Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 13046-13065 of 24939
  • Pentti, Katariina (2014)
    Tämä työ käsittelee yhdyskuntajätteen hävittämisestä syntyvien ulkoisvaikutusten teoriaa ja empiriaa. Päämääränä on tutkia, kuinka kotitalouksien ja pienten yritysten tuottaman jätteen käsittelyn ulkoisvaikutukset voitaisiin sisällyttää markkinahintoihin. Yhdyskuntajätteen määrään ja ominaisuuksiin vaikuttavat sekä julkiset että yksityiset päätöksentekotavat. Tämän vuoksi käsittelen gradussani ensin kuluttajien ja tuottajien näkökulmaa, ja myöhemmin hyvinvointia maksimoivan valtion näkökulmaa optimaaliseen jätteen määrään. Useimmat aiheeseen liittyvät teoreettiset mallit painottavat näiden ulkoisvaikutusten sisäistämistä vaihtoehtoiskustannusrakennetta muuttamalla. Näin ollen näiden mallien tulokset tukevat ajatusta, jonka mukaan jätekuljetuksen yksikköhinnoittelulla (unit pricing) ja panttijärjestelmillä (deposit-refund, DRS) voidaan saavuttaa sosiaalisesti optimaalisen jätteen taso. Useat tutkijat huomauttavat kuitenkin, että vaikka panttijärjestelmä on teoriassa yhtäläinen suhteessa yksikköhinnoitteluun, se on silti käytännössä usein näistä kahdesta ylivoimainen vaihtoehto; panttijärjestelmä, toisin kuin yksikköhinnoittelu, ei nimittäin kannusta jätteiden laittomaan hävittämiseen. Selkeitä johtopäätöksiä näiden politiikkainstrumenttien käytännön toimivuudesta ei toistaiseksi ole saatavilla, sillä yksikköhinnoittelua koskevat tulokset ovat vaihtelevia, ja empiirinen kirjallisuus koskien panttijärjestelmiä on vähäistä. Koska kuluttajilla on usein havaittu olevan positiivinen maksuhalukkuus kierrätysmahdollisuuksien parantamista kohtaan (Kinnaman, 2009), käsittelen työssäni myös sosiaalisten normien ja sisäisen motivaation suhdetta kuluttajien päätöksentekoon. Näitä ilmiöitä koskeva kirjallisuus korostaa, että kuluttajien käyttäytymistä jätteen suhteen voidaan ohjata vaihtoehtoiskustannusrakenteen muokkaamisen ohella myös esimerkiksi muokkaamalla sosiaalisia normeja, ja tätä kautta kuluttajien preferenssejä. Lopuksi esittelen laajennetun tuottajavastuun (Extended Producer Responsibility, EPR) periaatteen teoreettisen esimerkin avulla. Ajatus näiden mekanismien taustalla on kehittää tuottajille kannusteita valmistaa kestävämpiä ja loppukäsittelykustannuksiltaan edullisia tuotteita asettamalla heidät taloudelliseen vastuuseen tuotteidensa hävittämisestä tai kierrättämisestä. Laajennettu tuottajavastuu on lupaava keino pienentää yhdyskuntajätteestä koituvia kokonaiskustannuksia.
  • Swan, Kirsi (2008)
    Perinteiset häkkikanalat kielletään koko Euroopan unionin alueella 1.1.2012. Vaihtoehtoiset kasvatusmuodot lisääntyvät näin ollen nopeasti. Toimivien kasvatusjärjestelmien rakentaminen on koko tuotantoketjun edun mukaista. Toimivassa kasvatusjärjestelmässä lintu voi hyvin ja on terve. Tuottaja saa elantonsa munista ja kuluttaja tietää ostavansa eettisesti kasvatettujen kanojen munia, jotka ovat myös laadultaan hyviä. Kanoille ominainen tapa levätä on istua orrella. Yleisen käsityksen mukaan orrenkäyttö kanaloissa edistää lintujen hyvinvointia. Munintakanojen fyysinen ja psyykkinen terveys on parempi orrenkäytön myötä. Esimerkiksi höyhenpeitteen kunto on parempi linnuilla jotka saavat istua orrella. Myös luiden ja jalkojen sairaudet vähenevät orrenkäytön myötä. Kannibalismi on ongelma kaikenlaisissa kasvatusysteemeissä. Orrenkäytön on todettu hillitsevän myös tätä ongelmaa. Lattiamunien keräily aiheutta tiloille runsaasti työtunteja. Orrenkäyttö vähentää lattiamunintaa. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia varhaisen orrenkäytön vaikutuksia tuotantokanalassa lintujen myöhempään käyttäytymiseen. Tutkimuksessa tutkittiin varhaiskasvatuksessa tarjottujen orsien merkitystä orrenkäyttöön myöhemmällä iällä sekä varhaiskasvatuksessa tarjottujen orsien vaikutusta lattiamuninnan määrään. Tutkimuksessa oletettiin lintujen joilla oli orret jo varhaiskasvatuksen aikana käyttävän orsia enemmän ja munivan lattialle vähemmän kuin lintujen joille orsia ei tarjottu. 5000 munivaa kanaa jaettiin koe- ja kontrolliryhmiin satunnaisesti siten, että molemmissa ryhmissä oli saman verran lintuja. Koeryhmille tarjottiin jo heti ensimmäisten elinviikkojen aikana orret. Orret lisättiin myös kontrolliryhmien elinympäristöön lintujen ollessa noin kahden kuukauden ikäisiä. Orrella istumista seurattiin kahdeksan viikon iästä ylöspäin laskemalla orrella istuvien lintujen määrä sekä koe- että kontrolliryhmissä. Lattiamunninan seuranta aloitettiin heti munintakauden alkaessa noin 20 viikon iässä. Lattiamunat laskettiin päivittäin. Tilastollinen käsittely tehtiin SPSS 15.0 ohjelmalla. Käsittelyn (kontrolli- / koeryhmä) ja erän vaikutusta tutkimusryhmän orrella istuvien kanojen määrään sekä keskimääräisen lattiamuninnan määrään eri havaintokerroilla tutkittiin toistomittaus ANOVAlla. Linnut joille oli tarjottu orret jo varhaiskasvatuksesta lähtien istuivat orrella yöaikaan enemmän kuin linnut joille orsia ei tarjottu (orrella istujien keskiarvo koeryhmissä 61, kontrolliryhmissä 35, keskihajonta 3, p=0,02). Aiemmista tutkimuksista ja hypoteesista poiketen ei orsien tarjoaminen lintujen elämän alkuvaiheessa vaikuttanut lattiamunien määrään (ka 6±1 lattiamunaa päivässä). Tutkimukseemme perustuen on suositeltavaa lisätä orret jo untuvikoille lintujen varhaiskasvatusvaiheessa, sillä orrenkäytön mahdollistaminen jo untuvikkona lisää orrenkäyttöä myöhemmällä eliniällä.
  • Valenti, Nea (2009)
    Tässä tutkimuksessa lähestyn pakonomaista ostamista laadullisesta, fenomenologis-hermeneuttisesta näkökulmasta, jossa tutkimuksen kohteena on yksilöllinen kokemus. Tarkastelen tutkimuksessani sitä, miten haastateltavat käsitteellistävät ja selittävät omaa pakonomaista ostamistaan ja sitä, miten haastateltavien kokemukset ja näkemykset eroavat toisistaan ja mikä niille on yhteistä. Pakonomaista ostamista voidaan luonnehtia ylenpalttiseksi, hallitsemattomaksi, aikaa vieväksi ja toistuvaksi ostamiseksi, jolla on haitallisia psykologisia, sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia. Arvioiden mukaan siitä kärsii 1 % - 10 % kehittyneiden länsimaiden aikuisista ja viimeaikaisen tutkimuksen mukaan määrä on kasvussa. Tutkimusten mukaan pakonomainen ostaminen on yleisempää naisilla kuin miehillä ja joidenkin tutkimusten perusteella jopa 80 % - 95 % pakonomaisista ostajista on naisia. Lisäksi nuoret näyttäisivät olevan taipuvaisempia pakonomaiseen ostamiseen, ongelman alkamisen ajoittuessa keskimäärin 18 - 30 ikävuoteen. Tutkimukseni empiirinen aineisto koostuu neljästä puolistrukturoidusta yksilöhaastattelusta, joita analysoin tulkitsevan fenomenologisen analyysin avulla. Haastateltavani ovat iältään 18 31 vuotiaita. Heistä kolme on naisia ja yksi mies. Kaikki haastateltavat tunnistavat itsensä pakonomaisiksi ostajiksi, mutta yksi kokee, että hän on pääsemässä siitä jo eroon. Tutkimukseni mukaan haastateltavat kokevat pakonomaisen ostamisen omaa ajattelua ja toimintaa hallitsevaksi riippuvuudeksi, jossa on keskeistä pakottava tarve ostaa. Ostamisesta ja tavaroista saadaan hyvänolontunteita, jotka yleensä kuitenkin kestävät vain vähän aikaa. Hyvänolontunteiden haihtumista näyttäisi selittävän osaksi tavaroihin liittyvä uutuudenviehätys. Pakonomaisen ostamisen seurauksista keskeisimpänä ja ongelmallisimpana erottuivat kaikilla haastateltavilla taloudelliset vaikutukset. Ylenmääräinen ja rahatilanteesta riippumaton ostelu on johtanut kaikilla haastateltavilla velkaantumiseen. Muita pakonomaisen ostamisen seurauksia ovat salailu sekä ostamisen ja sen seurausten aiheuttamat negatiiviset tunteet. Keskeisenä ostamisen motiivina tulee kaikilla haastateltavilla esiin mielialan kohottaminen, mikä saa tukea aikaisemmasta tutkimuksesta. Toisena keskeisenä motiivina nousee esiin vaikutelman hallinta. Mielialan kohottaminen voidaan nähdä tunneperäisenä ja vaikutelman hallinta identiteettiin liittyvänä ostamisen motiivina. Vaikutelman hallinnan avulla pyritään esittäytymään muille tietynlaisena ja näin kontrolloimaan muiden saamaa vaikutelmaa tai mielikuvaa itsestä. Esittäytymisessä käytetään apuna esimerkiksi vaatteita, asusteita, meikkejä, harrastusvälineitä jne. Kahdella haastateltavalla ostamisen motiivina tuli esiin itsetunnon parantaminen ja kahdella täydellisyyden tavoittelu. Aikaisemmissa tutkimuksissa onkin havaittu yhteys mm. huonon itsetunnon ja pakonomaisen ostamisen välillä. Tämän lisäksi ostamista selitettiin itsensä kehittämisellä ja maailman materialistisuudella.
  • Pitkänen, Marjaana (2006)
    Tämä tutkimus kuuluu terveyssosiaalityön alueeseen. Tutkimuksen tarkoitus on syventää tietoa aivohalvaukseen liittyvistä psykososiaalisista tekijöistä ja sosiaalisen toimintakyvyn merkityksestä siten, että tutkimustietoa voisi hyödyntää terveyssosiaalityössä ja aivohalvauskuntoutuksessa yleensä. Kuntoutujien sosiaalisen toimintakyvyn avulla tarkastelen heidän selviytymistä aivohalvaukseen sairastumisesta ja psykososiaalisten tekijöiden avulla heidän elämäntilannettaan ennen sairastumista. Terveyden ja sairauden yhteiskunnallisten ulottuvuuksien kuvaamiseen olen valinnut kolme viitekehystä; sosiaaliepidemiologian ja sosiaalisen pääoman teorian sekä biopsykososiaalisen mallin, joiden avulla olen myös määritellyt tutkimuksen keskeisimmät käsitteet: sosiaalisen toimintakyvyn ja psykososiaaliset tekijät. Sosiaalisen toimintakyvyn olen määritellyt kuntoutujan mahdollisuuksiksi ja rajoituksiksi luoda ja ylläpitää sellaisia ihmissuhteita ja osallistumisen mahdollisuuksia, jotka vaikuttavat myönteisesti hänen terveyteensä ja hyvinvointiinsa. Psykososiaalisiksi tekijöiksi määrittelen asumiseen, työhön ja toimeentuloon, harrastuksiin ja toimintaan, mielialaan ja luonteeseen sekä ihmissuhteisiin liittyvät tekijät. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus, jota varten olen haastatellut kahdeksan aivohalvauskuntoutujaa. Minulla on ollut käytössä myös heidän potilasasiakirjansa Helsingin terveyskeskuksesta sekä omat havaintoni sekä osastokuntoutusjaksolta että haastatteluhetkenä. Kuten lääketieteelliset riskitekijät myös psykososiaaliset tekijät kasaantuvat ennen sairastumista aivohalvaukseen. Tämän perusteella olen jakanut kuntoutujat kolmeen ryhmään ennen sairastumista: Hyvin menee- , Tunteelliset ja yksinäiset- ja Alamäki Alkanut- ryhmät. Kaksi ensimmäistä ryhmää muistuttavat toisiaan sillä tavoin, että ovat aktiivisia osallistujia. Heillä oli hyvä sosiaalinen verkosto ja he olivat vähintään keskituloisia. He erosivat toistaan siinä, minkälaisena kokivat sekä lähisuhteen että läheisen sairastumisen tai kuoleman. Ne kuntoutujat, joiden lähisuhde oli joko epävakaa tai sitä ei ollut suhtautuvat voimakkaammin läheisen kuolemaan tai sairauteen. Kolmas ryhmä poikkeaa selkeämmin kahdesta muusta ryhmästä, koska taustalla oli päihteidenkäyttöä sekä katkennut tai epävakaa lähisuhde. Lisäksi he olivat saaneet toimeentulonsa sosiaaliturvan tulosiirroista. Aineiston ollessa näin pieni nämä tyypit ovat enemmänkin ehdotuksia näkökulmiksi kuin varsinaisia laajaan aineistoon perustuvia tyypittelyjä. Ystävyys- ja sisarusverkostojen hyödyntäminen, kuntoutujan läheisten kanssa työskentely, kuntoutujan osallistuminen mielekkääseen toimintaan ja selkeä itseymmärrys ja ovat tämän tutkimuksen mukaan ne sosiaalisen toimintakyvyn osa-alueet, jotka voivat eniten auttaa vaikeasti vammautunutta kuntoutujaa ja hänen lähiverkostoaan selviytymään sairastumisen aiheuttamasta muutoksesta. Fyysisen toimintakyvyn lisääntymisen sekä esteettömän asumisen ja ulospääsyn asunnoista kokivat kuntoutujat myös tärkeänä. Sosiaalisten verkostojen roolit kuntoutujan elämässä ovat ristiriitaisia riippuen siitä, mistä suunnasta niitä tarkastellaan. Kuntoutujat itse kokivat arkeen osallistuvien ihmisten avun erittäin tärkeänä, mutta puolisot ja perheenjäsenet kuitenkin väsyivät muuttuneessa tilanteessa. Sairastuminen oli muuttanut rajusti kuntoutujien elämää. Elintapojen muutos ja aktiivinen osallistuminen vaikuttivat muutokseen myönteisesti. Läheisen ihmisen sairastuminen tai kuolema ennen omaa sairastumista ja lähipiirin väsyminen sairastumisen jälkeen vaikuttivat kielteisesti muutokseen.
  • Rakkolainen, Ilmari (2012)
    Munuaisten akuutti vajaatoiminta (AKI) on vaikeisiin palovammoihin liittyvä komplikaatio, johon liittyy korkea kuolleisuus. Munuaisten vajaatoiminnan diagnostiikassa käytettävät merkkiaineet, kuten kreatiniini ja kystatiini C, toimivat huonosti akuutin vajaatoiminnan varhaisessa tunnistamisessa, eivätkä ne anna spesifistä tietoa vajaatoiminnan syystä. Tällä hetkellä tutkimuskäytössä on noin 10 merkkiainetta, joiden osalta lisätutkimukset ovat tarpeen niiden arvioimista kliiniseen käyttöön. Kliinisessä käytössä olevia merkkiaineita on ainoastaan muutama ja näidenkin osalta lisätutkimukset ovat tarpeen laajempaa käyttöä varten. NGAL on uusista merkkiaineista kaikkein lupaavin tutkimusnäytön perusteella. NGAL reagoi nopeasti akuuttiin vajaatoimintaan, jossa munuaiskudos on vaurioitunut ja pitoisuudet nousevat veressä nopeasti verrattuna perinteisiin merkkiaineisiin.
  • Rakkolainen, Ilmari (2014)
    Munuaisten akuutti vajaatoiminta (AKI) on vaikeisiin palovammoihin liittyvä komplikaatio, johon liittyy korkea kuolleisuus. Munuaisten vajaatoiminnan diagnostiikassa käytettävät merkkiaineet, kuten kreatiniini ja kystatiini C, toimivat huonosti akuutin vajaatoiminnan varhaisessa tunnistamisessa, eivätkä ne anna spesifistä tietoa vajaatoiminnan syystä. Tällä hetkellä tutkimuskäytössä on noin 10 merkkiainetta, joiden osalta lisätutkimukset ovat tarpeen niiden arvioimista kliiniseen käyttöön. Kliinisessä käytössä olevia merkkiaineita on ainoastaan muutama ja näidenkin osalta lisätutkimukset ovat tarpeen laajempaa käyttöä varten. NGAL on uusista merkkiaineista kaikkein lupaavin tutkimusnäytön perusteella. NGAL reagoi nopeasti akuuttiin vajaatoimintaan, jossa munuaiskudos on vaurioitunut ja pitoisuudet nousevat veressä nopeasti verrattuna perinteisiin merkkiaineisiin.
  • Mikkola, Jaakko (2014)
    Muokkauksen tarkoituksena on mullata edellisvuoden kasvustotähde ja luoda kasville sopiva kylvöalusta. Muokkaamalla voidaan myös vaikuttaa maan lämpötilaominaisuuksiin. Maan lämpötila vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti siemen itää maassa, juuriston kehitykseen ja maan mikrobiologiseen aktiivisuuteen. Tutkimuksessa verrattiin perinteistä syyskyntöön perustuvaa muokkausta, syyskultivointia ja suorakylvöä keskenään maan lämpötilan ja kosteuden suhteen. Työ tehtiin Maa- ja vesitekniikan tuki ry:n rahoittamassa ’Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys – tautipaineen hillintä maaperän ekosysteemipalveluilla (TALMA)’ – hankkeessa, joka toteutettiin yhteistyössä MTT:n kanssa. Tutkimuksen mittaukset tehtiin MTT:n kenttäkokeissa Jokioisilla 1.6.2012- 6.5.2013 välisenä aikana. Lämpötila ja kosteus mittaukset suoritettiin jatkuvatoimisina mittauksina 10 cm syvyydestä. Mittaustaajuus oli kerran tunnissa. Tutkimuksen hypoteesit olivat, että syksyllä muokattu maa lämpenee keväällä nopeammin kuin sänkipeitteinen maa. Toinen hypoteesi oli, että syksyllä muokatun maan lämpötilan vaihtelu on suurempaa kuin muokkaamattoman maan Lämpenemistä vertailtiin asettamalla keväälle tavoitelämpötila (+5°C ), jonka saavuttamispäivämääriä vertailtiin keskenään. Kaikki muokkausmenetelmät saavuttivat tavoitelämpötila vuorokauden sisällä. Tulosten mukaan kynnetyn maan päivälämpötilan keskiarvo pysyi keväällä hieman kylmempänä kuin sänkipeitteisen maan ja lämpötilan minimi ja maksimiarvojen välillä oli suurin vaihtelu juuri kynnetyillä koeruuduilla. Tulosten mukaan muokkaamaton maa puskuroi paremmin lämpöä, jolloin se ei talven aikana kylmene yhtä paljoa kuin kynnetty maa.
  • Rantanen, Ville (2014)
    Muokkaus- ja kylvömenetelmien vaikutus ravinnetaseisiin kiinnostaa tutkijoita ja käytännön viljelijöitä. Tämän työn tarkoituksena on selvittää savimaan pitkäaikaisessa kenttäkokeessa, miten kylvö- ja muokkausmenetelmä vaikuttaa ohran peltotaseeseen. Kenttäkoe tehtiin aitosavimaalla Jokioisissa vuosina 2000 – 2010. Kentällä viljeltiin kaksitahoista ohraa lukuun ottamatta vuotta 2003, jolloin kasvi oli kaura. Kenttäkoe oli osaruutukoe, jossa pääruudun koetekijä oli muokkaustapa. Ruudut muokattiin kyntämällä (25 cm), sänkimuokattiin kultivaattorilla (10 cm) sekä osa ruuduista jätettiin muokkaamatta. Osaruudun koetekijä oli kylvömenetelmä: jyrsinkylvö (äestys, jyrsinkylvö), sekä kylvö yksi- ja kaksikiekkovannaskylvökoneilla. Kentällä määritettiin sadonmäärä sekä N ja P pitoisuudet. Mitatuista arvoista laskettiin N ja P taseet, jossa otettiin huomioon siemen, lannoitteen ja luontaisen laskeuman mukana tullut N ja P, sekä jyväsadossa saatu N ja P. Ravinnetaseet vaihtelivat paljon eri koevuosina. Koejakson typpitaseen keskiarvo eri muokkausmenetelmillä olivat: kyntö (P) 41,3 kg/ha, sänkimuokkaus (S) 40,1 kg/ha ja muokkaamaton maa (N) 44,0 kg/ha. Fosforitaseen vastaavat lukemat olivat P -0,5, S -0,3 ja N 0,1 kg/ha. Koejakson typpitaseen keskiarvo eri kylvömenetelmillä olivat: jyrsinkylvö (JK) 36,7 kg/ha, yksikiekkovannaskylvökone (R) 43,7 kg/ha ja kaksikiekkovannaskylvökone (SK) 44,9 kg/ha. Fosforitaseen vastaavat lukemat olivat: JK -1,1, R 0,2 ja SK 0,3 kg/ha. Sääolosuhteiden ja etenkin kasvukauden sademäärän vaikutus ravinnetaseisiin on merkittävä kun tarkastellaan muokkausmenetelmiä. Kuivissa olosuhteissa muokkaamattomalla maalla saavutetaan keskimäärin paremmat ravinnetaseet kuin muilla muokkausmenetelmillä. Vastaavasti kosteissa olosuhteissa kyntämällä saavutetaan paremmat ravinnetaseet kuin muilla muokkausmenetelmillä. Sääolosuhteilla ei ollut vaikutusta ravinnetaseisiin kun tarkastellaan kylvömenetelmiä. Jyrsinkylvöllä saavutettiin lähes poikkeuksetta paremmat ravinnetaseet riippumatta kasvukauden sademäärästä.
  • Tengén, Otto (1892)
  • Hara, Maiju (Helsingin yliopisto, 2012)
    Fashion and luxury go well together in fashion blogs. Quality outfits and polished appearances play a significant role in popular Finnish blogs. Luxury products have become more accessible to the average consumer since blogs have become more and more popular. Blogs provide an image that anyone can consume and wear luxury brands and products. The aim of the study was to examine what kind of luxury can be found in fashion blogs. Is it superfluous materialism? Or is it a need and a desire to belong to a community where people share similar interests? The data consisted of updates of nine popular Finnish blogs from three months time in 2012. The blog selection was influenced by both researcher s knowledge of fashion blogs and general popularity and update frequency of the blogs. This qualitative study was based on netnographic principles and analysis method was content analysis. The results divided into two entities: material and immaterial luxury. Material luxury was divided into luxury collecting, considered consumerism, dreaming and contradiction. Luxury collecting included brand consumerism and pleasure with products. Typical for considered consumerism was to invest into quality, scarcity and uniqueness. According to the data dreaming of luxury brand products was a pleasure for several bloggers. The study also showed that some bloggers have contradicting views and attitudes towards luxury. They consume luxury products but feel uneasy simultaneously. Immaterial luxury consisted of sharing knowledge and lifestyle in a social context and aesthetic experience which blogs provide to the reader. Finding knowledge and sharing experience, involvement, belonging to a significant community and receiving acknowledgement from the community were essential in immaterial luxury. Aesthetics of the blogs were photographed bodies completed with carefully selected outfits and accessories. At best those pictures can be seen as little artworks that provide a true luxury experience to the reader.
  • Lehtinen, Ville Petteri (2001)
    Tutkimuksessa tarkastellaan vaatteiden kulutusta eräänä viestinnän muotona. Aiheen käsittelyn perustana on teemahaastatteluilla kerätty aineisto. Tutkimusta varten on haastateltu kahtakymmentä 20-35 -vuotiasta helsinkiläistä. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on selvittää, miten suomalaisessa suurkaupungissa elävät nuoret aikuiset käyttävät pukeutumista viestintäkeinona. Työ nostaa tavaroiden viestinnällisen käytön tarkastelun osaksi viestinnän tutkimusta. Kulutusta hyödyntävää viestintää lähestytään kolmen keskeisen teema-alueen kautta. Kaupunki, kulutus ja identiteetti ovat alueita, jotka kytkeytyvät olennaisesti toisiinsa. Työ jakautuu kahteen osaan. Alkuluvuissa selvitetään kaupunkiin, kulutukseen ja postmodernin identiteettiin liittyviä teoreettisia kysymyksiä. Tässä osassa haastatteluaineistoa käytetään tarjoamaan esimerkkejä ja kuvittamaan tutkimustraditiota. Kaupunki luo kehykset kulutukselle. Se tarjoaa myös näyttämön, jolla kulutuksen kautta rakennettu minä tuodaan esille. Kulutushyödykkeistä tulee viestinnän välineitä prosessissa, jossa maailmaa kyllästävät merkitykset siirtyvät mainonnan ja muotijärjestelmän avulla tavaroihin. Shoppailu on keskeisin niistä arkea rakenteistavista rituaaleista, joiden myötä merkitykset siirtyvät yksilöön. Muotijärjestelmä liittyy olennaisesti vaatteiden kulutukseen. Georg Simmeliä lainaten muoti on vertailun ja erottautumisen, mutta myös samastumisen väline. Postmodernia aikaa elävät kaupunkilaiset ammentavat kulutuksesta ja muodista itselleen minän rakennusaineita. Minä ei kuitenkaan ole koskaan lopullisesti valmis. Työn jälkimmäisessä osassa teemahaastattelumateriaalin käsittelytapa muuttuu. Aineistoa käytetään vastaamaan tutkimuskysymyksiin. Aluksi kuvataan sitä tapaa, jolla nuoret aikuiset helsinkiläiset suhtautuvat kotikaupunkiinsa ja käyttävät sitä näyttämönä itsen manifestointiin. Lainaten Pasi Mäenpään ajatusta kaupungilla pelattavista "peleistä" korostetaan, että kaupunki on paikka, jossa näyttäydytään ja jossa ”toisen” katse todistaa itsen olemassaolosta. Helsingistä tulee nuorille aikuisille ennen kaikkea kuluttamisen ympäristö. Shoppailuun ja löytöjen tekemiseen on pakottava tarve. Samoin kuin kaupungin kaduilla etsitään katseenvaraisesti itseä täydentävää ihmistä, myös liikkeiden vaatetangoilta haetaan minää puhuttelevia, täydentäviä ja viestiviä vaatteita. Työn alkupuolella esiteltyä Grant McCrackenin luomaa merkitysten siirtymisen mallia täydennetään vaatteiden avulla tapahtuvaa viestintää kuvaavaksi. Vaatteet ovat keskeinen keino, jolla suurkaupungin anonymiteettiin teljetty yksilö voi ilmaista persoonaansa. Kulutuksen riemua korostavasta näkökulmasta poiketen työssä korostetaan, että kulutuksen kautta tapahtuvasta identiteetin viestimisestä ja rakentamisesta on postmodernissa kaupunkitilassa tullut selviytymisen eräs ehto. Tutkimuksessa lähestytään Michel Foucault´n ajatuksia minuuden teknologioista, keinoista joilla minää hallitaan ja säädellään. Muotijärjestelmään kietoutunut kulutus on eräs postmodernin yksilön minuustekniikka. Muotia ja kulutusta käytetään hyväksi samalla kun sen annetaan hallita itseä. Kuri kietoutuu vapauteen ja vapaus kuriin. Näin on mahdollista luoda itsestä käsitys kokonaisesta, omassa hallinnassa olevasta subjektista.
  • Sahi, Kirsi (Helsingin yliopisto, 2013)
    Fashion drawing was a main method of portraying fashion before the development of photography. From 1944 to 1951 appeared a Finnish fashion magazine titled Muotikuva. The magazine focused introducing domestic and foreign women s fashion and appeared during eight years time period, four times a year. It is an example of a time when clothes were prepared by hand and pictured by fashion drawing. Kyllikki Raustila (1905-1965) was a pioneer of Finnish fashion drawing. She made a productive career in the field of fashion illustration. For Muotikuva Raustila drew most of the cover images and also illustrated domestic ateliers new fashions such as Ika and La Robe. This study analyses Kyllikki Raustila s way of portraying fashion and its evolution by studying her fashion drawings which were published in Muotikuva. Secondly, the study will analyse how the fashion drawings illustrate the fashion of its time, and what kind of role they have had in Muotikuva-magazine. The research data were Kyllikki Raustila's fashion drawings that appeared in Muotikuva from 1944 to 1951. 19 cover illustrations were Raustila's work and the magazine published over 100 other drawings by her. The data analysis method combined semiotic image analysis and qualitative content analysis. Image analysis was carried out by applying Gillian Rose's (2001/2012) visual data analysis model. From semiotic point of view, images were examined at denotative (structure) and connotative level (content). Fashion was studied from a semiotic point of view, making use of Roland Barthes (1967/1983) theories. Analysis of the fashion drawings was based on the image elements found in fashion photography (clothing, a mannequin, posing and props) defined by Naomi Rosenblum (1984/2007) and Merja Salo (2005). Kyllikki Raustila's fashion drawings utilize the same elements as fashion photographs. The main focus of the fashion drawing is to represent clothes. Drawings are more efficient representations of fashion than photographs. Fashion illustrator presents the main idea of the cloth with abstracting and emphasizing. Muotikuva's mannequin and her posing style remains almost unchanged through the Muotikuva's volumes. The mannequin of the drawings is shown realistic and described poses are natural. Postures of the fashion images are typically asymmetric in relation to different parts of the body. Fashion drawings include asymmetry, in addition to contrasts that create tension and fascination to the image. Development of Kyllikki Raustila's visual expression can be seen in Muotikuva's cover images: Raustila's characteristic Parisian drawing style intensified and cleared. Drawings stabilized rhythmic lines and bold color surfaces, mannequin facial features became more detailed. Overall, Muotikuva-magazine cover mannequin reflected the fashionable ideal of a woman.