Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12723-12742 of 24725
  • Iivonen, Sanna Maaria (2008)
    Pro gradu – tutkielmassani tarkastellaan sosiaalityön asiakkaan asemaa. Kysymystä lähestytään tutkimalla millaisia kategorioita eli luokituksia sosiaalityöntekijän kanssa asioimista kuvaavasta tutkimusaineistosta löytyy. Aineisto tutkielmaa varten on kerätty pääkaupunkisedulla sijaitsevan ammatillisen erityisoppilaitoksen opiskelijoilta, jotka ovat laatineet teemasta kirjalliset kuvaukset. Aineistoon kuuluu myös kaksi haastattelua. Tutkielmassa näkökulma sosiaaliseen todellisuuteen on konstuktivistinen. Kokemus omasta asemasta kuvaa yksilön suhdetta ympäröivään maailmaan. Ihmisen käsityksellä hänen omasta asemastaan on vaikutusta siihen, mihin ihminen ryhtyy ja missä arvelee onnistuvansa. Sosiaalityön asiakkuutta kuvaavat luokat ovat koko aineiston pohjalta muodostettuja yleistyksiä, jotka ymmärretään kulttuurisina jäsennyksiä. Tutkimusaineistossa sosiaalityön asiakkuudesta pyrittiin erottautumaan monilla eri tavoilla. Näin vastustettiin epätyydyttävää asiakkaan asemaa ja haettiin vapautta itsen määrittelyyn. Pyrkimykset erottautua muista asiakkaista loivat melko ristiriitaisia asemia, jotka saattoivat kyseenalaistua helposti, esimerkiksi avuntarpeen uusiutuessa. Enemmän joustavuutta omaan asemaansa saivat muihin asiakkaisiin samaistuvat. Esimerkiksi lyhytaikaisesti hyvää apua saanut tutkimukseen osallistuja arveli olevansa samanlainen tapaus, joita sosiaalityöntekijällä on ollut aikaisemmin. Muihin asiakkaisiin myös liittouduttiin ja näin voitiin vähentää huonon kohtelun henkilökohtaisuutta ja saada voimaa oman asian ajamiseen mm. lain turvaamiin oikeuksiin vetoamalla. Oman avuntarpeen hyväksyminen antoi hyvät lähtökohdat asiakkuuteen johtaneen ongelman kanssa työskentelylle. Erityisesti oman sosiaalityöntekijän kanssa moni onnistui tavoitteissaan ja sai apua. Ongelmallisempaa oli, että kaikille ei omaa sosiaalityöntekijää järjestynyt, vaan he pysyivät vuosia asiakkaana sosiaalityöntekijöiden jatkuvasti vaihtuessa. Toimeentulotuen tarve oli ammatillisessa erityisoppialaitosessa opiskelevien näkökulmasta erityisen ristiriitainen asia. Monet tutkimukseen osallistujat olivat olleet toimeentulotukiasiakkaita jo ennen opiskelun aloittamista. Opintojen aloittaminen ja opintotuelle (ja opintolainan piiriin) siityminen sisältää kaksoissidoksen: yhtä aikaa kehotetaan opiskelemaan ja tehdään opiskelu vaikeaksi. Tämä ristiriita herätti ihmisissä ymmärrettävästi voimakkaita tunteita. Tärkeimmät lähteet:Juhila, Kirsi (2006) Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina. Sosiaalityön yhteiskunnalliset tehtävät ja paikat. Tampere: Vastapaino. Törrönen, Jukka (2000) Subjektiaseman käsite empiirisessä sosiaalitutkimuksessa. Sosiologia 33 (3) 243 – 255. Alexander, Jeffrey F.(1998) Citizen and Enemy as Symbolic Classification: On the Polarizing Doscourseof Civil Society. Teoksessa Alexander, Jeffrey F.(toim.) Real Civil Societies. Dilemmas of Instiutionalization, Sage Publications, London, 96, 96–114.
  • Costiander, Kati (Helsingin yliopisto, 2010)
    The purpose of this study was to examine the conceptions adoptive parents and kindergarten teachers have of adopted children in day care. Earlier Finnish research concerning international adoption has discussed adoption, adopted children and adoptive parents from the point of view of identity, racism and school. There has hardly been any research in Finland concerning adoption from the point of view of day care. The study focuses on how the special characteristics of adopted children are taken into consideration in day care. The ecological theory, in which a child's growth and learning environments are studied as part of the broader environment, provided the theoretical framework for the study. The study was based also on a second theory: intercultural competence or the capacity to interact with different people taking into consideration their individual characteristics and situations so that one understands and is understood. The first research problem consisted of describing the conceptions adoptive parents and day care teachers have of the special characteristics of adopted children. The second research problem was to examine adopted parents' expectations of kindergarten and of kindergarten teachers. The third research problem was to find out what kind of support day care teachers think they need when working with adopted children. The study focused on 20 adoptive parents and 15 kindergarten teachers. Research material was collected in the form of essay writings amounting to a total of 73 pages. The respondents wrote about their experiences with the help of a supporting questionnaire. The research method was qualitative and narrative. The results of the study show that adoptive parents have similar conceptions of adopted children's special characteristics concerning their character, social competence, adaptation and appearance. Adoptive parents had a better understanding of the dynamics of attachment than kindergarten teachers, in this study. When describing the special characters of adopted children, the teachers regarded adopted children in particular as needing special support. According to the results of the study, adoptive parents feel adoption matters and adoptive parenthood are something quite new and bewildering to day care teachers. Adoptive parents did not feel they got any support from the kindergarten in their parenthood. Adoptive parents regarded as particularly important the start of day care and the familiarisation process during which adopted children need time and special support due to earlier experiences of separation and abandonment. The findings of the study show that kindergarten teachers have little knowledge of adoption and the significance of adoption for a child's growth and development. Kindergarten teachers felt at a loss in dealing with adoption issues and clearly need additional support in the matter.
  • Ikkala, Tapio (2014)
    The widespread diffusion and utilization of ICTs affords new forms of interaction and exchange to emerge between people on a global level. One such social form becoming increasingly popular is network hospitality, which refers visiting or accommodating someone, usually a person you do not know in advance, through hospitality exchange networks such as Couchsurfing. In this study I present a qualitative study on hospitality exchange in the context of Airbnb form the perspective of the users participating in the network as hosts, that is, by offering accommodation for other users of the network for a fee. Airbnb differs from reciprocal type of hospitality exchange that Couchsurfing and most of the other existing hospitality exchange networks foster in that the hosts determine a price for the accommodation they are offering. I refer to this kind of commodified form of network hospitality as monetary network hospitality. My theoretical framework is drawn on Simmel's theory of social forms, recent sociological literature on the changing modes of sociality in the current networked era, prior discussions about hospitality from historical, sociological and anthropological sources, and the emerging body of literature on network hospitality. The aim of my study is to increase our understanding of network hospitality as a social form and to shed light to the role of money in mediating and structuring the hospitality exchange and the social interaction it spurs. In my analysis I will deploy Simmel’s notion of sociability, a play form of sociality that gains its value from the interaction itself, as well as his theorization of the effects of money on social relations between individuals, to make sense of the sociality monetary network hospitality brings between the parties of the hospitality exchange. My empirical material consists of eleven semi-structured interviews with Airbnb host. The material was gathered during the summer 2013 in Greater Helsinki area. At this time, there was in total around 400 Airbnb hosts in the area. Participants’ age varied from 22 to 58. Seven of them were male and five female. The interview material is analyzed with theory-bound qualitative content analysis. My analysis shows that engaging in social interaction with people from around the world is an important motive for participating in network hospitality by hosting, also when it offers possibilities for financial gains. My analysis also shows that the hosts want to be in control of whom they accept as guests and often try to select guests that are in some way similar to them. My central finding is that the inclusion money in the hospitality exchange contributes to the hosts’ sense of control and ease in the exchange. The inclusion of money renders to hospitality exchange more structured and formal. However, this does not exclude the possibility for sociable interaction between the host and the guest to occur, but, on the contrary, it may in some cases even contribute for conditions for sociable interaction to occur.
  • Lento, Antti Tapio (2011)
    This thesis studies the interest-rate policy of the ECB by estimating monetary policy rules using real-time data and central bank forecasts. The aim of the estimations is to try to characterize a decade of common monetary policy and to look at how different models perform at this task.The estimated rules include: contemporary Taylor rules, forward-looking Taylor rules, nonlinearrules and forecast-based rules. The nonlinear models allow for the possibility of zone-like preferences and an asymmetric response to key variables. The models therefore encompass the most popular sub-group of simple models used for policy analysis as well as the more unusual non-linear approach. In addition to the empirical work, this thesis also contains a more general discussion of monetary policy rules mostly from a New Keynesian perspective. This discussion includes an overview of some notable related studies, optimal policy, policy gradualism and several other related subjects. The regression estimations are performed with either least squares or the generalized method of moments depending on the requirements of the estimations. The estimations use data from both the Euro Area Real-Time Database and the central bank forecasts published in ECB Monthly Bulletins. These data sources represent some of the best data that is available for this kind of analysis. The main results of this thesis are that forward-looking behavior appears highly prevalent, but that standard forward-looking Taylor rules offer only ambivalent results with regard to inflation. Nonlinear models are shown to work, but on the other hand do not have a strong rationale over a simpler linear formulation. However, the forecasts appear to be highly useful in characterizing policy and may offer the most accurate depiction of a predominantly forward-looking central bank. In particular the inflation response appears much stronger while the output response becomes highly forward-looking as well.
  • Rantala, Anssi (2001)
    Työssä tarkastellaan rahaliiton muodostamisen vaikutuksia tasapainotyöllisyyteen ja inflaatioon. Mallikehikkona käytetään yksinkertaista kahden maan rahataloudellista mallia, jossa työmarkkinat ovat järjestäytyneet ja maiden välillä on ulkoisvaikutuksia, jotka välittyvät reaalisen valuuttakurssin kautta. Ulkoisvaikutusten takia valuuttakurssijärjestelmä vaikuttaa ammattiliiton havaitsemaan tavoiteristiriitaan reaalipalkan ja työllisyyden välillä. Siten tasapainotyöllisyys määräytyy mallissa endogeenisesti. Tarkastelut perustuvat oletukseen, että ammattiliitot eivät suoranaisesti ole kiinnostuneet inflaatiosta, vaan työllisyydestä ja reaalipalkoista, ja että talouksien rakennetta kuvaavat parametrit eivät muutu, kun rahaliitto perustetaan. Siirryttäessä kelluvien kurssien järjestelmästä rahaliittoon tasapainotyöllisyys paranee, jos keskuspankki on riittävän konservatiivinen. Jos keskuspankki taas ei ole riittävän konservatiivinen, työllisyys heikkenee. Rahaliitossa yhteisen keskuspankin joustamattomuus vastata maakohtaiseen palkankorotukseen osoittautuu hyväksi asiaksi työllisyyden kannalta, jos keskuspankki on konservatiivinen, mutta huonoksi asiaksi keskuspankin konservatiivisuuden asteen ollessa matala. Tämä tulos osoittaa, että valuuttakurssijärjestelmän valinta ja tapa, jolla rahapolitiikkaa harjoitetaan saattavat olla tärkeitä tekijöitä työmarkkinoiden toiminnan kannalta maissa, joissa palkkaneuvottelut ovat keskittyneet. Rahaliittoon siirryttäessä inflaatio nopeutuu (tai pysyy ennallaan) kaikilla keskuspankin konservatiivisuuden asteilla. Kelluvien kurssien järjestelmässä rahapolitiikkaa rajoittaa pelko reaalisen valuuttakurssin heikkenemisestä. Rahaliitossa yhteinen keskuspankki ei voi vaikuttaa reaaliseen vaihtokurssiin, joten yleisesti rahapolitiikka on ekspansiivisempaa ja inflaatio korkeampi kuin kelluvien kurssien järjestelmässä. Rahaliiton perustamisen reaalitaloudelliset vaikutukset eivät riipu inflaatioharhasta, joka aiheutuu keskuspankin liian korkeasta työllisyystavoitteesta. Huippukonservatiivisen (tiukan inflaatiotavoitteen omaavan) keskuspankin tapauksessa inflaatioharha katoaa ja inflaatio on tavoitetasollaan. Osoittautuu, että tässä tapauksessa työllisyys paranee aina rahaliittoon siirryttäessä. Lisäksi työssä tarkastellaan epäsymmetristä kiinteän valuuttakurssin järjestelmää, jossa toinen maa on yksipuolisesti sitoutunut ylläpitämään maiden välisen valuuttakurssin kiinteänä ennen rahaliiton muodostamista. Osoittautuu, että rahaliittoon siirryttäessä työllisyys paranee ja inflaatio laskee maassa, joka oli sitoutunut kiinteään valuuttakurssiin. Toisessa maassa työllisyys heikkenee ja inflaatio pysyy muuttumattomana.
  • Rantala, Anssi (2001)
    The thesis investigates the effects of the formation of a monetary union on equilibrium employment and inflation. The model framework used in the analysis is a simple two-country monetary model with national labor unions and open-economy spillovers, which operate through the real exchange rate. Due to these spillovers, monetary regime will in general affect the real wage--employment trade-off faced by the labor union. This implies that equilibrium employment is endogenous in the model. All results are derived assuming that labor unions are only interested in employment and real wages (not directly inflation) and that all structural parameters of the model remain unchanged when a monetary union is established. A switch from a floating exchange rate regime to a monetary union improves equilibrium employment, provided that the degree of central bank conservatism is sufficiently high, whereas with low degrees of conservatism employment falls. The inflexibility of the common central bank of the monetary union in responding to a country specific wage increase is good news in terms of employment if the central bank is conservative, whereas it is bad news if the central bank is fairly liberal. This result indicates that the choice of a monetary regime and the way monetary policy is conducted may be important factors in determining labor market outcomes in countries with highly centralized wage setting. Relative inflation performance will not depend on central bank conservatism, inflation increases (or remains unchanged) when a monetary union is established. In a floating exchange rate regime monetary policies are constrained by fears of inflationary real exchange rate depreciation. In a monetary union the common central bank can't affect the real exchange rate and thus monetary policy will in general be more accommodating and thereby inflation higher. The real effects of the establishment of a monetary union don't depend on the inflation bias brought about by an over-ambitious employment target of the central bank. When the central banks are ultra-conservative (i.e. have a strict inflation target) the inflation bias disappears and inflation is at the target level. It is shown that in this case employment will always increase when a monetary union is established. In addition, we consider an asymmetric fixed exchange rate regime, where one country has unilaterally committed to a fixed exchange rate vis-à-vis the other country before the monetary union is established. We show that in this asymmetric fix case employment will fall in the leader country and increase in the follower country when a monetary union is established. Inflation decreases in the follower country and remains unchanged in the leader country.
  • Härkönen, Kati (2003)
    Jyrsijäharrastus on nykyään kasvussa nuorten keskuudessa Suomessa ja maailmalla. Lajeja, joita pidetään lemmikkeinä on useita. Gerbiilit ovat suosittuja helppohoitoisuutensa vuoksi. Maahamme on tuotu lemmikeiksi gerbiilejä, jotka ovat kotoisin kuivilta aroalueilta Aasiasta ja Afrikasta. Työssä käsitellään kahta gerbiililajia, mongoliangerbiiliä (Meriones unguiculatus) sekä perpallidusta (Gerbillus perpallidus). Työn tarkoituksena oli vertailla mongoliangerbiiliä ja perpallidusta ulkonäön ja genomin avulla. Tavoitteena oli selvittää lajiutumista ja näiden kahden lajin välisiä sukulaisuussuhteita. Genomitutkimuksessa tarkasteltiin kromosomilukumäärää, kromosomien morfologiaa, heterokromatiinin määrää kromosomeissa sekä heterokromatiinin sijoittumista kromosomeihin. Tarkoitus oli myös varmistaa Suomeen tuotujen perpallidusten lajinmääritys (ovatko perpalliduksia). Tutkimukseen saatiin kolme eläintä, yksi mongoliangerbiilinaaras sekä perpallidusuros ja -naaras. Eläimistä otettiin verta ja kudosnäytteitä soluviljelyjä varten. Soluviljelyistä saadusta materiaalista tehtiin preparaatteja metafaasien tarkastelua varten. Preparaatit värjättiin heterokromatiini- ja trypsiinivärjäyksillä. Kaikkien gerbiililajien ulkonäkö on aikojen saatossa muokkautunut hyvin samankaltaiseksi. Syynä tähän on samanlainen kuiva elinympäristö. Myös lemmikkeinä pidettävät mongoliangerbiili ja perpallidus muistuttavat toisiaan paljon monilta osin. Eroavaisuuksia löytyy kuitenkin useita liittyen ruumiin painoon, hännän karvoitukseen, turkin laatuun, silmien kokoon jne. Käyttäytymiseltään mongoliangerbiili ja perpallidus eivät suuresti eroa toisistaan. Genomitutkimuksessa tulokseksi saamamme diploidiset kromosomiluvut täsmäsivät kirjallisuuden kanssa molemmilla lajeilla (mongoliangerbiilin 2n=44, perpalliduksen 2n=40). Myös kromosomien rakenne vastasi aiemmissa tutkimuksissa saatuja tuloksia. Suuremman diploidisen kromosomiluvun ja suuremman akrosentristen kromosomien lukumäärän perusteella mongoliangerbiiliä voitaisiin mahdollisesti pitää alkukantaisempana kuin perpallidusta. Tämän johtopäätöksen varmistaminen vaatisi kuitenkin jatkotutkimuksia. Sukupuolikromosomit olivat molemmilla lajeilla suuret, kuten kirjallisuuden perusteella saattoi odottaa. Aiemman tutkimuksen mukaan mongoliangerbiilin ja perpalliduksen X-kromosomin välillä olisi 3 poikkeamaa, joten lajit eivät todennäköisesti ole kovin läheistä sukua keskenään. Heterokromatiinin määrissä oli eroa: mongoliangerbiilillä oli vähän heterokromatiinia autosomeissaan, perpalliduksella oli runsaasti autosomaalista heterokromatiinia. Heterokromatiini oli molemmilla lajeilla pääasiassa sentromeerista. Sukupuolikromosomeissa heterokromatiinia oli molemmilla lajeilla vähän. Eroavaisuudet heterokromatiinissa tukevat oletusta, jonka mukaan lajit eivät olisi kovin lähisukuisia. Tutkittujen perpallidusten ulkonäön, diploidisen kromosomiluvun ja kromosomien morfologian perusteella voidaan päätellä, että Suomeen tuodut yksilöt ovat Gerbillus perpallidus -lajia. Tiedot täsmäävät kirjallisuuden kanssa.
  • Seppälä, Anu-Maarit (2013)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten monialaiset maatilat ovat menestyneet, kun mittarina käytetään onnistumista monialayrittäjän asettamissa tavoitteissa. Tutkimuksen alatavoitteena oli kuvata eri tavalla menestyneiden monialaisten maatilojen yritystoiminnan taustalla vaikuttaneita arvoja ja muita tekijöitä. Tutkielman teoriaosassa tarkasteltiin maatilojen monialaisuutta, yrityksen menestymistä ja erityisesti menestymisen mittaamista yrittäjän asettamien tavoitteiden kautta. Tutkimusaineisto perustui MTT:n vuosina 2001, 2006 ja 2012 keräämiin postikyselyihin. Vuoden 2001 postikyselyaineisto kerättiin vuosina 2000–2002 toteutetun ”Maatilasta maaseudun pienyritykseksi”-hankkeen yhteydessä. Vuoden 2006 postikysely kerättiin vuosina 2006–2008 toteutettuun ”Muuttuva maaseutuyrittäjyys”-hankkeeseen. Vuosien 2001 ja 2006 aineistoja täydennettiin keräämällä vastaava aineisto vuonna 2012 osana ”Muuttuva ja menestyvä monialainen maatila 2000–2012”-hanketta. Kyselytutkimus kohdennettiin maaseutuyrittäjille, tässä tutkimuksessa hyödynnettiin monialaisia maatiloja koskevaa tietoa. Otoksen suuruus oli siten 176 tilaa, joista 29 oli vuoteen 2012 mennessä lopettanut. Otos kattaa ne tilat, jotka ovat vastanneet seuraavaksi tarkemmin esiteltäviin kyselytutkimuksiin jokaisena vuotena eli 2001, 2006 ja 2012. Toisin sanoen otos pysyy samana vuodesta toiseen. Tutkimusmenetelminä käytettiin kuvailevia monimuuttujamenetelmiä, faktori – ja ryhmittelyanalyysiä sekä summamuuttujia. Faktorianalyysin avulla tiivistettiin menestymisen eri näkökulmat kolmeen: yhteiskunnalliseen, liiketaloudelliseen ja perheyrittäjyydelliseen. Ryhmittelyanalyysissä hyödynnettiin muodostettuja faktoripisteitä sekä summamuuttujaa otoksen ryhmittelemiseksi eri tavoin menestyneisiin ryhmiin. Lopullinen ryhmien luku oli viisi ja ryhmien väliseen vertailuun hyödynnettiin Kruskal-Wallisin testiä ja Khiin neliö-testiä parametrittomille muuttujille. Tutkimustulosten mukaan osa monialaisista maatiloista menestyy sekä taloudellisten että ei-taloudellisten tavoitteiden saavuttamisessa, osa pelkästään taloudellisissa tavoitteissa, osa pelkästään ei-taloudellisissa tavoitteissa ja osa ei kummissakaan. Lisäksi tavoitteiden taustalla olevien arvojen havaittiin olevan yhteydessä menestymiseen. Sovellettaessa tutkimuksen tuloksia käytäntöön, voidaan todeta, että monialayrittäjän arvomaailma näyttäisi ohjaavan yritystoiminnan tavoitteiden asettamisessa ja sitä kautta vaikuttavan konkreettisesti myös menestymiseen.
  • Kantosalo, Marget (2003)
    Tutkimuksen kohteena on eräs ammattikorkeakoulu loka-marraskuussa vuonna 1997. Oppilaitos oli silloin toiminut vakinaisena ammattikorkeakouluna muutaman kuukauden. Siihen kuului yhteensä viisi koulutusyksikköä, joista tutkimuksen kohteena on neljä. Ne edustavat eri koulutusaloja. Tutkimuksen tavoitteena on valitun tapauksen avulla tehdä selkoa siitä, miten ideaali yhtenäisestä ammattikorkeakoulusta toteutuu käytännössä. Tutkimuksessa on peilattu ammattikorkeakoulun koulutusyksiköiden johdon ja henkilöstön ammattikorkeakoulukokemuksia ja -näkemyksiä ammattikorkeakoulujärjestelmän virallisiin tavoitteisiin, erityisesti monialaisuus ja hallinnon hajauttaminen, ottamalla huomioon eri koulutusalojen kulttuureista nousevat yhteistyön edellytykset ja esteet. On haettu vastausta siihen, miten eri koulutusyksiköiden kulttuurit kohtasivat. Onko niille jo syntynyt yhteistä kulttuuria? Mitkä ovat koulutusyksiköitä erottavia tekijöitä? Samalla on haluttu tehdä ymmärrettäväksi sitä monimutkaisuutta, mikä liittyy laajojen keskushallinnon käynnistämien ohjelmien toimeenpanoon erityisesti silloin, kun toimeenpanoprosessiin osallistuu useita toimijoita erilaisine tavoitteineen ja näkemyksineen. Tutkimusmenetelmänä oli teemahaastattelu, joten haastatteluaineisto muodostaa keskeisen tutkimusaineiston. Haastatteluaineistosta on haettu kulttuurisia teemoja luokittelemalla sitä Glaser & Straussin Grounded Theory –menetelmää apuna käyttäen. Koulutusyksiköiden eroja ja yksiköiden sisällä vallitsevia erilaisia näkemyksiä on kulttuurin eri teema-alueilla luokiteltu soveltamalla Joanne Martinin kulttuurinäkökulmien jakoa. Näkökulmat ovat integraatio-, differentaatio- ja fragmentaationäkökulmat. Haastatteluaineistoa luokittelemalla on saatu esiin kulttuurille ominaisia teemoja, joista keskeisin on monialaisuuden ”pakko”, ammattikorkeakoulun tuoma velvoite tehdä koulutusrajat ylittävää yhteistyötä. Koska monialaisuudelle ei ole ehditty luomaan yhteistä sisältöä eikä strategiavalintoja sen toimeenpanemiseksi ole tehty, se näyttäytyy vielä ”kulissimaisena”, artefaktien tasolla. Ammattikorkeakoulun yhdistävä tekijä on keskushallinto, jonka vallankäyttöä arvostellaan koulutusyksiköissä. Osa yksiköistä kokee asemansa heikentyneen, osa vahvistuneen ammattikorkeakoulun aikana. Vaikeuksista huolimatta kaikki haluavat kuitenkin jatkaa ammattikorkeakoulussa. Tutkimuksessa on myös nojauduttu mm. Edgar Scheinin, Andrew Brownin, Richard Geerzin, Nohria & Ecclesin (eds.), Kickert & Klijn & Koppenjanin, Alasuutarin, Harmon & Mayerin, Spradleyn, Hirsijärvi & Hurmeen ja Yinin teoksiin. Tutkimuksen kannalta keskeinen on myös ammattikorkeakoulu-lainsäädäntö sekä muu ammattikorkeakoulua käsittelevä lähdeaineisto.
  • Rainisto, Sami (2004)
    Tässä pro gradu –tutkielmassa on tutkittu seitsemän suuren suomalaisen yrityksen tekemiä yrityskauppoja 1980-luvun lopulta vuoteen 2000. Tutkitut yritykset ovat Kesko, UPM-Kymmene, Stora Enso, Outokumpu, Kone, Partek ja Rautaruukki. Tutkimuksen tarkoitus on ollut kartoittaa, millainen rooli yritysten tekemillä yrityskaupoilla on ollut niiden strategian rakentamisessa ja miten yrityskaupat ovat muuttaneet yhtiön rakennetta, niin liiketoiminnallisesti kuin maantieteellisesti. Teoreettisena pohjana on käytetty alan kirjallisuutta. Teoreettisen kehikon pohjana on käytetty erityisesti Virtasen, Koivistoisen ja Kykkäsen aiempaa tutkimusta. Tiedot yritysten tekemistä yrityskaupoista on koottu Talouselämä-lehden kokoamista yrityskauppataulukoista. Mukaan on valittu vain kyseisten yritysten tekemät strategisesti merkittävät kaupat, ja tällaiseksi on katsottu kauppa, jossa ostettavan tai myytävän liiketoiminnan liikevaihto ylittää 50 miljoonaa markkaa. Yrityskaupat voivat olla yleensä joko horisontaalisesti tai vertikaalisesti integroivia yritysostoja, tai kokonaan uudelle liiketoiminta-alueelle laajentavia diversifioivia yritysostoja tai jostain liiketoiminnasta luopuvia divestointeja. Tutkittavissa yrityksissä yleisin yritysostotyyppi oli horisontaalisesti integroiva kauppa, jossa yritys pyrkii laajentamaan markkina-asemaansa nykyisellä toimialallaan. Toisaalta yritykset tekivät paljon divestointeja, joilla ne pyrkivät keskittymään kohti yhtä tai vain muutamaa päätoimialaa. Yritysten välillä on eroja yrityskauppastrategian selvyydessä. Joissakin tapauksissa yritys saattoi myydä pois toiminnan, jonka se oli ostanut vain muutamaa vuotta aiemmin. Toisaalta jotkut yritykset pyrkivät hyvin suoraviivaisesti käyttämään yrityskauppoja strategiansa toteutusvälineenä. Siinä missä 1970-luvulla monet yritykset pyrkivät olemaan mahdollisimman monialaisia, 1980-luvulla tuli yleiseksi pyrkiä keskittymään vain yhdelle tai muutamalle toisiaan lähellä olevalle toimialalle. Tämän tavoitteen saavuttamisessa yrityskaupat ovat yrityksille hyvä strateginen väline. Näyttää siltä, että ainakin tutkitut yritykset ovatkin käyttäneet yrityskauppoja keinona kasvattaa itseään valitsemillaan ydintoimialoilla ja toisaalta pyrkineet pois yritysmyynneillä ylimääräisiltä toimialoiltaan. Yrityskaupat ovat olleet tärkeä keino muuttaa monialayritys tiukasti fokusoituneeksi yritykseksi. Yrityskauppojen maantieteellistä jakaumaa tutkimalla ilmenee myös, että 1990-luvun loppua kohden yrityskaupat suuntautuivat entistä useammin ulkomaille – aluksi Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan, aivan viime vuosina myös Aasiaan. Yrityksille yrityskaupat ovat olleet tärkeä kansainvälisen laajentumisen väline.
  • Kallio, Sonja (2014)
    Ikääntyvien osuus väestössä kasvaa. Ikääntyessä sairastuvuus ja lääkkeiden käyttö lisääntyy. Monilääkitys ja ikääntymiseen liittyvät fysiologiset muutokset altistavat lääkkeistä johtuville ongelmille, mikä tulee ottaa huomioon iäkkäiden hoidon suunnittelussa. Ratkaisuna lääkkeiden käytön järkeistämiselle nähdään moniammatillinen yhteistyö. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea on koonnut käytännön toimijoista koostuvan moniammatillisen verkoston, jonka tavoitteena on luoda kansalliset ohjeet moniammatilliselle työskentelylle ja ikäihmisten lääkkeiden käytön järkeistämiselle. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää verkoston tiimien toteuttamat tai suunnitteilla olevat moniammatilliset työskentelytavat, jotka voivat toimia esimerkkeinä etsittäessä ratkaisumalleja moniammatillisen yhteistyön käytäntöjen yhtenäistämiseksi Suomessa. Lisäksi selvitettiin moniammatillista yhteistyötä edistäviä ja estäviä tekijöitä sekä iäkkäiden lääkityksen järkeistämiseen liittyviä ongelmia, niiden ratkaisumahdollisuuksia ja moniammatillista yhteistyötä vahvistavia tekijöitä sekä sen vaikutuksia moniammatillisten tiimien kokemusten perusteella. Tutkimusaineistona käytettiin Fimean moniammatilliseen verkostoon kutsuttujen käytännön toimijoiden (n=55) haastatteluja (n=15). Haastattelut toteutettiin Fimean toimesta ryhmäkeskusteluina (n=10) sekä pari- (n=3) ja yksilöhaastatteluina (n=2). Nauhoitetut haastatteluaineistot litteroitiin ja analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä, jossa yhdistyivät sekä aineistolähtöinen (induktiivinen) että teorialähtöinen (deduktiivinen) lähestymistapa. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa oli moniammatillinen tiimi- ja verkostotyö. Tutkimuksen perusteella moniammatillista yhteistyötä on toteutettu Suomessa sekä julkisessa perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa että yksityisessä terveydenhuollossa. Haastatellut näkivät tärkeimpinä ratkaisuina ikäihmisten lääkkeiden käytön järkeistämiselle selkeän tehtävien ja vastuiden jakamisen sekä farmaseuttisen osaamisen lisäämisen kaikkialle terveydenhuoltoon ja avoapteekin roolin vahvistamisen osana sitä. Moniammatillisia tapaamisia ja koulutuksia lisäämällä voitaisiin rikkoa ammattikuntien välisiä raja-aitoja. Suurimmat moniammatilliseen kehittämis- ja yhteistyöhön liittyvät haasteet ovat yhteisiä toimipaikasta ja riippumatta. Yleisimpiä ongelmia ovat taloudellisiin rajoitteisiin ja kiireiseen työtahtiin liittyvät haasteet sekä potilastietojärjestelmien ja työtä tukevien tietokoneohjelmien ongelmat. Yksilötasolla ongelmia koetaan olevan eniten asenteissa sekä tiedonkulussa toimijoiden välillä. Haastateltujen kokemus oli, että onnistuessaan moniammatillinen yhteistyö lisää lääkitysturvallisuutta ja parantaa potilaan tilaa. Kaikkien osapuolten työ helpottuu ja terveydenhuollon kuormittavuus vähenee. Kevyempien lääkehoidon arviointien tai tarkistusten avulla voitaisiin löytää potilaat, jotka hyötyvät lääkehoidon kokonaisarvioinnista. Eri ammattikuntien vastuut tulisi jakaa niin, että ne ovat kaikkien tiedossa. Tiedonkulku ja lääketietojen ajantasaisuus tulisi varmistaa toimivien tietojärjestelmien avulla. Tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä moniammatillista toimintaa lääkkeiden käytön järkeistämiseksi. Lisää tutkimusta tarvitaan lääkehoidon arvioinnin, annosjakelun ja muiden palvelujen kannattavuuden osoittamiseksi.
  • Hoppari, Mari (2014)
    Tässä pro gradu –tutkielmassa tutkitaan moniammatillista yhteistyötä varhaiskasvatuksen kokemana. Lasten ja perheiden palvelujen toteuttaminen moniammatillisena yhteistyönä on ollut esillä 2010-luvun molemmin puolin julkishallinnollisissa asiakirjoissa. Sekä palveluiden tuottavuuden tehostamisessa että lasten hyvinvoinnin edistämisessä vaikuttavana on nähty palvelujen järjestäminen entistä paremmin moniammatillisena yhteistyönä. Varhaiskasvatus muodostaa lapselle tärkeän kehitysympäristön ja tämän vuoksi on tärkeä tutkia, miten moniammatillisen yhteistyön toteutuminen koetaan varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on Bronfenbrennerin ekologinen teoria, jonka avulla lähestytään tutkimuksen aihetta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää varhaiskasvatuksen kokemusta moniammatillisesta yhteistyöstä eri asiantuntijoiden kanssa. Lisäksi tutkitaan sitä, mikä moniammatillista yhteistyötä edistää ja hankaloittaa varhaiskasvatuksen kokemana. Tutkimuksen aineisto kerättiin seitsemällä asiantuntijahaastattelulla. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tulosten mukaan varhaiskasvatus kokee moniammatillisen yhteistyön merkittävänä. Moniammatillisen yhteistyön vastuu koetaan olevan usein varhaiskasvatuksella. Yhteistyö on parhaimmillaan luottamuksellista ja kunnioittavaa kumppanuutta. Sitä edistää yhteiset säännölliset tapaamiset, rakenteisiin luodut yhteistyön toimintamallit, työnjaon määrittely sekä luottamus. Lapsen tarpeista syntyvää yhteistä tahtotilaa pidetään tärkeänä. Yhteistyötä hankaloittaa lasta koskevan tiedon jakamisen epäselvät käytännöt, henkilövaihdokset ja organisaatiomuutokset. Tulosten mukaan moniammatillisen yhteistyön kehittämisessä keskeistä on vastuukysymyksen selvempi määrittely. Yhteistyössä tarvittavan luottamuksen rakentumista edesauttaa säännölliset tapaamiset, joiden avulla työ- ja toimintakulttuurit tulevat tutuiksi. Lisäksi tapaamisten mahdollistamiseksi tulee rakenteisiin luoda yhteistyön toimintamalleja, jotka eivät murru henkilövaihdosten myötä. Tutkimuksen mukan lapsen hyvinvoinnin toteutumiseksi parhaalla mahdollisella tavalla tarvitaan yhteisvastuullista moniammatillista yhteistyötä mesosysteemissä eri asiantuntijoiden kesken sekä moniammatilliseen yhteistyöhön rakenteita organisaation eksosysteemissä että yhteistyön sääntelyä makrosysteemissä.
  • Heimonen, Tua Cecilia (2011)
    Tarkastelen tutkielmassani, miten moniammatillisuus ilmenee eri ammattikuntien edustajista koostuvien työryhmien palavereissa. Palavereissa käsitellään nuorten syrjäytymistä ennaltaehkäisevään Luotsi-toimintaan tehtyjä lähetteitä ja kiinnostukseni kohteena on, minkälainen merkitys työryhmän moniammatillisuudella on nuorten tilanteiden kartoittamisessa ja onko moniammatillisella osaamisella merkitystä nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä. Sosiaalipsykologisesti erityisen kiinnostavaa on työryhmien vuorovaikutus ja sen merkitys nuorten tilanteiden käsittelyssä. Tutkimukseni pohjautuu sosiaalipsykologisiin, vuorovaikutusta ja ryhmädynamiikkaa käsitteleviin teorioihin ja keskeisimpinä teoreetikkoina ovat Michael Billig (1996) ja Robert Bales (1951). Tutkielmani aineistona on kolmessa Luotsi-työryhmässä nauhoitetut kuusi palaveria, joissa oli läsnä kolmen ammattikunnan edustajia (terveydenhoitajia, sosiaaliohjaajia, nuoriso-ohjaajia) sekä toiminnanjohtajia. Tutkimukseni päätutkimuskysymys oli: Miten moniammatillisuus ilmenee syrjäytymisvaarassa olevista nuorista käytävissä keskusteluissa ja palveleeko se nuorten syrjäytymisen ehkäisyä? Jos palvelee, niin miten? Analyysimenetelminä olivat aineistolähtöinen sisällönanalyysi sekä Balesin (1951) kehittämä vuorovaikutusprosessin analyysi (Interaction Process Analysis, IPA). Tutkimuksen tulokset osoittivat, että Luotsi-työryhmien lähetepalavereissa eri ammattikunnilla on tarjottavana toisiaan täydentävää ammatillista asiantuntijatietoa, jonka lisäksi eri ammattikunnilla on taipumus pohtia tarkemmin yhtä osaa nuoren elämästä siten, että nämä painotuserot myös täydentävät toisiaan. Nuorten elämäntilanteiden kokonaisvaltaiselle kartoitukselle on siis olemassa hyvät edellytykset. Moniammatillisen asiantuntijuuden hyödyntäminen nuoren syrjäytymisvaaran arvioimisessa jää kuitenkin pieneksi toisaalta sen vuoksi, että toimintaan lähetyt nuoret ovat usein toimintaan juuri kohderyhmää ja toisaalta siksi, että useimmiten Luotsi-työryhmillä oli hyvin tilaa uusille asiakkaille. Näin ollen tarve syrjäytymisvaaran arvioimiseksi syntyi vain harvoin. Moniammatillisuutta hyödynnetään kuitenkin ahkerasti kun työryhmissä mietitään, minkälaisin keinoin nuorta olisi mahdollista tukea. Työryhmien vuorovaikutus mahdollistaa useimmiten moniammatillisen asiantuntijuuden esille tuomisen, sillä ilmapiiri on pääosin positiivinen ja kannustava, jolloin ajatuksia on helppo jakaa. Työryhmissä esiintyy myös positiivista sosioemotionaalista toimintaa, jonka avulla työryhmän jäsenet kannustavat toisiaan kertomaan ajatuksistaan. Vuorovaikutukseen sisältyy kuitenkin myös riskitekijöitä, jotka saattavat haitata moniammatillisen asiantuntijuuden hyödyntämistä estämällä ryhmänjäseniä tuomaan esille mielipiteitään. Ryhmissä on esimerkiksi havaittavissa statuseroja, joiden seurauksena osallistumisaktiivisuus vaihtelee voimakkaasti ryhmänjäsenestä toiseen, eikä kaikilla ryhmänjäsenillä ole siten mahdollisuutta tuoda tietotaitoaan ryhmän käyttöön. Myös kiire asetti joissain palavereissa rajoitteita nuorten tilanteiden syvälliselle arvioimiselle. Näiden riskitekijöiden todellisia vaikutuksia nuoren edun kannalta ja niiden merkitystä subjektiivisiin kokemuksiin ryhmän vuorovaikutuksesta olisi hyvä tutkia jatkossa. Avainsanat: Moniammatillisuus, nuorten syrjäytyminen, vuorovaikutus, Interaction Process Analysis.
  • Eronen, Eija (1999)
    Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan kuntatason viranomaisten käsityksiä huumeiden käytön ennaltaehkäisystä kantahämäläisessä Ikaros-projektissa. Ikaros-projekti on vuosina 1996-99 toiminut ennaltaehkäisevän huumetyön projekti, jonka tavoitteena on ollut mm. kehittää paikallisia ennaltaehkäisevän huumetyön strategioita ja käytännön toimintaa kunnissa. Tutkimus on metodiltaan kvalitatiivinen haastattelututkimus. Haastateltavina ovat Ikaros-projektin työryhmän jäsenet, jotka edustavat julkisen sektorin eri aloja: poliisia, terveydenhuoltoa, päihdehuoltoa, sosiaalityötä ja nuorisotyötä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisia näkemyksiä projektin työryhmäjäsenillä on kehitteillä olevasta ennaltaehkäisytyöstä. Tätä nykyisessä huumausainepolitiikassa korostettua ennaltaehkäisevää osa-aluetta lähestytään tutkimuksessa kontrolliteoreettisesta näkökulmasta ja erityisesti Stanley Cohenin kontrollianalyysin valossa. Ennaltaehkäisevän huumetyön kontekstia hahmotellaan kuvauksilla kansallisen huumausainepolitiikan viimeaikaisista linjauksista ja lkaros-projektin sisällöstä. Koottua teemahaastatteluaineistoa tarkastellaan professioteoreettisessa valossa. Haastateltavien ammattialojen mukaisesti esitellään ammattikontekstit poliisityöstä, terveydenhuollosta, a-klinikkatoiminnasta, sosiaalityöstä ja nuorisotyöstä. Näiden kontekstien esittämisellä tutkimuksessa pyritään hahmottamaan professioiden lähtökohtia, näkökulmia ja lähestymistapoja huumausaineilmiöön yleensä. Oletuksena on, että erilaiset ammatilliset lähtökohdat voivat asettaa professioiden toiminnalle ja pyrkimyksille erilaisia painotuksia huumetyön kehittämisessä ja toteuttamisessa. Tämänhetkisessä kansallisessa huumausainepoliittisessa linjauksessa painotetaan voimakkaasti moniammatillista yhteistyötä, mikä merkitsee viranomaisverkostoitumisen lisääntymistä huumetyössä. Yhteistyön lisääntyminen taas edellyttää tietyn tasoisen konsensuksen muodostumista eri toimijatahojen välillä, jotta toimiminen yhteisissä hankkeissa ylipäätään olisi mahdollista. Aineiston analyysissa käytetään tyypittelyä sekä sovelletaan diskurssianalyyttista otetta tyyppien sisällönanalyysissa. Haastatteluaineistosta nousee esiin viisi erilaista ennaltaehkäisyn tyyppiä. Näistä neljässä on löydettävissä ammattikontekstikuvauksissa esiintyviä professionaalisia linjoja. Kuvatut ennaltaehkäisyn analyyttiset tyypit eivät edusta puhtaasti tietyn ammattialan intressejä tai näkökulmia, vaan usein tyypit sivuavat useamman ammattialan painotuksia, strategioita tai muuta ammatillisen sosialisaation mukanaan tuomaa ymmärrystä työkentästä. Tämä professionaalisten linjojen limittyneisyys ja moninaisuus voi olla seurausta lisääntyneestä yhteistyöstä eri ammattikuntien ja sektoreiden välillä. Samalla tämä tulos voi merkitä sitä, että moniammatilliselle yhteistyölle on ennaltaehkäisevässä huumetyössä hyvät asenteelliset edellytykset. Tutkimuksen lopussa kuvataan lyhyesti verkostoitumisen ja verkostomaisen työskentelyn yleistymistä viranomaisten työmuotona. Toisaalta tutkimuksen tulos professionaalisten linjojen ammatillisesti laajasta kannatuksesta ennaltaehkäisyn osalta voi kertoa myös siitä, että ennaltaehkäisevä työ ei tule yhtä helposti löytämään paikkaansa professionaalisista organisaatioista ja ammatti-ihmisten työnkuvista, vaan että ennaltaehkäisevä työ saattaa jäädä verkostojen aktiivisuuden varaan.
  • Rainio, Johanna (2002)
    Tutkielmassa tarkastellaan 1960-luvun alun henkistä maanpuolustusta. Puolustusministeriön alaisuudessa toiminut Henkisen maanpuolustuksen komitea istui vuosina 1960-1962. Komitean mietinnössä henkisen maanpuolustuksen päämääräksi ilmoitettiin ”henkinen varustautuminen” kylmän sodan olosuhteissa, joissa valtiot rauhankin aikana pyrkivät saavuttamaan vaikutusvaltaa muiden kansojen keskuudessa ”henkisen, taloudellisen yms. ylivallan” muodossa. Suomalaisen henkisen varustautumisen perustaksi komitea asetti kaksi tekijää: ulkopoliittisen puolueettomuuden sekä demokraattisen yhteiskuntamuodon. Samalla mietintöön liittyneessä sosiologisessa tutkimuksessa annettiin suomalaiselle isänmaallisuudelle uusi moniarvoinen perusta. Henkinen maanpuolustus oli toimintaohjelma, jonka kautta näistä elementeistä tehtäisiin kaikkien suomalaisten hyväksymä ja tuntema ”yleinen mielipide”. Vaikka henkistä maanpuolustusta on tutkittu vähän, sille on monessa yhteydessä annettu selvä rooli isänmaallisuuteen ja maanpuolustukseen liittyvien teemojen uudelleenmäärittäjänä. Olemassaolevan tutkimustiedon puutteellisuus ja henkisestä maanpuolustuksesta vallitsevan kuvan epätäsmällisyys on tutkielman lähtökohta. Tutkielmassa kysytään millä tavoin on mahdollista muodostaa kokonaisvaltaisempi kuva ilmiöstä, jota 1960-luvun alussa kutsuttiin henkiseksi maanpuolustukseksi. Miten pinnallisesti katsoen niinkin erilaiset teemat kuin moniarvoinen isänmaallisuus ja ulkopoliittinen puolueettomuus ohjautuivat henkisen maanpuolustuksen yhteyteen. Työssä hahmotetaan myös toimijoita isänmaallisuuden ja maanpuolustuksen henkisen perustan määrittelemisen taustalla. Ketkä näihin kysymyksiin tutkittavan ajankohdan Suomessa tunsivat mielenkiintoa? Tutkimustehtävä eli henkisen maanpuolustuksen taustan ja sisällön aikaisempaa kokonaisvaltaisempi tarkastelu toteutetaan seuraamalla mietinnön keskeisimpiä teemoja eli moniarvoista isänmaallisuuskäsitystä, ulkopoliittista puolueettomuutta sekä demokratian periaatteita koskevaa keskustelua toisen maailmansodan jälkeisestä murroksesta alkaen. Tutkielmassa avautuu monitasoinen Suomen ulkoista asemaa ja sisäistä järjestystä koskeva ajattelutapojen ja määrittelyiden kenttä. Toimijoiden osalta tarkastelu on rajattu suomalaisen politiikan ei-kommunistisiin piireihin. Tutkielmassa osoitetaan, että näiden piirien keskinäinen rajankäynti isänmaallisuuden ja maanpuolustushengen ehdoista nivoutuu monella tapaa yhteen vuonna 1960 käynnistyneen henkisen maanpuolustuksen kanssa. Rajankäynnissä yhteiskuntatieteiden kyky tuottaa ympäröivää todellisuutta koskevia 'objektiivisia' käsitteitä ja tulkintoja sai merkitystä käytännön politiikan kannalta. Tässä tapauksessa korostuu etenkin sosiologian ja kansainvälisen politiikan tutkimuksen rooli. Tutkielmassa todetaan, että henkistä maanpuolustusta voi perustellusti pitää osana yhteiskunnallis-poliittista (aate)mekanismia, jonka avulla Suomen kansainvälinen asema kylmän sodan ideologisella raja-alueella ja Neuvostoliiton naapurissa sekä toisaalta kommunismi suomalaisen yhteiskunnan sisällä artikuloitiin kansalaisille. Tutkielman johtopäätös on, että nämä vaikeat kysymykset suomalaistettiin tosiasioiden tunnustamiseen uskovan realismin yhtälailla suomalaistetussa viitekehyksessä. Henkinen maanpuolustus oli omalta tärkeältä osaltaan vakiinnuttamassa kokonaisvaltaista ’suomalaista mallia’, jonka sisällä kiintymys omaa yhteiskuntaa ja maata kohtaan oli kansallisen edun kannalta turvallista kanavoida.
  • Lapila-Marcus, Aino (Helsingin yliopisto, 2010)
    The purpose of this thesis was to understand the experiences of the multiethnic people in Finland. This study explored the different aspects of the ethnic identity development process. Thesis was done in two phases. First phase studied the question of how is the ethnic identity developed in Finnish context and what aspects had affected their ethnic identity process. The second phase explored questions as what kind of ethnic identity form the multiethnic people have in Finland and do they have developed cosmopolitan global identities. The aim of this qualitative study was not to empirically measure or define the multiethnic identity, but to open new perspectives of the life and experiences through narrative research. Intention of this thesis was to give voice to small stories of the minority people that are so often shadowed by the big stories of the male of the majority. The first phase of this study included narratives from four multiethnic women. The narratives answered to questions who am I and where do I come from. The second phase data collection was made with narrative forms to 12 self-identified multiethnic persons. The multiethnic people were from three backgrounds: ones with parents from different ethnic backgrounds, Finnish who had lived long time abroad and people from non-Finnish backgraound who had lived in Finland for a long time. The analyzing was made by analyzing the narratives with content analysis that based on the theory of the multiethnic people and by narrative analyzing where short narratives were created of each person. In conclusion the multiethnic identity was found to be a continuous process that lasted through lifetime. Different aspects affected the identification process, including family dynamics, social mirroring and belonging. The variety of different ethnic options in multiethnic person identity process, lacking family support for the both ethnic identities and the feeling of otherness experienced by the multiethnic people in Finland cause additional challenges to the ethnic identity process and results in some cases cultural homelessness. On the other hand the variety of cultural contexts brings flexibility to negotiate between different cultures and languages resulting to positive hybrid identity for some of the multiethnic people. Hybrid identity was sub grouped to cosmopolitan identity and multicultural identity.
  • Fagerholm, Toni (Helsingin yliopisto, 2008)
    Tutkimukseni tehtävä on selvittää, millä tavoin CMX-yhtyeen sanoituksissa käytetään kristinuskoon liittyviä ilmaisuja. CMX on vuonna 1985 perustettu suomalainen yhtye, joka on vuoteen 2008 mennessä julkaissut kaksitoista täysimittaista albumia. CMX-yhtyettä on vaikea sijoittaa yhteen musiikin genreen. Yksinkertaistaen voidaan todeta, että yhtyeen musiikki kehittyi punkista raskaan rockin ja iskelmämusiikin yhdistelmäksi, joka sisältää runsaasti progressiivisen rockin piirteitä. Tutkimukseni kannalta yhtyeen keskeisin jäsen on sen basisti ja laulusolisti Aki Yrjänä, koska hän on myös sanoittanut kaikki tutkimuksessa analysoitavat kappaleet. Aki Yrjänä käyttää taiteilijanimeä A. W. Yrjänä. Valitsin tutkimukseni aineistoksi yhtyeen vuonna 1997 ilmestyneen Cloaca Maxima -levykokoelman, koska se esittelee kattavasti yhtyeen musiikkia vuosilta 1989-1997 ja sisältää valtaosan yhtyeen tunnetuimmista kappaleista. Etsin sanoituksista kristinuskoon liittyvät ilmaisut sisällönanalyysillä. Analysoin ilmaisuja lingvistisen semantiikan avulla sekä vertaamalla niitä erilaisiin uskonkäsityksiin neljässä tutkimusluvussa. Ensimmäinen tutkimusluku sisältää ilmaisut, jotka liittyvät kristinuskon organisaatioon. Analysoin siinä Cloaca Maximan kohdat, joissa mainitaan kirkko, alttari, saarnamies tai saarnaaja. Toinen tutkimusluku sisältää ilmaisut, jotka liittyvät raamatullisiin hahmoihin. Analysoin siinä Cloaca Maximan sanoitukset, joissa esiintyy Maria, Jeesus, Henki, Jumala, Saatana, Perkele, enkeleitä tai henkivaltoja. Olen myös analysoinut Aamutähti-kappaleen nimeä, joka voi Venus-planeetan lisäksi viitata kristillisessä traditiossa Mariaan, Jeesukseen tai Saatanaan. Kolmas tutkimusluku sisältää ilmaisut, jotka löytyvät sekä Cloaca Maximan sanoituksista että Raamatusta. Analysoin siinä Helvetin hyvä paimen -kappaleen nimeä, Jeesuksen "seuraa minua" -ilmaisua hyödyntävää Siivekäs-kappaleen kohtaa sekä Kätketty kukka -kappaleen sanoja, jotka liittyvät hautajaiskaavan siunaussanoihin. Sen lisäksi olen analysoinut kolmannessa tutkimusluvussa Cloaca Maximan sanoitukset, joissa esiintyy sana armo, taivaankansi tai taivaanvahvuus. Neljäs tutkimusluku sisältää ilmaisut, jotka osoittavat Jumalaan kohdistuvaa asennetta. Eri asenteiden keskeiset ajatukset ovat, että Jumalan löytäminen vaatii taitoa, ihmiset unohtavat Jumalan ja että Jumalaa ei ole olemassa. Tutkimukseni tuloksena on, että kristinuskoon liittyviä ilmaisuja käytetään Cloaca Maximan sanoituksissa hyvin erilaisissa tehtävissä. Ilmaisut itsessään ovat myös usein monitulkintaisia, ja kappaleen sisältämät ilmaisut voivat olla keskenään ristiriitaisia. Metaforina käytettävistä ilmaisuista erottuu kaksi ryhmää, joista ensimmäisen ryhmän ilmaisut toimivat kuoleman ja jälkimmäisen ryhmän ilmaisut subjektin tunteiden metaforina. Yrjänän eri lähteistä löytyvistä kommenteista voidaan päätellä, että hän ei halua ohjata kuulijoiden tekemiä tulkintoja mihinkään suuntaan ja että sanoituksien monitulkintaisuus on tarkoituksellista.
  • Pekkarinen, Heli (Helsingin yliopisto, 2011)
    The multifaceted passive present participle in Finnish This study investigates the uses of the passive present participle in Finnish. The participle occurs in a variety of syntactic environments and exhibits a rich polysemy. Former descriptions have treated it as a mainly modal element, but it has several non-modal uses as well. The present study provides an overview of its uses and meanings, with the main focus on the factors which trigger the modal reading. In addition, the study contains two case studies on modal periphrastic constructions consisting of the verb 'to be' and the present passive participle, the Obligation construction, e.g., on men-tä-vä [is go-pass-ptc], and the Possiblity construction, e.g., on pelaste-tta-v-i-ssa [is save-pass-ptc-pl-ine]. The study is based on empirical data of 9000 sentences obtained from i) large collections of transcribed material from Finnish dialects, ii) a corpus of modern Finnish newspaper texts, iii) corpora of Old Finnish texts. Both in colloquial and standard Finnish the reading of the participle is highly dependent of the context and determined by such factors as the overall syntactic environment and other co-occurring elements. One of the main findings here is that the Finnish passive present participle is not modal per se. The contextual modal reading arises whenever the state of affairs is conceptualized from the viewpoint of the implied subject of the participle, and the meaning of possibility or obligation depends mostly on whether the situation is pleasant or undesirable. In sections examining the grammaticalization of the Possibility and Obligation constructions, the perspective is diachronic. Both constructions have derived from copula constructions with the passive present participle as a predicate (adjective or adverb). These sections show how a linguistic change can be investigated on the basis of the patterns of usage in the empirical data. The Possibility construction is currently going through a restructuration to a passive verbal complex. The source of this construction is reflected in its present-day use by the fact that it heavily biased towards a small set of verbs. The Obligation construction has grammaticalized to a construction comparable to a compound tense. Patterns of use of the construction show that grammaticalization originates in specific syntactic constructions with an implication of practical necessity. Furthermore, it is shown that the Obligation construction has grammaticalized in different directions in standard and colloquial Finnish. Differing from the study on most typical phenomena investigated in the literature on grammaticalization of modality, the present study opens new perspectives and methods for discussion on these questions.