Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 13126-13145 of 24494
  • Haveri, Martta Emilia (2013)
    Tutkielman aiheena on naisten toimijuuden ja sen vahvistumisen tarkastelu alkuperäiskansojen naisten järjestön kautta. Tutkimus perustuu etnografiseen kenttätyöhön, joka tehtiin Perussa alkuvuodesta 2012 Femucarinap -nimisestä järjestöstä. Työssä tuodaan esille, kuinka Femucarinapin naisten toimintaan vaikuttavat keskeisesti heidän asemansa alkuperäiskansojen ja sukupuolensa edustajana. Lähtökohtaisesti heillä on alistettu asema yhteiskunnassa. Tutkimuksen metodina oli 3 kuukauden kenttätyö Perussa. Kenttä sijoittui pääasiassa järjestön toimistolle ja sen ympäristöön Limaan. Kenttätyön aikana aineistoa kerättiin haastatteluilla ja järjestön toimintaan osallistumalla. Järjestön toimintaa olivat mielenosoitukset, kokoukset ja työpajat. Aineistona tutkimuksessa käytetään myös nauhoitettuja puheita, keskusteluja ja järjestön julkaisemia tekstejä. Tutkimuksessa esitellään järjestöön vaikuttavia asioita yhteiskunnassa ja järjestön toimintaa. Järjestön päämääriä ovat oikeus päättää maan käytöstä ja naisten voimaantuminen. Työssä kuvaillaan keinoja, joilla järjestö ja sen jäsenet eri puolilta Perua lisäävät toimijuuttaan saavuttaakseen päämääränsä. Teoreettisen keskustelun ja aineiston perusteella osoitetaan, että kyseenomaisten naisten toimijuus vahvistuu järjestössä toimimisen kautta. Työn perusteella naisten toimijuus rakentuu heidän asemansa ja järjestön kautta. Se vahvistuu toiminnan eli vastarinnan ja kouluttamisen kautta. Päätellään, että naisilla on sekä yksilöllistä että kollektiivista toimijuutta. Järjestön naiset ovat yhteiskunnan muovaamia mutta he myös toiminnallaan haastavat yhteiskunnan rakenteita. Työssä osoitetaan, kuinka järjestön ohjelma ja toimijuus ovat vastavuoroisessa suhteessa toisiinsa. Toimijuuden perustana olevan vastarinnan tarkastelu paljastaa perulaisen yhteiskunnan epätasa-arvoisuuden ja tätä tukevat rakenteet. Tutkimus sijoittuu osaksi Latinalaisen Amerikan sosiaalisten liikkeiden tarkastelua. Työssä yhdistetään sekä poliittista että feminististä antropologiaa. Toimijuuden tarkastelu perustuu näiden suuntausten teoreettiselle keskustelulle. Tutkimus yhdistää sekä alkuperäiskansojen liikkeiden ja heidän vaatimiensa oikeuksien tarkastelua että naisten liikkeiden vaatimuksia. Asiat, jotka tutkimuksessa on tulevat esiin, ovat ajankohtaisia samoja asioita ajaville ryhmille ja järjestöille.
  • Rosenström, Helmi (2000)
    Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten naisten työn arvon määräytymistä yhteiskunnassa, eli työn arvottumista työmarkkinoiden toiminnassa ilmenevien ja niiden toimintaan välittyvien mekanismien vaikutuksesta palkkatyönyhteiskunnassa. Mekanismien tarkastelu tapahtuu kuvaamalla työmarkkinoiden piirissä tehtävän palkkatyön ja työmarkkinoiden ulkopuolella tehdyn muun yhteiskunnallisen työn arvoon vaikuttavia tekijöitä yhteiskunnassa. Naisten tekemän työn erityisyyttä ja sen arvottumiseen liittyvää problematiikkaa työmarkki- nakontekstissa tarkastellaan vuosisadan alusta 1990-luvulle yleisen palkkatyöläistymiskehityksen, naisten työmarkkina-asemassa tapahtuneiden muutosten ja taloustieteellisten teorioiden näkökulmasta. Teoreettis-historiallisen, naistutkimuksellisen ja osin fenomenologisen tutkimusotteen avulla kuvataan yleisesti naisten työmarkkina-asemassa tapahtuneita muutoksia yhteiskunnallisten muutosprosessien taustaa vasten. Naisten työn arvottumiseen vaikuttavat tekijät työmarkkinoiden toiminnassa hahmotetaan sosiaalisen todellisuuden osa-alueeseen kuuluviksi ja siten viime kädessä erilaisiin käsitteisiin ja niiden välisiin määrittelysuhteisiin palautuviksi tekijöiksi yhteiskuntatodellisuudessa. Työmarkkinoiden toiminta hahmotetaan osaksi vuorovaikutuksellisia uusintamisprosesseja, joissa työmarkkinat uusintuvat sekä institutionaalisen todellisuuden osa-alueena, että käsitteellisellä konstruktiona yhteiskunnassa. Päätelmien suuntana on, että pyrittäessä tarkastelemaan naisten työhön ja sen arvottumiseen liittyvää problematiikkaa työmarkkinakontekstista käsin, on sen ymmärtämiseksi huomioitava naisten yhteiskunnalliseen asemaan liittyvä erityisyys. Työmarkkinoilla vaikuttavien sukupuolistuneiden mekanismien vaikutus on tarkasteltavissa vain problematisoimalla sukupuolen merkitystä työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Inhimillisen, eli sosiaalisen todellisuuden osa-alueeseen kuuluvana ilmiönä työmarkkinoiden toiminta ja niiden toiminnassa ilmenevien mekanismien vaikutukset naisten työn arvottumiseen työmarkkinakontekstista tarkasteltuina ovat aina yksilöiden elämään eri tavoin värittynyttä ja sellaisenaan siis aina subjektiivisesti määrittynyttä yhteiskunnallista todellisuutta.
  • Ketola, Salla Karoliina (2005)
    Pro gradu-työssä tutkittiin tilastollisin menetelmin 32-41-vuotiaiden naisten valikoitumista yksin asuviin naimattomiin naisiin. Mielenkiinto kohdistui erityisesti siihen, millaisia yhteyksiä koulutuksella ja asuinseudun urbaanisuusasteella oli naisten yksin elämiseen. Tutkielman toinen ulottuvuus oli muutoksen tutkiminen. Tarkasteltavaksi valittiin vuodet 1990 ja 2000. Analyysissa tarkasteltiin yksineläjyyden osuuden muutosta sekä sitä, miten koulutuksen ja asuinseudun urbaanisuuden yhteys yksineläjyyteen erosi tarkasteluvuosien välillä. Tutkielman aineistona oli 11 prosentin otos Tilastokeskuksen EKSY01-rekisteriaineistosta. Otoksesta poimittiin tutkielmaa varten osa-aineisto, johon valittiin naiset, jotka olivat joko vuonna 1990 tai 2000 32-41-vuotiaita. Yksin elävien naisten osuus 32-41-vuotiaista naisista kasvoi tutkimusväestössä vuodesta 1990 vuoteen 2000 noin 2,2 prosenttiyksikköä. Vuonna 1990 koulutus oli yhteydessä naisten yksin elämiseen siten, että korkea-asteen koulutuksen saaneiden keskuudessa yksineläjien osuus oli selkeästi suurin, ja perusasteen käyneiden keskuudessa pienin. Vuonna 2000 koulutuksen ja yksineläjyyden välinen yhteys oli heikompi, sillä yksineläjyys oli yleistynyt perus- ja keskiasteen koulutusryhmissä, mutta pysynyt samalla tasolla korkea-asteen koulutuksen saaneiden keskuudessa. Asuinseutukunnan urbaanisuuden ja yksineläjyyden välillä oli selkeä yhteys: kumpanakin vuonna pääkaupunkiseudulla oli suurempi osuus yksineläjiä kuin muissa urbaanisuusmuuttujan luokissa. Yksineläjien osuus kasvoi hieman enemmän pääkaupunkiseudulla kuin muissa asuinseutukunnan urbaanisuusasteen luokissa. Koulutuksen ja asuinseutukunnan urbaanisuuden yhteyttä naisten yksin elämiseen tarkennettiin vakioimalla logistisella regressiomallilla ikä, sosioekonominen asema, toimiala, synnyinseutukunnan urbaanisuusaste, tulot ja teollisuusaste. Naisten yksin elämisen ja koulutuksen sekä asuinseutukunnan väliset yhteydet säilyivät vakioinneista huolimatta. Tutkielmassa tarkasteltiin myös useita selittävien muuttujien interaktioita yksineläjyyden suhteen. Yksin elävien naisten osuuden kasvua pohdittiin individualismin, yksilöllistymisen ja toisen demografisen transition käsitteiden avulla. Naisten yksin elämisen ja koulutuksen yhteys oli yhtäpitävä aikaisemman tutkimuksen kanssa erityisesti vuonna 1990. Koulutuksen ja naisten yksin elämisen yhteyden muutosta tulkittiin diffuusion, valikoitumisen ja syrjäytymisen käsitteiden avulla. Asuinseudun urbaanisuuden ja yksin elämisen yhteyden todettiin vahvistavan aikaisemmasta tutkimuksesta saatua käsitystä yksineläjien keskittymisestä kaupunkeihin. Tulosten perusteella yksineläjien osuuden kasvu suurissa kaupungeissa ei ollut pysähtynyt vuoteen 2000 mennessä. Lähdekirjallisuutena käytettiin aikalaisdiagnostista sosiologista kirjallisuutta, väestötieteellisiä teorioita ja tutkimuksia sekä yksin elämistä koskevia empiirisiä tutkimuksia.
  • Virkkala, Talvikki (2014)
    Naisten ympärileikkauksella tai sukuelinten silpomisella tarkoitetaan perinteistä haitallista käytäntöä, johon sisäl-tyy jonkinlainen naisen sukuelimien vahingoittaminen kulttuurisista tai muista ei-hoidollisista syistä. Tutkielmassa käsitellään naisten ympärileikkausperinnettä perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta ja tavoitteena on liittää ilmiö oikeudelliseen kontekstiin. Tutkimuskysymyksiä ovat miksi perinne on kielletty eli toisin sanoen, mitä oikeuksia se loukkaa ja miten käytäntöä käsiteltäisiin Suomessa rikoslain ja lastensuojelulain säännösten perusteella. Naisten ympärileikkauksen mahdollisten uskonnollisten ja joka tapauksessa kulttuuristen perusteiden vuoksi tutkielmassa käsitellään perinnettä myös uskonnon harjoittamisen ja vähemmistön kulttuuristen oikeuksien näkökulmasta tavoitteena hahmottaa monikulttuurisen yhteiskunnan hyväksyttävien ja hylättävien perinteiden rajoja. Tässä tarkastelussa hyödynnetään laajemminkin vähemmistön oikeuksia käsittelevää teoriaa ja pohditaan ihmisoikeuksien universaalisuutta kyseenalaistavan kulttuurirelativistisen lähestymistavan mahdollisuutta puolustella perinnettä ja sen ylläpitoa. Lisäksi tarkastellaan Ruotsin ja Ranskan rikoslainsäädännöllisiä ratkaisuja ilmiöön. Naisten ympärileikkaus näyttäytyy hyvin monitahoisena ja monimutkaisena perinteenä. Se on määritelty erityiseksi sukupuolisen väkivallan muodoksi ja valtioille on myös asetettu nimenomainen velvoite kriminalisoida perinne ja rangaista siihen osallistuneita. Kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia valvovat tahot ovat katsoneet sen olevan verrattavissa kidutukseen tai vähintäänkin epäinhimilliseen kohteluun. Myös Suomessa sitä on pidetty ihmisarvon vastaisena ja siten koko oikeusjärjestelmän perusteiden vastaisena kohteluna. Vähemmistön kulttuurin ylläpitämisen ja uskonnon harjoittamisen rajoiksi hahmottuu ruumiillisen koskematto-muuden ja erityisesti lapsen ruumiillisen koskemattomuuden suoja. Toisaalta poikien ympärileikkaus ja erityisesti sitä koskevan korkeimman oikeuden päätöksen perustelut kyseenalaistavat tämän suoja ehdottomuutta. Sen paremmin yksilön oikeus kulttuuriinsa ja uskontoonsa kuin huoltajien oikeus kasvattaa lastaan uskontonsa ja kulttuurinsa edellyttämällä tavalla eivät kuitenkaan voi oikeuttaa tyttölapsen ympärileikkausta. Suomessa sitä pidettäisiin rikoslain henkeen ja terveyteen kohdistuvana rikoksena ja todennäköisesti törkeänä pahoinpitelynä. Alaikäisen ympärileikkaus tai sen uhka voivat myös käynnistää lastensuojelulliset toimenpiteet ja viime kädessä huostaanoton. Lapsen koskemattomuuteen vakavasti puuttuvien leikkausten lisäksi naisten ympärileikkausperinteeseen sisältyy myös lievempiä leikkausmuotoja sekä aikuiselle naiselle tehtäviä leikkauksia. Ihmisarvon ja yksilön luonnollisen arvon loukkaamattomuudesta voidaan hakea tukea myös näiden kiellolle. Toisaalta aikuisen naisen lievän leikkauksen kiellon oikeutusta hämärtää Suomessakin sallitut kosmeettiset intiimikirurgiset leikkaukset. Vaikka kulttuuri perinteen puolustuksena on tyrmätty, vaikuttavat kulttuuriset seikat perinteen oikeudellisenkin tarkastelun taustalla.
  • Kaikkonen, Riina (2012)
    Osuuskuntien toiminnalla on ollut huomattava vaikutus kehitysmaiden köyhien elinoloihin tarjoamalla työtä ja vähentämällä köyhyyttä. Maatalousosuuskuntien toiminnan avulla kehitysmaiden köyhät maatalousyhteisöt ovat harjoittaneet yhteisöllistä liiketoimintaa ja ylläpitäneet alueen maataloustuotantoa. Naisten pienimuotoinen tuotannonharjoittaminen on lisääntynyt kehitysmaissa ja monet kehitysmaat ovat ottaneet tämän huomioon toimintasuunnitelmissaan. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää naisvetoisen tuotannonharjoittamisen kannustavia ja rajoittavia tekijöitä afrikkalaisessa kehitysmaassa. Tutkimuksen tarkoituksena on löytää hyödyllistä tietoa Tansaniassa sijaitsevan Kalalin maito-osuuskunnan liiketoiminnan kehittämiselle. Tarkastelun kohteena ovat naisvetoisten maito-osuuskuntien haasteet Tansaniassa, jota on tarkasteltu yhdestä maito-osuuskunnasta kerätyn aineiston avulla. Kvalitatiivisen tutkimuksen aineiston keruumenetelmänä oli avoin puolistrukturoitu haastattelu ja strategia-workshop. Avoin puolistrukturoitu haastattelu ja strategia-workshop järjestettiin Tansaniassa sijaitsevan Kalalin maito-osuuskunnan naisjäsenille. Tansanialaisen naisvetoisen osuuskunnan tuotannonharjoittaminen edellyttää tietoa tuotannosta, tuotekehityksestä ja markkinoiden tuntemisesta sekä riittävää kirjanpito- ja liikkeenjohtamistaitoa, teknologiaa, pääomaa, yhteistyöverkostointia ja koulutusta. Liiketoiminnan menestymiseen vaikuttavat yrittäjän demografiset tekijät kuten ikä tai sukupuoli, yrittäjän ominaisuuksista henkinen pääoma sekä strategisista tekijöistä mm. tuotekehitys. Tutkimusaineiston tutkimusteemoiksi nousivat: kannattavan liiketoiminnan edellytykset, yhteistyöverkostointi ja naistuotannonharjoittajan haastava toimintakenttä. Tuotannon- ja markkinoiden koulutusta sekä nykyaikaisemman teknologian käyttöön ottamista pidettiin tärkeänä liiketoiminnan kannattavuudelle. Toisaalta riittämätön pääoma koettiin esteeksi uusille investoinneille ja koulutukselle. Naisen suuri työmäärä kodin ja sen ulkopuolella ja omaisuuden hallinta-asiat koettiin esteinä toiminnalle. Tuotannonharjoittamisen avulla naiset kokivat saavansa itsenäisemmän roolin, tuloa ja hyvinvointia perheelle. Naisten pitkä kokemus maidontuotannosta ja motiivi sitoutua työn tekoon edesauttavat tuotannonharjoittamista. Tutkimustulosten perusteella naisten tuotannonharjoittamisen tukeminen kouluttamalla, ohjeistamalla ja mahdollistamalla pääsyn rahoitukseen tukevat lopulta alueen koko köyhän yhteisön toimintaa.
  • Koro-Ljungberg, Mirka (Helsingin yliopisto, 2001)
  • Venäläinen, Annika (2013)
    This thesis consists of two separate tasks: the installation of a radio frequency (RF) source in the Facility for Nanocluster Deposition at the University of Helsinki and the deposition on palladium (Pd) and platinum (Pt) clusters on both silicon (Si) and gold (Au) surfaces. The samples were characterized with scanning electron microscopy (SEM), energy dispersive x-ray spectroscopy (EDS) as well as scanning tunnelling microscopy (STM). A RF source was installed to enable the production of semiconductor clusters. The function of the new voltage source was tested, by preparing a sample that was characterized by using SEM and EDS. Consequently we could conclude that no clusters had been deposited and further testing of the apparatus is needed. Pd- and Pt-clusters were deposited on Si- and Au-surfaces followed by characterization with SEM, EDS and STM. Di erent sputtering parameters were used to determine values needed for deposition of separate nanoclusters or monolayers of Pt and Pd. SEM and EDS have been disclosed from future surface characterisations of samples containing both Au and Pt. This is due to the inability to separate the signals of Au from the ones emerged by Pt. The spatial- and depth resolutions are also better with the STM compared to the SEM. We have been able to predict the required deposition times for depositing palladium and platinum clusters for future experiments.
  • Liu, Peng (Helsingin yliopisto, 2013)
    Poorly soluble drugs are often a challenging problem in drug formulation. Reducing the particle size of the drug to a nano-scale leads to an increased surface area-to-volume ratio, increased dissolution velocity and adhesiveness, and improved in vivo performance of poorly soluble drugs. Wet media milling is one of the most popular techniques to prepare the nanocrystals. The aim of this thesis was to optimize the preparation conditions and characterization methods of nanosuspensions for poorly water-soluble drug compounds, then formulate the nanosuspensions into suitable pharmaceutical dosage forms, and finally test the efficacy in in vivo. Firstly, basic research on the preparation and characterization of nanosuspensions was done using the wet milling technique and poorly water-soluble drugs as model compounds. The various milling parameters, including the milling time, diameter of milling balls, stabilizer type and concentrations, were investigated. The particle size, size distribution and stability of nanosuspensions were considered as the important parameters to evaluate the milling conditions. The drug nanocrystals manufactured at the optimal milling environment exhibited significantly increased dissolution rates, good stability and kept a crystalline state. Secondly, the importance of particle size on dissolution was determined. The conventional dissolution method can effectively discriminate the milled and unmilled samples, but it fails to discriminate the dissolution profiles of nanosuspensions with different particle sizes. A novel condition, i.e. the sample concentration in the dissolution medium is close to the apparent saturation solubility of the drug, were found to discriminate the dissolution profiles of nanosuspensions. Thirdly, nanos-in-micros structure for suitable pharmaceutical formulations, e.g. tablet or pulmonary products was set up. The structure is that drug nanocrystals are buried inside microparticle carriers, in which the mannitol and crystalline L-leucine were as matrix and outer layer formers, respectively. Nanos-in-micros structure avoids problems in further formulation of nanopowders, such as poor flowability and aggregation/sinter, meanwhile functionality of individual nanoparticles in microparticles are remained, such as fast dissolution. Finally, the efficacy of nanocrystal formulations in vivo was tested. Brinzolamide nanosuspensions were prepared in buffers and formulated for ocular administration in order to reduce the intraocular pressure in rats. The nanocrystal formulations exhibited a low cytotoxicity and significant reduction in intraocular pressure compared to the physiologic salt solution and untreated group. In conclusion, the nanosuspensions of poorly water-soluble drug can be easily produced by the wet milling technique when the choice of stabilizers and milling parameters are appropriate. The nanosuspensions were successfully formulated and exhibited a good in vivo performance. More efficient formulations based on drug nanosuspensions should be further researched and developed.
  • Kolakovic, Ruzica (Helsingin yliopisto, 2013)
    The choice of proper excipients is one of the key factors for successful formulation of pharmaceutical dosage forms. Increasing number of new therapeutic compounds suffers from poor solubility and/or bioavailability, creating a challenge from the drug formulation point of view. Problems have also been encountered in attempts to formulate biological drugs such as peptides and proteins, considering their sensitivity towards certain production processes and routes of administration. In both cases the choice of the right excipient(s) is essential to provide particular processability and development of systems with desirable drug delivery kinetics. The aim of this work was to evaluate pharmaceutical applications of nanofibrillar cellulose (NFC), a renewable, biodegradable and widely available plant based material, as a potential excipient in the production of pharmaceutical dosage forms. Initially, tablets with immediate drug release were manufactured by methods of direct compression and compression after wet granulation using spray dried NFC as a filler material. Addition of NFC improved the flow properties of commercially available and widely used microcrystalline cellulose. The main focus of the thesis was to evaluate NFC material for long-term sustained drug release purposes. This goal was successfully achieved by two approaches: 1) by setting up a spray drying method for the production of drug loaded NFC microparticles, and 2) by developing a simple three-step method for the production of drug loaded NFC films with matrix structures. Both systems were able to sustain the drug release over long periods of time ranging from two months for the spray dried microparticles up to over three months for the films. The drug release kinetics were system and drug dependent, reaching, in several cases, zero order drug release kinetics. The final part of the thesis work focused on studying the interactions between small molecular weight drugs, peptides and proteins with the NFC fibers. The purpose of this study was to further clarify and fully understand the mechanisms behind the successful performance of NFC as drug release controlling material. Binding of drugs to NFC due to the electrostatic interactions was observed. This kind of knowledge is beneficial when choosing the proper drug/excipient combination for the formulation process. In conclusion, NFC was shown to be a versatile excipient for the production of pharmaceutical dosage forms, while the comprehensive evaluation of the full potential of NFC in pharmaceutical applications warrants further experiments in the future.
  • Järvinen, Emma (2012)
    Tässä työssä otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön uusi mittalaite Nano-ioni-DMPS, joka on tarkoitettu ilmakehän varaustilan mittaamiseen. Varaustilalla tarkoitetaan luonnossa olevien hiukkasten varatun osuuden ja tasapainotilassa olevien hiukkasten varatun osuuden suhdetta. Mittalaitteelle tehtiin tarvittavat kalibroinnit laboratoriossa ennen kenttämittauksia, joissa määritettiin mittalaitteen alimmaksi havaitsemisrajaksi noin 2 nm. Kalibroinneissa todettiin myös, että Nano-ioni-DMPS ei ole tarpeeksi herkkä nähdäkseen signaalia hiukkasmuodostuksen ulkopuolella. Kenttämittaukset suoritettiin Hyytiälässä 13.3.–24.4.2012, jonka aikana mitattiin Nano-ioni-DMPS:llä 12 hiukkasmuodostustapahtumaa. Jokaisesta hiukkasmuodostuspäivästä määritettiin varaustila mittaushalkaisijan funktiona kulmakerroinmenetelmällä. Suurimpana osana päivistä negatiivinen polariteetti ja positiivinen polariteetti olivat eri varaustilassa: negatiivinen polariteetti oli useimmiten ylivarautunut ja positiivinen polariteetti alivarautunut. Mitattuihin varaustiloihin sovitettiin teoreettinen yhtälö, jolla ekstrapoloitiin varaustila muodostumiskokoon, jonka arvoina tässä työssä käytettiin 1,5 ja 2 nm:a. Muodostumiskoon varatuista osuuksista määritettiin ioni-indusoidun nukleaation (IIN) osuus. Hyytiälästä saatuun dataan sovellettiin myös ensimmäistä kertaa menetelmää laskea kasvunopeus varatuista osuuksista. Yllä kuvattuja menetelmiä voitiin soveltaa vain neljään mittauspäivään, sillä muina päivinä informaatio alkuperäisestä varaustilasta oli kadonnut ennen kuin mittauskoko saavutettiin. Työn perusteella voidaankin sanoa, että Nano-ioni-DMPS ei sovellu Hyytiälän kaltaisiin puhtaisiin ympäristöihin, jossa kasvunopeudet ovat alhaiset. Menetelmillä saatuja arvoja IIN osuudelle ja kasvunopeuksille verrattiin Neutraalien klustereiden ja ionien spektrometrista (NAIS) saatuihin arvoihin. Nano-ioni-DMPS aliarvioi IIN osuuden ja yliarvioi kasvunopeuden NAIS:iin verrattuna. Syynä tähän oli varaajan toimintavirhe, mikä aiheutti mitattujen varaustilojen siirtymisen kohti varaustasapainotilaa. Varaajan virhettä ei saatu jälkikäteen kalibroitua tyydyttävästi, joten tämä työ ei voinut ottaa kantaa kasvunopeusmenetelmän toimivuuteen.
  • Saarelainen, Taija (2010)
    Steroidihormonit osallistuvat moniin elintoimintoihin, kuten stressin sietoon sekä suola-vesitasapainon ja raskauden ylläpitoon. Niiden pitoisuudet elimistössä ovat yleensä erittäin alhaiset (alle ng/ml). Steroidihormonien biosynteesit ovat toisiinsa kytkettyjä ja muutokset keskinäisissä pitoisuussuhteissa voivat olla merkki sairaudesta. Analyysimenetelmillä, joilla voidaan samanaikaisesti määrittää usean eri steroidin pitoisuus, on tärkeä rooli steroidimetabolian osuuden selvittämisessä muun muassa syövän synnyssä. Erikoistyön tavoitteena oli kehittää herkkä ja selektiivinen kvantitointimenetelmä 16 erilaisen steroidin samanaikaiseen määrittämiseen plasmasta. Jotta saavutettaisiin hyvä herkkyys, päädyttiin käyttämään nanonestekromatografia-mikrosirusähkösumutus-tandemmassaspektrometria-menetelmää (nanoLC-μESI-MS/MS). Tutkimuksessa käytettiin mikrosirua, johon oli integroitu C18-faasin esikolonni ja erotuskolonni sekä sähkösumutuskärki. Massaspektrometristen parametrien optimointiin käytettiin erillistä optimointimikrosirua. Tutkimuksessa havaittiin, että steroidin rakenne vaikuttaa merkittävästi yhdisteen käyttäytymiseen sähkösumutuksessa. 4,5-eeni-3-oni-rakenteellisten steroidien havaintoalarajat puhdasaineseoksessa olivat huomattavasti paremmat kuin steroidien, joiden rakenteessa ei ole konjugoituneita kaksoissidoksia (0,075–0,5 ng/ml ja 5–25 ng/ml vastaavasti). Valittu esikäsittelymenetelmä steroidien erottamiseksi plasmasta ei ollut hyvä, koska sillä pystyttiin uuttamaan vain noin kolmasosa yhdisteen todellisesta pitoisuudesta. Lisäksi plasmasta tullut taustakohina vaikeutti joidenkin yhdisteiden analysointia. Tämän seurauksena menetelmän kehittämistä jatkettiin kahdeksalla hyvin detektoitavalla 4,5-eeni-3-oni-rakenteellisella steroidilla. Havaintoalarajat näille yhdisteille biologisessa matriisissa olivat 0,075–0,5 ng/ml. Validoidulla menetelmällä analysoitiin kahdeksan geneettisesti muunnellun ja seitsemän villin-tyypin hiiren plasmanäytettä. Menetelmällä pystyttiin määrittämään aldosteronin, kortikosteronin ja androsteenidionin pitoisuudet. Kehitetty menetelmä ei täyttänyt kaikkia asetettuja tavoitteita. Jotta tavoitteeseen päästäisiin, täytyisi siirtyä käyttämään derivatisoituja yhdisteitä, vaihtaa laitteistoa tai kehittää kokonaan uusi kromatografiamenetelmä.
  • Pulkkinen, Petri (Helsingin yliopisto, 2014)
    Nanoparticles of gold, copper and copper sulfide with different kinds of protective ligands were successfully synthesized and characterized. Of special interest were particles protected with calixarenes, and their complexation with guest molecules. The copper sulfide nanocrystals were protected with benzyl thiol moieties that were generated by reducing RAFT chain transfer agent in the particle synthesis. The nanocrystals were characterized in detail and their sintering on paper was studied. The as-prepared crystals were in Cu2S (chalcocite) form, but thermal sintering resulted in the consolidation of the crystallites as well as the transformation of the material into a semiconductive Cu1.8S (digenite) film. The metallic copper nanoparticles were obtained by reducing copper salts in the presence of polyethylene imine (PEI) or analogous small organic compounds (tetraethylene pentamine, TEPA). In the case of the polymer, the strong complexation of the copper ions into the polymer matrix retarded the reduction reaction enabling the preparation of crystallites with less than 10 nm diameter. The particles were coated with a surface oxide layer that catalyzed the thermal decomposition of the PEI protecting layer, resulting in low sintering temperatures for the nanoparticles. The sacrificial decomposition of PEI resulted in reduction of the oxide layer back into metallic copper. The particles were sintered on paper and the layers were found to be semiconductive. Calix[4]arene protected gold nanoparticles were prepared and the interactions of pyridinium with the calixarene cavity was examined in great detail. It was found that the calixarenes bound to the gold surface are able to complex pyridinium cations, and that the complexation induced the aggregation of the nanoparticles. Further, the complexing ability of the calixarene could be tuned by preparing mixed monolayers of calixarenes and alkanethiols: key factors were the amount of calixarene in the mixed monolayer, the calixarene type and the length of the calixarene spacer, as well as the length of the alkanethiol chain. Finally, alkanethiol protected gold nanoparticles were prepared, inkjetted and sintered to form an electrode on paper. The results indicated the electrode was of comparable electronic quality to gold electrodes printed onto glass substrates. In this way, gold nanoparticles can be used in inexpensive roll-to-roll printed paper-based electronic platforms.
  • Moilanen, Maria (2013)
    Aine määritellään nanopartikkeliksi, kun vähintään yksi sen ulottuvuuksista on alueella 1-100 nm. Nanopartikkelit jaetaan kahteen ryhmään; luonnolliset ja ihmisten aikaansaamat. Ihmisten aikaan saamat nanopartikkelit ovat joko tarkoituksella rakennettuja tai muiden prosessien sivutuotteita. Luonnollisiin nanopartikkeleihin kuuluvat elottomat orgaaniset yhdisteet (mm. humus- ja fulvohapot) epäorgaaniset yhdisteet (mm. oksidit ja metallit) ja biologiset yhdisteet (mm. virukset). Ihmisten aikaansaamat nanopartikkelit voivat olla orgaanisia (mm. polymeerit) tai epäorgaanisia (mm. metallit ja oksidit). Luonnollisten ja rakennettujen nanopartikkelien analysointi on tärkeää, sillä mm. luonnollisten nanopartikkelien koko ja koostumus määrittävät osaltaan sen, mitkä yhdisteet voivat sitoutuvat niihin. Täten luonnollisten nanopartikkelien koko vaikuttaa mm. saasteiden ja metallien liikkuvuuteen ja biosaatavuuteen ympäristössä. Koolla on hyvin tärkeä merkitys myös rakennettujen nanopartikkelien tapauksessa, sillä se voi vaikuttaa mm. niiden myrkyllisyyteen. Poikittaisvirtauskenttävirtausfraktiointi (FlFFF) on monipuolinen erotusmenetelmä nanopartikkeleille, sillä FlFFF:lla voidaan vähentää näytteiden polydispersiivisyyttä ja erottaa nanopartikkeleita koon ja massan mukaan. Partikkelien erottumiseen FlFFF-kanavassa vaikuttavat käytetty ajoliuos, membraani, kanavan paksuus ja virtaukset. Optimoimalla näitä parametreja niin, että näytteen saanto, resoluutio ja toistettavuus ovat parhaat mahdolliset, on mahdollista saada luotettavia tuloksia. Pro gradu -tutkielman kirjallisessa osassa keskitytään FlFFF:n käyttöön luonnollisten ja rakennettujen nanopartikkelien erotuksissa. Kirjallisuustutkimuksissa luonnollisien nanopartikkelien kokojakaumia ja koostumuksia on määritetty erilaisista vesi- ja maaperänäytteistä. Rakennettuja nanopartikkelien määrityksissä on selvitetty valmistettujen partikkelien kokoja sekä pitoisuuksia erilaisista näytteistä (kuluttajatuotteet ja ympäristönäytteet). Niitä on tutkittu myös autenttisissa, biologisissa ympäristöissä, jotta saataisiin oikeaa tietoa niiden stabiilisuudesta sekä niiden mahdollisesta myrkyllisyydestä. Pro gradu -tutkielman kokeellisessa osassa asymmetristä poikittaisvirtauskenttävirtausfraktiointia käytettiin erilaisten bionäytteiden (lipoproteiinit, mikrovesikkelit, plasmidi-deoksiribonukleiinihapot ja nanotimantit) erottamiseen ja koon määrittämiseen. Tutkittavien bionäytteiden sovelluskohteita löytyy lääketieteestä, jossa on erityisen tärkeää erottaa erikokoiset partikkelit toisistaan.
  • Ahvenainen, Patrik (Helsingin yliopisto, 2012)
    Cellulose is the most abundant natural material on Earth. New ways to utilize the limited resources on Earth for the benefit of the human kind can be found by studying genetically modified plants. The nanoscale structure of organic matter is important to its macroscopic properties. Natural materials can be characterized by measuring the degree of crystallinity in the material and the average dimensions of the crystallites. The cellulose crystallites are helically wound as long fibrous microfibrils in which crystalline and less ordered (amorphous) regions alternate. The microfibril angle (MFA) is the angle of these microfibrils with respect to the cell axis and it is linked with the longitudinal stiffness of the material. A wide-angle X-ray scattering (WAXS) method can be used to study these nanoscale properties of the matter in a non-destructive manner. Arabidopsis thaliana (AT) is an important model system for plant biology. It is a widely spread small flowering plant with a short life cycle and a relatively small genome which has been fully sequenced. X-ray microtomography confirmed that the AT cells are generally round rather than rectangular unlike xylem cells. The cellular structure of the plants was not destroyed in the WAXS measurements. The resolution obtained from the measurements of samples with natural humidity was not sufficient hence all the samples were measured dry. A total of 62 samples were measured with the WAXS set-up, 15 of them wild type plants and the rest genetically modified. In this study the WAXS data analysis methods were enchanced for the benefit of the weakly scattering Arabidopsis samples. The mean crystallite width of all samples ranged from 26 to 30Å. This is consistent with the crystallite width being determined during the biosynthesis of cellulose. The values for the degree of crystallinity ranged from approximately (20 30)% and all the average values were slightly above 25%. The mean microfibril angle varied greatly between the samples, all the way from 2 to 21 degrees. The mean values of different lines varied more for the MFA than for other properties. Statically significant differences between means of different lines were seen for one line in the degree of crystallinity, for one line in the MFA and for two lines in the crystallite width. Due to small sample sizes these differences should be considered mostly as indicative and not as conclusive evidence on the effects of the genetic modification.
  • Pirkkalainen, Kari (Helsingin yliopisto, 2011)
    X-ray synchrotron radiation was used to study the nanostructure of cellulose in Norway spruce stem wood and powders of cobalt nanoparticles in cellulose support. Furthermore, the growth of metallic clusters was modelled and simulated in the mesoscopic size scale. Norway spruce was characterized with x-ray microanalysis at beamline ID18F of the European Synchrotron Radiation Facility in Grenoble. The average dimensions and the orientation of cellulose crystallites was determined using x-ray microdiffraction. In addition, the nutrient element content was determined using x-ray fluorescence spectroscopy. Diffraction patterns and fluorescence spectra were simultaneously acquired. Cobalt nanoparticles in cellulose support were characterized with x-ray absorption spectroscopy at beamline X1 of the Deutsches Elektronen-Synchrotron in Hamburg, complemented by home lab experiments including x-ray diffraction, electron microscopy and measurement of magnetic properties with a vibrating sample magnetometer. Extended x-ray absorption fine structure spectroscopy (EXAFS) and x-ray diffraction were used to solve the atomic arrangement of the cobalt nanoparticles. Scanning- and transmission electron microscopy were used to image the surfaces of the cellulose fibrils, where the growth of nanoparticles takes place. The EXAFS experiment was complemented by computational coordination number calculations on ideal spherical nanocrystals. The growth process of metallic nanoclusters on cellulose matrix is assumed to be rather complicated, affected not only by the properties of the clusters themselves, but essentially depending on the cluster-fiber interfaces as well as the morphology of the fiber surfaces. The final favored average size for nanoclusters, if such exists, is most probably a consequence of these two competing tendencies towards size selection, one governed by pore sizes, the other by the cluster properties. In this thesis, a mesoscopic model for the growth of metallic nanoclusters on porous cellulose fiber (or inorganic) surfaces is developed. The first step in modelling was to evaluate the special case of how the growth proceeds on flat or wedged surfaces.
  • Laherto, Antti (Helsingin yliopisto, 2012)
    The rapid development and growing societal importance of nanoscience and nanotechnology (NST) have evoked educational concerns throughout the world. A mounting need for education in this emerging field has been recognized not only at the academic level but also in terms of citizens abilities to deal with personal, social and global issues related to NST. Some understanding of NST has been postulated to be relevant in up-to-date scientific literacy for all. This doctoral dissertation addresses such concerns and lays the research-based groundwork for the future development of learning environments on NST. The aim was to map the educational needs, possibilities and challenges of bringing the topics of NST to secondary schools and out-of-school settings. To this end, the methodological framework of the Model of Educational Reconstruction was employed. The model combines analytical and empirical research in order to analyse a field s educational significance, identify its essential features, investigate both learners and teachers perspectives and develop approaches for teaching and learning. Accordingly, the research presented here adopted a pragmatist multi-method approach to scrutinize NST from diverse educational viewpoints. The role of NST in scientific literacy was first explored through a theoretical-analytical study on the content structure, the nature and the implications of NST. Next, a group of secondary school teachers who had attended a course on NST was invited to evaluate the educational significance of the field s contents and their appropriateness for the curriculum. Another survey addressed Finnish science teachers views on barriers that hinder incorporating NST into the curriculum, and facilitators for overcoming these barriers. Specific challenges in learning and communicating NST were investigated through a literature review that was subsequently complemented with an interview study on science centre visitors perspectives on NST. On the basis of all these findings, research-based suggestions were put forth for the planning of NST education both in classrooms and through visits to science exhibitions and industry sites. Both theoretical and empirical analyses identified several content areas as well as social and epistemological aspects of NST that render the field educationally interesting and relevant to scientific literacy. The results imply that, by addressing NST, science education could stimulate dialogue on important contemporary issues in the intersection of science, technology and society, and provide up-to-date views on the nature of science. However, the teachers also pointed out a number of difficulties in arranging instruction on NST in practice. Many of the indicated barriers are extrinsic to teachers and related to curricular constraints in particular. It is concluded that NST would be best incorporated in the curriculum as a transdisciplinary theme. The field has, in addition, a potential to integrate traditional science subjects and approaches by shifting the focus to the scale of natural phenomena. In any case, including NST in science classes also requires in-service teacher training and new resources for materials and equipment. This dissertation highlights the research outcomes that should be taken into account when planning any learning environments on NST. Prior research has identified several challenges in learning and communicating NST, but also effective strategies for supporting the understanding of the nanoscale and its phenomena. The results of the interview study carried out here confirmed earlier findings. For instance, they implied that scanning tunnelling microscope (STM) images, powerful and thus used extensively in nanoscience communication, are liable to cause epistemological misunderstandings. Some of the identified barriers for teaching NST may be circumvented by out-of-school methods. This dissertation suggests research-based models for the development of two specific learning environments: exhibitions in science museums and school group visits to industrial sites. The models strive to bridge the notorious gap between academic research and the development of educational practice. Their application to NST education as well as their broader implications are discussed. Furthermore, some methodological issues are raised because this research also explored the potential of the Model of Educational Reconstruction in informal and out-of-school contexts.