Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12743-12762 of 24426
  • Näränen, Jyri (Helsingin yliopisto, 2009)
    A large proportion of our knowledge about the surfaces of atmosphereless solar-system bodies is obtained through remote-sensing measurements. The measurements can be carried out either as ground-based telescopic observations or space-based observations from orbiting spacecraft. In both cases, the measurement geometry normally varies during the observations due to the orbital motion of the target body, the spacecraft, etc.. As a result, the data are acquired over a variety of viewing and illumination angles. Surfaces of planetary bodies are usually covered with a layer of loose, broken-up rock material called the regolith whose physical properties affect the directional dependence of remote-sensed measurements. It is of utmost importance for correct interpretation of the remote-sensed data to understand the processes behind this alteration. In the thesis, the multi-angular effects that the physical properties of the regolith have on remote-sensing measurements are studied in two regimes of electromagnetic radiation, visible to near infrared and soft X-rays. These effects are here termed generally the regolith effects in remote sensing. Although the physical mechanisms that are important in these regions are largely different, notable similarities arise in the methodology that is used in the study of the regolith effects, including the characterization of the regolith both in experimental studies and in numerical simulations. Several novel experimental setups have been constructed for the thesis. Alongside the experimental work, theoretical modelling has been carried out, and results from both approaches are presented. Modelling of the directional behaviour of light scattered from a regolith is utilized to obtain shape and spin-state information of several asteroids from telescopic observations and to assess the surface roughness and single-scattering properties of lunar maria from spacecraft observations. One of the main conclusions is that the azimuthal direction is an important factor in detailed studies of planetary surfaces. In addition, even a single parameter, such as porosity, can alter the light scattering properties of a regolith significantly. Surface roughness of the regolith is found to alter the elemental fluorescence line ratios of a surface obtained through planetary soft X-ray spectrometry. The results presented in the thesis are among the first to report this phenomenon. Regolith effects need to be taken into account in the analysis of remote-sensed data, providing opportunities for retrieving physical parameters of the surface through inverse methods.
  • Hotti, Saija (2000)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia nuorten naisten käsityksiä rahapelien pelaamisesta. Samalla etsittiin selitystä siihen, miksi naiset eivät pelaa rahapelejä samassa määrin kuin miehet. Tutkielma on tehty Raha-automaattiyhdistyksen toimeksiannosta, ja rahapeleistä raha-automaatit ovatkin keskeisessä asemassa rahapeleistä puhuttaessa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on Serge Moscovicin sosiaalisten representaatioiden teoria. Sosiaaliset representaatiot ovat ihmisten yhteisiä kommunikaation välityksellä muodostuvia tulkintoja maailmasta, ihmisten "arkiteorioita” asioista ja ilmiöistä. Tulkinnan apuna on käytetty myös Tajfelin ja Turnerin teoriaa sosiaalisesta identiteetistä, jonka mukaan sosiaalinen identiteetti on yksilön sosiaalisten identifikaatioiden summa. Empiirisenä aineistona on neljä fokusryhmäkeskustelua, joihin osallistui yhteensä 32 20-25-vuotiasta naista. Kaksi ryhmistä muodostui osallistujista, jotka ilmoittivat pelaavansa jotakin raha-automaatti- tai kasinopeliä vähintään joka toinen kuukausi, ja kahden ryhmän osallistujat ilmoittivat pelaavansa kerran puolessa vuodessa tai harvemmin. Kaikki olivat kuitenkin pelanneet jotakin edellä mainittua peliä viimeisen kahden vuoden aikana. Analyysi muodostuu kahdesta osasta. Sana-assosiaatioille rahapeli-sanasta tehtiin korrespondenssianalyysi, jonka tulokset viittaavat siihen, että enemmän pelaavat naiset assosioivat rahapeliin konkreettisia asioita, kuten tiettyjä pelejä ja pelipaikkoja, ja harvemmin pelaavat naiset liittävät rahapeleihin yleisemmän tason asioita, kuten pelaamisen syitä ja seurauksia. Keskusteluaineiston analyysissa keskeisimmiksi representaatioiksi nousivat representaatiot pelin tyypillisistä pelaajista mummoina ja miehinä. Pelaamisesta puhuttiin myös erilaisina pelaamistyyppeinä, joita ovat sattumalta pelaaminen, pelaamalla pelaaminen, tapapelaaminen ja ongelmapelaaminen. Naisten vähäisempää pelaamista selitetään sosiaalisen identiteetin teorian avulla johtuvaksi haluttomuudesta samaistua tyypillisiksi koettuihin pelaajiin ja heidän edustamaansa maailmaan. Tutkielman keskeisiä lähteitä ovat Moscovici (1981, 1984 ja 1988), Tajfel (1981) ja Walker (1995).
  • Koskela-Niska, Virpi (Helsingin yliopisto, 2015)
    Both ovarian and tubal cancers are rare. Therefore only a few studies explored such postmenopausal hormone therapies (HT) as used in Finland, as a risk factor for these cancers. I compared the incidence of ovarian and tubal cancer in HT users with the incidences of these cancers in the background population in two nationwide cohort studies. To exclude a number of potential confounders I conducted two case-control studies to further elucidate HT use as a risk factor for these cancers. The cohort studies included all women aged 50 or older who had used HT-regimens for 6 months or longer in 1994-2008. These women were identified from the Finnish Medical Reimbursement Register. The ovarian cancer cohort study included 224,015 women using estradiol-progestin therapy (EPT), whereas in the primary fallopian tube carcinoma (PFTC) cohort study included altogether 365,601 women using EPT (n=247,781) or estradiol-only therapy (ET)(n=117,820). These women were followed from the first HT purchase to the diagnosis of ovarian or tubal cancer, death, emigration or to the end of the study period through the national Finnish Cancer Registry. Relative risks of these cancers in HT users were estimated by comparing the incidence of ovarian or tubal cancer in HT users to the age-matched comparable background population and calculating standardized incidence ratios (SIR) and their 95% confidence intervals (CI). In the case-control studies, all 50-year-old or older women with incident ovarian cancer (n=3,958) or PFTC (n= 360) during 1995-2007 were identified from the Cancer Registry. The Population Register provided control women, 3 per each case of ovarian cancer and 10 per each case of PFTC, and parity data. The controls had to be alive and without ovarian/primary fallopian tube cancer and they were matched for age (+/- one month) and place or residence. The controls with an oophorectomy (n=506) or a salpingectomy (n=158) were excluded leaving 11,325 and 3,442 controls, respectively. Odds ratios (OR) with 95% CIs for various HT regimens were estimated by using conditional logistic regression adjusted for parity, ages at deliveries, hysterectomy and sterilization. The use of any type of EPT for less than five years did not modify the overall risk of ovarian cancer. Instead, the use of sequential EPT for five years or longer was associated with an elevation in the overall risk of ovarian cancer (SIR 1.21, 95% CI 1.06-1.37). The risk rises were most marked for serous (1.56; 1.33-1.80) and mixed cancer (1.54; 1.22-1.91) whereas the risk for mucinous cancer was decreased (0.47; 0.22-0.86). The risk increase connected to EPT use did not depend on the progestin type, mode or route of administration of EPT. The use of ET for five years or longer was linked with an increase in the risk for serous ovarian cancer (OR 1.45, 95% CI 1.20-1.75) while the risk of mucinous cancer was decreased (0.35; 0.19-0.67). As a whole the use of ET was accompanied with borderline rise in overall ovarian cancer risk (1.15; 0.99-1.32). In the users of sequential EPT, the risk rise was similar for endometroid (1.88; 1.24-2.86) and serous (1.32; 1.01-1.71) cancers. The use of continuous EPT, tibolone or E+LNG-IUS did not modify the risk of ovarian cancer. The use of ET was not a risk factor for PFTC. However, the use of sequential EPT for five years or longer was accompanied with a risk elevation (SIR 2.15, 95% CI 1.66-2.72), which was further increased if the use of sequential EPT continued for 10 years or longer (3.36; 2.02-5.24). In contrast, the use of continuous EPT did not modify the risk for PFTC. The uses of E+LNG-IUS for five years or longer was associated with increased risks of PFTC (ORs 2.84, 95% CI 1.10-7.38 and 3.37; 2.23-5.08, respectively), but this finding was based on low number of cases and controls. Postmenopausal hormone therapy use modifies the risks of both ovarian and fallopian tube cancers. The risk of serous and endometroid ovarian cancer rises but the risk of mucinous cancer decreases. The use of sequential EPT regimen is characterized with the highest risk elevations. In absolute terms, in 10,000 women using sequential EPT for five years or longer, there would be four extra cases of ovarian cancer and two extra cases of PFTC after follow-up of five years. These data should be incorporated into modern guidelines for the optimal use of HT.
  • Pentti, Katariina (2014)
    Tämä työ käsittelee yhdyskuntajätteen hävittämisestä syntyvien ulkoisvaikutusten teoriaa ja empiriaa. Päämääränä on tutkia, kuinka kotitalouksien ja pienten yritysten tuottaman jätteen käsittelyn ulkoisvaikutukset voitaisiin sisällyttää markkinahintoihin. Yhdyskuntajätteen määrään ja ominaisuuksiin vaikuttavat sekä julkiset että yksityiset päätöksentekotavat. Tämän vuoksi käsittelen gradussani ensin kuluttajien ja tuottajien näkökulmaa, ja myöhemmin hyvinvointia maksimoivan valtion näkökulmaa optimaaliseen jätteen määrään. Useimmat aiheeseen liittyvät teoreettiset mallit painottavat näiden ulkoisvaikutusten sisäistämistä vaihtoehtoiskustannusrakennetta muuttamalla. Näin ollen näiden mallien tulokset tukevat ajatusta, jonka mukaan jätekuljetuksen yksikköhinnoittelulla (unit pricing) ja panttijärjestelmillä (deposit-refund, DRS) voidaan saavuttaa sosiaalisesti optimaalisen jätteen taso. Useat tutkijat huomauttavat kuitenkin, että vaikka panttijärjestelmä on teoriassa yhtäläinen suhteessa yksikköhinnoitteluun, se on silti käytännössä usein näistä kahdesta ylivoimainen vaihtoehto; panttijärjestelmä, toisin kuin yksikköhinnoittelu, ei nimittäin kannusta jätteiden laittomaan hävittämiseen. Selkeitä johtopäätöksiä näiden politiikkainstrumenttien käytännön toimivuudesta ei toistaiseksi ole saatavilla, sillä yksikköhinnoittelua koskevat tulokset ovat vaihtelevia, ja empiirinen kirjallisuus koskien panttijärjestelmiä on vähäistä. Koska kuluttajilla on usein havaittu olevan positiivinen maksuhalukkuus kierrätysmahdollisuuksien parantamista kohtaan (Kinnaman, 2009), käsittelen työssäni myös sosiaalisten normien ja sisäisen motivaation suhdetta kuluttajien päätöksentekoon. Näitä ilmiöitä koskeva kirjallisuus korostaa, että kuluttajien käyttäytymistä jätteen suhteen voidaan ohjata vaihtoehtoiskustannusrakenteen muokkaamisen ohella myös esimerkiksi muokkaamalla sosiaalisia normeja, ja tätä kautta kuluttajien preferenssejä. Lopuksi esittelen laajennetun tuottajavastuun (Extended Producer Responsibility, EPR) periaatteen teoreettisen esimerkin avulla. Ajatus näiden mekanismien taustalla on kehittää tuottajille kannusteita valmistaa kestävämpiä ja loppukäsittelykustannuksiltaan edullisia tuotteita asettamalla heidät taloudelliseen vastuuseen tuotteidensa hävittämisestä tai kierrättämisestä. Laajennettu tuottajavastuu on lupaava keino pienentää yhdyskuntajätteestä koituvia kokonaiskustannuksia.
  • Swan, Kirsi (2008)
    Perinteiset häkkikanalat kielletään koko Euroopan unionin alueella 1.1.2012. Vaihtoehtoiset kasvatusmuodot lisääntyvät näin ollen nopeasti. Toimivien kasvatusjärjestelmien rakentaminen on koko tuotantoketjun edun mukaista. Toimivassa kasvatusjärjestelmässä lintu voi hyvin ja on terve. Tuottaja saa elantonsa munista ja kuluttaja tietää ostavansa eettisesti kasvatettujen kanojen munia, jotka ovat myös laadultaan hyviä. Kanoille ominainen tapa levätä on istua orrella. Yleisen käsityksen mukaan orrenkäyttö kanaloissa edistää lintujen hyvinvointia. Munintakanojen fyysinen ja psyykkinen terveys on parempi orrenkäytön myötä. Esimerkiksi höyhenpeitteen kunto on parempi linnuilla jotka saavat istua orrella. Myös luiden ja jalkojen sairaudet vähenevät orrenkäytön myötä. Kannibalismi on ongelma kaikenlaisissa kasvatusysteemeissä. Orrenkäytön on todettu hillitsevän myös tätä ongelmaa. Lattiamunien keräily aiheutta tiloille runsaasti työtunteja. Orrenkäyttö vähentää lattiamunintaa. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia varhaisen orrenkäytön vaikutuksia tuotantokanalassa lintujen myöhempään käyttäytymiseen. Tutkimuksessa tutkittiin varhaiskasvatuksessa tarjottujen orsien merkitystä orrenkäyttöön myöhemmällä iällä sekä varhaiskasvatuksessa tarjottujen orsien vaikutusta lattiamuninnan määrään. Tutkimuksessa oletettiin lintujen joilla oli orret jo varhaiskasvatuksen aikana käyttävän orsia enemmän ja munivan lattialle vähemmän kuin lintujen joille orsia ei tarjottu. 5000 munivaa kanaa jaettiin koe- ja kontrolliryhmiin satunnaisesti siten, että molemmissa ryhmissä oli saman verran lintuja. Koeryhmille tarjottiin jo heti ensimmäisten elinviikkojen aikana orret. Orret lisättiin myös kontrolliryhmien elinympäristöön lintujen ollessa noin kahden kuukauden ikäisiä. Orrella istumista seurattiin kahdeksan viikon iästä ylöspäin laskemalla orrella istuvien lintujen määrä sekä koe- että kontrolliryhmissä. Lattiamunninan seuranta aloitettiin heti munintakauden alkaessa noin 20 viikon iässä. Lattiamunat laskettiin päivittäin. Tilastollinen käsittely tehtiin SPSS 15.0 ohjelmalla. Käsittelyn (kontrolli- / koeryhmä) ja erän vaikutusta tutkimusryhmän orrella istuvien kanojen määrään sekä keskimääräisen lattiamuninnan määrään eri havaintokerroilla tutkittiin toistomittaus ANOVAlla. Linnut joille oli tarjottu orret jo varhaiskasvatuksesta lähtien istuivat orrella yöaikaan enemmän kuin linnut joille orsia ei tarjottu (orrella istujien keskiarvo koeryhmissä 61, kontrolliryhmissä 35, keskihajonta 3, p=0,02). Aiemmista tutkimuksista ja hypoteesista poiketen ei orsien tarjoaminen lintujen elämän alkuvaiheessa vaikuttanut lattiamunien määrään (ka 6±1 lattiamunaa päivässä). Tutkimukseemme perustuen on suositeltavaa lisätä orret jo untuvikoille lintujen varhaiskasvatusvaiheessa, sillä orrenkäytön mahdollistaminen jo untuvikkona lisää orrenkäyttöä myöhemmällä eliniällä.
  • Valenti, Nea (2009)
    Tässä tutkimuksessa lähestyn pakonomaista ostamista laadullisesta, fenomenologis-hermeneuttisesta näkökulmasta, jossa tutkimuksen kohteena on yksilöllinen kokemus. Tarkastelen tutkimuksessani sitä, miten haastateltavat käsitteellistävät ja selittävät omaa pakonomaista ostamistaan ja sitä, miten haastateltavien kokemukset ja näkemykset eroavat toisistaan ja mikä niille on yhteistä. Pakonomaista ostamista voidaan luonnehtia ylenpalttiseksi, hallitsemattomaksi, aikaa vieväksi ja toistuvaksi ostamiseksi, jolla on haitallisia psykologisia, sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia. Arvioiden mukaan siitä kärsii 1 % - 10 % kehittyneiden länsimaiden aikuisista ja viimeaikaisen tutkimuksen mukaan määrä on kasvussa. Tutkimusten mukaan pakonomainen ostaminen on yleisempää naisilla kuin miehillä ja joidenkin tutkimusten perusteella jopa 80 % - 95 % pakonomaisista ostajista on naisia. Lisäksi nuoret näyttäisivät olevan taipuvaisempia pakonomaiseen ostamiseen, ongelman alkamisen ajoittuessa keskimäärin 18 - 30 ikävuoteen. Tutkimukseni empiirinen aineisto koostuu neljästä puolistrukturoidusta yksilöhaastattelusta, joita analysoin tulkitsevan fenomenologisen analyysin avulla. Haastateltavani ovat iältään 18 31 vuotiaita. Heistä kolme on naisia ja yksi mies. Kaikki haastateltavat tunnistavat itsensä pakonomaisiksi ostajiksi, mutta yksi kokee, että hän on pääsemässä siitä jo eroon. Tutkimukseni mukaan haastateltavat kokevat pakonomaisen ostamisen omaa ajattelua ja toimintaa hallitsevaksi riippuvuudeksi, jossa on keskeistä pakottava tarve ostaa. Ostamisesta ja tavaroista saadaan hyvänolontunteita, jotka yleensä kuitenkin kestävät vain vähän aikaa. Hyvänolontunteiden haihtumista näyttäisi selittävän osaksi tavaroihin liittyvä uutuudenviehätys. Pakonomaisen ostamisen seurauksista keskeisimpänä ja ongelmallisimpana erottuivat kaikilla haastateltavilla taloudelliset vaikutukset. Ylenmääräinen ja rahatilanteesta riippumaton ostelu on johtanut kaikilla haastateltavilla velkaantumiseen. Muita pakonomaisen ostamisen seurauksia ovat salailu sekä ostamisen ja sen seurausten aiheuttamat negatiiviset tunteet. Keskeisenä ostamisen motiivina tulee kaikilla haastateltavilla esiin mielialan kohottaminen, mikä saa tukea aikaisemmasta tutkimuksesta. Toisena keskeisenä motiivina nousee esiin vaikutelman hallinta. Mielialan kohottaminen voidaan nähdä tunneperäisenä ja vaikutelman hallinta identiteettiin liittyvänä ostamisen motiivina. Vaikutelman hallinnan avulla pyritään esittäytymään muille tietynlaisena ja näin kontrolloimaan muiden saamaa vaikutelmaa tai mielikuvaa itsestä. Esittäytymisessä käytetään apuna esimerkiksi vaatteita, asusteita, meikkejä, harrastusvälineitä jne. Kahdella haastateltavalla ostamisen motiivina tuli esiin itsetunnon parantaminen ja kahdella täydellisyyden tavoittelu. Aikaisemmissa tutkimuksissa onkin havaittu yhteys mm. huonon itsetunnon ja pakonomaisen ostamisen välillä. Tämän lisäksi ostamista selitettiin itsensä kehittämisellä ja maailman materialistisuudella.
  • Pitkänen, Marjaana (2006)
    Tämä tutkimus kuuluu terveyssosiaalityön alueeseen. Tutkimuksen tarkoitus on syventää tietoa aivohalvaukseen liittyvistä psykososiaalisista tekijöistä ja sosiaalisen toimintakyvyn merkityksestä siten, että tutkimustietoa voisi hyödyntää terveyssosiaalityössä ja aivohalvauskuntoutuksessa yleensä. Kuntoutujien sosiaalisen toimintakyvyn avulla tarkastelen heidän selviytymistä aivohalvaukseen sairastumisesta ja psykososiaalisten tekijöiden avulla heidän elämäntilannettaan ennen sairastumista. Terveyden ja sairauden yhteiskunnallisten ulottuvuuksien kuvaamiseen olen valinnut kolme viitekehystä; sosiaaliepidemiologian ja sosiaalisen pääoman teorian sekä biopsykososiaalisen mallin, joiden avulla olen myös määritellyt tutkimuksen keskeisimmät käsitteet: sosiaalisen toimintakyvyn ja psykososiaaliset tekijät. Sosiaalisen toimintakyvyn olen määritellyt kuntoutujan mahdollisuuksiksi ja rajoituksiksi luoda ja ylläpitää sellaisia ihmissuhteita ja osallistumisen mahdollisuuksia, jotka vaikuttavat myönteisesti hänen terveyteensä ja hyvinvointiinsa. Psykososiaalisiksi tekijöiksi määrittelen asumiseen, työhön ja toimeentuloon, harrastuksiin ja toimintaan, mielialaan ja luonteeseen sekä ihmissuhteisiin liittyvät tekijät. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus, jota varten olen haastatellut kahdeksan aivohalvauskuntoutujaa. Minulla on ollut käytössä myös heidän potilasasiakirjansa Helsingin terveyskeskuksesta sekä omat havaintoni sekä osastokuntoutusjaksolta että haastatteluhetkenä. Kuten lääketieteelliset riskitekijät myös psykososiaaliset tekijät kasaantuvat ennen sairastumista aivohalvaukseen. Tämän perusteella olen jakanut kuntoutujat kolmeen ryhmään ennen sairastumista: Hyvin menee- , Tunteelliset ja yksinäiset- ja Alamäki Alkanut- ryhmät. Kaksi ensimmäistä ryhmää muistuttavat toisiaan sillä tavoin, että ovat aktiivisia osallistujia. Heillä oli hyvä sosiaalinen verkosto ja he olivat vähintään keskituloisia. He erosivat toistaan siinä, minkälaisena kokivat sekä lähisuhteen että läheisen sairastumisen tai kuoleman. Ne kuntoutujat, joiden lähisuhde oli joko epävakaa tai sitä ei ollut suhtautuvat voimakkaammin läheisen kuolemaan tai sairauteen. Kolmas ryhmä poikkeaa selkeämmin kahdesta muusta ryhmästä, koska taustalla oli päihteidenkäyttöä sekä katkennut tai epävakaa lähisuhde. Lisäksi he olivat saaneet toimeentulonsa sosiaaliturvan tulosiirroista. Aineiston ollessa näin pieni nämä tyypit ovat enemmänkin ehdotuksia näkökulmiksi kuin varsinaisia laajaan aineistoon perustuvia tyypittelyjä. Ystävyys- ja sisarusverkostojen hyödyntäminen, kuntoutujan läheisten kanssa työskentely, kuntoutujan osallistuminen mielekkääseen toimintaan ja selkeä itseymmärrys ja ovat tämän tutkimuksen mukaan ne sosiaalisen toimintakyvyn osa-alueet, jotka voivat eniten auttaa vaikeasti vammautunutta kuntoutujaa ja hänen lähiverkostoaan selviytymään sairastumisen aiheuttamasta muutoksesta. Fyysisen toimintakyvyn lisääntymisen sekä esteettömän asumisen ja ulospääsyn asunnoista kokivat kuntoutujat myös tärkeänä. Sosiaalisten verkostojen roolit kuntoutujan elämässä ovat ristiriitaisia riippuen siitä, mistä suunnasta niitä tarkastellaan. Kuntoutujat itse kokivat arkeen osallistuvien ihmisten avun erittäin tärkeänä, mutta puolisot ja perheenjäsenet kuitenkin väsyivät muuttuneessa tilanteessa. Sairastuminen oli muuttanut rajusti kuntoutujien elämää. Elintapojen muutos ja aktiivinen osallistuminen vaikuttivat muutokseen myönteisesti. Läheisen ihmisen sairastuminen tai kuolema ennen omaa sairastumista ja lähipiirin väsyminen sairastumisen jälkeen vaikuttivat kielteisesti muutokseen.
  • Rakkolainen, Ilmari (2014)
    Munuaisten akuutti vajaatoiminta (AKI) on vaikeisiin palovammoihin liittyvä komplikaatio, johon liittyy korkea kuolleisuus. Munuaisten vajaatoiminnan diagnostiikassa käytettävät merkkiaineet, kuten kreatiniini ja kystatiini C, toimivat huonosti akuutin vajaatoiminnan varhaisessa tunnistamisessa, eivätkä ne anna spesifistä tietoa vajaatoiminnan syystä. Tällä hetkellä tutkimuskäytössä on noin 10 merkkiainetta, joiden osalta lisätutkimukset ovat tarpeen niiden arvioimista kliiniseen käyttöön. Kliinisessä käytössä olevia merkkiaineita on ainoastaan muutama ja näidenkin osalta lisätutkimukset ovat tarpeen laajempaa käyttöä varten. NGAL on uusista merkkiaineista kaikkein lupaavin tutkimusnäytön perusteella. NGAL reagoi nopeasti akuuttiin vajaatoimintaan, jossa munuaiskudos on vaurioitunut ja pitoisuudet nousevat veressä nopeasti verrattuna perinteisiin merkkiaineisiin.
  • Rakkolainen, Ilmari (2012)
    Munuaisten akuutti vajaatoiminta (AKI) on vaikeisiin palovammoihin liittyvä komplikaatio, johon liittyy korkea kuolleisuus. Munuaisten vajaatoiminnan diagnostiikassa käytettävät merkkiaineet, kuten kreatiniini ja kystatiini C, toimivat huonosti akuutin vajaatoiminnan varhaisessa tunnistamisessa, eivätkä ne anna spesifistä tietoa vajaatoiminnan syystä. Tällä hetkellä tutkimuskäytössä on noin 10 merkkiainetta, joiden osalta lisätutkimukset ovat tarpeen niiden arvioimista kliiniseen käyttöön. Kliinisessä käytössä olevia merkkiaineita on ainoastaan muutama ja näidenkin osalta lisätutkimukset ovat tarpeen laajempaa käyttöä varten. NGAL on uusista merkkiaineista kaikkein lupaavin tutkimusnäytön perusteella. NGAL reagoi nopeasti akuuttiin vajaatoimintaan, jossa munuaiskudos on vaurioitunut ja pitoisuudet nousevat veressä nopeasti verrattuna perinteisiin merkkiaineisiin.
  • Mikkola, Jaakko (2014)
    Muokkauksen tarkoituksena on mullata edellisvuoden kasvustotähde ja luoda kasville sopiva kylvöalusta. Muokkaamalla voidaan myös vaikuttaa maan lämpötilaominaisuuksiin. Maan lämpötila vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti siemen itää maassa, juuriston kehitykseen ja maan mikrobiologiseen aktiivisuuteen. Tutkimuksessa verrattiin perinteistä syyskyntöön perustuvaa muokkausta, syyskultivointia ja suorakylvöä keskenään maan lämpötilan ja kosteuden suhteen. Työ tehtiin Maa- ja vesitekniikan tuki ry:n rahoittamassa ’Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys – tautipaineen hillintä maaperän ekosysteemipalveluilla (TALMA)’ – hankkeessa, joka toteutettiin yhteistyössä MTT:n kanssa. Tutkimuksen mittaukset tehtiin MTT:n kenttäkokeissa Jokioisilla 1.6.2012- 6.5.2013 välisenä aikana. Lämpötila ja kosteus mittaukset suoritettiin jatkuvatoimisina mittauksina 10 cm syvyydestä. Mittaustaajuus oli kerran tunnissa. Tutkimuksen hypoteesit olivat, että syksyllä muokattu maa lämpenee keväällä nopeammin kuin sänkipeitteinen maa. Toinen hypoteesi oli, että syksyllä muokatun maan lämpötilan vaihtelu on suurempaa kuin muokkaamattoman maan Lämpenemistä vertailtiin asettamalla keväälle tavoitelämpötila (+5°C ), jonka saavuttamispäivämääriä vertailtiin keskenään. Kaikki muokkausmenetelmät saavuttivat tavoitelämpötila vuorokauden sisällä. Tulosten mukaan kynnetyn maan päivälämpötilan keskiarvo pysyi keväällä hieman kylmempänä kuin sänkipeitteisen maan ja lämpötilan minimi ja maksimiarvojen välillä oli suurin vaihtelu juuri kynnetyillä koeruuduilla. Tulosten mukaan muokkaamaton maa puskuroi paremmin lämpöä, jolloin se ei talven aikana kylmene yhtä paljoa kuin kynnetty maa.
  • Rantanen, Ville (2014)
    Muokkaus- ja kylvömenetelmien vaikutus ravinnetaseisiin kiinnostaa tutkijoita ja käytännön viljelijöitä. Tämän työn tarkoituksena on selvittää savimaan pitkäaikaisessa kenttäkokeessa, miten kylvö- ja muokkausmenetelmä vaikuttaa ohran peltotaseeseen. Kenttäkoe tehtiin aitosavimaalla Jokioisissa vuosina 2000 – 2010. Kentällä viljeltiin kaksitahoista ohraa lukuun ottamatta vuotta 2003, jolloin kasvi oli kaura. Kenttäkoe oli osaruutukoe, jossa pääruudun koetekijä oli muokkaustapa. Ruudut muokattiin kyntämällä (25 cm), sänkimuokattiin kultivaattorilla (10 cm) sekä osa ruuduista jätettiin muokkaamatta. Osaruudun koetekijä oli kylvömenetelmä: jyrsinkylvö (äestys, jyrsinkylvö), sekä kylvö yksi- ja kaksikiekkovannaskylvökoneilla. Kentällä määritettiin sadonmäärä sekä N ja P pitoisuudet. Mitatuista arvoista laskettiin N ja P taseet, jossa otettiin huomioon siemen, lannoitteen ja luontaisen laskeuman mukana tullut N ja P, sekä jyväsadossa saatu N ja P. Ravinnetaseet vaihtelivat paljon eri koevuosina. Koejakson typpitaseen keskiarvo eri muokkausmenetelmillä olivat: kyntö (P) 41,3 kg/ha, sänkimuokkaus (S) 40,1 kg/ha ja muokkaamaton maa (N) 44,0 kg/ha. Fosforitaseen vastaavat lukemat olivat P -0,5, S -0,3 ja N 0,1 kg/ha. Koejakson typpitaseen keskiarvo eri kylvömenetelmillä olivat: jyrsinkylvö (JK) 36,7 kg/ha, yksikiekkovannaskylvökone (R) 43,7 kg/ha ja kaksikiekkovannaskylvökone (SK) 44,9 kg/ha. Fosforitaseen vastaavat lukemat olivat: JK -1,1, R 0,2 ja SK 0,3 kg/ha. Sääolosuhteiden ja etenkin kasvukauden sademäärän vaikutus ravinnetaseisiin on merkittävä kun tarkastellaan muokkausmenetelmiä. Kuivissa olosuhteissa muokkaamattomalla maalla saavutetaan keskimäärin paremmat ravinnetaseet kuin muilla muokkausmenetelmillä. Vastaavasti kosteissa olosuhteissa kyntämällä saavutetaan paremmat ravinnetaseet kuin muilla muokkausmenetelmillä. Sääolosuhteilla ei ollut vaikutusta ravinnetaseisiin kun tarkastellaan kylvömenetelmiä. Jyrsinkylvöllä saavutettiin lähes poikkeuksetta paremmat ravinnetaseet riippumatta kasvukauden sademäärästä.
  • Tengén, Otto (1892)