Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12743-12762 of 24777
  • Morales Suárez, Luis Orlando (Helsingin yliopisto, 2014)
    Plant responses to solar ultraviolet radiation (UV, 280-400 nm) were assessed at different molecular levels using Betula pendula Roth (silver birch) and Arabidopsis thaliana (Arabidopsis) as model species in outdoor experiments to assess the possibly interacting roles of the UV-B and UV-A wavebands in acclimation to sunlight. Solar UV-B (280-315 nm) and UV-A (315-400 nm) irradiance was attenuated with plastic films. Both solar UV-B and UV-A promoted the acclimation of silver birch and Arabidopsis to UV in sunlight by regulating the expression of genes with functions in UV protection and also by inducing the accumulation of phenolic compounds in the leaves. Solar UV also regulated transcript accumulation of genes involved in the signaling and biosynthesis of auxin, brassinosteroids and jasmonic acid (JA) in Arabidopsis. A new role of Arabidopsis UV-B photoreceptor UV RESISTANCE LOCUS8 (UVR8) in the regulation of some responses to solar UV-A radiation was observed in addition to its previously described role in UV-B perception. High UV-A irradiance as present in sunlight, had a large effect on plant metabolism and modulated some of the previously characterized UV-B responses most probably through interaction between UVR8 and CRY pathways. In contrast to UVR8, under UV-B irradiation conditions not inducing stress, RADICAL-INDUCED CELL DEATH1 (RCD1) played no active role in UV signaling and acclimation, but rather modulated UV responses under sunlight. We demonstrated that solar UV-A makes an important contribution to acclimation of plants to sunlight, independently and interacting with UV-B.
  • Järvinen, Päivi (Helsingin yliopisto, 2011)
    Various intrinsic and external factors are constantly attacking the cells causing damage to DNA and to other cellular structures. Cells in turn have evolved with different kinds of mechanisms to protect against the attacks and to repair the damage. Ultraviolet radiation (UVR) is one of the major environmental genotoxic carcinogens that causes inflammation, mutations, immunosuppression, accelerated aging of the skin and skin cancers. Epidermis is the outermost layer of the skin consisting mostly of keratinocytes, whose primary function is to protect the skin against e.g. UV radiation. LIM domain proteins are a group of proteins involved in regulation of cell growth, damage signalling, cell fate determination and signal transduction. Despite their two zinc fingers, LIM domains do not bind to DNA, but rather mediate protein-protein interactions and function as modular protein binding interfaces. We initially identified CSRP1 as UVR-regulated transcript by using expression profiling. Here we have further studied the regulation and function of CRP1, a representative of cysteine rich protein- family consisting of two LIM domains. We find that CRP1 is increased by UVR in primary human keratinocytes and in normal human skin fibroblasts. Ectopic expression of CRP1 protected the cells against UVR and provided a survival advantage, whereas silencing of CRP1 rendered the cells more photosensitive. Actinic keratosis is a premalignant lesion of skin caused by excess exposure to sunlight and sunburn, which may lead to formation of squamous cell carcinoma. The expression of CRP1 was increased in basal keratinocytes of Actinic keratosis patient specimens suggesting that CRP1 may be increased by constant exposure to UVR and may provide survival advantage for the cells also in vivo. In squamous cell carcinoma, CRP1 was only expressed in the fibroblasts surrounding the tumour. Moreover, we found that ectopic expression of CRP1 suppresses cell proliferation. Transforming growth factor beta (TGFbeta) is a multifunctional cytokine that regulates several functions in cell including growth, apoptosis and differentiation, and plays important roles in pathological disorders like cancer and fibrosis. We found that TGFbeta-signalling pathway regulates CRP1 at protein, but not at transcriptional level. The increase was mediated both through Smad and non-Smad signalling pathways involving MAPK/p38. Furthermore, we found that TGFbeta-mediated increase in CRP1 was associated with myofibroblast differentiation, and that CRP1 was significantly more expressed in idiopathic pulmonary fibrosis as compared to normal lung specimens. Since cell contractility is a distinct feature of myofibroblasts, and CRP1 is associated with actin cytoskeleton, we studied the role of CRP1 in cell contractility. CRP1 was found to localize to stress fibres that mediate contractility and to mediate myofibroblast contraction. These studies identify CRP1 as a stress responsive and cytokine regulated cytoskeletal protein that participates in pathological processes involved in fibrotic diseases and cancer.
  • Färkkilä, Anniina (Helsingin yliopisto, 2012)
    Granulosa cell tumor (GCT) is the second most common subtype of ovarian cancer, representing 5% of all ovarian malignancies. GCTs are characterized by an indolent course of disease, with a 5-year survival rate of over 90%. However, recurrences occur in 20-30% of patients, also those with early-stage disease, leading to increased mortality. The pathogenesis and factors affecting prognosis of GCTs are largely unknown. Further, the treatment of advanced or recurrent GCT is difficult underscoring the need for biologically targeted treatments for aggressive GCTs. The molecular mechanisms leading to GCT formation are likely to include regulators of granulosa cell proliferation and apoptosis. We studied granulosa cell regulators and tumor angiogenesis in GCTs utilizing tumor tissue and serum samples, and cell culture assays. The objectives of this study were to find new molecular prognostic factors and to identify targets for future biological treatments for GCT. GCTs express Anti-Müllerian Hormone (AMH) and knockout mouse models suggest that AMH acts as a growth inhibitor in GCT pathogenesis. We found that GCTs expressed AMH receptors, with the AMH type II receptor (AMHRII) being characteristic of GCTs. AMH expression was decreased in large GCTs, and recombinant AMH inhibited growth of GCT cells in vitro. The results support the premise that AMH acts as a growth inhibitor in GCTs, and AMH and AMHRII emerge as targets for treatment of GCT. Vascular Endothelial Growth Factor-A (VEGF) is a key factor in tumor angiogenesis that has been successfully targeted in cancer treatment. We found that VEGF and its functional receptor VEGFR-2 are highly expressed in GCTs; VEGFR-2 was also expressed in the active, phosphorylated form. GCTs produced significant amounts of VEGF that could also be detected in the serum of GCT patients. In cell culture assays, the inhibition of VEGF by soluble anti-VEGF antibody (bevacizumab) inhibited growth and induced apoptosis of GCT cells. These results indicate a pro-tumorigenic role of VEGF in GCTs and encourage targeting VEGF and VEGFR-2 in the treatment of GCTs. Transcription factor GATA4 associates with GCT pathogenesis and prognosis. We found that high tumor GATA4 expression was an independent prognostic factor for GCT recurrence. GATA4 was also prognostic of shorter disease-specific survival along with higher tumor stage (II-III) and nuclear atypia. These results suggest that GATA4 can be used as a new prognostic marker for GCT. Human Epidermal Growth Factor Receptor 2 (HER2) is a known oncogene and a target for treatment in breast and gastric cancer. We found that high expression of HER2 delineated an aggressive subset of GCTs and HER2 is thus a potential target for treatment also in this disease.
  • Jokela-Määttä, Mirka (Helsingin yliopisto, 2009)
    Visual pigments of different animal species must have evolved at some stage to match the prevailing light environments, since all visual functions depend on their ability to absorb available photons and transduce the event into a reliable neural signal. There is a large literature on correlation between the light environment and spectral sensitivity between different fish species. However, little work has been done on evolutionary adaptation between separated populations within species. More generally, little is known about the rate of evolutionary adaptation to changing spectral environments. The objective of this thesis is to illuminate the constraints under which the evolutionary tuning of visual pigments works as evident in: scope, tempo, available molecular routes, and signal/noise trade-offs. Aquatic environments offer Nature s own laboratories for research on visual pigment properties, as naturally occurring light environments offer an enormous range of variation in both spectral composition and intensity. The present thesis focuses on the visual pigments that serve dim-light vision in two groups of model species, teleost fishes and mysid crustaceans. The geographical emphasis is in the brackish Baltic Sea area with its well-known postglacial isolation history and its aquatic fauna of both marine and fresh-water origin. The absorbance spectrum of the (single) dim-light visual pigment were recorded by microspectrophotometry (MSP) in single rods of 26 fish species and single rhabdoms of 8 opossum shrimp populations of the genus Mysis inhabiting marine, brackish or freshwater environments. Additionally, spectral sensitivity was determined from six Mysis populations by electroretinogram (ERG) recording. The rod opsin gene was sequenced in individuals of four allopatric populations of the sand goby (Pomatoschistus minutus). Rod opsins of two other goby species were investigated as outgroups for comparison. Rod absorbance spectra of the Baltic subspecies or populations of the primarily marine species herring (Clupea harengus membras), sand goby (P. minutus), and flounder (Platichthys flesus) were long-wavelength-shifted compared to their marine populations. The spectral shifts are consistent with adaptation for improved quantum catch (QC) as well as improved signal-to-noise ratio (SNR) of vision in the Baltic light environment. Since the chromophore of the pigment was pure A1 in all cases, this has apparently been achieved by evolutionary tuning of the opsin visual pigment. By contrast, no opsin-based differences were evident between lake and sea populations of species of fresh-water origin, which can tune their pigment by varying chromophore ratios. A more detailed analysis of differences in absorbance spectra and opsin sequence between and within populations was conducted using the sand goby as model species. Four allopatric populations from the Baltic Sea (B), Swedish west coast (S), English Channel (E), and Adriatic Sea (A) were examined. Rod absorbance spectra, characterized by the wavelength of maximum absorbance (λmax), differed between populations and correlated with differences in the spectral light transmission of the respective water bodies. The greatest λmax shift as well as the greatest opsin sequence difference was between the Baltic and the Adriatic populations. The significant within-population variation of the Baltic λmax values (506-511 nm) was analyzed on the level of individuals and was shown to correlate well with opsin sequence substitutions. The sequences of individuals with λmax at shorter wavelengths were identical to that of the Swedish population, whereas those with λmax at longer wavelengths additionally had substitution F261F/Y in the sixth transmembrane helix of the protein. This substitution (Y261) was also present in the Baltic common gobies and is known to redshift spectra. The tuning mechanism of the long-wavelength type Baltic sand gobies is assumed to be the co-expression of F261 and Y261 in all rods to produce ≈ 5 nm redshift. The polymorphism of the Baltic sand goby population possibly indicates ambiguous selection pressures in the Baltic Sea. The visual pigments of all lake populations of the opossum shrimp (Mysis relicta) were red-shifted by 25 nm compared with all Baltic Sea populations. This is calculated to confer a significant advantage in both QC and SNR in many humus-rich lakes with reddish water. Since only A2 chromophore was present, the differences obviously reflect evolutionary tuning of the visual protein, the opsin. The changes have occurred within the ca. 9000 years that the lakes have been isolated from the Sea after the most recent glaciation. At present, it seems that the mechanism explaining the spectral differences between lake and sea populations is not an amino acid substitution at any other conventional tuning site, but the mechanism is yet to be found.
  • de Haan, Astrid (Helsingin yliopisto, 2012)
    Campylobacter is the main bacterial genus of gastroenteritis in Finland and C. jejuni accounts for more than 90% of the Campylobacter infections. The majority of infections occur during the summertime (June-August). Risk factors associated with the disease are the handling and consumption of undercooked chicken meat, drinking of raw milk or contaminated water and foreign travel. Nevertheless, the source of Campylobacter often remains obscure, due to the sporadic nature of the infection. Multilocus sequence typing (MLST) has been proven to be useful in molecular epidemiology and source attribution studies of this zoonotic food- and water-borne pathogen. Using MLST, we typed 454 C. jejuni isolates from domestically acquired human infections and 208 isolates from chicken meat and caecal samples collected between 1996 and 2006. In this study period, clonal complexes (CCs) ST-45, ST-21 and ST-677 covered 73.9% of all isolates. The annual overlap between STs from human and chicken isolates decreased from 76% in 1999 to 58% in 2006. CC ST-677 occurred with an increasing trend among chicken isolates, but with a decreasing trend among human isolates. A high ST diversity was revealed among 102 Finnish bovine C. jejuni isolates. CC ST-21 alone accounted for 56% of the bovine C. jejuni isolates and encompassed 23 different STs. CC ST-61 was the second largest CC and included 20% of the isolates. Source attribution was determined by the Bayesian Analysis of Population Structure (BAPS) program, which showed that 44.3% of the human isolates were found in the bovine-associated BAPS cluster; 45.4% were found in the chicken-associated BAPS cluster and 10.3% remained unassigned. A high diversity of STs including novel and unassigned STs were found among the 113 C. jejuni isolates sampled from natural water bodies, wild birds and zoo animals. However, the most common ST found among human and poultry isolates, ST-45, was also the most common ST typed among the natural water body isolates. In the BAPS analysis 65.4% of the human isolates grouped into the poultry-associated cluster. A new cluster associated with natural water bodies emerged that largely consisting of uncommon and unassigned STs. Population differentiation revealed that the human and poultry populations and the human and natural water populations were the most similar to each other. The distributions of fspA1 and fspA2 among isolates taken from different sources and STs were studied. The human and poultry isolates, in addition to CC ST-45 and ST-283 were associated with fspA1, whereas the bovine isolates, CC ST-21 and ST-61 were associated with fspA2. FspA1 was highly conserved among the strains in contrast to fspA2, which was profoundly heterogeneous. Sequence analysis of the fspA2 allele in different STs showed that several predicted protein sequences contained premature stop codons. The presence of certain unique metabolic traits was found in some but not all C. jejuni strains. Gamma-glutamyl transpeptidase (GGT) and the gene for periplasmic L-asparaginase (ansBs) were often mutually exclusive with fucose permease (fucP). This particular combination, and also the presence of fucP only was highly ST dependent. The exception to this phenomenon was ST-45, which was very heterogeneous. Total absence of all studied metabolic traits occurred in 22% of the strains. The research conducted here conclusively showed a great diversity of C. jejuni STs among the human, bovine and environmental isolates. The overlap between Finnish human and chicken C. jejuni isolates declined between 1999 and 2006. However, natural waters could be an underestimated source of infection. Pronounced fspA2 diversity was found. The distribution of the secondary metabolic traits GGT, ansBs and fucP was promiscuous among the isolates obtained from different sources which suggests that animal colonization and human infection are not necessarily dependent on these traits.
  • Culebro, Alejandra (2013)
    Campylobacteriosis, the most common bacterial food-borne disease worldwide, is mainly caused by Campylobacter jejuni and C. coli. Most studies have focused on the genetic diversity of C. jejuni, but little is known about C. coli. The aim of this work was to characterize C. coli from different sources, by evaluating the distribution and/or diversity of certain genetic markers. A total of 145 C. coli isolates from different sources (2 goose, 18 poultry, 35 human and 90 swine) were screened for fucP, ggt, cytC, sialyltransferases genes and CRISPRs. Additionally, the diversity of the LOS loci and of the CRISPRs, were assessed. A frequency of 90.34% was observed for fucP and CRISPRs among C. coli. Conversely, the frequency of GGT phenotype, and cytC, and cst-I genotype was 1.38%, while cst-V genotype was 0.69%. Only one isolate was positive for all markers except fucP; no source association was observed. LOS and CRISPRs exhibited a wide diversity. In conclusion, ggt, fucP, and cytC seem to be lineage related in C. coli, and not host associated. CRISPRs were too discriminatory to be of use in epidemiological investigations. Results suggest a high diversity of the LOS, and there may exist more classes than those previously described.
  • Hyytiäinen, Tiina (2011)
    Ihmisen ruuansulatuskanavan bakteeriston kehitys alkaa syntymästä, jolloin ensimmäiset bakteerit kansoittavat steriilin ruuansulatuskanavan. Bakteeristo kehittyy perimän, ympäristön ja varhaisen ruokavalion vaikutuksesta kohti monimuotoisempaa bakteeripopulaatiota. Aikuisen ruuansulatuskanavan normaalibakteeristo on varsin muuttumaton, mutta siihen vaikuttavat monet tekijät, kuten ikä, terveydentila, ruokavalio ja antibioottien käyttö. Bakteeriston koostumus vaihtelee ruuansulatuskanavan eri osissa ja bakteerimäärä kasvaa kohti paksusuolta, ollen paksusuolessa ja ulosteessa peräti 1010-1012 pmy/ml. Suurin osa ruuansulatuskanavan bakteereista on anaerobeja. Ruuansulatuskanavan bakteeristo vaikuttaa muun muassa suoliston kehittymiseen ja hiilihydraattien ja proteiinien hajotukseen sekä toimii osana immuunipuolustusta. Sulfaattia pelkistävät bakteerit (SRB) ovat monimuotoinen ryhmä pääosin anaerobisia bakteereita, jotka käyttävät aineenvaihdunnassaan elektronin vastaanottajana sulfaattia muuttaen sen lopulta sulfidiksi. SRB:t ovat sopeutuneet useisiin erilaisiin ympäristöihin. Niitä tavataan mm. vesistöjen sedimenteissä sekä ihmisen ruuansulatuskanavassa. Ihmisen ruuansulatuskanavassa on SRB:ta n. 105-108 pmy/g, ja niitä on löydetty erityisesti anaerobisista osista kuten suun ientaskuista ja paksusuolesta. SRB:t voivat olla haitaksi ruuansulatuskanavalle tuottamansa sulfidin vuoksi, joka esiintyy vesiliuoksessa vetysulfidina. Tämän on havaittu olevan toksista suoliston epiteelisoluille. Viimeaikoina on kiinnostuttu sulfaatinpelkistäjien yhteydestä suoliston sairaustiloihin, kuten tulehduksellisiin suolistosairauksiin (IBD). Pro gradu -tutkimukseni tavoitteena oli kehittää PCR-DGGE- ja qPCR-menetelmät ulosteen sulfaattia pelkistävien bakteerien määritykseen. Kohdegeeninä menetelmänkehityksessä käytettiin dsrAB-geeniä, joka koodaa dissimilatorista sulfiitinpelkistysentsyymiä. dsrAB-geeni on sulfaatinpelkistäjille ominainen konservoitunut geenialue, johon perustuvia tutkimuksia ei vielä ole paljon ihmispuolelta. qPCR-menetelmä saatiin optimoitua herkäksi ja spesifiseksi käyttäen dsrA-geenispesifisiä alukkeita, mutta PCR-DGGE-menetelmää ei saatu optimoitua käytössä olleilla alukkeilla, jotka monistivat PCR-DGGE:ssa myös negatiivikontrollikantoja. Tutkittaessa qPCR:lla IBD:tä (Crohn ja ulseratiivinen koliitti) sairastavien lasten ja terveiden kontrollihenkilöiden ulostenäytteistä eristettyä DNA:ta, merkittävää eroa SRB-määrissä ei havaittu eri ryhmien välillä. Crohnin tautia sairastavien aktiivisen vaiheen ja oireettoman vaiheen näytteiden välillä oli kuitenkin tilastollisesti merkitsevä ero (SRB-määrät; oireeton vaihe>oireellinen vaihe) (P <0,05).
  • Sarpakunnas, Sami Petteri (2009)
    Suomea pidetään urheiluhulluna kansana. Keihäänheiton, kestävyysjuoksun ja hiihdon rinnalla eräs suomalaisten lempilajeista on ollut paini. Painia on harrastettu Suomessa laajasti ja lajin kansainvälinen kilpailumenestys, etenkin 1900-luvun alkuvuosikymmeninä on ollut erinomaista. Pitkään paini ja nyrkkeily olivat käytännössä ainoat maassamme harrastetut kamppailulajit. Tilanne muuttui 1960-luvulla, jolloin budolajit judon johdolla rantautuivat Suomeen ja tarjosivat uudenlaisia mahdollisuuksia kamppailulajien harrastamiselle. Tutkielmani käsittelee suomalaisen kamppailu-urheilun muutosta ja kehitystä 1960-luvulta 2000-luvun alkuvuosiin asti. Tutkielma keskittyy selvittämään miten perinteiset suomalaiset kamppailu-urheilulajit paini ja nyrkkeily ovat pärjänneet uusien lajien aikaan saamassa kilpailussa. Tärkeimpänä tilastollisena mittarina toimii harrastaja- ja seuramäärien kehitys. Kvantitatiivisen tarkastelun pääpaino on horisontaalisessa ja vertikaalisessa tilastollisessa analyysissä. Ajallisen kehityksen tarkastelu muodostaa tutkimuksen horisontaalisen ulottuvuuden, eri lajien välisten suhteiden ja kehityksen seurannan muodostaessa vertikaalisen tason. Suurimman osan tilastoaineistosta muodostavat Suomen urheiluarkistossa sijaitsevat Suomen Valtakunnan Urheiluliiton ja Suomen Liikunnan ja Urheilun jokavuotiset toimintakertomukset sekä eri lajiliittojen toimintakertomukset ja vuosiraportit. Määrällisen tutkimuksen tulosten valossa itämaisten budolajien voidaan nähdä lisänneen kamppailulajien absoluuttista harrastusta Suomessa. Perinteisten lajien, painin ja nyrkkeilyn, absoluuttiset harrastajamäärät eivät kuitenkaan samalla vähentyneet vaikka niiden suhteellinen osuus kamppailulajien harrastamisesta pienenikin. Painin harrastajamäärät ovat jo pitkään pysyneet suhteellisen muuttumattomina, mutta nyrkkeily nosti 1990-luvun alusta alkaen suosiotaan menestyksekkään kuntonyrkkeilykampanjansa avulla. Tilastolliseen tarkasteluun nojaten on ollut olennaista kysyä, mitä sellaista uudet lajit tarjosivat harrastajilleen jota vanhat eivät voineet tarjota? Mikä uusissa lajeissa kasvavaa harrastajakuntaa viehätti? Tutkimuskysymystä on lähestytty diskurssianalyyttisen metodin avulla. Analysoimalla sitä, miten eri lajeista on puhuttu ja miten niistä on aikanaan kirjoitettu, on luotu kuva kamppailulajien harrastajien harjoittelun taustalla vaikuttaneista motiiveista. Suomen Urheilulehdessä vuosina 1962 1979 ilmestyneet kamppailulajeja koskevat artikkelit muodostavat tutkielman artikkelianalyyttisen osuuden tutkimusaineiston. Analyysissä ja tulkinnassa on tukeuduttu vahvasti saksalaisen tutkijan ja teoreetikon Henning Eichbergin näkemyksiin urheilusta ja liikunnasta. Hänen trialektinen mallinsa urheilun harrastamisen motiiveista on luonut perustan analyysille. Uusien lajien saapuessa maahamme 1960- ja 1970-luvuilla mielikuvat lajeista olivat sekavia ja monenkirjavia. Diskurssianalyysin tuloksena mystisyyttä, itsepuolustuksellisuutta ja henkistä kehitystä korostavat diskurssit nousevat kuitenkin selkeästi esiin uusien kamppailulajien yhteydessä. Tutkielmani valossa näyttää siltä, että maahamme 1960-luvulla saapuneiden uusien kamppailulajien harrastamisen nopea kasvu selittyy ensisijaisesti lajien tarjoamalla uudella mahdollisuudella harrastaa liikuntaa, joka korostuneesti vastasi Eichbergin trialektisen mallin kuvaileman terveysorientoituneen funktion mukaiseen tarpeeseen. Käytännössä uusien kamppailulajien harrastamisessa korostui fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen terveys ja hyvinvointi kilpailemisen ja suorittamisen sijaan. Uudet kamppailulajit, ennen kaikkea judo ja karate, tarjosivat maassamme uudenlaisen ja vähemmän kilpailuorientoituneen mahdollisuuden harrastaa kamppailulajeja.
  • Iivonen, Sanna Maaria (2008)
    Pro gradu – tutkielmassani tarkastellaan sosiaalityön asiakkaan asemaa. Kysymystä lähestytään tutkimalla millaisia kategorioita eli luokituksia sosiaalityöntekijän kanssa asioimista kuvaavasta tutkimusaineistosta löytyy. Aineisto tutkielmaa varten on kerätty pääkaupunkisedulla sijaitsevan ammatillisen erityisoppilaitoksen opiskelijoilta, jotka ovat laatineet teemasta kirjalliset kuvaukset. Aineistoon kuuluu myös kaksi haastattelua. Tutkielmassa näkökulma sosiaaliseen todellisuuteen on konstuktivistinen. Kokemus omasta asemasta kuvaa yksilön suhdetta ympäröivään maailmaan. Ihmisen käsityksellä hänen omasta asemastaan on vaikutusta siihen, mihin ihminen ryhtyy ja missä arvelee onnistuvansa. Sosiaalityön asiakkuutta kuvaavat luokat ovat koko aineiston pohjalta muodostettuja yleistyksiä, jotka ymmärretään kulttuurisina jäsennyksiä. Tutkimusaineistossa sosiaalityön asiakkuudesta pyrittiin erottautumaan monilla eri tavoilla. Näin vastustettiin epätyydyttävää asiakkaan asemaa ja haettiin vapautta itsen määrittelyyn. Pyrkimykset erottautua muista asiakkaista loivat melko ristiriitaisia asemia, jotka saattoivat kyseenalaistua helposti, esimerkiksi avuntarpeen uusiutuessa. Enemmän joustavuutta omaan asemaansa saivat muihin asiakkaisiin samaistuvat. Esimerkiksi lyhytaikaisesti hyvää apua saanut tutkimukseen osallistuja arveli olevansa samanlainen tapaus, joita sosiaalityöntekijällä on ollut aikaisemmin. Muihin asiakkaisiin myös liittouduttiin ja näin voitiin vähentää huonon kohtelun henkilökohtaisuutta ja saada voimaa oman asian ajamiseen mm. lain turvaamiin oikeuksiin vetoamalla. Oman avuntarpeen hyväksyminen antoi hyvät lähtökohdat asiakkuuteen johtaneen ongelman kanssa työskentelylle. Erityisesti oman sosiaalityöntekijän kanssa moni onnistui tavoitteissaan ja sai apua. Ongelmallisempaa oli, että kaikille ei omaa sosiaalityöntekijää järjestynyt, vaan he pysyivät vuosia asiakkaana sosiaalityöntekijöiden jatkuvasti vaihtuessa. Toimeentulotuen tarve oli ammatillisessa erityisoppialaitosessa opiskelevien näkökulmasta erityisen ristiriitainen asia. Monet tutkimukseen osallistujat olivat olleet toimeentulotukiasiakkaita jo ennen opiskelun aloittamista. Opintojen aloittaminen ja opintotuelle (ja opintolainan piiriin) siityminen sisältää kaksoissidoksen: yhtä aikaa kehotetaan opiskelemaan ja tehdään opiskelu vaikeaksi. Tämä ristiriita herätti ihmisissä ymmärrettävästi voimakkaita tunteita. Tärkeimmät lähteet:Juhila, Kirsi (2006) Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina. Sosiaalityön yhteiskunnalliset tehtävät ja paikat. Tampere: Vastapaino. Törrönen, Jukka (2000) Subjektiaseman käsite empiirisessä sosiaalitutkimuksessa. Sosiologia 33 (3) 243 – 255. Alexander, Jeffrey F.(1998) Citizen and Enemy as Symbolic Classification: On the Polarizing Doscourseof Civil Society. Teoksessa Alexander, Jeffrey F.(toim.) Real Civil Societies. Dilemmas of Instiutionalization, Sage Publications, London, 96, 96–114.
  • Costiander, Kati (Helsingin yliopisto, 2010)
    The purpose of this study was to examine the conceptions adoptive parents and kindergarten teachers have of adopted children in day care. Earlier Finnish research concerning international adoption has discussed adoption, adopted children and adoptive parents from the point of view of identity, racism and school. There has hardly been any research in Finland concerning adoption from the point of view of day care. The study focuses on how the special characteristics of adopted children are taken into consideration in day care. The ecological theory, in which a child's growth and learning environments are studied as part of the broader environment, provided the theoretical framework for the study. The study was based also on a second theory: intercultural competence or the capacity to interact with different people taking into consideration their individual characteristics and situations so that one understands and is understood. The first research problem consisted of describing the conceptions adoptive parents and day care teachers have of the special characteristics of adopted children. The second research problem was to examine adopted parents' expectations of kindergarten and of kindergarten teachers. The third research problem was to find out what kind of support day care teachers think they need when working with adopted children. The study focused on 20 adoptive parents and 15 kindergarten teachers. Research material was collected in the form of essay writings amounting to a total of 73 pages. The respondents wrote about their experiences with the help of a supporting questionnaire. The research method was qualitative and narrative. The results of the study show that adoptive parents have similar conceptions of adopted children's special characteristics concerning their character, social competence, adaptation and appearance. Adoptive parents had a better understanding of the dynamics of attachment than kindergarten teachers, in this study. When describing the special characters of adopted children, the teachers regarded adopted children in particular as needing special support. According to the results of the study, adoptive parents feel adoption matters and adoptive parenthood are something quite new and bewildering to day care teachers. Adoptive parents did not feel they got any support from the kindergarten in their parenthood. Adoptive parents regarded as particularly important the start of day care and the familiarisation process during which adopted children need time and special support due to earlier experiences of separation and abandonment. The findings of the study show that kindergarten teachers have little knowledge of adoption and the significance of adoption for a child's growth and development. Kindergarten teachers felt at a loss in dealing with adoption issues and clearly need additional support in the matter.
  • Ikkala, Tapio (2014)
    The widespread diffusion and utilization of ICTs affords new forms of interaction and exchange to emerge between people on a global level. One such social form becoming increasingly popular is network hospitality, which refers visiting or accommodating someone, usually a person you do not know in advance, through hospitality exchange networks such as Couchsurfing. In this study I present a qualitative study on hospitality exchange in the context of Airbnb form the perspective of the users participating in the network as hosts, that is, by offering accommodation for other users of the network for a fee. Airbnb differs from reciprocal type of hospitality exchange that Couchsurfing and most of the other existing hospitality exchange networks foster in that the hosts determine a price for the accommodation they are offering. I refer to this kind of commodified form of network hospitality as monetary network hospitality. My theoretical framework is drawn on Simmel's theory of social forms, recent sociological literature on the changing modes of sociality in the current networked era, prior discussions about hospitality from historical, sociological and anthropological sources, and the emerging body of literature on network hospitality. The aim of my study is to increase our understanding of network hospitality as a social form and to shed light to the role of money in mediating and structuring the hospitality exchange and the social interaction it spurs. In my analysis I will deploy Simmel’s notion of sociability, a play form of sociality that gains its value from the interaction itself, as well as his theorization of the effects of money on social relations between individuals, to make sense of the sociality monetary network hospitality brings between the parties of the hospitality exchange. My empirical material consists of eleven semi-structured interviews with Airbnb host. The material was gathered during the summer 2013 in Greater Helsinki area. At this time, there was in total around 400 Airbnb hosts in the area. Participants’ age varied from 22 to 58. Seven of them were male and five female. The interview material is analyzed with theory-bound qualitative content analysis. My analysis shows that engaging in social interaction with people from around the world is an important motive for participating in network hospitality by hosting, also when it offers possibilities for financial gains. My analysis also shows that the hosts want to be in control of whom they accept as guests and often try to select guests that are in some way similar to them. My central finding is that the inclusion money in the hospitality exchange contributes to the hosts’ sense of control and ease in the exchange. The inclusion of money renders to hospitality exchange more structured and formal. However, this does not exclude the possibility for sociable interaction between the host and the guest to occur, but, on the contrary, it may in some cases even contribute for conditions for sociable interaction to occur.
  • Lento, Antti Tapio (2011)
    This thesis studies the interest-rate policy of the ECB by estimating monetary policy rules using real-time data and central bank forecasts. The aim of the estimations is to try to characterize a decade of common monetary policy and to look at how different models perform at this task.The estimated rules include: contemporary Taylor rules, forward-looking Taylor rules, nonlinearrules and forecast-based rules. The nonlinear models allow for the possibility of zone-like preferences and an asymmetric response to key variables. The models therefore encompass the most popular sub-group of simple models used for policy analysis as well as the more unusual non-linear approach. In addition to the empirical work, this thesis also contains a more general discussion of monetary policy rules mostly from a New Keynesian perspective. This discussion includes an overview of some notable related studies, optimal policy, policy gradualism and several other related subjects. The regression estimations are performed with either least squares or the generalized method of moments depending on the requirements of the estimations. The estimations use data from both the Euro Area Real-Time Database and the central bank forecasts published in ECB Monthly Bulletins. These data sources represent some of the best data that is available for this kind of analysis. The main results of this thesis are that forward-looking behavior appears highly prevalent, but that standard forward-looking Taylor rules offer only ambivalent results with regard to inflation. Nonlinear models are shown to work, but on the other hand do not have a strong rationale over a simpler linear formulation. However, the forecasts appear to be highly useful in characterizing policy and may offer the most accurate depiction of a predominantly forward-looking central bank. In particular the inflation response appears much stronger while the output response becomes highly forward-looking as well.
  • Rantala, Anssi (2001)
    The thesis investigates the effects of the formation of a monetary union on equilibrium employment and inflation. The model framework used in the analysis is a simple two-country monetary model with national labor unions and open-economy spillovers, which operate through the real exchange rate. Due to these spillovers, monetary regime will in general affect the real wage--employment trade-off faced by the labor union. This implies that equilibrium employment is endogenous in the model. All results are derived assuming that labor unions are only interested in employment and real wages (not directly inflation) and that all structural parameters of the model remain unchanged when a monetary union is established. A switch from a floating exchange rate regime to a monetary union improves equilibrium employment, provided that the degree of central bank conservatism is sufficiently high, whereas with low degrees of conservatism employment falls. The inflexibility of the common central bank of the monetary union in responding to a country specific wage increase is good news in terms of employment if the central bank is conservative, whereas it is bad news if the central bank is fairly liberal. This result indicates that the choice of a monetary regime and the way monetary policy is conducted may be important factors in determining labor market outcomes in countries with highly centralized wage setting. Relative inflation performance will not depend on central bank conservatism, inflation increases (or remains unchanged) when a monetary union is established. In a floating exchange rate regime monetary policies are constrained by fears of inflationary real exchange rate depreciation. In a monetary union the common central bank can't affect the real exchange rate and thus monetary policy will in general be more accommodating and thereby inflation higher. The real effects of the establishment of a monetary union don't depend on the inflation bias brought about by an over-ambitious employment target of the central bank. When the central banks are ultra-conservative (i.e. have a strict inflation target) the inflation bias disappears and inflation is at the target level. It is shown that in this case employment will always increase when a monetary union is established. In addition, we consider an asymmetric fixed exchange rate regime, where one country has unilaterally committed to a fixed exchange rate vis-à-vis the other country before the monetary union is established. We show that in this asymmetric fix case employment will fall in the leader country and increase in the follower country when a monetary union is established. Inflation decreases in the follower country and remains unchanged in the leader country.
  • Rantala, Anssi (2001)
    Työssä tarkastellaan rahaliiton muodostamisen vaikutuksia tasapainotyöllisyyteen ja inflaatioon. Mallikehikkona käytetään yksinkertaista kahden maan rahataloudellista mallia, jossa työmarkkinat ovat järjestäytyneet ja maiden välillä on ulkoisvaikutuksia, jotka välittyvät reaalisen valuuttakurssin kautta. Ulkoisvaikutusten takia valuuttakurssijärjestelmä vaikuttaa ammattiliiton havaitsemaan tavoiteristiriitaan reaalipalkan ja työllisyyden välillä. Siten tasapainotyöllisyys määräytyy mallissa endogeenisesti. Tarkastelut perustuvat oletukseen, että ammattiliitot eivät suoranaisesti ole kiinnostuneet inflaatiosta, vaan työllisyydestä ja reaalipalkoista, ja että talouksien rakennetta kuvaavat parametrit eivät muutu, kun rahaliitto perustetaan. Siirryttäessä kelluvien kurssien järjestelmästä rahaliittoon tasapainotyöllisyys paranee, jos keskuspankki on riittävän konservatiivinen. Jos keskuspankki taas ei ole riittävän konservatiivinen, työllisyys heikkenee. Rahaliitossa yhteisen keskuspankin joustamattomuus vastata maakohtaiseen palkankorotukseen osoittautuu hyväksi asiaksi työllisyyden kannalta, jos keskuspankki on konservatiivinen, mutta huonoksi asiaksi keskuspankin konservatiivisuuden asteen ollessa matala. Tämä tulos osoittaa, että valuuttakurssijärjestelmän valinta ja tapa, jolla rahapolitiikkaa harjoitetaan saattavat olla tärkeitä tekijöitä työmarkkinoiden toiminnan kannalta maissa, joissa palkkaneuvottelut ovat keskittyneet. Rahaliittoon siirryttäessä inflaatio nopeutuu (tai pysyy ennallaan) kaikilla keskuspankin konservatiivisuuden asteilla. Kelluvien kurssien järjestelmässä rahapolitiikkaa rajoittaa pelko reaalisen valuuttakurssin heikkenemisestä. Rahaliitossa yhteinen keskuspankki ei voi vaikuttaa reaaliseen vaihtokurssiin, joten yleisesti rahapolitiikka on ekspansiivisempaa ja inflaatio korkeampi kuin kelluvien kurssien järjestelmässä. Rahaliiton perustamisen reaalitaloudelliset vaikutukset eivät riipu inflaatioharhasta, joka aiheutuu keskuspankin liian korkeasta työllisyystavoitteesta. Huippukonservatiivisen (tiukan inflaatiotavoitteen omaavan) keskuspankin tapauksessa inflaatioharha katoaa ja inflaatio on tavoitetasollaan. Osoittautuu, että tässä tapauksessa työllisyys paranee aina rahaliittoon siirryttäessä. Lisäksi työssä tarkastellaan epäsymmetristä kiinteän valuuttakurssin järjestelmää, jossa toinen maa on yksipuolisesti sitoutunut ylläpitämään maiden välisen valuuttakurssin kiinteänä ennen rahaliiton muodostamista. Osoittautuu, että rahaliittoon siirryttäessä työllisyys paranee ja inflaatio laskee maassa, joka oli sitoutunut kiinteään valuuttakurssiin. Toisessa maassa työllisyys heikkenee ja inflaatio pysyy muuttumattomana.
  • Härkönen, Kati (2003)
    Jyrsijäharrastus on nykyään kasvussa nuorten keskuudessa Suomessa ja maailmalla. Lajeja, joita pidetään lemmikkeinä on useita. Gerbiilit ovat suosittuja helppohoitoisuutensa vuoksi. Maahamme on tuotu lemmikeiksi gerbiilejä, jotka ovat kotoisin kuivilta aroalueilta Aasiasta ja Afrikasta. Työssä käsitellään kahta gerbiililajia, mongoliangerbiiliä (Meriones unguiculatus) sekä perpallidusta (Gerbillus perpallidus). Työn tarkoituksena oli vertailla mongoliangerbiiliä ja perpallidusta ulkonäön ja genomin avulla. Tavoitteena oli selvittää lajiutumista ja näiden kahden lajin välisiä sukulaisuussuhteita. Genomitutkimuksessa tarkasteltiin kromosomilukumäärää, kromosomien morfologiaa, heterokromatiinin määrää kromosomeissa sekä heterokromatiinin sijoittumista kromosomeihin. Tarkoitus oli myös varmistaa Suomeen tuotujen perpallidusten lajinmääritys (ovatko perpalliduksia). Tutkimukseen saatiin kolme eläintä, yksi mongoliangerbiilinaaras sekä perpallidusuros ja -naaras. Eläimistä otettiin verta ja kudosnäytteitä soluviljelyjä varten. Soluviljelyistä saadusta materiaalista tehtiin preparaatteja metafaasien tarkastelua varten. Preparaatit värjättiin heterokromatiini- ja trypsiinivärjäyksillä. Kaikkien gerbiililajien ulkonäkö on aikojen saatossa muokkautunut hyvin samankaltaiseksi. Syynä tähän on samanlainen kuiva elinympäristö. Myös lemmikkeinä pidettävät mongoliangerbiili ja perpallidus muistuttavat toisiaan paljon monilta osin. Eroavaisuuksia löytyy kuitenkin useita liittyen ruumiin painoon, hännän karvoitukseen, turkin laatuun, silmien kokoon jne. Käyttäytymiseltään mongoliangerbiili ja perpallidus eivät suuresti eroa toisistaan. Genomitutkimuksessa tulokseksi saamamme diploidiset kromosomiluvut täsmäsivät kirjallisuuden kanssa molemmilla lajeilla (mongoliangerbiilin 2n=44, perpalliduksen 2n=40). Myös kromosomien rakenne vastasi aiemmissa tutkimuksissa saatuja tuloksia. Suuremman diploidisen kromosomiluvun ja suuremman akrosentristen kromosomien lukumäärän perusteella mongoliangerbiiliä voitaisiin mahdollisesti pitää alkukantaisempana kuin perpallidusta. Tämän johtopäätöksen varmistaminen vaatisi kuitenkin jatkotutkimuksia. Sukupuolikromosomit olivat molemmilla lajeilla suuret, kuten kirjallisuuden perusteella saattoi odottaa. Aiemman tutkimuksen mukaan mongoliangerbiilin ja perpalliduksen X-kromosomin välillä olisi 3 poikkeamaa, joten lajit eivät todennäköisesti ole kovin läheistä sukua keskenään. Heterokromatiinin määrissä oli eroa: mongoliangerbiilillä oli vähän heterokromatiinia autosomeissaan, perpalliduksella oli runsaasti autosomaalista heterokromatiinia. Heterokromatiini oli molemmilla lajeilla pääasiassa sentromeerista. Sukupuolikromosomeissa heterokromatiinia oli molemmilla lajeilla vähän. Eroavaisuudet heterokromatiinissa tukevat oletusta, jonka mukaan lajit eivät olisi kovin lähisukuisia. Tutkittujen perpallidusten ulkonäön, diploidisen kromosomiluvun ja kromosomien morfologian perusteella voidaan päätellä, että Suomeen tuodut yksilöt ovat Gerbillus perpallidus -lajia. Tiedot täsmäävät kirjallisuuden kanssa.
  • Seppälä, Anu-Maarit (2013)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten monialaiset maatilat ovat menestyneet, kun mittarina käytetään onnistumista monialayrittäjän asettamissa tavoitteissa. Tutkimuksen alatavoitteena oli kuvata eri tavalla menestyneiden monialaisten maatilojen yritystoiminnan taustalla vaikuttaneita arvoja ja muita tekijöitä. Tutkielman teoriaosassa tarkasteltiin maatilojen monialaisuutta, yrityksen menestymistä ja erityisesti menestymisen mittaamista yrittäjän asettamien tavoitteiden kautta. Tutkimusaineisto perustui MTT:n vuosina 2001, 2006 ja 2012 keräämiin postikyselyihin. Vuoden 2001 postikyselyaineisto kerättiin vuosina 2000–2002 toteutetun ”Maatilasta maaseudun pienyritykseksi”-hankkeen yhteydessä. Vuoden 2006 postikysely kerättiin vuosina 2006–2008 toteutettuun ”Muuttuva maaseutuyrittäjyys”-hankkeeseen. Vuosien 2001 ja 2006 aineistoja täydennettiin keräämällä vastaava aineisto vuonna 2012 osana ”Muuttuva ja menestyvä monialainen maatila 2000–2012”-hanketta. Kyselytutkimus kohdennettiin maaseutuyrittäjille, tässä tutkimuksessa hyödynnettiin monialaisia maatiloja koskevaa tietoa. Otoksen suuruus oli siten 176 tilaa, joista 29 oli vuoteen 2012 mennessä lopettanut. Otos kattaa ne tilat, jotka ovat vastanneet seuraavaksi tarkemmin esiteltäviin kyselytutkimuksiin jokaisena vuotena eli 2001, 2006 ja 2012. Toisin sanoen otos pysyy samana vuodesta toiseen. Tutkimusmenetelminä käytettiin kuvailevia monimuuttujamenetelmiä, faktori – ja ryhmittelyanalyysiä sekä summamuuttujia. Faktorianalyysin avulla tiivistettiin menestymisen eri näkökulmat kolmeen: yhteiskunnalliseen, liiketaloudelliseen ja perheyrittäjyydelliseen. Ryhmittelyanalyysissä hyödynnettiin muodostettuja faktoripisteitä sekä summamuuttujaa otoksen ryhmittelemiseksi eri tavoin menestyneisiin ryhmiin. Lopullinen ryhmien luku oli viisi ja ryhmien väliseen vertailuun hyödynnettiin Kruskal-Wallisin testiä ja Khiin neliö-testiä parametrittomille muuttujille. Tutkimustulosten mukaan osa monialaisista maatiloista menestyy sekä taloudellisten että ei-taloudellisten tavoitteiden saavuttamisessa, osa pelkästään taloudellisissa tavoitteissa, osa pelkästään ei-taloudellisissa tavoitteissa ja osa ei kummissakaan. Lisäksi tavoitteiden taustalla olevien arvojen havaittiin olevan yhteydessä menestymiseen. Sovellettaessa tutkimuksen tuloksia käytäntöön, voidaan todeta, että monialayrittäjän arvomaailma näyttäisi ohjaavan yritystoiminnan tavoitteiden asettamisessa ja sitä kautta vaikuttavan konkreettisesti myös menestymiseen.
  • Kantosalo, Marget (2003)
    Tutkimuksen kohteena on eräs ammattikorkeakoulu loka-marraskuussa vuonna 1997. Oppilaitos oli silloin toiminut vakinaisena ammattikorkeakouluna muutaman kuukauden. Siihen kuului yhteensä viisi koulutusyksikköä, joista tutkimuksen kohteena on neljä. Ne edustavat eri koulutusaloja. Tutkimuksen tavoitteena on valitun tapauksen avulla tehdä selkoa siitä, miten ideaali yhtenäisestä ammattikorkeakoulusta toteutuu käytännössä. Tutkimuksessa on peilattu ammattikorkeakoulun koulutusyksiköiden johdon ja henkilöstön ammattikorkeakoulukokemuksia ja -näkemyksiä ammattikorkeakoulujärjestelmän virallisiin tavoitteisiin, erityisesti monialaisuus ja hallinnon hajauttaminen, ottamalla huomioon eri koulutusalojen kulttuureista nousevat yhteistyön edellytykset ja esteet. On haettu vastausta siihen, miten eri koulutusyksiköiden kulttuurit kohtasivat. Onko niille jo syntynyt yhteistä kulttuuria? Mitkä ovat koulutusyksiköitä erottavia tekijöitä? Samalla on haluttu tehdä ymmärrettäväksi sitä monimutkaisuutta, mikä liittyy laajojen keskushallinnon käynnistämien ohjelmien toimeenpanoon erityisesti silloin, kun toimeenpanoprosessiin osallistuu useita toimijoita erilaisine tavoitteineen ja näkemyksineen. Tutkimusmenetelmänä oli teemahaastattelu, joten haastatteluaineisto muodostaa keskeisen tutkimusaineiston. Haastatteluaineistosta on haettu kulttuurisia teemoja luokittelemalla sitä Glaser & Straussin Grounded Theory –menetelmää apuna käyttäen. Koulutusyksiköiden eroja ja yksiköiden sisällä vallitsevia erilaisia näkemyksiä on kulttuurin eri teema-alueilla luokiteltu soveltamalla Joanne Martinin kulttuurinäkökulmien jakoa. Näkökulmat ovat integraatio-, differentaatio- ja fragmentaationäkökulmat. Haastatteluaineistoa luokittelemalla on saatu esiin kulttuurille ominaisia teemoja, joista keskeisin on monialaisuuden ”pakko”, ammattikorkeakoulun tuoma velvoite tehdä koulutusrajat ylittävää yhteistyötä. Koska monialaisuudelle ei ole ehditty luomaan yhteistä sisältöä eikä strategiavalintoja sen toimeenpanemiseksi ole tehty, se näyttäytyy vielä ”kulissimaisena”, artefaktien tasolla. Ammattikorkeakoulun yhdistävä tekijä on keskushallinto, jonka vallankäyttöä arvostellaan koulutusyksiköissä. Osa yksiköistä kokee asemansa heikentyneen, osa vahvistuneen ammattikorkeakoulun aikana. Vaikeuksista huolimatta kaikki haluavat kuitenkin jatkaa ammattikorkeakoulussa. Tutkimuksessa on myös nojauduttu mm. Edgar Scheinin, Andrew Brownin, Richard Geerzin, Nohria & Ecclesin (eds.), Kickert & Klijn & Koppenjanin, Alasuutarin, Harmon & Mayerin, Spradleyn, Hirsijärvi & Hurmeen ja Yinin teoksiin. Tutkimuksen kannalta keskeinen on myös ammattikorkeakoulu-lainsäädäntö sekä muu ammattikorkeakoulua käsittelevä lähdeaineisto.