Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12763-12782 of 27943
  • Järvenoja, Jaana (2005)
    Tämä tutkimus on osa laajempaa lypsykarjan ekonomiaa käsittelevää tutkimusta. Kirjallisuusosassa on käyty läpi lypsylehmän poiston määritelmä ja erilaisia tapoja tulkita karjan poistoprosenttia, suunniteltua ja suunnittelematonta poistoa sekä erilaisia näkemyksiä karjan optimaalisesta poistoprosentista. Poistojen perusteita käsitellään sekä yksittäisen lehmän osalta, että karjatasolla poistostrategioina. Lisäksi käydään läpi tutkimuksia, joissa on selvitetty lehmän ominaisuuksien vaikutusta poistopäätökseen ja eri poistosyillä poistettujen lehmien ominaisuuksia. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää karjatasolla perusteita lehmien poistoille, tavoitteita karjan tunnusluvuille ja hoitojen kohtuullisia kustannuksia sekä karjanomistajien mielipiteitä poistojen tarpeellisuudesta ja vaikutuksista karjaan. Poistettujen eläinten kohdalla pyrittiin selvittämään poistoon johtaneita muita syitä kuin poistokoodien ilmoittama syy ja sairauden takia poistetulla eläimellä hoidon keskeyttämisen tai hoitamatta jättämisen perusteita. Tutkimus tehtiin tilakäynneillä kahdellatoista tilalla Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueella keväällä 2002 ja 2003. Tilat oli arvottu Oulun seudun Maaseutukeskuksen Laatuportaat-terveydenhuoltohankkeeseen osallistuneista tiloista. Poistettuja eläimiä oli yhteensä 107. Tiedot kerättiin viimeisestä maatalouden tuloslaskelmasta, karjantarkkailun vuosiyhteenvedosta, poistettujen lehmien lehmäkorteista, siemennyskorteista sekä haastattelemalla karjanomistajia. Karjanomistajien tavoitteet karjan tunnusluvuille vaihtelivat tilojen välillä suuresti ja olivat osittain epärealistisia todellisiin tunnuslukuihin verrattuna. Hoitokustannuksissa tulokset olivat yllättävän samansuuntaisia ja tiettyjä tilakohtaisia periaatepäätöksiä hoitokertojen osalta oli havaittavissa. Pääosin karjanomistajat eivät olleet tyytyväisiä karjan senhetkiseen uudistusprosenttiin, mutta pitivät poistoja perusteltuina ja välttämättöminä. Poistojen ei uskottu parantavan karjan jalostuksellista arvoa, keskituotosta tai hedelmällisyys-tunnuslukuja. Poistojen syistä yleisin oli utarevika, mikä tuloksena poikkeaa kansainvälisistä tutkimuksista, joissa tavallisin poiston syy on hedelmällisyyshäiriö. Utarevian takia poistettiin 47,7 %, muun syyn takia 26,2 %, huonona 8,4 %, mahona 7,7 %, tapaturman takia 3,7 %, eloon myymällä 2,8 %, poikimavaikeuksien takia ja vanhana poistettiin 1,9% lehmistä. Luonnevian ja puutostaudin takia tehtyjä poistoja ei ollut. Vanhimpina poistettiin lehmiä poistokoodeilla vanha ja tapaturma, nuorimpina koodilla poikimavaikeus. Poistojen taustalla oli 51,4 %:lla poistetuista lehmistä myös jokin muu syy kuin poistokoodin osoittama syy. Koska karjanomistajat itse ilmoittavat poistojen koodin, voivat tulkinnat vaihdella karjoittain ja koodilla merkitty poistosyy voi olla poistoajankohdan määrittänyt syy eikä poistoon johtanut syy.
  • Juntunen, Anna-Maria; Romunen, Päivi (1999)
    Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään lehmän makuukäyttäytymistä yleisesti, siihen vaikuttavia tekijöitä sekä lyhyesti epänormaalia makuukäyttäytymistä. Lisäksi tarkastellaan lehmän makuuaikoja sen eri tuotantovaiheissa, kuvaillaan lehmän normaaleja makuuasentoja sekä makuullemeno- ja ylösnousuliikkeitä. Erilaisia makuualustoja vertaillaan aiheesta tehtyjen tutkimusten avulla. Kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan myös preferenssitestejä eläinten hyvinvoinnin arviointimenetelmänä sekä kuvaillaan lehmillä tehtyjä makuuparteen liittyviä preferenssitestejä. Tutkimusosassa käsitellään Suitian eristämättömässä makuuparsipihatossa 1997-1998 lypsylehmillä tehtyä koetta erilaisten makuualustojen suhteen. Tarkoituksena oli seurata lehmien mieltymystä kolmen erilaisen makuualustavaihtoehdon välillä. Tutkittavat makuualustat olivat runsaasti olkikuivitettu betoniparsi, niukasti olkikuivitettu kumimattoparsi sekä kuivittamaton hiekkaparsi. Kussakin neljän viikon testijaksossa verrattiin kahta eri makuualustavaihtoehtoa toisiinsa. Lehmiä kuvattiin 24 tuntia vuorokaudessa videolle aikaviivenauhurilla 7-8 vuorokauden ajan. Videoilta lehmien makuukäyttäytymistä havainnoitiin käyttäen Observer-tietokoneohjelmaa. Myös lehmien makuuaikoja mitattiin kahdella lehmäryhmällä. Runsaasti olkikuivitetut betoniparret olivat valintakokeessa suosituin vaihtoehto. Niukasti olkikuivitettuja mattoparsia lehmät käyttivät seuraavaksi eniten. Hiekkapartta lehmät käyttivät tuskin lainkaan. Makuuajat olivat runsaasti olkikuivitetuissa betoniparsissa enimmäkseen pidempiä verrattuna muihin makuuparsivaihtoehtoihin. Lehmän makuukäyttäytyminen on Suomessa melko uusi tutkimuskohde. Tietoa kuitenkin tarvitaan lehmien hyvinvoinnin turvaamiseksi suunniteltaessa uusia makuuparsipihattoja.
  • Laakso, Minna (Helsingfors universitet, 2006)
    Sorkkasairaudet ovat kasvava ongelma lypsykarjatiloilla. Sorkka- ja jalkaviat aiheuttavat ennenaikaisten poistojen lisäksi taloudellisia tappioita alentamalla maitotuotosta ja lisäämällä eläinlääkintä- ja sorkkahoitokuluja. Tämän työn tavoitteena oli tutkia sorkkasairauksien periytyvyyttä ja sorkkasairauksiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimusaineisto saatiin Terveet Sorkat -ohjelmasta, johon liittyminen on vapaaehtoista. Sorkkahoitajat olivat luokitelleet sorkkasairaudet vuosina 2003 2004. Sorkkasairaudet (vertymät anturassa, krooninen sorkkakuume, valkoviivan repeämä, anturahaavauma, sorkkavälin ihotulehdus, kantasyöpymä, sorkka-alueen ihotulehdus ja sorkkakiertymä ja muut sorkkasairaudet) oli luokiteltu aineistossa kaksiluokkaisina (kyllä/ei) ominaisuuksina. Aineiston esikäsittelyyn, alustaviin analyyseihin ja kiinteiden tekijöiden tilastollisen merkitsevyyden testaamiseen F-testillä käytettiin WSYS-ohjelmistoa. Lisäksi kiinteiden tekijöiden merkitsevyyttä testattiin logit-mallilla SAS-ohjelmistolla. Varianssikomponentit laskettiin Restricted Maximum Likelihood (REML)-menetelmällä VCE4-ohjelmistolla. Toistuvuuseläinmallilla saatiin seuraavia periytymisasteen arvioita: vertymät anturassa 0,05, valkoviivan repeämä 0,04, sorkkakiertymä 0,05, kantasyöpymä 0,01, anturahaavauma 0,03 ja sorkkasairaudet yhtenä ominaisuutena 0,06. Sorkkasairauksien periytymisasteiden arviot muutettuna sorkkasairausalttiuksien periytymisasteiksi olivat: vertymät anturassa 0,11, valkoviivan repeämä 0,12, sorkkakiertymä 0,15, kantasyöpymä 0,03, anturahaavauma 0,17 ja sorkkasairaudet yhtenä ominaisuutena 0,09. Sorkkasairauksien väliset geneettiset korrelaatiot olivat positiivisia lukuun ottamatta valkoviivan repeämän ja kantasyöpymän välistä geneettistä korrelaatiota, joka oli lievästi negatiivinen. Sorkkasairauksien geneettiset korrelaatiot 305 päivän maitotuotokseen olivat -0,20 0,27. Tämän tutkimuksen ja aiempien tutkimusten perusteella perimän osuus sorkkasairauksiin ei ole kovin suuri. Koska ympäristötekijöillä on suuri merkitys sorkkasairauksien esiintymiseen, sorkkasairauksien ennaltaehkäisyssä tulisi kiinnittää erityistä huomiota navetan olosuhteisiin, säännölliseen sorkkahoitoon ja oikeaan ruokintaan.
  • Pekkala, Maria (Helsingfors universitet, 2010)
    Sorkkaterveys on tärkeä lypsylehmän ominaisuus ja se vaikuttaakin lehmän kestävyyteen ja hyvinvointiin. Sairaat sorkat vaikeuttavat lehmän liikkumista sekä aiheuttavat kipua ja stressiä. Sen seurauksena lehmän energiansaanti vähenee ja maitotuotos laskee. Aiemmissa tutkimuksissa sorkkasairauksien on todettu olevan vain heikosti periytyvä ominaisuus ja siitä syystä pyrittiinkin löytämään toisenlainen lähestymistapa sorkkaterveyden jalostamiseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli laskea geneettiset ja fenotyyppiset yhteydet sorkkasairauksien esiintymisen sekä jalkarakenneominaisuuksien ja elopainon välille, sekä laskea periytymisasteet sorkkasairausominaisuudelle. Aineisto saatiin Faba Jalostukselta. Käytössä olivat eläinten sorkkasairaus-, jalkarakennearvostelu- ja elopainotiedot sekä eläinten sukulaisuustiedot. Aineisto käsitti 17 614 ayrshire-rotuista ja 7 858 holstein-friisiläis –rotuista lypsylehmää. Eri sorkkasairauksia ei käsitelty erillisinä ominaisuuksina vaan sorkkasairausominaisuutta käsiteltiin kaksiluokkaisena terve/ sairas-ominaisuutena, koska oltiin nimenomaan kiinnostuneita sorkkasairauksien sekä jalkarakenneominaisuuksien ja elopainon yhteyksistä yleisellä tasolla. Jalkarakenneominaisuuksina olivat kinner-, vuohis- ja sorkkakulma, takajalkojen asento takaa katsottuna ja luuston laatu. Aineiston esikäsittelyyn ja alustaviin analyyseihin käytettiin WSYS-L ja XWSYS-ohjelmistoa. Perinnöllisten tunnuslukujen arviointiin tarvittavat varianssikomponentit laskettiin Restricted Maximum Likelihood (REML) –menetelmällä käyttäen VCE6 –ohjelmistoa. Tässä tutkimuksessa lasketut arviot olivat samansuuntaisia kuin aiemmissa tutkimuksissa saadut arvot. Käytetty malli oli isämalli, missä tyttärillä oli useita sorkkasairaushavaintoja. Sorkkasairauksien esiintymisen periytymisasteen arvioksi saatiin ayrshirelle 0,09 (±0,75E-02) ja holstein-friisiläiselle 0,04 (±0,26E-02). Binomiaalikorjattuina periytymisasteen arviot olivat hieman korkeampia kuin korjaamattomat. Korjatuiksi periytymisasteen arvioiksi saatiin ayrshirelle 0,14 ja holstein-friisiläiselle 0,06. Sorkkasairauksien ja jalkarakenneominaisuuksien väliset geneettiset korrelaatiot olivat pieniä ja vain osa geneettisistä korrelaatioista poikkesi selvästi nollasta. Ayrshirellä löytyi selvästi negatiivinen geneettinen korrelaatio sorkkasairauden ja sorkkakulman välille (rg = -0,59(±0,14)). Suurin positiivinen geneettinen korrelaatio saatiin ayrshirelle sorkkasairauden ja takajalkojen asennon takaa katsottuna välille (rg = 0,44(±0,16)). Holstein-friisiläisellä sitä vastoin huomattavin geneettinen korrelaatio oli sorkkasairauden ja kinnerkulman välillä ja tämäkin geneettinen korrelaatio oli ainoastaan 0,18 (±0,13). Sorkkasairauksien ja elopainon väliset geneettiset korrelaatiot molemmilla roduilla olivat lähes nollia. Myös fenotyyppiset korrelaatiot molemmilla roduilla olivat käytännössä nollia. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että sorkkasairaudet ovat vain heikosti periytyvä ominaisuus. Geneettiset korrelaatiot sorkkasairauksien sekä jalkarakenneominaisuuksien ja elopainon välillä eivät olleet muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kovin huomattavia. Sorkkaterveyden jalostaminen on tärkeää ja sorkkaterveysindeksi on hyvä lisä nykyiseen jalostusohjelmaan. Arvosteluvarmuutta voitaisiin kuitenkin parantaa laskemalla yhdistetty jalka- ja sorkkaindeksi.
  • Pyhälammi, Anne (Helsingin yliopisto, 2015)
    The objective of this study was to investigate how the fiber content of dry period diet affects feed intake, energy intake, mobilization of tissue reserves and milk production. Sixteen multiparous Ayrshire dairy cows were used in a completely randomized block design. Cows were divided into pairs according their expected calving date, parity and body condition score. Within pairs the cows were randomly allocated to a grass silage-diet (GS) ab libitum or a total mixed ratio (TMR) – diet ab libitum. The NDF contents of TMR and silage were 651 g/kg DM and 531 g/kg DM, CP 122 g/kg DM and 126 g/kg DM and metabolizable energy (ME) contents 9,1 MJ/kg DM and 10,1 MJ/kg DM. Lead feeding was carried out with concentrate that was given 10 days prepartum starting from 1 kg per day, and increasing to 2 kg per day 5 days before parturition. Postpartum both groups had grass silage ab libitum and the amount of concentrate was increased with similar rates in both groups. During dry period feed intake was greater for GS than TMR (13,7 vs. 10,8 kg DM/day, p<0,001). Energy intake for GS was 144 MJ/day and for TMR 109 MJ/day (p<0,001). GS gained more live weight during dry period than TMR (p=0,03). However, no difference was observed in BCS change. Rumination time was over 90 min/day greater in GS than in TMR (p=0,002) during dry period. After parturition there was no difference in feed intake between groups. There was no difference in average milk yield between groups (42,8 vs. 40,1 kg/day, p=0,18) but milk yield of GS was greater in weeks 5 – 8 (time*treatment, p=0,05). Protein (time*treatment, p=0,05) and lactose yields (time*treatment, p=0,02) were greater for cows in GS during the last weeks of the experiment. Fat content was greater in GS during the two first weeks of lactation (time*treatment, p=0,003). High fiber content of TMR possibly caused lower feed intake and rumination activity in TMR –group. Lower milk yield and milk fat content may have been caused by short and limited lead feeding. Lead feeding was not efficient enough to adapt the rumen to lactation diet. It is possible to limit the energy intake during dry period by increasing the fibre content of the diet. Further investigation is needed for the effect of lead feeding on ruminal epithelium on high fibre TMR.
  • Huusko, Miia (2001)
    Etelä-Pohjanmaalla Osuuskunta Maitojalosteella toteutettiin vuosina 1998-2000 lypsykarjo-jen terveydenhuoltoprojekti. Tämän syventävien opintojen työn tarkoituksena oli tarkastella projektiin osallistuneiden karjojen (98 kpl) utareterveystietoja sekä vedinten päiden kuntoa ja sen yhteyttä karjan utareterveyteen. Työssä perehdyttiin myös vetimen pään rasitusmuu-tosten syntyyn, siihen vaikuttaviin tekijöihin, eri kuntoluokitusmalleihin ja kuntoluokituksen toimivuuteen. Hyväkuntoinen ja ehjä vetimen pää on tärkeä tekijä utaretulehduksen vastustamisessa. Vaurioituneella vetimen päällä on osoitettu olevan yhteyttä utaretulehduksiin. Vedinten päi-den kuntoluokitusta on käytetty hyväksi erilaisissa tutkimuksissa ja utareterveydenhuolto-työssä. Vedinten päiden kuntoluokitusmalleja on monenlaisia, ja arvosteluasteikko vaihtelee niissä kolmesta kuuteen. Luokitus perustuu vetimen pään ulkonäön arvosteluun: värimuu-toksiin, turvotuksiin, verenvuotoihin, epiteelin ulostyöntymiseen vedinkanavan aukosta sekä palpaatiotuloksiin ja mahdollisiin aristuksiin. Vedinkanavan aukon suun ympärillä olevan valkean sidekudoksisen renkaan paksuus, pehmeys, kovuus, epätasaisuus ja mahdollinen rikkoutuminen huomioidaan. Vedinkanavan hyperkeratoosi ja epiteelin hyperplasia ovat yleisiä muutoksia lypsylehmillä ja niiden oletetaan johtuvan vedinkanavan reagoinnista konelypsyyn. Muutokset näkyvät pak-suuntuneena valkeana sidekudosrenkaana vedinkanavan aukon suulla. Hyperkeratoosin määrän lisääntyminen on yleensä merkki viallisesta lypsykoneesta tai muuten huonosta lyp-sysysteemistä (tykyttimen imusuhde, lypsyalipaine, nännikumit). Vedinten kunnon on todettu olevan huonompi lehmillä, jotka on lypsetty liian jäykillä nännikumeilla. Vetimen pään kun-toon vaikuttavat myös lehmän tuotantovaihe, ikä (poikimakertojen ja lypsykausien määrä) sekä vetimen muoto. Eroa on myös etu- ja takavedinten välillä. Hyperkeratoosimuutoksia saavat aikaan myös erilaiset ihoa ärsyttävät aineet, traumat sekä infektiiviset tekijät. Hyvien eli 1-luokan vedinten osuus tiloilla vaihteli välillä 43-100% (ka.79%), 2-luokan 0-41% (ka. 16%) ja huonoimpien eli 3-luokan osuus 0-26% (ka. 4%). Tiloista 27%:lla soluluku oli alle 100 000 kpl/ml ja 6%:lla yli 250 000 kpl/ml. Terveydenhuoltoprojektin tulehdusprosentin tavoitearvo oli < 15% ja tavoite täyttyi 76%:lla tiloista. Projektissa tavoite utaretulehdushoi-tojen määräksi oli < 30% vuodessa (3 hoitoa / 10 lehmää), ja tavoite täyttyi 58%:lla tiloista (vaihtelu 0-151%, ka. 32%). Tämän aineiston tilastollisessa käsittelyssä ainoa esille tullut merkitsevä yhteys löytyi tyhjälypsyn määrän ja vetimen pään kunnon välisestä suhteesta. Vedinten päiden kuntoluokitustulosten suhteen 20 parhaimmalla tilalla oli useammin hyvin alhainen tankkimaidon soluluku, kuin huonoimmilla 20 tilalla.
  • Niemelä, Kirsi (Helsingfors universitet, 2011)
    The aim of this study was to develop mathematical energy balance models for early and middle lactation period of dairy cows. The traits for predicting were information of diet, feed, milk production, milk composition, body weight and body condition score. This study was a part of development work of KarjaKompassi-project. The data used in this study was based on 12 feeding experiments performed in Finland. The complete data from the studies included 2647 weekly records from multiparous dairy cows and 1070 weekly records from primiparous dairy cows. The data was collected from calving to 8-28 weeks of lactation. Three-fourths of the totals of 344 dairy cows were Finnish Ayshire cows and the rest of the cows were Friesian Cattle. The cows were fed by the Finnish feeding standards. The data was handled by the Mixed-procedure of the SAS-programme. The outliers were removed with Tukey´s method. The relationship between energy balance and predictor traits was studied with correlation analysis. The regression analysis was used to predicting energy balance. To quantify the relationship of lactation day to energy balance, 5 functions were fitted. The random factor was a cow in the experiment. The model fit was assessed by residual mean square error, coefficient of determination and Bayesian information criterion. The best models were validated in the independent data. Ali-Schaeffer achieved the highest fit functions. It was used by the basal model. The error in every model grew after the 12th lactation week, because the number of records decreased and energy balance turned positive. The proportion of concentrate in the diets and concentrate dry matter intake index were the best predictors of energy balance from traits of diet. Milk yield, ECM, milk fat and milk fat-protein ratio were good predictors during lactation period. The RMSE was lower when ECM was standardized. The body weight and body condition score didn’t improve the predictive value of the basal model. The models can be used to predict energy balance in the herd level, but they are not applicable for predicting individual cow energy balance.
  • Kaario, Nina (1999)
    Utaretulehdus aiheuttaa vuosittain suuria taloudellisia tappioita maidontuotannossa sekä välillisiä kustannuksia neuvonnan ja ehkäisyn alueella. Utaretulehdukselle voivat altistaa mm. lehmän rakenteelliset tekijät, tuotantoympäristön olosuhteet sekä lypsyyn liittyvät rutiinit ja välineet. Hyvällä lypsyhygienialla voidaan ennaltaehkäistä utaretulehdusta ja lisätä maidontuotannon taloudellista tulosta. Utaretulehdusta aiheuttavat bakteerit voidaan jakaa ympäristöperäisiin ja lehmästä toiseen tarttuviin. Yleisimpiä mastiittipatogeeneja bakteereita ovat koagulaasinegatiiviset stafylokokit, korynebakteerit, Staphylococcus aureus, Streptococcus uberis, Klebsiella, Streptococcus dysgalactiae, Escherichia coli ja Actinomyces pyogenes.Lypsyliinojen pesun on todettu merkitsevästi vähentävän mastiittipatogeenien määrää lypsyliinoissa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin lypsyn esikäsittelyssä käytettyjen puuvillaisten ja pellavaisten lypsyliinojen puhdistuvuutta eri pesutavoilla ja pesulämpötiloilla tämän tutkimuksen olosuhteissa. Erilaisia pesutapoja olivat konepesu 40°C:ssa ja 90°C:ssa sekä käsinpesu 35°C:ssa ja 50°C:ssa. Kontrolliksi tehtiin kaikki samat toimenpiteet lypsyliinoille, joita oli liotettu S. aureus-bakteeria tunnetun pitoisuuden sisältävässä liuoksessa. Lisäksi tutkittiin pellavaisten lypsyliinojen käyttöominaisuuksia ja vaikutusta utareen ja vetimien ihon kuntoon. Puuvillaiset lypsyliinat puhdistuivat riittävän hyvin konepesulla 40°C:ssa, 90°C:ssa ja käsinpesulla 50°C:ssa. Käsinpesu 35°C:ssa ei ollut riittävä puhdistamaan lypsyliinoja kaikista bakteereista. Pellavaiset lypsyliinat puhdistuivat riittävän hyvin konepesulla 40°C:ssa, 90°C:ssa ja käsinpesulla 50°C:ssa. Pellavaisissa lypsyliinoissa todettiin jonkin verran bakteereita 35°C:n käsinpesun jälkeen. Kuukauden ja kolme kuukautta käytössä olleet pellavalypsyliinat eivät puhdistuneet riittävän hyvin konepesulla 40°C:ssa vaan vasta 90°C:ssa. Puuvillalypsyliinoilla ei tutkittu puhdistuvuutta pitempiaikaisessa käytössä. Pellavaisten lypsyliinojen käyttöominaisuudet todettiin hyviksi ja niitä pidettiin hyvänä vaihtoehtona puuvillaisille lypsyliinoille. Pellavaliinoilla ei todettu olevan utareen ja vedinten ihoa ärsyttäviä vaikutuksia. Tämän tutkimuksen olosuhteissa puuvillaisista ja pellavaisista lypsyliinoista tuli riittävän puhtaita konepesulla 40°C:ssa. Koska pellavaliinat eivät täysin puhdistuneet konepesulla 40°C:ssa pidemmässä käytössä, suositellaan lypsyliinojen pesua lisäksi 90°C:ssa pari kertaa kuussa.
  • Vuopala, Aune (1985)
  • Pylväs, Tuula (1985)
  • Turunen, Aimo (1944)
  • Kalela, Pentti (1938)
  • Larjavaara, Matti (1979)
  • Hotakainen, Tuija (1983)
  • Fransman, Heidi (2007)
    Under de senaste decennierna har välfärdssystemen i västvärlden omprövats och förändrats. Villkoren för arbetet har förändrats och konkurrensen om arbetsplatserna är stenhård och utbildning garanterar inte längre fastanställning, eller ens arbete. Den ekonomiska depressionen på 1990-talet lämnade efter sig en hög arbetslöshetsgrad och långtidsarbetslöshet. Då arbetslöshet tidigare var någonting som drabbade vissa yrkesgrupper, är arbetslöshet idag något som kan drabba vem som helst oberoende av utbildningsnivå och arbetserfarenhet. Som en följd av den höga arbetslösheten har olika aktiveringsprogram och sysselsättningsprogram uppkommit. Ett av dessa sysselsättningsprojekt är Tess-sysselsättningsmodellen i Helsingfors. Tess-sysselsättningsmodellen fungerade under åren 2000-2006 vid Månsas socialbyrå i Norra Helsingfors. Grundidén inom Tess-sysselsättningsmodellen är att arbete i sig rehabiliterar och sysselsättningsmodellen försöker ersätta onödig skuldkänsla över att vara arbetslös med känslan av att duga, vara arbetsför och till nytta för samhället och andra. Tess-sysselsättningsmodellen skiljer sig från andra sysselsättningsprojekt i och med att den baserar sin ideologi på Ulrich Becks teori om risksamhället, där arbetslösheten ses om en följd av samhällsutvecklingen och globalisationen. Ulrick Becks verk om risksamhället utgör utgångspunkten för diskussionen kring arbete och arbetslöshet i det senmoderna samhället i denna avhandling. Studiematerialet bestod av sju (7) intervjuer med klienter som en längre eller kortare tid deltagit i Tess-sysselsättningsmodellen. De intervjuade hör till dem som vid det första mötet med Tess-handledaren bedömdes ha en någorlunda god eller nöjaktig arbetsförmåga. Som metod användes en halvstrukturerad intervju där frågorna är indelade i teman och med öppna svarsalternativ. Syftet med denna studie är att undersöka på om och i så fall på vilket sätt ett deltagande i Tess-sysselsättningsmodellen, förändrat synen på den egna situationen och arbetslösheten samt på vilket sätt deltagarna har uppfattat det stöd som Tess-sysselsättningsmodellen erbjuder. Resultaten visar att Tess-sysselsättningsmodellens klienter inte ser den egna arbetslösheten som deras eget fel, utan anser att orsakerna till arbetslösheten finns i samhällets strukturer. De orsaker till arbetslösheten som de intervjuade lade fram, stöder den allmänna uppfattningen om den strukturella arbetslösheten. Överlag var de intervjuade positivt inställda till sysselsättningsmodellen. Stödet som Tess-sysselsättningsmodellen erbjuder ansågs vara tillräckigt och anpassas väl efter klientens behov.