Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12874-12893 of 24298
  • Vuornos, Hanna (2003)
    Oikeudenmukaisen kohtelun on todettu organisaatioissa vaikuttavan yksilön käyttäytymiseen ja työssä suoriutumiseen. Myös oikeudenmukaisen kohtelun merkitys irtisanoutumista ja organisaatiota hyödyttävää prososiaalista käyttäytymistä selitettäessä on korostunut viimeaikaisten tutkimustulosten myötä. Myyjien ja muiden ammattiryhmien välillä on havaittu eroja oikeudenmukaisuuden merkityksessä yksilölle. Organisaatiokontekstissa toteutettuja tutkimuksia palkitsemisen koetusta oikeudenmukaisuudesta myyjillä on kuitenkin tehty melko vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa organisaation käyttöön empiirisiin tuloksiin perustuvaa tietoa palkitsemisen ja oikeudenmukaisuuden kokemuksista ja merkityksestä sekä tarjota organisaatiolle kuvaus nykyisten palkkiojärjestelmien toimivuudesta. Pro gradu -tutkimus toteutettiin toimeksiantona suomalaiselle mobiiliteknologiakonsernille. Tarve myyjien palkkiojärjestelmien tutkimiselle lähti kohdeorganisaatiosta, jonka toiveena oli yhdistää konsernin sisällä erilaisia palkitsemiskäytäntöjä. Mukana pro gradu-tutkimuksessa on kolmen myyntiorganisaation henkilökunnat (N=183), joiden kokemuksia palkitsemisesta kysyttiin konsernin intranetissä olleella kyselyllä. Kysymykset oli asetettu väittämien muotoon ja asteikko vaihteli 1 – 5 välillä. Muodostettujen muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin korrelaatioiden ja regressioanalyysin avulla. Palkkiojärjestelmien koettiin organisaatioissa toimivan hyvin. Ainoastaan yhden yrityksen myyjiä voidaan pitää melko tyytymättöminä heidän käytössään olevaan palkkiojärjestelmään. Palkitsemisen vaikutuksia kuvaavat tulokset olivat kuitenkin suurilta osin asetettujen hypoteesien vastaisia. Epäoikeudenmukainen kohtelu näyttää oletetusta poiketen aiheuttavan myyjillä enemmän toisia auttavaa, prososiaalista käyttäytymistä. Oikeudenmukaisuuden kokemukset eivät lisäksi näyttäneet liittyvän irtisanoutumisaikeisiin. Yllättävänä tuloksena voidaan pitää myös sitä, että menettelytapojen oikeudenmukaisuuden muodot koetaan eri tavalla ja niillä on erilaisia vaikutuksia. Tämä asettaa kyseenalaiseksi menettelytapojen oikeudenmukaisuuden tutkimisen ainoastaan yhden mittarin avulla.
  • Kestilä, Kristina (2013)
    Tutkielmassa käsitellään myyjän yrityskaupassa antamia takuita ja vakuutuksia ja sitä, millaisen vastuun ne muodostavat myyjälle mahdollisessa virhetilanteessa. Kysymystä tarkastellaan yrityskaupan sopimusosapuolten velvollisuuksien kautta, jolloin vastakkain ovat yhtäältä myyjän tiedonantovelvollisuus ja toisaalta ostajan selonottovelvollisuus. Aihe on rajattu koskemaan vain osakekaupan muodossa tehtäviä yrityskauppoja, jolloin liiketoimintakaupat jäävät tarkastelun ulkopuolelle. Tutkielman lähtökohtana pidetään kauppalain tarjoamia yleisiä irtaimen kauppaa koskevia säännöksiä, jotka soveltuvat myös osakekauppaan, mutta lisäksi huomioidaan käytännön yrityskauppasopimuksissa käytettäviä kauppalain säännöksistä poikkeavia ratkaisuja, ehtoja ja käytäntöjä. Pohjoismaisen näkökulman vuoksi huomiota kiinnitetään myös muiden Pohjoismaiden kauppalakeihin sekä etenkin ruotsalaisen kauppalain esitöihin sekä oikeuskirjallisuuteen. Takuut ovat merkittävä osa yrityskauppoja ja yrityskauppasopimuksia. Ostaja vaatii takuita saadakseen tietoa kohdeyrityksestä ja voidakseen luottaa siihen, että kyseisellä yrityksellä on tietyt, olennaiset ominaisuudet ja että se on taloudellisesti ostajan edellyttämässä tilassa. Myyjä puolestaan ottaa riskin takuita antaessaan, minkä vuoksi takuiden antaminen edellyttää käytännössä usein korkeampaa kauppahintaa. Takuut vaikuttavat myös näyttötaakkakysymyksiin virhetilanteissa. Eräs tärkeä takuiden on oikeusvaikutus on se, että ne aiheuttavat lähtökohtaisesti myyjälle normaalia laajemman vahingonkorvausvastuun, koska myyjä on takuun osalta vastuussa virheen aiheuttamista sekä välittömistä että välillisistä vahingoista. Takuiden aiheuttaman vastuun kannalta ostajan selonottovelvollisuudella on huomattava merkitys. Yrityskaupoissa ostajan selonottovelvollisuus tapahtuu käytännössä ennakkotarkastuksen eli ns. due diligence -tarkastuksen kautta, jonka ostajaosapuoli tekee kaupan kohteena olevasta yrityksestä. Tutkielmassa käsitellään kyseisen tarkastuksen sisältöä ja laajuutta sekä etenkin tarkastuksen ja myyjän antamien takuiden välistä suhdetta. On selvää, että myyjän takuut vaikuttavat ostajan ennakkotarkastusvelvollisuuteen, mutta millä tavalla ja missä määrin, ei ole täysin yksiselitteistä. Lähtökohtana on, ettei ostajan tarvitse tarkastaa seikkaa, jonka myyjä on nimenomaisesti taannut. Tilanne on kuitenkin monimutkaisempi silloin, kun myyjä on kehottanut erikseen tarkastamaan takaamansa seikan, minkä lisäksi ostajan tietoisuudella takuun virheellisyydestä on myös merkitystä. Myyjän virhevastuun ollessa tutkielman keskiössä, on luonnollista tarkastella myös virheen seuraamuksia. Mikäli myyjän antama takuu osoittautuu virheelliseksi, ostajan tulee reklamoida virheestä, jotta myyjä voidaan asettaa virhevastuuseen. Kauppalain virheseuraamukset soveltuvat ainakin lähtökohtaisesti myös yrityskaupan virhetilanteisiin, joskin käytännön syistä sovellettaviksi tulevat lähinnä vain hinnanalennus ja vahingonkorvaus. Lisäksi etenkin juuri virheseuraamusten osalta on yleistä, että yrityskauppasopimuksessa sovitaan virheen seuraamuksista erikseen, usein kauppalain säännöksistä poikkeavasti. Tällöin voidaan myös poiketa pääsäännöstä, jonka mukaan myyjän tulee korvata sekä välittömät että välilliset vahingot, jotka ovat aiheutuneet takuun virheellisyydestä.
  • Reen, Antti (2011)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan K-supermarket Torpparinmäen asiakkaiden arvostuksia myymälän sisäisiin toimiin liittyen. Myymälän sisäisiin toimiin lasketaan tässä tutkimuksessa kuuluvan laaja kirjo asioita kuten hinnat, tarjoukset, valikoiman laajuus eri tuoteryhmissä, elämyksellisyys, hyllysijoittelu, kaupan selkeys, asiakaspalvelu sekä viihtyisyys. Myös merkityksellisten ja vähemmän merkityksellisten asioiden toteutumisesta kyseisessä myymälässä halutaan vastauksia. Tutkimuksessa nostetaan esille myös erilaiset tiedotuskanavat kaupan markkinoinnissa. Tämän lisäksi sivutaan aihetta kuluttajien päivittäistavarakaupan valintakriteereistä. Tutkimusote on kvantitatiivinen ja kysely suoritettiin survey-tutkimuksena. Tutkimuksessa haluttiin tämän lisäksi kerätä mahdollisimman paljon myös avoimia kommentteja sekä myymälästä että päivittäistavarakaupan valintaan liittyvistä kriteereistä. K-supermarket Torpparinmäen pahin kilpailija alueellaan on S-market Torpparinmäki. Asiakkailta haluttiin kysyä avoimesti, miksi asioivat juuri kyseisessä myymälässä. Kysely suoritettiin lauantaipäivänä K-supermarket Torpparinmässä asioineille 18-89-vuotiaille henkilöille. Kyselyyn vastasi 80 asiakasta, joista 65 % oli naisia ja 35 % miehiä. Tutkimuksen viitekehys jakaa myymälämarkkinoinnin neljään pääkategoriaan: viihtyvyystekijä, palvelutekijä, hintatekijä sekä valikoimatekijä. Näiden tekijöiden merkityksiä asiakkaille haluttiin tutkimuksessa asettaa tärkeysjärjestykseen. Myös näiden tekijöiden toteumaa K-supermarket Torpparinmäessä haluttiin selvittää. Tulosten analysoinnin perusteella edellä mainituista pääkategorioista tärkeimmäksi muodostui valikoimatekijä. Valikoimien monipuolisuutta pidettiin kaikista tärkeimpänä tekijänä myymälässä. Myös luomu- ja lähiruoan valikoimia pidettiin tärkeäpänä kuin valmisruokien. Toiseksi eniten asiakkaat arvostivat asiakaspalvelua ja vasta kolmannelle sijalle päätyi hintatekijä. Neljänneksi tärkeimpänä asiakkaat pitivät viihtyvyystekijää. Mikään tekijöistä ei erottunut suuresti toisistaan, mutta erot olivat kuitenkin selkeitä.
  • Raunio, Eero (2002)
    Yrityksessä myyntiä suorittavat myyjät. Saavutettu myynnin määrä ei riipu pelkästään myyjien osaamisesta, vaan myös myyjien motivaatiosta, joka on riippuvainen myyjien työstään saamasta korvauksesta. Päävaihtoehtoja myyjien kontrolloimiseksi on kaksi: käyttäytymisen valvonta tai lopputuloksen mukaan maksettava kompensaatio. Tutkielmassa tarkastellaan agenttiteorian avulla ovatko tietyt myynnin kompensaatiojärjestelmät parempia, kuin muut vaihtoehdot, ja missä tilanteissa. Tarkoituksena on myös selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat eri kompensaatiojärjestelmien optimaalisuuteen. Myyjä (agentti) toteuttaa myyntijohdon (päämiehen) antamia tehtäviä. Myyntijohdon ongelmana on suunnitella kompensaatiojärjestelmä, joka maksimoi yrityksen voiton. Tehtävää vaikeuttaa se, että toteutunut myynti on stokastinen työpanoksen funktio. Yritys ei näe lopputuloksesta myyjän työpanosta. Yrityksen ei myöskään ole mahdollista valvoa myyjän käyttäytymistä täydellisesti, sillä myyjät suorittavat työtään usein omatoimisesti yrityksen ulkopuolella, ilman suoranaista valvontaa. Nämä seikat tekevät myynnin kompensaation ongelmasta hyvin erilaisen verrattuna muihin yrityksen funktioihin. Kompensaatiojärjestelmiä on kolme eri päätyyppiä: kiinteä palkka, provisio tai kiinteän palkan ja kannustimen yhdistelmä. Yhdistelmäjärjestelmä voi olla jokin seuraavista: palkka ja provisio; palkka ja bonus; palkka, provisio ja bonus tai provisio ja bonus. Kiinteä palkka on työntekijän kannalta turvallinen, koska se on säännöllinen ja aina sama (kunnes toisin sovitaan). Kiinteän palkan ongelmina ovat sen pieni motivoiva vaikutus, sekä sen vaatima työtehtävien tarkka määrittely ja tehtävien valvonta. Yritykset käyttävätkin usein työn tuloksista riippuvaa palkkaa työntekijöiden motivoimiseksi. Tutkielmassa ei ole ratkaistu yhtä optimaalista kontrollimuotoa kaikkiin tilanteisiin. Sen sijaan on osoitettu, että myyjän kompensaation tulee sisältää sekä kiinteä, että suorituksesta riippuva osuus. Kompensaation jakautuminen suoritukseen perustuvaan ja kiinteän osaan riippuu myyjien riskin sietokyvystä ja myyntiympäristöstä. Riskineutraalien myyjien, joilla on vastuullisuusrajoite, kannustinjärjestelmä voidaan toteuttaa antamalla heille myyntitavoite, jonka tavoittamisesta maksetaan bonus. Tämän lisäksi maksetaan kiinteää palkkaa. Riskiä kaihtaville myyjille parhaan ratkaisun tuottava järjestelmä on kiinteä palkka ja myynnistä maksettava provisio. Jos myyntityötä on mahdollista valvoa osittain, ja samalla vähentää provision osuutta, yrityksen nettovoitto kasvaa. Jos valvonta ei ole mahdollista yritys voi saavuttaa parhaan tuloksen rajaamalla alhaiset toteutuneet myynnin määrät marginaalikompensaation ulkopuolelle. Tällöin myyjälle maksetaan provisiota tietyn myyntitavoitteen saavuttamisen jälkeen.
  • Lehtonen, Panu (2013)
    Yritysmarkkinoilla toimivat yritykset ovat tarkastelleet yhä kasvavissa määrin yhteistyön mahdollistamia etuja potentiaalisten asiakkaiden saavuttamisessa. Tuotteiden ja palveluiden myyntitoimintojen siirtäminen myyntikanavaverkostojen alaisuuteen on samalla herättänyt haasteita itsenäisistä organisaatioista muodostuvan myyntikanavan optimaalisen johtamisen kohdalla. Keskeinen kysymys onkin, kuinka johtaa tätä itsenäisten toimijoiden, yli organisaati-orajojen muodostuvaa kokonaisuutta menestyksekkäästi. Tutkimuksen tavoite oli selvittää, mitkä myyntikanavan johtamismenetelmistä ovat merkitykseltään kriittisimpiä palvelujen myyntikanavassa. Kvalitatiivisesti toteutettu tutkimus käsittelee myyntikanavan johtamista yritysmarkkinoiden palvelumyynnissä. Tutkimuksen teoreettisessa osassa tarkastellaan myyntikanavan merkitystä ja rakennetta sekä pyritään tunnistamaan myyntikanavan johtamiselle kriittiset menetystekijät. Teoreettisen viitekehykseen pohjautuen tutkimuksen empiirisen osan tavoitteena oli selvittää, miten tutkitussa myyntikanavassa toimivat välittäjät suhtautuvat myyntikanavan hallitsijan johtamismenetelmiin palvelumyynnin kontekstissa. Tutkimuksen empiirinen osa perustui teemahaastatteluihin, joihin osallistui vastuuhenkilöitä tutkitun myyntikanavan neljästä eri jäsenyrityksestä. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että myyntikanavan johtamisen menestystekijät ovat sovellettavissa myös palvelumyyntiin tarjoten valmistajalle mahdollisuuden hallita ja edistää myyntikanavan kokonaisuutta sen yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.
  • Udd, Toni (2004)
    Tutkielmassa selvitettiin hedonisen menetelmän avulla uusien henkilöautojen laatuvakioitu hintake-hitys vuodesta 1991 vuoteen 1997. Hedoniset hintafunktiot estimoitiin kullekin tarkasteluperiodille erikseen, ja laatuvakiointi perustui vakiolaatupisteiden käyttämiseen. Regressiomallin kertoimet esti-moitiin uusien autojen populaatioista. Mallin kertoimien kannalta populaatiosta estimointi vastaa sitä, että estimointi suoritettaisiin painotetulla pienimmän neliösumman menetelmällä käyttäen myynti-määriä painoina. Kertoimien hajonnoiksi eivät kuitenkaan tule samat luvut edellä mainituilla mene-telmillä. Työ on jatkoa Wahlbergin (1998) tekemälle pro gradulle, jossa hän rakensi hedonisen menetelmän ja luokittelun avulla yksinkertaisen ja toimivan regressiomallin, jolla autojen laadunmuutosongelma voidaan huomioida/ratkaista kuluttajahintaindeksissä. Kyseisessä työssä ei kuitenkaan hyödynnetty autojen myyntimääriä millään lailla. Nyt tuo puute korjattiin täydentämällä alkuperäistä aineistoa, joka sisältää tietoja autojen hinnoista ja useista teknisistä ominaisuuksista, varianttitason myyntimää-rillä. Myyntimäärien tuoman informaation myötä päädyttiin edelleen yksinkertaiseen regressiomal-liin, jolla autojen laadunmuuttumisesta johtuva hinnanmuutos voidaan eliminoida indeksistä. Näin ollen Wahlbergin tulokset täsmentyivät ja varmentuivat: luokittelulla ja valitsemalla mallin muuttujat tilastollisen analyysin avulla päästään malliin, jolla autojen laadunmuutokset voidaan huomioida kuluttajahintaindeksissä ja joka toimii yhtä hyvin kuin aikaisempien tutkimusten monimutkaiset mal-lit. Kuluttajahintaindeksin mukaan uusien autojen hinnat nousivat 16,4 prosenttia vuodesta 1991 vuoteen 1997. Tämä on melkein yhtä suuri hinnannousu kuin autojen nimellisellä keskihinnalla. Kuluttaja-hintaindeksissä ei kuitenkaan huomioitu laadunmuuttumista juuri millä tavalla kyseisenä ajanjaksona. Siis sitä, että autot tulivat keskimäärin tilavimmiksi, moottoreista tuli tehokkaampia ja esimerkiksi sähköiset ohjaustehostimet sekä lukkiutumattomat jarrut yleistyivät autoissa. Kun laatuominaisuuksi-en muuttumisesta johtuva hinnanmuutos huomioidaan ja eliminoidaan indeksistä, saadaan autojen hintakehityksestä aivan toisenlainen kuva: uusien autojen hinnat ovat laskeneet 6,8 prosenttia tarkas-teluperiodin aikana. Tämä 23,2 prosenttiyksikön ero on valtava ja kielii siitä, että uudet autot ovat olleet kuluttajahintaindeksissä merkittävä harhanlähde, koska niiden paino on indeksissä suurehko.
  • Peltola, Soili (2008)
    Tutkimuksen kohteena on asiantuntijapalveluita myyvän yrityksen johtoryhmän luonnollisesti tapahtuva kokouspuhe, jota tutkitaan diskurssianalyysin avulla. Aineistona on tammi–helmikuun 2008 aikana tehdyt viisi kokousäänitystä. Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida myyntityön esteisiin ja mahdollisuuksiin liittyvien merkitysten rakentumista johtoryhmän kokousten vuorovaikutustilanteessa ja pohtia näiden merkitysten seurauksia käytännön myyntityön tekemiselle. Aineistosta identifioidaan myyntityön esteitä ja mahdollisuuksia selittäviä tulkintarepertuaareja sekä niiden kokonaishallinnan välineitä. Tulkintarepertuaarien kiistattomuutta analysoidaan faktuaalistamisstrategioiden avulla. Johtoryhmän jäsenet kuvaavat myyntityön tekemisen todellisuutta viiden tulkintarepertuaarin avulla. Vahvimmat myyntityön diskursiiviset resurssit ovat palvelutuotantorepertuaari, joka painottaa myyntityön palvelutuotannolle alisteista asemaa, sekä yrittäjärepertuaari, jossa myyjän laajasti mahdollisuuksia näkevä, aktiivinen ja omaa suoritusta reflektoiva toiminta takaa myyntityön onnistumisen. Yrittäjämäinen myyjä poistaa myyntityön edellytysten heikentymisrepertuaarin kuvaamia myynnin esteitä, kuten ajan puutetta, ja alistuu kontrollointirepertuaarin sanelemalle oman toiminnan ulkopuoliselle seurannalle, jos hänen myyntinsä ei suju. Nämä neljä repertuaaria eivät kuitenkaan tuota riittävää repertuaarien kokonaishallintaa, mutta ne selittävät hyvin sen myyntipanostusten riittämättömyyden, johon tutkittavassa yrityksessä oli jouduttu. Jokaisen jäsenen yrittäjämäisellä panoksella johtoryhmässä rakennetaan viides repertuaari, joka tekee tulkintarepertuaarien kokonaisuudesta paremmin hallittavan. Tämä yhteistyörepertuaari poistaa osan muiden repertuaarien negatiivisista seurauksista myyntityölle ja uudelleentulkitsee myyntityön esteitä kääntämällä ne mahdollisuuksiksi. Yhteistyörepertuaari ei kuitenkaan ole johtoryhmän puheessa yhtä vahva resurssi kuin yrittäjärepertuaari. Sen sisällä tehdyn uudelleentulkinnan lisäksi johtoryhmä nostaa esiin priorisoinnin ja työnjaon myyntityön kokonaisuuden hallintavälineinä. Niiden asema on puheessa kuitenkin vielä epävarma, minkä vuoksi repertuaarien kokonaishallinta jää puutteelliseksi ja osa myyntityön esteistä ilman ratkaisua. Teoreettiselta kannalta tutkimuksen perusteella voi tehdä kolme johtopäätöstä. Puheessa ei ensinnäkään aina kyetä ratkaisemaan tulkintarepertuaarien välisiä ristiriitaisuuksia, vaan kokonaishallinta voi jäädä joko epävarmaksi tai vain osittain ratkaistuksi. Kokonaishallinnan kulttuurinen velvoite ei silloin täyty, vaan seurauksena on jokin hallinnan ongelma, kuten tutkittavassa yrityksessä myyntityön panostusten vähäisyys. Toiseksi puheessa voidaan luoda kokonaishallinnan välineitä vasta myöhempää käyttöä varten. Kolmanneksi kaikkien puheessa esiintyneiden välineiden aktiivinen ja tasaveroinen käyttö ei välttämättä ole tarpeen kokonaishallinnan aikaansaamisessa. Olennaisempaa saattaakin sen sijaan olla sopivan tasapainon löytäminen eri välineiden käytön välille. Tärkeimmät lähteet: Potter & Wetherell (1987) ja heidän artikkelinsa, Jokinen, Juhila & Suoninen (1993, 1999), Suoninen (1992), Hosking & Morley (1991), Grant, Hardy, Oswick & Putnam (2004), Schein (1988).
  • Nousiainen, Johanna (2012)
    Suomalainen design on viime vuosina noussut hyvin suosituksi Japanissa. Tämän työn pyrkimyksenä on valottaa sitä, mikä suomalaisessa designissa oikein viehättää japanilaisia. Työssä tarkastellaan japanilaisten design-ammattilaisten suomalaista designia koskevia mielikuvia ja verrataan niitä Suomessa vallitsevaan käsitykseen suomalaisesta designistä luonnonläheisenä, yksinkertaisena ja laadukkaana. Suomalainen design nähdään tässä työssä myyttinä Roland Barthesin tarkoittamassa mielessä: suomalainen design on historiallisesti ja kulttuurisesti rakennettu kokonaisuus, joka on naturalisoitu. Media ja markkinointi ovat vuosien saatossa rakentaneet suomalaisesta designista myytin, joka vaikuttaa luonnolliselta. Tässä tutkimuksessa oletetaan, että myytti muuttuu, kun siirrytään toiseen kulttuuripiiriin. Suomalaisen designin käsite voi kuljettaa mukanaan jopa täysin toisenlaista myyttiä kuin mikä Suomessa vallitsee. Tutkimusta varten haastateltiin avoimena teemahaastatteluna 12 suomalaisen designin parissa työskentelevää asiantuntijaa. Näistä 10 oli japanilaisia ja kaksi Japanin designmarkkinoihin perehtynyttä suomalaista. Haastateltavat valittiin harkinnanvaraisella otoksella yhteistyössä Suomen Japanin Instituutin silloisen kulttuuri- ja viestintäpäällikön kanssa. Haastattelujen teemat käsittelivät suomalaista designia sekä sen suhteita muun muassa muuhun pohjoismaiseen designiin. Haastateltavien lausumien analyysissä sovellettiin Barthesin dynaamista lukutapaa, jonka avulla myyttejä voidaan avata ja tulkita. Siinä lausumat liitetään historialliseen ja kulttuuriseen kontekstiinsa ja näin palautetaan niille myytin niiltä viemä historia. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole ”murtaa” myyttiä vaan elää myytin tarina eli dynamiikka niin kuin se on tarkoitettu elettäväksi, mutta samalla tiedostaa myytin pyrkimys vääristää. Tämän tutkimuksen tavoitteena on paikantaa ja tulkita myyttejä toiseen kulttuuriin kuuluvien ihmisten lausumista, joten paikallisen tulkintaympäristön historiallisen ja kulttuurisen kontekstin mukaan tuominen on tulkinnan avain. Tutkimuksen tulosten perusteella japanilaiset näkevät suomalaisessa designissa samat luonnollisuuden, yksinkertaisuuden ja laadun ominaisuudet kuin Suomessakin on tapana nähdä. Niiden sisällöt kuitenkin poikkeavat varsin merkittävästi suomalaisten mielikuvista. Japanilaisille nämä määreet viittaavat yksittäisten esineiden ominaisuuksien sijaan enemmänkin suomalaiseen elämäntyyliin ja elämän laatuun: suomalaisen designin käsite kuljettaa mukanaan mielikuvia Suomesta maana. Tutkimuksessa löydettiin lisäksi japanilaisille tyypillinen kawaiin eli ”söpöyden” luokka, joka saa suomalaisen designin vaikuttamaan tutulta ja turvalliselta japanilaisten silmissä. Jo kaksi vuosikymmentä jatkuneen heikon taloudellisen tilanteen ja epävarmojen olojen keskellä Suomi näyttäytyy japanilaisille ”söpönä” Muumilaaksona, jossa kaikista pidetään huolta ja kaikkien elämä on onnellista. Suomalainen design kuljettaa mukanaan näitä käsityksiä hyvästä ja rauhallisesta elämästä, ja hankkimalla design-esineen japanilainen ikään kuin hankkii itselleen palan tuota onnea ja mielenrauhaa.
  • Salminen, Markku (1992)
  • Lang, Tarja (Helsingin yliopisto, 2011)
    Kansansivistystä legitimoiva ja ylläpitävä ajattelu oli kertomusta myyttisistä sankarirehtoreista, jota voisi kutsua myös suomalaisen kansansivistyksen suureksi kertomukseksi. Tutkimusongelmana oli, kuinka kansansivistyksen suuri kertomus rakentui sukupuolen näkökulmasta kansan, sivistyksen ja vapauden käsitteiden tulkinnoissa. Tavoitteena oli jäljittää kansansivistyksen kadonneita naisia. Aineisto koostui eri kirjoittajien 1800-luvun lopulla ja 1900-luvulla laatimista kulttuurihistoriallisista teksteistä, joita metodologisesti tulkittiin sukupuolisensitiivisesti tiheällä otteella. Kansalais- ja työväenopiston rehtorin työ vuonna 2005 muodostui osaksi kansansivistyksen suurta kertomusta. Empiirinen aineisto koostui valtakunnallisesta, sähköisesti toteutetusta rehtorikyselystä (N=79), jota analysoitiin diskursiivisella lähestymistavalla sukupuolisensitiivisesti. Tutkimusongelmat olivat: Miksi kansalais- ja työväenopiston rehtoriksi hakeudutaan? Kuinka sukupuoli tulee esiin rehtorin työssä? Millaista on rehtorin työn arki? Suomalainen kansansivistystraditio kategorisoi naisen yksityiseen ja miehen julkiseen. Kansalais- ja työväenopistoista muotoiltiin sukupuolittuneita kansansivistysinstituutioita, joiden maskuliinisen johtajuuden ympärille rakentui sankarirehtorimyytti. Naisten tulo opistojen johtajattariksi liittyi osaksi naisten yleistä ammatillista kehitystä. Sivistettävälle naiselle rakentui paikka 1900-luvun vaihteesta äitikansalaisten yleissivistettävänä kollektiivina, myöhemmin työläisnaisten kollektiivina ja 1960-luvulta lähtien ammatillisena työvoimaresurssina. 2000-luvulla kansan käsite korvautui vapailla yksilökansalaisilla ja sivistysideologinen vapaus kääntyi uusliberalismin yksilön vapaaksi mahdollisuudeksi kehittää itseään vapaa-ajalla. Sivistys käsitteenä loittoni ja sen korvasivat oppiminen ja viihtyminen. Rehtoriksi hakeutumisen taustalla vaikuttivat edelleen kansansivistysideologiset arvot, jotka naiselle merkitsivät yhteiskunnallisen äitiyden velvoitetta hoitaa reproduktiivista tehtäväänsä ahkerana ja uutterana opistoäitinä. Uusliberalistiset arvot muuttivat naisen rehtorina kansallista ja taloudellista arvoa tuottavaksi palkkatyöäidiksi ja manageriksi. Sekä naiseen että mieheen rehtorina liitettiin stereotyyppisiä sukupuolirooleihin sidottuja ominaisuuksia. Naisen ja miehen paikat työyhteisössä määrittyivät modernin yhteiskuntasopimuksen seksuaalisen sopimuksen mukaisesti. Rehtorit työskentelivät moniosaavina jokapaikanhöylinä keskellä valtakunnallista opistoreformia. Rehtorin ammatillinen kuva jäsentyi monimuotoisesti reformistiksi, konformistiksi ja konservatiiviksi. Asiasanat: vapaa sivistystyö, kansansivistys, rehtorit, sukupuolentutkimus, kansalaisopistot, työväenopistot, diskurssianalyysi
  • Aaltonen, Nina Ursula (1999)
    Tutkielman ensisijaisena tavoitteena on ollut etsiä vastausta siihen kysymykseen, millaisia poliittisia toimijoita olivat vuoden l994 presidentinvaalin ehdokkaat suhteessa vaalikampanjan aikana julkaisemansa vaalivideoihin ja poliittisiin televisiomainoksiin. Tämän tulkinnan lähtökohtaisena oletuksena on ollut, että julkaisemalla vaalivideoita ja poliittisia televisiomainoksia presidenttiehdokkaat ensisijaisesti reagoivat vaalin tapahtumiin ja vaalikamppailuun. Tämän lisäksi tutkielman tavoitteena on ollut tarkastella sähköistä poliittista mainontaa ilmiönä vuoden 1994 presidentinvaaleissa. Kolmantena tavoitteena on ollut kartoittaa poliittiseen mainontaan ja mainonnan analysointiin liittyvää käsitteistöä, sekä poliittisen mainonnan tulkintaan liittyvää problematiikkaa yleisellä tasolla. Tutkittava aineisto koostuu vuoden 1994 presidentinvaalin ehdokkaiden julkaisemista vaalivideoista ja poliittisista televisiomainoksista. Vaalin ehdokkaista viisi julkaisi yhden tai useamman vaalivideon kampanjansa aikana. Yhteensä vuoden 1994 presidentinvaaleissa julkaistiin yhdeksän vaalivideota. Ensi kertaa näissä presidentinvaaleissa sallittuja poliittisia televisiomainoksia julkaisi niin ikään viisi presidenttiehdokasta. Vaalikampanjan aikana julkaistiin erilaisia televisiomainoksia yhteensä 56 kappaletta. Aineiston tulkinnassa on käytetty tukena tutkielman alkupuolella käsiteltyjä poliittisen mainonnan analysointiin tarkoitettuja menetelmiä. Ehdokkaiden vaalivideoita ja poliittisia televisiomainoksia on tulkittu tapauskohtaisesti, eikä tulkinnassa ole käytetty systemaattisesti mitään tiettyä yksittäistä tulkintamenetelmää. Aineiston tulkinta on tehty kontekstisidonnaisesti, eli suhteessa vuoden 1994 presidentinvaaliin ja ehdokkaiden väliseen vaalikamppailuun. Aineistoa on pyritty tulkitsemaan siten, että siitä avautuisi vaalivideoita ja poliittisia televisiomainoksia julkaisseiden presidenttiehdokkaiden toiminnan poliittisuus. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että poliittisen mainonnan käyttö oli vuoden 1994 presidentinvaalin ehdokkaille ennen kaikkea pelin politiikkaa. Ehdokkaat reagoivat vaalivideoiden ja poliittisen televisiomainonnan tuottamisella sekä mainonnan sisällöllä presidenttikamppailuun, ja pyrkivät näin hyödyntämään vaalivideoiden ja poliittisen televisiomainonnan suomaa poliittista pelitilaa. Kenenkään vaalin ehdokkaan kohdalla ei voida puhua mainonnan pitkäjänteisestä suunnittelusta, tai poliittisen mainonnan näkemisestä ehdokkaan strategisena välineenä.
  • Niemi, Jarkko (Helsingin yliopisto, 2015)
    This study examines conceding as a social practice in Finnish conversation as well as the linguistic structures that are used to implement it, such as "voihan se olla" it may (well) be . The four case studies that are analysed are connected by a concessive sequence of turns at talk. In this sequence, the concessor concedes the prior speaker s point of view as (potentially) correct and either implies reserve or subsequently asserts a contrastive point of view. The data consist of telephone calls and video-recorded conversations between acquaintances and family members, as well as conversations from internet forums and a chat room. This study applies the method of Conversation Analysis and adopts the orientation of Construction Grammar on linguistic structures as holistic combinations of form and function. The central research questions of this analysis are 1) what gets done with the linguistic structures that the study examines, 2) what are the social, interactional, and sequential factors involved in the choice of a specific format, and 3) what is the relationship between linguistic constructions and social interaction. The functions of the linguistic structures analysed in this study differ in several ways. The concessor may comment on the truthfulness of the prior speaker s statement or its implied consequences. He or she may modify the prior speaker s statement or assert agreement without modification. In addition, concession can imply either independent knowledge about the subject at hand, or a lack of that knowledge. In the data, the more minimal concessive structures (such as "voi olla" may be and "se voi olla" it may be ) are crystallized so that even a small difference in form results in a difference in function. By contrast, more elaborated clausal concessions allow for variation in their lexical form while retaining their function. This study reveals the two faces of conceding in interaction. While conceding may advance the speakers agreement and mutual understanding, it also may serve as a resource to express disagreement and to represent the other speaker s point of view as rather foolish. In addition, this study demonstrates that concessive structures carry a frame semantic meaning of a larger concessive sequence. The recipients of a concession can therefore anticipate disagreement on the basis of the concessive move. As a result, constructions are to be understood as established practices through which speakers perform and interpret social actions as well as projections of upcoming actions.
  • Lepistö, Helena (1965)
  • Korkalainen, Maria (2002)