Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12914-12933 of 24494
  • Immonen, Outi (Helsingin yliopisto, 2007)
    This research explores the foci, methods and processes of mental training by pianists who are active as performers and teachers. The research is based on the concept of mental training as a solely mental mode of practising. Musician s mental training takes place without an instrument or the physical act of playing. The research seeks answers to questions: 1) What are the foci of a pianist s mental training? 2) How does a pianist carry out the mental training? 3) What does mental training in music entail as a process? The research approach is qualitative, and the materials were gathered from thematic interviews. The aim of practising is always an improved result both in the act of playing and the performance. Mental training by a pianist is collaboration between technical, auditory, visual, kinaesthetic and affective factors. Also interpretation, memory and overcoming stage fright are needed. Technical, cognitive and performance skills are involved. According to the results of this research, mental training is a goal-oriented activity which can have an impact on all of these factors. Without a musical inner ear and its functionality, true musicianship cannot exist. One particular result of this research is the conceptualisation of opening up the inner ear. Auditory exercises and internally playing mental images are essential elements of the mental practice of a musician. Visual images, such as a picture of music notation or a performance event, are the point of focus for musicians who find visual images to be the easiest to realise. When developing technical skills by using mental training, it is important to focus on the technically most difficult sections. It is also necessary to focus on the holistic experiencing of the performance situation. By building on positive energies and strengths, the so-called psyching up may be the most important element in mental training. Based on the results of this research, a synthesis is outlined of the music event as an activity process, built on representations and schemes. Mental training aims at the most ideal possible act of playing and the creation of a musical event; these are achieved by focussing on various mental images produced by the different senses, together with concrete practising. Mental training in sports and in music share common factors. Both modes of practising, mental as well as physical, involve three important elements: planning, realisation and evaluation of the practice. In music, however, the goal is an artistic end result which does not often apply to an athletic event. Keywords: Mental training in music, auditory imagining, visualisation, kinaesthetic-mental experience, mastery of the psyche
  • Karra, Auli (2007)
    Musiikin tekeminen ja esittäminen on perinteisesti ollut hyvin miehinen ala. Lähes kaikki länsimaisen taidemusiikin kaanoniin (arvostettujen teosten joukkoon) hyväksytyt säveltäjät ovat miehiä. Naisten mahdollisuudet opiskella tai tehdä musiikkia ovat kautta aikojen olleet oleellisesti miehiä huonommat, ja heidät on erilaisten syrjivien käytäntöjen varjolla lähes täysin sivuutettu musiikin historiankirjoituksessa. Vaikka tasa-arvo on monilla yhteiskunnan aloilla edennyt, musiikkielämä on edelleen säilynyt hyvin miesvaltaisena. Tutkielmani selvittelee sukupuolen rakentumista suomalaisen musiikkielämän toimijoista kirjoitetuissa jutuissa. Teoreettisena viitekehyksenä toimii feministisen mediatutkimuksen perinne, erityisesti Judith Butlerin ajatukset sukupuolesta konstruktiona, joka on läpeensä sosiaalisesti, kulttuurisesti ja historiallisesti rakentunut. Kaikki mitä sukupuolella ymmärrämme, on performatiivisesti tuotettua. Sukupuolta esittämällä teemme näkyväksi ja uusinnamme sitä mitä pidetään sukupuolena. Tutkimuksen päähenkilöinä ovat säveltäjä Kaija Saariaho, kapellimestari-säveltäjä Esa-Pekka Salonen, oopperalaulaja Karita Mattila ja viulisti Pekka Kuusisto. Heistä jokaisesta aineistossani on mukana 4-5 laajaa henkilökuva-tyyppistä lehtijuttua, jotka on julkaistu suomalaisissa päivä-, iltapäivä- ja aikakauslehdissä. Aineiston analyysissa käytän löyhästi diskurssianalyysia, ja siihen liittyvää ajatusta kielestä käytännöllisiä seurauksia tuottavana välineenä. Sen puitteissa analysoin sekä teksteissä niiden päähenkilöistä kerrottuja tarinoita että niiden esittämisessä käytettyjä kielellisiä keinoja, erityisesti metaforia. Jokaiselle tutkimukseni päähenkilölle muodostuu aineiston teksteissä omanlaisensa rooli. Heidän elämästään kerrotut tarinat, ristiriidat joiden varaan jutut rakentuvat ja jopa kielelliset piirteet toistuvat jutusta toiseen. Kaija Saariaho esitetään yksinäisenä taiteilijanerona, Esa-Pekka Salonen etsii tasapainoa kapellimestarin ja säveltäjän rooliensa välille, Karita Mattila nähdään myyttisen suomalaisuuden kautta, ja Pekka Kuusisto sukunsa perinteen jatkajana. Aineistoni teksteissä näkyvät musiikkimaailman edelleen hyvin miehiset valtarakenteet ja ajattelutavat, jotka liittyvät perinteisiin tapoihin käsitteellistää itse musiikkia. Naiset mielletään passiivisiksi ja emotionaalisiksi, kun miehet ovat aktiivisia ja rationaalisia. Tekstit toistavat ajatusta, että vain mies voi olla menestyvä säveltäjä tai muusikko. Naisten on aina tehtävä enemmän töitä menestyäkseen, ja sittenkin heidät nähdään vain poikkeustapauksina. Tekstit palaavat yhä uudelleen musiikkielämän ikuisiin kiistakysymyksiin esimerkiksi musiikin autonomisuudesta tai tekniikan ja musikaalisuuden suhteesta. Nämä keskustelunaiheet ovat jo valmiiksi sukupuolittuneita ja toistavat vanhoja miehisiä valtarakenteita.
  • Nevala, Lasse (2005)
    Tutkielman tarkoitus on selvittää millaisia suomalaiset rocktoimittajat ovat ammatillisilta arvoiltaan ja käsityksiltään, ja miten nämä arvot ja käsitykset suhteutuvat toimittajien arvoihin ja käsityksiin sellaisina kuin ne ovat aiemman tutkimuksen valossa. Lisäksi tutkimuksessa pyritään hahmottamaan, millaisena suomalainen rockjournalismi näyttäytyy rockjournalistien puheissa, ja millaisia erityispiirteitä rockjournalismissa mahdollisesti on. Tutkimusaineisto koostuu kahdeksan ammattimaisen rocktoimittajan teemahaastatteluista, joita analysoidaan teemoitellen. Rocktoimittajien ammatillisten piirteiden tarkastelu nojaa pitkälti aikaisempiin toimittajatutkimuksiin, joista tärkeimmät ovat Ari Heinosen Vahtikoiran omatunto ja Harri Melinin ja Jouko Nikulan Journalistit epävarmuuden ajassa. Lisäksi aihetta lähestytään ammatti-identiteetin sekä professionalismin käsitteiden avulla. Rockjournalismin tarkastelussa hyödynnetään Merja Hurrin mallia kulttuurijournalismin toimintaympäristöstä, Hugh Dalziel Duncanin kirjallisen toiminnan perusmallia sekä Pierre Bourdieun kenttäteoriaa. Tulosten perusteella suomalaisten rocktoimittajien ja aikaisemmista toimittajatutkimuksista välittyvän toimittajakuvan välillä on perustavanlaatuisia eroja, mutta myös monia samankaltaisuuksia. Rocktoimittajista muodostuu kuva ammatillisia normeja luovasti soveltavista toimittajista, jotka arvostavat pääosin oman erikoisalansa sisäisiä kriteerejä hyvästä journalismista, vaikkakin he tunnistavat myös yleisemmät ammattieettiset normit. Rocktoimittajat kokevat työssään tärkeiksi mm. subjektiivisuuden, henkilökohtaisten mielipiteiden ilmaisemisen, musiikkiharrastajien innostamisen ja rockkulttuurin sekä yksittäisten artistien uran edistämisen. He myös näkevät monien perinteisten journalististen arvojen kuten puolueettomuuden ja objektiivisuuden soveltuvan huonosti työhönsä. Näin ollen heidän ammatilliset käsityksensä eroavat ns. perinteisestä vallan vahtikoira -ajattelusta. Rocktoimittajien ja aikaisempien tutkimusten toimittajakuvan välisten erojen ja samankaltaisuuksien tulkitaan kumpuavan siitä, että toimittajat puhuvat välillä kriitikon roolista käsin ja välillä ns. tavallisen toimittajan asemasta. Kriitikkona he korostavat subjektiivisuutta ja piirteitä, jotka yleisjournalismissa tulkittaisiin eettisesti arveluttaviksi. Tavallisen toimittajan asemasta puhuessaan he ovat puolestaan lähellä muita toimittajia. Rocktoimittajan ammatti-identiteetti pohjaakin tutkimuksen mukaan sekä yleisiin journalistisiin ammatillisiin arvoihin ja käsityksiin sekä rockjournalismin sisäisiin arvoihin ja toimintatapoihin. Rockjournalismin sisäiset säännöt ja käytännöt eroavat monilta osin ns. tavallisen journalismin lainalaisuuksista. Suomalaista rockjournalismia leimaavat läheiset suhteet yleisöön, artisteihin ja musiikkiteollisuuteen, mitkä vaikuttavat myös käytännössä toimittajien ja toimitusten työhön. Tulosten perusteella rockjournalismia voisi luonnehtia lähdevetoiseksi populaarijournalismiksi. Haastattelujen perusteella rockjournalismin tehtävä on välittää populaari- ja rockmusiikkia koskevia mielipiteitä ja tietoa sekä toimia lukijoiden musiikkiharrastuksen ja -kulutuksen oppaana. Tärkeä rockjournalismin tehtävä näyttäisi myös olevan rockkulttuurin edistäminen, jolloin rockjournalismi ei ole puolueetonta raportointia vaan aktiivista rock- ja populaarikulttuurin luomista.
  • Hinkkala, Ilmari (1974)
  • Mäkipelto, Ville (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Jeremian kirjan tekstin muutosprosesseja. Päätutkimuskysymys on: miten Jeremian kirjaa on toimitettu? Toimitustyötä tarkastellaan sekä sisällöllisestä että kielellisestä ja teknisestä näkökulmasta. Kiinnostuksen kohteena ovat erityisesti Jeremian kirjan kahden eri version (Septuaginta ja masoreettinen teksti) väliset erot. Tutkimuksen ensisijainen metodi on tekstikriittinen. Tämän lisäksi tekstikritiikin oletetaan tuovan lisäinformaatiota kirjallisuus- ja redaktiokriittiseen metodiin, sillä Jeremian kirjan kohdalla tekstivarianttien erot heijastelevat laajempia toimituksellisia eroja. Tutkimuksen aineisto on rajattu erityisesti tekstikatkelmaan Jer. 25:1 14. Tekstikatkelma sijaitsee oleellisessa taitekohdassa Jeremian kirjan kahden eri version kokonaisuuksissa. Tämän lisäksi tekstikatkelma sisältää runsaasti sellaisia tekstivarianttien eroja, jotka ovat havaittavissa halki Jeremian kirjan kokonaisuuden. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti nollavariantteihin eli sellaisiin tekstikohtiin, jotka puuttuvat kokonaan jommastakummasta tekstiversiosta. Kriittinen tarkastelu osoitti, että Septuaginta säilyttää lähes poikkeuksetta tekstikatkelman Jer. 25:1 14 varhaisemman lukutavan. Masoreettisen Jeremian kirjan lukutapa on syntynyt tietoisen laajentavan toimitustyön tuloksena. Vaihtoehtoiset selitystavat todettiin analyysissä riittämättömiksi. Näitä olivat mm. ehdotus, jonka mukaan Septuagintan kääntäjä olisi tietoisesti lyhennellyt käyttämäänsä hepreankielistä pohjatekstiä ja käsitys, jonka mukaan Septuagintan kääntäjällä olisi ollut käytössään huonolaatuinen hepreankielinen pohjateksti. Analyysin tulokset vahvistavat useiden tutkijoiden saavuttamaa johtopäätöstä, jonka mukaan Septuagintan taustalla on sellainen hepreankielinen pohjateksti (Vorlage), joka edustaa masoreettista tekstiä varhaisempaa vaihetta kirjan kehityksessä. Masoreettisen tekstin laajennuksia Jer. 25:1 14 kohdalla ovat mm. avoimet viittaukset Babyloniaan ja kuningas Nebukadnessariin, Jeremian roolin korostaminen profeettana ja kontekstin ja paralleelisten tekstien perusteella tehdyt laajennukset. Vastaavanlaisia laajennuksia havaittiin halki masoreettisen Jeremian kirjan. Laajennusten taustalla on todennäköisesti teologinen intressi korostaa Jahven toimintaa historiassa, halu ilmaista muinaisten profeettojen viestien toteutuminen sekä pyrkimys tehdä Jeremian kirjasta yhä enemmän profeetta Jeremian nimeä kantava kirja. Toimitustyössä käytetyistä tekniikoista on havaittavissa ainakin toistoliitäntä ja kaksinkertainen puhejohdanto. Lisäksi masoreettisen tekstin heijastelemat lisäykset ovat jättäneet tekstiin sellaisia piirteitä, joita on klassisessa kirjallisuuskritiikissä pidetty osoituksena tekstin kerroksellisuudesta (toistot, jännitteisyydet, syntaktiset heikkoudet ja lainaukset). Jeremian kirjan tekstikritiikin merkitys eksegetiikalle on suuri, sillä muutosprosesseja voidaan havaita kahdesta toimitustyön eri vaiheesta säilyneestä tekstistä. Tutkimus siis vahvistaa sen klassisen historiallis-kriittisen oletuksen, että Heprealaisen Raamatun tekstejä on toimitettu ja että tästä toimitustyöstä on jäänyt tekstiin jälkiä. Edelleen käsillä oleva tutkimus tarjoaa tekstivarianttien vertailun kautta saavutettua dokumentoitua evidenssiä tämän toimitustyön sisällöllisistä ja teknisistä piirteistä.