Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 13066-13085 of 27969
  • Pomoell, Jens (Helsingin yliopisto, 2012)
    Solar eruptions are a consequence of the complex dynamics occurring in the tenuous, hot magnetized plasma that characterizes the solar corona. From a socio-economic viewpoint, solar eruptions can be argued to be the most important manifestation of the magnetic activity of the Sun due to their role as the main drivers of space weather, i.e., conditions in space that can have an adverse impact on space- as well as ground-based technologies such as telecommunication, electric power systems and satellite navigation. The launch of new space-based solar observatories during the past two decades has resulted in a dramatic improvement of the instrumentation monitoring the inner heliosphere. In spite of the advances in the observational capabilities, the physics of the solar eruptions as well as the nature of the various transient large-scale coronal phenomena observationally associated with the eruptions remain elusive. Constructing models capable of simulating the coronal and heliospheric dynamics is a viable path for gaining a more complete understanding of these phenomena. This thesis is concerned with developing a simulation tool based on the magnetohydrodynamic (MHD) description of plasmas and employing it for studying the characteristics of large-scale waves and shocks launched into the solar corona by the lift-off of a solar eruption such as a coronal mass ejection (CME). A particular focus is on discussing the role of large-amplitude waves in producing transient phenomena such as EIT waves and solar energetic particle (SEP) events that are known to appear in conjunction with CMEs. A suite of MHD models of the solar corona are constructed that allow the study of the coronal dynamics in varying environments at several stages of the eruption. For this purpose, novel robust numerical methods for solving the equations of magnetohydrodynamics in orthogonal curvilinear geometries in multiple dimensions are derived, forming the basis of the numerical simulation tool developed for the thesis. The results show that a dynamically intricate global shock front degenerating to a fast-mode MHD wave towards the surface of the Sun is an essential and natural part of the eruption complex that plays a key role in the generation of eruption-related transient phenomena. For instance, the close resemblance between the on-disk signatures produced by the fast-mode wave and EIT waves suggest a wave interpretation of the latter. The simulations also reveal that a highly non-trivial evolution of the shock properties on coronal field lines occurs even for simple coronal conditions, highlighting the need for more sophisticated models of particle acceleration than generally used so far. The results of the thesis are of particular importance for the continuing efforts to construct reliable physics-based models of the inner heliosphere for use in space weather applications.
  • Mäkelä, Anne (1995)
    Työn tarkoituksena oli kartoittaa mahahaavojen esiintymistä aikuisilla hevosilla Suomessa.Työn kliininen osuus suoritettiin kevään 1994 aikana Eläinlääketieteellisellä korkeakoululla marraskuussa 1994 Ypäjän Hevosopistolla. Ennen tähystystä hevosista otettiin tarkka anamneesi ja hevoset tutkittiin kliinisesti ja rektalisoitiin. Tähystykseen käytettiin kolme metriä pitkää Olympus-merkkistä videoendoskooppia. Tutkimukseen osallistui 29 hevosta, joista 14:llä oli mahahaava. Haavautumia esiintyi kaiken ikäisillä hevosilla. Suurin mahahaavafrekvenssi oli 4-7 vuotiailla hevosilla. Lämminveriravureilla oli huomattavasti enemmän haavautumia kuin suomenhevosilla ja puoliveri-ratsuilla. Ruunilla taas oli tammoja ja oriita vähemmän haavautumia. Tutkimusmateriaalissa yleisimmät mahahaavaoireet olivat kilpailustressi, ripuli ja toistuvat koliikit. Muita oireita olivat ruokahaluttomuus, huonokuntoisuus ja laihuus. Kahdella hevosella oli aikaisemmin todettu ahtauma ruokatorvessa - näistä toisella oli mahahaava. 29 tutkimus hevosesta vain yksi oli kliinisesti oireeton. Kipulääkityksen ja ruokinnan aiheuttamia mahahaavoja ei tutkimuksessa todettu. 12 hevosella oli haavautuma rauhasettomassa esophagus-osassa ja viidellä rauhasosassa. Rauhashaavautumista neljä oli pylorusalueella. Rauhasalueen haavautumat ovatkin todennäköisesti alidiagnosoituja, koska pyloruksen tähystys ei onnistu kaikilla hevosilla. Puolet haavautumista oli akuutteja ja verestäviä - puolet paranemassa olevia tai kroonisia ja keratisoituneita. Biopsia otettiin 24 hevoselta sekä rauhasettomalta että rauhaseiliseltä limakalvolta. Mahalaukusta saadut biopsiat ovat yleensä hyvin pinnallisia. Täten histologiset löydökset tukevat mahahaavadiagnoosia, mutta negatiivinen tulos ei poissulje mahahaavan mahdollisuutta. Mikroskooppisesti mahahaava diagnosoitiin neljällä hevosella.
  • Karjalainen, Mari (1997)
    Tutkimuksessa määritettiin kliinisesti terveiden ja mahasuolikanavan oireita potevien koirien helikobakteeri (HLO)-infektion aste, mahalaukun limakalvon histologinen kuva sekä tutkittiin HLO-infektion asteen ja histologisen kuvan välistä yhteyttä. Materiaalina oli 19 oireetonta lemmikkikoiraa ja 23 EKK:n eläinsairaalan potilasta, joilla oli esiintynyt mahasuolikanavan oireita. Koirilta otettiin mahalaukun limakalvolta endoskopiassa harjanäyte sekä biopsianäytteet ureaasitestiin, histologiseen tutkimukseen, viljelyyn ja elektronimikroskooppiseen tutkimukseen. Helikobakteereita todettiin histologisesti kaikilla oireettomilla koirilla (100 %) ja 91,3:%:lla oireellisista koirista. Ureaasitesti tehtiin 39 koiralta ja harjanäyte tutkittiin yhteensä 22 koiralta. Niillä löydettiin kaikki positiiviset ja negatiiviset, kun todellisena tuloksena pidettiin histologisesti todettua HLO-infektiota. Harjanäytteessä todettu helikobakteerien määrä ei aina vastannut histologisesti todettua HLO-infektion astetta. Mahalaukun eri alueiden kesken todettiin tilastollisesti eroja HLO-infektion asteessa: antrurnissa helikobakteereita esiintyi vähiten..HLO-infektion aste ei tilastollisesti poikennut oireettomien ja oireellisten ryhmien välillä (p =0,10). Histologinen kuva poikkesi ryhmien välillä yksittäisten tulehdusparametrien suhteen siten, että lymfosyyttiaggregaatteja (p < 0,01) ja eosinofiilejä (p = 0,03) oli lievästi enemmän oireellisillakuin oireettomilla koirilla. Diagnostisia löydöksiä ei esiintynyt 58 %:lla oireettomista ja 34 %:lla oireellisista koirista. Yleisin diagnostinen löydös oli lievä krooninen gastriitti, joka todettiin yhteensä 11 koiralla. HLO-infektion asteen ja tulehdusmuutosten välillä ei todettu korrelaatiota.
  • Hautamäki, Lotta (2006)
    Tutkielma tarkastelee masentuneille suunnattuja valistustekstejä eli painettuina julkaistuja potilasoppaita sekä masennusta käsitteleviä Internet-sivustoja. Työn näkökulmana on Michel Foucault’n innoittamana genealoginen tutkimusote. Masennus ymmärretään tutkielmassa, Ian Hackingin ajatuksia mukaillen, inhimillistä käyttäytymistä, tuntemista ja toimintaa kuvaavaksi diagnostiseksi kategoriaksi, jonka syntymiseen ovat vaikuttaneet erilaiset ihmistieteelliset järkeilytyylit. Tutkielmassa lähestytään masennusta yhtäältä osana sellaista elämäntavallista tilannetta, jossa monenlaiset onnellisuuden puutteeseen viittaavat tuntemukset on alettu nähdä olemukseltaan hoidettavissa olevina mielenterveyden häiriöinä. Toisaalta masennus nähdään tutkielmassa hyvinvointiyhteiskunnan kansanterveysongelmana, joka aiheuttaa niin mittaamatonta inhimillistä kärsimystä kuin mitattavia kuluja kansantaloudelle. Masennus nykyisyydessä asetetaan omaa historiaansa vasten ja osoitetaan, miten masennus muotoutuu sitä jäsentävissä tietomuodoissa ja ymmärryksissä sekä hyvinvointiyhteiskunnan ennaltaehkäisevän kansanterveystyön kontekstissa. Tutkimusasetelma pohjautuu käytäntöjen ja ongelmanasettelujen tarkastelulle valistusteksteissä ja metodinen tutkimuskysymys rakentuu nelitahoiseksi: Lähtökohtana on kysymys valistustekstien tavasta esittää masennuksen olemus. Masennuksen olemuksesta päädytään kysymään miten valistustekstit antavat välineitä muodostaa suhde masennukseen, tunnistaa ja tarkkailla omia oireita. Tämä taas johdattaa tarkastelemaan valistustekstien itsestä huolehtimisen tietoja ja taitoja. Lopulta nämä kokoava kysymys koskettelee valistuksen päämäärää, masennuksen kokemusta ja onnellista tai hyvää elämää. Masennusvalistus näyttäytyy teksteissä kansanterveystyön ennaltaehkäisevinä pyrintöinä, jotka pikkuhiljaa lähentyvät yksittäisiä riskiryhmiä – etenkin naisia, lapsia, nuoria ja iäkkäitä – ja lopulta yksittäistä yksilöä. Terveysriski siirtyy yksilön riskiksi ja masennuksen ennaltaehkäisy liittyy ennen kaikkea yksilön terveyskäyttäytymiseen ja elämäntapaan. Masennuksesta tulee valistusteksteissä henkilökohtainen oman elämän hallinnan ongelma. Valistus tarjoaa monenlaisia masennuksen tunnistamisen ja tarkkailun taitoja, ne välittävät kykyjä tunnistaa masennus itsessään. Nämä tunnistamisen ja tarkkailun taidot luovat teksteissä maaperää myös oman elämän haltuunotolle. Valistusteksteissä muodostuu kokonainen eettisen työn ohjeisto, jolla itseään voi työstää onnelliseksi ja välttää masennuksen mahdollisuus.
  • Hautamäki, Lotta (Helsingin yliopisto, 2006)
    Tutkielma tarkastelee masentuneille suunnattuja valistustekstejä eli painettuina julkaistuja potilasoppaita sekä masennusta käsitteleviä Internet-sivustoja. Työn näkökulmana on Michel Foucault'n innoittamana genealoginen tutkimusote. Masennus ymmärretään tutkielmassa, Ian Hackingin ajatuksia mukaillen, inhimillistä käyttäytymistä, tuntemista ja toimintaa kuvaavaksi diagnostiseksi kategoriaksi, jonka syntymiseen ovat vaikuttaneet erilaiset ihmistieteelliset järkeilytyylit. Tutkielmassa lähestytään masennusta yhtäältä osana sellaista elämäntavallista tilannetta, jossa monenlaiset onnellisuuden puutteeseen viittaavat tuntemukset on alettu nähdä olemukseltaan hoidettavissa olevina mielenterveyden häiriöinä. Toisaalta masennus nähdään tutkielmassa hyvinvointiyhteiskunnan kansanterveysongelmana, joka aiheuttaa niin mittaamatonta inhimillistä kärsimystä kuin mitattavia kuluja kansantaloudelle. Masennus nykyisyydessä asetetaan omaa historiaansa vasten ja osoitetaan, miten masennus muotoutuu sitä jäsentävissä tietomuodoissa ja ymmärryksissä sekä hyvinvointiyhteiskunnan ennaltaehkäisevän kansanterveystyön kontekstissa. Tutkimusasetelma pohjautuu käytäntöjen ja ongelmanasettelujen tarkastelulle valistusteksteissä ja metodiset tutkimuskysymys rakentuu nelitahoiseksi: lähtökohtana on kysymys valistustekstien tavasta esittää masennuksen olemus. Masennuksen olemuksesta päädytään kysymään miten valistustekstit antavat välineitä muodostaa suhde masennukseen, tunnistaa ja tarkkailla omia oireita. Tämä taas johdattaa tarkastelemaan valistustekstien itsestä huolehtimisen tietoja ja taitoja. Lopulta nämä kokoava kysymys koskettelee valistuksen päämäärää, masennuksen kokemusta ja onnellista tai hyvää elämää. Masennusvalistus näyttäytyy teksteissä kansanterveystyön ennaltaehkäisevinä pyrintöinä, jotka pikkuhiljaa lähentyvät yksittäisiä riskiryhmiä - etenkin naisia, lapsia, nuoria ja iäkkäitä - ja lopulta yksittäistä yksilöä. Terveysriski siirtyy yksilön riskiksi ja masennuksen ennaltaehkäisy liittyy ennen kaikkea yksilön terveyskäyttäytymiseen ja elämäntapaan. Masennuksesta tulee valistusteksteissä henkilökohtainen oman elämän hallinnan ongelma. Valistus tarjoaa monenlaisia masennuksen tunnistamisen ja tarkkailun taitoja, ne välittävät kykyjä tunnistaa masennus itsessään. Nämä tunnistamisen ja tarkkailun taidot luovat teksteissä maaperää myös oman elämän haltuunotolle ja valistusteksteissä muodostuu kokonainen eettisen työn ohjeisto, jolla itseään voi työstää onnelliseksi ja välttää masennuksen mahdollisuus.
  • Sternberg, Synnöve (2004)
    Tutkielman tavoitteena on kuvata suomalaisissa setlementeissä tehtävää yhteisötyötä empiirisen kysely- ja haastatteluaineiston perusteella. Tarkoituksena on saattaa teoria ja käytäntö vuoropuheluun keskenään, nostaa esiin muutamia esimerkkejä yhteisötyön työkäytännöistä sekä etsiä eroavaisuuksia tai yhtymäkohtia meneillään olevaan yhteisökeskusteluun. Tutkimusote liittyy sosiaalipedagogisessa työssä usein käytettyyn tutkimukselliseen otteeseen, jossa yritetään ymmärtää sosiaaliseen toimintakykyyn ja voimavarojen vahvistamiseen liittyviä kysymyksiä. Tutkimusotteesta löytyy etnografisia piirteitä mm. siinä, että tarkoituksena on kuvata erilaisia toiminnallisia käytäntöjä sekä hahmottaa niiden kytkentöjä ja kokonaisuutta. Yhteisöä lähestytään ensisijaisesti interaktionistisen yhteisötutkimuksen näkökulmasta. Lisäksi sivutaan alueellista yhteisötutkimusta. Yhteisömääritelmiin liittyy vahvasti myös yhteenkuuluvuuden tunne. Tutkimus painottuu lähiyhteisöihin, jotka liittyvät osallisten ja toimijoiden arkielämään. Lähestyn teemaa sekä työntekijöiden, että asiakkaiden ja toimijoiden näkökulmasta. Empiirinen aineiston keruu tapahtui vaiheittain lomakekyselyä ja fokusryhmähaastatteluja hyväksi käyttäen. Sitä täydennettiin havainnoimalla tutkittavien yhteisöjen toimintaa sekä perehtymällä niiden tuottamaan kirjalliseen materiaaliin. Lomakekyselyaineiston tarkoituksena on antaa yleiskuva setlementeissä tehtävästä yhteisöllisestä työstä ja siihen liittyvien käsitteiden ymmärtämisestä. Tietoa syvennetään tekemällä syvyyssukellus kolmeen setlementtiin, jotka valittiin harkinnanvaraisesti. Valintakriteerinä oli erilaisuus. Yhdessä valituista kohteista tehdään monikulttuurista yhteisötyötä, yhdessä yhteisöllisyys painottuu elämänhallintaa edistävään lähiötyöhön ja yhdessä vapaaehtoistyön ja lähiötyön risteytykseen. Yhteisöllisyys merkitsee setlementtityöntekijöille ja setlementeissä toimiville asiakkaille ja toimijoille ensisijaisesti liittymistä ja vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa. Avoin, arvostava, mahdollistava ja tilaa antava toiminta on tärkeää, samoin kuin yhdessä tekeminen. Esiin nousivat selvästi yhteisöllisyyden positiiviset merkitykset. Näyttää siltä, että tärkein yksilöitä voimaannuttava asia on ihmisarvoinen kohtaaminen. Yhteisöä tarvitaan siihen, että ihmiset tulevat kohdatuksi ihmisenä ja saavat mahdollisuuden tulla näkyviksi. Oleellista on kuitenkin se, että nämä yhteisöt ovat riittävän löysiä. Yhteisöllistäminen ei kuitenkaan ole ratkaisu kaikkiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. On kysyttävä onko nyky–yhteisöllisyys sellaista, jonka varaan vastuuta voidaan rakentaa ja onko sellaiseen yhteisöllisyyteen pyrkiminen edes viisasta. Kolmannen sektorin on myös vakavasti pohdittava, kuinka pitkälle se onnistuneiden yhteisökokemusten innoittamana suostuu julkisen sektorin palvelujen korvaamiseen yhteisöllistämällä asukkaita ja asiakkaita. Kansalaisten omaehtoinen aktiivisuus on tärkeää, mutta sen rinnalle tarvitaan julkista sektoria. Oleellisinta yhteisötyössä näyttää olevan se, kenen ehdoilla toimitaan ja kuka sitä tekee, onko se ihmisten omaa toimintaa vai työntekijöiden valmiiksi organisoimaa toimintaa. Pienempi merkitys on sillä, minkälaisia menetelmiä käytetään. Yhteisöllisyyttä ei voi määrätä syntymään ylhäältä päin, mutta sitä edistäviä toimintamalleja voidaan kehittää.
  • Ohisalo, Maria (2011)
    Suomi on ollut Euroopan unionin jäsen vuodesta 1995 lähtien. Tuona aikana maamme on osallistunut neljiin Euroopan parlamentin vaaleihin vuosina 1996, 1999, 2004 ja 2009. Kussakin vaalissa kahdeksan Suomen suurinta puoluetta on julkaissut eurovaaliohjelman, joihin on tiivistetty puolueiden tärkeimmät eurooppapoliittiset kannat. Tutkielma selvittää, kuinka EU-tasolla jatkuvasti suositummiksi teemoiksi nousevat, nykyään ”sosiaalisen Euroopan” (aiemmin sosiaalinen ulottuvuus tai malli) käsitteeseen kytkeytyvät näkemykset ovat olleet esillä suurimpien suomalaisten puolueiden eurovaaliohjelmissa ja mitä puolueet ovat käsitettä käyttäessään sillä tarkoittaneet. Tutkimuksen aineistona toimivat puolueiden eurovaaliohjelmat vuosilta 1996–2009 ja aineistoa täydentävät haastatteluin kerätyt asiantuntijalausunnot liittyen puolueiden suhtautumiseen sosiaalista Eurooppaa kohtaan. Tutkimusmenetelmänä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jossa taustalla vaikuttaa niin koti- kuin ulkomainenkin teoreettinen tutkimus Euroopan unionin sosiaalipolitiikasta, mutta jossa aikaisemman tiedon merkitys ei ole teoriaa testaava, vaan ennen kaikkea uusia ajatuksia luova. Tutkimus hahmottaa suomalaisten puolueiden EU-tasoisen sosiaalipolitiikan ajattelua ja selventää sosiaalisen Euroopan käsitettä poliittisissa puheissa esiintyvänä iskusanana. Sosiaalisen Euroopan käsite on laaja ja väljä, sisältäen eri politiikkoja ihmisen elinkaaren lapsuudesta vanhuuteen asti. Vaaliohjelmien perusteella käsite rajautuu pääasiassa työelämään liittyvään puheeseen ja muut sosiaalisen Euroopan teemat, kuten koulutuspolitiikka tai tasaarvokysymykset esiintyvät ohjelmissa mainintojen tasolla. Tutkielmassa esitellyt puolueiden EU-tasoiset sosiaalipoliittiset näkemykset ovat muuttuneet ajallisesti Suomen EU-jäsenyyden aikana ratkaisevasti vasta vuoden 2009 eurovaaleissa, joissa sosiaalisen Euroopan teemat olivat läsnä edeltäneitä vaaleja vahvemmin. Puolueet eroavat toisistaan selvimmin siinä, kuinka halukkaita ne ovat olleet sosiaalista Eurooppaa edistämään ja toisaalta, mille ihmisryhmille kunkin puolueen sosiaalinen Eurooppa on ollut inklusoiva. Suomalaisten puolueiden vaaliohjelmista oli löydettävissä paljon sisäisiä samankaltaisuuksia ja pääasiassa puolueiden näkemys sosiaalisesta Euroopasta esittäytyi tasapainoiluna kahden pohdinnan välillä: kaikki puolueet kannattivat suomalaisen hyvinvointivaltion säilyttämistä ja tukemista, lisäksi puolueet olivat joko myöntyväisiä tai vastustivat lähtemistä mukaan eurooppalaisen sosiaalipolitiikan standardien harmonisointiin. Näin ollen EU:n toimivallan kasvattamista sosiaalipolitiikan alueella tietyissä rajoissa kannatettiin tai vieroksuttiin. Sosiaalinen Eurooppa voi tarkoittaa yhtäältä kaikkia niitä politiikan aloja ja käytännön toimia niihin liittyen, joita tässä tutkielmassa on esitetty, mutta toisaalta sen voidaan myös nähdä olevan suurempi ideologinen siirtymä kohti sosiaalisempaa Euroopan unionia, jossa talouden lainalaisuuksien ohella inhimillinen näkökulma kulkee vahvasti mukana kaikessa unionin politiikassa. Tällöin sosiaalisen Euroopan käsite on ennemmin puheen kuin käytännön tasoinen eurooppalaista yhtenäisyyttä rakentamaan pyrkivä käsite.
  • Härmä, Milla (2008)
    Tutkielmani käsittelee Maurice Blanchot'n (1907–2003), ranskalaisen kirjailijan, kirjallisuusteoreetikon ja filosofin ajatuksia kielestä ja kirjallisuudesta. Olen tutkielmassa selvittänyt, mitkä ovat Blanchot’n ajattelun peruslähtökohdat; mitä kielen väkivalta Blanchot'lla tarkoittaa ja miten Blanchot etsii vähemmän väkivaltaisen kielen eli kirjallisuuden kielen mahdollisuutta. Blanchot on rajojen rikkomisen ajattelija: hänen pyrkimyksensä on tuoda kirjallisuus filosofian alueelle ja päinvastoin. Selvitän tutkielmassa Blanchot'n ajattelun filosofista taustaa, tärkeimpinä Blanchot'hon vaikuttaneina ajattelijoina olen nostanut esiin Hegelin, Heideggerin ja Levinasin. Blanchot’n kirjallisuutta koskevat ajatukset haastavat pohtimaan kirjallisuuden ja filosofian välistä rajankäyntiä sekä lopulta pohtimaan kirjallisuuden merkitystä, jonka väitän olevan sen mahdollisuuden ilmaista jotakin sellaista, mitä käsitteellistävä kieli ei kykene ilmaisemaan. Kirjallisuuden merkitys perustuu lopulta sen mahdollisuuteen selittämättömän ja mahdottoman ilmentäjänä. Lähestyn tutkielmassani mahdottoman käsitettä Blanchot'lla paradigmaattisen esimerkin eli kuoleman kautta. Kuolema ja kirjallisuus ovat Blanchot'lla analogisessa suhteessa toisiinsa, ja tätä suhdetta pyrin tutkielmassani selvittämään. Keskityn tutkielmassani kahteen päälähteeseen, jotka koskevat kirjallisuutta ja kirjallisuuden mahdollisuutta Blanchot'lla. Ensimmäinen niistä on essee ”Kirjallisuus ja oikeus kuolemaan” vuodelta 1949. Esseen lähtökohta on hegeliläisen käsitteellistämisen ymmärtäminen ”murhana”: käsitteellistämisen ja nimeämisen mahdollisuus on samalla asian poissaolon mahdollisuus. Myöntäessään kielen lähtökohtaisesti väkivaltaisen luonteen, Blanchot pitää siitä samaan aikaan kiinni kommunikaation ainoana mahdollisuutena. Essee myös esittää tärkeän ajatuksen kirjallisuuden persoonattomuudesta, kielen mahdollisuudesta olla olemassa subjektista, lukijasta tai kirjoittajasta huolimatta. Toinen päälähteeni on vuonna 1955 julkaistu teos Kirjallinen avaruus. Kirjallisessa avaruudessa Blanchot ei lähesty kirjallisuutta niinkään teoksena (”hauta”) tai tekona (”murha”), vaan painottaa kokemusta teoksen ja teon mahdottomuudesta. Avainsanaksi nousee mahdottoman kokemus. Tärkeimmät Blanchot -lähteeni ovat 40- ja 50-luvun taitteesta, tuona aikakautena Blanchot vaikutti merkittävästi sodan jälkeiseen ranskalaiseen fenomenologiseen keskusteluun kielen ja ajattelun suhteista. Blanchot'n lisäksi tutkielma sisältää lähdemateriaalia Blanchot'hon vaikuttaneilta filosofeilta, etupäässä Heideggerilta ja Levinasilta.
  • Jääskeläinen, Sanna (2002)
    Tutkielmassa on tarkasteltu Suomen ensimmäisen naispresidentin Tarja Halosen imagon rakentumista iltapäivälehdissä. Tutkielmassa on analysoitu, mitä ja miten iltapäivälehdet ovat presidentistä kirjoittaneet ja millaista kuvaa populaaria journalismia edustavat iltapäivälehdet ovat hänestä rakentaneet. Teoriaosuudessa lähtökohtana on poliittisen viestinnän muutostrendien ja niiden merkityksen pohtiminen (Habermas 1989, Fiske 1992, van Zoonen 1998, Isotalus 1998). Olennaista poliittisen viestinnän muutoksessa on mediassa rakentuvien imagoiden painoarvon kasvu (Karvonen 1999, Uimonen 1992, 1996) sekä yksityisen ja julkisen välisen rajan muuttuminen (van Zoonen 1998a). Tarkasteltaessa poliittisen naisjohtajan näyttäytymistä politiikan maskuliinisella alueella, myös sukupuoleen perustuva, muutoksessa oleva jaottelu yksityisen ja julkisen välillä on olennainen (Lovenduski 1996, Kuusipalo 1999, van Zoonen 2000). Tutkielman empiirinen osuus koostuu kahdesta osasta, sisältöluokittelusta ja analyysistä. Aineiston kuvailemiseksi Tarja Halosta koskevat iltapäivälehtien juttukokonaisuudet (213 kpl) luokiteltiin kokonsa ja sisältönsä perusteella. Analyysissä Halosen näyttäytymistä on tarkasteltu kolmen aineistoon perustuvan kehyksen pohjalta(Väliverronen 1995, 1996; Karvonen 2000). Iltapäivälehdet tarjoavat Tarja Halosen imagon rakentumiseen hyvin positiivisia rakennusaineita. Hänet esitetään presidentti-instituution uudistajana ja pätevänä valtionjohtajana. Iltapäivälehtien jutuissa korostui odotetusti Halosen persoonallisuus, joka myös rakentui vahvasti positiivisena. Halonen esitettiin lämpimänä, mutkattomana ja huumorintajuisena, mutta työasioissa myös tiukkana ja jämptinä. Halosen sukupuoli rakentui toisaalta suhteessa toisiin naisiin ja toisaalta politiikan maskuliinisuuteen. Halonen esitettiin asiapitoisissa jutuissa asiantuntijana, jonka sukupuolta ei noteerattu. Hänet esitettiin stereotyyppisestä naisesta eroavana ja politiikan maskuliiniseen ympäristöön mainiosti sopeutuvana, mutta ei kuitenkaan maskuliinisena. Iltapäivälehdissä rakennettiin presidentti Halosesta kansallista ja kansainvälistä keulakuvaa, jonka esitetään toimivan tienraivaajana muiden naisten edellä.
  • Heikintalo, Noora (Helsingfors universitet, 2012)
    The aim of this study was to find out what new characteristics are possible in Emmental with a novel pre-treatment routine of milk. Homogenization of the milk and its consequent impact on lipolysis affect cheese properties was examined. Cheeses (H0, H50 and H100) were produced from milks, which were homogenized at different pressures (0, 50 or 100 bar) and the control cheese was prepared from unhomogenized milk. Cheeses were ripened for three months. Homogenization of milk causes redistribution of milk fat globules into smaller ones. Physical changes to the milk fat globule membrane allow indogenous lipoprotein lipase to access and breakdown triglycerides of milk releasing free fatty acids, known as lipolysis. The sensory quality of the cheeses were studied with traditional descriptive analysis and the modern Temporal Dominance of Sensations (TDS) method. The chemical composition of cheeses were also determined (moisture, salt, fat and protein content). In addition the degree of lipolysis in the milk, from which cheese was made of, was measured by the acid degree value (ADV) and a fluorimetric lipase assay. Homogenization of milk at 50 and 100 bar modified cheese properties most and homogenization of milk with 0 bar pressure less, compared to the control cheese. According to sensory results, the changes in the texture of cheeses were most significant. As a results of homogenization of milk the texture of cheese changed from elastic to crumbly, greasy and sticky. The cheese flavor changed due to homogenization of milk and the consequent lipolysis to become stronger, saltier and more sour. There were no significant differences in intensity of odour attributes between the cheeses. Homogenization of milk (50 and 100 bar) increased the moisture and salt content and reduced protein content. The differences in fat content between the cheeses were small. Homogenization of milk at 50 and 100 bar pressures exposed milk fat to lipolysis, which was seen as an increase in acid degree values of milk. On the other hand, homogenization of milk (50 and 100 bar) decreased lipoprotein lipase activity in the milk according to the fluorimetric assay. However the residual activity of lipoprotein lipase in milk was strong enough to almost double the amount of free fatty acids in homogenized milk. It can be possible to change texture characteristics of cheese by using homogenization of milk as a part of cheese manufacture. Different texture attributes can be utilized in the development of new types of cheese.
  • Länsimäki, Maija-Liisa (1970)
  • Arminen, Antti (Helsingfors universitet, 2008)
    Abstract
  • Myyrä, Sami (Helsingfors universitet, 1999)
  • Hakkarainen, Teija (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tällä hetkellä luomusektorilla on ongelmana epäsuhta peltoviljelyn ja kuluttajalle tarjolla olevan luomuvalikoiman kesken. Nykyisin luomutiloilla on yleistä se, että kasvintuotantoa harjoitetaan luonnonmukaisesti ja kotieläintuotantoa ei. Näin ollen valtaosa luomurehusta käytetään tavanomaisen kotieläintuotannon rehuna. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko erilaisten maitotilojen kannattavuudessa eroa. Vertailtavina ovat luomumaitotilat, tavanomaiset maitotilat sekä tilat, joilla lypsykarja on tavanomaisessa tuotannossa ja pellot ovat luomutuotannossa. Viimeisenä esitetystä ryhmästä käytetään tutkimuksessa nimitystä välitilat. Kannattavuutta tarkastellaan käyttäen eri kannattavuustunnuslukuja. Tutkimuksen tavoitteena on lisäksi selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat näiden ryhmien eroihin, jos eroja löytyy. Tutkimuksen aineistona käytetään kvantitatiivista MTT:n kannattavuuskirjanpitotilojen aineistoja vuosilta 2008–2012. Tuotantoryhmistä etsitään samankaltaisia tiloja käyttäen propensity score matching -menetelmää (PSM). Tutkimuskysymyksiin etsitään vastausta käyttämällä kuvailevaa tilastotiedettä sekä tilastollisia analyysejä. Syitä mahdollisille kannattavuuseroille etsitään käyttämällä tuotantofunktioita ja regressioanalyysiä sekä tarkastelemalla tuotto- ja kulurakenteita. Kannattavuuden tunnuslukuja tarkasteltaessa luomutilat ovat ainoita, jotka eroavat muista tarkasteluryhmistä. Luomutilojen kannattavuuskertoimet sekä työtuntiansiot ovat korkeampia, kuin tavanomaisten tai välitilojen vastaavat arvot. Väli- ja tavanomaiset tilat ovat kannattavuutta tarkasteltaessa samankaltaisia. Luomutilat ovat suurempia ja töitä tehdään vähemmän, joten luomutiloilla tuotto työtuntia kohden on paremmalla tasolla kuin muissa ryhmissä. Luomutilat saivat keskimäärin eniten tukia ja näin ollen tuotot olivat keskimäärin suurimmat tässä ryhmässä. Luomu- ja välitilojen kustannusrakenne oli hyvin samankaltainen. Tavanomaisilla tiloilla tarvikekustannukset olivat muita ryhmiä suuremmat. Luomu- ja välitilojen konekustannukset olivat tavanomaisten vastaavia suuremmat. Maitotilojen lehmämäärä vaikuttaa tavanomaisilla ja välitiloilla tuotokseen enemmän verrattuna luomutiloihin. Lehmämäärän vaikutus väli- ja tavanomaisten tilojen välillä vaihteli riippuen siitä, mitä mallia estimoinnissa käytettiin. Tavanomaisilla ja välitiloilla ostorehujen kustannusten vaikutus tuotokseen on suurempaa kuin luomutiloilla.
  • Kekkonen, Hanna (Helsingin yliopisto, 2015)
    Jotta maapallon lämpötilan nousu pysyisi tavoitearviossa, maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen alentamistarve on vuoteen 2050 mennessä 42–49% vuoden 1990 päästöistä. Karjatalouden osuus päästöistä on huomattava. Ihmisen toiminta on voimistanut esimerkiksi maaperän luontaisia päästöjä entisestään. Päästötavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan antropogeenisten päästölähteiden kartoittamista, mikä on entistä laajemmin alkanut koskea myös maatalouden toimintoja. Apuna päästöjen kartoittamisessa toimivat esimerkiksi erilaiset elinkaarianalyysiin pohjautuvat kasvihuonekaasulaskurit, jollaisen tuloksiin muun muassa tämän tutkimuksen tulokset perustuvat. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella lypsykarjatilojen kasvihuonekaasupäästöjä, päästölähteitä ja mahdollisia eroja maiden välillä. Päästöt laskettiin tuotettua maitotonnia kohden. Aineisto muodostui 32 maitotilasta Suomesta, Ranskasta, Alankomaista ja Iso-Britanniasta. Selvisi, että otoksen suomalaisilla ja ranskalaisilla lypsykarjatiloilla kokonaispäästöt olivat liki kaksinkertaiset Alankomaiden ja Iso-Britannian tiloihin nähden. Kaikissa tapauksissa suurin päästölähde oli nautojen pötsikäyminen, mutta suomalaisilla tiloilla pötsikäymisen rinnalla toinen merkittävä lähde oli suorat typpioksiduulipäästöt maaperästä. Suomalaisten tilojen suorat N2O - päästöjen keskiarvot olivat moninkertaiset muihin maihin verrattuna. Maaperätekijät eivät selittäneet N2O päästöjen suuruutta, vaan päästöt korreloivat käytettyjen lannoitemäärien kanssa. Suomessa lannoitteita käytettiin eniten t EKM kohden. Karkearehun osuudella ei havaittu olevan vaikutusta päästöjä vähentävästi tai suurentavasti. Mitä suurempi oli keskituotos, sitä pienemmät olivat pötsikäymisen päästöt maitotonnia kohden. Ranskalaisten tilojen vain noin 5600 kg:n keskituotos heikensi niiden tuotannon päästötehokkuutta merkittävästi. Muissa valtioissa keskituotokset olivat 8000–9000 kg EKM. Voitiin todeta, että suomalaisten tilojen päästöt olivat muihin maihin verrattuna suuremmat. Keski-eurooppalaisten tilojen päästötekijöiden ja päästömäärien välillä havaittiin eroja jotka johtuivat mahdollisesti maatalouskulttuurisista seikoista. Maiden maidontuotannon päästöprofiilia yleistäviin arvioihin tarvitaan lisätutkimusta. Tilatasolla hiililaskuri täyttää sille määritellyt tavoitteet apuvälineenä.
  • Temmes, Esa (Helsingfors universitet, 2011)
    In this thesis, we construct a model capable of analyzing the management of a dairy farm with relation to nutrient run-off. Overall goal is to include main characteristics of a dairy farm management, while keeping the model simple enough to allow analytical approach. Especially, animal nutrition, and its effect on milk production and manure composition, is included. The difference between private and social optima is analyzed, followed by derivation of optimal policy instruments. Also, the efficiency of certain simplified policies is examined. All decision variables gain different values in private and social optima. However, the magnitude and sign of these differences is dependent on the functional forms and parameter values. Optimal policy instruments should be implemented on manure and commercial fertilizer applications, concentrate feeding and silage production. No instrument is needed to control herd size. The optimal instruments are, however, exceedingly complex. The efficiency of the simplified policies cannot be analyzed generally; They are also dependent on functional forms and parameter values. Numerical results suggest a smaller herd size, lesser concentrate feeding, more silage acreage and lesser fertilization in the social optimum. Manure application pattern over distance differs. Both optima display a rising application rate when approaching the farm centre. In the private optimum, all left-over manure is dumped on the closest parcel, while, in the social optimum, manure is applied in a more linearly declining fashion. The difference in social welfare is relatively small, but can be magnified if the optimal herd size rises significantly, due to an increased need to dump manure on the closest parcel. Fertilization constraint and fertilizer taxes can be used successfully to improve social welfare and to mitigate run-off damages. Herd size restrictions and manure transport subsidies, on the other hand, proved to be less successfull.