Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 13086-13105 of 24761
  • Hinkkala, Ilmari (1974)
  • Mäkipelto, Ville (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Jeremian kirjan tekstin muutosprosesseja. Päätutkimuskysymys on: miten Jeremian kirjaa on toimitettu? Toimitustyötä tarkastellaan sekä sisällöllisestä että kielellisestä ja teknisestä näkökulmasta. Kiinnostuksen kohteena ovat erityisesti Jeremian kirjan kahden eri version (Septuaginta ja masoreettinen teksti) väliset erot. Tutkimuksen ensisijainen metodi on tekstikriittinen. Tämän lisäksi tekstikritiikin oletetaan tuovan lisäinformaatiota kirjallisuus- ja redaktiokriittiseen metodiin, sillä Jeremian kirjan kohdalla tekstivarianttien erot heijastelevat laajempia toimituksellisia eroja. Tutkimuksen aineisto on rajattu erityisesti tekstikatkelmaan Jer. 25:1 14. Tekstikatkelma sijaitsee oleellisessa taitekohdassa Jeremian kirjan kahden eri version kokonaisuuksissa. Tämän lisäksi tekstikatkelma sisältää runsaasti sellaisia tekstivarianttien eroja, jotka ovat havaittavissa halki Jeremian kirjan kokonaisuuden. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti nollavariantteihin eli sellaisiin tekstikohtiin, jotka puuttuvat kokonaan jommastakummasta tekstiversiosta. Kriittinen tarkastelu osoitti, että Septuaginta säilyttää lähes poikkeuksetta tekstikatkelman Jer. 25:1 14 varhaisemman lukutavan. Masoreettisen Jeremian kirjan lukutapa on syntynyt tietoisen laajentavan toimitustyön tuloksena. Vaihtoehtoiset selitystavat todettiin analyysissä riittämättömiksi. Näitä olivat mm. ehdotus, jonka mukaan Septuagintan kääntäjä olisi tietoisesti lyhennellyt käyttämäänsä hepreankielistä pohjatekstiä ja käsitys, jonka mukaan Septuagintan kääntäjällä olisi ollut käytössään huonolaatuinen hepreankielinen pohjateksti. Analyysin tulokset vahvistavat useiden tutkijoiden saavuttamaa johtopäätöstä, jonka mukaan Septuagintan taustalla on sellainen hepreankielinen pohjateksti (Vorlage), joka edustaa masoreettista tekstiä varhaisempaa vaihetta kirjan kehityksessä. Masoreettisen tekstin laajennuksia Jer. 25:1 14 kohdalla ovat mm. avoimet viittaukset Babyloniaan ja kuningas Nebukadnessariin, Jeremian roolin korostaminen profeettana ja kontekstin ja paralleelisten tekstien perusteella tehdyt laajennukset. Vastaavanlaisia laajennuksia havaittiin halki masoreettisen Jeremian kirjan. Laajennusten taustalla on todennäköisesti teologinen intressi korostaa Jahven toimintaa historiassa, halu ilmaista muinaisten profeettojen viestien toteutuminen sekä pyrkimys tehdä Jeremian kirjasta yhä enemmän profeetta Jeremian nimeä kantava kirja. Toimitustyössä käytetyistä tekniikoista on havaittavissa ainakin toistoliitäntä ja kaksinkertainen puhejohdanto. Lisäksi masoreettisen tekstin heijastelemat lisäykset ovat jättäneet tekstiin sellaisia piirteitä, joita on klassisessa kirjallisuuskritiikissä pidetty osoituksena tekstin kerroksellisuudesta (toistot, jännitteisyydet, syntaktiset heikkoudet ja lainaukset). Jeremian kirjan tekstikritiikin merkitys eksegetiikalle on suuri, sillä muutosprosesseja voidaan havaita kahdesta toimitustyön eri vaiheesta säilyneestä tekstistä. Tutkimus siis vahvistaa sen klassisen historiallis-kriittisen oletuksen, että Heprealaisen Raamatun tekstejä on toimitettu ja että tästä toimitustyöstä on jäänyt tekstiin jälkiä. Edelleen käsillä oleva tutkimus tarjoaa tekstivarianttien vertailun kautta saavutettua dokumentoitua evidenssiä tämän toimitustyön sisällöllisistä ja teknisistä piirteistä.
  • Minkkinen, Petri (2000)
    Tutkimuksessa kehitän lähestymistavan, jota kutsun kriittiseksi avointen historiallisten kontekstien tutkimukseksi (KAHKT). Kehitän myös normatiivista näkemystäni muutoksellisen politiikan mahdollisuuksista. Työssäni tarkastelen Meksikoa asteittain demokratisoituvana poliittisena yhteisönä ja osana Pohjois-Amerikan poliittista taloutta. Lisäksi tarkastelen demokratisoitumisen ja kansalaisyhteiskunnan suhdetta. Tutkin Meksikoa myös osana globaalistuvaa maailmantaloutta ja makroalueellistumisen prosesseja, erityisesti Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen jäsenenä, Lopuksi selvitän muutoksellisen politiikan mahdollisuuksia poikkikansallisissa/globaaleissa tiloissa, Pohjois-Amerikan poliittisessa taloudessa ja Meksikossa. Muodostuva avointen historiallisten kontekstien tutkimusohjelma on kriittinen lähestymistapa. Tutkimuksen ensimmäisessä laajemmassa kokonaisuudessa tarkastelen osin kriittisesti ja osin hyväksyvästi kansainvälisten suhteiden ja maailman poliittisen talouden lähestymistapoja, erityisesti maailmanjärjestelmälähestyniistapaa ja uusgramscilaista poikkikansallista historiallista materialismia. Lisäksi arvioin regulaatiokoulukunnan tutkimusta. Selvitän myös mitä metateoreettisempi kriittinen realismi ja siihen osittain sisältyvä jälkistrukturalismi voi tarjota KAHKT-lähestymistavalle. Tutkimuksessani pyrin ylittämään eräitä keskeisiä kriittistä tutkimusta eriyttäneitä kiistakysymyksiä ja luomaan integroivan, kriittisen ja refleksiivisen lähestymistavan. Työssäni päädyn siihen, että kriittinen avointen historiallisten kontekstien tutkimus on hyödyllinen muuttuvan -- globalisoituvan, makroalueellistuvan, ja potentiaalisesti demokratisoituvan -- maailman tutkimuksessa. Työssä arvioin, että niin maailmantalouden hallintajärjestelmän organisaatioiden, makroalueellisten kontekstien kuin kansallisten valtioiden piirissä on toteutettu talousliberalistista muutoksellista ja vakiinnuttamisen politiikkaa. Samalla kuitenkin katson, että on kehittymässä mahdollisuuksia solidaarisempaan, ekologisempaan ja demokraattisesti vastuunalaisempaan muutokselliseen politiikkaan. Tutkimuksessani osoitan, että Meksikon demokratisoitumisen ongelmista huolimatta, kansalaisyhteiskunta ja kansalaisjärjestöt voivat toimia muutoksellisen politiikan kehittäjinä ja edistäjinä. Selvitän myös historiallisia ja kulttuurisia esteitä Pohjois-Amerikan poliittisen talouden kehitykselle, joka on pitkälti rakentunut vakiinnuttamisen politiikan varaan. Toisaalta selvitän muutoksellisen politiikan mahdollisuuksia tässä makroalueellisessa kontekstissa. Pohdin myös miten niin tässä alueellisessa kontekstissa kuin muuallakin voidaan rakentaa sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämpiä ja demokraattisesti vastuunalaisempia yhteiskuntia. Lisäksi selvitän muutoksellisen politiikan tavoitteita ja mahdollisuuksia monenkeskisissä ja poikkikansallisissa tiloissa.
  • Leinonen, Nina Lovisa (2007)
    Opinnäytetyössä tarkastellaan ABB Oy:n Toiminnot ja palvelut -yksikön HR Centerin ja IT Centerin työntekijöiden asennoitumista työhyvinvointiin organisaatiomuutoksessa. Työhyvinvointia tarkastellaan kolmen ulottuvuuden; esimiestyön, työn hallinnan ja työyhteisön näkökulmasta (mukailtu Valtionkonttorin Kaiku-työhyvinvointipalveluista, http://www.statskontoret.fi/Public/default.aspx?nodeid=16602). Kyseiset kolme ulottuvuutta valittiin olettamuksesta, että esimiestyön merkitys korostuu organisaatiomuutoksessa sekä työn hallinta ja työyhteisön ilmapiiri ovat vaarassa kärsiä muutoksen aikana. Aiheelliseksi tutkimuksen teki "One simple ABB" organisaatiomuutos, jonka myötä monen HR Centerin ja IT Centerin työntekijä koki työssään valtavan muutoksen. Työntekijöiden kokemuksia ja tulkintoja työhyvinvoinnista selvitetään asenneteoreettisesta näkökulmasta. Kari Vesalan ja Teemu Rantasen kehittelemä laadullinen asennetutkimus (Vesala 1996, Vesala & Rantanen 1999) on metodinen lähestymistapa, jossa käytetään argumentaatiota ihmisten sosiaalisen kokemisen, kommunikaation, toiminnan ja vuorovaikutuksen tutkimisessa (Vesala & Rantanen 2007, 16). Tutkimusnäyte on kerätty laadulliselle tutkimukselle ominaiseen tapaan haastatteluilla, joihin osallistui 8 HR Centerin työntekijää ja 8 IT Centerin työntekijää. Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää miten haastatellut arvottavat puheessaan työhyvinvointia organisaatiomuutoksessa. Aineiston analyysin perusteella HR Centerin ja IT Centerin työntekijöiden suhtautuminen työhyvinvointiin organisaatiomuutoksessa muodostuu työn hallinnan, epävarmuuden tunteen ja johtajuuden muodostamassa arvottamisen kehikossa. Nämä kolme keskeistä johtopäätöstä sitoo yhteen sosiaalinen ulottuvuus, joka näyttäytyy aineistohavainnoissani varsin merkittävältä. Työyhteisön merkitys organisaatiomuutoksessa ilmenee kahdesta eri suunnasta, toisaalta työyhteisön ilmapiiri kärsii muutoksessa, toisaalta työnyhteisön ilmapiiri vaikuttaa positiivisesti yksilön selviytymiseen ja muutokseen sopeutumiseen. Aineistohavaintojeni perusteella on myös huomioitavaa kuinka organisaatioidentiteetin muutos näyttäytyy tutkitussa organisaatiossa varsin oleelliselta työhyvinvoinnin kannalta.
  • Vuorio, Anna (2001)
    Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella organisaation muutosprosessin toteutusta sekä muutoksen johtamisen haasteita eri organisaatiotasojen vuorovaikutuksessa. Tutkimuksen kohdeorganisaationa on Suomen Posti Oy:n Palvelukanavat-ryhmä, jonka muutosprosessin taustalla on Postin ja Leonian yhteistyön päättymisestä seurannut Postin toimipaikkaverkoston uudelleenjärjestely ja henkilöstön vähentäminen. Tutkimuksessa kuvaillaan kohdeorganisaation muutosohjelman suunnittelu- ja organisointiprosessi, henkilöstöä varten rakennetun tukiohjelman pääpiirteet sekä muutosohjelman eri toimenpiteet. Kohdeorganisaation muutosohjelmaa tarkastellaan aikaisemman tutkimuksen pohjalta rakennetun mallin viitekehyksessä. Viitekehys muodostuu organisaatioiden muutosstrategioita käsittelevästä tutkimuskirjallisuudesta, joista keskeimmät ovat Cameronin (1994) ja Appelbaumin ym. (1987) tutkimukset organisaatioiden strategioista saneerausohjelmien toteutuksessa. Muutosprosessin ohella tutkimuksessa tarkastellaan muutoksen johtamista kohdeorganisaatiossa eri organisaatiotasoilla. Muutoksen johtamisen haasteita tutkitaan kolmen toimijaryhmän -ylemmän johdon, keskijohdon ja operationaalisen johdon- näkökulmasta. Tarkastelun perustana on Kanterin ym. (1992) organisaatiotasoja noudattava luokittelu kolmeen toimijaryhmään; muutoksen strategisteihin, muutoksen toiminnallistajiin ja muutoksen kohteisiin. Muutosjohtajan roolien tarkastelu pohjautuu Mintzbergin (1973) teoriaan johtajille tyypillisistä rooleista. Muutosjohtamisen lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan organisaation johtamiskulttuurin ominaispiirteitä, visiotyön merkitystä muutostilanteessa sekä muutosprosessia johdon oppimiskokemuksena. Tutkimusstrategiana on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jossa tutkimusaineisto on kerätty pääasiassa havainnoinnin sekä teemahaastattelujen avulla. Aineistoa täydentää runsas kirjallinen dokumentaatio, organisaation intranetin kautta hankittu materiaali sekä kohdeorganisaation henkilöstön kokemuksia selvittäneet tutkimukset muutosprosessin aikana. Tutkimuksen tulokset tukevat olettamusta, jonka mukaan laajamittaisen muutosohjelman toteuttamisessa keskitetty suunnittelutyö sekä vastuiden delegointi asiantuntijoista koostuvalle projektiorganisaatiolle on muutoksen onnistumisen kannalta keskeinen tekijä. Asianmukaisten tukitoimenpiteiden ja valmennusten avulla varmistetaan sekä organisaatiosta lähtevien että organisaatiossa jatkavien työntekijöiden hyvinvointi muutostilanteessa. Muutoksen toteuttajien osallistaminen mukaan suunnittelutyöhön vähentää muutosvastarintaa ja edesauttaa henkilöstön sitoutumista prosessiin. Tutkimustulokset tukevat näkemystä johtajuuden sekä johdon ja henkilöstön vuorovaikutuksen merkityksestä muutostilanteessa. Muutoksen johtaminen asettaa haasteensa johdolle kaikilla organisaatiotasoilla ja erityisesti esimiesten ihmisjohtamis- ja viestintätaidot korostuvat. Tutkimuksen myötä on havaittavissa, että organisaation tavoitetilan määritteleminen ja johdon taholta tapahtuva vision viestiminen ovat muutostilanteessa tärkeitä elementtejä. Jos organisaation visiota ja tahtotilaa ei viestitä riittävän selkeästi, ei henkilöstö pysty näkemään muutoksen yli tulevaisuuteen ja työntekijöiden motivaatiotaso laskee epävarmuustilanteen seurauksena. Organisaation uudelleenrakentaminen muutoksen jälkeen vaatii panostusta henkilöstöä arvostavan ja kannustavan johtamiskulttuurin kehittämiseen, jonka kautta edistetään uusiin toimintamalleihin ja tavoitteisiin sitoutumista.
  • Hanhinen, Helena (2002)
    Tutkimuksen tarkoituksena on saada tietoa, miten kuntoutuksessa suunnitellut, työhön ja työoloihin liittyvät parannusesitykset ovat toteutuneet työpaikoilla, millaisia vaikutuksia muutoksilla on ollut kuntoutumiseen ja mitä esteitä muutosten toteuttamiselle on ollut. Tutkimuksessa haastateltiin 16 kunta-alan työntekijää, jotka olivat olleet ammatillisesti syvennetyssä lääketieteellisessä kuntoutuksessa vuonna 1991-1994. Kuntoutujat valittiin työterveyshuollon seuranta-aineistosta. Osalla kuntoutujista kuntoutuminen näytti sujuneen seurantatietojen perusteella hyvin ja osalla kuntoutuminen ei näyttänyt edenneen tavoitteiden suuntaisesti. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelun avulla neljässä ryhmähaastattelussa vuonna 2000. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia. Aineistoa tarkasteltiin ekologisen kuntoutuksen ja integroidun työkyky -käsitteen näkökulmasta. Työssä ja työoloissa tapahtuneita muutoksia arvioitiin kuntoutujien omien näkemysten ja työn hallinta -teorian avulla. Kuntoutuksessa suunniteltuja, työtä ja työoloja parantavia muutoksia toteutettiin kuntoutujien työpaikoilla vähän. Muutokset olivat useimmin fyysiseen työympäristöön tehtyjä muutoksia. Joidenkin kuntoutujien työolot muuttuivat kuitenkin kuntoutumista tukevaan suuntaan. Näiden kuntoutujien mielestä heidän oma tilanteensa oli parempi kuin ennen kuntoutusta. Esimiehen sitoutuminen työntekijöiden kuntoutukseen ja hänen aktiivinen toimintansa muutosten läpiviemiseksi näytti olevan ratkaisevaa. Myös työyhteisön myönteinen suhtautuminen kuntoutukseen ja työolojen muuttamiseen auttoi muutosten toteuttamisessa. Parhaimmillaan kuntoutuksessa esille tulleita paranusehdotuksia käytettiin koko työyhteisön työolojen parantamiseen.Eniten kuntoutumiseen ja työssä jaksamiseen vaikuttivat työnantajan toimintaan ja johtamiseen liittyvät toimenpiteet. Nämä toimenpiteet nousivat esiin sekä kuntoutumista tukevina että sitä heikentävinä muutoksina. Suurimmalla osalla haastatelluista työssä tapahtuneet muutokset heikensivät kuntoutumista ja työssä jaksaminen oli koetuksella. Kuntoutuksessa tarpeellisiksi havaittuja muutoksia ei heidän työoloissaan toteutettu, monesti niistä ei edes keskusteltu, eivätkä esimiehet olleet sitoutuneet heidän heidän kuntoutuksensa tavoitteisiin.
  • Itkonen,Karoliina (2002)
    Tutkimuksen päämääränä on tarkastella muutoksia ja jatkuvuutta Hongkongin poliittisessa kulttuurissa siirtymäkauden aikana. Hongkongin poliittista kulttuuria ja demokratisoitumista tarkastellaan kahden eri tason kautta. Nämä ovat poliittisen järjestelmän muodostava makrotaso ja yksilön mikrotaso. Rakenne ja kulttuuri käsitellään toisistaan riippuvaisina muuttujina. Hongkongin poliittiseen järjestelmään ja poliittiseen kulttuuriin ovat vaikuttaneet ulkopuoliset tekijät. Näitä tekijöitä ovat Iso-Britannia ja Kiina, sekä erilliset historialliset tapahtumat, kuten Kiinan ja Iso-Britannian väliset neuvottelut ja Tienanmenin aukion mellakat vuonna 1989. Tutkimuksessa on käytetty kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Dankwart A. Rustowin lineaarista demokratisoitumisen mallia on hyödynnetty tarkasteltaessa kolme eri vaihetta Hongkongin poliittisen kulttuurin kehityksessä ja demokratisoitumisessa. Nämä vaiheet ovat (1) taustavaihe ennen vuotta 1982: demokratisoitumisen lykkääminen apaattisessa poliittisessa kulttuurissa, (2) valmistelevavaihe vuosina 1982-1988: demokratian alku ja massojen mobilisoituminen ja (3) päätösvaihe vuoden 1989 jälkeen: nopea demokraattinen reformi ja muuttuva poliittinen kulttuuri. Demokratisaation dynamiikkaa tarkastellaan käyttämällä Guillermo O’Donnellin ja Philippe Schmitterin analyyttistä viitekehystä, joka on esitetty teoksessa Transitions from Authoritarian Rule: Tentative Conclusions about Uncertain Democracies. Hongkongin poliittista kulttuuria analysoidaan yksilötasolla myös kolmen edellä mainitun vaiheen aikana. Tämä tehdään käyttämällä Gabriel A. Almondin ja Sidney Verban poliittisen kulttuurin näkökulmaa demokratisaatioon. Kyseinen näkökulma on esitelty teoksissa The Civic Culture ja The Civic Culture Revisited. Heidän mikro-behavioralisen näkökulman mukaan on mahdollista selittää maan poliittista kulttuuria tarkastelemalla kansalaisten asenteita poliittisen järjestelmän kolmea eri tasoa kohtaan. Nämä tasot ovat järjestelmätaso, prosessitaso ja politiikkataso. Yksilötasolla tutkimusmetodi on kvantitatiivinen. Tämän osion aineisto muodostuu sekundäärilähteistä, jotka ovat pitkiä ajanjaksoja kartoittavia kyselytutkimuksia. Tutkimuksen tulokset osoittavat muutoksia Hongkongin poliittisessa kulttuurissa. Tämä näkyy poliittisen kulttuurin muuttumisena apaattisesta kohti osallistuvampaa ja monimuotoisempaa poliittista kulttuuria. Demokratisoituminen ei ole ollut täydellistä. Tämä on ollut seurausta ulkoisista ja sisäisistä rajoitteista.
  • Ollila, Johanna (2003)
    Pro gradu -työ käsittelee muutoksen johtamista ja työntekijöiden sopeutumista muutokseen. Tutkimus koostuu teoriaosasta sekä Keski-Uudenmaan ja Etelä-Pohjanmaan verotoimistoihin tehdyn kyselyn tuottamien tulosten analysoinnista. Tavoitteena on löytää muutosjohtajuuteen liittyviä keinoja työntekijöiden sopeutumisprosessin helpottamiseksi. Näiden keinojen ajatellaan olevan osa muutosjohtajuutta sivuavaa transformatiivista johtajuutta. Tutkimuksessa pyritään löytämään sellaisia muutosjohtajuuteen liittyviä työvälineitä, joiden avulla työntekijöiden muutokseen sopeutumista voidaan helpottaa. Näiden muutosjohtajuuden työvälineiden toimivuutta testataan kohdeorganisaatioina toimivissa verotoimistoissa, joiden henkilökunta on kokenut monia muutoksia noin vuosikymmenen ajan, kun pienistä paikkakuntakohtaisista verotoimistoista on muodostettu kaksi suurta. Työvälineitä, joiden oletetaan helpottavan työyhteisön sopeutumista muutokseen, ovat päämäärien selkeys, osallistumismahdollisuudet, palautteen saaminen sekä työn autonomia. Niiden toimivuutta tutkitaan siten, että verotoimistojen työntekijöitä pyydetään arvioimaan sekä omaa muutossopeutumistaan että organisaatioiden muutosjohtajuutta, minkä perusteella heidät jaetaan erilaisiin muutossopeutumisryhmiin. Muutossopeutumisesta sekä muutosjohtajan työvälineistä muodostetaan summamuuttujat, minkä jälkeen suoritetaan regressioanalyysi, jossa muutossopeutumisen vaihtelua tutkitaan päämäärien selkeyden, osallistumismahdollisuuksien sekä palautteen saamisen kautta. Tutkimuksen viitekehys on saanut vaikutteita sekä Melissa Fitzpatrickin suorittamasta muutokseen sopeutuminen -jaottelusta artikkelissa ”Create change - on purpose” että James E. ja Paula S. Weberin tutkimuksesta ”Changes in employee perceptions during organizational change”. Läpi tutkimuksen painotetaan kuitenkin, että mitä ilmeisemmin myös monet muut voimat organisaatiossa ja sen ulkopuolellakin sekä ihmisten erilaiset kokemukset vaikuttavat muutokseen sopeutumiseen. Tutkimuksen tulos on, että palautteen ja osallistumismahdollisuuksien lisääminen helpottavat työntekijöiden muutossopeutumista. Toinen tärkeä tulos on, että myös muilla tekijöillä on suuri vaikutus muutossopeutumiseen. Työntekijät eroavat toisistaan muun muassa kulttuurisesti, minkä lisäksi organisaatioilla on omat yksilölliset piirteensä niin organisaation sisäisten kuin ulkoistenkin voimien suhteen. Kun regressioanalyysi toteutetaan kummallekin tutkimuskohteelle erikseen, myös tuloksissa on nähtävissä toimistojen sisäisistä ja ulkoisista erityispiirteistä johtuvia eroavaisuuksia.
  • Haapalainen, Heidi (2006)
    Tutkielmassani yhdistyvät organisaatio, muutos ja motivaatio. Tutkimuskysymykseni kuuluu: miten eri teoriat näkevät viestinnän vaikutuksen työmotivaatioon muutosorganisaatiossa. Tutkielmani on teoreettinen. Lähestyn tutkimuskohdettani kolmen eri teoreettisen kehyksen kautta: organisatiokulttuuri-, muutos-, ja motivaatioteorian. Pyrin vastaamaan tutkimuskysymykseeni tarkastelemalla eri teorioita ja erilaisia näkemyksiä organisaatiokulttuurista, muutoksesta ja motivaatiosta. Tutkielmani aloitan tarkastelemalla viestintää. Tutkielmassani näen viestinnän sekä vuorovaikutuksellisena että merkitystä luovana prosessina. Viestinnän määriteltyäni tarkastelen organisaatiokult-tuuriteorioita ja käsittelen muun muassa kahta uuden ajan organisaatiomallia: Aulan täysverisen organisaation mallia (2000) ja Sydänmaanlakan älykkään organisaation mallia (2001). Organisatio-kulttuurista siirryn tarkemmin muutokseen ja erilaisten muutosteorioiden tarkasteluun. Tarkasteltuani muutosta yleisenä ilmiönä kiinnitän huomioni muun muassa Lewinin (1966) ja Levyn ja Merryn (1986) kehittelemiin muutosmalleihin. Näiden teorioiden ja eri näkemyksien kautta tarkastelen sitä, miten muutos organisaatiossa etenee ja mitä henkisiä ja fyysisiä voimavaroja muutoksen eri vaiheet yksilössä aktivoivat. Muutoksen jälkeen perehdyn motivaatioon ja motivaatioteorioihin. Motivaatioteorioista tarkastelen muun muassa klassisia teorioita, kuten Herzbergin kaksifaktoriteoriaa (1966), Vroomin odotusarvoteoriaa (1964) ja Locken päämääräteoriaa (1968). Uudempana motivaatioteoriana perehdyn Fordin motivoivien järjestelmien teoriaan (1992). Tutkielmani osoittaa, että muutostilanteessa viestinnän merkitys on organisaatiossa erityisen tärkeä. Ensimmäiseksi organisaation viestintä kertoo paljon siitä, millainen kulttuuri organisaatiossa vallitsee. Innovatiivisella ja dynaamisella organisaatiolla on hyvät valmiudet kohdata muutos. Toiseksi perusteellisella ja tehokkaalla viestinnällä on suuri vaikutus muutoksen onnistuneessa läpiviennissä. Kolmanneksi kannustava ja merkitystä luova viestintä ovat tärkeä tekijä työntekijöiden motivaation syntymisen ja ylläpidon kannalta. Neljänneksi voidaan sanoa, että hyvin hoidettu viestintä vaikuttaa sekä työntekijän että koko työyhteisön hyvinvointiin. Muutostilanteessa viestinnän olemukseen tulee kuitenkin kiinnittää huomiota. Mikä tahansa viestintä ei ole tehokasta ja työntekijöitä motivoivaa viestintää. Muutostilanteessa viestinnän tulee olla nopeaa, tyhjentävää ja avointa. Viestinnän avulla on tärkeää perustella muutos sekä luoda työntekijöille turvallinen ja kannustava työilmapiiri. Tällöin viestinnällä voidaan nähdä olevan vaikutusta myös työmotivaatioon. Motivoitunut työntekijä tuntee oman työnsä organisaatiossa arvokkaaksi. Hän on sitoutunut organisaation päämääriin ja selviää siten helpommin myös organisaation kohtaamista muutoksista.
  • Pokki, Taru (2005)
    Tutkimukseni keskeinen argumentti on, että ympäristön jatkuva ja nopea muutos pakottaa organisaatiot etsimään uusia ja toimivampia toimintamalleja. Tutkin erityisesti julkisen sektorin muutosta, jota heijastan kehitysohjelman avulla. Kehitysohjelma ja siihen liittyvä ohjelmajohtaminen on uusi toimintatapa, käytäntö ja johdon työkalu, jolla pyritään helpottamaan näitä uusia muutoksen tuomia palvelutuotannon kehittämisen ja johtamisen haasteita. Tässä tutkimuksessa paneudutaan kehitysohjelman toimijoiden käytäntöihin, heidän toteuttamiinsa rooleihin ja niihin käsityksiin, jolle kehitysohjelman toiminta nojaa suhteessa palvelutuotannon uudistamiseen ja johtamiseen kehitysohjelmassa. Lähestyn tässä tutkimuksessa suurten muutosten organisointia Kuntaliiton Palvelutuotannon uudistaminen -ohjelmaa koskevan tapaustutkimuksen avulla. Tarkastelen Palvelutuotannon uudistaminen -ohjelmaa sosiologisena ilmiönä, jossa näen ohjelman toimijat sosiaalisia merkityksiä antavina ja niiden kautta tilannettaan jäsentävinä samoin kuin sosiaalis-taloudellisissa vaihtosuhteissa toimivina subjekteina. Tutkimuksen aineisto kerättiin tutustumalla ja kokoamalla ohjelmaan liittyvät asiakirjat ja kokousten pöytäkirjat, haastattelemalla ohjelman toimijoita (N=17) ja havainnoimalla kolmessa Kuntaliiton ohjelmajohtamisen kehittämisseminaarissa. Aineiston analysoimiseksi päädyin käyttämään tekstianalyysiä ja Greimasin aktanttimallia, koska niiden avulla sain esiin monipuolisen kuvan aineistosta kehitysohjelmasta muutoksen organisointivälineenä. Erityisesti kiinnitin huomiota analyysissani toimijoiden käyttäytymiseen eli toiminnan suuntautumiseen, toimijoiden tunteisiin eli vallitsevaan suhtautumiseen kehitysohjelmaa kohtaan ja ohjelman toimijoiden toiminnan taustalla oleviin uskomuksiin eli toimijoiden käsityksiin omasta itsestään, työstään ja kehitysohjelmasta. Tutkittavana olleesta palvelutuotannon uudistaminen -ohjelman toimijoista tunnistin kuusi roolia. Nämä roolit ovat toteuttava tukija, piittaamaton osallistuja, epävarma puurtaja, kyynikko, kyvykäs työtoveri ja epäilevä kriitikko. Roolit heijastivat myös monia kehitysohjelmassa haastaviksi koettuja seikkoja. Yleisimmät niistä olivat yhteistyö, tietoisuus Palvelutuotannon uudistaminen -ohjelmasta ja johtaminen. Aktanttimallien muodostaminen auttoi ymmärtämään, että Kuntaliiton toimijat ovat hyvin yksimielisiä siitä, että palveluja on uudistettava, mutta kysymys siitä, kannattaako se toteuttaa ohjelmajohtamisen avulla luo ristiriitoja toimijoiden välille.