Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12703-12722 of 24319
  • Karihalme, Oili (1996)
  • Knuutinen, Reijo (Suomen Lakimiesyhdistys, 2009)
    In tax literature the phrase form and substance is often used in the context of tax avoidance. There the question often arises of whether the legal form of the transaction or the economic substance of the transaction is relevant in determining the tax treatment. In this book the relationship of form and substance is understood in a much broader way. The writer argues that there is a tension between form and substance throughout the entire system of income taxation. The main justification for this view is that taxable income is understood, defined and measured in a way that deviates from the economic concept of income. The subject is examined at three levels. Firstly, most or even all the issues of form and substance have some background at the law-making level. The economic concept of income is the natural starting point for tax statutes. However, exceptions to that concept are made in many ways and for many different reasons, all of which are reviewed in the study. Secondly, the subject is considered at the level of interpretation. Tax statutes are in written form, and language is not as exact as mathematical numbers. Interpretation is needed to give those words meaning. Thirdly, a special question of tax avoidance is considered. In Part I the subject is reviewed generally and theoretically, and the framework of the study is developed. The natural starting point in income taxation is the idea that taxable income reflects a person s economic income. Yet deviations from that principle are made for different reasons. First, people have different philosophical ideas about what is or should be classified as income. Furthermore, deviations and distinctions are usually made for policy or political reasons, either for tax policy or for other political purposes. For those reasons, the taxable income which I call statutory-formal income to emphasise its decision-based political nature does not always reflect the economic income. This is the basic tension between form and substance, and it has implications at all levels and stages of income taxation. Tax planning and tax avoidance are themselves based on the deviations between economic and taxable income. Traditionally, the questions and problems of tax law are described in dualistic terms: form and substance, legal or economic substance, prevalence of private law or tax law, legal or commercial concept, beneficial or legal owner, and so on. As a matter of fact, the relationships are not dualistic, but there is a tripartite or trialistic relationship among economics, private law and tax law. The object of income tax law is basically an economic phenomenon; taxation itself means transferring economic resources from the private sector to the public sector. However, in practise taxation is related to circumstances and transactions defined in private law. There is nothing new in this. On the contrary, this trialistic relationship has always been right before our eyes. Instead, the new point in my argument is that this trialistic set-up is connected with most or even all the issues of form and substance in tax law. This trialism can be seen at all levels of income taxation and in all the countries and tax system under research here. The classical tax policy problems, for instance, regarding hybrid and synthetic financial instruments, thin capitalization issues or dividend-stripping transactions can all be described in a trialistic way. In Part II a comparative approach is used. The subject is examined vis-à-vis tax systems in the United States, the United Kingdom, Germany, Sweden and Finland. Interpretive tradition and style vary among different states and tax systems. In some countries, such as the United States, the principle of substance over form prevails; in other countries, such as the United Kingdom, the tradition is more formal. In Germany, for instance, constitution and basic rights are relevant in tax law; in other countries these factors are not very relevant in practise. Tax avoidance is a problem everywhere. However, its prevention varies. In countries such as Germany, Sweden and Finland there are statutory general anti-avoidance rules; elsewhere, for example, in the United States, there are court-based anti-avoidance rules. In the United Kingdom, by contrast, the fight against tax avoidance is carried on with a huge amount of exact and specific legislation. Part III is devoted to the discussion of selected issues that can be classified as form-and- substance issues on the basis of tax law literature or as defined in the general portion of the study. In Chapter 7 hybrid financial instruments and thin capitalization are analysed. Chapter 8 deals with issues of equity, debt and derivative instruments. In Chapter 9 wash-sales transactions and dividend-stripping transactions are discussed. Taxable income strongly deviates from economic income. The results of this study suggest that the most important exceptions are made because of the realization requirement in defining and measuring income, different tax treatments of equity and debt and the inattention to inflation in the tax base. Yet it is not always very easy to fill these gaps in practise. While taxation is about balancing the objectives and requirements of equity, certainty and efficiency, from a broader perspective taxation is also about economics, law and politics. Equity in taxation should be measured in economic terms: according to horizontal equity, every dollar, pound or euro should be taxed equally, independent of the source, only once and in real terms. But the restrictions and requirements of efficiency must also be taken into account in tax policy decisions. The law and its formalities are needed to give certainty to that process. But legal forms have no absolute value; they have no such specific aim. Rather, the legal forms should be seen as a way to implement equity and efficiency in taxation.
  • Lavikkala, Maikki (2014)
    Tutkielma käsittelee muotokuvan appropriaatiota nykyvalokuvataiteessa eli taideteoksia, joissa on valokuvattu olemassa olevia muotokuvia. Tutkielmassa pohditaan teosaineiston lähiluvun ja semioottisen analyysin avulla, minkälaisia mahdollisia merkityksiä muotokuvan appropriaatio tuottaa eli miten muotokuvan merkitys muuttuu, kun se kuvataan uudelleen. Empiirisen tutkimusaineiston muodostaa Jorma Purasen valokuvasarja Shadows, Reflections and All That Sort of Thing, jossa Puranen on valokuvannut vanhoja muotokuvamaalauksia. Teossarjassa kuvaajan ja kameran varjot sekä valon heijastukset lankeavat maalauksen pintaan niin, ettei tulkintani mukaan ole yksiselitteistä, mitä teoksen lajityypiksi, aiheeksi tai kuvan kohteeksi voidaan nimittää. Tutkielman lähtökohtana onkin kysymys siitä, mitä teokset määritelmältään ovat. Etsin tutkielmassani kriittistä käsitteistöä, joka tavoittaisi teosten merkitysrakenteen. Lähestyn aineistoa neljästä näkökulmasta: ensin tarkastelen teosten suhdetta muotokuvan lajityyppiin ja valokuvan välineeseen, sitten appropriaation strategiaan. Lopuksi tulkitsen teoksia arkiivisen nykytaiteen merkityspiirissä. Läpi tutkielman tarkkailen kuvien kykyä viitata ja representoida sekä teosten suhdetta poissaolon tematiikkaan. Taideteoreettisesti tutkimusongelma liittyy 1980-luvulta juontuvaan appropriaatiodiskurssiin, joka osoittautuu ongelmalliseksi aineistoni tulkinnan kannalta. Nicolas Bourriaud'n jälkituotannon käsite sen sijaan tarjoaa ajantasaisemman viitekehyksen lainaavien strategioiden tarkastelulle. Tutkimuksessa käy ilmi, että appropriaation taidehistoria on vielä paljolti kirjoittamatta ja että suomalaisessa taidehistorian tutkimuksessa appropriaation käsitettä tai merkityksiä ei ole juurikään pohdittu. Tutkielman johtopäätöksissä totean, että teokset ovat monella tapaa ristiriitaisia suhteessa muotokuvan, valokuvan ja appropriaation yleisiin määritelmiin ja tulkintoihin. Teokset problematisoivat käyttämänsä välineen ja kuvatyypin, mutta kyse ei nähdäkseni ole subversiivisesta eleestä. Appropriaatio toimii pikemminkin tutkimusmetodina, jonka avulla Puranen paljastaa valokuvalliseen ja muotokuvalliseen representaatioon liittyviä myyttejä ja merkityksiä. Esitän myös, että muotokuvissa tavoiteltu poissaolon estäminen johtaa approprioinnin seurauksena paradoksaalisesti poissaolon esittämiseen. Tutkimus esittelee monipuolisesti appropriaation historiaa ja ilmenemismuotoja. Tarkastelemalla teoksia, joissa on yhteneväisyyksiä Shadows, Reflections -teossarjaan joko esteettisellä, teknisellä tai käsitteellisellä tasolla, yhdistän tutkimuskohteeni laajempiin nykytaiteen tendensseihin. Tulkintani mukaan Purasen tapa kerrostaa teoksissaan erilaisia ajallisia ja paikallisia lähteitä on ajallemme ominainen tapa käsitellä ja ymmärtää nykyhetkeä.
  • Jyrkiäinen, Reijo (Helsingin yliopisto, 2012)
    This analysis of form and structure focuses, in chronological order, on the six String Quartets of Béla Bartók (1881 - 1945). The printed scores were used as source material. The research problem is presented in four hypotheses: The Quartets contain many different types of form. They also comprise several kinds of monothematicism, variation techniques, and symmetries. Along with traditional music theory and tonal functions, other structural and hierarchical forms emerge as well. The form of the movements and the general form of the Quartets are defined with the help of a motif-, theme-, and harmony analysis. Compared to earlier works treating the same topic, this study presents a more meticulous approach to treating the subject and also applies the Schenkerian analysis and pitch-class set theory to all the Quartets. Following the introduction (1), the ensuing themes are examined: how the genre of the string quartet took shape in Europe leading into the 1940s (2), Bartók s sources of inspiration, starting from folk music and Beethoven to his contemporaries (3), analysis of the Quartets, movement by movement (4 9), the conclusions (10). Included in the study are Bartók s own analyses of the Fourth and Fifth Quartets. Many viewpoints and study results of earlier researchers are incorporated as well. Among the most renowned are the Hungarians János Kárpáti, Ernö Lendvai, and László Somfai; the German Roswitha Traimer; and the Americans Elliott Antokoletz, Allen Forte, and Paul Wilson. Music notation examples are placed within the text. The appendix contains literature and other source materials, a glossary of terms, a list of pitch-class sets, as well as a catalogue of Bartók s works. Keywords: Bartók, string quartets, Schenkerian analysis, pitch-class set system.
  • Eronen, Antti (2012)
    Muoviteollisuus kasvoi toisen maailmansodan jälkeen Suomessa selkeästi muuta teollisuutta nopeammin. Samanaikaisesti 1950- ja 1960 -lukujen Suomessa luotiin kansallista tiede- ja teknologiapolitiikkaa sekä rakennettiin sitä tukevia instrumentteja. Perustellusti voidaan sanoa, että myös teollisuuden piirissä tutkimus- ja kehittämistyölle alettiin antaa enemmän merkitystä. Tämä konteksti huomioiden näyttää mielenkiintoiselta, kun muoviteollisuutta edustanut Muoviyhdistys Ry alkaa 1960 -luvulla selkeästi edistää muoveihin liittyvän korkeakouluopetuksen ja -tutkimuksen aikaansaamista. Vuonna 1967 perustetaankin Helsingin yliopistoon puun ja muovien kemian professuuri sekä Teknilliseen korkeakouluun teknillisen kemian apulaisprofessuuri alanaan polymeeriteknologia. Tässä tutkimuksessa on kysytty, miksi kyseiset professuurit perustettiin ja miten ne ovat liitettävissä muoveihin. Samalla on voitu tarkastella kysymystä professuurien koetusta vaikutuksesta yhden teollisuudenalan kilpailukykyyn ja siitä, miten tämän vaikutuksen ajatellaan syntyvän. Tutkimusaihe ei perustu yhteen selkeään aineistoon, vaan se on rakentunut tutkimuksen aikana esiin nousseiden huomioiden ympärille. Keskeisimpiä lähteitä ovat Muoviviesti -lehti, Helsingin yliopiston ja Teknillisen korkeakoulun arkistot sekä, kauppa- ja teollisuusministeriön komiteamietinnöt. Tutkimuksessa kartoitetaan 1960- luvun yleinen ympäristö tutkimustyön tukemiselle sekä muoviteollisuuden omat mandollisuudet kehittää omaa osaamistaan ja ottaa vastaan korkeakoulututkimukseen perustuvaa tietoa. Tästä kuva tarkentuu kemianteollisuuden kehittämisestä esitettyihin ajatuksiin ja kyseisten professuurien perustamiseksi annettuihin perusteluihin. Lopulta tarkastellaan professuurien virkanimityksiä sen kautta, miten työn ala ja merkitys lopulta määrittyy. Professuurien merkitys näyttää rakentuvan paljon ennakoitua laajemmalle pohjalle. Osaltaan oppituolien merkitys on liitettävissä Neste Oy:n ja Uolevi Raaden tavoitteeseen luoda Suomeen moderni petrokemiallinen teollisuus. Tätä tukemaan kehitettävä metsän ja polymeerikemian liitto edellyttää syntyäkseen pitkäjänteistä tutkimustyötä. Raadelle keskeisin tapa kehittää suomalaista talouselämää on nostaa puun jalostusarvoa. Samalla tavalla myös Helsingin yliopiston professorit ovat kiinnostuneempia keskittymään selluloosan liittyviin kysymyksiin kuin muoveihin. Professuurien ympärille rakentuva kuva kertoo niiden erilaisesta merkityksestä eri toimijoille. Sen sijaan professuurien vaikuttavuudesta ei tutkimuksen perusteella puhuta, eikä niiden mandollisuuksia vaikuttaa teollisuuden kilpailukykyyn pohdita. Sen sijaan oppituolien merkitys näyttää olevan tarpeessa rakentaa mandollisuus pysyä mukana ja seurata tieteellistä ja teknologista kehitystä. Helsingin yliopiston puun ja muovien kemian professuuri noudattelee vahvasti tieteen lineaariseen malliin perustuvaa ajatusta. Professuurit eivät toimenpiteenä kytkeydy mihinkään suurempaan kokonaisuuteen ja niiden kontrasti suhteessa 1960 -luvun lopulla luotuihin uusiin teknillistä tutkimusta tukeviin instrumentteihin on suuri.
  • Väkeväinen, Niina (2005)
    Tutkimuksessa kolme elinkautista vankeusrangaistusta suorittavaa naista kertoo kokemuksiaan vankeusprosessista ja elämästä vankilassa. Naiset oli tuomittu murhasta elinkautiseen vankeusrangaistukseen. He olivat ensimmäistä kertaa vankilassa. Haastatteluhetkellä naiset olivat olleet vankilassa hieman alle tai yli kymmenen vuotta. Iältään he sijoittuivat keski-iän ja vanhuusiän alun välille. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata elinkautista vankeutta suorittavien naisten vankeuteen liittyviä kokemuksia osana heidän vankeusprosessiaan. Tutkimuksessa pyrittiin tuomaan esiin sovellettavaa tietoa marginaalissa ja pitkäaikaisessa vankeudessa elävien naisten tilanteista sekä tuottamaan vankeinhoitoviranomaisille ja vankeja työssään kohtaaville ihmisille tietoa siitä, millaisia asioita elinkautista vankeusrangaistusta suorittavat naiset joutuvat käymään vankeuden myötä elämässään läpi. Tutkimus rakentuu vankeuteen liittyvien prosessien, tunteiden ja kriisikokemusten sekä vangitun ihmisen ihmissuhteiden ja arjen rakentumisen tarkastelulle. Tutkimus sijoittuu osaksi sukupuolisensitiivistä marginalisaatiotutkimusta. Tutkimus kohdistuu kokemusten tulkintaan ja nojaa siten fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimusperinteeseen, jota täydentää kontekstuaalinen konstruktionismi. Tutkimuksen tiedonintressi on emansipatorinen. Tutkimusmenetelmänä on käytetty syvähaastattelua, joka toteutettiin tapaamalla naiset heidän sijoitusvankilassaan ja haastattelemalla kahta naista kolme kertaa ja yhtä naista kaksi kertaa eli tekemällä yhteensä kahdeksan haastattelua. Haastatteluissa keskityttiin vankeusajasta ja siihen liittyvistä kokemuksista keskustelemiseen. Analyysissa pyrittiin ymmärtävään tutkimusotteeseen ja kertomaan naisten elämästä läheltä heidän omaa tulkintaansa. Tutkimuksen keskeinen teoreettinen käsite on marginalisaatio. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena on naiselinkautisvangin marginalisaation monitasoisuus. Elinkautiseen vankeuteen tuomituksi tuleminen oli ollut naisille traumaattinen kriisi, joka oli saanut sisältönsä rikoksesta ja tuomiosta. Vankila tilana ylläpiti kriisin kokemusta, ja rikoksen ja vankeuden häpeäleima vaikeutti kriisin ja syyllisyyden tunteiden käsittelyä. Vankeus oli koetellut vahvasti naisten kokemusta omasta ihmisarvosta ja johtanut voimakkaisiin epätoivon kokemuksiin, itsemurha-ajatuksiin sekä yrityksiin. Naiset kokivat olevansa yksin, ulkopuolisia ja erilaisia niin yhteiskunnassa kuin vankien keskellä. Tärkeimmiksi tukijoikseen naiset kokivat aikuiset lapsensa ja muut läheiset ihmiset. Poistumisluvat olivat naisille henkireikä: läheisten ja lomien avulla naiset jaksoivat suorittaa vankeuttaan, josta vapautumisesta ei ole tietoa. Haastatellut naiset rikkoivat monin eri tavoin vankeihin liitettyjä stereotypioita: heidän kertomuksensa toi esille, etteivät vangit ole mikään yhtenäinen joukko. Tämän vuoksi tutkimuksessa on tuotu esille vankeinhoidon yhdeksi perusajatukseksi määritellyn vangitun ihmisen yksilöllisen kohtelun merkityksellisyys. Vangituilla ihmisillä on erilaisia tarpeita kuntoutuksen suhteen, eivätkä kaikki vangit ole päihdekuntoutuksen tarpeessa. Aineisto toi esille vankeinhoidossa olevan suuri tarve terapiatyölle ja pitkäaikaisvangeille tarkoitettujen kuntoutusmuotojen rakentamiselle, joten tutkimuksen on lopuksi esitetty siihen liittyviä kehittämisajatuksia. Tutkimuksen merkittävimmät lähteet olivat Merja Laitisen (2004) ja Marita Husson (2003) väitöskirjat. Heidän lisäkseen tutkimuksen viitatuimmat henkilöt olivat Johann Cullberg, Erving Goffman, Juha Perttula, Salli Saari ja Veli-Matti Ulvinen.
  • Lankinen, Pasi (1998)
  • Kukila, Marja-Liisa (1978)