Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12743-12762 of 25281
  • Kaarlola, Anne (Helsingin yliopisto, 2007)
    Intensive care is to be provided to patients benefiting from it, in an ethical, efficient, effective and cost-effective manner. This implies a long-term qualitative and quantitative analysis of intensive care procedures and related resources. The study population consists of 2709 patients treated in the general intensive care unit (ICU) of Helsinki University Hospital. Study sectors investigate intensive care patients mortality, quality of life (QOL), Quality-Adjusted Life-Years (QALY units) and factors related to severity of illness, length of stay (LOS), patient s age, evaluation period as well as experiences and memories connected with the ICU episode. In addition, the study examines the qualities of two QOL measures, the RAND 36 Item Health Survey 1.0 (RAND-36) and the 5 Item EuroQol-5D (EQ-5D) and assesses the correlation of the test results. Patients treated in 1995 responded to the RAND-36 questionnaire in 1996. All patients, treated from 1995-2000, received a QOL questionnaires in 2001, when 1 7 years had lapsed from the intensive treatment. Response rate was 79.5 %. Main Results 1) Of the patients who died within the first year (n = 1047) 66 % died during the intensive care period or within the following month. The non-survivors were more aged than the surviving patients, had generally a higher than average APACHE II and SOFA score depicting the severity of illness, their ICU LOS was longer and hospital stay shorter than of the surviving patients (p < 0.001). Mortality of patients receiving conservative treatment was higher than of those receiving surgical treatment. Patients replying to the QOL survey in 2001 (n = 1099) had recovered well: 97 % of those lived at home. More than half considered their QOL as good or extremely good, 40 % as satisfactory and 7 % as bad. All QOL indexes of those of working-age were considerably lower (p < 0.001) than comparable figures of the age- and gender-adjusted Finnish population. The 5-year monitoring period made evident that mental recovery was slower than physical recovery. 2) The results of RAND-36 and EQ-5D correlated well (p < 0.01). The RAND-36 profile measure distinguished more clearly between the different categories of QOL and their levels. EQ-5D measured well the patient groups general QOL and the sum index was used to calculate QALY units. 3) QALY units were calculated by multiplying the time the patient survived after ICU stay or expected life-years by the EQ-5D sum index. Aging automatically lowers the number of QALY units. Patients under the age of 65 receiving conservative treatment benefited from treatment to a greater extent measured in QALY units than their peers receiving surgical treatment, but in the age group 65 and over patients with surgical treatment received higher QALY ratings than recipients of conservative treatment. 4) The intensive care experience and QOL ratings were connected. The QOL indices were statistically highest for those recipients with memories of intensive care as a positive experience, albeit their illness requiring intensive care treatment was less serious than average. No statistically significant differences were found in the QOL indices of those with negative memories, no memories or those who did not express the quality of their experiences.
  • Tawast, Tiina (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tässä pro gradu-tutkielmassani selvitän, mitä on psykologinen manipulaatio vaikuttamisen välineenä. Tutkimuskysymykseni on: ”Mitä ihmiselle tapahtuu?”: mitä ihmiselle tapahtuu kun hän joutuu psykologisen manipulaation kohteeksi ja kun häneen käytetään vaikuttamisen, vallan ja vallankäytön sekä luottamuksen keinoja epäreiluilla ja vahingoittavilla tavoilla. Tutkimusmetodinani on käsiteanalyysi. Selvitän mitä on psykologinen manipulaatio, vaikuttaminen, valta, vallankäyttö ja luottamus sekä niiden ilmenemistä ja lähikäsitteitä. Tutkielmani teoreettisina apuneuvoina ovat Jaana Hallamaan Yhteistoiminnan etiikka sekä Vallan, vaikuttamisen ja yhteistoiminnan filosofiaa ja etiikkaa. Lisäksi teoreettisina apuneuvoinani olen käyttänyt muun muassa Georg Henrik von Wrightin, Russell Hardinin, Peter Morrissin ja Kullervo Rainion teoksia. Tutkielmani aineistoesimerkin, uskonlahkon, tarkasteluun olen käyttänyt Gustav Björkstrandin teosta Maria Åkerblom – elämän ja kuoleman lähettiläs sekä Björkstrandin väitöskirjaa Åkerblom rörelsen. En finlandssvensk profetrörelses uppkomst, utveckling och sönderfall. Lisäksi Aarni Voipion ja Hannu Lauerman teokset valottavat osaltaan aineistoesimerkissäni psykologista manipulaatiota, åkerblomilaisuutta ja unissasaarnaamisilmiötä. Toinen luku on tutkielmani teoreettinen ja käsiteanalyyttinen osuus. Siinä kuvaan aluksi teon ja toiminnan teorian, jonka ymmärtäminen auttaa sosiaalisen vuorovaikutuksen käsitteellistä hahmottamista. Seuraavaksi tarkastelen käsiteanalyysin avulla psykologista manipulaatiota vaikuttamisen välineenä alaluvuissa, jossa tarkastelen psykologista manipulaatiota vaikuttamisen, vallan ja vallankäytön sekä luottamuksen käsitteiden kontekstissa. Kolmas luku on aineistoesimerkkiluku, jossa sovellan toisessa luvussa esiin tullutta käsitteellistä tietoa esimerkkilahko åkerblomilaisuudessa ilmenneeseen psykologiseen manipulaatioon vaikuttamisen välineenä. Neljännessä luvussa kysyn ”Mitä ihmiselle tapahtuu?”. Esitän vastauksia ja kysymyksiä siitä, mitä ihmisille tapahtui åkerblomilaisuudessa, kuinka psykologinen manipulaatio vaikutti heihin ja heidän elämäänsä sekä mitä tapahtuu kun ihmisestä tulee toiselle keino ja väline. Millaista elämä on kun uhrin toimijuus lakkaa ja on vain ei-mitään ei-missään? Vaikka tarkastelussa on historiallinen lahko, tutkielmassani tämän esimerkin kautta saadut vastaukset ovat relevantteja myös meidän ajassamme. Viidennessä luvussa esitän tutkielmani johtopäätökset ja jatkotutkimusehdotukset. Nostan tärkeimmäksi tutkimustuloksekseni toivon ja mahdollisuuden olemassaolon tunnistamisen ja tunnustamisen. Jatkotutkimuksen kannalta kiinnostava kysymys on esimerkiksi se, mitä tapahtuu ”sopimuksen solmimisen” hetkellä eli hetkellä kun psykologisesta manipulaatiosta tulee toimintaa, jossa sekä manipuloijalla että uhrilla on roolinsa.
  • Tawast, Tiina (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tässä pro gradu-tutkielmassani selvitän, mitä on psykologinen manipulaatio vaikuttamisen välineenä. Tutkimuskysymykseni on: ”Mitä ihmiselle tapahtuu?”: mitä ihmiselle tapahtuu kun hän joutuu psykologisen manipulaation kohteeksi ja kun häneen käytetään vaikuttamisen, vallan ja vallankäytön sekä luottamuksen keinoja epäreiluilla ja vahingoittavilla tavoilla. Tutkimusmetodinani on käsiteanalyysi. Selvitän mitä on psykologinen manipulaatio, vaikuttaminen, valta, vallankäyttö ja luottamus sekä niiden ilmenemistä ja lähikäsitteitä. Tutkielmani teoreettisina apuneuvoina ovat Jaana Hallamaan Yhteistoiminnan etiikka sekä Vallan, vaikuttamisen ja yhteistoiminnan filosofiaa ja etiikkaa. Lisäksi teoreettisina apuneuvoinani olen käyttänyt muun muassa Georg Henrik von Wrightin, Russell Hardinin, Peter Morrissin ja Kullervo Rainion teoksia. Tutkielmani aineistoesimerkin, uskonlahkon, tarkasteluun olen käyttänyt Gustav Björkstrandin teosta Maria Åkerblom – elämän ja kuoleman lähettiläs sekä Björkstrandin väitöskirjaa Åkerblom rörelsen. En finlandssvensk profetrörelses uppkomst, utveckling och sönderfall. Lisäksi Aarni Voipion ja Hannu Lauerman teokset valottavat osaltaan aineistoesimerkissäni psykologista manipulaatiota, åkerblomilaisuutta ja unissasaarnaamisilmiötä. Toinen luku on tutkielmani teoreettinen ja käsiteanalyyttinen osuus. Siinä kuvaan aluksi teon ja toiminnan teorian, jonka ymmärtäminen auttaa sosiaalisen vuorovaikutuksen käsitteellistä hahmottamista. Seuraavaksi tarkastelen käsiteanalyysin avulla psykologista manipulaatiota vaikuttamisen välineenä alaluvuissa, jossa tarkastelen psykologista manipulaatiota vaikuttamisen, vallan ja vallankäytön sekä luottamuksen käsitteiden kontekstissa. Kolmas luku on aineistoesimerkkiluku, jossa sovellan toisessa luvussa esiin tullutta käsitteellistä tietoa esimerkkilahko åkerblomilaisuudessa ilmenneeseen psykologiseen manipulaatioon vaikuttamisen välineenä. Neljännessä luvussa kysyn ”Mitä ihmiselle tapahtuu?”. Esitän vastauksia ja kysymyksiä siitä, mitä ihmisille tapahtui åkerblomilaisuudessa, kuinka psykologinen manipulaatio vaikutti heihin ja heidän elämäänsä sekä mitä tapahtuu kun ihmisestä tulee toiselle keino ja väline. Millaista elämä on kun uhrin toimijuus lakkaa ja on vain ei-mitään ei-missään? Vaikka tarkastelussa on historiallinen lahko, tutkielmassani tämän esimerkin kautta saadut vastaukset ovat relevantteja myös meidän ajassamme. Viidennessä luvussa esitän tutkielmani johtopäätökset ja jatkotutkimusehdotukset. Nostan tärkeimmäksi tutkimustuloksekseni toivon ja mahdollisuuden olemassaolon tunnistamisen ja tunnustamisen. Jatkotutkimuksen kannalta kiinnostava kysymys on esimerkiksi se, mitä tapahtuu ”sopimuksen solmimisen” hetkellä eli hetkellä kun psykologisesta manipulaatiosta tulee toimintaa, jossa sekä manipuloijalla että uhrilla on roolinsa.
  • Ruohonen, Anna-Maria (2003)
    Tutkin pro gradu -tutkielmassani suomalaisia imetysnäkemyksiä ja imetyskeskustelun poliittisuutta. Hahmotan tutkittavaa aluetta kolmen teoreettisen käsitteen avulla. Ne ovat medikalisaatio, sukupuolittunut valta ja politiikka. Kirjoitan imetyskäytännöistä myös historian valossa. Tutkimustehtävään hankin vastauksen kolmesta kirjallisesta aineistosta. Terveydenhuollon imetysnäkemyksen "normitettu imetyssuoritus" tavoitin kolmensuuren kaupungin imetysohjelehtisistä ja asiantuntijateksteistä. Imettävän äidin näkökulman "äidin ja vauvan suhteen vaaliminen" etsin lnternetin imetystukilistalta. Imetyksen poliittisuutta tutkin kahden tapauksen avulla. Toinen on Suomenlastenlääkäriyhdistyksen ja kahden äidin välinen vastinekeskustelu. Toinen on korvikemainontaan liittyvä episodi. Tutkin aineistoa grounded theory-tyyppisesti ja aineistolähtöisesti. Tutkimusotteessani näkyy fenomenologinen ote: luin tekstejä erilaisten äitien näkökulmista ja annoin tällaisten lukukertojen ohjata analyysiäni. Muodostinimetysnäkemyksen pienemmistä puheen elementeistä. Terveydenhuollon imetysnäkemyksessä korostuu lääketieteen vaikutus. Imetyksestä annetaan normatiivisia ohjeita ja imetys kuvaillaan tietyn pituiseksi suoritukseksi. Imettävän äidin imetysnäkemyksessä korostuu sen sijaan äidin ja vauvan välisensuhteen vaaliminen. Äidit kertovat kokemistaan syyllisyydentunnoista. He kaipaavat kunnon imetysohjausta ja haluavat tehdä lapsiaan koskevat päätökset itse. Imetys politisoituu joko virallisesti tai epävirallisesti. Virallista politisoitumista näkee imetyssuosituksista puhuttaessa sekä korvikevalmistajien ja niiden vastavoimien toimissa. Epävirallista ja piileevää politiikkaa ruokitaan äitien keskuudessa: kun oma imetysnäkemys on muotounut, terveydenhuollolta halutaan tukea omiin ratkaisuihin. Jos terveydenhuollon ja äidin kohtaamiseen ei olla tyytyväisiä, kyseenalaistetaan. Imetyskeskustelun on alettava vaimeana jostain, useimmiten äitiryhmistä, jotta se voi myöhemmin virallistua. Ajatus imetyksestä suorituksena lataa äideille paineita imetyksen onnistumisen suhteen. Äidit haastavat terydenhuollon henkilöstön parantamaan imetysongelmaohjaustaan ja kohtaamaan äitien kokemuksellisuuden normittamisen sijaan. Kun äiti ei imetä vallitsevien normien mukaisesti, hän syyllistyy helposti. Onnistuneeseen imetyksen äidit eivät aina pääse yrityksistään huolimatta, sillä tuki ongelmatilanteissa on ollut heikkoa.
  • Launiainen, Heli (2012)
    Tutkielmassa perehdytään kuluttajalle suunnattuun markkinointiviestintään käsi- ja taideteollisuuden alan pienyrityksen näkökulmasta. Työssä käydään läpi suuryrityksille suunnattuja brändinrakennussuosituksia ja arvioidaan niiden soveltuvuutta tämän toimialan ja kokoluokan yrityksen markkinointiviestintään. Työn lähtökohdaksi selvitetään kirjallisuuden perusteella mikä brändissä on kuluttajalle tärkeää. Alan pienyrittäjän näkemys markkinoinnista toimii myös tutkimuksen lähtökohtana. Tutkimuksessa on mukana yhteensä kolme lasikoruja tuottavaa, myyvää ja markkinoivaa pienyritystä: Design Ihania, Sula Design sekä Marina e Susanna Sent. Laadullisin menetelmin toteutetun tapaustutkimuksen markkinointiviestinnän analyysissä käytetään pääasiallisena aineistona yritysten kotisivuja. Kotisivujen analyysi on toteutettu teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Tutkimukseen osallistuvissa yrityksissä on myös toteutettu yrittäjien strukturoitu teemahaastattelu markkinointiviestinnästä. Näillä tiedoilla on selvitetty, ovatko yritykset tavoitelleet brändäystä markkinointiviestinnässään. Saatujen tietojen perusteella on voitu arvioida, että yritysten markkinointiviestintään voisi käyttää enemmän resursseja ja että markkinointistrategian selkeyttäminen voisi hyödyttää yrityksiä. Samalla on arvioitu sopisiko suuryrityksille suunnattujen suositusten mukainen brändäyksen järjestelmällinen toteuttaminen näiden yritysten markkinointiviestintään. Bränditeoreettista käytännön näkemystä tutkielmassa edustavat David A. Aakerin (1996) suositukset vahvan brändin rakentamiseksi. Yritysten kotisivujen viestintää on arvioitu sekä Patricia Gurviez'n & Michaël Korchian (2002) kehittämillä luottamuksen kolmella ulottuvuudella että artikulaation käsitteen avulla semioottista ajattelutapaa hyödyntäen. Tärkeässä roolissa tutkielman kannalta on myös Erkki Karvosen (1999) mielikuviin ja imagoon liittyvä ajattelu. Työn tutkimusote on postmodernin eklektiivinen. Tämä tarkoittaa, että työn tieteenfilosofista näkemystä ei ole lukittu kiinteästi. Työn tulokset korostavat luotettavuutta brändin keskeisenä antina kuluttajan näkökulmasta. Kuluttajan luottamuksen lunastaminen kuuluu oleellisesti brändin käsitteeseen. Tutkielmassa selviää myös, että käsi- ja taideteollisuuden alan pienyrittäjän arki täyttyy muusta kuin brändäyksestä tai markkinointistrategian pohtimisesta. Työn analyysin tulosten perusteella tutkittujen yritysten kuluttajaviestintä sisältää brändäykselle kuluttajan näkökulmasta olennaisia piirteitä, vaikka näitä ei ole aina hyödynnetty johdonmukaisesti. Brändiviestinnän suosituksilla yritysten viestintää olisi mahdollista vahvistaa. Tutkielman analyysin mukaan alan luonteesta johtuen varsinainen teollisuustuotteille mitoitettu brändäys ei sellaisenaan vaikuta tarkoituksenmukaiselta käsi- ja taideteollisuuden alan kuluttajaviestinnässä. Tällä alalla tuotteiden suunnittelijan äänen ja valmistajan kädenjäljen kantautuminen vilpittömänä käyttäjälle saakka vaikuttaa merkin luotettavuuden välittymiseen. Käsi- ja taideteollisuus alana eroaa luonteeltaan teollisesta tuotannosta. Teolliset tuotteet saavat luonteensa brändäyksen tuloksena. Mikäli oletetaan, että brändi syntyy kuluttajan kokemasta lisäarvosta, on huomattava, miten näiden tuotteiden merkitys kuluttajalle poikkeaa toisistaan. Käsi- ja taideteollisuuden alan pienyrityksen tuotteissa on usein valmiiksi persoonallisuus. Tämä luo kuluttajalle henkilökohtaista merkitystä. Brändäystä olisi tästä syystä uskottavuuden takia myös toteutettava eri tavoin käsi- ja taideteollisuudessa kuin teollisuuden alalla. Aihetta on syytä tutkia tarkemmin.
  • Grönqvist, Laura (2004)
    Brändisijoittelu, jota yleisesti kutsutaan product placementiksi on etenkin television osalta uusi ilmiö, eikä sitä ole juuri tutkittu Suomessa. Ulkomaiset tutkimukset lähestyvät aihetta pääasiassa mainostajien näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa tehdään kartoittava perustutkimus suomalaisten televisio-ohjelmien brändisijoittelusta. Lähtökohtana on tutkia brändisijoittelua televisiokatsojien sekä valvovien viranomaisten näkökulmasta. Tutkimuksen perustan muodostaa suomalaisten primetime-ohjelmien visuaalisia ja verbaalisia brändiesiintymisiä tarkasteleva empiirinen tutkimus. Aineisto koostuu yhden viikon aikana, viidellä suomalaisella pääkanavalla, kello 19-23 esitetyistä kotimaisista ohjelmista. Tutkimuksen alussa esitetään työn kannalta tärkeät brändin ja brändisijoittelun määritelmät. Vaikka brändin määritelmä sisältää abstrakteja, kuluttajien mielikuviin liittyviä tekijöitä, käsitellään työn empiirisessä osuudessa brändiä konkreettisena, tv-ohjelmissa esiintyvänä yksikkönä. Brändisijoittelulla tarkoitetaan tutkimuksessa brändituotteiden tai -nimen tietoista sisällyttämistä televisio-ohjelmaan, joko kaupallisessa tai sisältöä määrittävässä tarkoituksessa. Tutkimuksessa esitetään malli, joka määrittelee myös muut brändiesiintymisten muodot. Työn teoriaosuudessa tarkastellaan kulutuskulttuurin kaupallistumista sekä edellisen myötä kehittynyttä brändien yhä merkittävämpää roolia yhteiskunnassa. Tämä luo pohjan myös brändien symboliselle roolille sekä yhteiskunnassa että televisio-ohjelmissa. Työn empiirisen osuuden kannalta teorialuvun olennaisin osa on aikaisempien vaikutustutkimusten tulokset brändien merkityksellisyydestä. Ensinnäkin aineiston koodauksessa käytetty taulukko on muodostettu näiden perusteella. Toiseksi aineiston brändiesiintymiset pisteytetään niiden luonteen ja esiintymistavan mukaan, jotta ns. vahvat brändiesiintymiset saadaan erotettua muusta aineistosta. Pisteytyksen perustana on edellä mainitut vaikutustutkimusten tulokset. Empiriassa vertaillaan aineiston brändiesiintymisiä kanavien, ohjelmatyyppien, tuoteryhmien sekä niiden luonteen välillä. Lisäksi aineistosta erotetaan pisteytyksen avulla ns. vahvat brändiesiintymiset. Näitä tarkastellaan yksityiskohtaisemmin, sillä lähtöoletuksena on, että etenkin vahvojen brändiesiintymisten taustalla voi olla kaupallista brändisijottelua. Tutkimustulokset osoittavat, että kaupallinen brändisijoittelu ei Suomessa vielä anna juurikaan aihetta huoleen. Brändien näkyvyys televisio-ohjelmissa on useimmiten perusteltua sisällöllisistä syistä. Ensinnäkin brändiesiintymisten määrä oli korkeampi asiaohjelmissa kuin viihdeohjelmissa. Toiseksi brändejä esiintyy enemmän Ylen kanavilla kuin mainosrahoitteisilla kanavilla. Kolmanneksi ns. vahvoja brändiesiintymisiä on esiintymisistä alle kuudesosa. Tulokset osoittavat, että brändit ovat olennainen osa yhteiskuntaa, eikä niiden näkyvyyttä televisio-ohjelmissa voida välttää. Koska tutkimus osoittaa brändien olevan merkittävä osa länsimaista kulttuuria, tarkastellaan työssä lopuksi niiden sisältöä määrittävää tehtävää. Brändien symbolisen roolin merkitystä pohditaan sekä yhteiskunnassa että tv-ohjelmissa. Brändisymbolismin tarkastelu vahvistaa empiirisen tutkimuksen tuloksen; televisio-ohjelmien brändiesiintymiset kertovat enemmänkin brändien olennaisesta merkityksestä suomalaisessa yhteiskunnassa kuin kaupallisen brändisijoittelun yleistymisestä markkinointikeinona.
  • Aarvala, Satu Elina (2008)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, minkälaisia asioita keskenmeno kokijalleen opettaa keskenmenosta kirjoitettujen tarinoiden perusteella. Keskenmeno on hyvin yleinen raskauden päättymistapa. Kaikista raskauksista noin 10–15% päätyy keskenmenoon (Tulppala, 2001). Keskenmenojen yleisyydestä huolimatta, aiempi keskenmenotutkimus on ollut Suomessa hyvin vähäistä. Se on keskittynyt lähinnä keskenmenon kokemiseen, kokemuksiin sairaalahoidosta sekä keskenmenoihin liittyviin pelkoihin. Tässä tutkimuksessa keskenmenoa lähestytään oppimisen näkökulmasta. Tutkimus tuo osaltaan hieman lisää tietoa aiheeseen valottaen sitä, mitä keskenmenosta tarinoiden mukaan opitaan. Lisäksi pohditaan sitä, minkälainen funktio tarinoiden opetuksilla on. Empiirisen aineiston muodostavat 33 alkuraskauden keskenmenosta kirjoitettua tarinaa. Tarinat on poimittu Kerttu Lähteenmäen (2005) kokoamasta kirjasta Keskenmeno – yli 40 tositarinaa. Olen käsitellyt aineistoa käyttäen analyysimetodina narratiivista juonirakenneanalyysia, joka tarkoittaa kertomusten sisältöjen analyysiä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii narratiivinen lähestymistapa, jossa tarina nähdään keskeisenä ajattelun ja elämän jäsentämisen muotona (Hänninen, 2000). Tarinoita tulkitaan Batesonin (1972) esittämän oppimisteorian ja Vesalan (1994) siitä esittämän tulkinnan näkökulmasta. Keskenmenokertomusten analyysi osoittaa, että keskenmeno tapahtumana välittää kokijalleen monenlaista tietoa. Tämä tieto, toisinsanoen keskenmenon opetukset, voidaan jakaa neljään kategoriaan. Nainen oppii itseensä, puolisoon ja perheeseen, läheisten tukeen sekä elämän yleisiin totuuksiin liittyviä asioita. Eniten oppimisia liittyy naiseen itseensä. Tärkeimpinä, naisten eksplisiittisesti ilmaisemina asioina nousi esiin seuraavanlaisia asioita: Kaikenlainen tunteiden jakaminen keskenmenon jälkeen helpottaa oloa. Keskenmenosta olisi siis hyvä kertoa lähipiirille. Toinen keskeinen oppimiskokemus liittyi siihen, että keskenmenon jälkeen lapsensaantia ei pidetä enää itsestäänselvyytenä. Myös parisuhdetta opittiin arvostamaan keskenmenon jälkeen enemmän ja se vahvistui. Lisäksi elämää opittiin katsomaan hieman eri kantilta. Tulevaisuudessa mahdollista lasta osattaisi arvostaa enemmän. Keskenmenotarinoilla on kaksi funktiota. Tarinoita kerrotaan, koska halutaan auttaa muita keskenmenon kokeneita, mutta samalla niiden avulla pyritään parantamaan myös omaa oloa. Kirjoittaminen, tarinoiden kertominen, on tärkeä keino selviytyä keskenmenon aiheuttamasta menetyksestä. Keskeisin käyttämäni lähde: Hänninen, V. (2000) Sisäinen tarina, elämä ja muutos. Keskenmenotutkimuksen osalta olen hyödyntänyt lukuisia kansainvälisiä lehtiartikkeleita.
  • Pääkkönen, Iira (Helsingin yliopisto, 2014)
    This thesis studies ninth-graders' opinions about what happens to a person when they die and compares them with the opinions of sixth-graders on the subject. The thesis also studies what the ninth-graders' answers indicate about their level of religious development in the light of previous studies. After this, the thesis examines the development in religious views between sixth and ninth grades. The data consists of students’ writings about what happens after death. The study involved four groups of ninth-graders studying Evangelical Lutheran religion, two in Helsinki and two in Espoo. Total number of research subjects was 51. In addition the study utilizes author’s previously collected data which consists of writings from 78 sixth-graders. The classification and analysis of the data have been carried out with the means of data-based content analy-sis. Ninth-graders’ responses contained three main opinions about what occurs after death: 1) Belief in Heaven, and in some cases in Hell 2) Belief in reincarnation 3) The belief that all life ends with death. The same themes were also visible in sixth-graders’ data. Whereas the sixth graders’ responses were a lot more concrete, the ninth-graders’ responses emphasized the ethical reflection, for example, on how to get to Heaven. The ninth-graders used more Christian terms than the sixth-graders. The salvation and grace concepts of the Evangelical Lutheran church were however not present in any of the students’ answers. Ninth-graders’ religious thinking is noticeably more developed than that of the sixth-graders’. Especially the decrease of concreteness is highlighted. Also, a more scientific approach can be seen which demonstrates the development that has happened.
  • Mannerström, Kaija (2010)
    Tutkielmani aihe on kiire sosiaalialan työssä. Kiire on tuttu ja jokapäiväinen käsite, mutta kuitenkin vaikeasti määriteltävä ja monimutkainen useiden tekijöiden kokonaisuus. Työelämän kiire paikantuu suomalaisiin asiakastyötä tekeviin naisiin, kuten sosiaalialan työntekijöiden työhön ja työyhteisöihin. Yleisimmin kiire liitetään yksilöön. Työelämässä kiirettä valittavat poikkeuksetta lähes kaikki. Vaikka kiireen voi sanoa muodostuneen työyhteisöjen ongelmaksi, työyhteisöissä ei tehdä mitään sen pysäyttämiseksi eikä haltuun ottamiseksi. Kiire jää yksilöiden ongelmaksi. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää miten kiire muotoutuu määrältään, merkitykseltään ja syiltään sosiaalialan työssä, minkälaisia selviytymiskeinoja työntekijöillä on kiireen käsittelemiseen sekä mihin niin työntekijöiden kuin koko työyhteisön selviytymiskeinot kiireen haltuun ottamiseksi paikantuvat työyhteisökokonaisuudessa; löytyykö välineitä kiireen konkreettiseksi työstämiseksi työyhteisöissä. Viitekehyksenä on kulttuurihistoriallinen toiminnan teoria ja kehittävä työntutkimus. Toiminnan teorian peruskäsite on kohteellinen, kulttuurisesti välittynyt toiminta. Toimintaa välittävät toimintajärjestelmän osatekijät: yhteisö, työnjako, kohde, välineet, tekijä ja säännöt, jotka ovat toistensa kanssa jatkuvasti vuorovaikutuksessa. Muutokset yhdessä osatekijässä vaikuttavat aina koko toimintajärjestelmään aiheuttaen jännitteitä ja ristiriitoja toimintajärjestelmän sisällä ja naapuritoimintajärjestelmien välille. Ristiriidat aiheuttavat häiriöitä ja vaativat ratkaisuja. Kiire on yksi työyhteisössä häiriötä aiheuttava ristiriita. Sovellan tutkimuksessani kiireen tutkimiseen kehitettyjä metodologisia työvälineitä: analyysimallia työn historiallisista kehitystyypeistä, ajan hallinnan dualismia ja normaaliaikaa, kaaviojäsennystä kiireen aineksista sekä nelikenttää kiireestä selviytymisen keinoista. Empiirisenä tutkimuskohteenani oli kiire sosiaalialan palveluja tuottavassa yksikössä. Tutkimukseni kannalta työryhmä oli haasteellinen erityisen työpositionsa ja ainutlaatuisuutensa takia sekä suhteestaan tutkittavaan ilmiöön. Aineistonhankintamenetelminä käytin kiirepäiväkirjoja ja haastatteluja. Mallinsin kiirettä ”kiiremäärittelyiden ainesten” avulla. Kiireen syyt istutin toimintajärjestelmän malliin ja hahmotin kiireen ristiriitakohtia. Kiireestä selviytymisen keinot järjestin nelikenttämalliin, jossa toisena akselina ovat yksilölliset ja yhteistoiminnalliset kiireestä selviytymisen keinot ja toisena akselina nykyistä toimintatapaa ylläpitävät ja nykyistä toimintatapaa muuttamaan pyrkivät kiireestä selviytymisen keinot. Työyhteisöstä löytyi piirteitä useasta työn historiallisesta kehitystyypistä. Kiiremäärittelyiden perusteella kiire toiminnassa tarkoitti liikatöitä, ylimääräisiä töitä ja aikataulujen pettämistä. Kiire kokemisena oli läsnäolon puutetta, kaoottista oloa ja riittämättömyyden tunnetta. Kiireen vaikutus oli kaksinainen. Se sekä vei että toi energiaa ja ekstralatausta. Toimintajärjestelmän mallin avulla tulkittuna löytyi useampia jännite- ja häiriökohtia, jotka ilmenivät kiireenä. Ristiriidat kulminoituvat tutkimani työyhteisön ideaan, sen arvoihin, toimintatapoihin ja sääntöihin suhteessa ulkopuolisiin järjestelmiin sekä suhteessa asiakkaisiin. Lisäksi löysin kiiresyyn, joka ei sisälly työyhteisön sisäiseen toimintajärjestelmän malliin. Se on työn ulkopuolinen järjestelmä. Kiireestä selviytymisen keinot olivat pääosin yksilöllisiä ja/tai toimintaa muuttamaan pyrkiviä.
  • Welling, Maija (2004)
  • Özcan, Freija (Helsingin yliopisto, 2007)
    Tässä tutkielmassa tutkitaan Saarnaajan kirjan ja Sirakin kirjan mieskuvaa. Tutkimuksessa nämä kirjat ajoitetaan 200-luvulle eKr. Ptolemaiosten valtakunnan aikaan ja etsitään vastausta siihen, millaiseen miehuuteen Juudean eliittiin kuuluneet viisaudenopettajat Saarnaaja ja Ben Sira opastivat virkauralle pyrkiviä niin ikään eliittiin lukeutuneita oppilaitaan. Metodina on tutkia lukijalähtöisesti tekstin sisältöä ja etsiä siinä piileviä ideologioita, tässä tapauksessa siis miehenä olemiseen liittyviä oletuksia, joista nämä tekstit eivät puhu suorasanaisesti vaan joita on tulkittava rivien välistä. Tavoitteeseen pääsemiseksi Saarnaajan kirjan ja Sirakin kirjan tekstiä peilataan antiikin ajan mieskäsitystä ja toisaalta Vanhan testamentin maskuliinista ihannetta vasten. Samalla pyritään myös vertailemaan Saarnaajan kirjan ja Sirakin kirjan yhtäläisyyksiä ja eroja. Lähteinä ovat Saarnaajan kirjan masoreettinen teksti sekä pääasiassa Sirakin kirjan hepreankieliset ja niiden puuttuessa kreikankieliset käsikirjoitukset. Tutkimuksessa todetaan, että antiikin ajan juutalaisen yhteisön suurin miehelle asettama odotus oli se, että miehen oli aina, kaikkialla ja kaikissa tilanteissa hallittava itsensä. Tämä tarkoitti sekä oman käytöksenä että omien tunteittensa hallitsemista mutta myös elämän olosuhteiden ja siihen liittyvien ihmisten hallitsemista. Elämän oli siis oltava järjestyksessä ollakseen kunniallista. Eliittiin kuuluva juutalaismies saattoi myös epäonnistua eikä silloin täyttänytkään miehelle asetettua mittaa. Yhteisön kunnioituksen menettänyt mies oli pahassa tilanteessa. Juuri tilanteessa, missä häpeä astuu miehen elämään, käy parhaiten selväksi Saarnaajan ja Ben Siran ajattelun perimmäinen ero. Ben Sira perustelee miesihannettaan kunnian ja häpeän käsitteillä. Saarnaajalle kunnian ja häpeän käsitteillä ei ole merkitystä. Todellinen ongelma on Saarnaajan mielestä kuolema. On parempi elää vaikka häpeässä kuin olla kuollut, ja vaikka viisaus tuokin miehelle menestystä, sen olennaisin tehtävä on pitää mies hengissä ja elossa vaikka elämä ei niin kovin kunniakasta olisikaan. Lisäksi tutkimuksessa päädytään toteamaan, että mieheen kohdistui paljon vaatimuksia mutta hänellä oli myös voimavaroja, jotka tukivat hänen suoritustaan. Toinen näistä tukevista elementeistä oli miespuolinen ystävä ja uskottu. Saarnaajasta ja Ben Sirasta muistetaan usein heidän hyvin negatiiviset toteamuksensa naisen pahuudesta. Silti kummankin teksteistä juuri nainen paljastuu yhdeksi miehen voimavaroista.
  • Hukka, Anna (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tutkielmani on osaelämäkerta, jossa tarkastelen virolaisen kirjailijan Valev Uibopuun henkilökohtaisia kokemuksia pakolaisuudesta Ruotsissa. Pääasiallinen aineisto koostuu Uibopuun ensimmäiselle aviopuolisolleen Tuuli Reijoselle kirjoittamista kirjeistä ja korteista, joita on yhteensä reilusti yli tuhat vuodesta 1944 vuoteen 1993. Tutkielmani teoreettinen viitekehys muodostuu sen tärkeimmistä käsitteistä eli pakolaisuudesta, kokemuksesta ja identiteetistä. Tutkin pakolaisuuden tuomaa elämänmuutosta kansallisen, etnisen ja kulttuurisen identiteetin muutoksen kautta. Aineistoanalyysissä olen soveltanut niin narratiivisen elämäkertatutkimuksen analyysiä kuin yleisempää historiantutkimuksen analyysiä. Etsin tutkielmassani uutta tietoa Uibopuun elämästä maanpaossa ja tarkastelen sitä kautta pakolaisuutta myös laajempana ilmiönä. Tarkastelen pakolaisuuden vaikutusta Uibopuun elämän eri osa-alueilla ja sitä, miten pakolaisuus määrittyy Uibopuun kirjeissä. Lisäksi tutkin Uibopuun käyttämiä selviytymiskeinoja pakolaisuudessa sekä hänen käsitystään pakolaisuudesta ja sen muutosta ajan kuluessa. Tutkimukseni osoittaa, että pakolaisuuden myötä entiset identiteetin osat eivät katoa, vaan identiteetistä tulee yhä moniulotteisempi ja risteytyneempi. Uibopuu sai Ruotsin kansalaisuuden myötä Ruotsin kansalaisen identiteetin, johon kuului työ, koti ja elämä uudessa kotimaassa. Samalla hänen lapsuudenkotinsa, perheensä ja muistonsa olivat Virossa. Hän edusti kulttuuria, jonka lähtökohdat olivat vanhassa, Viron tasavallan aikaisessa kulttuurissa, mutta samalla myös uutta, pakolaiskulttuuria, joka perustui virolaisten pakolaisten yhteiseen pakolaisidentiteettiin. Selviytymisessä pakolaisuuden rankoista kokemuksista auttoi erityisesti kirjeenvaihto Reijosen kanssa sekä virolaisen yhteisön tuki. Kirjeistä ilmi tulleet pakolaisuuden keskeisimmät piirteet ovat koti-ikävä, masennus, epävarmuus, sattumanvaraisuus, yhteisöllisyys, mutta myös yksinäisyys. Oman kansallisen ja etnisen kulttuurin piirteistä korostui ennen kaikkea kieli. Myös instituutioiden, ideologian ja politiikan merkitys korostuivat pakolaisuuden myötä. Uibopuu yritti pitkään uskoa mahdollisuuteen palata Viroon. Ajan kuluessa energia Viron puolesta taistelemisessa kuitenkin hiipui, ja hänen suhtautumisensa muuttui hiljalleen pessimistisemmäksi. Viron uudelleen itsenäistymisen jälkeen Uibopuulla ei ollut yhtään paikkaa, johon identifioitua kunnolla. Uudelleen itsenäistynyt Viro oli käynyt hänelle liian vieraaksi ja ruotsalaista identiteettiä hän ei taas ollut halunnut omaksua.
  • Karvinen, Veli-Pekka (2001)
    Tutkielmassa etsitään vastausta siihen, voiko ihmisen elämän arvoa talousteorian menetelmillä arvottaa. Ongelman aiheuttaa se, että elämällä ei ole markkinoita: kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa perinteisellä tavalla siten, että elämälle muodostuisi suora markkinahinta. Ensimmäiseksi kysytään, voiko elämää arvottaa rahassa? Onko elämän arvo ääretön? Toiseksi, minkälaisia malleja talousteoriassa on elämän arvon määrittämiseen kehitetty? Merkittävintä on, taloustieteen hyvinvointiteorian mukaisesti, yksilön maksuhalukkuuden ja kuolemanriskin muutoksen välisen suhteen mittaaminen. Tässä käytetään niin sanottua rajasubstituutioastetta näiden kahden välillä. Kolmanneksi, tutkielmassa kysytään miten empiiristen tulosten valossa elämää on arvotettu? Mitä arvottamismetodeja on käytetty, eroavatko eri metodeilla saadut arvot toisistaan ja jos eroavat, niin miksi eroavat? Rahallisista arvoista puhuttaessa on hyvä muistaa, että tulokseksi on saatu tilastollinen elämän arvo, ei elämän itseisarvo. Elämän arvoa voi mitata rahassa ja elämän arvo ei ole negatiivinen (kuolemaantuomittu vanki), eikä ääretön, vaikka niin voisi helposti luulla. Ihmiset eivät käyttäydy normaalielämässä siten, että he arvottaisivat omaa elämäänsä äärettömäksi vaan ottavat tietoisia riskejä. Tutkielmassa esitellään muutama matemaattinen malli, joista Conleyn maksimointiongelma tarkemmin. Siinä yksilö maksimoi odotettua hyötyään ja kuoleman todennäköisyys on hänen kontrollinsa alaisena. Malleista selviää, että hyötyä maksimoiva kuluttuja tekee kauppaa kuolemanriskin ja varallisuuden, joka on sama kuin kulutus, kun rajoittavien oletusten vallitessa ei ole mahdollisuutta jättää (tai saada) perintöjä. Lisäksi oletetaan täydellinen informaatio, eli yhteiskunnan muiden ihmisten hyvinvointi (pahoinvointi) on mukana tutkittavan yksilön hyvinvointifunktiossa. Jollain alhaisella tulotasolla elämän arvo on suurempi kuin diskontatut tulot ja nuorena aikuisena elämän arvo on suurempi kuin diskontattu kulutus. Käytännön tutkimuksista selviää, että elämän arvon laskelmissa luvun suuruuteen vaikuttaa käytettävä laskutapa. Kaksi yleisimmin maailmalla käytössä ollutta menetelmää ovat inhimillisen pääoman menetelmä ja maksuhalukkuusmenetelmä. Talousteorian periaatteiden mukaan paras tapa on ihmisten maksuhalukkuuden selvittäminen. Maksuhalukkuuden selvittämisessä on selviä ongelmia metodin suhteen. Kysyntätutkimuksilla tehdyissä selvityksissä ihmisille aiheuttaa vaikeuksia riskin pienten muutosten havaitseminen ja niiden hinnoittelu. Lisäksi selviää, että turvallisuus on normaalihyödyke: korkeammalla tulotasolla ollaan valmiita satsaamaan enemmän rahallisesti turvallisuuteen ja näin elämälle muodostuu eri hinta eri tulotasoille. Oleellista on myös noteerata vallitseva riskitaso: yhteiskunnan aiemmat suuret satsaukset turvallisuuteen laskevat riskitasoa siten, että lisäturvallisuuden saaminen vaatii entistä suuremmat satsaukset ja laskennallinen elämän arvo kasvaa. Lähteinä on käytetty pääasiassa kansantaloudellisia aikakausikirjoja.
  • Kotkavuori, Aapo (2013)
    Tässä pro gradu –työssä tarkastellaan lapsen edun käsitettä ja lapsen edun perusteluita tahdonvastaisissa huostaanottopäätöksissä. Tämän lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan tahdonvastaisissa huostaanottopäätöksissä eriteltyjä, huostaanoton tarpeen arviointiin vaikuttavia, vanhempiin ja lapseen liittyviä negatiivisia ja positiivisia tekijöitä. Teoreettinen viitekehys keskittyy tarkastelemaan lastensuojelua ja lapsen edun käsitettä sekä siitä käytyä kotimaista ja kansainvälistä keskustelua. Lapsen etu on keskeisin lastensuojelua ohjaava periaate. Tässä tutkimuksessa kysymys ”Mitä on lapsen etu?” on kaksiulotteinen: yhtäältä voidaan kysyä, mitä lapsen etu on käsitteenä, ja toisaalta, mitä lapsen etu on yksittäisen lapsen kohdalla. Lapsen edun käsitettä on kritisoitu muun muassa siitä, että se on sisällötön ja sen saamat merkitykset ovat kulttuuriin ja aikaan sidottuja. Vuonna 2008 Suomessa astui voimaan lastensuojelulaki, joka velvoittaa aiempaa painokkaammin ottamaan huomioon lapsen edun huostaanottoja tehtäessä. Tämän tutkimuksen aineistona on Helsingin hallinto-oikeuden tekemät tahdonvastaiset huostaanottopäätökset vuosilta 2008-2009. Tutkimusaineisto on rajattu koskemaan 0–11-vuotiaita lapsia. Tutkimuksen päätavoitteena on selvittää, millä ja miten lapsen etua perustellaan hallinto-oikeuden johtopäätöksissä. Tutkimusmenetelminä ovat aineistolähtöinen sisällönanalyysi ja sisällön erittely. Hallinto-oikeuden erittelemistä huostaanottoon vaikuttavista tekijöistä ja lapsen edun perusteluista on muodostettu niitä kuvaavat luokat. Huostaanottoon vaikuttavien tekijöiden luokittelusta kävi ilmi, että hallinto-oikeus kiinnittää muodostuneiden luokkien lukumäärän perusteella enemmän huomiota vanhemmuuden arviointiin ja erittelyyn kuin lapsen hyvinvoinnin arviointiin. Tulos ei kuitenkaan kerro sitä, kumpaa hallinto-oikeus ratkaisuja tehdessään enemmän painottaa. Lapsen edun perusteluille löydettiin kolme luokkaa: “perustelemattomat” eli toteavat perustelut, heikot perustelut ja vahvat perustelut. Luokat eroavat toisistaan siinä, kuinka selkeitä ja yksiselitteisiä lapsen edun perustelut ovat. Suurimmassa osassa päätöksiä lapsen edun perustelu on joko toteava tai sitä ei ole ollenkaan (68 %). Tutkimuksen keskeisin tulos on se, ettei lapsen etua perustella selkeästi tahdonvastaisissa huostaanottopäätöksissä. Päätökset ovat muilta osin yleensä hyvin perusteltuja, mutta lapsen edun arviointiprosessi jää kirjoittamatta auki ja näin ollen epäselväksi.
  • Pajunen, Elisa Maria (2011)
    Tutkimuksessani kysyn, mitä on olla yksinäinen. Tutkimuskohteenani ovat seitsemän- ja kahdeksankymppiset päi-jäthämäläiset, joille yksinäisyys on arkipäivää. Tutkimukseni kontekstina toimii arkielämä, johon tutkimuskysymykseni kietoutuvat. Selvitän, millaisia tekijöitä yksinäisyyden taustalla on, miten yksinäisyys sitä kokevan arjessa ilmenee ja millaisia suhtautumistapoja ja mahdollisia ratkaisukeinoja yksinäisyyttä kokevalla on. Tutkimuksessani hyödynnän sekä määrällistä että laadullista tutkimusotetta. Tutkimusaineistoina käytän kahta erilaista, mutta samoja ihmisiä koskevaa aineistoa: Ikihyvä Päijät-Häme -seurantatutkimuksen kyselyaineistoa sekä keräämääni haastatteluaineistoa. Kyselyaineisto ja sen analyysi johdattavat minut varsinaiseen tutkimusprosessiin. Sen avulla tarkastelen, missä määrin päijäthämäläiset ikääntyvät kokevat yksinäisyyttä ja kenellä sitä erityisesti esiintyy. Tutkimukseni pääosassa oleva haastatteluaineisto koostuu kymmenen seurantutkimukseen osallistuneen ikääntyvän haastattelusta. Lomakevastauksissaan he olivat kertoneet olevansa usein tai jatkuvasti yksinäisiä. Haastateltavien joukossa on sekä miehiä että naisia. He asuvat eri puolilla Päijät-Hämettä: kaupungin keskustassa, lähiöissä, taajamissa tai maaseutumaisemissa. Haastattelut toteutin pääosin haastateltavien kotonaan, mikä mahdollisti kurkistamisen heidän arkeensa. Tapaamisissamme tekemiäni havaintoja olen kirjannut tutkimuspäiväkirjaani, jota hyödynnän tutkimuksessani. Haastatteluaineiston analyysissä käytän temaattista lähestymistapaa. Sisällönanalyysin avulla etsin vastauksia tutkimuskysymyksiini ja hahmottelen kuvaa siitä, mitä on olla yksinäinen. Yksinäisyyden taustalta paikannan erilaisia elämänhistoriaan ja -tilanteeseen liittyviä tekijöitä, joita kutsun menetetyiksi ja toteutumattomiksi ihmissuhteiksi sekä toimijuuden ja osallisuuden kaventumiseksi. Valtaosa haastateltavista on kohdannut yksinäisyyden vasta vanhemmiten tai yksinäisyyskokemukset ovat syventyneet iän myötä. Osalle yksinäisyys on ollut elämänmittaista. Jokapäiväisessä elämässä yksinäisyys saa merkityksensä varsin konkreettisten tilanteiden kautta: esimerkiksi kotitöitä tehdessä tai nukkumaan mennessä. Yksinäisyys ilmenee erilaisina tunteina kuten suruna, ikävänä, ahdistuksena sekä kokemuksena juurettomuudesta. Sillä on myös fyysisiä seurauksia. Yksinäiset ajatukset saavat levottomaksi ja saamattomaksi, jolloin arjesta selviytyminen tuntuu vaikealta. Useimmille, ja useimmiten arki on konkreettista yksinoloa, mutta passiivista yksinäisenkään arki ei ole. Päivien kulkua rytmittävät rutiinit, joihin sisältyy muun muassa kotitöitä, ulkoilua ja harrastamista yksin tai porukassa. Yksinäisyyteen on sekä sopeuduttu että pyritty vaikuttamaan. Parhaiten sopeutuminen on onnistunut etsimällä yksinäisyydelle luonnolliselta tuntuva selitys, jollaisena ikääntyminen useimmille näyttäytyy. Tällöin yksinäisyyteen ei koeta voivan itse juuri vaikuttaa. Ratkaisukeinojakin on etsitty: uusia ihmissuhteita on pyritty luomaan menetettyjen tai puutteellisten tilalle. Yksinäisessä arjessa toisenlainen todellisuus on läsnä menneisyyden muistojen tai tulevaisuuden haaveiden kautta.
  • Pajunen, Elisa Maria (2012)
    Tutkimuksessani kysyn, mitä on olla yksinäinen. Tutkimuskohteenani ovat seitsemän- ja kahdeksankymppiset päi-jäthämäläiset, joille yksinäisyys on arkipäivää. Tutkimukseni kontekstina toimii arkielämä, johon tutkimuskysymykseni kietoutuvat. Selvitän, millaisia tekijöitä yksinäisyyden taustalla on, miten yksinäisyys sitä kokevan arjessa ilmenee ja millaisia suhtautumistapoja ja mahdollisia ratkaisukeinoja yksinäisyyttä kokevalla on. Tutkimuksessani hyödynnän sekä määrällistä että laadullista tutkimusotetta. Tutkimusaineistoina käytän kahta erilaista, mutta samoja ihmisiä koskevaa aineistoa: Ikihyvä Päijät-Häme -seurantatutkimuksen kyselyaineistoa sekä keräämääni haastatteluaineistoa. Kyselyaineisto ja sen analyysi johdattavat minut varsinaiseen tutkimusprosessiin. Sen avulla tarkastelen, missä määrin päijäthämäläiset ikääntyvät kokevat yksinäisyyttä ja kenellä sitä erityisesti esiintyy. Tutkimukseni pääosassa oleva haastatteluaineisto koostuu kymmenen seurantutkimukseen osallistuneen ikääntyvän haastattelusta. Lomakevastauksissaan he olivat kertoneet olevansa usein tai jatkuvasti yksinäisiä. Haastateltavien joukossa on sekä miehiä että naisia. He asuvat eri puolilla Päijät-Hämettä: kaupungin keskustassa, lähiöissä, taajamissa tai maaseutumaisemissa. Haastattelut toteutin pääosin haastateltavien kotonaan, mikä mahdollisti kurkistamisen heidän arkeensa. Tapaamisissamme tekemiäni havaintoja olen kirjannut tutkimuspäiväkirjaani, jota hyödynnän tutkimuksessani. Haastatteluaineiston analyysissä käytän temaattista lähestymistapaa. Sisällönanalyysin avulla etsin vastauksia tutkimuskysymyksiini ja hahmottelen kuvaa siitä, mitä on olla yksinäinen. Yksinäisyyden taustalta paikannan erilaisia elämänhistoriaan ja -tilanteeseen liittyviä tekijöitä, joita kutsun menetetyiksi ja toteutumattomiksi ihmissuhteiksi sekä toimijuuden ja osallisuuden kaventumiseksi. Valtaosa haastateltavista on kohdannut yksinäisyyden vasta vanhemmiten tai yksinäisyyskokemukset ovat syventyneet iän myötä. Osalle yksinäisyys on ollut elämänmittaista. Jokapäiväisessä elämässä yksinäisyys saa merkityksensä varsin konkreettisten tilanteiden kautta: esimerkiksi kotitöitä tehdessä tai nukkumaan mennessä. Yksinäisyys ilmenee erilaisina tunteina kuten suruna, ikävänä, ahdistuksena sekä kokemuksena juurettomuudesta. Sillä on myös fyysisiä seurauksia. Yksinäiset ajatukset saavat levottomaksi ja saamattomaksi, jolloin arjesta selviytyminen tuntuu vaikealta. Useimmille, ja useimmiten arki on konkreettista yksinoloa, mutta passiivista yksinäisenkään arki ei ole. Päivien kulkua rytmittävät rutiinit, joihin sisältyy muun muassa kotitöitä, ulkoilua ja harrastamista yksin tai porukassa. Yksinäisyyteen on sekä sopeuduttu että pyritty vaikuttamaan. Parhaiten sopeutuminen on onnistunut etsimällä yksinäisyydelle luonnolliselta tuntuva selitys, jollaisena ikääntyminen useimmille näyttäytyy. Tällöin yksinäisyyteen ei koeta voivan itse juuri vaikuttaa. Ratkaisukeinojakin on etsitty: uusia ihmissuhteita on pyritty luomaan menetettyjen tai puutteellisten tilalle. Yksinäisessä arjessa toisenlainen todellisuus on läsnä menneisyyden muistojen tai tulevaisuuden haaveiden kautta.
  • Harmaala, Anni (2014)
    Palestiina ei ole itsenäinen valtio, eikä sen nimistä kansainvälisesti tunnustettua aluetta ole virallisesti olemassa. Sanalla ’Palestiina’ voidaan viitata esimerkiksi siihen Jerusalemin kaupungin ympärillä sijaitsevaan tarkemmin rajaamattomaan alueeseen, jolla useimpien Raamatun kertomusten perinteisesti katsotaan tapahtuvan, tai Israelin vuonna 1967 miehittämään Länsirannan ja Gazan muodostamaan Palestiinalaisalueeseen. Kuitenkin palestiinalaiset, joita Palestiinan olemus ja olemattomuus kipeimmin koskettaa, ovat vuosikymmenien ajan vaatineet oikeuttaan Palestiinaan, joksi he ovat määritelleet koko Israelin vuonna 1948 valloittaman alueen ynnä Länsirannan ja Gazan kaistan, eli alueen, joka maailmansotien välillä oli brittien hallinnoima Palestiinan mandaattialue. Tämä tutkimus tarkastelee sitä, miten nykypäivänä Länsirannan yliopistoissa opiskelevat palestiinalaisnuoret hahmottavat Palestiinan ja mitä Palestiina heille merkitsee. Erityistä huomiota tutkimuksessa kiinnitetään Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin ratkaisuksi ehdotetun Länsirannalle ja Gazaan perustettavan Palestiinan valtion sekä mandaatti-Palestiinan alueeseen perustuvan niin kutsutun historiallisen Palestiinan alueiden väliseen ristiriitaan. Tutkimuksen laajana teoreettisena viitekehyksenä toimivat nationalismin tutkimus sekä nationalismin ja tilan suhdetta käsittelevä poliittinen maantiede. Keskeinen rooli tutkimuksessa on myös Thongchai Winichakulin luomalla valtion maa-aluetta ja sen kartalle piirrettävää muotoa kuvaavalla geobodyn käsitteellä. Tutkimuksen pääasiallinen aineisto koostuu kahdestakymmenestä puolistrukturoidusta haastattelusta, jotka toteutettiin Länsirannalla maalis-huhtikuussa 2013. Haastateltavat olivat iältään 18–25-vuotiaita länsirantalaisissa yliopistoissa opiskelevia palestiinalaisnuoria. Jokainen haastateltava myös piirsi haastattelun aikana Palestiinaa esittävän kartan tai muun kuvan, joita myös käytettiin tutkimuksen aineistona. Haastattelut analysointiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin, ja niistä etsittiin erilaisia Palestiinaa ja palestiinalaisuutta kuvaavia näkemyksiä ja näihin liitettyjä teemoja, joita yhdistelemällä ja luokittelemalla rakennettiin kokonaiskuvaa tutkittavana olevasta ilmiöstä. Haastatteluista tehdyt havainnot esitellään tutkimuksessa viiden haastatteluissa käsiteltyjä aihealueita kuvaavan yläotsikon alla. Nämä ovat: palestiinalaisuus, Palestiinan määrittely, palestiinalaisten sisäinen politiikka, konfliktin ratkaisumallit ja ajattelun muokkaajat. Lisäksi haastateltavien piirtämät kuvat käsitellään omana kokonaisuutenaan. Aineistosta käy ilmi, että Palestiina ja palestiinalaisuus ovat haastateltaville tärkeitä teemoja, joihin liitetään paljon tunnepitoisia ilmauksia ja merkityksiä. Haastatteluissa toistuu toive Palestiinasta vapaana ja rauhallisena maana, jossa palestiinalaiset saisivat elää hyvää elämää ilman miehityksen mukanaan tuomia vaikeuksia. Haastatellut ovat halukkaita työskentelemään Palestiinan vapauden ja menestyksen puolesta ja näkevät Palestiinan asian ajamisen jokaisen palestiinalaisen velvollisuutena ja jopa palestiinalaisuutta määrittävänä tekijänä. Haastateltavat määrittelevät Palestiinan hyvin selvästi nimenomaan historiallisen Palestiinan laajuisena, mikä näkyy myös haastateltavien piirtämissä kartoissa. Tämä on myös haastattelujen ja kirjallisuuden perusteella palestiinalaisten koulujen opetuksessa esiintyvä näkemys, jota Länsirannalla vallitseva yleinen ilmapiirikin tukee. Kuitenkin puhuttaessa konfliktin mahdollisesta ratkaisusta haastateltavien mielipiteet hajoavat täysin toisten ollessa valmiita hyväksymään Länsirannan ja Gazan suuruisen palestiinalaisvaltion Israelin rinnalla tai palestiinalaisten ja israelilaisten yhteisen demokraattisen valtion, toisten puolestaan pitäytyen tiukasti ajatuksessa palestiinalaisten yksinoikeudesta koko historiallisen Palestiinan alueeseen. Useat haastateltavat ovat myös selvästi epätietoisia siitä, mikä voisi olla konfliktin pysyvä ratkaisu, tai minkä he edes haluaisivat sen olevan. Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin ja miehityksen lisäksi monet mainitsevat ongelmaksi myös palestiinalaisten sisäisen hajaantuneisuuden. Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että Länsirannan yliopistoissa opiskelevien nuorten näkemyksen mukaan ’Palestiina’ tarkoittaa nimenomaisesti koko historiallisen Palestiinan aluetta. Koska osa nuorista kuitenkin on tästä näkemyksestä huolimatta valmiita hyväksymään konfliktin ratkaisuksi tästä alueesta poikkeavan Palestiinan valtion, on tarpeen tehdä ero toisaalta Palestiinan palestiinalaisten kotimaana, toisaalta palestiinalaisten hallussa olevan alueen ja mahdollisen tulevan valtion välillä. Edellisen muoto on haastateltavien mielissä ja palestiinalaisessa kulttuurissa niin vakiintunut, että geobodyn käsitteen soveltaminen siihen on perusteltua. Maan merkitystä palestiinalaisten identiteetissä ja Palestiinan määrittelyssä vahvistaa sen menetys ja toive sen takaisin saamisesta. Silti Palestiinassa ei ole kyse vain kartalle piirrettävästä alueesta, vaan maasta ja sen menetyksestä kertovasta tarinasta sekä vapauteen ja palestiinalaisten oikeuksien saavuttamiseen tähtäävästä aatteesta.