Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12783-12802 of 25615
  • Vartiala, Ida (Helsingin yliopisto, 2014)
    Sola fide -periaate on korostunut Lutherin teologiassa näihin päiviin asti. Uskon merkityksen korostaminen johtuu osittain ehkä siitä, että Luther itse halusi tehdä pesäeron vallitsevaan roomalais-katolisessa kirkossa vallitsevaan skolastiseen oppiin, jonka mukaan ihminen voisi omilla teoillaan vaikuttaa omaan pelastumiseensa. Uskon ja sola fide -periaatteen merkitystä väheksymättä voidaan kuitenkin sanoa, että myös teot ovat osa Lutherin käsitystä pelastuksesta. Tutkielmassani selvitän uskon ja tekojen suhdetta Lutherin pelastuskäsityksessä ja lähestyn aihetta kysymällä otsikon mukaisesti millainen ihminen pelastuu. Käytän päälähteinäni kahta Kirkkopostillan kolmannesta osasta löytyvää saarnaa, joiden evankeliumitekstit lopun ajoista. Sivulähteinä käytän muuta Lutherin omaa tuotantoa. Tutkielman metodi on systemaattinen analyysi. Lähtökohtana Lutherin pelastuskäsitykselle voi pitää sitä, että ”kristitty” pelastuu. Lutherin käsitys kristitystä on kuitenkin monitahoinen. Hän jakaa ihmiset kristittyihin ja ei-kristittyihin, joista ei-kristittyjen kohtalo on tuomio jo maanpäällisessä elämässä. Ei-kristittyjä ovat esimerkiksi pakanat, muiden uskontojen edustajat sekä evankeliumin vastustajat. Kristityt Luther jakaa kahteen osaan: oikeisiin ja vääriin kristittyihin. Väärät kristityt, eli ulkokultailijat Luther jakaa edelleen kahteen osaan: laiskoihin ja ylpeilijöihin. Molemmat halveksuvat omalla tavallaan Kristuksen sovitustyötä ja armoa, eivätkä kykene nöyrtymään Jumalan edessä. Lutheria voikin tulkita siten, että usko on Kristukseen hallintaan antautumista. Kuitenkin sekä oikeat että väärät kristityt ovat taivaan valtakunnassa. Taivaan valtakunta on hengellinen, evankeliumin toteutumiseen ja Jumalan rakkauteen perustuva, valtakunta maan päällä. Lutherin valtakuntaoppi tulee erottaa hänen regimentti- ja kirkko-opistaan, sillä vaikka taivaan valtakunta onkin kristittyjen yhteisö, se on myös täysin riippumaton mistään ajallisista määreistä. Taivaan valtakuntaa voidaan pitää kristityn määreenä sen sulkiessa synnin täysin ulkopuolelleen. Luther käsittelee ihmisen ja Jumalan suhdetta niin monivivahteisesti, että pelkästään uskon analysoiminen ei antaisi oikeutta lähdeteksteille. Sanan ja sakramenttien synnyttämän uskon myötä ihminen pystyy vastaanottamaan Jumalan rakkauden Pyhän Hengen vuodattamana. Ihminen tulee uskon myötä osalliseksi Kristus-uniosta. Pelastustapahtuma on ihmisen ja Jumalan välinen, mutta samalla se sitoo ihmisen muihin kristittyihin, kun hän toteuttaa Jumalan rakkautta laupeuden tekoina. Laupeuden tekoja ei Lutherin mukaan voi pelastuksesta puhuttaessa irrottaa uskosta. Matteuksen evankeliumin viimeisen tuomion kertomuksen mukaisissa teoissa on kyse taivaan valtakunnassa tapahtuvassa ”iloisesta vaihtokaupasta”, koska kristityt, jotka ovat osallisia Kristuksesta, tekevät laupeuden töitä toisiaan kohtaan ja toistavat saman vaihtokaupan, mikä tapahtui Kristuksen ristintyössä. Lutherin saarnoista nousevat Jumalalle mieluisten tekojen esimerkkejä ovat Kristus-esimerkki, laupeuden teot sekä anteeksiantaminen. Kristus-esimerkki on näistä ensisijaisin – se korostaa erityisesti Kristuksen inhimillistä hyvyyttä. Laupeuden teoilla Luther viittaa viidenteen käskyyn, mutta muistuttaa kuitenkin, ettei todellisten laupeuden tekojen lähde ole laki, vaan Pyhän Hengen vuodattama Jumalan rakkaus. Anteeksiannon Luther esittelee enemmänkin vaatimuksena kuin esimerkkinä: koska Jumala on antanut ihmiselle kaikki synnit anteeksi, tulee myös ihmisen antaa anteeksi lähimmäisilleen.
  • Alho, Christina (Helsingin yliopisto, 2012)
    The purpose of the research was to examine the views Finnish school (Suomi-koulu) teachers working outside Finland have regarding the educational components of text- and exercise books used for 8-year-olds. The aim was to find out which features the teachers considered to support or hinder the learning of the pupils. Additionally it investigated the teachers wishes for what would make a good text/exercise book for Finnish schools. The purpose was also to find out which text- and exercise books were used in the schools, how suitable the teachers found them to be and what criteria the teachers had used to select them. This research is the first study made on this topic. The research data was collected by using an online half-structured questionnaire. No sample was used, because the study aimed to collect views of the total population (all the teachers who taught 8-year-olds). The study utilised a mixed methods research design, thus the questionnaire contained both quantitative and qualitative components. The philosophical approach of the study was phenomenographic. Collected data (N = 50) was analysed using quantitative and qualitative methods. The research results showed that the text- and exercise books that were most used could be classified as either Finnish as a mother tongue (for first and second grade) or Finnish as a second language publications. Mainly the teachers considered the books to be quite suitable for Finnish schools. Most of the teachers had chosen the books based on their content-related and pedagogical features. The teachers specifically promoted a textbook that offers information about Finnish culture, society and nature; a supportive feature that affirms the pupils cultural identity. Other supportive features the teachers emphasised as important in the text- and exercise books were: a suitable level of difficulty, exercises and topics which the pupils found interesting, possibilities to pedagogically individualise the exercises, as well as features which helped the teacher s task of teaching. The teachers found exercises that concentrated on receptive language skills (listening and reading comprehension) and literacy skills very supportive. Reading comprehension and spelling exercises were specially considered to support the learning process whereas over ten percent of the teachers found creative writing to hinder the learning process. Exercises aiming to improve deeper cognitive processes (thinking skills) were considered as the least supportive exercise types. This study offers a baseline for future research on the topic. Additionally, educational courses given to Finnish school teachers can utilise the study s results. The research findings may also instigate a thorough dialogue about the objectives of Finnish schools.
  • Oksanen, Eeva (2005)
    Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, minkälaisia mielikuvia ja ajatuksia tietyt Schwartzin arvoteorian arvot herättävät kauppatieteiden, tekiniikan ja sosiaalitieteiden korkeakouluopiskelijoissa. Tutkimuksessa tutkitaan myös, poikkeavatko eri alojen opiskelijoiden mielikuvat toisistaan. Tutkimus on osa tutkimushanketta Arvot, moraalinen identiteetti ja tunteet erityyppisissä sosiaalisissa suhteissa. Tutkimus on Suomen Akatemian rahoittama ja se on osa Liisa Myyryn väitöskirja-aineistoa. Tutkimusaineisto kerättiin Helsingin kauppakorkeakoulussa, Teknillisessä korkeakoulussa ja Helsingin yliopistossa vuonna 1998. Tutkimus toteutettiin lomakekyselynä. Kyselyyn vastasi yhteensä 138 henkilöä. Vastaajien keski-ikä oli 25 vuotta ja vastaajat olivat keskimäärin kolmannen vuoden opiskelijoita. Tutkimukseen valittiin arvoja Schwartzin arvotypologian itsensäkorostaminen-itsensäylittäminen -akselilta. Kyseiset arvot valittiin, koska Verkasalon (1994) mukaan suurimmat erot kauppatieteiden, tekniikan ja humanististen tieteiden/sosiaalitieteiden opiskelijoiden arvoissa esiintyivät juuri tällä akselilla. Tutkittavat arvot olivat: yhteiskunnallinen tunnustus, kyvykkyys, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ykseys luontoon, menestys, suvaitsevaisuus, arvovalta, avuliaisuus, kunnianhimo ja luonnon ja taiteen kauneus. Edellä mainituista arvoista lopulliseen analyysiin valittiin sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ykseys luontoon, menestys, suvaitsevaisuus, arvovalta, avuliaisuus ja kunnianhimo. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkitut arvot herättivät vastaajissa hyvin monipuolisia ja keskenään erilaisia mielikuvia. Saman opiskelijaryhmän sisällä mielikuvat saattoivat olla toisilleen vastakkaisia. Arvot siis nähtiin monipuolisemmin, kuin Schwartz ne määrittelee. Kauppatieteiden opiskelijoiden mielikuvissa korostui muita opiskelijaryhmiä enemmän yksilökeskeisyys ja itsensä korostaminen. Tekniikan opiskelijoiden mielikuvat muistuttivat kauppatieteiden opiskelijoiden mielikuvia. Myös niissä korostui yksilökeskeisyys. Sosiaalitieteiden opiskelijoiden mielikuvissa korostui universalismi ja itsensäylittäminen. Keskeiset lähteet: Myyry, L. - Helkama, K. (2001). University Students" Value Priorities and Emotional Empathy. Educational Psychology, 21, 25-40. Myyry, L. (2003). Components of Morality. A Professional Ethics Perspective on Moral Motivation, Moral Sensitivity, Moral Reasoning and Related Constructs Among University Students. Helsinki: Yliopistopaino. Schwartz, S. (1992). Universals in The Content and Structure of Values: Theoretical Advances And Empirical Tests in 20 Countries. Advances in Experimental Social Psychology, 25, 1-65. Tuomi, J. - Sarajärvi, A. (2002). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Jyväskylä: Gummerus.
  • Holmberg, Mikael (Helsingin yliopisto, 2015)
    Kiinnostus ruokatuotantoketjun läpinäkyvyyteen, ruoan turvallisuuteen, ruokavalintojen ympäristövaikutuksiin, raaka-aineiden alkuperään sekä eläinten hyvinvointiin on lisännyt julkista keskustelua elintarvikeketjun vastuullisuudesta 2000-luvulla. Samaan aikaan private label -tuotteiden myynti on Suomessa lähes kaksinkertaistunut vuosien 2009 ja 2012 välillä. Tämä tutkielma käsittelee kuluttajien vastuullisuusmielikuvia Pirkka-, Rainbow-, Eldorado-, Euroshopper- ja X-tra -tuotemerkeistä sekä vastuullisuusmielikuvien vaikutuksia ostopäätöksiin. Tutkimuksessa haastatellaan kuuttatoista eri-ikäistä kuluttajaa pääkaupunkiseudulta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu vastuullisuusmielikuvan rakentumisesta, kuluttajien mielikuvista vastuullisuuden kentistä, vastuullisuudesta osana ostopäätöstä sekä esteistä vastuulliselle kulutukselle. Tutkimuksen perusteella vastuullisuusmielikuvat eri private label -tuotemerkeistä vaihtelevat suuresti. Pirkka- ja Raibnow- private label -tuotemerkit nähdään vastuullisuusmielikuvissa vastuullisempina kuin Eldorado, Euroshopper ja X-tra. Tutkimuksen mukaan tähän vaikuttavat haastateltavien tuotemerkki-informaatio, -kokemukset sekä puhtaat mielikuvat ja uskomukset. Vastuullisuusmielikuvien vaikutus ostopäätöksiin on alhainen tutkimukseen osallistuneilla kuluttajilla. Vastuullisuusmielikuvat eivät pelaa suurta roolia kuluttajien ostopäätöksissä, koska he perustavat ostopäätöksensä perinteisten kriteerien varaan, kuten omiin tarpeisiin ja mieltymyksiin sekä elintarvikkeiden hintaan ja laatuun. Vastuullinen kuluttaminen on heidän mielikuvissaan liian kallista ja hankalaa sekä sen vaikutusmahdollisuudet nähdään ristiriitaisina.
  • Piironen, Ossi (2004)
    Tutkielmassa tarkastellaan valtioiden demokraattisuuden mittaamiseen kehitettyjen menetelmien eli demokratiamittareiden käsitteellistä perustaa. Länsimainen demokratiatraditio pitää sisällään useita erilaisia näkemyksiä siitä, mitä demokratialla tulisi tarkoittaa. Demokratian mittaamisen menetelmät perustuvat aina joillekin näistä käsityksistä ja ovat niitä mukaillen normatiivisia. Mittausmenetelmiin piiloutuvat normatiiviset näkemykset demokratiasta välittyvät sovellusten mukana tutkimustuloksiin ja poliittiseen päätöksentekoon. Tutkimusongelma on kaksiosainen: (1) Millaista demokratiaa valtavirran demokratiamittarit edustavat? Millaisia demokratiakäsityksiä ne pitävät sisällään? (2) Onko demokratiamittareiden käsitteelliseen monipuolistamiseen tarvetta? Miten menetelmiä tulisi edelleen kehittää? Tutkimusongelman taustalla on konstruktivistisia oletuksia. Tutkimusote on käsiteanalyyttinen, menetelmä laadullinen, ja näkökulma kriittinen. Ensimmäiseen ongelmaan etsitään ratkaisua vertaamalla tutkimuksissa paljon käytettyjä valtioiden demokraattisuuden tason mittaamiseksi kehitettyjä menetelmiä (Freedom in the World Survey ja Polity IV) kolmeen tärkeään länsimaiseen demokratiamalliin. Malleja toisistaan erottavat ulottuvuudet paikannetaan länsimaisen demokratiatradition historiallis-teoreettisen tarkastelun avulla. Viitekehyksen muodostavat lakiin perustuvan demokratian, liberaalisynteesin sekä osallistuvan demokratian mallit, joiden katsotaan eroavan toisistaan demokratian alaan, osallistumisen muotoon ja inklusiivisuuteen sekä talousjärjestelmään liittyvien kysymysten kohdalla. Analyysi osoittaa valtavirran demokratiamittarit käsitteellisesti yksipuolisiksi, laillista demokratiamallia lähinnä oleviksi. Mittareiden kuvaama demokratia sisältää huomattavasti enemmän angloamerikkalaisen suojelevan liberaalidemokraattisen mallin kuin rousseaulaisen kehittävän republikanismin piirteitä. Toisen ongelmakokonaisuuden käsitteleminen vaatii globaalinäkökulman huomioimista: ulkoiset tekijät rajoittavat voimakkaasti kansallisen demokraattisen päätöksenteon autonomiaa. Mittausmenetelmien kehittäminen aikaisempaa monipuolisimmiksi vaatii kansainvälisten rajoitusten huomioimista, jotta demokratiakäsitteen sisältö säilyisi merkityksellisenä. Uusia mittareita tarkastelemalla saadaan vihjeitä siitä, kuinka menetelmiä voitaisiin kehittää monipuolisemmiksi. Mahdollisuudet ovat sekä metodologisia että käsitteellisiä. Uuden ja monipuolisen menetelmän tulisi luopua tiukasta pyrkimyksestä yhteen demokraattisuutta kuvaavaan aggregaattilukuun. Tilalle olisi luotava laaja, demokratian ominaisuuksia monipuolisesti kuvaava indikaattoripankki, josta kukin menetelmän soveltaja voisi valita indikaattoreita oman tutkimustarpeensa ja demokratiakäsityksensä perusteella. Aikaisempiin demokratiamittareihin verrattuna erityisesti osallistumista ja tasa-arvoa kuvaavia indikaattoreita tulisi lisätä. Globaalin ulottuvuuden huomioiminen vaatii joko ulkopuolisten vaikutusten ”määrän ja laadun” arviointia tai sitten päätöksenteon eri tasojen demokraattisuuden yhtäaikaista mittaamista.
  • Taskinen, Salla Johanna Talvikki (2005)
    Tutkimuksessa kysytään, millaista julkista tukea suomalaiset työllistävät sosiaaliset yritykset tarvitsevat. Sosiaalinen yritys voi olla millä toimialalla tahansa palveluja tai tavaroita tuottava yritys. Sosiaalisen yrityksen työntekijöistä vähintään 30 prosenttia tulee olla vajaakuntoisia henkilöitä, tai yhteensä vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä. Voidakseen käyttää sosiaalisen yrityksen nimeä toiminnassaan, sosiaalisen yrityksen tulee kuulua kaupparekisteriin ja työministeriön ylläpitämään sosiaalisten yritysten rekisteriin. Sosiaalisten yritysten laki on tullut voimaan vuoden 2004 alussa. Laissa määritellään sosiaalisille yrityksille myönnettävät taloudelliset tuet, kuten vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä yritykselle maksettavat työllistämis- ja yhdistelmätuki sekä projektituki. Sosiaaliset yritykset ovat oikeutettuja muiden yritysten tapaan myös TE-keskusten ja työvoimatoimistojen antamaan yritysneuvontaan. Niiden ohella yritysneuvontapalveluja sosiaalisten yritysten erityistarpeisiin tarjoaa lakisääteinen, työministeriön rahoittama ja Vates-säätiön koordinoima sosiaalisten yritysten tukirakenne. Sosiaaliset yritykset ovat Suomessa osa aktivoivaa työllistämispolitiikkaa, jolla pyritään verokertymän kasvattamiseen työllistämisasteen nostamisen kautta. Työllistämisasteen nostoa vaativat väestön ikääntyminen ja siitä seuraava hyvinvointipalvelujen tarpeen kasvu, sekä OECD-maissa tapahtuvasta verokilpailusta johtuvat julkisen sektorin supistamistavoitteet. Sosiaalisten yritysten kohderyhmänä ovat avoimille työmarkkinoille muita työnhakijoita vaikeammin työllistyvät ryhmät, vajaakuntoiset ja pitkäaikaistyöttömät. Vuoden 2005 syksyyn mennessä sosiaalisia yrityksiä oli rekisteröity Suomessa 22 kappaletta. Yritysten toimialoja ovat muun muassa kierrätys, konepajatoiminta ja hyvinvointipalvelut. Ne työllistävät yhteensä pari sataa henkilöä. Tutkimus lähtee liikkeelle sosiaalisten yritysten vaatimattoman määrän, heikon vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä työllistävän vaikutuksen, sekä julkisuudessa esiintyneen sosiaalisten yritysten taloudellisen tuen tason kritiikin tarkastelusta. Jotta sosiaalisten yritysten määrää ja työllistävää vaikutusta voitaisiin nostaa, tulee sosiaalisten yritysten lakisääteistä tukea ja sen muutosmahdollisuuksia arvioida kriittisesti. Tutkimuksessa on käytetty sosiaalisten yritysten asiantuntijoiden haastatteluja, sekä sosiaalisten yritysten tukea käsitteleviä tekstejä, joita on analysoitu sisällönanalyysin menetelmällä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu suomalaisilla työmarkkinoilla ja työllistämispolitiikassa tapahtuneisiin reformeihin, sekä eurooppalaiseen yhteisötalouden tutkimukseen, jossa sosiaalisten yritysten tukia tarkastellaan yhdessä työllistämistavoitteiden ja sosiaalisten yritysten aikaansaaman makroekonomisen hyödyn kanssa. Tutkimuksen tulosten perusteella sosiaalisten yritysten saamaa lakisääteistä taloudellista tukea tulisi pikaisesti tarkistaa, lain toimeenpanoa TE-keskuksissa ja työvoimatoimistoissa tehostaa, ja mahdollisille uusille sosiaalisille yrittäjille suunnattua tiedotusta lisätä. Sosiaalisista yrityksistä tulisi julkisen tuen avulla tehdä yhdenvertainen yritysmuoto muiden joukossa.
  • Kuikka, Noora (2000)
    Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena on analysoida vuosituhannen vaihteen millennium-juhlaa massoja kiehtovana tapahtumana. Pyrkimyksenä oli selvittää millenniumin perusdynamiikkaa massailmiönä ja siihen liitettäviä tuntemuksia. Tutkimuksessa pohditaan sitä, kuinka suuri merkitys medioilla oli millennium-ilmiön luomisessa ja millä tavoin sanomalehdet ja televisio sen tekivät. Koska millennium epäonnistui kaupallisesti, tutkimuksessa analysoidaan myös sitä, mikä merkitys millenniumin vastustuksella oli ilmiössä, mistä tekijöistä se johtui ja miten vastustus näkyi medioissa. Tutkimuksessa peilataan ilmiötä massailmiön teoriaan sekä mediatapahtuman käsitteeseen. Massaliikehdinnälle peruskäsitteistön on luonut 1800-luvun lopussa Gustave Le Bon teoksessaan Joukkosielu (1912). Toinen tärkeä massayhteiskunnan teoreetikko työni kannalta on Michel Maffessoli, joka näkee medioiden ja erityisesti television roolin merkittävänä yhteisyyden synnyttäjänä. Massailmiöillä ja mediatapahtumilla on monia yhteisiä piirteitä ja mediatapahtumat ovat usein myös massailmiöitä. Mediatapahtuman käsite on peräisin Daniel Dayanin ja Elihu Katzin teoksesta Media Events (1992). Mediatapahtumat ovat tapahtumia, jotka mediat välittävät, ne keräävät suuria yleisöjä ja keskeyttävät television katsomiseen liittyvät rutiinit. Millennium näkyi hyvin voimakkaasti medioissa koko joulukuun 1999 ajan sekä aivan vuoden 2000 alussa. Medioiden massiivinen tarjonta on osoituksena millenniumin massaluonteesta. Lisäksi massailmiö tuli näkyväksi suurissa osallistujaluvuissa massailmiöille tyypillisillä paikoilla, aukioilla, toreilla, kaupunkien keskeisillä paikoilla. Tämän massoja lietsovan uutisoinnin rinnalle nousi toinen, sitä vastusta suuntaus ja millennium epäonnistui kaupallisena tapahtumana. Yksi merkittävimmistä syistä millenniumin epäonnistumiseen oli medioiden voimakas tapahtuman paisuttelu. Tapahtuma elettiin medioissa jo ennen itse varsinaista tapahtumaa. Toinen epäonnistumisen syy liittyy millenniumin luonteeseen rituaalinomaisena tapahtumana. Millennium-juhla tuotteistettiin massailmiöiden logiikan vastaisesti niin, että joukot eristyivät toisistaan. Massailmiön syntymisen kannalta keskeiseksi nousi tapahtumapaikan avoimuus ja massojen näkyminen tapahtumapaikalla.
  • Fast, Maija (2004)
    Tässä tutkimuksessa kysyn, onko nuorilla naisilla aikaa perheelle yhteiskunnassa, jossa korostetaan menestystä ja nimenomaan menestystä työelämässä. Tutkimukseni kohteena ovat työelämään siirtymässä olevat pitkälle koulutetut naiset. Korkea-asteen koulutuksen saaneiden naisten avulla on mahdollista tutkia naisten työelämään siirtymisen erityispiirteitä, sillä heillä on teoriassa kaikki mahdollisuudet tasa-arvoiseen kohteluun työnhaussa ja työelämässä. Tästä huolimatta tasa-arvo ei tunnu toteutuvan koulutettujenkaan naisten kohdalla. Tutkimustani varten osallistuin kuudelle Helsingin yliopiston rekrytointipalveluiden järjestämälle työnhakuun valmentavalle kurssille osallistuvana havainnoijana. Näiltä kursseilta tavoitin myös haastateltavani. Tutkimuksella on etnografinen lähtökohta. Tutkimuksen pääaineisto muodostuu kymmenestä teemahaastattelusta sekä kahdesta ryhmähaastattelusta. Ensimmäiseen ryhmähaastatteluun osallistui neljä jo aiemmin haastattelemaani naista ja toiseen kolme miestä. Lisäksi tein yhden asiantuntijahaastattelun. Haastatteluaineiston lisäksi tutkimuksen sivuaineistona toimii elokuun 2001 ja tammikuun 2003 välisenä aikana keräämäni media-aineisto. Haastatteluaineiston käsittelyssä olen käyttänyt apuna Atlas-ti ohjelmaa ja aineiston analyysimenetelmänä käytän väljästi diskurssianalyyttista tekstianalyysia. Tarkastelen tutkimuksessa, miten nuoret naiset positioivat itsensä kulttuurisessa kontekstissaan. Tutkimus osallistuu erityisesti yhteiskuntamme kilpailuhenkisyyttä ja riskitietoutta koskeviin sosiologisiin kysymyksiin. Tärkeimpinä lähteinä ovat Elisabeth Beck-Gernsheimin ja Ulrich Beckin, Arlie Russell Hochschildin, Zygmunt Baumanin, Richard Sennettin, Robert H. Frankin ja Philip J. Cookin sekä Riitta Jallinojan aikamme yhteiskuntaa kuvaavat kirjoitukset. David McClellandin, David Riesmanin sekä Erich Frommin kirjoitusten avulla olen hahmottanut tutkimieni naisten paikkaa nykyisessä kilpailuyhteiskunnassa. Tutkimukseni keskeisimmät tulokset liittyvät nuorten naisten kohtaamiin ja myös itselleen asettamiin ristiriitaisiin vaatimuksiin. Merkittävimmäksi tulokseksi nousi ristiriita nuorten naisten tunnollisuuden ja kohtuullisen kunnianhimon välillä. Kutsun tätä naisten haastatteluista noussutta orientaatiota ”sopeutuvaksi kunnianhimoksi”. Tarkastelen naisten paikkaa kilpailun kentällä McClellandin yhteiskuntien resursseja kuvaavan teorian avulla. McClellandin menestyneiden yhteiskuntien tunnusmerkit korkea suoritusmotivaatio ja toisista ohjautuvuus aiheuttavat naisten kohdalla ambivalenssin. Haastatellut naiset omaavat nämä menestystekijät, mutta he eivät tästä huolimatta lukeudu huippumenestyjiin. Tämä johtuu siitä, että naisille toisista ohjautuvuus merkitsee myös vastuun ottamista perheestä. Tutkimus paljastaa, että syy vanhemmuuden myöhentymiseen löytyy epävarmoilta työmarkkinoilta. Äitiys myöhentyy, koska haastatellut naiset haluavat sekä ”hyvän” työn että ”hyvän” äitiyden. Naiset kasvatetaan edelleen tunnollisiksi ja muut huomioiviksi, mikä ei sovi kilpailuyhteiskunnan koviin sääntöihin. Naiset vierastavat kaikkea ”liiallisuutta”, eivätkä hyväksy kovien menetelmien käyttöä. Tämä yhtäältä ylläpitää naisten huonompaa asemaa työelämässä, mutta toisaalta naiset pystyvät ristiriitaisten odotusten työstämisen avulla pitämään elämän eri osa-alueet tasapainossa.
  • Koutaniemi, Aarne (2002)
    Tutkielma käsittelee vertikaalisten yrityskauppojen vaikutuksia yhteiskunnan hyvinvointiin. Vertikaalisilla yrityskaupoilla tarkoitetaan tilanteita, joissa fuusioituvat yritykset ovat olleet ennen yrityskauppaa asiakassuhteessa keskenään. Toisin kuin horisontaalisissa fuusioissa, vertikaalisissa yrityskaupoissa toisiinsa yhdistyvät yritykset eivät ole olleet toistensa kilpailijoita samoilla markkinoilla. Vertikaalista suhdetta vastaa talousteoriassa asetelma, jossa fuusioituvien yritysten tuotteet ovat toistensa komplementteja. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, ovatko vertikaaliset fuusiot joissakin tilanteissa yhteiskunnan kannalta haitallisia. Talousteoreettinen analyysi on tarpeen, jotta kilpailuviranomaiset pystyisivät tunnistamaan haitalliset yrityskaupat ja estämään niiden toteuttamisen. Tutkimusaihe kuuluu toimialan taloustieteen piiriin. Tutkimusongelmaa lähestytään mikrotaloustieteellisesti hyödyntäen paitsi Bertrand- ja Cournot-oligopolimalleja myös peliteoreettista lähestymistapaa. Tutkielmassa tarkastellaan kattavasti kolme vertikaalisiin yrityskauppoihin liittyvää piirrettä: kaksoismarginalisaation välttämistä, poissulkemista ja kustannusinformaation strategista roolia. Ensiksi mainitun tarkastelu pohjautuu pääasiassa R. J. Ruffinin (2001) tutkimustuloksiin, poissulkemisen tarkastelu J. A. Ordoverin, G. Salonerin ja S. C. Salopin (1990) esittämään malliin ja informaation rooliin liittyvä analyysi J. P. Choin artikkeliin (1998). Tutkimuksessa päädytään seuraaviin tuloksiin: Vertikaalisilla yrityskaupoilla vältetään kaksoismarginalisaatio, mikä kasvattaa niin yrityskaupan osapuolten kuin kuluttajienkin hyvinvointia. Yrityskauppoihin saattaa kuitenkin liittyä riski siitä, että fuusioitunut yritys harjoittaa poissulkemista eli nostattaa kilpailijoidensa kustannuksia. Tällöin yhteiskunnan hyvinvointi voi vähentyä. Mikäli taas fuusion taustalla on intressi salata kustannusinformaatiota, voivat kokonaisvaikutukset olla joko positiivisia tai negatiivisia riippuen markkinoilla vallitsevan kysynnän luonteesta. Choin mallissa kuvatuilla Hotelling-tyyppisillä markkinoilla yrityksille voitollisista vertikaalisista fuusioista ei aiheudu kuluttajille hyvinvointitappioita. Koska markkinoilla tapahtuviin vertikaalisiin yrityskauppoihin liittyy useita yhteiskunnan hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, on Suomen lainsäädännössä lähdetty siitä, että kauppojen valvonnan tulee perustua kilpailuviranomaisten tapauskohtaiseen arviointiin. Tutkimus tukee näkemystä siitä, että vertikaaliset fuusiot voivat tietyissä tilanteissa olla haitaksi yhteiskunnalle, ja että viranomaisilla on tämän vuoksi oltava mahdollisuus joko asettaa ehtoja yrityskaupan toteuttamiselle tai kieltää haitallisina pidettävät kaupat kokonaan.
  • Taulo, Emma (2008)
    Tutkimus käsittelee genrejen visuaalisia representaatioita ja niiden rakentumista. Tutkimuksessa analysoidaan, millaisia visuaalisia rakenteita ja säännönmukaisuuksia kotimaisista nykyelokuvan julisteista löytyy sekä niiden yhteyttä julisteessa mainostetun elokuvaan ja sen genreen. Johtopäätöksissä pohditaan myös, miltä kotimaiset elokuvat julisteidensa perusteella näyttävät ja mitä ne kertovat kotimaisen elokuvan nykytilasta. Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus elokuvajulisteista kerronnallisina kuvina ja elokuviin liittyvinä visuaalisina järjestyksinä, jotka osaltaan rakentavat käsitystä elokuvan tarinasta, sen genrestä ja teemasta. Julisteita tarkastellaan genre-elokuvien keskeisten elementtien eli konventioiden, ikonografian, tietyn tapahtumapaikan ja arkkityyppisten henkilöhahmojen osalta. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan kotimaisten nykyelokuvien keskeisiä genrejä. Visuaalisten rakenteiden säännönmukaisuuksia lähestytään julisteessa Gunther Kressin ja Theo van Leeuwenin sosiaalisemioottisen visuaalisen kieliopin teorian kautta. Lisäksi siinä hyödynnetään genreteoriaa muun muassa Rick Altmanin, Barry Keith Grantin ja Paul Watsonin genreteorioiden avulla. Työssä yhdistetään laadullista ja määrällistä analyysia. Aineisto koostuu kotimaisen elokuvan buumiksi kutsutun aikakauden eli vuosien 1995–2007 ensi-iltansa saaneiden pitkien fiktioelokuvien julisteista. Tuolloin kotimaisia elokuvia tuotettiin ja katsottiin enemmän kuin aikaisempina vuosikymmeninä, ja Suomen elokuvasäätiön tukipolitiikan ja uusien tekijöiden myötä lajityyppielokuvien tuotantomäärä kasvoi. Julisteiden visuaaliset säännönmukaisuudet on tuotettu alustavan laadullisen analyysin avulla. Säännönmukaisuuksien hahmottamiseksi sekä genren ja rakenteiden yhteyden vertaamiseksi aineistolle on tehty myös määrällinen sisällönanalyysi. Tutkimuksessa selvisi, että elokuvajulisteiden keskeiset visuaaliset säännönmukaisuudet liittyvät henkilöhahmojen katseiden suuntiin ja kosketukseen, julisteen sisältämien kuvien määrään ja suhteeseen toisiinsa sekä julisteen mise-en-scéneen ja väriin. Myös elokuvajulisteiden nimi ja nimeen usein yhdistetty tagline noudattavat tiettyjä konventioita. Elokuvan tarina tiivistetään julisteisiin usein taustakuvien avulla. Lisäksi eri genreen kuuluvien elokuvien mainosjulisteet poikkeavat keskeisiltä visuaalisilta rakenteiltaan. Komediallista genreä representoidaan katsojaa kohti katsovien henkilöiden ja luokittelevien kuvien avulla. Draamaa mainostavissa julisteissa henkilöhahmot puolestaan tarjoutuvat useammin katsottaviksi. Tutkimus osoittaa lisäksi, että nykyelokuvien kotimaiset julisteet ovat monipuolisia ja sisältävät monitasoisia visuaalisia rakenteita. Julisteiden kehityksessä on havaittavissa myös elokuvien markkinoinnin muutos kaupallisempaan ja teknologisesti laadukkaampaan suuntaan 1990-puolivälitä 2000-luvun puoliväliin.
  • Suutari-Raita, Taina (2008)
    Tutkielmassa käsitellään kuuden naisen kokemuksia valmentavasta ja kuntouttavasta koulutuksesta. Koulutus oli suunnattu naisille, jotka olivat olleet pitkään pois työelämästä ja/tai joilla ei lainkaan ollut ammatillista koulutusta. Naisia yhdistivät lisäksi vaikeat sosiaaliset elämäntilanteet, esimerkiksi päihdekierteestä toipuminen sekä asumiseen, ihmissuhteisiin ja toimeentuloon liittyvät vaikeudet. Koulutuksen päämääränä oli valmentaa ja kuntouttaa naisia työelämään ja ammatilliseen koulutukseen. Naiset nimittivät ryhmäänsä Mimmeiksi. Tutkielmassa on pyritty kehittämään naisille suunnattuja kuntouttavia menetelmiä sosiaalityössä sekä osallistua niistä käytävään keskusteluun. Näin tutkielma liittyy sosiaalityön kuntouttavaan työorientaatioon, vaikka varsinaisena tutkimuskontekstina on valmentava ja kuntouttava koulutus. Tutkimuskysymykset kartoittivat naisten koulutukselleen asettamia tavoitteita ja niiden toteutumista, merkityksellisiä opiskelukokemuksia sekä ryhmässä olemisen kokemuksia. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laajennettua tapaustutkimusmenetelmää, tutkimusorientaatio oli kvalitatiivinen. Aineisto kerättiin teemahaastatteluin. Analyysitekniikka perustui sosiologisen rakenteistumisen teorian keskeisten ulottuvuuksien – rakenteen, ajan ja paikan – tarkasteluun haastateltavien puheessa. Aineiston tulkinnassa hyödynnettiin sosiaalityön ja muiden sosiaalitieteiden tutkimuskirjallisuutta sekä naistutkimuksen ja aikuiskasvatustieteen kirjallisuutta. Tutkielma fokusoitui naisten koulutuskokemuksiin. Keskeisenä päätelmänä on koulutuksen kuntouttava ja yhteiskuntaan integroiva merkitys Mimmeille. Mimmien vertaisryhmä muodosti välittävän ja kannattelevan yhteisön, jossa naisryhmä koettiin tärkeänä kasvuympäristönä miehisestä päihdemaailmasta kuntoutumiseksi. Neljällä naisella olikin jatkokoulutus suunniteltuna koulutuksen loppuessa. Tavoitteisuus ja säännöllisyys jäsensivät opiskelua. Vertaisryhmä mahdollisti Mimmien keskiöön asettumisen ja ruumiillisuuden huomioimisen kuntoutumisen arjessa. Mimmien kokemuksellisen tiedon kautta tulkittiin aikamuistelun (elämäntapahtumien ajankohtien hahmottaminen), reflektoinnin ja psykososiaalisen tuen muodostavan tukevan kolmikannan uuden oppimiselle. Näitä menetelmiä ja työvälineitä voidaan soveltaa valituin osin myös kuntouttavassa sosiaalityössä. Kuntoutuminen ja yhteiskuntaan integroituminen näyttäytyivät pitkäjännitteisinä ja ihmisen elämää kokonaisvaltaisesti koskettavina prosesseina. Palvelujen ja sosiaaliturvan joustava liittäminen näihin prosesseihin tulkittiin sosiaalityön ammattitietoon ja -taitoon liittyväksi. Prosesseja vaikeutti sosiaaliturvan ja sosiaalipalvelujen yhteensovittaminen kokopäiväiseen opiskeluun. Osa Mimmeistä jäi väliinputoajiksi toimeentulo- ja asumiskysymyksissä. Mimmien yhteiskuntakuntakokemukset tulkittiin sekä vertikaalisiksi että horisontaalisiksi. Vertikaalisena näyttäytyi esimerkiksi asumispalvelujen portaittaisuus, eteneminen asuntolasta omaan vuokra-asuntoon. Horisontaalisina näyttäytyivät esimerkiksi opiskelijoiden tarpeiden asettumiset keskiöön tai sivuun. Mimmien integroitumisen ja kuntoutumisen edetessä yhteiskuntakokemukset olivat osin ristiriitaisia: keskiöön siirtyvä putosikin portaita alaspäin. Yhdeksi sosiaalityön kuntouttavan työorientaation ulottuvuudeksi määriteltiin poliittinen toimijuus, joka tuo esiin ja pyrkii ehkäisemään yhteiskunnan väliinputoamistilanteita kuntoutumisen ja integroitumisen prosesseissa. Keskeisinä lähteinä olivat Michael Burawoyn (1998), Anthony Giddensin (1979;1984), Riitta Granfeltin (1993;1998;2003;2007) ja Eeva Liukon (2006) teokset.
  • Jääskeläinen, Tiina (Helsingin yliopisto, 2013)
    Tutkielma selvittää länsimaisen mindfulness-menetelmän uskonnollista ja henkistä merkitystä tarkastelemalla erityisesti sitä, minkälainen uskonnollinen tai henkinen merkitys menetelmällä on sitä harjoittaville ja minkälaisia uudenlaisen henkisyyden piirteitä heidän kokemuksissaan ilmenee. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka teoreettisena viitekehyksenä käytetään mindfulness-menetelmään sekä uudenlaiseen henkisyyteen liittyviä aiempia tutkimuksia ja artikkeleita. Aineisto koostuu yhdeksän mindfulness-harjoittajan haastattelusta. Haastatteluaineiston analyysissa käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Buddhalaiseen vipassana- eli tarkkaavaisuusmeditaatioon pohjautuvassa mindfulness-menetelmässä opetellaan yksinkertaisten meditaatioharjoitusten avulla tietoista läsnäoloa. Tällä tarkoitetaan meneillään olevaan hetken tiedostamista, siinä ilmenevien tuntemusten ja ajatusten havainnoimista ja niiden hyväksymistä. Mindfulness-menetelmä kehitettiin alun perin Amerikassa erityisesti kipupotilaiden stressinhallintamenetelmäksi, mutta on levinnyt positiivisten vaikutustensa ansiosta myös muualle länsimaihin terapeuttien työkaluksi erilaisiin psykologisiin terapiamenetelmiin. Viime vuosina mindfulnessin harjoittaminen on saavuttanut suosiota myös työelämässä sekä yksityisten ihmisten parissa. Mindfulness-menetelmä on esimerkki perinteestä, joka on otettu irti alkuperäisestä uskonnollisesta kontekstistaan ja mukautettu uuteen, sekulaarimpaan käyttötarkoitukseen. Mindfulness-menetelmän hyödyistä ja vaikutuksista on tehty paljon tutkimusta, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt sen tutkiminen, miten paljon menetelmässä on vielä jäljellä buddhalaisen tradition mukaisia elementtejä ja minkälaisia uskonnollisia merkityksiä menetelmään liitetään. Tutkielman tulokset osoittavat, että mindfulness-menetelmän harjoittamisessa näyttäisi olevan kyse enemmän sekulaarista, uudenlaisen henkisyyden piirteitä ilmentävästä ja hyvinvoinnin kehittämiseen tähtäävästä menetelmästä kuin buddhalaisesta valaistumiseen tähtäävästä traditiosta. Haastateltavia motivoi menetelmän harjoittamiseen uskonnollisten arvojen sijaan halu kokonaisvaltaiseen, omakohtaiseen ja omista tarpeista käsin lähtevien elämysten kokemiseen, joihin ei tarvitse sitoutua, mutta joita voi tarpeen tullen jakaa toisten kanssa.
  • Telakivi, Pii (Helsingin yliopisto, 2012)
    Pro gradu -työni käsittelee mielenfilosofian alaan kuuluvaa kysymystä tietoisuuden ja fysikalismin suhteesta. Tarkoituksenani on osoittaa, että fysikalismi ei selitä tietoisuutta; toisin sanoen tietoisuuden ja fysikaalisen aivotoiminnan välissä on selityksellinen kuilu. Osoitan tämän kolmen argumentin avulla. Selityksellinen argumentti paljastaa, että tietoisuuden ja fysikalismin välissä on kuilu, jota ei voi selittää fysikaalisin termein. Fysikaalisista ilmiöistä saa tietoa objektiivisesta, kolmannen persoonan näkökulmasta, mutta fenomenaalisista ilmiöistä saa tietoa vain subjektiivisesta, ensimmäisen persoonan näkökulmasta. Argumentti kysyy voiko tietoisuuden selittää fysikaalisin termein tässä argumentissa kuilu aivojen ja tietoisuuden välissä on siis episteeminen. Modaaliargumentti osoittaa, että fysikaaliset ilmiöt ovat kuviteltavissa ilman tietoisuuteen kuuluvia fenomenaalisia ilmiöitä. Tästä voi päätellä ensimmäisen argumentin tapaan, että tietoisuuden ja fysikaalisen välissä on selityksellinen kuilu. David Chalmers on kuitenkin esittänyt, että tiedollisesta kuilusta voi johtaa myös ontologisen kuilun. Itse väitän, että Chalmersin päättely episteemisestä kuilusta ontologiseen kuiluun ei ole aukoton. Tietoargumentin mukaan fysikaalisen tiedon avulla ei voi selittää kokemuksen fenomenaalisia piirteitä. Frank Jackson esitti tietoargumentin vuonna 1982 artikkelissaan Epiphenomenal Qualia . Jacksonin mukaan argumentista seuraa, että fysikalismi on (ontologisestikin) väärässä. Hänen mukaansa todellisuuteen kuuluu siis ei-fysikaalisia ominaisuuksia, toisin sanoen kvalioita, eli fenomenaalisen tietoisuuden aistimellisia tiloja, jotka määräävät minkälaista on olla kyseisessä tilassa. Olen Jacksonin lopputuloksesta eri mieltä, ja väitän, että tietoargumentti ei osoita ontologista kuilua, vaan pelkästään selityksellisen kuilun tietoisuuden ja fysikaalisen aivotoiminnan välillä. Väitän, että argumentit osoittavat vakuuttavasti, että fysikaalisen aivotoiminnan ja tietoisuuden välissä on aukko, jota (ainakaan reduktiivinen) fysikalismi ei selitä. Tietoisuuteen kuuluu siis faktoja, jotka eivät ole selitettävissä fysikaalisin termein. Selityksen puutteesta ei kuitenkaan välttämättä seuraa ontologista kuilua, joten tietoisuus voi kuitenkin pohjimmiltaan (ontologisesti) olla fysikaalinen.
  • Perander, Maria (1993)
  • Uuttu, Petri (2014)
    Skelleften alueella pohjois-Ruotsissa sijaitsevat paleoproterotsooiset VHMS-esiintymät ovat käyneet läpi alueellisen metamorfismin (ajoitettu 1,84 – 1,82 Ga) oloissa jotka vaihtelivat vihreäliuskefasieksesta amfibolifasiekseen. Metamorfismi johti malmimineraalien remobilisaatioon ja malmia sisältävien kvartsi- ja sulfidijuonten muodostumiseen. Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia Skelleftessä sijaitseva Storlidenin VHMS-esiintymän mineralogiaa ja mineraalikemiaa, ja määrittää missä oloissa remobilisaatio tapahtui. Esiintymän sulfidirikkaat remobilisaatiojuonet koostuvat kahdesta tyypistä: juonista jotka koostuvat pääosin magneettikiisusta ja kuparikiisusta, ja juonista jotka koostuvat pääosin lyijyhohteesta ja bournoniitistä, usein symplektiittisinä yhteenkasveumina, ja lisäksi huomattavista pitoisuuksista gudmundiittiä ja tetraedriittiä. Sinkkivälkettä ja arseenikiisua esiintyy useissa näytteissä kummastakin juonityypistä. Lisäksi esiintymä sisältää sulfidiköyhiä kvartsi- ja kalsiittijuonia. Esiintymä sisältää myös sulfidipitoisia kalsiittijuonia jota ovat muodostuneet metamorfismin jälkeen ja joita ei käsitelty tässä tutkielmassa. Juonien sisältämä sinkkivälke ja kloriitti omaavat matalamman rauta- pitoisuuden kuin samat mineraalit massiivimalmissa ja sivukivessä. Juonien sinkkivälke omaa myös korkeamman Cd-pitoisuuden. Tetraedriitin koostumus eroaa myös huomattavasti juonien ja massiivisen malmin välillä. Juonien sisältämä tetraedriitti omaa huomattavasti matalammin arseenipitoisuuden ja korkeamman Fe/(Fe+Zn)-suhteen. Remobilisaatiolämpötilat määriteltiin arseenikiisugeotermometrialla. Lasketut lämpötilat ovat väliltä 325 – 480 °C, keskimäärin 425 °C massiivimalmille ja 412 °C remobilisaatiojuonille. Massiivimalmin sinkkivälkkeen koostumuksen presteella määriteltiin metamorfismin tapahtuneen 6,3 – 8,5:n kbar paineessa (keskimäärin 7,5 kbar). Kvartsijuonten ja malmin sivukiven sisältämästä kloriitista lasketut lämpötilat ovat alhaisempia kuin arseenikiisusta lasketut, keskimäärin n. 200 °C tai vähemmän juonissa ja n. 300 °C sivukivessä (tarkat arvot riippuvat käytetystä geotermometristä). Alemmat lämpötilat viittaavat siihen että kloriitti on joko muodostunut tai muuttunut metamorfismin retrograadivaihessa. Kvartsijuonista lasketut veden δ18O-arvot vaihtelevat välillä 4,7 – 8,8 ‰ (keskimäärin 7,2 ‰), mikä sopii yhteen metamorfisen veden δ18O-pitoisuuden kanssa. Lasketut arvot paineelle ja lämpötilalle sopivat yhteen muiden Skellfeten alueella sijaitsevista malmiesiintymistä tehtyjen tutkimusten kanssa. Suurin osa niistä mitatuista lämpötiloista ja paineista vaihtelevat välillä 300 – 500 °C ja 5 – 8 kbar massiivimalmilla sekä 200 – 450 °C ja 0,5 – 5 kbar juonille. δ18O-arvot ovat myös yhteensopivia muualta Skelleften alueelta sijaitsevista kvartsijuonista mitattujen arvojen kanssa (3,7 – 11,6 ‰).