Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 13106-13125 of 28473
  • Lampikoski, Henrik Matias (Helsingin yliopisto, 2012)
    The arrival of the Mongols in Europe and the Middle East in the mid-13th century opened the until then unknown Asia to Western Christendom. The contacts between Europeans and Mongols eventually developed and led to increasing numbers of Latin Christians visiting Mongol-dominated China. Among the travellers were several Franciscan missionaries. So far, little research has been done on the medieval mission to China, and therefore the reasons for the success and decline of the mission have not been explained with sufficient accuracy. Particularly the decline of the mission has often been explained with external factors such as the collapse of the Mongol Empire or the Black Death, and since such external factors have dominated previous scholarship, the internal factors that can be found in the primary sources have received insufficient attention. The purpose of this thesis is to explore the reasons for the slow beginning, the rapid success, and the surprisingly undocumented end of the mission. Most sources pertaining to the mission are eyewitness accounts by the missionaries and papal bulls. I also use a number of travelogues relevant for the European-Mongol encounters of the period (John of Plano Carpini, William of Rubruck, Marco Polo, Rabban Sauma) as well as Chinese sources (Yuanshi). I begin by discussing the contacts between Europeans and Mongols since these form the background and wider context of the mission to China. Next, I devote three chapters to the three periods I have chosen to divide the history of the mission into. Between 1271 and 1294, the Western Church received and reacted to several pieces of information from Asia about the opportunities to do missionary work in the East, and eventually the first Western missionary to China, John of Montecorvino, arrived at his destination. Between 1294 and 1306, Friar John handled the mission alone, the Papacy being unaware of his work. During this time he experienced both success and setbacks while working among the Eastern Christians. From 1307 onward, the Papacy, inspired by letters from Friar John, took a more active role, which led to the formation of a church province in the East. However, as the mission was growing in scope, it was also declining, and the last group of missionaries sent to China in 1370 disappeared during their journey. My research shows that changes in the external environment have been overstressed in past research. The most important reasons for the slow beginning, the rapid growth, and the gradual and undocumented decline are best identified from the primary sources. It is evident that the Western Church reacted too slowly to Khubilai Khan s request for missionaries to China, and this was caused by the fact that the popes and the Roman Curia were unable to assess the opportunities and challenges present. Such unawareness led to two failed attempts to send missionaries to China. It was only in the 1280s that Nestorian travellers from China inspired the Western Church to organise the first successful missionary effort. When John of Montecorvino arrived in China, he could not persuade the Nestorians to join him in his work, but instead he attracted large amounts of Eastern Christians whom the Mongols had brought to China from the Western parts of Asia. However, despite its rapid growth, the mission was limited to relatively small groups, and the missionary work could be expanded only after the arrival of more missionaries in 1313. The role of the leaders of the Western Church remained passive, and due to the death of the European bishops in China, the church province was twice left without proper leadership even though China was open to receiving more missionaries. The mission declined gradually, and by the time external factors such as the Black Death could affect it, it had already ended. However, the forgotten missionary effort would continue in the 16th century as Europeans, inspired by medieval travellers to Asia, discovered the sea route to China.
  • Leinikki, Sikke (2005)
    Tutkimuksen tarkoituksena on etsiä kulttuurisen vuorovaikutuksen synnyttämää muutoksen mahdollisuutta ja tarjota siten vaihtoehtoja oman elämänkulun suunnitteluun myös laajemmalle yleisölle. Esittelen aluksi lyhyesti keskeiset muutokset kehitysyhteistyössä ja osoitan, että kehitysmaissa työskentely koskettaa monia suomalaisia. Tarkastelen yhteiskunnan ja yksilön elämänkulun muutoksia, sosiaalista pääomaa, elämänpolitiikkaa, suomalaisuuden rakentumista haastattelutilanteissa sekä tarinallistamista. Haastattelen kehitysmaissa työskennelleitä ihmisiä. Kehitysyhteistyöhön liittyvät kokemukset ovat elämänkulun kannalta merkittäviä ja siten tutkimukseni on verrattavissa suomalaisia ja/tai suomalaista elämänkulkua esitelleisiin tutkimuksiin (mm. Roos 1987, Kortteinen 1992, Hyvärinen 1994, Hannula 1997, Jokiranta 2003, Jähi 2004). Keräsin haastattelujen avulla kertomuksia kehitysmaissa asuneiden kokemuksista ja etenkin kokemuksista, jotka liittyivät Suomeen paluun jälkeiseen elämään. Haastatteluni olivat löyhästi rakennettuja ja keskustelevia. Osan haastatteluaineistosta sain Taina Pääkköseltä (Pääkkönen 1998). Yhteensä käytössäni oli 15 litteroitua haastattelua. Pitkähköt, vuorovaikutteiset haastattelut muotoutuivat tutkimuksen edetessä ja haastattelut etenivät melko vapaasti keskustellen elämänkulkua luotaavan rungon ympärillä. (Jokiranta 2003, 48–52; Hyvärinen ja Löyttyniemi 2005). Olen litteroinut haastattelut ja esitellyt haastattelutilanteet ja analysoinut aineistoa lukemalla sitä toistuvasti. Näin yhtäläisyydet eri haastattelujen välillä oli mahdollista löytää. (mm. Eskola ja Suoranta 1998, Hyvärinen 1998, Jokiranta 2003) Lukiessani luetteloin kunkin haastattelun tiheän kertomisen kohdat sekä listasin teemat, joita haastatteluissa käsitellään. Näin löysin haastateltavien korostamat asiat, joiden kautta lähestyin tutkimuskysymyksiä. Haastattelujen vuorovaikutusta analysoin sekä tekstien että piirtämieni kaavioiden avulla ja kuuntelemalla nauhoja toistuvasti. Tutkimuksen tuloksena esittelen neljään tyyppiin jaoteltuja tarinoita kehitysmaahan lähtijää kohdanneista ristiriitatilanteista. Tyypit ovat: kohtalo, kokemus, koettelemus ja konflikti. Tarkastelen myös suomalaisuuden rakentumista haastattelutilanteissa; kokemukset Suomesta ja suomalaisuudesta rakentuivat etelän kokemusten vastakohdaksi. Tarinoissa puolestaan keskityttiin vaikeuksiin ja koettelemuksiin. Ristiriitoja aiheuttavat uudet tilanteet ja kysymykset, joita kotimaassa ei joudu pohtimaan. Vaikka haastateltavat olivat eri-ikäisiä, työskentelivät eri aikoina ja eri puolilla maapalloa, he kiinnittivät huomiota samantapaisiin asioihin: kulutukseen, naisen asemaan, korruptioon ja elämisen taitoon. Suomalaisuus nähtiin tehokkaana ja järkevänä toimintatapana: "Suomessa ihmiset hoitavat hommansa eivätkä jää lätisemään" tai "suomalainen on aina luotettava ja toisaalta aika sinisilmäinen ja peräänantamaton". Suomalaisten kykyä kuunnella toista kuitenkin kritisoitiin. Nykyisiä valintojaan haastateltavat perustelivat pitkälti kehitysmaakokemuksella. Etenkin ihmetellessään, miksi köyhä afrikkalainen osaa olla onnellinen, mutta hyvin toimeen tuleva suomalainen eri, haastateltavat korostivat oppineensa elämisen taitoa. Yhtenä kehitysmaajakson tärkeimpänä oppina haastateltavat pitivät monikulttuurisuuden oppimista.
  • Airas, Saara (Helsingin yliopisto, 2015)
    Yhteiskuntavastuuraportointi on ollut kuuma puheenaihe jo tovin sekä yritysmaailmassa että sen ulkopuolella. Yrityksien sidosryhmiltä tulee jatkuvasti kovempi paine avoimempaan ja informatiivisempaan suhteeseen yritysten kanssa ja vastuullisuus on oleellinen osa tätä. Aihetta on usein tutkittu sen sisällöllisestä näkökulmasta; mistä yritykset raportoivat tai toisaalta arvoperustein; kuinka vastuullisesti yritys toimii. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka kattavasti ja laajasti elintarvikealan yritykset Suomessa raportoivat sekä mitä raportointityyppejä yritykset käyttävät. Tutkielmassa keskitytään siis puhtaasti raportointiin teknisenä suorituksena, eikä sen sisältöä tai yrityksen vastuullisuutta itsessään tarkastella. Tutkittavat yritykset on valittu Tilastokeskuksen toimialaluokituksen pohjalta edustamaan mahdollisimman kattavasti Suomen elintarvikealaa. Jokaisesta luokasta on valittu neljä suurinta yritystä, jolloin aineiston määräksi saatiin 56 yritystä. Oletuksena oli, että institutionaalisen samankaltaistumisen eli isomorfismin seurauksena samassa ympäristössä toimivat yritykset rupeaisivat muistuttamaan eri tasoilla toisiaan, tässä tapauksessa myös yhteiskuntavastuuraportoinnissa. Tutkielmassa tutkittiin kvantitatiivisia menetelmiä hyödyntäen, miten toimiala ja yrityksen liikevaihto vaikuttavat sen tuottaman raportoinnin määrään, kattavuuteen ja raportointityyppiin. Kvantifiointia varten tutkimuksessa muodostettiin GRI:n ja ISO 26000-standardin pohjalta arviointisabluuna, missä yhteiskuntavastuun keskeisimmät osa-alueet oli huomioitu. Sabluunan avulla aineistoista voitiin laskea niiden toistuvuus. Tuloksissa huomattiin, että valittujen yritysten joukko oli todella heterogeeninen ja sama näkyi myös muuttujien vaikutuksissa toisiinsa. Tilastollisesti ei voitu osoittaa, että mikään valituista riippumattomista muuttujista olisi selittänyt raportoinnin määrää, kattavuutta tai valittua raportointityyppiä.
  • Huotari, Antti (2002)
    Tutkielmassa tarkastellaan läpinäkyvyyttä rahapolitiikassa. Sen lisäämistä on esitetty toisaalta avoimuus- ja demokraattisuusvaatimusten perusteella ja toisaalta rahapoliittisten tavoitteiden vuoksi. Tutkielmassa hyödynnetään Eijffingerin ja Höberichtsin mallia. Se esittää, että läpinäkyvyyden lisääminen alentaa inflaatiota tarkastelussa, jossa kuvataan rahapoliittista päätösvaltaa hallituksen ja osittain riippumattoman keskuspankin välillä. Toisena lähtökohtana ovat Geraatsin mallit. Niissä keskitytään preferenssiläpinäkyvyyden eli keskuspankin tarkan inflaatiotavoitteen ilmoittamisen ja taloudellisten ennusteiden julkaisemisen tutkimiseen. Niiden merkitystä tarkastellaan ennen muuta hintavakauden suhteen. Tarkastelun teoreettisena perustana on aikaepäjohdonmukaisuusongelma, jonka eräs ratkaisuehdotus taloudellinen läpinäkyvyys on. Tutkielma tarkastelee myös läpinäkyvyyden soveltamista Euroopan keskuspankissa preferenssiläpinäkyvyyden ja taloudellisen läpinäkyvyyden suhteen. Euroopan keskuspankille on uskottavuuden kannalta tarkoituksenmukaista olla ilmoittamatta tarkasti inflaatiotavoitetta. Myös se, että ilmoitetaan tarkan inflaatiotavoitteen sijasta vaihteluväli, saattaa olla epäedullinen. Sen sijaan taloudellisten ennusteiden laajempi julkaiseminen olisi Euroopan keskuspankille tarkoituksenmukainen. Tutkielmassa pohditaan myös kysymystä, pitäisikö julkaistavien taloudellisten ennusteiden olla ehdollisia siten, että niissä olevat poliittiset välineet kuten korkotaso ovat vakioisia. Ehdollisuuden tiukka noudattaminen käytännössä ei ole tarkoituksenmukaista, koska se rajoittaa liikaa julkaistavaa informaatiota.
  • Mielikäinen, Taneli (2013)
    Läpivalaisukuvien orientointi on eräs rakennebiologian keskeisimmistä laskennallisista ongelmista. Siinä on tavoitteena selvittää joukolle identtisten kappaleiden läpivalaisukuvia läpivalaisusuunnat toistensa suhteen. Jos läpivalaisukuvien läpivalaisusuunnat tunnetaan, voidaan läpivalaisukuvista niiden avulla päätellä läpivalaisukuvia vastaava tiheysjakauma. Tässä tutkielmassa osoitetaan, että läpivalaisukuvien orientointi on yleisessä tapauksessa NP-kovaa, approksimointikelvotonta ja kiintoparametriratkeamatonta. Tämän jälkeen ongelmalle esitetään heuristisia ratkaisuja ja arvioidaan kokeellisesti niiden toimivuutta.
  • Hyytiäinen, Johanna (Helsingfors universitet, 2007)
    Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani opettajan direktiivejä eli ohjailevia lausumia peruskoulun ruotsinopetuksessa. Aineistoni koostuu kuudennella ja kahdeksannella luokalla nauhoitetuista ruotsintunneista, ja sitä on yhteensä 3 tuntia 15 minuuttia. Analysoin sitä, miten opettaja muotoilee direktiivinsä, annetaanko direktiivit suomeksi vai ruotsiksi ja miten opettajan ohjaileva puhe vaikuttaa oppilaiden käytökseen. Direktiivien tehtävänä on saada oppilaat toimimaan opettajan toivomalla tavalla. Direktiivit ovat yleensä vierusparin etujäseniä, jolloin oppilaiden kielellinen tai ei-kielellinen reaktio muodostaa jälkijäsenen. Opettajan direktiivi voi olla myös jälkijäsen, jolloin se on reaktio siihen, mitä oppilaat ovat tehneet. On preferoitua, että oppilaat noudattavat opettajan ohjeita. Opettaja voi käyttää direktiivinä imperatiivia, kysymys- ja väitelausetta sekä nominaalilauseketta. Imperatiivi on tunnusmerkitön tapa ilmaista ohjailua, ja opettaja käyttää sitä rutiininomaisissa kehotuksissa. Kysymyslauseen muotoisia direktiivejä opettaja käyttää varmistaakseen, että opetus voi jatkua, ja säilyttääkseen työrauhan. Väitelauseilla opettaja puolestaan antaa erilaisia ohjeita ja säätelee työrauhaa. Nominaalilauseketta opettaja voi käyttää direktiivinä antaessaan oppilaalle vastausvuoron tai kieltäessään oppilasta häiritsemästä työrauhaa. Suomea käytetään direktiiveissä, jotka liittyvät kieliopin opettamiseen, kun taas ruotsiksi ilmaistaan usein toistuvat direktiivit. Usein opettaja käyttää ensin ruotsia ja toistaa sitten direktiivin suomeksi. Opettajan institutionaaliseen rooliin kuuluu se, että hänellä on auktoriteetti luokkahuoneessa. Siksi oppilaiden on noudatettava opettajan ohjeita, ja tavallisesti he tekevätkin niin, mutta siihen kuluu joskus paljon aikaa.
  • Seppänen, Eeva-Leena (1989)
  • Lönnqvist, Berit (1968)
  • Lund, Johan (2014)
    Mångfald i nyhetsmedier är ett brett område som flitigt debatteras och forskas. Ämnet är högaktuellt i tider då mediefältet och samhället i snabb takt förändras och nyhetsmedier i allt hårdare grad tävlar om läsare, lyssnare och tittare samtidigt som lönsamheten sjunker och uppsägningar och nedskärningar är vardag på redaktionerna. Mångfald kan mätas på flera olika sätt med hjälp av variabler som till exempel ämnesmångfald och geografisk mångfald. Det finns många förutfattade meningar som florerar i den allmänna debatten om nyhetsmångfalden, eller närmare bestämt brister i den, och vad de bristerna kan leda till. Målet med denna avhandling är att vetenskapligt, både kvantitativt och kvalitativt undersöka flera mångfaldsindikatorer i tv-nyheterna både inom och mellan public service och det kommersiella på ett allt hårdare konkurrensutsatt finländskt mediefält. I denna avhandling undersöks tv-nyheternas mångfald bland annat med hjälp av begrepp som ämnesmångfald, geografisk mångfald och genom mätning och jämföring av ett mångfaldsindex. Frågan om följderna av hårdare konkurens och eventuell mindre mångfald innefattar naturligt också forskning och diskussion kring politicotainment och en kommersialisering eller tabloidisering av nyheter på tv. Också TV-Nytts speciella roll som ända svenskspråkiga nyhetsmedium på tv behandlas. Betydelsen av minoritetsmedia överlag diskuteras och TV-Nytts position och funktion granskas genom en undersökning av om mediet uppfyller sin roll och sina målsättningar som minoritetsmedia och genom det ytterligare bidrar till mångfalden i nyhetsutbudet. Resultaten av en mer omfattande kvantitativ innehållsanalys med stöd av en begränsad kvalitativ forskningskomponent påvisar en förhållandevis hög mångfald i de finländska tv-nyheterna. Det finns skillnader i nyhetsutbudet rent ämnesmässigt men också andra mått på mångfald som form och presentationssätt tyder på variation också i graden av kommersialisering mellan TV-Nytt, TV-Uutiset och MTV3-Uutiset. Resultaten påvisar också mönster som tyder på att graden av kommersialisering av nyheterna är högre på MTV3 än på Yle. Intressant är TV-Nytts roll som enda svenska nyhetsmedium på tv i Finland och uppfyllandet av kraven som ställs på mediet som minoritetsmedium med tanke på fosrkningresultatet. Medan ämnesfördelningen bland de unika nyheterna huvudsakligen följer samma mönster som fördelningen ämnesområden totalt i de enskilda medierna är det värt att notera på vilket sätt det svenska i Finland lyfts fram. Föga överraskande var det TV-Nytt som stod för svenskan, förutom vad gäller rapporteringsspråk också innehållsmässigt. Men desto intressantare är att svenskan eller nyheter med anknytning till det finlandssvenska inte fick någon plats alls i de övriga medierna.
  • von Schantz, Joachim (Helsingin yliopisto, 2008)
    Det finns en mätbar entitet i all levande materia, nämligen förhållandet mellan ett atomslags lätta och tunga isotop. Denna entitet divideras med en definierad referens och ett värde erhålls som brukar anges i promille ( ). Värdet är ett mått på isotopfraktionering. Genom att studera ekologi, taxonomi, kretslopp, isotopeffekter, dokumenterad data och metabola effekter kan man skissera över vad isotopfraktionen betyder. Migrationsbeteende, trofinätverk, dieter, miljö- och klimatdata kan rekonstrueras i tid och rum. Vid rekonstruktioner av gången tid har de museala samlingarna en nyckelposition. I litteraturöversikten tas teori, praktik och forskning upp för att påvisa metodens faror och användningsområden.
  • Saarikko, Elina (2010)
    Biofarmaseuttinen luokittelujärjestelmä (Biopharmaceutical Classification System, BCS) jakaa lääkeaineet neljään luokkaan niiden vesiliukoisuuden ja solukalvojen läpäisevyyden perusteella. Kun luokitukseen yhdistetään vielä lääkeaineen vapautumisnopeus valmisteesta, se huomioi kolme tärkeintä tekijää, jotka vaikuttavat imeytymisen nopeuteen ja määrään. Luokittelun tarkoituksena on ennustaa lääkevalmisteen in vivo –käyttäytymistä in vitro –kokeiden avulla. Jos lääkeaine soveltuu BCS-biowaiveriksi kliiniset biologisen samanarvoisuuden tutkimukset voidaan korvata valmisteen in vitro –vapautumis-tutkimuksilla. Tällä hetkellä EMEA, FDA ja WHO hyväksyvät luokan I lääkeaineet biowaiver-kandidaateiksi. EMEA ja WHO hyväksyvät lisäksi luokan III lääkeaineet tietyin ehdoin. BCS-luokituksen pohjalta on kehitetty uusi luokittelu (Biopharmaceutics Drug Distribution Classification System, BDDCS). Tässä solukalvon hyvä läpäisy on korvattu lääkeaineen eliminaatiomekanismilla niin, että sitä vastaa eliminaatio metaboloitumalla. Tämä työ koostuu kirjallisesta ja kokeellisesta osasta. Kirjallisessa osassa käsitellään ja vertaillaan BCS- ja BDDCS-luokitteluja. BCS-luokituksen tarkastelussa keskitytään luokan III lääkeaineisiin. Kokeellisessa osassa arvioidaan luokan III lääkeaineen, hydroklooritiatsidin soveltuvuutta BCS-biowaiver-kandidaatiksi. Arviointi tehtiin määrittämällä lääkeaineen liukoisuus ja vapautumisnopeus tabletista. Caco-2 soluilla tehtävien kulkeutumiskokeiden tarkoituksena oli selvittää, kulkeutuuko hydroklooritiatsidi passiivisesti solukalvojen läpi vai onko mukana myös aktiivista kulkeutumista. Lisäksi solujen välisten liitosten avaamisella tarkasteltiin parasellulaarireitin osuutta solukalvon läpäisyssä. Tietokonemallinnuksen avulla simuloitiin vapautumisnopeuden vaikutusta lääkeaineen pituuksiin plasmassa. Hydroklooritiatsidi on BCS-luokituksen mukaan hyvin liukeneva lääkeaine, jonka on raportoitu läpäisevän solukalvon suolessa passiivisesti. Tässä tutkimuksessa kulkeutumis-nopeus kuitenkin kasvoi kumpaankin suuntaan pitoisuuden pienentyessä, mikä viittaa aktiiviseen kulkeutumiseen. Hydroklooritiatsidi kulkeutui osittain parasellulaarisesti solujen väleistä. Markkinoilla olevasta valmisteesta lääkeaineen vapautuminen ja liukeneminen tapahtui erittäin nopeasti. Lääkeaine on myös tämän tutkimuksen tulosten mukaan luokan III aine. Koska hydroklooritiatsidi erittyy lähes täysin metaboloitumalla, se on myös BDDCS -luokituksen mukaan luokan III lääkeaine. Luokituksen ja lääkeaineen vapautumisnopeuden mukaan hydroklooritiatsidi soveltuu EMEA:n ja WHO:n ohjeistusten mukaan BCS-biowaiver kandidaatiksi. Koska sen on todettu imeytyvän pääasiassa ohutsuolen alkuosasta, apuaineiden vaikutuksen arvioiminen on oleellista. Tableteissa käytettyjä apuaineita ei tässä työssä ole arvioitu, joten lopullista biowaiver-päätöstä ei vielä voida tehdä.
  • Soini, Esa-Matti (2015)
    Silmän takaosan sairaudet, kuten silmänpohjan ikärappeuma ja diabeettinen retinopatia ovat vakavia verkkokalvoa vaurioittavia sairauksia, jotka voivat johtaa näkövaurioihin ja sokeutumiseen. Silmän etuosan sairauksia voidaan hoitaa silmän pinnalle annosteltavilla silmätipoilla, mutta silmän takaosan kudoksiin niiden avulla ei ole mahdollista saada riittävän suuria lääkeainepitoisuuksia. Tällä hetkellä silmän takaosan sairauksien lääkehoidossa käytetäänkin pääasiassa lasiaisen sisäisiä injektioita ja implantteja. Intravitreaaliseen annosteluun liittyy kuitenkin huomattavia riskejä, kuten verkkokalvon irtauma ja endoftalmiitti, minkä lisäksi toimenpide on potilaalle epämiellyttävä. Turvallisemmalle ja potilasystävällisemmälle annosmuodolle olisi siis tarvetta. Systeemisen annon jälkeen veriverkkokalvoeste ja veri-kammioneste-este rajoittavat lääkeaineiden pääsyä verenkierrosta silmän sisäosiin. Erikoistyön tavoitteena oli rakentaa farmakokineettinen simulaatiomalli, jolla ennustetaan silmäsairauksien hoidossa käytettävien lääkeaineiden jakautumista silmään systeemisen annon jälkeen. Tällainen malli olisi erittäin hyödyllinen lääkekehityksen apuvälineenä ennustamaan uusien tutkittavien lääkeaineiden farmakokinetikkaa ja jakautumista silmään systeemisestä verenkierrosta. Mallin ennustekykyä testattiin kymmenellä lääkeaineella, joille on julkaistu pitoisuudet lasiaisessa ja verenkierrossa kaneilla systeemisen annon jälkeen. Keskimäärin simulaatiomallin ennustetarkkuus oli varsin hyvä, sillä simuloitu lasiaisen lääkeainepitoisuuden AUC oli 125 % mitatusta ja Cmax 117 % mitatusta. Mallin ennustetarkkuudessa oli kuitenkin huomattavaa vaihtelua lääkeaineiden välillä, sillä pienimmillään mallin ennustama silmän AUC oli 15 % vertailuarvosta ja suurimmillaan 403 %. Tällaisenaan malli ei siis ole riittävän hyvä käytettäväksi lääkekehityksen apuvälineenä. Simulaatiomallin toimivuutta voisi olla mahdollista parantaa lisäämällä siihen aktiivisen kuljetuksen vaikutus ja käyttämällä 2-tilamallia systeemikinetiikan mallinnuksessa.
  • Munsterhjelm, Nina (2012)
    Maksa on tärkein metaboloiva elin ja maksasoluissa sijaitsee runsaasti metaboloivia entsyymejä. Maksasoluilla on siten hyvin tärkeä rooli elimistössä muuttaessaan endo- ja eksogeenisiä aineita vesiliukoisempaan muotoon. Ennen entsymaattista metaboliaa on lääkeaineen kuitenkin päästävä maksasoluun. Solukalvot muodostavat esteen monien lääkeaineiden ja elimistön omien aineiden kulkeutumiselle solukalvon läpi. Hyvin lipofiiliset lääkeaineet läpäisevät passiivisen diffuusion avulla maksasolun solukalvon, mutta polaariset tai ionittuneet orgaaniset lääkeaineet pääsevät maksasoluun yleensä vain erilaisten kuljetinproteiinien avulla. Maksasolun basolateraalisella ja apikaalisella solukalvolla ilmentyy useita lääkeaineita kuljettavia kuljetinproteiineja, joilla on tärkeä rooli lääkeaineiden kulkeutumisessa verenkierrosta sappinesteeseen. Useiden lääkeaineiden transsellulaariseen kuljetukseen maksasolussa osallistuu monia kuljetinproteiineja. Monet lääke-lääkeinteraktiot välittyvät kuljetinproteiinien kautta, lisäksi kuljetinproteiineilla esiintyy geneettistä polymorfiaa. Nämä aiheuttavat muutoksia farmakokinetiikkaan, imeytymis-, jakautumis- ja eliminaatiovaiheessa. Tämä työ koostuu kirjallisesta ja kokeellisesta osasta. Kirjallisessa osassa syvennyttiin kahteen maksasoluissa sijaitsevaan kuljetinproteiiniin; influksiproteiini OATP1B1:een ja effluksiproteiini MRP2:een. Kokeellisessa osassa selvitettiin kaksoistransfektoidun (OATP1B1/MRP2) MDCKII solulinjan käyttöä lääkeaineiden aktiivisessa transsellulaarisessa kulkeutumisessa. Työssä tutkittiin rosuvastatiinin, estronisulfaatin ja estradioliglukuronidin kulkeutumista kaksoistransfektoidussa MDCKII solulinjassa sekä MDCKII-WT solulinjassa, joka ei ilmennä ihmisperäisiä kuljetinproteiineja. Tutkitut yhdisteet ovat molempien kuljetinproteiinien substraatteja. Solujen tiiviit liitokset muodostavat solujen väliin valikoivan läpäisyesteen. Tämä läpäisyeste säätelee esimerkiksi veden, ionien, suurikokoisten molekyylien ja siten myös lääkeaineiden kulkua solujen välistä, eli parasellulaarisesti. Tässä työssä avattiin solujen tiiviit liitokset, tarkoituksena oli selvittää tutkittavien yhdisteiden kulkeutumismekanismia ja kuljetinproteiinien merkitystä yhdisteiden kulkeutumiseen, kun tiiviit liitokset eivät estäneet parasellulaarista kulkeutumista. Rosuvastatiini ja estradioliglukuronidi kulkeutuivat kaksoistransfektoidulla MDCKII solulinjalla huomattavasti nopeammin basolateraali-apikaalisuuntaan verrattuna kulkeutumiseen MDCKII-WT solulinjalla. Sen sijaan kaksoistransfektoidulla solulinjalla saatu tulos oli odotusten vastainen estronisulfaatilla, sillä yhdisteen kulkeutuminen apikaali-basolateraali- ja basolateraali-apikaalisuuntaan oli lähes samansuuruinen. Solujen tiiviiden liitosten avaaminen nopeutti merkittävästi kaikkien tutkittujen yhdisteiden kulkeutumista molemmilla solulinjoilla, koska tiiviit liitokset eivät muodostaneet estettä yhdsteiden parasellulaariselle kulkeutumiselle, eikä kuljetinproteiinien vaikutusta ollut enää havaittavissa. Kaksoistransfektoitu MDCKII solulinja on käyttökelpoinen in vitro-malli, kun halutaan mallintaa orgaanisten anionien transsellulaarista kulkeutumista maksassa.
  • Vihola, Henna-Riitta (2000)