Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12346-12365 of 25284
  • Saarimäki, Aaro (2009)
    Viime aikoina tarve kotimaan hakkuumäärien kasvattamiseen on lisääntynyt raakapuun tuonnin vähenemisestä johtuen. Suuri osa lisähakkuumahdollisuuksista sijaitsee turvemailla. Turvemaiden talvihakkuita ei pystytä lisäämään koska korjuukalusto on yleensä talviaikaan täystyöllistetty. Näin ollen turvemailla pitäisi pystyä operoimaan myös sulan maan aikana, mikäli hakkuumääriä halutaan merkittävästi lisätä. Nykyisillä yleiskoneilla ja perinteisillä pehmeän maan varusteilla tämä ei onnistu. Perinteinen pehmeiden maiden varustus on asentaa koneeseen vain leveät terästelat. Tällaisella varustuksella korjuu heikoimmin kantavilta turvemailta sulan maan aikana riittävän hyvällä korjuujäljellä on käytännössä mahdotonta. Sulan maan aikaiseen pehmeiden maiden korjuuseen tarvitaan uusia teknisiä ratkaisuja, joilla koneen maaperään kohdistamaa pintapainetta saadaan alennettua ja maaperän raiteistumista vähennettyä. Korjuujäljen kannalta hyviä turvemaiden erikoiskoneita on ollut olemassa jo pitkään, mutta niiden tuottavuus on ollut liian heikko kannattavaan puunkorjuuseen. Koska erikoiskoneiden käyttö on todettu kalliiksi ratkaisuksi, pidettiin tarkoituksenmukaisena keskittyä yleiskoneiden varusteluun turvemaille paremmin sopivaksi. Keskeinen ongelma on siis yhdistää riittävän hyvä korjuujälki ja tuottavuus samaan koneeseen. Tämä on mahdollista yhdistämällä yleiskoneen riittävään tuottavuuteen varustepaketilla aikaansaatu hyvä korjuujälki. Tutkimuksessa käytettiin konstruktiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää mahdollisimman hyvä telastoratkaisu kuormatraktoriin niin korjuujäljen kuin muidenkin pehmeän maan ominaisuuksien osalta. Ensin koottiin yhteen olemassa olevat ja kehitysvaiheessa olevat ratkaisut ja lisäksi ideoitiin muutamia uusia mahdollisia tapoja toteuttaa telasto. Näistä ratkaisuista valittiin maastotestiin potentiaalisimmalta vaikuttanut konstruktio. Valinnalle haettiin tukea haastattelukierroksella, jonka tulokset vahvistivat valinnan perusteita. Maastotestissä uudella telastoratkaisulla varustetulla testikoneella ja perinteisellä telavarustuksella varustetulla vertailukoneella korjattiin tasaveroisiksi arvioidut koelohkot. Koealue sijaitsi Ilomantsissa ja oli normaali turvemaalla sijaitseva harvennushakkuutyömaa. Tarkoituksena oli vertailla koneiden aiheuttamaa raiteistumista aidoissa, mutta laskennallisesti vakioiduissa olosuhteissa. Koelohkoilta mitattiin maaperän kantavuuteen vaikuttavat tekijät, joiden vaikutus tuloksiin minimoitiin tasoituslaskennalla. Laskennassa käytettiin usean selittävän muuttujan regressioanalyysia. Testikone aiheutti vähemmän raiteistumista kuin vertailukone, mutta ero oli melko pieni. Testikoneessa oli myös lieviä puutteita joissain ominaisuuksissa sekä toimintavarmuudessa, mutta suurin osa niistä on todennäköisesti melko helposti korjattavissa pienillä muutoksilla telaston rakenteeseen.
  • Kramarenko, Dmitri (2012)
    Hiilen kierrossa hiiltä sitoutuu ilmakehästä fotosynteesin kautta puustoon ja maaperään sekä vapautuu hajotuksessa hiilidioksidina ilmakehään. Boreaalisella vyöhykkeellä suurin osa orgaanisesta hiilestä on sitoutunut maaperään. Tämän työn ensisijainen tavoite on selvittää, miten suomalaisten metsien maaperän hiilivarasto on muuttunut viimeisten 20 vuoden aikana vertaamalla keskenään kahden inventoinnin (v. 1986–1995 ja 2006) empiiristen mittausten tuloksia. Tarkoitus on myös tutkia ja pohtia, miten maastomittaukset, jotka tehdään kahtena peräkkäisenä ajankohtana, soveltuvat maaperän hiilivaraston muutoksen kuvaamiseen. On myös tarkasteltu maaperän ominaisuuksien, kasvillisuuden ja ilmastotekijöiden vaikutusta mahdolliseen hiilen määrän muutokseen. Koko maaperään (orgaaninen kerros + kivennäismaakerros 0-40 cm) on sitoutunut hiiltä keskimäärin 5,65 kg C m-2, josta noin kolmasosa on orgaanisessa kerroksessa (2,10 kg C m-2) ja loput kivennäismaassa (3,56 kg C m-2). Mitatuista muuttujista orgaanisen kerroksen paksuus, ojitustilanne sekä suosammalten esiintyminen korreloivat voimakkaimmin orgaanisen kerroksen hiilen määrän kanssa. Kivennäismaassa hiiltä on sitä enemmän, mitä eteläisempi ja vähäkivisempi kohde on kyseessä ja mitä enemmän maaperässä on hienoja lajitteita. Hiilen määrää kuvaavien regressiomallien selitysasteet ovat 23-61%. Koko maaperälle (orgaaninen kerros + kivennäismaa 0-40 cm) on saatu keskimääräiseksi hiilen määrän muutokseksi +33,9 g C m-2a-1, josta kolmasosa on tapahtunut orgaaniseen kerrokseen (+11,4 g C m-2a-1) ja loput kivennäismaahan (+22,5 g C m-2a-1). Hiilen määrän positiivista muutosta orgaanisessa kerroksessa selittävät tämän kerroksen paksuus, eteläisempi sijainti sekä vanhempi puuston ikä, kun taas kivennäismaassa tapahtuvaa muutosta selittävät vähäkivisyys ja koealan eteläisempi sijainti. Regressiomallien selitysasteet ovat alhaisia, 11-14%. Tyypillisiä koealoja, joilta on saatu poikkeavia hiilen määrän muutosarvoja ovat sellaiset, joilla jommallakummalla inventointikerralla orgaaninen kerros on mitattu liian ohueksi tai liian paksuksi, koeala on ojitettu tai jaettu tai koealalla on esiintynyt selkeää kosteutta. Ilmastonmuutos ja lämpötilan kohoaminen todennäköisesti lisäävät maaperän hiiltä pohjois-etelä suuntaisen gradientin perusteella arvioituna. Maaperän seurantatutkimusta on kehitettävä käyttämällä tilavuustarkkoja näytteenottotapoja sekä laatimalla tarkat ja pysyvät kenttätyöohjeet virhelähteiden ja hajonnan pienentämiseksi.
  • Grönlund, Leila (2011)
    Muuttuva ilmasto, erityisesti kohoava lämpötila ja hiilidioksidipitoisuus, ei voi olla vaikuttamatta metsien kasvuun Suomessa. Metsätalouden sopeutumistoimilla voidaan pyrkiä lisääntyvän tuotospotentiaalin hyödyntämiseen ja metsätuhoriskien pienentämiseen. Sopeutumistoimien suunnittelemiseksi tarvitaan kuitenkin ensin tietoa siitä, miten ilmasto muuttuu ja mitä vaikutuksia ilmastonmuutoksella on. Työni oli osa vuonna 2005 käynnistettyä Ilmastonmuutoksen sopeutumistutkimusohjelmaa (ISTO). ISTO, ja näin myös oma tutkimukseni, tuottaa siis tietoa, jonka avulla voidaan mukauttaa metsänhoitoa vastaamaan muuttuvia ilmastooloja. Työssä tarkasteltiin maan vesipitoisuutta menneessä, nykyisessä ja muuttuvassa ilmastossa. Tavoitteena oli ennustaa, miten kuivuuden esiintyminen muuttuu Suomessa. Lisäksi menneiden kuivien vuosien kasvuvaikutuksia tutkittiin lustomittausten avulla. Vesitasemuutoksia lähdettiin tutkimaan mallilaskelmilla. Laskelmat perustuivat yksinkertaiseen open bucket – tyyppiseen vesimalliin. Mallissa maaperä ajatellaan tilana, johon sadanta ja lumen sulaminen tuovat vettä. Haihdunta ja valunta päinvastaisesti vähentävät sitä. Mallia sovellettiin Metlan yhdeksällä provenienssikoealueella, joihin lukeutui sekä kuusikoita että männiköitä eri kasvupaikoilta. Mallin yksinkertaisuuden takia koealueilta tarvittiin ainaostaan päivittäiset tiedot lämpötilasta, sadannasta, säteilystä ja VPD:stä. Lisäksi tuli selvittää kasvupaikkojen savi- ja hiekkapitoisuudet maaperäparametrien laskemiseksi. Vesimallilla tehtiin kahdet laskelmat. Ensimmäisissä laskettiin päivittäistä vesitasetta vuosina 1961-2008 mitattua sääaineistoa käyttäen. Toisissa laskelmissa käytettiin mitatusta säädatasta modifioitua sääennustetta. Lämpötilaa ja sadantaa oli kasvatettu vastaamaan vuosisadan lopulle tehtyä ennustetta. Näiden kahden laskelman tuloksia vertailtiin keskenään kuivuuspäivien lukumäärän osalta. Malliin oli siis ohjelmoitu kuivuuspäiväindeksi. Indeksin perusteella kuivuutta katsottiin olleen päivänä, jolloin kasveille käyttökelpoisen veden määrä laski alle 4 prosentin ja haihdunta leikkaantui 90 prosentilla normaalitasoon nähden. Kuivuuspäivät lisääntyivät kaikilla provenienssikoealueilla. Suurin muutos olisi tulosten perusteella odotettavissa etelärannikolla ja männyn kasvupaikoilla, jotka jo entuudestaan olivat alueista kuivimpia. Vähäisin muutos olisi taas odotettavissa kuusen kasvupaikoilla, etenkin jos sijainti ei ole aivan eteläisimmässä Suomessa. Kasvuvaikutuksia koskevien tulosten perusteella maan vesipitoisuus ei ole ollut merkittävä lustojen kasvua rajoittava tekijä provenienssikoealueilla menneinä vuosikymmeninä. Kuivuuspäivien määriin ei tule suhtautua absoluuttisina totuuksina, sillä ne ovat määritelmänsä mukaisesti vain suuntaa antavia. Niiden avulla voidaan tehdä ainoastaan päätelmiä metsiköiden ja vuosien välisistä suhteellisista eroista ja kehityssuunnista. Suoria johtopäätöksiä puuston kasvusta tai elinvoimaisuudesta ei pystytä tekemään. Eikä myöskään pystytä arvioimaan, reagoivatko mänty ja kuusi ennustettuihin muutoksiin eri tavoin. Voidaan kuitenkin päätellä, että keskimääräisten vuotuisten kuivuuspäivien lukumäärän kasvu johtaa brutto- ja nettoprimäärituotoksen vähenemiseen. Tätä kautta kuivuuden lisääntyminen alentaa myös kasvua verrattuna tilanteeseen, jossa kuivuuspäivien määrä pysyisi muuttumattomana.
  • Takala, Terhi (Helsingin yliopisto, 2007)
    The biodiversity in Finland is dependant on the vast forest areas in Russia and Karelian Isthmus acts as an important ecological corridor which connects these forests together. However, Karelian Isthmus is also important for the forest industry and increasing forest use has caused concerns of the effects forest cuts have on the biodiversity of the area. The purpose of this study was to examine how the forests in the Karelian Isthmus have changed in the past 20 years. Special attention was given to the changes of the landscape structure and regional differences. The study was based on the data from a field survey and Landsat satellite images. After image registration the satellite images were normalized using linear regression method. This was done in order to calibrate the radiometric differences in the images. The interpretation of the images was done using supervised classification. The training areas used in classification were based on the ground truthing data collected during the field work. Two classifications were done to each image and four forest types were used: spruce, pine, mixed and deciduous forest. In the more detailed classification the forest types were further divided into young and old forests. The accuracy of the classification was assessed using reference data and contingency tables. The detailed classification was clearly less accurate and only the simple classification without the age classes was used in the following analyses. For estimating the changes in the forest structure at the landscape level, landscape metrics were calculated from the classified images. Five landscape indices were used in this study: class area (forest type area), number of patches, mean patch size, edge density and mean nearest neighbour. According to the interpretation of the satellite images the total forest area in the Karelian Isthmus has increased 4 %. Forest area of the mixed forest and especially deciduous forest had increased. Spruce forests had decreased 34 % and pine forests 25 % but these meant only 4 % change in proportion to the total land area. Regional variation also existed. In some areas changes in the forest structure were significant, particularly concerning spruce forests. The most notable changes occurred in the central areas of the Karelian Isthmus. In these areas the fragmentation of the spruce forests was significant. The number of patches had increased and the mean patch size decreased in the same areas where the total spruce forest cover had decreased. Also the edge density and the mean distance to the nearest neighbour had increased. In the case of pine forests the changes varied within different areas and although the total area had diminished, fragmentation was not clearly observed. Deciduous forests had increased in all places whereas mixed forests had increased especially in the areas where spruce forests had decreased. The increase of the deciduous and mixed forests was probably a result of regeration in harvested areas. Forest cuttings in the coniferous forests and natural regeneration after clear cuts have changed the forest type composition and the landscape structure in the Karelian Isthmus. However, changes have been fairly moderate in proportion to the total forest area. In number and also in connectivity, all of the forest types classified in this study existed broadly. Based on the results of this study it can be estimated that the ecological consequences of changes occurred in the past 20 years have not been exceptionally substantial and Karelian Isthmus is able to keep supporting forests species rich in biodiversity.
  • Hämäläinen, Elias (2011)
    Tutkimuksessa vertailtiin metsän erirakenteisuutta edistävien poimintahakkuiden ja pienaukkohakkuiden kannattavuutta metsänhoitosuositusten mukaiseen metsänkasvatukseen Keski-Suomessa. Poimintahakkuut ja pienaukkohakkuut ovat menetelmiä, joilla voidaan lisätä luonnonmetsän häiriödynamiikan mukaista pienipiirteistä elinympäristöjen vaihtelua ja siksi ne sopivat etenkin erityiskohteisiin monimuotoisuuden, maiseman tai metsien monikäytön vuoksi. Ne johtavat yleensä vähitellen eri-ikäisrakenteiseen metsään, jossa puuston läpimittaluokkajakauma muistuttaa käänteistä J-kirjainta. Eri-ikäisrakenteisen metsänkäsittelyn taloudellista kannattavuutta puoltavat uudistumiskustannusten poisjäänti ja tukkipuihin painottuvat säännöllisin väliajoin toteutuvat hakkuut. Menetelmän soveltumista Suomen olosuhteisiin pidetään kuitenkin epävarmana. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin tasaikäisrakenteisen metsän muuttamista eri-ikäisrakenteiseksi 40 vuoden siirtymäaikana Metsähallituksen hallinnoimassa Isojäven ympäristöarvometsässä Kuhmoisissa. Tutkimusaineisto koostui 405 kuusivaltaisesta tasaikäisestä kuviosta, joiden pinta-alasta metsämaata on 636 hehtaaria. Metsän kehitystä simuloitiin puutason kasvumalleja käyttäen ja käsittelytoimenpiteet simuloitiin viisivuotiskausittain SIMO-metsäsuunnitteluohjelmistolla. Simulointien avulla selvitettiin jokaisen käsittelyskenaarion hakkuumäärät puutavaralajeittain, diskontatut kassavirrat ja puustopääoman muutos tarkasteluajanjakson aikana. Puunkorjuun yksikkökustannusten laskennan apuna käytettiin automatisoitua seurantajärjestelmää, jossa metsäkoneisiin asennettuilla matkapuhelimilla kerättiin MobiDoc2-sovelluksella metsäkoneiden käytöstä kiihtyvyystiedot, GPS-paikkatiedot ja syötetiedot. Lopulta jokaiselle käsittelyskenaariolle laskettiin metsän puuntuotannollista arvoa kuvaavalla tuottoarvon yhtälöllä nettonykyarvot, josta vähennettiin diskontatut puunkorjuun kustannukset. Tutkimuksen tulosten mukaan poimintahakkuun NPV oli 3 prosentin korkokannalla noin 91 % (7420 €/ha) ja pienaukkohakkuiden noin 99 % (8076 €/ha) metsänhoitosuositusten mukaisesta käsittelystä (8176 €/ha). Komparatiivinen statiikka osoitti, että korkokannan kasvattaminen 5 prosenttiin ei olennaisesti lisännyt nettonykyarvojen eroja. Poimintahakkuiden puunkorjuun yksikkökustannukset olivat 0,8 €/m3 harvennushakkuita pienemmät ja 7,2 €/m3 uudistushakkuita suuremmat. Pienaukkohakkuiden yksikkökustannukset olivat 0,7 €/m3 uudistushakkuita suuremmat.Tulosten perusteella on väistämätöntä että siirtymävaihe tasaikäisrakenteisesta eri-ikäisrakenteiseksi metsäksi aiheuttaa taloudellisia tappioita siitäkin huolimatta, että hakkuut ovat voimakkaita ja tehdään varttuneeseen kasvatusmetsään. Tappion määrä on metsän peitteisyyden ylläpidosta aiheutuva vaihtoehtoiskustannus.
  • Vaara, Lauri (Helsingin yliopisto, 2013)
    The Land of Forester Corps. The Study on Corporatism in Finnish Forestry The study explains the control of forestry entrepreneurship by forest organizations. The study material consists of other related studies, statutes, articles and own observations. In the turn of the 19th and 20th century the state started to form the administration of forestry. This action complied the general attitudes related to forester culture at the era. These attitudes formed among state forest officials were anti-agriculture opinions, low competence in business economics and poor consideration of societal aspects. Forest Management Society Tapio was established in 1908 as a state-external central agency for the extension of private forest owners under a pressure the existing forester culture. Its position was strategic in order to steer the forestry extension towards the forms desired by the forester corps. The forester corps gained also a strategic position in the future enforcement of the forest laws, when superior enforcement of the Forest Act of 1917 was allocated to the State Forest Service. The goal of the forester corps has been an independent forestry within the public administration and in forestry as a business. This goal has been in conflict with prevailing landownership, industries and natural conditions in Finland. State governance of forestry was replaced by the corporative governance of Forestry Boards in 1928. They were given, in addition to law enforcement, also the extension of private forest owners. In 1950 the Forest Management Associations, which had also acted as the trustees of the private forest owners since 1942, were made the official local agencies of the Forestry Boards. In 1987 the Forestry Boards were given the entitlement to allocate state subsidies. This combination of remits fullfills the characteristics of a centralizet administrative authority where power of sanctioning and rewarding, attidute control and even the control of the trustee organizations is centralized to the same organization. At meanwhile the control of the administrative authority is eliminated. The afore mentioned arrangements have eliminated political surveillance, trusteeship of private forest owners, surveillance of judiciary and media as well as critical forest research. As a result is a system where there is almost no restrictions for the actions of the organizations controlling private forest owners. Also free markets are eliminated from forestry. Entrepreneurs and competition do not exist and efficiency ia measured according to quantity instead of costs. Forestry work services are produced by monopoly organizations. Forest Management Associations in wood production and forest industry entreprises in wood harvesting. The works of forestry have been arranged as a collective economy lead by these organizations. The end result of the arrangements is a totalitarian corporatism where governance resembles a centralized state administration and the economic system a centralized planned economy. The forestry practiced inside these frames is in a state of chaos what comes to production activity, livelihood-circumstances and also management of forest ecosystems. The chaos is hidden by massive PR-activities and demonstrations of technically effective harvesters.
  • Toopakka, Liisa (2014)
    Tapion taskukirja on Suomessa vuodesta 1910 ilmestynyt metsäalan käsikirja, johon on koottu keskeisiä metsätalo-utta koskevia aiheita. Tähän mennessä suomenkielisiä taskukirjoja on julkaistu yhteensä 25 kappaletta. Työn tarkoi-tus on tutkia taskukirjojen roolia metsänhoidollisten aihepiirien kautta. Tutkin, toimivatko taskukirjat metsäalaa kuvai-levana yleisteoksena vai poliittisena ohjauskeinona. Tutkimuksen taustalla on ajatus, että taskukirjojen sisältö seurai-lee valtion metsätaloudelle asettamia tavoitteita ja taustalla vaikuttavaa kulloistakin kansallista ja kansainvälistä metsäpolitiikkaa. Sisällönanalyysi on laadullisen tutkimuksen menetelmä, jossa tutkittavasta aineistosta, yleensä painetusta materiaa-lista tuotetaan mielekästä, selkeää ja yhtenäistä tietoa. Olen jakanut taskukirjat sisällönanalyysin perusteella kuuteen ryhmään, jotka olen nimennyt seuraavasti: 1910–1922 Neuvoja metsänkäyttöön ja puukauppaan, 1923–1931 Nope-asti kehittyvä taskukirja, 1932–1947 Järjestelmällisen metsänviljelyn ja ojitustyön pohjustusta, 1948–1959 Eroon harsintahakkuista, 1960–1986 Voimakasta metsänparannusta ja 1987–2008 Ympäristöherääminen. Näitä ryhmiä vertailen metsätaloudesta jo tehtyihin aikajanoihin, sekä suomalaisen metsäpolitiikan ja metsäohjelmien tavoitteisiin eri aikakausina. Metsänhoitoasioita käsitellään varhaisissa taskukirjoissa suhteellisen vähän. Alusta lähtien mukana olevia keskei-simpiä aiheita ovat ojitus ja metsänviljely. Metsänviljelyä käsitellään kaikissa painoksissa. Joitakin keskeisiä metsän-hoitotoimia, kuten kasvatus- ja uudistushakkuita ryhdytään käsittelemään taskukirjoissa verraten myöhään, vaikka hakkuut ovat olleet keskeinen metsänhoitomenetelmä jo ensimmäisten taskukirjojen ilmestyessä. Sen sijaan erilasia metsänparannustoimia kuten ojitusta käsitellään taskukirjoissa jo suhteellisen varhain. Tämän tutkimuksen perus-teella taskukirjojen metsänhoitoon liittyvät sisällöt ja teemat tuntuvat seurailevan melko tarkasti valtion metsäohjelmia ja niiden tavoitteita. Erityisen selkeästi tämä näkyy ns. MERA-kausien (1964–1975) aikana ilmestyneissä taskukir-joissa. Metsätalouden rahoitusohjelmien eli MERA-ohjelmien tavoitteena oli lisätä metsien kasvua erilaisten peruspa-rannustoimien kuten ojituksen ja lannoituksen avulla. Taskukirjoissa käsitellään tuona aikakautena paljon juuri näitä teemoja. 1990-luvulta lähtien kirjoissa on havaittavissa entistä ympäristötietoisempi lähestymistapa asioihin. Suomi sitoutui 1990-luvulla kansainvälisiin ympäristösopimuksiin joiden tarkoituksena oli luonnon monimuotoisuuden säilyt-täminen. 1990-luvun taskukirjoissa on muutamassa mukana luku ympäristöasioista, ja metsien monimuotoisuudesta ryhdytään kirjoittamaan runsaasti. Tutkimusta tehtäessä taskukirjoista pyrittiin poimimaan esiin tämän työn tavoitteiden kannalta oleellisia seikkoja. Tuloksia tarkasteltaessa on kuitenkin huomioitava, että tässä taskukirjoja tarkastellaan vain yhdestä näkökulmasta. Tämän tutkimuksen perusteella taskukirjojen rooli metsäpoliittisena ohjauskeinona korostuu erityisesti ryhmän 1960–1986 Voimakasta metsänparannusta aikana sekä metsäojitusta käsittelevissä aiheissa. Kirjoissa korostetaan ojituk-sen tärkeyttä, annetaan tietoa aiheeseen liittyvästä lainsäädännöstä, Tapion tarjoamista palveluista sekä ojitukseen saatavista tuista. Myös muiden ryhmien aikana esitellään metsälainsäädäntöä, käsitellään samoja aihepiirejä kuin metsäpolitiikassa, sekä annetaan tietoa valtion tuista. Tapion vaikutus taskukirjoissa näkyy siinä, että metsänparan-nusta käsitteleviä aiheita on mukana paljon.
  • Nerg, Kari (Helsingin yliopisto, 2009)
    Cost-effective mitigation of climate change is essential for both climate and environmental policy. Forest rotation age is one of the silvicultural measures by which the forest carbon stocks can be influenced with in accordance with the Kyoto Protocol, Article 3.4. The purpose of this study is to evaluate how forest rotation age affects carbon sequestration and the profitability of forestry. The relation between the forest rotation period optimizing forest owners’ discounted net returns over time and rotations which are 10, 20 and 30 years longer than the optimal rotation is examined. In addition, the cost of lengthening the rotation period is studied as well as whether carbon sequestration revenues can improve the profitability of forestry. The data used in the study consist of 16 stands located in Southern Finland. The main tree species in these stands were Norway spruce and Scots pine. Forest simulation tool MOTTI was used in the analysis. The results indicate that by lengthening the rotation period forest carbon stocks increase. However, as the rotation period is lengthened by more than 10 years, as a result of the diminishing growth curve, the rate of carbon sequestration slows down. The average discounted cost of carbon sequestration varied between 2.4 – 14.1 €/tCO2. Carbon sequestration rates in spruce stands were higher and the costs lower than those obtained from pine stands. The absence of carbon trading schemes is an obstacle for the commercialization of forest carbon sinks. In the future, research should concentrate on analysing what kind of operational models of carbon trading could be feasible in Finland.
  • Ahlberg, Magnus (Helsingin yliopisto, 2006)
    The general change in the population structure and its impacts on the forest ownership structure were investigated in the thesis. The research assumed that the structural change in society has an effect on the outlook of the non-industrial private forest ownership. The changes in the structure of society were mainly restricted to population, education and occupation structures. The migration of the rural population into cities was also taken into consideration. The structural changes both in society and the non-industrial private forest ownership were examined as phenomena and their development directions were investigated since the middle of the 1970s. It could be established that the changes in the structures were mainly of the same kind in society as in forest owner structure. The clearest similarities between the changes in population and forest owner structure could be found in an increased mean age, a decrease in the 18 to 39 age bracket, those without a degree and in the farmers' shares. Furthermore it could be stated that migration into cities had taken place among both the forest owners and the general population. The main part of the research was concentrated on estimating regression models that explain the non-industrial private forest ownership change by the structural change in the population. A panel data was gathered from population statistics and previous forest ownership research information. The panel contained the years 1990 and 1999. With the assistance of the panel data it was possible to estimate regression and fixed effects' models that explained the structural changes in the non-industrial private forest ownership by evolution in the whole population. In the use of the estimated models authorities' forecasts considering the population were exploited. Only a few of the estimated models were statistically significant. This could be explained due to lack of a larger panel data. In addition the structural change of the non-industrial forest ownership was forecasted by trends.
  • Kraama, Mikko (2015)
    The study examines views of the family forest owners on the profitability of forestry, profitability factors related service needs, and possibilities to improve profitability. The data were collected by interviewing 19 forest owners who are members of the Forest Management Association Päijät-Häme. The employed method was semi-structured interview. In addition, structured questionnaires were used to collect information on the forest ownership objectives. The results consist of the conceptualization of forest owners’ attitudes in terms of forestry profitability, typology of the forest owners’ profitability views, types of forest owners’ information service needs and classification of attitudes towards the profitability of information services. Forest owners had various views on profitability. They were mainly interested in utilizing their forests. However, forest owners' knowledge and abilities to utilize the profitability concepts were incomplete. The economic information services could provide a solution to this problem. Services for forest owners could indicate the potential total economic value of forests. The forest owners could be encouraged to implement actions to improve profitability by showing and digesting the gap between their current and the potential situation. Profitability services could be implemented in interaction with the forest owners, information and personal advice. The government could influence the profitability of the non-industrial forestry by providing incentives to build up and utilize the services.
  • Kumela, Hanna-Mari (Helsingin yliopisto, 2005)
    Tutkimuksen tavoitteena on selvittää metsänomistajien suhtautumista luonnonarvokauppaan ja sitä, millä perusteilla he osallistuvat tai eivät osallistu luonnonarvokauppaan. Samalla selvitetään myös millainen on metsänomistajien näkökulmasta hyväksyttävä ja omistajien intressit huomioiva suojelusopimus. Tutkimuskohteena ovat satakuntalaiset ja mikkeliläiset metsänomistajat. Tutkimus kuuluu yhteiskuntatieteelliseen ympäristötutkimukseen. Luonnonarvokauppa on taloudellinen ohjauskeino, jolla pyritään edistämään luonnon monimuotoisuuden säilymistä ja parantumista talouskäytössä olevilla alueilla. Luonnonarvokaupassa maanomistaja ylläpitää tiettyjä luontoarvoja rajatulla kohteella korvausta vastaan. Sopimukset perustuvat vapaaehtoisuuteen ja ne solmitaan määräajaksi. Sopimuksen päätyttyä alueen käyttö jatkuu maanomistajan haluamalla tavalla. Luonnonarvokaupan kokeiluhanke alkoi Satakunnassa kesäkuussa 2003. Tässä tutkimuksessa luonnonarvokauppaa lähestytään ympäristötietoisuuden näkökulmasta. Ympäristötietoisuudella tarkoitetaan ympäristöä koskevien arvojen, asenteiden ja toiminnan muodostamaa kokonaisuutta, jolle tieto ympäristöstä ja siinä ilmenevistä ongelmista muodostaa perustan. Osallistuminen luonnonarvokauppaan vaatii metsänomistajalta tietoa luontoarvoista ja kiinnostusta sitoutua luonnonsuojeluun. Myös muun muassa omistajan elämäntilanne, perhesuhteet sekä taloudelliset resurssit vaikuttavat osallistutaanko luonnonarvokauppaan vai ei. Luonnonarvokauppa pitää sisällään kaikki ympäristötietoisuuden osat, tiedollisen, affektiivisen sekä toiminnallisen osan. Tutkimuksessa hahmotettiin viisi metsänomistajatyyppiä, joiden avulla esitettiin metsänomistajien näkemyksiä luonnonarvokaupasta ja siihen osallistumisesta. Metsänomistajatyypit jaettiin kahteen luokkaan, hyötyryhmään ja kulttuuriryhmään, sen mukaan miten vahvasti metsän taloudellinen hyötykäyttö oli luonnonarvokauppaan suhtautumisen taustalla. Hyötyryhmään kuuluivat metsä tulonlähteenä, erikoisuuksien suojelu ja lisähyödyn tavoittelu -tyypit sekä kulttuuriryhmään luonnon seuraaminen ja koskemattoman luonnon suojelu -tyypit. Hyötyryhmän metsänomistajatyypit näkevät metsän taloudellisen hyödyntämisen ensisijaisena metsän käyttömuotona. Metsä tulonlähteenä -tyypin metsänomistaja ei ole innokas osallistumaan luonnonarvokauppaan. Erikoisuuksien suojelu -tyypin metsänomistaja haluaa suojella vain talousmetsästä poikkeavia alueita, joita voi käyttää virkistäytymiseen. Lisähyödyn tavoittelu -tyypin metsänomistaja osallistuu luonnonarvokauppaan vain, jos siitä on mahdollista hyötyä taloudellisesti tai muuten esim. säilyttämään kesämökin rauhan. Kulttuuriryhmässä taloudellinen intressi ei yksin johda toimintaa vaan myös muut intressit kuten virkistyskäyttö ja aineettomat arvot vaikuttavat metsänomistajien käyttäytymiseen. Molemmat kulttuuriryhmän tyypit ovat potentiaalisia luonnonarvokauppaan osallistujia. Luonnon seuraaminen -tyypin metsänomistaja haluaa suojella pieniä maisemallisesti kiinnostavia alueita. Koskemattoman luonnon suojelu -tyypin metsänomistaja voisi suojella luontoa ilman sopimustakin mutta korvauksen avulla alueiden määrä ja koko voivat olla suurempia. Kaikille metsänomistajille vapaaehtoisuus oli elinehto sopimuksen solmimiselle ja korvauksen suuruus vaikutti mukaan lähtemiseen ja tyytyväisyyteen. Hyvin tärkeää oli sopimuksen kokonaisuus ja metsänomistajien metsänkäytön intressien huomioiminen. Tutkimuksessa selvisi, että luonnonarvokauppaan osallistumista ei herättänyt niinkään metsänomistajien halu suojella luontoa vaan pikemmin jonkinasteinen hyödyn tavoittelu. Luonnonarvokaupasta saadun hyödyn laatu vaihteli metsänomistajatyypeittäin. Luonnonarvokauppa nähtiin enemmän metsäviranomaisten kuin ympäristö- tai luonnonsuojeluviranomaisten työkaluna. Luonnonarvokaupalla suojellaan talousmetsien luonnonarvoja metsätaloudessa tunnetuilla keinoilla. Kokonaisuudessaan suhtautuminen luonnonarvojen säilyttämiseen on kuitenkin muuttunut luonnonarvokaupan myötä myönteisemmäksi. Muutos toiminnan tasolla kertoo myös näiden metsänomistajien ympäristötietoisuuden muutoksesta.
  • Mattila, Osmo (2011)
    Suomessa metsänomistajille on tarjolla neljäntyyppisiä eri palveluita metsänhoidossa, puukaupassa, omaisuudenhoidossa ja informaatiopalveluissa. Palveluita tarjoaa joukko hyvin erikokoisia organisaatioita, joista osa toimii markkinalähtöisesti toisten tarjotessa palveluitaan lakiperusteisesti. Metsäalan palvelumarkkinat ovat nyt murrosvaiheessa, ja muutoksia on tapahtumassa sekä tarjonta- että kysyntäkentässä. Metsänomistajille tarjottavien palveluiden markkinoita ei tarjoajanäkökulmasta ole aiemmin tutkittu kattavasti. Tutkimukset ovat usein keskittyneet suppeasti johonkin palvelulajiin, eikä kokonaiskuvausta palvelumarkkinoista omaisuudenhoitopalvelut mukaan lukien ole ollut tarjolla. Tarjoajakenttään on odotettavissa muutoksia, sillä metsäalan palvelumarkkinoiden rahoituspohjaa ollaan muuttamassa, jolloin markkinoiden kilpailu vapautuu nykytilanteeseen verrattuna. Muutokset koskevat etenkin lakisääteisten organisaatioiden toimintaa, mutta ne tulevat vaikuttamaan koko toimialaan. Kysyntäkentässä aiempi tutkimus on ollut kattavampaa. Etenkin metsänomistajarakenteen muutosta, joka johtuu pääasiassa metsätilojen siirtymisestä kaupungistuneelle sukupolvelle, on tutkittu runsaasti. Lisäksi palveluiden kysyntään vaikuttavia tekijöitä ja palvelun eri laatu-ulottuvuuksia on tutkittu. Voidaan kuitenkin epäillä, kyetäänkö markkinoilla tarjoamaan sellaisia palveluita, jotka todella kattavasti tyydyttävät metsänomistajien tarpeita ja pystyvät tarjoamaan sellaisia hyötyjä, joista ollaan valmiita maksamaan. Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu nykyisiä metsäpalvelumarkkinoita, sillä kokonaiskuvan luominen nykytilanteesta tarjoaa pohjan tulevien muutoksien ennakoimiselle. Tutkimusmenetelmänä on käytetty kvalitatiivista sisällönanalyysiä, ja tarkastelun kohteena on ollut palveluntarjoajien metsänomistajille suuntaama markkinointimateriaali – pääasiassa tarjoajien internetissä oleva materiaali. Markkinointimateriaalien tukena on käytetty palveluorganisaatioiden edustajien ja alan asiantuntijoiden teemahaastatteluita. Palveluita ja organisaatioita on tarkasteltu niiden asiakkaan kokemien hyötyjen pohjalta, joita markkinoinnissa palveluihin ja palveluntarjoajiin on pyritty liittämään. Teoreettisesti taustalla on käytetty mallia kuluttajan valintakriteereistä hankintapäätöstä tehtäessä. Tulosten perusteella on löydettävissä kysynnän kannalta kriittisiä palveluita, joiden ympärille palvelukokonaisuuksia on rakennettu. Metsänomistamisen odotetaan olevan kannattavaa, joten eräs palveluntarjonnan haasteista syntyy alan tarpeesta rahoittaa itsensä mielekkäällä aikajänteellä. Tämä luo tarpeen tuloja synnyttävien palveluiden yhdistämiseen kokonaisuuksiksi kustannuksia aiheuttavien, mutta muita hyötyjä tuottavien palveluiden kanssa. Tarjoajien kannalta tärkeää on kyetä luomaan asiakkaita hyödyttäviä palvelukokonaisuuksia muuttuville markkinoille.