Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12914-12933 of 27943
  • Haapa-alho, Tomi (2015)
    Tutkimus tarkastelee maahanmuuttajataustaisten lasten käsityksiä kaupunkitilan turvallisuudesta ja turvattomuudesta, ja heidän tapojaan neuvotella turvattomuudesta omassa arjessaan. Käsityksiä kaupunkitilasta lähestytään yksilön ja ympäristön välisenä prosessina, jossa mielenkiinto kohdistuu yksilöllisten tulkintojen ja sosiaalisen ja kulttuurisen kontekstin väliseen vuoropuheluun. Tutkimus on kiinnostunut erityisesti lapsuuden ja maahanmuuttajuuden merkityksistä turvattoman kaupunkitilan neuvotteluissa. Tutkimuksen tarkoituksena tarkastella minkälainen merkitys yhteiskunnassa rakentuvilla puhumisen tavoilla on toisen polven maahanmuuttajalasten minäkuvaan ja ympäristösuhteeseen. Tutkimusaineisto koostuu 12 maahanmuuttajataustaiselle yläasteikäiselle lapselle (8 poikaa, 4 tyttöä) tehdystä puolistrukturoidusta parihaastattelusta. Menetelmiin kuului myös osallistavampi osio, jossa lapset saivat kirjoittaa tai piirtää kuvauksen turvallisesta ja turvattomasta tilanteesta kodin ulkopuolella. Aineisto analysoitiin fenomenologisen tulkinnan (IPA: Interpretative phenomenological analysis) ja aiempaan teoriaan pohjautuvan teemoittelun avulla. Pyrkimyksenä oli tarkastella aineistoa sekä yksilön että sosiaalisen ja kulttuurisen kontekstin näkökulmasta. Turvattomuus osoittautui monisyiseksi ilmiöksi, jossa sekä lasten omilla kokemuksilla ja tulkinnoilla, että sosiaalisella ja kulttuurisella ympäristöllä oli vaikutuksensa turvattomuudesta neuvotteluun. Turvallisuus näyttäytyi lasten kuvauksissa tavallisen arjen ja minuuden jatkumona, jossa vanhemmat, tutut ihmiset ja ympäristöt muodostivat turvallisen arjen puitteet. Turvattomuus näyttäytyi normaalia jatkumoa horjuttavana tekijänä. Käsitykset turvattomuudesta perustuivat vanhempien varoituksiin turvallisuuden määrityksiin, kavereilta kuultuihin kertomuksiin, median luomiin mielikuviin ja omiin kokemuksiin. Turvattomuuden kokeminen kytkeytyi lasten kykyyn neuvotella erilaisten riskien vaarallisuudesta tilannekohtaisesti. Mitä enemmän lapsilla oli omakohtaisia kokemuksia ja käsityksiä paikoista, sitä paremmat kulttuuriset lukutaidot heillä oli neuvotella kaupunkitilan riskeistä. Tutkimus osoittaa turvattomuuden olevan pohjimmiltaan kamppailua kaupunkitilan merkityksistä, jossa yksilön yhteiskunnallisella asemalla ja koetulla haavoittuvuudella on merkitystä. Turvattomuus kytkeytyy yksilön käsitykseen omasta itsestään ja paikastaan yhteisössä. Kulttuurisella kontekstilla ja puhumisen tavoilla on keskeinen merkitys siinä miten lapset muodostavat omaa ympäristösuhdettaan, ja miten vanhemmat arvioivat lastensa turvallista liikkumatilaa kaupungilla.
  • Lehtovaara, Susanna (2015)
    Tutkimuksessa tarkastellaan maahanmuuttajataustaisten musliminuorten tulevaisuuskuvia. Tutkimuksessa keskitytään nuorten omissa sosiaalisissa ympäristöissä ja naapurustoissa saamiin kokemuksiin ja niiden vaikutuksiin nuorten tulevaisuuskuviin sekä omien mahdollisuuksien tiedostamiseen. Yhteiskunnan tulevaisuuden kehitystä voidaan arvioida kansalaisten tulevaisuuspuheen välityksellä. Tutkimus musliminuorten tulevaisuuskuvista tuo esille myös nuorten kokemuksia syrjinnästä ja rasismista sekä yhteiskunnallisen jäsenyyden saavuttamisesta ja aktiivisen kansalaisuuden roolista nuorten arjessa osana suomalaista yhteiskuntaa. Tutkimuksen tarkoituksena on nostaa maahanmuuttajataustaisten nuorten ajatukset ja kokemukset osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla yhtätoista 14–24 vuotiasta itähelsinkiläistä maahanmuuttajataustaista musliminuorta syksyllä 2014. Nuoret ovat 1,5 ja toisen polven maahanmuuttaja- ja pakolaistaustaisia ja osallistuvat musliminuorille suunnattuun yhdistystoimintaan. Teemahaastatteluista saatu aineisto analysoitiin sisällönanalyysin ja teemoittelun avulla. Tutkimuksen kautta selvitetään, millaisia tulevaisuuskuvia musliminuoret rakentavat oman sosiaalisen ympäristönsä todellisuudessa, ja millaisena tulevaisuus Suomessa näyttäytyy nuorten kokemusten ja ajatusten kautta. Taustalla on tavoite musliminuorten vahvasta roolista oman todellisuutensa ja tulevaisuutensa suunnan määrittelijöinä. Aineiston perusteella musliminuoret luottavat itseensä ja omiin mahdollisuuksiinsa menestyä suomalaisen yhteiskunnan jäseninä. Nuorten tulevaisuuskuvat ovat positiivisia ja he kokevat pystyvänsä suunnittelemaan ja toteuttamaan omalle tulevaisuudelle asettamiaan tavoitteita. Musliminuoret ovat sisäistäneet yhteiskunnan asettamat haasteet maahanmuuttajataustaisille kansalaisille ja toisaalta tiedostaneet omat vaikutusmahdollisuutensa osana kansalaisyhteiskuntaa, esimerkiksi nuoriso- ja yhdistystoimintaan osallistumisen kautta. Nuoret ovat ahkeria ja haluavat panostaa opiskeluun ja työnsaantiin Suomessa. Samalla he korostavat jokaisen henkilökohtaisia pyrkimyksiä ja tavoitteita sekä positiivisen suhtautumisen ja yritteliäisyyden merkitystä menestymiselle. Maahanmuuttajataustaisten musliminuorten tulevaisuuskuvat ovat transnationaalisia ja nuoret näkevät mahdollisuudet elämälle myös Suomen rajojen ulkopuolella. Tutkimuksen mukaan suomalaisessa yhteiskunnassa tulisi tukea, arvostaa ja ymmärtää nykyistä paremmin maahanmuuttajataustaisten nuorten halua opiskella, työskennellä ja rakentaa omaa elämää ja arkea Suomessa. Musliminuorille tulisi tarjota yhtäläiset mahdollisuudet tulevaisuuden suunnitteluun ja toteuttamiseen kuin enemmistöön kuuluville nuorille. Erityisesti maahanmuuttajataustaisten nuorten merkitystä tulisi painottaa, sillä he ovat aktiivisia ja merkityksellisiä toimijoita yhteisöissään ja toimivat linkkeinä muslimiyhteisön, nuorten muslimien ja suomalaisen yhteiskunnan välillä.
  • Kahilainen, Sanna (2008)
    Tässä tutkimuksessa on tutkittu maahanmuuttajataustaisia sosiaalialan vuokratyöntekijöitä ja heidän kokemuksiaan työhyvinvoinnista vuokratyössä sekä työnteon merkityksestä heidän Suomeen sopeutumiselleen. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa on käytetty akkulturaatiota- ja työhyvinvointia- sekä vuokratyötä käsittelevää tutkimusta. Tutkimuskohteena olivat erään henkilöstövuokrausyrityksen maahanmuuttajataustaiset vuokratyöntekijät. Aineisto kerättiin haastattelemalla kahtatoista 20-55 –vuotiasta maahanmuuttajaa. Heistä kaksi oli venäläistaustaisia, viisi virolaistaustaisia (joista kolme puhui äidinkielenään venäjää), neljä somalialaistaustaisia sekä yksi eteläaasialaisesta valtiosta Suomeen muuttanut. Haastattelut olivat muodoltaan teemahaastatteluja. Kiinnostuksen kohteena olivat maahanmuuttajien kokemukset työhyvinvoinnista sekä merkitykset, joita he antoivat työnteolle puhuessaan sopeutumisestaan Suomeen. Tutkimus oli lähtökohdaltaan hermeneuttis-fenomenologinen, ja aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä käyttäen. Työnteon nähtiin parhaassa tapauksessa edistävän maahanmuuttajataustaisen sopeutumista yhteiskuntaan, jossa hänen on mahdollista saada säännöllisyyttä elämään, opetella kieli- ja kulttuuritaitoja sekä parantaa yhtenäisyyden tunnettaan, itsetuntoaan ja hyvinvointiaan. Työpaikan syrjintä- ja epäoikeudenmukaisuuden kokemukset nähtiin hyvinvointiin negatiivisesti vaikuttavina tekijöinä, jolloin työn voitiin nähdä vaikuttavan negatiivisesti sopeutumiseen kielteisten kokemusten kautta. Maahanmuuttajien puheessa ilmeni yhteys sopeutumisen ja työhyvinvoinnin välillä niin, että hyvin maahan sopeutuneiden oli helpompi selviytyä myös vieraskulttuurisessa työympäristössä ja viihtyä työpaikalla. Hyvin työpaikalla viihtyvien voidaan nähdä olevan sekä sosiokulttuurisesti, psykologisesti että taloudellisesti sopeutuneita. Maahanmuuttajataustaisten vuokatyöntekijöiden puheessa työhyvinvointiin vaikuttavina tekijöinä painottuivat vuokratyösuhteen kolmen osapuolen: työkohteen, työntekijän ja vuokrausyrityksen vuorovaikutus. Sekä työkohteelta että vuokrausyritykseltä odotettiin joustavuutta, oikeudenmukaista kohtelua sekä sosiaalista tukea muun muassa perusteellisen perehdytyksen ja tukihenkilön kautta. Kaikilla haastateltavilla oli syrjintäkokemuksia tai kokemuksia työpaikkakiusaamisesta. He reagoivat syrjintään eri tavoin. Stressinhallintatyylit vaihtelivat passiivisista aktiivisiin hallintamenetelmiin. Maahanmuuttajien motiiveina tehdä vuokratyötä painottuivat vapaus, vaihtelevuus ja uuden oppiminen. Vakituisen työn saanti esiintyi kuitenkin toiveena tulevaisuudelle. Toisaalta maahanmuuttajat kokivat vuokratyön antaman vapauden hyvin tärkeänä asiana, joka mahdollisti nopealla varoitusajalla lähdön omaan kotimaahan tarvittaessa. Epävarmuuden kokemus, toimeentulo-ongelmat, ulkopuolisuuden tunne ja jatkuva paikan vaihto esiintyivät maahanmuuttajien puheessa vuokratyönteon stressaavina piirteinä. Maahanmuuttajan kohdalla paikanvaihtoon liittyi usein myös mahdollinen akkulturaatiostressi sekä syrjintäkokemukset. Maahanmuuttajat kokivat, että heidän on helpompi työllistyä vuokrayrityksen kautta kuin vapailla markkinoilla. Voidaankin ajatella, että vuokratyön kautta heidän on helpompi saada Suomessa vaadittavaa työkokemusta. Päälähteinä tutkimuksessa on käytetty; Vartia, M. & Bergbom, B. & Giorgana, T. & Rintala-Rasmus, A. & Riala, R. & Salminen, S. (2007). Monikulttuurisuus työn arjessa. Työterveyslaitos. Liebkind, K. & Mannila, S. & Jasinskaja-Lahti, I. & Jaakkola, M. & Kyntäjä, E. & Reuter, A. (2004) Venäläinen, virolainen, suomalainen. Kolmen maahanmuuttajaryhmän kotoutuminen Suomeen. Helsinki: Gaudeamus. Berry, J. W. (1997). Immigration, acculturation and adaptation. Applied Psychology: An international Review, 46(1), 5-38. Ward, C. & Bochner, S. & Furnham, A. (2001). The Psychology of Culture Shock. (2.painos). Hove: Routledge. Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2002). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Jyväskylä: Tammi. Viitala, R. & Vettensaari, M. & Mäkipelkola, J. (2006). Näkökulmia vuokratyöhön. Työpoliittinen tutkimus. Nro 302. Työministeriö.
  • Markkula, Heli (Helsingin yliopisto, 2009)
    Tutkielman kysymyksenasettelu koskee sitä, millaisia merkityksiä syrjintä ja rasismi saavat syrjinnän ja rasismin potentiaalisten uhrien itsensä kertomana. Pyrkimyksenä oli tarkastella maahanmuuttajataustaisten henkilöiden syrjintään liittyvässä haastattelupuheessa käyttämiä tulkintarepertuaareja, niissä mahdollistuvia subjektipositioita sekä kunkin tulkintarepertuaarin mahdollisia ideologisia seurauksia. Tutkielman näkökulma on diskurssianalyyttinen kielenkäytön tarkastelu (esim. Jokinen, Juhila & Suoninen, 1993; Potter & Wetherell, 1987), missä kieltä pidetään sosiaalista todellisuutta ja yksilöllistä kokemusta jäsentävänä, luokittelevana ja muuntavana aineksena. Teoreettis- metodologisia työvälineitä haastattelupuheen analyysiin on käytetty diskurssianalyysin lisäksi subjektipositioiden teoretisointia (Harré & Langenhove, 1999) sekä Goffmanin (1974) kehyksen käsitettä. Tutkielman teoreettisen pohjan muodosti leimattuun identiteettiin sekä siitä selviytymiseen liittyvä tutkimuskeskustelu, etenkin selviytymisstrategioiden tarkastelu. Tutkielman empiirinen aineisto koostui yhdeksän maahanmuuttajataustaisen henkilön haastattelutilanteessa tuottamasta syrjintää koskevasta puheesta. Haastattelut toteutettiin teemahaastattelun periaatteiden mukaisesti. Analyysiprosessin tuloksena muodostin aineistostani neljä suhteellisen yhtenäistä tulkintarepertuaaria, jotka kaikki jäsentyivät analysoimaani uhri-kehykseen. Nämä repertuaarit nimesin vastuullistamisen-, itsensä hallinnan-, normaalistamisen- ja syrjinnän ymmärtämisen tulkintarepertuaareiksi. Nimitin vastuullistamisen repertuaariksi syrjinnän syiden etsimistä ainakin osittain syrjinnän uhrista itsestään. Syyllistämisen kääntöpuoli oli tulkintani mukaan kuitenkin se, että tulkintarepertuaarissa rakennettiin maahanmuuttajista kuvaa aktiivisina ja vastuullisina yksilöinä, mikä antoi mahdollisuuden nähdä maahanmuuttajat muustakin näkökulmasta kuin ainoastaan valtaväestön tekojen passiivisina uhreina. Itsensä hallinnan tulkintarepertuaariksi kutsuin sellaisia selontekoja, joissa korostui oman asenteen, käyttäytymisen ja tekojen tärkeys. Myös yrittämistä ja omia ponnisteluja pidettiin ratkaisevina sellaiseen ympäristöön sopeutumisessa, jossa voi joutua kokemaan syrjintää. Tässä tulkintarepertuaarissa syrjintä määriteltiin ennen muuta maahanmuuttajien oman hallinnan kohteena. Vastuullistamisen- ja itsensä hallinnan repertuaarissa selviytymisstrategiana tulkitsin olevan syrjinnän selittämisen seikoilla, joihin puhuja voi itse syrjinnän uhrina tai potentiaalisena uhrina vaikuttaa. Normaalistamisen tulkintarepertuaariksi nimitin syrjinnän ja rasismin kuvaamista normaaliksi ja luonnolliseksi. Tämän tulkintarepertuaarin selonteoissa korostui, että erilaisuutta ja tuntematonta pelätään kaikkialla, ja siten syrjinnästä tehtiin tässä tulkintarepertuaarissa ihmisyyteen liittyvä universaalinen ilmiö. Luokittelin syrjinnän ymmärtämisen tulkintarepertuaariksi sellaiset puheen kohdat, joissa korostui syrjinnän syiden etsiminen jostakin, jonka voi nimetä. Tässä repertuaarissa syrjintä näyttäytyi paikallisena ilmiönä. Tämän tulkintarepertuaarin selviytymisstrategiana voidaan pitää sitä, että syrjintä nähdään elämässään epäonnistuneen syrjijän omana ongelmana, eikä syrjintää näin ollen paikanneta uhrin ominaisuuksiin. Yhteenvetona voi sanoa, että jokaisessa erittelemässäni tulkintarepertuaarissa syrjintää selitettiin toisistaan poikkeavilla tavoilla. Lisäksi puhujalle sekä puheen kohteena oleville ihmisille rakentui erilaisia toimija-asemia, eli subjektipositioita. Huomioitavaa oli myös, että kunkin repertuaarin tilannekohtaiset funktiot ja ideologiset seuraukset olivat eriäviä. Avainsanat: etninen syrjintä, maahanmuuttajat, selviytymisstrategiat, diskurssianalyysi - tulkintarepertuaarit, subjektipositio
  • Koponen, Juuso (2015)
    Tutkielma käsittelee maahanmuuttajien representaatioita sekä maahanmuutto- ja monikulttuurisuuskeskustelua Helsingin Sano-missa 2000-luvulla. Tutkielmassa pureudutaan maahanmuuttokeskustelun diskursseihin. Kiinnostuksen kohteena on, millä eri tavoin sanomalehdessä kerrotaan maahanmuuttajista ja mihin eri merkitysrepertuaareihin nämä kertomukset linkittyvät. Tutkimuk-sen perusteella maahanmuuttajat kuvataan usein uhreina, mutta toisaalta myös uhkakuvien diskurssi on aineistossa läsnä. Lisäksi myös uhridiskurssit ovat toisinaan sellaisia, että niiden avulla pyritään toiseuttamaan maahanmuuttajia. Esimerkiksi maahanmuut-tajien kulttuuri voidaan esittää suomalaista kulttuuria alempiarvoisemmaksi. Toisaalta toisinaan myös suomalaista kulttuuria verra-taan kosmopoliittisempaan maailmankulttuuriin, jonka edustajiksi maahanmuuttajat asemoidaan. Keskus ja periferia eivät siis ole yksiselitteisiä paikkoja vaan diskursiivisen artikulaation seurausta. Huomio kiinnittyy myös siihen, miten maahanmuuttajuutta toisi-naan korostetaan ja toisinaan taas häivytetään. Tutkielmassa otetaan myös lyhyesti kantaa siihen, miten diskurssin keinoin ylläpi-detään vanhakantaisia käsityksiä sukupuolesta myös suomalaisen kulttuurin itsensä piirissä. Maahanmuuttokeskusteluun liittyy usein talouden rekisterissä liikkuvia argumentteja. Maahanmuuttokeskustelu osoittaa siis jotain olennaista taloudellisten argumenttien keskeisyydestä yhteiskunnallisessa keskustelussa ylipäänsä. Taloutta voidaankin pitää eräänlaisena mestarinarratiivina, jolla diskurssia oikeutetaan. Talouteen nojaavat argumentit syrjäyttävät helposti esimerkiksi ihmisoikeuspuheen. Maahanmuuttajat nähdään usein ensisijaisesti tarpeellisena työvoimana. Samalla työ nähdään tarpeellisena maahanmuuttajien kotoutumisen kannalta. Työn merkityksen keskeisyydestä johtuen voidaan puhua myös työn ideologiasta suo-malaisessa yhteiskunnassa. Samalla tutkielmassa otetaan myös kantaa siihen, missä määrin uusliberalistinen ajattelu on läsnä maahanmuuttokeskustelussa.
  • Syrjänen, Nina (2008)
    Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida maahanmuuttajavanhempien haastatteluaineiston pohjalta: 1. minkälaisia kokemuksia maahanmuuttajavanhemmilla on suomalaisesta koulusta, 2. miten vanhemmat merkityksellistävät kokemuksiaan ja 3. minkälaista ymmärrystä akkulturaationäkökulma tuo kokemuksiin. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa fenomenologinen lähestymistapa ja teoreettisen viitekehyksensä puolesta tutkimus nivoutuu sosiaalitieteelliseen maahanmuuttaja- ja akkulturaatiotutkimukseen. Tutkimuksen aineistona on kahdeksan maahanmuuttajaäidin teemahaastattelut. Äidit ovat kurdin- ja venäjänkielisiä. Aineisto on rajattu Väestöliiton Kotipuun vertaisryhmien ohjaajan opasta varten kerätystä maahanmuuttajavanhempien haastatteluaineistosta. Haastattelut käsittelevät maahanmuuttajavanhempien kokemuksia kodin ja koulun yhteistyöstä ja lasten kasvatuksesta uudessa kulttuuriympäristössä. Aineisto on analysoitu tulkitsevalla fenomenologisella analyysimenetelmällä (interpretative phenomenological analysis, IPA). Aineistolähtöiseen analyysiin on yhdistetty teoriajohteista analyysiä, kun aineistosta muodostettuja teemoja on tarkasteltu vielä erikseen akkulturaationäkökulmasta. Aineistossa maahanmuuttajavanhempien kokemukset suomalaisesta koulusta jäsentyvät kodin ja koulun yhteistyön, lasten opiskelun sekä kouluun kohdistettujen odotusten kautta. Maahanmuuttajaäitien kokemukset suomalaisen koulun kontekstissa ovat yksilöllisiä, mutta myös jaettuja. Kurdinkielisillä ja venäjänkielisillä äideillä on samanlaisia ja erilaisia kokemuksia. Samanlaisten kokemusten pohjalta äidit päätyvät yhteneviin ja toisistaan eroaviin tulkintoihin. Akkulturaatioteoriat tarjoavat mielekkään viitekehyksen kokemusten tarkastelulle, sillä kokemuksia voidaan tulkita esimerkiksi Berryn akkulturaatiomallissa esitettyjen ryhmä- ja yksilötason tekijöiden avulla. Maahanmuuttajatutkimuksen osalta tärkeimpiä lähteitä ovat Berry kollegoineen (1992; 1997; Berry ym. 2006), Suárez-Orozco ja Suárez-Orozco (2002) sekä Talib (2002). Analyysimenetelmän osalta tärkeimmät lähteet ovat Smith ja Osborn (2003; 2005) sekä Willig (2001).
  • Sommarhem, Heini Anniina (2012)
    Tutkielman teoreettisena taustana on John Berryn akkulturaatioteoria. Teorian mukaan maahanmuuttajien akkulturaatioasenteet muodostuvat sen pohjalta, kuinka he toisaalta suhtautuvat oman kulttuurinsa säilyttämiseen ja toisaalta kuinka läheiset suhteet he haluavat solmia kantaväestön edustajien kanssa. Myönteistä suhtautumista oman kulttuurin ylläpitämiseen sekä suhteiden luomiseen valtaväestön edustajien kanssa kutsutaan integraatioksi. Myönteistä suhtautumista valtaväestön edustajiin mutta kielteistä suhtautumista omaa kulttuuria kohtaan kutsutaan assimilaatioksi. Separaatioksi kutsuttu asenne syntyy myönteisestä asenteesta oman kulttuurin säilyttämistä kohtaan ja negatiivisesta suhtautumisesta kanssakäymiseen valtaväestön kanssa. Negatiivista suhtautumista sekä omaa kulttuuria että valtaväestön jäseniä kohtaan kutsutaan marginalisaatioksi. Näillä asenteilla on akkulturaatiokirjallisuudessa oletettu olevan vaikutusta yksilön psyykkiseen hyvinvointiin. Integraation on yleensä oletettu olevan yksilön kannalta paras ja marginalisaation vastaavasti huonoin vaihtoehto. Koska aiheesta ei kuitenkaan ollut olemassa pitkittäistutkimusta, tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin maahanmuuttajien akkulturaatioasenteiden yhteyttä heidän psyykkiseen hyvinvointiinsa. Psyykkistä hyvinvointia lähestyttiin akkulturaatiostressiksi kutsutun oireilun viitekehyksestä käsin. Koska akkulturaatiostressin tyypillisimpinä ilmenemismuotoina pidetään masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta, kartoitettiin tutkielmassa maahanmuuttajien masennus- ja ahdistusoireiden määrää Hopkinsin stressioiremittarilla (HSCL 25). Tutkielman metodologisena pohjana oli kvantitatiivinen survey-tutkimus. Aineistona oli 8-vuoden pitkittäisaineisto, joka on kerätty Helsingin kaupungin tietokeskuksen ja Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitoksen (nykyinen sosiaalitieteiden laitos/ sosiaalipsykologian oppiaine) toteuttamassa tutkimushankkeessa vuosina 1996–1997 ja 2004–2005. Hankkeessa kartoitettiin pääkaupunkiseudulla asuvien maahanmuuttajien akkulturaatioprosessin kannalta keskeisiä tekijöitä. Tutkimuksen otos oli 458 henkilöä seuraavista seitsemästä maahanmuuttajaryhmästä: venäläiset (n = 118), inkerinsuomalaiset (n = 81), virolaiset (n = 94), turkkilaiset (n = 50), vietnamilaiset (n = 42), arabit (n = 33) ja somalit (n =40). Akkulturaatioasenteiden ja psyykkisen hyvinvoinnin väliltä löytyi kausaalista yhteyttä. Yhteys osoittautui liittyvän nimenomaan asenteissa tapahtuneisiin muutoksiin siten, että asenteiden muutokset olivat yhteydessä psyykkisen hyvinvoinnin muutoksiin. Osoittautui myös, että akkulturaatioasenteilla oli selkeämmät yhteydet masennusoireisiin kuin ahdistusoireisiin. Integraatioasennetta lukuun ottamatta muiden asenteiden voimistuminen liittyi masennusoireiden lisääntymiseen. Ahdistusoireiden kohdalla vastaava yhteys löytyi ainoastaan marginalisaatioasenteen kohdalta. Tämä voitaneen tulkita osoitukseksi marginalisaation erityisen kielteisestä vaikutuksesta vastaajien hyvinvointiin, jolloin akkulturaatiokirjallisuudessa usein esitetty ajatus marginalisaatiosta kaikkein epäsuotuisimpana akkulturaatioasenteena saa vahvistusta. Keskeisiä lähteitä olivat: Berry (1980), Berry & Kim (1988), Berry, Kim, Minde & Mok (1987), Jasinskaja-Lahti & Liebkind (1997), Perhoniemi & Jasinskaja-Lahti (2006) ja Tartakovsky (2002).
  • Tuovinen, Sanna (2004)
    Tutkimuksen aiheena oli maahanmuuttajien psyykkinen hyvinvointi ja siihen vaikuttavat tekijät. Maahanmuuton myötä yksilö osallistuu akkulturaatioprosessiin. Maahanmuutto ei sinänsä ole uhka maahanmuuttajan henkiselle hyvinvoinnille, mutta akkulturaatioprosessissa esiintyy tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa akkulturaatiostressiä. Tavoitteena oli kvantitatiivisin analyysimenetelmin selvittää, millaiset tekijät ovat yhteydessä maahanmuuttajien psyykkisiin oireisiin. Tutkimusote yhdistää uhritutkimuksen perinteen kvantitatiiviseen akkulturaatiotutkimukseen, jolloin saadaan ensikäden tietoa maahanmuuttajien kokemuksista heidän omasta näkökulmastaan. Aineistona oli tutkimuksen Rasismi ja syrjintä Suomessa. Maahanmuuttajien kokemuksia (Jasinskaja-Lahti, Liebkind & Vesala 2002) aineisto. Tutkimuksen perusjoukon muodosti 36962 maahanmuuttajataustaista henkilöä. Tutkimuksen lopullinen aineisto (n=3595) koostui seitsemästä maahanmuuttajaryhmästä seuraavasti: Kosovon albaanit (n=382), arabit (n=476), somalit (n=269), venäläiset (n=547), vietnamilaiset (n=453), virolaiset (n=701) ja suomalaista syntyperää olevat (n=767). Kaikki tutkitut olivat muuttaneet Suomeen vuoden 1999 loppuun mennessä ja olivat iältään 18–65-vuotiaita. Vastausprosentti koko aineistossa oli 52. Tutkimuksessa etsittiin vastauksia seuraaviin tutkimusongelmiin: (1)Onko lähisukulaisten muodostaman sosiaalisen verkoston koko yhteydessä maahanmuuttajien psyykkiseen hyvinvointiin? Miten kodin sosiaalinen verkosto, lähisukulaisten sosiaalinen verkosto Suomessa ja lähisukulaisten sosiaalinen verkosto ulkomailla ovat yhteydessä maahanmuuttajien psyykkiseen hyvinvointiin, kun muiden keskeisten tekijöiden vaikutus on vakioitu? (2)Eroavatko eri maahanmuuttajaryhmät siinä, mitkä tekijät ovat yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin? Onko ryhmien välillä eroja sen suhteen, mitkä sosiaalisen verkoston muodot (kodin sosiaalinen verkosto, lähisukulaisten sosiaalinen verkosto Suomessa ja lähisukulaisten sosiaalinen verkosto ulkomailla) selittävät psyykkistä hyvinvointia? Tutkimuksessa pyrittiin hierarkkisen regressioanalyysin avulla löytämään tekijöitä, jotka selittävät maahanmuuttajien psyykkisen hyvinvoinnin tasoa. Vakioimalla sosiodemografisten tekijöiden, yleisen terveydentilan, Suomessa asutun ajan ja suomen kielen taidolla mitatun akkulturaatioasteen sekä syrjintä- ja rasismikokemusten vaikutus tarkasteltiin sosiaalisten verkostojen yhteyttä maahanmuuttajien psyykkiseen hyvinvointiin. Yhteenvetona voidaan sanoa, että naiset, nuoremmat maahanmuuttajat, heikommassa työmarkkina-asemassa olevat, terveytensä huonommaksi arvioivat, paljon syrjintää ja rasismia kokeneet ja pienen tai puuttuvan kodin sosiaalisen verkoston omaavat maahanmuuttajat kärsivät enemmän psyykkisistä oireista. Tulokset ovat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Yhdessä selittävät tekijät selittivät koko aineistossa 29 prosenttia maahanmuuttajien psyykkisten oireiden vaihtelusta. Eroja maahanmuuttajaryhmäkohtaisissa analyyseissa löytyi. Maahanmuuttajien kotoutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan on kaikkien etu. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että maahanmuuttajien integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan ei ole ongelmatonta. Maahanmuuttajien akkulturaatio on vuorovaikutteinen prosessi, jonka sujuvuuteen voidaan vaikuttaa. Onnistunut maahanmuuttajien kotoutuminen edesauttaa hyviä etnisiä suhteita ja ehkäisee ulkomaalaisvastaisia asenteita. Maahanmuuttopolitiikka ja siihen liittyvät hallinnolliset käytännöt sekä yleinen asenneilmapiiri puolestaan vaikuttavat maahanmuuttajien syrjintä- ja rasismikokemuksiin ja tätä kautta heidän henkiseen hyvinvointiinsa.
  • Leminen, Jenni (2013)
    Tutkimuksessa seurataan kahden työikäisen kohortin, vuosina 1990–1996 ja 1997–2003 maahan muuttaneiden, lähialueilla (Pohjoismaat, Baltian maat, Venäjä/entinen Neuvostoliitto) syntyneiden työmarkkinaintegraation kehittymistä vuoteen 2007 saakka. Ensimmäisen kohortin havaintoja voidaan seurata 11–17 ja toisen kohortin havaintoja 4–10 vuoden ajan maahantulovuodesta eteenpäin. Tutkimuksessa käytetään Tilastokeskuksen Elinolot ja kuolemansyyt – rekisteriaineistoa (EKSY), joka pohjautuu työssäkäynnin pitkittäisaineistoihin. Aineisto käsittää Suomen väestöön jonain vuonna 1987–2007 kuuluneet henkilöt. Käytössäni on Helsingin yliopis¬ton käyttöön poimittu otos, joka on 11 prosenttia satunnaisotanta aineistosta. Keskeiset tulokset osoittavat, että työmarkkina-assimilaatiohypoteesin oletuksen mukaisesti maassaoloajan pidentyessä kantaväestön ja maahanmuuttajien työmarkkina-asemat lähentyvät kaikilla mittareilla, mutta eroja integroitumisen tasossa ja nopeudessa eri ryhmien välillä on havaittavissa. Työmarkkinaintegraatiokehityksen myötä vuosina 1990–1996 kaikkien lähialueilta maahan saapuneiden työttömyysaste kolmen maassaolovuoden jälkeen on Suomessa syntyneisiin verrattuna kaksinkertainen, 10 seurantavuoden jälkeen 1,8-kertainen ja 13 maassaolovuoden jälkeen 1,5-kertainen. Kantaväestön työmarkkina-asemat saavutetaan 15 seurantavuoden aikana. Vuosina 1997–2003 maahan saapuneiden kohortissa saavutetaan 5–10 maassaolovuoden jälkeen Suomessa syntyneisiin verrattuna n. 2,5-kertainen työttömyyden taso. Sukupuolittain ja syntymämaittain tehdyissä tarkasteluissa selviää, että työmarkkinaintegraatio on maahantuloa seuranneina vuosina nopeampaa vuosina 1997–2003 saapuneiden kohortissa, venäläistaustaisia naisia lukuun ottamatta, niissä tarkastelluissa ryhmissä, joiden työmarkkina-asemat erosivat Suomessa syntyneistä maahantulovuonna.
  • Koskela, Reetta (2012)
    Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella Helsingin Hämeentien rahanlähetyspalveluiden käyttäjiä ja heidän sosiaalisia suhteitaan trasnationaalisuuden näkökulmasta. Tutkimuksen ytimessä on halu ymmärtää tutkimukseen valikoituneiden maahanmuuttajien sosiaalisia verkostoja ja etenkin verkostojen jakautumista paikallisiin ja transnationaalisiin sosiaalisiin suhteisiin. Tutkimuksessa pyritään esittämään muuttoliike ja siihen liittyvät transnationaaliset käytännöt ilman vahvaa kategorisointia valtiorajojen tai etnisyyden mukaan. Muuttajien sosiaalista elämää tarkastellaan sekä paikallisesti että ylirajaisesti ottaen huomioon muuttajien elämä ennen muuttoa ja muuton jälkeen. Transnationaalisuudella tarkoitetaan valtiorajat ylittäviä sosiaalisia muodostumia ja niiden synnyn ja olemassaolon mahdollistamia virtoja. Näihin virtoihin kuuluu muun muassa yhteydenpito puhelimitse ja internetin avulla, sosiaaliset siirrot, tunnesiteet, kotimaanvierailut sekä valuutan ja tavaran vakiintunut vaihto. Tässä tutkimuksessa keskitytään henkilökohtaisiin sosiaalisiin tapoihin pitää yllä transnationaalisia suhteita. Transnationaalisten suhteiden ja käytäntöjen määrän ja intensiivisyyden mukaan arvioidaan, kuinka paljon transnationaalisuus muokkaa tutkittavien sosiaalisia verkostoja. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena Helsingin Hämeentiellä. Ensin alueen transnationaalisiin palveluihin tutustuttiin havainnoinnin avulla sekä keskustelemalla henkilökunnan kanssa. Pääasiallinen aineisto koostuu kolmessa rahanlähetyspaikassa tehdyistä 18 puolistrukturoidusta haastattelusta. Haastateltaviksi pyydettiin kaikkia rahanlähetyspalvelujen käyttäjiä, ja haastateltavat ovat eri maista, eri vuosina ja eri syistä Suomeen muuttaneita. Haastattelun lopuksi piirrettiin kuvio haastateltavan sosiaalisesta verkostosta, ja kuvioita käytettiin apuna haastatteluja analysoitaessa. Kaikilla haastateltavilla on sosiaalisia suhteita sekä Suomessa että ylirajaisesti. Keskimäärin tutkittavilla on enemmän sosiaalisia suhteita ystäviin Suomessa kuin ylirajaisesti, mutta sukulaissuhteita on enemmän yli rajojen kuin paikallisesti. Valtaosalla on yhteyksiä myös muissa maissa kuin Suomessa tai synnyinmaassa asuviin ihmisiin. Paikallisista verkostoista keskusteltaessa haastateltavat ottivat usein esiin, onko verkostoissa valtaväestöön kuuluvia suomalaisia. Monilla suuri osa paikallisista suhteista on muihin maahanmuuttajiin, ja suhteita suomalaisiin toivotaan nykyistä enemmän. Ylirajaisia suhteita pidetään yllä pääosin puhelimitse ja internetin välityksellä. Suurin osa tutkittavista kertoi pitävänsä yhteyttä vähintään viikoittain. Monelle ylirajaiset sosiaaliset suhteet ovat osa päivittäistä elämää; puhelimen, Facebookin, Skypen, Twitterin ja sähköpostin avulla ollaan koko ajan mukana kaukana asuvien ystävien ja sukulaisten elämässä. Rahan lähettäminen on säännöllistä etenkin niille haastateltaville, joiden puoliso tai muuta lähisukua asuu vanhassa kotimaassa. Vaikka kaikki haastateltavat pitävät yhteyttä vanhassa kotimaassa tai jossain kolmannessa maassa asuviin sukulaisiin tai ystäviin, vain kolme kertoi vierailuista kotimaahan. Transnationaalisuutta koskevassa kirjallisuudessa puhutaan ylirajaisuudesta usein perhettä ja ystäväpiiriä laajempana yhteisönä. Hämeentien rahalähettäjien ylirajaiset sosiaaliset suhteet rajautuvat kuitenkin selvästi henkilökohtaisiin verkostoihin. Tulokset antavat kuvan muuttajista, joille sosiaaliset siteet vanhaan kotimaahan ja muualla maailmassa asuviin sukulaisiin ja ystäviin ovat tärkeitä, mutta ei sosiaalisen elämän ainoa tai selvästi tärkein osa. Ylirajaiset toiminnot kulkevat arjessa mukana, mutta eivät ole tutkittavien identiteetin ja toiminnan kaikista voimakkain kuvaaja.
  • Linnanmäki, Suvi (2008)
    Tutkimuksen kohteena on vuosina 1989-1993 Suomeen tulleiden maahanmuuttajien työmarkkinaintegraatio. Tutkimuksen tarkoituksena on muodostaa pitkittäisseurantaa maahanmuuttajien työmarkkinaosallisuudesta, tutkia suomalaisten työmarkkinoiden etnistä hierarkiaa sekä selvittää tutkinnon tason yhteyttä maahanmuuttajien työmarkkina-asemiin. Työmarkkinaosallisuuden kehitystä tutkitaan työllisyysasteen sekä työuran vakauden käsitteen avulla. Taustalla on segmentaatioteorioiden oletus työmarkkinoiden jakautumisesta primaari- ja sekundaarisektoreihin, joista maahanmuuttajien paikka on tyypillisesti jälkimmäisen työtehtävissä. Sekundaarisektorin työpaikoille ominaista on työsuhteen epävakaus ja pätkittäisyys, heikot etenemismahdollisuudet sekä heikko palkkataso. Tutkinnon tason yhteys työmarkkina-asemaan liittyy inhimillisen pääomateorian oletukseen siitä, että työmarkkinamenestys on riippuvainen inhimillisen pääoman määrästä: korkeamman tasoisen tutkinnon suorittaminen merkitsisi tämän mukaan vakaampaa työmarkkina-asemaa. Aineistona käytetään Tilastokeskuksen kokoamaa, alun perin työhallinnon rekistereistä koottua pitkittäisaineistoa. Kyseessä on 30 prosentin tasaväliotanta vuosina 1989-1993 Suomeen tulleista maahanmuuttajista (poislukien ruotsalaiset). Aineisto sisältää yhteensä 10 485 maahanmuuttajan tiedot. Käytettävissä olevat tiedot ovat maahantulovuodelta sekä vuosilta 1996, 1997, 2000, 2001 ja 2004. Työuran vakautta kuvataan summamuuttujalla, joka on muodostettu yhdistämällä tiedot kunkin maahanmuuttajan pääasiallisesta toiminnasta kolmena tarkasteluajankohtana. Ajankohdiksi valittiin käytössä olleet kolme viimeistä vuotta 2000, 2001 ja 2004. Empiirisen osion kuvailevassa vaiheessa tarkastellaan työllisyysasteen sekä työmarkkina-asemien kehityksestä vuosina 1997-2004. Kyseisinä tarkasteluajankohtina maahanmuuttajien työllisyysasteet ovat nousseet, ja vakaissa työmarkkina-asemissa olleiden osuudet ovat kasvaneet kaikissa maahanmuuttajaryhmissä. Huomattavaa on etenkin pakolaistaustaisten maahanmuuttajaryhmien työllisyysasteiden myönteinen kehitys: vielä vuonna 1997 pakolaistaustaisten maahanmuuttajaryhmien työllisyysaste oli huomattavasti muiden ryhmien työllisyysasteita heikompi. Toisaalta edelleen vuonna 2004 pakolaistaustaiset sekä näkyvät maahanmuuttajaryhmät ovat muita ryhmiä harvemmin vakaissa työmarkkina-asemissa, mikä kertoo suomalaisilla työmarkkinoilla vallitsevasta etnisesti hierarkkisesta työnjaosta. Empiirisen osion jälkimmäisessä eli selittävässä osuudessa tarkastellaan koulutuksen merkitystä maahanmuuttajien asemaan työmarkkinoilla. Tutkimusstrategiana on elaboraatio, ja menetelmällisenä välineenä käytetään logistista regressioanalyysia. Taustamuuttujina ovat ikä sekä etninen tai maahantulon syyhyn liittyvä alkuperä. Selittävän analyysin tulosten perusteella ylempi korkeakoulututkinto nosti miesten vakaan työuran todennäköisyyttä 40 prosentilla suhteessa keskiasteen tutkintoon. Naisten logistinen regressiomalli ei osoittautunut tilastollisesti merkitseväksi, joten naisten edustusta työuran luokissa tutkittiin ristiintaulukoinnilla. Tilastollisesti merkitseviä tuloksia ei syntynyt, mutta ylemmän korkea-asteen tutkinnon suorittaneet olivat suhteellisesti hieman yleisemmin vakaissa työmarkkina-asemissa kuin muun tasoisen tutkinnon suorittaneet. Tutkimuksen johtopäätöksinä esitetään, että etninen hierarkia niin valta- ja maahanmuuttajaväestön välillä kuin maahanmuuttajaväestön keskenkin on heikentynyt tutkimusjoukossa. 1989-93 Suomeen tulleiden maahanmuuttajien joukossa työmarkkinatilanteet ovat vakaantuneet vuoteen 2004 mennessä kaikissa maahanmuuttajaryhmissä. Pakolaistaustaisten työllisyys on noussut lähes samalle tasolle muiden ryhmien kanssa, mutta he ovat edelleen muita harvemmin vakaalla työuralla. Korkeakoulututkinnon yhteys vakaaseen työuraan on maahanmuuttajamiehillä selkeä. Maahanmuuton vaikutuksia arvioitaessa on huomioitava ennen kaikkea kotoutumisajan pitkä kesto.
  • Joronen, Tuula (Helsingin kaupungin tietokeskus, 2012)
    The purpose of the study was to examine the development of entrepreneurial activities amongst immigrants, the factors affecting this development and the success of businesses in Finland. The study examines the opportunity structures that Finland has offered immigrants as well as factors affecting the offering of entrepreneurship, such as motives towards entrepreneurship and the resources of immigrants. The study is based on many types of materials. The analysis of the operating environment and the development of the number and structure of entrepreneurial activities of immigrants are based on statistics and previous studies. Differences affecting the entrepreneurial activities of immigrants from different regions and different nationalities, the prevalence of forced entrepreneurship and the success of entrepreneurial activities in terms of employment and survival of companies were studied using register data. Motives for entrepreneurship, methods of operation and success in terms of financial livelihood were studied by means of questionnaires and interviews. A central finding of this study is that while forced entrepreneurship is more common than average among immigrant entrepreneurs, they have succeeded in finding employment and staying in business as commonly as entrepreneurs from the Finnish original population. Although shutting down the business is linked with a higher risk of unemployment among immigrant entrepreneurs than among Finnish entrepreneurs, entrepreneurship has been a channel for finding employment for some immigrants as well. The methods of operation of immigrant entrepreneurs were quite similar to those of Finnish entrepreneurs. The differences found were related more to the situation of immigration and the choice of business sector than to the ethnic culture of immigrant entrepreneurs. Keywords: Immigrant, entrepreneur, forced entrepreneurship, ethnic resources, ethnic market.
  • Buchert, Ulla (Helsingin yliopisto, 2015)
    In Finland the work that public welfare service professionals do with immigrants is being studied increasingly. In these studies, it is common to first define on what basis people are categorized as immigrants, and subsequently to analyze professionals work with this group of people. However, I have chosen to take a different approach in this study. In my study I aim to find out what kind of divisions of work professionals currently carry out and have earlier carried out in the public welfare services by means of institutional categories of immigrancy as well as what kind of implications these divisions of work produce for clients, professional work and service system. My research questions are: What kind of definitions are constructed on immigrancy in the institutional categories established by professionals? What kind of professional meanings are constructed on immigrancy in these categories? How have the definitions and professional meanings associated with immigrancy in these categories changed? With regard to previous research, my study is related to that dealing with states as categorizers of ethnicity, race and nationalities, professional work done with clients categorized as immigrants, as well as the relationship between professionals and the Finnish welfare state. The theoretical framework of my study deals with institutional categories, professional work and the relationship between professions and the welfare state. The source data of this study consists of thematic interviews of professionals who work in public welfare services and some third sector organizations (n=56). The professionals work within the fields of integration, vocational rehabilitation and mental health rehabilitation in social work, health care and employment services. In the analysis of the data, I use theory-oriented content analysis based on conceptualizations of categories and categorization. The results of my study demonstrate that definitions and professional meanings constructed on immigrancy vary within the institutional categories established to it. In addition, the results demonstrate that these definitions and meanings have changed in numerous ways. According to my interpretation, professionals working in the public welfare services perform constant border work with regard to definitions and professional meanings of immigrancy. Moreover, I interpret that the institutional categories of immigrancy function in the welfare service professionals work as border objects, which help professionals to bring atypically constructed clienthood and professional work to the services. My study demonstrates that by using the institutional categories of immigrancy professionals currently carry out and have earlier carried out various divisions of work. By the help of these categories professionals are able to integrate into the public welfare services clients who are otherwise in danger of being excluded. Additionally, professionals use categories to develop their work and to specialize. On the other hand, by using these categories, professionals end up dividing the public welfare service system into two immigrancy- and non-immigrancy-related parts. The division in a way liberates the latter from the need to adjust to a multiplicity increased by immigration, produces clients related to immigrancy stigmas and otherness, as well as creates dead-ends in the service system. Based on the results of my study, I recommend that the institutional categories of immigrancy should be deconstructed by separating from each other the immigrancy-related names of the categories, and their contents i.e. clienthood and professional work defined as untypical within the Finnish public welfare services. It is unnecessary to name clients, professional work and services as related to immigrancy, even though the public welfare services are obliged to better adjust to the increased diversity due to immigration, and to treat all clients equally. Keywords: immigrant, immigrancy, immigration, institutional category, professional, professional work, public welfare services, universal welfare state.
  • Karkkunen, Nelli (2007)
    Tutkimuksen aiheena on maahanmuuttohallinnot Suomessa ja Ruotsissa. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla Suomen ja Ruotsin maahanmuuttohallintoja hallintojärjestelmäanalyysin näkökulmasta ja selvittää, miten maiden maahanmuuttopolitiikkojen organisointitavat eroavat toisistaan. Tutkimusstrategia on vertaileva ja tutkimusasetelma mahdollisimman samanlaiset tapaukset. Tutkimusmenetelmä on laadullinen. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään Mäenpään (1979) teoriaa keskusvirasto- ja ministeriöhallintojärjestelmistä valtionhallinnossa. Teoriassa pääpaino on valtiokoneiston hallintoelinten toimivaltasuhteissa, niiden asiallisissa ja asteellisissa toimivaltasuhteissa. Maahanmuuttohallintojen organisointitapojen selvittämisessä toimivaltasuhteilla on suuri merkitys: Asiallinen toimivalta määrittää hallintoelinten tehtäväjaon, asteellinen toimivalta sen, mitkä hallintoelimet voivat ohjata toisten elinten toimintaa ja puuttua siihen. Asteellinen toimivalta osoittaa myös hallintoelimen organisatorisen aseman suhteessa muihin hallintoelimiin. Tutkimuksessa paneudutaan horisontaalisen ja vertikaalisen koordinoinnin ongelmiin toimivallan käsitteiden avulla. Mäenpään teorian mukaan keskusvirastohallintojärjestelmälle on luonteenomaista asteellisen toimivallan jäykkyys, joka ilmenee erityisesti keskusviraston ja ministeriön välillä. Ministeriöhallintomallille on luonteenomaista siihen liittyvä hallintokoneiston organisatorinen keskitys. Teorian mukaan ministeriöhallintojärjestelmä ja keskusvirastohallintojärjestelmä eroavat toisistaan hallintoelinten toimivaltasuhteiden osalta. Tutkimuksessa oletetaan, että hallintojärjestelmät vaikuttavat maahanmuuttohallintojen organisointitapoihin. Maahanmuuttopolitiikkaa tarkastellaan etupäässä monikulttuurisuutta ja pohditaan siihen liittyviä ideologioita sekä filosofiaa muun muassa liberalismi – realismi -akselilla. Kotouttamispolitiikan osalta huomio kiinnittyy maahanmuuttajien oikeuksiin ja kansalaisuuteen liittyviin kysymyksiin. Mitä politiikalle tarkoittaa se tosiseikka, että yhteiskunta on etnisesti ja kulttuurisesti monimuotoinen? Miten maahanmuuttohallinnot Suomessa ja Ruotsissa ovat pystyneet vastaamaan nykypäivän haasteisiin? Suomi on ministeriöhallintojärjestelmän maa. Maahanmuuttohallinnossa vertikaalinen koordinointi on niin kutsutussa kahden pilarin mallissamme selkeästi organisoitu. Horisontaalinen koordinointi ministeriöiden välillä on sitä vastoin ongelmallisempaa: poikkihallinnollisuus ei toimi joustavasti. Ruotsin keskusvirastohallintojärjestelmässä horisontaalinen koordinointi maahanmuuttoasioissa on paremmin organisoitu kuin Suomessa: maahanmuuttovirasto ja integraatiovirasto, joiden tehtäväalueet ovat selkeät, hoitavat keskitetysti maahanmuuttohallinnon omalla alueellaan. Ongelmia tuottaa vertikaalinen koordinointi, koska ministeriohjauksen puuttuessa poliittinen vastuu maahanmuuttoasioiden koordinoinnista ei ole yhdellä, selkeällä taholla. Tutkimustulokset osoittavat, että hallintojärjestelmän ja maahanmuuttopolitiikan organisointitavan välillä vallitsee kausaalisuhde. Tärkeimpiä tutkimuksessa käytettyjä lähteitä ovat Mäenpään (1979) teos Keskusviraston asema valtionhallinnossa, Valtion keskushallintokomitean I (1975) ja II (1978) osamietintö, Lepolan (2000) teos Ulkomaalaisesta suomenmaalaiseksi, Geddesin (ed.) (2003) teos The Politics of Migration and Immigration in Europe, Rexin & Singhin (ed.,) (2004) kokoomateos Governance in Multicultural Societies ja Lavenexin (2001) teos The Europeanisation of Refugee Policies: Between human rights and internal security.