Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12355-12374 of 25281
  • Takala, Terhi (Helsingin yliopisto, 2007)
    The biodiversity in Finland is dependant on the vast forest areas in Russia and Karelian Isthmus acts as an important ecological corridor which connects these forests together. However, Karelian Isthmus is also important for the forest industry and increasing forest use has caused concerns of the effects forest cuts have on the biodiversity of the area. The purpose of this study was to examine how the forests in the Karelian Isthmus have changed in the past 20 years. Special attention was given to the changes of the landscape structure and regional differences. The study was based on the data from a field survey and Landsat satellite images. After image registration the satellite images were normalized using linear regression method. This was done in order to calibrate the radiometric differences in the images. The interpretation of the images was done using supervised classification. The training areas used in classification were based on the ground truthing data collected during the field work. Two classifications were done to each image and four forest types were used: spruce, pine, mixed and deciduous forest. In the more detailed classification the forest types were further divided into young and old forests. The accuracy of the classification was assessed using reference data and contingency tables. The detailed classification was clearly less accurate and only the simple classification without the age classes was used in the following analyses. For estimating the changes in the forest structure at the landscape level, landscape metrics were calculated from the classified images. Five landscape indices were used in this study: class area (forest type area), number of patches, mean patch size, edge density and mean nearest neighbour. According to the interpretation of the satellite images the total forest area in the Karelian Isthmus has increased 4 %. Forest area of the mixed forest and especially deciduous forest had increased. Spruce forests had decreased 34 % and pine forests 25 % but these meant only 4 % change in proportion to the total land area. Regional variation also existed. In some areas changes in the forest structure were significant, particularly concerning spruce forests. The most notable changes occurred in the central areas of the Karelian Isthmus. In these areas the fragmentation of the spruce forests was significant. The number of patches had increased and the mean patch size decreased in the same areas where the total spruce forest cover had decreased. Also the edge density and the mean distance to the nearest neighbour had increased. In the case of pine forests the changes varied within different areas and although the total area had diminished, fragmentation was not clearly observed. Deciduous forests had increased in all places whereas mixed forests had increased especially in the areas where spruce forests had decreased. The increase of the deciduous and mixed forests was probably a result of regeration in harvested areas. Forest cuttings in the coniferous forests and natural regeneration after clear cuts have changed the forest type composition and the landscape structure in the Karelian Isthmus. However, changes have been fairly moderate in proportion to the total forest area. In number and also in connectivity, all of the forest types classified in this study existed broadly. Based on the results of this study it can be estimated that the ecological consequences of changes occurred in the past 20 years have not been exceptionally substantial and Karelian Isthmus is able to keep supporting forests species rich in biodiversity.
  • Hämäläinen, Elias (2011)
    Tutkimuksessa vertailtiin metsän erirakenteisuutta edistävien poimintahakkuiden ja pienaukkohakkuiden kannattavuutta metsänhoitosuositusten mukaiseen metsänkasvatukseen Keski-Suomessa. Poimintahakkuut ja pienaukkohakkuut ovat menetelmiä, joilla voidaan lisätä luonnonmetsän häiriödynamiikan mukaista pienipiirteistä elinympäristöjen vaihtelua ja siksi ne sopivat etenkin erityiskohteisiin monimuotoisuuden, maiseman tai metsien monikäytön vuoksi. Ne johtavat yleensä vähitellen eri-ikäisrakenteiseen metsään, jossa puuston läpimittaluokkajakauma muistuttaa käänteistä J-kirjainta. Eri-ikäisrakenteisen metsänkäsittelyn taloudellista kannattavuutta puoltavat uudistumiskustannusten poisjäänti ja tukkipuihin painottuvat säännöllisin väliajoin toteutuvat hakkuut. Menetelmän soveltumista Suomen olosuhteisiin pidetään kuitenkin epävarmana. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin tasaikäisrakenteisen metsän muuttamista eri-ikäisrakenteiseksi 40 vuoden siirtymäaikana Metsähallituksen hallinnoimassa Isojäven ympäristöarvometsässä Kuhmoisissa. Tutkimusaineisto koostui 405 kuusivaltaisesta tasaikäisestä kuviosta, joiden pinta-alasta metsämaata on 636 hehtaaria. Metsän kehitystä simuloitiin puutason kasvumalleja käyttäen ja käsittelytoimenpiteet simuloitiin viisivuotiskausittain SIMO-metsäsuunnitteluohjelmistolla. Simulointien avulla selvitettiin jokaisen käsittelyskenaarion hakkuumäärät puutavaralajeittain, diskontatut kassavirrat ja puustopääoman muutos tarkasteluajanjakson aikana. Puunkorjuun yksikkökustannusten laskennan apuna käytettiin automatisoitua seurantajärjestelmää, jossa metsäkoneisiin asennettuilla matkapuhelimilla kerättiin MobiDoc2-sovelluksella metsäkoneiden käytöstä kiihtyvyystiedot, GPS-paikkatiedot ja syötetiedot. Lopulta jokaiselle käsittelyskenaariolle laskettiin metsän puuntuotannollista arvoa kuvaavalla tuottoarvon yhtälöllä nettonykyarvot, josta vähennettiin diskontatut puunkorjuun kustannukset. Tutkimuksen tulosten mukaan poimintahakkuun NPV oli 3 prosentin korkokannalla noin 91 % (7420 €/ha) ja pienaukkohakkuiden noin 99 % (8076 €/ha) metsänhoitosuositusten mukaisesta käsittelystä (8176 €/ha). Komparatiivinen statiikka osoitti, että korkokannan kasvattaminen 5 prosenttiin ei olennaisesti lisännyt nettonykyarvojen eroja. Poimintahakkuiden puunkorjuun yksikkökustannukset olivat 0,8 €/m3 harvennushakkuita pienemmät ja 7,2 €/m3 uudistushakkuita suuremmat. Pienaukkohakkuiden yksikkökustannukset olivat 0,7 €/m3 uudistushakkuita suuremmat.Tulosten perusteella on väistämätöntä että siirtymävaihe tasaikäisrakenteisesta eri-ikäisrakenteiseksi metsäksi aiheuttaa taloudellisia tappioita siitäkin huolimatta, että hakkuut ovat voimakkaita ja tehdään varttuneeseen kasvatusmetsään. Tappion määrä on metsän peitteisyyden ylläpidosta aiheutuva vaihtoehtoiskustannus.
  • Vaara, Lauri (Helsingin yliopisto, 2013)
    The Land of Forester Corps. The Study on Corporatism in Finnish Forestry The study explains the control of forestry entrepreneurship by forest organizations. The study material consists of other related studies, statutes, articles and own observations. In the turn of the 19th and 20th century the state started to form the administration of forestry. This action complied the general attitudes related to forester culture at the era. These attitudes formed among state forest officials were anti-agriculture opinions, low competence in business economics and poor consideration of societal aspects. Forest Management Society Tapio was established in 1908 as a state-external central agency for the extension of private forest owners under a pressure the existing forester culture. Its position was strategic in order to steer the forestry extension towards the forms desired by the forester corps. The forester corps gained also a strategic position in the future enforcement of the forest laws, when superior enforcement of the Forest Act of 1917 was allocated to the State Forest Service. The goal of the forester corps has been an independent forestry within the public administration and in forestry as a business. This goal has been in conflict with prevailing landownership, industries and natural conditions in Finland. State governance of forestry was replaced by the corporative governance of Forestry Boards in 1928. They were given, in addition to law enforcement, also the extension of private forest owners. In 1950 the Forest Management Associations, which had also acted as the trustees of the private forest owners since 1942, were made the official local agencies of the Forestry Boards. In 1987 the Forestry Boards were given the entitlement to allocate state subsidies. This combination of remits fullfills the characteristics of a centralizet administrative authority where power of sanctioning and rewarding, attidute control and even the control of the trustee organizations is centralized to the same organization. At meanwhile the control of the administrative authority is eliminated. The afore mentioned arrangements have eliminated political surveillance, trusteeship of private forest owners, surveillance of judiciary and media as well as critical forest research. As a result is a system where there is almost no restrictions for the actions of the organizations controlling private forest owners. Also free markets are eliminated from forestry. Entrepreneurs and competition do not exist and efficiency ia measured according to quantity instead of costs. Forestry work services are produced by monopoly organizations. Forest Management Associations in wood production and forest industry entreprises in wood harvesting. The works of forestry have been arranged as a collective economy lead by these organizations. The end result of the arrangements is a totalitarian corporatism where governance resembles a centralized state administration and the economic system a centralized planned economy. The forestry practiced inside these frames is in a state of chaos what comes to production activity, livelihood-circumstances and also management of forest ecosystems. The chaos is hidden by massive PR-activities and demonstrations of technically effective harvesters.
  • Toopakka, Liisa (2014)
    Tapion taskukirja on Suomessa vuodesta 1910 ilmestynyt metsäalan käsikirja, johon on koottu keskeisiä metsätalo-utta koskevia aiheita. Tähän mennessä suomenkielisiä taskukirjoja on julkaistu yhteensä 25 kappaletta. Työn tarkoi-tus on tutkia taskukirjojen roolia metsänhoidollisten aihepiirien kautta. Tutkin, toimivatko taskukirjat metsäalaa kuvai-levana yleisteoksena vai poliittisena ohjauskeinona. Tutkimuksen taustalla on ajatus, että taskukirjojen sisältö seurai-lee valtion metsätaloudelle asettamia tavoitteita ja taustalla vaikuttavaa kulloistakin kansallista ja kansainvälistä metsäpolitiikkaa. Sisällönanalyysi on laadullisen tutkimuksen menetelmä, jossa tutkittavasta aineistosta, yleensä painetusta materiaa-lista tuotetaan mielekästä, selkeää ja yhtenäistä tietoa. Olen jakanut taskukirjat sisällönanalyysin perusteella kuuteen ryhmään, jotka olen nimennyt seuraavasti: 1910–1922 Neuvoja metsänkäyttöön ja puukauppaan, 1923–1931 Nope-asti kehittyvä taskukirja, 1932–1947 Järjestelmällisen metsänviljelyn ja ojitustyön pohjustusta, 1948–1959 Eroon harsintahakkuista, 1960–1986 Voimakasta metsänparannusta ja 1987–2008 Ympäristöherääminen. Näitä ryhmiä vertailen metsätaloudesta jo tehtyihin aikajanoihin, sekä suomalaisen metsäpolitiikan ja metsäohjelmien tavoitteisiin eri aikakausina. Metsänhoitoasioita käsitellään varhaisissa taskukirjoissa suhteellisen vähän. Alusta lähtien mukana olevia keskei-simpiä aiheita ovat ojitus ja metsänviljely. Metsänviljelyä käsitellään kaikissa painoksissa. Joitakin keskeisiä metsän-hoitotoimia, kuten kasvatus- ja uudistushakkuita ryhdytään käsittelemään taskukirjoissa verraten myöhään, vaikka hakkuut ovat olleet keskeinen metsänhoitomenetelmä jo ensimmäisten taskukirjojen ilmestyessä. Sen sijaan erilasia metsänparannustoimia kuten ojitusta käsitellään taskukirjoissa jo suhteellisen varhain. Tämän tutkimuksen perus-teella taskukirjojen metsänhoitoon liittyvät sisällöt ja teemat tuntuvat seurailevan melko tarkasti valtion metsäohjelmia ja niiden tavoitteita. Erityisen selkeästi tämä näkyy ns. MERA-kausien (1964–1975) aikana ilmestyneissä taskukir-joissa. Metsätalouden rahoitusohjelmien eli MERA-ohjelmien tavoitteena oli lisätä metsien kasvua erilaisten peruspa-rannustoimien kuten ojituksen ja lannoituksen avulla. Taskukirjoissa käsitellään tuona aikakautena paljon juuri näitä teemoja. 1990-luvulta lähtien kirjoissa on havaittavissa entistä ympäristötietoisempi lähestymistapa asioihin. Suomi sitoutui 1990-luvulla kansainvälisiin ympäristösopimuksiin joiden tarkoituksena oli luonnon monimuotoisuuden säilyt-täminen. 1990-luvun taskukirjoissa on muutamassa mukana luku ympäristöasioista, ja metsien monimuotoisuudesta ryhdytään kirjoittamaan runsaasti. Tutkimusta tehtäessä taskukirjoista pyrittiin poimimaan esiin tämän työn tavoitteiden kannalta oleellisia seikkoja. Tuloksia tarkasteltaessa on kuitenkin huomioitava, että tässä taskukirjoja tarkastellaan vain yhdestä näkökulmasta. Tämän tutkimuksen perusteella taskukirjojen rooli metsäpoliittisena ohjauskeinona korostuu erityisesti ryhmän 1960–1986 Voimakasta metsänparannusta aikana sekä metsäojitusta käsittelevissä aiheissa. Kirjoissa korostetaan ojituk-sen tärkeyttä, annetaan tietoa aiheeseen liittyvästä lainsäädännöstä, Tapion tarjoamista palveluista sekä ojitukseen saatavista tuista. Myös muiden ryhmien aikana esitellään metsälainsäädäntöä, käsitellään samoja aihepiirejä kuin metsäpolitiikassa, sekä annetaan tietoa valtion tuista. Tapion vaikutus taskukirjoissa näkyy siinä, että metsänparan-nusta käsitteleviä aiheita on mukana paljon.
  • Nerg, Kari (Helsingin yliopisto, 2009)
    Cost-effective mitigation of climate change is essential for both climate and environmental policy. Forest rotation age is one of the silvicultural measures by which the forest carbon stocks can be influenced with in accordance with the Kyoto Protocol, Article 3.4. The purpose of this study is to evaluate how forest rotation age affects carbon sequestration and the profitability of forestry. The relation between the forest rotation period optimizing forest owners’ discounted net returns over time and rotations which are 10, 20 and 30 years longer than the optimal rotation is examined. In addition, the cost of lengthening the rotation period is studied as well as whether carbon sequestration revenues can improve the profitability of forestry. The data used in the study consist of 16 stands located in Southern Finland. The main tree species in these stands were Norway spruce and Scots pine. Forest simulation tool MOTTI was used in the analysis. The results indicate that by lengthening the rotation period forest carbon stocks increase. However, as the rotation period is lengthened by more than 10 years, as a result of the diminishing growth curve, the rate of carbon sequestration slows down. The average discounted cost of carbon sequestration varied between 2.4 – 14.1 €/tCO2. Carbon sequestration rates in spruce stands were higher and the costs lower than those obtained from pine stands. The absence of carbon trading schemes is an obstacle for the commercialization of forest carbon sinks. In the future, research should concentrate on analysing what kind of operational models of carbon trading could be feasible in Finland.
  • Ahlberg, Magnus (Helsingin yliopisto, 2006)
    The general change in the population structure and its impacts on the forest ownership structure were investigated in the thesis. The research assumed that the structural change in society has an effect on the outlook of the non-industrial private forest ownership. The changes in the structure of society were mainly restricted to population, education and occupation structures. The migration of the rural population into cities was also taken into consideration. The structural changes both in society and the non-industrial private forest ownership were examined as phenomena and their development directions were investigated since the middle of the 1970s. It could be established that the changes in the structures were mainly of the same kind in society as in forest owner structure. The clearest similarities between the changes in population and forest owner structure could be found in an increased mean age, a decrease in the 18 to 39 age bracket, those without a degree and in the farmers' shares. Furthermore it could be stated that migration into cities had taken place among both the forest owners and the general population. The main part of the research was concentrated on estimating regression models that explain the non-industrial private forest ownership change by the structural change in the population. A panel data was gathered from population statistics and previous forest ownership research information. The panel contained the years 1990 and 1999. With the assistance of the panel data it was possible to estimate regression and fixed effects' models that explained the structural changes in the non-industrial private forest ownership by evolution in the whole population. In the use of the estimated models authorities' forecasts considering the population were exploited. Only a few of the estimated models were statistically significant. This could be explained due to lack of a larger panel data. In addition the structural change of the non-industrial forest ownership was forecasted by trends.
  • Kraama, Mikko (2015)
    The study examines views of the family forest owners on the profitability of forestry, profitability factors related service needs, and possibilities to improve profitability. The data were collected by interviewing 19 forest owners who are members of the Forest Management Association Päijät-Häme. The employed method was semi-structured interview. In addition, structured questionnaires were used to collect information on the forest ownership objectives. The results consist of the conceptualization of forest owners’ attitudes in terms of forestry profitability, typology of the forest owners’ profitability views, types of forest owners’ information service needs and classification of attitudes towards the profitability of information services. Forest owners had various views on profitability. They were mainly interested in utilizing their forests. However, forest owners' knowledge and abilities to utilize the profitability concepts were incomplete. The economic information services could provide a solution to this problem. Services for forest owners could indicate the potential total economic value of forests. The forest owners could be encouraged to implement actions to improve profitability by showing and digesting the gap between their current and the potential situation. Profitability services could be implemented in interaction with the forest owners, information and personal advice. The government could influence the profitability of the non-industrial forestry by providing incentives to build up and utilize the services.
  • Kumela, Hanna-Mari (Helsingin yliopisto, 2005)
    Tutkimuksen tavoitteena on selvittää metsänomistajien suhtautumista luonnonarvokauppaan ja sitä, millä perusteilla he osallistuvat tai eivät osallistu luonnonarvokauppaan. Samalla selvitetään myös millainen on metsänomistajien näkökulmasta hyväksyttävä ja omistajien intressit huomioiva suojelusopimus. Tutkimuskohteena ovat satakuntalaiset ja mikkeliläiset metsänomistajat. Tutkimus kuuluu yhteiskuntatieteelliseen ympäristötutkimukseen. Luonnonarvokauppa on taloudellinen ohjauskeino, jolla pyritään edistämään luonnon monimuotoisuuden säilymistä ja parantumista talouskäytössä olevilla alueilla. Luonnonarvokaupassa maanomistaja ylläpitää tiettyjä luontoarvoja rajatulla kohteella korvausta vastaan. Sopimukset perustuvat vapaaehtoisuuteen ja ne solmitaan määräajaksi. Sopimuksen päätyttyä alueen käyttö jatkuu maanomistajan haluamalla tavalla. Luonnonarvokaupan kokeiluhanke alkoi Satakunnassa kesäkuussa 2003. Tässä tutkimuksessa luonnonarvokauppaa lähestytään ympäristötietoisuuden näkökulmasta. Ympäristötietoisuudella tarkoitetaan ympäristöä koskevien arvojen, asenteiden ja toiminnan muodostamaa kokonaisuutta, jolle tieto ympäristöstä ja siinä ilmenevistä ongelmista muodostaa perustan. Osallistuminen luonnonarvokauppaan vaatii metsänomistajalta tietoa luontoarvoista ja kiinnostusta sitoutua luonnonsuojeluun. Myös muun muassa omistajan elämäntilanne, perhesuhteet sekä taloudelliset resurssit vaikuttavat osallistutaanko luonnonarvokauppaan vai ei. Luonnonarvokauppa pitää sisällään kaikki ympäristötietoisuuden osat, tiedollisen, affektiivisen sekä toiminnallisen osan. Tutkimuksessa hahmotettiin viisi metsänomistajatyyppiä, joiden avulla esitettiin metsänomistajien näkemyksiä luonnonarvokaupasta ja siihen osallistumisesta. Metsänomistajatyypit jaettiin kahteen luokkaan, hyötyryhmään ja kulttuuriryhmään, sen mukaan miten vahvasti metsän taloudellinen hyötykäyttö oli luonnonarvokauppaan suhtautumisen taustalla. Hyötyryhmään kuuluivat metsä tulonlähteenä, erikoisuuksien suojelu ja lisähyödyn tavoittelu -tyypit sekä kulttuuriryhmään luonnon seuraaminen ja koskemattoman luonnon suojelu -tyypit. Hyötyryhmän metsänomistajatyypit näkevät metsän taloudellisen hyödyntämisen ensisijaisena metsän käyttömuotona. Metsä tulonlähteenä -tyypin metsänomistaja ei ole innokas osallistumaan luonnonarvokauppaan. Erikoisuuksien suojelu -tyypin metsänomistaja haluaa suojella vain talousmetsästä poikkeavia alueita, joita voi käyttää virkistäytymiseen. Lisähyödyn tavoittelu -tyypin metsänomistaja osallistuu luonnonarvokauppaan vain, jos siitä on mahdollista hyötyä taloudellisesti tai muuten esim. säilyttämään kesämökin rauhan. Kulttuuriryhmässä taloudellinen intressi ei yksin johda toimintaa vaan myös muut intressit kuten virkistyskäyttö ja aineettomat arvot vaikuttavat metsänomistajien käyttäytymiseen. Molemmat kulttuuriryhmän tyypit ovat potentiaalisia luonnonarvokauppaan osallistujia. Luonnon seuraaminen -tyypin metsänomistaja haluaa suojella pieniä maisemallisesti kiinnostavia alueita. Koskemattoman luonnon suojelu -tyypin metsänomistaja voisi suojella luontoa ilman sopimustakin mutta korvauksen avulla alueiden määrä ja koko voivat olla suurempia. Kaikille metsänomistajille vapaaehtoisuus oli elinehto sopimuksen solmimiselle ja korvauksen suuruus vaikutti mukaan lähtemiseen ja tyytyväisyyteen. Hyvin tärkeää oli sopimuksen kokonaisuus ja metsänomistajien metsänkäytön intressien huomioiminen. Tutkimuksessa selvisi, että luonnonarvokauppaan osallistumista ei herättänyt niinkään metsänomistajien halu suojella luontoa vaan pikemmin jonkinasteinen hyödyn tavoittelu. Luonnonarvokaupasta saadun hyödyn laatu vaihteli metsänomistajatyypeittäin. Luonnonarvokauppa nähtiin enemmän metsäviranomaisten kuin ympäristö- tai luonnonsuojeluviranomaisten työkaluna. Luonnonarvokaupalla suojellaan talousmetsien luonnonarvoja metsätaloudessa tunnetuilla keinoilla. Kokonaisuudessaan suhtautuminen luonnonarvojen säilyttämiseen on kuitenkin muuttunut luonnonarvokaupan myötä myönteisemmäksi. Muutos toiminnan tasolla kertoo myös näiden metsänomistajien ympäristötietoisuuden muutoksesta.
  • Mattila, Osmo (2011)
    Suomessa metsänomistajille on tarjolla neljäntyyppisiä eri palveluita metsänhoidossa, puukaupassa, omaisuudenhoidossa ja informaatiopalveluissa. Palveluita tarjoaa joukko hyvin erikokoisia organisaatioita, joista osa toimii markkinalähtöisesti toisten tarjotessa palveluitaan lakiperusteisesti. Metsäalan palvelumarkkinat ovat nyt murrosvaiheessa, ja muutoksia on tapahtumassa sekä tarjonta- että kysyntäkentässä. Metsänomistajille tarjottavien palveluiden markkinoita ei tarjoajanäkökulmasta ole aiemmin tutkittu kattavasti. Tutkimukset ovat usein keskittyneet suppeasti johonkin palvelulajiin, eikä kokonaiskuvausta palvelumarkkinoista omaisuudenhoitopalvelut mukaan lukien ole ollut tarjolla. Tarjoajakenttään on odotettavissa muutoksia, sillä metsäalan palvelumarkkinoiden rahoituspohjaa ollaan muuttamassa, jolloin markkinoiden kilpailu vapautuu nykytilanteeseen verrattuna. Muutokset koskevat etenkin lakisääteisten organisaatioiden toimintaa, mutta ne tulevat vaikuttamaan koko toimialaan. Kysyntäkentässä aiempi tutkimus on ollut kattavampaa. Etenkin metsänomistajarakenteen muutosta, joka johtuu pääasiassa metsätilojen siirtymisestä kaupungistuneelle sukupolvelle, on tutkittu runsaasti. Lisäksi palveluiden kysyntään vaikuttavia tekijöitä ja palvelun eri laatu-ulottuvuuksia on tutkittu. Voidaan kuitenkin epäillä, kyetäänkö markkinoilla tarjoamaan sellaisia palveluita, jotka todella kattavasti tyydyttävät metsänomistajien tarpeita ja pystyvät tarjoamaan sellaisia hyötyjä, joista ollaan valmiita maksamaan. Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu nykyisiä metsäpalvelumarkkinoita, sillä kokonaiskuvan luominen nykytilanteesta tarjoaa pohjan tulevien muutoksien ennakoimiselle. Tutkimusmenetelmänä on käytetty kvalitatiivista sisällönanalyysiä, ja tarkastelun kohteena on ollut palveluntarjoajien metsänomistajille suuntaama markkinointimateriaali – pääasiassa tarjoajien internetissä oleva materiaali. Markkinointimateriaalien tukena on käytetty palveluorganisaatioiden edustajien ja alan asiantuntijoiden teemahaastatteluita. Palveluita ja organisaatioita on tarkasteltu niiden asiakkaan kokemien hyötyjen pohjalta, joita markkinoinnissa palveluihin ja palveluntarjoajiin on pyritty liittämään. Teoreettisesti taustalla on käytetty mallia kuluttajan valintakriteereistä hankintapäätöstä tehtäessä. Tulosten perusteella on löydettävissä kysynnän kannalta kriittisiä palveluita, joiden ympärille palvelukokonaisuuksia on rakennettu. Metsänomistamisen odotetaan olevan kannattavaa, joten eräs palveluntarjonnan haasteista syntyy alan tarpeesta rahoittaa itsensä mielekkäällä aikajänteellä. Tämä luo tarpeen tuloja synnyttävien palveluiden yhdistämiseen kokonaisuuksiksi kustannuksia aiheuttavien, mutta muita hyötyjä tuottavien palveluiden kanssa. Tarjoajien kannalta tärkeää on kyetä luomaan asiakkaita hyödyttäviä palvelukokonaisuuksia muuttuville markkinoille.
  • Halmeenmäki, Elisa (2014)
    Boreaaliset metsät toimivat tärkeinä metaanin nieluina globaalissa metaaninvaihdossa maaekosysteemien ja ilmakehän välillä. Viimeaikaiset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että boreaalinen metsä voi ajoittain myös päästää metaania ilmakehään. Myös kasvillisuuden on havaittu voivan päästää metaania. Boreaalisen metsän metaanidynamiikan ja metaanipäästöjen tarkempi selvittäminen on tärkeää ja ajankohtaista, koska metaani on hyvin voimakas kasvihuonekaasu ja sen pitoisuus ilmakehässä kasvaa. Tässä tutkimuksessa tutkin metsänpohjan ja ilmakehän välistä metaaninvaihtoa maakammiomittauksilla. Mittauspaikka sijaitsee Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäaseman boreaalisessa mäntyvaltaisessa (Pinus sylvestris) kangasmetsässä, SMEAR II -tutkimusasemalla. Tutkimusta edeltävänä kesänä SMEAR II -asemaa ympäröivän metsän latvuston yläpuolelta mitattiin metaanipäästöjä, joten tämän tutkimuksen erityisenä kiinnostuksen kohteena olivat mahdolliset metsänpohjan metaanipäästöt. Tein mittaukset staattisella kammiomittausmenetelmällä yhteensä 54 kammiolla toukokuusta syyskuuhun alueellisen ja ajallisen vaihtelun selvittämiseksi. Lisäksi tutkin maan lämpötilan ja kosteuden, ilman lämpötilan, sadannan, fotosynteettisesti aktiivisen säteilyn (engl. photosynthetically active radiation, PAR) ja rahkasammalpeitteisyyden (Spaghnum sp.) vaikutusta metaanivoihin. Tutkimus osoitti, että mittausalueen metsän pohja toimi keskimäärin metaanin nieluna, mutta pienet soistuneet alueet päästivät ajoittain huomattavia määriä metaania. Koko mittausjakson keskimääräinen metaanivuo mittausalueella oli −4,0 μmol CH4 m−2 h−1, mikä vastaa aiempien tutkimusten perusteella tyypillistä keskiarvoa boreaalisen metsämaan metaanivuosta. Metaanipäästöjä mitattiin pääasiassa kahdesta mittauspisteryhmästä kesän alkupuolella, jolloin maan kosteus oli suurimmillaan. Maan kosteus ja rahkasammalten (Spaghnum sp.) peittävyys kammion sisällä olivat tärkeimmät metaanivuohon vaikuttavat tekijät. Metaanivoiden todettiin olevan positiivisessa yhteydessä näiden lisäksi myös fotosynteettisesti aktiivisen säteilyn eli PAR-säteilyn kanssa, mikä osoittaa, että kasvillisuus todennäköisesti vaikuttaa metaanivuohon. Maan lämpötila puolestaan oli käänteisesti yhteydessä metaanivoiden kanssa. Metsänpohjan metaanipäästöt tulivat vain osittain samalta suunnalta kuin edellisenä vuonna ekosysteemitasolla havaitut metaanipäästöt. Vaikka metsänpohjan metaanipäästöt olivat paikallisesti hyvin suuria, niitä esiintyi vain hetkellisesti ja siten tämän tutkimuksen perusteella metsänpohja ei vaikuttaisi olevan merkittävä alueellinen metaanin lähde. Edelleen jää selvitettäväksi, mistä mahdolliset metaanipäästöt tulevat ja havaitaanko metaanipäästöjä mastomittauksilla tulevina vuosina. Suuren ajallisen ja paikallisen vaihtelun vuoksi on tärkeää mitata metaanipäästöjä eri vuosina ja eri kokoluokan menetelmillä. Mastomittauksiin ja maakammiomittauksiin perustuvien metaanivoiden keskinäinen vertailu toteutetaan, kun saadaan mittaustuloksia molemmista menetelmistä samanaikaisesti. Näin saadaan tietoa metsän pohjan ja latvuston merkityksestä metsän metaanivuohon.
  • Schrader, Marko (2011)
    Liito-orava (Pteromys volans) on havumetsävyöhykkeen varttuneissa sekametsissä esiintyvä pieni yöaktiivinen nisäkäs. Suomen liito-oravakannan on arvioitu taantuneen viimeisten vuosikymmenien aikana ja laji on luokiteltu Suomessa vaarantuneeksi. EU:n luontodirektiivissä liito-orava on mainittu erityistä suojelua vaativana lajina, jonka lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei saa hävittää. Liito-oravan suosimat varttuneet kuusivaltaiset sekametsät ovat yleisiä useiden suomalaisten kaupunkien taajama-asutusten tuntumissa. Näihin metsiin kohdistuu suuri kaavoituspaine. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää metsämaiseman rakenteen muutoksen vaikutusta liito-oravaan ja arvioida eroavatko kaupunki- ja metsätalousalueet liito-oravan elinympäristönä. Selvitin Tampereen kaupungin ja Kangasalan kunnan alueella sijaitsevan tutkimusalueen metsärakenteen muutokset vuosina 1966—2004 ja liito-oravaesiintymät vuonna 2004. Tarkoituksena on selvittää miten metsärakenteen muutos on vaikuttanut alueen liito-oravakantaan ja liito-oravien esiintymiseen. Ilmakuvatulkinnalla rajasin 52 km2 kokoisen tutkimusalueen metsät niiden rakenteen perusteella metsäkuvioihin. Keväällä 2004 kartoitettiin tutkimusalueen liito-oravaesiintymiä ja kirjasin metsäkuvioiden tärkeimmät puustotiedot. Luokittelin kaikki metsäkuviot neljään, liito-oravalle soveltuvuuteen perustuvaan luokkaan. Paikkatieto-ohjelmassa annoin kullekin kuvioluokalle eri värin ja lopputuloksena oli monivärinen kartta josta pystyy helposti havaitsemaan liito-oravalle soveltuvat, sopimattomat sekä liikkumiseen soveltuvat alueet. Ilmakuvatulkinnalla tein vastaavia karttoja myös vuosille 1966, 1979, 1987 ja 1995. Metsäkuviotietojen perusteella laskin eri vuosille pirstoutumista kuvaavan läheisyysindeksin. Aiemmin Etelä-Suomesta saatuja liito-orava radiopantatutkimustuloksia ja monivuotisia kartoitustuloksia vertailuaineistona käyttäen tein arvion liito-oravaesiintymien määrän kehityksestä vuosina 1966–2004. Tutkimusalueen liito-oravakartoituksessa löysin 318 papanahavaintopaikkaa. Papanahavainnoista 78 % olivat enintään 500 m päässä lähimmästä ihmisasutuksesta. Tampereen kaupungin alueen havainnoista 73 % sijaitsevat Tampereen kaupungin omistamilla alueilla. Liito-oravalle sopivien metsien pinta-ala on vuosina 1966–2004 laskenut 48,8 %. ja liito-oravalle sopimattomien alueiden pinta-ala on kasvanut 22 %. Liikkumiselle soveltuva metsäpinta-ala on kasvanut 46,3 %. Liito-oravalle sopivien laikkujen keskikoko on laskenut 13,1 hehtaarista 4,7 hehtaariin ja alue on voimakkaasti pirstoutunut. Arvion mukaan Tampereen tutkimusalueen asuttujen liito-orava elinpiirien määrä on laskenut vuosina 1966–2004 yli 59 %. Tutkimusalueen metsiköiden kehitys on ollut vastaava kuin muilla metsätalousalueilla eteläisessä Suomessa. Kaupungin läheisyys ei ole merkittävästi vaikuttanut kehitykseen. Metsänhakkuiden ja asutuksen pirstomassa maisemassa viherkäytävien merkitys korostuu. Kuitenkin suuri osa liito-oravaesiintymistä sijaitsee kaupungin mailla ja jäljellä oleva soveltuvan metsän määrä on niin pieni ja pirstoutunut, että tulevaisuuden kaavoitustoimilla ja metsänkäsittelyllä tulee olemaan suuri vaikutus paikalliseen liito-oravakantaan.
  • Oja, Mari (2014)
    Metsäpeuran kannanhoidon ja suojelun tukemiseksi suunnitellaan palautusistutuksia. Yksi mahdollinen kohde on Isojoen seutu. Palautusistutuksiin liittyen Isojoella järjestettiin metsäpeurafoorumi palautusistutusten sosiaalisten vaikutusten kartoittamiseksi huhtikuussa 2013. Tässä tutkimuksessa syvennetään foorumista saatua antia ja jatkaa hyväksyttävyyden ja metsäpeuran vaikutusten analysointia. Tutkimuksessa haastateltiin yksitellen 20 satunnaisesti valittua henkilöä, jotka oli kutsuttu metsäpeurafoorumiin, mutta missä he eivät olleet läsnä. Haastattelumalli ja tehtävät kopioitiin metsäpeurafoorumista aineiston vertailukelpoisuuden vuoksi. Kevään ja syksyn aineistoja vertailtiin keskenään ja syksyllä kerättyä uutta aineistoa analysoitiin myös omana kokonaisuutenaan. Vertailulla tarkasteltiin kevään aineiston edustavuutta ja samalla menetelmän käyttökelpoisuutta. Keskeisimpinä tuloksina havaitaan positiivinen suhtautuminen metsäpeuran palautuksia kohtaan, mutta toisaalta myös huoli esimerkiksi mahdollisten suurpetojen ja liikennevahinkojen lisääntymisestä. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että metsäpeura on Isojoelle tervetullut, kunhan metsäpeuran mahdollisesti aiheuttamat vahingot pyritään tunnistamaan jo suunnitteluvaiheessa ja huomioimaan toteutusvaiheessa. Asukkaiden keskinäiset ristiriidat esimerkiksi mahdollisesta metsäpeurasaaliin jaosta tulevaisuudessa sekä metsäpeuran kulttuuriset vaikutukset jäivät vähiten merkittäviksi. Itse metsäpeuran palautusistutushanke sai paljon positiivista palautetta ja palautusistutusten positiiviset vaikutukset koettiin usein merkittäviksi. Kevään ja syksyn haastattelujen tulokset poikkesivat vain vähän toisistaan huolimatta siitä, että syksyn haastatteluissa oli mukana enemmän ihmisiä, jotka eivät olleet juurikaan perehtyneet aiheeseen. Tämä tutkimus osoittaa, että keväällä järjestetty metsäpeurafoorumi on toimintamallina tarkoituksenmukainen, ja että foorumissa käytetty sosiaalisten vaikutusten arviointimenetelmä edistää riistahallinnon ja kansalaisten vuorovaikutusta riista-asioissa. Vastaavanlaisia foorumeita suunniteltaessa on kuitenkin hyvä kiinnittää huomiota foorumin ajankohtaan sekä tapoihin, joilla tavoitetaan ihmiset, joiden toivotaan osallistuvan.
  • Yrjänä, Jouni (Helsingin yliopisto, 2009)
    The Forest devil. Businessman Erik Johan Längman (1799 1863) in the transition of economic system In Finnish historiography, Erik Johan Längman (1799-1863) bears a bad reputation of his own level: a mean, profit-seeking businessman who did not care too much about methods in his operations. Although little known, Längman has been praised as one of the pioneers of modern industry in the Grand Duchy of Finland, which belonged to the Russian Empire. From the mid 1830s Längman owned iron mill and several sawmills around the country. The growing demand of the markets in the 1830s, especially in Great Britain, marked a strong stimulus to Finnish lumber industry. At the same time claims for stricter rule over the sawmill industry were raised by high officials. The momentum of the conflict, the Forest Act of 1851, brought an end to illegal overproduction. In this biography, particular emphasis is laid on the entrepreneurial behaviour of Längman, but also on the effect the entrepreneurs had on the Crown s policies. On the other hand, how did the limitations imposed by the Crown guide the actions of the sawmill owners? The solutions adopted by the sawmill owners and the manoeuvring of the government are in a constant dialogue in this study. The Finnish sawmill industry experienced a major change in its techniques and methods of acquiring timber during the 1830s. Längman particularly, with his acquisition organisation, was able to find and reach faraway forests with unexpected results. The official regulating system with its strict producing quotas couldn t follow the changes. When the battle against the sawmill industry really started on, in 1840, it didn t happen for the benefit of iron industry, as argued previously, but to save Crown forests from depletion. After the mid 1840s Längman and the leader of the Finnish nationalistic movement, J. V. Snellman questioned the rationality of the entire regulation system and in doing so they also posed a threat against the aristocratic power. The influential but now also badly provoked chairman of the economic division of senate, Lars Gabriel von Haartman, accused the sawmill-owners harder than ever and took the advantage of the reactionary spirit of imperial Russia to launch the state forest administration. Längman circumvented the conditions of privileges, felled Crown forests illegally and accusations were brought against him for destroying his competitors. The repeated conflicts spoke primarily about a superior business idea and organisational ability. Although Längman spent his last years mostly abroad he still had interests in Finnish timber business when the liberation of sawmill-industry was established, in 1861. Surprisingly, the antagonism around the Crown forests continued, probably even more heated.
  • Mäki, Olli (2009)
    Sustainable forestry has been the primary principle of Finnish forest policy for decades. However the concept has extended to areas of ecological and socio-cultural sustainability alongside with the more usual economic sustainability. Goals for the use of forests have multiplied and made an impact on forest legislation and policy programmes. Timber production remains as the main objective of forest policy but other objectives, such as carbon sequestration and preservation of forest biodiversity, have also reached the policy agenda. The co-production of material and immaterial goods in forests is not straightforward and the conflicts can prevent a consistent implementation of sustainable forestry. The purpose of the study is to develop a comprehensive evaluation matrix (or table) in order to determine the logic and structure of forest policy instruments. The matrix comprises the evaluation of goals, motivation, effects and effectiveness of instruments. Theories considering process and impact evaluations are used in the analysis. Furthermore, the table is tested in practice by examining the following three policy instruments: 10§ of the Forest Act, public funding for tending of young stands and public forest planning. Content analysis was used in examining the data set of policy documents. The evaluation matrix enables a systematic assessment of policy instruments. It provides information on the consistency of the aim and effects of the instrument. Certain points in the table were sometimes difficult to fill in, but the reason can be in the structure of the instrument that public documents provide rather than in the structure of the matrix. In general, more detailed information on policy goals and motivation of the instruments would make public forest policy more transparent. In addition, the use of indicators that measure effectiveness should be further increased for easier evaluation of policy effectiveness.
  • Multanen, Eeva (1991)