Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12366-12385 of 24773
  • Knuuttila, Anna (2007)
    Aleutian tauti (AD, Aleutian disease) on parvoviruksiin kuuluvan minkin aleutian tauti -viruksen (AMDV, Aleutian mink disease parvovirus) aiheuttama immunokompleksitauti. Se on yleinen kaikissa minkintuottajamaissa aiheuttaen merkittäviä tuotantotappioita tarhaajille. Aleutian taudin taudinkuva vaihtelee viruskannasta ja isäntätekijöistä riippuen. Viruskantoja esiintyy apatogeenisista voimakkaasti patogeenisiin. Siniharmaaturkkiset aleutian-genotyypin minkit (Mustela vison) ovat alttiimpia tartunnalle ja kehittävät vakavamman tautimuodon. Klassiselle AD:lle tyypillisiä piirteitä ovat pysyvä viremia, plasmasytoosi, hypergammaglobulinemia, korkeat vasta-ainetasot, infektiivisten immunokompleksien muodostuminen, vaskuliitti ja glomerulonefriitti. Minkin aleutian tauti -virusta on tutkittu laajalti viimeisen 30 vuoden aikana, mutta tutkimuksia viruksen fylogeniasta on tehty vähän. Lisäksi suomalaisten AMDV-kantojen molekyyliepidemiologiasta ja patogeenisuudesta ei ole ollut tarkkaa tietoa. Tämän tutkimuksen tavoitteina oli: 1) pystyttää menetelmät DNA:n eristämiseen ja AMDV-NS1 (major non-structural protein) –geenialueen osan monistamiseen sekä tutkia näiden menetelmien avulla suomalaisia AMDV-kantoja eri tiloilta löytyneistä luonnollisesti infektoituneista minkeistä; 2) analysoida kyseisiä viruskantoja erilaisilla fylogeniamenetelmillä ja verrata niitä aikaisemmin julkaistuihin kantoihin; 3) arvioida kantojen mahdollisia infektioreittejä, patogeenisuutta, ajallista ja maantieteellistä jakautumista sekä muunteluastetta. Neljästätoista suomalaisesta minkistä viideltä pohjanmaalaiselta ja pohjois-pohjanmaalaiselta tilalta eristettiin viruksen DNA:ta. Tämän jälkeen DNA:sta monistettiin osa NS1-geenistä semi-nested PCR -menetelmää käyttäen. Näiden 14 AMDV-sekvenssin lisäksi 31 ruotsalaista, 4 suomalaista ja 5 muuta viruksen sekvenssiä haettiin GenBank-tietokannasta. Kyseiset sekvenssit analysoitiin käyttäen useita erilaisia fylogeniaohjelmia, -menetelmiä ja -malleja. Parhaiten puun ratkaisi MEGA-ohjelmalla tehty nukleotidisekvenssiin perustuva juurrettu parsimonia-puu. Fylogeneettinen analyysi viittasi siihen, että eri AMDV-kannat jakautuvat kolmeen ryhmään (I-III). Jokaisessa näistä ryhmistä oli suomalaisia AMDV-kantoja. Yksi ryhmä (II) koostui pelkästään pohjoismaisista kannoista. Ryhmän III muodostivat vanhimmat ja vähemmän muutoksia sisältävät kannat. Näytti siltä, että kaikki AMDV-kannat ovat elinvoimaisia, ja että patogeeniset kannat syntyvät de novo lievästi patogeenisista kannoista ja päinvastoin. Puun perusteella voitiin myös päätellä, että AMDV on tullut Suomeen kahteen - kolmeen eri otteeseen. Suomalaisten AMDV-kantojen tai kaikkien kantojen yhteistä maantieteellistä alkuperää ei pystytty puun perusteella luotettavasti selvittämään. Rekombinaatiota tai kantojen ryvästymistä eristysvuoden perusteella ei todettu. Kuten aikaisemmissa tutkimuksissa, myöskään tässä tutkimuksessa ei löydetty selitystä kantojen patogeenisuuseroille. Tutkimuksessa kuvatutut kannat poikkesivat toisistaan nukleotiditasolla 0-14 % ja aminohappotasolla 0-22 %. Tutkimuksessa kuvattiin ensimmäinen AMD-viruksen fylogenia-analyysi Suomessa. Tämä AMDV:n fylogeneettinen puu on myös ensimmäinen AMDV:sta julkaistu nukleotidisekvenssiin perustuva merkkipohjaista menetelmää käyttäen rakennettu ulkoryhmän avulla juurrettu puu. Lisäksi analyysissä oli mukana enemmän viruskantoja kuin aiemmin. Tutkimuksessa pystytetyt viruksen DNA-eristys- ja PCR-menetelmät hyödyttävät myös tulevia tutkimuksia aiheesta. Esimerkiksi uusien sekvenssien kerääminen muista maista, villeistä näätäeläimistä ja freteistä saattaa auttaa muodostamaan tarkempaa kuvaa viruksen sukulaisuussuhteista ja kehityksestä.
  • Häkli, Katja (2013)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella plasmasytoosiin sairastumisalttiuden geneettistä vaihtelua minkeillä ja selvittää plasmasytoosin yhteyksiä hedelmällisyysominaisuuksiin. Tutkimusaineisto saatiin Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry:ltä. Aineisto sisälsi yhden turkistilan plasmasytoositietoja vuosilta 2006 – 2010. Aineistossa oli 27 753 yksivuotiasta naarasminkkiä, joista plasmasytoositestattuja oli 18 478 kpl. Vain yli kolme pentua saaneet naaraat oli testattu. Sairaita aineistossa oli 9,2 %. Sukupuuaineistossa oli 41 573 eläimen tiedot. Tutkimuksessa plasmasytoosiin sairastumista, tiinehtymistä ja penikointia käsiteltiin kaksiluokkaisina joko–tai -ominaisuuksina. Tiinehtyminen oli ilmoitettu muuttujilla 1 = tyhjä ja 2 = tiine. Jos naaras oli saanut pentuja tai luonut tai menettänyt pentunsa, merkittiin tiinehtyminen onnistuneeksi. Penikointia kuvattiin muuttujilla 1 = luonut tai menettänyt pentunsa ja 2 = penikoinut. Pentuekoossa oli ilmoitettu pentujen määrä. Perinnölliset tunnusluvut arvioitiin monen ominaisuuden mallilla restricted maximum likelihood (REML) -menetelmään perustuvalla DMU-ohjelmalla. Tutkittavien ominaisuuksien periytymisasteet olivat pieniä. Plasmasytoosiin sairastumisen periytymisasteen arvoksi saatiin 0,07 joka oli pienempi kuin pentueen vaikutus sairastumiseen. Koska pentuetekijä sisältää osan emon hoitokyvystä, saattaa suuri pentuetekijän vaikutus antaa viitteitä siitä, että myös geneettisellä maternaalitekijällä olisi vaikutusta plasmasytoosiin sairastumiseen. Periytymisaste tiinehtymiselle oli 0,07, penikoinnille 0,04 ja pentuekoolle 0,08. Plasmasytoosiresistenssin ja hedelmällisyysominaisuuksien välillä havaittiin positiivinen geneettinen korrelaatio. Geneettinen korrelaatio plasmasytoosialttiudelle ja penikoinnille oli 0,447 ± 0,132 ja geneettinen korrelaatio plasmasytoosialttiudelle ja pentuekoolle oli 0,290 ± 0,108. Tutkimuksen tulosten perusteella minkkien plasmasytoosiin sairastumisella vaikuttaisi olevan perinnöllisiä eroja. Vaikka ominaisuuden periytymisaste oli matala, on siihen mahdollista vaikuttaa jalostuksen avulla. Plasmasytoosiin sairastumisalttiuden ja hedelmällisyysominaisuuksien välillä havaittiin suotuisa korrelaatio. Kun valintaa tehdään hyvien hedelmällisyysominaisuuksien osalta, valitaan samalla myös vastustuskykyisempiä eläimiä.
  • Kaalikoski, Katri (Helsingin yliopisto, 2002)
  • Kaalikoski, Katri (2002)
    Väitöskirja koostuu kahdeksasta artikkelista ja yhteenvedosta. Tutkimuksen kohteena on englantilaisen moraalifilosofin Iris Murdochin (1919-1999) moraalifilosofinen teoria. Artikkeleissa nostetaan esiin kaksi päälinjaa Murdochin ajattelussa. Yhtäältä tutkitaan hänen lähestymistapaansa "minän" ja ulkomaailman suhteen kuvaamista koskevaan problematiikkaan filosofiassa. Ydinkysymys on tällöin, millä tavalla yksityistä ihmistä ja ihmiselämän kokemusta on pyritty määrittelemään ja kuvaamaan modernissa moraalifilosofiassa sekä mitä seurauksia erilaisilla filosofian ihmiskuvilla on yksilön elämän kokemuksen kannalta. Tutkimuksen toinen linja seuraa Murdochin modernia moraalifilosofiaa ja erityisesti nonkognitivistista etiikkaa kohtaan esittämää kritiikkiä sekä tutkii hänen asemaansa uuden moraalirealismin edelläkävijänä ja nykyisen etiikan teorian kehittäjänä. Väitöskirjassa tarjotun tulkinnan mukaan Murdochin nonkognitivismin kritiikillä ja hänen kognitivistisella moraalirealistisella lähestymistavallaan etiikkaan on ideologinen perusta, joka kytkeytyy "minän" ja ulkomaailman suhdetta koskevaan ongelmaan ja jonka juuret ovat 1800-luvun milliläisessä liberalismissa. Murdochin moraaliteoriaan sisältyvälle ajatukselle kielen ja maailman suhteesta sekä hänen näkemykselleen "minän" suhteesta ulkomaailmaan annetaan tulkinta platonistisen metafysiikan kehyksessä. Hänen metafyysinen moraaliteoriansa näyttäytyy platonistis-pragmatistisena teoriana, jossa ajatus Hyvän ideasta moraalin perustana yhdistyy liberalistis-poliittisiin filosofisiin tavoitteisiin: pyrkimykseen uuden ihmiskuvan pohjalta luoda uudenlaista naturalistista etiikkaa, joka henkilökohtaisella tasolla voisi tarjota yksityisille moraalipohdinnoille vahvan perustan ja joka samalla voisi toimia julkisen yhteiskunnallisen eettisen ajattelun pohjana.
  • Martikainen, Toivo (2013)
    Gradututkielma käsittelee Mathias Rustin vuoden 1987 Moskovan-lentoa, jossa nuori länsisaksalaismies lensi pienkoneella Helsingin Malmilta Neuvostoliittoon ja laskeutui Moskovan Punaiselle torille kenenkään estelemättä. Tarkempi näkökulma on suomalaisviranomaisten suhtautuminen tapaukseen. Erityisesti tutkielmassa pohditaan sitä, kuinka Neuvostoliiton rooli tapauksen toisena osapuolena vaikutti suomalaisten toimintaan ja oliko tapauksessa havaittavissa suomettumiseksi tulkittavaa kumartelua itänaapurin suuntaan. Tutkielman pääasiallinen lähdeaineisto on ulkoasiainministeriön arkiston tapausta koskevat asiakirjat. Alkuperäislähteiden lisäksi tutkielmassa hyödynnetään asianomaisten haastatteluja sekä tietysti tutkimuskirjallisuutta. Tutkimuksen pääasiallinen metodi on lähdekritiikki. Aiheen historiallinen ja teoreettinen viitekehys liittyy Neuvostoliiton 1980-luvun rapautumiseen ja sen romahtamisen kuviteltuun mahdottomuuteen, Suomen paikkaan kylmän sodan maailmassa sekä suomettumisesta käytyyn keskusteluun. Tutkimustulokset paljastavat, että suomalaisviranomaisten toimintaan vaikutti mitä suurimmissa määrin se, että Rust-tapauksen toinen osapuoli oli Neuvostoliitto. Erityisen kumartelevaa toiminta ei kuitenkaan ollut, vaan tapaus hoidettiin vain asiallisesti. Usein käytetystä suomettumisen mittarista, isänmaan edun vaarantumisesta, ei löydy merkkejä. Oli ennen kaikkea Suomen oman edun mukaista selvittää Rust-tapaus perinpohjaisesti. Tutkimus paljastaa Rust-tapauksesta myös aiemmin tuntemattomaksi jääneen jälkiepisodin, oikeusministeri Matti Louekosken ja Neuvostoliiton korkeimman oikeuden presidentin Vladimir Terebilovin Moskovassa Rustin lennon jälkeen käymät keskustelut. Tutkielman perusteella on mahdollista pohtia myös Rustin lennon merkitystä Neuvostoliiton hajoamiselle. Lento vaikutti tutkimustulosten perusteella selkeästi puna-armeijan vaikutusvallan heikkenemiseen ja aiheutti Neuvostoliitolle valtaisan mainetappion. Siinä mielessä lennolla oli oma pieni merkityksensä Neuvostoliiton rapautumisessa ja sen hajoamiseen johtaneessa kehityksessä. Sitä suuremman merkityksen antaminen lennolle olisi kuitenkin selkeän anakronistista.
  • Tång, Åke (1950)
  • Säikkö, Liile (1964)
  • Koponen, Eeva ((Enn)
  • Kauppinen, Markus (2008)
    Matkailusta on tullut viime vuosikymmenten aikana yksi maailman merkittävimmistä toimialoista. Se on noussut samalla yhdeksi maailman suurimmista vientiteollisuuden aloista, ja kansainvälinen matkailu on 25-kertaistunut vuodesta 1950 vuoteen 2007. Kansainvälisen matkailun arvioidaan kasvavan vuoteen 2020 asti noin neljän prosentin vuosivauhdilla, mikä tarkoittaa, että vuonna 2020 maailmassa tehtäisiin noin 1,6 miljardia ulkomaanmatkaa. Huolimatta matkailun globaaleista taloudellisista, yhteiskunnallisista ja ympäristöllisistä merkityksistä matkailupolitiikkaa ei ole liiemmin tutkittu. Tämä voi johtua siitä, etteivät matkailualan kysymykset ole poliittisille puolueille primäärikysymyksiä tai matkailun kehityskysymyksiä eivät suunnittele politiikan osaajat, vaan markkinoinnin ammattilaiset, joilla ei ole näkemystä matkailun yhteiskunnallisista vaikutuksista eikä tämän vuoksi kiinnostusta niiden tutkimiseen. Tutkimuksessa tarkastellaan Suomen matkailupolitiikkaa vertailevan tutkimuksen menetelmin verrattuna Australiassa ja Irlannissa toteutettuun matkailupolitiikkaan sekä sen konkreettiseen ilmenemismuotoon, matkailustrategiaan. Tavoitteena on löytää näiden kolmen maan matkailupolitiikkaa yhdistäviä ja erottavia tekijöitä ja pyrkiä hahmottamaan, voidaanko Suomen matkailupolitiikassa päästä tavoitteisiin, jotka valtioneuvosto on periaatepäätöksessään asettanut. Kaikissa tutkimuksen kohteena olevissa matkailustrategioissa käsitellään matkailun kehittämistä hyvin samantyyppisesti. Maiden matkailustrategioista voi kuitenkin havaita selvästi teeman, joka erottaa ne toisistaan. Australian teema on kokeiltujen ja hyväksi havaittujen toimintamallien vahvistaminen, Irlannin pääteema on kilpailukyvyn vahvistaminen, ja Suomen kohdalla kysymys on matkailun suunnittelun ja markkinoinnin rakenteellisesta uudistamisesta. Australiassa ja Irlannissa kattavia matkailustrategioita on laadittu useampia, ja uusin versio on aina edellisen evoluutio. Suomen kohdalla näyttää siltä, että työssä on päädytty radikaalisti uudistamaan Suomen matkailustrategiaa. Suomen matkailustrategia sisältää vain vähän analyysia siitä, miten Suomen matkailuelinkeinon tilasta. Matkailustrategiassa tuodaan hyvin esille ne osa-alueet, joilla toimia tarvitaan, sekä myös ilmaistaan, mitkä osapuolet ovat näistä toimista vastuussa, mutta tavoitteita ei pureta auki niin, että voitaisiin arvioida millaisin keinoin ja miksi niihin pyritään. Näin ollen Suomen matkailustrategia saattaa jäädä enemmänkin näkemykseksi siitä, mitä pitäisi tehdä kuin aktiiviseksi kehitystyön ohjaajaksi.
  • Härkönen, Britta (1963)
  • Turkia, Tiina (2008)
    Tutkimukseni on sosiaalipoliittista elämäkertatutkimusta ja sosiaalityön käytäntötutkimusta. Tutkimusaineistoni on Helsingin lastensuojelusta, ja se painottuu sijaishuoltoon. Helsingin sosiaalilautakunta otti huostaan lastensuojelulain (683/1983) 16 § perusteella vuonna 1996 yhteensä 117 lasta. Huostaanoton jälkeen lapselle pitää löytää sijoituspaikka. Lapsista 49/117 sijoitettiin kaupungin omiin laitoksiin ja 26/117 lasta perhehoitoon. Ostopalveluihin sijoitettiin 42/117 lasta. Tutkimusaineistoni on kymmenen lastensuojelun sosiaalityöntekijän teemahaastattelut ja viidentoista huostaanotetun lapsen asiakirja-aineisto. Sosiaalityöntekijät olivat kymmenen vuotta sitten huostaanottaneet ja sijoittaneet tutkimukseeni valitsemani lapset. Tutkimuskysymykseni on: minne vie huostaanotetun lapsen polku? Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden teemahaastattelulla olen koonnut tietoa tekijöistä, jotka ohjaavat lapsen sijoituspolulle. Aikaisempaan tutkimukseen, lainsäädäntöön ja oma työkokemukseeni pohjautuen muodostin kuusi teemaa, joiden pohjalta haastattelin kymmentä lastensuojelun sosiaalityöntekijää. Jokaisesta teemasta, lapsi, vanhemmat, talous, sosiaalityöntekijän näkemys, sijaishuollon paikat ja elämän sattumat, olen etsinyt tietoa, joka puhutaan ja kirjoitetaan näkyväksi. Lisäksi olen esittänyt kysymyksiä ja muodostanut hiljaisen tiedon olettamuksia teemoista, jotta saisin näkyviin sosiaalityön näkymätöntä tietoa. Elämäkerrallinen tutkimukseni pohjautuu lasten asiakirjoihin dokumentoituun tietoon lapsen elämästä ja tapahtumista sijaishuollossa. Tutkimukseni kerrontaa kantaa eteenpäin matkametafora, jossa näen lapsen lähtevän kulkemaan polkua pitkin, kun hänet huostaanotetaan ja sijoitetaan. Jokaisen lapsen polku sijaishuollossa on yksilöllinen ja mielenkiintoinen. Sisällönanalyysi ja narratiivisuus ovat analyysimenetelmiä, joiden avulla olen löytänyt lasten kulkemat polut sijaishuollossa. Lapsen tarinat olen yhdistänyt kolmeksi kuvaannolliseksi poluksi sijaishuollossa: pitkospuilla vahvistetuksi poluksi, kulkurin kiviseksi poluksi ja hämärän peittämäksi poluksi. Olen lukenut aineistoani läpi useaan kertaan tutkijan ja käytännön lastensuojelun sosiaalityöntekijän silmälasit silmilläni. Kahteen kysymykseen halusin löytää aineistostani vastauksen: Mitä on lapsen sijoituksen aikainen sosiaalityö? Ketkä kulkevat polkua pitkin yhdessä lapsen kanssa? Aineistoni perusteella sijoituksen aikainen sosiaalityö näyttäytyy parhaimmillaan rikkaina kuvauksina lapsen elämästä sijaishuollossa, kirjoituksina lapsen elämän tapahtumista, sattumista ja kannattelevista tukitoimista. Aineistossani on myös paljon lapsen elämän tyhjiä sivuja. Lapsen matkasta sijaishuollossa ja tehdystä sijoituksen aikaisesta sosiaalityöstä ei ole kirjoitettu mitään moneen vuoteen. Ketkä kulkevat polkua pitkin yhdessä lapsen kanssa? Osalla lapsista jatkuvat läheiset ja lämpimät suhteet omiin vanhempiin, sukuun ja ystäviin sijoituksen aikana. Toisilla mukana kulkijoiden joukko ohenee viranomaisiin ja satunnaisiin kohtaamisiin omaisten kanssa.
  • Seppänen, Christian (Helsingin yliopisto, 2006)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan preposition min kääntämistä Septuagintan Pentateukissa. Työssä selvitetään, millaisia käännösvastineita Pentateukin kirjojen kääntäjät käyttävät ja millaista kreikkaa lopputulos on. Lisäksi tutkitaan, poikkeavatko Pentateukin kirjojen käännökset toisistaan. Työ on Septuagintan käännöstekniikan tutkimusta. Tämä tarkoittaa pyrkimystä ymmärtää, millaisia kriteerejä kääntäjillä on ollut ja miksi tietynlaiseen käännökseen on päädytty. Metodisesti työ liittyy Helsingin yliopistossa aiemmin tehtyyn Septuagintan käännöstekniikan tutkimukseen. Tässä työssä tutkimuskohteeksi on valittu yksi heprean syntaksin osaalue, min-prepositio. Valittu osa-alue voidaan nähdä yhtenä näkökulmana tai "mittarina" Septua-gintan käännöstekniikan tutkimukseen. Tutkimus on siten osa kokonaiskuvaa, joka saadaan, kun otetaan huomioon Septuagintan käännöstekniikkaa mahdollisimman monesta eri osa-alueesta. Tutkimuksessa on analysoitu min-preposition esiintymät Pentateukissa. Työn ulkopuolelle on rajattu min-prepositiot, jotka esiintyvät yhdistetyn preposition tai puolipreposition osana sekä min-prepositiot, jotka esiintyvät infinitiivin tai komparatiivisen ilmauksen kanssa. Analysointia varten aineisto on luokiteltu erityyppisten tapausten mukaan: 1) lokaaliset tapaukset; 2) kuvainnollisesti lokaaliset tapaukset; 3) partitiiviset tapaukset; 4) temporaaliset tapaukset; 5) kausaaliset ja instrumentaaliset tapaukset sekä agentti; 6) rektiotapaukset ja 7) erikoistapaukset. Tutkimuksessa on käynyt ilmi, että yleisimmät käännösvastineet ovat ἀπό (48 %) ja ἐκ (33 %), joita käytetään lähes aina kun se on mahdollista. Näiden kahden yleisimmän käännöksen lisäksi kääntäjät ovat monissa yksittäistapauksissa käyttäneet monia erilaisia käännöksiä. Kokonaisuutena Pentateukin kirjat näyttävät melko yhtenäiseltä. Selvimmin Pentateukista erottuu Exodus muita vapaampana käännöksenä. Kreikan kielen kannalta käännökset ovat hyvin suureksi osaksi sujuvia. Muutamat piirteet käännöksissä ovat hepraistisia. Kyse on yleensä siitä, että jokin ilmiö esiintyy Septuagintassa useammin kuin kreikkalaisessa aineistossa yleensä. Min-preposition käännöksissä Septuagintan kielessä on havaittavissa kaksi kreikan kielelle ominaista ajan ilmiötä: sijamuotojen korvautuminen prepositioilla sekä preposition ἐκ sulautuminen prepositioon ἀπό.