Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12894-12913 of 24494
  • Laurila, Anneli (2013)
    Tutkimuksessani tarkastelen lastensuojelun auttamisjärjestelmää. Tutkimukseni tekee näkyväksi niin lastensuojelun sosiaalityötä avohuollossa kuin siihen linkittyvää yhteiskunnallista auttamisjärjestelmää. Kriittisen realismin viitekehyksen mukaisesti tutkimukseni lähtökohdat ovat auttamisjärjestelmään kohdistuvassa kriittisessä tarkastelussa ja ilmiöiden yhteyksien selittämisessä. Tavoitteena on tuoda esiin auttamisjärjestelmän mahdollisia puutteita ja kehittämistarpeita erityisesti nuorten näkökulmien ja heidän asiakasprosessien kautta. Kyseessä on tapaustutkimus kahden kodin ulkopuolelle sijoitetun nuoren, Kertun ja Markuksen näkemyksistä auttamisjärjestelmästä sekä heidän tapauksiin linkittyvästä asiakirja-aineistosta. Tutkimusaineistoni on kaksiosainen sisältäen lastensuojelun sosiaalityön asiakirja-aineiston ja nuorten haastatteluaineiston. Tutkimukseni haastatteluaineisto muodostuu Kertun ja Markuksen haastatteluista, jotka olen kerännyt lastensuojelun palvelujen kehittämiseksi perustetun nuorten ryhmätoiminnan yhteydessä. Tarkastelen millaisena auttamisjärjestelmä näyttäytyy asiakirjojen valossa ja millaisena se näyttäytyy nuorten näkemysten valossa. Erityisesti kohdennan huomion auttamisjärjestelmän kriittisiin kohtiin nuorten elämän muotoutumisen kannalta. Lähtökohdiltaan tutkimukseni kuuluu lapsuus- ja nuorisotutkimukseen. Tutkimukseni asettuu ajankohtaiseen lapsikäsitykseen lapsesta ja nuoresta oman elämänsä asiantuntijana. Kriittisinä kohtina auttamisjärjestelmässä näyttäytyvät nuorten useat siirtymät auttajatahojen välillä ja tiheät työntekijävaihdokset, jotka katkovat luottamuksellisia asiakassuhteita ja vaikeuttavat tavoiteltavan muutoksen suuntaa. Lisäksi nuorten kokemukset ulkopuolisuudesta lastensuojelun prosessissa herättävät kysymyksiä miten lapsikeskeinen työtapa ja osallistava asennoituminen lapsiin ja nuoriin käytännössä toteutuu. Pirstaleinen auttamisjärjestelmä luo kaoottisuutta, joka näkyy tiedon puutteena nuorilla, mutta yhtä lailla auttamisjärjestelmässä toimijoilla. Tämä vaikeuttaa avun kohdentumista oikein, ja riittävän intensiivisenä riittävän varhain. Nuoret tuovat esiin työntekijöiden vaihtuvuuden merkittäväksi auttamisjärjestelmän heikkoudeksi, sillä edellytyksenä avun vastaanottamiselle ja muutokselle on luottamuksellinen suhde auttajaan. Auttamistyön juuri on suhdeperustaisessa työssä, jota pitkälle pirstaleisessa ja kompleksisessa auttamisjärjestelmässä olisi erityisen tärkeää vaalia.
  • Oinonen, Eeva (2007)
    Useat tahot ovat viime vuosina alkaneet puhua naisjohtajien lisäämisen tärkeydestä. Naisjohtajuuden edistäminen on tärkeää tehokkuuden näkökulmasta, eettisistä syistä ja yritysten imagon kannalta. Tässä tutkimuksessa selvitetään naisten etenemiseen liittyviä esteitä sukupuolisyrjinnän näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastellaan naisjohtajien kokemuksia sukupuolisyrjinnästä ja naiseuden eduista. Selvitän myös, miten naisjohtajat hahmottavat sukupuolisyrjintää. Tutkimus kuuluu perinteeseen, jossa organisaatiot nähdään sukupuolittuneina. Johtajuuden maskuliinisuuden nähdään uusintavan itseään naisia syrjivien käytäntöjen avulla. Sukupuolisyrjintä nähdään laajana käsitteenä, joka sisältää epätasa-arvoiset käytännöt, rakenteet ja prosessit. Syrjinnän teorioista keskeisin on Benokraitiksen (1997) teoria, joka jakaa sukupuolisyrjinnän avoimeen, hienovaraiseen ja peiteltyyn syrjintään sekä Essedin (1991) teoria jokapäiväisestä rasismista. Aineisto koostuu 11:stä eri aloilla, suuren pörssiyrityksen johdossa toimivan naisen puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Aineiston analyysissä on käytetty teoriasidonnaista sisällönanalyysiä. Menetelmien tärkeimpänä lähteenä on Tuomen ja Sarajärven (2001) teos Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Naisjohtajat määrittelivät sukupuolisyrjintänä useimmiten Benokraitiksen (1997) avoimeksi määrittelemän syrjinnän. Sukupuolisyrjinnän esiintyminen kiellettiin usein, vaikka tarkemmat kysymykset syrjinnästä toivat esille sen olemassaolon. Erityisesti omat organisaatiot haluttiin nähdä tasa-arvoisina. Sukupuolisyrjinnän kieltämiseen liittyi sukupuolineutraalius; sukupuoli haluttiin nähdä merkityksettömänä asiana organisaatioissa. Kaikkien johtajien puheesta kävi ilmi, että työorganisaatioissa tapahtuu sukupuolisyrjintää. Osa syrjintäkokemuksista oli avoimia, esimerkiksi syrjintää palkkauksessa, rekrytoinnissa tai avoimesti syrjiviä kommentteja. Suurin osa syrjintäkokemuksista oli kuitenkin piilosyrjinnän muotoja, joista keskeisimmiksi nousivat työelämän rakenteet, miesten määrittelemä organisaatiokulttuuri, perheen vaikutus naisten uraan ja miesten verkostot. Seksuaalinen häirintä voi olla avointa tai piiloista. Suurimmalla osalla tutkimuksen naisista oli kokemusta seksuaalisesta häirinnästä. Naiseudesta nähtiin olevan johtajana myös etua. Suurin etu on erottuminen ja mieleen jääminen miesvaltaisessa joukossa.
  • Järvinen-Tassopoulos, Johanna (2005)
    Väitöskirjatutkimuksessa pohditaan naisen muukalaisuutta muuttuvassa arjessa. Tutkin, mitä muukalaiselle tapahtuu, kun hän asettuu pysyvästi vieraaseen yhteisöön. Labyrintin metafora kuvastaa muuttunutta modernia elinympäristöä. Arkielämä muuttuu sokkelomaiseksi, kun rutiinit, arvot, tavat ja käsitykset muuttuvat. Tarkastelen myös, minkälaiseen arjen labyrinttiin naismuukalainen joutuu uudessa yhteisössään ja miten hän selviää siinä. Tutkimusta varten on haastateltu 39 suomalaista naista, jotka asuvat pysyvästi Kreikassa ja elävät avo- tai avioliitossa kreikkalaisen miehen kanssa. Olen tehnyt keskustelunomaisia haastatteluja, joita olen kerännyt eri puolilta Kreikkaa vuosina 1996–1998. Olen mukaillut haastattelujen analyysissa sisällönanalyysin menettelytapoja. Tulkinnoissani olen pyrkinyt pääsemään haastattelupuheen sisään ja samalla olen ottanut etäisyyttä lukemalla teoreettisia keskusteluja. Kreikansuomalaisia naisia voidaan pitää nykyajan muukalaisina, ovathan he avioituneet vieraaseen yhteisöön. Tutkimuksessa seurataan heidän matkaansa jälkimoderniin arkeen. Ennen Kreikkaan muuttoa naiset ovat matkustelleet ja osoittaneet kiinnostusta vieraita maita, kulttuureja ja kieliä kohtaan. He kohtaavat tulevan puolison matkallaan Kreikassa erilaisilla näyttämöillä. Kreikkalais-suomalainen pari seurustelee välimatkoista ja vanhempiensa reaktioista huolimatta. Koti Kreikassa on naismuukalaisen kiintopiste vieraassa todellisuudessa ja siihen hän rakentaa pesänsä. Kodin tilassa käyvät, vierailevat ja oleskelevat myös kreikkalaiset sukulaiset. Kotiinpaluuta ajatellaan ja entiseen kotimaahan liittyy nostalgisia tunteita. Kreikka on asuinmaa, josta etsitään kotoisuuden tunnetta. Kreikkalais-suomalainen avioliitto on puolisoiden konstruktio, jossa vaikuttaa muukalaisuuden välitila. Naismuukalainen solmii erilaisia sosiaalisia siteitä kreikkalaiseen perheyhteisöön, joka muodostaa verkon, joka tukee, auttaa ja hoivaa jäseniään. Hänen asemansa kolmantena vaikuttaa siihen, kuinka yhteisö identifioi hänet osaksi itseensä. Nainen identifioituu itse erilaisiin verkostoihin ja ryhmiin. Arjen labyrintissa kreikansuomalaisten naisten on löydettävä erilaisia selviytymismenetelmiä. He liikkuvat työn poluilla etsien ja tehden työtä. Lopuksi naiset pohtivat tulevaisuuttaan nykyhetkestä käsin. He elävät nykyisyyden rytmissä: he kehittävät erilaisia näkemyksiä ja elämäntyylejä, jotka vastaavat muuttuneita olosuhteita.
  • Järvinen-Tassopoulos, Johanna (2005)
    Väitöskirjatutkimuksessa pohditaan naisen muukalaisuutta muuttuvassa arjessa. Tutkin, mitä muukalaiselle tapahtuu, kun hän asettuu pysyvästi vieraaseen yhteisöön. Labyrintin metafora kuvastaa muuttunutta modernia elinympäristöä. Arkielämä muuttuu sokkelomaiseksi, kun rutiinit, arvot, tavat ja käsitykset muuttuvat. Tarkastelen myös, minkälaiseen arjen labyrinttiin naismuukalainen joutuu uudessa yhteisössään ja miten hän selviää siinä. Tutkimusta varten on haastateltu 39 suomalaista naista, jotka asuvat pysyvästi Kreikassa ja elävät avo- tai avioliitossa kreikkalaisen miehen kanssa. Olen tehnyt keskustelunomaisia haastatteluja, joita olen kerännyt eri puolilta Kreikkaa vuosina 1996–1998. Olen mukaillut haastattelujen analyysissa sisällönanalyysin menettelytapoja. Tulkinnoissani olen pyrkinyt pääsemään haastattelupuheen sisään ja samalla olen ottanut etäisyyttä lukemalla teoreettisia keskusteluja. Kreikansuomalaisia naisia voidaan pitää nykyajan muukalaisina, ovathan he avioituneet vieraaseen yhteisöön. Tutkimuksessa seurataan heidän matkaansa jälkimoderniin arkeen. Ennen Kreikkaan muuttoa naiset ovat matkustelleet ja osoittaneet kiinnostusta vieraita maita, kulttuureja ja kieliä kohtaan. He kohtaavat tulevan puolison matkallaan Kreikassa erilaisilla näyttämöillä. Kreikkalais-suomalainen pari seurustelee välimatkoista ja vanhempiensa reaktioista huolimatta. Koti Kreikassa on naismuukalaisen kiintopiste vieraassa todellisuudessa ja siihen hän rakentaa pesänsä. Kodin tilassa käyvät, vierailevat ja oleskelevat myös kreikkalaiset sukulaiset. Kotiinpaluuta ajatellaan ja entiseen kotimaahan liittyy nostalgisia tunteita. Kreikka on asuinmaa, josta etsitään kotoisuuden tunnetta. Kreikkalais-suomalainen avioliitto on puolisoiden konstruktio, jossa vaikuttaa muukalaisuuden välitila. Naismuukalainen solmii erilaisia sosiaalisia siteitä kreikkalaiseen perheyhteisöön, joka muodostaa verkon, joka tukee, auttaa ja hoivaa jäseniään. Hänen asemansa kolmantena vaikuttaa siihen, kuinka yhteisö identifioi hänet osaksi itseensä. Nainen identifioituu itse erilaisiin verkostoihin ja ryhmiin. Arjen labyrintissa kreikansuomalaisten naisten on löydettävä erilaisia selviytymismenetelmiä. He liikkuvat työn poluilla etsien ja tehden työtä. Lopuksi naiset pohtivat tulevaisuuttaan nykyhetkestä käsin. He elävät nykyisyyden rytmissä: he kehittävät erilaisia näkemyksiä ja elämäntyylejä, jotka vastaavat muuttuneita olosuhteita.
  • Tarvainen, Päivi (2005)
    Tutkielmassa yhdistyvät visuaalinen viestintä ja toiseuden käsite. Pro gradu -työni käsittelee 227 kehitysmaa-aiheista valokuvaa, jotka julkaistiin Suomen Kuvalehdessä vuonna 2001. Menetelminäni käytin sekä määrällistä sisällön erittelyä että laadullista semioottista kuva-analyysia. Työn teoreettinen viitekehys rakentuu sekä visuaalisesta viestinnästä - valokuvasta ja lehtikuvasta - tehtyyn tutkimukseen että toiseutta, etnisyyttä ja kehitysmaita käsittelevään kirjallisuuteen. Määrällinen sisällön erittely osoittaa Afganistanin kuvaston ylivoimaisen suuruuden muihin kehitysmaihin verrattuna vuonna 2001. Syyskuun terrori-iskut vuonna 2001 sekä sitä seurannut Afganistanin sota nostivat Afganistanin koko maailman huomion keskipisteeksi, mistä seurasi jatkuva kiinnostus Afganistanin naisten asemaan, nälänhätään ja sotatoimiin. Useimmiten esiintyvä teemaluokka kehitysmaita käsittelevässä uutisoinnissa on sota, terrorismi ja rikokset; tämä kertoo siitä, että kolmanteen maailmaan edelleen liitetään ennemmin kovia kuin pehmeitä uutisia. Laadullisessa analyysissa keskitytään viiteen erilaiseen toiseuden rakennuspalikkaan, joita käytetään systemaattisesti Suomen Kuvalehden kuvituksessa: konkreettinen vastakkainasettelu, taitolliset keinot, subjektin etäännyttäminen kuvan lukijasta, lapsi kuvituskuvan kohteena sekä kuvateksti epätasa-arvoisuuden osoittajana. Tärkein löydös laadullisessa analyysissa on se, että toiseutta rakennetaan Suomen Kuvalehden sivuilla jatkuvasti numerosta toiseen. Kehitysmaiden asukkaat jätetään suomalaisille lukijoille vieraiksi toisiksi, joihin ei edes anneta samastumisen mahdollisuutta. Tärkeimpiä lähteitäni ovat toiseudesta kertovasta kirjallisuudesta ovat Stuart Hall, Marjo Kaartinen, Mikko Lehtonen, Olli Löytty ja Pentti Raittila. Valokuvasta kertova teoriaosuus pohjautuu Veijo Hietalan, Anssi Männistön, Sami Noposen, Merja Salon, Leena Sarasteen ja Hannu Vanhasen teksteihin. Semioottinen analyysi puolestaan rakentuu Charles S. Peircen merkkiteoriaan.
  • Sinivuori, Pauli (2013)
    Tutkielma esittelee uuden sukupolven palvelunestohyökkäysten torjuntajärjestelmän. Torjuntajärjestelmä eroaa nykyisistä kaupallisista ratkaisuista. Sen toimintaperiaate tarjoaa vaihtoehdon yhden verkon rajoituksesta kärsiville torjuntajärjestelmille levittäytymällä ympäri Internetiä. Arkkitehtuuri on jo osittain tutkittu alue, mutta yhteistyöhön ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota. Tutkielman tarkoitus on herätellä palvelunestohyökkäysten torjuntajärjestelmiä kehittäviä tahoja tunnistamaan yhteistyön tuomat edut sekä mahdolliset toimintamallit. Nykyisten torjuntajärjestelmien puutteet todistetaan käymällä läpi hyökkäystyyppejä, torjuntatapoja sekä niiden heikkouksia. Tutkielmassa näytetään, että uuden sukupolven torjuntajärjestelmän toiminnot paikkaavat nämä puutteet. Torjuntajärjestelmälle olennaisia osia ovat luottamus ja sen rakentuminen, jotka muodostavatkin monimutkaisimman osan järjestelmän toiminnassa. Uuden sukupolven palvelunestohyökkäysten torjuntajärjestelmälle ja tiiviille yhteistyölle hyökkäysten torjumisessa on selkä tarve. Tähän tarpeeseen esitellään teoreettinen ratkaisu yhdistelemällä tunnettuja tekniikoita muodostaen niistä toimiva kokonaisuus. Tutkielmassa käsitellään myös torjuntajärjestelmän asentamista ja käyttöönottoa maailmanlaajuisesti sekä näihin liittyviä ongelmia.
  • Löfström, Saila (2014)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan musiikin alan tekijänoikeussopimusten kohtuullisuutta. Opetus- ja kulttuuriministeriössä on tutkielman kirjoitushetkellä valmisteilla tekijänoikeuslain muutospaketti, johon kuuluu muun muassa kohtuullista korvausta koskevien säännösten säätäminen. Valmistelu perustuu 22.6.2011 annetuun hallitusohjelmakirjaukseen, jonka mukaan tekijänoikeuslailla säädetään nykyistä tarkemmin tekijänoikeuksien siirtämisen edellytyksenä olevista kohtuullisista ehdoista ja kohtuullisesta korvauksesta. Tutkielmassa pyritään hahmottamaan, mikä tekijänoikeussopimusten kohtuullisuuteen vaikuttaa, miten kohtuullisuuden taso voidaan pyrkiä määrittelemään, miten mahdolliseen kohtuuttomuuteen voidaan puuttua ja miten hallitusohjelmaan merkitty kirjaus voitaisiin toteuttaa. Tutkielman erityisenä tarkastelukohteena on esittävän taiteilijan ja äänitallenteen tuottajana toimivan levy-yhtiön välinen perinteinen levytyssopimus. Tutkielman näkökulma on objektiivinen ja molempien sopijapuolten näkökantoja huomioiva. Tutkielma on jaettu seuraaviin asiakokonaisuuksiin, joiden on erityisesti havaittu vaikuttavan levytyssopimusten kohtuullisuuteen: 1. Oikeuksien siirtäminen. Mitä oikeuksia äänitteen levytysprosessissa syntyy ja kuinka tekijänoikeuslaki sääntelee levytyssopimuksella tehtävää oikeuksien luovutusta? 2. Kohtuusperiaate ja sopimustasapaino. Miten yleiset sopimusoikeudelliset oikeusperiaatteet vaikuttavat sopimusosapuolten neuvotteluasemiin, sopimuksen sisältämien oikeuksien ja velvollisuuksien jakautumiseen ja siten sopimustasapainoon? Miten heikompaa sopimusosapuolta on lainsäädännössä suojattu? 3. Kohtuuttomuus ja sovittelu. Miten mahdolliset kohtuuttomat sopimusehdot voidaan tunnistaa ja miten niihin voidaan puuttua? Onko kohtuullisuuden tasoa mahdollista määritellä aikaisempien oikeustapausten perusteella? 4. Kohtuullisuussäännökset ja sopimuskäytännöt. Miten luovan alan sopimuskäytäntöihin on pyritty puuttumaan kotimaisin ja ulkomaisin lainsäädäntöhankkein. Miten musiikin alan sopimusten niputtaminen yhteen voi vaikuttaa levytyssopimuksen kohtuullisuuteen? Tutkielman metodi on lainopillinen. Tutkielman keskiössä on tekijänoikeuslaki, sitä koskeva lainvalmisteluaineisto sekä oikeuskirjallisuus, erityisesti tekijänoikeuksien siirtymistä koskevien TekijäL 3 luvun sekä esittävän taiteilijan ja äänitallenteen tuottajan suojaa koskevan TekijäL 5 luvun säännösten osalta. Tutkielmassa tarkastellaan kohtuullisia korvauksia koskevia suomalaisten sekä muiden eurooppalaisten tekijänoikeuslakien säännöksiä ja muutoshankkeita erityisesti Ruotsin ja Saksan osalta. Tutkielmassa tarkastellaan myös, miten heikompaa sopijapuolta on suojattu kohtuullisuussääntelyllä työsopimuslaissa, kuluttajansuojalaissa ja elinkeinonharjoittajien välisen sopimusehtojen sääntelystä annetussa laissa. Tutkielmassa käydään läpi tekijänoikeussopimusten kohtuullisuutta koskevaa oikeuskäytäntöä ja tarkastellaan musiikkisopimusten sopimusehtoja havainnollistavana esimerkkinä The Voice Kids -laulukilpailun sopimuskokonaisuutta. Tarkastelun tuloksena tutkielmassa todetaan, että sopimuksen ulkoiset seikat, kuten musiikkialalle tyypilliset sopijapuolten epätasavertaiset neuvotteluasemat, vaikuttavat levytyssopimuksen sisältöön ja saattavat johtaa sopimusehtoihin, joissa sopijapuolten oikeudet ja velvollisuudet eivät ole tasapainossa. Tutkielmassa tekijänoikeuslakiin ehdotetaan säädettäväksi dispositiivinen kohtuullisuussäännös sekä nimenomainen tekijänoikeussopimuksia koskeva sovittelusäännös, jolla heikomman sopijapuolen kynnystä sovitteluun vetoamiseksi voitaisiin alentaa. Tämän lisäksi esittäviä taiteilijoita ja äänitallenteen tuottajia edustavia järjestöjä kehotetaan sopimaan mallilevytyssopimuksista, joiden avulla kohtuullisuuden tasoa voidaan myös tarkentaa.