Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12763-12782 of 28497
  • Hyytinen, Heidi (Helsingin yliopisto, 2015)
    The central purpose of this doctoral thesis has been to deepen our understanding of the nature of critical thinking by combining theoretical, empirical and methodological perspectives. The concept of critical thinking has a central role both in research on the philosophy of education and in empirical research on learning and teaching in higher education. Although it is true that the philosophical and empirical analyses of critical thinking and knowledge differ fundamentally, the present thesis argues that there are shared concerns between these two scholarly traditions. The thesis consists of four studies, each of which approached this aim from different viewpoints. The methods involved both a philosophical approach and an empirical multi-method approach. The dialogue between the empirical and theoretical analyses offers new insights into conceptualising critical thinking and its prerequisites and extends our understanding of variations in critical thinking. Based on the theoretical findings of these studies, I argue that normative elements (how things ought to be) and descriptive elements (how things are) are fundamentally intertwined in the research on critical thinking. Therefore, educational research on critical thinking requires both philosophical and empirical approaches and also dialogue between these two approaches. The theoretical part of the doctoral thesis further demonstrates how philosophical research can contribute to the normative elements of the prevailing empirically-based theorisation of critical thinking, particularly by revealing some conceptual inconsistencies within this framework. The research further introduces the notion of fallibilism (human knowledge is uncertain) as a way out. Epistemological fallibilism fits the presumption of critical thinking better than relativism from the theoretical and pedagogical points of view. The empirical results revealed variation in (a) students skills and dispositions to think critically, (b) students ability to adapt their thinking and performance flexibility, (c) the nature of knowledge students consider to be relevant, (d) the knowledge that students use in problem-solving situations, as well as (e) the way students process that knowledge. Based on these variations two profiles were identified: (1) superficial processing or (2) thorough processing. Superficial processing students reproduced information in the problem-solving situation. These students did not analyse, interpret, evaluate or synthesise knowledge, and their reasoning was very poor. They palmed off justification for knowing on authorities and testimonies. In contrast to previous research, the results show that these students did not share the belief that knowledge is absolutely certain or unquestionable. Nor did these students share the view that beliefs accurately represent or correspond to reality. These students emphasised the uncertain nature of knowledge. The thorough processing students, by contrast, evaluated the quality of the information and considered its premises, as well as the implications of different conclusions. They weighed different options, analysed connections between claims, connected related ideas and gave mainly well-reasoned explanations and convincing arguments. The findings also show that the thorough processing students believed knowledge to be tentative and fallible. However, these students did not argue that all knowledge is constructed by human beings nor did they believe that all interpretations, theories and beliefs are equally right. They thus avoided slipping into relativism. The results revealed that both deeply superficial and thorough processing thinking entails problems if it is connected to an inability to adjust thinking or actions to the demands of the task. This thesis also identified several methodological challenges in assessing critical thinking. The results show that different performance-based critical thinking tests could give completely opposite pictures of a student s abilities. The results further indicated that the group-level analyses could overrun the rich variations in test performance that occurred among individual students. Additionally, the thesis reminds us that the theoretical framework has a great influence on how data are analysed and interpreted. Finally, the thesis argues that one assessment or analysis method is not enough to evaluate the complex cognitive processes of critical thinking. Instead of a sole focus on empirical or theoretical elements, more communication between the theoretical, empirical and methodological perspectives is required to deepen the understanding of critical thinking among students of higher education. Keywords: critical thinking, performance assessment, epistemology, fallibilism, relativism
  • Martin, Alice (Helsingfors universitet, 2008)
    This thesis in the field of translation studies focusses on the role of norms in the work of a literary translator. Norms are seen as guidelines for the translator; they also reflect the way the target audience either accepts or rejects the translation. Thus they are of an intersubjective nature. The theoretical background of the study is based on the views on norms of Andrew Chesterman and Gideon Toury. The writer makes use of her own editing and publishing experience, as well as her experience in translating Lewis Carroll, considering these in respect to theoretical views of norms and vice versa. The aim is also to bring to light some of the tacit knowledge related to translating, editing and publishing in Finland. The study has three angles. First, the writer introduces the norms of Finnish literary translation as gathered from her own working experience. The sources from which these norms arise and which affect them are briefly described. Six central translation norms emerge; they are described and exemplified through cases of Carroll translation. Secondly, a small-scale questionnaire study is presented. This was carried out in order to sound the normative views of other translators and to limit the role of subjectivity. The views of the informants largely support the set of norms presented by the writer, although the norms of quotability and harmony between translation and illustration do not arise. Instead, the answers give rise to a seventh, ethical norm, which is labelled the norm of integrity. Thirdly, there is a brief presentation of Lewis Carroll, his Alice books and their translation history in Finland. The retranslation hypothesis and the motives of retranslation are considered in the light of the work of Outi Paloposki and Kaisa Koskinen. The final part of the thesis plunges into actual translation work. It includes one and a half chapters of Through the Looking-Glass (Alicen seikkailut peilintakamaassa) as translated into Finnish by the writer. The translation commentary first discusses a number of recurring and general translation points; the running commentary then analyses 77 individual translation solutions and their justifications. The writer uses introspection as a way of reflecting on her own translation process, its decisive points and the role of norms therein. Keywords: Translation studies, Carroll, norms
  • Heinonen, Eeva (2000)
  • Leino, Esko (1971)
  • Havumäki, Urho (1928)
  • Suutarinen, Jenni (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkielman tiivistelmä Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion – Faculty Humanistinen tiedekunta Laitos Institution – Department Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos Tekijä Författare – Author Jenni Suutarinen Työn nimi Arbetets titel – Title Lopetussekvenssit suomenkielisissä puhelinkeskusteluissa Oppiaine Läroämne – Subject Suomen kieli Työn laji Arbetets art – Level Pro gradu -tutkielma Aika Datum – Month and year Helmikuu 2016 Sivumäärä Sidoantal – Number of pages 80 + 2 sivua liitteitä Tiivistelmä Referat – Abstract Tutkielmassa tarkastellaan suomenkielisten puhelinkeskustelujen lopetussekvenssejä. Tavoitteena on selvittää puhelun lopetussekvenssin rakenne niin institutionaalisessa kuin arkisessa kontekstissa. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan puhujien rooleja soittajana ja vastaajana sekä instituution edustajana ja maallikkona ja näiden roolien vaikutusta lopetussekvenssiin. Tutkimuskysymykset keskittyvät lopetussekvenssin rakenteeseen: miten institutionaalisen ja arkisen puhelun lopetussekvenssit rakentuvat, ja miten puhujien roolit vaikuttavat lopetussekvenssiin? Aineistona on käytetty suomenkielisiä institutionaalisia ja arkisia puhelinkeskusteluja Helsingin yliopiston suomen kielen oppiaineen keskustelunanalyysin arkistosta. Institutionaalisia puheluja on 31 ja arkisia 64. Suuri osa institutionaalisista puheluista on neuvontapuhelimeen soitettuja puheluja, joissa käsitellään yksiselitteisiä asioita. Tutkimuksen metodina on keskustelunanalyysi. Tutkielmassa osoitetaan, että puhelinkeskustelut lopetetaan tietyn kaavan mukaan. Institutionaalisissa ja arkisissa puheluissa on hahmotettavissa omat lopetuskaavansa, jotka eroavat toisistaan merkittävästi. Institutionaalisissa puheluissa lopetussekvenssi on tavallisesti lyhyt ja rakentuu ennen kaikkea soittajan multifunktionaalisen lopetusaloitevuoron ja vastaajan kiitos- ja hyvästelyvuoron varaan. Soittajan ei institutionaalisessa puhelussa tarvitse esittää hyvästelyä, vaan kiittäminen voi korvata sen. Arkipuheluissa lopetussekvenssin variaatio on suurempaa, mutta taustalla on aina sama rakenne, joka sisältää siirtymävuoroja, lopetussekvenssin aloitusvuoron, lopetusaineksia ja hyvästelyvierusparin. Näistä aina esiintyviä, välttämättömiä osia ovat kuitenkin ainoastaan aloitusvuoro ja hyvästelyvieruspari. Siirtymävuoroja voi esiintyä sekä ennen aloitusvuoroa että ennen hyvästelyvierusparia, mutta ne eivät ole kummassakaan sijainnissaan välttämättömiä. Siirtymävuorot toimivat vihjeenä siitä, että puhujat on siirtymässä lopetukseen tai hyvästelyyn. Täten ne tarjoavat keskustelukumppanille mahdollisuuden asioiden esiin nostamiselle ennen implikoimaansa siirtymää. Lopetussekvenssin aloitusvuoro sisältää tavallisesti jonkin konventionaalistuneen lopetusaineksen, ja usein se erotetaan muusta keskustelusta myös huomionkohdistimen tai siirtymää osoittavan partikkelin avulla. Puhujien roolit ohjaavat vahvasti institutionaalisen lopetussekvenssin kulkua. Soittajan odotetaan tekevän lopetusaloitteen eli tuottavan lopetussekvenssin aloitusvuoron, ja vastaajan odotetaan siirtyvän lopetukseen välittömästi tämän jälkeen, mikä käytännössä tarkoittaa hyvästelyvierusparin etujäsenen muodostamista. Arkipuheluissa roolit näkyvät erityisesti soittajalle ja vastaajalle ominaisten lopetuskeinojen kautta. Nämä keinot ovat erilaisia tapoja muodostaa lopetussekvenssin aloitusvuoro puhujan rooliin nojaten. Soittaja voi lopetusaloitteessaan käyttää konventionaalistunutta kokoavaa lausumaa, viitata vastaajan tilanteeseen tai viitata rooleihin. Vastaaja puolestaan voi viitata nykyhetkeen tai käyttää kokoavaa lausumaa. Soittajan ja vastaajan lopetuskeinojen lisäksi aineistossa esiintyy yhteinen lopetuskeino, jota molemmat puhujat voivat käyttää. Yhteinen lopetuskeino on äkillistä lopetustarvetta ilmaiseva, nykyhtekeen viittava ”mun täytyy nyt lopettaa” -tyyppinen vuoro, jossa lopetustarve perustellaan ja joka yleensä johtaa nopeaan lopetukseen. Tutkielma tarjoaa yleiskatsauksen vähän tutkittuun suomenkielisen puhelinkeskustelun lopetussekvenssin rakenteeseen. Sekä institutionaaliselle että arkiselle puhelulle esitetään omat lopetusmallinsa ja näitä vertaillaan keskenään. Lisäksi tutkielmassa osoitetaan, millä tavoin puhujien roolit vaikuttavat institutionaalisen ja arkisen puhelun lopetukseen. Jatkotutkimukselle on kuitenkin tarvetta esimerkiksi arkipuhelun roolien toiminnan, lopetussekvenssissä esiintyvien lopetusainesten keskinäisen järjestyksen ja lopetussekvenssin aloitusvuoron intonaation saralla. Avainsanat – Nyckelord – Keywords puhelinkeskustelu, lopetus, sekvenssi, lopetussekvenssi, roolit, institutionaalinen keskustelu, arkikeskustelu, vertailu, keskustelunanalyysi, suomen kieli Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information
  • Rönkä, Anni (1978)
  • Salomaa, Leena (1979)
  • Sipiläinen, Katja (Helsingin yliopisto, 2015)
    Aims. In this thesis I analyze social worker´s attitudes by studying their speech regarding socially or economically disadvantaged people and the reasons for their status. Previous research in this field is mostly connected with discussion regarding the reasons for poverty. These reasons can be separated in three categories: individual, structural and fatalistic. The approach can be seen to be connected with person´s attitude towards the disadvantaged and also with the welfare culture and moral climate of the society. If poverty is seen to have it´s origins in the individual it increases demands for citizen activity and accordingly diminishes support for social benefits and redistribution of income. Previous research also shows that social workers attitudes are always passed on to their clients on some level. The particular aim for this study was to bring forth possible attitudes towards social disadvantage. The research questions were: 1. What reasons do the social workers see for social disadvantage, income problems and poverty? 2. Is there different attitudes towards different client groups? and 3. Are sanctions seen as a plausible strategy to help the disadvantaged? Methods. The qualitative research material consisted of individual theme interviews of 10 social workers. Firstly, the material was categorized in observation classes by using the qualitative attitude research method. Thereafter, the material was analyzed to trace and interpret the attitudes by applying the discursive reading method. Results and conclusions. The social workers saw social disadvantage primarily to be attributed to structural reasons. The main reason for disadvantage in their view was unemployment, mental problems and alcohol and substance abuse. Although the social workers saw most part of the disadvantaged people as innocent for their status, they also regarded some of them as irresponsible and immoral freeloaders. Five central discourses could be identified in the material: 1. Discourse for tax payer resenting dependence for social welfare, 2. The competitiveness discourse demanding economic efficiency and effectivity, 3. Universal discourse respecting equal human rights, 4. Solidarity discourse calling for joint responsibility and 5. Care discourse oozing empathy, warmth and care. In the interview group the emphasis was particularly on solidarity discourse seasoned with a touch of care discourse.
  • Uusivirta, Pekka (1966)
  • Teronen, Tiia (2005)
    Tutkielmani lähtökohtana on havainto paikan merkityksen korostumisesta vuosien 2000-2003 kotimaisissa, nykyaikaan sijoittuvissa fiktioelokuvissa. Tavoitteenani on selvittää, mitä paikka näissä elokuvissa merkitsee ja miten paikka esitetään. Sosiaalisen konstruktionismin mukaisesti näen kulttuurituotteiden, tässä tapauksessa kotimaisten elokuvien, tuottavan esityksiä yhteiskunnassa eli esittämiskontekstissaan tapahtuvista ilmiöistä. Elokuvat ovat todellisuutta jäsentäviä todellisuusteknologioita. Teoria tulee kahtaalta. Toisaalta pohdin yhteisöllisyyden rakentumista akseleilla traditionaalinen-postmoderni ja paikallinen-globaali, toisaalta keskiössä ovat paikallisidentiteetit ja paikkoihin identifioituminen. Määrittelen postmodernin tässä tutkielmassa aikakäsitykseksi erotuksena postmodernista yhteiskunnallisena vaiheena tai tyylisuuntana. Tarkoitan postmodernilla tätä elämäämme aikaa, jossa globaali ja paikallinen tila ovat jännitteisessä suhteessa toisiinsa, jossa kulttuurinen monimuotoisuus on kasvanut ja jossa elämän sanotaan olevan sirpaleista ja viestintävälitteiseen hypertodellisuuteen kietoutunutta. Tukeudun myös rinnakkainelon teesiin, jossa postmodernina aikana tapahtuvalle traditioiden purkautumiselle asetetaan vastavoimaksi traditioiden säilyttäminen. Väitän, että vaikka tilat virtaavat, edes Internet ei pysty täydellisesti pyyhkimään fyysisten paikkojen merkitystä. Identiteetin tutkimisessa kiinnityn identiteetin kollektiiviseen puoleen eli ryhmän jäsenenä olemiseen ja paikkaan kuulumiseen. Huomioin, minkälaisia yhteisiä piirteitä elokuvien henkilöhahmoilla on ja miten he suhtautuvat kotipaikkaansa. Tärkeimpiä teoreettisia lähteitäni ovat Paul Heelas ja David Morley. Tutkielmani aineisto jakaantuu kahteen osaan. Vuosina 2000-2003 valmistuneista 30:stä nykyaikaan sijoittuvasta kotimaisesta elokuvasta olen lähilukuun valinnut elokuvat Bad Luck Love, Broidit, Emmauksen tiellä, Helmiä ja sikoja, Joki, Kuutamolla, Mies vailla menneisyyttä ja Nousukausi. Nämä elokuvat on valittu viisikohtaisen (lähiöt - ulkomaat - maaseutu - pikkukaupungit - suurkaupungit) luokittelun perusteella. Tausta-aineistooni kuuluvat loput 22 elokuvaa sekä elokuva-arvosteluita, -mainoksia ja lehdissä julkaistuja ohjaajahaastatteluja. Analyysimenetelmänäni sovellan Anu Koivusen väitöskirjassaan käyttämää tulkitsevaa kehystämistä: lähilukuaineiston elokuvia luetaan intertekstuaalisesti ristiin keskenään ja myös ekstratekstuaalisesti suhteessa tausta-aineistoon. Tarkoituksenani on sekä etsiä toistuvia merkitysrakenteita että puuttua analyysissa ilmeneviin ristiriitaisuuksiin. Elokuvallisista ominaisuuksista pureudutaan ennen kaikkea kielelliseen ja kuvalliseen puoleen. Tärkeimmiksi paikallisuuden koodaajiksi paljastuvat maisemat. Tutkielmani keskeinen havainto on rinnakkainelon teesin toteutuminen aineistoni elokuvissa. Paikat kuvataan traditionaalisiksi; perinteiset, mm. sukupuolirooleihin liittyvät näkemykset, vallitsevat kaikkialla. Postmoderni aikakäsitys kuuluu kuitenkin ilmaisuissa ja näkyy erityisesti kaupunkilaisissa, sirpaleista elämää viettävissä ihmistyypeissä. Fyysiseen paikkaan kytkeytyvän yhteisöllisyyden aste on vahvin maaseudulla, individuaalisinta yhteisöllisyys on sen sijaan ulkomailla. Maaseudut, lähiöt ja pikkukaupungit tuntuvat kiinnittävän asukkaansa paikkaan, kun taas asukas itse kiinnittyy suurkaupunkeihin ja ulkomaille omasta vapaasta tahdostaan. Kaiken kaikkiaan 2000-luvun alun suomalaisuus esitetään vivahteikkaaksi ja monipuoliseksi.
  • Tasa, Arja (2003)
    Aineisto koostuu Tuloksellisuus-projektin kotona asuvien, yli 75-vuotiaiden vanhusten postikyselylomakkeen loppukysymyksestä: "Voitte lopuksi vapaasti kertoa jotain elämästänne tai kokemuksistanne, esimerkiksi palveluista?" Avoin kaatoluokkakysymys tuotti laajan ja heterogeenisen aineiston. Avokysymys voidaan nähdä kommunikaatiokanavana, jossa valta määritellä ja rajata keskusteltava aihe on vastaajalla. Aluksi mielenkiinto kohdistui siihen, mitä vanhukset kokevat khjoittamisen arvoiseksi, mihin he ovat halunneet kyselylomakkeen täytettyään palata, mitä korostaa, lisätä ja tarkentaa. Vastaajat saavat oman äänen ja esiin pääse se, mitä kirjoittajat pitävät tärkeinä kysymyksinä. Kirjoitukset jakautuivat vanhuuden voimavaratekijöihin, ikääntymisen varjopuoliin palveluihin ja elämän saavutuksiin suhteessa yhteiskuntaan. Työ keskittyy hakemaan vastauksia myönteisyydelle - mitkä tekijät kannattelevat vanhuudessa? Tutkimuskysymykseni on kaksitasoinen: mitä kaatoluokka-aineistosta saa irti ja mitkä tekijät ovat vanhuuden kannattelevia voimvaroja? Aineisto on käsitelty Atlas/ti- tekstianalyysiohjelmalla, jonka avulla siitä on tehty sisällönerittely. Tekstejä on tarkastellut selontekoina ja tarinoina, joita lähestyttiin niistä paljastuvien kokemusten ja niille annettujen merkitysten kautta. Hyvinvointikeskustelussa paneudutaan tyytyväisyyteen ja tyytymättömyyteen olemukseen. Tarkastellaan erilaisia iänmääreitä ja ikääntymistä. Vanhenemisteorioista läpikäydään aktiivisuus-, jatkuvuus- ja irtaantumisteorian sekä gerotranssendenssikäsitteen ideat. Tarkastellaan ikäismiä ja vanhuuden kielteisiä myyttejä sekä medikalisaatiokäsittettä. Luodaan katsaus eläokemuksiin, elämänhallintakäsitteeseen, subjektiviteettiin ja sopeutumiseen. Aineiston kirjoittajiin tutustutaan tietyn aikalaishistorian kokeneen sukupolven edustajina. Terveys on hyvinvoinnin keskeinen osatekijä. Tyytyväisyys on henkistä vireyttä, toimintatakykyä ja riippumattomuutta. Fyysinen ja psyykkinen kunto voivat säilyä pitkään vuosista huolimatta. Terveys kokemuksena on monitasoinen ja liukuva käsite. Vanhuudessa toimintakyky saattaa pettää. Vanhenemismuutosten kohtaamisessa myönteisen minäkuvan ylläpito, minän joustavuus, muiden merkitysten hakeminen ja tavoitteiden asettaminen ympäröivään todellisuuteen sekä kompensaatiokyky auttavat sopeutumisessa vajaaseen ja hidastuneeseen toimintakykyyn. Vanhuudessa on aikaa elämänsisältökysymyksille, harrastuksille, nautinnoille ja oleilulle. Haasteet ja kosketus ympäröivään todellisuuteen pitävät vireyttä yllä. Vastavuoroiset ihmissuhteet näyttäytyvät tärkeänä voimavarana ja hyvinvoinninlähteenä ikäihmisten elämässä. Parisuhteesta, jälkeläisistä, sukulaisista ja ystävistä on apua, iloa ja turvaa, silti oman vapauden ja autonomian merkitys korostuvat myös. Iän myötä elämänokemuksia on kertynyt. Kokemukset auttavat suhteuttamaan omassa elämässä kohdattuja kriisejä ja näistä selviämiskokemukset vahvistavat minuutta. Muutosten ja menetysten kanssa tehdään tiliä ja menneisyydestä haetaan tasapainoa. Koti on monimerkitykselfinen tila, joka tukee ikäihmisen autonomiaa. Elinympäristöön liittyy elämää helpottavia ja selviytymistä tukevia loittymiä ja resurssikysymyksiä.