Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12412-12431 of 25618
  • Sihto, Harri (Helsingin yliopisto, 2012)
    Background and purpose: Merkel cell carcinoma (MCC) is a rare and often aggressive skin cancer that usually arises in elderly individuals. MCC is frequently associated with ultraviolet radiation exposure and immunosuppressive conditions. The majority of MCCs harbor Merkel cell polyomavirus (MCPyV), a newly discovered human cancer virus. Several studies have indicated its importance in MCC tumorigenesis. The aim of the thesis was to evaluate the frequency of MCPyV infection in MCC and to investigate its associations with patient and tumor characteristics, and with survival. In addition, we aimed to investigate the associations between MCPyV infection with cell cycle regulatory protein expression, platelet-derived growth factor receptor (PDGFR) family protein expression, TP53, KIT and PDGFRA mutations, and their associations with clinicopathological factors. We also determined the frequency and type of leukocytes that infiltrate MCC, and their associations with the presence of MCPyV DNA in MCC and clinicopathological factors including disease outcome. Experimental design: The study was based on a population-wide MCC patient series from Finland, with the MCCs diagnosed in 1979 to 2004, and the corresponding archival formalin-fixed paraffin-embedded tumor tissue samples. The patients were identified from the files of the Finnish Cancer Registry. MCPyV DNA was detected using polymerase chain reaction (PCR) and quantitative PCR, tumor infiltrating immune cells were identified and the expression of MCPyV large T (LT) antigen and other proteins was assessed by immunohistochemistry. Gene mutations were investigated using PCR and DNA sequencing. Protein expression was usually assessed from tissue microarray (TMA) sections, while the numbers of tumor infiltrating leukocytes were counted from full tumor tissue sections. The associations between the molecular and host response factors studied and the clinicopathological factors including survival were investigated using conventional statistical tests, such as Kaplan-Meier survival analyses and Cox s proportional hazards models. Results: We found that most (approximately 80%) MCCs harbor MCPyV DNA and that the MCPyV LT antigen was expressed in 67% of the tumors. The presence of MCPyV DNA in tumor was associated with better disease-specific (5-year survival: 75.9% vs. 41.1%, p < 0.001) and overall survival (5-year survival: 45.0% vs. 13.0%, p < 0.001) as compared to MCPyV-negative MCCs. The MCPyV DNA-positive MCCs were located more often in a limb than in a trunk or head and neck region, they had less often metastasized to regional lymph nodes at the time of the diagnosis, and less often expressed p53 and KIT than MCPyV-negative tumors (p-values < 0.05). LT antigen expression in tumor cells was associated with the female gender, location of the tumor in a limb, low cell proliferation rate, and absence of p53 expression in tumor (p-values < 0.05). Retinoblastoma protein (RB) expression was almost invariably associated with presence of MCPyV DNA and LT expression in MCC (p-values < 0.0001), whereas TP53 mutations were found exclusively in MCPyV-negative tumors (p=0.001). The presence of MCPyV DNA and LT antigen expression in tumor were independent prognostic factors for favorable overall survival in a Cox multivariable analysis, when gender and the nodal status, or the post-surgical stage were included as covariables in the analyses. No KIT or PDGFRA mutations were found in MCC. Tumors with p53 expression were associated with worse MCC-specific and overall survival as compared to p53-negative tumors, whereas tumor RB expression was associated with favorable survival. MCPyV DNA-positive MCCs contained significantly higher numbers of tumor infiltrating CD3+, CD8+, CD16+, FoxP3+, and CD68+ cells in comparison to MCPyV DNA-negative MCCs. A higher than the median number of CD3+, CD8+ and FoxP3+ T lymphocytes, and high CD8+/CD4+ and FoxP3+/CD4+ cell ratios in tumor were associated with favorable overall survival. Both a higher than the median number of intratumoral CD3+ cells and the presence of MCPyV DNA in tumor were independently associated with favorable overall survival in a Cox multivariable analysis that included also the nodal status and gender as covariables. Conclusions: MCPyV-positive and -negative MCCs differ in molecular features. They show important differences also in their clinical outcomes and associations with several clinicopathological factors, as well as in host immune response. A high number of tumor infiltrating T lymphocytes and presence of MCPyV DNA in tumor were identified as novel independent prognostic factors in MCC.
  • Korva, Marjo (1998)
  • Janhonen, Sannakaisa (2015)
    Tämä opinnäytetyö on tutkimus kansainvälisistä ja paikallisista adoptioista Keniassa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten sukulaisuutta luodaan virallisissa adoptioissa Keniassa. Adoptiotutkimuksen pääpaino on ollut psykologisessa tutkimuksessa ja aihetta on tutkittu antropologiassa verrattain vähän, vaikka adoptiot liittyvät olennaisesti antropologian klassiseen teemaan, sukulaisuuteen. Antropologinen tutkimus adoptioista tuo uutta näkökulmaa keskusteluun sukulaisuudesta ja auttaa ymmärtämään adoptiosukulaisuuden merkityksiä. Aiempi adoptiotutkimus on keskittynyt aikaan ennen lapsenhakumatkaa tai vaihtoehtoisesti aikaan, jolloin lapsi on jo uudessa kodissa tai kotimaassaan. Tämä tutkimus sijoittuu kansainvälisissä adoptioissa noin vuoden kestävään lapsenhakumatkaan Keniassa ja paikallisissa adoptioissa aikaan, jolloin perhe on jo valinnut adoptiolapsen, mutta lapsi ei virallisesti vielä ole perheenjäsen. Tutkimus pohjautuu kevättalvella 2014 Keniassa tehtyyn antropologiseen kenttätyöhön. Tutkimusmetodina on käytetty osallistuvaa havainnointia ja haastatteluja. Aineistoa on kerätty pääsääntöisesti Nairobista, mutta myös Kisumusta ja Nakurusta. Tutkimuksessa kuvataan Keniaa tutkimuksen kontekstina sekä esitellään tutkimuksen teoreettinen viitekehys, joka muodostuu aiemmasta antropologisesta adoptiotutkimuksesta ja tieteenalan sukulaisuutta käsittelevästä keskustelusta. Tärkeimpiä vaikutteita tälle työlle ovat Marshall Sahlinsin, Marilyn Strathernin ja Janet Carstenin ajatukset sukulaisuudesta sekä Signe Howellin adoptiotutkimukset. Tutkimuksessa esitetään, että sukulaisuus sosiaalisena ilmiönä korostuu adoptioissa Keniassa ohi biologisen polveutumisen. Keniassa adoptiosukulaisuus oli luontevaa ja legitiimiä ilman biologista sidettä perheenjäsenten välillä. Tutkimuksen aineisto osoittaa, että sukulaisuus on ennen kaikkea aktiivista ja tietoista toimintaa. Ihmisten toimintaa ja yhdessä oloa korostettiin Keniassa sukulaisuuden luomisessa. Tutkimuksessa todetaan, että merkittävää sukulaisuuden muodostumisessa oli sukulaisuuden prosessimainen olemus ja temporaalinen ulottuvuus. Ajatus sukulaisuuden prosessimaisuudesta ja sukulaissuhteen muuttumisesta ajassa sekä toimivan systeemin rooli korostuivat adoptiovanhempien ja lastenkodin työntekijöiden haastatteluissa. Lisäksi tutkimus pyrkii haastamaan näkemyksen, jonka mukaan kansainvälisesti adoptioitujen lasten taustaa tietoisesti häivytetään adoptioprosessissa. Tutkielmassa osoitetaan, että taustan häivyttämisen sijaan perheenmuodostuksesta pyrittiin häivyttämään sattumanvaraisuutta. Lastenhakumatkan aikana Keniassa adoptiolasten taustaa korostettiin, tietyn lapsen valikoitumista tiettyyn perheeseen pidettiin aina oikeana valintana ja perheen yhteenkuuluvuutta vahvistettiin merkityksellisen henkilönarratiivin avulla.
  • Suvanen, Tiina (Helsingin yliopisto, 2013)
    Tutkielmassa tarkastellaan mitä merkityksiä sisätautiosastojen hoitajat antavat kuolemalle. Empiirinen aineisto on kerätty narratiivisella teemahaastattelulla helmi-maaliskuussa 2013. Aineisto koostuu yhdeksän naishoitajan haastatteluista ja analyysissa on hyödynnetty haastattelukysymysten teemoja. Koska kuolemaa on tutkittu niin monen tieteenalan piirissä, tarkastellaan sitä tässä työssä useammasta eri näkökulmasta. Hoitajien vastauksia peilataan lääketieteen näkemyksiin, psykologian alaan kuuluvaan teoriaan kuoleman mielekkyydestä ja uskontotieteellisiin käsityksiin rajasta, rituaaleista ja suomalaisesta kuolemankulttuurista. Analyysi jakautuu viiteen osaan. Aluksi tarkastellaan millainen oli hoitajien ensimmäinen kosketus kuolemaan. Tämän kysymyksen yhteydessä kävi ilmi, että hoitajat olivat suhtautuneet vainajan ruumiiseen pelotta. Erityistä huolta haastateltavat olivat kantaneet kuolleen omaisista. Hoitajat toivat myös esiin ohjauksen tärkeyden ja vainajan laiton arvokkuuden. Analyysin toisessa osiossa käsitellään, millainen on hoitajien mukaan hyvä kuolema. Yleisesti kuolema on hyvä, kun ihminen kuolee vanhana mielekkään elämän eläneenä. Hyvää kuolemaa määrittää arvokkuus ja kontrolloitavuus sekä se, että kuolevalla on hyvät välit omaisiinsa. Hoitajat toivoivat itselleen joko äkkikuolemaa tai aikaa valmistautua siihen. Läheistensä kuolemasta hoitajat puhuvat samalla tapaa kuin omasta kuolemasta. Kolmannen luvun teemana on paha kuolema, jota tarkastellaan surullisen, ahdistavan ja epäoikeudenmukaisen kuoleman näkökulmista. Surullista kuolemaa luonnehtii tuttuus ja tarkoituksettomuus. Kuolevaan on muodostettu tunneside ja/tai hänellä on elämä jollakin tavalla kesken. Ahdistusta hoitajissa aiheuttavat tuttujen kuolemat, potilaan kuolemanpelko, omaisten ja potilaan väliset ristiriidat, omaisten pärjääminen ja näiden vihamielinen suhtautuminen hoitohenkilökuntaan. Hoitajat ahdistuvat kiireestä, hoidon laiminlyönneistä sekä siitä, että kuoleva joutuu olemaan yksin. Ahdistusta tuottavat myös tietynlaiset kuolevat ja kuolintavat. Epäoikeudenmukaisiksi hoitajat kokivat tarkoituksettomat kuolemat. Neljännessä analyysiosiossa käsitellään mitä kuolemassa hoitajien mukaan tapahtuu. Hoitajat kokevat kysymyksen vaikeaksi. Kuolemista hahmotetaan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen kuoleman kautta ja siihen liitetään myös yliluonnollisia kokemuksia. Viimeisessä luvussa tarkastellaan millainen kuolema ei herätä hoitajissa vahvoja tunteita ja miten hoitajien suhtautuminen kuolemaan on muuttunut hoitotyön myötä. Tunteita herättämätön kuolema on tyypillisesti odotettu ja hoitajan sekä kuolevan välille ei ole muodostunut tunnesidettä. Hoitotyön myötä kuolemasta on tullut kevyempi kantaa ja hoitajat kokevat tietynlaista ylpeyttä siitä, että he saavat olla kuolevan rinnalla. Kuolema on merkityksellinen ja monimerkityksinen. Siitä keskusteltaessa on syytä huomioida, kenen kuolemasta puhutaan. Kuolijalla ja kuolintavalla on väliä. Kuolemasta koetetaan tehdä monella tapaa kaunista ja tämä ilmenee myös vainajan laitossa. Paha kuolema ahdistaa hoitajia ja heillä tuntuu olevan tarve puhua siitä. Vaikka lääketieteellinen katsontatapa on hoitajissa syvässä, kuolema ei merkitse kaikille loppua. Aikaisemmin vallinnut kristillis-fatalistinen asenne kuolemaan vaikuttaa olevan murtumassa ja tämä näkyy muun muassa puheena energioista ja jälleensyntymästä. Esikristilliset piirteet näyttävät olevan edelleen osa suomalaista mielenmaisemaa.
  • Mustonen, Laura (2007)
    Tutkimuksessa matkapuhelimen suosiota avataan tutkimalla käyttäjien laitteelle antamia merkityksiä. Tutkimus on luonteeltaan kulttuurintutkimus ja se on tehty laadullisin tutkimusmenetelmin. Tutkimuksen pääaineiston muodostavat tutkimushetkellä 25-26-vuotiaiden opiskelijoiden haastattelut, jotka suoritettiin puolistrukturoitua haastattelurunkoa käyttäen. Lisäksi on seurattu tutkimuksen teon aikaan (keväästä 2005 syksyyn 2006) julkisissa viestintävälineissä käytyä kännykkään liittyvää keskustelua, jota on osin käytetty myös tutkimuksen aineistona. Tutkimuksen empiiriseen aineistoon perustuvia tutkimustuloksia verrataan myös matkapuhelimesta aiemmin tehtyihin tutkimuksiin, jolloin saadaan kuva matkapuhelimen merkitysten muuttumisesta pidemmällä aikavälillä sekä merkitysten eroista eri väestöryhmien kesken. Keskeisenä tutkielmassa toimii Mika Pantzarin tulkinta tavaramaailmasta, jonka nähdään muodostuvan ihmisten ja tavaroiden välisistä suhteista. Tällöin suhde laitteen ja sen käyttäjän välillä nähdään aktiiviseksi, ja ymmärretään, että myös esineillä on vaikutusta toistensa menestymiseen. Käyttäjien kiinnostusta matkapuhelimeen avataan Kai Ilmosen tarpeen-käsitteen avulla. Matkapuhelimen teknisten ominaisuuksien vaikutusta ihmisen ja laitteen välisessä suhteessa pohditaan tarjouman-käsitteen avulla. Tutkimuksessa ovat keskeisinä myös mm. Johanna Uotisen, Marja Vehviläisen, Sari Tuuvan, Riitta Nieminen-Sundellin ja Ilkka Tuomen tulkinnat ihmisen ja laitteen välisestä suhteesta. Matkapuhelinta tutkimalla on mahdollista saada esiin käyttäjien tunteita, sosiaalisia suhteita ja taitoja. Tutkimuksessa matkapuhelin määrittyy hyvin henkilökohtaiseksi laitteeksi. Matkapuhelimella on suhteita myös muihin esineisiin: se on esimerkiksi raivannut lankapuhelimen tieltään ja koska Internetiä on totuttu käyttämään tietokonepäätteeltä, on tämä estävä tekijä kännykkävälitteisen Internetin yleistymiselle. Tutkittavien puheessa viestintävälineet muodostivat hierarkian, jossa kasvokkaista tapaamista arvostettiin eniten. Kännykkä on koettu helpoksi lähestyä, sillä ensimmäisten GSM-puhelinten käyttöliittymä on osattu rakentaa kulttuurisen tiedon mukaiseksi. Kännykkään tuodut uudet ominaisuudet ja monimutkaisempi käyttöliittymä saattavat tehdä siitä pelottavamman. Kännykällä on yhä statusarvoa, koska sen avulla on mahdollista esittää arvostuksiaan. Käyttäjän suhde kännykkään muuttuu elämäntilanteen mukaan: lapselle se on lähinnä lelu, teinille väline vertaisryhmän kommunikointiin ja lapsen vanhemmalle väline huolenpitoon ja arjen järjestämiseen. Tutkittaville nuorille aikuisille se oli sosiaalisten suhteiden ylläpitäjä. Tutkittavat eivät kokeneet kännykän velvoittavan jatkuvaan sosiaalisuuteen, vaan pikemminkin he halusivat olla jatkuvasti tavoitettavissa. Kännykkä ei ole korvannut sosiaalista kanssakäymistä, vaan se on tullut sosiaalisten suhteiden ylläpitäjäksi. Kännykän sosiaalinen luonne oli tutkittaville yhä kännykän tärkein ominaisuus. Kännykälle on annettu keskeinen sija ihmisten ja laitteiden muodostamassa tavaramaailmassa, joten sitä ei koeta enää vapaaehtoiseksi eikä siitä siksi haluta luopua.
  • Rautio, Heikki (2014)
    Tutkimuksessa tarkastellaan laadullisin tutkimusmenetelmin musiikkiäänitteiden kulutusprosessia yksittäisen kuluttajan näkökulmasta. Teemahaastattelujen avulla kerätyn tutkimusaineiston tarkastelu on jaettu kolmeen osaan käyttäen apuna Ilmosen (2007) kulutuksen ulottuvuuksien ja kuluttajan toiminnallisten asemien mallia. Musiikkiäänitteiden kulutusta tarkastellaan sen taloudellisen, tavaraopillisen sekä symbolisen aspektin kautta. Tutkimuksessa on perehdytty äänitteiden ostamiseen, äänitteisiin esineinä sekä teknologian rooliin musiikkiäänitteiden kulutuksessa. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla yhtätoista 20–31-vuotiasta aktiivista musiikin kuluttajaa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten musiikin digitaalisen murroksen aikaansaamiin muutoksiin sekä sen mukanaan tuomiin uusiin kulutuskäytäntöihin suhtaudutaan. Lisäksi vertaillaan fyysisten ja digitaalisten äänitteiden kulutusprosesseja, tutkitaan millaisia ulottuvuuksia kuluttajat niihin liittävät ja mitä ne kuluttajille merkitsevät. Fyysiset äänitteet näyttäytyvät tutkimuksessa omistajilleen merkityksellisinä esineinä. Niihin liitetään muistoja menneistä elämäntilanteista, tapahtumista ja esimerkiksi elämyksellisistä levykauppakokemuksista. Kuluttajan kokemaa esinearvoa nostavat symbolisten ominaisuuksien lisäksi äänitteiden esteettiset ominaisuudet. Koetun omistusarvonsa vuoksi fyysiset äänitteet, etenkin vinyylilevyt osoittautuvat tutkimuksessa mielekkäiksi keräilyn kohteiksi. Toisaalta fyysiset äänitteet näyttäytyvät tutkimuksessa myös toisenalaisessa valossa: ylimääräisinä tilanviejinä ja turhana materiana. Digitaalisen musiikin ekotehokkaiksi katsottavat, aineettomat palvelut nähdään tästä näkökulmasta hyvänä vaihtoehtona fyysisten äänitteiden kulutukselle. Omistamisen tunne kohdistuu haastateltavien puheessa selkeästi konkreettiseen tavaraan. Digitaalisten tiedostojen vähäiseksi tai olemattomaksi koetun omistusarvon vuoksi niistä ei olla kovinkaan halukkaita maksamaan. Musiikin suoratoistopalveluista maksamiseen suhtaudutaan sen sijaan avoimemmin. Fyysisten äänitteiden kulutusprosessissa digitaalisen musiikin rooli korostuu sen tarjoamien koekuuntelumahdollisuuksien myötä rationaalisen ostopäätöksen tekemisessä. Yleisellä tasolla musiikista maksamisen taustalla vaikuttaa tutkimuksessa vahva arvosidonnaisuus ja velvollisuuseetiikan mukaiset toimintaperiaatteet. Digitaalisen musiikin kulutuskäytäntöjen vaivattomuus nähdään positiivisena asiana, mutta ne koetaan fyysisten äänitteiden kulutusprosessiin verrattuna kokemuksellisuudeltaan vähempiarvoisina – ”pelkkänä kuunteluna”. Kaiken kaikkiaan uuden teknologian vaikutus musiikkiäänitteiden kulutuksessa ilmenee kaksijakoisena. Sen todetaan helpottavan ja monipuolistavan musiikin saatavuutta ja kuuntelumahdollisuuksia, mutta toisaalta tuovan haasteita aktiiviselle kuuntelulle. Kertakäyttöiseksi koetun luonteensa vuoksi se saattaa estää myös syvien musiikillisten tunnesiteiden syntymisen.
  • Seppänen, Erkki (Helsingin yliopisto, 2012)
    This thesis examines the problem of "meaning" from an evolutionary perspective. It seeks to understand how linguistic meaning arises and what is its prehistory by examining simpler, non-linguistic phenomena. The work takes a relatively wide, cognitive view on "meaning", where this phenomenon is interpreted as a continuum of "representations" of the world, created by organisms in the course of the actions in the world. In the end, these representations are seen more as functional postulates, the ontological status of which is not necessarily real, but rather that "meaning" is perceived from an "intentional stance", a term introduced by the philosopher Daniel Dennett. This thesis also discusses criticism directed at the notions of "representation" and "intentional stance". Various crucial theories concerning the evolution of meaning are discussed, from such linguists as Bickerton, Hurford and Jackendoff, as well as philosopher Dennett. In addition, the work considers computer and robot simulations that have been done in evolutionary linguistics, as well as empirical evidence from paleoanthropology and animal cognition studies.
  • Oksanen, Ulla (Helsingin yliopisto, 2012)
    Tutkimukseni kohteena on lukiolaisten kuvataiteen harjoitustöissä ilmaisema kuvallinen näkemys aikamme suuresta kertomuksesta , tietoyhteiskunnasta. Koska tarkastelen lukiolaisten piirroksia erityisesti semiotiikan, merkkien tieteen näkökulmasta, nousevat työssäni ensiarvoisen tärkeiksi kuvatuotteisiin liittyvät merkitykset sekä se, miten ne rakentuvat tulkinnassa. Kasvatusta ja koulutusta koskien voi tällaisen tulkinnan yhteydessä puhua myös merkitysten lukutaidosta ja tässä yhteydessä etenkin visuaalisesta lukutaidosta. Viimeksi mainitun ymmärrän Seppäsen (2001) tapaan kykynä tulkita ja ymmärtää visuaalisten järjestysten kulttuurisia merkityksiä. Tässä tutkimuksessa olen (i) ottanut tehtäväkseni tarkentaa edellä mainitun lukutaidon luonnetta kehittelemällä semioottisen visuaalisen lukutaidon käsitteen viitekehystä. Sitä olen lähestynyt käytännöllistä toimintaa ja kehollisia taitoja edustavan tietää kuinka -käsitteen kautta, jota hahmotan toisaalta kulttuurihistoriallisen koulukunnan oivallusten ja nykyaikaisen toiminnan teorian näkemysten pohjalta sekä toisaalta pragmatistisen toimintateorian, oppimisen filosofian , perustalta. Tällaisen spesifimmän visuaalisen lukutaidon käsitteen viitekehyksen rakentamisessa olen omaksunut keskeiseksi lähestymistavakseni erityisesti käytäntöperustaisen semiotiikan. Tarkoitan tällä pragmatistisen semiotiikan (C.S. Peircen) sekä sosiosemiotiikan (mm. M.A.K. Hallidayn, R. Hodgen, G. Kressin, T. Van Leeuwenin ja M. O Toolen) tapaa ymmärtää merkkien merkitys niihin liittyvän käytännöllisen toiminnan yhteydessä sekä suhteessa merkkien toiminnan tehtäviin ja tarkoituksiin sosiokulttuurisissa konteksteissaan. Työtäni läpäisevänä ydinajatuksena voikin pitää näkemystä, jonka mukaan visuaalisen kulttuurin ja sen järjestysten syvällisempi ymmärtäminen ja oppiminen on mahdollista erityisesti sellaisen lukutaidon avulla, joka hyödyntää semiotiikan teoriaa ja metodologiaa. Tutkimukseni toisena tärkeänä tehtävänä pidän (ii) kahta edellä mainittua semioottista näkökulmaa yhdistävän "hybridimallin" luomista, jonka mukaisesti sosiosemiotiikan metafunktioita voi pitää myös pragmatistisen semiotiikan metodologisen soveltamisen välineinä ja näin ollen työn semioottisen analyysin ja kuvien tulkinnan työkaluina . Itse empiirisessä analyysissa olen lähestynyt piirroksia hahmottaen aluksi niiden keskeisiä kuvallisia diskursseja, joiden lähiluennassa olen soveltanut sosiosemiotiikan piirissä kehiteltyjä kuvan semioottisen analyysin käsitteitä ja menetelmiä. Tuloksena tästä analyysista erotin kuusi erilaista diskurssia: ekologiset uhkakuvat, luonnononnettomuudet, pelastusdiskurssi, teknologian voittokulku, teknologisen kehityksen vaarat ja kulttuurin mekanisaatiodiskurssi, joista valitsemaani seitsemää piirrosta tulkitsin seikkaperäisemmin semioottisessa analyysissa ja lähiluvussa. Kuvien erittelyssä kiinnitin huomiota myös kuvien retoriikkaan, kielikuvastoon, sekä erityisesti töissä käytettyihin käsitteellisiin metaforiin ja metonymioihin. Semiotiikan näkökulmasta metaforilla on ensiarvoisen tärkeä tehtävä semioottisen innovaation välineenä auttaessaan abstraktien käsitteiden, kuten esimerkiksi tietoyhteiskunnan hahmottamista ja reflektointia sekä tukiessaan ympäröivää todellisuutta koskevien kysymysten syvällistä ymmärtämistä ja ongelmien luovaa ratkaisua. Lukiolaisten kuvakerronnan semioottinen tulkinta avaa käsitykseni mukaan tärkeän ja vähän pohditun näkökulman oppilaiden subjektiivista elämysmaailmaa (umweltia) määrittäviin ja sitä ylläpitäviin laajoihin diskursiivisiin merkityksiin. Empiirisen tapaustutkimusaineistoni muodostavat eteläsuomalaisen viestintä- ja mediapainotteisen lukion oppilaiden (N=44) piirrokset, kirjoitelmat ja haastattelut. Tutkimuksen lähestymistapa on tieteidenvälinen ja sisältää aineksia mm. semiotiikasta, kuvataidekasvatuksesta, kasvatustieteestä, yhteiskuntatieteistä, kulttuurin- ja taiteentutkimuksesta sekä filosofiasta.
  • Tamminen, Asta (2015)
    Biomarkkerit ovat merkkiaineita, jotka vapautuvat elimistön nesteisiin ja kertovat kudoksessa tapahtuvista normaaleista ja patologisista muutoksista. Nivelen eri kudoksista vapautuvien biomarkkereiden pitoisuuksia mittaamalla voi olla mahdollista diagnosoida nivelsairauksia varhaisemmassa vaiheessa nykyisiin menetelmiin verrattuna. Tällä hetkellä diagnoosi saadaan usein vasta silloin, kun nivelrusto on jo selkeästi vaurioitunut. Tutkimustyötä biomarkkereiden pitoisuuksien muutoksista on tehty sekä indusoiduilla että kliinisillä tutkimuspopulaatioilla. Indusoiduissa nivelsairairauksissa biomarkkereiden pitoisuudet muuttuivat selkeästi, sillä usein kliinisissä nivelsairauksissa, kuten osteoartriitissa, sairaus etenee aalloittain aktiivisten ja elpymäjaksojen vaihdellessa. Röntgenkuvissa todetut muutokset nivelessä ovat saattaneet syntyä paljon aiemmin ja näytteenottohetkellä nivelessä voi olla vakaa, tulehdukseton tila. Useissa biomarkkereissa, kuten matriksimetalloproteinaaseissa (MMP), myös iällä on merkitystä pitoisuuksiin. Nivelruston kehittyessä synteesi on aktiivisempaa, jolloin myös biomarkkereiden pitoisuudet ovat korkeampia aikuisiin yksilöihin verrattuna. Liikunta ja erilaiset lääkitykset saattavat myös vaikuttaa pitoisuuksiin. Näiden seikkojen vuoksi on haasteellista asettaa biomarkkereiden pitoisuuksille raja-arvoja ja patologisissa tutkimuksissa on tärkeää, että kontrollihevoset ovat samanikäisiä. Tutkimustuloksissa oli erilaisista lähtöasetelmista riippumatta samankaltaisia tuloksia, mikä on todiste biomarkkereiden toimivuudesta. Selkeimmin esiin nousivat kollageeniin liittyvät biomarkkerit, joiden pitoisuudet kohosivat synoviitin seurauksena sekä MMP ja prostaglandiini E2 (PGE2), joiden pitoisuudet kohosivat kaikissa nivelsairauksissa. Tällaista ominaisuutta voisi hyödyntää lähinnä nivelsairautta poissulkevana testinä. Tämä tutkielma on kirjallisuuskatsaus, jossa tarkastellaan ja vertaillaan tutkimustuloksia biomarkkereista, joita on yleisimmin käytetty hevosten niveltutkimuksissa.
  • Virta, Sonja (Helsingin yliopisto, 2013)
    J. R. R. Tolkienin tuotannosta on tehty monia erilaisia adaptaatioita, mutta akateemisen Tolkien-tutkimuksen laajuudesta huolimatta Tolkien-parodioita ei ole juuri tutkittu. Toisaalta myöskään parodian kääntämisestä yleisesti ei ole teoriaa niinkään olemassa. Tässä tutkielmassa analysoidaan J. R. R. Tolkienin The Lord of the Rings -teoksen suomennoksessa Taru sormusten herrasta käytettyjä käännösstrategioita nimien osalta, sekä verrataan niitä Tolkienin teoksesta tehdyn The Bored of the Rings -parodian suomennoksessa Loru Sorbusten herrasta käytettyihin strategioihin. Koska parodioitavan tekstin täytyy olla tunnistettava myös parodian käännöksessä, ja täten alkuperäisteoksen käännöksellä on parodiaa käännettäessä erityinen asema, selvitetään tutkielmassa sitä, millainen vaikutus Sormusten herrassa käytetyillä nimien käännösstrategioilla on parodian käännöksessä käytettyihin strategioihin. Toisaalta kulttuurierot vaikuttavat erityisesti kyseessä olevan parodian tulkintaan ja täten myös siinä käytettyihin käännösstrategioihin aivan eri tavalla kuin alkuperäisteoksen kohdalla, eikä tätä vaikutusta voi nimienkään kääntämisessä ohittaa. Analyysia varten tutkielma vertailee ja yhdistää kolmen eri tutkijan eli Ritva Leppihalmeen, Jan Van Coillien ja Albert Péter Vermesin esittämiä strategioita nimien kääntämiselle. Parodian kääntämiseen liittyvän tutkimuksen puutteessa nämä käännösstrategiat on valittu edustamaan käsillä olevan teoksen eri puolia: strategioissa yhdistyvät niin alluusioiden eli kulttuuriviitteiden kääntäminen nimissä, nimien kääntäminen lastenkirjallisuudessa jota The Bored of the Rings nimien osalta tietyillä tavoin muistuttaa, vaikka ei lapsille olekaan suunnattu kuin nimien kääntäminen kaunokirjallisuudessa yleisemmin. Tutkimuksen tuloksista voidaan tulkita Sormusten herran nimien käännösstrategioilla olleen vaikutusta parodiassa käytettyihin strategioihin: vaikka eroavaisuudet eri käännösstrategioiden käytössä olivat suuria, oli tietyillä strategioilla myös vahvoja yhtäläisyyksiä tekstien välillä. Strategioista yhteys näkyi erityisesti nimen säilyttämisessä alkuperäismuodossaan sekä nimen sovittamisessa kohdekielen kirjoitusasuun, minkä voidaan tulkita liittyvän nimien tunnistettavuuteen parodian käännöksessä.
  • Sjöblom, Johnny Vilhelm (2008)
    Avhandlingen analyserar hur fem finländska tidningar porträtterar landet Tyskland. De analyserade tidningarna är Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet, Kauppalehti, Iltalehti och Suomen Kuvalehti. Materialet består av 486 antal artiklar och notiser, som har publicerats under en konstruerad vecka i augusti-september 2006 och en konstruerad vecka i januari-februari 2007. Avhandlingen består av en kvantitativ genomgång av hela materialet, samt en så kallad inramningsanalys, ”frame analysis” av, ur materialet slumpmässigt utvalda artiklar och notiser. I den kvalitativa analysen undersöks hur bra vissa hypotetiska bilder av Tyskland överensstämmer med den bild som kommer fram på tidningarnas sidor. Avhandlingen bygger på det faktum att det inte existerar en allt övergripande bild av landet Tyskland. I stället är målet att ta reda på vilka så kallade mindre omfattande bilder bidrar till helheten av Tyskland. I avhandlingen presenteras fem hypotetiska bilder, som samtidigt fungerar som grund för inramningsanalysen. Av de hypotetiska bilderna stämmer vissa mycket bra ihop med verkligheten på tidningarnas sidor. Det finns till exempel en stark närhetsaspekt i bevakningen av Tyskland i de analyserade tidningarna, trots att de direkta ekonomiska relationerna länderna emellan får förvånansvärt lite utrymme i de analyserade tidningarna. Förhållandet mellan Finland och Tyskland porträtteras också så gott som alltid som ett förhållande mellan liten och stor. Det är Finland som förlorar, om man inte här vårdar relationerna till Europas (ekonomiska) stormakt. I tiden ligger trots det en stolthet över att Tyskland i nuläget ser upp till många av Finlands bedrifter. Tyskland porträtteras också fortsättningsvis starkt utifrån sin mycket krångliga 1900-tals historia. I centrum av den historiska porträtteringen står det Tredje riket, medan Väst- och Östtyskland får rätt så lite utrymme under de analyserade perioderna. I uppdelningen mellan väst och öst, porträtteras Västtyskland som föregångaren till det nuvarande Tyskland, medan det tidigare Östtyskland får dras med bilder av arbetslöshet och nynazism.
  • Viljamaa-Dirks, S. (1990)
    Mesofiiliset aeromonakset ovat heterogeeninen ryhmä yleisesti ympäristössä, ennen kaikkea vesistöissä esiintyviä, gramnegatiivisia, oksidaasipositiivisia sauvabakteereita. Tällähetkellä ne voidaan jakaa liikkuviin lajeihin Aeromonas hydrophila,A.sobria, A.caviae (tai A.punctata tyyppi caviae), A. eucrenophila,A.veronii ja A. schubertii, sekä liikkumattomaan lajiin A. media.Lajimääritykset perustuvat biokemiallisten ominaisuuksien yhdistelmiin, joiden perusteella kanta voidaan sijoittaa todennäköiseen lajiin. Joidenkin lajien sisällä esiintyy DNA-hybridisaatioryhmiä, joita ei toistaiseksi voida erottaa toisistaan biokemiallisten ominaisuuksien perusteella. Aeromonakset on kauan tunnettu vaihtolämpöisten eläinten, erityisesti kalojen, taudinaiheuttajina. Kaloilla niiden aiheuttamat taudit liittyväterilaisiin stressitiloihin. Tasalämpöisten eläinten taudinaiheuttaJina mesofiilisiä aeromonaksia on kuvattu melko harvoin. Niitä on kuitenkin enenevässä määrin kuvattu humaanipatogeeneinä, mm. septikemioiden, haava-infektioiden ja gastro-enteriitin aiheuttajina. Niillä on useita ominaisuuksia, jotka voivat liittyä virulenssiin: toksisuus, adhesiivisuus, invasiivisuus ja pintaproteiinikerros (S-layer). Mesofiiliset aeromonakset tuottavat alpha- ja beta-hemolysiinejä, sekäsytotoonisia ja sytotoksisia enterotoksiineja. Erilaisia virulenssitekijöitä omaavia kantoja esiintyy yleisesti ympäristössä ja elintarvikkeissa. Mesofiilisten aeromonasten määräluonnonvesissä riippuu mm. veden ravinnerikkaudesta ja lämpötilasta. Niitä esiintyy myös vesijohtovedessä. Eläinperäisistäelintarvikkeista, mutta myös vihanneksista ja juureksista voidaan usein eristää mesofiilisiä aeromonaksia. Jääkaappisäilytys ei estä niiden kasvamista. Tunnetaan kuitenkin vain muutama mahdollisesti aeromonasten aiheuttama ruokamyrkytysepidemia. Mesofiilisten aeromonasten eristämiseen vedestä, elintarvikkeista tai ulosteesta on kehitetty useita selektiivisiä elatusaineita. Standardisoidutmenetelmät ja pitoisuuksien ohje-arvot kuitenkin puuttuvat.
  • Limnell, Tarja (Helsingin yliopisto, 2011)
    New chemical entities with unfavorable water solubility properties are continuously emerging in drug discovery. Without pharmaceutical manipulations inefficient concentrations of these drugs in the systemic circulation are probable. Typically, in order to be absorbed from the gastrointestinal tract, the drug has to be dissolved. Several methods have been developed to improve the dissolution of poorly soluble drugs. In this study, the applicability of different types of mesoporous (pore diameters between 2 and 50 nm) silicon- and silica-based materials as pharmaceutical carriers for poorly water soluble drugs was evaluated. Thermally oxidized and carbonized mesoporous silicon materials, ordered mesoporous silicas MCM-41 and SBA-15, and non-treated mesoporous silicon and silica gel were assessed in the experiments. The characteristic properties of these materials are the narrow pore diameters and the large surface areas up to over 900 m²/g. Loading of poorly water soluble drugs into these pores restricts their crystallization, and thus, improves drug dissolution from the materials as compared to the bulk drug molecules. In addition, the wide surface area provides possibilities for interactions between the loaded substance and the carrier particle, allowing the stabilization of the system. Ibuprofen, indomethacin and furosemide were selected as poorly soluble model drugs in this study. Their solubilities are strongly pH-dependent and the poorest (< 100 µg/ml) at low pH values. The pharmaceutical performance of the studied materials was evaluated by several methods. In this work, drug loading was performed successfully using rotavapor and fluid bed equipment in a larger scale and in a more efficient manner than with the commonly used immersion methods. It was shown that several carrier particle properties, in particular the pore diameter, affect the loading efficiency (typically ~25-40 w-%) and the release rate of the drug from the mesoporous carriers. A wide pore diameter provided easier loading and faster release of the drug. The ordering and length of the pores also affected the efficiency of the drug diffusion. However, these properties can also compensate the effects of each other. The surface treatment of porous silicon was important in stabilizing the system, as the non-treated mesoporous silicon was easily oxidized at room temperature. Different surface chemical treatments changed the hydrophilicity of the porous silicon materials and also the potential interactions between the loaded drug and the particle, which further affected the drug release properties. In all of the studies, it was demonstrated that loading into mesoporous silicon and silica materials improved the dissolution of the poorly soluble drugs as compared to the corresponding bulk compounds (e.g. after 30 min ~2-7 times more drug was dissolved depending on the materials). The release profile of the loaded substances remained similar also after 3 months of storage at 30°C/56% RH. The thermally carbonized mesoporous silicon did not compromise the Caco-2 monolayer integrity in the permeation studies and improved drug permeability was observed. The loaded mesoporous silica materials were also successfully compressed into tablets without compromising their characteristic structural and drug releasing properties. The results of this research indicated that mesoporous silicon/silica-based materials are promising materials to improve the dissolution of poorly water soluble drugs. Their feasibility in pharmaceutical laboratory scale processes was also confirmed in this thesis.
  • Partamies, Noora (Helsingin yliopisto, 2004)