Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 13086-13105 of 24532
  • Huttunen, Johanna (1989)
    Eräiden maidon entsyymien aktiivisuudet muuttuvat huomattavasti utaretulehduksen aikana. Osa entsyymeistä on verestä peräisin(mm. arylesteraasi, glutamaatti-oksaloasetaattitransaminaasi ja plasmiini), osa taas utareen epiteelisoluista taileukosyyteistä (mm. NAGaasi, beeta-glukuronidaasi jalaktaattidehydrogenaasi). Entsyymiaktiviteettien mittauksen käyttökelpoisuudesta mastiittidiagnostiikassa on tehty useita tutkimuksia. Yksi eniten tutkituista menetelmistä erityisesti piilevän utaretulehduksen osoittajana on NAGaasientsyymin määritys.Tämä menetelmä on osoittautunut käytännölliseksi, nopeaksi, luotettavaksi ja hinnaltaan edulliseksi. Tutkimusosassa testattiin NAGaasimääritystä maidontarkastamolla piilevän utaretulehduksen osoittajana. Menetelmä oli helppo ja nopea.NAGaasimääritys soveltuu parhaiten meijereille tai maidontarkastamoille laajojen karjakohtaisten utareterveystilanteiden kartoitukseen.
  • Kokko, Ilona (2006)
    Tarkastelin työssä yliopisto-opiskelijoiden käsityksiä sukupuolesta. Työn teoreettisena viitekehyksenä oli sosiaalinen konstruktionismi ja erityisesti sosiaalisen konstruktionismin retorinen painotus. Menetelmällisenä viitekehyksenä toimi diskurssianalyysi. Aineisto muodostui kahdeksasta ryhmäkeskustelusta, joiden osallistujat olivat Helsingin yliopiston perustutkinto-opiskelijoita. Aineisto kerättiin syksyllä 2004 sosiaalipsykologian laitoksen kvalitatiivisten menetelmien harjoituskurssin yhteydessä. Retorisen tarkasteluni pääkäsitteet olivat Perelmanin (1996) premissin käsite ja Billigin (1987) ”common sense” -käsite, jonka suomensin työssä arkiseksi oletukseksi. Näiden käsitteiden avulla pyrin selvittämään, mitä sukupuolta koskevia käsityksiä yliopisto-opiskelijat pitävät itsestäänselvyyksinä ja kyseenalaistavatko he näihin käsityksiin liittyviä näkemyksiä. Lisäksi tarkastelin, mihin kulttuurisiin näkökulmiin yliopisto-opiskelijat suhteuttavat näkemyksiään. Tässä tarkastelussa käytin analyyttisina työkaluina kahta diskurssianalyysin piirissä tunnistettua retorista keinoa, ”oletettuun vasta-argumenttiin varautumista” ja ”itsetodistelua”. Yliopisto-opiskelijoiden käsitykset sukupuolesta tiivistyivät kuudeksi arkiseksi oletukseksi, jotka nimesin seuraavasti. – Ihmiset jakautuvat naisiin ja miehiin – Naiset ja miehet ovat erilaisia – Kulttuuri vaikuttaa sukupuolen yhteiskunnalliseen jäsentymiseen – Biologiset seikat vaikuttavat sukupuolen yhteiskunnalliseen jäsentymiseen – Sukupuolella on merkitystä –On naisille/miehille tyypillisiä ominaisuuksia Kuhunkin arkiseen oletukseen liittyi oletusta puoltavia ja kyseenalaistavia näkemyksiä. Yliopisto-opiskelijoiden sukupuolta koskeville käsityksille ominaista olikin käsitysten sisäinen ristiriitaisuus. Arkisten oletusten tarkastelussa tuli esille myös sukupuolta koskevan ajattelun heteronormatiivisuus. Kulttuurisia näkökulmia, joihin yliopisto-opiskelijat suhteuttivat sukupuolta koskevia näkemyksiään, olivat suvaitsevaisuusdiskurssi, sukupuolten tasa-arvon diskurssi ja yksilöllisyysdiskurssi. Näiden diskurssien kulttuurinen hallinta pyrittiin osoittamaan silloinkin, kun esitetty näkemys oli ristiriidassa diskurssin kanssa. Tulokset toivat esille, että yliopisto-opiskelijoiden sukupuolta koskevissa käsityksissä yhdistyvät perinteistä käsitystä sukupuolen kaksinaisuudesta tukevat näkemykset sekä kaksinaisuutta kyseenalaistavat näkemykset. Kyseenalaistaminen oli keskusteluissa osittain normatiivista. Normatiivisenakin kyseenalaistaminen kuitenkin osoittaa, että yliopisto-opiskelijoiden keskustelussa sukupuolesta puhujan on huomioitava myös sukupuolen kaksinaisuutta kyseenalaistavat näkökulmat. Keskeisiä työssä käytettyjä lähteitä olivat sosiaalinen konstruktionismin, retorisuuden ja diskurssianalyysin osalta Billig, (1987); Burr, (2003); Jokinen, A., Juhila & Suoninen (1993) ja (1999); Perelman, (1996). Sukupuolen tarkastelun osalta keskeisiä lähteitä olivar Berlant & Warner (2002); Burr, (1998); Jokinen, E., (2006); Stokoe (1998); Wetherell, Stiven & Potter (1987) ja Weatherall (2002).
  • Leskinen, Suvi (2007)
    Pro gradu -tutkielmani aiheena on suomalaisessa sanomalehdistössä jatkosodan syksynä 1941 käyty keskustelu suomalaisten naisten ja vierasmaalaisten miesten suhteista. Tarkastelemissani lehtikirjoituksissa käsiteltiin suomalaisnaisten suhteita sekä maassa oleskeleviin saksalaisiin sotilaisiin että kotirintamalle sijoitettuihin neuvostoliittolaisiin sotavankeihin. Tarkastelen tutkielmassani lehtikeskustelua naiskansalaisuuden näkökulmasta: pyrin tutkimaan sitä, miten keskustelussa määriteltiin suomalaiselle naiselle soveliaan käyttäytymisen rajoja. Marianne Junila on nimittänyt tutkimaani lehtikeskustelua omassa väitöskirjassaan "suureksi moraalikeskusteluksi". Tutkielmani johtopäätöksenä on, että keskustelun oikea nimitys olisi mielestäni "syksyn 1941 suuri seksuaalimoraalikeskustelu". Päädyn erilaiseen lopputulokseen Junilaan nähden myös keskustelun aikarajauksen suhteen. Junilan mukaan Valtion tiedoituslaitos esitti keskustelun ensimmäisen puheenvuoron heinäkuussa 1941 toimittamalla sanomalehdille nimimerkki Valentinin pakinan "Eräistä ystävällisistä naisista". Oma lopputulokseni on, ettei Valtion tiedoituslaitoksella ollut merkittävää roolia seksuaalimoraalikeskustelun käynnistämisessä. Suomalainen sensuuri kielsi keskustelun suomalaisnaisten suhteista saksalaisiin ja venäläisiin miehiin 20. marraskuuta 1941, sillä aiheella oli haitallisia vaikutuksia suomalaisten rintamamiesten mielialoihin ja suomalais-saksalaisiin asevelisuhteisiin. Keskustelijoiden näkökulmasta suuressa moraalikeskustelussa ei kuitenkaan ollut kyse saksalaisista sotilaista, vaan suomalaisten naisten käyttäytymisestä. Oman tulkintani mukaan kirjoittajien tarkoituksena ei ollut loukata saksalaisia ja vahingoittaa asevelisuhteita, vaan tämä tapahtui vahingossa. Olen pyrkinyt valitsemaan tarkastelun kohteena olevat sanomalehdet siten, että ne muodostaisivat edustavan kuvan Suomesta sekä alueellisesti että poliittisesti. Pohjoissuomalainen sanomalehdistö on vahvasti edustettuna siksi, että suomalais-saksalainen aseveljeys ilmeni selkeimmin siellä. Tarkastelen tutkielmassani yhteensä kymmenessä suomalaisessa sanomalehdessä esiintyneitä kirjoituksia. Varsinkin puoluepoliittisten sanomalehtien kohdalla oli havaittavissa selviä eroja aiheen käsittelyn suhteen. Suomen Sosialidemokraatti oli kaikista aktiivisin yksittäinen lehti kirjoittamaan vallitsevasta moraaliongelmasta, ja lehden yleisönosastolla ja pakinoissa käsiteltiin nimenomaisesti suomalaisnaisten suhteita saksalaisiin aseveljiin. Äärioikeistolainen Ajan Suunta ja oikeistolainen Uusi Suomi käsittelivät sen sijaan naisten suhteita neuvostoliittolaisiin sotavankeihin. Vaikka suomalaisnaisten kiinnostuksen kohteiksi määriteltiin eri kohteet, olivat yleisesti ottaen sanomalehdissä esiintyneet teemat ja äänenpainot yllättävän samankaltaisia. Suhteet tuomittiin ja tätä perusteltiin mm. tulevan sukupolven terveyden ja moraalin vaarantamisella. Lähes kaikissa tarkastelemissani kirjoituksissa esiintyi naisten kolmijako, jota olen nimittänyt jaoksi "hyviin, pahoihin ja parannuksen tarpeessa oleviin". Kirjoituksissa poikkeuksetta korostettiin sitä, että suurin osa suomalaisnaisista oli käyttäytynyt moitteettomasti. Heidän tuli muodostaa naisten kollektiivisen kontrollin ydinryhmä ja valvoa kanssasisariaan, jotka olivat sortuneet moraalittomaan käyttäytymiseen kansakunnan kohtalonhetkenä. Samoin kirjoittajat olivat yhtä mieltä siitä, ettei suuressa moraalikeskustelussa ollut kyse ns. paheellisista naisista; naisista, joiden moraalittomaan käyttäytymiseen ei nähty pystyttävän vaikuttamaan. Tähän ryhmään kuuluivat ainakin prostituoidut.
  • Hatakka, Mari (Helsingin yliopisto, 2011)
    The subject matter of this study is the cultural knowledge concerning romantic male-female relationships in autobiographies written by so called ordinary Finnish men and women born between 1901 and 1965. The research data (98 autobiographies) is selected from two collections by the Finnish Literature Society s folklore archives in the early 1990 s. Autobiographies are cultural representations where negotiation of shared cultural models and personal meanings given to hetero-relationship is evident in an interesting manner. In this research I analyze autobiographies as a written folklore genre. Information concerning male-female relationships is being analyzed using theoretically informed close readings thematic analysis, intertextual reading and reflexive reading. Theoretical implications stem from cognitive anthropology (the idea of cultural models) and an adaptation of discourse theory inspired by Michel Foucault. The structure of the analysis follows the structure of the shared knowledge concerning romantic male-female relationship: the first phase of analysis presents the script of a hetero-relationship and then moves into the actual structure, the cultural model of a relationship. The components of the model of relationship are, as mentioned in the title of the research, woman, man, love and sex. The research shows that all the writers share this basic knowledge concerning a heterosexual relationship despite their age, background or gender. Also the conflicts described and experienced in the relationships of the writers were similar throughout the timespan of the early 1900 s to 1990 s: lack of love, inability to reconcile sexual desires, housework, sharing the responsibility of childcare and financial problems. The research claims that the conflicts in relationships are a major cause for the binary view on gender. When relationships are harmonious, there seems to be no need to see men and women as opposites. The research names five important discourses present in the meaning giving processes of autobiographers. In doing so, the stabile cultural model of male-female relationship widens to show the complexity and variation in data. In this way it is possible to detect some age and gender specific shifts and emphasis. The discourses give meaning to the components of the cultural model and determine the contents of womanhood, manhood, sexuality and love. The way these discourses are spread and their authority are different: the romantic discourse evident in the autobiographies appeal to the authority of love supreme love is the purpose of male-female relationship and it justifies sexuality. In this discourse sex can be the place for confluence of genders. The ideas of romantic love are widely spread in popular culture. Popular scientific discourse defines a relationship as a site to become a man and a woman either from a psychological or a biological point of view. Genders are seen as opposites. These ideas are often presented in media and their authority in science which is seen as infallible. The Christian discourse defines men and women: both should work for the benefit of the nuclear family under the undisputed authority of God. Marital love is based on Christian virtues and within marriage sexuality is acceptable. The discourse I ve named folk tradition defines women and men as guardians of home and offspring. The authority of folk tradition comes from universal truth based in experience and truths known to the mediators of this discourse grandparents, parents and other elders or peers. Societal discourse defines the hetero relationship as the mainstay of society. The authority in societal discourse stems from the laws and regulations that control relationship practices.
  • Närhi, Paula (Helsingin yliopisto, 2012)
    Woman, Priesthood and Conflict? An interview study of parish workers and those elected to a position of trust about conflicts due to different viewpoints over female clergy in the Finnish Lutheran Church Different views over female clergy have led to conflicts that appear on an individual, local as well as on the national level. Fundamentally, the debate over female clergy returns to a question of how to interpret the Bible. However, there are also other dimensions attached to the issue, many of which are symbolic by nature. In this study the interpretations given to the women clergy conflict , meanings attached to the issue and solutions offered to solve the conflict are examined. The research material consists of 30 interviews collected from parishes where the issue over female clergy had caused tensions. The basic methods of analysis used are contents analysis and frame analysis. Through frame analysis it was found out that both parties of the conflict interpret, attach meanings and seek solutions to the conflict through structural, social, religious and cultural dimensions. Within these dimensions, however, the parties attach to the issue incompatible interpretations and meanings and offer incompatible solutions to the conflict. These incompatible interpretations, meanings and solutions play a significant role in the conflict process. The study shows that in the approach of those who resist female clergy religious dimension is predominant, whereas those who support women pastors focus on structural dimension. The results of the study indicate that ultimately the debate over female clergy returns to religious identity. Conflicts over women clergy play a central role in the process where religious groups and individuals construct and sustain their religious identity. Debate over female clergy can be likened to ecclesiastical identity politics where a power struggle over the ecclesiastical space takes place. In this struggle important question is who has the power to decide what kind of religious identities are accepted within the church.
  • Moilanen, Eeva (2002)
    Naisjohtajuuskeskustelu on virittynyt viime vuosikymmenen aikana useista eri syistä. Naisjohtajien osuudet ovat kasvaneet sekä julkisella että yksityisellä sektorilla; tilastollisessa tarkastelussa on kuitenkin havaittavissa eroja: naiset ovat edelleen vähemmistönä useilla toimialoilla. Useissa tutkimuksissa on myös väitetty, että nais- ja miesjohtajien väliltä voidaan löytää eroja. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella erilaisissa johtotehtävissä työskentelevien nais- ja miesjohtajien sosioekonomisia eroja ja sitä, miten nämä mahdolliset erot liittyvät nais- ja miesjohtajien urakehitykseen. Sosioekonomisia muuttujia ovat perinteisesti olleet koulutus, tulotaso ja vanhempien sosioekonominen asema. Tässä tutkimuksessa sosioekonomiset tekijät on käsitetty laajemmin. Sosioekonomisilla tekijöillä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa niitä sosiaalis-taloudellisia tekijöitä, jotka liittyvät yksilön elämänkokonaisuuteen. Sosioekonomiset tekijät on jaettu yksilöön ja perheeseen liittyviin tekijöihin. Yksilöön liittyviä tekijöitä ovat ikä, koulutus, tulotaso, työssäoloaika, työssäoloaika ensimmäisen johtajanimityksen ajankohtana sekä muuttovalmius. Perheeseen liittyviä tekijöitä ovat siviilisääty, lasten lukumäärä, työstä poissaolo lapsen syntymän takia sekä puolison sosioekonominen asema. Nais- ja miesjohtajien sosioekonomisia tekijöitä ja urapolkuja on tarkasteltu yhdessä pankki- ja vakuutusalan organisaatiossa. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkein. Aineiston pienen koon (N=80) vuoksi aineiston analysointiin on käytetty ristiintaulukointia ja keskeisimpiä tilastollisia tunnuslukuja. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella naisjohtajuutta tasa-arvonäkökulmasta. Keskeisimmät erot nais- ja miesjohtajien sosioekonomisissa tekijöissä liittyvät koulutustasoon ja johtajauralla etenemiseen. Naiset olivat tässä aineistossa miehiä heikommin koulutettuja. Naisten matalampi koulutustaso näkyy heidän sijoittumisessaan johtajatehtäviin; naiset työskentelevät miehiä useammin alemmissa johtotehtävissä. Miehet siirtyvät myös naisia nopeammin johtotehtäviin organisaatiossa. Tämä viittaa siihen, että miehillä työ- ja urakierto on nopeampaa kuin naisilla. Miehet tulevat myös naisia useammin suoraan johtotehtäviin organisaation ulkopuolelta. Naisilla uralla eteneminen tapahtuu yleensä pitkällä aikavälillä - askel askeleelta. Tässä tutkimuksessa nais- ja miesjohtajien sosioekonomisten tekijöiden erot liittyvät keskeisesti yksilöllisiin urapolkuihin liittyviin tekijöihin. Perheeseen liittyvät tekijät eivät osoittautuneet urakehityksen kannalta yhtä merkityksellisiksi kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Nais- ja miesjohtajien avoimissa vastauksissa urakehityksen kannalta merkityksellisinä tekijöinä korostuivat persoonalliset ominaisuudet ja erilaiset verkostot, siksi myös näitä tekijöitä on tarkasteltu luvuissa neljä ja viisi. Tutkimuksen keskeisimpinä lähdeteoksina on käytetty Tilastokeskuksen tutkimuksia Naiset huipulla. Selvitys naisista elinkeinoelämän johtotehtävissä (1994), Huipulla tuulee. Selvitys naisista ja miehistä elinkeinoelämän johtotehtävissä (1996), Onko huipulla tyyntynyt (1999) sekä Sinikka Vanhalan tutkimusta Liikkeenjohtajien uraan vaikuttavat tekijät (1986).
  • Hyrske-Fischer, Meri (2008)
    Tutkimus käsittelee Suomen ulkoasiainhallinnon historiaa sukupuolinäkökulmasta. Tarkoituksena on selvittää, millä tavoin ulkoasiainhallinto ja erityisesti diplomaatinura on ollut sukupuolittunutta ja millaisia hierarkkisia suhteita on tuotettu miesten ja naisten välille. Lisäksi pyritään selvittämään, millainen rooli sukupuolella ja tasa-arvolla on ollut ensimmäisten naisdiplomaattien kokemuksissa ja toisaalta ulkoasiainministeriön harjoittamassa henkilöstöpolitiikassa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä ovat Irma Sulkusen ja Yvonne Hirdmanin sukupuolijärjestelmäteoriat. Tutkimusaineisto sisältää ulkoasiainministeriön ja sen virkamiesten tuottamia dokumentteja tasa-arvon edistämisestä ulkoasiainhallinnossa. Diplomaatinuran naisistumisen vaiheita selvitetään aikaisemman tutkimuskirjallisuuden ja alkuperäislähteiden avulla. Naisdiplomaattien haastattelujen avulla tutkitaan, miten naiset ovat kokeneet työskentelyn miehisessä ulkoasiainhallinnossa. Vuonna 1927 naisten virkakelpoisuuslain asetuksesta poistettiin rajoitus, joka koski naisten toimimista ulkoasiainhallinnon johtavissa viroissa. Suhtautuminen naisdiplomaatteihin pysyi kuitenkin perinteisenä, vaikka yhteiskunnan tasolla 1960- ja 1970-luvulla sukupuoliroolikeskustelua käytiin aktiivisesti. Vasta 1970-luvun rekrytointiuudistuksesta lähtien naisia alettiin hyväksyä diplomaatiksi systemaattisesti joka vuosi, mutta kuitenkin edelleen vähemmän kuin miehiä. Etenkin 1970-luvun alussa naisia haki diplomaatinuralle paljon enemmän kuin heitä hyväksyttiin. Rekrytointivaiheista erityisesti haastattelut karsivat naishakijoita. Kuitenkin vasta tasa-arvoajattelun myötä 1980-luvun alussa diplomaatinurasta näyttää tulleen yhtä mahdollinen ammatti sekä miehille että naisille. Vaikuttaa siltä, että aiempi kaksijakoiseen kansalaisuuteen perustunut järjestelmä alkoi muuttua ongelmalliseksi vasta siinä vaiheessa, kun sen syvään juurtuneita rakenteita pyrittiin muuttamaan tasa-arvopolitiikan avulla. Ulkoasiainministeriön tasa-arvoajattelun syntyminen oli paljolti seurausta YK:n naisten vuosikymmenen tapahtumista ja TANE:n painostuksesta. Ulkoasiainhallinnossa oli tiettyjä osastoja, jotka olivat epävirallisesti naisilta suljettuja. Esimerkiksi poliittisella ja kauppapoliittisella osastolla sekä Neuvostoliittoa koskevissa kysymyksissä Suomen asioita edistivät miehet. Kehityspoliittinen osasto, protokolla- ja oikeudellinen osasto olivat muita osastoja naisvaltaisempia. Näyttää siltä, että naisilla ei siis ollut valtaa perinteisillä politiikka-aloilla. Työtehtävien eriytyminen näkyi myös työryhmissä ja valtuuskunnissa, joissa naisia oli vähän miehisinä miellettyjä asioita valmistelemassa. Naiset olivat harvoin työryhmien puheenjohtajia, mutta usein sihteereitä. Tutkimuksen tulos on, että diplomaatinura oli vahvasti sukupuolittunut 1970-luvulla, kun ammatti alkoi vähitellen naisistua. Tämä näkyi diplomaattien rekrytoinnissa, uralla etenemisessä, työtehtävien jakautumisessa, asenteissa sekä työn ja perheen yhdistämisessä. Myös sen jälkeen, kun 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa tasa-arvopolitiikalla alettiin tietoisesti muuttaa kaksijakoiseen kansalaisuuteen perustuneita sukupuolittuneita käytäntöjä, erot ja hierarkiat olivat edelleen selviä muun muassa työtehtävien osalta. Diplomaatinuran naisistuminen johti uusien hierarkioiden ja sukupuolierojen syntymiseen. Ensimmäisenä naisistuivat alimmat virat ja viimeiseksi suurlähettiläskunta. Myös suurlähettiläspaikkojen jakautumisessa miesten ja naisten välillä on sukupuolella ollut merkitystä. Suomelle tärkeimpien edustustojen päälliköksi on toistaiseksi aina valittu mies.
  • Lähteenmäki, Pinja (2013)
    Naiset ovat useimmiten päävastuussa jokapäiväisestä ansiotyön, lastenhoidon ja kotitöiden sujuvasta yhteensovittamisesta, niin tutkimusten valossa kuin käytännönkin kokemusten mukaan. Mikäli naisten elämän tarkastelussa keskitytään ainoastaan ansiotyöhön, perheeseen ja kotiin liittyviin tehtäviin ja toimintoihin, kuva naisten arkielämän kokonaisuudesta jää vaillinaiseksi. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan naisten arkielämää ja sen eri osa-alueita. Tutkimuksessa laajennetaan tarkastelunäkökulmaa ansiotyön ja perhe-elämän lisäksi naisten vapaa-ajan sisältöä ja sen merkitystä naisten elämänkokonaisuudessa. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten naisten arkielämä ja horisontaalinen elämänkokonaisuus rakentuu naistenlehdessä ja millaista naiskuvaa naistenlehdessä rakennetaan aineiston perusteella. Keskeisinä teoreettisina käsitteinä käytetään arkielämän ja naistutkimuksessa paljon käytetyn elämänkokonaisuuden käsitettä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena sisällönanalyysinä. Tutkimuksen aineistona on käytetty yhden Suomen luetuimman naistenlehden eli Kodin Kuvalehden vuoden 2010 vuosikerrasta valikoituneita lehtiartikkeleita, joissa haastatellaan eri ikäisiä ja eri taustaisia naisia ja käsitellään naisten elämää. Tutkimuksen aineiston perusteella naiset tekevät usein vaativaakin ansiotyötä, usein yrittäjyyden muodosssa, mutta hoitavat vaivatta myös lapset ja kodin. Ansiotyön ja perhe-elämän yhdistäminen kotitöineen ei ole nais-tenlehden naisille ongelma tai ainakaan siihen liittyviä haasteita ei tuoda esille lehden artikkeleissa. Kotitöiden osalta nainen hoitaa sekä perinteiset naisten kotityöt kuten ruuanlaiton, siivouksen ja lastenhoidon lisäksi myös ns. miesten työt eli he myös rakentavat ja remontoivat itse kotia. Aineiston naiset nostavat oman puolisonsa panoksen esille arkisten kodin töiden hoitajina. Naistenlehden naisella on aikaa myös omille harrastuksille, kuten liikunnalle ja vapaaehtoistyölle. Kodin Kuvalehti rakentaa tutkimuksen tulosten perusteella kuvaa ”Can do”-naisesta, jolle mikään haaste ei ole mahdoton. Naiset haluavat panostaa sekä työelämään että perheeseen ja kotiin. Naiset eivät kuitenkaan ole superäitejä, jotka hautaavat omat tarpeensa ja tunteensa. Ainakin naiset ovat panostaneet oman ajan ottamiseen suhteen, mikä kuluu erilaisissa harrastuksissa. Täysin itsekkäitä naiset eivät tässäkään asiassa ole, sillä aineiston perusteella naisten harrastukset painottuvat toisten auttamiseen vapaaehtoistyön kautta.
  • Tuulensuu, Jenni (Helsingin yliopisto, 2008)
    Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteena on naisen ihmisyys thaimaalaisen prostituution valossa. Tutkimuskysymyksiä on neljä: Millaista thaimaalainen prostituutio on sen omassa uskonnollisessa, kulttuurisessa ja yhteiskunnallisessa viitekehyksessä? Millainen thaimaa-laisen naisen ja prostituoidun asema on tässä viitekehyksessä? Millaista thaimaalaisen naisen ihmisyys on yhtäältä YK:n ihmisoikeussopimuksiin sisältyvän ihmisyyden periaatteen ja toi-saalta thaimaalaisen naisliikkeen (Foundation for Women -järjestö) näkökulmasta? Miten ihmisoikeus-käsite voidaan määritellä thaimaalaisessa kontekstissa? Tutkimusmetodi on systemaattinen analyysi. Tutkimusaineistona on prostituutiota käsittelevä yhteiskuntatieteellinen, filosofinen ja feministinen kirjallisuus sekä jotkin YK:n ihmisoikeusasiakirjat. Naisen ihmisyyden tarkastelu toteutetaan valottamalla thaimaalaisen prostituution kehityksen yhteyttä globaaliin talouskasvuun ja turismin lisääntymiseen. Tutkimuksessa todetaan Thaimaan läpikäyneen kuluneiden vuosikymmenien aikana voimakkaan sosio-kulttuurisen murroksen, joka on vaikuttanut merkittävästi erityisesti naisten asemaan. Tutkimuksessa todetaan, etteivät yleinen talous- ja modernisaatiokehitys ole taanneet naisille työtä eivätkä sosio-ekonomisen aseman parantumista. Tutkimuksessa tarkastellaan prostituution yleisyyttä Thaimaassa, ja sen todetaan olevan yhteydessä kapitalistiseen markkinatalouteen: prostituutiolainsäädännön hyväksyessä prostituution taloudellisen tulon lisääjänä seksiteollisuus on vakiintunut thai-maalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimuksessa tarkastellaan thaimaalaisen yhteiskunnan sosio-ekonomista epätasa-arvoa, jossa miestä pidetään naiseen nähden ensisijaisena: mies on julkinen toimija ja nainen yksityinen vastaamalla perheen kunniasta. Koska kaupallinen seksi on sallittua miehelle, prostituution kysyntä on suuri. Tutkimuksessa tarkastellaankin kaupallista seksiä miehen kyseenalaistamattomana oikeutena ja kulutusvalintana. Thaimaalainen seksiteollisuus kytkeytyy tutkimuksessa yhteiskuntien yleiseen seksualisoitumiskehitykseen ja nk. seksuaalipoliittiseen libertarianismiin. Tutkimuksessa osoitetaan, että sekä nk. hyvät naiset (vaimot) että huonot naiset (prostituoidut) ovat thaimaalaisessa sukupuolikulttuurissa ja -hierarkiassa välttämättömiä. Miesten toiminnan ollessa rajoittamatonta thaimaalaisen kulttuurin ja prostituution todetaan ilmentävän miehistä ja rakenteellista valtaa, jonka puitteissa nainen ja prostituoitu ei ole ihminen samoin kuin mies (YK-näkökulma). Tutkimuksessa todetaan, että prostituution pitäminen liiketoimintana on ongelmallista. Koska prostituutio koskettaa koko ihmistä ja hänen fysiologisia, psykologisia ja emotionaalisia ominaisuuksiaan, prostituution ei tutkimuksessa katsota pelkistyvän vain ruumiin myymiseksi. Prostituution koskettaessa koko ihmistä tutkimuksessa nimitetään maksullista seksiä myös maksulliseksi ihmisyydeksi. Tutkimuksessa todetaan myös, että thaimaalaisen prostituution ja prostituoitujen ymmärtämisen edellytyksenä ovat thaimaalaisen yhteiskunnan ja naisten omat lähtökohdat (järjestönäkökulma).
  • Tyynismaa-Rintala, Marja (1990)
  • Heiskanen, Katja (2014)
    Länsimaissa on yleistä laiha kauneusihanne, jonka kriteerit koskevat erityisesti naisia. Etenkin mediaa pidetään syyllisenä laihuuden ihannoinnin leviämiseen. Laihuuden ihannoinnin sanotaan johtaneen etenkin naisten keskuudessa vääristyneeseen minäkuvaan ja jatkuvaan itseinhoon. Laihuuden tavoittelu on tuttua lähes jokaiselle naiselle ja voi pahimmassa tapauksessa johtaa epäterveiden laihdutuskeinojen kautta syömishäiriöihin. Samalla kun kauneusihanne suosii hoikkuutta, on lihavuus viime vuosikymmeninä yleistynyt länsimaissa nopeasti. Esimerkiksi Suomessa lihavuus on määritelty merkittäväksi kansanterveysongelmaksi. 1950-luvulla naisihanne oli tiimalasivartaloinen kotirouva, jonka tehtävä oli huolehtia kodista ja lapsista. 1960-luku sosiaalisine ja kulttuurisine muutoksineen vaikutti myös naisten asemaan ja kauneusihanteeseen. Esimerkiksi naisten lisääntynyt työssäkäynti kodin ulkopuolella altisti naisvartalon muidenkin kuin oman aviomiehen katseelle. Myös suhtautuminen seksuaalisuuteen muuttui, mikä vaikutti naisihanteeseen: naisten tuli huolehtia vartalostaan, olihan se seksin väline ja sitä kautta avain miehen miellyttämiseen. Ihannenaisen tuli keskittyä muuhunkin kuin kodin- ja lastenhoitoon. Tutkimuksessa tarkastellaan naisiin Suomessa kohdistunutta laihuusihannetta 1950- ja 1960-luvuilla sekä siinä tapahtunutta muutosta. Tutkimuksessa käytetään aineistona naistenlehdessä (Kauneus&Terveys) vuosina 1956–1969 ilmestyneitä laihdutusmainoksia ja -artikkeleita. Tutkimuksessa selvitetään, miten naisruumiin ihanne painon suhteen muuttui ja missä vaiheessa laihuudesta tuli tavoiteltava kauneusihanne. Tutkimuksessa tarkastellaan myös kauneusihanteen sukupuolittuneisuutta: miesten ihannevartalon normit ovat erilaiset kuin naisen. Myös motiivit naisten laihdutukselle eroavat miesten vaikuttimista. Naisten laihdutukseen kannustamiseen liittyy vahvasti ulkonäkö ja muiden miellyttäminen, kun taas miesten kohdalla korostetaan kunnosta huolehtimisen olevan tärkeää työtehon ja yleisen jaksamisen kannalta. Naisten on puolestaan näytettävä hyvältä, hyvä olo ja kunto tulevat mahdollisesti ikään kuin kaupan päälle unelmavartaloa tavoitellessa. Laihdutus- ja kauneudenhoito-ohjeiden sekä -tuotteiden elinehto on, ettei ihannetta koskaan saavuteta, vaan naiset (mikseivät miehetkin) tavoittelevat jatkuvasti parempaa versiota itsestään. Tutkimuksessa tarkastellun ajanjakson aikana Kauneus&Terveys toisaalta tarjoaa avuliaasti neuvoja, mutta samalla ruokkii tyytymättömyyttä ulkonäköön.
  • Salo, Aija (2015)
    Tutkielma kuuluu työelämän tutkimuksen alaan. Se käsittelee seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen työyhteisössä liitettyjä normeja sekä keinoja edistää sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta työyhteisössä ottaen huomioon myös sukupuolen moninaisuuden. Tutkielman kontekstina ovat seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuutta koskevan yhteiskunnallisen keskustelun aktivoituminen 2000-luvulla sekä työelämää säätelevän lainsäädännön muutokset, jotka asettavat työnantajille muodollisia velvoitteita edistää yhdenvertaisuutta. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka aineistona on viisi haastattelua. Haastateltavat ovat seksuaalivähemmistöön kuuluvia naisia, joista kukin työskenteli haastatteluhetkellä tai sitä aiemmin suorittavassa työssä. Haastateltavien koulutustaso on matala. Haastateltavien valinta koulutustaustan ja työtehtävien laadun perusteella perustuu pyrkimykseen tehdä työelämän tutkimuksessa näkyväksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kokemuksia ei-akateemisissa ammateissa. Tutkielmassa hyödynnetään myös kirjoittajan pitämän Sukupuolen moninaisuus näkyväksi työelämässä – konkreettisia keinoja etsimässä -työpajan tuloksia. Tutkielma kuvaa sitä, miten seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen liittyvät normit ilmenevät työyhteisön sosiaalisessa vuorovaikutuksessa sekä millä tavoin sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät normit ovat yhteydessä toisiinsa. Sukupuoliodotukset ovat usein seksualisoituja, ja seksuaalisuuden sääntelyyn liittyy sukupuolinormeja. Seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät normit ja sosiaaliset rakenteet ovat kytköksissä työntekijöiden hyvinvointiin ja työssä jaksamiseen sukupuolinormien tavoin. Avoimuuteen ja salaamiseen usein liittyvä stressi ja paine tuovat seksuaalivähemmistöjen työhyvinvointiin ja koettuun työilmapiiriin oman ulottuvuutensa. Seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin liittyvien kokemusten vaikutukset työssä jaksamiseen ja terveyteen ovat melko tutkimaton alue Suomessa. Aineisto osoittaa, että työyhteisön arjessa sukupuolta tuotetaan ja sukupuolten kulttuurisia rajoja määritellään monissa sellaisissa käytännöissä, joita ei perinteisesti ole säädelty virallisesti ja joiden normatiivista merkitystä ei ole aina havaittu työorganisaatioissa. Tällaisia käytäntöjä ovat esimerkiksi työntekijöiden väliset sosiaaliset suhteet ja työyhteisön epäviralliset puhetavat. Jotta työelämänbsukupuolittuneita ja heteronormatiivisia rakenteita voidaan purkaa ja työelämän yhdenvertaisuutta edistää, on kiinnitettävä huomiota myös näihin epävirallisiin ja joskus vaikeasti hahmotettaviin kulttuurisiin käytänteisiin, ei ainoastaan työelämän viralliseen säätelyyn. Johtopäätöksissä eritellään konkreettisia keinoja hetero- ja sukupuolinormien purkamiseksi työyhteisöissä sekä pohditaan 1.1.2015 voimaan tulleiden yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolakien muutosten merkitystä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämiselle tulevaisuuden työelämässä. Tasa-arvolaki kieltää muun muassa sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän ja velvoittaa työnantajat, viranomaiset ja koulutuksen järjestäjät ennaltaehkäisemään tällaista syrjintää. Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän muilla kuin sukupuoleen liittyvillä perusteilla ja velvoittaa työnantajat, viranomaiset ja koulutuksen järjestäjät edistämään yhdenvertaisuutta muun muassa seksuaaliseen suuntautumiseen liittyen.
  • Molina, Seija (Helsingin yliopisto, 2010)
    Women and women s words in discussions about the ordination of women in the General Synod between 1974 and 1987. In 1986, the General Synod of the Evangelical Lutheran Church in Finland approved the ordination of women. Prior to that decision, a considerable amount of discussion and debate took place about this renewal in both the Synod and the general public. The different points of view had divided the church and the people, and had placed the church under pressure to resolve the issue as soon as possible. At the same time, the changing climate in people s attitudes toward the church and the changing position of women in society clearly weighed in on this matter. The research material consists of the speeches about the ordination of women given by the women representatives in the General Synod of the Evangelical Lutheran Church in Finland between the years 1974 and 1987. The aim is to determine why these representatives wanted to ordain women as pastors, what kind of women pastors they wanted to have in the congregations, and what they wanted to change in the church through this renewal. The basic methods of the analysis include discourse analysis as well as the new rhetorics and some concepts used by Pierre Bourdieu. A framework, which I named rhetoric patterning, was developed to interpret the results. This framework has facilitated the identification of three effective discourses in the studied argumentation: the folk church discourse, the pastor image discourse and the church image discourse. According to the opinions of the women representatives, the concept of change turned out to be a very decisive factor as the church sought a way to reach its members. To maintain a good and modern image seemed very important for the church to be able to perform its task in the modern era. The women representatives presented the situation of the church in terms of contextual theology and took seriously the membership of all those baptized into the church. They were therefore ready to take into account the opinion of all church members. The problem was that even though the ordination of women was established, the fixed mental schemes of the people and the strong power structures of the church remained untouched. Women were allowed into a new area of church life, but with certain publicly pronounced and unconsciously recognized conditions. Did this change really mean greater equality between women and men, as was intended? Key words: ordination of women, General Synod, contextualization, discourse analysis.
  • Kotisaari, Anna Maria (2013)
    Tutkimuksen keskiössä on naisten asema vuoden 1901 osuustoimintalaissa. Laki takasi kaikille osuuskuntien jäsenille yhtäläiset vaikuttamis- ja päätöksenteko-oikeudet niin kutsutun jäsen ja ääni –periaatteen kautta. Laki oli siis tuolloin, viisi vuotta ennen eduskuntauudistusta, sukupuolinäkökulmasta katsottuna tasa-arvoinen. Tutkimuskysymys on, tiedostettiinko lain sisältö naisnäkökulmasta lain säätämisvaiheessa ja mikäli kyllä, millaista keskustelua aiheesta käytiin. Tutkimuksen viitekehykseen kuuluu osuustoiminta-aatteen organisoituminen Suomessa kokonaisuutena. Osuustoimintalain lisäksi tarkastelussa on Pellervo-Seuran perustaminen vuonna 1899. Tutkielma henkilöityy Hannes ja Hedvig Gebhardiin, aviopariin, jota pidetään suomalaisen osuustoiminnan isänä ja äitinä. Etenkin Hedvig Gebhardin ajattelu korostuu tutkimuksessa. Lisäksi viitekehys muodostuu 1900-luvun vaihteen yhteiskunnallisesta tilanteesta Suomessa ja orastavasta naisliikkeestä. Tutkimuksen kysymysasettelu ammentaa feministisestä tutkimuksesta. Ensisijainen metodi tutkimuksessa on lähdekritiikki. Tutkimusaineisto koostuu aikalaislähteistä: Osuustoimintalain säätämistä koskevista virallisista valtiopäiväasiakirjoista, Pellervo-Seuran julkaisemista osuustoimintaa ja osuustoimintalakia käsittelevistä ohjekirjasista, Hannes Gebhardin ja Hedvig Gebhardin kirjoittamista teoksista sekä Pellervo-lehtien vuosien 1899-1901 numeroista. Tutkimusaineisto on käyty läpi lukemalla ja sieltä on etsitty kohdat, jotka voivat liittyvä tutkimuskysymykseen. Aineistosta saatujen tulosten perusteella osuustoimintalakia säädettäessä ei kiinnitetty minkäänlaista huomiota lain sisältöön naisnäkökulmasta. Naisten tasa-arvoinen asema miesten rinnalla osuuskunnissa ei muutenkaan noussut esille missään kohden aikalaisaineistossa. Hedvig Gebhard mainitsi kirjoituksissaan naisten työn merkityksen osuuskunnissa, mutta hänkin ymmärsi tämän, ei naisen itsensä, vaan perheen, kautta. Joitakin viittauksia aineistosta löytyy siitä, että jäsen ja ääni –periaatteesta käytiin keskustelua, mutta tällöin kyseessä olivat jäsenten keskinäiset varallisuuserot, ei naisten oikeus osallistua ja vaikuttaa. Ilmeisesti vasta jälkipolvet ovat kyenneet näkemään vuoden 1901 osuustoimintalain sukupuolten välisen tasa-arvon kautta. Lisäksi uudemmista osuustoimintaa käsittelevistä teoksista näyttäisi unohtuneen se, että vuonna 1901 aviolitossa elävät naiset olivat juridisesti aviomiehensä holhouksen alaisia, jolloin osuustoimintalain demokratiaperiaate ei täten muun lainsäädännön puitteissa olisi voinutkaan koskea kaikkia naisia. Aikalaisille osuustoimintalaki tarkoitti siis miesten välistä yhdenvertaisuutta. Tässäkin suhteessa laki tosin oli edistyksellinen – sääty-yhteiskunnassa valtiollinen äänioikeus puuttui naisten lisäksi myös suurimmalta osalta miehistä.