Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 13066-13085 of 24408
  • Teräväinen, Kaisu (1966)
  • Jurva, Saara-Maria (Helsingin yliopisto, 2008)
    Pastoraalikirjeissä eli 1. ja 2. Timoteuskirjeessä ja Tituksen kirjeessä naisten seurakunnallista vaikutusvaltaa rajoitetaan kolmella tavalla: 1. keskittämällä naisten tehtävät kotiin, 2. kieltämällä naisilta opettaminen ja hallitseminen sekä 3. rajoittamalla naiset virkojen ulkopuolelle. Kirjoittaja perustelee kotiin sijoittuvia tehtäviä sillä, että ne ovat 1. oikean opin mukaisia ja 2. ulkopuolisten silmissä oikein. Kreikkalais-roomalaisessa yhteiskunnassa itäisten uskontojen - joihin kristinusko myös kuului - pelättiin vaikuttavan erityisesti naisiin negatiivisesti. Siksi huoli kristinuskon maineesta ei ollut turha. Hyvä maine oli kristityille tärkeää, jotta he saisivat elää rauhassa ja levittää uskontoaan. Kirjoittajan käsitykset ovat samassa linjassa yhteiskunnan lainsäätäjien ja filosofien käsitysten kanssa. Hän painottaa naisten paikaksi ja tehtäväksi samaa paikkaa ja samoja tehtäviä kuin mitä kreikkalais-roomalaisessa yhteiskunnassakin: kotia ja kotiin liittyviä tehtäviä. Kirjoittaja kieltää naiselta miehen opettamisen ja hallitsemisen. Hän perustelee kieltoaan naisen alempiarvoisuudella mieheen nähden. Argumentointi on teologista (kirjoittaja ottaa esimerkiksi luomis- ja syntiinlankeemuskertomuksen). Hänen tulkinnallaan on juuret juutalaisessa tulkinnassa synnin alkuperästä. Kirjoittajan ohjeistukset vastaavat kuitenkin myös kreikkalais-roomalaisia ihanteita ja käytäntöjä. Naisten julkinen puhuminen nähtiin yhteiskunnassa täysin sopimattomana. Käsitykseen voidaan löytää kaksi syytä: 1. Naisia koulutettiin merkittävästi vähemmän kuin miehiä ja siksi naiset eivät opettaneet miehiä 2. Naisten ajateltiin olevan luonnostaan alempiarvoisia miehiin nähden. Näin ollen jos nainen ja mies kuuluivat samaan sosiaaliluokkaan, mies oli aina naisen yläpuolella, eikä nainen saanut opettaa tai hallita miestä vaan päinvastoin. Itsenäiset, varakkaat naiset saattoivat opettaa alempiarvoisia miehiä myös seurakunnassa, kuten yhteiskunnassakin. Näyttää siltä, että kirjoittajan kieltojen ja kehotusten takana on jokin oikea seurakunnallinen tilanne. Pastoraalikirjeiden seurakuntien naiset eivät olleet käyttäytyneet yhteiskunnallisesti hyväksyttyjen standardien mukaisesti. Kolmanneksi kirjoittaja rajoittaa naisten mahdollisuutta toimia seurakunnallisissa viroissa. Kirjoittajan mukaan seurakunta on Jumalan huonekunta, jossa jokaisen jäsenen tulee käyttäytyä oman yhteiskunnallisen statuksensa mukaisesti. Näin ollen kirjoittaja asettaa niille, jotka pyrkivät seurakunnallisiin virkoihin, vaatimukset, jotka vain ylempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvat kristityt voivat täyttää. Viranhaltijoiden tulee olla talonomistajia, koulutettuja ja nauttia kunnioitusta yhteiskunnassa. Merkittävä osa naisista rajautuu näiden kriteerien johdosta virkojen ulkopuolelle. Vain harvat naiset olivat itsenäisiä ja niin varakkaita, että heillä oli oma huonekunta johdettavanaan. Kirjoittaja kuitenkin hyväksyy tällaiset naiset seurakunnallisiinkin tehtäviin: hän mainitsee naisdiakonit ja naisvanhimmat. Kirjoittaja uskoo vakaasti, että kreikkalais-roomalaisen yhteiskunnan hierarkia on sopusoinnussa kristillisen sanoman kanssa. Johtopäätökseni onkin, että seurakunnan jäsenille osoitetut käytösvaatimukset olivat ympäröivän yhteiskunnan sosiaalisen järjestyksen mukaisia. Naisten seurakunnallista vaikutusvaltaa rajoitettiin, koska vapaampi käytös ei olisi ollut yhteiskunnallisesti hyväksyttävää.
  • Sallinen, Riikka (2008)
    Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida naisten toimijuutta ja naisten uhriutumisen kokemuksia parisuhdeväkivallan kontekstissa. Tämän lisäksi analysoidaan naisten tarinoita parisuhdeväkivallasta. Tarinoiden analyysissa on tarkoitus selvittää, löytyykö tarinoista yhteisiä juonenkulkuja ja ovatko tarinat sijoitettavissa erilaisiin tarinatyyppeihin. Analyysi on tehty narratiivista näkökulmaa käyttäen. Tutkimuksen aineisto on osa Tasa-arvoasiain neuvottelukeskuksen syksyllä 1994 julistaman ”Väkivallasta vapaaksi” -kirjoituskilpailun sadosta. Tarinoissa naiset kirjoittavat kokemuksistaan väkivaltaisen puolison kanssa. Erilaisia narratiivisia sisällönanalyyttisiä menetelmiä yhdistelevän analyysin raportointi jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan naisten kirjoittamia tarinoita kokonaisuudessaan ja luodaan niiden pohjalta kolme tyypillistä tarinaa. Toisessa paneudutaan siihen, miten kirjoittajat määrittelevät väkivallan, millaista heidän oma toimijuutensa on ja millaisista uhriutumisen kokemuksista naiset kirjoittavat. Tutkimani tarinat jakautuivat kolmeen erilaiseen tarinatyyppiin. Nimesin tarinat yhteisen tulevaisuuden tarinoiksi, on-off –tarinoiksi, jotka päättyvät eroon sekä erotarinoiksi. Kaikissa tarinoissa on samakaltaisia juonenkäänteitä, mutta tarinoita erottelee kuitenkin se, miten elämää jatketaan yhdessä tai millainen eroprosessi on. Naisten toimijuus ja uhriutuminen näyttäytyivät tutkimuksessani hyvin monimuotoisina. Toisaalta naiset hakivat aktiivisesti apua itselleen, puolisoilleen ja perheelleen. Toisaalta monet kuvasivat myös totaalisia uhriutumisen kokemuksia. Kokemuksia siitä, että mikään ei tunnu enää olevan omassa hallinnassa, koko minuus tuntuu hajoavan. Toimijuus ja uhriutuminen kietoutuivat monessa kohdassa myös tiukasti yhteen. Tarinoiden naiset kertoivat yhtälailla omasta aktiivisesta toimijuudestaan väkivallan kierteen katkaisemiksi sekä kokemuksistaan väkivallan uhreina, joista tuntuu, että mitään ei ole tehtävissä. Tärkeimpiä lähteitä narratiivisen tutkimuksen parista ovat Lielich ym. (1998), Hänninen (1999), Heikkinen (2001) sekä Hyvärinen (2006). Naistutkimuksen, toimijuuden ja uhriutumisen näkökulman tärkempiä lähteitä puolestaan ovat Ronkainen (1999a, 1999b) sekä Husso (2003).
  • Haveri, Martta Emilia (2013)
    Tutkielman aiheena on naisten toimijuuden ja sen vahvistumisen tarkastelu alkuperäiskansojen naisten järjestön kautta. Tutkimus perustuu etnografiseen kenttätyöhön, joka tehtiin Perussa alkuvuodesta 2012 Femucarinap -nimisestä järjestöstä. Työssä tuodaan esille, kuinka Femucarinapin naisten toimintaan vaikuttavat keskeisesti heidän asemansa alkuperäiskansojen ja sukupuolensa edustajana. Lähtökohtaisesti heillä on alistettu asema yhteiskunnassa. Tutkimuksen metodina oli 3 kuukauden kenttätyö Perussa. Kenttä sijoittui pääasiassa järjestön toimistolle ja sen ympäristöön Limaan. Kenttätyön aikana aineistoa kerättiin haastatteluilla ja järjestön toimintaan osallistumalla. Järjestön toimintaa olivat mielenosoitukset, kokoukset ja työpajat. Aineistona tutkimuksessa käytetään myös nauhoitettuja puheita, keskusteluja ja järjestön julkaisemia tekstejä. Tutkimuksessa esitellään järjestöön vaikuttavia asioita yhteiskunnassa ja järjestön toimintaa. Järjestön päämääriä ovat oikeus päättää maan käytöstä ja naisten voimaantuminen. Työssä kuvaillaan keinoja, joilla järjestö ja sen jäsenet eri puolilta Perua lisäävät toimijuuttaan saavuttaakseen päämääränsä. Teoreettisen keskustelun ja aineiston perusteella osoitetaan, että kyseenomaisten naisten toimijuus vahvistuu järjestössä toimimisen kautta. Työn perusteella naisten toimijuus rakentuu heidän asemansa ja järjestön kautta. Se vahvistuu toiminnan eli vastarinnan ja kouluttamisen kautta. Päätellään, että naisilla on sekä yksilöllistä että kollektiivista toimijuutta. Järjestön naiset ovat yhteiskunnan muovaamia mutta he myös toiminnallaan haastavat yhteiskunnan rakenteita. Työssä osoitetaan, kuinka järjestön ohjelma ja toimijuus ovat vastavuoroisessa suhteessa toisiinsa. Toimijuuden perustana olevan vastarinnan tarkastelu paljastaa perulaisen yhteiskunnan epätasa-arvoisuuden ja tätä tukevat rakenteet. Tutkimus sijoittuu osaksi Latinalaisen Amerikan sosiaalisten liikkeiden tarkastelua. Työssä yhdistetään sekä poliittista että feminististä antropologiaa. Toimijuuden tarkastelu perustuu näiden suuntausten teoreettiselle keskustelulle. Tutkimus yhdistää sekä alkuperäiskansojen liikkeiden ja heidän vaatimiensa oikeuksien tarkastelua että naisten liikkeiden vaatimuksia. Asiat, jotka tutkimuksessa on tulevat esiin, ovat ajankohtaisia samoja asioita ajaville ryhmille ja järjestöille.
  • Rosenström, Helmi (2000)
    Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten naisten työn arvon määräytymistä yhteiskunnassa, eli työn arvottumista työmarkkinoiden toiminnassa ilmenevien ja niiden toimintaan välittyvien mekanismien vaikutuksesta palkkatyönyhteiskunnassa. Mekanismien tarkastelu tapahtuu kuvaamalla työmarkkinoiden piirissä tehtävän palkkatyön ja työmarkkinoiden ulkopuolella tehdyn muun yhteiskunnallisen työn arvoon vaikuttavia tekijöitä yhteiskunnassa. Naisten tekemän työn erityisyyttä ja sen arvottumiseen liittyvää problematiikkaa työmarkki- nakontekstissa tarkastellaan vuosisadan alusta 1990-luvulle yleisen palkkatyöläistymiskehityksen, naisten työmarkkina-asemassa tapahtuneiden muutosten ja taloustieteellisten teorioiden näkökulmasta. Teoreettis-historiallisen, naistutkimuksellisen ja osin fenomenologisen tutkimusotteen avulla kuvataan yleisesti naisten työmarkkina-asemassa tapahtuneita muutoksia yhteiskunnallisten muutosprosessien taustaa vasten. Naisten työn arvottumiseen vaikuttavat tekijät työmarkkinoiden toiminnassa hahmotetaan sosiaalisen todellisuuden osa-alueeseen kuuluviksi ja siten viime kädessä erilaisiin käsitteisiin ja niiden välisiin määrittelysuhteisiin palautuviksi tekijöiksi yhteiskuntatodellisuudessa. Työmarkkinoiden toiminta hahmotetaan osaksi vuorovaikutuksellisia uusintamisprosesseja, joissa työmarkkinat uusintuvat sekä institutionaalisen todellisuuden osa-alueena, että käsitteellisellä konstruktiona yhteiskunnassa. Päätelmien suuntana on, että pyrittäessä tarkastelemaan naisten työhön ja sen arvottumiseen liittyvää problematiikkaa työmarkkinakontekstista käsin, on sen ymmärtämiseksi huomioitava naisten yhteiskunnalliseen asemaan liittyvä erityisyys. Työmarkkinoilla vaikuttavien sukupuolistuneiden mekanismien vaikutus on tarkasteltavissa vain problematisoimalla sukupuolen merkitystä työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Inhimillisen, eli sosiaalisen todellisuuden osa-alueeseen kuuluvana ilmiönä työmarkkinoiden toiminta ja niiden toiminnassa ilmenevien mekanismien vaikutukset naisten työn arvottumiseen työmarkkinakontekstista tarkasteltuina ovat aina yksilöiden elämään eri tavoin värittynyttä ja sellaisenaan siis aina subjektiivisesti määrittynyttä yhteiskunnallista todellisuutta.
  • Ketola, Salla Karoliina (2005)
    Pro gradu-työssä tutkittiin tilastollisin menetelmin 32-41-vuotiaiden naisten valikoitumista yksin asuviin naimattomiin naisiin. Mielenkiinto kohdistui erityisesti siihen, millaisia yhteyksiä koulutuksella ja asuinseudun urbaanisuusasteella oli naisten yksin elämiseen. Tutkielman toinen ulottuvuus oli muutoksen tutkiminen. Tarkasteltavaksi valittiin vuodet 1990 ja 2000. Analyysissa tarkasteltiin yksineläjyyden osuuden muutosta sekä sitä, miten koulutuksen ja asuinseudun urbaanisuuden yhteys yksineläjyyteen erosi tarkasteluvuosien välillä. Tutkielman aineistona oli 11 prosentin otos Tilastokeskuksen EKSY01-rekisteriaineistosta. Otoksesta poimittiin tutkielmaa varten osa-aineisto, johon valittiin naiset, jotka olivat joko vuonna 1990 tai 2000 32-41-vuotiaita. Yksin elävien naisten osuus 32-41-vuotiaista naisista kasvoi tutkimusväestössä vuodesta 1990 vuoteen 2000 noin 2,2 prosenttiyksikköä. Vuonna 1990 koulutus oli yhteydessä naisten yksin elämiseen siten, että korkea-asteen koulutuksen saaneiden keskuudessa yksineläjien osuus oli selkeästi suurin, ja perusasteen käyneiden keskuudessa pienin. Vuonna 2000 koulutuksen ja yksineläjyyden välinen yhteys oli heikompi, sillä yksineläjyys oli yleistynyt perus- ja keskiasteen koulutusryhmissä, mutta pysynyt samalla tasolla korkea-asteen koulutuksen saaneiden keskuudessa. Asuinseutukunnan urbaanisuuden ja yksineläjyyden välillä oli selkeä yhteys: kumpanakin vuonna pääkaupunkiseudulla oli suurempi osuus yksineläjiä kuin muissa urbaanisuusmuuttujan luokissa. Yksineläjien osuus kasvoi hieman enemmän pääkaupunkiseudulla kuin muissa asuinseutukunnan urbaanisuusasteen luokissa. Koulutuksen ja asuinseutukunnan urbaanisuuden yhteyttä naisten yksin elämiseen tarkennettiin vakioimalla logistisella regressiomallilla ikä, sosioekonominen asema, toimiala, synnyinseutukunnan urbaanisuusaste, tulot ja teollisuusaste. Naisten yksin elämisen ja koulutuksen sekä asuinseutukunnan väliset yhteydet säilyivät vakioinneista huolimatta. Tutkielmassa tarkasteltiin myös useita selittävien muuttujien interaktioita yksineläjyyden suhteen. Yksin elävien naisten osuuden kasvua pohdittiin individualismin, yksilöllistymisen ja toisen demografisen transition käsitteiden avulla. Naisten yksin elämisen ja koulutuksen yhteys oli yhtäpitävä aikaisemman tutkimuksen kanssa erityisesti vuonna 1990. Koulutuksen ja naisten yksin elämisen yhteyden muutosta tulkittiin diffuusion, valikoitumisen ja syrjäytymisen käsitteiden avulla. Asuinseudun urbaanisuuden ja yksin elämisen yhteyden todettiin vahvistavan aikaisemmasta tutkimuksesta saatua käsitystä yksineläjien keskittymisestä kaupunkeihin. Tulosten perusteella yksineläjien osuuden kasvu suurissa kaupungeissa ei ollut pysähtynyt vuoteen 2000 mennessä. Lähdekirjallisuutena käytettiin aikalaisdiagnostista sosiologista kirjallisuutta, väestötieteellisiä teorioita ja tutkimuksia sekä yksin elämistä koskevia empiirisiä tutkimuksia.
  • Virkkala, Talvikki (2014)
    Naisten ympärileikkauksella tai sukuelinten silpomisella tarkoitetaan perinteistä haitallista käytäntöä, johon sisäl-tyy jonkinlainen naisen sukuelimien vahingoittaminen kulttuurisista tai muista ei-hoidollisista syistä. Tutkielmassa käsitellään naisten ympärileikkausperinnettä perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta ja tavoitteena on liittää ilmiö oikeudelliseen kontekstiin. Tutkimuskysymyksiä ovat miksi perinne on kielletty eli toisin sanoen, mitä oikeuksia se loukkaa ja miten käytäntöä käsiteltäisiin Suomessa rikoslain ja lastensuojelulain säännösten perusteella. Naisten ympärileikkauksen mahdollisten uskonnollisten ja joka tapauksessa kulttuuristen perusteiden vuoksi tutkielmassa käsitellään perinnettä myös uskonnon harjoittamisen ja vähemmistön kulttuuristen oikeuksien näkökulmasta tavoitteena hahmottaa monikulttuurisen yhteiskunnan hyväksyttävien ja hylättävien perinteiden rajoja. Tässä tarkastelussa hyödynnetään laajemminkin vähemmistön oikeuksia käsittelevää teoriaa ja pohditaan ihmisoikeuksien universaalisuutta kyseenalaistavan kulttuurirelativistisen lähestymistavan mahdollisuutta puolustella perinnettä ja sen ylläpitoa. Lisäksi tarkastellaan Ruotsin ja Ranskan rikoslainsäädännöllisiä ratkaisuja ilmiöön. Naisten ympärileikkaus näyttäytyy hyvin monitahoisena ja monimutkaisena perinteenä. Se on määritelty erityiseksi sukupuolisen väkivallan muodoksi ja valtioille on myös asetettu nimenomainen velvoite kriminalisoida perinne ja rangaista siihen osallistuneita. Kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia valvovat tahot ovat katsoneet sen olevan verrattavissa kidutukseen tai vähintäänkin epäinhimilliseen kohteluun. Myös Suomessa sitä on pidetty ihmisarvon vastaisena ja siten koko oikeusjärjestelmän perusteiden vastaisena kohteluna. Vähemmistön kulttuurin ylläpitämisen ja uskonnon harjoittamisen rajoiksi hahmottuu ruumiillisen koskematto-muuden ja erityisesti lapsen ruumiillisen koskemattomuuden suoja. Toisaalta poikien ympärileikkaus ja erityisesti sitä koskevan korkeimman oikeuden päätöksen perustelut kyseenalaistavat tämän suoja ehdottomuutta. Sen paremmin yksilön oikeus kulttuuriinsa ja uskontoonsa kuin huoltajien oikeus kasvattaa lastaan uskontonsa ja kulttuurinsa edellyttämällä tavalla eivät kuitenkaan voi oikeuttaa tyttölapsen ympärileikkausta. Suomessa sitä pidettäisiin rikoslain henkeen ja terveyteen kohdistuvana rikoksena ja todennäköisesti törkeänä pahoinpitelynä. Alaikäisen ympärileikkaus tai sen uhka voivat myös käynnistää lastensuojelulliset toimenpiteet ja viime kädessä huostaanoton. Lapsen koskemattomuuteen vakavasti puuttuvien leikkausten lisäksi naisten ympärileikkausperinteeseen sisältyy myös lievempiä leikkausmuotoja sekä aikuiselle naiselle tehtäviä leikkauksia. Ihmisarvon ja yksilön luonnollisen arvon loukkaamattomuudesta voidaan hakea tukea myös näiden kiellolle. Toisaalta aikuisen naisen lievän leikkauksen kiellon oikeutusta hämärtää Suomessakin sallitut kosmeettiset intiimikirurgiset leikkaukset. Vaikka kulttuuri perinteen puolustuksena on tyrmätty, vaikuttavat kulttuuriset seikat perinteen oikeudellisenkin tarkastelun taustalla.
  • Kaikkonen, Riina (2012)
    Osuuskuntien toiminnalla on ollut huomattava vaikutus kehitysmaiden köyhien elinoloihin tarjoamalla työtä ja vähentämällä köyhyyttä. Maatalousosuuskuntien toiminnan avulla kehitysmaiden köyhät maatalousyhteisöt ovat harjoittaneet yhteisöllistä liiketoimintaa ja ylläpitäneet alueen maataloustuotantoa. Naisten pienimuotoinen tuotannonharjoittaminen on lisääntynyt kehitysmaissa ja monet kehitysmaat ovat ottaneet tämän huomioon toimintasuunnitelmissaan. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää naisvetoisen tuotannonharjoittamisen kannustavia ja rajoittavia tekijöitä afrikkalaisessa kehitysmaassa. Tutkimuksen tarkoituksena on löytää hyödyllistä tietoa Tansaniassa sijaitsevan Kalalin maito-osuuskunnan liiketoiminnan kehittämiselle. Tarkastelun kohteena ovat naisvetoisten maito-osuuskuntien haasteet Tansaniassa, jota on tarkasteltu yhdestä maito-osuuskunnasta kerätyn aineiston avulla. Kvalitatiivisen tutkimuksen aineiston keruumenetelmänä oli avoin puolistrukturoitu haastattelu ja strategia-workshop. Avoin puolistrukturoitu haastattelu ja strategia-workshop järjestettiin Tansaniassa sijaitsevan Kalalin maito-osuuskunnan naisjäsenille. Tansanialaisen naisvetoisen osuuskunnan tuotannonharjoittaminen edellyttää tietoa tuotannosta, tuotekehityksestä ja markkinoiden tuntemisesta sekä riittävää kirjanpito- ja liikkeenjohtamistaitoa, teknologiaa, pääomaa, yhteistyöverkostointia ja koulutusta. Liiketoiminnan menestymiseen vaikuttavat yrittäjän demografiset tekijät kuten ikä tai sukupuoli, yrittäjän ominaisuuksista henkinen pääoma sekä strategisista tekijöistä mm. tuotekehitys. Tutkimusaineiston tutkimusteemoiksi nousivat: kannattavan liiketoiminnan edellytykset, yhteistyöverkostointi ja naistuotannonharjoittajan haastava toimintakenttä. Tuotannon- ja markkinoiden koulutusta sekä nykyaikaisemman teknologian käyttöön ottamista pidettiin tärkeänä liiketoiminnan kannattavuudelle. Toisaalta riittämätön pääoma koettiin esteeksi uusille investoinneille ja koulutukselle. Naisen suuri työmäärä kodin ja sen ulkopuolella ja omaisuuden hallinta-asiat koettiin esteinä toiminnalle. Tuotannonharjoittamisen avulla naiset kokivat saavansa itsenäisemmän roolin, tuloa ja hyvinvointia perheelle. Naisten pitkä kokemus maidontuotannosta ja motiivi sitoutua työn tekoon edesauttavat tuotannonharjoittamista. Tutkimustulosten perusteella naisten tuotannonharjoittamisen tukeminen kouluttamalla, ohjeistamalla ja mahdollistamalla pääsyn rahoitukseen tukevat lopulta alueen koko köyhän yhteisön toimintaa.
  • Koro-Ljungberg, Mirka (Helsingin yliopisto, 2001)
  • Venäläinen, Annika (2013)
    This thesis consists of two separate tasks: the installation of a radio frequency (RF) source in the Facility for Nanocluster Deposition at the University of Helsinki and the deposition on palladium (Pd) and platinum (Pt) clusters on both silicon (Si) and gold (Au) surfaces. The samples were characterized with scanning electron microscopy (SEM), energy dispersive x-ray spectroscopy (EDS) as well as scanning tunnelling microscopy (STM). A RF source was installed to enable the production of semiconductor clusters. The function of the new voltage source was tested, by preparing a sample that was characterized by using SEM and EDS. Consequently we could conclude that no clusters had been deposited and further testing of the apparatus is needed. Pd- and Pt-clusters were deposited on Si- and Au-surfaces followed by characterization with SEM, EDS and STM. Di erent sputtering parameters were used to determine values needed for deposition of separate nanoclusters or monolayers of Pt and Pd. SEM and EDS have been disclosed from future surface characterisations of samples containing both Au and Pt. This is due to the inability to separate the signals of Au from the ones emerged by Pt. The spatial- and depth resolutions are also better with the STM compared to the SEM. We have been able to predict the required deposition times for depositing palladium and platinum clusters for future experiments.
  • Liu, Peng (Helsingin yliopisto, 2013)
    Poorly soluble drugs are often a challenging problem in drug formulation. Reducing the particle size of the drug to a nano-scale leads to an increased surface area-to-volume ratio, increased dissolution velocity and adhesiveness, and improved in vivo performance of poorly soluble drugs. Wet media milling is one of the most popular techniques to prepare the nanocrystals. The aim of this thesis was to optimize the preparation conditions and characterization methods of nanosuspensions for poorly water-soluble drug compounds, then formulate the nanosuspensions into suitable pharmaceutical dosage forms, and finally test the efficacy in in vivo. Firstly, basic research on the preparation and characterization of nanosuspensions was done using the wet milling technique and poorly water-soluble drugs as model compounds. The various milling parameters, including the milling time, diameter of milling balls, stabilizer type and concentrations, were investigated. The particle size, size distribution and stability of nanosuspensions were considered as the important parameters to evaluate the milling conditions. The drug nanocrystals manufactured at the optimal milling environment exhibited significantly increased dissolution rates, good stability and kept a crystalline state. Secondly, the importance of particle size on dissolution was determined. The conventional dissolution method can effectively discriminate the milled and unmilled samples, but it fails to discriminate the dissolution profiles of nanosuspensions with different particle sizes. A novel condition, i.e. the sample concentration in the dissolution medium is close to the apparent saturation solubility of the drug, were found to discriminate the dissolution profiles of nanosuspensions. Thirdly, nanos-in-micros structure for suitable pharmaceutical formulations, e.g. tablet or pulmonary products was set up. The structure is that drug nanocrystals are buried inside microparticle carriers, in which the mannitol and crystalline L-leucine were as matrix and outer layer formers, respectively. Nanos-in-micros structure avoids problems in further formulation of nanopowders, such as poor flowability and aggregation/sinter, meanwhile functionality of individual nanoparticles in microparticles are remained, such as fast dissolution. Finally, the efficacy of nanocrystal formulations in vivo was tested. Brinzolamide nanosuspensions were prepared in buffers and formulated for ocular administration in order to reduce the intraocular pressure in rats. The nanocrystal formulations exhibited a low cytotoxicity and significant reduction in intraocular pressure compared to the physiologic salt solution and untreated group. In conclusion, the nanosuspensions of poorly water-soluble drug can be easily produced by the wet milling technique when the choice of stabilizers and milling parameters are appropriate. The nanosuspensions were successfully formulated and exhibited a good in vivo performance. More efficient formulations based on drug nanosuspensions should be further researched and developed.
  • Kolakovic, Ruzica (Helsingin yliopisto, 2013)
    The choice of proper excipients is one of the key factors for successful formulation of pharmaceutical dosage forms. Increasing number of new therapeutic compounds suffers from poor solubility and/or bioavailability, creating a challenge from the drug formulation point of view. Problems have also been encountered in attempts to formulate biological drugs such as peptides and proteins, considering their sensitivity towards certain production processes and routes of administration. In both cases the choice of the right excipient(s) is essential to provide particular processability and development of systems with desirable drug delivery kinetics. The aim of this work was to evaluate pharmaceutical applications of nanofibrillar cellulose (NFC), a renewable, biodegradable and widely available plant based material, as a potential excipient in the production of pharmaceutical dosage forms. Initially, tablets with immediate drug release were manufactured by methods of direct compression and compression after wet granulation using spray dried NFC as a filler material. Addition of NFC improved the flow properties of commercially available and widely used microcrystalline cellulose. The main focus of the thesis was to evaluate NFC material for long-term sustained drug release purposes. This goal was successfully achieved by two approaches: 1) by setting up a spray drying method for the production of drug loaded NFC microparticles, and 2) by developing a simple three-step method for the production of drug loaded NFC films with matrix structures. Both systems were able to sustain the drug release over long periods of time ranging from two months for the spray dried microparticles up to over three months for the films. The drug release kinetics were system and drug dependent, reaching, in several cases, zero order drug release kinetics. The final part of the thesis work focused on studying the interactions between small molecular weight drugs, peptides and proteins with the NFC fibers. The purpose of this study was to further clarify and fully understand the mechanisms behind the successful performance of NFC as drug release controlling material. Binding of drugs to NFC due to the electrostatic interactions was observed. This kind of knowledge is beneficial when choosing the proper drug/excipient combination for the formulation process. In conclusion, NFC was shown to be a versatile excipient for the production of pharmaceutical dosage forms, while the comprehensive evaluation of the full potential of NFC in pharmaceutical applications warrants further experiments in the future.
  • Järvinen, Emma (2012)
    Tässä työssä otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön uusi mittalaite Nano-ioni-DMPS, joka on tarkoitettu ilmakehän varaustilan mittaamiseen. Varaustilalla tarkoitetaan luonnossa olevien hiukkasten varatun osuuden ja tasapainotilassa olevien hiukkasten varatun osuuden suhdetta. Mittalaitteelle tehtiin tarvittavat kalibroinnit laboratoriossa ennen kenttämittauksia, joissa määritettiin mittalaitteen alimmaksi havaitsemisrajaksi noin 2 nm. Kalibroinneissa todettiin myös, että Nano-ioni-DMPS ei ole tarpeeksi herkkä nähdäkseen signaalia hiukkasmuodostuksen ulkopuolella. Kenttämittaukset suoritettiin Hyytiälässä 13.3.–24.4.2012, jonka aikana mitattiin Nano-ioni-DMPS:llä 12 hiukkasmuodostustapahtumaa. Jokaisesta hiukkasmuodostuspäivästä määritettiin varaustila mittaushalkaisijan funktiona kulmakerroinmenetelmällä. Suurimpana osana päivistä negatiivinen polariteetti ja positiivinen polariteetti olivat eri varaustilassa: negatiivinen polariteetti oli useimmiten ylivarautunut ja positiivinen polariteetti alivarautunut. Mitattuihin varaustiloihin sovitettiin teoreettinen yhtälö, jolla ekstrapoloitiin varaustila muodostumiskokoon, jonka arvoina tässä työssä käytettiin 1,5 ja 2 nm:a. Muodostumiskoon varatuista osuuksista määritettiin ioni-indusoidun nukleaation (IIN) osuus. Hyytiälästä saatuun dataan sovellettiin myös ensimmäistä kertaa menetelmää laskea kasvunopeus varatuista osuuksista. Yllä kuvattuja menetelmiä voitiin soveltaa vain neljään mittauspäivään, sillä muina päivinä informaatio alkuperäisestä varaustilasta oli kadonnut ennen kuin mittauskoko saavutettiin. Työn perusteella voidaankin sanoa, että Nano-ioni-DMPS ei sovellu Hyytiälän kaltaisiin puhtaisiin ympäristöihin, jossa kasvunopeudet ovat alhaiset. Menetelmillä saatuja arvoja IIN osuudelle ja kasvunopeuksille verrattiin Neutraalien klustereiden ja ionien spektrometrista (NAIS) saatuihin arvoihin. Nano-ioni-DMPS aliarvioi IIN osuuden ja yliarvioi kasvunopeuden NAIS:iin verrattuna. Syynä tähän oli varaajan toimintavirhe, mikä aiheutti mitattujen varaustilojen siirtymisen kohti varaustasapainotilaa. Varaajan virhettä ei saatu jälkikäteen kalibroitua tyydyttävästi, joten tämä työ ei voinut ottaa kantaa kasvunopeusmenetelmän toimivuuteen.
  • Saarelainen, Taija (2010)
    Steroidihormonit osallistuvat moniin elintoimintoihin, kuten stressin sietoon sekä suola-vesitasapainon ja raskauden ylläpitoon. Niiden pitoisuudet elimistössä ovat yleensä erittäin alhaiset (alle ng/ml). Steroidihormonien biosynteesit ovat toisiinsa kytkettyjä ja muutokset keskinäisissä pitoisuussuhteissa voivat olla merkki sairaudesta. Analyysimenetelmillä, joilla voidaan samanaikaisesti määrittää usean eri steroidin pitoisuus, on tärkeä rooli steroidimetabolian osuuden selvittämisessä muun muassa syövän synnyssä. Erikoistyön tavoitteena oli kehittää herkkä ja selektiivinen kvantitointimenetelmä 16 erilaisen steroidin samanaikaiseen määrittämiseen plasmasta. Jotta saavutettaisiin hyvä herkkyys, päädyttiin käyttämään nanonestekromatografia-mikrosirusähkösumutus-tandemmassaspektrometria-menetelmää (nanoLC-μESI-MS/MS). Tutkimuksessa käytettiin mikrosirua, johon oli integroitu C18-faasin esikolonni ja erotuskolonni sekä sähkösumutuskärki. Massaspektrometristen parametrien optimointiin käytettiin erillistä optimointimikrosirua. Tutkimuksessa havaittiin, että steroidin rakenne vaikuttaa merkittävästi yhdisteen käyttäytymiseen sähkösumutuksessa. 4,5-eeni-3-oni-rakenteellisten steroidien havaintoalarajat puhdasaineseoksessa olivat huomattavasti paremmat kuin steroidien, joiden rakenteessa ei ole konjugoituneita kaksoissidoksia (0,075–0,5 ng/ml ja 5–25 ng/ml vastaavasti). Valittu esikäsittelymenetelmä steroidien erottamiseksi plasmasta ei ollut hyvä, koska sillä pystyttiin uuttamaan vain noin kolmasosa yhdisteen todellisesta pitoisuudesta. Lisäksi plasmasta tullut taustakohina vaikeutti joidenkin yhdisteiden analysointia. Tämän seurauksena menetelmän kehittämistä jatkettiin kahdeksalla hyvin detektoitavalla 4,5-eeni-3-oni-rakenteellisella steroidilla. Havaintoalarajat näille yhdisteille biologisessa matriisissa olivat 0,075–0,5 ng/ml. Validoidulla menetelmällä analysoitiin kahdeksan geneettisesti muunnellun ja seitsemän villin-tyypin hiiren plasmanäytettä. Menetelmällä pystyttiin määrittämään aldosteronin, kortikosteronin ja androsteenidionin pitoisuudet. Kehitetty menetelmä ei täyttänyt kaikkia asetettuja tavoitteita. Jotta tavoitteeseen päästäisiin, täytyisi siirtyä käyttämään derivatisoituja yhdisteitä, vaihtaa laitteistoa tai kehittää kokonaan uusi kromatografiamenetelmä.
  • Pulkkinen, Petri (Helsingin yliopisto, 2014)
    Nanoparticles of gold, copper and copper sulfide with different kinds of protective ligands were successfully synthesized and characterized. Of special interest were particles protected with calixarenes, and their complexation with guest molecules. The copper sulfide nanocrystals were protected with benzyl thiol moieties that were generated by reducing RAFT chain transfer agent in the particle synthesis. The nanocrystals were characterized in detail and their sintering on paper was studied. The as-prepared crystals were in Cu2S (chalcocite) form, but thermal sintering resulted in the consolidation of the crystallites as well as the transformation of the material into a semiconductive Cu1.8S (digenite) film. The metallic copper nanoparticles were obtained by reducing copper salts in the presence of polyethylene imine (PEI) or analogous small organic compounds (tetraethylene pentamine, TEPA). In the case of the polymer, the strong complexation of the copper ions into the polymer matrix retarded the reduction reaction enabling the preparation of crystallites with less than 10 nm diameter. The particles were coated with a surface oxide layer that catalyzed the thermal decomposition of the PEI protecting layer, resulting in low sintering temperatures for the nanoparticles. The sacrificial decomposition of PEI resulted in reduction of the oxide layer back into metallic copper. The particles were sintered on paper and the layers were found to be semiconductive. Calix[4]arene protected gold nanoparticles were prepared and the interactions of pyridinium with the calixarene cavity was examined in great detail. It was found that the calixarenes bound to the gold surface are able to complex pyridinium cations, and that the complexation induced the aggregation of the nanoparticles. Further, the complexing ability of the calixarene could be tuned by preparing mixed monolayers of calixarenes and alkanethiols: key factors were the amount of calixarene in the mixed monolayer, the calixarene type and the length of the calixarene spacer, as well as the length of the alkanethiol chain. Finally, alkanethiol protected gold nanoparticles were prepared, inkjetted and sintered to form an electrode on paper. The results indicated the electrode was of comparable electronic quality to gold electrodes printed onto glass substrates. In this way, gold nanoparticles can be used in inexpensive roll-to-roll printed paper-based electronic platforms.