Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 13122-13141 of 28489
  • Mielikäinen, Taneli (2013)
    Läpivalaisukuvien orientointi on eräs rakennebiologian keskeisimmistä laskennallisista ongelmista. Siinä on tavoitteena selvittää joukolle identtisten kappaleiden läpivalaisukuvia läpivalaisusuunnat toistensa suhteen. Jos läpivalaisukuvien läpivalaisusuunnat tunnetaan, voidaan läpivalaisukuvista niiden avulla päätellä läpivalaisukuvia vastaava tiheysjakauma. Tässä tutkielmassa osoitetaan, että läpivalaisukuvien orientointi on yleisessä tapauksessa NP-kovaa, approksimointikelvotonta ja kiintoparametriratkeamatonta. Tämän jälkeen ongelmalle esitetään heuristisia ratkaisuja ja arvioidaan kokeellisesti niiden toimivuutta.
  • Hyytiäinen, Johanna (Helsingfors universitet, 2007)
    Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani opettajan direktiivejä eli ohjailevia lausumia peruskoulun ruotsinopetuksessa. Aineistoni koostuu kuudennella ja kahdeksannella luokalla nauhoitetuista ruotsintunneista, ja sitä on yhteensä 3 tuntia 15 minuuttia. Analysoin sitä, miten opettaja muotoilee direktiivinsä, annetaanko direktiivit suomeksi vai ruotsiksi ja miten opettajan ohjaileva puhe vaikuttaa oppilaiden käytökseen. Direktiivien tehtävänä on saada oppilaat toimimaan opettajan toivomalla tavalla. Direktiivit ovat yleensä vierusparin etujäseniä, jolloin oppilaiden kielellinen tai ei-kielellinen reaktio muodostaa jälkijäsenen. Opettajan direktiivi voi olla myös jälkijäsen, jolloin se on reaktio siihen, mitä oppilaat ovat tehneet. On preferoitua, että oppilaat noudattavat opettajan ohjeita. Opettaja voi käyttää direktiivinä imperatiivia, kysymys- ja väitelausetta sekä nominaalilauseketta. Imperatiivi on tunnusmerkitön tapa ilmaista ohjailua, ja opettaja käyttää sitä rutiininomaisissa kehotuksissa. Kysymyslauseen muotoisia direktiivejä opettaja käyttää varmistaakseen, että opetus voi jatkua, ja säilyttääkseen työrauhan. Väitelauseilla opettaja puolestaan antaa erilaisia ohjeita ja säätelee työrauhaa. Nominaalilauseketta opettaja voi käyttää direktiivinä antaessaan oppilaalle vastausvuoron tai kieltäessään oppilasta häiritsemästä työrauhaa. Suomea käytetään direktiiveissä, jotka liittyvät kieliopin opettamiseen, kun taas ruotsiksi ilmaistaan usein toistuvat direktiivit. Usein opettaja käyttää ensin ruotsia ja toistaa sitten direktiivin suomeksi. Opettajan institutionaaliseen rooliin kuuluu se, että hänellä on auktoriteetti luokkahuoneessa. Siksi oppilaiden on noudatettava opettajan ohjeita, ja tavallisesti he tekevätkin niin, mutta siihen kuluu joskus paljon aikaa.
  • Seppänen, Eeva-Leena (1989)
  • Lönnqvist, Berit (1968)
  • Lund, Johan (2014)
    Mångfald i nyhetsmedier är ett brett område som flitigt debatteras och forskas. Ämnet är högaktuellt i tider då mediefältet och samhället i snabb takt förändras och nyhetsmedier i allt hårdare grad tävlar om läsare, lyssnare och tittare samtidigt som lönsamheten sjunker och uppsägningar och nedskärningar är vardag på redaktionerna. Mångfald kan mätas på flera olika sätt med hjälp av variabler som till exempel ämnesmångfald och geografisk mångfald. Det finns många förutfattade meningar som florerar i den allmänna debatten om nyhetsmångfalden, eller närmare bestämt brister i den, och vad de bristerna kan leda till. Målet med denna avhandling är att vetenskapligt, både kvantitativt och kvalitativt undersöka flera mångfaldsindikatorer i tv-nyheterna både inom och mellan public service och det kommersiella på ett allt hårdare konkurrensutsatt finländskt mediefält. I denna avhandling undersöks tv-nyheternas mångfald bland annat med hjälp av begrepp som ämnesmångfald, geografisk mångfald och genom mätning och jämföring av ett mångfaldsindex. Frågan om följderna av hårdare konkurens och eventuell mindre mångfald innefattar naturligt också forskning och diskussion kring politicotainment och en kommersialisering eller tabloidisering av nyheter på tv. Också TV-Nytts speciella roll som ända svenskspråkiga nyhetsmedium på tv behandlas. Betydelsen av minoritetsmedia överlag diskuteras och TV-Nytts position och funktion granskas genom en undersökning av om mediet uppfyller sin roll och sina målsättningar som minoritetsmedia och genom det ytterligare bidrar till mångfalden i nyhetsutbudet. Resultaten av en mer omfattande kvantitativ innehållsanalys med stöd av en begränsad kvalitativ forskningskomponent påvisar en förhållandevis hög mångfald i de finländska tv-nyheterna. Det finns skillnader i nyhetsutbudet rent ämnesmässigt men också andra mått på mångfald som form och presentationssätt tyder på variation också i graden av kommersialisering mellan TV-Nytt, TV-Uutiset och MTV3-Uutiset. Resultaten påvisar också mönster som tyder på att graden av kommersialisering av nyheterna är högre på MTV3 än på Yle. Intressant är TV-Nytts roll som enda svenska nyhetsmedium på tv i Finland och uppfyllandet av kraven som ställs på mediet som minoritetsmedium med tanke på fosrkningresultatet. Medan ämnesfördelningen bland de unika nyheterna huvudsakligen följer samma mönster som fördelningen ämnesområden totalt i de enskilda medierna är det värt att notera på vilket sätt det svenska i Finland lyfts fram. Föga överraskande var det TV-Nytt som stod för svenskan, förutom vad gäller rapporteringsspråk också innehållsmässigt. Men desto intressantare är att svenskan eller nyheter med anknytning till det finlandssvenska inte fick någon plats alls i de övriga medierna.
  • von Schantz, Joachim (Helsingin yliopisto, 2008)
    Det finns en mätbar entitet i all levande materia, nämligen förhållandet mellan ett atomslags lätta och tunga isotop. Denna entitet divideras med en definierad referens och ett värde erhålls som brukar anges i promille ( ). Värdet är ett mått på isotopfraktionering. Genom att studera ekologi, taxonomi, kretslopp, isotopeffekter, dokumenterad data och metabola effekter kan man skissera över vad isotopfraktionen betyder. Migrationsbeteende, trofinätverk, dieter, miljö- och klimatdata kan rekonstrueras i tid och rum. Vid rekonstruktioner av gången tid har de museala samlingarna en nyckelposition. I litteraturöversikten tas teori, praktik och forskning upp för att påvisa metodens faror och användningsområden.
  • Saarikko, Elina (2010)
    Biofarmaseuttinen luokittelujärjestelmä (Biopharmaceutical Classification System, BCS) jakaa lääkeaineet neljään luokkaan niiden vesiliukoisuuden ja solukalvojen läpäisevyyden perusteella. Kun luokitukseen yhdistetään vielä lääkeaineen vapautumisnopeus valmisteesta, se huomioi kolme tärkeintä tekijää, jotka vaikuttavat imeytymisen nopeuteen ja määrään. Luokittelun tarkoituksena on ennustaa lääkevalmisteen in vivo –käyttäytymistä in vitro –kokeiden avulla. Jos lääkeaine soveltuu BCS-biowaiveriksi kliiniset biologisen samanarvoisuuden tutkimukset voidaan korvata valmisteen in vitro –vapautumis-tutkimuksilla. Tällä hetkellä EMEA, FDA ja WHO hyväksyvät luokan I lääkeaineet biowaiver-kandidaateiksi. EMEA ja WHO hyväksyvät lisäksi luokan III lääkeaineet tietyin ehdoin. BCS-luokituksen pohjalta on kehitetty uusi luokittelu (Biopharmaceutics Drug Distribution Classification System, BDDCS). Tässä solukalvon hyvä läpäisy on korvattu lääkeaineen eliminaatiomekanismilla niin, että sitä vastaa eliminaatio metaboloitumalla. Tämä työ koostuu kirjallisesta ja kokeellisesta osasta. Kirjallisessa osassa käsitellään ja vertaillaan BCS- ja BDDCS-luokitteluja. BCS-luokituksen tarkastelussa keskitytään luokan III lääkeaineisiin. Kokeellisessa osassa arvioidaan luokan III lääkeaineen, hydroklooritiatsidin soveltuvuutta BCS-biowaiver-kandidaatiksi. Arviointi tehtiin määrittämällä lääkeaineen liukoisuus ja vapautumisnopeus tabletista. Caco-2 soluilla tehtävien kulkeutumiskokeiden tarkoituksena oli selvittää, kulkeutuuko hydroklooritiatsidi passiivisesti solukalvojen läpi vai onko mukana myös aktiivista kulkeutumista. Lisäksi solujen välisten liitosten avaamisella tarkasteltiin parasellulaarireitin osuutta solukalvon läpäisyssä. Tietokonemallinnuksen avulla simuloitiin vapautumisnopeuden vaikutusta lääkeaineen pituuksiin plasmassa. Hydroklooritiatsidi on BCS-luokituksen mukaan hyvin liukeneva lääkeaine, jonka on raportoitu läpäisevän solukalvon suolessa passiivisesti. Tässä tutkimuksessa kulkeutumis-nopeus kuitenkin kasvoi kumpaankin suuntaan pitoisuuden pienentyessä, mikä viittaa aktiiviseen kulkeutumiseen. Hydroklooritiatsidi kulkeutui osittain parasellulaarisesti solujen väleistä. Markkinoilla olevasta valmisteesta lääkeaineen vapautuminen ja liukeneminen tapahtui erittäin nopeasti. Lääkeaine on myös tämän tutkimuksen tulosten mukaan luokan III aine. Koska hydroklooritiatsidi erittyy lähes täysin metaboloitumalla, se on myös BDDCS -luokituksen mukaan luokan III lääkeaine. Luokituksen ja lääkeaineen vapautumisnopeuden mukaan hydroklooritiatsidi soveltuu EMEA:n ja WHO:n ohjeistusten mukaan BCS-biowaiver kandidaatiksi. Koska sen on todettu imeytyvän pääasiassa ohutsuolen alkuosasta, apuaineiden vaikutuksen arvioiminen on oleellista. Tableteissa käytettyjä apuaineita ei tässä työssä ole arvioitu, joten lopullista biowaiver-päätöstä ei vielä voida tehdä.
  • Soini, Esa-Matti (2015)
    Silmän takaosan sairaudet, kuten silmänpohjan ikärappeuma ja diabeettinen retinopatia ovat vakavia verkkokalvoa vaurioittavia sairauksia, jotka voivat johtaa näkövaurioihin ja sokeutumiseen. Silmän etuosan sairauksia voidaan hoitaa silmän pinnalle annosteltavilla silmätipoilla, mutta silmän takaosan kudoksiin niiden avulla ei ole mahdollista saada riittävän suuria lääkeainepitoisuuksia. Tällä hetkellä silmän takaosan sairauksien lääkehoidossa käytetäänkin pääasiassa lasiaisen sisäisiä injektioita ja implantteja. Intravitreaaliseen annosteluun liittyy kuitenkin huomattavia riskejä, kuten verkkokalvon irtauma ja endoftalmiitti, minkä lisäksi toimenpide on potilaalle epämiellyttävä. Turvallisemmalle ja potilasystävällisemmälle annosmuodolle olisi siis tarvetta. Systeemisen annon jälkeen veriverkkokalvoeste ja veri-kammioneste-este rajoittavat lääkeaineiden pääsyä verenkierrosta silmän sisäosiin. Erikoistyön tavoitteena oli rakentaa farmakokineettinen simulaatiomalli, jolla ennustetaan silmäsairauksien hoidossa käytettävien lääkeaineiden jakautumista silmään systeemisen annon jälkeen. Tällainen malli olisi erittäin hyödyllinen lääkekehityksen apuvälineenä ennustamaan uusien tutkittavien lääkeaineiden farmakokinetikkaa ja jakautumista silmään systeemisestä verenkierrosta. Mallin ennustekykyä testattiin kymmenellä lääkeaineella, joille on julkaistu pitoisuudet lasiaisessa ja verenkierrossa kaneilla systeemisen annon jälkeen. Keskimäärin simulaatiomallin ennustetarkkuus oli varsin hyvä, sillä simuloitu lasiaisen lääkeainepitoisuuden AUC oli 125 % mitatusta ja Cmax 117 % mitatusta. Mallin ennustetarkkuudessa oli kuitenkin huomattavaa vaihtelua lääkeaineiden välillä, sillä pienimmillään mallin ennustama silmän AUC oli 15 % vertailuarvosta ja suurimmillaan 403 %. Tällaisenaan malli ei siis ole riittävän hyvä käytettäväksi lääkekehityksen apuvälineenä. Simulaatiomallin toimivuutta voisi olla mahdollista parantaa lisäämällä siihen aktiivisen kuljetuksen vaikutus ja käyttämällä 2-tilamallia systeemikinetiikan mallinnuksessa.
  • Munsterhjelm, Nina (2012)
    Maksa on tärkein metaboloiva elin ja maksasoluissa sijaitsee runsaasti metaboloivia entsyymejä. Maksasoluilla on siten hyvin tärkeä rooli elimistössä muuttaessaan endo- ja eksogeenisiä aineita vesiliukoisempaan muotoon. Ennen entsymaattista metaboliaa on lääkeaineen kuitenkin päästävä maksasoluun. Solukalvot muodostavat esteen monien lääkeaineiden ja elimistön omien aineiden kulkeutumiselle solukalvon läpi. Hyvin lipofiiliset lääkeaineet läpäisevät passiivisen diffuusion avulla maksasolun solukalvon, mutta polaariset tai ionittuneet orgaaniset lääkeaineet pääsevät maksasoluun yleensä vain erilaisten kuljetinproteiinien avulla. Maksasolun basolateraalisella ja apikaalisella solukalvolla ilmentyy useita lääkeaineita kuljettavia kuljetinproteiineja, joilla on tärkeä rooli lääkeaineiden kulkeutumisessa verenkierrosta sappinesteeseen. Useiden lääkeaineiden transsellulaariseen kuljetukseen maksasolussa osallistuu monia kuljetinproteiineja. Monet lääke-lääkeinteraktiot välittyvät kuljetinproteiinien kautta, lisäksi kuljetinproteiineilla esiintyy geneettistä polymorfiaa. Nämä aiheuttavat muutoksia farmakokinetiikkaan, imeytymis-, jakautumis- ja eliminaatiovaiheessa. Tämä työ koostuu kirjallisesta ja kokeellisesta osasta. Kirjallisessa osassa syvennyttiin kahteen maksasoluissa sijaitsevaan kuljetinproteiiniin; influksiproteiini OATP1B1:een ja effluksiproteiini MRP2:een. Kokeellisessa osassa selvitettiin kaksoistransfektoidun (OATP1B1/MRP2) MDCKII solulinjan käyttöä lääkeaineiden aktiivisessa transsellulaarisessa kulkeutumisessa. Työssä tutkittiin rosuvastatiinin, estronisulfaatin ja estradioliglukuronidin kulkeutumista kaksoistransfektoidussa MDCKII solulinjassa sekä MDCKII-WT solulinjassa, joka ei ilmennä ihmisperäisiä kuljetinproteiineja. Tutkitut yhdisteet ovat molempien kuljetinproteiinien substraatteja. Solujen tiiviit liitokset muodostavat solujen väliin valikoivan läpäisyesteen. Tämä läpäisyeste säätelee esimerkiksi veden, ionien, suurikokoisten molekyylien ja siten myös lääkeaineiden kulkua solujen välistä, eli parasellulaarisesti. Tässä työssä avattiin solujen tiiviit liitokset, tarkoituksena oli selvittää tutkittavien yhdisteiden kulkeutumismekanismia ja kuljetinproteiinien merkitystä yhdisteiden kulkeutumiseen, kun tiiviit liitokset eivät estäneet parasellulaarista kulkeutumista. Rosuvastatiini ja estradioliglukuronidi kulkeutuivat kaksoistransfektoidulla MDCKII solulinjalla huomattavasti nopeammin basolateraali-apikaalisuuntaan verrattuna kulkeutumiseen MDCKII-WT solulinjalla. Sen sijaan kaksoistransfektoidulla solulinjalla saatu tulos oli odotusten vastainen estronisulfaatilla, sillä yhdisteen kulkeutuminen apikaali-basolateraali- ja basolateraali-apikaalisuuntaan oli lähes samansuuruinen. Solujen tiiviiden liitosten avaaminen nopeutti merkittävästi kaikkien tutkittujen yhdisteiden kulkeutumista molemmilla solulinjoilla, koska tiiviit liitokset eivät muodostaneet estettä yhdsteiden parasellulaariselle kulkeutumiselle, eikä kuljetinproteiinien vaikutusta ollut enää havaittavissa. Kaksoistransfektoitu MDCKII solulinja on käyttökelpoinen in vitro-malli, kun halutaan mallintaa orgaanisten anionien transsellulaarista kulkeutumista maksassa.
  • Vihola, Henna-Riitta (2000)
  • Palomäki, Anna-Kaarina (2014)
    Nykyaikainen lääkeaineiden kehitys ja valmistus eivät olisi mahdollisia ilman kehittynyttä kemian tietämystä ja osaamista. Lääkkeiden, lääkeaineiden ja rohdosten konteksti on selkeä esimerkki oppilaille, siitä missä kemian osaamista tarvitaan. Lisäksi kemianopettajan yhtenä tehtävänä on luonnontieteellisesti sivistyneiden oppilaiden kasvattaminen, joten lääkkeiden, lääkeaineiden ja rohdosten kemiaan liittyvien asioiden tunteminen on yksi tärkeä konteksti lukion kemianopetuksessa. Viime aikoina tutkimustulokset ovat osoittaneet suomalaisten nuorten kiinnostuksen kemiaa ja luonnontieteitä kohtaan hiipuvan. Tilanne on samankaltainen myös kansainvälisesti. Tutkijat ovat ehdottaneet ratkaisuksi kiinnostuksen herättämiseen esimerkiksi kontekstuaalista kemian opetusta sekä tutkimuksellista kokeellista työskentelyä. Tässä kehittämistutkimuksessa haluttiin tutkia sitä, miten lääkkeiden, lääkeaineiden ja rohdosten kemiaa tällä hetkellä opetetaan lukioissa. Teoreettisena ongelma-analyysinä tässä tutkimuksessa on tutustuttu aiempiin tutkimuksiin kokeellisesta kemian opetuksesta, kiinnostuksen muodostumisesta, tutkimuksellisuudesta sekä kontekstuaalisuudesta. Empiirinen ongelma-analyysi eli tarveanalyysi toteutettiin oppikirja-analyysinä lukion kemian oppikirjoille. Ongelma-analyysit tuottivat muutamia selkeitä tuloksia. Oppilaiden kiinnostus voidaan herättää ja ylläpitää, mutta se vaatii ulkopuolista tukea sekä oppilaiden osallisuutta ja aktivointia. Kontekstuaalisuudella voidaan tukea oppilaan kiinnostuksen heräämistä. Tutkimuksellinen lähestymistapa kemian opetuksessa saa oppilaat osallistumaan enemmän opetukseen ja täten mahdollisesti kiinnostumaan kemiasta ja sen opiskelusta. Kokeellisessa kemianopetuksessa on myös haasteita hyötyjen lisäksi. Oppikirja-analyysin perusteella voidaan todeta, että lääkkeet ja lääkeaineet ovat yksi kirjoissa huomioitu konteksti. Rohdosten kemiaa oppikirjat eivät sisältäneet lähes ollenkaan. Oppikirjojen lääkkeisiin ja lääkeaineisiin liittyvät maininnat ovat luonteeltaan lyhyitä, eikä kontekstia juuri syvennetä. Lääkkeitä ja lääkeaineita on tasaisesti eri kemian käsitteiden yhteydessä, painottuen kuitenkin orgaanisiin yhdisteisiin ja niiden reaktioihin. Kokeellisia töitä lääkeaineisiin liittyen oppikirjoissa oli vain vähän ja ne liittyivät kaikki asetyylisalisyylihappoon. Lisäksi oppikirjoissa nimeltä mainituista lääkeaineista asetyylisalisyylihappo oli kaikkein yleisin. Aiemman tutkimuksen ja tarveanalyysin tuottamien tulosten pohjalta kehitettiin neljä tutkimuksellista kokeellista työtä ja niihin työohjeet. Kahdessa työohjeessa tutkitaan lääkeaineita ja kahdessa muussa tutustutaan suomalaisittain hyvin tuttuun rohdostuotteeseen, pihkaan. Kontekstin ja tutkimuksellisuuden taso vaihtelevat hieman töiden välillä. Tämä kehittämistutkimus ei sisällä tuotoksen eli kokeellisten töiden arviointia. Tutkimuksen jatkon kannalta olisi tärkeä, että kehitettyjä kokeellisia töitä testattaisiin oppilasryhmien kanssa. Näin voitaisiin arvioida kehittämistuotoksen onnistuneisuutta ja asetettujen tavoitteiden täyttymistä. Kuitenkin jo tällaisenaan tämä kehittämistutkimus esittelee tärkeää tietoa lääkeaineiden, lääkkeiden ja rohdosten opetuksen tilasta oppikirjojen perusteella sekä tarjoaa neljä kokonaan uutta kokeellista työtä.
  • Palomäki, Anna-Kaarina (2014)
    Nykyaikainen lääkeaineiden kehitys ja valmistus eivät olisi mahdollisia ilman kehittynyttä kemian tietämystä ja osaamista. Lääkkeiden, lääkeaineiden ja rohdosten konteksti on selkeä esimerkki oppilaille, siitä missä kemian osaamista tarvitaan. Lisäksi kemianopettajan yhtenä tehtävänä on luonnontieteellisesti sivistyneiden oppilaiden kasvattaminen, joten lääkkeiden, lääkeaineiden ja rohdosten kemiaan liittyvien asioiden tunteminen on yksi tärkeä konteksti lukion kemianopetuksessa. Viime aikoina tutkimustulokset ovat osoittaneet suomalaisten nuorten kiinnostuksen kemiaa ja luonnontieteitä kohtaan hiipuvan. Tilanne on samankaltainen myös kansainvälisesti. Tutkijat ovat ehdottaneet ratkaisuksi kiinnostuksen herättämiseen esimerkiksi kontekstuaalista kemian opetusta sekä tutkimuksellista kokeellista työskentelyä. Tässä kehittämistutkimuksessa haluttiin tutkia sitä, miten lääkkeiden, lääkeaineiden ja rohdosten kemiaa tällä hetkellä opetetaan lukioissa. Teoreettisena ongelma-analyysinä tässä tutkimuksessa on tutustuttu aiempiin tutkimuksiin kokeellisesta kemian opetuksesta, kiinnostuksen muodostumisesta, tutkimuksellisuudesta sekä kontekstuaalisuudesta. Empiirinen ongelma-analyysi eli tarveanalyysi toteutettiin oppikirja-analyysinä lukion kemian oppikirjoille. Ongelma-analyysit tuottivat muutamia selkeitä tuloksia. Oppilaiden kiinnostus voidaan herättää ja ylläpitää, mutta se vaatii ulkopuolista tukea sekä oppilaiden osallisuutta ja aktivointia. Kontekstuaalisuudella voidaan tukea oppilaan kiinnostuksen heräämistä. Tutkimuksellinen lähestymistapa kemian opetuksessa saa oppilaat osallistumaan enemmän opetukseen ja täten mahdollisesti kiinnostumaan kemiasta ja sen opiskelusta. Kokeellisessa kemianopetuksessa on myös haasteita hyötyjen lisäksi. Oppikirja-analyysin perusteella voidaan todeta, että lääkkeet ja lääkeaineet ovat yksi kirjoissa huomioitu konteksti. Rohdosten kemiaa oppikirjat eivät sisältäneet lähes ollenkaan. Oppikirjojen lääkkeisiin ja lääkeaineisiin liittyvät maininnat ovat luonteeltaan lyhyitä, eikä kontekstia juuri syvennetä. Lääkkeitä ja lääkeaineita on tasaisesti eri kemian käsitteiden yhteydessä, painottuen kuitenkin orgaanisiin yhdisteisiin ja niiden reaktioihin. Kokeellisia töitä lääkeaineisiin liittyen oppikirjoissa oli vain vähän ja ne liittyivät kaikki asetyylisalisyylihappoon. Lisäksi oppikirjoissa nimeltä mainituista lääkeaineista asetyylisalisyylihappo oli kaikkein yleisin. Aiemman tutkimuksen ja tarveanalyysin tuottamien tulosten pohjalta kehitettiin neljä tutkimuksellista kokeellista työtä ja niihin työohjeet. Kahdessa työohjeessa tutkitaan lääkeaineita ja kahdessa muussa tutustutaan suomalaisittain hyvin tuttuun rohdostuotteeseen, pihkaan. Kontekstin ja tutkimuksellisuuden taso vaihtelevat hieman töiden välillä. Tämä kehittämistutkimus ei sisällä tuotoksen eli kokeellisten töiden arviointia. Tutkimuksen jatkon kannalta olisi tärkeä, että kehitettyjä kokeellisia töitä testattaisiin oppilasryhmien kanssa. Näin voitaisiin arvioida kehittämistuotoksen onnistuneisuutta ja asetettujen tavoitteiden täyttymistä. Kuitenkin jo tällaisenaan tämä kehittämistutkimus esittelee tärkeää tietoa lääkeaineiden, lääkkeiden ja rohdosten opetuksen tilasta oppikirjojen perusteella sekä tarjoaa neljä kokonaan uutta kokeellista työtä.
  • Tarnanen, Hanna (Helsingfors universitet, 2013)
    Lääkeyhtiöiden vastuulla on rahoittaa suuri osa lääkekehityksestä, mutta ne eivät toteuta kaikkia vaiheita lääkkeen hyväksymiseen johtavassa prosessissa itse. Töitä ulkoistetaan enenevässä määrin lääkealan tutkimuspalveluyrityksille. Aiheesta on kirjoitettu Suomessa lähinnä ulkomaisten tekstien pohjalta eikä suomalaisia tutkimuspalveluyrityksiä ole tarkasteltu aiemmin. Tässä tutkimuksessa hahmotetaan yritysmuotoisten tutkimuspalveluntarjoajien verkkosivuja sekä kaupparekisteriä käyttäen yleisnäkemys Suomessa toimivista tutkimuspalveluyrityksistä. Kansainvälisen tiedon pohjalta taustoitetaan ulkoistamisen syitä, tutkimuspalveluyritysten valintaa, yritysten palvelutarjontaa, kansainvälistymistä ja tutkimuspalveluyrityksiin liittyviä ongelmia. Intia, Kiina ja Itä-Eurooppa ovat tutkimuspalvelumarkkinoilla yhä suositumpia alueita. Suomessa lääkealan tutkimuspalveluita tarjoaa kirjava joukko niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin toimijoita, joiden molempien havaittiin toimivan Suomessa varsin pieninä yrityksinä toimintastrategiasta riippumatta. Yritysten kokonaisliikevaihdosta sekä henkilöstömääristä on avoimista lähteistä saatavilla vain vähän vertailukelpoista tietoa. Kliinisten tutkimusten käytännön toteuttamisen lisäksi useat yritykset tarjoavat mm. koulutuspalveluita. Tutkimuspalveluyritysten aiemmin avoimesti tarjoamien haamukirjoittamispalveluiden ei voitu osoittaa varmasti poistuneen yritysten palveluvalikoimasta. Ensimmäisenä suomalaisena aihetta käsittelevänä tutkimuksena tämä työ tarjoaa taustatietoa keskusteluun tutkimuspalveluyritysten roolista ja säätelystä sekä vertailukohdan kotimaisen tutkimuspalvelukentän muutosten tarkasteluun.
  • Hitonen, Heidi (2013)
    Noin 10 % potilaista kokee haittatapahtuman hoidon aikana ja näistä 1 % on vakavia. Ulkomaisten tutkimusten perusteella on arvioitu, että Suomessa haittatapahtumat aiheuttavat 700 - 1700 kuolemaa vuosittain. Lääkityspoikkeamat ovat yleisin estettävissä oleva haittatapahtuma. Useiden tutkimusten perusteella noin puolet haittatapahtumista ja lääkityspoikkeamista voitaisiin ennaltaehkäistä. Lääkitysturvallisuus onkin keskeinen osa suomalaista potilasturvallisuusstrategiaa. Lääkitysturvallisuuden edistämistyön yksi merkittävä työkalu on lääkehoitosuunnitelma, jonka laatimiseen on annettu ohjeet sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemassa Turvallinen lääkehoito -oppaassa. Lääkehoitosuunnitelma on sosiaali- ja terveydenhuollon toiminta- ja/tai työyksikkökohtainen suunnitelma, jossa on määritelty lääkehoitoprosessin osa-alueet ja turvallisen lääkehoidon toteuttaminen kyseisessä yksikössä. Lääkehoitosuunnitelman tavoitteena on yhtenäistää lääkehoidon toteuttamisen periaatteet, selkiyttää vastuunjako ja määrittää vähimmäisvaatimukset turvallisen lääkehoidon toteuttamiseksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia lääkehoitosuunnitelmien laadintaprosesseja ja arvioida niiden käyttöönottoa ja hyötyjä sairaaloissa, terveyskeskuksissa ja vanhuspalveluissa. Tutkimuksessa tarkastellaan lääkehoitosuunnitelmia osana Suomen valitsemaa potilasturvallisuusstrategiaa, keskittyen lääkitysturvallisuuteen. Kohderyhmänä olivat osastonhoitajat. Tutkimus toteutettiin puhelinhaastatteluina. Tehy ry otti jäsenrekisteristään löytyvistä osastonhoitajista satunnaisotannan, jonka tuloksena saatiin 40 (8 %) haastattelua. Haastattelu oli luonteeltaan puolistrukturoitu teemahaastattelu. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysiä käyttäen. Suurin osa (n=24, 60 %) yksiköistä oli aloittanut lääkehoitosuunnitelman laatimisen vuonna 2007, pian Turvallinen lääkehoito -oppaan julkaisun jälkeen. Lääkehoitosuunnitelmia oli laadittu yksikkö- ja/tai organisaatiotasoisesti ja hyvin vaihtelevan kokoisissa työryhmissä. Yleisimmin suunnitelmaa olivat laatineet osastonhoitajat ja sairaanhoitajat. Lääkehoitosuunnitelman laatimiseen olisi kaivattu tarkempia ohjeita (n=7, 18 %). Henkilöstö oli yleisimmin (n=20, 50 %) perehdytetty lääkehoitosuunnitelmaan esittelemällä se osastotunnilla tai -kokouksessa. Lääkehoitosuunnitelman myötä tulleet muutokset yksikön toiminnassa liittyivät yleisimmin poikkeamailmoituksiin (n=15, 38 %), lääkkeenjako- ja antolupakäytäntöihin (n=9, 23 %) ja vastuunjakoon lääkehoidon toteuttamisessa (n=8, 20 %). Lääkehoitosuunnitelman eniten raportoituja hyötyjä olivat poikkeamailmoitusten teko (n=19, 48 %), ohjeistuksen selkeytyminen ja saatavuuden helpottuminen (n=18, 45 %), uusien työntekijöiden ja sijaisten perehdytyksen parantuminen (n=16, 40 %) sekä toimintatapojen yhtenäistyminen (n=10, 25 %). Ammattiryhmien toimenkuvat ja työnjako aiheuttivat haasteita sekä lääkehoitosuunnitelman laatimis- että toteuttamisvaiheissa. Rajalliset resurssit vaikeuttivat lääkehoitosuunnitelman käyttöönottoa ja toteuttamista. Lääkehoitosuunnitelma oli parantanut koulutuksen ajantasaisuutta, mutta toisaalta lääkehoitosuunnitelman ja lääkelupien vaatimien koulutusten järjestäminen koettiin haasteeksi ja kehittämistarpeeksi. Tutkimuksen perusteella lääkehoitosuunnitelmat kehittivät yksiköiden lääkehoidon toimintatapoja ja ymmärrystä lääkitysturvallisuudesta ja näin ollen toimivat hyvin osana potilasturvallisuusstrategiaa. Lääkehoidon systemaattisessa kehittämisessä ja lääkehoitosuunnitelman hyödyntämisessä on kuitenkin vielä parantamisen varaa.