Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12934-12953 of 28473
  • Leskinen, Heikki (1963)
  • Impivaara, Mika (2015)
    Geodiversiteetilla tarkoitetaan geologisten (kivet, mineraalit, fossiilit), geomorfologisten (muodostumat, fyysiset prosessit) ja maaperän ominaisuuksien luonnollista monimuotoisuutta. Geodiversiteetti edustaa siis elottoman luonnon monimuotoisuutta. Geodiversiteetti ja sen runsaus eivät pysy muuttumattomina yli ajan, vaan muuttuvat ajan myötä. Geodiversiteetin runsauteen vaikuttavat varsinkin ilmasto, topografia, maaperä ja kasvillisuus. Ensimmäinen tutkimuskysymys on selvittää Luoteis-Lapin keskeisten geomorfologisten muodostumien levinneisyys ja laatia kartoituksen pohjalta geomorfologinen kartta. Toinen tutkimuskysymys on geodiversiteetin alueellinen jakauma Luoteis-Lapissa. Kolmas tutkimuskysymys käsittelee geodiversiteetin alueellista vaihtelua ja sitä selittäviä tekijöitä Luoteis-Lapissa. Selittävistä tekijöistä tutkitaan absoluuttisen ja relatiivisen korkeuden vaihtelun vaikutusta geodiversiteetin runsauteen. Tutkimusmenetelmänä käytetään karttatulkintaa digitaalisiin karttoihin ja ilmakuviin pohjautuen. Tutkimusalue kattaa 1182 tutkimusruutua, jotka ovat kooltaan 1 km². Tutkimusruudut sopivat yhteen Maanmittauslaitoksen perus- ja topografikarttojen kanssa, joiden mittakaava on 1:20 000. Jokaisesta tutkimusruudusta on määritelty materiaali ja geomorfologiset muodostumat. Materiaali jakautuu seitsemään luokkaan. Erilaisia geomorfologisia muodostumia on määritetty 39. Geodiversiteetin keskiarvo on matala (5,08) ja yksittäiset ruudut saavat geodiversiteetin arvoja välillä 1-12 resoluution ollessa 1 km x 1 km. Tutkimusaluetta luonnehtivat polygeneettinen, fluviaalinen ja biogeeninen korkokuva. Yksittäisistä geomorfologista muodostumista yleisimpiä ovat huomattavat kalliokohoumat, rakkalouhikot, järvet/lammet ja nielu-uomat. Geodiversiteetin runsauteen vaikuttavista tekijöistä on tutkittu absoluuttista ja relatiivista korkeutta. Tutkimuksen perusteella ei voida havaita, että korkeuden absoluuttinen tai suhteellinen kasvu johtaisi geodiversiteetin merkittävään kasvuun. Absoluuttisen korkeuden ja geodiversiteetin lukumäärän välillä on jonkinasteinen positiivinen korrelaatio, mutta se vaikuttaa olevan heikko.
  • Uotinen, Sanna (Helsingfors universitet, 2011)
    The research discusses consumers? views on climate change and the acceptability of climate impact monitoring and feedback system as a consumer policy instrument. 15 consumers tested a demonstration version of a monitoring and feedback interface of climate impacts for a month and they participated in a web discussion concerning the subject matter. I analyzed the web discussion material from the point view of mundane reasoning by studying consumers? everyday knowledge of climate change and environmental responsibility as well as the heuristics pertaining to the acceptability of the service. Generally climate change was found to be a rather abstract and ambiguous phenomenon which is why consumers have difficulties in understanding the concrete impacts of their choices on climate change. Even though there is plenty of information available about climate impacts of consumption, especially the information provided by companies was found to be inconsistent and partially unreliable. Consumers also criticized the narrow outlook of climate change debate on overall environmental impacts. Consumers think that instead of focusing only on carbon dioxide emissions, environmental impacts should be considered as an entity of which the climate impacts constitute only a part. Climate change influenced the consumption patterns of the consumers who participated in the research in varying degrees. For some climate change had become an essential norm guiding their consumption, whereas some told they considered climate impacts only when making bigger purchases. Important aspects concerning environmentally responsible behavior included finding the balance between the pleasure and responsibility of consumption and the personal feeling that one is doing the right thing. Climate and environmental matters are flexibly weighted in the choices alongside with other factors. However, even if consumers possess environmental knowledge and are willing to take climate and environmental impacts into account in their consumption choices, many situational and contextual factors determine the possibilities of environmentally responsible behavior. The research brought up four heuristics that consumers used when considering the prerequisites of acceptability of climate impact monitoring and feedback system and its functionality as a consumer policy instrument. Firstly, the service has to be quick and effortless to use and offer information in an illustrative and accessible format. Secondly, the information has to be trustworthy and relevant in a way that the service takes into consideration various types of consumers and different information needs. Thirdly, the service has to be implemented comprehensively and transparently in co-operation with several trade groups and the public sector. Fourthly, the service has to be implemented in an encouraging way which connects it to other policy instruments.
  • Jokinen, Erno (Helsingfors universitet, )
    Tutkielmassa tarkastellaan luotonantajan vahingonkorvausvastuun sisältöä ja syntyedellytyksiä luottosuhteen syntyvaiheessa Suomen oikeuden mukaan. Luottosuhteen syntyvaiheella tarkoitetaan tässä tutkielmassa ajanjaksoa mahdollisen tulevaa luoton-ottoa koskevan neuvonnan pyytämisestä alkaen aina luottohakemuksen tekemisestä luottosopimuksen solmimiseen. Tarkasteluun on vahinkolajeista otettu ainoastaan puhdas, henkilö- ja esinevahingoista erillinen varallisuusvahinko, joka on luottosuhteessa tavallisimmin esiintyvä vahinkolaji. Luotonantajan vastuuta koskeva tutkimus ja sääntely ovat lähtöisin angloamerikkalaisen oikeuden maailmasta, erityisesti Yhdys-valloista ja Iso-Britanniasta. Suomessa erityisesti 1990-luvun alun pankkikriisi sekä viime vuosikymmenen loppupuolella alkanut finanssikriisi ovat osoittaneet, että luotonantajia ja erityisesti ns. pankkisektoria koskeva sääntely ei ole kaikilta osin ollut ajantasaista tai kyennyt vastaamaan sille asetettuihin haasteisiin. Laajalti on koettu käyneen niin, että mahdolliset voitot on yksityistetty, mutta tappiot kansallistettu. Tähän epäkohtaan on haluttu puuttua, minkä seurauksena luotto- ja rahoituslaitosten toimintaa on pyritty meillä lisääntyvässä määrin sääntelemään. Tästä esimerkkinä on erityisesti laki luottolaitostoiminnasta sekä mm. kuluttajaluottosuhteita sääntelevä kuluttajansuojalaki, joiden avulla luotonantoa on paitsi luotonhakijoiden ja -saajien, myös luotonantajien itsensä suojaksi pyritty sääntelemään niin, että mahdollisilta ylilyönneiltä vältyttäisiin. Tässä on osin onnistuttu, mutta tutkielmassa osoitetaan, että sääntelyssä on edelleen myös kehittämisen varaa. Tarkastelussa keskeiseen asemaan nousevat luottoneuvottelut, joiden yhteydessä luotonhakijalle aiheutunut vahinko voi tulla korvattavaksi joko sopimuksenulkoisen deliktivastuun, sopimuksentekotuottamusta ilmentävän culpa in contrahendo -opin tai sopimusvastuunormiston nojalla. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millä edellytyksillä luotonantajan vahingonkorvausvastuu voi syntyä ja millaiseksi se laajuudessaan voi yltää. Tutkimuksen tuloksena tulee esiin mm. se, että myös luotonottajan omilla toimilla voi olla vaikutusta luotonantajan vahingonkorvausvastuun laajuuteen. Tutkielmassa esitetäänkin mahdollisuutta säännellä myös luotonottajan vastuuta luonnollisena vastinparina luotonantajan vastuulle. Tällä todetaan olevan sääntelykokonaisuutta ja luoton-antajan vahingonkorvausvastuun sisältöä selkeyttävä vaikutus. Aluksi tutkielmassa tarkastellaan luotonantajan ja -hakijan välisen oikeussuhteen kehittymistä luottosuhteen syntyvaiheen aikana. Alussa osapuolten välistä oikeussuhdetta voidaan pitää luonteeltaan täysin sopimuksenulkoisena, mutta myöhemmin neuvottelujen edetessä siinä voi olla nähtävissä myös sopimussuhteen kaltaisia piirteitä. Luottosuhteen kehitysasteella osoitetaan olevan olennainen vaikutus luotonantajan vahingonkorvausvastuun sisältöön ja sovellettavaa vastuumuotoa koskevaan valintaan. Luottosuhteen kehitysasteiden tarkastelun jälkeen luotonantajan informointivelvollisuudet otetaan tarkasteluun siksi, että niiden noudattaminen on eräs luotonantajan keskeisistä velvollisuuksista luottosuhteen syntyvaiheessa. Informointi- eli neuvonta- ja tiedonantovelvollisuuksien laiminlyönti voi johtaa luotonantajan vahingonkorvausvastuuseen. Olennainen havainto tässä yhteydessä on se, että informointivelvollisuuden sisältö määräytyy osin myös luotonhakijan oman tiedollisen aseman sekä tällä olevan luotonantajan omien velvollisuuksien täyttämiseen kohdistuvan myötävaikutusvelvollisuuden perusteella. Tämän jälkeen tarkastellaan sitä, mitä vastuun syntyminen luottosuhteen syntyvaiheessa aiheutuneen vahingon osalta edellyttää sekä sitä, miten laajaksi luotonantajan vastuu voi yltää. Tutkielman päättävässä luvussa esitetään yhteenveto keskeisimmistä johtopäätöksistä. On todettava, että käytännössä hyväksyttävimpänä vastuumuotona on pidettävä culpa in contrahendo -vastuuta, sillä siinä on otettavissa huomioon sekä delikti- että sopimusvastuun parhaat piirteet samalla välttäen mainittuihin vastuumuotoihin liittyvät ongelmakohdat erityisesti vahingonkärsijän kannalta. Viime kädessä kunkin tapauksen yksittäispiirteet kuitenkin määrittävät luotonantajan vahingonkorvausvastuun sisällön – tulkinnallinen epävarmuus on siten realiteetti myös luottosuhteen syntyvaiheessa aktualisoituvan luotonantajan vahingonkorvausvastuun yhteydessä.
  • Sedbom, Sakari (Helsingfors universitet, )
    Tutkielmassa ka?sitella?a?n luotonantajan vastuuta varjojohtajana. Ka?sitteena? varjojohtajuus perustuu englantilaiseen shadow director -doktriiniin ja siita? sa?a?deta?a?n Companies Actin 251:ssa. Doktriinin nojalla yhtio?n ulkopuolinen taho voidaan katsoa yhtio?n varjojohtajaksi, mika?li yhtio?n johto tapaa toimia yhtio?n ulkopuolisen tahon ma?a?ra?ysten ja ohjeiden mukaisesti ja yhtio?n ulkopuolisen tahon vaikuttaminen yhtio?n johdon pa?a?to?ksentekoon on pysyva?mpa?a? kuin kertaluontoista. Tiettyjen kriteerien nojalla varjojohtajan voidaan katsoa olevan vastuussa yhtio?n velvoitteista. Suomessa osakeyhtio?lain johtohenkilo?iden vahingonkorvausvelvollisuudesta sa?a?deta?a?n lain 22:1:ssa?. Sa?a?nno?ksen nojalla vahingonkorvausvelvolliseksi voidaan katsoa yhtio?n toimitusjohtaja, hallituksen ja?sen seka? hallintoneuvoston ja?sen. Sa?a?nno?ksen nojalla vahingonkorvausvelvolliseksi voidaan katsoa myo?s henkilo?, joka on valittu hoitamaan johtohenkilo?n tehta?va?a? mutta, jota ei ole merkitty yhtio?n johtohenkilo?ksi kaupparekisteriin. Sa?a?nno?ksen nojalla yhtio?n johtohenkilo?ksi ei kuitenkaan voida katsoa niin sanottua varjojohtajaa ja na?in ollen suomalaisen yhtio?oikeudellisen sa?a?ntelyn voidaan katsoa eroavan englantilaisesta yhtio?oikeudellisesta sa?a?ntelysta?. Tavanomaisesti varjojohtajuus nousee esille tilanteissa, jossa yhtio? on ajautunut maksuvaikeuksiin. Ta?llo?in yhtio?n velkoja voi pyrkia? kontrolloimaan velallista, turvatakseen myo?nta?ma?nsa? luoton takaisinmaksun tai pyrkia?ksensa? parantamaan velallisyhtio?n maksukykyisyytta?. Tyypillisia? keinoja velkojalle ovat henkilo?n nimitta?minen valvomaan velallisyhtio?n toimia tai erilaisten pelastussuunnitelmien laatiminen velallisyhtio?lle. Mika?li velkojan nimitta?ma? henkilo? tai velkoja kontrolloi liian voimakkaasti velallisyhtio?n toimia, voidaan heida?t tiettyjen kriteerien ta?yttyessa? katsoa yhtio?n varjojohtajiksi. Tyypillisesti yhtio?n varjojohtajaksi on katsottu joko velallisyhtio?n luotonantaja tai luotonantajan nimitta?ma? henkilo?, joka valvoo velallisyhtio?n toimia. Vaikka Suomessa lainsa?a?da?nto? ei tunne varjojohtajuutta, on oikeuska?yta?nno?ssa?mme arvioitu hyvin samankaltaisia tilanteita kuin englantilaisessa varjojohtajuutta koskevassa oikeuska?yta?nno?ssa?. Suomessa tilanteet ovat liittyneet pa?a?sa?a?nto?isesti takaisinsaantilain la?heisyyskriteerin arviointiin, jolloin arviointi on kohdistunut velallisyhtio?n ja ta?ma?n luotonantajana toimineen pankin va?lisen suhteen arviointiin. Takaisinsaantilain ja osakeyhtio?lain lisa?ksi varjojohtajuutta voidaan Suomessa arvioida myo?s rikoslain ja ympa?risto?vahinkolain kannalta. Rikoslaissa yhtio?n johtohenkilo?n ka?site na?ytta?a? olevan laajempi kuin osakeyhtio?laissa. Ympa?risto?vahinkolain perusteella vastuu ympa?risto?vahingosta taas voidaan ankaran vastuun nojalla samaistaa vahingonaiheuttajan ulkopuoliseen tahoon tiettyjen kriteerien vallitessa hyvin samankaltaisesti, kuin Companies Actin varjojohtajuus sa?a?ntelyn nojalla yhtio?n ulkopuolisen tahon voidaan katsoa olevan vastuussa yhtio?n velvoitteista. Osittain eroja varjojohtajuuden sa?a?ntelyssa? voidaan selitta?a? oikeusja?rjestyksien ominaisilla piirteilla?. Englannissa yhtio?oikeudellinen ajattelu on perinteisesti ollut omistajakeskeista? ja sa?a?ntelylla? on pyritty suojamaan osakkeenomistajia. Varjojohtajuuden sa?a?ntelemisen voidaan jossain ma?a?rin na?hda? ilmentyma?na? pienosakkeenomistajan korkeasta sijoittajansuojasta. Suomessa yhtio?oikeudellinen ajattelu ei perinteisesti ole ollut omistajakeskeista? eika? sijoittajansuojan korostamista myo?ska?a?n ole aiemmin na?hty lainsa?a?da?nno?ssa?mme tarpeelliseksi.
  • Ruohomaa, Sini (Helsingin yliopisto, 2005)
    Tutkielmassa käsitellään luottamuksenhallintaa web-palveluympäristössä. Dynaaminen toimintaympäristö asettaa vaatimuksia luottamuksenhallintajärjestelmälle, jota käytetään paitsi paikallisten pääsynhallintapäätösten tekemiseen, myös laajemman mittakaavan päätöksenteon tukena, useiden autonomisten toimijoiden muodostamien yhteisöjen hallinnassa. Tutkielma esittelee Trust Based on Evidence -projektissa kehitetyn luottamuksenhallintajärjestelmän tiedollisen ja toiminnallisen mallin, paikallisesta ja yhteisön näkökulmasta. Mallia selkeytetään web-palveluympäristöön sijoittuvan esimerkin avulla. Luottamuksen käsitteen rakentamiseksi esitellään myös eri osa-alueille sijoittuvia luottamuksen malleja ja luottamusta käyttäviä järjestelmiä. Avoimessa verkkoympäristössä palveluntarjoaja joutuu tasapainottelemaan kahden osin vastakkaisen tavoitteen välillä: toisaalta järjestelmän tulisi olla mahdollisimman avoin, jotta se houkuttelisi käyttäjiä, toisaalta liiallinen avoimuus kasvattaa tietomurron riskiä. Kompromissin löytäminen on hankaloitunut edelleen saavutettavien käyttäjien määrän kasvaessa ja tarjottavien palvelujen monimutkaistuessa. Tehtävä vaatii toisaalta erikoistapauksien käsittelyä, toisaalta yleistettävyyttä laajan käyttäjistön suhteen. Tietoturvan ylläpidon automatisointia ovat edistäneet muun muassa politiikkapäätösten erottaminen toteutuksesta ja mahdollisten tietomurron merkkien tarkkailun delegointi siihen erikoistuneille ohjelmille (IDS). Palvelujen käyttäjistön kasvaessa ja siirtyessä nimettömämmiksi kurinpito ja tarkkailu kuitenkin vaikeutuvat entisestään, eikä ylläpitäjiä riitä sidottavaksi jatkuvaan käyttäjien vahtimiseen. Monesti valvoja voikin vain poistaa käyttöoikeuden häiriköltä, jolloin esimerkiksi hieman lievemmälle sääntöjen ``venyttämiselle'' ei juuri voi tehdä mitään. Luottamuksenhallinta helpottaa rikkomuksiin ja toisaalta hyvään käytökseen reagoimista asteittain. Sen pohjalta käyttäjien valvontaan, pääsynhallintaan ja resurssien rajoitukseen liittyvä hienosäätö voidaan tuoda ymmärrettäväksi osaksi ylläpitoa ja pitkälti myös automatisoida. Avainsanat: luottamuksenhallinta, Web Services
  • Mäkimattila, Ilmari (2012)
    Poliittiset skandaalit ovat nykyisen yleisödemokratian ominaispiirre, mikä tekee niistä tärkeän tutkimuskohteen politiikan tutkimukselle. Thompson (2000) kirjoittaa, että poliittisessa skandaalissa jonkin rikkomuksen paljastuminen alkaa uhata poliitikon symbolista valtaa eli hänen mainettaan ja luottamusta häntä kohtaan. Usein rikkomuksen tosiasiallinen tapahtuminen ja merkitys ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin itsestään selviä ja niistä esitetään julkisuudessa erilaisia tulkintoja. Gronbeck (1978) tarkastelee poliittisia skandaaieita sosiolingvistisinä prosesseina, joissa tapahtuma nimetään ja sille annetaan kulttuurisia ja institutionaalisia merkityksiä. Sherman (1989) puhuu skandaalin dramatisoinnista, rikkomuksen tulkitsemisesta julkisen luottamuksen rikkomiseksi.Jimönezin (2004) mukaan poliittisissa skandaaleissa eri eliitit kuvaavat Ja tulkitsevat väitettyä rikkomusta ja sen merkitystä yhteisölle. Kaikkein kiinnostavimmat poliittiset skandaalit ovatkin pitkittyneitä merkityskamppailuja. Median rooli skandaalien merkityksellistämisessä on keskeinen. Tutkin suomalaisten poliittisten skandaalien merkityksellistämistä mediassa kehyksen käsitteen avulla. Tutkimuksen kohteena on kolme skandaalia, joissa rikkomuksen tapahtumisesta tai sen merkityksestä ei ollut yksimielisyyttä eli ministerien Alhon (sd), Jäätteenmäen (kesk) ja Kanervan (kok) tapaukset. Tutkimuksen aineistona ovat yhden päivälehden (Helsingin Sanomat), iltapäivälehden (Iltalehti) ja skandaalin kohdetta lähellä olleen lehden (Demari, Ilkka, Turun Sanomat) tekstit skandaalista. Määritin skandaalien uutisoinnista neljä kehystä: pelin, kohun, rikkomuksen Ja kujanjuoksun. Tutkimiani skandaaieita kehystetään vain vähän poliitikkojen strategisiksi peleiksi, lukuun ottamatta poliitikkoja lähellä olevia lehtiä. Kohuksi kehystetään ainoastaan Kanervan skandaali, joka alkaa hänen yksityiselämäänsä koskevista paljastuksista. Hyvin nopeasti Kanervan lähettämille tekstiviesteille annetaan kuitenkin toinen kulttuurinen merkitys — skandaali aletaan kehystää rikkomukseksi. Jäätteenmäen skandaalissa Irak-vuoto on nimetty rikokseksi ja skandaali on siten esitetty rikkomuskehyksestä jo ennen kuin Jäätteenmäestä tulee syytetty. Alhon skandaalissa Sundqvist-sopimus nimetään heti julkaisemisen jälkeen epäoikeudenmukaiseksi, ei vain neutraaliksi hallinnolliseksi päätökseksi. Skandaali kehystetään rikkomukseksi ja Alhosta tulee syytetty. Alhon skandaalia dramatisoidaan viittaamalla esimerkiksi kansalaisten moraaliin — Sundqvist-sopimus saa kulttuurisen merkityksen eliitin suosimisena. Kanervan skandaalia taas dramatisoidaan esimerkiksi esittämällä se tasa-arvokysymyksenä. Erityisen aktiivinen skandaalien kehystämisessä moraalirikkomukseksi on odotetusti Iltalehti, joka Kanervan ja Jäätteenmäen skandaalien yhteydessä esittää ministerien toiminnan valehteluna. Kaikki kolme tutkimaani skandaalia aletaan skandaalin edetessä kehystää kujanjuoksuksi. Kujanjuoksukehyksestä skandaalissa on olennaista skandaalin seuraukset poliitikolle: poliitikon tilannetta kuvaillaan ja esimerkiksi paljastusten merkitys aletaan tulkita ensisijaisesti suhteessa poliitikon asemaan, ei rikkomukseen. Jäätteenmäen ja Kanervan skandaaleiden kujanjuoksuissa on yhteinen piirre eli niissä jostakin odotetusta tiedo sta rakennetaan ratkaisevaa palJastusta, savuavaa asetta. Jäätteenmäen skandaalissa kyseessä on poliisitutkinnan tuloksesta; Kanervan skandaalissa Kanervan lähettämien viestien sisällöstä. Kehysten hahmottaminen auttaa ymmärtämään skandaalin merkityksellistämisen jatkuvana tapahtumana: uusien tietojen saamaan merkitykseen vaikuttaa se, miten skandaali on kehystetty.
  • Koskimies, Katja Mimosa (2008)
    Luottamus ja sen puute ovat ihmisen elämän perusasioita. Asioihin ja ihmisiin on pystyttävä luottamaan. Ihmisen on myös luotettava omiin kykyihinsä ja selviytymistaitoihinsa. Jos luottamus toisiin ihmisiin, asioihin ja itseen on koetuksella, kohtaa ihminen erilaisia vaikeuksia elämässään. Luottamus liittyy ihmisen perusturvallisuuden tunteeseen ja sillä tai sen puutteella on todettu olevan merkitystä ihmisen hyvinvointiin ja elämässä selviytymiseen. Tällä tutkimuksella pyrittiin jäsentämään dialogisiin verkostopalavereihin, ennakointidialogeihin osallistuneiden perheiden kokemuksia ennakointidialogista ja yhteistyöstä sen jälkeen luottamus -käsitteen avulla. Ennakointidialogi on Stakesissa psykososiaaliseen asiakastyöhön kehitetty dialoginen verkostopalaverimuoto, johon osallistuu asiakasperhe, perheiden läheisiä ja tilanteeseen liittyviä työntekijöitä. Ennakointidialogissa käytetään ulkopuolisia vetäjiä ja dialogisuutta tukevaa rakennetta ja metodia. Tutkimuksessa tarkasteltiin syntyikö ennakointidialogissa perheiden mukaan luottamusta ja jos, niin mihin sekä jos luottamusta rakentui, niin mitkä tekijät sitä rakensivat ja jos ei rakentunut, niin mitkä tekijät estivät rakentumista. Aihetta ei ole aiemmin paljoakaan Suomessa tutkittu. Tutkimus on osa Stakesin ennakointidialogien seurantatutkimusta, mutta itsenäinen tutkimus. Tutkimus on laadullinen käytäntötutkimus, joka kiinnittyy myös fenomenologis-hermeneuttiseen lähestymistapaan. Tutkimusaineisto koostui 10 ennakointidialogeihin osallistuneen perheen, yhteensä 17 perheenjäsenen teemahaastatteluista. Aineiston analyysina käytettiin sisällön analyysia. Tutkimuksessa havaittiin, että perheiden ennakointidialogikokemukset olivat jäsennettävissä luottamus -käsitteen kautta. Perheiden elämäntilanteissa ja luottamussuhteissa oli ennakointidialogien jälkeen tapahtunut perheiden hyvinvointia tukevia muutoksia. Perheet arvioivat ennakointidialogilla olleen myönteistä vaikutusta tapahtuneisiin muutoksiin. Ennakointidialogissa rakentui luottamusta itseen ja omaan toimijuuteen, tulevaisuuteen, läheis- ja työntekijäsuhteisiin sekä verkoston tukeen. Olennaista myönteisissä muutoksissa oli miten luottamusta ylläpidettiin ennakointidialogin jälkeen. Tutkimus toi myös esiin, että perheet tarkkailivat koko ennakointidialogipalaverin ajan sitä miten tulivat kohdatuiksi. Toisten teoilla ja sanoilla oli merkitystä luottamuksen rakentumiseen. Luottamus rakentui ennakointidialogissa erilaisten vaiheiden kautta. Merkittävimpiä kokemuksia perheille oli ollut kuulluksi tulemisen kokemus sekä verkostoon liittyvät kokemukset. Näillä näytti olevan olennainen merkitys luottamuksen rakentumisessa ja tilanteiden muuttumisessa ennakointidialogien jälkeen. Ennakointidialogista oli myös erotettavissa luottamuksen rakentumisen kytkös- ja katkoskohtia.
  • Määttänen, Sanna (2005)
    Tutkimus käsittelee Suomen pääkaupunkiseudun informaatio- ja kommunikaatioteknologia-alan (ICT-alan) yritysten johtajien taloudellista toimintaa. Tutkimuksen tavoitteena on analysoida niitä sosiaalisia mekanismeja, joiden avulla luottamussuhteet rakentuvat mikrotasolla taloudellisen toiminnan yhteistyösuhteissa. Miten luottamus rakentuu tuntemattomaan osapuoleen? Entä miten tällaisia luottamussuhteita ylläpidetään yritystoiminnassa, joka on luottamuksen kannalta riskialtista ja mitkä asiat tukevat taloudellisen toiminnan luottamussuhdetta? Tutkimuksen teoreettisena kehyksenä on keskustelu uudesta taloussosiologiasta ja sen sisällä erityisesti Mark Granovetterin painottama taloudellisen toiminnan tarkastelutapa, joka korostaa taloudellisen toiminnan uppoutumista sosiaalisiin suhteisiin ja suhdeverkostoihin. Uusi taloussosiologia näkee taloudellisen toiminnan perustuvan luottamukseen, joka on sosiaalisesti rakentunutta, kulttuurisidonnaista ja historiallisesti kehittynyttä. Tutkimuksella on yhtymäkohtansa myös sosiaalisen pääoman keskusteluun sekä aikalaisdiagnostiseen keskusteluun uudesta taloudesta. Tutkimuksen aineisto koostuu 13 pääkaupunkiseudun ICT-alan pienen ja keskisuuren yrityksen johtajan haastattelusta, kahdesta ICT-alan työntekijän esitutkimushaastattelusta sekä 18 ICT-alan ammattilaisen sosiaalisia verkostoja kartoittaneesta kyselystä. Tutkimus kiinnittyy laadullisen verkostoanalyysin perinteeseen ja aineiston analyysi toteutetaan haastattelupuheen lähilukuna. Haastatteluissa on pyritty jäsentämään sosiaalisten suhteiden ja verkostojen merkitystä sekä niihin liittyvän luottamuksen rakentumista johtajien taloudellisessa toiminnassa. Työelämään liittyvinä sosiaalisina suhteina ymmärretään tässä tutkimuksessa kaikki johtajan henkilösuhteet, joilla on merkitystä hänen taloudelliselle toiminnalleen. Tällaisia suhteita ovat niin johtajan kollegat, alaiset ja eri sidosryhmien edustajat kuin ystävät ja perheenjäsenetkin. Tutkimuksen keskeisin tulos liittyy luottamuksen rakentumisen askeliin: liikkeelle lähdetään kolmansien osapuolten kokemuksista ja tiedoista: referensseistä, suosituksista ja mainetiedoista. Tämän jälkeen luottamus rakentuu välittömän vuorovaikutuksen kautta ensivaikutelman ja aiemman yhteistyön perusteella. Luottamussuhde on lisäksi sidoksissa elämänhistorian kautta syntyneisiin suhteisiin, joista korostuvat työelämän suhteet. Suomalaisen yhteiskunnan korkea yleistetty luottamus vähentää luottamussuhteisiin liittyviä riskejä sekä institutionaalisten käytäntöjen, kuten sopimusten, tarvetta yhteistyösuhteissa. Suomen pääkaupunkiseudun ICT-alan johtajien luottamuksen rakentuminen on uppoutunut vahvasti myös suomalaisen yhteiskunnan kulttuuriin. Tutkimuksen tärkeimpiä lähteitä ovat Mark Granovetterin kirjoitukset uudesta taloussosiologiasta, Petri Ruuskasen väitöskirja luottamuksesta sekä Kaj Ilmosen tutkimukset luottamuksesta.
  • Lavikainen, Suvi (2012)
    Tutkimus tarkastelee asiantuntijoiden eli sijoituspalveluyrityksissä toimivien näkemyksiä luottamuksen ja maineen merkityksestä sijoituspalveluyritysten asiakassuhteessa. Tutkimusaiheen valintaan vaikutti vuodesta 2008 jatkunut finanssikriisi. Finanssikriisiä ei pidä arvioida vain taloudellisten tunnuslukujen tai numeroiden kautta, vaan se voidaan nähdä taloudellisen järjestelmämme luottamus- ja mainekriisinä. Maineella on suuri merkitys etenkin sellaisille yrityksille, joiden pääoma on pääasiassa aineetonta ja joiden palveluiden ostaminen perustuu luottamukseen. Finanssiala on hyvä esimerkki toimialasta, jossa luottamuksen ja maineen merkitys korostuu. Alalla on lukuisia toimijoita. Tässä tutkimuksessa keskitytään varainhoitoon ja sijoitusneuvontaan keskittyviin sijoituspalveluyrityksiin. Työssä keskitytään kahteen tutkimuskysymykseen. Tutkielman tavoitteena on avata yhden osapuolen näkökulmasta ensinnäkin sitä, mikä on luottamuksen ja maineen merkitys sijoituspalveluyritysten toiminnassa. Toiseksi työssä tutkitaan sitä, mille tekijöille luottamus rakentuu asiakassuhteessa ja mikä rooli palveluntarjoajan maineella on luottamuksen rakentumisessa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu näkemykseen maineesta ja luottamuksesta yrityksen aineettomana pääomana verkostoissa. Aineisto koostuu kahdeksan asiantuntijan teemahaastatteluista. Asiantuntijat ovat alalla pitkään toimineita johtajatason henkilöitä. Analyysimenetelmänä on käytetty teemoittelua. Aineiston avulla päädytään tulokseen, että yritystoiminnassa maine ja luottamus kuuluvat erottamattomasti yhteen. Maine rakentuu luottamukselle ja toisaalta maine on edellytys sille, että asiakassuhde muodostuu ja luottamusta ylipäänsä tarvitaan. Hyvä maine on etu sijoituspalveluyrityksille siinä missä muillekin yrityksille. Luottamus taas on kaiken lähtökohta ja korostuu etenkin sijoituspalvelutoiminnassa alan luonteen vuoksi: ilman luottamusta ei ole uskottuja varoja eikä siten liiketoimintaa. Maine muodostuu ensisijaisesti puheissa ja yrityksestä kerrotuissa tarinoissa. Näin ollen sijoituspalveluyritysten toiminnassa korostuvat henkilökohtaiset suhteet, verkostot ja toisten sijoittajien suositukset mediajulkisuuden sijaan. Aineistosta välittyy kuva tarinasta, jota yksityiset sijoituspalveluyritykset pyrkivät rakentamaan itselleen erottautuakseen pankkien omistamista sijoituspalveluyrityksistä. Erottautumisella luodaan kuvaa pienestä, persoonallisesta palveluntarjoajasta, joka toimii uskotun miehen roolissa papin tai lääkärin tapaan.
  • Honkaranta, Petra (1999)
    Tämän pro gradu-tutkielman aiheeksi on valittu ns. Sonera-jupakka, joka ajoittui vuodenvaihteeseen 1998 - 99. Kohu jupakasta syntyi, kun kävi ilmi, että Soneran pääjohtaja Pekka Vennamo oli merkinnyt itselleen ja perheelleen osakkeita yli aiemmin sovitun määrän valtionyhtiö Soneran yksityistämis-prosessin yhteydessä. Jupakan seurauksena sekä liikenneministeri Matti Aura että Soneran pääjohtaja Pekka Vennamo jättivät silloiset tehtävänsä. Tutkielmassani tarkastelen sitä, miten liikenneministeri Matti Auraa (kok) ja Soneran pääjohtaja Pekka Vennamoa kuvattiin sanomalehdistössä jupakan yhteydessä. Keskeisenä tutkimuskysymyksenä on, millaisia tarinoita Aurasta ja Vennamosta sanomalehdistössä kerrottiin. Hahmottelen tutkielmassani Sonera-jupakan talouspoliittiseksi ja poliittiseksi kriisiksi. Tästä syystä tutkimusaineistonani ovat sitoutumattomat talouslehdet (Kauppalehti ja Talous-Sanomat) sekä sitoutuneet kolmen suurimman puolueen pää-äänenkannattajat (kokoomuksen Nykypäivä, keskustapuolueen Suomenmaa ja sosiaalidemokraattisen puolueen Demari). Tutkimusaineisto koostuu näissä viidessä sanomalehdessä olleista Sonera-jupakkaan liittyneistä lehtikirjoituksista. Sovellan tutkielmassa semioottista analyysia. Tutkimusmenetelmänä on A. J. Greimasin aktanttimallia. Aktanttimallia täydennän käyttämällä dramaturgista analyysia. Tutkimustuloksista käy ilmi ne erot, joita eri lehtien välisessä uutisoinnissa Sonera-jupakan osalta ilmeni. Liikenneministeri Matti Aura sai uutisoinnissa keskeisemmän aseman kuin pääjohtaja Pekka Vennamo. Tutkimustulokset osoittivat mm. että puoluelehtien uutisointi on tiukasti sidoksissa vallitsevaan hallituksen ja opposition väliseen vastakkainasetteluun. Talouslehdet uutisoivat tutkimusaiheista eri asetelman pohjalta kuin puoluelehdet. Tutkimustuloksia tarkastelen mm. mediarutiinien näkökulmasta. Tärkeimpinä tietolähteinä ovat olleet A. J. Greimasin teos Sémantique structurale, Ismo Silvon väitöskirja (1988) ja Tuomo Mörän väitöskirja (1999
  • Sääksvuori, Lauri (2007)
    Markkinat ovat inhimillisen kehityksen edellytys. Omistusoikeus ja vapaaehtoinen vaihdanta ovat sekä yksilön että yhteiskunnan, kulttuurin, hyvinvoinnin perusta. Taloustiede on kuitenkin osoittanut markkinoiden toimivan epätäydellisesti tilanteissa, joissa informaatio on jakautunut asymmetrisesti. Hyvinvointi vapailla markkinoilla riippuu oleellisesti yksilöistä, joiden käyttämistä me emme tunne tai täysin ymmärrä. Epätäydellisen informaation aiheuttamia ongelmia on perinteisesti pyritty ratkaisemaan lainsäädännön ja hierarkisten organisaatioiden avulla. Tietotekninen vallakumous on mullistanut sosiaalisen ja taloudellisen vaihdannan kanavat. Elektroniset vaihdantajärjestelmät ylittävät kulttuurien ja kilpailevien oikeusjärjestelmien väliset rajat, jolloin sopimusten lainsäädäntöön perustuvat monitorointimekanismit ovat usein riittämättömiä. Mikäli vaihdantaa pyritään toteuttamaan olemassa olevan lainsäädännön puitteissa, tästä aiheutuvat transaktiokustannukset saattavat ylittää kaupankäynnistä aiheutuvan hyödyn, jolloin vaihdantaa ei tapahdu. Tässä työssä tutkitaan luottamukseen ja maineeseen perustuvan endogeenisesti säädellyn markkinamekanismin edellytyksiä yksilöiden välisessä vaihdannassa. Keskeinen lähtökohta on analysoida yksilöiden saatavilla olevan maineinformaation vaikutusta markkinoiden toimintaan, jotka kärsivät sekventiaalisen vaihdannan aiheuttamasta moraalikadosta. Työ vastaa empiiriseen aineistoon perustuen kysymyksiin, miksi ja milloin ihmiset luottavat toisiinsa taloudellisessa vaihdannassa. Palautejärjestelmän avulla rakennettavan luottamukseen ja maineeseen perustuvan vaihdantajärjestelmän ensisijaisena sovellusympäristönä esitetään elektroniset markkinat, erityisesti sähköiset huutokaupat. Tutkielmassa käytettävä aineisto on kerätty kokeellisen taloustieteen menetelmin laboratoriokokeissa. Aineistonkeräystä varten suunniteltiin ja kirjoitettiin tietokoneohjelma, jonka avulla koejaksot toteutettiin. Osallistujat olivat Helsingin yliopiston opiskelijoita. Työn kontribuutio on kolmiosainen: (i) kirjoitelman palautejärjestelmää koskevassa osiossa esitetään aiempaa monipuolisempi tapa yhdistää kerättyä maineinformaatiota. (ii) Työn kokeellisen osion peliasetelmaksi on rakennettu uusi ekstentensiivisen muodon luottamuspeli, joka aiemmin esitetyistä peleistä poiketen mahdollistaa tuottojen endogeenisen määräytymisen. (iii) Lopuksi ainutlaatuiseen havaintoaineistoon perustuen esitetään tarkastelutapa, jonka avulla on mahdollista tutkia yksilön luottamuspäätöksen syitä. Tutkimuksen keskeinen havainto on, että taloudellisen päätöksentekijän käyttäyminen perustuu sekä yhteisen edun että oman edun huomioimiseen, mikäli nämä ovat ristiriidassa keskenään. Tutkielmaa varten toteutetussa kokeessa maineinformaation lisäämisen havaittiin parantavan endogeenisesti organisoidun markkinapaikan tehokkuutta. Markkinoiden tehokas toiminta ei edellytä suurta osallistujajoukkoa, täydellistä informaatiota tai täydellistä ymmärrystä markkinoiden luonteesta, mikäli yksilöiden välillä on riittävä luottamusinsentiivi.
  • Pyysiäinen, Jarkko (2003)
    Tutkielmassa tarkastellaan epäilyn asemaa sosiaalisessa havaitsemisessa sekä teoreettiselta kannalta että empiirisesti media-aineiston valossa. Lähtökohtana epäilyn ilmiön jäsentämiselle toimii mediayleisöä järkyttänyt skandaali - vuonna 2001 Lahden hiihdon maailmanmestaruuskilpailuissa paljastunut laaja dopingaineiden käyttö -, jossa epäilyllä oli dramaattisia vaikutuksia julkiseen sosiaalisen havaitsemisen prosessiin. Syyllisten etsintä osoittautui tässä skandaalissa harvinaisen monimutkaiseksi tehtäväksi, mutta tästä huolimatta poikkeuksellisen laaja henkilöiden joukko sai osakseen voimakasta yleisön vihaa ja epäluottamusta. Näiden voimakkaiden reaktioiden virittämänä tutkielman tutkimustehtäväksi asettuu Lahden dopingskandaalin kehityskulun tulkinta epäilyn ilmiön näkökulmasta. Steven Fein työtovereineen on kehittänyt epäilyn ilmiön kokeellis-kognitiivista teoriaa pyrkien antamaan kuvauksen siitä, kuinka toimijoiden salattujen motiivien tunnistaminen vaikuttaa tarkkailijoiden päätelmiin toimijoiden käyttäytymisestä (esim. Fein & Hilton 1994). Salattujen motiivien asemaa kommunikaation ja sosiaalisten suhteiden määrittelyn kannalta on puolestaan tarkastellut Erving Goffman erityisesti kehysanalyysiksi kutsumansa näkökulman puitteissa (Goffman 1986). Yhdessä näkökulmat tavoittavat keskeiset dopingskandaalissa esillä olleet epäilyn ulottuvuudet. Tutkielmassa pyritään siten analysoimaan dopingskandaalia em. näkökulmista sekä esittämään tulkinta kokeellis-kognitiivisen ja kehysanalyyttisen epäilyn teorian suhteista. Sanomalehtiaineistoon perustuvan laadullisen analyysin tuloksena esitetään, että kognitiivinen epäilyn teoria kuvaa osuvasti lähinnä dopingskandaalin alkuvaiheita, jolloin salatuista motiiveista vihjaava informaatio kommunikoitui ensimmäistä kertaa ja kohdistui selkeästi juuri tiettyihin toimijoihin. Tällöin tarkkailijat koettelivat monipuolisia selityksiä toimijoiden kiistanalaisena havaittuun käyttäytymiseen ja välttivät sitovia piirrepäätelmiä, aivan kuten kognitiivisessa teoriassa esitetään. Tällainen epäilyn prosessi kuitenkin muutti muotoaan, kun salatuista motiiveista vihjaavat viestit alkoivat toistua ja kohdistua yhä laajempaan ja epämääräisempään toimijoiden joukkoon. Tämän serauksena tarkkailijat pidättäytyivät sitovien käyttäytymisselitysten tekemisestä yllättäen myös silloin, kun salatuista motiiveista saatiin selkeitä näyttöjä. Tätä ratkaisevaa epäilyn muuntumista epäluottamuksen kierteeksi voi selittää kommunikatiivisten kehysprosessien näkökulmasta: epäluottamuksen esitetään juurtuneen tapahtumien normaaliksi tulkintaodotukseksi sen seurauksena, että laaja toimijoiden joukko käytti epäilyjen torjuntaan kehysstrategiaa, jonka elementteinä olivat 1) mahdollisten sisäpiirin jäsenten suojelu, 2) johdonmukainen vaikeneminen epäilyjä virittävästä informaatiosta ja 3) pyrkimys ulottaa selonteot myös muiden toimijoiden tilanteenmäärittelyt kattaviksi. Kognitiivisessa teoriassa kuvatuille päättelyprosesseille esitetäänkin vuorovaikutuksellisia reunaehtoja, joiden mukaan 1) vastaavuuspäätelmä edellyttää avoimeen kehykseen sitoutumista, 2) epäily ja vaihtoehtoiset käyttäytymisselitykset edellyttävät kilpailevien kehysten tunnistamista ja 3) epäluottamus edellyttää jatkuvan lavastuskehyksen olettamista. Tärkeimmät lähteet olivat Fein, S. & Hilton, J. L. (1994). Judging others in the shadow of suspicion; Goffman, E. (1986). Frame analysis ja Goffman, E. (1959). The presentation of self in everyday life.
  • Erjansola, Ari-Matti (2014)
    Organisaatiofuusiot ovat suosittu, mutta haastava organisaatiomuutoksen muoto. Tutkimusten mukaan jopa puolet fuusioista epäonnistuu tavoitteidensa saavuttamisessa, minkä lisäksi myös työntekijät reagoivat fuusioihin negatiivisesti. Tutkijat ovat epäilleet, että psykologisten ja sosiaalisten tekijöiden huomiotta jättäminen saattaisi olla usein fuusioiden epäonnistumisen taustalla. Tässä työssä tutkitaan organisaatioon ja ammattiryhmään samaistumisen sekä ylintä johtoa kohtaan koetun luottamuksen muutoksia Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston fuusiossa. Lisäksi selvitetään organisaatioon ja ammattiryhmään samaistumisen sekä luottamuksen välisiä yhteyksiä. Teoreettisesti tutkimus hyödyntää sosiaalisen identiteetin näkökulmaa sekä luottamuksen käsitettä. Temaattisesti tutkimus taas liittyy organisaatiofuusioiden inhimillisen puolen tutkimukseen sekä suomalaiseen sosiaali- ja terveysalan fuusiotutkimukseen.
  • Rantanen, Liisa Maria (2013)
    Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin perusarvojen eli demokratian, oikeusvaltioperiaatteen sekä ihmisoikeuksien ilmenemistä transitiomaissa Romaniassa, Virossa ja Puolassa. Vertailevan tutkimuksen keinoin tutkielma pyrkii löytämään systemaattisia eroja ja yhtäläisyyksiä maiden kehityssuunnissa. Tarkastellut maat liittyivät Euroopan unioniin sen massiivisimmassa laajentumisessa; Viro ja Puola vuonna 2004 ja Romania jälkijunassa 2007. Käsite transitiomaa on tutkielman taustakäsite, jolla viitataan maiden yleisiin kehityspiirteisiin kommunistisen järjestelmän romahtamisen jälkeen. Korruptio, joka voidaan ymmärtää julkisen intressin loukkauksena ja virkatoiminnan puolueettomuuden turmeluna, on yleinen ilmiö transitiomaissa. Tutkielmassa transitiota lähestytään luottamuksen käsitteen kautta ja World Values Survey – tulosten pohjalta tarkastellaan kansalaisten luottamusta valtioiden kykyyn toteuttaa EU:n perusarvot. Tilastojen, komission raporttien sekä artikkeleiden avulla kerätyn aineiston avulla tarkastellaan, mitkä perusarvojen tarkastelun yhteydessä ilmenevät kehityskulut ja ilmiöt voivat mahdollisesti vaikuttaa perusarvojen ja kansalaisten luottamuksen väliseen yhteyteen. Tutkimusaineiston perusteella nousee esiin tiettyjä maita koskevia eroja ja yhtäläisyyksiä niin kehityksessä kuin nykytilanteessakin. World Value Survey -tuloksien perusteella maiden kehityksessä heijastuu transitomaille tyypillinen epäluottamus. Yllättävä tulos on muun muassa se, että virolaisten luottamus oikeusjärjestelmään oli ensimmäisen tarkasteltavan tutkimusaallon aikana vuonna 1999 alhaisempi kuin Romanian ja Puolan, vaikka Viron oikeusvaltiota voitiin jo tuolloin pitää maakolmikon kehittyneimpänä. Taantumista perusarvojen suhteen ja kansalaisten luottamuksessa valtion kykyyn toteuttaa unionin vaatimat perusarvot on tapahtunut myös Euroopan unionin jäsenyyden aikana. Tulosten valossa voidaan olettaa kommunistisen taustan edelleen vaikuttavan maihin ja selittävän osittain kehityspiirteitä ja nykytilaa.
  • Raatikainen, Eija (Helsingin yliopisto, 2011)
    The aim of this study is to explore trust at school and its meaning for 9th grade students. The intent is to investigate students views about trust and mistrust in school relationships. Three research questions are posed: 1) what meanings do students give to their experiences of trust and mistrust at school and how do they evaluate connection of these experiences to their well-being and enjoyment in the classroom? 2) what and how important, is the teacher s role according to the students writings, and 3) what might the different pedagogical and administrative structures of schools reveal about trust and mistrust in a particular school culture? The data consists of 134 writings of 9th grade students (secondary school) from three schools in one of the biggest cities in Finland. The schools differ from others in terms of their pedagogical or structural backgrounds. The study is restricted to the micro-level of, disposition of Educational Sociology, focusing on trust in schools relationships. The theoretical framework of the study is trust, as a part of social capital; however trust is also approached from the sociological, the psychological and philosophical perspective. The methodological approach is narrative research concerning school practice . Analysis of narrative consist mostly content analysis, but also some elements of holistic-content reading, thematic reading and categorical content. The analysis found three main themes: 1) individual stories of trust, 2) the teachers role in making trust possible in the classroom, and 3) school as a community of trust. According to the study trust at school (1) is a complex phenomenon consisting of people s ability to work together and to recognize the demands that different situations present. Trust at school is often taken for granted. In the students experiences trust is strongly connected to friendship, and the teacher s ability to connect with students. Students experiences of mistrust stem from bulling, school violence, lack of respect as well as teachers lacking basic professional behavior. School relationships are important for some students as source of enjoyment, but some feel that it is difficult to evaluate the connection between trust and enjoyment. The study found that students trust of teachers (2) is linked to the teacher s professional role as a teacher, a caring human being open to dialogue. In other words, the students describe teachers abilities to create a sense of trust in terms of three expectations: the teacher was better, the same or worse than expected. Better than expected, means the teacher engender a high degree of trust and has excellent communication skills. Same as expected means the teacher comes across as familiar and secure, while lower than expected means the teacher creates no trust and has poor communication skills. Finally, it was shown that trust at school (3) should not only exist between some individuals, but between (all) members of the school community. In other words, according to the study there is some evidence that trust is strongly committed to school culture. Further, trust seems to depend on (school-) cultural background, values, beliefs, expectations, norms as well as staff behaviour. The basic elements of an optimum level of trust at school are favourable school structure and pedagogical background; however, good relationships between teachers and students as well as high professional skills are also needed. Trust at school is built by good communication, working together and getting to know each other.
  • Taskilahti, Olli (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkielmani käsittelee Rautaruukin Raahen tehtaan luottamusmiehin kohdistunutta luottamusta vuosina 1961-2003. Päätutkimuskysymykseni ovat: Kuinka luottamusmiehet herättivät luottamusta? Millainen myönteinen ja kielteinen merkitys luottamuksella oli luottamusmiehille itselleen? Millainen myönteinen ja kielteinen merkitys luottamuksella oli luottamusmiehiin luottaneille ihmisille? Koska kyseisiä ihmisiä yhdistää siirtyminen maatalousyhteiskunnasta moderniin yhteiskuntaan, muodostan heitä varten oman käsitteen siirtyjät . Otan luottamusmiehet tarkastelun keskiöön, koska luottamusmiehiltä odotettiin työpaikalla moninaisia luottamuksellisia suhteita. Teoretisoin luottamusta osana tehtaan epämuodollisia verkostoja. Teoriataustassa käytän apunani Robert Putnamin ja Pierre Bourdieun sosiaalista pääomaa koskevia teorioita. Käytän aineistona muistitietoa 89 ihmiseltä. Tämä määrä sisältää 29 itse tekemääni haastattelua. Näistä kaikista luottamusmiehenä olleita ihmisiä on kaikkiaan 26 henkilöä. Muistitiedon lisäksi käytän aineistona tehtaan henkilöstölehden ja ammattiosastojen jäsenlehtien vuosikertoja. Aloitan aineiston käsittelyn esittelemällä luottamusmiesten tapoja tehdä yhteistyöaloitteita. Luottamusmiehet ilmaisivat suoraan mielipiteensä siitä, miten tehdastuotantoa hyödyttäviä arvoja pitää ja ei pidä soveltaa. Toisaalta luottamusmiehet osoittivat kunnioitusta muiden työntekijöiden elämänkokemukselle. Luottamusmiehet myös auttoivat pyyteettömästi. Seuraavaksi esittelen muiden rautaruukkilaisten suhtautumista luottamusmiehiin. Luottamusmiesten yhteistyöaloitteet herättivät muissa luottamusta. Muut myös edesauttoivat luottamuksen välittymistä yhä useammille suosittelemalla luottamusmiehiä. Katson tämän prosessin synnyttäneen luottamusmiesten ympärille tehokkaaseen yhteistyöhön pystyviä verkostoja. Lisäksi totean, että verkostoituminen oli siirtyjille hyödyllistä. Se auttoi pysyttelemään mukana nopeassa yhteiskunnallisessa muutoksessa. Osoitan tutkielmassani myös, että luottamusmiehillä oli verkostoissa valtaa. Luottamusmiehet pystyivät synnyttämään heidän tyylilleen ja tehtaalle sopivaa yhteisöllisyyttä. Luottamusmiehillä oli myös valtaa määritellä, mitä pidettiin riittävänä suorituksena yhteiseksi hyväksi ja mitä pidettiin vapaamatkustamisena. Valta verkostoissa takasi muodollisen aseman luottamusmiehenä. Tämän jälkeen esittelen, kuinka verkostojen jäsenet kontrolloivat luottamusmiehiin kohdistuvaa luottamusta. Jos luottamusmies teeskenteli, rohkaisi uhkarohkeaan kilpailuun tai loukkasi verkoston jäsentä, jäsen puhui luottamusmiehestä pahaa. Tämä koetteli verkoston kestävyyttä. Lopuksi osoitan, kuinka luottamusmiehet läpäisivät kontrollin. Verkoston jäsenten edessä luottamusmiehet peittelivät erilaisuuttaan, muodostivat estoja ja vakavoituivat. Luottamusmiesten henkilökohtaisen edun mukaista olisi ollut toimia toisinaan erilailla. Lisäksi kirjoitan siitä, kuinka luottamusmiehet olivat riippuvaisia asemastaan verkostoissa siten, että luottamuksenarvoisuus oli merkittävä lähde heidän arvokkuudentunteelleen.
  • Peränen, Niina (2010)
    Tutkimus tarkastelee kuntasektorilla työskentelevien luottamusmiesten kokemuksia paikallisesta sopimisesta ja paikallisen sopimisen vaikutuksista luottamusmiehen työhön. Pyrkimyksenä on selvittää millaista osaamista luottamusmiehet kuvaavat työssään tarvitsevan ja millaiset tekijät vaikuttavat luottamusmiehen työhön paikallisena edunvalvojana. Tutkimuksen viitekehyksessä kuvataan kunnallisen neuvottelujärjestelmän hallittua keskitettyä hajautumista ja työehdoista sopimisen osittaista siirtymistä paikalliselle tasolle sekä määritellään tutkimuksen kannalta keskeinen paikallisen sopimisen käsite. Lisäksi esitetään Ellströmin (1994) kompetenssimallia mukaillen käsitteellinen kehikko luottamusmiehen ammatillisen osaamisen kokonaisvaltaiseen tarkasteluun. Paikallista sopimista koskevan aikaisemman tutkimuksen tarkastelun perusteella voidaan todeta paikallisen sopimisen lisänneen luottamusmiesten työmäärää ja työn vaativuutta ja luottamusmiesten osaamisen kehittäminen näyttäytyy tärkeänä tekijänä paikallisen sopimisjärjestelmän laajentamisen kannalta. Tutkimuksen empiirinen osuus sisältää keväällä 2009 toteutetun lomakekyselyn sekä syksyllä 2009 kerätyn haastatteluaineiston. Tutkimusaineisto on kerätty Julkisten ja hyvinvointialojen liiton kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen piirissä työskentelevien pääluottamusmiesten joukosta. Lomakekyselyn avulla selvitetään paikallisen sopimisen yleiskuvaa, jota täydennetään yhdeksän pääluottamusmiehen haastatteluilla. Tutkimusaineiston analyysi on toteutettu laadullisen aineistolähtöisen analyysin keinoin. Tutkimuksen keskeisimmät tulokset osoittavat, että paikallinen sopiminen on tuonut luottamusmiehen työnkuvaan merkittäviä muutoksia. Vaikka paikallisen sopimisen suurimmat sopimisalueet ovat palkkaus- ja työaika-asiat, suurempi merkitys luottamusmiesten osaamisvaatimuksille on kuitenkin yhteistoimintajärjestelmän perusteella tehdyllä sopimistoiminnalla, jonka määrä on lisääntynyt huomattavasti 2000-luvun puolella. Erilaiset kuntaorganisaation kehittämistarpeet työllistävät luottamusmiestä runsaasti ja asettavat tehtävälle monipuolisia ammattitaitovaatimuksia. Tehtävänkuvan laajenemisen myötä luottamusmiehen tehtävän osaamisvaatimuksissa korostuvat tiedon- ja toimintaympäristön hallinta, neuvottelutaidot sekä erilaiset moniammatilliset taidot. Moniammatillisten taitojen korostuminen on myös lisännyt luottamusmiesten keskinäisten verkostojen merkitystä tiedonhankinnan keinona.
  • Schantz, Merja-Riitta von (2001)
    Tässä tutkimuksessa selvitettiin kahden eri tiimin avulla luottamuksen ilmenemistä tiimin jäsenten kesken. Samalla tarkasteltiin luottamuksen esiintymistä tiimin jäsenten ja tiiminvetäjien välillä. Luottamuksen ilmenemisen lisäksi tutkittiin, miten luottamussuhteiden laatu vaikutti tiimien toimintaan. Tämän lisäksi selvitettiin tiimien itsejohtoisuutta ja valtuuksien laajuutta. Tämä taas liittyy tiimityöskentelyn mukanaan tuomiin uusiin rooleihin ja tiiminvetäjän valmiuteen antaa vastuuta tiimille. Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivisia analyysimenetelmiä. Sitä varten haastateltiin 15 tiimeihin kuuluvaa jäsentä erään puuteollisuuden alalta. Tutkimuksen haastattelut pohjautuivat pääasiallisesti Mishran (1996) luottamusteorian neljään ulottuvuuteen sekä kolmeen luottamusaspektiin. Valtuuksien laajuutta kartoittavat analyysit tehtiin osittain tiimiteoriaan perustuvien itseohjaavuuden kriteereihin pohjaten. Tutkimuksen tiimeissä oli luottamuksessa puutteellisuutta. Sitä ilmeni enemmän tiimin jäsenten kesken ja erityisesti vuorojen välillä. Tiiminvetäjien ja tiimin jäsenten välillä vallitsi melko hyvä luottamus. Avoimuuden puutetta esiintyi kummankin tiimin jäsenten kesken, mikä haittasi tiedonkulkua, selkeää kommunikointia ja rakentavaa yhteistyötä. Sen lisäksi avoimuuden puutteella oli vaikutusta hajautettuun päätöksentekoon ja kompetenssiin. Tämä kertoo avoimuuden tärkeydestä tiimityöskentelyssä. Luottamus tiimien jäsenten kompetenssiin vaihteli ja sen osittainen vajaus vaikutti haittaavasti toisen tiimin toiminnan sujumiseen ja teki hajautetun päätöksenteon vaikeammaksi. Tiiminvetäjien kompetenssiin luotettiin melko hyvin sekä heidän kykyynsä toimia luottamuksellisesti ja huolehtia tiimin intresseistä. Tiimin jäsenten huolehtiminen tiimin intresseistä sitoutumisen kautta oli hyvää ja luottamuksellisuus suurta. Hajautettua päätöksentekoa toteutettiin yhdessä tiimissä kun taas toisen tiimin itsejohtoisuus oli rajoitetumpaa. Edellisessä tiimissä epäonnistumiset eivät aiheuttaneet päätöksenteon keskittämistä. Tiiminvetäjä luotti tiimin kykyyn toimia poistamatta sille antamiaan valtuuksia. Jälkimmäisen tiimin päätöksentekoa tiiminvetäjä keskitti osittain epäonnistumisien takia. Erot itsejohtoisuuden laajuudessa kertovat, että luottamuksella on vaikutus valtuuksien saamiseen. Yhteistyö ei toiminut tiimeissä aina rakentavasti, mihin vaikutti kilpailu ja erimielisyydet. Rakentava yhteistyö toimi kuitenkin kiireisinä aikoina ja paineiden alla. Tiiminvetäjien ja jäsenten välinen yhteistyö sujui moitteettomasti. Selkeää kommunikointia ja vuorovaikutusta vaikeutti kummassakin tiimissä jäsenten välinen avoimuuden puute, palaverien satunnaisuus ja palautteen antamisen vähäisyys.
  • Saajanaho, Kristina (2006)
    Tässä tutkielmassa pääasiallisena mielenkiinnon kohteena ovat rahapolitiikan välittymismekanismit ja niiden kehittyminen kohti lainamarkkinoiden huomioimista tärkeänä välittymismekanismina. Traditionaalisen rahapolitiikan välineet ovat nykyään selvästi puutteellisia ja tutkimustulokset ovat osoittaneet, että lainamarkkinat on syytä ottaa mukaan rahapolitiikan välittymismekanismeihin. Traditionaalinen rahapolitiikka on tuonut mukanaan useita ongelmia, esim. rahoituskriisejä ja näitä välttääkseen on keskuspankkien huomioitava laajemmin rahapolitiikan suorittamiseen vaikuttavia tekijöitä. Siksi perehdyn erityisesti luottokanavaan ja siihen vaikuttaviin tekijöihin. Mukana tutkielmassa on muutamia malleja, esim. Bernanke ja Blindler (1987, 1988), joita voi käyttää tutkimuksen perustana. Luottokanava koostuu lainaus- sekä tasenäkemyksestä, joihin molempiin vaikuttavat asymmetrisen informaation vaikutukset lainamarkkinoilla ja siksi käyn niitä yksityiskohtaisemmin läpi. Samat asymmetrisyydet vaikuttavat myös erityisesti asuntolainamarkkinoilla, joita tutkin tarkemmin sekä asuntolainojen että asuntomarkkinoiden osalta. Asuntomarkkinoiden tutkimuksessa käytän Ortalo-Magnen ja Radyn (2005) mallia asunnonvaihdosta. Asuntolainamarkkinoiden tutkiminen osoitti sen, että on syytä huomioida myös asuntomarkkinat yhtenä osana luottokanavaa, koska yleisesti pankkien suurin lainoituksen kohde on juuri asunnot. Siksi korkovaikutukset näkyvät usein juuri asuntolainojen tai asuntojen hintojen muutoksien kautta. Näin siis sekä asuntolainat kuten myös moni muu lainamarkkinoiden kohde linkittyy luottokanavaan ja sitä kautta rahapolitiikan välittymismekanismeihin. Menetelminä käytössäni olivat jo olemassa olevat empiiriset ja matemaattiset tutkimukset sekä mallit. Itse luottokanavaa on tutkittu maailmalla jo melko paljon, joten pääsin vertailemaan eri tutkimuksia keskenään. Pyrin myös löytämään asiaa parhaiten kuvaavat matemaattiset mallit, joihin pystyin tutkielmassani nojaamaan. Moni tulos puolsi luottokanavan olemassaoloa, mutta joukossa oli myös tutkimuksia, joiden tulokset osoittivat, että asia ei ole vielä täysin yksiselitteinen. Suurin osa tutkimuksista kuitenkin osoittaa ainakin sen, että luottomarkkinoita ei voi noin vain lakaista maton alle. Luottomarkkinoiden tärkeys tuli esille lainamarkkinoilla sekä myös selkeästi asuntomarkkinoilla ja näistä aiheutuvina seurauksina. Suomesta ei ole vielä juuri tehty luottokanavan ja lainamarkkinoiden vastaavaa tutkimusta, joten uskoisin sellaiseen olevan aihetta. Samoin tietenkin myös samanlaista tutkimusta euroalueelta ja EMU:sta olisi hyvä tehdä lisää. Muuttuvassa maailmassa myös lainamarkkinat muuttuvat jatkuvasti ja erilaisista sääntelyistä on luovuttu yhä enenevässä määrin. Mielestäni asiaa pitäisi vielä tutkia lisää, jotta muutokset eivät toisi mukanaan hallitsemattomia ongelmia tai peräti kriisejä.