Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12359-12378 of 24771
  • Haiminen, Niina (Helsingin yliopisto, 2008)
    Segmentation is a data mining technique yielding simplified representations of sequences of ordered points. A sequence is divided into some number of homogeneous blocks, and all points within a segment are described by a single value. The focus in this thesis is on piecewise-constant segments, where the most likely description for each segment and the most likely segmentation into some number of blocks can be computed efficiently. Representing sequences as segmentations is useful in, e.g., storage and indexing tasks in sequence databases, and segmentation can be used as a tool in learning about the structure of a given sequence. The discussion in this thesis begins with basic questions related to segmentation analysis, such as choosing the number of segments, and evaluating the obtained segmentations. Standard model selection techniques are shown to perform well for the sequence segmentation task. Segmentation evaluation is proposed with respect to a known segmentation structure. Applying segmentation on certain features of a sequence is shown to yield segmentations that are significantly close to the known underlying structure. Two extensions to the basic segmentation framework are introduced: unimodal segmentation and basis segmentation. The former is concerned with segmentations where the segment descriptions first increase and then decrease, and the latter with the interplay between different dimensions and segments in the sequence. These problems are formally defined and algorithms for solving them are provided and analyzed. Practical applications for segmentation techniques include time series and data stream analysis, text analysis, and biological sequence analysis. In this thesis segmentation applications are demonstrated in analyzing genomic sequences.
  • Tuura, Minna-Maria (2013)
    Tässä pro gradu–tutkielmassa tarkastellaan viiden eri ministeriön toiminta- ja taloussuunnitelmien avulla New Public Management (NPM) ja Post New Public Management (post-NPM) –ilmiöiden esiintymistä ministeriöissä ja niiden hallinnonaloilla. Tutkielman tarkoituksena on pyrkiä selvittämään, voidaanko ajanjaksojen välillä sanoa tapahtuneen muutosta kohti jompaakumpaa ilmiötä. Julkisen hallinnon johtamiskulttuurin oletetaan pohjautuvan NPM-ajattelun tuomaan muutokseen julkisen sektorin toiminnassa, jonka seurauksena julkinen sektori on omaksunut yksityisen sektorin johtamisoppeja, muuttaen johtamiskulttuuria enenevästi tulosorientoituneeksi. Tutkielmassa omaksutun perusolettamuksen mukaisesti NPM-ajattelu on muokannut julkista sektoria yritysmaailman oppien mukaisesti, jonka seurauksena hallinnon johtamisen suunnittelun asiakirjoista tulisi käydä ilmi NPM-ajattelun vaikutus, etenkin toiminnan tuloksellisuuteen viittaavien käytäntöjen muodossa. Tutkimuksen aineistona ovat viiden ministeriön toiminta- ja taloussuunnitelmat kahdelta eri ajanjaksolta. Jotta tutkielmaa varten muodostettuihin tutkimuskysymyksiin liittyvistä ilmiöistä saataisiin mahdollisimman monipuolista tietoa, päädyttiin kvalitatiiviseen tutkimukseen. Tutkielman aineiston käsittely ja analyysi toteutetaan kvalitatiivisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksellisissa valinnoissa on päädytty luomaan kolme kategoriaa, joiden piirteitä pyritään havaitsemaan tutkielman aineistosta. NPM-ilmiö, toiminnan tuloksellisuuden arvioimiseen viittaavat menetelmät sekä post-NPM-ilmiö edustavat kolmea kategoriaa, joiden määritelmien avulla aineisto on pilkottu laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Käytetty menetelmä viittaa teorialähtöiseen analyysimenetelmään, mutta tutkielman toteutuksessa on pyritty tuomaan myös esille teoriasidonnaisen lähestymistavan piirteitä haastamalla käytetyn teoriakentän ennakkoasetelmia. Tutkimustuloksista käy ilmi NPM-ilmiöiden etabloituminen Suomen julkisen hallinnon johtamiskulttuurissa. NPM-ilmiöiden osalta tutkimustuloksina voidaan esittää ministeriöiden toiminta- ja taloussuunnitelmien rakenteiden ja sisällön yhdenmukaistuminen tutkielmassa määriteltyjen ajankohtien välillä, sekä uudemmissa toiminta- ja taloussuunnitelmissa esiintyvä kilpailukyvyn kasvuun painottuva ilmiö. Post-NPM-ilmiöiden parista selkeimmin tunnistettavissa ovat viittaukset hallintorajat ylittävän yhteistyön voimakkaaseen kasvutarpeeseen sekä kansainvälistymiseen. Post-NPM-ilmiöiden havaitseminen ministeriöiden toiminta- ja taloussuunnitelmista oli odotetusti haastavaa. Tulokset tukivat tutkimuskysymysten yhteydessä esitettyjä oletuksia NPM- ja post-NPM-ilmiöiden esiintymisestä ministeriöiden tulevaisuuden suunnittelua käsittelevissä asiakirjoissa. Tutkimustuloksissa painotettu yhteistyö sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla kuvastavat ministeriöiden ja niiden hallinnonalojen kohtaamaa muutosta, jonka alkuperä on organisaatioiden rajojen ulkopuolella. NPM- ja post-NPM-ilmiöt eivät ole toisiaan poissulkevia, joten molempien suuntausten olemassa oloa ja kehittymistä odotettiin esiintyvän ministeriöiden toiminta- ja taloussuunnitelmissa.
  • Magi, Maria (2007)
    1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alkupuolella hallinto kohtasi länsimaissa merkittäviä, sen toiminnan tehostamiseen tähtääviä uudistuksia. Strategioiden laatiminen ja toimeenpano tulivat näiden uudistusten myötä ajankohtaisiksi. Strategioiden toimeenpanovaihetta tarkasteleva implementaatiotutkimus antaa hallinnon tehostamispyrkimysten kannalta ristiriitaisen käsityksen strategiatyön tehokkuudesta. Implementaatiotutkimus on osoittanut, että strategioiden toimeenpanoon liittyy erilaisia toimeenpanoa hidastavia ja vaikeuttavia tekijöitä. Tutkielmassa tarkastellaan kansallisen laajakaistastrategian alueellista implementaatiota kahdessa maakunnassa. Teoreettisen taustan tutkielmalle muodostaa implementaatiotutkimus käsitteineen ja viitekehyksineen. Tutkielman keskeisiä käsitteitä ovat ohjausjärjestelmä, ohjaus ja implementaatio. Tutkielman tehtävänä on selvittää strategian implementaatioon ja sen tehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä sekä näiden tekijöiden keskinäistä painoarvoa. Implementaatiotutkimusta on usein kritisoitu siitä, että se on tuottanut listoja toimeenpanoon vaikuttavista tekijöistä selvittämättä tarkemmin tekijöiden keskinäisiä voimasuhteita. Tutkielma on vertaileva tapaustutkimus, jossa kuvataan yksityiskohtaisesti kahden maakunnan laajakaistastrategiaprosessia näitä vertaillen. Kahden maakunnan valinta perustuu kaikki maakunnat kattavaan luokitteluun laajakaistastrategian toimeenpanon kannalta keskeisten sosio-ekonomisten tekijöiden suhteen. Tällaisia tekijöitä ovat maakunnan taloudellinen tilanne, väestön ikärakenne ja asukastiheys. Tutkielman varsinainen tutkimusaineisto kerättiin kahden maakunnan osalta puolistrukturoiduin teemahaastatteluin. Strategian toimeenpanon tehokkuutta määrittelee ennen muuta sitä toimeenpanevan organisaation hallinnollinen järjestelmä. Hallinnollisella järjestelmällä on keskeinen merkitys implementaatioprosessiin osallistuvien tahojen ja henkilöiden sitoutumisen asteeseen, yhteistyön, kumppanuuden ja yhteisten visioiden syntymiseen sekä keskusteluyhteyden luomiseen. Tutkimuksessa on hahmoteltu idea kollegiaalisesta hallinnollisesta järjestelmästä, joka perustuu kumppanuuteen ja alueellisten toimijoiden vahvaan keskinäiseen integraatioon järjestelmän puitteissa. Kollegiaalinen hallinnollinen järjestelmä on sellainen järjestelmä, joka mahdollistaa edellä mainittujen toimeenpanoa helpottavien ja tehostavien tekijöiden syntymisen.
  • Reinikainen, Heli (2005)
    Tutkimuksella pyrittiin hahmottamaan, minkälaista ministeriöiden ja kansalaisten välinen viestintä on, mitä viestinnältä voi odottaa, mikä sitä ohjaa, ketä tieto palvelee tai kuka sen sisällön määrittelee. Tutkimuksen alkuosan tarkoituksena oli löytää erilaisia odotusarvoja ministeriöiden viestinnälle ottaen huomioon toimintaympäristön ja tilanteen muodostamat tekijät. Tavoitteena oli muodostaa viestinnälle malli, joka parhaiten edistäisi kansalaisten osallistumista ja vuorovaikutteisen viestinnän syntymistä kansalaisten ja hallintoviranomaisten välille. Tutkimuksen kirjallisuuskatsaus käsittelee viestinnän funktioita ja informaatiostrategioita, joita valtionhallinnon organisaatioille on löydettävissä. Tutkimustavoitetta selvitettiin analysoimalla ministeriöiden viestintää ennen EU-kansanäänestystä ja niiden osallistumista äänestystä edeltäneeseen julkiseen keskusteluun. Analyysin teoreettisena viitekehyksenä on käytetty Habermasin kommunikatiivisen toiminnan teoriaa. Ministeriöiden käytännön toiminnasta etsittiin niitä tekijöitä, jotka vaikuttivat eniten siihen, minkälaisena viestintä toteutui. Tutkimuksella pyrittiin viestinnän odotusarvojen ja käytännön tilanteen yhteensovittamisella hahmottamaan realistisemmin ministeriön viestinnällistä roolia ja edellytyksiä toimia kommunikatiivisesti. Ministeriöiden viestintää tarkasteltiin hallinnon näkökulmasta. Tutkimuksessa olivat mukana valtiovarainministeriö, ulkoasiainministeriö, sisäasiainministeriö, liikenneministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työministeriö, oikeusministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Jokaisesta ministeriöstä haastateltiin yksi tiedotuksen henkilökunnan edustaja. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin asiantuntijahaastatteluiden avulla valtioneuvoston kanslian, EU-sihteeristön ja ulkoasiainministeriön Eurooppa-tiedotuksen tehtävät valtionhallinnon EU-tiedottamisessa ennen kansanäänestystä. Aineisto on kerätty syksyllä -94 ja keväällä -95. Haastatteluaineiston analyysi antoi tulokseksi, etteivät ministeriöt ottaneet tehtäväkseen osallistua itse näkyvästi kansanäänestystä edeltäneeseen julkiseen keskusteluun eivätkä myöskään pitää sitä yllä esimerkiksi tuottamalla kansalaisille kohdennettua materiaalia. Ministeriöiden viestintää ei voi luonnehtia yhteisymmärrykseen tähtääväksi kokonaisuudessaan. Ministeriöt jättäytyivät keskustelun ulkopuolelle sivustaseuraajiksi, niiden tehtävänä oli tuottaa tietoa keskustelijoiden käyttöön ja valvoa myös keskustelun asiallisuutta. Ministeriöiden EU-kansanäänestystä edeltänyt viestintä poikkesi hallinnon normaalista viestinnästä siten, etteivät viestinnän tavoitteet nousseet ministeriöiden omasta toiminnasta vaan pikemminkin yhteiskunnallisista tarpeista ja velvoitteista. Saatuja tuloksia ei voi yleistää hallinnon normaaliin toimintaan, mutta ne antavat viitteitä siitä, miten ministeriöt toimivat laajoissa poliittisissa kysymyksissä.
  • Tiili, Minna (Helsingin yliopisto, 2008)
    This study explores strategic political steering after the New Public Management (NPM) reforms, with emphasis on the new role assigned to Government ministers in Finland. In the NPM model, politicians concentrate on broad, principal issues, while agencies have discretion within the limits set by politicians. In Finland, strategic steering was introduced with Management by Results (MBR), but the actual tools for strategic political steering have been the Government Programme, the Government Strategy Portfolio (GSP) and Frame Budgeting. This study addresses these tools as means of strategic steering conducted by the Cabinet and individual ministers within their respective ministries. The time frame of the study includes the two Lipponen Cabinets between 1995 and 2003. Interviews with fourteen ministers as well as with fourteen top officials were conducted. In addition, administrative reform documents and documents related to strategic steering tools were analysed. The empirical conclusions of the study can be summarised as follows: There were few signs of strategic political steering in the Lipponen Cabinets. Although the Government Programmes of both Cabinets introduced strategic thinking, the strategic guidelines set forth at the beginning of the Programme were not linked to the GSP or to Frame Budgeting. The GSP could be characterised as the collected strategic agendas of each ministry, while there was neither the will nor the courage among Cabinet members to prioritise the projects and to make selections. The Cabinet used Frame Budgeting mainly in the sense of spending limits, not in making strategic allocation decisions. As for the GSP at the departmental level, projects were suggested by top officials, and ministers only approved the suggested list. Frame Budgeting at the departmental level proved to be the most interesting strategic steering tool from ministers viewpoint: they actively participated in defining which issues would need extra financing. Because the chances for extra financing were minimal, ministers had an effect only on a marginal share of the budget. At the departmental level, the study shows that strategic plans were considered the domain of officials. As for strategies concerning specific substances, there was variation in the interest shown by the ministers. A few ministers emphasised the importance of strategic work and led strategy processes. In most cases, however, officials led the process while ministers offered comments on the drafts of strategy documents. The results of this study together with experiences reported in other countries and local politics show that political decision-makers have difficulty operating at the strategic level. The conclusion is that politicians do not have sufficient incentive to perform the strategic role implied by the NPM type of reforms. Overall, the empirical results of the study indicate the power of politics over management reforms.
  • Kumpulainen, Saara (Helsingin yliopisto, 2012)
    The purpose of the study was to research miniature textiles as to their history and development as art objects. The study of history focused on the definition of miniature textile, explanation of the phenomenon, and nature of the exhibitions. The data consisted of documents from the London exhibitions of 1974, 1976, 1978 and 1980, and from the Finnish exhibitions of 1984, 1986, 1989 and 2006. The documents were exhibition catalogs, press releases, and articles. The study of miniature textiles as art objects concentrated on the change of their technical and representational characteristics. The researcher documented 99 works of art shown at the Eighth International Baltic Mini Textile Triennial in Gdynia, in August 2010. They were compared with the miniature textiles as documented by the catalog of the First international exhibition of miniature textiles in London, in 1974. The only previous Finnish study on miniature textiles is a thesis written at the University of Art and Design, in 1985. The study follows the strategy of a historical case study. In the analysis, two different methodical approaches were used. Discourse analysis was applied to the study of written documents, while content analysis and typological analysis were used to study pictorial material. ATLAS.ti.6.1 was used as a software tool. The study showed that the definition of miniature textile was very similar in the London and Finnish data, although there were some differences of emphasis. A miniature textile is an object of textile art that can be made of any material with any technique and does not exceed 20 cm by 20 cm by 20 cm in size. The small amount of resources required to make a miniature textile has liberated the artist to experiment with something new, and that is seen to explain the strength of the phenomenon. Low transport costs have helped to arrange international exhibitions. The data revealed a conflict in the question if a miniature textile could be a scale model or not. There were altogether 221 participants in the London exhibitions and 87 in the Finnish exhibitions. In both series of exhibitions, there were persons who were both artists and jury members in the same year. According to the typological criteria developed in the study, there were 14 different types of miniature textile in the Gdynia exhibition. The scope of techniques and materials was larger than in the first London exhibition. The study showed that miniature textiles reflected trends in contemporary textile art.
  • Knuuttila, Anna (2007)
    Aleutian tauti (AD, Aleutian disease) on parvoviruksiin kuuluvan minkin aleutian tauti -viruksen (AMDV, Aleutian mink disease parvovirus) aiheuttama immunokompleksitauti. Se on yleinen kaikissa minkintuottajamaissa aiheuttaen merkittäviä tuotantotappioita tarhaajille. Aleutian taudin taudinkuva vaihtelee viruskannasta ja isäntätekijöistä riippuen. Viruskantoja esiintyy apatogeenisista voimakkaasti patogeenisiin. Siniharmaaturkkiset aleutian-genotyypin minkit (Mustela vison) ovat alttiimpia tartunnalle ja kehittävät vakavamman tautimuodon. Klassiselle AD:lle tyypillisiä piirteitä ovat pysyvä viremia, plasmasytoosi, hypergammaglobulinemia, korkeat vasta-ainetasot, infektiivisten immunokompleksien muodostuminen, vaskuliitti ja glomerulonefriitti. Minkin aleutian tauti -virusta on tutkittu laajalti viimeisen 30 vuoden aikana, mutta tutkimuksia viruksen fylogeniasta on tehty vähän. Lisäksi suomalaisten AMDV-kantojen molekyyliepidemiologiasta ja patogeenisuudesta ei ole ollut tarkkaa tietoa. Tämän tutkimuksen tavoitteina oli: 1) pystyttää menetelmät DNA:n eristämiseen ja AMDV-NS1 (major non-structural protein) –geenialueen osan monistamiseen sekä tutkia näiden menetelmien avulla suomalaisia AMDV-kantoja eri tiloilta löytyneistä luonnollisesti infektoituneista minkeistä; 2) analysoida kyseisiä viruskantoja erilaisilla fylogeniamenetelmillä ja verrata niitä aikaisemmin julkaistuihin kantoihin; 3) arvioida kantojen mahdollisia infektioreittejä, patogeenisuutta, ajallista ja maantieteellistä jakautumista sekä muunteluastetta. Neljästätoista suomalaisesta minkistä viideltä pohjanmaalaiselta ja pohjois-pohjanmaalaiselta tilalta eristettiin viruksen DNA:ta. Tämän jälkeen DNA:sta monistettiin osa NS1-geenistä semi-nested PCR -menetelmää käyttäen. Näiden 14 AMDV-sekvenssin lisäksi 31 ruotsalaista, 4 suomalaista ja 5 muuta viruksen sekvenssiä haettiin GenBank-tietokannasta. Kyseiset sekvenssit analysoitiin käyttäen useita erilaisia fylogeniaohjelmia, -menetelmiä ja -malleja. Parhaiten puun ratkaisi MEGA-ohjelmalla tehty nukleotidisekvenssiin perustuva juurrettu parsimonia-puu. Fylogeneettinen analyysi viittasi siihen, että eri AMDV-kannat jakautuvat kolmeen ryhmään (I-III). Jokaisessa näistä ryhmistä oli suomalaisia AMDV-kantoja. Yksi ryhmä (II) koostui pelkästään pohjoismaisista kannoista. Ryhmän III muodostivat vanhimmat ja vähemmän muutoksia sisältävät kannat. Näytti siltä, että kaikki AMDV-kannat ovat elinvoimaisia, ja että patogeeniset kannat syntyvät de novo lievästi patogeenisista kannoista ja päinvastoin. Puun perusteella voitiin myös päätellä, että AMDV on tullut Suomeen kahteen - kolmeen eri otteeseen. Suomalaisten AMDV-kantojen tai kaikkien kantojen yhteistä maantieteellistä alkuperää ei pystytty puun perusteella luotettavasti selvittämään. Rekombinaatiota tai kantojen ryvästymistä eristysvuoden perusteella ei todettu. Kuten aikaisemmissa tutkimuksissa, myöskään tässä tutkimuksessa ei löydetty selitystä kantojen patogeenisuuseroille. Tutkimuksessa kuvatutut kannat poikkesivat toisistaan nukleotiditasolla 0-14 % ja aminohappotasolla 0-22 %. Tutkimuksessa kuvattiin ensimmäinen AMD-viruksen fylogenia-analyysi Suomessa. Tämä AMDV:n fylogeneettinen puu on myös ensimmäinen AMDV:sta julkaistu nukleotidisekvenssiin perustuva merkkipohjaista menetelmää käyttäen rakennettu ulkoryhmän avulla juurrettu puu. Lisäksi analyysissä oli mukana enemmän viruskantoja kuin aiemmin. Tutkimuksessa pystytetyt viruksen DNA-eristys- ja PCR-menetelmät hyödyttävät myös tulevia tutkimuksia aiheesta. Esimerkiksi uusien sekvenssien kerääminen muista maista, villeistä näätäeläimistä ja freteistä saattaa auttaa muodostamaan tarkempaa kuvaa viruksen sukulaisuussuhteista ja kehityksestä.
  • Häkli, Katja (2013)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella plasmasytoosiin sairastumisalttiuden geneettistä vaihtelua minkeillä ja selvittää plasmasytoosin yhteyksiä hedelmällisyysominaisuuksiin. Tutkimusaineisto saatiin Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry:ltä. Aineisto sisälsi yhden turkistilan plasmasytoositietoja vuosilta 2006 – 2010. Aineistossa oli 27 753 yksivuotiasta naarasminkkiä, joista plasmasytoositestattuja oli 18 478 kpl. Vain yli kolme pentua saaneet naaraat oli testattu. Sairaita aineistossa oli 9,2 %. Sukupuuaineistossa oli 41 573 eläimen tiedot. Tutkimuksessa plasmasytoosiin sairastumista, tiinehtymistä ja penikointia käsiteltiin kaksiluokkaisina joko–tai -ominaisuuksina. Tiinehtyminen oli ilmoitettu muuttujilla 1 = tyhjä ja 2 = tiine. Jos naaras oli saanut pentuja tai luonut tai menettänyt pentunsa, merkittiin tiinehtyminen onnistuneeksi. Penikointia kuvattiin muuttujilla 1 = luonut tai menettänyt pentunsa ja 2 = penikoinut. Pentuekoossa oli ilmoitettu pentujen määrä. Perinnölliset tunnusluvut arvioitiin monen ominaisuuden mallilla restricted maximum likelihood (REML) -menetelmään perustuvalla DMU-ohjelmalla. Tutkittavien ominaisuuksien periytymisasteet olivat pieniä. Plasmasytoosiin sairastumisen periytymisasteen arvoksi saatiin 0,07 joka oli pienempi kuin pentueen vaikutus sairastumiseen. Koska pentuetekijä sisältää osan emon hoitokyvystä, saattaa suuri pentuetekijän vaikutus antaa viitteitä siitä, että myös geneettisellä maternaalitekijällä olisi vaikutusta plasmasytoosiin sairastumiseen. Periytymisaste tiinehtymiselle oli 0,07, penikoinnille 0,04 ja pentuekoolle 0,08. Plasmasytoosiresistenssin ja hedelmällisyysominaisuuksien välillä havaittiin positiivinen geneettinen korrelaatio. Geneettinen korrelaatio plasmasytoosialttiudelle ja penikoinnille oli 0,447 ± 0,132 ja geneettinen korrelaatio plasmasytoosialttiudelle ja pentuekoolle oli 0,290 ± 0,108. Tutkimuksen tulosten perusteella minkkien plasmasytoosiin sairastumisella vaikuttaisi olevan perinnöllisiä eroja. Vaikka ominaisuuden periytymisaste oli matala, on siihen mahdollista vaikuttaa jalostuksen avulla. Plasmasytoosiin sairastumisalttiuden ja hedelmällisyysominaisuuksien välillä havaittiin suotuisa korrelaatio. Kun valintaa tehdään hyvien hedelmällisyysominaisuuksien osalta, valitaan samalla myös vastustuskykyisempiä eläimiä.
  • Kaalikoski, Katri (Helsingin yliopisto, 2002)
  • Kaalikoski, Katri (2002)
    Väitöskirja koostuu kahdeksasta artikkelista ja yhteenvedosta. Tutkimuksen kohteena on englantilaisen moraalifilosofin Iris Murdochin (1919-1999) moraalifilosofinen teoria. Artikkeleissa nostetaan esiin kaksi päälinjaa Murdochin ajattelussa. Yhtäältä tutkitaan hänen lähestymistapaansa "minän" ja ulkomaailman suhteen kuvaamista koskevaan problematiikkaan filosofiassa. Ydinkysymys on tällöin, millä tavalla yksityistä ihmistä ja ihmiselämän kokemusta on pyritty määrittelemään ja kuvaamaan modernissa moraalifilosofiassa sekä mitä seurauksia erilaisilla filosofian ihmiskuvilla on yksilön elämän kokemuksen kannalta. Tutkimuksen toinen linja seuraa Murdochin modernia moraalifilosofiaa ja erityisesti nonkognitivistista etiikkaa kohtaan esittämää kritiikkiä sekä tutkii hänen asemaansa uuden moraalirealismin edelläkävijänä ja nykyisen etiikan teorian kehittäjänä. Väitöskirjassa tarjotun tulkinnan mukaan Murdochin nonkognitivismin kritiikillä ja hänen kognitivistisella moraalirealistisella lähestymistavallaan etiikkaan on ideologinen perusta, joka kytkeytyy "minän" ja ulkomaailman suhdetta koskevaan ongelmaan ja jonka juuret ovat 1800-luvun milliläisessä liberalismissa. Murdochin moraaliteoriaan sisältyvälle ajatukselle kielen ja maailman suhteesta sekä hänen näkemykselleen "minän" suhteesta ulkomaailmaan annetaan tulkinta platonistisen metafysiikan kehyksessä. Hänen metafyysinen moraaliteoriansa näyttäytyy platonistis-pragmatistisena teoriana, jossa ajatus Hyvän ideasta moraalin perustana yhdistyy liberalistis-poliittisiin filosofisiin tavoitteisiin: pyrkimykseen uuden ihmiskuvan pohjalta luoda uudenlaista naturalistista etiikkaa, joka henkilökohtaisella tasolla voisi tarjota yksityisille moraalipohdinnoille vahvan perustan ja joka samalla voisi toimia julkisen yhteiskunnallisen eettisen ajattelun pohjana.
  • Martikainen, Toivo (2013)
    Gradututkielma käsittelee Mathias Rustin vuoden 1987 Moskovan-lentoa, jossa nuori länsisaksalaismies lensi pienkoneella Helsingin Malmilta Neuvostoliittoon ja laskeutui Moskovan Punaiselle torille kenenkään estelemättä. Tarkempi näkökulma on suomalaisviranomaisten suhtautuminen tapaukseen. Erityisesti tutkielmassa pohditaan sitä, kuinka Neuvostoliiton rooli tapauksen toisena osapuolena vaikutti suomalaisten toimintaan ja oliko tapauksessa havaittavissa suomettumiseksi tulkittavaa kumartelua itänaapurin suuntaan. Tutkielman pääasiallinen lähdeaineisto on ulkoasiainministeriön arkiston tapausta koskevat asiakirjat. Alkuperäislähteiden lisäksi tutkielmassa hyödynnetään asianomaisten haastatteluja sekä tietysti tutkimuskirjallisuutta. Tutkimuksen pääasiallinen metodi on lähdekritiikki. Aiheen historiallinen ja teoreettinen viitekehys liittyy Neuvostoliiton 1980-luvun rapautumiseen ja sen romahtamisen kuviteltuun mahdottomuuteen, Suomen paikkaan kylmän sodan maailmassa sekä suomettumisesta käytyyn keskusteluun. Tutkimustulokset paljastavat, että suomalaisviranomaisten toimintaan vaikutti mitä suurimmissa määrin se, että Rust-tapauksen toinen osapuoli oli Neuvostoliitto. Erityisen kumartelevaa toiminta ei kuitenkaan ollut, vaan tapaus hoidettiin vain asiallisesti. Usein käytetystä suomettumisen mittarista, isänmaan edun vaarantumisesta, ei löydy merkkejä. Oli ennen kaikkea Suomen oman edun mukaista selvittää Rust-tapaus perinpohjaisesti. Tutkimus paljastaa Rust-tapauksesta myös aiemmin tuntemattomaksi jääneen jälkiepisodin, oikeusministeri Matti Louekosken ja Neuvostoliiton korkeimman oikeuden presidentin Vladimir Terebilovin Moskovassa Rustin lennon jälkeen käymät keskustelut. Tutkielman perusteella on mahdollista pohtia myös Rustin lennon merkitystä Neuvostoliiton hajoamiselle. Lento vaikutti tutkimustulosten perusteella selkeästi puna-armeijan vaikutusvallan heikkenemiseen ja aiheutti Neuvostoliitolle valtaisan mainetappion. Siinä mielessä lennolla oli oma pieni merkityksensä Neuvostoliiton rapautumisessa ja sen hajoamiseen johtaneessa kehityksessä. Sitä suuremman merkityksen antaminen lennolle olisi kuitenkin selkeän anakronistista.
  • Tång, Åke (1950)
  • Säikkö, Liile (1964)
  • Koponen, Eeva ((Enn)