Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12763-12782 of 25286
  • Ahonen, Sanna (Helsingin yliopisto, 1997)
  • Käkelä, Milla Katariina (2004)
  • Simonen, Ulla (Helsingin yliopisto, 2014)
    Traditionally school reform studies have focused on the analysis of results and outcomes. In this study educational development work was examined from the point of view of institutional learning. The concept of institutional learning is focused around the idea of how the multiorganizational field develops and adapts to changes. Institutional learning is collaborative and it includes all hierarchy levels. In this study institutional learning was approached by examining what different parties learned in the development work based on local experiments. Additionally, the aim was to locate connections that support institutional learning in the field of basic education. The concept of institutional learning is based on the viewpoints of Reijo Miettinen. The theoretical framework for school reforms consists mainly of Michael Fullan’s reform theories and Martti Hellström’s viewpoints on pedagogical development. As a framework for this study is a reform initiative called “The development of intensified and special support”, which was carried out in years 2008-2012. The aim of this initiative was to implement a new strategy for special needs education in municipalities. The data consisted of eight interviews of representatives from school, municipality, state and scientific levels. The interviewees were two teachers, one vice head teacher and one principal, one municipal project coordinator and one municipal education planner, one researcher and one representative of National Board of Education. On municipal level the study was conducted in two elementary schools in Vantaa. The study was conducted using qualitative methods and analysed with content analysis method. Based on the results, learning occurred in four following dimensions: 1)Attitudes and motivation, 2) Co-operation and interaction, 3) Adapting of new practices and 4) Learning of concepts. There was some variation within the hierarchy levels. The dimension of attitudes and motivation was mostly represented on school level. According to the results, many of the learned matters also support future development work. Furthermore, as a second result, four social forms of institutional learning were located. These forms of connections were rather informal and non-organized. An example of such connection was a network where pilot schools are used as partners in a teacher internship program of special teacher education. This study suggests that informal connections should be more systemically examined in order to support the development of the whole institution.
  • Korhonen, Elina (2012)
    Pro gradu -tutkielman tavoitteena on tarkastella Nobelin rauhanpalkintopuheissa esiintyviä käsityksiä rauhasta. Nobelin rauhanpalkintoa pidetään maailman arvostetuimpana rauhanpalkintona, ja se on myönnetty vuodesta 1901 lähtien 92 kertaa 124 palkinnonsaajalle. Tutkielmassa etsitään vastauksia siihen, mitä rauha on, onko se saavutettavissa, ja jos on, niin miten, kymmenen vanhimman ja kymmenen tuoreimman Nobelin rauhanpalkintopuheen mukaan. Palkintopuheista ja puheiden rauhankäsityksistä on varsin vähän aiempaa tutkimusta. Sekin vähäinen tutkimus, joka on olemassa, käsittelee useimmiten palkinnon historiallista kehitystä tai norjalaisen Nobel-komitean päätöksentekoprosessia. Tutkielman teoreettisena lähestymistapana on sosiaalinen konstruktivismi, jonka mukaan todellisuus on sosiaalisesti rakennettua. Tämän lähestymistavan mukaan Nobel-palkitut paitsi kuvaavat, myös rakentavat rauhankäsitystä puheissaan ja jakavat sitä julkisella globaalilla foorumilla. Tutkimusmenetelmänä käytetään aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimustulosten mukaan sekä 1900-luvun alun että 2000-luvun alun puheissa esiintyy sekä negatiivista että positiivista rauhankäsitystä. 1900-luvun alun puheissa korostuu käsitys rauhasta järjestyksenä, kun taas 2000-luvun alun puheissa painottuu rauha inhimillisenä turvallisuutena. Kummankin aikakauden puheissa esiintyy jonkin verran myös käsitystä rauhasta oikeudenmukaisuutena. Tuloksissa sota ja rauha ilmenevät ristiriitaisina ilmiöinä, jotka eivät sulje toisiaan pois: sota voi sisältää yhteistyön elementtejä, ja rauha voi sisältää väkivaltaa. Huolimatta siitä, että nobelistit tunnustavat sodan olevan puhehetken maailmassa läsnä, he ovat vakuuttuneita siitä, että rauha on saavutettavissa. Vaikka rauhanomaiset keinot rauhan saavuttamiseksi korostuvat kaikissa puheissa, kiinnostavaa on se, että 1900-luvun alun puheissa ja Obaman vuoden 2009 puheessa myös sota nähdään joissakin tilanteissa keinona saavuttaa rauha. Uusissa Nobel-puheissa korostetaan kansalaisten ja naisten osallistumista rauhantyöhön. 2000-luvun alun Nobelpuheissa keinot rauhaan ovat muutoinkin monimuotoisempia kuin 1900-luvun alun puheissa sisältäen muun muassa taloudellisen kehityksen, demokratian ja ihmisoikeuksien sekä ympäristön hyvinvoinnin edistämisen. Niissä korostuu kosmopolitanistinen lähestymistapa rauhaan. Niissä painotetaan ihmisten kuulumista samaan maailmanyhteisöön, aktiivista toimijuutta, yhteisiä tavoitteita ja rauhanpyrkimyksiä sekä kollektiivista päätöksentekoa ja universaaleja ihmisoikeuksia. Sen sijaan 1900-luvun alun Nobel-puheissa rauha nähdään nimenomaan valtioiden välisenä asiana, ei niinkään maailmankansalaisuuteen perustuvana kosmopolitanistisena ilmiönä. Voidaan todeta, että rauha on moniulotteinen ja ristiriitainen ilmiö, Nobel-palkinnon historian aikana rauhankäsitys on sisällöltään laajentunut ja että nobelistit ovat omalta osaltaan palkintopuheissaan rakentaneet rauhan sosiaalista todellisuutta.
  • Savolainen, Päivi (2007)
    Tutkielmassani selvitän Ruoholahden sekatalojen asukkaiden mielipiteitä sekataloista ja Ruoholahden alueesta. Helsingin kaupunki on sekataloissa tietoisesti sekoittanut omistus- ja vuokra-asuntoja saman taloyhtiön sisällä ja pyrkinyt näin torjumaan segregaatiota eli epätoivottua alueellista eriytymistä. Sekatalojen rakentamisella on pyritty perinteiseen kantakaupunkimaiseen asumiseen, jossa eri hallintamuotoiset asunnot sijaitsevat samassa talossa luoden edellytykset sosiaalisesti sekoittuneelle väestörakenteelle. Tutkimusongelmani on selvittää, tietävätkö sekatalojen asukkaat asuvansa eri hallintamuotoja sisältävissä taloyhtiöissä. Toinen tutkimuskysymykseni on, suhtautuvatko sekatalojen asukkaat taloyhtiöidensä omistus- ja vuokra-asukkaisiin eri tavoin. Vertaan myös tutkimustuloksiani Pekka Vehviläisen sekatalojen asukkaille vuonna 1992 tekemään tutkimukseen Toivottavasti unelmistamme tulee totta! sekä Vehviläisen vuoden 1996 tutkimukseen "Kylläpä meitä nyt lykästi". Selvitän tutkimuksessani, ovatko sekatalojen asukkaiden mielipiteet sekataloista ja Ruoholahdesta Vehviläisen tutkimusten jälkeen muuttuneet. Tutkimusaineistoni koostuu yhdestätoista sekatalojen omistus- ja vuokra-asukkaille huhtikuun ja marraskuun 2005 välillä tekemästäni haastattelusta. Tutkimusmenetelmäni ovat olleet kvalitatiivisia. Olen käyttänyt teemahaastatteluja sekatalojen asukkaiden mielipiteiden selvittämiseksi. Haastattelujen analyysissani olen noudattanut teemahaastattelurunkooni pohjautuvaa teemoittelua. Tutkimusaineistoni teoreettiseen analyysiin olen käyttänyt asuntojen hallintamuodoista, segregaatiosta ja sekoittavasta asuntopolitiikasta kaupunkitutkimuksessa käytyä keskustelua. Tutkimukseni perusteella sekatalojen asukkaat ovat enimmäkseen erittäin tietoisia sekä siitä että he asuvat sekataloissa että siitä, ketkä heidän naapureistaan ovat omistus- ja ketkä vuokra-asukkaita. Asukkaat ottivat hallintamuotojen sekoittamisen haastatteluiden aikana puheeksi omasta aloitteestaan ja etenkin sekatalojen vuokra-asukkaat käyttivät myös aktiivisesti nimitystä sekatalo. Sekatalojen hallintamuodot näyttäisivät vaikuttavat asukkaiden arkielämässä etenkin siten, että vuokra-asukkaat eivät osallistu yhtä aktiivisesti taloyhtiöiden tapahtumiin kuin omistusasukkaat, eivätkä koe omaavansa sekataloissa riittävästi vaikutusvaltaa taloyhtiöiden asioihin. Omistusasukkaat puolestaan syyllistävät herkemmin vuokra-asukkaita taloyhtiön siisteysongelmista, sillä vuokralla asujat koetaan vähemmän sitoutuneina taloyhtiön kunnossapitoon. Tutkimukseni perusteella sekatalojen asukkaiden mielipide on Vehviläisen 1990-luvulla tekemien tutkimuksien jälkeen muuttunut entistä ristiriitaisempaan suuntaan. Vaikka sekatalojen asukkaat ovat edelleen jokseenkin tyytyväisiä Ruoholahden alueeseen, niin Ruoholahden imago ja alueen tulevaisuus jakavat mielipiteitä aiempaa enemmän. Vehviläisen tutkimuksessa vuosina 1995-1996 alueen imago oli nousussa ja Ruoholahden tulevaisuus näytti myönteiseltä. Omassa tutkimuksessani haastateltavani antoivat entistä enemmän myös negatiivisia kommentteja alueen imagosta ja tulevaisuudesta. Myös sekatalojen osalta asukkaiden mielipiteet näyttäisivät olevan kärjistymässä. Haastattelemani omistus- ja vuokra-asukkaat suhtautuivat sekataloihin melko samalla tavoin, siten että molemmissa hallintamuodoissa löytyi lähes yhtä paljon sekatalojen kannattajia ja vastustajia. Toiset asukkaat ovat erittäin tyytyväisiä elämäänsä sekataloissa ja suhtautuvat positiivisesti eri hallintamuotojen sekoittamiseen, toiset asuisivat mieluummin puhtaassa omistus- tai vuokratalossa.
  • Mustonen, Harri (1997)
  • Taajamo, Minttu (2015)
    Tyypin 1 diabetes lapsilla ja nuorilla on Suomessa yleisempää kuin missään muualla maailmassa, ja diabeetikoiden määrä lisääntyy koko ajan. Joka vuosi noin 600 suomalaisella alle 15-vuotiaalla lapsella todetaan tyypin 1 diabetes. Tällä hetkellä Suomessa on noin 40 000 tyypin 1 diabeetikkoa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin tyypin 1 diabetesnuorten matkaa koulunpenkiltä työelämään, ja etsittiin vastausta siihen, kuinka sairaus näyttäytyy tyypin 1 diabetesta sairastavien nuorten elämässä aikuisuuden kynnyksellä. Tutkimuksessa yhdistettiin haastatteluaineistoa ja Itä-Suomen yliopiston Tyypin 1 diabetesta sairastava työelämässä -hankkeen keräämää kyselyaineistoa. Haastatteluaineisto koostui kymmenen 13–24-vuotiaan diabeetikon teemahaastattelusta. Itä-Suomen yliopistolta saadusta kyselyaineistosta on ollut käytössä tämän tutkimuksen aihealueisiin liittyvät 18–24-vuotiaiden nuorten vastaukset. Kyselytutkimuksen vastausprosentti oli 51 %. Haastatteluaineistoa analysoitiin sisällönanalyysin menetelmin, kun taas kyselyaineistoa tutkittiin ristiintaulukoinnin, khiin neliö -testin ja logistisen regressioanalyysin avulla. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu katsauksesta elämänkulun tutkimukseen ja yhteiskunnalliseen vammais- ja pitkäaikaissairaustutkimukseen. Tutkimuksessa korostuu, kuinka kokonaisvaltainen ja monien ristiriitojen sairaus diabetes on. Diabetes tunkeutuu elämän kaikille osa-alueille, ja se on otettava huomioon lähes kaikessa, mitä nuoret tekevät. Ristiriitaisuus nousee esiin nuorten suhtautumisessa sairauteensa, joka vaihtelee eri tilanteissa ja ympäristöissä, sekä erilaisissa vastakkaisuuksissa, kuten salailu ja avoimuus, varautuminen ja spontaanisuus, avuttomuus ja toimijuus, joita nuorten elämä on täynnä. Diabetesnuorten suuri haaste on tasapainotella näiden ristiriitojen välillä – muiden nuoruuteen liittyvien haasteiden lisäksi. Nuoruus on aikaa, jolloin tulee tehdä tärkeitä päätöksiä muun muassa koulutuksen, ammatin ja itsenäistymisen kannalta. Moni näistä päätöksistä tulee ohjaamaan nuorten koulutus- ja työuria sekä myöhemmin määrittämään heidän elämänkulkujaan. Diabetesnuoret ovat hyvin tietoisia tästä, ja he kokevatkin koulutus- ja ammatinvalinnan haastavaksi. Yhtenä lisähaasteena nousi esiin diabeteksen huomioonottavan ammatinvalinnanohjauksen vähäisyys. Koulutusvalintoja tehdessä etenkin nuoren omat kiinnostuksen kohteet, vahvuudet ja heikkoudet, tutut ammatit ja työllistymisen, ovat tärkeitä. 18 prosenttia nuorista kertoi diabetekseen vaikuttaneen heidän ammatinvalintaansa. Diabetesnuoret uskovat pärjäävänsä työelämässä hyvin, ja jatkavansa työelämässä normaaliin eläkeikään saakka. Jopa 73 prosenttia diabetesnuorista kertoo kuitenkin olevansa huolissaan tulevaisuudesta diabeteksen vuoksi. Nuorten on vaikea puhua näistä huolista. Tutkimuksen mukaan nuoret kokevat, että he ovat pärjänneet elämässä hyvin sairaudesta huolimatta. Diabeteksen kanssa tasapainoileminen on raskasta, ja nuoret kaipaavat laajaa verkostoa ympärilleen, johon tarvittaessa tukeutua. Sairauden tuomat rajoitukset nuorten elämään ovat verrattain vähäisiä, mutta merkityksellisiä. Nuorille tulee antaa mahdollisuus puhua huolistaan, eikä niitä tule vähätellä.
  • Latvala, Aila (1999)
    Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on käsite, jonka tutkimisessa ongelmat liittyvät kolmelle alueelle: oikeudenmukaisuuteen, hyvinvointivaltioon ja vapauteen. Tässä tutkimuksessa selvitetään ensinnäkin sitä, mitä oikeudenmukaisuudella tarkoitetaan. Tämä on tärkeää, koska sosiaalinen oikeudenmukaisuus on yksi oikeudenmukaisuuden alalaji. Oikeudenmukaisuuden teorioita on tutkittu paljon, mutta sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tutkiminen oikeudenmukaisuuden alalajina on jäänyt vähemmälle huomiolle. Resurssien oikeudenmukainen jako hyvinvointivaltiossa on toinen sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvä tutkimusongelma. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion oikeudenmukaisuuskäsitysten tarkastelu antaa pohjan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tutkimiselle. Hyvinvointivaltiossa sosiaaliturvaa pidetään yllä korkean verotuksen avulla ja tämä johtaa kysymään verotuksen oikeutusta. Ovatko veronmaksajat toisten ihmisten auttajia vai velvollisuuden tekijöitä? Maksavatko he veronsa vapaaehtoisesti vai pakon edessä ja odottavatko ihmiset saavansa vastavuoroisesti etuja veroja maksaessaan? Ongelmana voidaan pitää myös sitä, että hyvinvointivaltiossa on aina niitä ihmisiä, joista on pidettävä huolta sen vuoksi, että heillä itsellään ei ole voimavaroja siihen. Oikeudenmukaisen jakoperustelun luomiseen on tarjolla monia erilaisia vaihtoehtoja. David Miller esittää teoksessaan Social Justice mallin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden jakoperusteista kolmen kriteerin: oikeuksien, ansioiden ja tarpeiden mukaan. Jokainen kriteeri nostaa esiin ongelmia ja ristiriitaisuuksia, jotka ovat sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tutkimisessa keskeisiä. Vapauden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden välinen suhde on kolmas tähän tutkimukseen liittyvistä keskeisistä teemoista. Tutkimusongelmia ovat ne vapauden rajoitteet, joita yksittäiset ihmiset joutuvat kohtaamaan, kun positiivisia oikeuksia on luotu ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta pyritään toteuttamaan resurssien jaossa. Vapauden rajoja joudutaan pohtimaan myös positiivisten ja negatiivisten vapauksien yhteydessä. Miten laajalle positiivisia oikeuksia voidaan ulottaa ilman, että joudutaan sellaiselle alueelle, joka rajoittaa joidenkin ihmisten vapauksia? John Stuart Mill, jota pidetään nykyaikaisen sosiaalisen liberalismin isänä, on nostanut esiin monia yksilön vapauteen liittyviä ongelma-alueita. Yhteiskunnallisen vallan luonne ja sen yksittäisille ihmisille asettamat rajat ovat sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tutkimisessa merkittäviä aiheita. Voiko yhteiskunta käyttää valtaansa yksilön yli ja rajoittaa näin hänen vapauttaan? Liberalismin suhde vahvaan valtioon ja positiivisten oikeuksien laajentamiseen on varovainen ja libertarismin kielteinen. Hyvinvointivaltio ja vapauden arvoja voimakkaasti puolustava liberalismi antavat kaksi erilaista näkökulmaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ongelmien tarkasteluun. Yksilöt elävät elämäänsä siinä kehässä, jonka aita koostuu oikeuksien ja velvollisuuksien pylväistä ja jonka veräjät avautuvat vapauteen kunkin ihmisen kohdalla eri tavalla.
  • Peltola, Ulla (1990)
  • Tanhuanpää, Kerttu (2012)
    Vaikka yrityksen yhteiskuntavastuusta keskustellaan laajasti niin liike-elämän kuin talous- ja yhteiskuntatieteidenkin piireissä, ei yhteiskuntavastuun käsitteelle ole muodostunut yleisesti hyväksyttyä kaiken kattavaa määritelmää. Pro gradu -tutkielmani perusajatuksena on ymmärtää yrityksen yhteiskuntavastuu sosiaalisesti konstruoituna eli ihmisten välisen vuorovaikutuksen kautta rakentuvana ilmiönä. Tutkielman tavoitteena on osallistua keskusteluun siitä, mitä yrityksen yhteiskuntavastuulla tarkoitetaan ja miten sen merkitykset rakentuvat yrityksen ja sen sidosryhmien välisessä vuorovaikutuksessa. Siinä tarkastellaan tutkimuskirjallisuutta aineistona käyttäen yrityksen yhteiskuntavastuun käsitteen kehittymistä ja sitä, minkälaisia määrittelyjä ja merkityksiä sille on käsitteen historian aikana annettu erityisesti suomalaisen metsäteollisuuden historiallisessa kontekstissa. Analyysiä syvennetään tapausesimerkin kautta tarkastelemalla sitä, miten yrityksen yhteiskuntavastuun merkitykset rakentuvat Stora Enson Kemijärven sellutehtaan lopettamisen yhteydessä eri osapuolten eli Stora Enson, useita sidosryhmiä koonneen Kemijärven massaliikkeen sekä kansanedustajien lausunnoissa syksyllä 2007 ja keväällä 2008. Aineistona käytetään Stora Enson ja Kemijärven massaliikkeen aihetta koskevia lehdistötiedotteita sekä valtiopäiväpöytäkirjoja kyseiseltä ajalta. Tarkastelun metodologisena viitekehyksenä käytetään diskurssianalyyttistä lähestymistapaa puheen ja tekstien analysointiin. Diskurssien analysoinnin teoreettisena viitekehyksenä käytetään Tuomo Takalan tekemää jakoa kolmeen yrityksen yhteiskuntavastuun ideologiaan, joita ovat omistajalähtöinen, sidosryhmälähtöinen ja laajan sosiaalisen vastuun ideologia. Analyysin perusteella todetaan, että yritysten tapa ottaa vastuuta on kehittynyt muiden yhteiskunnallisten ja liike-elämän muutosten mukana. Yritykset ovat yleisesti ja suomalaisessa metsäteollisuudessa alkaneet kiinnittää huomiota toimintansa vastuullisuuteen ja siihen minkälaista tämän vastuunoton tulisi olla sitä mukaan, kun niiden sidosryhmät ovat sitä vaatineet. Yrityksen yhteiskuntavastuusta käytävä keskustelu on ollut määrittelykamppailua, jossa jokaisella on ollut omat tavoitteensa. Yritykset ovat pyrkineet oikeuttamaan toimintaansa sopeutumalla sidosryhmien vaatimuksiin. Samalla on kuitenkin pidetty tiukasti kiinni yrityksen omasta edusta ja yrityksen päätehtävästä eli taloudellisen voiton tavoittelusta. Tapausesimerkin analyysissä osapuolten kannanotoista nostetaan esiin erilaisia yhteiskuntavastuun diskursseja, joita ovat uhrausdiskurssi, diskurssi vastuusta irtisanottaville työntekijöille, epäluotettavuuden ja epäpätevyyden, kestävän kehityksen, hyvin käyttäytyvän omistajan ja taloudellisen järjettömyyden diskurssit sekä metsäfundamentalismin metadiskurssi. Norman Fairclough:n kriittisen diskurssianalyysin avulla tullaan siihen tulokseen, että omistajalähtöinen näkemys saavuttaa keskustelussa dominoivan merkityskokonaisuuden aseman. Sen ideologia vastuun ensisijaisuudesta yrityksen osakkeenomistajille taloudellisen voiton tekemisen muodossa on koko keskustelun lähtökohtana ja eräänlaisena itsestäänselvyytenä, jota keskusteluun osallistutujat eivät kyseenalaista. Myös yrityksen ja yhteiskunnan sidoksen merkitystä korostava sidosryhmälähtöinen näkemys on keskustelussa kuitenkin voimakas ja haastaa omistajalähtöisen näkemyksen dominanssia. Tämän vuoksi omistajalähtöinen näkemys ei lopulta saavuta vuoropuhelussa asemaa ainoana luonnollisena ja puhtaan legitiiminä ideologisena vaihtoehtona. Tutkielman keskeisenä päätelmänä on, että vaikka yrityksen yhteiskuntavastuun merkitys on määrittynyt pitkälti vuoropuheluna sidosryhmien kanssa, ovat yritykset usein itse muodostaneet sen kielen ja määritelleet ne merkityskokonaisuudet, joilla yrityksen yhteiskuntavastuusta on puhuttu. Näin ollen myös yritysten vastuunoton todellisuuden arvioidaan muodostuneen pitkälti yrityksen omista lähtökohdista. Koska myös sidosryhmien vaatimuksiin on usein vastattu, ei sidosryhmien peräänkuuluttamien yrityksen yhteiskuntavastuun määritelmien voida siten katsoa olleen todellisuuden rakentumisen kannalta kuitenkaan täysin merkityksettömiä.
  • Kalliomaa, Milla (Helsingin yliopisto, 2012)
    Bullying among young children in daycare rose into discussion in 2010. A study of the subject stated that this phenomenon was investigated in Finland very little so far. Taking deeper look into the bullying and its prevention has expanded in these days to all growing environments of children and youth. The goal of this Master´s thesis was to investigate 3-7 year old children´s reaction into bullying situations and to observe this subject from perspective of children´s agency and peer interaction. Children´s strategies in bullying situation are examined accociated with children´s age, gender, academic, social and emotional skills as well as the quality of the learning environment. Material of this study is collected in Children´s agentive perception uncovered multilateral research project (Reunamo, Hytönen, Nurmilaakso and Alijoki 2010). Material used in this study concern some parts of the unprocessed material of the research project. Material was collected in all together 313 municipal daycare units in the Metropolitan area Helsinki between January and June 2010 from randomly picked units. All together 892 3-7 years old children participated in the research project. Research methods used were interviews and observation of children and evaluation of children´s skills and learning environment made by teachers. Statistical material was processed with quantitative methods and by using spss program.Children´s strategies in bullying situation were studied with an interview by asking the children what would they do in a situation where another child comes and tease them. Most common strategy among children in bullying situations was involved and negotiating (69%) strategy looking for change into the situation. Thereby two thirds of children end up commonly adult supported strategy. Second common strategy was withdrawing reaction (16,6%) while uncertain (7%) and dominant reaction (5,5%) were more rare. Adaptable or following strategy, which is common in other situations among children in daycare, was in bullying situations very rare (1,7%). Strategies are strongly connected with children´s age. Children who had uncertain attitude in bullying situation turned out to accumulate different kinds of challenges related to development and learning. Involved and negotiating strategies increase and other strategies decrease with the years. The learning environments quality and atmosphere were connected to the strategies. Strong social cohesion and joint responsibility emphasized in daycare groups as well as small groups as an educational setting decreased uncertain attitudes in bullying situation. Also common projects and children´s participation in planning activities made the uncertain attitude in bullying situation decrease. The difference found between uncertain group and the other groups concerning quality of learning environment was statistically very significant.
  • Huotari, Maarit (2013)
    Tutkielmani käsittelee mitättömyyden ja loukkauksen suhdetta eurooppalaisessa rajat ylittävässä patenttioikeudenkäynnissä. Mitättömyys ja loukkaus ovat patenttiasioissa kiinteässä yhteydessä toisiinsa: loukkausta ei ole, mikäli patentti todetaan mitättömäksi, ja vastaajan yleisin puolustus on mitättömyysväite. Tarkoitus on ollut tarkastella tätä suhdetta nimenomaan eurooppalaisessa kontekstissa. Yhteiseen hakemusmenettelyyn perustuvat eurooppapatentit, osin harmonisoitu oikeus ja sisämarkkinat tekevät rajat ylittävistä oikeudenkäynneistä yleisiä, ja kantajan intressissä on usein ollut keskittää useita kanteita samaan tuomioistuimeen. Bryssel I -asetus sääntelee kansainvälistä toimivaltaa EU-maissa, ja tutkielman toimivaltaa käsittelevät osat perustuvat pitkälti asetuksen tulkintaan ja sitä koskevaan Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön. Mitättömyyden ja loukkauksen suhteessa tärkeä ohjenuora on unionin tuomioistuimen ratkaisu asiassa C-4/03 Gesellschaft für Antriebstechnik mbH & Co. KG v. Lamellen und Kupplungsbau Beteiligungs KG, 13.7.2006, Kok. 2006, I-06509 (GAT v. LuK). Siinä tuomioistuin linjasi, että patentin rekisteröintivaltiolla on yksinomainen toimivalta mitättömyyttä koskevassa asiassa aina, kun patentin pätevyys kyseenalaistetaan. Tämä voi tapahtua myös loukkausasiassa sekä mitättömyyttä koskevalla vastakanteella että puhtaalla mitättömyysväitteellä. Aiemmin kansallisissa tuomioistuimissa on noudatettu erilaisia tulkintoja, ja laajalti on esimerkiksi katsottu, että tuomioistuimella olisi loukkausasiassa mahdollisuus ottaa kantaa mitättömyyteen inter partes. Tämä vaihtoehto on nyt poissuljettu. Uudessa tilanteessa kansalliset tuomioistuimet voivat edelleen käsitellä useitakin loukkausasioita vastaajan kotipaikassa tai suojavaltiossa, mutta mitättömyysväite pirstaloi prosessin. Pääasiallisesti loukkausasian käsittely tulisi keskeyttää, kunnes erilliset kumoamiskanteet on käsitelty eri rekisterivaltioissa, mutta erilaiset GAT v. LuK -ratkaisun tulkinnat tekevät prosessin kulun ennustamisesta vaikeaa. Osa tuomioistuimista voi myös kieltäytyä käsittelemästä itse loukkausasiaa. Toimivallan lisäksi tutkielmassa on tarkasteltu mitättömyyden vaikutusta pääasian ratkaisuun ja väliaikaisiin kieltoihin. Suurimmassa osassa EU-maita loukkaus ja mitättömyys käsitellään yhdessä, jolloin niiden vuorovaikutus tapahtuu luonnollisesti ratkaisuharkinnassa. Esimerkiksi Saksassa käsittely on kuitenkin hajautettu eri tuomioistuimiin ja hajauttamisen mahdollisuus on annettu myös uudessa yhdistetyssä patenttituomioistuimessa. Tällöin vaihtoehtona on loukkausasian käsittelyn keskeyttäminen tai loppuun saattaminen sillä riskillä, että patentti myöhemmin kumotaan. Punninta muistuttaa tuomioistuimien suhtautumista EPO:n väitemenettelyyn. Väliaikaisten toimien on katsottu kompensoivan unionin tuomioistuimen viimeaikaista tiukentunutta linjaa suhteessa rajat ylittäviin patenttioikeudenkäynteihin. Käsitykset siitä, milloin tuomioistuin voi määrätä rajat ylittävän väliaikaisen kiellon, vaihtelevat kuitenkin sekä oikeuskirjallisuudessa että tuomioistuimissa. Eri jäsenvaltioissa suhtaudutaan myös eri tavoin mitättömyysväitteen painoarvoon väliaikaista kieltoa myönnettäessä. Se, antaako tuomioistuin painoarvoa esimerkiksi vireillä olevalle kumoamiskanteelle, voi vaikuttaa ratkaisevasti tuomioistuimen valintaan.
  • Mäkelä, Emma (Helsingin yliopisto, 2014)
    The study was conducted in 2013 and consists of diaries and interviews. A total of nine informants kept a diary for 12 months, in which they wrote all clothing and footwear purchases, prices, places of the purchase and the reasons of the purchase. Afterwards informants were interviewed by a stimulated recall method with help of diaries. The data of this study consists of informants’ diaries and one-to-one interviews. Informants’ purchases are presented in a tabular form by numbers of purchased pieces, separating impulse, demand-driven and discount purchases. The purpose of the diaries in this study was to find out what was purchased during one year, why and how much informants used money to buy clothing, and finally compare the results with similar studies of Statistics Finland. The most interesting finding was the average price of clothing, which varied between informants quite a lot. Informants made more impulse than demand-driven purchases, but most of the purchases were made on discount. Informants left unrecognized, whether the reason of a purchase was impulse or demand-driven if the product was on discount. However, with the notes of the diaries one can conclude that the discount purchases were often impulse purchases, which increases the percentage of impulse buying much larger. The aim of the interviews was to find out what is the criteria for successful purchase and how would a piece of clothing domesticate well. A transaction is an interesting subject of research, because buying combines both need and feeling. Purchase gives a short-term positive emotional feeling, which doesn’t effect on the domestication of clothing. Product affection varies with personalities. Some appreciate the appearance of clothing and it is the most important criteria of buying. Others appreciate the quality or comfort. In this study, ease, versatility and quality were the most important factors increasing product affection.
  • Joutseno, Jutta (2002)
  • Myyrä, Marjo (Helsingin yliopisto, 2015)
    Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa valittiin arkkipiispa vuonna 2010. Arkkipiispanvaali näkyi ensimmäistä kertaa poikkeuksellisen laajasti eri viestintävälineissä, ja vaalikampanjointia tapahtui ensimmäistä kertaa myös sosiaalisessa mediassa. Kaksivaiheisen arkkipiispanvaalin toiselle kierrokselle pääsivät ehdokkaat Kari Mäkinen ja Miikka Ruokanen, joista Mäkinen valittiin arkkipiispaksi. Molemmat toisen kierroksen ehdokkaat olivat helmi-maaliskuussa 2010 nuorille suunnatussa IRC-Galleriassa kirkon nuorisotyön yhteisön chateissa vieraina. Ilmiö on poikkeuksellinen, sillä arkkipiispaa ei valita kansanvaalilla. Nuorisotyön chatit oli tarkoitettu rippikouluun meneville tai sen jo käyneille nuorille. Tässä pro gradu -tutkielmassani tutkin, mistä IRC-Gallerian chateissa puhuttiin Mäkisen ja Ruokasen vierailuilla. Vastaan tutkimustehtävääni seuraavilla kysymyksillä: Mitä teemoja chateissa käsiteltiin? Mitä arkkipiispaehdokkailta kysyttiin ja miten he vastasivat? Lisäksi selvitän, mistä koko ilmiössä, kirkon menemisessä sosiaaliseen mediaan, on kyse. Aineistonani on chattien keskustelutilastot. Analysoin aineistoani kvalitatiivisella aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Analyysilla aineistostani nousi kolme teemaa, joista keskusteltiin: uskonto ja kirkko, eettiset kysymykset ja opiskelu, työ ja talous. Chateissa puhutut aiheet liittyivät nuorten elämään tai olivat ajankohtaisia yleisiä keskustelunaiheita. Nuoret pohtivat ehdokkaiden kanssa muun muassa homoseksuaalien oikeutta avioliittoon, Raamatun lukemista, rippikoulun isosena toimimista, arkkipiispan työnkuvaa ja kehitysyhteistyötä. Medioituminen tarkoittaa median merkityksen kasvamista ihmisten elämässä ja median toimintalogiikan muuttumista poliittisen toiminnan määrääjäksi. Chatissa medioituminen näkyi niin, että nuoret olivat havainneet ehdokkaat muualla mediassa, kuten NYT-liitteessä. He muistivat ehdokkaan avioerot, mutta arkkipiispan työnkuva oli heille vieras. Medioituminen tuo julkisuuden henkilöt tavallisten ihmisten lähelle, ja se tuo arkkipiispaehdokkaan samaan chattiin nuoren kanssa.
  • Nevalainen, Nina (2004)
    Tutkielmani tavoitteena on selvittää miten naiset määrittelevät vahvuutta: millaisia ominaisuuksia vahvassa ihmisessä on, miten vahvuus ilmenee ja missä tilanteissa vahvuutta tunnetaan. Käsitän vahvuuden ja vallan kuuluvan yhteen, joten olen myös kiinnostunut naisten vallantunteen kokemuksista. Lisäksi katson, että vahvuus ja heikkous eivät ole toisiaan poissulkevia ilmiöitä, joten tarkastelen myös miten vahvuus ja heikkous suhteutuvat toisiinsa. Naisten kasvamista vahvoiksi - valtaistumista - voidaan tukea valtaistavan sosiaalityön menetelmillä, ja tämän takia käyn yhdessä luvussa läpi kyseisen työskentelyotteen periaatteita. Teoreettista taustaa identiteetin ja minäkuvan rakentumiselle olen hakenut sosiaalipsykologian ja sosiaalikonstruktionismin piiristä. Aiheenvalintani takana oli tahto saada naisia reflektoimaan identiteettinsä myönteisiä puolia ja havainnoimaan itsessään piilevää vahvuutta. Aineistonani toimi 24 kirjoitusta, jotka keräsin Internetiin laitetulla kirjoituspyynnöllä. Analysoin aineiston temaattisen sisällönanalyysin periaatteiden mukaisesti, mutta analyysiprosessia inspiroi myös narratiivinen tutkimusperinne. Tutkimustuloksiksi muodostui vahvuuden määrittelyn suhteen kuusi pääluokkaa. Vahvuus nähtiin uskalluksena asettaa itselleen ja elämälleen tavoitteita sekä rohkeutena toteuttaa persoonallisuuttaan ja ylipäätään itse määriteltyä elämää. Vahvaa ihmistä nähtiin kykeneväisenä hyväksymään itsensä puutteista ja heikkoudesta huolimatta. Periksiantamattomuutta ja vastoinkäymisistä viisastumista katkeroitumisen sijaan pidettiin myös osoituksina vahvuudesta ja ihmisenä kasvamisesta. Vahvuuteen katsottiin myös olennaisesti kuuluvan hyvä itsetunto, itsenäisyys sekä kyky elämänhallintaan. Merkittäviksi areenoiksi - tiloiksi joissa vahvuutta tunnetaan - muodostuivat työ ja läheiset ihmissuhteet. Työ tarjoaa pätemisen ja tarpeellisuuden tunteita, ja läheiset ihmissuhteet hyväksytyksi tulemisen ja tuen kokemuksia. Heikkoudesta puhuttaessa kirjoittajat tiedostivat, että kukaan ei ole staattisesti vahva tai heikko. Sitä, mitä yhteiskunnassamme ylipäätään pidetään vahvuutena ja heikkoutena pidettiin paikoin kyseenalaisena. Kirjoituksissa esiintyi vain vähän puhetta vallasta. Se, mitä sanottiin oli kuitenkin huomattavan negatiivisesti värittynyttä. Valta nähtiin keinona alistaa ja hallita muita, ja täten riskitekijänä. Positiivisesta vallasta puhuttiin elämänhallinnan ja työn yhteydessä asioiden hallitsemisena ja itselle annettujen tehtävien taitamisena.