Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12894-12913 of 28473
  • Tuhkalainen, Juho (2012)
    Luonnosta peräisin olevia aineita on käytetty lääkkeinä vuosituhansia. Nykypäivänä markkinoilla olevista lääkkeistä on merkittävä osa luonnonaineita tai luonnonainejohdannaisia. Luonnonaineita voidaan parannella kemiallisen muokkauksen avulla. Muokkaamalla voidaan esimerkiksi vähentää luonnonaineen toksisuutta, parantaa tehoa tai lisätä kemiallista vakautta. Kirjallisuuskatsauksen esimerkkilääkeaineiden avulla on esitelty erilaisia tapoja luonnonaineiden muokkaamiseksi. Biologisen aktiivisuuden seulonta on tärkeässä roolissa nykypäivän lääkekehityksessä. Seulottavaksi voidaan valita synteettisiä tai luonnonaineita sisältäviä yhdistekirjastoja. Kirjallisuuskatsauksessa on käyty läpi erityyppisiä luonnonainekirjastoja ja vertailtu näiden eroja synteettisiin yhdistekirjastoihin. Luonnonainekirjastot ovat synteettisiä kirjastoja pienempiä ja työläämpiä seuloa. Luonnonainekirjastoista saadaan yhdistemäärään nähden enemmän osumia, koska luonnosta peräisin olevilla yhdisteillä on synteettisiä yhdisteitä useammin aktiiviisuutta biologisissa systeemeissä. Antibiooteista ja syöpälääkkeistä huomattavan moni on peräisin luonnosta tai muokattu luonnnonaineesta. Erityisesti uusien antibioottien tarve tulee mikrobien resistenssin kehittyessä olemaan tulevaisuudessa suuri, mikä puoltaa luonnonaineita lääkekehityksen tutkimuskohteena. Kokeellisen työn tarkoituksena oli tutkia yhdentoista abietiinihaposta muokkaamalla syntetisoidun yhdisteen biologista aktiiviisuutta. Yhdisteiden antimikrobisia ominaisuuksia tutkittiin kuutta eri ihmisen patogeeniä vastaan, jotka olivat Staphylococcus aureus, Eschericia coli, Pseudomonas aeruginosa, Enterobacter aerogenes, Enterococcus faecalis ja Candida albicans. Yhdisteiden sytotoksisuutta tutkittiin CaCo-2- ja Huh-7-solulinjoilla. Yhdisteillä tehtiin sitoutumiskokeita albumiiniin, joissa tarkasteltiin naudan seerumin albumiinin vaikutusta yhdisteiden antimikrobiseen tehoon ja mitattiin spektrofotometrisesti yhdiste-albumiinikompleksin syntymisen aikaansaamia muutoksia fluoresenssissa ja UVabsorbanssissa. Kaikille tutkittaville yhdisteille suoritettiin primaariseulonta patogeeneja vastaan. Antimikrobista aktiivisuutta osoittaneilta yhdisteiltä määritettiin pienin kasvua estävä pitoisuus (engl. minimum inhibitory concentration, MIC). Sytotoksisuuskokeet suoritettiin kaikille yhdisteille. Albumiiniin sitoutumista tutkittiin vain yhdisteillä, jotka olivat olleet aktiivisia antimikrobisuuskokeissa. Havaittiin, että osalla tutkittavista yhdisteistä on antimikrobista vaikutusta tutkittuihin gram-positiiviisiin bakteereihin sekä Candida albicansiin. Aktiivisten yhdisteiden havaittiin myös sitoutuvan albumiiniin ja osoittavan sytotoksisuutta.
  • Hämäläinen, Tanja (Helsingin yliopisto, 2006)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kokeiltavana olevan metsien suojelukeinon, luonnonarvokaupan ekologista toimivuutta metsien suojelussa. Luonnonarvokaupassa mukana olevien metsien monimuotoisuutta verrattiin kolmeen muuhun metsäkategoriaan. Ne sisälsivät metsiä, joita ei oltu hyväksytty suojeluun vähäisten luontoarvojen vuoksi tai joiden osalta suojeluneuvottelut eivät olleet tuottaneet tulosta sekä potentiaalisesti arvokkaita metsiä. Tutkimus kohdistettiin runsaslahopuustoisiin kangasmetsiin, joiden monimuotoisuutta arvioitiin epifyyttijäkälien sekä monivuotisten ja ylivuotisena tunnistettavien kääpien lajiston sekä lahopuun määrän ja laadun avulla. Lajistossa oli sekä vanhojen metsien indikaattorilajeja että yleisempiä lajeja. Lahopuusto ja lajisto kartoitettiin systemaattisella linjaotannalla yhteensä 200 hehtaarilta eri puolilta Satakuntaa. Kategorioiden välisiä eroja lajiston ja lahopuuston määrässä ja laadussa testattiin parametrisellä yksisuuntaisella varianssianalyysillä sekä Kruskal-Wallisin yksisuuntaisella ei-parametrisellä varianssianalyysillä. Lajiston koostumusta analysoitiin Renkosen samanlaisuusindeksillä ja lajirunsautta rarefaktiolla. Kokonaisuutena tarkatellen luonnonarvokauppaan tarjotuista metsistä monimuotoisimmat on valittu suojeluun. Kääpä- ja epifyyttijäkälälajien ja havaintojen kokonaismäärä sekä vanhojen metsien indikaattorilajien ja uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien määrä oli suurempi luonnonarvokaupassa mukana olevissa metsissä kuin muissa suojeluun tarjotuissa metsissä. Luonnonarvokauppametsissä myös lahopuuta oli enemmän ja sen laatu oli monipuolisempaa. Erityisesti vaateliaammalle vanhojen metsien lajistolle tärkeää järeää ja pitkälle maatunutta lahopuuta sekä eläviä järeitä lehtipuita löytyi myös enemmän luonnonarvokauppametsistä. Kaikkien kategorioiden sisäinen hajonta oli kuitenkin hyvin suurta ja joillakin yksittäisillä koealoilla lajiston ja puuston monimuotoisuus oli suurempaa luonnonarvokaupan ulkopuolelle jääneillä kohteilla. Tutkittujen metsien osalta kaikki Satakunnan monimuotoisimmat metsät eivät ole tulleet tarjotuksi luonnonarvokauppaan. Potentiaalisesti arvokkaissa metsissä oli luonnonarvokauppametsiin verrattuna keskimäärin enemmän lahopuuta sekä kääpähavaintoja. Luonnonarvokaupassa on mukana eri elinympäristötyyppejä, joista tässä tutkittiin vain kangasmetsiä. Muiden elinympäristötyyppien sekä muiden lajiryhmien monimuotoisuutta tutkimalla olisi hyvä syventää käsitystä luonnonarvokaupan ekologisesta tehokkuudesta.
  • Kaasalainen, Heini (2015)
    Tämä tapaustutkimus tarkastelee poliittisen vaikuttamiseen tähtääviä sisäisiä prosesseja Suomen luonnonsuojeluliitossa. Suomen luonnonsuojeluliitto on Suomen suurin valtakunnallinen luonto -ja ympäristöasioihin keskittynyt järjestö, jota kuullaan monilla poliittisen päätöksenteon areenoilla. Liitto tunnistetaan sekä asiantuntijaorganisaatioksi että kansalaisjärjestöksi. Sidosryhmien merkitys osana poliittista päätöksentekoa on kasvanut. Sidosryhmien katsotaan voivan vahvistaa lainvalmistelun tietopohjaa että vahvistavan demokratiaa tarjoamalla kansalaisille väylän tuoda näkemyksiään mukaan päätöksentekoon. Tässä järjestöt ja yhdistykset ovat avainasemassa yhteiskunnan mikro -ja makrotason yhteentuojina. Tutkimuksen laadullinen aineisto koostuu kahdeksasta asiantuntijahaastattelusta. Haastattelut ovat muodoltaan puolistrukturoituja teemahaastatteluita. Aineiston analyysi koostuu erilaisten toimijaryhmien, niiden ominaisuuksien ja niiden välisten suhteiden luokittelusta ja erittelystä. Aineistoa jäsennetään Alasuutarin ja Qadirin (2014) episteemisen työn käsitteen, Dahlin (1989) demokraattisen prosessin ja Saariston (2000) sekä Carolanin (2006) asiantuntijuuden käsitteiden avulla. Suomen luonnonsuojeluliiton vaikuttamistyöhön osallistumisessa korostuu jäsenen asiantuntijuuden, motivaation ja käytössä olevien aikaresurssien merkitys. Vaikuttamistyön näkökulmasta järjestön sisäinen demokratia toisaalta legitimoi järjestön toimintaa, toisaalta hidastaa sitä. Demokraattinen toimintaperiaate mahdollistaa kenen tahansa jäsenen osallistumisen vaikuttamistyöhön, mutta käytännössä valtakunnallinen vaikuttamistyö tehdään palkattujen työntekijöiden ja luottamushenkilöiden toimesta. Saadakseen äänensä kuuluviin on oltava ”nimeä”, esimerkiksi luottamustoimi jollakin liiton tasolla sekä asiantuntijuutta, intoa ja aikaa. Demokraattinen rakenne, asiantuntijuuden vaatimus ja yhtenäinen, liiton toimijoita yhdistävä ideologia muodostavat liiton tekemän episteemisen työn kulmakivet ja tekevät liitosta uskottavan toimijan poliittisen päätöksenteon areenoilla.
  • Ryhtä, Senni Sofia (2015)
    Työni ensimmäinen osio on teoriaosio, jossa esittelen symmetrian, Fibonaccin lukujonon, kultaisen leikkauksen ja fraktaalit. Esittelen aiheet matemaattisesti ja annan esimerkkejä elollisesta ja elottomasta luonnosta, joista kyseisiä aiheita löytyy. Aiheet on valittu siten, että ne voidaan opettaa yläkoulussa yksinkertaistaen. Teoriataustan lisäksi olen tutkinut eheyttävän opetuksen historiaa ja pohtinut nykypäivän opetusta kouluissa eheyttävän opetuksen kannalta. Esittelen myös uusimmasta opetussuunnitelmasta eheyttävän opetuksen tavoitteet. Teoriataustan ja eheyttävän opetuksen tarkastelun pohjalta olen luonut opetustuokioita, joiden avulla yläkoulussa voidaan toteuttaa eheyttävää opetusta matematiikan ja biologian osalta. Tuokiot on jaettu kolmeen erilaiseen osioon, joissa jokainen esittelee erilaisen tavan yhdistää kahta oppiainetta. Ensimmäisen tuokion tavoitteena on harrastuksen kautta matematiikan integrointi oppilaan omaan elämään. Valitsin aiheeksi mehiläisten matematiikan ja olenkin luonut sen ympärille kokonaisuuden, josta voi hyödyntää kokonaisuuden lisäksi yksittäisiä osia. Toinen osio esittelee matematiikan opettamista luonnossa. Sen tavoite on näyttää, ettei oppimistilanteen tarvitse aina sijoittua luokkahuoneeseen. Tässä osiossa olen hyödyntänyt kiertopistetyöskentelyä. Viimeinen osio on tunnin alun motivoinnit, jotka olen luonut toimimaan esimerkkeinä siitä, miten opettaja voi pienillä teoilla tuoda matematiikan lähemmäs oppilaan arkea. Motivoinneista olen luonut valmiit diaesitykset, jotka on kaikkien käytettävissä. Työni tarkoitus on näyttää opettajille, miten eheyttävää opetusta voi toteuttaa yläkoulussa ja pohtia eheyttävän opetuksen merkitystä. Tutkimuksen mukaan opettajat kaipaavat valmiita opetuspakettaja ja olenkin pyrkinyt luomaan mahdollisimman erilaisia tuokioita, jotta opettajilla olisi mahdollisuus nähdä miten laaja eheyttämisen kenttä on. Nykypäivänä usein eheyttävä opetus toteutetaan kouluissa yksittäisinä teemapäivinä, jolloin oppilaille jää helposti niiden yhteys muuhun opetukseen irralliseksi. Tästä syystä pyrin esittelemään tapoja, miten eheyttävää opetusta voi toteuttaa yläkouluissa matematiikan ja biologian osalta.
  • Toivonen, Marjaana (Helsingfors universitet, 2011)
    Environmental fallows were added as a new voluntary scheme to the agri-environmental programme in Finland in 2009. The scheme aims, among other things, to benefit farmland biodiversity by providing resources for wildlife, and to protect soil from erosion and nutrient leaching. There are four types of environmental fallows: long-term grassland, game crop field, landscape plant field and meadow plant field. In 2010, they covered in total over seven per cent of the field area in Finland. It is important to evaluate the impacts of environmental fallows on environment and develop the scheme, in order to make effective use of resources put into it. The goals of this study were to find out, how important environmental fallows are for biodiversity in agricultural landscapes; what kind of fallows are the most valuable for biodiversity; and how the scheme should be developed. In order to answer these questions, the species richness and composition of vascular plants as well as vegetation structure were surveyed on environmental fallows in Uusimaa and North Ostrobothnia regions in summer 2010. Additionally, the vegetation of environmental fallows was compared with the vegetation of semi-natural meadows and field edges surveyed in another study. Information on the study fields, e. g. parcel history, establishment and management, was collected through a farmer questionnaire. Meadow fields that are sown with low-competitive seed mixtures proved to be the most species rich of the environmental fallow types. On grasslands and meadow fields, the fertility of soil was negatively correlated to the number of species. In species composition the four types of environmental fallows differed from each others as well as from seminatural meadows and field edges. So, the scheme probably enhances diversity in landscape scale. However, there were few rare plant species on environmental fallows. Today, the big majority of the environmental fallows are long-term grasslands, which reduces their positive impact on landscape and biodiversity. The value of environmental fallows both for nature, farmers and society can be enhanced by developing seed mixtures and establishment and management methods as well as offering more advice for the farmers.
  • Fagerström, Johanna (Helsingin yliopisto, 2014)
    The purpose of this study is to determine how nature and environment conservation are discussed in sixth class biology text books. Another research question was to study the way the threatened species are handled in biology and geography text books and how attention isdivided between them. These subjects have not been discussed, and thus this research is justified. My analysis of the subject is qualitative, as the research material consists of four different sixth class textbooks from four different publishers. The research material consisted of texts and captions appearing in these books. Investigation was executed using content analysis and the research material was analysed in inductive manner. The investigation s theoretical framework was related to conservation of nature and environment and to definitions threatened species. In this investigation the first research problem collected 309 sentences and approximately one third (31,1%) of them was placed to the first main class: forests. The sentences are divided unevenly between themes, as the difference between the biggest and the smallest main class (3. Drainage system) was 23,3%. The benefit perspective was also emphasized in the discussion related to forests and drainage systems. The threatened species were handled meagerly. There were only two textbooks which included sentences about threatened species. All the mentioned species were either animals or plants and none of these were discussed The threatened species were handled meagerly. There were only two textbooks which included sentences about threatened species. All the mentioned species were either animals or plants and none of these were discussed very thoroughly. All other organisms, like threatened fungi species, were not handled at all .
  • Pellinen, Elisabet (Helsingfors universitet, 2014)
    Tutkielmani aineistona olevien japanilaisen ohjaaja ja käsikirjoittaja Hayao Miyazakin (s. 1941 ) animaatioelokuvien punaisena lankana on ympäristön tuhoutuminen sekä luonnon ja ihmisen välinen suhde. Tutkielmassa yhdistän Miyazakin ekofantasiaa luonnon uudelleen lumoutumisen tematiikkaan. Tutkielman taustalla oleva kiinnostus paikantuu ihmisen luontosuhteeseen ja sen muutokseen, jonka ytimessä luonnon uudelleen lumoutuminen on. Elokuvien on sanottu peilaavan kontekstiaan ja näin ollen tutkielmassani tarkastelen, miten shintolaisen kontekstin luontosuhde ja laajempi ympäristökriisi peilautuu Miyazakin elokuvissa. Tutkielman olen rajannut vastaamaan kysymykseen, minkälainen on Miyazakin elokuvien luonnon lumous. Aineistona on kahdeksan Miyazakin ohjaamaa ja käsikirjoittamaa animaatioelokuvaa, joita olen tutkinut sisällönanalyysin avulla. Analysoin aineistoani elokuvien shintolaisesta kontekstista käsin. Tärkeimpiä teoreettisia työkaluja tutkielmassa ovat rituaalisesti puhdas sydän tai mieli (jap. kokoro), sisä- ja ulkopuolen välinen erottelu (jap. uchi ja soto) sekä Thomas Kasuliksen esittelemä tulkinta shintolaisista kameista ihmetystä herättävänä voimana, jonka kanssa on opittava tuntemaan olo kodikkaaksi. Analyysin tulos on, että Miyazakin elokuvissa luonnon ihmetystä herättävä lumous, jota on sekä sen pelottavuus että kauneus, suojelee elämää. Etenkin luonnon lumouksen pelottava ja uhkaava puoli pitää yllä tärkeää rajaa ihmisen ja luonnon välillä, jotta ihminen pysyisi poissa villistä luonnosta. Luonnon lumous ja sen tehtävä on mahdollista ymmärtää vain puhtaalla kokorolla. Kamien täyttämän maailman lumouksen puhdasta kokemista estää kokoroa likaavat tekijät: ahneus, viha ja välinpitämätön tietämättömyys. Luonto heijastaa ihmisen kokoron puhtaustilaa. Kun ihminen rikkoo luonnon ja ihmisen välistä tasapainoa, muuttuu luonnon käytös. Keskustelu ihmisen uhkaavaksi tai häiritseväksi kokemasta luonnosta ja siitä, miten ihmisen pitäisi siihen suhtautua, saa luonnon lumouksen kautta ihmiskeskeisyyttä kritisoivan näkökulman.
  • Kämäri, Maria (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tämän tutkielman tavoitteena on arvioida Suomen luonnonmukaisen maatalouden fosforivirtojen volyymeja, lähteitä ja kohteita sekä virtoihin vaikuttavia tekijöitä. Tuloksia peilataan luomumaataloudelle asetettuun 20 % tavoitteeseen Suomen peltopinta-alasta. Tutkielman käytännön tavoitteena on tutkia, onko ravinteiden kierrätys suomalaisessa luomumaataloudessa riittävän kestävällä tasolla sekä löytää tarvittaessa käyttökelpoisia ratkaisuja luonnonmukaisen maatalouden kestävämpään ravinnetalouteen tulevaisuudessa. Tutkielman aineisto on kerätty BERAS -hankkeen puitteissa seitsemältä suomalaiselta ERA –tilalta (ecological recycling agriculture –tuotantotapa, ERA). Haastatteluaineiston, kansallisten tilastojen ja kirjallisuuden avulla havainnoista koottiin luomutiloja edustavat fosforitaseet ja tilojen sijainnin perusteella rajatun alueen luomutuotantoa edustava SFA -malli. Kolmen vaihtoehtoisen skenaarion ja tuloksien avulla muodostettiin arviot suomalaisen luomumaatalouden fosforitaseista ja -virroista vuonna 2020. Eteläsuomalainen luomumaatalous ei vaikuta hyödyntävän peltomaan fosforivarantoja, vaan turvautuu ostolannoitteisiin ja tavanomaiseen maatalouden tuottamiin ravinteisiin kuten lantaan ja teurasjätteistä valmistettuihin liha- ja luujauhoihin. Koska kotieläintiloja ei ole riittävästi suhteessa kasvinviljelytiloihin, luomumaatalouden lannantuotto ei riitä kasvintuotannon tarpeisiin. Fosforitaseeseen ei saada merkittävää parannusta vuoteen 2020 mennessä, ellei luomumaatalous ala hyödyntämään peltomaan fosforivarantoja. Samanaikaisesti tulee tukea muita kierrättäviä fosforivirtoja, joista tällä hetkellä potentiaalisimpia ovat vesistöjen biomassat. Elintarviketeollisuuden, yhdyskuntajätteiden ym. biomassojen suhteen tulee kehittää uudenlaisia toimintamalleja ja -tapoja, sekä punnita käytön ekologisia, sosiaalisia, taloudellisia ja terveydellisiä näkökulmia. Jos myös tavanomainen maatalous hyödyntää orgaanisia lannoitteita vuonna 2020, kuten hallituksen tavoitteissa on asetettu, orgaanisista lannoitevalmisteista kuten lannasta tulee entistä kysytympää, mikä voi edelleen heijastua eläintiheyteen, luomukasvien satotasoihin ja tuotannon kannattavuuteen.
  • Hietala, Riikka (Helsingin yliopisto, 2006)
    Mahdollisuudet kokea hiljaisuutta ovat heikentyneet yhteiskunnassamme. Hiljaisuutta voidaan suojella laatimalla kriteerit hiljaiselle alueella ja suojella niitä kaavoituksen ja lainsäädännön avulla. Tällä tutkimuksella pyritään hankkimaan taustatietoa siitä, millaisia melun raja-arvoja voitaisiin soveltaa hiljaisten alueiden määrittelyssä sekä mitkä asiat vaikuttavat luonnonrauhan kokemiseen hiljaisella alueella. Tutkimuksessa selvitetään luonnonrauhan kokemisen suhdetta alueella vallitsevaan äänitasoon. Lisäksi tutkimuksessa pyritään määrittelemään mitä on luonnonrauha ja sen kokeminen, sekä tarkastellaan niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat luonnonrauhan kokemiseen. Aineisto kerättiin retkillä, joita järjestettiin kolme pääkaupunkiseudun ja yksi Leppävirran virkistys- ja ulkoilualueilla. Yhteensä retkille osallistui 79 ihmistä. Retken aikana äänitasot mitattiin äänitasomittarilla ja osallistujat täyttivät lomakkeen, jossa kysyttiin arvioita luonnonrauha- ja maisemakokemuksesta. Kunkin retken jälkeen tehtiin ryhmähaastattelu. Aineiston analyysiin käytettiin sekamenetelmää: äänitasojen ja lomakkeen arvioiden suhdetta analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin ja haastatteluaineiston ja lomakkeen avovastauksien analyysiin käytettiin kvalitatiivisia menetelmiä. Laadullinen analyysi täydentää ja selittää tilastollista aineistoa sekä etsii luonnonrauhan kokemisen arvioihin vaikuttavia tekijöitä. Tuloksien mukaan luonnonrauhakokemuksen ja äänitasojen välille löytyi riippuvuus: äänitason nousu vähentää luonnonrauhaa. Luonnonrauhakokemus on kokemus riittävästä tilasta ja sitä vahvistaa luonnonhiljainen äänimaisema, jossa voi kuulla luonnon ääniä ja nähdä koskematonta luontoa. Kokemusta häiritsee liikenteen melu ja ihmisjäljet. Odotukset hiljaisuudesta ja rauhasta vaikuttavat voimakkaasti luonnonrauhakokemukseen.
  • Paloniemi, Riikka (Helsingin yliopisto, 2008)
    Nature conservation in everyday life: Private landowners perceptions of and experiences on temporary nature conservation and its renewing process This study explores the legitimacy of official nature conservation of private lands. It describes how temporary nature conservation became a part of Finnish nature conservation policy and how forest owners perceived this tool and its usage. In addition, the study analyses forest owners' attitudes on official nature conservation. The study combines individual and official perspectives, and presents a nature conservation politics of everyday life. The theoretical background of the study is learning processes of environmentally responsible participation, and especially empowerment. Main methods in gathering the material for the study have been interviews and a survey. In the 1990 s, Finnish landowners opposed the implementation of nature conservation, especially conservation of shores and the establishment of the European-wide network of conservation areas (Natura 2000). After negative experiences on these conservation efforts, some private landowners were disempowered and some even rejected conservation completely. The Nature Conservation Act of 1996 launched an option to conserve nature officially for fixed time-periods. Use of such a policy tool did not immediately become a widely-used and appreciated conservation practice. During the following decade, however, it attracted remarkable attention within Finnish nature conservation policy discussions. The perspective of landowners began to be emphasised when local and regional organisations for nature conservation and forestry together defined the ideas of natural values trading. Later, the national governance process of the committee defining the Forest Biodiversity Programme for Southern Finland (METSO) institutionalised these ideas in one of its pilot projects. Landowners participated in the project of natural values trading by offering their forests for conservation, which reflects the increased acceptance and legitimacy of nature conservation on private forests. The central elements producing the legitimacy of natural values trading have been voluntariness, temporariness, and dialogue between nature conservation and forestry. Natural values trading analysed in the study is an example of new environmental policy instruments and its creation process represents governance in the implementation of nature conservation. It has increased the legitimacy of nature conservation policy of private forests in Finland. The results reveal the importance of participation and learning processes in the implementation of nature conservation policy, and the need to also pay attention to these processes in the future.
  • Mustonen, Risto (2008)
    Suomessa teollisen puuntuotannon tarpeet ja kasvavan puuntuotannon tavoite ovat keskeisesti määritelleet metsäpolitiikan sisältöä. Metsäluonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen on noussut viime vuosina osaksi poliittisia metsäohjelmia ja luonnon monimuotoisuuden suojeluun on sitouduttu myös kansainvälisissä sopimuksissa. Tämä tutkimus selvittää sitä, millaisia tavoitteita suhteessa luontoon asetetaan Kansallisessa metsäohjelma 2010:ssä sekä sen suojelupoliittisessa osassa METSOssa, joka toteutettiin vuosina 2002 - 2007. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisen sisällön käsitteet metsäluonto ja luonnon monimuotoisuus saa modernissa luonnonsuojelupoliiittisessa toimintaohjelmassa, jonka laadintaan osallistuvilla tahoilla on toisistaan voimakkaasti poikkeavat intressit suhteessa metsienkäyttöön. METSO-toimintaohjelma on yksi esitys ympäristöongelman määrittelystä ja sen ratkaisuyrityksestä. Ohjelman laatineessa työryhmässä toimijat ottivat kantaa keinojen tehokkuuteen ja yhteiskunnalliseen hyväksyttävyyteen. Kyse on tällöin päätöksenteon legitimiteetistä ja tutkimusongelmasta: kuinka luontoa ja sen monimuotoisuutta arvotetaan sekä millaisista perusteista ja taustatekijöistä arvottaminen nousee? Tutkimusaineiston muodostivat Etelä-Suomen, Oulun läänin länsiosan ja Lapin läänin lounaisosan metsien monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelma (METSO) sekä ohjelman laadintaan osallistuneiden toimijoiden ja eturyhmien lehdistötiedotteet ja julkiset lausumat vuosilta 2000 - 2002. Diskurssianalyysillä voidaan etsiä ympäristöpoliittisen kielenkäytön takana vaikuttavia arvojärjestelmiä sekä taustaoletuksia. Konstruktionistiseen teoriakehykseen tukeutuen oletan, että diskurssit voidaan nähdä eri tavoin tavoitteellisina suhteessa luontoon ja yhteiskuntaan. Tällöin voidaan tarkastella, millaiset seikat nähdään mahdollisina, tarpeellisina tai välttämättömyyksinä tietyssä diskurssissa. Diskurssin voi nähdä toimivan ideologisesti silloin, kun luonteeltaan yksityiset intressit tai edut esitetään yhteisesti jaettuina ja haluttuina Lähden tutkimuksessani siitä, että luonnonsuojelumenetelmistä päättäminen on valintaprosessi, jossa muotoillaan sääntelytapoja ja toimintamalleja yhteiskunnan ja luonnon väliselle suhteelle. Olen rajannut kulttuurisen luontokuvan ja luontosuhteen kannalta sellaisia diskursseja, joissa luonto ja monimuotoisuus asemoidaan ja luokitellaan eri tavoin. Aineston tulkinnan perusteella näyttää siltä, että METSO-ohjelman sisältö määrittyi vahvasti metsätalouden ja teollisuuden intresseistä käsin. Kansallisessa metsäohjelmassa määritellyt hakkuutavoitteet asettivat myös rajoja ohjelman luonnonsuojelullisille tavoitteille. METSO-toimintaohjelmasta on hahmotettavissa uudenlainen metsä- ja luonnonsuojelupoliittinen suhtautumistapa luontoon. Tavoitetasolla sitä määrittävät muun muassa pyrkimys mahdollisimman tehokkaaseen monimuotoisuuden tuottamiseen sekä suojelukeinoille asetettu kustannustehokkuuden vaatimus. Näyttää siltä, että METSOn myötä perinteisestä luonnonalueiden rauhoittamisesta on siirrytty kohti markkinalähtöistä, maanomistajan täydelliseen vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja kustannustehokkuudella arvotettua monimuotoisuuden tuotantoa. Metsäluonnosta ja biodiversiteetistä on samalla tulossa yhä laajemmin markkinahyödyke, jota voidaan ostaa, myydä ja vuokrata.
  • Hongisto, Lasse (Helsingin yliopisto, 2012)
    The premise of this doctoral dissertation is practical. It aims to develop the teaching of the history of science. There is, on the whole, plenty of research literature and teaching material pertaining to the history of science available for the upper secondary school level. This material has not, however, been made with the needs of the teaching of history in mind; instead it is geared towards the teaching of science. Research within the framework of the teaching of the history of science has been conducted primarily by researchers interested in the teaching of science, not history. These people claim that ever more knowledge about the general nature of science is needed in modern education. The English term for the general nature of science is the Nature of Science (NOS). This concept is closely linked to projects aiming to reform the teaching of science that by introducing the philosophy of science, the history of science and the sociology of science in to the teaching of science. Pedagogical experiments conducted within the framework of the teaching of the history of science represent two different branches of pedagogical research: Science, Technology and Society (STS) and the History and Philosophy of Science (HPS). These branches examine the history of science from slightly different viewpoints: HPS emphasises the bond between the history of science and research into changes in scientifical theories, and it is closely linked to the philosophy of science. STS, on the other hand, stresses the societal nature of science and is linked to the sociology of science. One aim of this doctoral dissertation is to examine how well the pedagogical experiments conducted within these two branches of research are transferable to the teaching of history. The history of science has been employed in pedagogical experiments within the HPS and STS traditions. A third teaching method frequently used is narratives about the history of science. However, how can we avoid mythical interpretations of the history of science and opt for pedagogically acceptable themes and narratives? This requires that those devising pedagogical experiments or writing teaching materials for the teaching of science more carefully examined the big picture of nature. As a model of our research we use Design Based Research. In this type of research, the problems posed by the study of teaching are approached from a pragmatic standpoint, in an effort to come up with concrete answers applicable to teaching. One such research problem is the theme of this doctoral dissertation: the opportunities for the teaching of the history of science at Finnish upper secondary school. The teaching of the history of science is a pedagogically important topic, and it is included in syllabuses and course books. Consequently, its practical applications are worth studying.
  • Apajalahti, Ahto (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkin luonnontieteiden popularisointia Suomessa 1950- ja 1960-luvuilla. Keskityn tutkimaan muun muassa Helsingin Sanomien (HS) tiedetoimittajana vuosina 1960 1968 työskennelleen filosofian tohtori Reino Tuokon toimintaa luonnontieteitä popularisoivien artikkeleiden ja teosten kirjoittajana ja suomentajana 1950- ja 1960-luvuilla. Selvitän minkälaisia maailmankuvallisia tai ideologisia näkemyksiä hänen toimintansa taustalla oli. Lisäksi tutkin yleisemmin sitä, miten HS popularisoi luonnontieteitä. Tarkastelen erityisesti sellaisia luonnontiede- ja teknologia-aiheita, jotka herättivät erilaisia maailmankuvallisia, eettisiä ja yhteiskunnallisia pohdintoja ja näkemyksiä. Niitä olivat muun muassa ydinenergia, ydinaseet ja ydinfysiikkaan liittyvät teoriat, avaruustutkimus ja -teknologia sekä kosmologiset teoriat, ympäristönsuojelua koskevat huolenaiheet, elämän syntyä koskevat ja maantieteelliset teoriat, genetiikan kehitys ja sen mahdollisuudet, kiihtyvän väestönkasvun uhat sekä talidomidi-lääkeaineen sivuvaikutuksista aiheutunut tragedia. Näihin ilmiöihin liittyi myös kylmän sodan poliittisia kamppailuja. Tieteen popularisoinnin historian tutkimuksessa on otettava huomioon lisäksi niin kutsuttu pseudotiede, sillä siihen liittyvät ilmiöt ovat olleet omalla tavallaan osa tieteen popularisointia. Reino Tuokko oli keskeisiä suomalaisia popularisoijia 1950- ja 1960-luvuilla. Hän omaksui tiedettä popularisoidessaan monenlaisia rooleja. Usein hän toimi ensinnäkin tieteeseen ja teknologiaan perustuvan taloudellisen edistyksen puolestapuhujana. Toisaalta hän halusi kaikissa tilanteissa esiintyä kiihkottomana ja järkiperäisesti ajattelevana tiedemiehenä, joka ei mennyt mukaan esimerkiksi miehitettyjä avaruuslentoja ympäröineeseen mielestään liialliseen innostukseen. Hän pyrki myös varoittelemaan tieteeseen ja teknologiaan liittyvistä uhista. Tiede oli toimintana inhimillistä ja sitä harjoitettiin yhteiskunnallisen todellisuuden puitteissa. Tuokon toiminnan taustalta hahmottuu tieteelliseen maailmankuvaan pohjautuva ideologia. Sen mukaan tieteellisen ajattelutavan pitäisi olla kunkin yksilöllisen maailmankuvan kehittämisen pohjana. Lisäksi tieteellistä tukimusta ja ajattelutapaa edistämällä lisättäisiin henkistä ja taloudellista hyvinvointia. Tieteeseen pohjautuvien tietojen ja käsitysten pitäisi olla myös yhteiskuntapoliittisten ratkaisujen pohjanaepätieteellisten poliittisten tai uskonnollisten dogmien sijaan. Näin ollen tiedettä on mielekästä tutkia historiallisesti myös eräänlaisena levitettävänä ideologiana, joka kamppailee yhteiskunnallisestavaikuttavuudesta samalla areenalla poliittisten ja uskonnollisten ideologioiden ja maailmankuvien kanssa. Tutkielma on eräänlainen johdanto siihen, miten luonnontieteitä popularisoitiin "atomiajan" Suomessa. Tieteiden popularisoinnista Suomessa ei ole tutkimuksessa muodostettu vielä selkeää kokonaiskuvaa, joten tutkielma tasoittaa tietä syventävämmälle jatkotutkimukselle.
  • Björkskog, Jenni; Väänänen, Liina (2006)
    Tämä opas on tehty Yliopistollisen eläinsairaalan eläinlääkäreiden tarpeisiin, sillä he hoitavat päivittäin Eläinsairaalaan hoitoon tuotuja luonnonvaraisia eläimiä. Myös muualla toimivat eläinlääkärit voivat soveltaa oppaan ohjeita henkilökohtaisen mielenkiinnon ja olemassa olevien resurssien mukaan. Luonnonvaraisten eläinten hoito voi toisinaan luoda eläinlääkäreille yllättäviä tilanteita. Tietoa eläimistä ja niiden sairauksista ja lääkityksistä ei ole helposti saatavilla. Tässä oppaassa käsitellään Suomen luonnosta löytyvien yleisimpien nisäkkäiden ja lintujen hoitoa. Tavallisimmat sairaudet ja niiden hoito käydään läpi. Lisäksi oppaassa on ohjeita eläinten ruokinnasta ja pitovaatimuksista hoidon aikana sekä yhteystietoja jatkohoitoa varten. ELK Jenni Björkskogin kirjoittamassa osuudessa käsiteltävät nisäkkäät ovat siili (Erinaceus europaeus), jänis (Lepus timidus), rusakko (Lepus europaeus), orava (Sciurus vulgaris), liito-orava (Pteromys volans), kettu (Vulpes vulpes), majava (Castor fiber, Castor canadensis), saukko (Lutra lutra), mäyrä (Meles meles), minkki (Mustela vision), lumikko (Mustela nivalis nivalis), näätä (Martes martes), hilleri (Mustela putorius), kärppä (Mustela erminea), ahma (Gulo gulo), ilves (Lynx lynx), norppa (Phoca hispida) ja harmaahylje (Halichoerus grypus). ELK Liina Väänäsen tekemässä osiossa käsitellään kauriin-, peuran- ja hirvenvasat, lepakot sekä linnut. Lintuosiossa on on luvut Yleistä linnuista, Pikkulinnut, Varislinnut, Vesilinnut ja Petolinnut.
  • Finni, Marko (1995)
    Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää luonnonvaraisten kanalintujen kuolinsyitä w.1983-1993. Vastaava tutkimus tarhattujen kanalintujen osalta on tehty vuosilta 1980-1989 ( Hielm ja Nyberg 1991 ). Aineisto kerättiin Helsingin EELA:n arkistoista. Aluelaboratorioiden ( Kuopio, Seinäjoki ja Oulu ) aineisto kerättiin vuodesta 1986 alkaen. Työn kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan eri kuolinsyiden aiheuttajia ja niiden ominaisuuksia. Erityisesti käsitellään miten kyseiset tekijät osallistuvat kanalintujen menehtymiseen ja mekanismeja, joilla kuolema aiheutuu. Lisäksi pohditaan kanalintujen kuolevuutta vuodenaikoihin nähden. Tutkielmaosassa pyrittiin selvittämään kanalintujen kuolemaan johtanut pääasiallinen syy. Osassa tapauksista kuolinsyy joko ei selvinnyt tutkimuksissa tai sitä ei voitu selvittää näytteen pilaantumisen vuoksi. Kanalintujen kuolinsyyt jaettiin neljään pää kategoriaan:Traumat, Loissairaudet, Infektiotaudit ja ryhmään Muut kuolinsyyt. Lisäksi kuolinsyyt jaoteltiin ryhmän sisällä vielä tarkempiin osiin. Aineistossa vertailtiin myös eri lajien ja sukupuolten välisiä osuuksia tilastoissa. Tilastoista analysoitiin lisäksi vuodenaikaisvaihtelujen vaikutus näytemääriin. Aineistosta saatiin analysoitaessa tulos, jonka mukaan yli puolet kanalinnuista ovat kuolleet trauman aikaansaamiin vammoihin. Infektiotaudit ja muut kuolinsyyt ovat kuolinsyytilastossa harvinaisempia. Pienin osuus on loistaudeilla. Tutkimuksen tuloksista ei voida vetää suoria johtopäätöksiä kuolinsyiden osuuksista luonnossa; tulos on vain suuntaa antava.