Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12874-12893 of 25643
  • Kalliovirta, Leena (2006)
    Tutkielmassa tarkastellaan kvantiiliresiduaalien teoreettisia ominaisuuksia ja johdetaan kolme niihin perustuvaa uutta virhespesifikaatiotestiä. Kvantiiliresiduaalit ovat hyödyllisiä mm. todennäköisyysjakaumien sekoituksiin perustuvien tilastollisten mallien virhespesifikaatioita tutkittaessa, koska näissä malleissa tavanomaiset residuaalit ovat tilastollisilta ominaisuuksiltaan huonosti soveltuvia. Tällaisia malleja on käytetty viime aikoina esim. aikasarja-aineistojen analysoinnissa. Eräs tällainen aikasarjamalli on ns. MAR-malli eli lineaaristen autoregressiivisten mallien sekoitus, josta on esitetty myös yleistys, jolla voidaan ottaa huomioon aikasarjassa ilmenevä ehdollinen heteroskedastisuus. Näitä malleja käytetään tutkielman empiirisessä osassa ja tutkittaessa johdettujen testien pienotosominaisuuksia simulointikokein. Tutkielmassa esitettävät kvantiiliresiduaaleihin perustuvat testit ovat puhtaita merkitsevyystestejä ja ne saadaan erikoistapauksina johdetusta uskottavuusfunktioon perustuvasta yleisestä kehikosta. Esitettyjen säännöllisyysehtojen vallitessa tähän kehikkoon perustuvien yleisten testien osoitetaan olevan asymptoottisesti khi-toiseen jakautuneita. Tutkielman simulointikokeet osoittavat, että asymptoottisen jakauman käyttö testin koon määrittämisessä on mielekästä eikä johda kohtuuttomiin virheisiin. Lisäksi testeillä todetaan olevan voimaa havaita spesifikaatiovirheitä. Kolmeen korkosarjaan perustuvat empiiriset esimerkit osoittavat, että esitetyt testit ovat hyödyllisiä sekoitusmallien vertailussa.
  • Kalliovirta, Leena (2006)
    The thesis develops misspecification tests based on so called quantile residuals and applies them to nonlinear time series models for which conventional residuals are not well suited. Mixture models proposed in Hamilton (1989), Le, Martin and Raftery (1996), Wong and Li (2000, 2001a, 2001b), Zeevi, Meir and Adler (2001), Rahbek and Shephard (2002a, 2002b), Lanne and Saikkonen (2003) and Lanne (2006) are examples of models of this type. A general framework is developed and used to obtain three tests aimed at detecting non-normality, autocorrelation and conditional heteroscedasticity in quantile residuals. These tests can be thought of as pure significance type tests of Cox and Hinkley (1974). Under regularity conditions the tests of the paper are shown to be asymptotically chi-square distributed, and according to simulations they have reasonable size and power properties in finite samples. Empirical examples on interest rate series illustrate the application and usefulness of both the mixture models and the tests of the paper.
  • Könönen, Nina (2013)
    Ruka-Kuusamo on matkailualue, joka sijaitsee pohjois-Pohjanmaalla. Rukan hiihtokeskus on ollut alueen matkailun kehityksen veturi 1950-luvulta lähtien. Tämä on johtanut siihen, että alueesta on tullut talvimatkailupainoitteinen. Alueella vilkkain sesonki on talvi, jolloin enemmistö matkailijoista majoittuvat alueella. Kesä ja syksy ovat jääneet kehityksessä toiselle sijalle. Talvimatkailukeskuksia pitää kuitenkin kehittää ympärivuotisesti, jotta toiminta olisi kannattava jokaisena vuodenaikana. Sesonkiluontoiset matkakohteet kohtaavat haasteita muun muassa tuotantoketjuissa, henkilökunnassa ja asiakaspalvelussa. Talvimatkailualueita on näiden haasteiden ratkomiseksi kehitetty kohti ympärivuotisuutta. Matkakohteen elinkaaren selvittämiseksi tutkimuksessa on käytetty Butlerin elinkaarimallia. Elinkaarimallin indikaattoreita katsoessa selviää, että talvimatkailu on ollut ensimmäisessä stagnaatiovaiheessa 1990-luvun puolivälissä. Talvimatkailu on lähtenyt tästä nousuun, mutta kesämatkailun kehitys ei ole noudattanut samaa kaavaa. Kesämatkailun kehitys on ollut kotimaisten asiakkaiden ansiota. Talvimatkailussa on päästy osaksi ulkomaisia markkinoita. Ulkomaisten matkailijoiden saapuminen Kuusamoon on lentoliikenteen varassa, joka hankaloittaa heidän saapumistaan alueelle. Ainoastaan venäläiset matkailijat pääsevät alueelle autolla, joka näkyy tilastoissa nousevana trendinä alueella talvikaudella. Muiden ulkomaalaisten matkailijoiden määrä alueen majoituslaitoksissa ovat suhteessa lentojen määrään. Kotimaisten ja ulkomaisten määrä on vaihdellut vuosien aikana. Ulkomaisten asiakkaiden määrä oli nousussa 1990-luvun lopussa, jolloin kotimaisten matkailijoiden määrä väheni. Kotimaiset asiakkaat palasivat kuitenkin 2000-luvulla alueelle. Alueen kesämatkailun majoitusmäärät ovat tämän ansiosta olleet nousussa ja kehitys on jatkunut samaan suuntaan 2010-luvulla. Alueen matkailuyrittäjät ovat tehneet oman osansa kehityksen eteen. He ovat muun muassa muokanneet tuotteitaan sekä pyrkineet tekemään omista palveluistaan ympärivuotisia. Kehityksen jatkamiseksi pitää keksiä toimia, jotta nousu jatkuu, jonka kautta myös kesä- ja syyskaudesta tulee yhtä kannattava kuin talvikaudesta.
  • Malmi-Suominen, Tuula (2003)
    Väestön vanheneminen on johtanut ja johtaa enenevässä määrin siihen, että tulevaisuudessa yhä useampi ikääntynyt joutuu turvautumaan huolenpitoa ja hoivaa antaviin palveluihin. Palveluasuminen on eräs vaihtoehto kodin ja laitoksen välillä. Tutkimuksessa kuvataan ja analysoidaan ikääntyneiden subjektiivisia kokemuksia palvelutalosta elinympäristönä sekä sosiaalisten suhteiden merkitystä ja toimivuutta tässä elinympäristössä. Tutkimus toteutettiin asumispalvelukeskus Wilhelmiinassa, joka sijaitsee Helsingissä Pikku-Huopalahden kaupunginosassa. Aineisto koostuu palvelutalon ja sen ympäristön havainnoinnista sekä asukkaiden teemahaastatteluista. Tutkimuksessa kuvaillaan ikääntyneiden subjektiivisia kokemuksia muutosta palvelutaloon, palvelutalosta elinympäristönä ja ikääntyneen sosiaalisista suhteista nykyisessä elämäntilanteessa. Tutkimuksessa ilmeni, että suunniteltaessa muuttoa palvelutaloon harva ikääntynyt miettii ympäristön merkitystä ja sosiaalisten suhteiden toimivuutta uudessa asuinympäristössään. Haastattelujen mukaan ikääntyneiden elämäntyyli oli jatkunut palvelukeskuksessa pääosin samanlaisena tarkasteltaessa elämäntyylin osa-alueita: harrastustoimintaa, järjestöaktiivisuutta ja läheisiä ihmissuhteita. Haastateltavien tyytyväisyys nykyiseen elämäänsä jakautui selvästi kahtia. Erottavaksi tekijäksi nousi ikääntyneen toimintakyvyn aste ja valinnanmahdollisuus oman elämänsä järjestämisessä. Kotiryhmien asukkaat olivat toimintakyvyltään huonompia, eikä useimmilla heistä ollut haastattelujen mukaan mahdollisuutta vaikuttaa palvelukeskuksen valintaan, kun muutto oli ajankohtainen. Haastateltavat kokivat asumispalvelukeskuksen elinympäristönä turvalliseksi, mutta ei välttämättä omaksi paikakseen. Vierauden tunne ilmeni erityisesti kotiryhmien asukkaiden haastatteluissa. Kotiryhmien asukkaat olivat sosiaalisesti eristäytyneempiä ja yksinäisempiä, eivätkä he tunteneet oloaan kotoisaksi asumispalvelukeskuksessa. Huolenpitoasuntojen asukkaat sen sijaan olivat sisäistäneet asumispalvelukeskuksen meidän paikaksi. Heidän arkipäivänsä täyttyi yhteisistä harrastuksista ja yhdessä olemisesta muiden asukkaiden kanssa. Haastateltavat olivat enimmäkseen tyytyväisiä lasten, lastenlapsien ja sukulaisten väliseen kanssakäymiseensä. Moni haastateltava kaipasi pitempiaikaisia läheisiä ystäviään, jotka he olivat menettäneet. Huolenpitoasuntojen asukkaat olivat solmineet uusia ystävyyssuhteita keskenään ja puhuivat meidän jengistä. Nämä uudet suhteet elävöittivät arkipäivää, mutta moni totesi suhteiden pysyvän pinnallisella tasolla. Kotiryhmien asukkaat eivät olleet läheisessä kanssakäymisessä muiden asukkaiden kanssa. Palvelutaloon muutto tulisi nähdä luonnollisena vaiheena ikääntyneen elämässä. Koti muuttuu ja kodin sijainti muuttuu ihmisen elämänkaaren aikana myötäillen elämäntilanteita. Palvelutalojen suunnitteluun ja kehittämiseen tulisi saada ikääntyneitä mukaan. Heidän tulisi nousta passiivisista palvelujen vastaanottajista palvelujen aktiivisiksi muokkaajiksi, jotta palvelut vastaisivat parhaiten heidän omia toiveitaan ja tarpeitaan. Tämä edellyttää ikääntyneen aseman ja arvostuksen nousua yhteiskunnassamme. Tarvitaan lisää tutkimusta ja julkista keskustelua ikääntyneiden omasta kokemusmaailmasta, jotta ikääntyneet saisivat sen aseman ja arvostuksen yhteiskunnassa, joka heille kuuluu.
  • Julin, Sanna (2001)
  • Korhonen, Minna-Rosa (2001)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen opettajien asenteita omaa valtaansa ja oppilaiden osallistumista kohtaan. Opinnäytetyötäni on innoittanut Hesan Nuorten Ääni –kampanja, jonka tavoitteena on parantaa lasten ja nuorten osallistumismahdollisuuksia koulussa sekä laajemmin yhteiskunnassa. Kampanja perustuu ajatukselle, että nuorten yhteiskunnallista aktiivisuutta voidaan tukea opettamalla osallistumisen kannalta tärkeitä taitoja ja kehittämällä demokraattista toimintakulttuuria mm. kouluissa. Oppilaiden osallistumismahdollisuuksien kehittäminen koulussa liittyy opettajan valtaan, koska opettajan käsitykset siitä, miten pitkälle oppilaat voidaan ottaa mukaan päätöksentekoon vaikuttavat olennaisesti siihen, millaiseksi toimintakulttuuri ja lasten osallistumismahdollisuudet luokassa muotoutuvat. Tässä opinnäytetyössä tutkin opettajien asenteita omaa valtaansa ja oppilaiden osallistumista kohtaan ja pyrin sitä kautta vastaamaan kysymykseen, miten pitkälle oppilaiden osallistumista koulussa on opettajien näkökulmasta mahdollista ja järkevää kehittää. Käytän tutkimuksessani retorisen sosiaalipsykologian lähestymistapaa, jossa ihmisten puheen tulkitaan kertovan heidän sosiaalisen todellisuutensa rakentumisesta. Tutkimusaineistoni koostuu 12 ala-asteen opettajan haastattelusta, jotka on tehty laadullisen asennetutkimuksen menetelmää hyödyntäen. Haastateltaville on esitetty kuusi opettajan valtaa ja oppilaan osallistumista koskevaa lauseväittämää sekä yksi tilannekuvaus, joita he ovat saaneet kommentoida vapaasti. Haastateltavien puhe on luonteeltaan argumentatiivista, eli siinä otetaan kantaa väittämien puolesta ja niitä vastaan sekä esitetään perusteluja kannanotoille. Puheen tulkitaan ilmentävän haastateltavien asenteita omaa valtaansa sekä oppilaiden osallistumista kohtaan. Tutkimusaineiston perusteella opettajien asenteet omaa valtaansa kohtaan ovat ambivalentteja. Valta-käsitettä vieroksutaan ja se liitetään kielteisiin asioihin kuten pakottamiseen ja oman edun tavoitteluun. Toisaalta opettajan valtaa ei kokonaan kiistetä, vaan tuodaan esille, että opettajan tehtävä on pitää yllä kontrollia ja asettaa toiminnalle selkeät reunaehdot koulussa. Valtaan asennoidutaan myönteisesti, jos se perustuu opettajan aikuisuuteen ja vastuuseen. Oppilaan osallistumismahdollisuuksien kehittämiseen suhtaudutaan aineiston perusteella päällisinpuolin erittäin myönteisesti. Sitä pidetään tärkeänä mm. oppilaan tulevaisuuden kannalta ja sen nähdään tukevan myös oppilaiden sitoutumista ja motivaatiota koulunkäyntiin. Oppilaiden osallistumisen tukemisella tulee kuitenkin aina olla selkeä tavoite ja sen tulee tapahtua opettajien asettamien rajojen puitteissa. Näinollen turvallisten rajojen asettaminen sekä oppilaan kasvun suuntaaminen kohti hyväksyttäviä päämääriä näyttäytyvät aineiston perusteella tärkeämpinä tavoitteina kuin aktiivisten osallistujien kasvattaminen. Tärkeimmät käyttämäni kirjallisuuslähteet tutkimusaiheen osalta ovat Puolimatka, T. (1997) ja Nuutinen, P. (1997a). Lähestymistavan osalta tärkein lähde on Billig, M. (1987) ja tutkimusmenetelmän osalta Vesala, K. (1996).
  • Huttunen, Maija-Helena (Helsingin yliopisto, 2013)
    This Master s Thesis investigates the perceptions of students of educational sciences (general and adult education) concerning plagiarism. Previous studies regarding students perceptions of plagiarism have shown that students understandings of both plagiarism and the principles of academic writing are insufficient. This study aimed to identify different repertoires of speech the students used when talking about plagiarism, to examine how the repertoires of speech were constructed interactively, and to look into how the themes concerning students perceptions of plagiarism recognized in a previous study (Confusion, Fear, Perceived sanctions, Perceived se-riousness, Academic consequence and Resentment) were reproduced in the students speech in this study. 19 students of educational sciences from the University of Helsinki took part in this study, from which 6 focus groups were formed. Focus group conversations were executed with the help of a facilitator introducing the topics of conversation, with the focus group members freely inter-changing their thoughts and opinions about the topics. The conversations were analyzed discourse analytically while the previously recognised themes acted as a theoretical premise to an otherwise data led analysis. The various repertoires of speech the students used concerning plagiarism were interpreted in the context of an episode they were a part of. Different types of episodes formed four (4) themes: Confusion and its consequences, Understanding of why plagiarism occurs, Stance to-wards an act of plagiarism, and Disadvantageousness of plagiarism. The previously recognized themes were largely reproduced in this study. It is evident that students understandings of both plagiarism and the principles of academic writing are insufficient. Numerous previous studies and this study indicate the need of developing both the instructions given concerning plagiarism and the teaching of the principles of academic writing.
  • Lindroos, Sonja Maria (2013)
    Tutkielma käsittelee suomalaismedioiden ulkomaankirjeenvaihtajien sijoittelun perusteita. Tutkimuksessa kysytään, miksi suomalaisten kirjeenvaihtajien asemapaikat ovat valikoituneet juuri tietyllä tavalla siten, että kirjeenvaihtajat ovat keskittyneet muutamiin maihin ja kaupunkeihin. Tutkimuksessa mukana olleilla medioilla oli haastatteluhetkellä kirjeenvaihtajia kahdeksassa eri maassa yhteensä noin kolmisenkymmentä. Eniten kirjeenvaihtajia oli Ruotsissa, seuraavaksi eniten Brysselissä, Yhdysvalloissa, Venäjällä ja Saksassa. Ranskassa, Englannissa ja Egyptissä oli yksi kirjeenvaihtaja kussakin. Haastateltavien joukko käsittää lähes kaikki suomalaiset mediat, joilla oli tutkimuksen teon hetkellä kirjeenvaihtajia. Keskeisiä lähteitä tutkimuksessa ovat Galtungin ja Rugen (1965) teoria uutisarvon muodostumisesta, suomalainen ja kansainvälinen uutisvirtatutkimus sekä Ulf Hannerzin (2004) tutkimus kirjeenvaihtajista. Tutkielman empiirisenä aineistona on kahdeksan suomalaisen median edustajan haastattelut, joita analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä, teemoittelun keinoin. Tutkimus osoittaa, että tärkeimpiä syitä kirjeenvaihtajien sijoittelulle on asemamaan tai -paikan toimien tai tapahtumien oletettu vaikutus Suomeen. Vaikutus voi perustua esimerkiksi maan korkeaan maailmanpoliittiseen tai maailmantaloudelliseen asemaan tai suorempiin yhteyksiin, kuten kahdenvälisiin kauppasuhteisiin. Myös kulttuurisilla tekijöillä ja maantieteellisellä läheisyydellä on merkitystä sijoitteluun esimerkiksi siten, että kirjeenvaihtajia lähetetään mielellään kulttuurisesti hyvin Suomen kanssa samankaltaiseksi koettuun Ruotsiin ja ylipäänsä naapurimaihin. Galtungin ja Rugen uutisarvoteorian näkökulmasta korostuivat asemamaiden relevanttius Suomen kannalta, maiden eliittisyys ja kulttuurinen läheisyys. Maiden koettuun uutisarvoon liittyvien tekijöiden lisäksi jonkinlaista vaikutusta on myös käytännöllisillä tekijöillä, kuten sillä, että joistakin maista suomalaisten kannalta oleellisen tiedon saaminen on vaikeaa ilman omaa kirjeenvaihtajaa. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Kirjeenvaihtajat Uutisvälitys Uutistoimistot Ulkomaat Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information
  • Green, Pia (2009)
    Tässä tutkimuksessa kuvataan ja analysoidaan lastensuojelun avohuollon alle 18-vuotiaiden lasten asiakkuuden aloitusta kolmen pääkaupunkiseudun kunnan lastensuojelussa. Tutkimuksessa tarkastellaan miten lastensuojelutarpeen selvityksen yhteenveto- asiakirjassa perustellaan asiakkuuden tarve. Tutkimuksen tarkoituksena on lastensuojelun asiakkuuden alkamiseen vaikuttavien tekijöiden avaaminen asiakirjateksteissä. Tutkimusaihe on saatu Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus SOCCA:n Lastensuojelun kehittämisyksikkö- hankkeen kautta. Tutkimuksen aineistona on Espoon, Helsingin ja Vantaan sosiaalivirastojen lastensuojelun avohuollossa laadittujen lastensuojelutarpeen selvityksien 80 yhteenveto-asiakirjaa. Tutkimusmetodina on diskurssianalyysin tulkintarepertuaarin -käsite. Lastensuojelutarpeen selvityksen tarkoituksen on arvioida lapsen lastensuojelun tarve. Lastensuojelutarpeen selvitys on prosessi, minkä päätteeksi päätetään lapsen asiakkuudesta. Lastensuojelutarpeen yhteenveto toimii arviointoprosessissa eräänlaisena suunnan ohjaajana. Tutkimuksessani lastensuojelun asiakkuudelle muodostui kolme erilaista suuntaa; asiakkuus joko jatkuu lastensuojelussa, asiakkuus päättyy tai asiakas ohjataan johonkin toiseen palvelujärjestelmään, minkä on arvioitu paremmin vastaavan asiakkaan tarpeita. Merkittää oli, että tässä tutkimuksessa huomattava osa lastensuojeluun ohjautuneista asiakkuuksista ohjattiin selvittelyprosessin päätteeksi muihin palvelujärjestelmiin, ja yleisimmin perheneuvolaan. Asiakkuuden jatkuessa lastensuojelussa on kyse lapsen ja hänen perheensä tilanteen epäselvyydestä ja määrittelemättömyydestä. Silloin tilanteessa on voimakkaasti läsnä lastensuojelullinen huoli lapsesta ja hänen perheestään. Asiakkuus päättyy, kun selvittelyprosessin aikana työntekijälle ei ole herännyt lastensuojelullista huolta. Tällöin lapsen tilanne on selvinnyt selvittelyprosessin aikana. Asiakkuutta leimaa tuolloin tilanteen selkeys ja työntekijän ja perheen välinen hyvä yhteistyö. Lapsen ja hänen perheensä asiakkuus voi jatkua myös jossain muussa palvelujärjestelmässä kuin lastensuojelussa. Tällöin asiakkuutta määrittää yleensä terapia-avun tarve ja perheensä esiintyvät vuorovaikutukselliset haasteet
  • Vainiokangas, Leena (2003)
  • Nurmi-Ahola, Heidi (2007)
    Tutkimuksessa tarkastellaan aikuistuneiden Suomeen lapsena adoptoitujen etnistä identiteettiä, heidän suhdettaan synnyinmaahan, sen kulttuuriin ja ihmisiin sekä Suomeen adoptoitujen näkemyksiä muiden ihmisten suhtautumisesta heihin. Etnistä identiteettiä tarkastellaan erityisesti Suomeen adoptoitujen tekemien itsemäärittelyjen näkökulmasta ja heidän katsotaan voivan määritellä itsensä sekä alkuperäiseen etniseen ryhmäänsä kuuluviksi että suomalaisiksi. Aineisto kerättiin haastattelemalla kymmentä 21–30-vuotiasta Suomeen lapsena adoptoitua. Haastattelut olivat muodoltaan teemahaastatteluja. Haastateltavista neljällä oli juuret Aasiassa, kolmella Afrikassa ja kolmella Latinalaisessa Amerikassa. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä (Tuomi & Sarajärvi, 2002) soveltaen. Taustateoriana oli etenkin Verkuytenin (1997; 2005) tutkimukset ja näkemykset etnisistä itsemäärittelyistä. Muita keskeisiä lähteitä olivat Verkuytenin (2005) ja Liebkindin (1992; 2006) esittämät näkemykset etnisestä identiteetistä, Phinneyn ja Devich-Navarron (1997) sekä Phinneyn ja kumppaneiden (2001) kansallista ja bi-kulttuurista identiteettiä käsittelevät julkaisut, Branscomben ja kumppaneiden (1999) näkemykset identiteettiuhista sekä Greiffin (2000) ja Henen (1987) tutkimukset Ruotsiin adoptoiduista. Tutkimuksessa käytetään termiä synnyinmaalainen esimerkiksi identiteetin, ihmisten, kulttuurin ja kielen yhteydessä. Synnyinmaalla tarkoitetaan sitä maata, jossa Suomeen adoptoidut ovat syntyneet ja josta heidän biologiset vanhempansa ovat kotoisin. Termin käyttö takaa haastateltavien anonyymiyden sekä yksinkertaistaa tekstiä Tutkimuksessa havaittiin kaikkien haastateltavien määrittelevän itsensä suomalaisiksi. Haastateltavista seitsemän määritteli itsensä myös synnyinmaalaiseksi, mutta synnyinmaalaiset itsemäärittelyt vaihtelivat haastatteluissa käsiteltävän aihepiirin mukaan. Sekä synnyinmaalaisia että suomalaisia itsemäärittelyjä perusteltiin kulttuurin tuntemuksella, kielitaidolla, luonteenpiirteillä sekä olemisella, eli haastateltavat totesivat useissa yhteyksissä olevansa synnyinmaalaisia ja suomalaisia. Synnyinmaalaisissa itsemäärittelyissä käytettiin myös biologisia perusteluja, kuten ulkonäköä, ja suomalaisissa itsemäärittelyissä suomalaisia ihmissuhteita sekä virallista suomalaisuutta, kuten Suomen kansalaisuutta. Synnyinmaan kulttuuriin ja synnyinmaalaisiin haastateltavilla oli kontakteja vaihtelevissa määrin, suurimalla osalla kuitenkin vähän. Haastateltavien havaittiin puhuvan synnyinmaastaan ja Suomesta vastakohtina toisilleen. Haastateltavista kaksi oli käynyt adoption jälkeen synnyinmaassaan ja loput harkitsivat matkaa. Haastateltavien kertomusten perusteella Suomeen adoptoidut kohtaavat erilaisia identiteettiuhkia ja heille annetaan tuntemattomien toimesta usein väärä identiteetti. Heidän luullaan kuuluvan johonkin toiseen etniseen ryhmään tai heitä kohdellaan ennakkoluuloisesti maahanmuuttajina. Kaikki haastateltavat olivat kohdanneet vaihtelevissa määrin ennakkoluuloja ja rasismia sekä joutuneet erityishuomion kohteiksi esimerkiksi tuntemattomien esittäessä kysymyksiä heidän taustastaan. Tuntemattomien antaessa Suomeen adoptoiduille väärän identiteetin ulkomaalaisena tai maahanmuuttajana, heidän omat näkemyksensä sekä tuntemattomien heitä koskevat näkemykset ovat keskenään ristiriidassa. Näissä tilanteissa tuntemattomat ihmiset kyseenalaistavat Suomeen adoptoitujen suomalaisuutta, jolloin he joutuvat suomalaisuuttaan perustelemaan.
  • Jaakkola, Suvi-Tuulia (2015)
    Antropologiassa on lähivuosina keskusteltu paljon sosiaalisten persoonien koostumuksesta. Tässä yhteydessä on esitetty väitteitä sukulaissuhteiden, toimijuuden ja vuorovaikutuksen merkityksestä sosiaalisen persoonan muotoutumiselle. Tämän pro gradu -tutkielman aihe on synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivien naisten sosiaalinen persoona. Työn keskeisin tavoite on selvittää, millä tavalla koettuihin statuksiin masentuneiden äitien sosiaalinen persoona pohjautui ja, millainen rooli sosiaalisilla suhteilla ja toimijuudella oli näiden statuskokemuksien muotoutumisessa. Aiemmat tutkimukset ovat havainneet äidin lähisukulaisiltaan saaman sosiaalisen tuen ehkäisevän synnytysmasennusta. Toisaalta joidenkin äitiyteen liittymättömien tekijöiden, kuten heikon koulutuksen tai taloudellisen tilanteen on osaltaan todettu altistavan synnytysmasennukselle. Nämä havainnot tukevat monien sosiaalitieteilijöiden käsitystä äidistä sosiokulttuurisena konstruktiona, johon sisältyy paljon muutakin kuin äidin status, ja tekevät masentuneiden äitien tutkimisesta sosiaalisen persoonan kautta hedelmällisen lähestymistavan. Tutkimusaineiston avulla päädytään tulokseen, että masentuneiden äitien kokemus äidin statuksesta on epävarma. He eivät koe olevansa tai kykenevänsä olemaan sellaisia äitejä kuin haluaisivat. Tämä johtuu siitä, etteivät naiset saaneet riittävästi äidin statuskokemusta vahvistavaa huomiota lähisukulaisiltaan. Pelkkä toiminta äitinä ei riitä luomaan varmaa ja merkityksellistä kokemusta äitiydestä. Äitiydestä tulee naisen merkittävin status viimeistään lapsen synnyttyä, jolloin muihin statuksiin liittynyt toimijuus jää ainakin hetkellisesti taka-alalle. Tästä johtuen naiset ovat lapsen syntymän jälkeisinä kuukausina konkreettisesti ainoastaan äitejä, eikä heillä ole ainakaan toiminnallista kontaktia hankittuihin statuksiinsa. Vastikää synnyttäneen naisen sosiaalinen persoona on jaettavissa kahteen puoleen: äitiyteen, ja sen ulkopuolelle rajautuviin statuksiin ja toimijuuteen. Masennuksen puhkeamisen hetkellä naiset ovat kokemuksellisesti irrallaan kaikista sosiaalisen persoonan kannalta keskeisistä statuksistaan. Tämä hankala tilanne syntyy subjektiivisissa statuskokemuksissa, joita muokkaavat ainakin toimijuus, sosiaaliset suhteet ja konkreettinen elämäntilanne. Lopulta tutkielmassa päädytään seuraavanlaisiin johtopäätöksiin. Monissa tutkimuksissa todettu sukulaisten tuen merkittävä rooli synnytysmasennuksen ehkäisijänä perustuu heidän kanssaan käytävän vuorovaikutuksen äitiyden statuskokemusta muotoilevaan voimaan. Side vauvaan ja varma kokemus itsestä äitinä muodostuu äidin statukseen sidoksissa olevien sukulaisten avustuksella. Tämä tukee joidenkin antropologien näkemystä siitä, että myös länsimaisen ihmisen sosiaalinen persoona voi olla tyypiltään jakautuva ainakin lähisukulaisuuden piirissä. Lisäksi masentuneiden äitien tapaus osoittaa subjektiivisen kokemuksen olevan merkittävä tekijä ainakin suomalaisten äitien sosiaalisen persoonan koostumuksen kannalta. Subjektiivista kokemusta taasen muovaavat juuri toimijuus ja vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa. Tutkimukseen liittynyt aineistonkeruu toteutettiin Etelä-Suomessa syys-lokakuussa 2014 ja se perustui pääasiassa keskustelunomaisiin haastatteluihin. Haastatelluista yhdeksän oli synnytysmasennuksesta lähivuosina kärsineitä naisia, yksi vauvaperhetyöhön erikoistunut psykoterapeutti, ja yksi masentuneita äitejä tukevan yhdistyksen edustaja.
  • Holmas, Selina (2005)
    Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, kuinka tämän päivän nuoret vastaanottavat ja tulkitsevat tv-mainontaa. Lähtökohtana on tutkia, ovatko nuoret kasvavassa määrin mainontaa ja kulttuurin kaupallistumista vastaan kuten esim. Naomi Kleinin teoksessa No Logo tuodaan esille. Samalla on tarkoitus peilata empiiristä aineistoa vasten näkemyksiä, joiden mukaan nuoret ovat ylivertaisen medialukutaitoisia ja kriittisiä suhteessa mainontaan. Tutkielmani pyrkii selventämään, minkälaisten tulkintakoodien avulla nuoret käytännössä vastaanottavat mainontaa. Teoriaosiossa tuon esille mm.Thomas Ziehen ajatuksia "uuden nuorison" suhteesta aikamme medioituneeseen kulttuuriin sekä nuorten suhdetta kuluttamiseen. Tämän lisäksi pyrin taustoittamaan medialukutaito-käsitteen syntyä ja määritelmiä sekä tuon esille kolme erilaista perspektiiviä siihen. Empiirinen aineisto on kerätty haastattelemalla pienryhmissä 18:aa keravalaista 16-18 -vuotiasta nuorta. Analyysini on luonteeltaan aineiston lähilukuun perustuvaa teemoittelua, jonka pohjana on W.James Potterin mediavastaanoton ulottuvuuksia koskeva nelijako. Tutkielmani perusteella vaikuttaa siltä, että nuoret suhtautuvat mainontaan varsin maltillisesti ja näkevät sen merkityksen erityisesti kaupallisen informaation välittämisessä. Televisiomainosten vastaanotto on suuressa määrin tunnepohjaista, eivätkä nuoret tuo juurikaan esille moraalisia tai yhteiskuntakriittisiä näkemyksiä. Nuorten kriittisyys kohdistuu useimmiten mainoksen sisältämiin epärealistisiin argumentteihin.Tutkielmani perusteella vaikuttaa, etteivät nuoret ole kovinkaan tottuneita lähestymään mainoksia analyyttisesti, ja oletukset nuorten ylivertaisesta medialukutaidosta tuntuvat siten liioitelluilta.
  • Wrangell, Alica (2003)
  • Perhoniemi, Tuukka (Vastapaino, 2014)
    In our society almost everything is measured. The world is quantified in all of its aspects, from atoms to individuals to global markets and to the vast dimensions of the universe. All the same, we are so used to this that it is not easy to consider in which fundamental yet subtle ways measures influence our lives. The Varieties of Measure comprises historical case studies which reveal the conceptual presuppositions embedded in measures and measurement. The studies discuss the conceptualization of measurement in the thinking of Plato and Aristotle, in the modern science of Galileo Galilei, and in the birth of the metric system at the beginning of the 19th century. In each case the prominent features of measures and measurement are stressed. These features are the ontological connections between different measures, the representational possibilities of measurement, and the functional practices of measurement systems. These aspects relate measures in different historical times to different presuppositions that concern the structure of the world, the nature of human beings, and the status of knowledge in different contexts. The study reveals the multiple ways in which measurement is not just a neutral tool. Different interpretations and uses of measures are deeply connected to a wider understanding of reality and its nature. They tell us, for example, what is considered to be real, how and why objective matter differs from subjective consciousness, in which sense measured knowledge means probabilities, and how measurement needs active maintenance, contracts and bureaucracy in order to work and have a general meaning. With a better understanding of the conceptual processes in which things become measurable and the different epistemological, ontological, and practical aspects underlying these processes, we are able to understand better the different ways of interpreting our measurements, their outcomes, adequacy, generalizability, and the possible further actions based on them. This is all the more important when important decisions are justified with measures, especially when new phenomena are being conceptualized for measurement. This can be done in a more or less truthful and fruitful manner although aspects of reality always remain that cannot be measured.
  • Tenhola, Eeva (Helsingin yliopisto, 2015)
    Goals: There are different kinds of textual genres read, written and interpreted in school. This is to improve students' literacy skills and prepare them to operate with all kinds of genres. The genre that the students often are the most familiar with is a narrative. Lots of narratives are written in school hence a teacher often evaluates and gives feedback on them. Evaluation and feedback are not always easy tasks which is why it is important to develop pedagogic tools that offer help in this area. The purpose of this master's thesis was to create a feedback model for analyzing the overall structure of narratives and the complexity of storytelling. The first goal, however, was to find out what kind of a genre a narrative is according to a fifth grader's sense of genre. Secondly, the aim was to examine how does the complexity of storytelling appear in the narratives written by the fifth graders since the complexity of storytelling has a relation to the overall improvement of storytelling skills. The theoretic framework of this thesis is related to the research on genre, on writing and also on narratives. Methods: The data of the thesis consisted of 47 written narratives. The data was collected in two different classes in a project called Rohkaisukeskeinen kirjoittamisinterventio in 2011. This qualitative study utilized features from several research traditions including design-based research, systemic functional linguistics and qualitative content analysis. Results and conclusions: Following phases were found in the narratives: orientation, initiating event, sequent events, resolution and evaluation and dialogue. According to the fifth graders' sense of genre it seems that these phases are essential in a narrative. In the analysis both temporal and causal connections of the narratives were studied in order to examine the complexity of storytelling. Also attention was paid to the implications of reaching a goal. The narratives were classified into scale from 1 to 7 in which the level 7 means that the storytelling is the most complex. On the level 4 there were 12 narratives. On the levels 5, 6 and 7 there were 22 stories altogether and on the levels from 1 to 3 altogether 13. The findings indicate that implying goal direction has stronger influence on the complexity than causal or temporal connections. The length of the story does not seem to be unambiguous factor when it comes to the complexity of storytelling. The feedback model for analyzing narratives presented is based both on the analysis and the previous research.
  • Lundqvist, Eveliina (Helsingin yliopisto, 2005)
    Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa, millaiset puitteet Suomen eläinsuojelulainsäädäntö ja käytännön kanojen pito antavat kanojen lajityypilliselle käyttäytymiselle. Työ on tehty pääasiassa kirjallisiin lähteisiin tukeutuen, mutta osittain myös haastattelujen avulla. Pohjustuksena on käyty läpi kanojen domestikaatio punaisesta viidakkokanasta (Gallus gallus) nykyiseen kesykanaan (Gallus gallus domesticus). Tarkasteluun on otettu mukaan sekä munijakanat että broilerit. Tutkimuksen perusteella villin viidakkokanan ja kesykanan käyttäytymisessä on vain vähäisiä eroavaisuuksia. Kanojen lajityypillistä käyttäytymistä on tutkittu seuraamalla villien ja villiintyneiden kanojen käyttäytymistä luonnossa. Tämän avulla on saatu selville kanojen keskeisimmät käyttäytymistarpeet, kuten pesiminen, hiekkakylpeminen, nukkuminen oksalla/orrella ja eläminen parvessa, jossa on arvojärjestys. Jos kanat eivät pysty toteuttamaan lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan, ilmenee niillä käyttäytymishäiriötä, kuten kannibalismia ja höyhenten nokkimista. Voimassa oleva eläinsuojelulainsäädäntö määrittelee kasvatusolosuhteet kananpoikasille, broilereille ja emoille sekä kanoille, jotka kasvatetaan varustelemattomissa tai varustelluissa häkeissä ja avokanaloissa. Varusteltu häkki on vähimmäisvaatimuksena häkkikanalan pidossa vuodesta 2012 lähtien. Varustellussa häkissä ja uusimmissa avokanaloissa kanoilla on pesä, orret ja pehkupaikka. Aikuisella kanalla on tilaa eläinsuojelulainsäädännön mukaan kasvatusmuodosta riippuen 543-2000cm². Osa säädöksistä on suosituksia, jotka eivät sido kasvattajaa. Verrattaessa kanojen lajityypillistä käyttäytymistä eläinsuojelulainsäädäntöön ja käytännön kanojen pitoon voidaan huomata, että useimmat kanojen lajityypilliset käyttäytymistarpeet vaikeutuvat nykyisenlaisissa tuotanto-oloissa. Kananpoikasten lainturva on todella pieni, vaikka poikasvaihe on hyvin tärkeä osa kanan elämää ja se heijastuu kanan käyttäytymiseen vielä aikuisenakin. Emobroilereille ei ole mitään sitovaa lainsuojaa vaan kaikki säädökset ovat vain suosituksia, joita ei ole pakko noudattaa. Kanoilla ei yleensä ole riittävästi tilaa puhdistaa kehoaan esteettä, eivätkä linnut pysty muodostamaan kiinteää arvojärjestystä suurissa halleissa. Broilereiden kohdalla intensiivinen jalostus ja liian lyhyt lepoaika ovat tuoneet linnuille mm. luustovaurioita ja askiittitapauksia. Kanat saavat kuitenkin säännöllisesti ja riittävästi ruokaa ja vettä. Useimmissa tuotanto-olosuhteissa kanoilla on pesä ja orret sekä munijakanoille tarpeeksi lepoaikaa.