Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12346-12365 of 24408
  • Ruusuvuori, Kai (Helsingin yliopisto, 2015)
    New particle formation is an important process in the atmosphere. As ions are constantly produced in the atmosphere, the behaviour and role of charged particles in atmospheric processes needs to be understood. In order to gain insight on the role of charge in atmospheric new particle formation, the electron structure of the molecules taking part in this process needs to be taken into account using quantum chemical methods. Quantum chemical density functional theory was employed in an effort to reproduce an experimentally observed sign preference. While computational results on molecular structures agreed well with results obtained by other groups, the computationally obtained sign preference was opposite to the experimentally observed. Possible reasons for this discrepancy were found in both computational results and experiments. Simulations of clusters containing water, pyridine, ammonia and a proton were performed using density functional theory. The clusters were found to form a core consisting of ammonium ion and water with the pyridine molecule bonding to the ammonium ion. However, the solvation of the ammonium ion was observed to affect the possibility of proton transfer. Calculations of proton affinities and gas phase basicities of several compounds, which can be considered as candidates to form atmospheric ions in the boreal forest, were performed. The generally small differences between the calculated gas phase basicites and proton affinities implied only small entropy changes in the protonation reaction. Comparison with experiments resulted in the conclusion that the largest experimentally observed peaks of atmospheric ions most likely corresponded to pyridine and substituted pyridines. Furthermore, a combination of low proton affinity and high observed cation concentration was concluded to imply a high concentration of neutral parent molecules in the atmosphere. A combination of quantum chemistry and a code for modelling cluster dynamics was employed to study the use of protonated acetone monomers and dimers as the ionization reagent in a chemical ionization atmospheric pressure interface time-of-flight mass spectrometer (CI-APi-TOF). The results showed that the ionization reagents successfully charged dimethylamine monomers. However, there were discrepancies between the simulated and measured cluster distributions. Possible reasons for this discrepancy were found in both measurements and the modelling parameters.
  • Hiippala, Tuomo (Helsingin yliopisto, 2013)
    This dissertation studied the structure of multimodal artefacts, or how language, image and other semiotic modes combine and interact in documents. This places the study within the emerging field of multimodal research, which uses linguistic methods to study the interaction of multiple semiotic modes. Despite the growing amount of multimodal research, the structure of multimodal artefacts has not received the attention it warrants. Previous studies have been either very detailed or exceedingly abstract, leaving a significant gap between data and theory, which this dissertation attempted to bridge. To do so, the dissertation adopted a data-driven approach to multimodal analysis, addressing the structure of multimodal artefacts, the factors that shape the artefact structure, and the role of structure in the recognition and interpretation of the artefacts. The data consisted of tourist brochures produced by the city of Helsinki between 1967 and 2008, which allowed a longitudinal perspective to their multimodal structure. A total of 58 double-pages were annotated for their content, visual appearance, layout and rhetorical organisation, and compiled into an XML-based multimodal corpus. To study the corpus, the dissertation developed visualisation methods that combined information from multiple analytical layers of the corpus to represent the multimodal structures in the data. The study revealed the functional motivation behind the structure of the tourist brochures, identifying patterns in their hierarchical and rhetorical organisation, which were used to fulfil specific communicative tasks. The configuration of these patterns, in turn, signalled how the brochure was to be interpreted. The results also showed that after the year 1985, which marked the introduction of desktop publishing software, the organising principles of the tourist brochures have shifted towards a more fragmented and non-linear structure.
  • Repola, Jaakko (2013)
    Biomass equations for above- and below-ground tree components of Scots pine (Pinus sylvestris L), Norway spruce (Picea abies [L.] Karst) and birch (Betula pendula Roth and Betula pubescens Ehrh.) were compiled using empirical material from a total of 102 stands (908 pine, 613 spruce and 127 birch trees). These stands located mainly on mineral soil sites representing a large part of Finland. Biomass equations were derived for the total aboveground biomass and for the individual tree components (stem wood, stem bark, living and dead branches, needles, stump, and roots). Three multivariate models with different number of independent variables for above-ground biomass and one for below-ground biomass were constructed. The simplest model formulations, multivariate models (1) were based mainly on tree diameter and height as independent variables. In more elaborated multivariate models (2) and (3) additional commonly measured tree variables such age, crown length, bark thickness and radial growth rate were added. In the modelling approach, the basic assumption was that the biomasses of the tree components on the same site and in the same tree are dependent. This statistical dependency was taken into account by applying a multivariate procedure. Based on the verified statistical dependence among the biomass components, the multivariate procedure had a number of advantages compared to the traditionally independently estimated equations by enabling more flexible application of the equations, ensuring better biomass additivity, and giving the more reliable parameter estimates. The generalization and applicability of the models may be restricted by the fact that the study material was not an objective, representative sample, and some tree components were poorly represented. Despite these shortcomings, the models provided logical biomass predictions for individual tree components in Finland.
  • Timko, Helga (Helsingin yliopisto, 2011)
    A better understanding of vacuum arcs is desirable in many of today's 'big science' projects including linear colliders, fusion devices, and satellite systems. For the Compact Linear Collider (CLIC) design, radio-frequency (RF) breakdowns occurring in accelerating cavities influence efficiency optimisation and cost reduction issues. Studying vacuum arcs both theoretically as well as experimentally under well-defined and reproducible direct-current (DC) conditions is the first step towards exploring RF breakdowns. In this thesis, we have studied Cu DC vacuum arcs with a combination of experiments, a particle-in-cell (PIC) model of the arc plasma, and molecular dynamics (MD) simulations of the subsequent surface damaging mechanism. We have also developed the 2D Arc-PIC code and the physics model incorporated in it, especially for the purpose of modelling the plasma initiation in vacuum arcs. Assuming the presence of a field emitter at the cathode initially, we have identified the conditions for plasma formation and have studied the transitions from field emission stage to a fully developed arc. The 'footing' of the plasma is the cathode spot that supplies the arc continuously with particles; the high-density core of the plasma is located above this cathode spot. Our results have shown that once an arc plasma is initiated, and as long as energy is available, the arc is self-maintaining due to the plasma sheath that ensures enhanced field emission and sputtering. The plasma model can already give an estimate on how the time-to-breakdown changes with the neutral evaporation rate, which is yet to be determined by atomistic simulations. Due to the non-linearity of the problem, we have also performed a code-to-code comparison. The reproducibility of plasma behaviour and time-to-breakdown with independent codes increased confidence in the results presented here. Our MD simulations identified high-flux, high-energy ion bombardment as a possible mechanism forming the early-stage surface damage in vacuum arcs. In this mechanism, sputtering occurs mostly in clusters, as a consequence of overlapping heat spikes. Different-sized experimental and simulated craters were found to be self-similar with a crater depth-to-width ratio of about 0.23 (sim) - 0.26 (exp). Experiments, which we carried out to investigate the energy dependence of DC breakdown properties, point at an intrinsic connection between DC and RF scaling laws and suggest the possibility of accumulative effects influencing the field enhancement factor.
  • Starrfelt, Jostein (Helsingin yliopisto, 2011)
    Ecology and evolutionary biology is the study of life on this planet. One of the many methods applied to answering the great diversity of questions regarding the lives and characteristics of individual organisms, is the utilization of mathematical models. Such models are used in a wide variety of ways. Some help us to reason, functioning as aids to, or substitutes for, our own fallible logic, thus making argumentation and thinking clearer. Models which help our reasoning can lead to conceptual clarification; by expressing ideas in algebraic terms, the relationship between different concepts become clearer. Other mathematical models are used to better understand yet more complicated models, or to develop mathematical tools for their analysis. Though helping us to reason and being used as tools in the craftmanship of science, many models do not tell us much about the real biological phenomena we are, at least initially, interested in. The main reason for this is that any mathematical model is a simplification of the real world, reducing the complexity and variety of interactions and idiosynchracies of individual organisms. What such models can tell us, however, both is and has been very valuable throughout the history of ecology and evolution. Minimally, a model simplifying the complex world can tell us that in principle, the patterns produced in a model could also be produced in the real world. We can never know how different a simplified mathematical representation is from the real world, but the similarity models do strive for, gives us confidence that their results could apply. This thesis deals with a variety of different models, used for different purposes. One model deals with how one can measure and analyse invasions; the expanding phase of invasive species. Earlier analyses claims to have shown that such invasions can be a regulated phenomena, that higher invasion speeds at a given point in time will lead to a reduction in speed. Two simple mathematical models show that analysis on this particular measure of invasion speed need not be evidence of regulation. In the context of dispersal evolution, two models acting as proof-of-principle are presented. Parent-offspring conflict emerges when there are different evolutionary optima for adaptive behavior for parents and offspring. We show that the evolution of dispersal distances can entail such a conflict, and that under parental control of dispersal (as, for example, in higher plants) wider dispersal kernels are optimal. We also show that dispersal homeostasis can be optimal; in a setting where dispersal decisions (to leave or stay in a natal patch) are made, strategies that divide their seeds or eggs into fractions that disperse or not, as opposed to randomized for each seed, can prevail. We also present a model of the evolution of bet-hedging strategies; evolutionary adaptations that occur despite their fitness, on average, being lower than a competing strategy. Such strategies can win in the long run because they have a reduced variance in fitness coupled with a reduction in mean fitness, and fitness is of a multiplicative nature across generations, and therefore sensitive to variability. This model is used for conceptual clarification; by developing a population genetical model with uncertain fitness and expressing genotypic variance in fitness as a product between individual level variance and correlations between individuals of a genotype. We arrive at expressions that intuitively reflect two of the main categorizations of bet-hedging strategies; conservative vs diversifying and within- vs between-generation bet hedging. In addition, this model shows that these divisions in fact are false dichotomies.
  • Korhonen, Hannele (Helsingin yliopisto, 2004)
  • Zhao, Hongxia (Helsingin yliopisto, 2003)
  • Silvennoinen, Heli (2007)
    Technological development of fast multi-sectional, helical computed tomography (CT) scanners has allowed computed tomography perfusion (CTp) and angiography (CTA) in evaluating acute ischemic stroke. This study focuses on new multidetector computed tomography techniques, namely whole-brain and first-pass CT perfusion plus CTA of carotid arteries. Whole-brain CTp data is acquired during slow infusion of contrast material to achieve constant contrast concentration in the cerebral vasculature. From these data quantitative maps are constructed of perfused cerebral blood volume (pCBV). The probability curve of cerebral infarction as a function of normalized pCBV was determined in patients with acute ischemic stroke. Normalized pCBV, expressed as a percentage of contralateral normal brain pCBV, was determined in the infarction core and in regions just inside and outside the boundary between infarcted and noninfarcted brain. Corresponding probabilities of infarction were 0.99, 0.96, and 0.11, R² was 0.73, and differences in perfusion between core and inner and outer bands were highly significant. Thus a probability of infarction curve can help predict the likelihood of infarction as a function of percentage normalized pCBV. First-pass CT perfusion is based on continuous cine imaging over a selected brain area during a bolus injection of contrast. During its first passage, contrast material compartmentalizes in the intravascular space, resulting in transient tissue enhancement. Functional maps such as cerebral blood flow (CBF), and volume (CBV), and mean transit time (MTT) are then constructed. We compared the effects of three different iodine concentrations (300, 350, or 400 mg/mL) on peak enhancement of normal brain tissue and artery and vein, stratified by region-of-interest (ROI) location, in 102 patients within 3 hours of stroke onset. A monotonic increasing peak opacification was evident at all ROI locations, suggesting that CTp evaluation of patients with acute stroke is best performed with the highest available concentration of contrast agent. In another study we investigated whether lesion volumes on CBV, CBF, and MTT maps within 3 hours of stroke onset predict final infarct volume, and whether all these parameters are needed for triage to intravenous recombinant tissue plasminogen activator (IV-rtPA). The effect of IV-rtPA on the affected brain by measuring salvaged tissue volume in patients receiving IV-rtPA and in controls was investigated also. CBV lesion volume did not necessarily represent dead tissue. MTT lesion volume alone can serve to identify the upper size limit of the abnormally perfused brain, and those with IV-rtPA salvaged more brain than did controls. Carotid CTA was compared with carotid DSA in grading of stenosis in patients with stroke symptoms. In CTA, the grade of stenosis was determined by means of axial source and maximum intensity projection (MIP) images as well as a semiautomatic vessel analysis. CTA provides an adequate, less invasive alternative to conventional DSA, although tending to underestimate clinically relevant grades of stenosis.
  • Aalto, Sanna (Helsingin yliopisto, 2007)
    Infection by Epstein-Barr virus (EBV) occurs in approximately 95% of the world s population. EBV was the first human virus implicated in oncogenesis. Characteristic for EBV primary infection are detectable IgM and IgG antibodies against viral capsid antigen (VCA). During convalescence the VCA IgM disappears while the VCA IgG persists for life. Reactivations of EBV occur both among immunocompromised and immunocompetent individuals. In serological diagnosis, measurement of avidity of VCA IgG separates primary from secondary infections. However, in serodiagnosis of mononucleosis it is quite common to encounter, paradoxically, VCA IgM together with high-avidity VCA IgG, indicating past immunity. We determined the etiology of this phenomenon and found that, among patients with cytomegalovirus (CMV) primary infection a large proportion (23%) showed antibody profiles of EBV reactivation. In contrast, EBV primary infection did not appear to induce immunoreactivation of CMV. EBV-associated post-transplant lymphoproliferative disease (PTLD) is a life threatening complication of allogeneic stem cell or solid organ transplantation. PTLD may present with a diverse spectrum of clinical symptoms and signs. Due to rapidity of PTLD progression especially after stem cell transplantation, the diagnosis must be obtained quickly. Pending timely detection, the evolution of the fatal disease may be halted by reduction of immunosuppression. A promising new PTLD treatment (also in Finland) is based on anti-CD-20 monoclonal antibodies. Diagnosis of PTLD has been demanding because of immunosuppression, blood transfusions and the latent nature of the virus. We set up in 1999 to our knowledge first in Finland for any microbial pathogen a real-time quantitative PCR (qPCR) for detection of EBV DNA in blood serum/plasma. In addition, we set up an in situ hybridisation assay for EBV RNA in tissue sections. In collaboration with a group of haematologists at Helsinki University Central Hospital we retrospectively determined the incidence of PTLD among 257 allogenic stem cell transplantations (SCT) performed during 1994-1999. Post-mortem analysis revealed 18 cases of PTLD. From a subset of PTLD cases (12/18) and a series of corresponding controls (36), consecutive samples of serum were studied by the new EBV-qPCR. All the PTLD patients were positive for EBV-DNA with progressively rising copy numbers. In most PTLD patients EBV DNA became detectable within 70 days of SCT. Of note, the appearance of EBV DNA preceded the PTLD symptoms (fever, lymphadenopathy, atypical lymphocytes). Among the SCT controls, EBV DNA occurred only sporadically, and the EBV-DNA levels remained relatively low. We concluded that EBV qPCR is a highly sensitive (100%) and specific (96%) new diagnostic approach. We also looked for and found risk factors for the development of PTLD. Together with a liver transplantation group at the Transplantation and Liver Surgery Clinic we wanted to clarify how often and how severely do EBV infections occur after liver transplantation. We studied by the EBV qPCR 1284 plasma samples obtained from 105 adult liver transplant recipients. EBV DNA was detected in 14 patients (13%) during the first 12 months. The peak viral loads of 13 asymptomatic patients were relatively low (<6600/ml), and EBV DNA subsided quickly from circulation. Fatal PTLD was diagnosed in one patient. Finally, we wanted to determine the number and clinical significance of EBV infections of various types occurring among a large, retrospective, nonselected cohort of allogenic SCT recipients. We analysed by EBV qPCR 5479 serum samples of 406 SCT recipients obtained during 1988-1999. EBV DNA was seen in 57 (14%) patients, of whom 22 (5%) showed progressively rising and ultimately high levels of EBV DNA (median 54 million /ml). Among the SCT survivors, EBV DNA was transiently detectable in 19 (5%) asymptomatic patients. Thereby, low-level EBV-DNA positivity in serum occurs relatively often after SCT and may subside without specific treatment. However, high molecular copy numbers (>50 000) are diagnostic for life-threatening EBV infection. We furthermore developed a mathematical algorithm for the prediction of development of life-threatening EBV infection.
  • Svinhufvud, Leena (Designmuseo, 2009)
    Modern ryijys, fabric by the yard and handicrafts. Finnish textile art and modernizing applied art during the inter-war years Textile art was in the 1920s and 1930s in the front rank of Finnish applied art and design. Modern ryijys, tapestries and fabrics by the yard by contemporary textile artists were on show in Finland and abroad. Textile art had also become interesting commercially, especially in interior textiles of modern homes. The research uses sources of the Ornamo Association of Decorative Artists, for example the Ornamo year books published from 1927, the Finnish Society of Crafts and Design and the country s only school of applied arts, the Central School of Arts and Crafts and the Museum of Applied Arts maintained by the society and also the national specialist organisation the Friends of Finnish Handicraft. It also refers to the magazines Käsiteollisuus and Kotiliesi. The art historical dissertation studies the renaissance of weaving art of the inter-war years in Finland. It problematizes the relation of the succesfull and appreciated textile art to the concept of breakthrough of Modernism (Functionalism). With the material from textile artists activities it questions the prevailing idea of slow modernization of Finnish applied art and design and challenges the polarization of craft and industry in the discourses of Modernisms of design. The public discussions about modernization of design and applied art where textile art and especially the ryijy got sometimes into difficult positions are interpreted as power struggles. After taking independence in 1917 the Finnish tradition of ryijy rugs was set as a symbol of the original culture of the young nation. The research studies the development of the so called art ryijy and the notions and meanings of hand weaving in the national context and also in relation to contemporary events in international applied art and design. It highlights the continuity of hand crafted production of textiles and the strong position of textile artists working in this field. The research opens new perspectives to Finnish textile artists by showing their activities as entrepreneurs in their own weaving studios or design studios and referring to their many relations and functions as pattern designers and educators in the growing handicraft industries.
  • Miettinen, Suvi (2001)
    Tämä pro gradu tarkastelee modernia identiteettiä lähtökohtanaan sen sellaisen versio, joka toteutui 1800-luvun pariisilaisen flanöörin tapauksessa. Flanööri oli väkijoukossa anonyyminä kuljeskeleva tarkkailija, jolle juuri suurkaupunki oli mielekäs ympäristö. Monet pitävät runoilija/esseisti/kriitikko Charles Baudelairea (1821-1867) osuvimpana esimerkkinä flaneerausta harjoittavasta flanööristä. Koska alun perin tahdoin tarkastella mahdollisuutta saavuttaa ja elää jotain modernia identiteettiä, joka yleisesti nähdään saavuttamattomana, jatkuvana projektina, flanööri vaikutti mielestäni tarkastelun arvoiselta. Hänen olemisentapansa mahdollistaa jonkinlaisen mielekkään elämän mahdollisuuden, vieläpä modernissa suurkaupungissa. Aloitan siis tutkielman tarkastelemalla Walter Benjaminin kirjoituksia modernista, jolloin flanöörit yleensä ja Charles Baudelaire erityisesti näyttäytyvät kulutusyhteiskunnan hyödykkeinä. Päälähteenäni tässä osiossa on Benjaminin teos "Charles Baudelaire: A Lyric Poet in the Era of High Capitalism". Näen flanöörin olennaisesti sellaisena hahmona, joka kykenee luottamaan muiden vieroksumaan hektiseen suurkaupunkiyhteisöön. Hän ikään kuin ammentaa voimaa modernista ambivalenssista, joka on muuten yleisesti nähty ahdistavana. Tältä kannalta tutkielma sivuaa luottamusta ja siitä käytyä keskustelua. Siksi tutkielman lopulla esittelen flaneeraukseen liittyviä ja sen alleviivaamia kysymyksiä luottamuksesta päälähteenäni Olli Loukolan artikkeli "Trusting Strangers? The hard case for the theory of trust". Päästäkseni luottamus-kysymyksiin ja yleensä syvemmälle flanööri-identiteettiin tarkastelen kuitenkin ensin flanöörin rinnalla Zygmunt Baumanin esittelemiä ajatuksia modernin identiteetin saavuttamattomuudesta ja modernista ambivalenssista yleensä. Tässä yhteydessä tuon esille Baumanin esittelemän parvenu-hahmon (tietynlaisen ei-toivotun tulokkaan), sillä parvenun ja flanöörin rinnakkainen tarkastelu korostaa ja uudella tavalla valaisee keskeisiä piirteitä flanöörin identiteetistä. Moderni identiteetti piirtyy yhä selkeämmin prosessina, joka on saavuttamattomuutta. Päälähteenä tässä osiossa on Baumanin artikkeli "Parvenu and pariah: heroes and victims of modernity". Tässä vaiheessa katson tarpeelliseksi tarkastella Charles Taylorin pohdintoja osviittana sille, onko modernissa mahdollista oikeastaan saavuttaa mitään. Flanöörin ja parvenun mahdollisuudet saavat taustaa Taylorin esittelemistä haasteista, joita ovat omanarvontunnon saavuttaminen, kunnia ja toisen kunnioittaminen, autenttisuuden ideaali, itselle uskollisuus ja individualismi. Päälähteinä käytän tässä Taylorin teoksia "Sources of the Self - The Making of Modern Identity" ja "Multiculturalism - Examining the Politics of Recognition". Loppuyhteenvedossa hahmottelen flanöörin identiteetin tarjoamia mahdollisuuksia. Flanööri edustaa toisaalta autenttisuuden ideaalia ja modernia individualistista vapautta, mutta hänen peruslähtökohtansa on ongelmallinen: flanööri tahtoo erottaa yksilön massasta ja massan pysyvän massana - ja pitää itse massaan etäisyyttä. Tässä näen kuitenkin yllättävän mahdollisuuden jokaisen yksilön itsensä toteuttamisen kannalta. Työ edustaa kulttuurifilosofiaa ja aatehistoriaa.
  • Teno, Petri (2006)
    Työssä tutkitaan Suomen Kuvalehden kirjallisuusjournalismia vuosina 1984-94 Michel Foucault’n Tiedon arkeologia (1969, suom. 2005) teoksessa artikuloidun diskurssianalyysin pohjalta. Sellaisia analyyttisiä käsitteitä kuin ”diskurssi”, ”diskursiivinen muodostelma” ja ”lausuma” on tutkimuksen eri vaiheissa käytetty hyväksi. Tutkimus hahmottelee kahden erilaisen lausumakokonaisuuden pohjalta kaksi erilaista diskursiivista muodostelmaa, joita työssä kutsutaan moderniksi ja postmoderniksi. Näitä muodostelmia luonnehtii niiden erilainen tapa tuottaa todellisuutta mm. ”totuus” –käsitteen toisistaan poikkeavasta mieltämistavasta johtuen. Modernit diskurssit syntyivät reaktiona valheelliseksi, tai ”vääräksi todellisuudeksi” koetun klassisen taidekulttuurin ja porvarillisen yhteiskunnan diskursseihin. Moderni tietoisuus koki korjaavansa edeltävät ajattelun puutteellisuudet ja virheet. Esimerkiksi suomalaiset modernisti orientoituneet kirjailijat ovat käyneet jatkuvaa debattia siitä, millä kerrontatekniikoilla todellisuutta pystyttäisiin kaikkein todellisuudenmukaisimmin kuvamaan. Postmodernit diskurssit syntyivät skepsiksenä tätä modernin totuusprojektiota kohtaan. Postmodernissa tietoisuudessa ”totuus” olikin vain jatkuvasti muuntuva, ideologinen voimasana. Niinpä ”totuus” ei omannut näissä diskursseissa mitään ylimaallisen positiivisia konnotaatiota, vaan päinvastoin se miellettiin ennemminkin valtaan liittyvän hallinnan, joissakin tapauksissa jopa sorron ilmaisuina. ”Totuus” –käsitteen suhteellistuminen ja politisoituminen epistemologisella tasolla aiheutti levottomuutta kun postmoderni diskursiivinen muodostuma nieli itseensä uusia ”tiedon” alueita. Modernit ajattelijat tulkitsivat kehityksen omista lähtökohdistaan käsin turmiolliseksi ”johtotähdettömyyden” lisääntymiseksi, kuten esimerkiksi Veijo Meri 1990-luvun alussa. Suomen Kuvalehden kirjallisuusjournalismia voidaan luokitella varsin onnistuneesti yksittäisten juttujen koon mukaan. Tämä siksi, että juttujen tiedonintressi näyttää olleen suorassa suhteessa juttuformaattiin, jonka mukaan ne on julkaistu. Formaatti on puolestaan sanellut jutun koon. Näin voidaan jossakin määrin pitävästi seurata modernin ja postmodernin diskursiivisen muodostelman vaikutuksen kehitystä Suomen Kuvalehdessä vuosina 1984 – 94: Suomen Kuvalehden kirjallisuusjournalismi postmodernisoitui edellä määritellyssä mielessä varsin kovaa vauhtia. Merkittävin sisällöllinen ero modernisti ja postmodernisti tiedostavan juttutyypin välillä Suomen Kuvalehdessä on ollut niiden erilainen suhde valistuksellisuuteen. Moderniin tiedostavuuteen pyrkivä kirjallisuusjuttu on rakennettu humanismin aatemaailman varaan: kirjallisuus ja kirjailijat näyttäytyvät siinä poikkeuksetta pienen ihmisen ja tiedon asiamiehinä. Vastaavasti postmodernissa tietoisuudessa tätä vakavaa ohjelmaa on ollut mahdotonta löytää; kyse on ollut ennemminkin statusasemien ja saavutettujen etujen purkamisesta. Postmodernin tietoisuuden vallassa tehtyjä kirjallisuusjuttuja luonnehtiikin niiden perusrakenteista kaikuva, ehkä bahtinilaiseksikin tulkittavissa oleva karnevaalinen nauru.
  • Laamo, Jussi Petteri (2008)
    Tutkielmani liittyy moderniin kulttiteoriaan, jota täydennän kultin rakenteen kuvaamisen sekä uskonnollisten kulttien ja artistikulttien vertailtavuuden osoittamisen myötä. Primääriaineistona on Manic Street Preachers -yhtyeen internet-keskustelupalstalta nimeltä Forever Delayed tallentamani laaja keskusteluketjujen joukko vuosilta 2005–2006. Analysoin viestejä ja keskusteluja diskurssianalyysin keinoin. Internet-keskustelupalstan käyttämisessä tutkimusaineistona tukeudun Robert Arpon teokseen Internetin keskustelukulttuurit vuodelta 2005. Modernin kulttiteorian kannalta yksi tärkeimmistä vaikuttajista työssäni on Stig Söderholm ja hänen Jim Morrisonin hautapaikkaan liittyvää kulttia käsittelevä väitöskirjansa Liskokuninkaan Mytologia vuodelta 1990. Esitän modernin kultin omaavan hierarkkisen kolmiportaisen rakenteen, jossa ylimmällä tasolla on uskonnollisella kultilla ihmisen käsityskyvyn ylittävä tekijä, keskimmäisellä tasolla papisto, ja alimmalla tasolla kannattajat. Ensimmäisen ja toisen tason väliin sijoittuu kultin muodostamisvaiheessa profeetta, ja rakenne vakiintuu kolmiportaiseksi viimeistään tämän kuoltua. Artistikultin tapauksessa ylin taso ei ole yksiselitteinen, mutta siihen on luontevinta sijoittaa musiikki. Musiikki tulee tällöin ymmärtää laajasti siten, että siihen liittyy kultin seuraajien mielissä heidän käsityskykynsä ulkopuolelle sijoittuvia asioita. Toiselle portaalle sijoitan elämäkertojen kirjoittajat, jotka pohjaavat teoksensa usein erinäisissä medioissa jo esitettyihin tietoihin, kuten lehtiartikkeleihin. Alimmalla portaalla sijaitsee kultin seuraajat, yleisö. Manic Street Preachersin keskeisen olemuksen olen tiivistänyt kolmeksi teemaksi: itsetuhoisuus ja katoaminen, maskuliinisuus/rakkaus, poliittisuus ja sivistyneisyys. Esittelen näitä teemoja arvostetuimman yhtyeestä kirjoitetun elämäkerran, Simon Pricen Everything (A book about Manic Street Preachers), sekä lehtiartikkeleiden kautta. Keskustelupalstalta etsin näitä teemoja ja niihin liittyviä diskursseja, ja yhdistän tämän kokonaisuuden kultin kolmiportaiseen rakenteeseen. Lopputuloksena päädyin pitämään esimerkiksi ottamaani artistikulttia yhtenä osana maallistumiskehitystä länsimaissa. Kyse ei ole kokonaisvaltaisesta ratkaisusta sen tilan täyttämiseen, jota maallistuminen kehityskulkuna on luonut, vaan yksi osa niin kutsuttua religion a la cartea, jossa yksilöt voivat itse valita mitä osia mistäkin uskonnosta, sekä oman tulkintani mukaan myös muista uskontoon verrattavista ilmiöistä, kukin hyödyntää merkityksellistäessään omaa elämäänsä ja maailman tilaa.
  • Tuominen, Pekka (2006)
    In English In my research, I examine the relations between identity formation and modernity in contemporary Istanbul. My fieldwork is based on participant observation among Tourism Workers in the historical quarter of Sultanahmet and people belonging to New Middle Classes in the urban centre of Taksim. I will compare different understandings of tradition, modernity, authenticity and urbanity and how they are structured on different levels of ideology from three different but interrelated perspectives. First, I will establish how circulated discourses are used to form groups and dialogically constitute subjectivities. Next, I will connect these understandings to the fundamental orientation of a cultural whole and its values along the lines of individualism and holism. In the last part, I will bring these two perspectives together and examine the consequences of modern development for identity formation and subjectivization in Istanbul. My data consists mostly of repeated utterances, shared narratives and clichés that are used to comment on these themes in everyday speech but is supported with literary materials that point at the transformations of these narratives in different historical, geographical and societal contexts. My methodology is founded on Louis Dumont’s theory of different levels of ideology and dynamics of values of a cultural whole but influenced by Claude Lévi-Strauss’ notions of structural formations, semiotic perspectives of self-formation by Greg Urban and critiques of globalization and modernization discourses by Jonathan Friedman. My research shows the crucial importance of discursive operations in inclusive and exclusive practices that are used to form groups in social order. I have identified metalinguistic operations that act as powerful discursive tools in contemporary conditions in which the primordial holistic foundation of cultural values is coupled with voluntarily chosen ephemeral collectives consisting of people who emphasize their individualistic ethos. These differences consist of contradictory definitions, paradoxes and confusion typical to the practice of identities between tradition and modernity. In my study, I have situated these notions on different levels of ideology and shown the different outcomes of imported ideological notions in societies that are oriented differently in relation to their primary values. I argue for the co-existence of holistic and individualistic orientations of cultural values but in a scheme that acknowledges the fundamental ideological value that orders the secondary ones. Among the groups that I have studied, often superficially very different articulations of identity and subjectivity reveal a common holistic foundation when their points of divergence are placed in a larger ideological framework along the lines of individualism and holism. Suomeksi Tutkimukseni käsittelee identiteetin muotoutumisen ja modernin ideologian välisiä suhteita tämän päivän Istanbulissa. Kenttätyöni perustuu osallistuvaan havainnointiin historiallisen Sultanahmetin alueen turismityöläisten ja Taksimin urbaaniin keskustaan kotiutuneiden, uusiin keskiluokkiin kuuluvien ihmisten parissa. Vertailen heidän toisistaan poikkeavia käsityksiä perinteestä, modernisuudesta, autenttisuudesta ja urbaaniudesta ja tutkin, kuinka ne ovat suhteessa ideologian eri tasoihin kolmesta erilaisesta, mutta toisiinsa limittyneestä näkökulmasta. Aluksi tarkastelen, kuinka kiertäviä diskursseja käytetään ryhmien muodostamiseen ja kuinka ne muodostavat subjektiviteettejä dialogisesti. Tutkimukseni seuraavassa osassa yhdistän nämä dynamiikat kulttuurisen kokonaisuuden (cultural whole) ja sen arvojen perimmäiseen suuntautumiseen individualistisista ja holistisista näkökulmista. Viimeisessä osassa saatan kaksi edellistä tarkastelutapaa yhteen ja tutkistelen modernin kehityksen seurauksia suhteessa identiteetin muotoutumiseen ja subjektivisaatioon Istanbulissa. Aineistoni koostuu enimmäkseen taajaan toistuvista ilmauksista, yhteisistä laajalle levinneistä narratiiveista ja kliseistä, joilla näitä teemoja kommentoidaan arkipäivän keskusteluissa mutta laajennan näkökulmaani kaunokirjallisilla kuvauksilla, jotka paljastavat, kuinka näitä kysymyksiä on käsitelty eri tavoin erilaisissa historiallisissa, maantieteellisissä ja muuten yhteiskunnallisesti poikkeavissa konteksteissa. Metodologiani perustuu Louis Dumontin teoriaan ideologian eri tasoista ja kulttuuria muuttavien dynaamisten prosessien luonteesta mutta myös Claude Lévi-Straussin käsityksillä struktuurien muodoista, Greg Urbanin semioottisilla näkemyksille itseyden muodostumisesta (self-formation) ja Jonathan Friedman modernisuutta ja globalisaatiota kohtaan kriittisillä teorioilla on ollut keskeinen asema tutkimuksessani. Analyysini osoittaa diskursiivisten operaatioiden tärkeyden inklusiivisissa ja eksklusiivisissa käytännöissä, joihin ryhmien muodostuminen perustuu. Erottelen metalingvistisiä operaatioita, jotka toimivat tärkeinä diskursiivisina aseina tämän päivän Istanbulissa. Niissä kulttuuristen arvojen holistinen perusta suhteutuu individualistista ideologiaa edustavien, vapaasti valittavien, ja usein väliaikaisten ryhmien arvoihin. Erot näiden välillä perustuvat ristiriitaisiin määritelmiin, paradokseihin ja perinteen ja modernisuuden väliin jäävän identiteetin muodostumiselle tyypilliseen epätietoisuuteen. Tutkimuksessani sijoitan nämä määritelmät ideologian eri tasoille ja osoitan, kuinka ulkopuolisista vaikutteista seuraa erilaisia tuloksia ideologisilta arvoiltaan eri tavoin järjestäytyneissä kulttuureissa. Väitän, että individualistisia ja holistisia piirteitä löytyy kaikista kulttuureista, mutta niiden toimintaa voi ymmärtää vain sijoittamalla ne järjestelmään, joka perustuu perimmäisen ideologisen arvon tunnistamiseen ja sen vaikutukseen muihin toissijaisiin (secondary) arvoihin. Tutkimukseni kohteena olevissa ryhmissä, pintapuolisesti toisistaan suuresti poikkeavat ilmaukset identiteettiä ja subjektiviteettiä paljastavat yhteisen holistisen kulttuurisen järjestäytymisen, jos ne asetetaan laajempaan ideologiseen kokonaisuuteen, joka perustuu individualistisiin ja holistisiin arvoihin.
  • Korhonen, Terhi (2013)
    Salausmenetelmät kokivat mullistuksen 1970-luvulla, kun esiteltiin ensimmäinen käytännön sovellus julkisen avaimen salausalgoritmista. Julkisen avaimen menetelmissä on kaksi avainta, joista toinen on julkinen ja toinen salainen. Salaukseen ja purkamiseen käytetään eri avaimia, eikä niitä voida päätellä toisistaan niin kuin useimmissa perinteisissä menetelmissä. RSA-salausmenetelmä on käytetyin ja testatuin julkisen avaimen kryptosysteemi, joka tarjoaa myös mahdollisuuden digitaaliseen allekirjoitukseen. RSA-algoritmin turvallisuus nojaa erääseen lukuteorian keskeiseen tulokseen, jonka mukaan kahden ison alkuluvun tulon tekijöihinjako on laskennallisesti erittäin hankalaa. Lukuteoria tarjoaa RSA-salausmenetelmälle vankan matemaattisen pohjan. Tutkielman toisessa luvussa käydään läpi useita lukuteorian keskeisiä tuloksia, kuten jaollisuus, alkuluvut, jakoalgoritmi, suurin yhteinen tekijä, kongruenssi, Diofantoksen yhtälö, Eukleideen algoritmi, Kiinalainen jäännöslause, Eulerin funktio, Fermat’n pieni lause ja Jacobin sekä Legendren symboli. Ennen RSA-menetelmän käsittelemistä, tutkielmassa tutustutaan yleisesti kryptologiaan, sen historiaan ja terminologiaan. Samaisessa luvussa käsitellään myös symmetristen ja epäsymmetristen menetelmien vastakkainasettelu. Tutkielman neljännessä luvussa syvennytään RSA-salausalgoritmiin sekä sen toimintaan. Aluksi luodaan salausta ja purkua varten tarvittava avainpari, jota myöhemmin hyödynnetään muutettaessa selvätekstiä salattuun muotoon ja purettaessa salatussa muodossa oleva viesti takaisin selvätekstiksi. Tutkielman viimeisissä luvuissa tarkastellaan avainparin alkulukujen sekä eksponenttien valintaa kryptosysteemin turvallisuuden näkökulmasta. Lopuksi tutustutaan myös useihin RSA-menetelmän kannalta keskeisiin alkulukutesteihin sekä tekijöihinjako -menetelmiin.
  • Korhonen, Terhi (2013)
    Salausmenetelmät kokivat mullistuksen 1970-luvulla, kun esiteltiin ensimmäinen käytännön sovellus julkisen avaimen salausalgoritmista. Julkisen avaimen menetelmissä on kaksi avainta, joista toinen on julkinen ja toinen salainen. Salaukseen ja purkamiseen käytetään eri avaimia, eikä niitä voida päätellä toisistaan niin kuin useimmissa perinteisissä menetelmissä. RSA-salausmenetelmä on käytetyin ja testatuin julkisen avaimen kryptosysteemi, joka tarjoaa myös mahdollisuuden digitaaliseen allekirjoitukseen. RSA-algoritmin turvallisuus nojaa erääseen lukuteorian keskeiseen tulokseen, jonka mukaan kahden ison alkuluvun tulon tekijöihinjako on laskennallisesti erittäin hankalaa. Lukuteoria tarjoaa RSA-salausmenetelmälle vankan matemaattisen pohjan. Tutkielman toisessa luvussa käydään läpi useita lukuteorian keskeisiä tuloksia, kuten jaollisuus, alkuluvut, jakoalgoritmi, suurin yhteinen tekijä, kongruenssi, Diofantoksen yhtälö, Eukleideen algoritmi, Kiinalainen jäännöslause, Eulerin funktio, Fermat’n pieni lause ja Jacobin sekä Legendren symboli. Ennen RSA-menetelmän käsittelemistä, tutkielmassa tutustutaan yleisesti kryptologiaan, sen historiaan ja terminologiaan. Samaisessa luvussa käsitellään myös symmetristen ja epäsymmetristen menetelmien vastakkainasettelu. Tutkielman neljännessä luvussa syvennytään RSA-salausalgoritmiin sekä sen toimintaan. Aluksi luodaan salausta ja purkua varten tarvittava avainpari, jota myöhemmin hyödynnetään muutettaessa selvätekstiä salattuun muotoon ja purettaessa salatussa muodossa oleva viesti takaisin selvätekstiksi. Tutkielman viimeisissä luvuissa tarkastellaan avainparin alkulukujen sekä eksponenttien valintaa kryptosysteemin turvallisuuden näkökulmasta. Lopuksi tutustutaan myös useihin RSA-menetelmän kannalta keskeisiin alkulukutesteihin sekä tekijöihinjako -menetelmiin.
  • Saarimäki, Reetta (2014)
    Kansalaisuus on moniulotteinen käsite. Siirtolaisten kohdalla kansalaisuus muodostuu entistäkin kompleksisemmaksi, sillä tulomaassa kansalaisuuteen liitettävät oikeudet ja velvollisuudet järjestäytyvät uudelleen. Siirtolaisuus on yhä kasvava ilmiö ja siirtolaiset ovat taloudelle yhä merkityksellisemmässä asemassa, niin tuottavuuden kuin kustannuksienkin näkökulmasta. Näin myös tutkimuksen kohdemaassa Saksassa. Euroopan Unionin kontekstissa siirtolaisuus muodostuu alueellisesti ulkopuolelta tulevasta siirtolaisuudesta ja Unionin sisäisestä siirtolaisuudesta. Nämä puolestaan jakaantuvat dikotomisesti jaoteltuna pakolaisuuteen, jonka status ei ole mahdollinen toisesta EU-maasta tulevalle, ja työperäiseen siirtolaisuuteen. Työ onkin merkittävässä asemassa puhuttaessa siirtolaisuudesta. Paremmat työmahdollisuudet tulomaassa tai työmahdollisuuksien puute lähtömaassa ovat yleisiä lähtöpäätöksen aikaan saavia tekijöitä. Työ toimii myös maahantulon ja maahan jäämisen mahdollistajana. Se nähdään myös merkittävässä roolissa siirtolaisten integraation ja yhteisön hyväksynnän suhteen, sekä niihin liittyvässä kansalaisuuden kehittymisessä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan siirtolaisten kansalaisuuden lineaarista kehittymistä. Lineaarinen kansalaisuuden kehitys toimii ideaalina, johon poliittisessa keskustelussa käytettyjä työhön ja taloudellisiin argumentteihin liittyviä argumentteja verrataan. Näiden argumenttien käytön perusteella tarkastellaan sitä, voidaanko siirtolaisten kansalaisuuden katsoa määrittyvän lähtökohtaisesti taloudellisista lähtökohdista, eli muodostuvatko siirtolaisuuden aiheuttamien arvioidut tuotot ja kustannukset merkittävimmän tekijän keskusteltaessa heidän kohdallaan kansalaisuuteen liitettävistä oikeuksista ja velvollisuuksista. Tutkimuksen teoriapohjana toimii normatiivisena teoriana T.H. Marshallin lineaarisen kansalaiskehityksen teoria. Teoriaa voidaan pitää kansalaiskehityksen ideaalina, jossa oikeudet, yksilön (civil), poliittiset (political) ja sosiaaliset (social) oikeudet, seuraavat ja täydentävät toisiaan. Siirtolaisten kohdalla on jo aiemmin havaittu poikkeamia lineaarisuudessa. Tutkimusteoria koostuu yleisestä siirtolaisteoriasta, joka sisältää myös Euroopan Unionin siirtolaisuutta käsittelevän osuuden, sekä tutkimuksen kohdemaata Saksaa koskevasta tutkimusteoriasta. Tutkimus on kahdella tasolla vertailevaa tutkimusta. Ensimmäisessä osuudessa verrataan Marshallin teorian mukaisten oikeuksien ja velvollisuuksien viittausten esiintyvyyttä saksalaisessa liitopäiväkeskusteluissa, sekä mahdollisen poikkeaman huomioimista siirtolaisten kohdalla. Työn roolia, jonka myös Marshall mainitsi keskeiseksi, liittyen tarkastellaan työhön ja talouteen liittyviä viittauksia sekä niiden perusteluja. Tulkinta on valtiolähtöinen, sillä tarkoituksena on rakentaa siirtolaisten kansalaisuuden kenttää siitä näkökulmasta, miten heidät poliittisesti statuksensa mukaan nähdään. Metodologisena pohjana toimii puhetoimituksen tulkintakehys, jolla pyritään hahmottamaan niitä konstitutiivisia sääntöjä, joilla kansalaisuutta ja siihen liittyvää kansalaisen ja valtion suhdetta rakennetaan. Empiirisenä aineistona on suppea kokoelma Saksan liittopäiväkeskusteluja vuosilta 2013 ja 2012, jotka käsittelevät siirtolaisuutta ja maahanmuuttoa eri aihepiireittäin. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, ettei siirtolaisten kohdalla voida puhua lineaarisesta kansalaisuuden kehityksestä. Siirtolaisten kohdalla oikeudet ja velvollisuudet järjestäytyvät sekä kehittyvät riippuen siitä, millä statuksella maahan tullaan. Lineaarisen kansalaiskehityksen lähtöpiste määrittyy siis sen mukaan, ovatko he pakolaisia, työntekijöitä, korkeasti koulutettuja osaajia vai jo pitkään maassa asuneita. Yhdistävä piirre oikeuksista käytävälle keskustelulle oli poliittisten oikeuksien sivuuttaminen keskustelussa. Työ nousi keskusteluissa keskeiseen asemaan, niin sosiaalisen integraation välineenä, mutta ennen kaikkea taloudellisten aspektien vuoksi. Työn tuottavuus ja toisaalta sen valtion sosiaalisia kustannuksia pienentävänä vaikutus nousivat keskeiseen asemaan. Työ siis sai keskusteluissa ennemminkin taloudellisiin vaikutuksiin perustuvan merkityksellisen aseman, kuin tunnustuksellisen aseman integraatiota edistävänä aspektina, vaikka se mielletään myös sellaiseksi. Valtio siis pyrkii politiikallaan suojaamaan hyvinvointimekanismejaan siirtolaisuuden kustannuksilta, mutta samalla tavoittelemaan siirtolaisuudesta saatavia hyötyjä. Tästä ristivedosta muodostuvat modernin siirtolaisuuden paradoksit. Siirtolaisuuden kasvaessa ja kansalaisuuden monimuotoistuessa myös valtioiden rajanvetoja joudutaan pohtimaan, niin sosiaalisen kuin konkreettisenkin rajan näkökulmasta. Talous on merkittävässä roolissa ylirajaistuvassa maailmassa. Taloudessa ja politiikassa käydään jatkuvaa rajanvetoa, samoin kuin kansallisen ja ylikansallisen välillä. Näiden faktorien voidaan nähdä vaikuttaneen myös kansalaisuuden määrittelyyn. Kansalaisuus pirstaloituu kentällä, jossa toisaalta lasketaan rajoja ja toisaalta nostetaan niitä. Nämä kansalaisuuden aukot, joita ei yhteen valtioon ja kansallisuuteen sidotulla kansalaisuuden määritelmällä kyetä täyttämään, täyttyvät siirtolaisdiskurssissa pitkälti taloudellisen argumentein. Näin valtiosta voidaan nähdä muodostuvan instituutio, joka määrittää siirtolaisten tapauksessa sisä- ja ulkopuolista tuottavuus- ja kustannusperustaisesti.
  • Hjelm, Camilla (Centralarkivet för bildkonst, Statens konstmuseum, 2009)
    This dissertation, based on material from Stenman s vast private archive, examines the role played by Swedish-speaking Finnish art dealer Gösta Stenman (1888-1947) and his art gallery, Stenmans Konstsalong, in the Finnish and Swedish art worlds from 1911 to 1947. This archive is examined here for the first time. The analytical framework used for this empirical study derives from Pierre Bourdieu s sociological theories. An art-sociological approach allows for the inclusion of more mechanisms at work in the art world than are typically embraced in such inquiries. This approach provides a fuller understanding of how Stenman attained his standing and central role in the art world in Finland as well as Sweden; enabling us to appreciate how he came to occupy such a prominent position in current art historical writing. All of these issues constitute new areas of research. Taking his cues from the contemporary art world of Paris, Stenman became the year 1914 a modern art dealer like no other in the Nordic countries. This dissertation represents the first academic investigation into his operations, strategies, and objectives, offering insight into not only the art dealer himself but also the functioning of the art market one of the most vital aspects of the art world. A by-product of this work, is that the modern art market in Finland is portrayed, including essential issues related to its growth and development as well as how it altered the conditions under which art could be produced, exhibited and promoted and what this entailed for the art world at large, artists and patrons alike. This first systematic analysis of the operations of Stenman s Konstsalong offers greater understanding of the art worlds of Sweden and Finland in the early twentieth century. The work also looks at how an agent of the art market could move between the fields of art in Sweden and Finland. The manner in which Stenman promoted individual artists, including his relationships with Tyko Sallinen, Helene Schjerfbeck, Juho Mäkelä, Jalmari Ruokokoski, Siri Derkert, Esther Kjerner, Eva Bagge, and many others, also falls within this purview. Stenman s contract with Sallinen from 1913 stands out as a new phenomenon in Finnish art promotion, whereby an artistic career became established via a far-sighted, strategic promotional program. The case study of Stenman s promotion of Schjerfbeck in Sweden provides evidence of the increasingly advanced nature of Stenman s strategies. The title of the dissertation, The Promoter of Modernism, attempts to convey that Stenman was the consummate modernist, modern in his thoughts, his actions, and his approach to art. Keywords: Gösta Stenman, Stenmans konstsalong, Stenmans dotter, art market, modernism, collecting, Novembergruppen, Helene Schjerfbeck, Tyko Sallinen, Juho Mäkelä, Jalmari Ruokokoski, Wäinö Aaltonen, Siri Derkert, Åke Göransson, Esther Kjerner, Eva Bagge.
  • Mattila, Turo (2009)
    Tony Blair asetti yhdeksi New Labour -hallituksensa päämääristä vuonna 1997 uuden kansallisen konsensuksen luomisen Britanniaan. Tutkimuksen tavoite on osoittaa ne keinot, joilla Blair pyrki luomaan tätä konsensusta yhteiskunnan eri toimijoiden välille pääministerivuosinaan 1997-2007, ja oikeuttamaan samalla johtamansa New Labourin aseman tätä konsensusta rakentavana ja ylläpitävänä voimana. Tutkimuksen metodologisena viitekehyksenä toimii retoriikan ja poliittisen argumentaation analyysi, ja siinä hyödynnetään Anthony Giddensin, Ulrich Beckin ja Pauli Kettusen tutkimuksia globalisaation vaikutuksista kansallisvaltioidentiteettiin ja nationalismiin. Aineistona toimivat Blairin pääministerikauden puheet, joissa keskitytään hänen kuvauksiinsa yhteiskunnan eri toimijaryhmien keskinäisistä suhteista ja tehtävistä. Käsitellyt toimijat ovat yksilö, yhteisö, sekä julkisen ja yksityisen sektorin piiriin kuuluvat toimijat. Näitä toimijoita koskevissa retorisissa esityksissä Blair joutui myös määrittelemään New Labourin poliittista identiteettiä sekä suhteessa puolueensa historiaan että edeltäjäänsä thatcherismiin. Blairiin ja New Labouriin vaikutti huomattavasti Margaret Thatcherin valtakauden aikana tapahtunut kahden pääpuolueen etääntyminen ja toisen maailmansodan jälkeisen konsensushengen murtuminen. Ylipäänsä sodan ja imperiumin jälkeinen aika merkitsi Britannian kansallisen identiteetin haalistumista ja kansallisen tehtävän kadottamista, joiden uudelleenmäärittelyyn Blair pyrki luomalla kuvaa globalisaatiosta uutena kansakuntaa yhdistävänä haasteena. Blairin valtakausi sijoittui myös kylmän sodan päättymistä seuranneeseen kauteen, jolloin läntiset sosialidemokraattiset puolueet pyrkivät yleisesti määrittelemään oman olemuksensa ja tehtävänsä muuttuneessa toimintaympäristössä, kun reaalisosialismin romahtaminen siirsi heidät poliittisen kentän vasempaan laitaan markkinaliberalismin näyttäessä historian oikeuttamalta voittajalta. Blairin ratkaisu Labourin modernisaation jatkajana oli irrottaa New Labour aiempaa politiikkaa hallinneista ideologioista ja luokkakohtaisista vastakkainasetteluista. Samalla hän pyrki ottamaan haltuunsa tulevaisuuden "omistajuuden" luomalla käsitystä itsestään globalisaation ajan haasteet tuntevana uudenlaisena pragmaattisena johtajana. Tutkimus osoittaa Blairin käyttäneen konsensuksen luomiseksi retoriikassaan nationalismin ja globalisaation tutkimuksessa määriteltyä kansallisen kilpailukyvyn haastetta keinona yhdistää yhteiskunnan toimijat toteuttamaan yhteistä kansallista tehtävää, Britannian tulevaisuuden vaurauden turvaamista. Blair myös tietoisesti erotti itseään aiemmasta, toisen maailmansodan jälkeen vallinneesta konsensuskulttuurista.