Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12743-12762 of 25619
  • Ehanti, Anna (2005)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan päätösvaltaoikeuksien ja kannustimien eroa yrityksen elinkaaren eri vaiheissa. Tarkastelu tapahtuu aloittelevien yritysten tapauksessa Oliver Hartin (2001) "Financial Contracting" -artikkelissa esitetyn mallin mukaisesti. Mallin avulla pohditaan, millaisten päätöksenteko-oikeus -allokaatioiden vallitessa yritys kannattaa perustaa, ja kannattaako eri toimijoiden yrittää vaikuttaa lopputulokseen. Kypsempiä yrityksiä käsitellään Jean Tirolen (2001) "Corporate Governance" -artikkelissa muodostaman mallin avulla. Ensiksi pohditaan osakkeenomistajien preferenssejä ja sitä, miten osakkeenomistajat ja investoijat varmistavat preferenssiensä huomioonottamisen erityisesti johdon kannustimien ja päätösvaltaoikeuksien tapauksissa. Tämän jälkeen esitellään termi sidosryhmät, ja käsitellään sidosryhmien preferenssejä kypsän yrityksen toiminnassa. Tutkielmassa päädytään seuraaviin tuloksiin. Uusien yritysten kontrollissa painottuu ulkopuolisten rahoittajien rooli, sillä jos heitä ei saada mukaan projektiin, ei yritys saa tarvitsemaansa alkupääomaa. Tarvittavan alkupääoman saamiseksi yrityksen omistajat luopuvat alkuvaiheessa tietyistä oikeuksista riskirahoittajien hyväksi. Hartin muodostaman mallin avulla huomataan, että erilaiset päätöksentekoallokaatiot vaikuttavat yrityksen arvoon ja että päätösoikeuksien erilaisilla allokaatioilla saadaan erilaisia tuloksia yrityksen kannattavuudesta. Projektin käynnistymiseksi tarvitaan sekä velkojia että riskirahoittajia. Kypsempien yritysten tapauksessa painottuu omistajien rooli, jotka määräävät johdon palkkiot ja hallituksen välityksellä kontrolloivat liikkeenjohtoa. Osakkeenomistajien preferenssien painottumiselle muodostuu kolme argumenttia; luvatun tulon muodostuminen, johtajan tehokkaat kannustimet sekä jakamattoman kontrollin edut päätöksenteossa. Kuitenkaan osakkeenomistajan etujen huomioonotto ei ole yksiselitteisesti paras vaihtoehto. Se nimittäin luo valintoja, jotka ovat vinoutuneita. Loppupäätelmänä voidaan kuitenkin sanoa, että osakkeenomistajat kontrolloivat johtoa rakentamalla kannustinjärjestelmän johdon optioiden, ei sidosryhmien hyvinvontiin sidottujen palkkioiden, avulla.
  • Tyyskä, Hannu (2007)
    Palkkaerot ovat yhteiskunnallisesti merkittävä aihe, koska ne tuottavat suurimman osan kotitalouksien välisistä tuloeroista. Tässä työssä esitellyn empiirisen todistusaineiston perusteella voidaan olettaa, että palkkaerot eivät ole seurausta vain työntekijöiden ja työnantajien tuottavuuden eroista. Tämän kaltaisten erojen selittäminen ei käy helposti perinteisen taloustieteen menetelmin. Niinpä monet tutkijat ovatkin olettaneet tilastojen valossa selittämättömien palkkaerojen johtuvan piiloheterogeenisuudesta työntekijöiden ominaisuuksissa. Näitä tilastoissa näkymättömiä ominaisuuksia voisivat olla muun muassa sosiaaliset taidot, motivaatio ja ulkonäkö. Tässä työssä tarkastellaan malleja, jotka pyrkivät esittämään perusteluja palkkaerojen syntymiselle homogeenisten työntekijöiden ja työnantajien ympäristössä. Mallit ovat etsintämalleja ja tarkastelevat työnantajien ja työntekijöiden toimintaa työmarkkinoilla peliteoreettisesta näkökulmasta. Palkkaerot syntyvät strategisen toiminnan lopputuloksena. Palkkahajonnan syntyminen on riippuvaista ex post-kilpailusta. Jos ex post-kilpailu on varmaa, tarjoavat kaikki työnantajat kilpailullista palkkaa. Jos sen sijaan on varmaa, että kukin työnhakija saa tarjouksen korkeintaan yhdeltä työnantajalta, romahtavat palkat monopsonitasolle, eikä palkkahajontaa ole. Jos tarjousta tekevä toimija ei tiedä, joutuuko hänen tekemänsä tarjous kilpailemaan muiden toimijoiden tekemien tarjousten kanssa, joutuu toimija turvautumaan sekastrategioihin. Tämä johtaa palkkahajontaan. Mallien synnyttämä palkkahajonta onkin nähtävä työnantajien sopeutumisena työmarkkinoiden epävarmuuteen. Ympäristössä, jossa toimijoilla on täydellinen informaatio pelin kulusta ja lopputuloksesta, ei tarvetta palkkahajonnalle ole. Samoin on käytännössäkin, työnantajalla ei ole juuri kannustinta korottaa työntekijän palkkaa, jos hän voi olla varma siitä, että saa palkattua ja pidettyä tämän. Jos työnhakija taas on varma, ettei hänen hakemaansa paikkaan ole muita hakijoita, voi hän helposti vaatia suurempaa palkkaa. Oikeilla työmarkkinoilla tällaista varmuutta on harvoin. Ex post-kilpailun epävarmuus palkkahajonnan synnyttäjänä vaikuttaa varsin järkevältä. Mallien perusteet eivät ole ristiriidassa todellisuuden kanssa. Tärkeimmät työssä käytetyt lähteet ovat Galenianosin ja Kircherin (2007), Halon ja Kultin ja Virrankosken (2007) artikkelit sekä Mortensenin (2003) kirja.
  • Imeläinen, Rilla (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää ohitusleikkauksessa käytettyjen verisuonisiirteiden geneettisiä eroja. Käytettäessä valtimosiirteitä saadaan parempia pitkäaikaistuloksia ja joudutaan harvemmin uusintaleikkaukseen siirteen tukkeutumisen vuoksi, kuin käytettäessä laskimosiirteitä. Valtimosiirteistä sisempi rintavaltimo pysyy useammin auki kuin värttinävaltimo, ja halusimme selvittää mekanismeja tämän eroavaisuuden taustalla. Keräsimme Meilahden sairaalassa ohitusleikatuilta potilailta verisuoninäytteitä ja eristimme niistä RNA:ta mikrosiruanalyysiin. Mikrosiruanalyysista saaduille tuloksille suoritimme IPAanalyysin jonka avulla selvitimme muuttuneita signalointireittejä verisuonisiirteiden välillä. Tuloksemme osoittavat TNF-alfa ja HMGB1-välitteisen signaloinnin merkittävästi eroavan sisemmässä rintavaltimossa verrattuna värttinävaltimoon ja säärilaskimoon. Alustavien tulosten perusteella päättelemme että HMGB1 – ja TNF-alfa – välitteiset signalointireitit säätelevät verisuonen tulehdusvastetta ja kantasolujen erilaistumista suuntaan, joka suosii verisuonen sopeutumista siirteeksi. Tulokset auttavat kohdentamaan jatkotutkimuksia käytettävien ohitussiirteiden eroavaisuuksista, keskittyen niihin geeneihin joita tulevaisuudessa voidaan käyttää muokkaamaan geeni- ja soluteknologian avulla laskimosiirteistä paremmin valtimoverenkiertoon sopeutuvia ohitussiirteitä. Avainsanat
  • Vuorilehto, Henrika (2001)
    Tutkimuksessa käsitellään niitä syitä, joiden seurauksena Suomi luopui devalvaatiopo-litiikasta. Tarkastelun kohteena on ennen kaikkea vuosina 1975 - 1998 suoritettujen devalvaatioiden rakennepoliittiset vaikutukset. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti metsäteollisuuden kokonaistaloudellisen aseman muutoksiin ja sähköteollisuuden kas-vuun 1980-luvun puolivälin jälkeen. Lisäksi devalvaatiopolitiikkaa tarkastellaan rahoi-tussektorin vapautumisesta seuranneen yritysten ulkomaanmääräisen lainan kasvun ja Suomen EY-politiikan näkökulmista. Devalvaatiopolitiikka oli osa 1960-luvulta perittyä valtion Keynesiläisestä talouspoli-tiikkaa, joka ei enää vastannut 1990-luvun todellisuutta. Talouden suhdanteiden tasoit-taminen devalvaation ja kotimaisen inflaation avulla ei tuonut samaa kilpailuetua kuin aiempina vuosikymmeninä. Tutkimuksessa on metsä- ja metalliteollisuuden sekä elin-tarvike-, juoma- ja tupakkateollisuuden kannattavuutta vertailemalla selvitetty kuinka valtion vientiteollisuutta suosiva valuuttapolitiikka hidasti teollisuuden rakennemuu-tosta. Devalvaatiot vahvistivat olemassa olevaa tuotanto- ja vientirakennetta eivätkä kannustaneet uusien kilpailukykyisten tuotteiden kehittämiseen. Vuosien 1974 - 1998 välisenä aikana suoritetut devalvaatiot eivät ratkaisseet Suomen teollisuuden rakenteel-lisia ongelmia, yksipuolista tuotantorakennetta ja innovaatioiden hitautta. EY-jäsenyys nähtiin ratkaisuna työvoimakustannuksia kohottavan inflaatiokehityksen pysäyttämiseen ja kasvumahdollisuutena suomalaiselle tietoliikenne- ja metsäteollisuudelle. Vuosien 1974 - 1998 aikana pankkitoiminnan valvonta oli puutteellista ja mm. kassava-rantovelvoitteen kiertäminen oli merkittävä syy pankkien ulkomaisen luotonannon kas-vuun. Tutkimuksesta selviää, että devalvaatiopolitiikka ylläpiti, vahvisti ja lisäsi rahoi-tusmarkkinoilla harjoitettua keinottelua. Markan devalvaatio-odotuksista oli muodostu-nut sykli, jonka tiedettiin toteutuvan noin joka 10 vuosi. Olen tutkimuksessani päätynyt johtopäätökseen, jonka mukaan kansainvälisen pääoman liikkuvuuden lisääntyminen oli merkittävin syy devalvaatiopolitiikasta luopumiseen. Devalvaatiot olivat menettäneet tehonsa jo 1980-luvun alussa, jolloin Suomen oli käytännössä mahdotonta harjoittaa muista maista riippumatonta valuuttakurssipolitiikkaa. Tulevaisuudessa on mielenkiintoista nähdä, kuinka Suomen EU-jäsenyys vaikuttaa lä-hes sata vuotta kestäneen devalvaatiosyklin toteutumiseen. Kansantalouden kasvun kannalta merkittävin työmarkkinapolitiikan haaste 2000-luvulla on turvata ammattitai-toisen työvoiman saanti nuorisoa vähemmän kiinnostaviin, mutta kansantalouden kan-nalta oleellisen tärkeisiin metsäteollisuuden tehtäviin.
  • Etelämäki, Jasmin (2006)
    Pro gradu -työni aiheena on Tanskan osallistuminen Kosovon pommituksiin vuonna 1999. Työn tutkimuskysymys on: Miksi Tanska osallistui Kosovon sotaan? Käytän Kosovon sotaa tapausesimerkkinä tutkiessani Tanskan ulkopolitiikan muutosta kylmän sodan jälkeen. Tarkastelen konfliktin kehittymistä sekä kansainvälisen yhteisön ratkaisuyrityksiä, jotka huipentuivat Naton ilmaiskuihin keväällä 1999. Oleellinen osa tutkimuskysymystä on 1990-luvun alussa tapahtunut, kylmän sodan jälkeen hyvin luonnollinen muutos Tanskan ulkopolitiikan ohjelinjoissa. Tuolloin ulkopolitiikan uudeksi teesiksi nousi "aktiivinen kansainvälisyys". Tanskan ulkopolitiikan esittelyn avulla yritän tuoda lukijalle ymmärrettäväksi kontekstin, jossa ulkopoliittisia päätöksiä Tanskassa tehdään. Tästä rakentuu Tanskan ulkopolitiikan perusta, johon liittyvät kiinteästi tanskalaisen identiteetin ja arvojen vaikutukset. Käsittelen työssäni kevyesti myös Tanskan ulkopolitiikan reunaehtojen kehitystä 1990-luvulla. Näistä tärkeimpiä ovat Nato, Euroopan yhteisöt ja eurooppalaisen yhteistyön kehittyminen unioniksi, sekä Yhdistyneet kansakunnat. Tarkasteluni ulottuu 1990-luvun lopusta 2000-luvulle ja taaksepäin 1990-luvun alkuun Tutkin keskustelua Tanskan kansankäräjillä, Folketingetissä, vuoden 1998 lokakuusta vuoden 2000 maaliskuun loppuun. Tanskan ulkopoliittinen instituutti toimitti kansankäräjille selvityksen humanitaarisesta interventiosta maaliskuussa 2000, minkä jälkeen selvityksestä käytiin kansankäräjillä laaja Kosovo-aiheinen keskustelu. Tanskan ulkopoliittisia arvoja määritän lähdekirjallisuuden ja virallisten dokumenttien avulla, joista tärkeimmät lähteeni Tanskan ulkopolitiikan muutoksen osalta ovat kaksi hallitukselle tehtyä selvitystä. Lisäksi olen käyttänyt päälähteinäni Tanskan suurimpia päivälehtiä, Berlingske Tidendeä ja Politikenia. Seurasin lehtiä pätkittäin tammikuusta 1998 kesäkuuhun 1999. Tanskan ulkopoliittisen instituutin, DUPI:n, vuosittain ilmestyneet artikkeli- ja puhekokoelmat, vuosikirjat, ovat olleet pääasiallinen johdatus aiheeseeni. Tutkimukseni lopputulos on, että Tanskan osallistuminen Kosovon sotaan oli merkittävä rajapyykki sen ulkopolitiikan historiassa. Tanska oli aiemmin 1990-luvulla osallistunut samantyyppisiin operaatioihin Naton joukoissa, mutta Kosovon konfliktissa ulkopolitiikan arvot punnittiin selkeimmin. 1990-luvun alussa aktiiviselle kansainvälisyydelle määritelty sisältö kuvasi Tanskan ulkopolitiikkaa myös vuonna 1998. Sen keskeisin teema oli Tanskan ulkopolitiikan riippumattomuus ja tietyt arvot, jotka on perinteisesti liitetty Pohjoismaihin. Alkuperäinen hypoteesini oli, että Tanskan ulkopolitiikkaan 1990-luvun alussa liitetty termi "aktiivinen kansainvälisyys" olisi ollut vielä voimakkaammin sidottu kansainvälisen lain noudattamiseen ja YK:n maailmanjärjestön rooliin kuin loppujen lopuksi osoittautui. Todellinen riippumaton ulkopolitiikka oli Tanskalta kuitenkin vielä 1990-luvun lopussa saavuttamatta.
  • Norema, Anne (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tutkielma tarkastelee naistenvessan ovesta kerättyjä tekstejä eli vessakirjoituksia. Vastaavanlaista aineistoa ei ole fennistiikassa juurikaan tutkittu. Tavoitteena on selvittää, millaisin kielen keinoin toisilta vessassa kävijöiltä haetaan kirjoituksissa responssia ja millaisia vastaanottajan paikkoja heille tarjotaan. Tutkielmassa haetaan vastausta myös siihen, miten vessassa keskustellaan suosituista aiheista: millaisia erilaisia käsitteistyksiä kirjoittajilla on esimerkiksi sukupuolesta ja seksuaalisuudesta? Entä mikä merkitys on kielellä, jolla näitä keskusteluja käydään? Aineistona on Helsingin yliopiston päärakennuksen naistenvessasta kerättyjä kirjoituksia, joita tarkastellaan kontekstissaan. Tutkielman kielinäkemys on funktionaalinen ja huomioi sekä kielen sosiaalisen että kognitiivisen ulottuvuuden. Analyysissa hyödynnetään myös keskusteluntutkimuksen käsitteistöä ja tutkimustietoa. Feministinen, hierarkioita purkava painotus näkyy tutkielmassa kahdella tapaa: Ensinnäkin tarkastellaan ja problematisoidaan sukupuolta ja seksuaalisuutta. Toiseksi keskiöön on nostettu jossakin määrin marginaalinen tekstilaji. Tutkielma tuo tietoa tekstilajista. Se osoittaa, että kun anonyymit vessakirjoittajat kysyvät kysymyksiä eli tekevät vastaanottajille eksplisiittisesti tilaa keskustelussa, kielellistä responssia tyypillisesti saadaan. Responssin saamiseen vaikuttaa myös kirjoitusten sisältö: tietyt aiheet houkuttelevat vastaamaan muita herkemmin. Responssin saamisen ehdot ovat kuitenkin löyhemmät kuin kasvokkaisessa keskustelussa, ja aloittavia kirjoituksia seuraavat kommentit voivat olla hyvin monenlaisia. Vastaanottajalle tarjotaan kirjoituksissa tietynlaista osallistujaroolia, mutta tämä tarjottu rooli voidaan täyttää yllättävällä tavalla. Sukupuolitetut vessat osallistuvat kaksinapaisen sukupuolijärjestelmän tuottamiseen ja ylläpitoon jo olemassaolollaan. Aineiston kirjoituksista löydetään kuitenkin hyvin erilaisia käsitteistyksiä sukupuolesta, seksuaalisuudesta ja seksistä. Näihin aiheisiin kytkeytyy kirjoituksissa voimakkaita kulttuurisia normeja, jotka useat kirjoittajat tunnistavat. Heillä on kuitenkin vastakkaisia käsityksiä normien pakottavuudesta: osa kokee, että normeja tulee noudattaa, toiset taas pitävät tärkeänä niiden purkamista. Samoilla kielellisillä toiminnoilla voidaan tehdä keskusteluissa hyvin erilaisia asioita. Vaikka kysymyksillä annetaan toisaalta tilaa toisen näkemykselle, niillä ilmaistaan myös näitä erilaisia käsitteistyksiä ja toisinaan voimakkaita kielteisiä asenteita. Tutkielma osoittaa, että kirjoittajia kiinnostaa tiettyjen aiheiden lisäksi kieli, jolla näitä keskusteluja käydään. Osa kirjoittajista ilmaisee eksplisiittisesti, että näillä keskusteluilla on heille merkitystä. Aineisto antaa näin viitteitä siitä, että kirjoituksilla on erityistä arvoa tarkastellun vessan käyttäjille ainakin osalle. Tutkielma ehdottaakin, että fennistiikka voisi aiempaa enemmän ulottaa katseensa myös intiimeihin kielenkäyttöpaikkoihin sekä marginaalisiin tekstilajeihin ja pohtia näiden merkitystä kielenkäyttäjille.
  • Ruusulaakso, Ari (2012)
    Äänestämättömyyteen on kiinnitetty paljon huomiota ja tälle kehitykselle on yritetty löytää selittäviä tekijöitä. Tätä on pidetty tärkeänä, koska äänestämisen käsite ymmärretään demokraattisen legitimiteetin symboliksi ja erääksi kansalaisten poliittisen osallistumisen keskeiseksi muodoksi. Äänestysvilkkautta yleisissä vaaleissa on lisäksi totuttu pitämään tapana mitata demokratian toimivuutta. Äänestämättömyys on ongelmallista myös sen vuoksi, että se ei jakaudu tasaisesti kansalaisten kesken, vaan on vinoutunut hyväosaisten hyväksi ja heikommassa asemassa olevien tappioksi. Tällöin on suuri vaara sille, että passiivisten ryhmien tarpeet jäävät helposti huomioimatta. Eräänä äänestämättömyyden tärkeänä taustatekijänä pidetään huono-osaisuutta ja syrjäytymistä. Ne ovat ilmiöitä, joiden taustalta löytyy usein työttömyyttä tai muuta osattomuutta. Tässä tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan työttömyyden vaikutusta äänestyskäyttäytymiseen. Tutkimus pyrkii osaltaan täydentämään aiemmin tehtyjen tarkastelujen sarjaa etsimällä selitystä työttömien äänestämättömyydelle. Tarkoituksena on ollut löytää empiirisen analyysin ja aikaisemman tutkimuksen avulla tarkentavia syitä sille, miksi työttömyys lisää todennäköisyyttä jättää äänestämättä. Aiheen tutkimisella voidaan katsoa olevan myös yhteiskunnallista merkitystä, sillä äänestämättömyys on ollut laajaa jo pidemmän aikaa. Myös se tosiasia, että työttömyys on säilynyt korkealla tasolla 1990-luvun laman jälkeenkin, antaa tutkimukselle yhteiskunnallista lisäarvoa. Työssä keskitytään vaaliosallistumisen kannalta keskeisiin sosiodemografisiin ja —ekonomisiin tekijöihin ja selvitetään, millaisia havaintoja nämä muuttujat tuovat esiin aihealueen tutkimuksen yhteydessä. Selittävinä muuttujina ovat sukupuoli, koulutus, ikä, siviilisääty ja materiaalinen hyvinvointi (tulot ja asumismuoto). Tutkimusta voidaan luonnehtia äänestyskäyttäytymistä tarkastelevaksi kvantitatiiviseksi tutkimukseksi ja se voidaan sijoittaa sosiologisen lähestymistavan traditioon. Työn lähtökohdan muodostavat Tuomo Martikaisen vaaleja ja äänestyskäyttäytymistä koskevat tutkimukset. Tutkimusaineistona on käytetty FSD1260 Eduskuntavaalitutkimus 2003- ja FSD2269 Eduskuntavaalitutkimus-aineistoja. Analyysit on toteutettu tilastollisin menetelmin käyttämällä ristiintaulukointeja ja logistista regressioanalyysia. Tutkimuksen painotus on suomalaisessa yhteiskunnassa. Työttömyyden voidaan todeta lisäävän todennäköisyyttä jättää äänestämättä. Sosiodemografisista ja —ekonomisista tekijöistä ainakin koulutuksella, iällä, siviilisäädyllä ja materiaalisella hyvinvoinnilla näyttää olevan merkitystä työttömien äänestysaktiivisuuteen. Alhainen koulutustaso, nuori ikä, parisuhteen puuttuminen, vuokralla asuminen sekä talouden vähäiset tulot ovat tekijöitä, joilla yhdessä työttömyyden kanssa näyttää olevan yksilöä sekä poliittisesti että muutenkin passivoiva vaikutus. Työttömien äänestämättömyys näyttää liittyvän paljolti myös välinpitämättömyyteen, syrjäytymiseen sekä tyytymättömyyteen omaa elämäntilannetta kohtaan. Työttömyyden pituudella voidaan katsoa olevan merkittävä vaikutus työttömän äänestysaktiivisuuden kannalta. Pitkittynyt työttömyys ilmenee usein alentuneena äänestyshalukkuutena. Työttömien äänestämättömyyden taustalla vaikuttaa myös se, että useat heistä ovat huono-osaisia ja syrjäytyneitä. Nämä ovat tekijöitä, joiden on todettu tehokkaasti vieraannuttavan yksilön kaikenlaisesta yhteiskunnallisesta osallistumisesta. Eräs syy työttömien äänestämättömyydelle lienee myös heidän terveydentilansa. Fyysiset sairaudet saattavat estää äänestämisen joissakin tapauksissa, mutta ennen kaikkea ongelman muodostavat tässä yhteydessä erilaiset mielenterveydelliset ongelmat ja erityisesti masennus. Työttömien keskuudessa masennusta esiintyy huomattavasti keskimääräistä enemmän.
  • Yliruokanen, Kaisa (2004)
    Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaista huumevalistusta sekä huumeisiin liittyviä tiedontarpeita. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää nykyisen huumevalistuksen hyviä ja huonojaa puolia internetissä käytävien huumeita käsittelevien keskusteluja pohjalta. Samalla tavoitteena on myös löytää huumeisiin liittyviä tiedontarpeita. Aineistona on käytetty Terveyden edistämisen keskuksen ylläpitämiä puolitotuus.com-internet -sivustolla käytäviä keskusteluja. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen ja aineiston analyysi on suoritettu sisällönanalyysin avulla. Huumeiden kokeilu ja käyttö ovat yleistyneet. Huumevalistus ja huumepolitiikka eivät pääse tavoitteeseensa: Huumeista vapaaseen yhteiskuntaan. Enemmistö suomalaisista vastustaa huumeita ja heidän mielipiteensä määrittävät käydyn keskustelun. Narkofobia vaikeuttaa itse asian hoitamista. Tässä tutkimuksessa tietoa haetaan huumeisiin liberaalisti suhtautuvien näkökannalta. Myös mahdollinen huumeiden käyttäjä saa nyt äänensä kuuluville. Tutkimuksessa tarkastellaan huumeiden erilaisia käyttötapoja kuten huumeiden kokeilu-, ongelma- ja viihdekäyttöä. Ennaltaehkäisevän päihdetyön näkökulmasta tutkimuksessa tärkeä osa on kaksisuuntaisella valistuksella ja varhaisella tunnistamisella. Valistusta tarkastellaan huumehaittojen ehkäisytypologian mukaan. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että hyvään huumevalistukseen kuuluvat interaktiivinen ja kaksisuuntainen valistus, realistisuus ja valistajan asiantuntijuus. Päihdevalistuksen tulisi myös olla yhtenäistä eikä valistuksessa enää tulisi pitäytyä tupakka-, alkoholi- ja huumevalistuksen eriyttämisessä. Huonon huumevalistuksen piirteiksi osoittautuivat valehtelu, epärealistisuus, yksisuuntainen ylhäältä alaspäin annettava valistustieto, ristiriitaisuus ja valistajaan epäasiantuntijuus. Huumeisiin liittyviä tiedontarpeita oli monenlaisia ja niistä oli mahdollista muodostaa neljä eri tiedontarvealuetta, jotka olivat huumeiden käyttöön liittyvä tiedontarve, laki- ja oikeusturvakysymykset, terveys ja huumeen hankinta. Hyvän huumevalistuksen mallista ja huumeisiin liittyvistä tiedontarpeista muodostui tehokkaan valistuksen malli, jossa otetaan myös huomioon huumeiden käyttötavat ja tutkijan rooli. Jatkotutkimuksen harteille jää mallin testaaminen käytännössä. Jatkotutkimuksen tarve tuli esille myös pohdittaessa sosiaalihuollon asemaa internetissä. Sosiaalihuollon osittainen siirtäminen internetiin, telemaattiset palvelut ja tekoälyn hyödyntäminen voivat olla tulevaisuuden sosiaalipolitiikkaa. Tutkimuksen keskeisin painettu teos oli Kontulan (2002) toimittama ”Huumeiden käyttäjä hyvinvointivaltiossa”. Kaksisuuntaisen valistuksen käsitteen uutuudesta sekä tutkimusnäkökulman tuoreudesta johtuen myös lehtiartikkeleilla oli tärkeä asema. Tutkimuksen tärkeimmät viitatut henkilöt ovat Matti Piispa, Kati Rantala, Mikko Salasuo ja Pauliina Seppälä.
  • Müller, Anna (2002)
    Tutkimuksessa tarkastellaan keitä Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoistyöntekijät ovat, mikä heitä motivoi osallistumaan vapaaehtoistoimintaan ja mitä mieltä he ovat SPR:n vapaaehtoistoiminnasta. Tutkimuksessa kuvataan taustamuuttujien avulla, keitä SPR:n vapaaehtoiset ovat. Lisäksi tarkastellaan, mistä he saivat tietoa SPR:n toiminnasta, miten he aloittivat toimintansa SPR:ssä ja mitä he siellä tekevät. Tarkastelu kohdistuu myös vapaaehtoisten toiminta-aktiivisuuteen ja siihen vaikuttaviin seikkoihin. Tutkimuksessa selvitetään, mikä motivoi vapaaehtoisia toimintaan; mikä innostaa ja saa jaksamaan. Lisäksi tarkastellaan taustatekijöiden yhteyksiä eri motiiveihin. Tutkimuksessa tarkastellaan myös vapaaehtoisten tyytyväisyyttä ja mielipiteitä SPR:n vapaaehtoistoiminnasta sekä eri taustatekijöiden ja motiivien yhteyksiä näihin mielipiteisiin. Tutkimus toteutettiin lomakekyselynä SPR:n osastojen vapaaehtoisille. Koska SPR:n vapaaehtoisista ei ole rekisteriä, lähetettiin lomakkeet satunnaisotannalla valittujen 25 osaston yhteyshenkilöille, jotka jakoivat ne edelleen vapaaehtoisille. Tutkimusaineiston koostuu 221 vapaaehtoisen vastauksista. Tutkimusaineiston analysoinnissa on käytetty pääasiassa ristiintaulukointia sekä faktorianalyysia, jonka pohjalta on muodostettu summamuuttujia. Yhteenvedonomaisesti voi sanoa tyypillisen SPR:n vapaaehtoisen olevan hyvin koulutettu keski-ikäinen tai vanhempi parisuhteessa elävä nainen, joka osallistuu ystävä- ja tukihenkilötoimintaan sekä on lisäksi mukana keräystoiminnassa tai toimii luottamushenkilönä. Vapaaehtoiset olivat yleisesti saaneet tietoa toiminnasta ystäviltään ja usea oli tullut mukaan toimintaan, koska häntä oli pyydetty. Vapaaehtoiset olivat toimintaan sitoutuneita ja osallistuivat aktiivisesti. Tutkimuksessa tuli esille kahdeksan erilaista motiivia osallistua vapaaehtoistoimintaan. Arvomotiivi oli merkityksellinen lähes kaikille vapaaehtoisille, samoin Punaisen Ristin päämäärät ja periaatteet -motiivi. Näiden jälkeen tulivat oppimismotiivi, itsetuntomotiivi, mukavaa yhdessäoloa -motiivi, sosiaalinen motiivi, omat vaikeudet -motiivi ja uramotiivi. Lisäksi osa vapaaehtoisista oli lähtenyt toimintaan mukaan jonkin elämänmuutoksen takia. Joistakin epäkohdista huolimatta SPR:n vapaaehtoistoiminta oli niin tyydyttävää ja motivoivaa, että vapaaehtoisista lähes kaikki aikoivat jatkaa toimintaa tulevaisuudessakin.
  • Valo, Mirka (2014)
    Riisi, maniokki ja eukalyptus ovat tärkeitä lajeja Thaimaan taloudelle ja niitä käytetään laajasti peltometsätaloudessa Thaimaassa. Tässä tutkimuksessa tutkitut peltometsätalouden tuotantotavat olivat puiden rajaistutus sekä kujanneviljely riisin, maniokin ja eukalyptuksen kanssa, mutta myös monia muita peltometsätalouden tuotantotapoja on käytössä Thaimaassa. Riisi on maailman sekä myös Thaimaan tärkein viljelyskasvi ja sen kysyntä on kasvussa väestönkasvusta johtuen. Maniokki on ollut tärkeä kasvi Thaimaassa ja myös sen kysyntä kasvaa uusista teollisuuden aloista johtuen. Metsien määrä Thaimaassa on vähentynyt 1960-luvulta lähtien metsäkadon jatkuessa yhä ja tämän takia eukalyptuksen istuttamista ollaankin edistetty uudelleenmetsitystarkoituksessa. Eukalyptuksen kysyntä on myös kasvussa paperin kulutuksen kasvun vuoksi, mikä johtuu Aasian talouskasvusta sekä luonnonmetsien hakkuukiellosta Thaimaassa vuodesta 1989 lähtien. Näistä syistä eukalyptuksen sopimusviljely on erittäin tärkeää sellu- ja paperiteollisuudelle ja se on ollutkin kasvussa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut löytää syitä, miksi viljelijät ovat valinneet peltometsätalouden ja mitkä ovat sen hyödyt sekä haitat. Tutkimus oli puolistrukturoitu haastattelu ja se toteutettiin 25 viljelijällä. Varmoja tuloksia asioista, jotka vaikuttavat viljelijöiden omaksumiseen, viljelijöiden jatkoon sekä kokemuksiin peltometsätalouden hyödyistä, ei noussut esiin aineistosta. Viljelijät mainitsivat kaikista useimmiten syiksi peltometsätalouden omaksumiseen saatavilla olevan maan sekä maan sopivuuden, heidän omat kokemuksensa ja tietonsa. Viljelijät näkivät peltometsätalouden mahdollisuutena kasvattaa tuloja, parantaa kannattavuutta sekä monipuolistaa heidän tuotantoaan. Suurin osa viljelijöistä aikoi jatkaa peltometsätalouden käyttöä myös tulevaisuudessa.
  • Jääskeläinen, Tuomo Markus (2012)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan Maailman kauppajärjestö WTO:n piirissä vuodesta 2001 käydyn maailmankaupan vapauttamiseen tähtäävän Dohan neuvottelukierroksen tähänastista epäonnistumista. Tarkoituksena on ensinnäkin tarkastella millä eri tekijöillä epäonnistumista on selitetty, toiseksi miten nämä selitykset kytkeytyvät maailmanpolitiikan tutkimuksen teorioihin ja kolmanneksi mitkä näistä tekijöistä pystyvät parhaiten selittämään kierroksen kohtaamat vaikeudet. Aihetta käsittelevän kirjallisuuden pohjalta kierroksen epäonnistumista selittävät tekijät on luokiteltu neljän eri teoriakehikon alle. Uusrealistisen ajattelun mukaan keskeisenä tekijänä voidaan pitää valtioiden välisen valtatasapainon muuttumista kehittyvien maiden parantuneen aseman myötä. Liberaali teoria korostaa keskeisten toimijoiden sisäpoliittisen tilanteen rajoittaneen hallitusten mahdollisuutta kansainvälisten sitoumusten tekemiseen. Historiallisen institutionalismin mukaan ongelmana on ollut järjestön historiasta kumpuava konsensukseen perustuva päätöksentekojärjestelmä sekä pienimuotoinen organisaatio. Konstruktivistinen teoria puolestaan korostaa selittävänä tekijänä toimijoiden eriäviä käsityksiä maailmankaupan hallinnan luonteesta ja tavoitteista. Esitettyjen tekijöiden painoarvoa on arvioitu muodostamalla kontrafaktuaaleja vallitsevalle maailmanpoliittiselle tilanteelle. Kontrafaktuaaleihin nojaava tutkimus perustuu ajatukseen, jonka mukaan aktuaalisen maailman asioiden tilassa ei itsessään ole mitään erikoista: Sen ohella voidaan määrittää lukematon määrä erilaisia mahdollisia maailmoja, joiden ominaisuuksia tutkimalla voidaan tehdä päätelmiä myös aktuaalisen maailman suhteen. David Lewisia mukaillen tutkielman näkökulma mahdollisiin maailmoihin pohjaa modaalirealismiin. Kontrafaktuaalien avulla saatujen tutkimustulosten perusteella Dohan kierroksen epäonnistumiseen pääasiassa vaikuttaneina syinä voidaan pitää toimijoiden eriäviä käsityksiä maailmankaupan hallinnasta sekä järjestön vanhentuneita neuvottelukäytäntöjä. Merkittävin ero toimijoiden käsityksissä on muodostunut kehittyneiden ja kehittyvien maiden välille: Kehittyneet maat kokevat WTO:n tarkoitukseksi universaalin teollisuustuotteiden tullien alentamisen, kun taas kehittyvät maat puolestaan toivovat Dohan kierrokselta ennen kaikkea niiden taloudellisen aseman parantamista. Neuvottelukäytäntöön liittyen siirtyminen WTO:n perustamissopimuksesta löytyvään ”yksi maa, yksi ääni” -äänestyskäytäntöön voisi johtaa neuvotteluratkaisuun tilanteissa, joissa neuvottelut kärjistyvät yksittäisten merkittävien toimijoiden väliseen erimielisyyteen. Jos maiden äänimääriä painotettaisiin niiden taloudellisella painoarvolla, kierroksen onnistumistodennäköisyys olisi tätäkin korkeampi, mutta tällaiseen järjestelmään siirtyminen on siihen vaadittavan konsensuksen myötä epätodennäköistä. Saatujen tulosten pohjalta Dohan kierroksen loppuunsaattamista voidaan pitää epätodennäköisenä lähitulevaisuudessa. Kehittyneitä maita koskevien talousongelmien myötä ne eivät liene halukkaita tekemään kauppapoliittisia myönnytyksiä kehittyville maille myöskään tulevaisuudessa. Kehittyvät maat eivät puolestaan ole halukkaita muuttamaan neuvottelustrategiaansa, sillä nopeammasta talouskasvustaan huolimatta ne ovat edelleen kehittyneitä maita selvästi köyhempiä. Myöskään päätöksentekokäytännön muuttaminen ei ole todennäköistä, sillä nykykäytäntö tarjoaa pienille maille mahdollisuuden hankkia itselleen etuja neuvotteluja jarruttamalla ja suurille maille mahdollisuuden estää itselleen haitallisten sopimusten syntymisen.
  • Jääskeläinen, Tuomo Markus (2012)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan Maailman kauppajärjestö WTO:n piirissä vuodesta 2001 käydyn maailmankaupan vapauttamiseen tähtäävän Dohan neuvottelukierroksen tähänastista epäonnistumista. Tarkoituksena on ensinnäkin tarkastella millä eri tekijöillä epäonnistumista on selitetty, toiseksi miten nämä selitykset kytkeytyvät maailmanpolitiikan tutkimuksen teorioihin ja kolmanneksi mitkä näistä tekijöistä pystyvät parhaiten selittämään kierroksen kohtaamat vaikeudet. Aihetta käsittelevän kirjallisuuden pohjalta kierroksen epäonnistumista selittävät tekijät on luokiteltu neljän eri teoriakehikon alle. Uusrealistisen ajattelun mukaan keskeisenä tekijänä voidaan pitää valtioiden välisen valtatasapainon muuttumista kehittyvien maiden parantuneen aseman myötä. Liberaali teoria korostaa keskeisten toimijoiden sisäpoliittisen tilanteen rajoittaneen hallitusten mahdollisuutta kansainvälisten sitoumusten tekemiseen. Historiallisen institutionalismin mukaan ongelmana on ollut järjestön historiasta kumpuava konsensukseen perustuva päätöksentekojärjestelmä sekä pienimuotoinen organisaatio. Konstruktivistinen teoria puolestaan korostaa selittävänä tekijänä toimijoiden eriäviä käsityksiä maailmankaupan hallinnan luonteesta ja tavoitteista. Esitettyjen tekijöiden painoarvoa on arvioitu muodostamalla kontrafaktuaaleja vallitsevalle maailmanpoliittiselle tilanteelle. Kontrafaktuaaleihin nojaava tutkimus perustuu ajatukseen, jonka mukaan aktuaalisen maailman asioiden tilassa ei itsessään ole mitään erikoista: Sen ohella voidaan määrittää lukematon määrä erilaisia mahdollisia maailmoja, joiden ominaisuuksia tutkimalla voidaan tehdä päätelmiä myös aktuaalisen maailman suhteen. David Lewisia mukaillen tutkielman näkökulma mahdollisiin maailmoihin pohjaa modaalirealismiin. Kontrafaktuaalien avulla saatujen tutkimustulosten perusteella Dohan kierroksen epäonnistumiseen pääasiassa vaikuttaneina syinä voidaan pitää toimijoiden eriäviä käsityksiä maailmankaupan hallinnasta sekä järjestön vanhentuneita neuvottelukäytäntöjä. Merkittävin ero toimijoiden käsityksissä on muodostunut kehittyneiden ja kehittyvien maiden välille: Kehittyneet maat kokevat WTO:n tarkoitukseksi universaalin teollisuustuotteiden tullien alentamisen, kun taas kehittyvät maat puolestaan toivovat Dohan kierrokselta ennen kaikkea niiden taloudellisen aseman parantamista. Neuvottelukäytäntöön liittyen siirtyminen WTO:n perustamissopimuksesta löytyvään ”yksi maa, yksi ääni” -äänestyskäytäntöön voisi johtaa neuvotteluratkaisuun tilanteissa, joissa neuvottelut kärjistyvät yksittäisten merkittävien toimijoiden väliseen erimielisyyteen. Jos maiden äänimääriä painotettaisiin niiden taloudellisella painoarvolla, kierroksen onnistumistodennäköisyys olisi tätäkin korkeampi, mutta tällaiseen järjestelmään siirtyminen on siihen vaadittavan konsensuksen myötä epätodennäköistä. Saatujen tulosten pohjalta Dohan kierroksen loppuunsaattamista voidaan pitää epätodennäköisenä lähitulevaisuudessa. Kehittyneitä maita koskevien talousongelmien myötä ne eivät liene halukkaita tekemään kauppapoliittisia myönnytyksiä kehittyville maille myöskään tulevaisuudessa. Kehittyvät maat eivät puolestaan ole halukkaita muuttamaan neuvottelustrategiaansa, sillä nopeammasta talouskasvustaan huolimatta ne ovat edelleen kehittyneitä maita selvästi köyhempiä. Myöskään päätöksentekokäytännön muuttaminen ei ole todennäköistä, sillä nykykäytäntö tarjoaa pienille maille mahdollisuuden hankkia itselleen etuja neuvotteluja jarruttamalla ja suurille maille mahdollisuuden estää itselleen haitallisten sopimusten syntymisen.
  • Hentunen, Sina (2005)
    Tutkielmani tarkastelee kolmansien puolueiden vaikeutta etabloitua Yhdysvaltain poliittiseen järjestelmään. Näkökulmana on etenkin vaalijärjestelmän ja siihen liittyvien institutionaalisten tekijöiden vaikutus. Pohdin tutkimusongelmaani etenkin Maurice Duvergerin luoman institutionaalisen teorian valossa. Duvergerin teoria väittää, että kaksipuoluejärjestelmä ja enemmistövaalitapa yhdessä luovat sellaisen poliittisen järjestelmän, jossa muiden kuin kahden valtapuolueen on hyvin vaikea ellei jopa mahdotonta menestyä. Perustelen Duvergerin käyttöä sillä, että uudemmat tutkimuksetkin palaavat yhä hänen tuotantoonsa ja vaikka hänen teoriaansa kritisoidaan, voidaan sitä pitää kuitenkin klassisena mallina tutkittaessa puoluejärjestelmiä. Empiirinen analyysiosuus käsittelee kolmansien puolueiden puolueohjelmia. Tarkoitukseni oli lähestyä tutkimusongelmaa itse toimijoista käsin ts. kokevatko kolmannet puolueet myös itse vaalijärjestelmän epäoikeudenmukaiseksi ja kahta valtapuoluetta suosivaksi. Tähän etsin vastausta tutkimalla niitä muutosvaatimuksia vaalijärjestelmää kohtaan, joita puolueohjelmista oli löydettävissä. Tutkimusmetodini oli puolueohjelmien sisällönanalyysi. Jokaisella kolmannella puolueella, jonka puolueohjelmia analyysini koski, oli löydettävissä muutosvaatimuksia vaalijärjestelmää kohtaan. Suurimpana esteenä koettiin osavaltioiden erilaiset vaaleja koskevat lait ja rajoitukset. Myös kampanjarahoitus, eritoten liittovaltion jakamat avustukset, koettiin epätasa-arvoisena. Muutosvaatimuksia kohdistettiin myös itse vaalitapaan, jota osa puolueista vaati muutettavan enemmistövaalitavasta suhteelliseksi. Presidentin valitsijakokouksen lopettamista kannatti kolme puoluetta. Pyrin myös tekemään erotteluja ja yleistyksiä kolmansien puolueiden kesken käyttämällä apuna ideologisia ulottuvuuksia. Taulukoin puolueet vasemmisto-oikeisto ja konservatismi-liberalismi ulottuvuuksia apuna käyttäen ja tutkin oliko eri ideologioilla merkitystä esitettyihin muutosvaatimuksiin. Vasemmisto-oikeisto-ulottuvuus ei tuottanut suuria eroja, mutta konservatiivisuus-liberalismi jaottelu tuotti tulosta. Tällä jaottelulla sain tulokseksi sen, että liberaaliset puolueet ovat konservatiivisia puolueita halukkaampia muuttamaan varsinaista vaalitapaa. Tutkielmani tulosten perusteella voidaan sanoa, että vaalijärjestelmä on suurin este ja vaikeuttaa huomattavasti kolmansien puolueiden menstymistä vaaleissa. Tätä tukee sekä teoreettinen viitekehykseni että empiirisessä analyysiosassa tekemäni oma tutkimus kolmansien puolueiden puolueohjelmista. Näin ollen kolmannet puolueet itse kokevat vaalijärjestelmän olevan suurin syy siihen, etteivät ne ole kyenneet etabloitumaan.
  • Takala, Maria (2012)
    Tutkielmassa on tarkasteltu Suomen ensimmäisen 1960-luvulla rakennetun lähiön suojelua. Tutkimuskohde alueena on Pihlajamäen alue, joka rakennettiin vuosin 1959-1964. Pihlajamäki kuuluu Latokartanon peruspiirin ja sijaitsee kymmenen kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Aikaisemmassa tutkimuksessa olen tarkastellut sitä, kenellä on valta määritellä paikan merkitys. Käsitteen autenttinen määrittely oli tärkeää sillä myös Pihlajamäen suojelussa on vedottu alueen autenttisuuteen. Autenttisuutta ei voi määritellä kovin selkeästi, mutta parhaiten käsitettä kuvaa jonkin "todellinen" identiteetti. Lähiöitä rakennettiin Suomessa 1960-luvun alusta 1980-luvun loppuun mittava määrä. Syynä tähän oli suuri muuttoliike maalta kaupunkeihin, jota on kutsuttu myös suureksi muutoksi. Lähiöiden esikuvana on pidetty englantilaista puutarhakaupunkiaatetta, joka edusti terveellisen asumismuodon malliesimerkkiä sekä modernia funktionalismia. Lähiöitä alettiin rakentaa väljään metsäiseen maastoon kaupunkien keskustojen ulkopuolelle. Toinen tulkinta metsälähiöiden syntyyn löytyy maanomistussuhteista sekä aluerakentamissopimuksista. Suuret rakennusliikkeet alkoivat jo 1940-1950-luvulla hankkia maita Helsingin maalaiskunnan alueilta, jotka olivat kauppojen keskusliikkeiden omistuksessa. Sama rakennusyhtiö, joka oli ostanut tai vuokrannut kunnalta maan, rakennutti ja rakensi asuinalueen alusta loppuun yhdellä kertaa. Tällaista rakentamista kutsutaan spekulatiiviseksi rakentamiseksi ja rakentajaa grynderiksi. Tutkielmani on kvalitatiivinen. Aineistoni koostuu Pihlajamäen asemakaavamuutosehdotuksesta sekä muista suojeluun liittyvistä dokumenteista, maankäyttö- ja rakennuslaista sekä rakennussuojelulaista, Helsingin Sanomien uutisoinnin perusteella kirjoitetuista mielipiteistä Pihlajamäen suojelusta sekä Pihlajamäen asukkaiden haastatteluista. Käytin menetelmänäni sisällönanalyysia ja asukkaiden haastattelut tein puolistrukturoidulla haastattelulomakkeella. Halusin selvittää haastattelemalla asukkaita sitä, minkälaisia heidän käsityksensä alueesta ovat ja miten suojelu on vaikuttanut heidän asumiseensa, sekä mitä suojelusta on asukkaiden näkökulmasta seurannut alueen kehitykselle ja imagolle. Pihlajamäen suojeluprosessi alkoi vuonna 2002 kaupunkisuunnittelulautakunnan aloitteesta. Suojelu oli monivuotinen prosessi, jonka aikana alueesta ja rakennuksista tehtiin kolme laajaa inventointityötä. Suojelukaavasta tehtiin myös kaksi valitusta, jotka molemmat kumottiin korkeimmassa oikeudessa. Suojelukaava astui lainvoimaiseksi vasta kesällä 2010. Suojelukaava suojelee sekä 1960-luvulla rakennettua osaa että rakennuksia. Suojelu tapahtuu vuonna 2000 voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Pääasiallisena suojeluperusteena oli Pihlajamäen asemakaava, joka mukautuu luonnonmuotoihin sekä 1960-luvun rakennukset ja niiden vähäeleisyys. Suojelua edelsi kaupunkisuunnisteluviraston alulle panemat inventointityöt sekä taloyhtiöille laaditut korjaustapaohjeet, joihinkin taloihin on jopa laadittu värioppaat. Tutkielma tuo esille miten Pihlajamäki on suojeltu ja kenellä suojeluasiassa on ollut päätäntävalta. Suojelua on perusteltu arkkitehtuurisilla ja maisemakuvallisilla syillä. Suojelun on todettu nostavan alueen arvostusta ja vaikuttavan positiivisesti asuntojen hintoihin. Suojelua ajaneet tahot eivät kuitenkaan ole selvittäneet suojelusta mandollisesti koituvia taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Täydennysrakentaminen on suojelukaavassa kielletty, mutta se on kuitenkin tärkeä keino taloyhtiöille rahoittaa mittavia peruskorjausremontteja ja monipuolistaa alueen asukasrakennetta ja sitä kautta vaikuttaa alueen eheyteen ja palvelujen saatavuuteen.
  • Mäkelä, Saara (Helsingin yliopisto, 2010)
    Tutkimukseni käsittelee Suomen Lähetysseuran Kiinan-työssä olleita perheitä vuosina 1915–1928. Enemmistö tuolloin SLS:n lähetystössä olleista läheteistä oli perheellisiä, ja perheiden elämäntilanteet lähetyskentällä vaikuttivat koko SLS:n yhteisön työmahdollisuuksiin. Tutkimukseni kohdehenkilöt ovat Signe ja Väinö Kantele sekä Inkeri ja Toivo Koskikallio perheineen, ja he edustavat sitä kokonaisuutta, jonka perheelliset lähetit Kiinassa muodostivat. Tutkin pro gradu -työssäni, millaista lähetystyöntekijöiden perhe-elämä oli lähetyskentällä. Kysyn myös, miten lähetystyö vaikutti perheeseen, ja miten perhe vaikutti lähetystyön tekemiseen. Lisäksi selvitän, miten kiinalainen kulttuuri vaikutti lähettiperheiden elämään. Tutkimukseni tärkeimmät lähteet ovat Signe Kanteleen kirjeet omaisilleen sekä Inkeri Koskikallion kirjeet ja päiväkirjat. Lähetyshistoriaa ei ole aiemmin tutkittu perheen näkökulmasta, joten tutkimus on hyvin aineistolähtöinen. Tärkeimpään käyttämääni kirjallisuuteen kuuluvat SLS:n Kiinan-työn historiaan sekä naislähetystyöntekijöihin liittyvät tutkimukset. Lähetystyöntekijät solmivat Kiinassa keskenään useita avioliittoja. Jotkut läheteistä olivat avioituneet jo Suomessa. SLS:n johtokunta kontrolloi lähettien avioliittoja ja myös perheiden lapsia, joten perhe ei ollut pelkästään lähettien yksityisasia. 1910- ja 1920-luvut olivat erityisen lapsirikasta aikaa, mikä vaikutti merkittävästi SLS:n Kiinan-yhteisön toimintaan. Joihinkin perheisiin oli syntynyt lapsia jo Suomessa ja lähetyskentällä perheisiin syntyi tutkimusajankohtana 26 lasta. Monet lähettiperheiden haasteista liittyivät lähetystyön ja perhe-elämän yhdistämiseen. Perheenäideillä oli vahva lähetyskutsumus, mutta raskaudet, synnytykset ja elämä pienten lasten kanssa rajoittivat naisten työskentelymahdollisuuksia ja aiheuttivat rooliristiriitoja. Perheen arjessa haasteena oli myös perheenisän poissaolo lähetystyöhön liittyneiden matkojen takia. Erityisesti tuolloin korostui lähetysasemalla asuneiden muiden suomalaisten läsnäolon tärkeys, vaikka SLS:n yhteisön tiiviys myös rajoitti perheiden yksityisyyttä. Perhe-elämällä oli SLS:n tuki, sillä monien muiden protestanttisten lähetysseurojen tavoin SLS kannusti perheellisiä lähettejään hyödyntämään perhettään evankelioimistyössä ja toimimaan kristityn perheen esimerkkinä paikallisille. Perheen esimerkillisyyteen kannustamisesta huolimatta Suomen Lähetysseura oli virallisissa julkaisuissaan vaitonainen perhetapahtumien vaikutuksesta työhön lähetyskentällä. Työn tukijat haluttiin vakuuttaa työn häiriöttömyydestä, vaikka todellisuus Kiinassa oli ajoittain toinen. Perheenäitien ja lasten sairastelut pakottivat perheenisiä välillä vähentämään tai lopettamaan työskentelyä. Lähetit myös menettivät Kiinassa lapsia ja puolisoita, mikä luonnollisesti vaikutti lähettiyhteisön toimintaan. Suomalaisvanhemmat kokivat perhe-elämän kiinalaisen kulttuurin keskellä ajoittain haasteelliseksi. Ristiriitatilanteita aiheuttivat kiinalaisten erilaiset elintavat ja esimerkiksi suomalaisten mielestä kyseenalainen lastenhoito- ja kasvatuskulttuuri. Suomalaisperheiden elämä Kiinassa oli joiltain osin samanlaista kuin heidän aikakautenaan Suomessa, mutta lähetystyö ja kiinalainen kulttuuri toivat siihen oman erikoisleimansa. Elämä perheenä lähetystyössä sisälsi paljon ulkoapäin tulleita ja sisäisiä haasteita. Lähetit kertoivat näistä haasteista, mutta korostivat myös vahvaa hengellistä kutsumustaan, tyytyväisyyttään elämäänsä sekä perheensä onnellisuutta.
  • Lummevuo, Virpi (2001)
  • Stubb, Jenni (Helsingin yliopisto, 2007)
    Motivation has an important role in academic learning for learning is regulated by motivation. Further motivation is centrally manifested by goals. Goals reflect values and regulate individual s orientation and what they strive for. In spite of the central role of motivation in academic learning, discussions on post-graduate education has somewhat overlooked motivational processes and concentrated on the excellence of performance. The aim of this study was to investigate what kind of goals PhD students have and how they experience their role in their own scientific community. It was also purpose to study how these goals and experienced roles are in relation with study each other, context, possible intentions of quitting studies and prolongation of studies. Furthermore, the aim was to investigate how different postgraduates differ in terms of how they experience their learning environment. The data was collected with the From PhD students to academic experts survey (Pyhältö & Lonka, 2006) from four complementary domains: medicine, arts, psychology and education. The survey consisted of both likert-scaled items and open ended questions. The participants were 601 postgraduate students. The goals and the experienced role in scientific community were analysed in terms of qualitative content analysis. The relation between goals and experienced role and background variables were tested using ?² and the differences between different postgraduate groups using one way analysis of variances (ANOVA). The results indicated that postgraduates goals varied based on whether they brought up goals related to the product (outcome of the thesis process), the process (thesis process as whole) or both the product and the process. Product goals consisted of for example career qualification and better status as process goals consisted for example of learning and influencing ones own discipline. The experienced role of the postgraduates differed in terms of whether the conception was organised, unorganised or controversial. Both the goals and the experienced roles were in relation with study context and commitment to the studies. The different postgraduate groups also differed in terms of how they experienced their own learning environment.
  • Sillman, Sami Mikael (Helsingin yliopisto, 2014)
    The purpose of this research study was to examine what comprehension school students find important in their lives, what their relationship is with their own material possessions and what contribution the educational applied drama program Mikä känny sulla on? had to offer to the character education mission of the Finnish comprehension school institution. The study aimed to understand the value systems that students build and maintain in their own environments and document through the use of personal accounts of students how they themselves experienced the program and how it fit into their school work, with a special emphasis on the critical nature of the program towards identity-building centered around materialism. Prior research has established the essential differences between values displayed by youth and adults. In this study, our hypothesis was that the students participating in the study would display the same sorts of value systems as have been established in other studies, which found that young people's values center around social values, such as family relations, and the more materialistic, hedonistic values. The research study was executed in two different comprehension schools located in Helsinki, Finland. The participants of the study were two classes of students, one of the fifth grade and another of the eighth. The total number of participants was 36. As part of the study the students were all given a questionnaire form, in addition to which 17 of the students were interviewed in a semi-structured thematic interview. Both the questionnaires and the thematic interviews were conducted in the classrooms after the applied drama program Mikä känny sulla on? had been performed. The study results confirmed our hypothesis that the value systems centered around social relations and hedonistic values would be accentuated in the answers of the students. The study also established that the single most important material object in the students' possession according to their own views is the mobile phone. Based on the experiences of the students as relayed by them in the interviews, it can be said that the drama program's pedagogic solutions have been ontologically committing and interesting to the students. The students also described their impressions of the purposefulness and necessity of the program, and based on these experiences the Mikä känny sulla on? -program can be said to have provided a new angle from which the character education mission of the comprehension school system can approach such themes as human dignity, social skills, healthy self-images and friendship.
  • Kankare, Pinja (2015)
    Tässä tutkielmassa pyrittiin selvittämään niitä tekijöitä, jotka inspiroivat ja motivoivat toimitusjohtajia kehittymään urallaan kohti johtajan asemaa sekä motivoitumaan roolissaan toimitusjohtajana. Tulen tarkastelemaan suomalaisten toimitusjohtajien kertomuksia työurastaan sekä heidän kuvailujaan urapolkunsa kannalta merkityksellisistä askeleista. Hyödynnän tutkielmassani itsemääräytymisteoriana (Deci & Ryan, 1985, 2002) tunnettua makroteoriaa ihmisen motivaatiosta, emootioista ja persoonallisuudesta. Tutkielmani aineisto koostui suomalaisten suuryritysten toimitusjohtajille tehdyistä teemahaastatteluista (N=20), jotka kerättiin osana johtamisen ja työpsykologian alan väitöstutkimusta (Kulla, 2011) kevään ja kesän 2009 aikana. Tästä aineistosta esiin nousseita rakenteita tarkasteltiin laadullisesta näkökulmasta käsin, temaattisen analyysin keinoin. Tutkimukseni kohteena olivat haastateltavien itsensä esittämät näkemykset ja kertomukset omista kokemuksistaan työuransa aikana. Näitä havaintoja pyrittiin heijastamaan itsemääräytymisteorian tarjoamiin näkökulmiin motivaatiosta ja arvioimaan valitun teoreettisen viitekehyksen käytettävyyttä tässä kontekstissa. Tutkimustulokset osoittivat, että toimitusjohtajat ovat autonomisia ja itseohjautuvasti toimivia henkilöitä. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että heitä motivoivat useat erilaiset tekijät, joilla ei ole yhteyttä palkkauksen tai muiden työstä saatavien kompensaatioiden kanssa. Miltei kaikki toimitusjohtajat toivat esille työn tarjoamien haasteiden ja oppimismahdollisuuksien merkityksen motivaatiolleen. Myös riskinotto, vaikeiden tavoitteiden saavuttaminen ja arvostuksen tunteminen nousivat heidän motivaationsa kannalta keskeisiksi seikoiksi. Itsemääräytymisteoria tarjosi keinoja toimitusjohtajien motivaatiorakenteen tarkempaan arviointiin ja osoitti, että toimitusjohtajat toimivat varsin sisäisistä motivaatiotekijöistä käsin ja osoittivat itsemääräytymisteorian mukaista motivaation sisäistymistä, vaikkakin myös vaihtoehtoisille tulkinnoille jäi tilaa. Voidaan myös sanoa, että toimitusjohtajat kokivat työnsä itselleen vahvasti merkitykselliseksi ja oman arvomaailmansa mukaiseksi sekä toimivat työssään varsin itsemääräytyneesti.