Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12743-12762 of 24494
  • Poussu, Eini (Helsingin yliopisto, 2007)
    Transposons, mobile genetic elements that are ubiquitous in all living organisms have been used as tools in molecular biology for decades. They have the ability to move into discrete DNA locations with no apparent homology to the target site. The utility of transposons as molecular tools is based on their ability to integrate into various DNA sequences efficiently, producing extensive mutant clone libraries that can be used in various molecular biology applications. Bacteriophage Mu is one of the most useful transposons due to its well-characterized and simple in vitro transposition reaction. This study establishes the properties of the Mu in vitro transposition system as a versatile multipurpose tool in molecular biology. In addition, this study describes Mu-based applications for engineering proteins by random insertional transposon mutagenesis in order to study structure-function relationships in proteins. We initially characterized the properties of the minimal Mu in vitro transposition system. We showed that the Mu transposition system works efficiently and accurately and produces insertions into a wide spectrum of target sites in different DNA molecules. Then, we developed a pentapeptide insertion mutagenesis strategy for inserting random five amino acid cassettes into proteins. These protein variants can be used especially for screening important sites for protein-protein interactions. Also, the system may produce temperature-sensitive variants of the protein of interest. Furthermore, we developed an efficient screening system for high-resolution mapping of protein-protein interfaces with the pentapeptide insertion mutagenesis. This was accomplished by combining the mutagenesis with subsequent yeast two-hybrid screening and PCR-based genetic footprinting. This combination allows the analysis of the whole mutant library en masse, without the need for producing or isolating separate mutant clones, and the protein-protein interfaces can be determined at amino acid accuracy. The system was validated by analysing the interacting region of JFC1 with Rab8A, and we show that the interaction is mediated via the JFC1 Slp homology domain. In addition, we developed a procedure for the production of nested sets of N- and C-terminal deletion variants of proteins with the Mu system. These variants are useful in many functional studies of proteins, especially in mapping regions involved in protein-protein interactions. This methodology was validated by analysing the region in yeast Mso1 involved in an interaction with Sec1. The results of this study show that the Mu in vitro transposition system is versatile for various applicational purposes and can efficiently be adapted to random protein engineering applications for functional studies of proteins.
  • Vilen, Heikki (Helsingin yliopisto, 2006)
    Transposons are mobile elements of genetic material that are able to move in the genomes of their host organisms using a special form of recombination called transposition. Bacteriophage Mu was the first transposon for which a cell-free in vitro transposition reaction was developed. Subsequently, the reaction has been refined and the minimal Mu in vitro reaction is useful in the generation of comprehensive libraries of mutant DNA molecules that can be used in a variety of applications. To date, the functional genetics applications of Mu in vitro technology have been subjected to either plasmids or genomic regions and entire genomes of viruses cloned on specific vectors. This study expands the use of Mu in vitro transposition in functional genetics and genomics by describing novel methods applicable to the targeted transgenesis of mouse and the whole-genome analysis of bacteriophages. The methods described here are rapid, efficient, and easily applicable to a wide variety of organisms, demonstrating the potential of the Mu transposition technology in the functional analysis of genes and genomes. First, an easy-to-use, rapid strategy to generate construct for the targeted mutagenesis of mouse genes was developed. To test the strategy, a gene encoding a neuronal K+/Cl- cotransporter was mutagenised. After a highly efficient transpositional mutagenesis, the gene fragments mutagenised were cloned into a vector backbone and transferred into bacterial cells. These constructs were screened with PCR using an effective 3D matrix system. In addition to traditional knock-out constructs, the method developed yields hypomorphic alleles that lead into reduced expression of the target gene in transgenic mice and have since been used in a follow-up study. Moreover, a scheme is devised to rapidly produce conditional alleles from the constructs produced. Next, an efficient strategy for the whole-genome analysis of bacteriophages was developed based on the transpositional mutagenesis of uncloned, infective virus genomes and their subsequent transfer into susceptible host cells. Mutant viruses able to produce viable progeny were collected and their transposon integration sites determined to map genomic regions nonessential to the viral life cycle. This method, applied here to three very different bacteriophages, PRD1, ΦYeO3 12, and PM2, does not require the target genome to be cloned and is directly applicable to all DNA and RNA viruses that have infective genomes. The method developed yielded valuable novel information on the three bacteriophages studied and whole-genome data can be complemented with concomitant studies on individual genes. Moreover, end-modified transposons constructed for this study can be used to manipulate genomes devoid of suitable restriction sites.
  • Savolainen, Ulla (Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura, 2015)
    As a result of the Winter War (1939 1940) and the Continuation War (1941 1944), Finland ceded territories of Karelia to the Soviet Union. There was a Finnish population of over 400,000 people living in the ceded area at that time, and this population was evacuated to the Finnish side of the new border. The evacuation generated narratives about the evacuation journey. Later on, the evacuation journey has itself become a symbol enriched with meanings, a symbol that seems to characterize memories and reminiscences of Karelian evacuees more than any other theme. The research of the present thesis explores the poetics and rhetorical techniques of reminiscence writings about childhood evacuation journeys. The methodological foundation of the research combines theories of folkloristics, oral history research and narrative research. Memories and reminiscences are a fascinating area to explore because they are, according to the approach used here, the contemporary, personal and also narrative interpretations given to the past as well as rendering the significance the individuals assigned to it. Accordingly, the topic of this research is not so much childhood as it was in the past but childhood as it is formulated in writings at the moment of reminiscing. In the case of former Karelian child evacuees, both childhood and the childhood home are remote in time and in space. Narrative reminiscing operates as a tool for handling and crossing this distance. It is a means of creating and analyzing the relationship between the past, the present and the future. The research reveals three narrative strategies: 1. Truth and history oriented narrative strategy 2. Reflexive narrative strategy 3. Literary narrative strategy These strategies are illustrated through three different ways of how writers describe the evacuation journey. Strategies are also characterized by certain kinds of intertextual connections on the one hand and the writer s different ways of handling time in narration on the other. These narrative strategies are emblematic of the goals and intentions of the individual writers, and their investigation produces an outline of the genre of reminiscence writings. In evacuation journey writings, memories tend to interconnect with concrete points of reference, such as objects, documents, places, bodily experiences or crystallized narratives. In this research, these points are defined as sites of memory. Sites of memory testify, authenticate and reassert the link between the past, the present and the future. The research indicates that in reminiscence writings, sites of memory appear as points for the condensation of memories from different times, which in narration are manifested as temporal leaps and expansions of the plot into several overlapping levels of chronology. In addition, the research explores the significance attached to food and social relations in the writings. Central topics are children s reliance on their parents, their role within the family and peer group, and the dependence of the evacuees on other people s help and benevolence. The research shows that negotiations relating to social and power relations interconnect with more general ethical discourses understandings of right and wrong, good and bad which illustrate a writer s comprehensive experiences of losing his or her home and being an evacuee.
  • Kontro, Ritva (1999)
    Tutkielman aihe on Viron kansallisen historiankäsityksen paluu laulavan vallankumouksen myötä. Viron historia oli muokattu neuvostokäsityksen mukaiseksi, kun Viro oli liitetty Neuvostoliittoon. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten Viron historian vaietuista ja vääristellen käsitellyistä kysymyksistä alettiin keskustella lehtien palstoilla sananvapauden laajennuttua glasnostin kaudella. Joukkotiedotusvälineet olivat nopea kanava maassa, jossa kirjankustannusprosessi käsikirjoituksen jättämisestä valmiiksi kirjaksi kesti jopa kaksi vuotta. Neuvostoliitossa historiografialla oli eri merkitys kuin muissa järjestelmissä. Sillä oli yhteiskunnallinen ja poliittinen tehtävä, sen piti oikeuttaa johtajien tekemät ratkaisut ja osoittaa ne sekä oikeiksi että välttämättömiksi. Virossa oli kyse myös siitä, että Viron liittäminen Neuvostoliittoon piti saada näyttämään spontaanina vallankumoukselta ja kansan tahdosta tapahtuneelta. Tutkimuksessa käsitellään myös historiallisen muistin merkitystä virolaisille ja heidän pyrinnöilleen. Kansallista historiaa vaalittiin epävirallisesti ja sitä juurrutettiin uusiin sukupolviin. Vuonna 1988 alkoi nk. laulava vallankumous, jonka esinäytös oli "fosforiittisotana" tunnettu kamppailu luonnonvarojen käytöstä vuonna 1987. Samaan aikaan alkoi myös historian "valkeiden laikkujen" täyttäminen. Tutkielmassa käsitellään kolmea Viron historian vaihetta, l: Molotovin-Ribbentropin -sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan seurauksia Virolle, 2. kesäkuun 1940 "vallankumousta" ja Viron liittämistä Neuvostoliittoon ja 3. 1940-luvulla tapahtuneita virolaisten kyydityksiä. Tutkimusaineistona ovat neljässä lehdessä, Rahva Häälissä, Sirpissä ja Vasarissa, Loomingissa ja Vikerkaaressa julkaistut artikkelit kesästä 1987 kevääseen 1990. Tutkimuksen tuloksia on mm. se, että kansallinen historia syrjäytti neuvostoversion varsin nopeasti. Elokuun 1988 jälkeen ei neuvostohistorian näkemyksen mukaisia artikkeleita enää julkaistu vironkielisissä lehdissä. Historiaa koskevista paljastuksista laulava vallankumous ja myöhemmin itsenäistymispyrkimykset saivat lisää vauhtia. Historiallisen muistin merkitys kansakunnalle osoittautui suureksi, mistä syystä miehittäjävalta pyrki syrjäyttämään sen
  • Lehtinen (o.s. Mattila), Sanna (Helsingin yliopisto, 2007)
    Tutkielmassa tarkastellaan muistia, sen toimintaa sekä merkitystä Roland Barthesin valokuvateoreettisessa teoksessa Valoisa huone (1981). Teoksen suhde Jean-Paul Sartren varhaiseen fenomenologiseen kauteen selventää siinä ilmenevää lähestymistapaa valokuvaan. Valokuva toimii Barthesin ajattelun lähtökohtana, jonka avulla myös muistin merkitys selkiytyy. Valoisan huoneen kokemuskeskeisyyden ymmärtämisen kannalta on tärkeää ymmärtää, miten Barthes soveltaa fenomenologista metodia omaan käyttöönsä. Barthesille fenomenologia merkitsee sitä, että hän voi kirjoittaa myös surusta ja halusta valokuvan ja siihen liittyvän muistamisen yhteydessä. Valoisassa huoneessa kiteytyy Barthesin omaelämäkerrallisen kirjoittamisen projekti, jonka jo hänen aiemmat teoksensa aloittivat. Tutkielmassa analyysin kohteina ovat Barthesin tarkastelemat valokuvat, jotka liittyvät hänen omiin muistoihinsa ja kokemuksiinsa. Muistin merkitystä Valoisassa huoneessa selventävät Barthesin tarkat analyysit näistä tuntemuksista ja kokemuksista. Valokuvan olemuksen selvittämisen kannalta tärkeimmäksi kuvaksi nousee Talvipuutarhakuva, valokuva Barthesin äidistä lapsena. Tätä valokuvaa Barthes ei näytä lukijalle, mutta kuvailee sitä tarkasti sekä käyttää kuvaa tärkeimpien argumenttiensa perustana. Marcel Proustin romaani Kadonnutta aikaa etsimässä (1913 27) toimii Barthesin keskeisenä viitekohtana. Barthesin suhdetta Proustin proosaan analysoidaan useiden esimerkkien kautta sekä pohditaan Proustin projektin vaikutusta Barthesiin kirjoittajana. Barthesin käsitteet studium ja punctum liittyvät keskeisesti muistin toimintaan. Ne vertautuvatkin kokemuksena Proustin tahdonalaisen ja tahdosta riippumattoman muistin kuvauksiin. Barthesin mukaan valokuvassa ei kuitenkaan ole mitään proustilaista . Tutkielmassa selvitetään, mitä tämä tarkoittaa punctumiin liittyvän muistikokemuksen kannalta. Valokuva toimii muistin välineenä, mutta toisaalta myös tukahduttaa spontaaneja muistikuvia.
  • Poussa, Liisa (2011)
    Pro gradu -työni tutkimuskohde on Münchenissä yli 20 vuotta vireillä olleen museohankkeen ympärillä käyty julkinen keskustelu 1980-luvulta 2000-luvulle. München oli kaupunki, jossa Hitler nousi valtaan, NSDAP-puolue perustettiin ja joka kolmannessa valtakunnassa sai lisänimet ”Liikkeen pääkaupunki” ja ”Taiteen pääkaupunki”. 1980-luvulta lähtien on Münchenissä virinnyt keskustelu tarpeesta perustaa kaupunkiin dokumentaatiokeskus, jossa kansallissosialismin nousua Münchenissä käsiteltäisiin kriittisesti. Dokumentaatiokeskus-hanke on ollut kiistelty ja keskustelun voi katsoa olleen ennen kaikkea kiista siitä, miksi ja miten Münchenin tulisi käsitellä natsimenneisyyttään. Työssäni selvitän sitä, mistä hankkeen ympärillä on kiistelty, millaisia teemoja keskustelussa on noussut esille ja miksi hanke on edennyt niin hitaasti. Työni aikarajaus kattaa 1980- ja 1990-luvut painottuen kuitenkin vahvasti 2000-luvulle, jolloin aiheen ympärillä käyty julkinen keskustelu on ollut vilkkaimmillaan. Tutkielmani primaariaineiston muodostavat lehdistökirjoittelu, radio- ja tv-ohjelmat sekä Münchenissä järjestetyt julkiset keskustelutilaisuudet, joiden aiheena museosuunnitelma on ollut. Tutkielmani jakautuu kuuteen alalukuun, joissa luvuissa neljä ja viisi käyn lävitse varsinaista tutkimusaineistoa. Ennen keskusteluun paneutumista avaan luvussa kaksi työni kannalta keskeisiä käsitteitä, erittelen pääpiirteitä saksalaisesta historiadiskurssista sodanjälkeisinä vuosikymmeninä sekä rakennan työlleni kollektiiviseen muistiin perustuvaa teoreettista viitekehystä. Luvussa kolme käsittelen Münchenin sodanjälkeistä jälleenrakennusta sekä dokumentaatiokeskuksen rakennuspaikaksi valitun Königsplatzin merkitystä natsiliikkeelle. Lisäksi valotan baijerilaisen poliittisen kulttuurin erityispiirteitä. Luvuissa neljä ja viisi analysoin aiheen tiimoilta käytyä julkista keskustelua tutkimusaineiston pohjalta jaotellen sen keskusteluissa pintaan nousseiden teemojen mukaisesti. Museohankkeen hidas eteneminen on ollut osoitus sekä haluttomuudesta että vaikeudesta käsitellä paikallista natsimenneisyyttä. Merkittäväksi tekijäksi museohankkeen etenemisessä nousee Münchenin saama huono julkisuus aiheen tiimoilta sekä kritiikki Münchenin poikkeavuudesta suhteessa muihin saksalaiskaupunkeihin. 2000-luvulla saavutettu poliittinen yksimielisyys dokumentaatiokeskuksen perustamisesta kertoo syvällisestä ajan hengen muutoksesta Münchenissä ja valmiudesta kriittisesti käsitellä kaupungin natsimenneisyyttä.
  • Vitikainen, Riikka (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tässä pro gradu tutkielmassa tutkin ensinnäkin sitä, minkälaisia kognitiivisia tietoja ja taitoja evankelisluterilaisen uskonnon maailmanuskontojen ylioppilaskoekysymykset mittaavat. Tarkastelussa ovat tehtävät vuosilta 1996 2013. Tutkimukseni metodina toimii deduktiivinen eli teorialähtöinen sisällönanalyysi. Teoreettisena viitekehyksenä käytän työssäni uudistettua Bloomin taksonomiaa eli taksonomitaulua (Anderson et al., 2001). Sen avulla luokittelen maailmanuskontojen tehtävät kognitiivisen prosessin (tiedollinen prosessi) sekä tiedon (tiedettävä aines) dimensioihin. Pyrin tutkimuksessani myös selvittämään mahdollisia muutoksia kahteen eri opetussuunnitelmaan perustuvien koetehtävien välillä. Lisäksi tutkimustehtävänäni on selvittää, vastaako maailmanuskontojen koekysymysten kognitiivinen vaatimustaso lukion opetussuunnitelman perusteissa vuosina 1994 ja 2003 määriteltyjä oppimistavoitteita. Näin tulisi olla huomioiden ylioppilaskokeen tehtävä lukion päättökokeena. Tätä asiaa tutkin vertaamalla tehtävien kognitiivisen vaatimustason analyysista saamiani tuloksia opetussuunnitelmien asettamiin tavoitteisiin niin uskonnon kuin maailmanuskontojen opiskelun osalta. Analyysini on siis kaksivaiheinen. Lopuksi hahmottelen vielä analyysini pohjalta toimivia ja opetussuunnitelman tavoitteita tukevia tehtävätyyppejä, joten tutkimuksellani on myös osaltaan käytännöllinen tavoite. Analyysini tulosten perusteella voidaan todeta, että maailmanuskontojen koetehtävät mittasivat kaiken kaikkiaan varsin monipuolisesti erilaisia osaamistavoitteita ja vastasivat melko hyvin opetussuunnitelmissa määriteltyjä pyrkimyksiä. Aineistossa korostuivat eritoten kognitiivisen prosessin osalta ymmärtämisen ja analysoinnin taidot sekä tiedon dimension kohdalla käsitetiedon hallinta. Kuitenkin voidaan todeta, että korkeimmillaan ymmärtämiseen tähtääviä tehtäviä oli suhteessa muihin kategorioihin varsin suuri määrä. Tämä oli tosin tasoittunut positiiviseen suuntaan verrattaessa kahta eri opetussuunnitelmaa keskenään. Nykyisen vuoden 2003 opetussuunnitelman ajalla maailmanuskontojen koekysymyksissä olikin mitattu vaihtelevammin eritasoista tietoa ja osaamista kuin aiemman vuoden 1994 opetussuunnitelman aikaisissa tehtävissä, ja tehtävien vaikeustaso oli yleisesti noussut. Vaikka tutkimukseni tulos oli varsin myönteinen, niin johtopäätöksenä voidaan silti mainita, että tulevaisuudessa maailmanuskontojen koekysymyksissä tulisi mielestäni aikaisempaa enemmän painottaa menetelmätietoon ja sen soveltamiseen ja käyttämiseen liittyviä tietoja ja taitoja. Keskiössä ei tällöin olisi vain tiedollisen substanssin hallinta vaan laajemmin tiedon prosessoinnin taidot. Tähän liittyen olisi hyvä, että tehtävät sisältävät paljon erilaisia tulkittavia aineistoja kuten kuvia, karttoja, artikkeleita ja taulukoita sekä ylioppilaskokeiden sähköistyksen myötä erityyppisiä digitoituja ja visuaalisia materiaaleja. Tällöin myös tiedon tuottamisen, soveltamisen ja hankinnan taidot voivat mahdollistua aivan uudella tavalla. Lisäksi kyky tiedon kriittiseen arviointiin ja lähdekritiikkiin nousee todennäköisesti nykyistä enemmän esille. Tätä kautta tehtävät voivat vielä kattavammin ja monipuolisemmin mitata niitä tavoitteita, jotka nousevat opetussuunnitelmasta. Ylioppilaskoetehtävien jatkuva kehittäminen on tärkeää ja koetehtävien tulee osaltaan tukea merkityksellistä oppimista.
  • Marttila, Marja-Riitta (Helsingin yliopisto, 2009)
    Tutkimukseni kohteena on suomalaisten evakkolasten elämä talvi- ja jatkosodan vuosina 1939–1944. Sodissa Suomi menetti 13 prosenttia maa-alastaan Neuvostoliitolle, jonka seurauksena 11,6 prosenttia Suomen väestöstä joutui jättämään kotiseutunsa ja asettumaan asumaan muualle maahan. Kaikkiaan sota lähetti evakkotielle yli 400 000 ihmistä, joista suuri osa oli lapsia tai nuoria. Tästä huolimatta Suomen talvi- ja jatkosodan virallista historiaa on kirjoitettu aivan kuin lapsia ei olisi ollut olemassakaan. Tutkimukseni tarkoituksena on haastaa virallinen historiankirjoitus tuomalla esiin evakkolasten omakohtainen kokemustieto. Järjestin tutkimustani varten aineistonkeruun, jonka tuloksena sain 20 omaelämäkerrallista tarinaa. Tämä aineisto avasi minulle toisenlaisen kuvan sodan seurauksista. Se toi esiin sen, mitä evakkolapset ovat sota-aikana henkilökohtaisesti nähneet, kuulleet, kokeneet ja tunteneet. Aineistoni elämäntarinoista hain kodin pakkomenetykseen liittyviä tunteita, syitä syrjinnälle ja vaikenemiselle sekä keinoja näistä kokemuksista selviytymiseen. Tutkimukseni teoreettis-metodologinen lähtökohta ankkuroitui fenomenologisen filosofian periaatteeseen. Sitouduin elämäkertojen kirjoittajien näkökulmaan ja niihin merkityksiin, joita he tapahtumille ja teoille ovat antaneet. Lähestyin aineistoani maltillisen konstruktionismin kautta: sanat rakensivat minulle todellisuutta. Tutkimukseni eettinen tavoite on antaa ääni tutkimukseen osallistuville ihmiselle tuomalla esiin heidän tapansa antaa asioille merkityksiä. Siksi valitsin aineistoni metodologiseksi lähestymistavaksi tarinallisen otteen. Tutkimustulokset avautuivat koodauksen ja tematisoinnin keinoin. Kodin menetystä ja selviytymistä tarkastelin kahdessa eri kontekstissa: lapsuudessa ja aikuisuudessa. Koska lapsen elinpiiri oli huomattavasti rajatumpi kuin aikuisen, liitti lapsi kodin menetykseen erityisesti hänelle merkityksellisiä asioita: lelujen, lemmikkien, kodin pihapiirin ja siihen liittyvien leikkien jättämisen. Äkillinen lähtö kotoa synnytti ennen kaikkea pelon ja järkytyksen tunteita. Vasta myöhemmässä elämänkaaren vaiheessa kodin käsite laajeni koskemaan koko menetettyä kotiseutua ja myös tälle seudulle jäänyttä toimeentuloa. Tällöin kodin menetystä kuvaa parhaiten kodittomuuden ja juurettomuuden tunne, johon kytkeytyy vahva emotionaalinen lataus. Sota-aikaan liittyvä vaikeneminen osoittautui sekä tietoiseksi että pakotetuksi. Puhumattomuuden malli opittiin aikuisilta, joille vaikeneminen oli paitsi raskaiden kokemusten torjuntaa, myös tapa suojella lapsia. Lisäksi sodan jälkeisten arkirealiteettien järjestäminen vei aikaa puheelta. Vahvimmin vaikenemista tuki kuitenkin vallitseva historiallinen aika: sodasta ja sen aiheuttamista menetyksistä ei ollut sopivaa puhua. Evakoiden ja kantaväestön kohtaaminen ei aina sujunut ongelmitta. Aineistostani tulivat esiin erot kulttuurissa, luonteessa ja tavoissa. Paikallisen väestön evakoihin kohdistamat kielteiset tunteet kuvasivat vaikeutta tulla toimeen vierauden ja erilaisuuden kanssa. Vallinnut historiallinen tilanne selitti myös syrjintää: tahtomattaan ja aiheetta kodittomat evakkomatkalaiset leimautuivat Suomen historian vaikean vaiheen symboliksi. Jokaisella kertojalla on ollut omat keinonsa selvitä ja jaksaa. Lapsilla läheisten läsnäolo helpotti menetyksen aiheuttamaa tuskaa evakkomatkalla. Uutta kotiseutuaan lapset kesyttivät omakseen toiminnan kautta, leikkien, harrastusten, koulun ja työn muodossa. Aikuisuuden tärkeimmät selviytymistä tukevat tekijät ovat olleet yhteisöllisyys, perhe ja vahva luonne. Tutkimuksen tulokset olen tiivistänyt ja koonnut yhteen tyyppitarinan avulla. Tämän tarinan olen nimennyt evakkolapsen selviytymistarinaksi. Tutkimuksen tuloksista toivon olevan apua tänä päivänä Suomeen saapuvien pakolaislasten kanssa työskenneltäessä. Vaikka aineistoni evakkolasten ja tämän päivän maahanmuuttajien kokemukset sijoittuvat ajallisesti eri kontekstiin, ovat kokemukset yhteisiä. Keskeisimpinä lähteinä tutkimuksessa ovat olleet: - Furman, Ben (1997) Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus. - Granfelt, Riitta (1998) Kertomuksia naisten kodittomuudesta. - Heikkinen, Kaija ja Simola, Raisa (2003) Monenkirjava rasismi. - Levine, Peter A. (2008) Kun tiikeri herää. Trauma ja toipuminen. - Roos, J.P. (1987) Suomalainen elämä.
  • Marttila, Marja-Riitta (2009)
    Tutkimukseni kohteena on suomalaisten evakkolasten elämä talvi- ja jatkosodan vuosina 1939 1944. Sodissa Suomi menetti 13 prosenttia maa-alastaan Neuvostoliitolle, jonka seurauksena 11,6 prosenttia Suomen väestöstä joutui jättämään kotiseutunsa ja asettumaan asumaan muualle maahan. Kaikkiaan sota lähetti evakkotielle yli 400 000 ihmistä, joista suuri osa oli lapsia tai nuoria. Tästä huolimatta Suomen talvi- ja jatkosodan virallista historiaa on kirjoitettu aivan kuin lapsia ei olisi ollut olemassakaan. Tutkimukseni tarkoituksena on haastaa virallinen historiankirjoitus tuomalla esiin evakkolasten omakohtainen kokemustieto. Järjestin tutkimustani varten aineistonkeruun, jonka tuloksena sain 20 omaelämäkerrallista tarinaa. Tämä aineisto avasi minulle toisenlaisen kuvan sodan seurauksista. Se toi esiin sen, mitä evakkolapset ovat sota-aikana henkilökohtaisesti nähneet, kuulleet, kokeneet ja tunteneet. Aineistoni elämäntarinoista hain kodin pakkomenetykseen liittyviä tunteita, syitä syrjinnälle ja vaikenemiselle sekä keinoja näistä kokemuksista selviytymiseen. Tutkimukseni teoreettis-metodologinen lähtökohta ankkuroitui fenomenologisen filosofian periaatteeseen. Sitouduin elämäkertojen kirjoittajien näkökulmaan ja niihin merkityksiin, joita he tapahtumille ja teoille ovat antaneet. Lähestyin aineistoani maltillisen konstruktionismin kautta: sanat rakensivat minulle todellisuutta. Tutkimukseni eettinen tavoite on antaa ääni tutkimukseen osallistuville ihmiselle tuomalla esiin heidän tapansa antaa asioille merkityksiä. Siksi valitsin aineistoni metodologiseksi lähestymistavaksi tarinallisen otteen. Tutkimustulokset avautuivat koodauksen ja tematisoinnin keinoin. Kodin menetystä ja selviytymistä tarkastelin kahdessa eri kontekstissa: lapsuudessa ja aikuisuudessa. Koska lapsen elinpiiri oli huomattavasti rajatumpi kuin aikuisen, liitti lapsi kodin menetykseen erityisesti hänelle merkityksellisiä asioita: lelujen, lemmikkien, kodin pihapiirin ja siihen liittyvien leikkien jättämisen. Äkillinen lähtö kotoa synnytti ennen kaikkea pelon ja järkytyksen tunteita. Vasta myöhemmässä elämänkaaren vaiheessa kodin käsite laajeni koskemaan koko menetettyä kotiseutua ja myös tälle seudulle jäänyttä toimeentuloa. Tällöin kodin menetystä kuvaa parhaiten kodittomuuden ja juurettomuuden tunne, johon kytkeytyy vahva emotionaalinen lataus. Sota-aikaan liittyvä vaikeneminen osoittautui sekä tietoiseksi että pakotetuksi. Puhumattomuuden malli opittiin aikuisilta, joille vaikeneminen oli paitsi raskaiden kokemusten torjuntaa, myös tapa suojella lapsia. Lisäksi sodan jälkeisten arkirealiteettien järjestäminen vei aikaa puheelta. Vahvimmin vaikenemista tuki kuitenkin vallitseva historiallinen aika: sodasta ja sen aiheuttamista menetyksistä ei ollut sopivaa puhua. Evakoiden ja kantaväestön kohtaaminen ei aina sujunut ongelmitta. Aineistostani tulivat esiin erot kulttuurissa, luonteessa ja tavoissa. Paikallisen väestön evakoihin kohdistamat kielteiset tunteet kuvasivat vaikeutta tulla toimeen vierauden ja erilaisuuden kanssa. Vallinnut historiallinen tilanne selitti myös syrjintää: tahtomattaan ja aiheetta kodittomat evakkomatkalaiset leimautuivat Suomen historian vaikean vaiheen symboliksi. Jokaisella kertojalla on ollut omat keinonsa selvitä ja jaksaa. Lapsilla läheisten läsnäolo helpotti menetyksen aiheuttamaa tuskaa evakkomatkalla. Uutta kotiseutuaan lapset kesyttivät omakseen toiminnan kautta, leikkien, harrastusten, koulun ja työn muodossa. Aikuisuuden tärkeimmät selviytymistä tukevat tekijät ovat olleet yhteisöllisyys, perhe ja vahva luonne. Tutkimuksen tulokset olen tiivistänyt ja koonnut yhteen tyyppitarinan avulla. Tämän tarinan olen nimennyt evakkolapsen selviytymistarinaksi. Tutkimuksen tuloksista toivon olevan apua tänä päivänä Suomeen saapuvien pakolaislasten kanssa työskenneltäessä. Vaikka aineistoni evakkolasten ja tämän päivän maahanmuuttajien kokemukset sijoittuvat ajallisesti eri kontekstiin, ovat kokemukset yhteisiä. Keskeisimpinä lähteinä tutkimuksessa ovat olleet: Furman, Ben (1997) Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus. Granfelt, Riitta (1998) Kertomuksia naisten kodittomuudesta. Heikkinen, Kaija & Simola, Raisa (2003) Monenkirjava rasismi. Levine, Peter A. (2008) Kun tiikeri herää. Trauma ja toipuminen. Roos, J.P. (1987) Suomalainen elämä.
  • Leppänen, Anna (2011)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään DDR:n arkipäivän muistamista ja museoimista sekä DDR-nostalgiaa eli Ostalgieta. Tutkielmassa esitellään erilaisia näkökulmia muistin ja nostalgian muotoutumiseen ja pohditaan sitä, millä tavoin Saksan menneisyys ja historiapolitiikka ovat vaikuttaneet siihen, kuinka DDR:n menneisyyttä nykyään käsitellään. Työ perustuu Berliinissä, Saksassa huhti-heinäkuussa 2010 kerättyyn aineistoon, joka koostuu haastatteluista, vierailuista DDR:n arkipäivää käsitteleviin museoihin sekä verkkoaineistosta. DDR:n arkipäivää esittelevissä museoissa DDR:n materiaalinen menneisyys on pyritty säilyttämään, jotta muisti siitä ei katoaisi. Museoiden näyttelyt herättelevät ja ylläpitävät muistia sekä valistavat kävijöitä siitä, millaista tavallinen ja arkinen elämä DDR:ssä oli. Museot luovat korostetun ei-poliittisilla ja arkipäiväisillä näyttelyillä vastanarratiiveja viralliselle valtion DDR:stä ylläpitämälle suurnarratiiville, jossa DDR nähdään pelkkänä totalitaarisena diktatuurina ja sorron symbolina. Yhteisöpalvelu Facebookista löytyvässä keskusteluryhmä DDR Zonenkinderissä ihmiset jakavat omakohtaisia ja subjektiivisia muistojaan menneestä. Ryhmä luo vapaan ja avoimen foorumin jakaa muistoja, tuntea yhteisöllisyyttä ja koota kollektiivista muistia menneestä. Sekä DDR-museot että DDR Zonenkinder synnyttävät vaihtoehtoisia näkemyksiä DDR:n menneisyydestä, nämä ovat muussa keskustelussa ovat jääneet vähemmälle huomiolle. DDR:n kaaduttua 1989 ja vuotta myöhemmin Saksojen yhdistyttyä alkoi Saksassa kiivas keskustelu siitä, kuinka DDR:n menneisyyttä tulisi käsitellä. Saksa on toistaiseksi ainoa maa, jossa on yhden vuosisadan aikana järjestetty kaksi totuuskomissiota: ensimmäinen holokaustin ja toinen DDR:n kaatumisen jälkeen. Saksan kielessä on jopa kaksi sanaa, Vergangenheitsbeweltigung sekä Geschichtsaufarbeitung, jotka tarkoittavat menneisyyden käsittelyä tai sen työstämistä. Voi siis sanoa, että vaikean menneisyyden käsittely on saksalaisten erityisosaamista. Totuuskomissio, rajavartioiden oikeudenkäynnit, Stasin arkistojen läpikäyminen sekä DDR:n vertaaminen kolmanteen valtakuntaan saivat itäsaksalaiset tuntemaan itsensä toisen luokan kansalaisiksi, joilla ei ollut oikeutta omaan menneisyyteensä, mutta ei myöskään omaan tulevaisuuteensa. Itäsaksalaisista tuntui, ettei heidän elämänsä menneisyys näkynyt Länsi-Saksan hallinnoimassa historiankirjoituksessa. DDR:n nopea katoaminen niin poliittisena järjestelmänä kuin materiaalisena kulttuurina kiihdytti Ostalgien syntyä. Itäsaksalaisten vuosikymmeniä odottamat läntiset kulutushyödykkeet sekä vauraus ja hyvinvointi eivät saavuttaneetkaan itää siinä määrin ja yhtä nopeasti kuin siellä oli oletettu. Yhdistymisen aikaansaama euforia muuttui pian pettymykseksi, kun uuteen systeemin sopeutuminen ei onnistunut kivuttomasti. Analyysissa käytetään Daphne Berdahlin näkemystä Ostalgiesta keinona luoda vastanarratiiveja. Tämän lisäksi analyysissä tukeudutaan Paul Cooken näkemykseen Ostalgiesta Länsi-Saksan harjoittaman itäsaksalaisen kulttuurin ja historian kolonisaation vastustamisena. Tutkielmassa Ostalgie nähdään itäsaksalaisten vastarintana ja itsemääräämisoikeuden vaatimisena. Tutkielmassa tullaan myös siihen johtopäätökseen, että Ostalgiessa pohjimmiltaan kysymys on uuden järjestelmän ja länsimaisen kulttuurin hallitsemisesta ripauksella itäsaksalaista erityislaatuisuutta eikä niinkään menneisyyden haikailusta tai halusta palauttaa DDR valtiona tai poliittisena järjestelmänä. Ostalgien avulla itäsaksalaiset rakentavat uudenlaista identiteettiä uudessa systeemissä, mutta kuitenkin säilyttävät osan jotain vanhaa ja erityslaatuista.
  • Karlberg, Susann (Helsingin yliopisto, 2012)
    Mulibrey nanism (MUL; OMIM 253250) is an autosomal recessive disorder belonging to the Finnish disease heritage and currently classified as a peroxisomal disorder. MUL is characterized by intrauterine-onset growth restriction, typical dysmorphic features, restrictive perimyocardial heart disease, and severe insulin resistance. The causative gene, TRIM37, is located on chromosome 17q22-q23 and encodes for a peroxisomal protein (TRIM37) with ubiquitin E3-ligase activity, suggesting its role in proteasomal protein degradation. All 19 mutations identified to date, including 4 in Finnish patients, are likely to produce a non-functioning protein. For many decades, the clinical care and follow-up of Finnish MUL patients were based at the Children s Hospital in Helsinki, generating a unique clinical experience and data set for this patient group. In follow-up, it became evident that a substantial proportion of these patients developed hypogonadism, were infertile, and had an increased risk of developing tumors. Thus, the principal focus of this study was to characterize the hypogonadism and infertility associated with this disorder, and furthermore to define the tumors and tumor predisposition in MUL, both clinically and immunohistochemically. A total of 92 Finnish patients (0.7-77 years) were included in the study; 22 post pubertal females participated in the female hypogonadism study, and 28 male patients participated in the male hypogonadism study. All hospital records were evaluated, and physical, laboratory, and radiological examinations were performed according to clinical protocols. Biopsies (taken on clinical grounds) and autopsy samples were used for histological and immunohistochemical studies. In addition, 15 freshly frozen samples from sporadic ovarian fibrothecomas were analyzed for the role of TRIM37 in the development of these tumors. All MUL patients developed hypogonadism due to a primary gonadal defect and were either infertile or severely subfertile. Women demonstrated spontaneous puberty, incomplete breast development, and early irregularity of menstrual periods with subsequent ovarian failure. Their ovaries were hypoplastic and their uteri were small. The men also experienced spontaneous puberty with somewhat small testes characterized by varying degrees of degeneration and few mature germ cells. Semen samples showed either severe oligoasthenozoospermia or azoospermia. No spontaneous pregnancies had been conceived among the MUL patients. Four men had undergone infertility treatment, which in one case was successful, resulting in the delivery of a healthy child. The MUL patients displayed a high frequency of both benign and malignant tumors especially of endocrine origin. A total of 232 tumorous lesions in several different organs were discovered in the patient cohort. Histologically, the architecture of several organs was disturbed, indicating aberrant organogenesis. One of the most frequent tumors was ovarian fibrothecomas, which are fairly uncommon in the general population, found in 55% of the female patients. The study of inherited monogenic disorders has contributed substantially to our understanding of gene function and human disease. In MUL, mutations in TRIM37 lead to failure of sexual maturation in both females and males, and fertility is seriously compromised. In addition, the patients are at a very high risk for developing benign and malignant tumors in several different organs. This study suggests a role for TRIM37 protein in the cellular functions governing gametogenesis, gonadal function, and proliferation.
  • Karlberg, Niklas (Helsingin yliopisto, 2009)
    Background: Mulibrey nanism (MUL; Muscle-liver-brain-eye nanism; OMIM 253250) is an autosomal recessive growth disorder more prevalent in Finland than elsewhere in the world. Clinical characteristics include severe prenatal onset growth restriction, cardiopathy, multiple organ manifestations but no major neurological handicap. MUL is caused by mutations in the TRIM37 gene on chromosome 17q22-23, encoding a peroxisomal protein TRIM37 with ubiquitin E3-ligase activity. Nineteen different mutations have been detected, four of them present in the Finnish patients. Objective: This study aimed to characterize clinical and histopathological features of MUL in the national cohort of Finnish patients. Patients and methods: A total of 92 Finnish patients (age 0.7 to 77 years) participated in the clinical follow-up study. Patients hospital records and growth charts were reviewed. Physical, radiographic and laboratory examinations were performed according to a clinical protocol. Thirty patients (18 females) were treated with recombinant human GH for a median period of 5.7 years. Biopsies and autopsy samples were used for the histopathological and immunohistochemical analyses. Results: MUL patients were born small for gestational age (SGA) with immature craniofacial features after prenatal-onset growth restriction. They experienced a continuous deceleration in both height SDS and weight-for-height (WFH) postnatally. In infancy feeding difficulties and frequent pneumonias were common problems. At the time of diagnosis (median age 2.1 years) characteristic craniofacial, radiological and ocular features were the most constant findings. MUL patients showed a dramatic change in glucose metabolism with increasing age. While the children had low fasting glucose and insulin levels, 90% of the adults were insulin resistant, half had type 2 diabetes and an additional 42% showed impaired glucose tolerance (IGT). Seventy percent fulfilled the National Cholesterol Education Program (NCEP) Adult Treatment Panel III criteria for metabolic syndrome as adults. GH therapy improved pre-pubertal growth but had only minor impact on adult height (+5 cm). Interestingly, treated subjects were slimmer and had less frequent metabolic concerns as young adults. MUL patients displayed histologically a disturbed architecture with ectopic tissues and a high frequency of both benign and malignant tumours present in several internal organs. A total of 232 tumorous lesions were detected in our patient cohort. The majority of the tumours showed strong expression of endothelial cell marker CD34 as well as α-smooth muscle actin (α-SMA). Fifteen of the tumours were malignant and seven of them (five Wilms tumours) occurred in the kidney. Conclusions: MUL patients present a distinct postnatal growth pattern. Short-term response of GH treatment is substantial but the long-term impact remains modest. Although MUL patients form a distinct clinical and diagnostic entity, their clinical findings vary considerably from infancy to adulthood. While failure to thrive dominates early life, MUL adults develop metabolic syndrome and have a tendency for malignancies and vascular lesions in several organs. This speaks for a central role of TRIM37 in regulation of key cellular functions, such as proliferation, migration, angiogenesis and insulin signalling.
  • Antikainen, Elina (1989)
  • Suomalainen, Juha (Helsingin yliopisto, 2006)
    Due to the recent development in CCD technology aerial photography is now slowly changing from film to digital cameras. This new aspect in remote sensing allows and requires also new automated analysis methods. Basic research on reflectance properties of natural targets is needed so that computerized processes could be fully utilized. For this reason an instrument was developed at Finnish Geodetic Institute for measurement of multiangular reflectance of small remote sensing targets e.g. forest understorey or asphalt. Finnish Geodetic Institute Field Goniospectrometer (FiGIFiGo) is a portable device that is operated by 1 or 2 persons. It can be reassembled to a new location in 15 minutes and after that a target's multiangular reflectance can be measured in 10 - 30 minutes (with one illumination angle). FiGIFiGo has effective spectral range approximately from 400 nm to 2000 nm. The measurements can be made either outside with sunlight or in laboratory with 1000 W QTH light source. In this thesis FiGIFiGo is introduced and the theoretical basis of such reflectance measurements are discussed. A new method is introduced for extraction of subcomponent proportions from reflectance of a mixture sample, e.g. for retrieving proportion of lingonberry's reflectance in observation of lingonberry-lichen sample. This method was tested by conducting a series of measurements on reflectance properties of artificial samples. The component separation method yielded sound results and brought up interesting aspects in targets' reflectances. The method and the results still need to be verified with further studies, but the preliminary results imply that this method could be a valuable tool in analysis of such mixture samples.
  • Haapamäki, Ville (Helsingin yliopisto, 2004)