Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12346-12365 of 24562
  • Salmi, Julia (2012)
    Tulospalkkausta käsittelevässä tutkimuksessa ei ole kiinnitetty riittävää huomiota monimutkaisen työnkuvan ammatteihin kuten asiantuntijatehtäviin. Tätä taustaa vasten tutkielmassa perehdytään yhden erityisosaajaryhmän, lääkäreiden, palkitsemiseen. Tulospalkkauksen vaikutuksia työntekijöiden valikoitumiselle ei ole käsitelty vaan on keskitytty ainoastaan olemassa olevien työntekijöiden motivoimiseen tähtääviin järjestelmiin. Lääkärien työnkuvat vaihtelevat ja tehtävät ovat erilaisia, joten tarkasteltavia tilanteita on useita. Aiempaan tutkimukseen perustuen monimutkaista tietotyötä analysoidaan Holmströmin ja Milgromin (1987 ja 1991) kehittämällä mallilla. Erityisesti julkisella sektorilla toimivien lääkäreiden ja muiden asiantuntijoiden tulospalkkauksen ymmärtämiseksi tutkielmassa yhdistetään lisäksi työntekijän erityisosaaminen ja työn tuloksen mittaamisen vaikeus samaan teoreettiseen malliin. Tästä havaitaan, että järjestelmä kannattaa mittaamisen ongelmien myötä luoda sellaiseksi, että vaikutus työntekijän käyttäytymiseen ja siis myös työnantajan hyötyyn jää usein vähäiseksi.
  • Väätäinen, Senja (Helsingin yliopisto, 2005)
    Tutkielmassa tarkastellaan makrotason kehityksen ja hyvinvoinnin mittaamiseksi kehitettyjä mittareita, ja tuodaan yhteen niistä sekä 70-luvulla että nykypäivänä käytyä keskustelua. Erityisesti keskitytään neljän esimerkkimittarin avulla mittareiden ympäristömuuttujissa viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana tapahtuneeseen muutokseen. Tarkasteltu keskustelu pohjautuu talouskasvun arvostuksen ja kansantalouden tilinpidon keskeisten indikaattoreiden kuten bruttokansantuotteen (BKT) kritiikkiin. Aate- ja tieteenhistorialle ominaisin tavoin tutkin ympäristön käsitteelle annettuja merkityksiä mittareiden historiallisessa kontekstissa. Luokittelen esimerkkimittarit kahteen ryhmään: rahamääräisiin taloudellisen hyvinvoinnin mittareihin sekä sosiaalista ja ekologista hyvinvointia monipuolisesti yhdistäviin kokonaishyvinvointi-indekseihin. Esimerkkimittarit eli James Tobinin ja William Nordhausin kehittämä Measure of Economic Welfare (MEW), Redefining Progress -kansanlaisjärjestön Genuine Progress Indicator (GPI), Jan Drewnowskin Level of Living -indeksi (LLI) ja Robert Prescott-Allenin luoma Wellbeing-indeksi (WI) käsittelevät ympäristöä eri tavoin johtuen sekä mittareiden kehittämisen ajankohdasta ja aikakauden tavasta lähestyä ympäristökysymyksiä sekä siitä, millaisia metodologisia valintoja mittareiden kohdalla tehtiin. Sekä GPI että WI edustavat nykypäivän kehityksen mittaamisesta käytyä keskustelua ja pyrkivät korostamaan ympäristön tärkeyttä inhimilliselle hyvinvoinnille nyt ja tulevaisuudessa. Ne käsittelevät monipuolisesti erilaisia ympäristötekijöitä. Toisaalta 70-luvun alussa kehitettyjen MEW:n ja LLI:n huomioima lähiympäristön viihtyisyys ei saa GPI:ssä ja WI:ssä enää merkittävää sijaa. MEW ja LLI edustavatkin yleisen ympäristökeskustelun heräämisen aikaa ja antavat ympäristölle vielä melko vähäisen merkityksen hyvinvoinnin ja kehityksen tekijänä. Yleisesti on todettava, että hyvinvoinnin ja kehityksen mittaamiseen liittyy monia ongelmia. Samoja ongelmia, joita koettiin 70-luvulla pohditaan nytkin. Toisaalta mittarit voivat kriittisesti esiteltyinä ja tarkasteltuina tarjota hyvää materiaalia sosiaalisen ja ympäristön hyvinvoinnin ja niiden kehitysvaikutuksien määrittelyyn liittyvään arvokeskusteluun. Avainsanat: hyvinvointi, kestävä kehitys, mittaaminen, indikaattorit, talouskasvu, kansantalouden tilinpito, bruttokansantuote
  • Sampo-Kaskela, Katri (2002)
    Laadun seuranta perustuu keskeisten laatukriteerien määrittämiseen sekä niiden luotettavaan mittaamiseen. Mittaustulosten luotettavuudesta ja sen arvioinnista on tullut yhä keskeisempi osa laadunkehittämistyötä. Mittausepävarmuuden määrittämistä koskeva ohjeistus sisältyy nykyisin yritysten laatujärjestelmiä koskeviin kansainvälisiin laatustandardeihin. Tutkielmassa käydään läpi sellaisia tilastollisia menetelmiä joiden avulla voidaan arvioida eri tekijöiden vaikutusta mittaustulosten kokonaisvaihtelevuuteen. Keskeisin virheen arviointimenetelmä on varianssikomponenttimenetelmä. Esimerkkien avulla tutkitaan yksityiskohtaisesti mittaukseen liittyviä virhelähteitä ja mittauksen sisältämää virheen suuruutta. Tarkoitus on jäljittää olennaiset riippumattomat ja toisistaan riippuvat virhelähteet sekä asettaa ne suuruusjärjestykseen. Tutkielmassa käsitellään mm. lineaarisen ja epälineaarisen muunnoksen vaikutusta satunnaismuuttujan odotusarvoon ja varianssiin sekä moniulotteisen muunnoksen linearisointiin perustuvan varianssin approksimaatiota. Box-Hunter-Hunterin johdattaleva esimerkki ’erän kosteuspitoisuuden määrittämisestä laboratorionäytteistä’ [1] käsittelee varianssikomponenttianalyysiä, jossa ongelmana on laadun vaihtelevuuden lähteiden jäljittäminen. Esimerkissä ’puolijohdeteollisuuden suorittamat piikiekkojen kestävyysmittaukset’ [2] käsitellään sisäkkäisten varianssikomponenttien estimointi. Esimerkki osoittaa, että ns. alemmat varianssikomponentit myötävaikuttavat vain vähän ns. ylempien varianssikomponenttien keskiarvoihin. Tietoa käytetään hyväksi laadittaessa otossuunnitelmia. Mittausepävarmuuden estimointiprosessia teollisuusympäristössä tutkitaan Eurachemin Citac Guide’n esimerkin ’leivän sisältämät torjunta-ainejäämät’ [3] avulla. Esimerkki kuvaa tapaa jolla sisäistä luotettavuuden todentamis- eli validointiaineistoa käytetään määritettäessä mittausepävarmuutta. Esimerkissä käsitellään mm. lineaarisesta PNS-kalibroinnista aiheutuva mittausepävarmuus sekä epähomogeenisen organofosforisen torjunta-aineen epävarmuuden mallintaminen. Tärkeimmät lähteet: [1] Box, Hunter, Hunter; Statistics for Experimenters. Wiley, New York, 1978. [2] Drain, David; Statistical Methods for Industrial Process Control. International Thomson Publishing, 1997. [3] Eurachem / Citac Guide; Quantifying Uncertainty in Analytical Measurement. Toinen painos, 2000. [4] ISO Standardi/DIS 5725-1; Accuracy (trueness and precision) of measurement methods and results, Part 1. 1990. [5] ISO Standardi/Committee Draft / TC 69 / SC 6 / WG3; Measurement Uncertainty. 1993. [6] Lyday Richard W., Wheeler Donald J.; Evaluating the Measurement Process. Addison-Wesley Publishing Company, 1990.
  • Sane, Petri (Helsingin yliopisto, 2006)
    Tässä työssä on suunniteltu mittauslaitteisto ja toteutettu diodien vuotovirtamittaukset matalissa lämpötiloissa. Suunnittelun pääpaino oli tuottaa mittauslaitteisto, joka kestäisi mittausolosuhteitten matalan lämpötilan (80 K) ja toisaalta myös lämpötilavaihtelut huoneen lämpötilasta mataliin lämpötiloihin. Lisäksi mittauslaitteiston oli kestettävä myös tutkimusprojektin myöhemmissä vaiheissa mukaan tulevaa protonisäteilytystä, mikä asetti omat valintaperusteensa materiaaleille. Mittauslaitteiston kohinaa pyrittiin vaimentamaan kontaktipintojen kultapinnoitteilla ja kiinnittämällä huomiota virtajohtimien eristyksiin. Työssä mitattiin erilailla prosessoitujen piidiodien vuotovirtoja eri lämpötiloissa. Mitatut diodit olivat sekä etukäteen säteilytettyjä että säteilyttämättömiä ja työn yhtenä päämääränä oli verrata säteilytyksen vaikutuksia vuotovirran lämpötilakorrelaatioon. Diodien piimateriaaleja oli valmistettu magneettisella Czochralski-menetelmällä sekä Float Zone-menetelmällä, lisäksi osaa diodeista oli muokattu erilaisilla lämpökäsittelyillä parempien säteilynkesto-ominaisuuksien aikaansaamiseksi. Mittauksissa diodin lämpötila laskettiin jäähdytyslaitteistolla systeemin minimilämpötilaan ja diodin ominaiskäyrä mitattiin välillä 0-450 V. Lämpötilaa nostettiin asteittain ja ominaiskäyrät mitattiin määrätyissä lämpötiloissa, minkä jälkeen tuloksia verrattiin teoreettisiin arvioihin vuotovirran lämpötilakäyttäytymisestä. Tulosten perusteella voidaan todeta teoreettisten arvojen vastaavan kokeellisia, mittauslaitteiston erottelukyvyn kynnykselle asti (10-11A), mutta tämän jälkeen mahdollinen lämpötilan laskun aiheuttama virranlasku hukkuu mittalaitteiston kohinan sekaan. Säteilytettyjen diodien kohdalla lämpötilan laskeminen madalsi vuotovirtaa 6 dekadia huoneenlämmöstä 190 K lämpötilaan, kunnes mittauskynnys ylittyi. Säteilyttämättömillä diodeilla vuotovirta oli jo huoneenlämpötilassa erittäin pientä ja lämpötilan laskiessa minimiarvoonsa vuotovirta pieneni n. 2 dekadia, kunnes mittalaitteiston mittatarkkuus tuli vastaan.
  • Tapanainen, Heli (2002)
    Esittelen työssäni neljä energiakorjausmenetelmää, jotka ovat absoluuttisen saannin menetelmä (SMM), residuaalimenetelmä (EAM), ositetun energian menetelmä (EDM) sekä ravintoainetiheyden menetelmä (MNDM). Menetelmät ovat kahden jatkuvan selittäjän regressiomalleja, joissa selittäjinä ovat ravinnosta saatavan energian ja jonkin energiaravintoaineen saannit eri muodoissa. Vaste oletetaan myös jatkuvaksi muuttujaksi, ja työssäni esimerkkivasteena on seerumin kolesteroli. Energiaravintoaineita ovat proteiini, hiilihydraatit ja rasva. Myös alkoholi kuuluu energiaravintoaineisiin. Kokonaisenergian saanti lasketaan summaamalla eri energiaravintoaineiden tuottamat energiamäärät. Laskennallisesta yhteydestä johtuen energiaravintoaineiden saannit korreloivat voimakkaasti energian saannin kanssa. Energiakorjausmenetelmien avulla selittäjien suuri korrelaatio pyritään eliminoimaan. Lisäksi menetelmillä pyritään vähentämään energiasta johtuvaa vaihtelua energiaravintoaineiden saannissa. Vertailen työssäni eri menetelmiä ja tutkin mitä menetelmää eri tilanteissa kannattaa käyttää. Ravintotutkimuksessa mittausvirhettä aiheuttavat esimerkiksi epätarkat mittausmenetelmät, tutkittavien muistamisvirheet ja ravintotietokannoista aiheutuvat virheet. Työssäni tutkin, mitä mittausvirhe mallin selittäjissä vaikuttaa eri energiakorjausmenetelmiin. Tutkin mittausvirheen vaikutusta sekä teoreettisesti että simuloidun aineiston avulla. Erityisesti yritän selvittää miten selittäjien mittausvirheiden välisen korrelaation suuruus vaikuttaa tutkimuksen tuloksiin. Mittausvirheteorian pohjalla on oletus klassisesta mittausvirhemallista, jossa mittausvirhe on additiivinen. Simuloitujen aineistojen avulla tutkin, kuinka paljon oikean ja mittausvirheellisen mallin regressiokertoimet eroavat toisistaan ja mikä eroihin vaikuttaa. Yleensä mittausvirhe pudottaa regressiokertoimia lähemmäs nollaa. Lisäksi tutkin regressiomallien testien voimien eroja mittausvirheellisessä ja oikeiden arvojen tilanteissa. Regressiomallien testauksessa nollahypoteesina on, että selittäjällä ei ole vaikutusta vasteeseen. Energiakorjausmenetelmien avulla voidaan tutkia neljänlaisia vaikutuksia. Tutkimuksessa käytettävä malli valitaan kiinnostavan vaikutuksen perusteella. Aineiston mittausvirhe muuntaa eri vaikutuksista saatavia tuloksia, mutta se ei vaikuta siihen, mikä malli tulisi kulloisessakin tutkimustilanteessa valita. Mallin selittäjien mittausvirheiden välisen korrelaation kasvu paransi naiivin mallin antamia regressioestimaatteja eli attenuaatio oli tällöin pienempää. Mallin selittäjien vaikutus vasteeseen oli simulointien perusteella vaikea todistaa. Vain tilanne, jossa kummallakaan selittäjällä ei ole vaikutusta vasteeseen, havaittiin luotettavasti. Muiden vaikutusten kohdalla havaittiin hylkäämis- ja hyväksymisvirheitä, eli todet nollahypoteesit saatettiin hylätä ja oikeat vaikutukset jäivät joissakin tapauksissa havaitsematta. Tärkeimmät lähteet: Willett, W. (1990). Nutritional epidemiology. Oxford University Press, New York. Carroll, R. J. ym. (1995). Measurement error in nonlinear models. Chapman & Hall, London. Kipnis, V. ym. (1997). Effect of measurement error on energy-adjustment models in nutritional epidemiology. American Journal of Epidemiology 146, 842 - 855.
  • Raudasoja, Anu (Helsingin yliopisto, 2006)
    The purpose of this research was to evaluate the special vocational training programme, which aimed at enhancing the pupils with autism spectrum to prepare themselves for work and independent life. The vocational training programme is based on TEACCH (Treatment and Education of Autistic and Related Communication handicapped CHildren), which takes into account the autism spectrum disorders and autistic behaviour. TEACCH is based on the principles of structured teaching, functional teaching and preparation training for work and independent life. The TEACCH has been adapted to Finnish society and the educational system. Treatment programmes were individually designed for each student´s educational needs. There is also an important role for the AAPEP rating scale (Adolescent and Adult Psychoeducational Profile). The AAPEP has been the major tool for planning and following the courses. The AAPEP is an assessment instrument designed by the TEACCH programme, and it is used to provide an evaluation of current and potential skills. The AAPEP contains three scales: a direct observation scale, a home scale and a school / work scale. The AAPEP includes six test variables: vocational skills, independent functions, functional communication, interpersonal behaviour, vocational behaviour and leisure skills; these are evaluated at three levels: pass, emerge and fail. The subjects were 49 students (65% male and 35 % female) with autism spectrum, who have been followed and tested several times, also one year after the vocational training. The design is therefore a longitudinal one. The research data were collected 1997-2004 using the AAPEP rating scales. The teachers have used the AAPEP scales and the codings have been checked by the researcher. The results of the principal component analysis (PCA) suggested that the structure of AAPEP rating scales works quite well as a hypothesis. The factor structure of the scales of the AAPEP was almost the same in these data as in the original publications. The learning-and-changes results showed that learning is a slow process, but that there were also intended changes in several AAPEP areas. The Cohen´s kappa was used as an effect-size measure and the most important result of this research showed that the student´s skills were developing on a school / work scale; vocational skills variable (0,34), vocational behaviour variable (0,28), leisure skills variable (0,26) and on a direct observation scale; interpersonal behaviour variable (0,21). On a home scale skills of some students were developing negatively and also that effect-size was small. The results showed that the students´ vocational skills and vocational behaviour will continue to develop after school in many areas. There were differences between scales. The result of this research shows that the student´s skills were developing significantly in 3 of 48 variables on a direct observation scale and also on a home scale. On a school / work scale student´s skills were developing significantly in 17 of 48 variables. This result implies that students can do the work without extra assistance if there exist continuing supports for the skills after the vocational training. The fully independent life of students will be difficult, because their independent functions, functional communications and leisure skills regressed after the schooling. This seems to indicate that they will not manage their daily life without support. The students and their parents said that the treatment programmes were individually designed for each student s educational needs, and that they were satisfied with the programmes and services. Generally, it can be concluded that vocational special education can be developed for pupils with autistic syndrome and the detailed teaching can be done using TEACCH principles and applying the tool of AAPEP.
  • Kauppi, Susanna (2000)
  • Levy, Päivi (2007)
    Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää seurantatutkimuksen avulla nuorten tilanteen etenemistä aikaisemman vuoden 2001 lastensuojelunuorten psykiatrisen tuen kartoituksen jälkeen. Tavoitteenani oli tutkia nuorten selviytymistä arjessa suhteessa heidän elämänhallintaansa ja itsenäistymiseensä. Kiinnostuksen kohteenani oli nuorten tämän hetkinen elämäntilanne liittyen asumiseen, koulutukseen, työssäkäyntiin ja ihmissuhteisiin. Lisäksi halusin tietää nuorten tarvitsemasta psykiat-risesta tuesta, vapaa-ajan vietosta, päihteidenkäytöstä ja rikoksista. Tarkoituksena oli saada yleinen kuva siitä, minkälaista elämää nuoret ovat eläneet viiden vuoden aikana. Tutkimusaineistossani on viisi nuorta naista, jotka ovat iältään 19-24-vuotiaita. Aikaisemmassa vuoden 2001 kartoituksessa nuoria oli yhteensä 10, mutta vain viisi heistä suostui tähän tutkimukseen haastateltaviksi. Tutkimusmenetelmänä olen käyttänyt teemahaastattelua etukäteen mietittyjen teemojen mukaisesti. Aineiston analyysiä tein teemoittelun avulla poimimalla aineistosta teemoja, jotka myötäilivät haastattelurungon teema-alueita. Keskeisimpien teemojen mukaan muodostui viitekehykseksi nuoruusikä, syrjäytymisen riskit, elämänhallinta ja selviytyminen. Huolimatta vaikeista kasvuolosuhteista ja elämäntilanteista lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa tutkimuksen nuoret olivat selviytyneet hyvin elämässään tähän asti. Viisi vuotta aiemmin kaikilla nuorilla oli riskitekijöitä, jotka ilmenivät jaksamattomuutena, tulevaisuuden suhteen näköalattomuutena ja syrjäytymisen uhkana. Kaikilla nuorilla oli koulunkäyntiin liittyviä vaikeuksia sekä masennusta. Nuorten perhetaustat olivat rikkonaiset ja useimpien nuorten vanhemmilla oli ollut psyykkistä oireilua. Tutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä suojaavien tekijöiden tärkeydestä riskialttiissa kasvuympäristössä elävillä lapsilla ja nuorilla. Haastatteluhetkellä yhtä lukuun ottamatta kaikki nuoret olivat saaneet peruskoulun suoritetuksi ja olivat aloittaneet ammattiopinnot. Vaikeista elämäntilanteista huolimatta nuoret suhtautuivat itseensä ja tulevaisuuden mahdollisuuksiinsa myönteisesti. Vaikka nuorten taustalla oli ollut eri ikävaiheissa tärkeiden ihmisten hylkäämisiä ja menetyksiä, niin lähes kaikilta löytyi tutkimushetkellä läheisiä ihmisiä, joilta he kokivat saaneensa tukea. Myös yksilölliset kyvyt ja ominaisuudet olivat vaikuttaneet suojaavasti. Yhtenä suojaavana tekijänä on ollut myös psykiatrisen tuen saaminen. Terapia ja lyhytaikaisetkin hoitokontaktit ovat tukeneet nuorten selviytymistä ja arjenhallintaa, vaikka nuorempana tuen hyötyä oli ollut vaikea nähdä. Koulunkäynnin tukeminen erityisjärjestelyin, lastensuojelun tukitoimet ja nuorisopsykiatrian hoitokontaktit ovat olleet interventioita, jotka ovat auttaneet nuoria eteenpäin elämässä. Tutkimuksen myötä on vahvistunut näkökulma siitä, että eri viranomaisten yhteistyöllä on oleellinen merkitys nuorten asioiden hoidossa. Ennalta ehkäisevän työn merkitys korostuu lastensuojelussa ja nuorisopsykiatriassa tehtävässä työssä.
  • Haapamäki, Reetta (1989)
  • Kaarlola, Anne (Helsingin yliopisto, 2007)
    Intensive care is to be provided to patients benefiting from it, in an ethical, efficient, effective and cost-effective manner. This implies a long-term qualitative and quantitative analysis of intensive care procedures and related resources. The study population consists of 2709 patients treated in the general intensive care unit (ICU) of Helsinki University Hospital. Study sectors investigate intensive care patients mortality, quality of life (QOL), Quality-Adjusted Life-Years (QALY units) and factors related to severity of illness, length of stay (LOS), patient s age, evaluation period as well as experiences and memories connected with the ICU episode. In addition, the study examines the qualities of two QOL measures, the RAND 36 Item Health Survey 1.0 (RAND-36) and the 5 Item EuroQol-5D (EQ-5D) and assesses the correlation of the test results. Patients treated in 1995 responded to the RAND-36 questionnaire in 1996. All patients, treated from 1995-2000, received a QOL questionnaires in 2001, when 1 7 years had lapsed from the intensive treatment. Response rate was 79.5 %. Main Results 1) Of the patients who died within the first year (n = 1047) 66 % died during the intensive care period or within the following month. The non-survivors were more aged than the surviving patients, had generally a higher than average APACHE II and SOFA score depicting the severity of illness, their ICU LOS was longer and hospital stay shorter than of the surviving patients (p < 0.001). Mortality of patients receiving conservative treatment was higher than of those receiving surgical treatment. Patients replying to the QOL survey in 2001 (n = 1099) had recovered well: 97 % of those lived at home. More than half considered their QOL as good or extremely good, 40 % as satisfactory and 7 % as bad. All QOL indexes of those of working-age were considerably lower (p < 0.001) than comparable figures of the age- and gender-adjusted Finnish population. The 5-year monitoring period made evident that mental recovery was slower than physical recovery. 2) The results of RAND-36 and EQ-5D correlated well (p < 0.01). The RAND-36 profile measure distinguished more clearly between the different categories of QOL and their levels. EQ-5D measured well the patient groups general QOL and the sum index was used to calculate QALY units. 3) QALY units were calculated by multiplying the time the patient survived after ICU stay or expected life-years by the EQ-5D sum index. Aging automatically lowers the number of QALY units. Patients under the age of 65 receiving conservative treatment benefited from treatment to a greater extent measured in QALY units than their peers receiving surgical treatment, but in the age group 65 and over patients with surgical treatment received higher QALY ratings than recipients of conservative treatment. 4) The intensive care experience and QOL ratings were connected. The QOL indices were statistically highest for those recipients with memories of intensive care as a positive experience, albeit their illness requiring intensive care treatment was less serious than average. No statistically significant differences were found in the QOL indices of those with negative memories, no memories or those who did not express the quality of their experiences.
  • Tawast, Tiina (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tässä pro gradu-tutkielmassani selvitän, mitä on psykologinen manipulaatio vaikuttamisen välineenä. Tutkimuskysymykseni on: ”Mitä ihmiselle tapahtuu?”: mitä ihmiselle tapahtuu kun hän joutuu psykologisen manipulaation kohteeksi ja kun häneen käytetään vaikuttamisen, vallan ja vallankäytön sekä luottamuksen keinoja epäreiluilla ja vahingoittavilla tavoilla. Tutkimusmetodinani on käsiteanalyysi. Selvitän mitä on psykologinen manipulaatio, vaikuttaminen, valta, vallankäyttö ja luottamus sekä niiden ilmenemistä ja lähikäsitteitä. Tutkielmani teoreettisina apuneuvoina ovat Jaana Hallamaan Yhteistoiminnan etiikka sekä Vallan, vaikuttamisen ja yhteistoiminnan filosofiaa ja etiikkaa. Lisäksi teoreettisina apuneuvoinani olen käyttänyt muun muassa Georg Henrik von Wrightin, Russell Hardinin, Peter Morrissin ja Kullervo Rainion teoksia. Tutkielmani aineistoesimerkin, uskonlahkon, tarkasteluun olen käyttänyt Gustav Björkstrandin teosta Maria Åkerblom – elämän ja kuoleman lähettiläs sekä Björkstrandin väitöskirjaa Åkerblom rörelsen. En finlandssvensk profetrörelses uppkomst, utveckling och sönderfall. Lisäksi Aarni Voipion ja Hannu Lauerman teokset valottavat osaltaan aineistoesimerkissäni psykologista manipulaatiota, åkerblomilaisuutta ja unissasaarnaamisilmiötä. Toinen luku on tutkielmani teoreettinen ja käsiteanalyyttinen osuus. Siinä kuvaan aluksi teon ja toiminnan teorian, jonka ymmärtäminen auttaa sosiaalisen vuorovaikutuksen käsitteellistä hahmottamista. Seuraavaksi tarkastelen käsiteanalyysin avulla psykologista manipulaatiota vaikuttamisen välineenä alaluvuissa, jossa tarkastelen psykologista manipulaatiota vaikuttamisen, vallan ja vallankäytön sekä luottamuksen käsitteiden kontekstissa. Kolmas luku on aineistoesimerkkiluku, jossa sovellan toisessa luvussa esiin tullutta käsitteellistä tietoa esimerkkilahko åkerblomilaisuudessa ilmenneeseen psykologiseen manipulaatioon vaikuttamisen välineenä. Neljännessä luvussa kysyn ”Mitä ihmiselle tapahtuu?”. Esitän vastauksia ja kysymyksiä siitä, mitä ihmisille tapahtui åkerblomilaisuudessa, kuinka psykologinen manipulaatio vaikutti heihin ja heidän elämäänsä sekä mitä tapahtuu kun ihmisestä tulee toiselle keino ja väline. Millaista elämä on kun uhrin toimijuus lakkaa ja on vain ei-mitään ei-missään? Vaikka tarkastelussa on historiallinen lahko, tutkielmassani tämän esimerkin kautta saadut vastaukset ovat relevantteja myös meidän ajassamme. Viidennessä luvussa esitän tutkielmani johtopäätökset ja jatkotutkimusehdotukset. Nostan tärkeimmäksi tutkimustuloksekseni toivon ja mahdollisuuden olemassaolon tunnistamisen ja tunnustamisen. Jatkotutkimuksen kannalta kiinnostava kysymys on esimerkiksi se, mitä tapahtuu ”sopimuksen solmimisen” hetkellä eli hetkellä kun psykologisesta manipulaatiosta tulee toimintaa, jossa sekä manipuloijalla että uhrilla on roolinsa.
  • Ruohonen, Anna-Maria (2003)
    Tutkin pro gradu -tutkielmassani suomalaisia imetysnäkemyksiä ja imetyskeskustelun poliittisuutta. Hahmotan tutkittavaa aluetta kolmen teoreettisen käsitteen avulla. Ne ovat medikalisaatio, sukupuolittunut valta ja politiikka. Kirjoitan imetyskäytännöistä myös historian valossa. Tutkimustehtävään hankin vastauksen kolmesta kirjallisesta aineistosta. Terveydenhuollon imetysnäkemyksen "normitettu imetyssuoritus" tavoitin kolmensuuren kaupungin imetysohjelehtisistä ja asiantuntijateksteistä. Imettävän äidin näkökulman "äidin ja vauvan suhteen vaaliminen" etsin lnternetin imetystukilistalta. Imetyksen poliittisuutta tutkin kahden tapauksen avulla. Toinen on Suomenlastenlääkäriyhdistyksen ja kahden äidin välinen vastinekeskustelu. Toinen on korvikemainontaan liittyvä episodi. Tutkin aineistoa grounded theory-tyyppisesti ja aineistolähtöisesti. Tutkimusotteessani näkyy fenomenologinen ote: luin tekstejä erilaisten äitien näkökulmista ja annoin tällaisten lukukertojen ohjata analyysiäni. Muodostinimetysnäkemyksen pienemmistä puheen elementeistä. Terveydenhuollon imetysnäkemyksessä korostuu lääketieteen vaikutus. Imetyksestä annetaan normatiivisia ohjeita ja imetys kuvaillaan tietyn pituiseksi suoritukseksi. Imettävän äidin imetysnäkemyksessä korostuu sen sijaan äidin ja vauvan välisensuhteen vaaliminen. Äidit kertovat kokemistaan syyllisyydentunnoista. He kaipaavat kunnon imetysohjausta ja haluavat tehdä lapsiaan koskevat päätökset itse. Imetys politisoituu joko virallisesti tai epävirallisesti. Virallista politisoitumista näkee imetyssuosituksista puhuttaessa sekä korvikevalmistajien ja niiden vastavoimien toimissa. Epävirallista ja piileevää politiikkaa ruokitaan äitien keskuudessa: kun oma imetysnäkemys on muotounut, terveydenhuollolta halutaan tukea omiin ratkaisuihin. Jos terveydenhuollon ja äidin kohtaamiseen ei olla tyytyväisiä, kyseenalaistetaan. Imetyskeskustelun on alettava vaimeana jostain, useimmiten äitiryhmistä, jotta se voi myöhemmin virallistua. Ajatus imetyksestä suorituksena lataa äideille paineita imetyksen onnistumisen suhteen. Äidit haastavat terydenhuollon henkilöstön parantamaan imetysongelmaohjaustaan ja kohtaamaan äitien kokemuksellisuuden normittamisen sijaan. Kun äiti ei imetä vallitsevien normien mukaisesti, hän syyllistyy helposti. Onnistuneeseen imetyksen äidit eivät aina pääse yrityksistään huolimatta, sillä tuki ongelmatilanteissa on ollut heikkoa.
  • Launiainen, Heli (2012)
    Tutkielmassa perehdytään kuluttajalle suunnattuun markkinointiviestintään käsi- ja taideteollisuuden alan pienyrityksen näkökulmasta. Työssä käydään läpi suuryrityksille suunnattuja brändinrakennussuosituksia ja arvioidaan niiden soveltuvuutta tämän toimialan ja kokoluokan yrityksen markkinointiviestintään. Työn lähtökohdaksi selvitetään kirjallisuuden perusteella mikä brändissä on kuluttajalle tärkeää. Alan pienyrittäjän näkemys markkinoinnista toimii myös tutkimuksen lähtökohtana. Tutkimuksessa on mukana yhteensä kolme lasikoruja tuottavaa, myyvää ja markkinoivaa pienyritystä: Design Ihania, Sula Design sekä Marina e Susanna Sent. Laadullisin menetelmin toteutetun tapaustutkimuksen markkinointiviestinnän analyysissä käytetään pääasiallisena aineistona yritysten kotisivuja. Kotisivujen analyysi on toteutettu teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Tutkimukseen osallistuvissa yrityksissä on myös toteutettu yrittäjien strukturoitu teemahaastattelu markkinointiviestinnästä. Näillä tiedoilla on selvitetty, ovatko yritykset tavoitelleet brändäystä markkinointiviestinnässään. Saatujen tietojen perusteella on voitu arvioida, että yritysten markkinointiviestintään voisi käyttää enemmän resursseja ja että markkinointistrategian selkeyttäminen voisi hyödyttää yrityksiä. Samalla on arvioitu sopisiko suuryrityksille suunnattujen suositusten mukainen brändäyksen järjestelmällinen toteuttaminen näiden yritysten markkinointiviestintään. Bränditeoreettista käytännön näkemystä tutkielmassa edustavat David A. Aakerin (1996) suositukset vahvan brändin rakentamiseksi. Yritysten kotisivujen viestintää on arvioitu sekä Patricia Gurviez'n & Michaël Korchian (2002) kehittämillä luottamuksen kolmella ulottuvuudella että artikulaation käsitteen avulla semioottista ajattelutapaa hyödyntäen. Tärkeässä roolissa tutkielman kannalta on myös Erkki Karvosen (1999) mielikuviin ja imagoon liittyvä ajattelu. Työn tutkimusote on postmodernin eklektiivinen. Tämä tarkoittaa, että työn tieteenfilosofista näkemystä ei ole lukittu kiinteästi. Työn tulokset korostavat luotettavuutta brändin keskeisenä antina kuluttajan näkökulmasta. Kuluttajan luottamuksen lunastaminen kuuluu oleellisesti brändin käsitteeseen. Tutkielmassa selviää myös, että käsi- ja taideteollisuuden alan pienyrittäjän arki täyttyy muusta kuin brändäyksestä tai markkinointistrategian pohtimisesta. Työn analyysin tulosten perusteella tutkittujen yritysten kuluttajaviestintä sisältää brändäykselle kuluttajan näkökulmasta olennaisia piirteitä, vaikka näitä ei ole aina hyödynnetty johdonmukaisesti. Brändiviestinnän suosituksilla yritysten viestintää olisi mahdollista vahvistaa. Tutkielman analyysin mukaan alan luonteesta johtuen varsinainen teollisuustuotteille mitoitettu brändäys ei sellaisenaan vaikuta tarkoituksenmukaiselta käsi- ja taideteollisuuden alan kuluttajaviestinnässä. Tällä alalla tuotteiden suunnittelijan äänen ja valmistajan kädenjäljen kantautuminen vilpittömänä käyttäjälle saakka vaikuttaa merkin luotettavuuden välittymiseen. Käsi- ja taideteollisuus alana eroaa luonteeltaan teollisesta tuotannosta. Teolliset tuotteet saavat luonteensa brändäyksen tuloksena. Mikäli oletetaan, että brändi syntyy kuluttajan kokemasta lisäarvosta, on huomattava, miten näiden tuotteiden merkitys kuluttajalle poikkeaa toisistaan. Käsi- ja taideteollisuuden alan pienyrityksen tuotteissa on usein valmiiksi persoonallisuus. Tämä luo kuluttajalle henkilökohtaista merkitystä. Brändäystä olisi tästä syystä uskottavuuden takia myös toteutettava eri tavoin käsi- ja taideteollisuudessa kuin teollisuuden alalla. Aihetta on syytä tutkia tarkemmin.
  • Grönqvist, Laura (2004)
    Brändisijoittelu, jota yleisesti kutsutaan product placementiksi on etenkin television osalta uusi ilmiö, eikä sitä ole juuri tutkittu Suomessa. Ulkomaiset tutkimukset lähestyvät aihetta pääasiassa mainostajien näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa tehdään kartoittava perustutkimus suomalaisten televisio-ohjelmien brändisijoittelusta. Lähtökohtana on tutkia brändisijoittelua televisiokatsojien sekä valvovien viranomaisten näkökulmasta. Tutkimuksen perustan muodostaa suomalaisten primetime-ohjelmien visuaalisia ja verbaalisia brändiesiintymisiä tarkasteleva empiirinen tutkimus. Aineisto koostuu yhden viikon aikana, viidellä suomalaisella pääkanavalla, kello 19-23 esitetyistä kotimaisista ohjelmista. Tutkimuksen alussa esitetään työn kannalta tärkeät brändin ja brändisijoittelun määritelmät. Vaikka brändin määritelmä sisältää abstrakteja, kuluttajien mielikuviin liittyviä tekijöitä, käsitellään työn empiirisessä osuudessa brändiä konkreettisena, tv-ohjelmissa esiintyvänä yksikkönä. Brändisijoittelulla tarkoitetaan tutkimuksessa brändituotteiden tai -nimen tietoista sisällyttämistä televisio-ohjelmaan, joko kaupallisessa tai sisältöä määrittävässä tarkoituksessa. Tutkimuksessa esitetään malli, joka määrittelee myös muut brändiesiintymisten muodot. Työn teoriaosuudessa tarkastellaan kulutuskulttuurin kaupallistumista sekä edellisen myötä kehittynyttä brändien yhä merkittävämpää roolia yhteiskunnassa. Tämä luo pohjan myös brändien symboliselle roolille sekä yhteiskunnassa että televisio-ohjelmissa. Työn empiirisen osuuden kannalta teorialuvun olennaisin osa on aikaisempien vaikutustutkimusten tulokset brändien merkityksellisyydestä. Ensinnäkin aineiston koodauksessa käytetty taulukko on muodostettu näiden perusteella. Toiseksi aineiston brändiesiintymiset pisteytetään niiden luonteen ja esiintymistavan mukaan, jotta ns. vahvat brändiesiintymiset saadaan erotettua muusta aineistosta. Pisteytyksen perustana on edellä mainitut vaikutustutkimusten tulokset. Empiriassa vertaillaan aineiston brändiesiintymisiä kanavien, ohjelmatyyppien, tuoteryhmien sekä niiden luonteen välillä. Lisäksi aineistosta erotetaan pisteytyksen avulla ns. vahvat brändiesiintymiset. Näitä tarkastellaan yksityiskohtaisemmin, sillä lähtöoletuksena on, että etenkin vahvojen brändiesiintymisten taustalla voi olla kaupallista brändisijottelua. Tutkimustulokset osoittavat, että kaupallinen brändisijoittelu ei Suomessa vielä anna juurikaan aihetta huoleen. Brändien näkyvyys televisio-ohjelmissa on useimmiten perusteltua sisällöllisistä syistä. Ensinnäkin brändiesiintymisten määrä oli korkeampi asiaohjelmissa kuin viihdeohjelmissa. Toiseksi brändejä esiintyy enemmän Ylen kanavilla kuin mainosrahoitteisilla kanavilla. Kolmanneksi ns. vahvoja brändiesiintymisiä on esiintymisistä alle kuudesosa. Tulokset osoittavat, että brändit ovat olennainen osa yhteiskuntaa, eikä niiden näkyvyyttä televisio-ohjelmissa voida välttää. Koska tutkimus osoittaa brändien olevan merkittävä osa länsimaista kulttuuria, tarkastellaan työssä lopuksi niiden sisältöä määrittävää tehtävää. Brändien symbolisen roolin merkitystä pohditaan sekä yhteiskunnassa että tv-ohjelmissa. Brändisymbolismin tarkastelu vahvistaa empiirisen tutkimuksen tuloksen; televisio-ohjelmien brändiesiintymiset kertovat enemmänkin brändien olennaisesta merkityksestä suomalaisessa yhteiskunnassa kuin kaupallisen brändisijoittelun yleistymisestä markkinointikeinona.
  • Aarvala, Satu Elina (2008)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, minkälaisia asioita keskenmeno kokijalleen opettaa keskenmenosta kirjoitettujen tarinoiden perusteella. Keskenmeno on hyvin yleinen raskauden päättymistapa. Kaikista raskauksista noin 10–15% päätyy keskenmenoon (Tulppala, 2001). Keskenmenojen yleisyydestä huolimatta, aiempi keskenmenotutkimus on ollut Suomessa hyvin vähäistä. Se on keskittynyt lähinnä keskenmenon kokemiseen, kokemuksiin sairaalahoidosta sekä keskenmenoihin liittyviin pelkoihin. Tässä tutkimuksessa keskenmenoa lähestytään oppimisen näkökulmasta. Tutkimus tuo osaltaan hieman lisää tietoa aiheeseen valottaen sitä, mitä keskenmenosta tarinoiden mukaan opitaan. Lisäksi pohditaan sitä, minkälainen funktio tarinoiden opetuksilla on. Empiirisen aineiston muodostavat 33 alkuraskauden keskenmenosta kirjoitettua tarinaa. Tarinat on poimittu Kerttu Lähteenmäen (2005) kokoamasta kirjasta Keskenmeno – yli 40 tositarinaa. Olen käsitellyt aineistoa käyttäen analyysimetodina narratiivista juonirakenneanalyysia, joka tarkoittaa kertomusten sisältöjen analyysiä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii narratiivinen lähestymistapa, jossa tarina nähdään keskeisenä ajattelun ja elämän jäsentämisen muotona (Hänninen, 2000). Tarinoita tulkitaan Batesonin (1972) esittämän oppimisteorian ja Vesalan (1994) siitä esittämän tulkinnan näkökulmasta. Keskenmenokertomusten analyysi osoittaa, että keskenmeno tapahtumana välittää kokijalleen monenlaista tietoa. Tämä tieto, toisinsanoen keskenmenon opetukset, voidaan jakaa neljään kategoriaan. Nainen oppii itseensä, puolisoon ja perheeseen, läheisten tukeen sekä elämän yleisiin totuuksiin liittyviä asioita. Eniten oppimisia liittyy naiseen itseensä. Tärkeimpinä, naisten eksplisiittisesti ilmaisemina asioina nousi esiin seuraavanlaisia asioita: Kaikenlainen tunteiden jakaminen keskenmenon jälkeen helpottaa oloa. Keskenmenosta olisi siis hyvä kertoa lähipiirille. Toinen keskeinen oppimiskokemus liittyi siihen, että keskenmenon jälkeen lapsensaantia ei pidetä enää itsestäänselvyytenä. Myös parisuhdetta opittiin arvostamaan keskenmenon jälkeen enemmän ja se vahvistui. Lisäksi elämää opittiin katsomaan hieman eri kantilta. Tulevaisuudessa mahdollista lasta osattaisi arvostaa enemmän. Keskenmenotarinoilla on kaksi funktiota. Tarinoita kerrotaan, koska halutaan auttaa muita keskenmenon kokeneita, mutta samalla niiden avulla pyritään parantamaan myös omaa oloa. Kirjoittaminen, tarinoiden kertominen, on tärkeä keino selviytyä keskenmenon aiheuttamasta menetyksestä. Keskeisin käyttämäni lähde: Hänninen, V. (2000) Sisäinen tarina, elämä ja muutos. Keskenmenotutkimuksen osalta olen hyödyntänyt lukuisia kansainvälisiä lehtiartikkeleita.
  • Pääkkönen, Iira (2014)
    This thesis studies ninth-graders' opinions about what happens to a person when they die and compares them with the opinions of sixth-graders on the subject. The thesis also studies what the ninth-graders' answers indicate about their level of religious development in the light of previous studies. After this, the thesis examines the development in religious views between sixth and ninth grades. The data consists of students’ writings about what happens after death. The study involved four groups of ninth-graders studying Evangelical Lutheran religion, two in Helsinki and two in Espoo. Total number of research subjects was 51. In addition the study utilizes author’s previously collected data which consists of writings from 78 sixth-graders. The classification and analysis of the data have been carried out with the means of data-based content analy-sis. Ninth-graders’ responses contained three main opinions about what occurs after death: 1) Belief in Heaven, and in some cases in Hell 2) Belief in reincarnation 3) The belief that all life ends with death. The same themes were also visible in sixth-graders’ data. Whereas the sixth graders’ responses were a lot more concrete, the ninth-graders’ responses emphasized the ethical reflection, for example, on how to get to Heaven. The ninth-graders used more Christian terms than the sixth-graders. The salvation and grace concepts of the Evangelical Lutheran church were however not present in any of the students’ answers. Ninth-graders’ religious thinking is noticeably more developed than that of the sixth-graders’. Especially the decrease of concreteness is highlighted. Also, a more scientific approach can be seen which demonstrates the development that has happened.
  • Mannerström, Kaija (2010)
    Tutkielmani aihe on kiire sosiaalialan työssä. Kiire on tuttu ja jokapäiväinen käsite, mutta kuitenkin vaikeasti määriteltävä ja monimutkainen useiden tekijöiden kokonaisuus. Työelämän kiire paikantuu suomalaisiin asiakastyötä tekeviin naisiin, kuten sosiaalialan työntekijöiden työhön ja työyhteisöihin. Yleisimmin kiire liitetään yksilöön. Työelämässä kiirettä valittavat poikkeuksetta lähes kaikki. Vaikka kiireen voi sanoa muodostuneen työyhteisöjen ongelmaksi, työyhteisöissä ei tehdä mitään sen pysäyttämiseksi eikä haltuun ottamiseksi. Kiire jää yksilöiden ongelmaksi. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää miten kiire muotoutuu määrältään, merkitykseltään ja syiltään sosiaalialan työssä, minkälaisia selviytymiskeinoja työntekijöillä on kiireen käsittelemiseen sekä mihin niin työntekijöiden kuin koko työyhteisön selviytymiskeinot kiireen haltuun ottamiseksi paikantuvat työyhteisökokonaisuudessa; löytyykö välineitä kiireen konkreettiseksi työstämiseksi työyhteisöissä. Viitekehyksenä on kulttuurihistoriallinen toiminnan teoria ja kehittävä työntutkimus. Toiminnan teorian peruskäsite on kohteellinen, kulttuurisesti välittynyt toiminta. Toimintaa välittävät toimintajärjestelmän osatekijät: yhteisö, työnjako, kohde, välineet, tekijä ja säännöt, jotka ovat toistensa kanssa jatkuvasti vuorovaikutuksessa. Muutokset yhdessä osatekijässä vaikuttavat aina koko toimintajärjestelmään aiheuttaen jännitteitä ja ristiriitoja toimintajärjestelmän sisällä ja naapuritoimintajärjestelmien välille. Ristiriidat aiheuttavat häiriöitä ja vaativat ratkaisuja. Kiire on yksi työyhteisössä häiriötä aiheuttava ristiriita. Sovellan tutkimuksessani kiireen tutkimiseen kehitettyjä metodologisia työvälineitä: analyysimallia työn historiallisista kehitystyypeistä, ajan hallinnan dualismia ja normaaliaikaa, kaaviojäsennystä kiireen aineksista sekä nelikenttää kiireestä selviytymisen keinoista. Empiirisenä tutkimuskohteenani oli kiire sosiaalialan palveluja tuottavassa yksikössä. Tutkimukseni kannalta työryhmä oli haasteellinen erityisen työpositionsa ja ainutlaatuisuutensa takia sekä suhteestaan tutkittavaan ilmiöön. Aineistonhankintamenetelminä käytin kiirepäiväkirjoja ja haastatteluja. Mallinsin kiirettä ”kiiremäärittelyiden ainesten” avulla. Kiireen syyt istutin toimintajärjestelmän malliin ja hahmotin kiireen ristiriitakohtia. Kiireestä selviytymisen keinot järjestin nelikenttämalliin, jossa toisena akselina ovat yksilölliset ja yhteistoiminnalliset kiireestä selviytymisen keinot ja toisena akselina nykyistä toimintatapaa ylläpitävät ja nykyistä toimintatapaa muuttamaan pyrkivät kiireestä selviytymisen keinot. Työyhteisöstä löytyi piirteitä useasta työn historiallisesta kehitystyypistä. Kiiremäärittelyiden perusteella kiire toiminnassa tarkoitti liikatöitä, ylimääräisiä töitä ja aikataulujen pettämistä. Kiire kokemisena oli läsnäolon puutetta, kaoottista oloa ja riittämättömyyden tunnetta. Kiireen vaikutus oli kaksinainen. Se sekä vei että toi energiaa ja ekstralatausta. Toimintajärjestelmän mallin avulla tulkittuna löytyi useampia jännite- ja häiriökohtia, jotka ilmenivät kiireenä. Ristiriidat kulminoituvat tutkimani työyhteisön ideaan, sen arvoihin, toimintatapoihin ja sääntöihin suhteessa ulkopuolisiin järjestelmiin sekä suhteessa asiakkaisiin. Lisäksi löysin kiiresyyn, joka ei sisälly työyhteisön sisäiseen toimintajärjestelmän malliin. Se on työn ulkopuolinen järjestelmä. Kiireestä selviytymisen keinot olivat pääosin yksilöllisiä ja/tai toimintaa muuttamaan pyrkiviä.
  • Welling, Maija (2004)