Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12914-12933 of 24426
  • Vuorinen, Emmi (2012)
    Keskosena syntyessä istukan ravitsemusreitti katkeaa äkillisesti eikä suolisto ole vielä tuolloin kypsä vastaanottamaan ravitsemuksellisia maitomääriä. Tavoitteena keskosen kasvulle pidetään vastaavaa kasvua kuin kohdun sisällä kasvavalla sikiöllä. 2000-luvun alussa huomattiin, ettei vallinneilla ravitsemussuosituksilla päästy tavoitteeseen ja siksi suosituksia muutettiin. Erityisesti parenteraalisen ravitsemuksen määrää lisättiin ja sen aloitusajankohtaa aikaistettiin. Muutosten jälkeen syntyi vaikutelma keskosten parantuneesta kasvusta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia kasvavatko keskoset paremmin kuin ennen ravitsemussuositusten muutosta. Tutkimus toteutettiin retrospektiivisesti sairauskertomusmerkintöjen avulla. Tutkimusaineistoon valittiin vuosina 1996-1997 ja 2006-2007 syntyneet Lastenklinikan Vastasyntyneiden teho-osastolla hoidetut ja Avo 7 –vastaanotolla seuratut keskoset, jotka olivat syntyessään gestaatioiältään 28+1 viikkoa tai alle. Tutkimuksessa todettiin, että jälkimmäisellä ajanjaksolla syntyneet kasvoivat tilastollisesti merkittävästi paremmin kuin ensimmäisellä jaksolla syntyneet. Pojat olivat merkittävästi suurempia jo lasketussa ajassa (gestaatioikä 40+0), tytöillä kasvun paraneminen näkyi vasta myöhemmissä mittauspisteissä (3, 6, 9 ja 12 kk). Erityisesti kasvun paraneminen näkyi niin sanotussa lineaarikasvussa eli pituuden ja päänympäryksen paranemisessa. Sairastavuus oli myöhemmällä ajanjaksolla syntyneillä suurempaa.
  • Salojärvi, Tarja (2001)
    Tutkielman tarkoitus on käsitellä henkilöstön organisaatioon sitouttamista sisäisen viestinnän tehtäväkentässä. 1990-luvulla lama mullisti suomalaisen työelämän, ja yhteiskuntapoliittisen keskustelun kohteeksi nousivat erilaiset epätyypilliset palkkatyön muodot. Määräaikaisten työsuhteiden määrä kasvoi erityisesti julkisen sektorin naisvaltaisilla aloilla. Tämä tutkimus tarkastelee sitä, miten työn ja organisaatioiden muutokset ovat mahdollisesti vaikuttaneet henkilöstön sitouttamista koskeviin käsityksiin ja käytäntöihin. Erityisesti tarkastellaan määräaikaisten työntekijöiden sitouttamista. Organisaatioon sitouttaminen on perinteisesti kuulunut sisäisen viestinnän tehtäviin. Sekä organisaatioiden johto että tutkijat ovat olleet kiinnostuneita sitouttamisesta siihen liitettyjen positiivisten vaikutusten vuoksi. Tässä tutkielmassa sitoutuminen määritellään Meyerin ja Allenin kolmoiskomponenttimallin mukaisesti. Tutkimus keskittyy affektiivisen eli asenteellisen sitoutumisen edellytyksiin ja vaikutuksiin. Tutkielma on tapaustutkimus asiantuntijaorganisaatiosta. Tutkimusasetelma yhdistää määrällisen ja laadullisen tutkimusmenetelmän. Inranet-kyselyn tuloksia on analysoitu SPSS-tilasto-ohjelmalla ja teemahaastatteluihin on käytetty teemoittelua ja tyypittelyä. Empiirisen analyysin kohteena ovat Suomen ympäristökeskuksen johdon sitouttamisstrategiat ja henkilöstön sitoutuminen. Tutkielmasta ilmenee, että sitouttaminen on edelleen relevantti tehtävä sisäiselle viestinnälle. Uusi tilanne kuitenkin asettaa sisäiselle viestinnälle uudenlaisia haasteita. Määräaikaiset työntekijät ovat yhtä sitoutuneita työnantajaansa kuin vakituisetkin, kunhan sitoutumiselle tarjotaan mahdollisuus. Sen sijaan eräiden muiden taustamuuttujien mukaan tarkasteltuna organisaatioon sitoutumisen tasossa ilmenee vaihtelua. Vaihtelun taustalta löytyy erilaisia tekijöitä, mm. erot organisaatiokulttuureissa. Tutkielman keskeinen lähde on Meyerin ja Allenin (1998) Commitment in the Workplace. Organisaatioviestinnän viitekehys pohjaa pitkälti Åbergin (2000) Viestinnän johtamiseen ja Aulan & Hakalan (2000) teokseen Kolmet kasvot.
  • Lamminmäki, Riikka (2006)
    Pro gradu -työni on yhteiskunnallisen ympäristötutkimuksen ja viestinnän alaan kuuluva tutkimus, jossa tarkastellaan ilmastonmuutosilmiön rakentumista suomalaisessa sanomalehdistössä. Tavoitteena on ollut selvittää, miten ilmastonmuutoskeskustelua on Suomessa käyty vuosina 2004-2005, ennen ja jälkeen Kioton sopimuksen voimaantuloa. Tutkimuksella pyritään syventämään ymmärrystä siitä, millaisia teemoja lehdistössä ilmastonmuutokseen liitetään, kenellä liitoksia on valtaa tehdä ja millaista ymmärrystä ilmastonmuutosilmiöstä näillä kytkennöillä tuotetaan. Empiirinen aineisto koostuu Suomen kahdeksan suurimman sanomalehden ilmastonmuutosta käsittelevistä jutuista vuoden ajalta. Ilmastonmuutos on yksi aikamme keskeisistä ihmisen omalla toiminnallaan aiheuttamista ongelmista. Se on myös moniulotteinen ja useita epävarmuustekijöitä sisältävä riski, jonka vaikutukset saattavat olla tuhoisia koko ihmiskunnan kannalta. Tutkimuksessa ilmastonmuutos - ja ympäristöongelmat yleensä - nähdään sosiaalisena konstruktiona, jonka rakentumiselle ja muovautumiselle media tarjoaa julkisen keskusteluareenan. Työn taustoittavassa osassa perehdytään ympäristöongelmien ja median suhdetta luotaavaan kirjallisuuteen. Teoreettisena taustana ovat Anthony Giddensin ja John B. Thompsonin ajatukset modernisaatiosta ja median roolista modernissa yhteiskunnassa sekä Ulrich Beckin teoria riskiyhteiskunnasta ja refleksiivisestä modernisaatiosta. Työn motivoinnin kannalta keskeinen havainto on globaalien ympäristöongelmien keskeisyys modernin elämänkulun muovaajina. Aineisto analysoitiin ensin tilasto-ohjelmalla, jonka avulla pyrittiin luomaan kokonaiskuva ilmastonmuutoskeskustelusta. Määrällisen analyysin keskeisenä tuloksena voi pitää kansainvälisen ilmasto- ja energiapolitiikan dominanssia kirjoittelussa. Sen sijaan yksittäisen kansalaisen vaikutusmahdollisuuksia käsiteltiin vain harvoin. Tutkijoilla oli ilmastokeskustelun määrittelijöinä ylivoimaisen hegemoninen asema, kun taas tavallinen kansalainen oli keskustelussa lähes näkymätön: myös yleisönosastokirjoitukset olivat pääasiassa asiantuntijoiden laatimia. Uutisjuttujen aikaorientaatio oli korostetusti tulevaisuuteen ja uhkapuhe oli keskustelussa yleistä. Työn laadullinen jäsennys perustuu kehysanalyysiin. Kehystämisellä tarkoitetaan mediatutkimuksessa sitä, että yksittäinen asia voidaan rakentaa tiettyjen kehysten varaan, jolloin sen luonne määrittyy erilaiseksi. Laadulliseen analyysiin valittiin ilmastonmuutoskirjoittelun tihentymät. Analyysin tuloksena aineistosta jäsentyi viisi hallitsevaa ilmastonmuutoskeskustelun puhetapaa. Nimesin tavat todiste-, skenaario-, ylhäältä alas-, yhteistyö- ja kiistakehyksiksi. Näistä yhteistyöpuhe oli voimakkain jäsennys. Tarvetta yhteistyöhön perusteltiin kuitenkin varsin erilaisilla argumenteilla, jotka liittyivät muun muassa vastuuseen, pakkoon, riskinhallintaan ja talouteen. Ilmastonmuutoskeskustelussa ilmiötä määritti ennen kaikkea voimakas suuntautuminen tulevaisuuteen, ilmiön globaali luonne sekä ilmiön epävarmuus ja monimuotoisuus. Laaja-alaisuutensa vuoksi ilmastonmuutoksella vaikutti olevan myös symbolista merkitystä. Erityisesti pelko muutoksen kiihtymisestä hallitsemattomaksi viritti modernisaatiokriittisiä puheenvuoroja. Keskustelussa nojauduttiin toki myös yksinkertaisen modernisaation ajatukseen hallinnon kyvystä kontrolloida luontoa ja toisaalta tieteen kykyyn ennustaa ja selittää ympäristömuutoksia, mutta argumentoinnissa oli selvästi havaittavissa tarvetta jäsentää ilmastoriski uudenlaisen sanaston avulla. Kirjoittelussa ilmastonmuutos rakentui tulevaisuutta koskevana uhkana, joka poikkesi selvästi ”normaaleista” ympäristöongelmista.
  • Sorsakivi, Merja (1981)
  • Maunula, Kirsi (Helsingfors universitet, 2011)
    Tutkielman tarkoituksena on tarkastella sitä muutosta, jonka Yhdysvallat käy läpi suomalaisten sanomalehtien kommentoivissa teksteissä lähihistorian aikana. Tarkemmin ilmaistuna, tarkoituksena on ollut selvittää, näyttäytyykö Yhdysvallat suomalaisissa sanomalehtikommenteissa pelkästään maailmanpoliittisten muutosten ja presidenttien vaihdosten valossa vai onko mukana jonkin pidempi, historiallinen tematiikka, jolla Yhdysvalloista normaalisti kirjoitetaan ja jolla presidentin linjapuhetta kommentoidaan. Tutkimuksen näkökulmana ja samalla metodologisena viitekehyksenä on diskurssianalyysin ja sosiaalisen konstruktionismin näkökulma. Tarkoituksena on tarkastella kommentoivia tekstejä, ei pelkästään sosiaalisen todellisuuden tapahtumia raportoivina tai heijastavina, vaan myös sosiaalista todellisuutta rakentavina. Koska diskurssianalyysi ei itsessään ole selkeä tai yhtenäinen analyysimenetelmä, työssä on käytetty menetelmällisenä työkaluna kriittisen lingvistiikan analyysitapaa. Tutkimusaineistoa on analysoitu erityisesti Vesa Heikkisen (1999) ja Sari Pietikäisen (2000) analyysitapoja hyödyntäen. Tärkeimpinä teoreettisina taustaoletuksina edellisten tavoin myös tässä tutkielmassa ovat diskurssianalyysin eri suuntauksia edustavat lähteet kuten Faircloughn (1992, 1997, 2003) sekä van Dijkin (1985, 1999) ja Gunther Kressin (1985) näkemykset tästä lähestymistavasta. Koska tutkittava ilmiö kiinnittyy niin sanomalehtien pääkirjoitusten kuin poliittisen historiankin konteksteihin, on ilmiön taustoittamiseksi ja johtopäätösten tueksi nojattu myös esimerkiksi Salovaara-Moringin (2004, 2009), Rusin (2003), Jakobsonin (1998, 2005) ja Hemánuksen (1972, 1983) ajatuksiin. Tutkielman aineisto on rajattu viimeisten 25 vuoden ajalle siten, että on poimittu neljä maailmanpoliittisten muutosten tai Yhdysvaltain presidentin vaihdosten kannalta olennaista aikakautta. Samalla on noudatettu suurimmalta osalta myös sen kansainvälisen tutkimusprojektin rajauksia, jonka osana tämä tutkielma syntyi. Tutkimusaineistoa on siten kerätty vuosilta 1984, 1994, 2004 sekä 2010. Mukaan on kyseisiltä vuosilta otettu Yhdysvaltain presidentin pitämän linjapuheen pitopäivästä kaksi viikkoa eteenpäin kestävä periodi, jonka ajalta on kerätty neljän suomalaisen sanomalehden kommentoivat tekstit, pääkirjoitukset, kolumnit ja tausta-artikkelit, joissa otetaan kantaa Yhdysvaltain presidentin pitämään vuosittaiseen linjapuheeseen. Tutkimusaineiston valossa Yhdysvallat näyttäytyy suomalaisten sanomalehtikommentaattoreiden teksteissä toisaalta muuttuvana, mutta samalla myös muuttumattomana suurvaltana. Maailmanpoliittinen muutos – siirtymä kylmästä sodasta yhden suurvallan aikaan näkyy suomalaisessa kommentoinnissa. Samoin näyttäytyy selkeänä kahden erilaisen presidentin, George W. Bushin ja Barack Obaman vastaanotto. Toisaalta aineistossa ei näy pelkästään muutos, vaan Yhdysvallat on suomalaisille kommentoijille myös muuttumaton suurvalta jolta odotetaan paljon ja jota kritisoidaan sen mukaan – aikakaudesta riippuen joko suomalaisesta tai eurooppalaisesta positiosta käsin.
  • Julin, Meri (2001)
    Tutkimuksessa on lähdetty selvittämään, mitä kaikkea käsitteeltä toimittajan pätevyys voidaan tarkoittaa. Fenomenograafisen tutkimuksen kohteena ovat pätevyyttä koskevat erilaiset käsitykset, ei toimittajien pätevyys sinänsä. Käsityksiä tarkastellaan kolmen teoreettis-hypoteettisen käsitystyypin avulla. Näille on annettu nimet tayloristinen, professionalistinen ja individualistinen käsitystyyppi. Luokituksen taustalla on kvalifikaatiota koskevan tieteellisen käsityksen historiallinen kehitys. Typologian teoreettisen viitekehyksen muodostavat toiminnan teorian kategoriat toiminta - tietoisuus persoonallisuus sekä operaatio - teko - toiminta. Näiden lisäksi käsitystyyppejä määrittävät erilaiset ammatillista sosialisaatiota, työmotivaatiota sekä tietoa ja oppimista koskevat käsitykset. Teoreettisia käsitystyyppejä pyritään rakastamaan empiirisen haastatteluaineiston avulla. Tutkimusta varten on haastateltu 24 suomalaisissa tiedotusvälineissä työskentelevää päällikkötoimittajaa. Aineiston analyysissa ei pyritä haastateltavien luokittelemiseen, vaan käsitystyyppien kuvaamiseen esimerkkivastausten avulla. Tavoitteena on tutkia, voidaanko käsitystyyppejä käyttää apuna reflektoitaessa pätevyydestä ja siihen liittyvistä ilmiöistä (työllisyys, koulutus jne.) käytävää yhteiskunnallista ja/tai tieteellistä keskustelua.
  • Laine, Eija (2007)
    Tutkimuksen tavoitteena on ollut tarkastella Kriminaalihuoltoyhdistyksen jälkihuoltotyön merkitystä asiakasnäkökulmasta. Aineistona on käytetty yli kymmenen vuoden ajan rikos- ja vankilakierteessä olleita lainrikkojia, jotka ovat olleet jälkihuoltopalvelujen käyttäjiä. Tutkimusta varten on haastateltu vuosina 1990 ja 1991 yksitoista (11) lainrikkojaa, joista kuusi on tavattu uudelleen vuosina 2002 ja 2003 ja tehty heistä seurantahaastattelu. 1990-luvun alkupuolen haastattelut käsittävät asiakkaiden kokemuksia jälkihuoltotyöstä ja 2000-luvulla tehdyt seurantahaastattelut entisten lainrikkojien elämäntilanteita. Perinteisen jälkihuoltotyön osuuden selvittäminen rikos- ja vankilakierteen päättymisessä oli yhtenä mielenkiinnon kohteena. Tutkimusmenetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Tutkimuksen ensimmäisen osan teoreettisena lähtökohtana on ollut kriminaalihuoltotyön tavoitteet: syrjäytymisen estäminen ja uusintarikollisuuden vähentäminen. Syrjäytymisen ja uusintarikollisuuden käsitteet ovat laajoja ja moniulotteisia käsitteitä, jotka kuvaavat sekä mikro- että makrotason ilmiöitä. Vastaavasti tutkimuksen toisen osan teoreettisena lähtökohtana on ollut elämänhallinnan teoria, jossa myös mikrotason tilanteita pyritään yhdistämään makrotason puitteiden analyysiin. Teoriapohjana olen käyttänyt J.P. Roosin (1987) jaottelua sisäisestä ja ulkoisesta elämänhallinnasta. Tutkimuksessani tarkastelen Kriminaalihuoltoyhdistyksen Lahden aluetoimistossa, asumispalveluissa ja Lahden työlei-rillä/toimintakeskuksessa tehtyä jälkihuoltotyötä kahden vuosikymmenen ajalta, 1970-luvun alkupuolelta 1990-luvulle saakka. 1970- ja 1980-luvut olivat yhdistyksen historiassa jälkihuoltotyön kehittämisen aikakausia. Jälkihuoltotyön keskeiset osa-alueet olivat: asiakastyö, asumispalvelutyö, taloudellinen avustaminen, työleiri-/toimintakeskustyö sekä ehdonalaisesti vapautuneiden valvontatyö. Lakisääteinen ehdonalaisesti vapautuneen valvontatyö on muodostanut jälkihuoltotyölle erityisen kehikon verrattuna muihin harkinnanvaraisen budjettirahoituksen varassa olleisiin jälkihuoltotyömuotoihin. Useimmat haastateltavat pitivät Kriminaalihuoltoyhdistyksen valvontaa hyvänä asiana ja hyväksyivät sen kohdallaan. Valvonnasta puhuivat myönteisimmin ne, jotka tunsivat tulleensa autetuksi tavalla tai toisella. Valvonnan rikoksia estävän vaikutuksen katsottiin yleisesti melko vähäiseksi. Valvonnan tätä puolta tarkasteltiin pelkästään suhteessa käyntikertojen tiheyteen. Kriminaalihuoltotyössä asumisen järjestäminen vankilasta vapautuneille on ollut haasteellista työtä. Erityisesti 1980-luku oli asumispalvelujen määrällisen kehittämisen vuosikymmen. Asumispalveluja kehitettiin asuntolatyyppisestä asumisesta tukiasumisen suuntaan. Puutteellisista asumiskyvyistään huolimatta lähes jokaisen haastateltavan toiveena oli saada kriminaalihuollon tukiasunto tai kaupungin vuokra-asunto. Haastateltavista suurin osa (7) oli vailla vakinaista asuntoa. Haastateltavat tunsivat tulleensa eniten autetuiksi, kun heidän asumisensa saatiin tai saataisiin järjestymään. Huolimatta siitä, että kriminaalihuollon asumispalvelutyö oli vaativaa työtä, tehtiin sitä vähäisillä työvoimaresursseilla, mistä johtuen alamaailman alakulttuurisiin tekijöihin ei pystytty riittävästi vaikuttamaan. Kriminaalihuollon asumispalvelut lopetettiin 1990-luvun laman aikana siitä huolimatta, että niillä oli kysyntää. Asumispalveluissa olleet työntekijät siirtyivät yhdyskuntaseuraamustyöhön. Kriminaalihuollon työleirit tarjosivat lainrikkojalle asunnon, työpaikan ja itsenäisen toimeentulon. Yhdistyksen valtion-avulla ylläpidetyt työleirit kuitenkin lakkautettiin yleisen taloudellisen laman aikana, joka vallitsi 1970-luvun loppupuolella ja 1990-luvun alussa. Varat tarvittiin rangaistusjärjestelmän tehtäviin. Haastateltavien kokemusten mukaan työleiriä tai toimintakeskuksia olisi tarvittu ja niitä toivottiin lisättävän. Haastateltavat olivat pystyneet maksamaan sakkonsa ja ulosottoteitse perinnässä olevat velkansa pois. Työleiritoiminta oli myös tukemassa yhdistyksen virallisia tavoitteita: syrjäytymisen ehkäisemistä ja uusintarikollisuuden vähentämistä. Lainrikkojan työkykyisyys heikkenee kaiken aikaa rikosuran pidetessä. Moninkertaisten rikoksenuusijoiden on todettu olevan aikuisväestön köyhin ja syrjäytynein väestönosa. Perusturvan varassa eläville pienilläkin taloudellisilla avustuksilla oli suuri merkitys ja avustusmäärärahoja toivottiin lisättävän. Kehitys kriminaalihuollossa taloudellisten avustamisten suhteen ei myöskään edennyt haastateltavien toivomusten mukaan. Niitä ei enää myönnetty valtion budjetista kriminaalihuollolle vuoden 1997 jälkeen, josta lähtien kriminaalihuollon tehtävänä on ollut yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanotehtävät. Asunnon ohella riittävä toimeentulo on ulkoisen elämänhallinnan perusedellytys. Yhtä seurantahaastateltavaa lukuun ottamatta kaikki muut saivat toimentulonsa erilaisista sosiaalisista etuuksista. Haastateltavien näkemyksen mukaan heidän rikos- ja vankilakierteensä oli katkennut, kun elämä saatiin järjestykseen useilla alueilla. Merkityksellistä oli elämän perusedellytysten järjestyminen, jotka mahdollistivat pitkäaikaiset ihmissuhteet ja päihteiden käytön hallinnan. Haasteltavat olivat monelta osin tyytyväisiä elämäänsä. Taloudellisen toimeentulonsa vuoksi haastateltavien elämää voi perutellusti luonnehtia marginaalissa elämiseksi. Useimpien toimeentulo oli lähellä perusturvan tasoa. Kriminaalihuollon budjetista päätettiin oikeusministeriön vankeinhoito-osastossa vuoteen 2001 saakka. Organisatorisen asemansa vuoksi kriminaalihuollon henkilöstöllä oli vähäiset mahdollisuudet puolustaa vankilasta vapautuneen jälkihuoltotyön säilyttämistä. Huomattaneen, että vankipopulaatiossa uusijoiden suhteelliset osuudet lähtivät nousuun samana vuonna, kun kriminaalihuollon jälkihuoltotyötä ei enää tuettu. Tutkimuksen merkittävimmät lähteet olivat Hanna Jalkasen (1995) kriminaalihuoltotyön muistelmat 25 vuoden ajalta, Juha Kääriäisen (1994) väitöskirja ja Riitta Granfeltin (2003) vapautuvien asumista koskeva tutkimus.
  • Ainiala, Terhi (1997)
  • Liimatainen, Tuire (Helsingin yliopisto, 2013)
    Tutkimuksessa tarkastellaan ruotsinsuomalaisuuden muuttuvia representaatioita Ruotsissa 1980- ja 2000- luvulla kahden ruotsinsuomalaisen kirjailijan teosten vastaanoton kautta. Tutkimuksessa käsitellään ruotsalaisen valtaväestön ja ruotsinsuomalaisen vähemmistöryhmän välisiä suhteita sekä erityisesti sitä, miten ruotsinsuomalaisia on eri vuosikymmeninä merkityksellistetty valtaväestöstä käsin. Tutkimus pyrkii myös tarkastelemaan representaatioita suhteessa ruotsinsuomalaisen vähemmistöidentiteetin kehitykseen marginaalisesta siirtolaisryhmästä virallisesti tunnustetuksi kansalliseksi vähemmistöryhmäksi. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä ruotsinsuomalaisuutta tarkastellaan erityisesti suhteessa identiteettiin. Ruotsinsuomalaisten historia työvoimasiirtolaisista yhdeksi Ruotsin virallisista vähemmistöistä luo perspektiiviä ruotsinsuomalaisen identiteetin kehitykselle postmodernille maailmalle tyypilliseksi hybridiksi identiteetiksi. Hybridien identiteettien käsittelyssä keskeisimpänä tutkimuksessa ovat Stuart Hallin identiteettiteoriat. Ruotsinsuomalaisen identiteetin muotoutumisen yhteydessä tarkastellaan myös lähemmin marginaalisuutta suhteessa keskustaan ja valtaan. Tutkittaessa vähemmistötaustaisten kirjailijoiden teosten vastaanottoa teoriaosiossa pyritään myös tuomaan tarkemmin esille vähemmistö- ja maahanmuuttajaryhmien tuottama kirjallisuus sekä siihen liittyvä ajankohtainen keskustelu. Aineistona tutkimuksessa käytetään ruotsalaisista päivälehdistä otettuja kirjallisuusarvioita vuosilta 1980 ja 1981 sekä 2006. Kirjallisuusarvioiden kohteina ovat kaksi menestyneintä ruotsinsuomalaista romaania: Antti Jalavan Asfaltblomman vuodelta 1980 (suom. Asfalttikukka) sekä Susanna Alakosken Svinalängorna vuodelta 2006 (suom. Sikalat). Kirjallisuusarvioita tutkimuksessa on yhteensä 18. Analyysissä kirjallisuusarvioista nostetaan romaanien käsittelyn sijasta esille kirjailijoihin kohdistuvia diskursseja. Tutkimusmenetelmänä aineiston analyysissä käytetään kriittistä diskurssianalyysiä, joka sopii erityisesti mediatekstien tarkasteluun. Analyysi osoittaa, että Jalava nähtiin vielä 1980-luvun alussa suomalaisena ja maahanmuuttajana, kun Alakoski puolestaan nähtiin 2000-luvulla ennemmin ruotsalaisena. Alakosken suomalainen tausta ja vähemmistöasema tunnutaan kuitenkin yleisesti tiedostettavan, vaikka niitä ei kirjallisuusarvioissa tuodakaan esille. Kirjailijoiden muuttuvat representaatiot kulkevat myös yhdessä ruotsinsuomalaisen identiteetin kehityksen kanssa. Samalla kun ruotsinsuomalainen identiteetti on kehittynyt siirtolaisidentiteetistä omaksi vähemmistöidentiteetikseen, ovat myös valtaväestön asenteet ruotsinsuomalaisia kohtaan muuttuneet myönteisemmiksi. Analyysi osoittaa ruotsinsuomalaisten myös siirtyneen kolmen vuosikymmenen aikana lähemmäksi keskustaa ja ruotsalaista valtaväestöä. Vaikka ruotsinsuomalaisen identiteetin on nähty vahvistuneen erityisesti 2000-luvulla, ei se heijastu kirjallisuusarvioista nousevista diskursseista. Ruotsinsuomalaisuus tuntuukin vielä 2000-luvun puolivälissä olleen suhteellisen tuntematon valtaväestön keskuudessa. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että ruotsinsuomalaisuus on muuttunut 1980-luvun orastavasta vähemmistöidentiteetistä omaksi erityisidentiteetikseen 2000-luvulla. Samalla suhtautuminen ruotsinsuomalaisuuteen sekä suomalaisuuteen yleensä on muuttunut Ruotsissa myönteisemmäksi. Vaikka ruotsinsuomalaiset nykyään ovatkin lähes täysin integroituneet ruotsalaiseen yhteiskuntaan, esiintyy Ruotsissa yhä vanhoja suomalaisstereotypioita. Kirjallisuusarvioista nousevat representaatiot kertovat kuitenkin nyky-Ruotsista, missä maahanmuuttajia ja vähemmistöjä ei enää tietoisesti haluta käsitellä yhtenä yhtenäisenä ryhmänä vaan yksilöinä.
  • Mikkola, Teija Marjaana (2003)
    Tutkimuksen empiirisenä tavoitteena oli kuvata nykyajan arvoja. Tarkasteltavaksi otettiin kysymys, ovatko yhteiskuntatieteellisessä kirjallisuudessa esitetyt väitteet arvomuutoksista, joita on kuvattu postmateriaalistumiskehityksenä sekä individualismin ja autenttisuuden leviämisenä, havaittavissa käytännössä. Tutkimuksen lähtökohtana oli näkemys siitä, että pitkän aikavälin arvomuutoksia on mahdollista tarkastella valitsemalla tutkimuksen kohteeksi ryhmä, jonka voidaan olettaa olevan tärkeässä asemassa arvomuutoksen toteutumisessa. Tällaiseksi ryhmäksi oletettiin uusi keskiluokka tai tarkemmin sanottuna sellainen uuden keskiluokan osaryhmä, johon kuuluu nuorehkoja kaupungeissa asuvia tietotyöläisiä. Tutkimus oli empiirinen ja vertaileva. Tutkimusjoukko koostui sekä uuden keskiluokan että uuden työväenluokan jäsenistä. Uusi työväenluokka oli vertailuryhmänä. Uutta keskiluokkaa edustivat Akavan Erityisalojen Keskusliiton (AEK) ja uutta työväenluokkaa Kunta-alan ammattiliiton (KTV) jäsenet. Tutkimus perustui kolmeen aineistoon: Ensimmäinen aineisto kerättiin vuonna 1991 postikyselynä uuden keskiluokan (N=345) jäseniltä. Toinen postikyselyaineisto kerättiin vuosien 1994 ja 1995 vaihteessa sekä uuden keskiluokan (N=383) että uuden työväenluokan jäsenten (N=301) joukosta. Osalle (N=17) luokkien jäsenistä tehtiin teemahaastatteluja vuonna 1996. Oletettu arvomuutossuunta operationalisoitiin materialismia ja yhteisökeskeisyyttä painottavan perinteisen (traditionaalisen) arvo-orientaation ja postmaterialismia ja yksilökeskeisyyttä painottavan uudenaikaisen (ei-traditionaalisen) arvo-orientaation erillisyydeksi. Tutkimuksen aineistot tukivat pitkälti esitettyjä väitteitä orientaatioiden olemassaolosta ja erillisyydestä. Uusi keskiluokka osoittautui edelläkävijäksi arvomuutoksessa: se oli ei-traditionaalisen arvo-orientaation kannattamisessa johdonmukaisempi kuin uusi työväenluokka. Uuden keskiluokan sisällä oli vaihtelua kyseisen orientaation kannatuksessa. Käytännössä traditionaaliset ja modernit arvot esiintyivät kolmena suppeampana arvo-orientaatioulottuvuutena. Nämä ovat 1) ulkoisesti ohjautuminen – sisäisesti ohjautuminen, 2) uuskonservatiivisuus – punavihreys ja 3) perinteinen uskonnollisuus – sekulaarisuus. Erilaisin aineistoin ja mittarein saatu kuva nykyajan arvoista vaihteli. Laadullisen aineiston mukaan modernisuus vaati tietoista arvopohdintaa. Erilaiset aineistot osoittivat myös, että perinteisyyttä ja uudenaikaisuutta esiintyy ajassamme rinnan – modernisuus on huokoista. Lisäksi tutkimuksessa paljastui, että arvot voivat olla kaksimerkityksisiä: niillä voi olla sekä perinteinen että uudenaikainen tarkoite. Arvojen kannatuksessa oli vaihtelua taloudellisten suhdanteiden mukaan.
  • Kalalahti, Mira (Helsingin yliopisto, 2014)
    Positioned between social and public policy, sociology of education and educational sciences, this doctoral thesis focuses on the boundaries and limits that society, families and schools set for educational achievements. The thesis consists of four scientific articles and a summary that also contains supplementary analysis. The following two research questions are examined: (1) How do definitions of equality of opportunities change with time? and (2) How are school achievements connected to social position and experiences of social security in homes and schools? The youth study dimension of the thesis relies on the Health and Well-being in Youth − Comparison of 15-year-olds in Helsinki and Glasgow (HelGla) research project and the data that has been collected during the years 1998, 2004 and 2010. The questionnaire-based survey was targeted at 9th grade pupils (n ~ 2500 / data). This data is the main empirical corpus, where social position, school achievements and school experiences were analysed with statistical methods. The thesis is also part of the research project Parents and School Choice. Family Strategies, Segregation and School Policies in Chilean and Finnish Basic Schooling (PASC). The sociology of education dimension is framed using documentary data collected for this project by analysing discourses and practices concerning equality of educational opportunities. Changes in the opportunity structures in the thesis were uncovered by analysing the empirical and conceptual changes in the possibilities to choose schools. The analysis comes to the conclusion that there are two distinctive liberal interpretations of individual freedom of choice. Viewed from the comprehensive school choice policies, the education systems simultaneously promote educational rights and equal possibilities within the welfare liberalism and neoliberalism traditions. The associations between school achievements and family background are examined through the lens of school achievement. School achievement is analysed as a unity of educational orientation and habits that are emergent in school grades and attitudes towards school, and is associated with social position. First, in Pierre Bourdieu s conceptual terms, the associations between cultural capital ‒ the educational level of the parents in the thesis ‒ and school achievements is analysed. Second, the social position is analysed as social capital, especially following James Coleman s theory of social trust. The thesis concludes that school achievements associate with social hierarchies in many ways. Good achievement at school intertwines with both forms of capital. The odds of a young person having good school grades is tightly linked to the education level of his/her family, but a positive attitude towards school requires or can be also explained by strong social resources; i.e., a socially safe position to grow and develop.
  • Ilvestie, Ritva (2008)
    Työn tavoitteena on tutkia poliittisten toimijoiden puhetta turvallisuudesta puoluelehdissä sekä etsiä tutkimusaineiston perusteella vastausta kysymykseen, mitä poliittiset toimijat puhuvat turvallisuudesta ja miten he tulkitsevat sitä SDP:n ja Kokoomuksen puoluelehdissä Uutispäivä Demarissa ja Nykypäivässä Yhdysvaltojen syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen. Maailmanpoliittisen tilanteen muuttuminen on vaikuttanut turvallisuuden määrittelyihin ja poliittisten toimijoiden turvallisuuspuheeseen. Teoreettis-käsitteellinen viitekehys koostuu koulukuntien turvallisuusteorioista ja keskeisistä käsitteistä, turvallisuudesta ja uhkasta. Perinteisen eli realistisen ja kriittisen koulukunnan sekä Kööpenhaminan koulukunnan turvallisuusteoriat ovat perusta turvallisuusnäkemysten tarkastelulle. Konstruktivistisen lähestymistavan kautta voidaan päätellä poliittisten toimijoiden käsityksiä turvallisuudesta, koska turvallisuus ilmiönä ei ole pysyvä käsite. Tutkimuksen aineistona on Nykypäivän ja Uutispäivä Demarin uutisartikkelit ajanjaksolta 12.9.2001–31.12.2005. Tutkimuksen metodologiseksi lähtökohdaksi on valittu sosiaalinen konstruktivismi, jonka kautta on mahdollista ymmärtää ilmiöissä tapahtuneita muutoksia. Poliittiset toimijat käyttävät kieltä rakentaessaan sosiaalista todellisuutta ja uutta tulkintaa turvallisuudesta. Tutkimusmenetelmänä on käytetty diskurssianalyysia, joka soveltuu puheiden tutkimiseen uutisartikkeleissa. Tutkimus on toteutettu aineistolähtöisenä, teoriaohjaavana analyysina konstruktivistisesta näkökulmasta. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena esitetään, että 2000-luvun globaalit turvallisuusongelmat kuten terrorismi uhkaavat valtion ja kansallisen turvallisuuden lisäksi yksittäisiä ihmisiä. Terrorismi tulkitaan rikokseksi, joka uhkaa yksittäisten ihmisten oikeuksia ja ihmisyyttä. Puheiden taustalta löytyy ajatus inhimillisestä turvallisuudesta. Yhteiskunnassa ihmisten turvallisuus ilmenee hyvinvointina ja perusturvallisuutena, mutta niiden puuttuminen voi lisätä pelkoa ja turvattomuutta. Turvallisuuspuheet koskettavat ihmisten jokapäiväistä elämää yksilötason turvallisuudessa. Tärkeimpiä kirjallisuuslähteitä ovat Barry Buzanin, Ole Wæverin ja Jaap de Wilden teos (1998) "Security. A New Framework for Analysis". Puoluetutkimusta edustaa Rauli Mickelssonin tutkimus (1999) "Samanlaiset ja erilaiset puolueet".
  • Alsuhail, Faiz (2006)
    Tutkielmassa tarkasteltava moniulotteinen MVAR-malli on epälineaarinen sekoitusmalli, jota käytetään aikasarjojen mallintamiseen. MVAR-mallissa aikasarjan kukin havainto noudattaa aina yhtä osamallia riippuen havaitsemattomasta satunnaisprosessista. Kukin osamalli on VAR- eli vektoriarvoinen autoregresiivinen malli. Kokonaisuudessaan MVAR-malli on useamman VAR-mallin sekoitus. Tutkielmassa esitellään MVAR-malli kahta eri määritelmää käyttäen. Toinen perustuu mallin ehdolliseen kertymäfunktioon ja toinen indikaattorifunktioon. Vaikka sekoitusmallit määritellään monesti niiden ehdollisen kertymäfunktion kautta, on indikaattorifunktioon perustuva määritelmä työn kysymyksenasettelun kannalta hedelmällisempi. Sen avulla nimittäin nähdään, että MVAR-malli on virheterminsä osalta lievä yleistys RCA- eli satunnaiskertoimisesta autoregressiivisistä mallista. Työssä johdetaan mallin heikolle ja vahvalle stationaarisuudelle ehto käyttämällä hyväksi RCA-mallien teoriasta tunnettuja tuloksia. Esitettyjen esimerkkien avulla havaitaan, että MVAR-malli voi kokonaisuudessaan olla epästationaarinen, vaikka kaikki sen osamallit olisivat heikosti stationaarisia. Toisaalta malli voi olla heikosti stationaarinen, vaikka jokin sen osamalli olisikin epästationaarinen. Saatu stationaarisuusehto mahdollistaa lukuisten MVAR-mallin teoreettisten ominaisuuksien tutkimisen. Tässä työssä perehdytään lähemmin mallin virhespesifikaatioon ja sen seurauksiin, mallin parametrien suurimman uskottavuuden (SU-) estimointiin, mallin testaamiseen Waldin testin avulla sekä mallilla ennustamiseen. MVAR-mallin parametrien suurimman uskottavuuden estimaattien muodostaminen edellyttää numeeristen menetelmien käyttöä. Yhtenä mahdollisuutena on turvautua tutkielmassa tarkastellun EM-algoritmin käyttöön. Suurimman uskottavuuden estimaattoreiden tavanomaista asymptotiikkaa hyödyntäen johdetaan Waldin testi, jota voidaan käyttää mallin lineaaristen hypoteesien testaamiseen. Tutkielmassa esitellään MVAR-mallilla ennustamista sekä piste-ennusteiden, että ennustevälien valossa. Jälkimmäiset edellyttävät ennustettavan muuttujan ehdollisen jakauman estimoimista. Tätä varten esitellään simulointiin ja numeeriseen integrointiin perustuvia menetelmiä. Kutakin MVAR-mallia kohti on olemassa VAR-malli, jolla on identtinen autokovarianssirakenne. Tämän vuoksi mallin virhespesifikaation mahdollisuus on suuri. Tutkielmassa havainnollistetaan, että muodostetut piste-ennusteet ovat mahdollisesta virhespesifikaatiosta huolimatta samat kuin oikean mallispesifikaation tapauksessa. Muodostettujen piste-ennusteiden keskineliövirheet ovat sen sijaan erilaiset. Myös VAR- ja MVAR-mallin stationaarisuusehdot poikkeavat toisistaan. Tutkielman keskeisimpiä lähteitä ovat Saikkosen (2006) sekä Fongin, Lin, Yaun ja Wongin (2005) toistaiseksi julkaisemattomat käsikirjoitukset. Myös seuraavien kirjoittajien artikkelit olivat tärkeitä Rahbek ja Shepard (2002), Wong ja Li (2000, 2001a, 2001b) sekä Zeevi, Meir ja Adler (2000).
  • Rautiainen, Eero Johannes (Helsingin yliopisto, 2001)
  • Potila, Hannamaria (Helsingin yliopisto, 2008)
    Fungi have a fundamental role in carbon and nutrient transformations in the acids soils of boreal regions, such as peatlands, where high amounts of carbon (C) and nutrients are stored in peat, the pH is relatively low and the nutrient uptake of trees is highly dependent on mycorrhizae. In this thesis, the aim was to examine nitrogen (N) transformations and the availability of dissolved N compounds in forestry-drained peatlands, to compare the fungal community biomass and structure at various peat N levels, to investigate the growth of ectomycorrhizal fungi with variable P and K availability and to assess how the ectomycorrhizal fungi (ECM) affect N transformations. Both field and laboratory experiments were carried out. The peat N concentration did not affect the soil fungal community structure within a site. Phosphorus (P) and potassium (K) deficiency of the trees as well as the degree of decomposition and dissolved organic nitrogen (DON) concentration of the peat were shown to affect the fungal community structure and biomass of ECMs, highlighting the complexity of the below ground system on drained peatlands. The biomass of extrametrical mycorrhizal mycelia (EMM) was enhanced by P and/or K deficiency of the trees, and ECM biomass in the roots was increased by P deficiency. Thus, PK deficiency in drained peatlands may increase the allocation of C by the tree to ECMs. It was also observed that fungi can alter N mineralization processes in the rhizosphere but variously depending on fungal species and fertility level of peat. Gross N mineralization did not vary but the net N mineralization rate significantly increased along the N gradient in both field and laboratory experiments. Gross N immobilization also significantly increased when the peat N concentration increased. Nitrification was hardly detectable in either field or laboratory experiments. During the growing season, dissolved inorganic N (DIN) fluctuated much more than the relatively stable DON. Special methodological challenges associated with sampling and analysis in microbial studies on peatlands are discussed.
  • Franzon, Johan (2009)
    The dissertation presents a functional model for analysis of song translation. The model is developed on the basis of an examination of theatrical songs and a comparison of three translations: the songs of the Broadway musical My Fair Lady (Lerner and Loewe, 1956), made for the premiere productions (1959–1960) in Swedish, Danish, and Norwegian. The analysis explores the three challenges of a song translator: the fitting of a text to existing music, the consideration of a prospective sung performance, and the verbal approximation of the content of the source lyric. The theoretical foundation is based on a functional approach to translation studies (Christiane Nord) and a structuralist/semiotic analysis of a theatrical message (Ivo Osolsobě, building on Roman Jakobson). Thus, three functional levels in the fitting of a text to music are explored: first, a prosodic/phonetic format; secondly, a poetic/rhetoric format; and thirdly, semantic/reflexive values (verbalizing musical expression). Similarly, three functional levels in the textual connections to a prospective performance are explored: first, a presentational goal; secondly, the theatrical potential; and thirdly, dramaturgic values (for example dramatic information and linguistic register). The functionality of Broadway musical theatre songs is analyzed, and the song score of My Fair Lady, source and target lyrics, is studied, with an in-depth analysis of seven of the songs. The three translations were all considered very well-made and are used in productions of the musical to this day. The study finds that the song translators appear to have worked from an understanding of the presentational goal, designed their target texts on the prosodic and poetic shape of the music, and pursued the theatrical functionality of the song, not by copying, but by recreating connections to relevant contexts, partly independently of the source lyrics, using the resources of the target languages. Besides metaphrases (closest possible transfer), paraphrases and additions seem normally to be expected in song translation, but song translators may also follow highly individual strategies – for example, the Norwegian translator is consistently more verbally faithful than the Danish and Swedish translators. As a conclusion, it is suggested that although linguistic and cultural difference play a significant role, a translator’s solution must nevertheless be arrived at, and assessed, in relation to the song as a multimedial piece of material. As far as a song can be considered a theatrical message – singers representing the voice, person, and situation of the song – the descriptive model presented in the study is also applicable to the translation of other types of song.
  • Könönen, Anna (2006)
    Tutkimus käsittelee paluumuuttajien kotien ja sosiaalisten verkostojen uudelleenrakentamista Prijedorin alueella, Bosnia-Hertsegovinassa. Työ pyrkii ymmärtämään paluumuuttoa monipolvisena prosessina. Sosiaaliset verkostot murenivat Jugoslavian hajoamisen, sodan, maansisäisten pakkomuuttojen ja pakolaisuuden myötä. Paluumuutto Prijedorin alueelle alkoi spontaanisti ja oli voimakkaimmillaan vuosina 2000 ja 2001. Tutkimus perustuu kenttätyöhön Prijedorissa (loka-joulukuu 2001) ja menetelminä käytettiin osallistuvaa havainnointia, haastatteluita, kenttäpäiväkirjaa ja muistiinpanoja. Työssä etsitään vastauksia siihen, miksi kukaan haluaisi palata paikkaan, josta heidät perheineen, sukulaisineen ja ystävineen väkivaltaisesti häädettiin, eikä heitä edes haluta takaisin. Keskustelussa, mitä "koti" paluumuuttajalle merkitsee, otettiin lähtökohdaksi Karen Armstrongin argumentti, jonka mukaan "koti" viittaa sekä paikkaan että sosiaalisiin suhteisiin. Lisäksi työssä selvitetään, miten sosiaalinen verkosto muodostetaan, kun ympärillä olevan yhteisön (esimerkiksi perhe, ystävät ja naapurit) rakenne on täysin muuttunut ja mitkä ovat sitä auttavia tai mahdollisesti sitä estäviä tekijöitä. Keskustelu perustuu Elisabeth Bottin ja Jeremy Boissevainin teorioihin sosiaalisista verkostoista. Analyysin edetessä käsitellään myös niitä täydentäviä teorioita. Työssä esitetään, että sosiaaliset verkostot ovat keskeinen osa paluumuuttajien selviytymisstrategioita ja siten myös keskeinen osa koko paluumuuttoprosessia. Siksi tutkimus korostaa, että sosiaalisten verkostojen tutkimus on hyödyllistä varsinkin järjestäytymättömässä valtiossa. Tutkimuksessa osoitetaan, että ympäristöllä, niin henkisellä kuin fyysiselläkin ympäristöllä, on ratkaiseva merkitys sosiaalisen verkoston rakentamisessa. Siksi työn laajempi kysymys onkin se, miten väkivalta ja nationalismi liittyvät paluumuuttajan arkielämään. Ja lisäksi, mitkä tekijät voisivat ehkäistä väkivaltaisen nationalismin, tässä tapauksessa etnonationalismin (Stanley Tambiah) ja konstitutionaalisen nationalismin (Robert Hayden: "constitutional nationalism"), nousua? Tutkimuksessa osoitetaan, että yksi verkostojen rakentamista estävistä tekijöistä oli byrokraattinen etninen puhdistus (Robert Hayden). Haydenin mukaan byrokraattinen etninen puhdistus ja suora väkivalta jakavat saman logiikan, ne vain tapahtuvat erilaisessa sosiaalisessa tilanteessa. Nivomalla yhteen Joel Halpernin analyysin syklisestä ajan käsitteestä ja Martti Siiralan ja Sirpa Kulosen teorian siirtotaakasta työssä päädytään johtopäätökseen, että nämä molemmat, yhdistettynä edellä mainittuihin keskusteluihin, edesauttavat historiaa toistamaan itseään ja luovat muotoja, jotka mahdollistavat sekä sisäisen että ulkoisen väkivaltaisen väliintulon. Näistä syistä johtuen sosiaalisten verkostojen jälleenrakentamisessa, ja sitä kautta myös kestävän rauhan rakentamisprosessissa, oli hajottavia tekijöitä ja jopa ylitsepääsemättömiltä vaikuttaneita esteitä. Työn viimeisessä luvussa pohditaan, miten kansainväliset järjestöt ja paikalliset kansalaisjärjestöt voivat olla osa paluumuuttajien sosiaalista verkostoa ja miten Titon sosialismin perintö vaikutti järjestöjen työhön. Lopuksi, soveltamalla Victor Turnerin teoriaa kentällä esiintyneisiin sosiaalisten suhteiden törmäyksiin ja kriiseihin, työssä ehdotetaan, että ruohonjuuritason välittäjiä koulutettaisiin keräämään palautetta kaikilta kriisin osapuolilta ja välittämään siitä prosessoitua rakentavaa palautetta edelleen jokaiselle taholle. Työssä myös osoitetaan, että valtion – ja myöhemmin ihmisten – olisi mahdollista muuttaa joitakin vallitsevia sosiaalisten verkostojen rakentamista hajottavia ja estäviä tekijöitä. Näitä ovat erityisesti konstitutionaalisen nationalismin, valtion sovinismin ja byrokraattisen etnisen puhdistuksen piirteet ja niistä juontuvat seuraukset.