Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12874-12893 of 27945
  • Hitonen, Heidi (2013)
    Noin 10 % potilaista kokee haittatapahtuman hoidon aikana ja näistä 1 % on vakavia. Ulkomaisten tutkimusten perusteella on arvioitu, että Suomessa haittatapahtumat aiheuttavat 700 - 1700 kuolemaa vuosittain. Lääkityspoikkeamat ovat yleisin estettävissä oleva haittatapahtuma. Useiden tutkimusten perusteella noin puolet haittatapahtumista ja lääkityspoikkeamista voitaisiin ennaltaehkäistä. Lääkitysturvallisuus onkin keskeinen osa suomalaista potilasturvallisuusstrategiaa. Lääkitysturvallisuuden edistämistyön yksi merkittävä työkalu on lääkehoitosuunnitelma, jonka laatimiseen on annettu ohjeet sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemassa Turvallinen lääkehoito -oppaassa. Lääkehoitosuunnitelma on sosiaali- ja terveydenhuollon toiminta- ja/tai työyksikkökohtainen suunnitelma, jossa on määritelty lääkehoitoprosessin osa-alueet ja turvallisen lääkehoidon toteuttaminen kyseisessä yksikössä. Lääkehoitosuunnitelman tavoitteena on yhtenäistää lääkehoidon toteuttamisen periaatteet, selkiyttää vastuunjako ja määrittää vähimmäisvaatimukset turvallisen lääkehoidon toteuttamiseksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia lääkehoitosuunnitelmien laadintaprosesseja ja arvioida niiden käyttöönottoa ja hyötyjä sairaaloissa, terveyskeskuksissa ja vanhuspalveluissa. Tutkimuksessa tarkastellaan lääkehoitosuunnitelmia osana Suomen valitsemaa potilasturvallisuusstrategiaa, keskittyen lääkitysturvallisuuteen. Kohderyhmänä olivat osastonhoitajat. Tutkimus toteutettiin puhelinhaastatteluina. Tehy ry otti jäsenrekisteristään löytyvistä osastonhoitajista satunnaisotannan, jonka tuloksena saatiin 40 (8 %) haastattelua. Haastattelu oli luonteeltaan puolistrukturoitu teemahaastattelu. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysiä käyttäen. Suurin osa (n=24, 60 %) yksiköistä oli aloittanut lääkehoitosuunnitelman laatimisen vuonna 2007, pian Turvallinen lääkehoito -oppaan julkaisun jälkeen. Lääkehoitosuunnitelmia oli laadittu yksikkö- ja/tai organisaatiotasoisesti ja hyvin vaihtelevan kokoisissa työryhmissä. Yleisimmin suunnitelmaa olivat laatineet osastonhoitajat ja sairaanhoitajat. Lääkehoitosuunnitelman laatimiseen olisi kaivattu tarkempia ohjeita (n=7, 18 %). Henkilöstö oli yleisimmin (n=20, 50 %) perehdytetty lääkehoitosuunnitelmaan esittelemällä se osastotunnilla tai -kokouksessa. Lääkehoitosuunnitelman myötä tulleet muutokset yksikön toiminnassa liittyivät yleisimmin poikkeamailmoituksiin (n=15, 38 %), lääkkeenjako- ja antolupakäytäntöihin (n=9, 23 %) ja vastuunjakoon lääkehoidon toteuttamisessa (n=8, 20 %). Lääkehoitosuunnitelman eniten raportoituja hyötyjä olivat poikkeamailmoitusten teko (n=19, 48 %), ohjeistuksen selkeytyminen ja saatavuuden helpottuminen (n=18, 45 %), uusien työntekijöiden ja sijaisten perehdytyksen parantuminen (n=16, 40 %) sekä toimintatapojen yhtenäistyminen (n=10, 25 %). Ammattiryhmien toimenkuvat ja työnjako aiheuttivat haasteita sekä lääkehoitosuunnitelman laatimis- että toteuttamisvaiheissa. Rajalliset resurssit vaikeuttivat lääkehoitosuunnitelman käyttöönottoa ja toteuttamista. Lääkehoitosuunnitelma oli parantanut koulutuksen ajantasaisuutta, mutta toisaalta lääkehoitosuunnitelman ja lääkelupien vaatimien koulutusten järjestäminen koettiin haasteeksi ja kehittämistarpeeksi. Tutkimuksen perusteella lääkehoitosuunnitelmat kehittivät yksiköiden lääkehoidon toimintatapoja ja ymmärrystä lääkitysturvallisuudesta ja näin ollen toimivat hyvin osana potilasturvallisuusstrategiaa. Lääkehoidon systemaattisessa kehittämisessä ja lääkehoitosuunnitelman hyödyntämisessä on kuitenkin vielä parantamisen varaa.
  • Luhtanen, Suvi (2012)
    Lääkeinformaatio on tärkeä osa lääke- ja terveydenhuoltoa. Lääkeinformaatio liittyy tiiviisti lääkealan moniin eri toimintoihin ja sitä voidaan tarkastella useasta eri näkökulmasta. Lääkeneuvontaa on kehitetty etenkin apteekkisektorilla, mutta koko terveydenhuollon kattavia lääkeinformaation kehittämisprojekteja ei ole ollut. Hallituksen esityksen (74/2009) mukaisesti Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus, Fimea, on luonut kansallisen lääkeinformaatiostrategian, joka on julkaistu helmikuussa 2012. Tämä tutkimus on tehty kansallisen lääkeinformaatiostrategian taustaksi. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lääkeinformaatiota tuottavien tahojen roolia ja käsityksiä toiminnan koordinoinnista sekä lääkeinformaatioon liittyviä hyviä käytänteitä, haasteita ja kehittämiskohteita Suomessa. Tutkimuksen aineistona oli 29 sidosryhmähaastattelun muistiot. Analysoinnissa käytettiin laadullisen aineiston induktiivista sisällön analyysia. Haastattelut toteutettiin maalis-syyskuussa 2011. Haastateltavat olivat lääketieteen, hoitotieteen ja farmasian koulutusyksikköjen ja ammattijärjestöjen sekä lääketeollisuuden, sairaala-apteekkien ja lääkekeskusten, viranomaisten, apteekkien ja potilasjärjestöjen edustajia. Sidosryhmät toivat esiin hyvinä käytänteinä erilaisia tietolähteitä (n=18) sekä esimerkkejä onnistuneista yhteistyömuodoista ja -projekteista (n=14). Sidosryhmien mukaan moniammatillista yhteistyötä pitää parantaa ja lisätä lääkeinformaatiotyössä (n=19). Julkisen- ja sairaalasektorin lääkeinformaatiotoimintaa tulisi kehittää esimerkiksi osastofarmasian kautta (n=17). Terveydenhuollon ammattilaisten tiedonsaannissa ja osaamisessa on puutteita (n=16) ja niitä voitaisiin parantaa koulutusta kehittämällä (n=17). Väestölle suunnattu lääkeinformaatio tulee olla yhtenäistä lähteestä riippumatta ja neuvonnan tulee olla yksilöllistä (n=15). Sidosryhmät kertoivat tekevänsä erilaista lääkeinformaatioon liittyvää yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Sidosryhmät tarkastelivat lääkeinformaatiota vahvasti omasta sektoristaan käsin eivätkä tunteneet muiden toimintaa hyvin. Lääkeinformaatiotoiminta kaipaa sekä valtakunnallista että paikallista koordinointia, sillä moniammatillista yhteistyötä ja verkostoitumista lisäämällä ja kehittämällä voidaan paremmin hyödyntää käytettävissä olevat resurssit ja toimijoiden osaaminen lääkeinformaation hyväksi. Luotettavaa, puolueetonta ja yksilöllisesti räätälöityä lääketietoa tarvitaan lisää. Hyvän lääketiedon takana on terveydenhuollon ammattilaisten vahva teoriapohja ja -osaaminen, joten peruskoulutukseen tulee kiinnittää huomiota, jotta se vastaa työelämän vaatimuksia myös lääkeinformaation osalta. Väestö tarvitsee yksilöllisesti räätälöityä lääkeinformaatiota, jonka tulee olla yhdenmukaista riippumatta siitä, mistä terveydenhuollon toimipisteestä se annetaan.
  • Mononen, Anna (2012)
    Kasviperäisten valmisteiden käyttö on lisääntynyt ja niistä annettava tieto kehittynyt paljon viime vuosikymmeninä. Kasviperäisiä valmisteita ei aikaisemmin mielletty lääkkeiksi, minkä vuoksi niiden tehoa ja haittoja usein vieläkin vähätellään. Vuonna 2005 lainsäädäntömuutosten myötä lainsäädännöllisesti eritelty kasviperäisten valmisteiden ryhmä poistui ja nykyään kasviperäiset valmisteet jaetaan lääkkeisiin ja elintarvikkeisiin. Tutkimuksen tavoitteena on perehtyä valmisteiden lainsäädäntöön sekä lääkeinformaation kehitykseen ja verrata kasviperäisten valmisteiden varoituksia, kieltoja ja vasta-aiheita sekä niiden kehittymistä vallitsevaan lainsäädäntöön. Tutkimuksen aineisto koostui Suomessa markkinoilla olleiden kasvirohdosvalmisteita edeltäneiden kasviperäisten valmisteiden ja markkinoilla edelleen olevien kasvirohdosvalmisteiden ja perinteisten kasvirohdosvalmisteiden valmisteyhteenvedoista, pakkausselosteista ja myyntipäällysmerkinnöistä sekä erilaisista lainsäädäntö- ja säädösteksteistä sekä niihin liittyvästä julkisesta taustamateriaalista. Tutkimuksessa tarkasteltiin vain Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/24/EY:n määritelmien mukaisia kasvirohdosvalmisteita ja perinteisiä kasvirohdosvalmisteita. Direktiivin 2004/24/EY mukaisia kasvirohdosvalmisteita ovat kaikki lääkevalmisteet, jotka sisältävät vaikuttavina aineina vain yhtä tai useampaa kasviperäistä ainetta tai yhtä tai useampaa kasvirohdostuotetta taikka yhtä tai useampaa tällaista kasviperäistä ainetta yhdistettynä yhteen tai useampaan tällaiseen kasvirohdostuotteeseen. Tutkittavia valmisteita oli yhteensä 194. Näistä 184 valmisteen dokumentaatio löytyi paperimuotoisena Fimean arkistoista. Jäljelle jääneistä kymmenestä valmisteesta viidestä löytyi joitain perustietoja sähköisestä rohdos-rekisteristä ja yhdestä paperimuotoisesta päätöksestä. Näiden kuuden valmisteen tietoja käytettiin vain soveltuvin osin niiden puutteellisuuden vuoksi. Neljän valmisteen tietoja ei löytynyt. Tarkemman tarkastelun alla oli yhteensä 184 valmistetta aikaväliltä 1964 - 2011. Aineisto on jaoteltu lainsäädäntömuutosten mukaan vuosiin 1964 - 1983, 1984 - 1987, 1988 - 1995, 1996 - 2005 ja 2006 - 2011. Kasviperäisistä valmisteista annettavaan lääkeinformaatioon vaikuttivat eniten vuoden 1994 lainsäädäntömuutokset ja niihin liittyen rohdosvalmiste-käsitteen käyttöön otto sekä vuoden 2005 lainsäädäntömuutokset. Aineiston mukaisten kasviperäisten valmisteiden uusien lupien määrä oli nousussa ajanjaksoon 1988 - 1995 asti. Lupia myönnettiin eniten aikavälillä 1988 - 1995 lääkelain voimaan tulon jälkeen ja ennen rohdosvalmiste-käsitteen voimaantuloa. Vuoden 1996 jälkeen varoitusten, vasta-aiheiden ja kieltojen määrät nousivat ja moni edellisellä ajanjaksolla 1988 - 1995 luvan saanut lääkkeenomainen tuote poistui markkinoilta tai siirtyi elintarvikelainsäädännön alaiseksi. Myös moni vähämenekkinen valmiste poistui, sillä uusien tutkimusten ja selvitysten tekeminen oli työlästä ja kallista, eivätkä kaikki yritykset kokeneet sitä kannattavaksi. Vuonna 2005 toteutui lainsäädäntömuutosten myötä selkeä asennemuutos, kun epämääräinen kasviperäisten valmisteiden ryhmä poistui ja kasviperäiset valmisteet jaettiin lääkkeisiin ja elintarvikkeisiin. Muutoksen myötä ammattihenkilöstön on helpompi suhteuttaa valmisteiden teho ja riskit sekä sitä myöten neuvoa potilasta oikein hoitopäätöstä tehdessä.
  • Neuvonen, Markus (2009)
    Tässä soveltavan etiikan työssä teen analyysin vastuuargumenteista, joita esiintyy debatissa lääketuotannosta ja kehitysmaiden laiminlyödyistä sairauksista. Kehitän tutkielmassa koherentistiseen metodologiaan nojaten tavan analysoida ja arvioida vastuuargumentteja perustuen skemaattisten argumenttien ja kriittisten kysymysten teoriaan. Johtopäätöksenäni esitän analyysin ohipuhumisesta, joka vastuudebatissa ilmenee. Tärkeimmät lähteeni ja analyysin kohteeni ovat: - Narveson, Jan (2003): We Don t Owe Them A Thing! A Tough-minded but Soft-hearted View of Aid to the Faraway Needy . The Monist, Vol. 86, No. 3: s. 419 433. The Monist. - Resnik, David B. (2001): Developing Drugs for the Developing World: An Economic, Legal, Moral, and Political Dilemma . Developing World Bioethics, Vol. 1, No. 1, 2001: s. 11 32. Blackwell Publishers. - Dwyer, James (2005) Global Health and Justice . Bioethics, Vol. 19., No. 5-6, 2005: s. 460 475. Blackwell Publishers. - Pogge, Thomas W. (2002): Responsibilities for Poverty-Related Ill Health . Ethics & International Affairs, Vol. 16, No. 2, 2002: s. 71 79. Blackwell Publishers.
  • Alakoski, Anna (2012)
    Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpä Suomessa. Terveydenhuollon kustannukset kasvavat vuosi vuodelta, ja syövän hoidon kustannukset ovat yhteiskunnalle merkittäviä. Voimavarojen niukkuuden takia tarvitaan entistä enemmän tietoa sairauksien aiheuttamista kustannuksista sekä hoidon vaikuttavuudesta. Nykyään kliinisen vaikuttavuuden lisäksi terveydenhuollon menetelmien vaikuttavuutta mitataan potilaan näkökulmasta mittaamalla hoidon vaikutusta elämänlaatuun. Tässä tutkielmassa tehtiin kirjallisuuskatsaus eturauhassyövän hoitokustannuksiin, eturauhassyöpäpotilaiden elämänlaatuun ja eturauhassyövän hoitojen kustannusvaikuttavuuteen. Tutkimusosion tavoitteena oli selvittää, mikä on lääkekustannusten osuus eturauhassyövän hoidon kustannuksista taudin eri vaiheissa ja kuinka potilaiden elämänlaatu muuttuu ensimmäisen hoitovuoden aikana. Lääkekustannusten osuutta hoidon kokonaiskustannuksista tarkasteltiin terveydenhuollon näkökulmasta kuuden kuukauden poikkileikkauksena taudin vaiheen mukaan. Tutkimuksessa oli yhteensä 629 Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä hoidettua eturauhassyöpäpotilasta. Elämänlaatu tutkimusjoukko (N=367) oli eri kuin lääkekustannusten laskemisessa olevat potilaat, ja elämänlaadun muutoksia tarkasteltiin hoitomuodon mukaan. Elämänlaatua mitattiin HUS:ssa käynnissä olevan kustannusvaikuttavuushankkeen mukaisesti 15D-mittarilla ennen hoidon alkua ja kolme, kuusi ja 12 kuukautta hoidon alkamisesta. Lääkekustannusten osuus hoidon kokonaiskustannuksista oli merkittävä. Etäpesäkkeistä syöpää sairastavilla lääkekustannukset olivat 53 % kokonaiskustannuksista. Elpymävaiheen potilaiden kokonaiskustannukset olivat alhaisimmat, mutta lääkekustannusten osuus kuitenkin 30 %. Oireenmukaista hoitoa saavilla lääkekustannusten osuus oli 19 %, paikallista tai uusiutunutta syöpää sairastavilla 13 % ja potilailla, joilla oli juuri diagnosoitu syöpä 0 % hoidon kokonaiskustannuksista. Lääkkeiden lisäksi poliklinikkakäynnit ja polikliiniset toimenpiteet olivat merkittävä kustannuserä. Eturauhassyöpäpotilaiden elämänlaatu on hämmästyttävän hyvä verrattuna ikävakioituun väestöön. Ensimmäisen hoitovuoden aikana potilaiden elämänlaatu kuitenkin heikkenee tilastollisesti ja kliinisesti merkitsevästi. Ennen hoitoa potilaiden 15D-lukema oli 0,91 ja 12 kuukauden kuluttua 0,88. Hoitoryhmittäin tarkasteltuna seurantapotilaiden elämänlaatu heikkeni selvästi vähiten, ja suurin tilastollisesti merkitsevä elämänlaatumuutos tapahtui sädehoitopotilailla. Tutkimuksen vahvuutena on, että kustannukset perustuivat todelliseen resurssien käyttöön ja ne laskettiin potilasta kohden. Tutkimuksen heikkoutena on, ettei perusterveydenhuollon kustannuksia ole huomioitu lainkaan. Lääkekustannuksiin tulisi laskea mukaan syöpäkipu-, masennus- ja erektiolääkkeet. Elämänlaadun seuranta-ajan oli tässä tutkimuksessa liian lyhyt. Tulevaisuudessa olisi tärkeä tutkia lääkkeiden ja eri hoitomuotojen kustannusvaikuttavuutta.
  • Puustjärvi, Pauliina (Helsingin yliopisto, 2015)
    Lääkelakia (395/1987) on uudistettu pienemmillä tai suuremmilla osittaisuudistuksilla yhteensä yli 40 kertaa. Laki astui voimaan 1.1.1988, jolloin lääkkeiden sääntely-ympäristö oli vielä kansallinen eikä Euroopan unionia (EU) ollut taustalla vaikuttamassa. Lääkelakiin ei ole tehty vielä yhtäkään kokonaisuudistusta, mutta tarve on olemassa ja se on yleisesti tunnustettu myös alan toimijoiden keskuudessa. Lukuisten osittaisuudistusten seurauksena nykylain sisältö on laaja ja systematiikka vaikeaselkoinen. Lääkkeiden erityispiirteiden takia sääntelyn merkitys muihin elinkeinoaloihin verrattuna on korostunut. Erityispiirteiden takia myös kilpailu markkinoilla ei tapahdu täysin vapaassa ympäristössä. Lääkepatentit ovat oleellinen osa kilpailutoimintaa. Lääketutkimuksen kiihtyvää vauhtia etenevä kehitys tuo jatkuvasti uusia lääkevalmisteita alati kansainvälistyville markkinoille. Uusien lääkevalmisteiden markkinoille tulo on puolestaan lisännyt lääketurvan merkitystä. Viime vuosina EU-sääntelyä onkin annettu esimerkiksi lääkeväärennöksistä. Lääkkeiden kansallisesta sääntelystä suurin osa on EU:ssa harmonisoitua sääntelyä. Sääntely kattaa koko lääkkeen elinkaaren lääkkeen kehittämisestä myyntilupahakemuksen koostamiseen ja myyntiluvan myöntämisestä aina lääkkeen markkinoilta poistumiseen saakka. Puhtaasti kansallisen sääntelyn varaan on jätetty ainoastaan apteekkeja koskeva sääntely ja muu lääkkeiden vähittäisjakelu, ts. lääkkeiden luovuttaminen loppukäyttäjälle. Tutkielman tavoite on vertailevan taustatutkimuksen avulla kartoittaa vaihtoehtoja siitä, miten lääkelain sisältöä voisi selkeyttää. Tutkimusnäkökulmaa voidaan luonnehtia lainsäädäntötutkimukseksi. Pohdittavana on lääkelain sisällön temaattinen uudelleen järjestäminen ja toisaalta lakitekninen sujuvoittaminen. Tutkielmassa kartoitetaan kansainvälisen vertailun avulla, miten keskeinen lääkesääntely on muissa EU:n jäsenvaltioissa rakennettu. Vertailumaat ovat Ruotsi, Tanska ja Iso-Britannia. Vertailun tarkoitus on hahmottaa, miten vertailuvaltiot ovat implementoineet EU:ssa harmonisoidun sääntelyn ja toisaalta, miten harmonisoimaton sääntelyalue on rakennettu kansalliseen sääntelyyn. Tutkielmassa hyödynnetään kokonaisuudistuksen toteuttamisen taustaksi lainvalmisteluun ja lainsäädäntötutkimukseen kohdentuvaa kirjallisuutta. Lääkesääntelyä uudistetaan EU:ssa jatkuvasti. Esimerkiksi kliinisiä lääketutkimuksia koskeva EU-asetus (EU) N:o 536/2014 on julkaistu keväällä 2014. Asetuksen kansallinen täytäntöönpano on tutkielman kirjoitusvaiheessa kesken. Lisäksi valmisteilla on eläinlääkkeitä koskeva uusi EU-asetus, jolla uudistetaan ja harmonisoidaan eläinlääkkeiden sääntely. Molemmat uudet säädökset ovat asetuksia, joilla kumotaan voimassa olevat direktiivit. Asetuksista seuraavat muutokset kansalliseen lainsäädäntöön tulevat olemaan osin radikaaleja. Asetukset ovat jäsenvaltioissa suoraan ja sellaisenaan sovellettavia. Erityiskysymyksinä tutkielmassa tarkastellaankin, miten nämä sääntelyn ryhmät, kliiniset lääketutkimukset ja eläinlääkkeet, on sijoitettu kansalliseen lainsäädäntöön. Lainsäädännön laatuun ja mm. sääntelystä koituvien hallinnollisten kustannusten keventämiseen on viime vuosina kiinnitetty erityistä huomiota EU:n tasolla ja kansallisesti. Suomea sitoo komission ja OECD:n ns. paremman sääntelyn politiikka. Säädösten sujuvoittamista koskevat tavoitteet on kirjattu myös Pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelmaan. Säädösten kokonaisuudistukset ovat osa säädöshuoltoa. Kansainvälisen vertailun ohessa tutkielmassa tarkastellaan, mitä erityisiä seikkoja säädösten – erityisesti lääkelain – kokonaisuudistuksessa on otettava huomioon.
  • Karlsson, Nina (2012)
    Tämä pro gradu-tutkimus tarkastelee Suomen lääkepolitiikan tekoa ja sitä ohjaavia tekijöitä ja toimijoita. Lääkealan nopea kehittyminen, sekä kansainvälisten lääkeyritysten kilpailu ja patenttioikeudet ovat aiheuttaneet lääkkeiden hinnoissa voimakasta kasvua. Korkean tulotason hyvinvointiyhteiskunnissa, joissa valtion tulisi pyrkiä takaamaan lääkehoidon saatavuus kaikille kansalaisille, aiheuttavat kasvavat lääkekustannukset valtiolle ristiriidan. Miten voidaan taata mandollisimman hyvä hoito sairaille ja uusimpien lääkkeiden saatavuus kaikille niitä tarvitseville ja samalla varmistaa hoidosta saadun hyödyn kustannustehokkuus? Tutkimuksessa on tarkasteltu lääkkeiden kustannuskorvattavuuden päätösprosessia poliittisessa ja julkisessa keskustelussa. Pääasiallinen aineisto koostuu päätöksentekoprosessiin keskeisesti osallistuvien toimijoiden haastatteluista (sosiaali- ja terveysministeriön lääkkeiden hintalautakunta, potilasjärjestö, lääkeyritys). Konfliktia ja sitä kuvastavia arvomaailmoja on analysoitu tutkimuksessa käyttämällä Luc Boltanskin ja Laurent TMvenoen oikeutusanalyysiä. Päätöksentekoprosessia muokkaavia arvoja on pyritty hahmottamaan analysoimalla, mitä oikeutusten valtapiirejä ja niihin liittyviä arvomaailmoja haastateltavat käyttävät oikeuttaessaan näkemyksiään hyvästä lääkepolitiikasta. Haastateltavien tavasta oikeuttaa heidän näkemyksensä mukaan hyvää lääkepolitiikkaa ja heidän tavasta kohdistaa kritiikkiä muihin toimijoihin, voidaan nähdä toimijoiden käsitys tämänhetkisistä, yleisyhteiskunnallisesti hyväksytyistä tavoitteista ja arvoista. Analyysissä tarkastellaan, miten toimijat käyttävät strategisesti yleisyhteisknnallisesti hyväksyttäviä arvoja ja tavoitteita oikeuttaessaan omia tavoitteitaan. Tutkimustyön perusteella voidaan todeta, että kansalaisten keskuudessa terveydenhoitoon liittyvä arvomaailma pohjautuu yhteisvastuuseen ja sairaista kollektiiviseen huolenpitoon parhain mandollisin keinoin. Lääketeollisuutta ohjaa kuitenkin markkinaliberalismin periaatteet; lääkkeiden hinta muodostuu kysynnän ja tarjonnan pohjalta. Konflikti syntyy, kun julkisia varoja hallinnoivien toimijoiden on tasapainoteltava rajallisen julkisen hankintakapasiteetin ja hyvinvointiyhteiskunnan jatkuvuuden välillä. Lääkepolitiikkaa ja etenkin kustannuskorvattavuuksia näyttäisi ympäröivän läpinäkyvyyden puute, yleinen epäluottamus toimijoiden välillä, sekä epävarmuus toimijoiden tavoitteista. Tutkimuksen tarkoitus on lisätä lääkkeiden kustannuskorvattavuuden, ja ylipäätään lääkepolitiikkaan osallistuvien toimijoiden mandollisuuksia ymmärtää toistensa lähtökohtia ja tavoitteita, sekä edistää toimijoiden välistä yhteistyötä.
  • Horelli, Mari (2015)
    Kvalitatiivisessa aineistotutkimuksessa tehdään päätelmiä ja yhteenvetoa Orion Oyj:ssa harjoitetusta lääketeollisuudesta pääasiassa lääkemuodoittain historiantutkimuksen muodossa. Tutkielmassa myös analysoidaan Orionin tuoteportfolion ominaispiirteitä ja esitellään tuotteita esimerkinomaisesti, sekä suhteutetaan kehitystä vertaamalla sitä lääketeollisuuden kehitykseen muussa lääketeollisuutta harjoittaneessa maailmassa. Myös apuaine- ja pakkausmateriaalikehitystä kuvataan lyhyesti. Kehitykseen vaikuttavia tekijöitä esiteltäessä pyritään ottamaan huomioon myös monia lääketeollisuuden ulkopuolisia asioita. Rakenteeltaan tutkielmaa voi kuvailla oppikirjamaiseksi. Tarkastelu alkaa vuodesta 1899 Suomen ensimmäisen lääketehtaan perustamisvuoden mukaisesti, jotta lähtökohtia suomalaisen lääketeollisuuden aloittamiselle ja Orionin perustamiselle voidaan parhaiten alustaa. Tutkimus päättyy vuoteen 1998, jotta myös Suomen Euroopan Unioniin liittymisen vaikutuksia Orionin toimintaan saadaan kuvattua. Aiemmat Orionin historiaa käsittelevät julkaisut on kirjoitettu painottaen muita kuin teollisuusfarmaseuttista näkökulmaa. Tutkimusaineisto koostuu Orionin julkisista dokumenteista pitäen sisällään muun muassa Orionin henkilöstölehdet, valmisteluettelot ja vuosikirjat, tiedotteet sekä historiikit. Aineisto on kerätty Espoossa Orionin arkistossa muutaman viikon aikana lokakuun 2013 ja kesäkuun 2014 välisenä aikana. Merkitysten saamiseksi Orionin aineistoa verrataan tieteelliseen kirjallisuuteen, joista valtaosa on tieteellisiä artikkeleita. Riittävän vanhojen tieteellisten artikkelien puutteessa sekä niiden hankintaongemien vuoksi lähdekirjallisuutena on käytetty myös joitakin teollisuusfarmasian oppikirjoja. Orionin merkitys maailmanlaajuisen lääketeollisuuden kontekstissa osoittautui tutkimuksen lähtöoletuksen mukaisesti varsin pieneksi. Orionin pyrkimystä seurata kansainvälisen lääketeollisuuden kehitystä tukivat muun muassa kontaktien solmiminen muihin lääketeollisuusmaihin sekä FDA:n ja Euroopan farmakopean ohjeiden noudattaminen. Eräs Orionin tuotevalikoiman kehitykseen huomattavimmin vaikuttaneista tekijöistä oli Orionin lääketeollisuustoiminnan painopisteen muuttuminen vähitellen moniosaamisesta erityisosaamiseen, jota tukivat muun muassa 1950-luvulla alkanut tuote- ja 1970-luvulla alkanut toimialarationalisointi, ja johon Orion oli saanut mallin menestyneimmiltä lääketeollisuusmailta. Laadunvalvonnan tehostumiseen ja lääketurvallisuuden parantamiseen tähdänneistä projekteista Orionin historiassa tärkeimpiä ovat olleet 1960-luvulla voimaan astunut myyntilupamenettely, 1970-luvulla alkanut GMP-ohjeiden vakiinnuttaminen osaksi orionilaista lääketeollisuutta sekä tehtaan tuotantotilojen uudistamishankkeet, joista valtaosa toteutettiin 1960- ja 1970 -luvuilla. Edellä mainituissa asioissa Suomi on ollut kuitenkin lääketeollisuuden edelläkävijää, Yhdysvaltoja, jopa joitakin vuosikymmeniä jäljessä. Orionin lääkevalmisteista valtaosa on hankittu tuotanto-ohjelmaan ulkomaisin lisenssein, mutta esimerkiksi 1940-luvulla alkanut rokotevalmistus sekä 1950-luvulla mahdollistunut steriilien silmätippojen valmistus olivat nimenomaisesti Orionin oman tehtaan ansioita. Konventionaalisten tablettien tuotantoon Orionissa on panostettu muihin lääkemuotoihin verrattuna ehkä suurimmin panostuksin, sillä tablettivalmistuslaitteet ja -tilat pidettiin vuosikymmenestä toiseen kansainvälisestikin katsottuna moderneina. Vain vähäisessä määrin Orionin valikoimassa olleita lääkemuotoja, esimerkiksi pehmeitä kapseleita ja laastareita, Orionille hankittiin oletettavasti lähinnä tuotevalikoiman monipuolisuuden turvaamiseksi. Tutkimuksen tarkastelujakson viimeisinä vuosikymmeninä, 1980- ja 1990 -luvuilla, Orionin tärkeimpiä projekteja olivat jauheinhalaattori Easyhalerin sekä alkuperäislääkkeiden kehitys.
  • Kortelainen, Aija (Helsingin yliopisto, 2015)
    Objectives: Although doctoral students are a highly select group, previous national and international studies have shown that they experience many challenges during the process of completing a doctorate. These challenges can relate to well-being and many students never finish their degree. The purpose of this study was to discover the kinds of well-being experiences medical sciences doctoral students have. Previous research on Finnish doctoral education has investigated doctoral students’ well-being via the sense of competence, belonging, autonomy (Ryan & Deci, 1985) , and contribution (Eccles, 2008). In this study, medical sciences doctoral students’ experiences were explored via these four senses, in the context of eudaemonic well-being and positive psychology. In this study, doctoral students’ well-being experiences were understood to develop in the dynamic interplay between their primary context of work and learning. The aim of this study was to investigate what kind of well-being experiences medical sciences doctoral students have and how those experiences appear in their primary context of working and learning as part of a scholarly community. This study is part of a larger national research project on doctoral education in Finland (Pyhältö et al., 2009). Methods: The data were collected between 2007–2008 with semi-structured interviews. The participants were seven female medical sciences doctoral students. One interview was dropped during the analysis process. All participants were conducting their doctorates at a research intensive university in Finland. The interviews underwent qualitative content analysis, in which the theory approach and inductive approach were combined. At the beginning of the first analysis phase, well-being experiences and their context were inspected by the variable-oriented technique. Next, the analysis focused on the person-oriented technique. Results and conclusions: The results suggested that the participants often emphasized a sense of competence and belonging. Doctoral students’ experiences sometimes appeared in the sense of autonomy, but only seldom the sense of contribution. Well-being experiences were often related to research activities or interplay with members of a scholarly community, but only seldom to doctoral studies or financial resources. Person-oriented technique results suggested that well-being experiences varied between doctoral students. Some of them described many, while some only mentioned a few well-being experiences. Experiences were also emphasized differently. The findings reveal that it was relevant to investigate medical sciences doctoral students from the perspective of eudaemonia and positive psychology via the senses of competence, belonging, autonomy, and contribution. The results can be applied to the development of doctoral education and to develop methods to support doctoral students’ well-being.
  • Kyrklund, Paulina (Helsingin yliopisto, 2015)
    Objectives: The objective of this study was to find out what kinds of approaches to learning can be found among first year medical students and how approaches to learning are affecting study success. In addition, to find out how stressed or exhausted students are in their studies. The aim was also determine how approaches to learning and stress and exhaustion are related to study success. Previous studies have shown approaches to learning can be considered as central factors affecting students learning. Student’s approaches to learning can be divided to three: surface approach, deep approach and strategic approach. Based on previous studies, it has been indicated that approaches to learning and study success are related to each other. Surface approaches has been associated with poor study success and deep approaches has been associated with qualitatively better learning outcomes and study success. In addition, student learning approaches have been shown to be related to perceived workload. The conclusion has been that high perceived workload can induce students to employ a surface approach. Method: The participants (n=93) were first-year students of medicine at the University of Helsinki. The data were collected during spring 2011 by using a web based questionnaire. Study success information was included in the data. Correlations, regression analysis and analysis of variance (ANOVA) were used to examine the interconnections of approaches to learning, heavy workload, stress and and their effects on the study success. Results and conclusions: Three different approaches to learning were recognized: surface approach, Deep approach and strategic approach. The highest average was found from student using strategic approach and the lowest average was from student using surface approach. Study success among medical students was extremely high. Students, who showed a surface approach to learning, felt exhausted. Medical students stress and perceived workload weren’t high. The only predictor for study success was deep approach.
  • Sjöblom, Annika (2015)
    Johdanto: Lääkitysturvallisuudella tarkoitetaan lääkkeiden käyttöön liittyvää turvallisuutta. Lääkityspoikkeamat ovat ihmislääkinnässä suurin yksittäinen potilasturvallisuutta uhkaava tekijä. Potilaan lääkehoitoprosessi on toimintaketju, jonka kaikki vaiheet ovat alttiita lääkityspoikkeamille. Systeeminäkökulmasta lääkityspoikkeamia lähestyy James Reasonin (1990) inhimillisen erehdyksen teoria (Human error), joka yksilön syyllistämisen sijaan keskittyy organisaation poikkeamia mahdollistavien toimintamallien tunnistamiseen. Lääkitysturvallisuuden kehitys ihmislääkinnässä on johtanut inhimillisiä erehdyksiä sietäviin, mutta poikkeamatilanteita estäviin järjestelmiin. Eläinten määrän kasvu ja niiden aseman muuttuminen ovat herättäneet keskustelua eläinlääkitysturvallisuudesta. Tutkimuksia eläinlääkitysturvallisuudesta löytyy hyvin vähän. Tutkimuksen tavoite: Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa tyypillisimpiä eläinlääkityspoikkeamia ja niiden taustalla piileviä syitä. Syiden tiedostamisen avulla voidaan kehittää eläinten lääkehoidon prosesseja turvallisemmiksi. Aineisto ja menetelmät: Eläinlääkintävahinkojen arviolautakunnan vuosina 2002–2013 käsittelemistä vahinkotapauksista analysoitiin kaikki lääkityspoikkeamatapaukset (n=79) tietojenkeruulomakkeen avulla käyttäen kuvailevia tilastomuuttujia. Tyypillisimmät tapaukset arvioitiin syvällisemmin yksinkertaistetulla juurisyyanalyysillä.. Tulokset: Lääkityspoikkeamat koskivat koiria (n=34), hevosia (n=26), nautoja (n=10), kissoja (n=7) ja sikoja (n=2). Yleisimmät poikkeaman aiheuttaneet lääkeaineryhmät olivat systeemiset bakteerilääkkeet (17 % kaikista poikkeamissa esiintyneistä lääkeaineista), tulehduskipu- ja reumalääkkeet (12 %), psykoosi- ja neuroosilääkkeet sekä unilääkkeet (12 %) ja analgeetit (12 %). Erityistä tarkkaavaisuutta vaativia lääkeaineita oli 39 % 130 lääkeaineesta. Valmisteyhteenvedosta poikkeavaa eli off label -käyttöä esiintyi 36 %:ssa poikkeamista. Aineistossa yleisimmin esiintyneet poikkeamatyypit olivat väärä antotapa (18 % kaikista poikkeamista), väärä annos (16 %) ja eläinlääkäri jättää eläimen lääkitsemättä (15 %). Aineiston luonteen vuoksi suurin osa poikkeamista tapahtui lääkehoitoprosessin alkuvaiheessa ja 81 % poikkeamista olisi voitu estää. Löytyneitä juurisyitä olivat vakiintuneeseen hoitokäytäntöön sitoutumisen puute, ympäristötekijät, johtamiseen, tietoon ja henkilöstöön liittyvät tekijät, kommunikaatio-ongelmat, välineiden saatavuus ja kiire. Johtopäätökset: Eläinlääkintävahinkojen arviolautakunnan aineisto antaa arvokasta tietoa eläinlääkityspoikkeamista. Poikkeamien taustasyihin voitaisiin vaikuttaa kiinnittämällä huomiota johtamiseen liittyviin tekijöihin ja kommunikaatioon, kehittämällä hoitosuosituksia ja sähköisiä tietokantoja sekä sähköisen reseptin laajentamisella eläinten lääkintään. Erityisen tärkeää olisi saada Pharmaca Fennica Veterinaria sähköiseen muotoon.
  • Koskinen, Kati (2013)
    Ensuring patient and medication safety is a widely acknowledged challenge in health care. Key concepts in medication safety are: a patient safety incident, a safety barrier, and a medication error. A patient safety incident is an incident which has led or could have led to harm for the patient. A safety barrier is a structure built into the medication use process, and it is designed to improve medication safety. A medication error is a deviation from the medication process. The medication safety of cancer patients is especially important. Chemotherapeutic agents usually have a narrow therapeutic index and they have toxic side effects even in therapeutic doses. Accordingly, chemotherapeutic agents are classified as high alert medications. This means that they have an increased risk for patient harm if used improperly. Cancer patients are often elderly people and they have comorbid diseases. As a result, they are more susceptible to adverse drug effects. Moreover, the use of anticancer drugs varies between patients and the different indications of a drug, and supportive therapies are often needed. Thus, cancer pharmacotherapy is complicated. In this registry study, safety in the medication process of cancer treatment was studied using voluntary patient safety incident reports in one university hospital district in Finland. The aim of this study was to describe medication errors in cancer treatment, and safety barriers in the medication use process. The reported medication safety incidents were analysed by combining quantitative and qualitative methods. Altogether 176 incident reports were analysed relating to the use of anticancer drugs and supportive therapies. The most common medication errors were administration (27 %), prescribing (11 %), and ordering errors (10 %). These medication errors were typically omission errors. There were safety barriers in the medication process, such as double-checking of medicines, but they were not always fully effective. Some barriers were missing, for example, computer programs lacked important safety features. Safety barriers are needed, and should be further developed especially in the prescribing, ordering and administration phases of the process. More effective barriers would increase patient and medication safety in cancer treatment. The classification of medication errors in patient safety incidents was not always correct. Therefore, reporting and analysing of reports should be improved. The results of this study can be utilised for improving medication safety in all organisations giving cancer pharmacotherapy.
  • Harju, Helena (2010)
    Immuniglobuliini G on altis ympäristössä tapahtuville lämpötilan ja/tai pH:n muutoksille sekä mekaaniselle stressille. Stressitekijälle altistumisen seurauksena IgG aggregoituu helpommin ja sen biologinen aktiivisuus saattaa heiketä. Stabiiliuden parantamiseksi siitä voidaan valmistaa kiinteä kuiva-aine, joka voidaan uudelleen liuottaa ja tämän jälkeen annostella injektiona tai infuusiona. TFF-suodatuksen (Tangential Flow Filtration) avulla IgG puhdistetaan mahdollisimman hyvin kaikista epäpuhtauksista. Suodatus perustuu puoliläpäisevään membraaniin. Suodatuspaine on nestevirtaa ja sitä kautta suodatusta liikkeellä pitävä voima, sen kontrollointi suodatuksen aikana on tärkeää sillä liian korkea tai alhainen paine saattaa vahingoittaa IgG:a. IgG:a voidaan myös suojata polysorbaatin avulla, joka asettuu proteiini/neste-rajapinnalle. IgG säilyy vesiliuoksessa stabiilina rajallisen ajan, kylmäkuivaamalla sen säilyvyys- ja käyttöaikaa voidaan pidentää. Kylmäkuivaus on yleensä pitkä ja energiaa kuluttava prosessi, prosessin optimointi onkin jo taloudellisesti ajatellen kannattavaa. Jäädytyksen aikana liuoksessa oleva vesi kiteytetään, ensimmäisessä kuivausvaiheessa kiteytynyt vesi poistetaan sublimaation avulla. Toisessa kuivausvaiheessa kuivattavan näytteen sisälle jäänyt jäännösvesi poistetaan desorption avulla. Jäädytysvaiheen jälkeinen kuivaus tapahtuu paitsi näytetarjottimen lämpötilaa nostamalla, myös kammiopainetta säätelemällä. Näillä tekijöillä on vaikutuksensa IgG:n stabiiliuteen, samoin disakkaridin, trehaloosin, lisäyksellä. Näidenparametrien optimointi parantaa IgG:n kylmäkuivauskestävyyttä. Erikoistyön tarkoituksena oli optimoida sekä IgG:n puhdistus- että kylmäkuivausprosessia siten, että IgG:n prosessointikestävyys säilyisi mahdollisimman hyvin. Aggregaatiota mitattiin DLS:n avulla, ELISA-testi mittasi biologista aktiivisuutta. Kylmäkuivatun IgG:n sekundääristä rakennetta tutkittiin CD:n avulla. Suodatusesikokeiden aikana havaittiin magneettisekoittajan käytön lisäävän IgG:n aggregaatiota sekä heikentävän sen biologista aktiivisuutta. Varsinaiset suodatuskokeet tehtiin kolmella eri suodatuspaineella, kahdella eri polysorbaattipitoisuudella sekä ilman polysorbaattia. Analyyseissä tarkasteltiin suodatetun IgG:n aggregaatiota sekä sen biologista aktiivisuutta. Tehdyt analyysit osoittivat 1,25 barin paineen ja 0,01 % polysorbaattipitoisuuden olevan IgG:n stabiiliuden kannalta edullisimpia, aggregaatioaste oli pienempi ja biologinen aktiivisuus säilyi parhaiten. Suodatuskokeet osoittautuivat haasteellisiksi sillä suodatuksen aikaisia muuttuvia parametrejä oli useita ja niiden samanaikainen kontrollointi oli vaikeaa. Muuttuvat parametrit vaikeuttivat myös saatujen tulosten tulkintaa. Kylmäkuivauskokeiden aikana muuttujina käytettiin kolmea eri painetta ensimmäisen kuivausvaiheen aikana sekä kolmea eri tarjottimen lämpötilan nostonopeutta toisen kuivausvaiheen aikana. Käytetyt analyysimenetelmät olivat samat kuin suodatuksen aikana. Kylmäkuivauskokeet osoittivat trehaloosin IgG:a suojaavan vaikutuksen. Trehaloosia sisältävät kylmäkuivatut näytteet olivat visuaalisesti tarkastellen tasaisempia ja mekaanisesti lujempia verrattuna ei-trehaloosia sisältäviin näytteisiin. Analyysit osoittivat 60 mTorrin paineen sekä hitaan lämpötilan nostonopeuden (5 C/h) suotuisan vaikutuksen IgG:n stabiiliuteen, aggregaatio oli alhaisempaa ja biologinen aktiivisuus säilyi paremmin. Sekundäärisen rakenteen muutoksia ei havaittu kylmäkuivauksen jälkeen tehdyissä analyyseissä, mikä saattoi johtua CD:n riittämättömästä herkkyydestä.
  • Poutiainen, Tanja (2006)
    Pitkään jatkuneiden lääkekustannusten kasvun hillitsemiseksi ja lääkkeiden välisen hintakilpailun lisäämiseksi otettiin Suomessa esimerkiksi Ruotsista ja Tanskasta saatujen myönteisten kokemusten kannustamana vuoden 2003 huhtikuussa käyttöön ns. pakollinen lääkevaihto eli geneerinen substituutio. Lääkevaihdon ensimmäisien kuukausien aikana useiden lääkkeiden hinnat lähtivät laskuun erityisesti lääkeryhmissä, joissa substituutioryhmän kilpailijoiden lukumäärä oli suuri. Suomessa on tehty viime vuosina useita tutkimuksia, jotka käsittelevät pääsääntöisesti hyvin yleisellä tasolla esimerkiksi lääkemarkkinoita sekä lääkkeiden hintakehitystä ja -kilpailua geneerisen substituution käyttöön oton jälkeen. Vaikka lääkkeiden kysyntää on tutkittu esimerkiksi Yhdysvalloissa taloustieteellisestä näkökulmasta paljon, ei Suomessa lääkkeiden myyntiä ja sen kehitystä käsitteleviä ekonometrisia tutkimuksia ole viime aikoina juuri julkaistu Mankisen (2006) keskustelupaperia lukuun ottamatta. Tutkielmassa käytiin lyhyesti läpi lääkemarkkinoihin liittyvää peruskäsitteistöä sekä tarkasteltiin, kuinka vaihtokelpoisten lääkkeiden hinnat ja myydyt määrät ovat kehittyneet lääkevaihdon käyttöönoton jälkeen. Regressioanalyysin perusperiaatteiden ja mallintamisen lähtökohtien esittelyn jälkeen tutkittiin staattisten ja dynaamisten regressiomallien avulla, kuinka vaihtokelpoisten lääkkeiden myynti on kehittynyt useiden ehdollistavien muuttujien suhteen, ja onko myynti reagoinut useiden lääkkeiden hinnoissa tapahtuneisiin muutoksiin. Lisäksi analysoitiin, mikä rooli ominaisuuksiltaan samankaltaisten lääkkeiden välisellä kilpailulla oli lääkkeiden myynnin kehityksessä. Tarkasteluajanjakso oli vuoden 2003 maaliskuusta vuoden 2004 huhtikuuhun. Analyysin pohjalta saatiin useita tuloksia. Ensinnäkin markkinoilla lääkevaihdon ensimmäisen vuoden aikana olleiden lääkkeiden vähittäismyynti oli joustamatonta lääkkeiden omissa hinnoissa tapahtuneiden muutosten suhteen. Vaihtokelpoisten lääkkeiden yli ajan estimoitu hintajousto oli 0.13 eli hintojen 1 % kasvu vähensi lääkevaihdon ensimmäisen vuoden aikana myyntiä 0.13 % riippumatta siitä, oliko lääke hintaputkessa huhtikuussa 2004 vai ei. Lisäksi muiden lääkkeiden maaliskuun 2003 tasoon suhteutettujen hintojen 1 % nousu kasvatti putken ulkopuolella olleiden lääkkeiden myyntiä 0.23 % ja putkessa olleiden myyntiä 0.36 %. Kolmanneksi lääkeryhmässä, jossa ominaisuuksiltaan samanlaisia kilpailevia tuotteita oli yli 6, lääkkeiden vähittäismyynti oli tyypillisesti joustavampaa hintojen suhteen ja hintajoustoissa on tapahtunut ajassa suurempia muutoksia kuin lääkeryhmissä, joissa kilpailijoiden lukumäärä oli alle 4 tai 4-6. Lääkevaihdossa saattoi olla kyse "uutuuden viehätyksestä", joka ajoi lääkeyritykset laskemaan voimakkaasti hintojaan lääkevaihdon ensimmäisien kuukausien aikana. Hintakehityksen stabiloiduttua vaihtokelpoisten lääkkeiden kysyntä muuttui joustamattomammaksi omien ja kilpailijoiden hintojen suhteen ja erot huhtikuussa 2004 hintaputkessa ja sen ulkopuolella olleiden lääkkeiden myyntimäärien välillä kaventuivat.
  • Granfors, Eija (2015)
    Sairaaloissa käytetään paljon lääkkeitä, jotka pitää saattaa käyttökuntoon ennen annostelua potilaille. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean ohjeiden mukaisesti lääkkeiden käyttökuntoon saattaminen tulisi keskittää sairaala-apteekkeihin. Sairaala-apteekkien toimintaa ohjeistetaan tarkasti ja valvotaan säännöllisesti. Sairaaloissa osastoilla tehdään päivittäin useita lääkkeiden käyttökuntoon saattamisia. Fimean ohjeistuksen mukaisesti osastoilla tapahtuva käyttökuntoon saattaminen tulisi tehdä erillisessä tähän käyttötarkoitukseen suunnitellussa tilassa noudattaen sairaala-apteekin toimintayksikölle antamia ohjeita. Lääkkeet saatetaan käyttökuntoon noudattaen aseptiikan periaatteita, jotta voidaan taata potilaiden oikeuksien mukainen potilasturvallisuus. Tutkimuksen tavoitteena oli laatia arviointityökalu, jonka avulla voidaan arvioida osastoilla tapahtuvaa lääkkeiden käyttökuntoon saattamisen laatua. Laadittavan arviointityökalun tuli soveltua sekä itsearviointiin ja ulkoiseen auditointiin. Arviointityökalun tarkoituksena on edistää turvallista lääkkeiden käyttökuntoon saattamista osastoilla ja tällä tavalla parantaa potilasturvallisuutta. Arviointityökalua varten suomennettiin Institute for Safe Medication Practices (ISMP) ohjeistus steriilien lääkkeiden valmistamisesta. Suomennettujen ohjeiden ja muun kirjallisuuden avulla laadittiin alustava arviointityökalu, joka validoitiin kaksikierroksisella Delfoi-menetelmällä. Delfoi-menetelmä on konsensusmenetelmä, jossa valitut asiantuntijat arvioivat tutkittavaa asiaa. Ensimmäisellä kierroksella arvioitiin kohtien käytännön soveltuvuutta ja toteutettavuutta. Toisella kierroksella arvioitiin asiantuntijoiden kommenttien perusteella muokattujen kohtien toteutettavuutta. Delfoi-kierroksien arvioijina oli 19 asiantuntijaa (kierros 1: n=20, vastausprosentti 55; kierros 2: n=19, vastausprosentti 42). Hyväksymisrajana oli 70 % konsensus. Tutkimuksen tuloksena saadussa arviointityökalussa on 64 lääkkeiden käyttökuntoon saattamiseen liittyvää kohtaa. Arviointityökalun kohdat noudattavat koko lääkkeiden käyttökuntoon saattamiseen liittyvää prosessia ja siinä arvioidaan kohtien noudattamisen yleisyyttä. Jatkotutkimuksissa arviointityökalun avulla kyetään arviomaan lääkkeiden käyttökuntoon saattamisen laatua ja siinä esiintyviä puutteita ja virheitä. Havaitsemalla puutteet ja virheet, voidaan niihin puuttua ja muokata toimintaa vaatimustenmukaiseksi ja tällä tavalla edistää potilasturvallisuutta.
  • Savolainen, Maiju (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten lääkäreiden eettiset ohjeet ovat kehittyneet Suomessa vuosina 1847–1982. Tärkeimmät käytetyt lähteet ovat Immanuel Ilmonin kirjoitus Mietteitä lääkärin ammatista ja hänen velvollisuuksistaan vuodelta 1847, Max Oker-Blomin teos Lääkärintoimi ja sen etiikka vuodelta 1911, Arne Palménin Lääkärin etiikka vuodelta 1956 ja Lääkärin etiikka muuttuvassa maailmassa vuodelta 1968 ja vuonna 1982 ilmestynyt Lääkintäetiikka. Lääkärin etiikan perusperiaatteissa on tutkitulla aikavälillä tapahtunut vain vähän muutoksia. Yleinen kehityssuunta on ollut lääkärin roolin muuttuminen läheisestä perhelääkäristä pikemminkin objektiiviseksi asiantuntijaksi. Lääkärin puuttuminen muuhun kuin tiukasti hoitoon liittyviin kysymyksiin on vähentynyt, mikä näkyy annetussa ohjeistuksessa.