Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12346-12365 of 25643
  • Saarnio, Tuula (2003)
    Tutkimuksen taustalla on vuonna 1992 paljastunut laaja, noin kaksi vuotta kestänyt, nuorten tekemä rikossarja, jossa syytteitä nostettiin yhteensä 631 sadallekolmellekymmenelleviidelle(135) nuorelle. Poikia jutussa oli mukana yhteensä 126 ja tyttöjä 9. Oikeudenkäyntejä oli yhteensä 12 ja ne toteutuivat vuosina 1993-1994. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka tutkimusote on fenomenologis-hermeneuttinen. Tutkimustehtävänä on tarkastella rikolliseen ja kiellettyyn toimintaan osallistuneiden nuorten näkemyksiä ja kokemuksia yhdestä elämänvaiheesta, jolle tyypillistä oli rikolliseen toimintaan osallistuminen. Tarkemman tarkastelun työssä saa nuorten ajatukset ja kokemukset liittyen rikoksentekoon, elämiseen lähiöjengissä, ihmissuhteisiin, arvomaailmaan ja tulevaisuuskuvaan. Tutkimuksen kohderyhmänä on kaksitoista, haastatteluhetkellä 16-19-vuotiasta nuorta rikoksentekijää, joita haastateltiin teemahaastattelua käyttäen. Muu tutkimusaineisto muodostuu poliisin esitutkintapöytäkirjoista, henkilötutkinta-asiakirjoista, tutkijan havaintopäiväkirjasta, perustietolomakkeesta, sosiaaliviraston asiakirjoista ja tuomiolauselmista. Haastatteluaineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Nuorten rikollisuutta on työssä tarkasteltu ilmiötasolla tutkimusperinteiden ja tilastotietojen valossa. Tutkimustulosten mukaan nuorten elämä koostui lähinnä vapaa-ajasta. Elämä kulki kavereiden kanssa musiikkia kuunnellen, videoita katsoen, päihteitä käyttäen ja rikoksia tehden. Nuorten pääasialliset rikokset liittyivät autojen, päihteiden ja tupakan varastamiseen. Joukossa oli myös huumausainerikoksia, petoksia ja pahoinpitelyjä. Motiiveina rikolliseen toimintaan olivat pääasiallisesti jännitys ja tekemisen puute. Rikoksia tehtiin sekä yhdessä että yksin, selvänä sekä humalassa. Kiinnijäämisen yhteydessä poikia kuulusteltiin pääasiallisesti kolme päivää yhtäjaksoisesti, jolloin he olivat pidätettyinä. Pojat kuvaavat sellissä vietettyjä päiviä aika ankeiksi. Lisäksi psyykkistä kuormittavuutta lisäsi se seikka, etteivät he tienneet, mitä kaverit olivat jo kertoneet. Päihteiden käyttö oli suhteellisen runsasta. Koulussa käytiin, jos huvitti tai jaksettiin. Koulu koettiin lähinnä ikävystyttävänä paikkana, mutta työnteko poikia kiinnosti. Poikien arvomaailmaa sävytti salliva suhtautuminen sellaiseen rikollisuuteen, jota he itse harrastivat. Vakavampi rikollisuus tuomittiin ankarasti. Pojat tunsivat hyvin rikosseuraamusjärjestelmän ja luottivat siihen, etteivät joudu vankilaan. Poikien suhdeverkosto koostui kavereista, jotka olivat tärkeitä. Koti koettiin lähinnä ruokailu- ja nukkumispaikaksi. Välit vanhempiin olivat viileähköt. Osa pojista suhtautui luottavaisesti tulevaisuuteen, joskin harvalla oli ajatuksia siitä, mitä pitäisi tehdä oman tulevaisuutensa eteen. Poikien elämästä tiedetään vielä vuoden 1997 vaiheilla, jolloin kolme poikaa oli saanut toimeentulotukea tilapäisesti ja kaksi pitemmän aikaa. Lisäksi tiedetään, että viidelle pojalle on kirjattu uusia rikoksia, joista kahdelle useita. Tutkimuksesta jäi mieleen päällimmäisenä kolme asiaa - onnistumisen kokemukset, katumuksen tunteen puute ja näköalattomuus tulevaisuuteen.
  • Saarnio, Tuula (2003)
    This study describes youth delinquency and researches related to the subject. Criminality is generally seen as a biological, psychological or social phenomenon. The essential theories or points of view attempting to explain and/or understand the criminal acts of young people are in sociological research stigmatisation theory, subculture theory, social learning theories, anomy theory and control theory. In psychological research the most common reflection angles are behaviour of human being and different individual traits such as self-control, aggressiveness or extroversion. The aim of my study is to research experiences and conceptions of young people, who has committed crime and participated in other forbidden activities. Special attention has heen paid to their experiences and thoughts about crime, living in the gang, human relationships, values and plans for the future. The target group for the study are twelve young criminals, who were 16 to 19 years old when they were interviewed. The research method was theme interview. the rest of the research material consists among others of preliminary police hearing reports, documents including basic data of young people, observations of the researcher, documents of social office and sentences of the young people. The method of analysis has been content analysis. Most of the crines were related to cars, alcohol, drugs and cigarettes. Some of the young criminals had also committed crime such as fraud and assault. The boys had more free time than young people usually have, because they did not like the school. School was considered as a boring place. The most important persons in the youth's life were their pals. The relation to the parents were quite chilly. The boys did not condemn criminality, only severe crimes (murder) were not accepted. The future prospects were quite optimistic, although only a few of the boys had any plans for the future. The most significant matters in this research have been experience of success, no regret and no realistic future prospects.
  • Saarnio, Kristian (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tutkielmassa tarkastellaan rippikoulujen paikallissuunnitelmia Oulun ja Helsingin hiippakunnan seurakunnissa. Tutkielmassa esitetään kuva siitä mitä paikallissuunnitelmat sisältävät sekä etsitään eroavaisuuksia Oulun ja Helsingin hiippakunnan paikallissuunnitelmien välillä. Taustaluvut käsittelevät rippikoulun syntyä, kehitystä, aiempaa tutkimusta, julkisuuskuvaa sekä rippikoulun yhteyttä kasteeseen. Tutkielman inventaarioluvussa (luku 3) taustoitetaan rippikoulun suunnitteluprosessia ja tarkastellaan sitä problematiikkaa, jota rippikoulun suunnittelulta edellytetään. Tutkielman aineisto koostuu yhteensä neljästäkymmenestä rippikoulun paikallissuunnitelmasta Oulun ja Helsingin hiippakunnista, valtakunnallisesta rippikoulusuunnitelmasta Elämä, usko, rukous (RKS 2001) sekä rippikoulun suunnittelun hiippakunnallisesta ohjeistuksesta. Tässä laadullisessa sisällönanalyysissä tarkastellaan paikallissuunnitelmien sisältöjä väljänä taustateorianaan RKS 2001 sekä rippikoulun malliohjesääntö. Tutkimuskysymyksenä esitetään, mitä paikallissuunnitelmat pitävät sisällään? Tutkielman alakysymyksinä esitän, miten paikallissuunnitelmien mukaan yhteistyö koulun ja kodin välillä ilmenee sekä onko seurakunnissa yhteistyöhön yhtenevät käytännöt? Mitä muita yhteistyömuotoja ja kumppaneita paikallissuunnitelmien mukaan rippikoulutyöllä on? Tutkimuksessa etsitään paikallissuunnitelmista nousevia rippikoululle asetettuja paikallisia tavoitteita ja valintoja rippikoulun oppimisprosessille. Paikallissuunnitelmat sisältävät pääosin rippikoulun malliohjesäännön rippikoulun vuosisuunnitelmalle esittämiä sisältöjä. Näitä sisältöjä ovat rippikoulun toimintaympäristön ja paikallisten lähtökohtien pohdinta, paikallissuunnitelman tarkoituksen pohdinta ja rippikoulutyön vuosirytmin jaksottaminen. Oppimista paikallissuunnitelmissa käsitellään oppimateriaalien, ulkoläksyjen, seurakuntayhteysjakson toteuttamisen ja rippikoulumuotojen esittelyllä. Myös työmuotojen läsnäoloa rippikoulun opetustilanteissa on useissa suunnitelmissa pohdittu. Yhteistyö vanhempien kanssa on Oulun hiippakunnan seurakunnissa vilkkaampaa ja monipuolisempaa kuin Helsingin hiippakunnassa. Koulujen kanssa tehtävä yhteistyö jää kuitenkin molemmissa hiippakunnissa yksisuuntaiseksi yhteistyöksi. Muita yhteistyömuotoja paikallissuunnitelmiin ei ole kootusti kirjattuna. Paikallissuunnitelmien mukaan yhteistyö erilaisten rippikouluja järjestävien järjestöjen kanssa on mitätöntä. Konstruktivistisesta oppimiskäsityksestä huolimatta rippikouluissa opetellaan ulkoläksynä kristinuskon perusilmaisut, kuten Isä meidän, Herran siunaus, 10-käskyä, pienoisevankeliumi, kaste- ja lähetyskäsky sekä uskontunnustus. Oulun hiippakunnassa rippikoululaisilta vaaditaan ulkoläksyjen sekä seurakunnan elämään osallistumista enemmän kuin Helsingin hiippakunnan seurakunnissa. Oppikirjoina rippikoulussa käytetään Raamattua, katekismusta ja virsikirjaa. Paikallissuunnitelmien mukaan vain harvoissa seurakunnissa on käytössä muita kirjoja. Vain harvoista paikallissuunnitelmista on luettavissa RKS 2001 tavoitteiden lisäksi paikallisia rippikoulutyön tavoitteita. Rippikoulun suunnittelun ohjaus on kokonaiskirkon taholta ristiriitaista, joka heijastuu paikallissuunnitelmien kielessä, rippikoulutyöntekijöiden asenteesta paikallissuunnitelmia kohtaan, paikallissuunnitelmien sisäisissä ristiriidoissa ja paikallissuunnitelmien määrässä kokonaiskirkon tasolla. Tutkielman perusteella paikallissuunnitelman hyöty päätöksentekoprosessissa näyttäytyy laihana. Esimerkiksi rippikoulun henkilöstöresursoinnin ja tulevien ikäluokkien määrän arviointi ja pohdinta yli puolella suunnitelmista puuttuu. Oulun hiippakunnan paikallissuunnitelmissa ikäluokkien määrän arviointi oli selvästi yleisempää. Avainsanat Nyckelord Rippikoulu, paikallissuunnitelma, opetussuunnitelma, Oulu, Helsinki, Didaktiikka, Pedagogiikka
  • Varho, Esko (2008)
    Pro gradu –tutkielmassani tarkastelen talven 1941–1942 leipäviljakriisiä. Jatkosodan ensimmäisenä talvena Suomi joutui sotavuosien pahimpaan elintarvikekriisiin. Aikalaiskokemuksena varsinkin kevät 1942 jäi monien muistiin nälkäkeväänä. Tutkijat puhuvat nykyisin nälkäkriisistä. Varsinkin kaupungeissa oli keväällä erittäin paha elintarvikepula. Monilta nälästä kärsiviltä kansalaisilta jäi kuitenkin osin tiedostamatta, että kulisseissa uhkasi vielä vaarallisempi kriisi. Leipäviljan jakelu muodosti sota-ajan säännöstelytaloudessa ns. korttiannosten selkärangan. Talvella 1941–1942 tuo selkäranka uhkasi katketa. Kansanhuollosta vastaavien viranomaisten näkökulmasta juuri leipäviljakriisi oli kaikkein uhkaavin. Kysyn ensinnäkin, mistä leipäviljakriisi johtui, miten se eteni, miten sitä yritettiin ratkoa, mihin se johti ja miten se päättyi. Tarkastelen työssäni erityisesti leipäviljakriisi ratkovien viranomaisten päätöksentekoa. Kysyn, ketkä kriisiä itse asiassa ratkoivat, mitkä seikat päättäjien omassa toiminnassa selittävät kriisiä, miten päätöksenteko onnistui ja miten kriisipäättäjien tausta ja keskinäiset suhteet vaikuttivat kriisin muotoutumiseen. Leipäviljakriisin päätöksenteko keskittyi kansanhuoltoministeriöön, sen virkamiehiin ja ministereihin. Tutkimukseni taustaluvussa esittelen leipäviljakriisin keskeisiä elementtejä, kansanhuoltojärjestelmää sekä leipäviljan jakelu- ja luovutusjärjestelmää. Tutkimukseni kolmannessa luvussa tarkastelen leipäviljakriisin johtaneita tekijöitä syksyllä 1941. Kriisin ensimmäisessä vaiheessa kyse oli pitkälti kotimaan kuljetusvaikeuksista johtuvista paikallisista jakeluhäiriöistä. Taustalla vaani kuitenkin jo suurempi ongelma, mm. poikkeuksellisen huonosta sadosta johtuva uhkaava viljapula. Monet syyt hidastivat kotimaisen viljan saantia kulutukseen, mutta perusongelmana oli yksinkertaisesti se, että maassa oli ylipäätään liian vähän viljaa. Jos viljaa ei saataisi lisää ulkomailta, seuraisi leipäviljanjakelun täydellinen katkeaminen jo kevättalvella. Viljaa ostetaankin Saksasta. Tutkimukseni neljäs luku esittelee kriisiin dramaattisimman vaiheen keskeiset toimijat, jotka olivat erityisesti kansanhuoltoministeriön virkamiehiä ja ministereitä. Samalla käsittelen erilaisia yrityksiä estää uhkaavan viljakriisin synty. Erityisesti yritykset saada kotimaista viljaa lisää kulutukseen viljelijöiden omista varastoista kaatuvat kuitenkin poliittiseen vastustukseen. Dramaattinen kriisi syntyy, kun ennätyskylmä talvi aiheuttaa poikkeuksellisen jäätilanteen Itämerellä, ja viljakuljetukset Saksasta pysähtyvät ennen kuin viljaa on saatu rahdattu tarpeeksi maahan. Tutkimukseni viides ja kuudes luku käsittelevät kriisipäättäjien yrityksiä selvitä uhkaavasta täydellisestä leipäviljan jakelun katkeamisesta. Keskeisiksi toimijoiksi nousevat ulkomaankaupasta vastaava toinen kansanhuoltoministeri Henrik Ramsay, kansanhuoltoministeriön elintarvikeosaston päällikkö Jouko Juuramo sekä Valtion Viljavaraston johtaja Onni Sorsimo. He etsivät lukuisia eri keinoja viljan saamiseksi kulutukseen sekä ulkomailta että kotimaasta. Ulkomailta viljaa ei kuitenkaan voida saada kuin vähäisiä määriä Ruotsista. Sen sijaan kotimaista viljaa on vielä viljelijöiden omissa varastoissa, varattuna heidän omiin tarpeisiinsa. Kovan poliittisen väännön jälkeen saadaan aikaan päätös jolla kulutukseen pidätetään osa varatusta siemenviljasta, osa viljelijöiden annoksista lainataan ja viljelijäperheiden lasten hyvin suuria annoksia pienennetään. Tutkimukseni seitsemäs luku käsittelee leipäviljakriisin päättymistä. Edellä mainitut poikkeustoimet mahdollistavat selviytymisen yli vaikean maaliskuun. Leipäviljan jakelun ylläpitäminen on elintärkeää, koska varsinkin kaupungeissa on kaikista muista elintarvikkeista huutava pula. Viljalaivat saapuvat viimein huhtikuun alussa Saksasta, aivan viime hetkillä. Pula kaupungeissa ei hellitä, mutta leivänjakelun katkeaminen ei enää uhkaa. Tutkimukseni johtopäätöksissä analysoin leipäviljakriisi päätöksentekoa. Ketkä lopulta päättivät, miksi päätökset olivat niin vaikeita ja mitkä poliittiset vastakkainasettelut vaikuttivat päätöksen teon taustalla.
  • Hämäläinen, Paula (2004)
  • Korhonen, Elina Anna (2004)
    Tutkielmani käsittelee Meksikon talouden avautumisen ja vapaakauppa sopimus NAFTAn vaikutusta naisten työllisyyteen, perherakenteisiin ja tätä kautta sukupuolijärjestelmään. Meksikossa talous on läpikäynyt suuria muutoksia viimeisen 25 vuoden aikana. Protektionistinen talouspolitiikka on vaihtunut liberalistiseksi, julkista sektoria on leikattu ja yrityksiä yksityistetty. Muutos on osa maailmanlaajuista talouden rakennemuutosta, niin sanottua uutta kansainvälistä työnjakoa. Meksikon talouden avautumisella on ollut raju vaikutus meksikolaisten naisten arkeen. Yksi muutos on se, että naisten osallistuminen virallisille palkkatyömarkkinoille on lisääntynyt lähes puolella nousten noin 15 %:sta noin 33 %:iin. Uusia työpaikkoja on tarjonnut varsinkin uuden kansainvälisen työnjaon mukainen kokoonpano- eli maquiladora-teollisuus, jonka takia valitsin sen pääasiallisen tarkastelun kohteeksi. Kiinnostavaksi kokoonpanoteollisuuden tekee myös se, että alusta asti niiden työvoima on ollut naisvaltaista ja niissä tapahtuva tehdastyö on nähty feminiiniseksi, naisten sukupuolirooliin sopivaksi. Tarkastelun kohteena oli erityisesti se, ovatko naiset kokeneet hyötyvänsä uusista työmahdollisuuksista vai onko lisääntynyt työssäkäynti vain elintason laskun aiheuttama pakko. Metodina käytin tilastojen vertailua ja maquiladora-teollisuudessa työskentelevien naisten elämäkertojen analyysia. Tuloksena hahmottelin naisista kolme ryhmää, Itsenäisyyden tavoittelijat, Puurtajat ja Aktivistit, jotka kokivat työn kokoonpanoteollisuudessa eri tavoin. Lisäksi tilastot paljastivat muutoksia Pohjois-Meksikon maquiladora-aluilla asuvien perherakenteissa. Yksi huomattavimmista tuloksista oli se, että vaikka Pohjois-Meksikossa naisten ja äitien työssäkäynti on huomattavasti yleisempää kuin muualla Meksikossa, oli mies kuitenkin perheen pääasiallinen elättäjä. Naisten työssäkäynti ei siis nostanut heidän elintasoaan tai varallisuuttaan huomattavasti. Aineistona ja tiedonlähteenä käytin talouden kansainvälisistä rakennemuutoksista, Meksikon ja Latinalaisen Amerikan yhteiskunnista ja globaaleista gender-kysymyksistä koostuvia tutkimuksia, artikkeleita ja kirjallisuutta. Empiirisen osuuden rakensin tilastoista, joiden pääasiallinen lähteeni oli Meksikon tilastokeskus (INEGI - Institutio Nacional de Estadica, Geografia e Informatica) joita täydensin Maailmanpankin ja YK:n keräämillä tilastoilla.
  • Kaljunen, Hanna (2008)
    Tieliikelaitos, nykyiseltä nimeltään Destia, on ollut suurimman osan pitkästä historiastaan valtion virasto. Vuoden 2001 alussa silloista Tielaitosta koskevaa lainsäädäntöä muutettiin ja se eriytettiin Tieliikelaitokseksi ja Tiehallinnoksi. Tutkielman aiheena on liikelaitostaminen Tieliikelaitoksen keskeisten asiakkaiden kokemana. Työ on toteutettu Tieliikelaitoksen toimeksiannosta vuosina 2003-2004. Tiedontarpeen lähtökohta on siten käytännöllinen, sillä tilaaja tarvitsi laadullisin menetelmin tuotettua materiaalia täydentämään heidän jo muilla keinoin hankkimaa tietoa. Tutkimustehtävä on selvittää, mistä asiakkaiden edustajat puhuvat, kun he puhuvat Tieliikelaitoksen muutoksesta virastosta liikelaitokseksi. Tutkimusmenetelmänä oli grounded-teoriaan perustuva laadullinen aineistolähtöinen analyysi. Empiirinen aineisto on kerätty teemahaastatteluin. Lopullinen aineisto oli seitsemän tunninmittaista haastattelua, joista kustakin tuli noin 10 sivua litteroitua materiaalia. Aineistolähtöisen menetelmän vuoksi teoriakirjallisuuden osuus on työssä taustoittava. Tutkittavaa ilmiötä hahmottava kirjallisuuskatsaus pohjautuu pitkälti Jan-Erik Lanen 1997 toimittamaan teokseen Public Sector Reform – Rationale, Trends and Problems. Grounded-teoriaa koskeva osuus perustuu keskeisiltä osin Barney G. Glaserin teokseen Doing Grounded Theory – Issues and Discussions (1998) ja Anselm Straussin & Juliet Corbinin kirjaan Basics of Qualitative Research – Grounded Theory Procedures and Techniques (1990). Työn tuloksena syntyi asiakkaiden kokemuksia kuvaava hierarkinen puumalli, johon on ryhmitelty aineiston analyysissa syntyneet ydinkäsitteet. Kokoava ydinkategoria oli kesken oleminen, joka ilmeni siinä, että asiakkaat kokivat tutkimusajankohtana sekä toimialan että itse Tieliikelaitoksen tilanteen olevan vielä muutostilassa ja selkiytymätön.
  • Pettilä, Max (2014)
    Mellakointia on tutkittu varsin vähän suomalaisessa oikeustieteessä. Kyseiseen ilmiöön liittyvä tutkimus on oikeustieteen sijaan keskittynyt pääosin yhteiskuntatieteisiin. Tutkielmani koskee mellakoinnin ilmiötä ja eteenkin tämän ilmiön hillitsemiseksi käytettyä kontrollipolitiikkaa. Tutkimusote on oikeushistoriallinen ja tutkielman keskeisin tutkimustavoite on analysoida mellakoinnin kontrollipolitiikassa tapahtunutta oikeudellista muutosta 2000-luvun aikana. Tavoitteen saavuttamiseksi tutkielma vastaa kysymyksiin siitä, miten ja miksi mellakoinnin vastainen kontrollipolitiikka on historian aikana muuttunut. Tämän lisäksi tutkielmassa käsitellään ja analysoidaan huliganismin ja mellakoinnin taustalla vaikuttavia syitä. Poliisilla on suuri rooli mellakoinnin vastaisen fyysisen kontrollipolitiikan toteuttajana. Poliisin suorittamat kontrollitoimet ovat historian aikana olleet jatkuvan ulkopuolisen tarkkailun ja arvostelun kohteena. Vertailemalla 2000-luvulla Suomessa sattuneita mellakkatilanteita ja niiden aikaisia kontrollitoimia voidaan löytää mellakoinnin kontrollipolitiikassa tapahtuneet muutokset, sekä syyt jotka ovat johtaneet näihin muutoksiin. Käsittelen myös kontrollipolitiikan suuntauksia 2000-luvun Euroopassa. Poliisin voimavarojen osoittautuessa riittämättömiksi yhteiskunta joutuu usein turvautumaan vaihtoehtoisiin kontrollin keinoihin. Eurooppalaisista valtioista ainakin sekä Ruotsi että Ranska ovat joutuneet 2000-luvulla radikaalisti muuttamaan suhtautumistaan mellakoinnin ilmiöön.
  • Bäckman, Lars (2013)
    Utgångspunkten för den här studien är att Finlands invandrarbefolkning har ökat fort under de senaste åren, detta har fört med sig en offentlig diskussion samt forskning om integrationen av invandrare, men fokus har främst legat på arbetsmarknadsintegration, språkkunskaper samt tillägnandet av den lokala kulturen. Däremot finns det relativt lite forskning som behandlar den politiska integrationen, även om ämnet på sistone har fått mer uppmärksamhet. I dagsläget är personer med invandrarbakgrund underrepresenterade inom det politiska systemet och röstar mer sällan än personer som tillhör majoritetsbefolkningen, vilket kan ses som ett demokratiskt problem. Studiens huvudsakliga syfte är att studera uppfattningar av och resonemang kring politisk representation bland utlandsfödda kommunalpolitiker som var uppställda som kandidater i kommunalvalet 2012 i Helsingfors. Den huvudsakliga frågan är vilka samhällsgrupper och intressen kandidaterna ser sig själv som representanter för. Dessutom studeras även varför och hur kandidaterna har valt att aktivera sig inom politiken och deras synpunkter på eventuella specifika invandrarintressen. I och med att integrationen under de senaste åren har politiserats och på grund av att debatten främst har initierats av aktörer som förhåller sig negativt till invandring och månkulturalism är det även av intresse att studera hur politikerna har reagerat på debatten och huruvida den har påverkat deras politiska engagemang. Den huvudsakliga teoretiska referensramen utgörs av teorier om minoritetsrepresentation och framför allt av Anne Phillips idé om närvarons politik som utgår från att en ökad representation av olika minoriteter är viktig för att uppnå ett mer jämlikt system som i högre grad beaktar olika politiska intressen. Dessutom används olika perspektiv på social identitet och tillhörande samt politisk integration och mobilisering av personer med invandrarbakgrund. Studien vägleds av en förståelse att förhållandet mellan politisk representation och sociala identiteter är komplext, vilket innebär att politikernas representationsuppfattningar kan vara mycket mångskiftande. Studiens empiriska del består av 10 semistrukturerade samtalsintervjuer av utlandsfödda kandidater som var uppställda i 2012 års kommunalval i Helsingfors. Intervjuerna genomfördes mellan oktober 2012 och januari 2013. Till sin natur är studien en beskrivande fallstudie och i analysen av materialet har ett teorikonsumerande tillvägagångasätt använts. Analysen av materialet har genomförts med hjälp av programmet Atlas.ti. Resultaten visar på att kandidaterna ser sig själv som representanter för ett flertal olika grupper och intressen, men också på att många av dem vill föra invandrarnas talan inom politiken. Men det förkommer även politiker som tar avstånd från idén att de på grund av sin bakgrund ska fungera som representanter för invandrare och minoriteter, medan andra politiker använder sig av sin etniska bakgrund för att profilera sig politiskt. Resultaten speglar att Helsingfors har en allt större befolkning med invandrarbakgrund och att integrationspolitiken mer än tidigare har kommit upp på den politiska agendan. Men på grund av förväntningar från partierna, medierna och det omgivande samhället ser det även ut att finnas ett tryck på politiker med invandrarbakgrund på att de ska arbeta med minoritets- och integrationsfrågor och därför tvingas de inom politiken förhålla sig till sin bakgrund på ett eller annat sätt. Ofta har något specifikt samhällsproblem motiverat kandidaterna att aktivera sig inom partipolitiken även om det också i varierande grad förekommer olika ideologiska motiv för den politiska aktiviteten. Olika organisationer inom tredje sektorn har fungerat som en viktig rekryteringskanal av kandidaterna. Ett intressant resultat är att somliga kandidater ser sin politiska aktivitet som ett sätt att motverka ett samhällsklimat som blivit mer fientligt gentemot invandrare och olika minoriteter. Det finns en utbredd uppfattning om att det finns somliga specifika invandrarintressen som främst hänger ihop med integrationspolitiken. Men det förekommer även många reservationer gentemot uppfattningen i och med att personer med invandrarbakgrund utgör en så heterogen grupp att det inte är meningsfullt att tala om specifika invandrarintressen. Studiens resultat visar på idén om en mer deskriptiv politisk representation under de senaste åren har haft inflytande på hur man i Finland ser på representation. Det här syns bland annat i ett ökat fokus på inkluderandet av minoriteter i beslutsfattandet, vilket ur demokratisynpunkt kan ses som en positiv utveckling. Men samtidigt finns en risk att man överbetonar politikers bakgrund och samtidigt för fokus bort från deras handlingar och åsiktsöverenstämmelsen mellan dem och deras väljare. Avainsanat – Nyckelord – Keywords invandring, representation, politiskt deltagande, minoriteter, integration, identitet, politisk mobilisering
  • Corander, Clary (2008)
    Utgångspunkten för föreliggande fallstudie är att finna och skapa kunskap om socialarbetarnas bedömningar av barnskyddsärenden. Studien utfördes på barnskyddsenheter tillhörande kommunala socialbyråer i Finland och Sverige. Avsikten i den här undersökningen är att beskriva, analysera och jämföra den bild som utkristalliseras i professionskulturerna och de enskilda socialarbetarnas tankemönster vid processandet av fiktiva barnskyddsfall. I studien sökes svar på följande två frågor. För det första, på vilket sätt resonerar barnskyddets socialarbetare kring barnskyddsärenden, och vilka faktorer påverkar deras resonemang? För det andra, i vilka avseenden skiljer sig de finska och svenska socialarbetarna från varandra med avseende på bedömningarna? Fokus ligger på de faktorer som samspelar då en professionell bedömning och kontext möts. I den empiriska undersökningen har vinjettmetod och fokusgruppdiskussion fungerat som datainsamlingsmetoder. Sammanlagt 27 socialarbetare tog ställning till två hypotetiska fallbeskrivningar i studien. Datamaterialet har insamlats på barnskyddsenheter som är verksamma i respektive huvudstadsregion i Helsingfors och Stockholm. Samtliga socialarbetare som deltog i studien reagerar på vinjettinformationen på ett tämligen enhetligt sätt. Materialet visar även att socialarbetarnas bedömningar kan betraktas som en kollektiv utredningsprocess. De professionellas expertis om psykodynamisk teori, det utvecklingsekologiska perspektivet och anknytningsteori identifieras som viktiga byggstenar i bedömningsproceduren. Utredningsprocesserna fokuserar på att kartlägga befintliga risker och resurser i klientsfären. Barnets bästa och dess behov, barnperspektivet och helhetssynen, fungerar som riktlinjer vid bedömningarna av barnskyddsfall. I studien utformas en så kallad huvudmodell som representerar de väsentliga sfärerna i bedömningsprocessen och beskriver dialogen dem emellan. I jämförelse med den finska enheten verkar den svenska enheten ha ett mer formellt utredningsförfarande. Trots skillnader i de organisatoriska ramarna mellan barnskyddsenheterna i Finland och Sverige, kan man i socialarbetarnas resonemang återfinna en enhetlig professionell värdegrund.
  • Pesälä, Siru (2005)
    Tutkimuksen kohteena on Iltalehden ja Ilta-Sanomien uutisointi kansanedustaja Tony Halmeen ampumavälikohtauksesta ja sitä seuranneista tapahtumista heinä-elokuussa 2003. Tutkimuksessa selvitetään, minkälaiseksi ja miten iltapäivälehdet Halmeen konstruoivat sekä sitä, miten ja miksi lehtien uutisointi ja Halme-representaatiot poikkesivat toisistaan. Iltapäivälehtien Halme-uutisointia lähestytään poliittisen journalismin, melodraaman ja kaupallisuuden näkökulmista. Tutkimuksessa osoitetaan, kuinka lehtien kilpailu vaikutti Halme-representaatioihin, kuinka uutisoinnilla luotiin tunteisiin vetoavaa melodraamaa ja kuinka representaatiot rakentuivat poliittisen journalismin kontekstissa sitä samalla uudistaen. Konstruktivistisen lähestymistavan mukaisesti analyysissa painotetaan kontekstien merkitystä. Menetelmänä on aineiston määrällinen ja laadullinen analyysi. Aineistona on kaikki 4.7.2003- 31.8.2003 iltapäivälehdissä ja niiden lööpeissä julkaistut Halme-uutiset ja kirjoitukset. Aineistoa analysoidaan neljässä eri jaksossa, jolla pyritään tuomaan esille Halme-uutisoinnissa tapahtuneet muutokset sekä osoittamaan, kuinka Halme-uutisointi noudattaa draaman kaarta. Sisällön erittelyllä tutkitaan, miten iltapäivälehdet uutisissaan Halmeen kehystivät. Kehysten luokat on rakennettu soveltaen Orrin E. Klappin ajatusta symbolisista johtajista. Analyysilla tutkitaan, kuinka usein Halme esitettiin konnan, uhrin, selviytyjän, narrin, populaarin uhrin tai sankarin roolissa. Laadullisella menetelmällä ja valokuvien semioottisella analyysilla myös osoitetaan esimerkkien avulla, miten lehdet kyseisiä kehyksiä rakensivat. Myös valokuvia tutkitaan sisällön erittelyllä, jolla selvitetään mm. sitä, konstruoivatko iltapäivälehdet Halmeen poliitikon, siviilin vai Viikingin rooliin. Tutkimus osoittaa, että Iltalehti korosti Halmeen asemaa uhrina Ilta-Sanomia enemmän. Vaikka uutiset jakaantuivat Iltalehdessä suhteellisen tasaisesti konna-, uhri- ja selviytyjä-luokkiin, niin Iltalehden etusivulla ja lööpissä Halme esitettiin useammin uhrina ja selviytyjänä. Ilta-Sanomien uutisissa Halme kehystettiin konnan rooliin lähes puolessa uutisista, mutta etusivulla ja lööpissä Halme representoitiin useimmin selviytyjänä. Aineiston analysoiminen jaksoittain paljasti, että molempien lehtien suhtautuminen Halmeeseen oli uutisoinnin alussa negatiivista. Sen lisäksi, että lehtien uutisointi Halmeen terveydentilasta oli elokuun alussa ristiriitaista, erot lehtien välillä olivat selkeitä myös 10.7.2003-1.8.2003. Tuolloin Iltalehden suhtautuminen Halmeeseen muuttui positiivisemmaksi, sen sijaan Ilta-Sanomat vähensi uutisointinsa määrää radikaalisti. Ilta-Sanomien Halme-uutisointi aktivoitui kuitenkin uudelleen iltapäivälehtien ristiriitaisen uutisoinnin vuoksi, ja samalla lehden suhtautuminen Halmeeseen muuttui aikaisempaa positiivisemmaksi. Vastaavasti Iltalehti ei elokuussa kirjoittanut Halmeesta yhtä myönteisiä uutisia kuin heinäkuun lopulla. Työn lopussa iltapäivälehtien Halme-kirjoittelua tarkastellaan tavoilla, jotka ilmentävät aikamme tabloidijournalismia, sen käytäntöjä ja tavoitteita. Tärkeimpiä lähteitä ovat Klappin "Symbolic Leaders" (1964) sekä Peter Dahlgrenin ja Colin Sparksin toimittama "Journalism and popular culture" (1993). Keskeiseen rooliin nousee myös Norman Fairclough`n "Miten media puhuu" (1997).
  • Perttilä, Netta (2006)
    Suositun, paljon luetun kirjan voidaan sanoa olevan kasvattava tekijä yhteiskunnassamme. Sadut ovat eräs keskeisimpiä välineitä, joiden kautta aikuiset välittävät lapsille sosiaalisen maailmansa rationaalisen järjestyksen. Tarinoista välittyy kuva siitä, millainen maailma on ja millaisia ihmiset ovat, tai millaisia näiden pitäisi olla; on olemassa hyviä ja pahoja ihmisiä, naisia ja miehiä, aikuisia ja lapsia. Satujen tapahtumat rakentuvat siis tietylle moraaliselle järjestykselle. "Melukylän lapset" on eräs ruotsalaisen lastenkirjailija Astrid Lindgrenin(1907–2002) tunnetuimpia teoksia. Suositun, paljon luetun kirjan voidaan sanoa olevan kasvattava tekijä yhteiskunnassamme. Sukupuoli leikkiä määrittävänä tekijänä nousee vahvasti esiin Melukylän lasten sivuilta. Tutkimuksessa tarkastellaan leikin eri muotojen esiintymistä kirjan sivuilla, sekä selvitellään, kuinka sukupuoli ja vallitsevien sukupuoliroolien mukainen käyttäytyminen tulee esiin kirjan leikkiepisodien kautta. Sukupuolittuneen leikin tutkimuksen rinnalla eräänä läpi työn kulkevana teemana on sukupuolten välinen erottelu ja sen näkyminen kirjan lasten leikeissä. "Melukylän lapset" on 7-vuotiaan Liisan suulla kerrottua lasten elämän ja erityisesti leikin kuvausta, mutta niiden näkökulma tapahtumiin on enemmänkin me- kuin minäkeskeistä; kyse on lasten vuorovaikutuksesta, kohtaamisista ja kiistoista. Liisalla on kaksi vanhempaa veljeä, yhdeksän- ja kahdeksanvuotiaat Saku ja Naku. Perhe asuu Välitalossa, keskimmäisessä talossa kolmen talon muodostamassa kylässä. Alatalossa asuu Olli, Sakun ja Nakun 8-vuotias ystävä, ja Ylätalossa Liisan ystävät 9-vuotias Riitta ja 7-vuotias Anna. Leikkiä on määritelty monin tavoin, vaikkakin sen yksiselitteinen määrittely on vaikeaa ellei mahdotontakin ilmiön moninaisuuden ja suhteellisen luonteen vuoksi. Osa leikin tutkijoista tarkastelee ilmiötä ensisijaisesti lapsen kehityksen ja oppimisen näkökulmasta. Jean Piaget (1896-1980)esittelee teoriansa leikistä kirjassaan "Play, Dreams and Imitation in Childhood". Leikkiä luonnehtii Piaget´n teoriassa kolme rakenteellista päätyyppiä: harjoitusleikit, symboliset leikit ja sääntöleikit. Sara Smilansky (1968) on kehitellyt edelleen Piaget´n alkuperäisteoriaa leikin kategorioista, ja nimennyt teoriassaan seuraavat kategoriat: a) funktionaalinen leikki, b) konstruktiivinen leikki, c) draamaleikki ja d) sääntöleikit. Myöhemmin Sara Smilansky(1990) on tehnyt tarkennuksia ja lisäyksiä leikin kategoriateoriaansa, ja mm. vaihtanut draamaleikin ja sääntöleikkien kategorioiden järjestystä keskenään. Leikin muodoista eniten kuvattu oli "Melukylän lapsissa" draamaleikki. Sääntöleikkejä leikittiin tarinan kuluessa lähes yhtä paljon, ja näistä erityisesti polttopallon pelaaminen mainittiin toistuvasti.Yhteisleikkien kuvauksen suhteellisesta yleisyydestä huolimatta "Melukylän lapsissa" kulkee vahvana sukupuolten välisen erottelun teema. Erottelu ilmeni erityisesti poikien osalta tyttöryhmän sulkemisena leikkien ulkopuolelle, kun se tyttöjen puolelta näkyi enemmänkin sukupuoliryhmien välisenä kilpailuna ja poikien salaisuuksien urkkimisena. Toinen analyysin kuluessa selvästi esiin nouseva teema oli lasten sukupuolittunut leikki. Tämä sukupuoliroolien mukaisen leikin kuvaaminen oli tyypillistä erityisesti tyttöjen leikkien kohdalla. Stereotyyppiset nukkeleikit olivat yleisin tyttöjen yksinleikin muoto, ja roolileikeissäänkin tytöt eläytyivät tyypillisesti perinteisinä tyttöjen leikkeinä pidettyihin prinsessan ja rouvan rooleihin. "Melukylän lapset" välittää nykylukijalleen stereotyyppisen kuvan sukupuoliroolien mukaisesta leikkikäyttäytymisestä.
  • Ampuja, Outi (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007)
    Tolerance of Noise as a Necessity of Urban Life. Noise pollution as an environmental problem and its cultural perceptions in the city of Helsinki This study looks at the noise pollution problem and the change in the urban soundscape in the city of Helsinki during the period from the 1950s to the present day. The study investigates the formation of noise problems, the politicization of the noise pollution problem, noise-related civic activism, the development of environmental policies on noise, and the expectations that urban dwellers have had concerning their everyday soundscape. Both so-called street noise and the noise caused by, e.g., neighbors are taken into account. The study investigates whether our society contains or has for some time contained cultural and other elements that place noise pollution as an essential or normal state of affairs as part of urban life. It is also discussed whether we are moving towards an artificial soundscape, meaning that the auditory reality, the soundscape, is more and more under human control. The concept of an artificial soundscape was used to crystallize the significance of human actions and the role of modern technology in shaping soundscapes and also to link the changes in the modern soundscape to the economic, political, and social changes connected to the modernization process. It was argued that the critical period defining noise pollution as an environmental problem were the years from the end of the 1960s to the early 1970s. It seems that the massive increase of noise pollution caused by road traffic and the introduction of the utopian traffic plans was the key point that launched the moral protest against the increase of noise pollution, and in general, against the basic structures and mindsets of society, including attitudes towards nature. The study argues that after noise pollution was politicized and institutionalized, the urban soundscape gradually became the target of systematic interventions. However, for various reasons, such as the inconsistency in decision making, our increased capacity to shape the soundscape has not resulted in a healthy or pleasant urban soundscape. In fact the number of people exposed to noise pollution is increasing. It is argued that our society contains cultural and other elements that urge us to see noise as a normal part of urban life. It is also argued that the possibility of experiencing natural, silent soundscapes seems to be the yardstick against which citizens of Helsinki have measured how successful we are in designing the (artificial) soundscape and if the actions of noise control have been effective. This work discusses whose interests it serves when we are asked to accept noise pollution as a normal state of affairs. It is also suggested that the quality of the artificial soundscape ought to be radically politicized, which might give all citizens a better and more equal chance to express their needs and wishes concerning the urban soudscape, and also to decide how it ought to be designed.
  • Yabal, Monica (Helsingin yliopisto, 2006)
    The correct localization of proteins is essential for cell viability. In order to achieve correct protein localization to cellular membranes, conserved membrane targeting and translocation mechanisms have evolved. The focus of this work was membrane targeting and translocation of a group of proteins that circumvent the known targeting and translocation mechanisms, the C-tail anchored protein family. Members of this protein family carry out a wide range of functions, from protein translocation and recognition events preceding membrane fusion, to the regulation of programmed cell death. In this work, the mechanisms of membrane insertion and targeting of two C-tail anchored proteins were studied utilizing in vivo and in vitro methods, in yeast and mammalian cell systems. The proteins studied were cytochrome b(5), a well characterized C-tail anchored model protein, and N-Bak, a novel member of the Bcl-2 family of regulators of programmed cell death. Membrane insertion of cytochrome b(5) into the endoplasmic reticulum membrane was found to occur independently of the known protein conducting channels, through which signal peptide-containing polypeptides are translocated. In fact, the membrane insertion process was independent of any protein components and did not require energy. Instead membrane insertion was observed to be dependent on the lipid composition of the membrane. The targeting of N-Bak was found to depend on the cellular context. Either the mitochondrial or endoplasmic reticulum membranes were targeted, which resulted in morphological changes of the target membranes. These findings indicate the existence of a novel membrane insertion mechanism for C-tail anchored proteins, in which membrane integration of the transmembrane domain, and the translocation of C-terminal fragments, appears to be spontaneous. This mode of membrane insertion is regulated by the target membrane fluidity, which depends on the lipid composition of the bilayer, and the hydrophobicity of the transmembrane domain of the C-tail anchored protein, as well as by the availability of the C-tail for membrane integration. Together these mechanisms enable the cell to achieve spatial and temporal regulation of sub-cellular localization of C-tail anchored proteins.
  • Söderlund, Tim (Helsingin yliopisto, 2003)
  • Tatti, Olga (Helsingin yliopisto, 2013)
    Tumor microenvironment comprised of extracellular matrix (ECM) and non-malignant cells has profound effects on cancer progression. Membrane-type matrix metalloproteinases (MT-MMPs) are involved in the modulation of tumor microenvironment. MT1-MMP is a prototype of MT-MMP family, which is overexpressed in many types of cancer, where it promotes tumor cell invasion through collagen-rich tissues. The biological functions of another member of the MT-MMP family, MT3-MMP, have remained largely unknown. MT3-MMP is expressed in the adult brain, as well as brain tumors and nodular melanoma. The purpose of this thesis was to elucidate the functions of MT1-MMP and MT3-MMP in melanoma cell invasion. To understand the pericellular growth regulation, we searched for endogenous enzymes which could release latent TGF-β from endothelial cell extracellular matrix. Neovessel formation is a prerequisite for tumor growth. Pericellular modulation of the ECM by MT1-MMP releases matrix-associated growth factors and bioactive peptides, which further affect angiogenesis and tumor cell biology. We found that MT1-MMP modulated subendothelial extracellular matrix, and cleaved latent TGF-β binding protein-1 (LTPB-1), with subsequent release of latent TGF-β complexes from the ECM. Thus, MT1-MMP-mediated LTBP-1 cleavage provides a mechanism for the tightly controlled release of matrix-associated TGF-β at the sites of neovessel formation. To elucidate the functions of MT-MMPs in melanoma cell invasion, we analyzed the expression of MT1-MMP and MT3-MMP from biopsies of normal human skin, benign nevi, and melanoma metastases. MT3-MMP was upregulated in lymph node metastases of human melanoma, while MT1-MMP expression was comparable in all biopsies. By culturing melanoma cells in 3D collagen and fibrin matrices, we found that MT3-MMP was associated with expansive melanoma growth in 3D collagen, but promoted their sprouting growth in 3D fibrin. In in vivo xenograft experiments, MT3-MMP expressing melanoma xenografts grew slowly, while MT3-MMP silencing enhanced tumor growth rate by over twofold. Interestingly, high MT3-MMP expression in murine xenografts and a human melanoma tumor was associated with prominent lymphatic vessel invasion but negligible blood vessel invasion of melanoma cells. Silencing of MT3-MMP reduced lymphatic invasion but facilitated blood vessel invasion of melanoma cells over ~10-fold. MT3-MMP reduced cell surface MT1-MMP in vitro and in vivo, resulting in limited collagen invasion in vitro and collagen accumulation in vivo. This suggested that low collagenolytic ability of MT3-MMP-expressing melanoma cells resulted in decreased blood vascular invasion. These cells invaded instead into more permissive lymphatic vessels. Since lymphatic vessel invasion is associated with metastatic spread in melanoma, MT3-MMP expression may serve as a new prognostic factor in this disease.
  • Määttänen-Valkama, Ritva Helena (Helsingin yliopisto, 2013)
    Tiivistelmä/Referat Abstract Kuvataiteessa esiintyvät memento mori -aiheet sisältävät ihmisenä olemisen ytimeen liittyviä latauksia, näistä fyysinen häviäminen ei ole vähäpätöisin. Pääkallo on perinteisesti ollut kuvataiteessa ihmisen katoavaisuuden ja sielun kuolemattomuuden symboli. Tutkimuksessa on asetettu vertailuun Guercinon (1591 1666) 1600-luvulta peräisin oleva teos Et in Arcadia ego ja Paul Osipowin (1938 ) 2000-luvun alussa maalaama sarja pääkalloja. Guercinon maalaus presentoi pelkästään aikansa uskonnollisia ja filosofisia viittauksia, Osipow sitä vastoin on maalannut pääkallonsa modernismin hengessä: muodon tutkielmina ja omana ilmaisunaan. Kuolemaa ja ihmisen katoavaisuutta kuvaavasta symbolista on tullut nykytaiteessa paradoksaalisella tavalla taiteilijan oman fyysisen läsnäolon ilmentymä. Tutkimuksessa käsitellään teoksissa eri tavoin presentoituvaa läsnäoloa. Guercinon Et in Arcadia Ego ( suom. myös minä olen täällä ) teoksen kautta visuaalisesti välittyvät kirjalliset viestit ja viittaukset ovat peräisin Raamatusta ja antiikin filosofiasta. Teoksen tarkoitus oli erilaisten katsojaan välittyvien tunnetilojen kautta pysäyttää tämä läsnäolevaan hetkeen pohtimaan elämänsä tarkoitusta. Teos viittaa maalaustekona myös Guercinoon, mutta taiteilija ei ilmaise ensisijaisesti itseään. Osipowin pääkallomaalaukset ovat päinvastoin kaikilla tasoilla taiteilijan sykkivä ruumis . Osipow viittaa vain itseensä, eikä teoksilla ei ole erityistä symbolista viestiä. Tällä tavoin ne omalla tavallaan kertovat ajassa tapahtuneista muutoksista. Guercinon ja Osipowin maalausten vertailu tapahtuu niissä ilmenevien esteettisten piirteiden kautta. Tutkimuksessa tärkeässä osassa on myös Deleuzen teos Logique de la sensation, jossa tarkastellaan Francis Baconin maalauksissa ilmeneviä läsnäolon piirteitä ja erityisesti näkymättömän voiman välittymistä. Avainsanat Nyckelord Keywords Paul Osipow, memento mori, läsnäolo, ruumis, katoavaisuus, liha, melankolia, ylevä, turhuus, hauraus, groteski, elämän voima Säilytyspaikka Förvaringställe Where deposited Muita tietoja Övriga uppgifter Additional information