurueesta riippuen -3,70- -8,30. Kulta on kulkeutunut fluideissa pelkistyneinä rikkikomplekseina ja tioarsenidikomplekseina. I- generaation korkeamman lämpötilan metallinen kulta esiintyy yhteenkasvaneena ja sulkeumina löllingiitin ja arseenikiisun rakeissa usein arseenikiisun ja löllingiitin kontaktipinnoilla. II- generaation metallinen kulta esiintyy omina rakeinaan ja yhdessä alhaisempien lämpötilojen Bi-,Sb- ja Te-mineraalien ja metallisen vismutin (<271,5 °C) kanssa. Mineraalit esiintyvät yhteenkasvaneina ja sulkeumina sulfideissa, harmemineraalien rakopinnoilla ja rakeiden väleissä avoimien tilojen täytteenä sekä sulkeumina kalimaasälvässä. MLA-analyysien mukaan Aniassa suurin osa kullasta (86,10 paino %) on 32-106 µm kokoisissa kultarakeissa. Erkkilässä kullasta 98,22 paino % on 32-355 µm halkaisijaltaan olevissa kultarakeissa. Kalliojärvellä kullasta 76,02 % esiintyy 32-106 µm halkaisijaltaan olevissa kultarakeissa. Kulta esiintyy raskasmineraalirikasteissa vapaina rakeina, ja näiden lisäksi yhteenkasvaneena arseenikiisun ja vismutin kanssa. Vain pieni osa kullasta esiintyy täysin sulkeumina muissa mineraaleissa, pääasiassa arseenikiisussa. Mineralisaatio ja malmimineraalien kiteytyminen on tapahtunut epigeneettisesti ja käytettyjen geotermisten mittareiden perusteella hypozonaalis-epizonaalisella alueella. Au-esiintymät ovat syntyneet svekofennisen vuorijononmuodostuksen alueellisen päämetamorfoosin jälkeen.
  • Vaitniemi, Riikka (2005)
  • Rossi, Riikka (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007)
    Le naturalisme finlandais. Une conception entropique du quotidien. Finnish Naturalism. An Entropic Conception of Everyday Life. Nineteenth century naturalism was a strikingly international literary movement. After emerging in France in the 1870s, it spread all over Europe including young, small nations with a relatively recent literary tradition, such as Finland. This thesis surveys the role and influence of French naturalism on the Finnish literature of the 1880s and 1890s. On the basis of a selection of works of six Finnish authors (Juhani Aho, Minna Canth, Kauppis-Heikki, Teuvo Pakkala, Ina Lange and Karl August Tavaststjerna), the study establishes a view of the main features of Finnish naturalism in comparison with that of French authors, such as Zola, Maupassant and Flaubert. The study s methodological framework is genre theory: even though naturalist writers insisted on a transparent description of reality, naturalist texts are firmly rooted in general generic categories with definable relations and constants on which European novels impose variations. By means of two key concepts, entropy and everyday life , this thesis establishes the parameters of the naturalist genre. At the heart of the naturalist novel is a movement in the direction of disintegration and confusion, from order to disorder, from illusion to disillusion. This entropic vision is merged into the representation of everyday life, focusing on socially mediocre characters and discovering their miseries in all their banality and daily grayness. By using Mikhail Bakhtin s idea of literary genres as a means of understanding experience, this thesis suggests that everyday life is an ideological core of naturalist literature that determines not only its thematic but also generic distinctions: with relation to other genres, such as to Balzac s realism, naturalism appears primarily to be a banalization of everyday life. In idyllic genres, everyday life can be represented by means of sublimation, but a naturalist novel establishes a distressing, negative everyday life and thus strives to take a critical view of the modern society. Beside the central themes, the study surveys the generic blends in naturalism. The thesis analyzes how the coalition of naturalism and the melodramatic mode in the work of Minna Canth serves naturalisms ambition to discover the unconscious instincts underlying daily realities, and how the symbolic mode in the work of Juhani Aho duplicates the semantic level of the apparently insignificant, everyday naturalist details. The study compares the naturalist novel to the ideological novel (roman à these) and surveys the central dilemma of naturalism, the confrontation between the optimistic belief in social reform and the pessimistic theory of determinism. The thesis proposes that the naturalist novel s contribution to social reform lies in its shock effect. By means of representing the unpleasant truth the entropy of everyday life it aims to scandalize the reader and make him aware of the harsh realities that might apply also to him.
  • Niskanen, Mikko (2000)
    Tutkimuksessa arvioidaan keskuspankkien roolista ns. perimmäisenä luotonmyöntäjänä (lender of last resort) mahdollisesti aiheutuvaa ns. moral hazard-efektiä eli pankkien taipumusta liialliseen riskinottoon. Työ koostuu neljästä toisiaan täydentävästä luvusta. Luvussa 2 tarkastellaan lender of last resort käsitteen alkuperää ja historiallista kehitystä. Luvussa 3 tehdään yhteenveto lender of last resort-toiminnan puolesta esitetyistä teoreettisista perusteista. Luvussa 4 tarkastellaan rahoitusjär-jestelmän turvaverkkojen ja moral hazardin välistä yhteyttä yleisellä tasolla. Luvussa 5 kehitetään malli jonka avulla arvioidaan nimenomaan lender of last resort-toiminnasta mahdollisesti aiheutuvaa moral hazard-vaikutusta. Luvun 5 mallin pohjalta esitetään, että olosuhteissa, jossa tallettajien toimesta syntyvä markkinakuri on puutteellista pankkitoimintaan väistämättä liittyvän rajoitetun läpinäkyvyyden vuoksi, voidaan lender of last resort-toiminnalla vaikuttaa pankkien ex ante riskinottohalukkuuteen. Seurauksena lender of last resort-toimintaa voidaan myös käyttää täydentämään pankkien muita sääntelymeka-nismeja. Erityisesti jos lender of last resortin myöntämä likviditeettituki voidaan asettaa riippuvai-seksi pankkien aikaisemmista riskivalinnoista, voidaan tällä järjestelyllä tehokkaasti täydentää vä-himmäisvakavaraisuusvaatimuksia.