Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 13122-13141 of 24939
  • Tammero, Tarja (1988)
  • Hartikainen, Suvi (Helsingin yliopisto, 2008)
    Tutkimuksen pääkysymyksenä on selvittää, millainen musiikkifestivaalien toiminnanjohtajien ammattikuva on. Asiaa tutkitaan haastattelemalla Kuhmon Kamarimusiikin, Sysmän Suvisoiton ja Tuusulanjärven Kamarimusiikin toiminnanjohtajia sekä tekemällä verkkokysely, joka lähetettiin kaikille Finland Festivals -järjestön jäsenfestivaalien käytännön järjestelyistä vastaaville, olipa heidän työnimekkeenään toiminnanjohtaja, pääsihteeri tms. Työn teoreettisessa osassa (Luku 2) esitellään aiheeseen liittyvät teoreettiset näkökulmat ja Arto Kallioniemen määrittelemät viisi ammattikuvan osa-aluetta. Tutkimuksessa näitä osa-alueita käytetään soveltamalla ne festivaalitoiminnanjohtajien työhön sopiviksi ja liittämällä niihin Timo Rädyn objektiivinen, subjektiivinen ja funktionaalinen ammattikäsitys. Luvussa 3 tutustutaan tutkimuksessa haastateltaviin toiminnanjohtajiin ja heidän johtamiinsa festivaaleihin. Luku 4 alkaa verkkokyselyn tulosten käsittelyllä ja jatkuu perehtymällä toiminnanjohtajien ammattikuvan osa-alueisiin haastattelujen pohjalta. Molempien osien lopussa on yhteenveto. Lisäksi luvun 4 lopussa yhdistetään verkkokyselyn ja haastattelujen tulokset. Viimeisessä luvussa (Luku 5) tutkimustulokset liitetään työn teoreettisiin lähtökohtiin. Verkkokyselyn mukaan keskimääräinen suomalainen musiikkifestivaalin toiminnanjohtaja on akateemisesti koulutettu, noin 45-vuotias nainen, jolla on päätoiminen työsuhde ja joka ansaitsee 2001-2500e/kk. Lisäksi verkkokyselyssä ja haastatteluissa paljastui, että nykyiset toiminnanjohtajat pitävät työhön sopivimpana koulutuksena taiteellista ja taloudellista korkeakoulukoulutusta. Tutkimuksessa selvitettiin myös toiminnanjohtajien työtehtävät, ammattirooli, tietopohja, ammatilliset arvot ja käsitys festivaalijohtajuudesta. Tutkimuksessa laajennetaan musiikkitieteellistä tutkimusta yhteiskunnallisen ja organisatorisen tutkimuksen puolelle. Siinä selvitetään ensi kertaa Suomessa kattavasti, millaisia ihmisiä suomalaisten musiikkifestivaalien johdossa toimii ja tutkitaan millainen koulutus toiminnanjohtajalle parhaiten sopisi. Työstä käy myös ilmi, että musiikkifestivaalin johtaminen vertautuu läheisesti muiden taiteenalojen tapahtumien johtamiseen, mutta myös hieman laajentaen muihinkin kulttuurijohtajuuden aloihin. Samalla tutkimus hahmottelee festivaalijohtajien ammattiyhteisöä.
  • Ojala, Pauliina (Helsingin yliopisto, 2013)
    Recent studies have shown that early and intensive exposure to music correlates with the development of auditory processes. In this research, 130 children between the ages of 7-13 were studied every two years in order to explore the effects of musical training on pre-attentive auditory processes. These data are part of a comprehensive longitudinal study started in 2003. In order to assess automatic and memory-related brain processes, auditory evoked potentials were recorded with electroencephalography (EEG). The focus was on two particular components: the mismatch negativity (MMN) and the P3a. The MMN component is assumed to reflect early detection of change in a sequence of repeating sounds and thus relates to early pre-attentive auditory skills. The P3a component is related to involuntary attention switch towards auditory changes. Both components can be elicited during passive tasks in which participants are not explicitly attending to auditory stimuli. The development of pre-attentive auditory skills was studied with two different paradigms. Basic auditory processing was investigated in a paradigm that included changes in five different sound features (the Multi-feature paradigm). This paradigm is of special value when studying children since it allows shorter measurement times than the traditional MMN paradigms. The detection of more musical sound changes was examined in an oddball paradigm with minor chords as deviants and major chords as standards (the Chord paradigm). The results show that pre-attentive auditory discrimination skills develop faster among children with musical training than control children. This was revealed by differences in both MMN- and P3a-components particularly in the Chord-paradigm. The amplitude of the MMN-components was found to increase with age under nearly all conditions in both groups. These results give new and valuable information about the development of attention and discrimination skills of different sound features in childhood. The findings also highlight the significance of musical training in enhancing the development of auditory abilities in school-aged children. This study is of special value due to extensive amount of data, long-term follow-up and the innovative paradigms.
  • Halme, Anna (Helsingin yliopisto, 1998)
  • Lehtonen-Ayikar, Sonja (Helsingin yliopisto, 2012)
    Tutkielmassa analysoidaan Aino Kallaksen samannimiseen kertomukseen pohjautuvan Eduard Tubinin Reigin pappi -oopperan rakennetta, musiikillista materiaalia ja tyylipiirteitä sekä tarkastellaan sen musiikillista kerrontaa ja dramatisointia. Rakenteellisten ja tyylillisten ratkaisujen ohella keskeisinä tarkastelun kohteina ovat kerronnan fokalisointi, musiikillinen symboliikka ja tähän liittyen myös johtoaiheiden käyttö sekä yksilön ja yhteisön välisen ristiriidan taso ja sen ilmenemismuodot kerronnassa. Reigin papin analyysin metodologisena lähtökohtana on makrotasolla musiikillisten taiterakenteiden analyysi ja rinnakkainen tarkastelu juonellisten taiterakenteiden kanssa. Mikrotason lähtökohtana on teoksen musiikillisen materiaalin analyysi partituurin lähiluvun avulla; tässä yhteydessä havaittuja musiikillisia eleitä tarkastellaan musiikkidramaattisina merkkeinä sekä fokalisoinnin ja henkilökuvauksen keinoina. Kummankin mittakaavan analyysissä todettavia musiikillisia ratkaisuja tarkastellaan suhteessa draamaan ja libreton tekstiin sekä oopperan lähdeteokseen eli Aino Kallaksen Reigin pappi -kertomukseen. Lisäksi Reigin pappi -oopperaa tarkastellaan paitsi säveltäjän myös libretistien ratkaisujen osalta kannanottona lähdeteokseensa. Reigin pappi -oopperan rakenneanalyysin tulokset osoittavat, että teoksen musiikilliset ja juonelliset taiterajat useimmiten vastaavat toisiaan. Merkittävimmät poikkeamat tästä ovat yhtä lukuun ottamatta tulkittavissa työhypoteesin mukaisesti säveltäjän tärkeinä pitämiä, dialogin tai näyttämötapahtumien tasolla vähemmän selvästi erottuvia kohtia korostaviksi ratkaisuiksi. Omaa poikkeamatyyppiään edustaa esimerkki sisäisestä musiikillisesta fokalisoinnista rakenteellisin keinoin: juonen kannalta odottamattomaan kohtaan sijoittuva musiikillinen taiteraja on tulkittavissa kyseisen osuuden keskushenkilöiden kokemaa subjektiivista käännekohtaa ilmentäväksi. Fokalisointia ilmentävät Reigin pappi -oopperassa rakenteellisten ratkaisujen lisäksi paikallisemman tason tyylilliset tai musiikin yleissävyä koskevat ratkaisut ja siirtymät, jotka valottavat joko fokalisoijan muutoksia tai saman fokalisoijan – tavallisimmin puhujan – asenteen tai mielentilan muutoksia tai ulkoisen ja sisäisen fokalisoinnin välisiä siirtymiä. Niin fokalisointia ilmentävät kuin muutoin kerronnallisesti merkittävät yksittäiset melodia-, rytmi- tai sointiväriaiheet toistuvat useissa tapauksissa riittävän johdonmukaisesti samankaltaisessa merkityksessä, jotta niitä voisi laajasti ottaen pitää vähintään paikallisina johtoaiheina. Erityisesti teoksen henkilöiden saamien musiikillisten attribuuttien kartoitus tarjoaa odotettua monisyisempiä tuloksia paitsi johtoaihe- ja henkilökuvauskysymysten myös fokalisoinnin tasolla: saman henkilön saamissa musiikillisissa attribuuteissa on paikoin havaittavissa fokalisoijakohtaista eriytymistä. Tuloksekkaana tarkastelun kohteena näyttäytyvät myös yksilö–yhteisö-tason musiikilliset attribuutit, joissa on havaittavissa kompleksista tilannekohtaista eriytymistä esiteltävistä yksilöistä ja yksilöllisyyden eri puolista tai yhteisön piirteistä ja kerrostumista riippuen. Reigin pappi -oopperan kerronnallisten ratkaisujen tarkastelu Kallaksen Reigin pappi -kertomusta vasten vahvistaa niin tekstin kuin musiikinkin tasolla työhypoteesin, jonka mukaan Reigin pappi -oopperaa voi pitää näkökulmaa monipuolistavana ja erityisesti naispäähenkilön näkökulmaa ja persoonan monitahoisuutta korostavana kannanottona kertomukseen. Rakenneanalyysin tulokset osoittavat käytettyjen analyysimallien tukeneen hyvin musiikillisten ja juonellisten taiterakenteiden hahmottamista, vertailua ja havainnollistamista. Partituurin lähilukuun perustuneen detaljitason analyysin tulokset ovat tavoitteen mukaisesti monipuolisia mutta vaikeasti rajattavissa. Suomalaiset lukijat ja heidän taustatietonsa tutkimuskohteesta huomioiden Reigin pappi -oopperan tarkastelua kokonaisuutena voi kuitenkin pitää tutkielman informatiivisuuden kannalta perusteltuna. Ensimmäisenä näin laajana Tubinin oopperatuotantoa esittelevänä suomenkielisenä kirjoituksena tutkielmalla on informaatioarvonsa lisäksi merkityksensä suomalaisittain kiinnostavaan aihepiiriinsä liittyvien keskustelujen avaajana.
  • Kahila, Satu Maarit (2001)
    Tarkastelen tutkimuksessani musiikkikulttuurin rakentajien näkemyksiä joukkoviestinten vallasta ja julkisuuden hallinnasta suomalaisessa musiikkijournalismissa. Musiikkikulttuurin rakentajilla tarkoitan musiikkijournalisteja, muusikoita sekä musiikkiorganisaatioiden tiedottajia. Olen kiinnostunut siitä, miten nämä toimijat kokevat toistensa aseman ja minkälaisin menetelmin he toimivat julkisuudessa sekä miten tämä julkisuuspeli säätelee suomalaista musiikkikulttuuria. Tarkastelen myös suomalaisen musiikkijournalismin nykytilaa: mistä kirjoitetaan ja miksi ja miten sanomalehden kulttuuriosasto rakentaa musiikkikulttuurin imagoa. Tässä yhteydessä selvitän lisäksi maamme valtalehden, Helsingin Sanomien asemaa musiikkijournalismin kentällä maakuntalehtiin verrattuna. Vertailuun olen valinnut Aamulehden Tampereen seudulta ja Keskisuomalaisen Jyväskylästä. Teoreettiset lähtökohtani ammennan yhteiskunnallisen vallan problematiikasta ja julkisuuden hallinnasta. Vallan käsitettä esittelen kahden ranskalaisen valtateoreetikon, Pierre Bourdieun ja Michel Foucault'n ajatusten näkökulmasta. Lisäksi minua ovat auttaneet työssäni Merja Hurrin tutkimukset suomalaisesta kulttuurijournalismista ja Bourdieun sosiologisesta kenttäteoriasta sekä Esa Väliverrosen tutkimukset Michel Foucault’sta. Julkisuuden hallintaan olen perehtynyt Elisa Ikävalkon ja Heikki Luostarisen avulla. Teemahaastattelumenetelmällä keräämäni tutkimusaineisto koostuu kahdentoista musiikkikulttuurin rakentajan haastattelusta, joita analysoin diskurssianalyysin keinoin. Diskurssianalyysi on eräänlainen teoreettis-metodologinen viitekehys, jonka avulla voidaan tutkia erilaisia kielen käyttöön liittyviä kysymyksiä. Diskurssianalyysini tueksi tein myös karkean sisällön erittelyn Helsingin Sanomista, Aamulehdestä sekä Keskisuomalaisesta selvittääkseni mm. musiikkijournalismin nykytilaa. Tutkimukseni paljastaa musiikkikulttuurin rakentajien näkevän julkisuuspelissä kahdenlaista valtaa, legitiimiä ja realistista. Legitiimi valtakäsitys kuvaa sitä valtaa, joka on oikeutettua ja hyväksyttävää ja jonka tunnusmerkit ovat korkea koulutus ja musiikillinen sivistys, toisin sanoen symbolinen pääoma. Realistinen valtakäsitys kertoo puolestaan siitä valta-asetelmasta, joka musiikkikulttuurin rakentajien näkemyksen mukaan julkisuudessa todellisuudessa vallitsee ja tämä todellinen valta on toimittajilla. Muusikoilla ja musiikkiorganisaatioilla on toki myös omat mahdollisuutensa erilaisin menetelmin vaikuttaa julkisuuspeliin ja symbolisella pääomalla asemansa vakiinnuttanut taiteilija pystyy jopa riistämään vallan kokonaan itselleen. Näistä tilapäisistä valta-aseman keinahduksista huolimatta, julkisuuden agendan määrittyminen on toimittajien käsissä. Huomionarvoista myös on se, että suomalaisen musiikkikulttuurin julkisuutta rakennetaan rehellisin keinoin. Kova, peräänantamaton työ palkitsee lopulta tekijänsä ja julkisuuden portit "avautuvat". Kyseenalaiset, väärät keinot ja ominaisuudet, joilla julkisuuteen pyritään liittyvät aina ulkomusiikillisiin ominaisuuksiin, kuten seksikkääseen imagoon tai etenkin klassisen musiikin kohdalla liialliseen viihteellisyyteen. Helsingin Sanomien resurssit ja valtakunnallinen levikki tekevät lehdestä voimakkaimman vaikuttajan musiikkikulttuurin agendan muodostumisessa. Maakuntalehdillä on kuitenkin tärkeä merkitys paikallisen musiikkikulttuurin tiedottajana ja yhtenä paikallisimagon luojana.
  • Casey, Tuija (Helsingin yliopisto, 2011)
    The main purpose of the Master Thesis was to find out what kind of attitudes the pupils in the 9th grade of Finnish comprehensive school have towards music as a school subject and compare it to the attitudes of the principals at a school level. The theoretical context of the research is based on the former studies of the significance of music education in the comprehensive school, the connection between learning and attitudes and the motivational factors towards the study motivation of music. In addition to this, I have analysed the role of the evaluation and the assessment from the point of view of developing the educational system and what is the role of management and leadership in relation to the pupils` behaviour and attitudes. The data of the research is the Finnish National Board of Education`s collected data of the assessment of the learning outcomes of arts education and it is nationally representative (N=5056 I phase and n=1570 II phase), both the Finnish-language and the Swedish-language pupil data. I have especially concentrated on the items of measuring the attitudes, the certain background variables and the questionnaire of the principals. The numerical data was analyzed using the multivariate statistical methods. The results of the research prove that in general the pupils and the principals think that music is quite significant as a school subject. The girls valued music on average more than the boys when comparing all the dimensions. The differences were systematic but the effect sizes were under 10 %. There were not statistically significant differences between the Finnish-language and the Swedish-language pupils. Comparing the grades of music in the 7th grade, the differences were growing linearly and the effect size was 15.7 %. There was a positive statistically significant correlation between the Significance of music and music as a hobby (Active interest in music, Informal interest in music, Taking part of music activities in the school) during free time. The strongest correlation were with the Active interest in music variable (r= 0.53, p= .000). Also the principals thought that music is important as a school subject considering the development of the pupil and the function of the school. The answers of the pupils were not clustering at a school level and there were no strong correlations between the attitudes of the pupils and the principals. A statistically nearly significant and a slight correlation (r= 0.21, p= .011) was found between the principals valuing the Significance of the music for school function and the pupils valuing the Benefits and hobbyism. The role of a well-motivated and active music teacher can be important from this point of view. The most important conclusion of the research was that the significance of music is a very personal individual level phenomenon. The results highlight also that in the pupils` opinion the most important thing about music lessons is to musical activity and learning as an experience.
  • Ylinen, Pauliina (Helsingin yliopisto, 2008)
    The Finnish instrumental education system is said to be one of the bests in the world. Finnish musicians have become famous and they have gained success all over the world. To produce professional musicians has been the main goal of the whole Finnish instrumental education system for a long time. This has meant that playing an instrument as a hobby has been neglected. The focus of this qualitative study is the culture of instrumental education from the view of amateuring. One of the goals is to describe the Finnish context where music lovers grow up and where they construct their identities. The other aim is to give answers to the question “How can we develop the culture of instrumental education to serve also the needs of amateurs?” The data of this study is narrative. It consists of the stories of five amateurs, who were in their thirties. In the analysis I’ve used two different types of analysis: the analysis of narratives and the content analysis. In the analysis of narratives the stories were seen as narrative identities. Because the main focus of this study is the culture of instrumental education, I used the qualitative content analysis to find out some themes or phenomena which should be improved from the view of amateuring. This study has shown that there are many ways to become a music lover. An essential factor in the construction of an identity of a music lover seems to be a society which values the amateuring. In this study music schools weren’t that kind of societies. The present study reveals that to construct the identities of music lovers should be one of the most important aims of the music education. This means for example that, in practice, instrumental studies could be more activating, there should be more music making in groups, and the evaluation should concentrate on the whole learning process.
  • Kuntsi, Teija (Helsingin yliopisto, 1999)
    Tutkielma on etnografisella tutkimusotteella toteutettu tapaustutkimus, jossa oli tutkimuskohteena yksi pääkaupunkiseudun peruskoulun neljäs luokka. Tutkimus suoritettiin kevätlukukaudella 1998. Luokalla oli 24 oppilasta, joista kaksi oli somalialaisia muslimityttöjä. Aineistonkeruumenetelmiä olivat osallistuva havainnointi, teemahaastattelut, keskustelut ja luokan oppilaiden kirjoittamat kirjoitelmat. Tutkimustehtävänä oli kuvata ja ymmärtää muslimityttöjen olemassaolon vaikutusta luokan arkipäivään luokan eri osapuolien kannalta. Kiinnostuksen kohteena oli, miten opettaja ja luokan muut oppilaat suhtautuivat muslimityttöihin ja millaisia olivat muslimityttöjen omat kokemukset luokan elämästä ja miten heidän uskontonsa, islam, näkyi koulupäivän aikana. Tutkimustuloksista: Islam näkyi koulupäivän aikana konkreettisimmin muslimityttöjen pukeutumisessa ja ruokailussa. He saivat myös islaminuskon opetusta, harjoittelivat paastoamista paastokuukauden aikana ja heillä oli lupa olla pois koulusta muslimien juhlapyhinä. Luokan muut oppilaat tiesivät, että muslimitytöillä oli eri uskonto kuin heillä, mutta he eivät uskoneet sen vaikuttavan muslimityttöjen koulupäivään kovinkaan paljon. Muslimitytöt olivat solmineet ystävyyssuhteita luokan suomalaisiin tyttöihin ja he viihtyivät hyvin heidän kanssaan. Muslimityttöjä oli kuitenkin kiusattu enemmän kuin luokan muita oppilaita, mutta kiusaaminen oli vähentynyt ajan kuluessa. Muutamilla luokan pojilla oli halveksiva tai vihamielinen suhtautuminen muslimityttöihin. Muslimityttöjen koulunkäyntiin liittyi joitakin vaikeuksia, kuten oppimisvaikeudet muutamissa aineissa ja vaikeudet sopeutua tiettyihin koulun sääntöihin. Luokanopettaja koki yhteistyön muslimityttöjen vanhempien kanssa vaikeaksi. Näistä ongelmista huolimatta muslimitytöillä oli myönteinen suhtautuminen koulunkäyntiin. Tässä tapauksessa muslimitytöt olivat saavuttaneet integraatio-vaiheen Berryn akkulturaatio teorian mukaan. Sopeutuminen peruskoululuokkaan oli onnistunut heiltä hyvin lähinnä luokanopettajan toiminnan johdosta. He puhuivat hyvin suomen kieltä ja olivat asuneet Suomessa jo usean vuoden ajan, mikä myös helpotti sopeutumista. Muslimi, islam, kulttuuri, peruskoulu, maahanmuuttajaopetus, etnografinen tutkimus, tapaustutkimus Muslim, islam, culture, comprehensive school, teaching of migrants, ethnographical research, case study
  • Karinen, Jouko (2013)
    Mustaliuskeet ovat tummia ja helposti rapautuvia sedimenttikiviä, jotka sisältävät runsaasti hiiltä ja metallisulfideja. Niiden rapautuessa ympäristöön vapautuu metalleja ja vetyioneja. Turpeen on todettu sitovan tehokkaasti eri alkuaineita ja läheisestä kallioperästä rapautuneet metallit pidättyvät usein turpeeseen. Talvivaaran mustaliuskeisiin on rikastunut Co, Cu, Mn, Ni ja Zn, ja esiintymälle on tunnusomaista kohonnut Ni-pitoisuus. Mustaliuskealueiden moreeneista on mitattu korkeita Cu- ja Zn-pitoisuuksia, ja pintavesille on tyypillistä alhainen pH ja kohonneet Cd-, Cu-, Mn-, Ni- ja Zn-pitoisuudet. Liuskealueilla myös kaivovesistä ja purosedimenteistä on mitattu kohonneita pitoisuuksia samojen alkuaineiden osalta. Tähän tutkimukseen koealoilta otettiin turvenäytteitä, joista määritettiin turvelaji, maatuneisuus ja sähkönjohtavuus. Laboratoriossa näytteistä määritettiin tuhkapitoisuus TGA-menetelmällä ja kokonaishiilen määrä CHN-menetelmällä. Näytteille tehtiin myös monialkuaineanalyysit ICP-MS (503M)- ja ICP-AES (503P)- menetelmillä, ja Hg- pitoisuus määritettiin CVAFS-analyysillä. Tuloksista laskettiin pistekohtaisesti painotetut keskiarvot ja -hajonnat, sekä koealakohtaisesti Spearmanin korrelaatiokertoimet PASW Statistics 18-ohjelmalla. Osalle aineistosta tehtiin regressioanalyysi. Kartat tehtiin ArcGIS10-ohjelmistolla Geologian tutkimuskeskuksen ja Maanmittauslaitoksen kartta-aineistojen pohjalta. Mustaliuskealueilla turpeiden keskimääräiset Al-, As-, Cd-, Co-, Fe-, Mn-, Ni-, S-, Zn- ja tuhkapitoisuudet ovat huomattavasti korkeammat kuin granitoidi- ja kvartsiittialueilla, kun taas Cu- ja U-pitoisuudet ovat mustaliuskealueilla huomattavasti alhaisemmat. Tuhka- ja alkuainepitoisuudet ovat kvartsiitti- ja granitoidialueilla kohonneita lähinnä pohjanäytteissä, kun taas mustaliuskealueilla monien alkuaineiden pitoisuudet ovat korkeita myös pintanäytteissä. Parhaimmat riippuvuudet havaittiin Cu- ja U-pitoisuuksien, sekä Cr- ja tuhkapitoisuuksien välillä. Mustaliuskealueilla merkittäviä riippuvuuksia oli havaittavissa As-, Fe-, S- ja tuhkapitoisuuksien välillä, mikä voisi olla yhteydessä mustaliuskeiden rautasulfideihin. Poikkeuksellisesti yhdellä kvartsiittialueen koealalla alkuainepitoisuudet muistuttivat mustaliuskepisteitä. Tämä saattaa johtua osaltaan voimakkaasta reunavaikutuksesta, mutta koealalle on myös saattanut kulkeutua mustaliuskepitoista materiaalia jäätikkökuljetuksen seurauksena. Eräällä mustaliuskekoealalla alkuainepitoisuudet ovat sitä vastoin poikkeuksellisen alhaisia. Tämä johtunee turpeen rahkavaltaisuudesta, heikosta kontaktista kallioperään tai sijainnista vedenjakaja-alueella. Mustaliuskealueilla turpeiden alkuainepitoisuudet näyttäisivät olevan suurelta osin yhteydessä Talvivaaran mustaliuske-esiintymän koostumukseen, ja joillakin tutkimuspisteillä erilaiset mustaliuskeiden mineralisaatiot voisivat kuvastua anomaalisina Mn-, Ni-, Zn- ja Fe-pitoisuuksina. Turpeen kemialliseen koostumukseen saattaa kallioperän lisäksi vaikuttaa erilainen turvelajikoostumus mustaliuske- ja granitoidipisteiden välillä, voimakkaampi reunavaikutus mustaliuskekoealoilla, tulvavaikutus tai tien läheisyys. Lisäksi joillakin alkuaineilla epävarmuutta voi aiheuttaa niiden geokemiallinen luonne. Ympäristössä Cu lähtee heikosti liikkeelle ja se pidättyy nopeasti humukseen. Siten Cu ei välttämättä ehdi kulkeutua kallioperästä turpeeseen asti. Zn sitä vastoin on hyvin liikkuva, mutta se pidättyy heikosti turpeeseen. Jatkotutkimuksissa kannattaisi tarkastella keskenään mahdollisimman samankaltaisia turvemaita, jotka eivät ole altistuneet ihmistoiminnalle, tulville tai muille ulkoisille häiriötekijöijlle.
  • Karinkanta, Risto (2013)
    Arktisen alueen ilmasto on erityisen herkkä ilmastonmuutokselle. Tämä johtuu muun muassa alueella vaikuttavista voimakkaista voimistavista palautekytkennöistä sekä meteorologisista syistä, jotka vaikuttavat hiukkasten kulkeutumiseen. Arktisen alueen ilmastonmuutoksella on merkittäviä vaikutuksia ekosfääriin, ihmisten toimintaan ja mahdollisesti myös termohaliinikiertoon. Erilaisilla aerosolihiukkasilla on merkittäviä ilmastollisia vaikutuksia. Musta hiili ja orgaaninen hiili ovat viime vuosina keskusteluun nousseita hiukkastyyppejä. Musta hiili, eli noki, on epäpuhtaasta palamisesta muodostuva hiukkastyyppi, jolla on ilmastoa lämmittäviä ominaisuuksia. Orgaaninen hiili taasen on muista hiilipitoisista yhdisteistä muodostunut aerosolihiukkastyyppi. Kahden edellä mainitun lisäksi sulfaattiaerosolihiukkaset ovat tarkastelun kohteena. Orgaaninen hiili ja sulfaatti jäähdyttää tyypillisesti ilmastoa. Hiukkasten epäsuoria vaikutuksia ei kuitenkaan tunneta hyvin. Tarkasteltavia kolmea aerosolihiukkastyyppiä syntyy usein samoissa lähteissä. Työssä tutkitaan erilaisien päästöskenaarioiden vaikutuksia käyttämällä globaalia aerosoli-ilmastomallia ECHAM5-HAM2. Ajot analysoitiin tutkimalla eroja perusvuoteen 2005 verrattuna. Mallin ajoaika on 5 vuotta ja ajosta lasketaan keskiarvollinen edustava vuosi. Eri skenaarioiden vaikutuksia verrataan normaaliajoon, joka noudattaa IIASA:n GAINS-skenaariota. Ajot suoritetaan vapaana ajona, jossa ajo ei rajoiteta sekä pakotettuna ajona, jossa mallin meteorologia pakotetaan seuraamaan todellisia arvoja. Työn tavoitteena on arvioida näiden päästöskenaarioiden vaikutuksia arktiseen alueeseen. Arktisella alueella pakotetun ajon tulokset vaikuttivat mielekkäämmiltä, sillä vapaassa ajossa tarkasteltaessa pientä osaa maapallosta jää erilaisen satunnaisvaihtelun merkitys suureksi. Vapaissa ajoissa ajoaikojen tulisi olla pidempiä kuin käytetty viisi vuotta. Kaikissa suoritetuissa pakotetuissa ajoissa arktisen alueen kokonaissäteilypakote kasvaa välillä +0,01 - +11,40 mW/m2. Tämä johtuu sekä mustan hiilen hiukkaskuorman kasvamisesta että sulfaatin määrän vähenemisestä arktisella alueella. Näillä molemmilla on säteilypakotetta kasvattava vaikutus, vaikkakin sulfaatin vaikutus vaikuttaa merkittävämmältä. Aerosolihiukkaset poistettuna laskettava kirkkaan taivaan pakote sai arvoja välillä -0,31 - +11,05 mW/m2. Kirkkaan taivaan pakote sisältää vähemmän epävarmuustekijöitä. Käytettävä malli ei huomioi lumen albedoefektiä. Lisäksi pilvien fysiikka ei vaikuta toimivan kaikissa tilanteissa halutulla tavalla. Vapaan ajo vaatisi uusia simulaatioita, joissa ajoaika on vähintään kymmenen vuotta. Nämä antavat aihetta mallin kehittämiselle ja uusille simulaatioille, jotta nämä tekijät voidaan ottaa paremmin huomioon tulevissa tutkimuksissa.
  • Honkonen, Heli Marja (2012)
    Työssä tarkastellaan F2k-laboratorioon hankittun mustan kappaleen säteilyn tutkimiseen tarkoitetun oppilastyölaitteiston käyttömahdollisuuksia modernin fysiikan opetuksessa ja opiskelussa. Teoriakehyksenä käytettiin Helsingin yliopiston fysiikan laitoksella käytössä olevaa hahmottavaa lähestymistapaa. Tältä pohjalta kehitettiin opetusmalli, jonka tarkoituksena tutustua mustan kappaleen säteilyyn ja sen avulla kvantittumiseen. Opetusmallia varten tarkasteltiin myös mustan kappaleen säteilyn tutkimusta fysiikan historiassa. Alkuperäinen mustan kappaleen määritelmä oli teoreettinen tai korkeintaan ajatuskokeisiin pohjautuva. Tätä teoreettista kehitelmää ryhdyttiin tutkimaan kokeellisesti useilla erilaisilla laitteistoilla. Vanhimpiin kvantitatiivisiin tuloksiin lukeutuu Stefanin ja Boltzmannin laki. Tämän jälkeen havaittiin myös Wienin siirtymälaki. Planck onnistui sovittamaan näihin tuloksiin käyrän mustan kappaleen säteilyn spektriselle energiatiheydelle. Toisin kuin usein väitetään, Rayleigh'n ja Jeansin laki ei edeltänyt Planckin säteilylakia. Se ennemminkin johdettiin etsittäessä perustelua Planckin laille. Oikea perustelukin lopulta löytyi, vaikka vahvalle pohjalle sen saattoi vasta Einsteinin valosähköisen ilmiön selitys. Koska historiallinen kehitys sopi suurelta osin hahmottavan lähestymistavan mukaiseen opetukseen, päätettiin sitä seurata opetusmallissa. Opetusmallissa mustan kappaleen ja mustan kappaleen säteilyn perushahmotukseen käytettiin ajatuskoetta. Tämän jälkeen mustan kappaleen säteilyn käsitettä alettiin muokata tarkastelemalla kvalitatiivisesti mustana kappaleena käytetyn hehkulampun säteilyä. Seuraavaksi siirryttiin kvantifioimaan havaittuja riippuvuuksia piirtämällä spektrisen energiatiheyden kuvaajia eri lämpötiloissa. Näitä kuvaajia analysoimalla voitiin kvantifioida Stefanin ja Boltzmannin laki sekä Wienin siirtymälaki. Lopuksi strukturoinnin ja teoreettisten käyrien vertailun avulla havaittiin kvantittumisen selittävän spektrin muodon. F2k-laboratorion muut kokeet tarjoavat tärkeän tuen mustan kappaleen säteilyn spektrin selittävän kvantittumisen ymmärtämiselle. Laitteistoa tutkittaessa havaittiin sen olevan erittäin virheherkkä. Mittauspohjaan esitettiin useita korjausehdotuksia. Samoin ehdotettiin kulmamittauksen muuttamista ja spektrin skannauksen automatisointia. Erittäin huolellisesti tehdyillä mittauksilla saadaan kuitenkin myös kvantifiointiin kelpaavia tuloksia.
  • Härkönen, Sampo-Jaakko (2008)
    Pro gradu -tutkielmani tarkastelee afroamerikkalaisen rytmimusiikin tyylisuuntien hiphopin, housen ja teknon asemaa suomalaisissa populaarimusiikin aikakauslehdissä Soundissa ja Suosikissa sekä kotimaisilla äänitteiden myyntilistoilla vuosina 1987–1992. Hiphop, house ja tekno ovat alunperin afroamerikkalaisen kulttuuri- ja musiikkiperimän luomuksia. Ne ovat ottaneet vaikutteita runsaasti myös eurooppalaisesta disco- ja elektronisesta musiikista. Lisäksi hiphopin syntyyn ovat vaikuttaneet vahvasti jamaikalaiset kulttuuritraditiot. Hiphop kehittyi 1970-luvulla ja vakiintui osaksi Yhdysvaltojen populaarikulttuuria seuraavalla vuosikymmenellä. Tekno ja house (rave-musiikki) syntyivät 1980-luvun puolivälin jälkeen ja levisivät nopeasti Eurooppaan kehittäen samalla monia omintakeisia alalajeja. Suomeen nämä mustan rytmimusiikin uudet tyylilajit saapuivat 1980-luvulla. 1980–90-luvun vaihteessa suomalaisen rapin ensimmäinen aalto nousi kansalliseksi muoti-ilmiöksi ja sen artistit menestyivät hyvin myyntilistoilla. Teknoa ja housea soitettiin Helsingin klubeilla ensikerran 80-luvun lopussa ja vuosina 1992 ja 1993 rave-kulttuurin myötä kehittyneet massajuhlat (eli ravet) levisivät ympäri Suomea. Soundi ja Suosikki ovat profiloituneet rock-lehdiksi, mutta jälkimmäinen on keskittynyt uutisoimaan asiantuntevasti ja laaja-alaisesti rytmimusiikin eri ilmiöistä. Soundin ote on ollut myös asiantuntevampi kuin Suosikin, joka on painottunut enemmälti nuorison muoti-ilmiöiden raportointiin. Tutkielmani analyysi on jaettu kahteen osaan. Analyysin ensimmäisessä osassa olen tarkastellut mustan rytmimusiikin suosioita kotimaisilla äänitteiden myyntilistoilla. Äänitemarkkinoiden kokonaismyynnistä hiphopin, housen ja teknon äänitteet ovat muodostaneet marginaalisen osuuden, mutta jonkinlainen kuluttajakunta näille tyylilajeille on muodostunut vuosina 1987–1992. Analyysin toisessa osassa olen tarkastellut diskurssianalyysin ja sisällön erittelyn menetelmillä suhtautumista musiikkityyleihin käsiteltävissä lehdissä ja lehtikirjoitusten määrää sekä niiden luomia mielikuvia ja ideologisia seurauksia. Molemmissa lehdissä kirjoittelun määrä on lisääntynyt vuosina 1987–1991, mutta vähentynyt vuonna 1992. Suhtautuminen tutkittaviin tyylilajeihin on ollut kaksijakoista ja neutraalit mielipiteet ovat jääneet vähemmistöön. Soundin ja Suosikin journalismin synnyttämät mielikuvat ja ideologiset vaikutukset ovat tuoneet mm. esille hiphopiin, houseen ja teknoon liittyviä yhteiskunnallisia ilmiöitä ja ristiriitoja. Afroamerikkalaisen rytmimusiikin uusien tyylisuuntien rantautuminen ei ole ollut mikään itsestään selvä ilmiö. Erityisesti rockin kuuntelijat ovat ottaneet uudet musiikkityylit aikanaan varautuneesti vastaan. Tästä muotoutui rockin kuuntelijoiden ja mustan musiikin kannattajien välinen vastakkainasettelu, jonka seurauksena suomen kieleen vakiintui termi ”konemusiikki”. Tutkielmani on valaissut näiden ristiriitojen syntytaustaa ja vaikutuksia.
  • Singha, Prosanta Kumar (2013)
    Splicing of introns and joining of exons to yield mature and functional mRNA molecules is carried out through two sequential trans-esterification reactions by two distinct spliceosomes; the major U2-dependent and the minor U12-dependent spliceosomes. Alternative splicing is common in eukaryotes and occurs mostly with U2 type introns. The level of minor spliceosomes specific proteins, U11-48K and U11/U12-65K, are regulated via alternative splicing where U11 snRNP binds to the USSE (U11 snRNP binding splicing enhancer), a tandem repeat of 5’ss of U12-type introns, and activates an upstream 3’ss of the U2 dependent spliceosome. Here, I carried forward the study done in Verbeeren et al, 2010, through manipulation of the distance between the two 5’ss within the USSE element, and the distance between the upstream 3’splice site and USSE. The mechanisms through which USSE recognition by the U11 snRNP is achieved, as well as the distance constraints the USSE element imposes on alternative splicing, were analyzed. RT-PCR analysis shows that (a) occurrence of the alternative splicing event drops with reduced distance between 3’ss-USSE, and is finally lost when the distance is reduced to zero, (b) both increased and decreased distance between the two 5’ss within the USSE resulted in reduced long isoform formation. The data set suggests that the simultaneous binding of two 5’ss within USSE by U11/U12 snRNPs and their interaction is necessary for USSE mediated alternative splicing activation. So, the evolutionary conserved sequence within USSE, and the distance to 3’ss are critical for USSE mediated alternative splicing.
  • Sankelo, Marja (Helsingin yliopisto, 2009)
    Primary pulmonary hypertension (PPH), or according to the recent classification idiopathic pulmonary hypertension (IPAH), is a rare, progressive disease of pulmonary vasculature leading to pulmonary hypertension and right heart failure. Most of the patients are sporadic but in about 6% of cases the disease is familial (FPPH). In 2000 two different groups identified the gene predisposing to PPH. This gene, Bone morphogenetic protein receptor type 2 (BMPR2), encodes a subunit of transforming growth factor β (TGF-β) receptor complex. There is a genetic connection between PPH and hereditary hemorrhagic telangiectasia (HHT), a bleeding disorder characterized by local telangiectasias and sometimes with pulmonary hypertension. In HHT, mutations in ALK1 (activin like kinase type 1) and Endoglin, another members of the TGF-β signaling pathway are found. In this study we identified all of the Finnish PPH patients for the years 1986-1999 using the hospital discharge registries of Finnish university hospitals. During this period we found a total of 59 confirmed PPH patients: 55 sporadic and 4 familial representing 3 different families. In 1999 the prevalence of PPH was 5.8 per million and the annual incidence varied between 0.2-1.3 per million. Among 28 PPH patients studied, heterozygous BMPR2 mutations were found in 12% (3/26) of sporadic patients and in 33% of the PPH families (1/3). All the mutations found were different. Large deletions of BMPR2 were excluded by single-stranded chain polymomorphism analysis. As a candidate gene approach we also studied ALK1, Endoglin, Bone Morphogenetic Receptor Type IA (BMPR1A or ALK3), Mothers Against Decapentaplegic Homolog 4 (SMAD4) and Serotonine Transporter Gene (SLC6A4) using single-strand conformational polymorphism (SSCP) analysis and direct sequencing. Among patients and family members studied, we found two mutations in ALK1 in two unrelated samples. We also identified all the HHT patients treated at the Department of Otorhinolaryngology at Helsinki University Central Hospital between the years of 1990-2005 and 8 of the patients were studied for Endoglin and ALK1 mutations using direct sequencing. A total of seven mutations were found and all the mutations were different. The absence of a founder mutation in the Finnish population in both PPH and HHT was somewhat surprising. This suggests that the mutations of BMPR2, ALK1 and Endoglin are quite young and the older mutations have been lost due to repetitive genetic bottlenecks and/or negative selection. Also, other genes than BMPR2 may be involved in the pathogenesis of PPH. No founder mutations were found in PPH or HHT and thus no simple genetic test is available for diagnostics.
  • Brustle, Lena (Helsingin yliopisto, 2009)
    Mutation and recombination are the fundamental processes leading to genetic variation in natural populations. This variation forms the raw material for evolution through natural selection and drift. Therefore, studying mutation rates may reveal information about evolutionary histories as well as phylogenetic interrelationships of organisms. In this thesis two molecular tools, DNA barcoding and the molecular clock were examined. In the first part, the efficiency of mutations to delineate closely related species was tested and the implications for conservation practices were assessed. The second part investigated the proposition that a constant mutation rate exists within invertebrates, in form of a metabolic-rate dependent molecular clock, which can be applied to accurately date speciation events. DNA barcoding aspires to be an efficient technique to not only distinguish between species but also reveal population-level variation solely relying on mutations found on a short stretch of a single gene. In this thesis barcoding was applied to discriminate between Hylochares populations from Russian Karelia and new Hylochares findings from the greater Helsinki region in Finland. Although barcoding failed to delineate the two reproductively isolated groups, their distinct morphological features and differing life-history traits led to their classification as two closely related, although separate species. The lack of genetic differentiation appears to be due to a recent divergence event not yet reflected in the beetles molecular make-up. Thus, the Russian Hylochares was described as a new species. The Finnish species, previously considered as locally extinct, was recognized as endangered. Even if, due to their identical genetic make-up, the populations had been regarded as conspecific, conservation strategies based on prior knowledge from Russia would not have guaranteed the survival of the Finnish beetle. Therefore, new conservation actions based on detailed studies of the biology and life-history of the Finnish Hylochares were conducted to protect this endemic rarity in Finland. The idea behind the strict molecular clock is that mutation rates are constant over evolutionary time and may thus be used to infer species divergence dates. However, one of the most recent theories argues that a strict clock does not tick per unit of time but that it has a constant substitution rate per unit of mass-specific metabolic energy. Therefore, according to this hypothesis, molecular clocks have to be recalibrated taking body size and temperature into account. This thesis tested the temperature effect on mutation rates in equally sized invertebrates. For the first dataset (family Eucnemidae, Coleoptera) the phylogenetic interrelationships and evolutionary history of the genus Arrhipis had to be inferred before the influence of temperature on substitution rates could be studied. Further, a second, larger invertebrate dataset (family Syrphidae, Diptera) was employed. Several methodological approaches, a number of genes and multiple molecular clock models revealed that there was no consistent relationship between temperature and mutation rate for the taxa under study. Thus, the body size effect, observed in vertebrates but controversial for invertebrates, rather than temperature may be the underlying driving force behind the metabolic-rate dependent molecular clock. Therefore, the metabolic-rate dependent molecular clock does not hold for the here studied invertebrate groups. This thesis emphasizes that molecular techniques relying on mutation rates have to be applied with caution. Whereas they may work satisfactorily under certain conditions for specific taxa, they may fail for others. The molecular clock as well as DNA barcoding should incorporate all the information and data available to obtain comprehensive estimations of the existing biodiversity and its evolutionary history.