Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12934-12953 of 24578
  • Härkönen, Sampo-Jaakko (2008)
    Pro gradu -tutkielmani tarkastelee afroamerikkalaisen rytmimusiikin tyylisuuntien hiphopin, housen ja teknon asemaa suomalaisissa populaarimusiikin aikakauslehdissä Soundissa ja Suosikissa sekä kotimaisilla äänitteiden myyntilistoilla vuosina 1987–1992. Hiphop, house ja tekno ovat alunperin afroamerikkalaisen kulttuuri- ja musiikkiperimän luomuksia. Ne ovat ottaneet vaikutteita runsaasti myös eurooppalaisesta disco- ja elektronisesta musiikista. Lisäksi hiphopin syntyyn ovat vaikuttaneet vahvasti jamaikalaiset kulttuuritraditiot. Hiphop kehittyi 1970-luvulla ja vakiintui osaksi Yhdysvaltojen populaarikulttuuria seuraavalla vuosikymmenellä. Tekno ja house (rave-musiikki) syntyivät 1980-luvun puolivälin jälkeen ja levisivät nopeasti Eurooppaan kehittäen samalla monia omintakeisia alalajeja. Suomeen nämä mustan rytmimusiikin uudet tyylilajit saapuivat 1980-luvulla. 1980–90-luvun vaihteessa suomalaisen rapin ensimmäinen aalto nousi kansalliseksi muoti-ilmiöksi ja sen artistit menestyivät hyvin myyntilistoilla. Teknoa ja housea soitettiin Helsingin klubeilla ensikerran 80-luvun lopussa ja vuosina 1992 ja 1993 rave-kulttuurin myötä kehittyneet massajuhlat (eli ravet) levisivät ympäri Suomea. Soundi ja Suosikki ovat profiloituneet rock-lehdiksi, mutta jälkimmäinen on keskittynyt uutisoimaan asiantuntevasti ja laaja-alaisesti rytmimusiikin eri ilmiöistä. Soundin ote on ollut myös asiantuntevampi kuin Suosikin, joka on painottunut enemmälti nuorison muoti-ilmiöiden raportointiin. Tutkielmani analyysi on jaettu kahteen osaan. Analyysin ensimmäisessä osassa olen tarkastellut mustan rytmimusiikin suosioita kotimaisilla äänitteiden myyntilistoilla. Äänitemarkkinoiden kokonaismyynnistä hiphopin, housen ja teknon äänitteet ovat muodostaneet marginaalisen osuuden, mutta jonkinlainen kuluttajakunta näille tyylilajeille on muodostunut vuosina 1987–1992. Analyysin toisessa osassa olen tarkastellut diskurssianalyysin ja sisällön erittelyn menetelmillä suhtautumista musiikkityyleihin käsiteltävissä lehdissä ja lehtikirjoitusten määrää sekä niiden luomia mielikuvia ja ideologisia seurauksia. Molemmissa lehdissä kirjoittelun määrä on lisääntynyt vuosina 1987–1991, mutta vähentynyt vuonna 1992. Suhtautuminen tutkittaviin tyylilajeihin on ollut kaksijakoista ja neutraalit mielipiteet ovat jääneet vähemmistöön. Soundin ja Suosikin journalismin synnyttämät mielikuvat ja ideologiset vaikutukset ovat tuoneet mm. esille hiphopiin, houseen ja teknoon liittyviä yhteiskunnallisia ilmiöitä ja ristiriitoja. Afroamerikkalaisen rytmimusiikin uusien tyylisuuntien rantautuminen ei ole ollut mikään itsestään selvä ilmiö. Erityisesti rockin kuuntelijat ovat ottaneet uudet musiikkityylit aikanaan varautuneesti vastaan. Tästä muotoutui rockin kuuntelijoiden ja mustan musiikin kannattajien välinen vastakkainasettelu, jonka seurauksena suomen kieleen vakiintui termi ”konemusiikki”. Tutkielmani on valaissut näiden ristiriitojen syntytaustaa ja vaikutuksia.
  • Singha, Prosanta Kumar (2013)
    Splicing of introns and joining of exons to yield mature and functional mRNA molecules is carried out through two sequential trans-esterification reactions by two distinct spliceosomes; the major U2-dependent and the minor U12-dependent spliceosomes. Alternative splicing is common in eukaryotes and occurs mostly with U2 type introns. The level of minor spliceosomes specific proteins, U11-48K and U11/U12-65K, are regulated via alternative splicing where U11 snRNP binds to the USSE (U11 snRNP binding splicing enhancer), a tandem repeat of 5’ss of U12-type introns, and activates an upstream 3’ss of the U2 dependent spliceosome. Here, I carried forward the study done in Verbeeren et al, 2010, through manipulation of the distance between the two 5’ss within the USSE element, and the distance between the upstream 3’splice site and USSE. The mechanisms through which USSE recognition by the U11 snRNP is achieved, as well as the distance constraints the USSE element imposes on alternative splicing, were analyzed. RT-PCR analysis shows that (a) occurrence of the alternative splicing event drops with reduced distance between 3’ss-USSE, and is finally lost when the distance is reduced to zero, (b) both increased and decreased distance between the two 5’ss within the USSE resulted in reduced long isoform formation. The data set suggests that the simultaneous binding of two 5’ss within USSE by U11/U12 snRNPs and their interaction is necessary for USSE mediated alternative splicing activation. So, the evolutionary conserved sequence within USSE, and the distance to 3’ss are critical for USSE mediated alternative splicing.
  • Sankelo, Marja (Helsingin yliopisto, 2009)
    Primary pulmonary hypertension (PPH), or according to the recent classification idiopathic pulmonary hypertension (IPAH), is a rare, progressive disease of pulmonary vasculature leading to pulmonary hypertension and right heart failure. Most of the patients are sporadic but in about 6% of cases the disease is familial (FPPH). In 2000 two different groups identified the gene predisposing to PPH. This gene, Bone morphogenetic protein receptor type 2 (BMPR2), encodes a subunit of transforming growth factor β (TGF-β) receptor complex. There is a genetic connection between PPH and hereditary hemorrhagic telangiectasia (HHT), a bleeding disorder characterized by local telangiectasias and sometimes with pulmonary hypertension. In HHT, mutations in ALK1 (activin like kinase type 1) and Endoglin, another members of the TGF-β signaling pathway are found. In this study we identified all of the Finnish PPH patients for the years 1986-1999 using the hospital discharge registries of Finnish university hospitals. During this period we found a total of 59 confirmed PPH patients: 55 sporadic and 4 familial representing 3 different families. In 1999 the prevalence of PPH was 5.8 per million and the annual incidence varied between 0.2-1.3 per million. Among 28 PPH patients studied, heterozygous BMPR2 mutations were found in 12% (3/26) of sporadic patients and in 33% of the PPH families (1/3). All the mutations found were different. Large deletions of BMPR2 were excluded by single-stranded chain polymomorphism analysis. As a candidate gene approach we also studied ALK1, Endoglin, Bone Morphogenetic Receptor Type IA (BMPR1A or ALK3), Mothers Against Decapentaplegic Homolog 4 (SMAD4) and Serotonine Transporter Gene (SLC6A4) using single-strand conformational polymorphism (SSCP) analysis and direct sequencing. Among patients and family members studied, we found two mutations in ALK1 in two unrelated samples. We also identified all the HHT patients treated at the Department of Otorhinolaryngology at Helsinki University Central Hospital between the years of 1990-2005 and 8 of the patients were studied for Endoglin and ALK1 mutations using direct sequencing. A total of seven mutations were found and all the mutations were different. The absence of a founder mutation in the Finnish population in both PPH and HHT was somewhat surprising. This suggests that the mutations of BMPR2, ALK1 and Endoglin are quite young and the older mutations have been lost due to repetitive genetic bottlenecks and/or negative selection. Also, other genes than BMPR2 may be involved in the pathogenesis of PPH. No founder mutations were found in PPH or HHT and thus no simple genetic test is available for diagnostics.
  • Brustle, Lena (Helsingin yliopisto, 2009)
    Mutation and recombination are the fundamental processes leading to genetic variation in natural populations. This variation forms the raw material for evolution through natural selection and drift. Therefore, studying mutation rates may reveal information about evolutionary histories as well as phylogenetic interrelationships of organisms. In this thesis two molecular tools, DNA barcoding and the molecular clock were examined. In the first part, the efficiency of mutations to delineate closely related species was tested and the implications for conservation practices were assessed. The second part investigated the proposition that a constant mutation rate exists within invertebrates, in form of a metabolic-rate dependent molecular clock, which can be applied to accurately date speciation events. DNA barcoding aspires to be an efficient technique to not only distinguish between species but also reveal population-level variation solely relying on mutations found on a short stretch of a single gene. In this thesis barcoding was applied to discriminate between Hylochares populations from Russian Karelia and new Hylochares findings from the greater Helsinki region in Finland. Although barcoding failed to delineate the two reproductively isolated groups, their distinct morphological features and differing life-history traits led to their classification as two closely related, although separate species. The lack of genetic differentiation appears to be due to a recent divergence event not yet reflected in the beetles molecular make-up. Thus, the Russian Hylochares was described as a new species. The Finnish species, previously considered as locally extinct, was recognized as endangered. Even if, due to their identical genetic make-up, the populations had been regarded as conspecific, conservation strategies based on prior knowledge from Russia would not have guaranteed the survival of the Finnish beetle. Therefore, new conservation actions based on detailed studies of the biology and life-history of the Finnish Hylochares were conducted to protect this endemic rarity in Finland. The idea behind the strict molecular clock is that mutation rates are constant over evolutionary time and may thus be used to infer species divergence dates. However, one of the most recent theories argues that a strict clock does not tick per unit of time but that it has a constant substitution rate per unit of mass-specific metabolic energy. Therefore, according to this hypothesis, molecular clocks have to be recalibrated taking body size and temperature into account. This thesis tested the temperature effect on mutation rates in equally sized invertebrates. For the first dataset (family Eucnemidae, Coleoptera) the phylogenetic interrelationships and evolutionary history of the genus Arrhipis had to be inferred before the influence of temperature on substitution rates could be studied. Further, a second, larger invertebrate dataset (family Syrphidae, Diptera) was employed. Several methodological approaches, a number of genes and multiple molecular clock models revealed that there was no consistent relationship between temperature and mutation rate for the taxa under study. Thus, the body size effect, observed in vertebrates but controversial for invertebrates, rather than temperature may be the underlying driving force behind the metabolic-rate dependent molecular clock. Therefore, the metabolic-rate dependent molecular clock does not hold for the here studied invertebrate groups. This thesis emphasizes that molecular techniques relying on mutation rates have to be applied with caution. Whereas they may work satisfactorily under certain conditions for specific taxa, they may fail for others. The molecular clock as well as DNA barcoding should incorporate all the information and data available to obtain comprehensive estimations of the existing biodiversity and its evolutionary history.
  • Luoma, Petri (Helsingin yliopisto, 2007)
    Thesis focuses on mutations of POLG1 gene encoding catalytic subunit polγ-α of mitochondrial DNA polymerase gamma holoenzyme (polG) and the association of mutations with different clinical phenotypes. In addition, particular defective mutant variants of the protein were characterized biochemically in vitro. PolG-holoenzyme is the sole DNA polymerase found in mitochondria. It is involved in replication and repair of the mitochondrial genome, mtDNA. Holoenzyme also includes the accessory subunit polγ-β, which is required for the enhanced processivity of polγ-α. Defective polγ-α causes accumulation of secondary mutations on mtDNA, which leads to a defective oxidative phosphorylation system. The clinical consequences of such mutations are variable, affecting nervous system, skeletal muscles, liver and other post-mitotic tissues. The aims of the studies included: 1) Determination of the role of POLG1 mutations in neurological syndromes with features of mitochondrial dysfunction and an unknown molecular cause. 2) Development and set up of diagnostic tests for routine clinical purposes. 3) Biochemical characterization of the functional consequences of the identified polγ-α variants. Studies describe new neurological phenotypes in addition to PEO caused by POLG1 mutations, including parkinsonism, premature amenorrhea, ataxia and Parkinson s disease (PD). POLG1 mutations and polymorphisms are both common and/or potential genetic risk factors at least among the Finnish population. The major findings and applications reported here are: 1) POLG1 mutations cause parkinsonism and premature menopause in PEO families in either a recessive or a dominant manner. 2) A common recessive POLG1 mutations (A467T and W748S) in the homozygous state causes severe adult or juvenile-onset ataxia without muscular symptoms or histological or mtDNA abnormalities in muscles. 3) A common recessive pathogenic change A467T can also cause a mild dominant disease in heterozygote carriers. 4) The A467T variant shows reduced polymerase activity due to defective template binding. 5) Rare polyglutamine tract length variants of POLG1 are significantly enriched in Finnish idiopathic Parkinson s disease patients. 6) Dominant mutations are clearly restricted to the highly conserved polymerase domain motifs, whereas recessive ones are more evenly distributed along the protein. The present results highlight and confirm the new role of mitochondria in parkinsonism/Parkinson s disease and describe a new mitochondrial ataxia. Based on these results, a POLG1 diagnostic routine has been set up in Helsinki University Central Hospital (HUSLAB).
  • Harjanne, Pirjo (Helsingin yliopisto, 2006)
    Communicative oral practice in Swedish through collaborative schema-based and elaboration tasks The general aim of this study was to learn how to better understand foreign language communicative oral practice and to develop it as part of communicative language teaching. The language-specific aim was to study how Swedish was being practised communicatively and orally in a classroom context as part of the didactic teaching-studying-learning process, and how the students' communicative oral practice in Swedish was carried out through collaborative schema-based and elaboration tasks. The scientific problem of this study focused on the essence of foreign language communicative oral proficiency. The research questions were concerned with 1) the students' involvement in carrying out the given oral tasks; 2) the features of communication and interaction strategies; 3) thematic vocabulary, and 4) the students' experiences and conceptions of the communicative oral tasks used. The study consisted of two groups of students from a Helsinki-area school (a group of upper secondary school students, Swedish Level A, Courses 2 and 3, n=9; and a group of basic education students, Swedish Level B, Course 2, n=13). The study was carried out as a pedagogically oriented case study which included certain features of ethnographic research and where the students' teacher acted as a researcher of her own work. The communicative oral practice contained five different tasks. The research data were gathered through systematic observation, audio recordings and by a questionnaire. The data were analysed through ethnographic content analysis methods. The main research finding was that a good deal of social interaction, collaboration and communication took place between the students when involved in communicative oral practice in Swedish. The students took almost optimal advantage of the allocated training time. They mostly used Swedish when participating in interactional communication. Finnish was mostly used by the students when they were deciding how to carry out a given task, aiming at intersubjectivity or negotiating meaning. The students were relaxed when practising Swedish. They also asked for and gave linguistic help in the spirit of collaborative learning principles. This resulted in interaction between students that highlighted certain features of negotiation of meaning, scaffolding and collaborative dialogue. Asking for and giving help in language issues concentrated mainly on vocabulary, and only in a few cases on grammar or pronunciation. The students also needed the teacher as a mentor. As well, the students had an enjoyable time when practising, which was most often related to carrying out the oral tasks. The thematic vocabulary used by the students corresponded well to the thematic lexis that served as a basis for the practice. At its most efficient, this lexis was most evident when the basic education students were carrying out schema-based tasks. The students' questionnaire answers agreed with the research findings gained through systematic observation and the analysis of audio recordings. The communicative tasks planned by the teacher and implemented by the students were very much in line. The language-didactic theory as presented in this study and the research findings can be widely utilised in pre-service and in-service teacher education, as well as, more generally, when developing communicative language teaching. Key words: communicative oral practice; the Swedish language; foreign language; didactic teaching-studying-learning process; communicative language teaching; collaborative task; schema-based task; elaboration task.
  • Hyväkkä, Marja (2005)
    Tutkielmassa käsitellään lasten harrastamista vanhempien näkökulmasta. Kohdejoukkona ovat olleet alppihiihtoa harrastavien lasten ja nuorten vanhemmat. Yhteiskunnan muuttumisen myötä on lasten harrastamiseen tullut uusia ulottuvuuksia. Yksilöllistymisen myötä tavoitteellisuus ja kilpailullisuus on kasvanut, ja vanhempien osallistuminen lasten harrastamiseen on lisääntynyt. Seuratoiminta on muuttunut enemmän osa-aikaiseksi. Harrastuksen avulla toteutetaan myös perhekeskeisyyttä koko perheen osallistuessa yhteiseen harrastukseen. Tutkimusote on kvalitatiivinen. Tärkeimpinä lähteinä ovat olleet Robert H. Frankin ja Philip J. Cookin "The-Winner-take-all-society", Riitta Jallinojan kirjoitukset kilpailuyhteiskunnasta ja perheen ajasta, Tommi Hoikkalan tekstit kasvatuksesta ja vanhemmuudesta muuttuvassa yhteiskunnassa, sekä yhteiskuntatieteellinen kirjallisuus suomalaisen yhteiskunnan muutosprosesseista.
  • Laihiala, Kaisa (2008)
    Tämä opinnäytetyö käsittelee kansalaisyhteiskuntaan kuuluvien toimijoiden kehityssuhteita. Kehitysyhteistyössä kumppanuus on suosittu tavoite, mutta käsitykset sen toteutumisesta ja määrittämisestä eroavat Pohjoisen ja Etelän toimijoiden keskuudessa, koska ristiriidassa keskenään ovat kumppanien väitetty tasa-arvo sekä rahoittaja-vastaanottaja -suhde. Aiemmat tutkimukset ovat kritisoineet kumppanuutta ankarasti juuri siksi, että sen on havaittu vahvistavan Etelän riippuvuutta Pohjoisesta sekä vaarantavan Etelän mahdollisuudet omaehtoiseen kehitykseen. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisin puhetavoin Pohjoisen ja Etelän toimijat määrittävät keskinäisiä suhteitaan, ja käsittävätkö ne kumppanuuden osaksi kanssakäyntiään. Tarkasteltavina toimijoina ovat kaksi argentiinalaista kansalaisjärjestöä sekä näiden ulkomaiset, ei-valtiolliset yhteistyötahot. Tutkielma on luonteeltaan kvalitatiivinen. Aineistona on kuuden argentiinalaisen järjestötyöntekijän haastattelu sekä kuuden näitä kansalaisjärjestöjä tukevan pohjoisamerikkalaisen organisaation internetsivuillaan julkaisema rahoituspolitiikka. Teoreettisena lähtökohtana on ajatus todellisuuden sosiaalisesti konstruoidusta luonteesta, jossa etenkin kielellä on tärkeä rooli. Keskeinen teoreettinen viitekehys on analyyttinen diskurssianalyysi, jonka avulla aineistolähtöisesti tarkastellaan valittujen toimijoiden kehityssuhteita koskevia puhetapoja. Analyysin tuloksista ilmenee aiemman tutkimus- ja teoriatiedon vahva kietoutuminen kumppanuuteen. Löydetyissä diskursseissa korostuvat kehityssuhteiden ongelmattomuus ja molemminpuoliset hyödyt. Etelässä kansainväliset kehityssuhteet konstruoidaan riippumattomuudeksi paikallisista valtiollisista toimijoista sekä mahdollisuudeksi toteuttaa omaehtoista kehitystä. Pohjoisessa suhteet määritetään yhteisten arvojen toteuttamiseksi käytäntöön. Kumppanuusdiskurssi sen sijaan näyttäytyy heikkona molempien osapuolten puheessa. Tärkeimmät lähteet: Brinkerhoff, J. M. (2002). Partnership for International Development, Rhetoric or Results? Fowler, A. (2000). Partnerships, Negotiating Relationships, a Resource for Non-Governmental Development Organisatons. Jokinen, A., Juhila, K. & Suoninen, E. (1993). Diskursiivinen maailma, teoreettiset lähtökohdat ja analyyttiset käsitteet. Teoksessa Jokinen, A., Juhila, K. & Suoninen, E. (toim.) Diskurssianalyysin aakkoset. Suoninen, E. (1993). Kielen käytön vaihtelevuuden analysoiminen. Teoksessa Jokinen, A., Juhila, K. & Suoninen, E. (toim.) Diskurssianalyysin aakkoset.
  • Sivonen, Jari (2005)
  • Ehrling, Leena (2002)
    Tutkielmassa seurataan yhtä perheterapiaprosessia, jossa työskennellään pääosin refleksiivisen perheterapian periatteiden mukaan. Prosessissa asiakkaina on pariskunta ja työntekijöinä perheterapeuttityöpari. Tutkimuskohteena ovat ongelmanmääritelmät ja niiden ratkaisuehdotukset, se miten ne vuorovaikutuksessa tuotetaan ja miten ne muuttuvat prosessin eri vaiheissa. Tutkielman tavoitteena ei ole arvioida sitä, minkälaisiin ratkaisuihin prosessissa päädytään, vaan tutkia, miten ratkaisuehdotukset ja ongelmanmääritelmät syntyvät vuorovaikutuksessa. Tutkimusmenetelmä on keskustelunanalyysi, joka on laadullinen, vahvasti empiirinen tutkimusmetodi. Näkökulma laajentuu institutionaaliseen vuorovaikutustukimukseen. Siinä keskustelunanalyyttisin keinoin tutkitaan vuorovaikutusta, joka tapahtuu institutionaalisissa tilanteissa. Samalla työssä tarkastellaan sitä, miten voi yhdistää institutionaalisen vuorovaikutustutkimuksen ja vuorovaikutusideologian (tässä työssä refleksiivinen perheterapia) toteutumisen tarkastelun. Tutkielman tulokset osoittavat, että perheterpiaprosessissa vuorovaikutuksen etenemisen kannalta merkityksellisiä tekijöitä ovat ongelmien luonne, asiakkaiden asema ja asennoituminen ongelmiensa asiantuntijoina, terapeuttien ja asiakkaiden yhteistyökykyisyys sekä kyseisessä prosessissa myös sukupuoli. Tutkielman keskeisimmät lähteet ovat Drew, P. & Heritage, J.(toim.): Talk at work. Interaction in institutional settings; Tainio, L. (toim.): Keskustelunanalyysin perusteet; Andersen, T.: The Reflecting Team: Dialogue and Meta-Dialogue in Clinical Work; Goldenberg, I. & Goldenberg, H. Family Therapy. An overview.
  • Laurila, Anneli (2013)
    Tutkimuksessani tarkastelen lastensuojelun auttamisjärjestelmää. Tutkimukseni tekee näkyväksi niin lastensuojelun sosiaalityötä avohuollossa kuin siihen linkittyvää yhteiskunnallista auttamisjärjestelmää. Kriittisen realismin viitekehyksen mukaisesti tutkimukseni lähtökohdat ovat auttamisjärjestelmään kohdistuvassa kriittisessä tarkastelussa ja ilmiöiden yhteyksien selittämisessä. Tavoitteena on tuoda esiin auttamisjärjestelmän mahdollisia puutteita ja kehittämistarpeita erityisesti nuorten näkökulmien ja heidän asiakasprosessien kautta. Kyseessä on tapaustutkimus kahden kodin ulkopuolelle sijoitetun nuoren, Kertun ja Markuksen näkemyksistä auttamisjärjestelmästä sekä heidän tapauksiin linkittyvästä asiakirja-aineistosta. Tutkimusaineistoni on kaksiosainen sisältäen lastensuojelun sosiaalityön asiakirja-aineiston ja nuorten haastatteluaineiston. Tutkimukseni haastatteluaineisto muodostuu Kertun ja Markuksen haastatteluista, jotka olen kerännyt lastensuojelun palvelujen kehittämiseksi perustetun nuorten ryhmätoiminnan yhteydessä. Tarkastelen millaisena auttamisjärjestelmä näyttäytyy asiakirjojen valossa ja millaisena se näyttäytyy nuorten näkemysten valossa. Erityisesti kohdennan huomion auttamisjärjestelmän kriittisiin kohtiin nuorten elämän muotoutumisen kannalta. Lähtökohdiltaan tutkimukseni kuuluu lapsuus- ja nuorisotutkimukseen. Tutkimukseni asettuu ajankohtaiseen lapsikäsitykseen lapsesta ja nuoresta oman elämänsä asiantuntijana. Kriittisinä kohtina auttamisjärjestelmässä näyttäytyvät nuorten useat siirtymät auttajatahojen välillä ja tiheät työntekijävaihdokset, jotka katkovat luottamuksellisia asiakassuhteita ja vaikeuttavat tavoiteltavan muutoksen suuntaa. Lisäksi nuorten kokemukset ulkopuolisuudesta lastensuojelun prosessissa herättävät kysymyksiä miten lapsikeskeinen työtapa ja osallistava asennoituminen lapsiin ja nuoriin käytännössä toteutuu. Pirstaleinen auttamisjärjestelmä luo kaoottisuutta, joka näkyy tiedon puutteena nuorilla, mutta yhtä lailla auttamisjärjestelmässä toimijoilla. Tämä vaikeuttaa avun kohdentumista oikein, ja riittävän intensiivisenä riittävän varhain. Nuoret tuovat esiin työntekijöiden vaihtuvuuden merkittäväksi auttamisjärjestelmän heikkoudeksi, sillä edellytyksenä avun vastaanottamiselle ja muutokselle on luottamuksellinen suhde auttajaan. Auttamistyön juuri on suhdeperustaisessa työssä, jota pitkälle pirstaleisessa ja kompleksisessa auttamisjärjestelmässä olisi erityisen tärkeää vaalia.
  • Oinonen, Eeva (2007)
    Useat tahot ovat viime vuosina alkaneet puhua naisjohtajien lisäämisen tärkeydestä. Naisjohtajuuden edistäminen on tärkeää tehokkuuden näkökulmasta, eettisistä syistä ja yritysten imagon kannalta. Tässä tutkimuksessa selvitetään naisten etenemiseen liittyviä esteitä sukupuolisyrjinnän näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastellaan naisjohtajien kokemuksia sukupuolisyrjinnästä ja naiseuden eduista. Selvitän myös, miten naisjohtajat hahmottavat sukupuolisyrjintää. Tutkimus kuuluu perinteeseen, jossa organisaatiot nähdään sukupuolittuneina. Johtajuuden maskuliinisuuden nähdään uusintavan itseään naisia syrjivien käytäntöjen avulla. Sukupuolisyrjintä nähdään laajana käsitteenä, joka sisältää epätasa-arvoiset käytännöt, rakenteet ja prosessit. Syrjinnän teorioista keskeisin on Benokraitiksen (1997) teoria, joka jakaa sukupuolisyrjinnän avoimeen, hienovaraiseen ja peiteltyyn syrjintään sekä Essedin (1991) teoria jokapäiväisestä rasismista. Aineisto koostuu 11:stä eri aloilla, suuren pörssiyrityksen johdossa toimivan naisen puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Aineiston analyysissä on käytetty teoriasidonnaista sisällönanalyysiä. Menetelmien tärkeimpänä lähteenä on Tuomen ja Sarajärven (2001) teos Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Naisjohtajat määrittelivät sukupuolisyrjintänä useimmiten Benokraitiksen (1997) avoimeksi määrittelemän syrjinnän. Sukupuolisyrjinnän esiintyminen kiellettiin usein, vaikka tarkemmat kysymykset syrjinnästä toivat esille sen olemassaolon. Erityisesti omat organisaatiot haluttiin nähdä tasa-arvoisina. Sukupuolisyrjinnän kieltämiseen liittyi sukupuolineutraalius; sukupuoli haluttiin nähdä merkityksettömänä asiana organisaatioissa. Kaikkien johtajien puheesta kävi ilmi, että työorganisaatioissa tapahtuu sukupuolisyrjintää. Osa syrjintäkokemuksista oli avoimia, esimerkiksi syrjintää palkkauksessa, rekrytoinnissa tai avoimesti syrjiviä kommentteja. Suurin osa syrjintäkokemuksista oli kuitenkin piilosyrjinnän muotoja, joista keskeisimmiksi nousivat työelämän rakenteet, miesten määrittelemä organisaatiokulttuuri, perheen vaikutus naisten uraan ja miesten verkostot. Seksuaalinen häirintä voi olla avointa tai piiloista. Suurimmalla osalla tutkimuksen naisista oli kokemusta seksuaalisesta häirinnästä. Naiseudesta nähtiin olevan johtajana myös etua. Suurin etu on erottuminen ja mieleen jääminen miesvaltaisessa joukossa.
  • Järvinen-Tassopoulos, Johanna (2005)
    Väitöskirjatutkimuksessa pohditaan naisen muukalaisuutta muuttuvassa arjessa. Tutkin, mitä muukalaiselle tapahtuu, kun hän asettuu pysyvästi vieraaseen yhteisöön. Labyrintin metafora kuvastaa muuttunutta modernia elinympäristöä. Arkielämä muuttuu sokkelomaiseksi, kun rutiinit, arvot, tavat ja käsitykset muuttuvat. Tarkastelen myös, minkälaiseen arjen labyrinttiin naismuukalainen joutuu uudessa yhteisössään ja miten hän selviää siinä. Tutkimusta varten on haastateltu 39 suomalaista naista, jotka asuvat pysyvästi Kreikassa ja elävät avo- tai avioliitossa kreikkalaisen miehen kanssa. Olen tehnyt keskustelunomaisia haastatteluja, joita olen kerännyt eri puolilta Kreikkaa vuosina 1996–1998. Olen mukaillut haastattelujen analyysissa sisällönanalyysin menettelytapoja. Tulkinnoissani olen pyrkinyt pääsemään haastattelupuheen sisään ja samalla olen ottanut etäisyyttä lukemalla teoreettisia keskusteluja. Kreikansuomalaisia naisia voidaan pitää nykyajan muukalaisina, ovathan he avioituneet vieraaseen yhteisöön. Tutkimuksessa seurataan heidän matkaansa jälkimoderniin arkeen. Ennen Kreikkaan muuttoa naiset ovat matkustelleet ja osoittaneet kiinnostusta vieraita maita, kulttuureja ja kieliä kohtaan. He kohtaavat tulevan puolison matkallaan Kreikassa erilaisilla näyttämöillä. Kreikkalais-suomalainen pari seurustelee välimatkoista ja vanhempiensa reaktioista huolimatta. Koti Kreikassa on naismuukalaisen kiintopiste vieraassa todellisuudessa ja siihen hän rakentaa pesänsä. Kodin tilassa käyvät, vierailevat ja oleskelevat myös kreikkalaiset sukulaiset. Kotiinpaluuta ajatellaan ja entiseen kotimaahan liittyy nostalgisia tunteita. Kreikka on asuinmaa, josta etsitään kotoisuuden tunnetta. Kreikkalais-suomalainen avioliitto on puolisoiden konstruktio, jossa vaikuttaa muukalaisuuden välitila. Naismuukalainen solmii erilaisia sosiaalisia siteitä kreikkalaiseen perheyhteisöön, joka muodostaa verkon, joka tukee, auttaa ja hoivaa jäseniään. Hänen asemansa kolmantena vaikuttaa siihen, kuinka yhteisö identifioi hänet osaksi itseensä. Nainen identifioituu itse erilaisiin verkostoihin ja ryhmiin. Arjen labyrintissa kreikansuomalaisten naisten on löydettävä erilaisia selviytymismenetelmiä. He liikkuvat työn poluilla etsien ja tehden työtä. Lopuksi naiset pohtivat tulevaisuuttaan nykyhetkestä käsin. He elävät nykyisyyden rytmissä: he kehittävät erilaisia näkemyksiä ja elämäntyylejä, jotka vastaavat muuttuneita olosuhteita.
  • Järvinen-Tassopoulos, Johanna (2005)
    Väitöskirjatutkimuksessa pohditaan naisen muukalaisuutta muuttuvassa arjessa. Tutkin, mitä muukalaiselle tapahtuu, kun hän asettuu pysyvästi vieraaseen yhteisöön. Labyrintin metafora kuvastaa muuttunutta modernia elinympäristöä. Arkielämä muuttuu sokkelomaiseksi, kun rutiinit, arvot, tavat ja käsitykset muuttuvat. Tarkastelen myös, minkälaiseen arjen labyrinttiin naismuukalainen joutuu uudessa yhteisössään ja miten hän selviää siinä. Tutkimusta varten on haastateltu 39 suomalaista naista, jotka asuvat pysyvästi Kreikassa ja elävät avo- tai avioliitossa kreikkalaisen miehen kanssa. Olen tehnyt keskustelunomaisia haastatteluja, joita olen kerännyt eri puolilta Kreikkaa vuosina 1996–1998. Olen mukaillut haastattelujen analyysissa sisällönanalyysin menettelytapoja. Tulkinnoissani olen pyrkinyt pääsemään haastattelupuheen sisään ja samalla olen ottanut etäisyyttä lukemalla teoreettisia keskusteluja. Kreikansuomalaisia naisia voidaan pitää nykyajan muukalaisina, ovathan he avioituneet vieraaseen yhteisöön. Tutkimuksessa seurataan heidän matkaansa jälkimoderniin arkeen. Ennen Kreikkaan muuttoa naiset ovat matkustelleet ja osoittaneet kiinnostusta vieraita maita, kulttuureja ja kieliä kohtaan. He kohtaavat tulevan puolison matkallaan Kreikassa erilaisilla näyttämöillä. Kreikkalais-suomalainen pari seurustelee välimatkoista ja vanhempiensa reaktioista huolimatta. Koti Kreikassa on naismuukalaisen kiintopiste vieraassa todellisuudessa ja siihen hän rakentaa pesänsä. Kodin tilassa käyvät, vierailevat ja oleskelevat myös kreikkalaiset sukulaiset. Kotiinpaluuta ajatellaan ja entiseen kotimaahan liittyy nostalgisia tunteita. Kreikka on asuinmaa, josta etsitään kotoisuuden tunnetta. Kreikkalais-suomalainen avioliitto on puolisoiden konstruktio, jossa vaikuttaa muukalaisuuden välitila. Naismuukalainen solmii erilaisia sosiaalisia siteitä kreikkalaiseen perheyhteisöön, joka muodostaa verkon, joka tukee, auttaa ja hoivaa jäseniään. Hänen asemansa kolmantena vaikuttaa siihen, kuinka yhteisö identifioi hänet osaksi itseensä. Nainen identifioituu itse erilaisiin verkostoihin ja ryhmiin. Arjen labyrintissa kreikansuomalaisten naisten on löydettävä erilaisia selviytymismenetelmiä. He liikkuvat työn poluilla etsien ja tehden työtä. Lopuksi naiset pohtivat tulevaisuuttaan nykyhetkestä käsin. He elävät nykyisyyden rytmissä: he kehittävät erilaisia näkemyksiä ja elämäntyylejä, jotka vastaavat muuttuneita olosuhteita.
  • Tarvainen, Päivi (2005)
    Tutkielmassa yhdistyvät visuaalinen viestintä ja toiseuden käsite. Pro gradu -työni käsittelee 227 kehitysmaa-aiheista valokuvaa, jotka julkaistiin Suomen Kuvalehdessä vuonna 2001. Menetelminäni käytin sekä määrällistä sisällön erittelyä että laadullista semioottista kuva-analyysia. Työn teoreettinen viitekehys rakentuu sekä visuaalisesta viestinnästä - valokuvasta ja lehtikuvasta - tehtyyn tutkimukseen että toiseutta, etnisyyttä ja kehitysmaita käsittelevään kirjallisuuteen. Määrällinen sisällön erittely osoittaa Afganistanin kuvaston ylivoimaisen suuruuden muihin kehitysmaihin verrattuna vuonna 2001. Syyskuun terrori-iskut vuonna 2001 sekä sitä seurannut Afganistanin sota nostivat Afganistanin koko maailman huomion keskipisteeksi, mistä seurasi jatkuva kiinnostus Afganistanin naisten asemaan, nälänhätään ja sotatoimiin. Useimmiten esiintyvä teemaluokka kehitysmaita käsittelevässä uutisoinnissa on sota, terrorismi ja rikokset; tämä kertoo siitä, että kolmanteen maailmaan edelleen liitetään ennemmin kovia kuin pehmeitä uutisia. Laadullisessa analyysissa keskitytään viiteen erilaiseen toiseuden rakennuspalikkaan, joita käytetään systemaattisesti Suomen Kuvalehden kuvituksessa: konkreettinen vastakkainasettelu, taitolliset keinot, subjektin etäännyttäminen kuvan lukijasta, lapsi kuvituskuvan kohteena sekä kuvateksti epätasa-arvoisuuden osoittajana. Tärkein löydös laadullisessa analyysissa on se, että toiseutta rakennetaan Suomen Kuvalehden sivuilla jatkuvasti numerosta toiseen. Kehitysmaiden asukkaat jätetään suomalaisille lukijoille vieraiksi toisiksi, joihin ei edes anneta samastumisen mahdollisuutta. Tärkeimpiä lähteitäni ovat toiseudesta kertovasta kirjallisuudesta ovat Stuart Hall, Marjo Kaartinen, Mikko Lehtonen, Olli Löytty ja Pentti Raittila. Valokuvasta kertova teoriaosuus pohjautuu Veijo Hietalan, Anssi Männistön, Sami Noposen, Merja Salon, Leena Sarasteen ja Hannu Vanhasen teksteihin. Semioottinen analyysi puolestaan rakentuu Charles S. Peircen merkkiteoriaan.