Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12894-12913 of 27943
  • Tupamäki, Heidi (Helsingfors universitet, )
    Tutkielmassa tarkastellaan lääkärin asemaa työnsuorittajana. Tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka lääkärin kilpailevaan toimintaan suhtaudutaan lääkärin harjoittaessa ammattiaan eri oikeussuhteissa ja millaisia työaikasääntelyyn liittyviä haasteita lääkärin työssä on noussut esille. Lääkäri voi harjoittaa ammattiaan useassa eri oikeussuhteessa niin työ-, vuokratyö-, kuin virkasuhteessa tai itsenäisenä ammatinharjoittajana. Erityisesti työneuvoston lausuntokäytännöstä ilmenevällä tavalla lääkärin työoikeudellista asemaa ei kuitenkaan aina ole ollut täysin yksiselitteistä määritellä, vaan työsuhteen ja yrittäjyyden välisiä rajanvetoratkaisuja on tehty kokonaisarvioinnin kautta. Kokonaisarviointia käytetään tilanteessa, jossa kaikki TSL 1:1 §:n mukaiset työsuhteen tunnusmerkit sinänsä täyttyvät, mutta tästä huolimatta on edelleen epäselvää, onko kyseessä työsuhde vai ei. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, kuinka lääkärin kilpailevaan toimintaan suhtaudutaan työ- ja vuokratyösuhteessa työsopimuslain näkökulmasta. Virkasuhteessa toimivien lääkäreiden kohdalla käsitellään sitä, kuinka lääkärin esteellisyyteen liittyviä kysymyksiä on arvioitu viranomaisen myöntäessä lääkäreille sivutoimilupia. Kilpailevan toiminnan kielto lääkärin työssä ei ole oikeuskäytännössä noussut esille. Arvioitaessa lääkärin kilpailevaa toimintaa työsuhteessa lähtökohtana on lääkärin vapaa ammatinharjoittamisoikeus. Lääkärin työskennellessä usealle työnantajalle työnantajan ja työntekijän välisiä intressiristiriitoja ei juuri nouse esille, sillä taustalla vaikuttaa muun muassa lääkäreiden yleinen kollegiaalinen oikeus hankkia tarvitsemansa työkokemus haluamastaan työpaikasta. Kilpailevan toiminnan kielto ei ole ollut tuomioistuimen arvioitavana kertaakaan myöskään virkalääkäreiden kohdalla. Lääkäreiden työaikoihin liittyen tutkielmassa tarkastellaan erityisesti lääkäreiden päivystykseen liittyviä näkökohtia sekä aiheen EU-oikeudellista taustaa. Suomen työaikalainmukainen työajan käsite päivystyksen osalta ei vastaa EY-tuomioistuimen oikeuskäytännön tulkintalinjoja. Päivystys tulisi yhteisöjen tuomioistuimen mukaan laskea tunti tunnista työajaksi, mutta Suomessa lääkäreiden päivystykseen käytetty aika lasketaan työajaksi vain niiden tuntien osalta, joiden aikana lääkäri on tosiasiassa työskennellyt. Työaikalaki sallii myös käytännössä lääkäreiden ylipitkät päivystysvuorot, sillä varallaoloaika ja lepoaika voivat käytännössä kulua päällekkäin. Työvuorosuunnittelussa ei siten voida käytännössä aina toteuttaa riittävää vuorokausilepoa, sillä lääkärin tekemiä työtunteja ja päivystysaktiivisuuden määrää ei voida ennakolta ottaa huomioon työvuorosuunnittelussa.
  • Wolff, Wilhelm (2002)
    Denna pro gradu behandlar ett nytt sätt att dekomponera löneskillnader. MEtoden förknippar en ojämlikhetsvikt till varje oberoende variabel i löneekvationen. Ojämlikhetsvikten kan vidare uppdelas in en egenskapseffekt och en koefficienteffekt. Denna metod tillämpas på ett material som omfattar tjänstemännen och arbetarna inom finsk industri 1996-2000. Under denna period har den lönespridningen (mätt med den logaritmerade lönens varians) ökat kraftigt bland arbetarna och ökat en aning bland tjänstemännen. De viktigaste faktorerna bakom löneskillnaderna är bland arbetarna erfarenhet, industrigren och kön och bland tjänstemännen ålder, utbildning och kön. De viktigaste verken som presenterar denna metod är Juhn, Murphy och Pierce (1993), Fields (2001) och Yun (2001). I den teoretiska delen behandlas fyra stora teorier som förklarar varför det kan förekomma olika lönenivåer. Den första teorin är teorin om kompenserade löneskillnader, som hävdar att skillnader i trivsel mellan de olika arbetsplatserna leder till löneskillnader. Teorin om humankapital tar fasta på löneskillnader som incitament till att individer skall skaffa sig en utbildning. Den högre lönen för en utbildad är en kompensation för att individen offrat en period av sitt liv till att erhålla en utbildning. Under denna tid har han inte haft möjlighet att förvärvsarbeta. Effektivitetslöneteorin poängterar att lönen kan användas som morot till att få arbetstagarna att arbeta hårdare. Härav följer att det kan finnas löneskillnader mellan olika företag. Den sista teorin är teorin om kunskapsförvrängd teknologisk utveckling, som hävdar att den teknologiska utveckling de industrialiserade länderna har mött under de senaste decennierna har gynnat de högutbildade arbetstagarna. Detta har lett till att deras lön i förhållande till de lågutbildade har stigit.
  • Salminen, Hilja (2003)
  • Äijälä, Ester (1907)
  • Blomqvist, Pia (1998)
  • Sahramaa, Jenni (Helsingfors universitet, 2011)
    From a find to an ancient costume - reconstruction of archaeological textiles Costume tells who we are. It warms and protects us, but also tells about our identity: gender, age, family, social group, work, religion and ethnicity. Textile fabrication, use and trade have been an important part of human civilization for more than 10 000 years. There are plenty of archaeological textile findings, but they are small, fragmentary and their interpretation requires special skills. Finnish textile findings from the younger Iron Age have already been studied for more than hundred years. They have also been used as a base for several reconstructions called muinaispuku , ancient costume. Thesis surveys the ancient costume reconstruction done in Finland and discusses the objectives of the reconstruction projects. The earlier reconstruction projects are seen as a part of the national project of constructing a glorious past for Finnish nationality, and the part women took in this project. Many earlier reconstructions are designed to be festive costumes for wealthy ladies. In the 1980s and 1990s many new ancient costume reconstructions were made, differing from their predecessors at the pattern of the skirt. They were also done following the principles of making a scientific reconstruction more closely. At the same time historical re-enactment and living history as a hobby have raised in popularity, and the use of ancient costumes is widening from festive occasions to re-enactment purposes. A hypothesis of the textile craft methods used in younger Iron Age Finland is introduced. Archaeological findings from Finland and neighboring countries, ethnological knowledge of textile crafts and experimental archaeology have been used as a basis for this proposition. The yarn was spinned with a spindle, the fabrics woven on a warp-weighted loom and dyed with natural colors. Bronze spiral applications and complicated tablet-woven bands have possibly been done by specialist craftswomen or -men. The knowledge of the techniques and results of experimenting and experimental archaeology gives a possibility to review the success of existing ancient costume reconstructions as scientific reconstructions. Only one costume reconstruction project, the Kaarina costume fabricated in Kurala Kylämäki museum, has been done using as authentic methods as possible. The use of ancient craft methods is time-consuming and expensive. This fact can be seen as one research result itself for it demonstrates how valuable the ancient textiles have been also in their time of use. In the costume reconstruction work, the skill of a craftswoman and her knowledge of ancient working methods is strongly underlined. Textile research is seen as a process, where examination of original textiles and reconstruction experiments discuss with each other. Reconstruction projects can give a lot both to the research of Finnish younger Iron Age and the popularization of archaeological knowledge. The reconstruction is never finished, and also the earlier reconstructions should be reviewed in the light of new findings.
  • Määttä, Anniina (2012)
    Tutkimuksen aiheena on lapsen läheisverkoston kartoittaminen sijoitusvaiheessa sekä sijoituksen aikana. Näkökulmana käytetään Vantaan kaupungin lasten sijaishuollon työntekijöiden kokemuksia aiheesta. Kokemustieto nähdään yhtenä sosiaalityön käytäntötutkimuksessa tuotettavana tiedon lajina. Aineisto on hankittu neljällä kertaluontoisella fokusryhmähaastattelulla, joihin on osallistunut yhteensä 21 Vantaan sijaishuollon työntekijää. Tutkimuskysymys muodostuu kysymyksestä siitä, kuka kartoittaa ja millä tavalla kartoitetaan läheisverkostoa lapsen sijoitusvaiheessa sekä myöhemmin sijoituksen aikana. Tutkimuskysymykseen nivoutuu myös lapsen mahdollisuus määrittää läheisverkostoaan sekä sijoituksen aikana ilmestyvät kartoittamattomat läheiset — onko heitä ja vaikuttavako he sijoituksen kulkuun. Tutkimuksen lähestymistapa on käytäntötutkimus ja hiljaisen tiedon esiin tuominen sosiaalityön ammattilaisten kokemusten kautta. Analyysitapana on aineiston teemoittelu haastatteluista nousseiden tietojen perusteella. Tutkimustuloksena työntekijät totesivat läheisverkoston kartoittamisen lisääntyneen lastensuojelulain 417/2007 32§ myötä. Läheisneuvonpito koetaan raskaana prosessina ja työntekijät toivoisivat vähemmän aikaa vieviä mutta tehokkaita läheisten sopivuutta mittaavia kartoitusmuotoja. Työntekijät kokevat, että lisäresurssit oikein suunnattuna voisivat tehostaa sukulaissijoitusten lisääntymistä. Työntekijät kokivat myös, että työajan sisällä tapahtuvilla työtehtävien uudelleen järjestelyllä voisi saada enemmän aikaan läheisten kanssa työskentelylle. Sukulaissijoituksiin tarvitaan erilaista, mutta yhtä tiivistä tukea kuin perhesijoituksiin yleensä. Esimerkkinä mainittiin,sukulaissijoituksessa ilmenevät mandolliset vaikeudet rajata biologisten vanhempien ja lasten tapaamisia biologisen vanhemman ollessa päihteen vaikutuksen alaisena. Läheisverkostolle suunnattavaa koulutusta (esimerkiksi PRIDE-koulutus) pidetään tärkeänä, muttei sen katsota olevan hyödyllistä enää siinä vaiheessa, jos lapsi on jo sijoitettuna läheisilleen. Läheiset otetaan huomioon myös muuna voimavarana kuin sijoituspaikkana lapsen elämässä aivan kuten lastensuojelulaki on 32§ tarkoittanutkin. Sijoitettavien lasten erityistarpeet tunnistetaan hyvin ja tämän vuoksi perhesijoitus ei ole kaikille lapsille realistinen vaihtoehto. Tärkeänä pidetään lapsen läheisverkoston mukana pitämistä sijoituksen ajan, jotta lapsella olisi tukiverkkoa läheisistään täysi-ikäistymisen jälkeen.
  • Käräjäoja, Jukka (2003)
  • M. 
    Laine, O. L. (1907)
  • M. 
    Leinonen, Leena (1967)
  • M. 
    Fredriksson, Siiri ((Enn)
  • Honko, Lauri (1956)
  • Vuorio, Anna-Maija Katriina (2007)
    Euroopan unioni on aina yhteisten sisämarkkinoiden ja vapaan liikkuvuuden alueen luomisesta lähtien korostanut tarvetta turvata ulkoisia rajojaan sisäisen turvallisuuden takaamiseksi. Kansainväliset muuttoliikkeet vaikuttavat Euroopan unionin yhteiskunnalliseen rakenteeseen, taloudelliseen hyvinvointiin ja poliittiseen ilmastoon. Kylmän sodan ja syyskuun 11. päivän jälkeisessä maailmanjärjestelmässä uhkakuvien painopiste on siirtynyt pois realistisen koulukunnan voimapoliittisista painotuksista sosiaalisen ja taloudellisen sektorin uhkakuviin, jotka liittyvät muun muassa kulttuurisen yhtenäisyyden murenemiseen, kansalaisuudettomuuteen, taloudelliseen rappioon ja valtion itsemääräämisoikeuden katoamiseen. Maahanmuuton hallinnalla pyritään EU:n jäsenvaltioiden väliseen yhteistyöhön, jonka tarkoituksena on hallita unionin ulkopuolelta tulevia muuttoliikkeitä. Tässä pro gradu –tutkimuksessa maahanmuuton hallintaa lähestytään Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisen teorian avulla. Maahanmuuttoa tutkitaan sosiaalisesti rakentuvana turvallisuuskysymyksenä. Tutkimuskohteena ovat maahanmuuton turvallistamisesta esitetyt diskurssit ja se, miten diskurssit siirtyvät hallinnollisesti osaksi maahanmuuton hallinnan mekanismeja. Turvallistamisdiskursseja tutkitaan Ayse Ceyhanin ja Anastassia Tsoukalan esittelemien maahanmuuton neljän turvallistamisdiskurssin avulla. Turvallistamisen politiikkaa tutkitaan hallinnollisina ulossulkemisen ja sisään ottamisen keinoina. Maahanmuuton hallinnan tutkiminen teknologisena ja institutionaalisena turvallisuustoimena laajentaa ymmärrystä turvallisuuspolitiikan uusista keinoista ja toimijoista. Työ perustuu kriittisen turvallisuustutkimuksen teoriakirjallisuuteen. Kööpenhaminan koulukunnan lisäksi työ on saanut paljon vaikutteita Didier Bigon, Jef Huysmansin ja Christine Boswellin tutkimuksista. Maahanmuuton turvallistamisesta esitettyjä diskursseja ja maahanmuuton hallinnan ulossulkemisen ja sisään ottamisen keinoja tutkitaan Euroopan komission vuosittaisten tiedonantojen ja ohjelmien, neuvoston direktiivien ja yhteisön maahanmuuttopoliittisten strategioiden ja sopimusten (Amsterdamin sopimus, Haagin ohjelma, Laekenin sopimus, Euroopan turvallisuusstrategia) avulla. Työssä ei pyritä todistamaan tiettyä turvallistamisen teoriaa oikeaksi tai vääräksi, eikä työssä oteta kantaa siihen, perustuuko maahanmuuton hallinnan turvallistaminen todellisiin vai kuviteltuihin turvallisuusuhkiin. Työssä halutaan saada syvällinen ymmärrys turvallistamisen käytännöistä ja siitä, miten ihmisten liikkuvuudesta voidaan rakentaa diskursiivia käsityksiä uhista ja vaaroista, ja miten käsitykset hallinnollisesti yhdistetään laajempiin kansainvälisen turvallisuuspolitiikan kysymyksiin.
  • Pajunen, Laura (2005)
    Pro gradu -tutkielman tutkimuskohteena on kansanedustajien tulkinnat pakolaisuudesta ja suomalaisuudesta nopeutettua turvapaikkamenettelyä koskevassa täysistuntokeskustelussa vuonna 2000. Nopeutetun turvapaikkamenettelyn säätämistä perusteltiin suojelun tarpeessa olevien ja taloudellisista syistä muuttavien henkilöiden sekoittumisella ja sen asettamista paineista kansainväliselle suojelujärjestelmälle sekä valtioiden turvapaikkamenettelylle. Nopeutettua menettelyä vastustavat kritisoivat sen oikeusturvan takaamiseen liittyviä epäkohtia. Tutkielman tavoitteena on analysoida neljäätoista täysistunnossa esitettyä puheenvuoroa Chaïm Perelmanin argumentaatioteorian avulla. Tarkasteltavat puheenvuorot on pyritty valitsemaan siten, että ne heijastavat keskustelussa ilmennyttä kahtiajakoisuutta lakiehdotusta puolustavien sekö sitä kritisoivien välillä. Tämän lähtökohtana on turvapaikkapolitiikalle tyypillinen perusjännite ihmisoikeuksia puoltavan sekä tehokkuutta ja valtion suvereniteettia painottavan näkemyksen välillä. Argumentaatioanalyysin avulla tarkastellaan keskustelun lähtökohtia ja olettamuksia, joiden perusteella laajennetaan analyysiä "meistä" suomalaisista ja "muista" pakolaisista. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostaa Stuart Hallin teoretisoima jaottelu "meihin" ja "muihin". Lähtökohtana on, että ulkomaalaisella on keskeinen sija kansaan kuuluvien määrittelyssä. Kansallisuuden erityispiirteet eivät ilmene pelkästään itse kansaa tai kansallisidentiteettiä tutkittaessa, vaan silloin, kun se peilautuu muihin, oman yhteisön ulkopuolisiin ihmisiin ja ryhmiin. Kansallinen identiteetti rakentuu aina eroista "toisiin", "muihin" ja "ulkopuolisiin". Kansa-käsitteeseen liittyviä ulottuvuuksia avataan Pasi Saukkosen viiden kansa-komponentin avulla. "Muiden" kategoriaa lähestytään uhka- ja vastakuvan käsitteillä. Tutkielmani kannalta eräs keskeinen teos on Outi Lepolan väitöskirja Ulkomaalaisesta suomenmaalaiseksi (2000). Lakiesitystä puolustava diskurssi eli ns. tehokkuusdiskurssi perustuu dualistiseen pakolaiskäsitykseen, jossa kansainväliset reunaehdot määrittävät ne kriteerit, joihin ns. "oikeat" pakolaiset kuuluvat. "Väärät" pakolaiset, jotka eivät kuulu suomalaisuuden piiriin, sen sijaan leimataan keinottelijoiksi tai elintasopakolaisiksi. Tätä pakolaiskuvaa vasten asettuu yhtenäinen suomalainen kansa, joiden äänitorvena kansanedustaja toimii. Sen sijaan lakiesitystä kritisoiva diskurssi eli ns. ihmisoikeusdiskurssi vahvistaa pakolaisten ja suomalaisten samankaltaisuuksia sekä teroittaa kansainvälisten velvoitteiden ensisijaisuutta. Pakolainen esiintyy tässä puheessa kansainvälistä suojelua tarvitsevana henkilönä, todellisena pakolaisena. Toisaalta ihmisoikeuksia puoltavassa diskurssissa kritiikin kohteena on lähinnä kansa, joka erotetaan kahteen osaan "hyvään" ja "huonoon" eli suvaitseviin ja suvaitsemattomiin.
  • Raeluoto, Tiina (Helsingin yliopisto, 2013)
    Tutkielmani tavoitteena oli hankkia tietoa ulkomaalaisten lääkäreiden työllistymisprosessista. Lisäksi tarkastelin kielitaidon merkitystä työllistymisprosessin yhteydessä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarve lisääntyy väestön ikääntyessä ja Suomessa tarvitaan lisää näillä aloilla työskenteleviä ammattilaisia. Suomeen muuttavat lääkärit eivät olleet heti päteviä ammatinharjoittajia, vaan heidän tuli pätevöityä Suomessa ja hankkia riittävä kielitaito. Lääkärit muuttivat Suomeen eri syistä samalla kun lähtömaassa hankittu akateeminen koulutus yhdisti heitä. Lähdin tutkimaan sitä polkua, jonka lääkärit joutuivat kulkemaan työllistyäkseen Suomessa. Tutkimuskysymykseni ovat:1. Miten ulkomailla koulutetut lääkärit työllistyvät Suomessa? 2. Miten merkittävä on suomen kielen taito työllistymisessä? Haastattelin kuusi ulkomaalaista lääkäriä, jotka tulivat EU/ETA -alueen ulkopuolelta. Haastattelujen lisäksi aineistonani olivat kenttämuistiinpanot ja yksittäinen rekrytointisiantuntijan haastattelu. Tavoitin haastateltavat erilaisten yhteyshenkilöiden kautta. Yhteyshenkilöillä oli henkilökohtaisia suhteita terveydenhuoltoon tai he työskentelivät tai opiskelivat alalla. Analysoin aineistoni käyttäen teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Ulkomaalaiset lääkärit työllistyivät Suomessa ylitettyään ne kynnykset, joita oli matkan varrella. Ensimmäisenä kynnyksenä oli Suomeen asettuminen sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman turvin. Toisena kynnyksenä oli koulutuksen ja kielitaidon pätevöittäminen Suomessa eli koulutuspääoman lisääminen. Kolmantena kynnyksenä oli työnantajan luottamuksen saavuttaminen. Kaikki lääkärit pitivät suomen kielen taitoa erittäin tärkeänä tekijänä Suomessa.
  • Rasmussen, Katri (2009)
    Tutkimuksessa tarkastellaan maahanmuuttajanaisten perhe-elämää ja sosiaalipalvelukokemuksia. Jotta sosiaalipalveluissa ja sosiaalityössä pystytään vastaamaan maahanmuuttaja-asiakkaiden tarpeisiin, on ymmärrettävä heidän arkeaan sekä sosiaalipalveluihin liittyviä odotuksia ja kokemuksia. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten maahanmuuttajanaiset kokevat perhe-elämän Suomessa ja minkälaisia kokemuksia heillä on kohtaamisista sosiaalipalveluissa. Teoreettisen lähtökohdan muodostaa tutkimus ja teoriat perhesiirtolaisuudesta ja palvelujen järjestämisestä vähemmistöryhmille. Kiinnekohtana toimivat aiemmat suomalaiset tutkimukset maahanmuuttajaperheistä ja maahanmuuttajien kokemuksista sosiaalipalveluissa. Lähestymistapa on eksploratiivinen ja näkökulmana hyödynnetään myös symbolista interaktionismia. Aineisto koostuu seitsemän maahanmuuttajanaisen teemahaastattelusta. Haastateltavat ovat kaikki pienten lasten äitejä, ja edustavat monenlaisia maahanmuuton syitä sekä kansallisuuksia. Haastattelut muodostuivat haastateltavien perhe-elämään ja sosiaalipalvelukokemuksiin liittyvistä avoimista kysymyksistä. Aineisto analysoitiin teema-analyysin avulla eksploratiivistä otetta käyttäen. Maahanmuutto johti perhedynamiikan uudelleenjärjestämiseen kaikissa haastateltavien perheissä. Käyttäytymismallit ja normit joutuivat uudelleenarvioitavaksi perheiden kohdatessa muutoksia sosiaalisissa verkostoissaan, työtilanteissa ja kulttuurisissa odotuksissa. Sosiaalisten tukiverkostojen heikentyminen maahanmuuton johdosta aiheutti muun muassa yksinäisyyttä, suuremman vastuun vanhemmuuteen, vaikeuksia arjen hallintaan ja haasteita parisuhteelle. Haastateltavien kokemukset sosiaalipalveluista tuovat esiin palvelujärjestelmän monimutkaisuuden erityisesti maahanmuuttaja-asiakkaille. Palvelujen saatavuutta sekä kohtaamisia sosiaalipalveluissa heikensivät puutteellinen tieto, epäasiallinen kohtelu, joustamattomuus, pallottelu eri palvelutuottajien välillä, epäkäytännöllinen apu, epämääräisyys ja kieliesteet. Myönteisiä kokemuksia syntyi, kun työntekijät palveluissa olivat kohteliaita, huomaavaisia, joustavia ja selittivät asiat perusteellisesti. Palvelut koettiin hyviksi kun niiden järjestäminen oli yksinkertaista, ne vastasivat perustarpeisiin ja huomioivat yksilölliset elämäntilanteet. Sosiaalipalvelujärjestelmästä hyötyminen vaati asiakkailta institutionaalista tietoa. Tämän tiedon ollessa puutteellista, palvelujärjestelmä ei vastaa maahanmuuttaja-asiakkaiden tarpeisiin.
  • Järvenpää, Tuulia (2014)
    Tässä Pro gradu-tutkielmassa tarkastellaan maahanmuuttajanaisiin kohdistuvaa parisuhdeväkivaltaa Suomessa. Aihetta lähestytään väkivaltatyön ammattilaisten näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on selvittää maahanmuuttajanaisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan piirteitä ja auttamistyön luonnetta. Tutkielman taustalla vaikuttaa näkemys siitä, että parisuhdeväkivaltaa esiintyy sosiaaliryhmästä, uskonnosta ja kulttuurista riippumatta kaikissa maissa. Tutkielman teoreettis-metodologisen viitekehyksen muodostaa fenomenografia, jonka tutkimuskohteena ovat ihmisten käsitykset eri ilmiöistä. Fenomenografiassa tarkoituksena on pyrkiä kuvaamaan, analysoimaan ja ymmärtämään todellisuuden erilaisia käsityksiä. Tutkielman aineisto kerättiin haastattelemalla Monika-Naiset liiton kahdeksaa eri tehtävissä toimivaa työntekijää. Monika-Naiset liitto on monikulttuuristen naisjärjestöjen kattojärjestö, joka muun muassa tukee maahanmuuttajanaisten hyvinvointia, tuottaa palveluita väkivaltaa kokeneille maahanmuuttajanaisille ja -lapsille sekä tarjoaa koulutusta sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. Haastattelut toteutettiin teemahaastattelun avulla ja aineisto on analysoitu sisällönanalyysillä fenomenografisen tutkimusotteen vaikuttaessa taustalla. Tutkimusaineiston perusteella voidaan todeta, että kulttuurisilla seikoilla nähdään olevan jonkin verran merkitystä maahanmuuttajanaisiin kohdistuvassa parisuhdeväkivallassa. Tähän vaikuttaa se, kuinka laajana käsitteenä kulttuuri nähdään. Sukupuoliroolit ja naisen asema perheessä liitetään usein kulttuuriin kuuluviksi seikoiksi ja tietyissä maissa naisen aseman nähdään olevan alisteinen mieheen nähden. Parisuhdeväkivalta taas käsitetään miehen vallankäytöksi parisuhteessa. Kulttuurin nähdään vaikuttavan myös väkivaltaisesta parisuhteesta irtautumiseen niiltä osin, että avioero ei ole kaikissa maissa yhtä hyväksyttävää kuin Suomessa. Maahanmuuttajanaisen pelko siitä, että oma perhe hylkää hänet saattaa saada naisen pysymään väkivaltaisessa parisuhteessa. Myös naisten tietämättömyys suomalaisesta yhteiskunnasta sekä pelko oleskeluluvan tai lasten menettämisestä saattavat vaikeuttaa suhteesta irtautumista. Maahanmuuttajanaisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta nähdään moninaisena ja se ilmenee niin fyysisenä, henkisenä, taloudellisena, seksuaalisena kuin uskonnollisena väkivaltana. Aineiston perusteella siihen liittyviä erityispiirteitä ovat naisten liikkumavapauden rajoittaminen, yhteydenpidon kieltäminen sukulaisiin ja ystäviin, naisen rahankäytön kontrollointi sekä uskonnonharjoittamisen kieltäminen. Myös pakkoavioliitot ja kunniaan liittyvä väkivalta mainitaan nimenomaan maahanmuuttajanaisten kokemaan parisuhdeväkivaltaan liittyvinä erityispiirteinä. Parisuhdeväkivaltaa kokeneiden maahanmuuttajanaisten kanssa työskentelyssä vaaditaan laaja-alaista osaamista ja ymmärrystä siitä, että naiset tarvitsevat kokonaisvaltaista tukea selviytymiseensä. Työskentely ei ole pelkkää väkivaltatyötä, vaan siihen liittyy kaikkiin elämän osa-alueisiin liittyvää ohjausta. Aineiston perusteella maahanmuuttajille tarjottuja erityispalveluja tarvitaan, koska peruspalvelut eivät aina pysty vastaamaan kaikkiin tarpeisiin ja niiden taso vaihtelee huomattavasti. Avainsanat – Parisuhdeväkivalta, maahanmuuttajanaiset, sisällönanalyysi, väkivaltatyö