Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12365-12384 of 27948
  • Ryhänen, Tiia (2014)
    Nucleic acid amplification technologies are widely used in the field of molecular diagnostics and biological research for amplifying and detecting specific nucleic acid sequence. Polymerase chain reaction (PCR) is the most established nucleic acid amplification technology providing a fast, sensitive and highly specific method to amplify nucleic acids. But, as a “point-of-care” – diagnostic tool, PCR still remains limiting due to the need to use complex and heavy instrument. This disadvantage of PCR has lead to development of nucleic acid amplification technologies, which are possible to utilize with a simple and cost-effective device. PCR requires thermocycling between three different temperatures, while these isothermal technologies are possible to use in a constant and low temperature. Over ten different isothermal nucleic acid amplification technologies are described in the literature within past two decades. This literature review is focused on six of these existing isothermal technologies. They are briefly described and their potential applications to point-of-care diagnostics are discussed. The experimental part of the thesis focuses on improving the sensitivity, speed and robustness of isothermal nucleic acid amplification, SIBA technology. This was achieved by investigating the optimum configuration of the invasion oligonucleotide (IO) required dissociation of target DNA duplex. The invasion oligonucleotide contains of three functionally district regions; the seeding-, DNA- and a 2'-O- methyl RNA region. The IO can also contain a few non-cognate bases at the 3’end, inverted dt. It was researched how the length of the seeding- and DNA regions, and the ratio of pyrimidine in the seeding region affect to the amplification speed and specificity. SIBA reaction was tested also with IOs where the 2'-O- methyl RNA bases of the IO were partially replaced by 2'-fluoro RNA bases and the inverted dT removed. The results revealed that a higher ratio of pyrimidine in the seeding region speed up the nucleic acid amplification reaction, but too high ratio can also induce non-specific amplification. The optimal length of the seeding region lies somewhere between 3 and 18 bases. The optimal length of the DNA region is around 35 bases. This study also showed that the inverted dT blocker of the IO is unnecessary in SIBA, and by replacing 2'-O- methyl RNA with 2'-fluoro RNA bases is possible to improve the amplification of target template with mutations. Results presented in this thesis have helped to improve existing knowledge of SIBA-assay design. Future work could focus on investigating the impact of the IO’s 2'-O- methyl RNA region.
  • Koskenkorva, Tiina (2012)
    Elucidation of transporter- and/or metabolic enzyme-mediated drug interactions is important part of early drug development. However the knowledge about clinical consequences of transporter-mediated drug-drug interactions is still limited and more investigation is needed to improve our understanding. MDR1 transporter, widely distributed on the pharmacokinetic barriers in the body (e.g. intestine) and has been shown no limit the bioavailability of drugs. Substrates of MDR1 are exposed to limited intestinal drug absorption and intestinal drug-drug interactions due to inhibition of the transporter. In predicting the clinical significance of an interaction, the principal obstacle has been the limited ability to appropriately scale the preclinical data into in vivo situation. In vitro-in vivo correlations on the extent of MDR1’s influence on absorption and standardized predicting methods for drug-drug interactions using the inhibitory constants (IC50 and Ki) would greatly increase the value of in vitro studies. Current in vitro and in silico methods for prediction of the influence of MDR1 on intestinal absorption and related drug-drug interactions are discussed in the literature review. In addition, the latest regulatory draft guidances (FDA, EMA) are reviewed. Aliskiren has been shown to be a sensitive MDR1 substrate in vivo and high affinity substrate for the transporter in vitro. The objective of the experimental work was to study the MDR1-mediated transport of aliskiren and the related drug-drug interactions in vitro and in silico. Vesicular transport assay was used to obtain kinetic parameters for aliskiren (Km and Vmax) and inhibitor potencies (IC50) for ketoconazole, verapamil, itraconazole and its metabolite hydroxyitraconazole. Ki was further calculated for itraconazole and hydroxyitraconazole. Aliskiren showed high affinity to MDR1 transporter with a Km value 5 μM, consistent to what was reported previously in different assay systems. The interactions between aliskiren and the inhibitors in vitro correlated to the observed interactions in vivo in humans. In addition, hydroxyitraconazole was shown to be a potent inhibitor of MDR1-mediated transport of aliskiren in vitro. This suggests that hydroxyitraconazole may contribute to the pronounced interaction observed between aliskiren and itraconazole in a clinical interaction study. A compartmental absorption and transit (CAT) model with added enterocyte compartments and MDR1 efflux was used to describe the influence of MDR1 on intestinal absorption of aliskiren in humans. The integration of kinetic parameters (Km) from in vitro studies requires further optimization on how to describe the intracellular drug concentrations in the model. Aliskiren is however suitable MDR1 probe substrate to be used in in vitro and in vivo trials in humans and therefore gives a good basis for developing vitro-in vivo predictive models.
  • Hallila, Susanna (2013)
    There is a strong need for new in vitro methods in early drug development that predict in vivo conditions more reliably. One of the prerequisites for successful drug therapy is sufficient permeability. A drug needs to be transported through a cell membrane before it can have a pharmacological effect. Therefore, the drug-cell interactions are studied in the early stage of the drug development process. The literature review of this work covers the traditional in vitro and in silico methods of predicting the permeability of drugs across the intestinal membrane. The widely applied methods are reviewed briefly and the predictability of the methods is evaluated. Moreover, the surface plasmon resonance (SPR) technique is introduced. The principle of SPR and its applications for predicting intestinal permeability using lipid membranes resembling the intestinal membrane and for studying drug-cell interactions are discussed. The advantage of the SPR technique is that it is an optical method which allows real-time monitoring under a constant flow without labeling agents. The aim of the experimental part of this work was to evaluate the suitability of the SPR technique for cell-based studies to monitor drug-cell interactions in native cellular environments. Previously, the SPR technique has been almost merely used in routine biomolecular interaction analysis. Recently, the SPR technique has also been applied to cellbased assays but in those studies the reason for the SPR signal responses is generally poorly discussed. The objective of the experimental study was to evaluate and optimize different cell culturing approaches for living cell sensing for SPR, i.e. cells immobilized on the roof of the PDMS molded flow channel in the SPR instrument and cells immobilized directly on the SPR sensor surface. ARPE-19 cells were immobilized on the PDMS substrates but the challenge of imaging cell monolayers on PDMS molded SPR flow channels suggested that immobilizing the cells directly on the SPR sensor surface would be a more straightforward procedure. Hence, ARPE-19 and MDCKII cell culturing protocols were optimized for successful immobilization of confluent cell monolayers directly on the SPR sensor surface. However, ARPE-19 cells showed poor resistance against shear stress in the flow channel; whereas MDCKII cells showed much better resistance against shear stress in the flow channel. Therefore, only MDCKII cells immobilized on the SPR sensor surfaces were used for drug-cell interaction studies. After three days of culture MDCKII cells were exposed to test compounds in separate SPR measurements. The used test compounds were propranolol, D-mannitol, D-glucose and HSPC:Chol liposomes. During the SPR measurements, the changes in the SPR peak minimum angular position and SPR peak minimum intensity were recorded in real-time, and these were further used for analysis after the measurements. The results showed that clear differences in both SPR signals between propranolol and D-mannitol were observed when the cells were exposed to the test compounds. Propranolol diffuses effectively by the transcellular pathway into cells whereas D-mannitol uses the paracellular pathway. This indicates that the introduced SPR approach may be a potential in vitro method in order to provide real-time information on the permeability of drugs and possibly on cell uptake mechanisms of nanoparticles for a better mechanistic understanding of drug-cell interactions on a cellular level.
  • Danilova, Inga (Helsingin yliopisto, 2010)
    Literary tale of A.M. Remizov (1900’s – 1920’s) The thesis is devoted to a detailed historical-literary description of a tale as a genre tradition in the creative work of Alexei Mikhailovich Remizov (1877-1957), one of the major Russian prose writers of the 20’s century. This very approach allows to specify the place and functional meaning of this genre in literary practice of the writer and to appeal to one of the key problems of the 20-21 century literature history – a specific of modernistic literature composition principle and a role of montage techniques in its formation. Remizov was working on tales during his whole life, though the most productive years of folklore studies fell to 1900’s – 1910’s. During this period he intensively studied folklore materials, narrated several hundreds of folk tales and in 1900’s – 1920’s published eight tale collections which played a significant role in the formation of stylistic and compositional principles of his prose of the 1910’s – 1920’s, especially montage techniques, which in its turn influenced the development of the narrative forms in the Russian post-revolutionary literature. At the same time a tale has specified not only poetics but also problematics of Remizov’s creative work, as when choosing folklore sources the writer always alluded to modern themes and relevant intellectual trends. The current research work, based on various archive materials and a wide spectrum of modern historical-literary data, complies four chapters with a consistent description of creation history, publication and critics’ reviews of Remizov’s tale collections and single tales contributing to his creative evolution characteristic. Furthermore, the work refers to composition and subject of the particular collections. On the whole it enables to follow up genre dynamics. The first chapter of the work is devoted to Posolon’ (Sunwise), the earliest tale collection of Remizov. The main feature of the collection is that its composition is oriented on the agrarian calendar and the subject – on the system of mythological views reflected in the Russian folklore. This very collection to a large extent corresponds to the writer’s views on the myth represented in Pis’mo v redaktsiyu (Letter to the Editor). The history of this manifesto appearing is analyzed in the second chapter. The incident which caused its forthcoming contributed to ‘legitimization’ of Remizov’s narrations as a relevant genre of modern literature and to upgrading the writer in professional hierarchy. The third chapter analyzes Remizov’s collections of 1900’s – early 1920’s, a result of Remizov’s scrupulous work with a specific tale material. He is acting here as a tale repertory researcher and in some cases as a collector as well. The means of such collections’ topical organization is not the myth but the hero of the tale. According to this principle single pieces are grouped into cycles, which then form complicated montage constructs. Texts themselves can be viewed as a sort of hyper-quotations, as they in fact entirely coincide with their original sources. Besides, collections usually have their own ideal patterns. In the fourth chapter a connection of Remizov’s creative work with folk fun culture and a tradition of the folklore noel story is being demonstrated on Zavetnyie skazy (Secret Tales) material. A consistent collections’ history creation analysis convinces us that the tale was a sort of laboratory in which main writer’s prose methods were being worked out.
  • Seitsonen, Oula (Helsingfors universitet, 2004)
    Tutkielmassa käsitellään kiviesineiden käytön jatkumista kivikauden jälkeen Itä-Afrikassa. Rautakauden alku Itä- ja Etelä-Afrikassa liitetään perinteisesti bantuheimojen migraatioon näille alueille. Tämä vallitseva teoria otettiin tässä tutkimuksessa lähtökohdaksi. Afrikasta tunnetaan runsaasti sekä etnografisia että arkeologisia esimerkkejä kiviteknologian säilymisestä paikoin 1900-luvun loppupuolelle. Nämä liittyvät usein perimätiedon perusteella "kivikautisten" metsästäjä-keräilijöiden ja rautakautisten maanviljelijä- ja karjanhoitajayhteisöjen rinnakkaiseloon. Tutkimuskysymystä lähestytään sekä julkaistun että primääriaineiston kautta. Alussa esitellään kirjallisuudesta löytyviä esimerkkejä myöhäisestä kiviesineiden käytöstä, minkä jälkeen käydään tarkemmin läpi Malawin alueelta julkaistu aiheeseen liitettävissä oleva arkeologinen aineisto. Tätä käytetään vertailuaineistona tutkimuksen pääasiallista tapaustutkimusta käsiteltäessä. Pääasiallisena tapaustutkimuksena toimii Viktoria-järven läheisyydessä sijaitsevan Wadh Lang'o:n asuinpaikan kiviesineistön analyysi. Wadh Lang'o:sta tunnetaan pitkä kulttuurisekvenssi, joka kattaa alueen myöhäiskivikautiset ja rautakautiset kulttuurivaiheet. Stratigrafisen aineiston perusteella kiviesineet ovat säilyneet asuinpaikalla käytössä ainakin keskisen rautakauden alkuun. Varhaisimmassa vaiheessa asuinpaikkaa on asuttanut Oltome-kulttuuriin kuuluva väestö. Suurimmat muutokset materiaalisessa kulttuurissa analyysin kattamana aikana ovat aiheutuneet seuraavan kulttuurivaiheen, Elmenteitan-kulttuurin, myötä. Kiviesineistön perusteella Elmenteitan-keramiikan ilmaantuminen asuinpaikalle on liitettävissä idästäpäin Itä-Afrikan hautavajoaman suunnalta tapahtuneeseen migraatioon. Jatkuvuuden puolesta puhuvat esimerkiksi tehdyt kiviraaka-aine valinnat. Vaikuttaa, että edeltänyt Oltome-keraaminen väestö on säilyttänyt vaikutuksensa asuinpaikalla vielä tänäkin aikana. Varhaisrautakautisen Urewe-keramiikan ilmestymiseen asuinpaikalle ei näyttäisi olevan liitettävissä mitään suurisuuntaista migraatiota, toisin kuin vallalla oleva teoria bantumigraatiosta antaisi olettaa. Mahdollisesti uusi keramiikka on omaksuttu spesialistien, esimerkiksi seppien, muuton myötä tai vaeltavien kauppiaiden vaikutuksesta. Kiviesineistö osoittaa jatkuvuutta esimerkiksi mikroliittien morfologisten piirteiden ja käytettyjen raaka-aineiden perusteella. Mahdollisesti Elmenteitan-kulttuurin karjanhoitoa harjoittanut väestö on kyennyt estämään bantusiirtolaisten muuton alueelleen. Rauta ei vaikuta olleen asuinpaikalla missään vaiheessa erityisen yleistä, eikä paikalta tunneta merkkejä raudanvalmistuksesta. Tutkielman lopussa esitellään kaksi vaihtoehtoista mallia, joiden pohjalta myöhäinen kiviesineiden käyttö voisi selittyä. Niistä ensimmäinen perustuu konventinaaliseen käsitykseen, jossa rautakauden alku nähdään bantumigraation seurauksena. Toinen malli perustuu varhaisrautakautisten kulttuuripiirteiden leviämiseen diffuusion avulla. Wadh Lang'o:n tapaustutkimus näyttäisi puhuvan diffuusion puolesta, mutta toisilla alueilla, esimerkiksi Malawissa, migraatio vaikuttaa olevan todennäköisin selitysmalli. Avainsanat: arkeologia, kiviteknologia, Itä-Afrikka, Oltome, Elmenteitan, Urewe, bantumigraatio, myöhäiskivikausi, rautakausi
  • Kuorilehto, Markku (Helsingin yliopisto, 2014)
    Markku Kuorilehto Lithovius-pappissuvun palkkaus ja pappilat Limingan pitäjässä 1575 1730 Pohjois-Pohjanmaan Limingan keskiaikainen pitäjä syntyi maankohoamisen seurauksena muodostuneelle niittylaakiolle. Pitäjä levittäytyi pohjoisessa ja idässä Oulujokilaaksosta Oulujärven latvavesille asti. Laajat ja hyvätuottoiset niityt mahdollistivat karjatalouden lisääntymisen sekä peltoviljelyn paremmin kuin monissa muissa lähipitäjissä. Limingan pitäjä oli myös kalavesiltään runsas. Luonnonolosuhteiden ja hyvin kehittyneen elinkeinorakenteen vuoksi Limingasta kehittyi talopoikaisasutukseltaan vauras ja suurin pitäjä Pohjois- Pohjanmaalla. Talonpoikien tulokehitys heijastui myös suurempana papiston palkkauksena. Limingan kirkkoherraksi määrättiin Henrik Laurinpoika vuonna 1575. Hänestä polveutui laaja Lithovius-pappissuku. Suvun mieskantaisia jäseniä Limingan kirkkoherroina oli yhteensä seitsemän. Yhteensä sukuun kuuluvia pappeja Limingassa oli lähes kaksikymmentä. Lithovius-suvun ajan palkkauskehityksen vaikutuksesta pitäjään halusi hakeutua useita erittäin ansioituneita hakijoita, kun suvun valtakausi päättyi 1720-luvun lopulla. Tässä pro gradu -tutkielmassa on tarkasteltu papiston palkkauksen rakennetta: kymmenyksiä, muita maksuja sekä virkataloetuutena pappiloita. Kymmenykset jakaantuivat päälinjoiltaan vilja-, karja-, voi- ja kalakymmenyksiin. Kymmenyksiä on pidetty usein vuosittain vaihtelevana palkkauksena, mutta tutkimukseni osoittaa, että papistolle määrättiin välillä kiinteä palkkaus. Lisäksi papisto sai erinäisiä maksuja pitäjänsä kierroista juhlapyhien aikana. Limingan pappilaa ylläpidettiin ja rakennettiin seurakuntalaisten kanssa hyvässä yhteishengessä ja pappilan asema korostui etenkin 1670-luvulta lähtien. Palkkaus ja edut paranivat, ja niistä tuli suvulle merkittävä tulonlähde. Eri hallitsijat pyrkivät uudistamaan papiston palkkausta useampaan kertaan. Pohjalaiset papit ja pitäjäläiset eivät usein suostuneet näihin uudistuksiin, vaan pysyivät entisissä toteutustavoissa. Uudistaminen liittyi Ruotsin ja kirkon yhtenäistämispolitiikkaan, joka epäonnistui papiston palkkauksessa 1600-luvulla Pohjanmaalla. Limingassa papisto ja seurakuntalaiset noudattivat vahvaa keskinäistä yhteistyötä. Lähteiden perusteella Limingassa ei ole havaittavissa kuin vähäisiä palkkaukseen ja pappiloihin liittyviä riitoja. Tämä kuvastaa Limingan pitäjän vahvaa sopimus- ja tapaoikeudellista yhteishenkeä yli kruunun tavoitteiden. Tämä yhteishenki turvasi myös Lithoviuksien pitkäaikaisen valta-aseman Limingassa.
  • Åberg, Susanne (2013)
    Litorinameri kuuluu viimeisimmän jääkauden jälkeisiin Itämeren vaiheisiin, joka alkaa Anculysjärvi- vaiheen jälkeen Tanskan salmien avauduttua noin 9000−7500 vuotta sitten ja se on merkittävä vaihe Itämeren historian kannalta. Pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli tehdä Gis-pohjainen tietokanta Litorinameren ylimmästä rannasta Suomessa ja mallintaa sen avulla Litorinameren ylimmän rannan sijainti 10 ja 25 metrin tarkkuuksien korkeusmallin avulla. Mallinnuksen tarkoitus oli luoda päivitetty ja numeerisessa muodossa oleva versio Erosen ja Hailan 1992 Litorinameren ylimmästä rannasta. Litorinameren ylimmän rannan tason pystyy tunnistamaan rantahavaintokohteista kuten kivivöistä, rantavalleista ja rantatörmistä, jotka esiintyvät sopivalla korkeudella. Järvien ja soiden kuroutumisajankohtien avulla voidaan tunnistaa, mihin asti Litorinameren murtoveden laajin levinneisyys ulottuu. Tämä voidaan havaita sedimentissä niin sanottuna Clypeus-rajana tai makeanveden ancylussavien muuttumisesta murtoveden litorinasaviksi. Epätasaisen maankohoamisen ja rantapintojen kallistumisen vaikutuksesta Litorinameren ylin ranta on diakroninen eli se esiintyy Suomen eri alueilla eri ajankohtana. Litorinameren ylimmästä rannasta puhuttaessa on huomioitava se, että se on paikoin syntynyt heti Litorinamerivaiheen alussa kuten Pohjanmaalla tai myöhemmin, kuten Etelä-Suomessa, jossa Litorinameren ylimmän rannan muodostumat ovat litorinatransgression aikaisia. Diakronisuudesta ja transgression vaikutuksesta Litorinameren ylin ranta on syntynyt paikasta riippuen noin 8000−6500 vuotta sitten. Muinaisrantatietokantaan koottiin kirjallisuudesta tunnetut Litorinameren muinaisrantahavainnot ja kuroutumishavainnot LiDAR-laserkeilausaineistoa, jonka resoluutio on 2 metriä, sekä DEM 25 metrin korkeusmallia apuna käyttäen. Kohteista tehtiin pistemäistä dataa, jolla on korkeus ja sijainti. Tavoitteena oli myös löytää uusia rantahavaintokohteita LiDAR-aineiston avulla. Tietokantaan saatiin kerättyä 584 rantahavaintokohdetta ja 102 kuroutumiskohdetta, jotka jaettiin havaintojen luotettavuuden perusteella viiteen luokkaan. Tietokannan parhaiden pisteiden avulla mallinnettiin Litorinameren ylintä rantaa (LI) kuvastava taso vektoripohjaista TIN-interpolointimenetelmää käyttäen. Luodun tason avulla laskettiin kaksi eri tarkkuuksista LI-tasoa esittävä rasteri vähentämällä se sekä DEM 10 metrin korkeusmallista että DEM 25 metrin korkeusmallista. Muodostetut rasterit kuvastavat eri alueiden suhteellista korkeutta ja Litorinameren syvyyttä Litorinameren ylimmän rannan aikana. Nämä rasterit luokiteltiin kahteen luokkaan niin, että vesi ja maa-alueet erotettiin toisista ja niistä tehtiin LI-tasoa kuvastavat polygonit. Mallintaminen oli haastavaa, sillä rantahavaintokohteet eivät jakaudu tasaisesti ympäri Litorinameren vaikutuspiiriä. LI-tason korkeus vaihtelee Virolahden alueen noin 21 metristä luoteeseen päin korkeanevana niin, että se on Helsingin alueella noin 32 metriä, Turun ja Salon alueella noin 45−52 metriä korkeuden kohotessa Pohjanmaan alueella noin 100 metriin. Korkein Litorinameren rantahavainto sijaitsee Ylitornion Huitaperin rinteellä 108,4 metrissä. Mallintamisen tulokset muistuttavat hyvin paljon vanhoja Litorinameren ylintä rantaa kuvastavia karttoja, mutta ne ovat paljon yksityiskohtaisempia kuin edeltäjänsä. Toisaalta ainakin 25 metrin resoluution kartta on vielä hyvin karkea ja siinä on nähtävissä apuna käytetyn korkeusmallin virheet. 10 metrin resoluution kartta on puolestaan jo melko tarkka, mutta se kaipaa vielä parantelua. Muinaisrantatietokanta ja sen avulla luotujen karttojen toivotaan helpottavan ja edistävän Litorinameren ylimmän rannan tutkimusta.
  • Aittokoski, Tanja (Helsingfors universitet, 2011)
    Tutkielmassa tarkastellaan erään 16- ja 17-vuotiaista syntyperäisistä pyhäjärvisistä nuorista tytöistä ja pojista koostuvan sosiaalisen ryhmän puhekieltä diftongin reduktion ja geminaatioilmiöiden kautta. Geminaatioilmiöistä tarkastellaan yleisgeminaatiota ja itämurteiden erikoisgeminaatiota mutta pääpaino on itämurteiden erikoisgeminaatiossa. Tutkimuspaikkakunta Pyhäjärvi sijaitsee maantieteellisesti Pohjois-Pohjanmaalla mutta kuuluu lingvistisesti savolaismurteisiin. Tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka elinvoimaisia tarkasteltavaksi valitut piirteet ovat sekä kuinka paljon ja miten ne varioivat ryhmän puhekielessä. Aineistoa analysoidaan pääasiassa kvantitatiivisesti. Kvalitatiivisesti piirteiden käyttöä tarkastellaan etenkin vuorovaikutuksen mutta myös sukupuolen näkökulmasta. Tutkittavia kielenoppaita on kuusi: kolme tyttöä ja kolme poikaa. Tytöt ovat lukio- ja pojat ammattikouluopiskelijoita. Kielenoppaiden muodostama ryhmä pohjautuu yläkouluaikaisiin ystävyyssuhteisiin ja oli jo olemassa ennen aineistonkeruuta. Tutkielman aineistona on 5 tuntia ryhmän jäsenten välisiä keskusteluja: 2,5 tuntia tyttöjen keskistä keskustelua, 1,5 tuntia poikien keskustelua ja 1 tunti keskustelua, jossa kaikki ryhmän jäsenet olivat läsnä koko ryhmän kesken. Kukin keskustelu on tallennettu sekä ääni- että videonauhalle. Nauhoitukset on tehty maalis- ja toukokuussa 2010. Tutkielman kvantitatiivinen analyysi perustuu korvakuulolla tehtyihin mittauksiin ja niihin perustuviin absoluuttisiin frekvensseihin. Sekä diftongin reduktio että molemmat geminaatioilmiöt ovat ryhmän puhekielessä elinvoimaisia piirteitä, joskin diftongin reduktion kohdalla esiintyminen on labiilia. Etenkin yleisgeminaatio on ryhmän puhekielessä, myös idiolekteittain katsottuna, taajaan esiintyvä ja lähes varioimaton piirre: geminoituminen esiintyy täysgeminaattana lähes aina yleisgeminaation sallivissa konteksteissa. Geminoituminen on vahvempaa ensi- kuin jälkitavuissa. Sen sijaan sekä diftongin reduktio että itämurteiden erikoisgeminaatio varioivat ryhmän puhekielessä yleiskielisten ja eriasteisten murteellisten varianttien välillä. Suurin osa diftongeista, niin i-, u- kuin y-loppuisistakin, esiintyy yleiskielisessä muodossa ja redusoituessaan reduktion lievässä asteessa. Itämurteiden erikoisgeminaation mahdollistavissa konteksteissa yleiskielisiä variantteja on niin ikään murrevariantteja enemmän. Murrevarianttien enemmistö on täysgeminaatallisia. Tutkielmassa selviää lisäksi, että eri diftongien ja konsonanttien välillä on ryhmän puhekielessä eroja sekä piirteiden asteittaisessa että määrällisessä esiintymisessä, samoin kuin eri äänneympäristöissä esiintymisessäkin. Myös idiolektien välillä on eroja diftongin reduktion ja itämurteiden erikoisgeminaation esiintymisessä. Aineisto osoittaa, että sekä diftongin reduktion että itämurteiden erikoisgeminaation esiintymisessä on selviä leksikaalisia rajoitteita kielenoppaiden puheessa. Kun diftongi ai tai ei muodostaa lekseemin yksin (ai dialogipartikkelina ja ei kieltosanana), se on yleiskielinen. Diftongi äi puolestaan esiintyy poikkeuksellisen vahvana varianttina affektisissa yhteyksissä lekseemissä äiti. Affektisuus vaikuttaa liittyvän myös konsonanttiyhtymien lj, rp ja rv jälkikomponenttien geminoitumiseen vahvistavasti lekseemeissä kaljaa, turpaan ja hirvee. Tarkasteluun valittujen puhekielen piirteiden esiintymisessä voi havaita säännönmukaisuutta myös lauserakennetta ja kielenkäyttöä laajemmin tarkastelemalla. Referoinnin ja tarinankerronnan yhteydessä diftongin reduktion ja itämurteiden erikoisgeminaation käyttö yleistyy ja vahvistuu. Vahvistuminen on puhetilanteen ja keskusteluun osallistuvien vuorovaikutustehtävien motivoimaa. Tällöin on kyse selvästä murteella tyylittelystä. Itsekorjauksen ja liitepartikkelin -kO avulla muodostettujen kysymysten yhteydessä piirteet puolestaan esiintyvät aineistossa yleiskielisinä. Yleisgeminaatioon edellä mainitut eivät näytä vaikuttavan. Sukupuolten välillä on huomattavissa eroja tarkasteltujen kielenpiirteiden esiintymisessä ja käytössä. Tutkielma osoittaa, että pojat ovat tarkasteluun valittujen kielenpiirteiden valossa jonkin verran tyttöjä murteellisempia. Sukupuolten välisiä murteellisuuseroja voidaan selittää etenkin opiskelupaikkakunnan, koulutuksen, sosiaalisten kontaktien, kielenkäytön tapojen ja vuorovaikutustehtävien avulla. Tutkimus tarjoaa tietoa nykypuhesuomen variaatiosta kolmen puhekielen piirteen kautta. Työ jättää paljon tarkasteltavaa myös tämän tutkielman jälkeiselle tutkimukselle. Edelleen selvitettäväksi jäävät monet muut kielenpiirteet ryhmän puhekielessä. Erityisen mielenkiintoinen tutkimuskohde olisi persoonapronominien variaatio (minä ~ mä ~ mää). Luonnollinen jatke tutkielmalle olisi myös ryhmän reaaliaikainen seuraaminen valittujen kielenpiirteiden osalta.
  • Sjöblom, Heidi (Helsingfors universitet, 2008)
    I denna avhandling undersöker jag hur modersmålslärare inom den grundläggande utbildningen (åk 7–9) undervisar i litteratur. De frågor jag ställer mig är: Hur förverkligar lärarna sin litteraturundervisning i praktiken, hur förhåller de sig till den nya läroplanen i ämnet, Grunderna för läroplanen för den grundläggande utbildningen 2004, samt med vilken ämnes-, litteratur- och kunskapssyn utgår de från i sin undervisning? Undersökningsresultatet analyseras utifrån läroplan och utifrån en läsarorienterad, sociokulturell och funktionell litteratursyn och litteraturpedagogik. Undersökningen är kvalitativ och riktar sig i form av ett frågeformulär till alla modersmålslärare i högstadierna i huvudstadsregionen. Tretton lärare deltar slutligen och åtta av dessa svar uppföljs genom en tematisk intervju. Undersökningen sker våren 2005. Forskningsresultatet visar på att flera av lärarna till stor del bygger upp sin undervisning utifrån färdiga uppgifter och koncept och att undervisningen styrs av metoden, av frågan hur. Dessa lärares undervisning sker således inte utgående från en enhetlig ämnes-, litteratur- och kunskapssyn, utan ämnessynen varierar beroende på uppgift. Recensionen är den arbetsuppgift som är vanligast bland lärarna, även om flera lärare ställer sig tveksamma till den. Övriga uppgifter som förekommer bland flera lärare är uppgiftskoncept kring klassiker och litterära samtal inför klass. Tematisk litteraturundervisning används även av flera lärare, liksom Netlibris, som innebär att två klasser från olika skolor över nätet diskuterar en skönlitterär text. Både Netlibris och tematisk litteraturundervisning är metoder som lärarna förhåller sig positiva till och ser pedagogiska fördelar med. Den tematiska undervisningen sker emellertid ofta i form av koncept som återkommer i samma form år efter år. Två lärare strävar dock efter att arbeta utifrån en enhetlig ämnessyn – den erfarenhetspedagogiska. Dessa lärare använder sig av färre koncept i sin undervisning. De bygger snarare upp sin undervisning utifrån frågan varför än hur, vilket innebär att de i högre grad har möjlighet att beakta elevernas intressen och behov i utformandet av undervisningen. Detta syns bland annat i valet av böcker och teman. En av dessa lärare använder sig även av portfölj- och loggboksmetodik och låter, i enlighet med läroplanen, eleverna själva vara med och utvärdera undervisningen och den egna utvecklingen. Lärarna verkar överlag förhålla sig mera positiva till de uppgifter som bygger på dialog och som tar fasta på läsaren i läsprocessen. Trots att lärarna betonar dialogens betydelse i litteraturundervisningen, bygger undervisningen ändå ofta, och i flera fall helt och hållet, på uppgifter som saknar dialog. En av orsakerna till detta kan vara att gamla koncept, trots nya uppgifter, lever kvar i undervisningen. Att lärarna framhåller de uppgifter som utgår från läsning av gemensamma texter och som tar fasta på en läsarorienterad och sociokulturell litteratursyn, visar dock på att de nya uppgifterna håller på att omkullkasta de gamla; lärarnas litteraturundervisning befinner sig således i förändring. Samtliga lärare förhåller sig positiva till litteraturundervisning och framhåller att litteraturen sedan deras egen skoltid fått en mera framträdande roll i undervisningen. De påpekar också att modersmålsundervisningen idag är mindre färdighetsinriktad och går mot en ökad dialog.
  • Löflund-Kuusela, Heidi (2005)
    Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan suomalaisissa liikuntalehdissä esiintyviä käsityksiä naisten liikunnasta. Sosiaalisten representaatioiden teoria ja sosiaalinen konstruktionismi toimivat teoreettisina lähtökohtina. Taipumus käsittää sukupuolet toisilleen vastakkaisina ja toisensa poissulkevina näkyy urheilumaailman kahtiajakautumisessa. Yhteiskunnassa vallitsevat käsitykset maskuliinisuudesta ja feminiinisyydestä konkretisoituvat urheiluun liittyvissä käytännöissä, käsityksissä ja odotuksissa ja mm. mediassa. Maskuliinisuus ja feminiinisyys samoin kuin sukupuolten väliset suhteet nähdään sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta kuitenkin rakennettuina, jolloin niistä on mahdollista myös neuvotella. Tutkimusaineistona on kaksi suomalaista liikunnallista aikakauslehteä: Fitness ja Sport. Analysoitavaan aineistoon on rajattu lehtien vuoden 2003 jokaisesta numerosta kaksi erityyppistä artikkelia: numeron pääjuttu ja yksi henkilöjuttu. Fitness-lehteä ilmestyi vuonna 2003 kymmenen numeroa ja Sport-lehteä kuusi. Analysoitu aineisto koostuu siis 16 pääjutusta ja 16 henkilöjutusta. Analyysimenetelmänä on sovellettu teoriasidonnaista laadullista analyysiä, joka mahdollistaa sekä aineistolähtöisyyden että aiemman tutkimus- ja teoriatiedon käyttämisen analyysissä apuna. Liikuntalehdistä löytyi neljä jaettua käsitystä naisten liikunnasta: huippu-urheilu, ulkonäköliikunta, hyvän olon liikunta ja elämysliikunta. Jokaisella liikuntakäsityksellä on liikkuvaa naista kuvaava prototyyppi, ja käsitykseen sisältyy myös oletus tietyntyyppisistä liikuntamuodoista tai -lajeista. Liikunnalle määrittyvät merkitykset ja funktiot vaihtelevat eri käsityksissä. Huippu-urheilu tiivistyy uraan, ulkonäköliikunta ulkonäön välineeksi, hyvän olon liikunta terveyteen ja hyvinvointiin ja elämysliikunta intohimoon. Liikuntalehdet sisälsivät perinteisiä, yhteiskunnassa yleisesti naisten liikuntaan liittyviä käsityksiä (esim. ulkonäköliikunta), mutta niiden rinnalla oli myös uusia, vapauttavampia käsityksiä (erityisesti elämysliikunta), jotka korostavat voimaantumista. Perinteisten näkemysten voidaan katsoa olevan osa sosiaalisen representaation ydintä. Haastavat käsitykset kuuluvat sen sijaan representaation perifeeriseen alueeseen, joka on joustavampi kuin ydin ja sallii siksi hajontaa käsityksissä. Perinteisten ja uudenlaisten käsitysten samanaikainen näkyminen liikuntalehdissä kuvaa naisten liikuntaan liitetyistä merkityksistä käytävää neuvottelua. Tärkeimmät lähteet: Hargreaves, J. (1994). Sporting Females. Critical Issues in the History on Sociology of Women"s Sport; Howard, J. A. & Hollander, J. (2000). Gendered Situations, Gendered Selves; Moscovici, S. (1984). The Phenomenon of Social Representations. Teoksessa Moscovici, S. & Farr, R., M. (toim.), Social Representations; Moscovici, S. (1981). On Social Representations. Teoksessa Forgas, J. P. (toim.): Social Cognition. Perspectives on Everyday Understanding; Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2004): Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi.
  • Soini, Eija (Helsingin yliopisto, 2006)
    This study aims at improving understanding of the interactions of livelihoods and the environment focusing on both socio-economic and biodiversity implications of land use change in the context of population pressure, global and local markets, climate change, cultural and regional historical factors in the highlands of East Africa. The study is based on three components (1) two extensive livelihood surveys, one on Mt. Kilimanjaro in Tanzania and the other in the Taita Hills of Kenya, (2) a land use change study of the southern slopes of Mt. Kilimanjaro focusing on land use trends between 1960s and 1980s and 1980s and 2000 and (3) a bird diversity study focusing on the potential impacts of the future land use change on birds in the main land use types on the slopes and the adjacent plains of Mt. Kilimanjaro. In addition, information on the highlands in Embu and the adjacent lowlands in Mbeere of Kenya are added to the discussion. Some general patterns of livelihood, land use and environment interactions can be found in the three sites. However, the linkages are very complex. Various external factors at different times in history have influenced most of the major turning points. Farmers continually make small adaptations to their farming practices, but the locally conceived alternatives are too few. Farmers lack specific information and knowledge on the most suitable crops, market opportunities and the quality requirements for growing the crops for markets. Population growth emerges as the most forceful driver of land use and environmental change. The higher altitudes have become extremely crowded with population densities in some areas higher than typical urban population densities. Natural vegetation has almost totally been replaced by farmland. Decreasing farm size due to population pressure is currently threatening the viability of whole farming systems. In addition, capital-poor intensification has lead to soil fertility depletion. Agricultural expansion to the agriculturally marginal lowlands has created a new and distinct group of farmers struggling constantly with climate variability causing frequent crop failures. Extensification to the fragile drylands is the major cause of fragmentation and loss of wildlife habitat. The linkages between livelihoods, land use and the environment generally point to degradation of the environment leading to reduced environmental services and ecosystem functions. There is no indication that the system is self-regulating in this respect. Positive interventions will be needed to maintain ecosystem integrity.
  • Mutanen, Annika (Helsingin yliopisto, 2014)
    Intestinal failure (IF) is characterized by the reduced capacity of the intestine to digest and absorb nutrients and fluids required for the maintenance of energy, fluid, electrolyte, and micronutrient balance, as well as normal growth and development in children. Patients with IF are at risk for multiple potentially life-threatening complications, including IF-associated liver disease (IFALD). In this thesis, studies on the incidence of long-term parenteral nutrition (PN) and IFALD, risk factors of IFALD, including parenteral plant sterols, and liver histology were performed to determine the long-term effects of pediatric onset IF on liver function and histology. During PN, serum plant sterol levels were significantly increased in neonates and children with IF compared to healthy controls. In neonates with IFALD, serum plant sterols ratios to cholesterol, especially stigmasterol, were increased compared with healthy controls, neonates without IFALD, and children on PN. After weaning off PN, IFALD, defined by liver biochemistry, persisted in 25% of neonates with 4.2- and 2.2-times higher serum stigmasterol and cholestanol ratios to cholesterol compared with neonates without IFALD. Abnormal liver histology was found in 94% of IF patients on PN and 77% of patients weaned off PN. During PN, liver histology was weighted with cholestasis and portal inflammation. After weaning off PN, cholestasis resolved, but significant fibrosis and steatosis persisted. Fibrosis stage was associated with remaining small bowel length, duration of PN, and number of septic episodes. In a multivariate analysis, age-adjusted small bowel length, portal inflammation, and absence of ileocaecal valve were predictive for fibrosis stage. Fibroblast growth factor 21 (FGF21), a hormone which is shown to regulate glucose and lipid metabolism and relate to liver steatosis in other conditions, concentration was markedly higher in IF patients with steatosis compared to those without steatosis. Liver steatosis was coupled with progression of fibrosis and reflected by serum FGF21. Based on our results, serum plant sterol levels are high and reflect their distribution in PN lipid emulsions during PN. In neonates, IFALD is frequent and associates with markedly increased serum plant sterols compared to healthy neonatal controls and children on PN with more mature liver function. After weaning off PN, serum stigmasterol and cholestanol remain high in neonates with persistent IFALD. Liver histology is characterized by cholestasis, portal inflammation, liver fibrosis and steatosis in IF patients on PN. After weaning off PN, portal inflammation diminishes and cholestasis resolves, but fibrosis and steatosis persists. In addition to duration of PN, extensive small intestinal resection and loss of ileocaecal valve as well as septic episodes are major risk factors of histological liver fibrosis. Increased serum FGF21 levels reflect the presence and the degree of liver steatosis in patients with pediatric onset IF.
  • Kotronen, Anna (Helsingin yliopisto, 2008)
    Introduction: The epidemic of obesity has been accompanied by an increase in the prevalence of the metabolic syndrome, type 2 diabetes, and non-alcoholic fatty liver disease (NAFLD). However, not all obese subjects develop these metabolic abnormalities. Hepatic fat accumulation is related to hepatic insulin resistance, which in turn leads to hyperglycemia, hypertriglyceridemia, and a low HDL cholesterol con-centration. The present studies aimed to investigate 1) how intrahepatic as compared to intramyocellular fat is related to insulin resistance in these tissues and to the metabolic syndrome (Study I); 2) the amount of liver fat in subjects with and without the metabolic syndrome, and which clinically available markers best reflect liver fat content (Study II); 3) the effect of liver fat on insulin clearance (Study III); 4) whether type 2 diabetic patients have more liver fat than age-, gender-, and BMI-matched non-diabetic subjects (Study IV); 5) how type 2 diabetic patients using exceptionally high doses of insulin respond to addition of a PPARγ agonist (Study V). Subjects and methods: The study groups consisted of 45 (Study I), 271 (Study II), and 80 (Study III) non-diabetic subjects, and of 70 type 2 diabetic patients and 70 matched control subjects (Study IV). In Study V, a total of 14 poorly controlled type 2 diabetic patients treated with high doses of insulin were studied before and after rosiglitazone treatment (8 mg/day) for 8 months. In all studies, liver fat content was measured by proton magnetic resonance spectroscopy, and sub-cutaneous and intra-abdominal fat content by MRI. In addition, circulating markers of insulin resistance and serum liver enzyme concentrations were determined. Hepatic (i.v. insulin infusion rate 0.3 mU/kg∙min combined with [3-3H]glucose, Studies I, III, and V) and muscle (1.0 mU/kg min, Study I) insulin sensitivities were measured by the euglycemic hyperinsulinemic clamp technique. Results: Fat accumulation in the liver rather than in skeletal muscle was associated with features of insulin resistance, i.e. increased fasting serum (fS) triglycerides and decreased fS-HDL cholesterol, and with hyperinsulinemia and low adiponectin concentrations (Study I). Liver fat content was 4-fold higher in subjects with as compared to those without the metabolic syndrome, independent of age, gender, and BMI. FS-C-peptide was the best correlate of liver fat (Study II). Increased liver fat was associated with both impaired insulin clearance and hepatic insulin resistance independent of age, gender, and BMI (Study III). Type 2 diabetic patients had 80% more liver fat than age-, weight-, and gender-matched non-diabetic subjects. At any given liver fat content, S-ALT underestimated liver fat in the type 2 diabetic patients as compared to the non-diabetic subjects (Study IV). In Study V, hepatic insulin sensitivity increased and glycemic control improved significantly during rosiglitazone treatment. This was associated with lowering of liver fat (on the average by 46%) and insulin requirements (40%). Conclusions: Liver fat is increased both in the metabolic syndrome and type 2 diabetes independent of age, gender, and BMI. A fatty liver is associated with both hepatic insulin resistance and impaired insulin clearance. Rosi-glitazone may be particularly effective in type 2 diabetic patients who are poorly controlled despite using high insulin doses.
  • Calderón Westö, Laura Maria (2015)
    This is an ethnographic study about memory politics and social repair in Peru. The main focus is on the localized memory practices used in the everyday by family members who have disappeared loved ones as a consequence of the internal armed conflict that took place in Peru in 1980–2000. There are over 15,000 disappeared persons in Peru, something that continues to cause disruption in the daily domestic lives of families making national reconciliatory practices and questions dealing with reparations and recovery highly problematic, causing further disintegration in communities and in society at large. The research asks what are these memory practices used by family members of forcefully disappeared and in what way do they aid social reconstruction and recovery? The research suggests that family members adopt these localized practices as a way to uphold the memory of their disappeared but also as a way to re-weave the disruption that the disappearance has caused in their lives back into their mundane everyday. A four-month period of fieldwork was realized in 2014 from March to June. With the help of the Peruvian forensic anthropology team (EPAF) family members of forcefully disappeared were interviewed both in the capital of Lima as well as in the highlands of Peru, in Ayacucho. These experiences of violence are used in the research to formulate a view from the perspective of the family members (mostly wives and mothers) into the violence that disrupted their domestic everyday. It is not a comparative study, seeing as comparing such vast entities would not render very reliable results, and as the data is not so extensive as to make such generalized assumptions. The focus remains therefore on individual family members that form an emblematic group in the memory scene of Peru. The main method of partici-pant observation combined with meticulous field notes and photographing has enabled an array of observations, which provide a particular analytical depth to the research. Complemented by semi-structured (taped) interviewing and dis-cussion (all in Spanish), as well as subsequent research through the social media, the research presents a current view into the memory work done in Peru. The analysis is done through, firstly anthropological theory on memory, which focuses on how memory can be of use in anthropology’s endeavour to understand cultural continuity and social reproduction, and secondly through anthropo-logical theory on social repair, which focuses on how individuals seek to rebuild their lives after mass violence. This often entails memory practices, which is why these two focal theoretical guidelines have been chosen to analyse the post-conflict situation in Peru. The research views memory as fundamentally social practice. An underlying theme is the moral task a nation has to address its conflicting past, which is why this research benefits from an interdisciplinary view on addressing the past: in encompassing views from psychology, law and history it discusses through truth com-missions and judicial trials, testimony and trauma issues that continue to be of relevance in today’s world. In providing a view on the memory work done in Peru the research seeks to contribute to the growing literature of transitional justice and social repair in post-conflict situations. There are intricacies about Peru as a case study for post-conflict memory work and social recovery that boil down to the very intimate nature of the violence experienced for two decades. The multi-ethnic and pluricultural country has been divided along racial, ethnic, gender and cultural lines since before its independence, which is why this research argues that the recovery process must begin at establishing social relationships and communal bonds, and ridding the society of the polarized and racist atmosphere. The research has concluded that measures taken in the state-level to address the disruptions in the past and to repair the people have actually worked to further exclude and ostracize a certain part of the population, creating an atmosphere where memory struggles to survive. In stigmatizing certain memories, for example those of the family members of forcefully disappeared, a fear of the fleeting permanence of memory is created. This leads to the creation of new memory practices, that this research views as great examples of the resourceful nature of people. In analysing two manifestations of memory – a memorial in Lima and a memory place in Ayacucho – the research attempts to illuminate the highly politicized nature of memory in Peru. In focusing on the ways people narrate experiences of violence – such as a testimony, storytelling or emplaced witnessing – the research demonstrates how the focus should be on the remembering and on the telling instead of the memory and the tale, because it is this sort of strategic storytelling that has become a way for the family members to re-weave their disap-peared loved ones back into the fabric of society.
  • Brandt, Tatjana (Helsingin yliopisto, 2014)
    This article-based dissertation is an investigation of the early poetry of Agneta Enckell and Ann Jäderlund. The guiding hypothesis is that Enckell and Jäderlund enact and probe some of the central post-modern ideas about language and the subject dominating the intellectual context of the time. In particular, both poets are heavily influenced by Julia Kristeva s theories. The basic figure of thought functioning as a backdrop for their poetry is that we live in a male-dominated language, which determines our possibilities of expression. Hence, it becomes a crucial poetic task to resist the power of tradition and to carve out a free space in which new forms of personal female expression become possible. The five articles of the thesis investigate, through detailed close readings, how this constellation manifests itself in Enckell s and Jäderlund s poems. In the first article I read Jäderlund s poetry book Som en gång varit äng (1988) as centrally occupied with metapoetical issues that are played in a Narcissus scenario. The second article focuses on Jäderlund s poetry book Snart går jag i sommaren ut (1990). I employ Mikhail Bakhtin s theory of the carnival to shed light on Jäderlund s poetic effort to unsettle and transform traditional symbolic and linguistic structures. Moreover, I use of Kristeva s concept of the chora to elucidate Jäderlund s frequent use of words signifying empty spaces and hollow objects. The third article offers an analysis of the first three poetry books by Enckell: Förvandlingar mot morgonen (1983), rum; berättelser (1987), and Falla (Eurydike) (1991). Arguing that Enckell is guided by a vision of the emancipatory possibilities of poetry similar to that of Kristeva, I focus on Enckell s consistent use of spacings and caesuras in the text as signs of the privations of language that poetry hopes to articulate. The fourth article is an extended reading of Enckell s forth poetry book åter (1994). Here I employ Kristeva s theory of the abject to clarify the book s continuous effort to articulate experiences both appalling and sublime of the unsayable void, which simultaneously transcends and constitutes our language. The fifth article focuses on Jäderlund s first poetry book Vimpelstaden (1985). Drawing on Kristeva and Slavoj i ek, I analyze the disgust and horror that the I expresses in relation to language in general and especially in relation to its own voice.