Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 13126-13145 of 27946
  • Harjula, Minttu (Helsingfors universitet, 2011)
    Tutkimus käsittelee maissin tuotantoon ja markkinoihin vaikuttavia tekijöitä Yhdysvalloissa 2000-luvulla. Yhdysvallat on maailman merkittävin maissin tuottaja. Aikaisemmin maissia on tuotettu suoraan tai välillisesti eläinten rehuna ihmisten ruuantuotannon tarpeisiin. 2000-luvulla maissin käyttö liikenteen polttoaineena käytettävän etanolin raaka-aineena on merkittävästi lisääntynyt. Samaan aikaan maissin hinta on noussut ennätyskorkeaksi. Tässä tutkimuksessa maissimarkkinoihin vaikuttavia tekijöitä tutkittiin ajankohtaisen viranomaistiedon, aiheeseen liittyvän aikaisemman tutkimuksen ja empiirisen ekonometrisen estimoinnin perusteella. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu kysyntä- ja tarjontateoriaan. Lisäksi tässä tutkimuksessa on kerrottu Yhdysvaltojen maatalouspolitiikan lähihistoriasta ja tarkemmin tällä hetkellä rehuviljan tuotantoon vaikuttavasta maatalouspolitiikasta. Tutkimuksessa estimoitiin maissin tuottajien viljelypäätöksiin vaikuttavia tekijöitä käyttäen pienimmän neliösumman menetelmää. Viljelypäätöstä kuvaavaksi selitettäväksi muuttujaksi valittiin maissin viljelypinta-ala. Aineiston saatavuus rajasi tutkimuksen vuosiin 1987 – 2010. Viljelypinta-alaa selittäviä muuttujia valittiin 12. Muuttujien valinta perustui maissin tuotantoon liittyviin tekijöihin, joita on käytetty muissa alan tutkimuksissa ja joiden käyttöä voidaan perustella talousteorialla. Vähitellen kokeilemalla mallista karsittiin turhat muuttujat pois ja viljelypinta-alaa selittämään jäi maissin ja soijan viivästetty hintasuhde, viivästetty typpilannoitteen hinta, maissifutuurien ostomäärät sekä viivästetty etanolin tuotanto ja maissin muu teollinen käyttö. Paras ja luotettavin lineaarisella mallilla saatu tulos sai selitysasteeksi 0,85. Tässä mallissa molemmat kysyntää kuvaavat muuttujat olivat alle 1 % virhetasolla tilastollisesti merkitseviä. Alle 10 % virhetasolla tilastollisesti merkitseviä olivat myös maissin ja soijan hintasuhde samoin kuin futuuriostot. Samoilla muuttujilla testattu log-lineaarinen malli antoi tutkimuksen korkeimman selitysasteen 0,87. Selittävistä muuttujista etanolin tuotanto oli edelleen alle 1 % virhetasolla tilastollisesti merkitsevä. Sen sijaan maissin muun teollisen käytön merkitsevyys heikkeni, ollen kuitenkin alle 10 % virhetasolla tilastollisesti merkitsevä. Lannoitteen hinnan p-arvo laski, joten lannoitteen hinta oli nyt alle 5 % virhetasolla tilastollisesti merkitsevä samoin kuin futuuriostot. Log-lineaarinen malli paransi myös maissin ja soijan hintasuhteen merkitsevyyttä. Tutkimustulokset ovat loogisia ja vastaavat teoriaa ja muita tutkimuksia siltä osin, että maissin korkeampi hinta, maissin lisääntynyt kysyntä ja futuuriostot lisäävät maissin viljelypinta-alaa. Tulosten perusteella voi todeta maissin tuotantokustannusten nousun ja soijan hinnan nousun laskevan maissin viljelypinta-alaa. Tutkimuksen tuloksena saadut joustokertoimet ovat pieniä, mikä kertoo maissin viljelypinta-alan vaihtelujen olevan melko joustamattomia markkinoilla tapahtuviin muutoksiin nähden. Tästä voisi päätellä viljelijöiden tuotantopäätösten olevan melko riippumattomia markkinoiden muutoksista. Tämä voi selittyä maatalouspolitiikan luomalla vahvalla turvaverkolla, rajoitteilla ja kannustimilla.
  • Kytö, Elina (Helsingfors universitet, 2013)
    Sensory quality of food affects its enjoyability and further, dietary behavior and satisfaction. The aim of this study was to determine the descriptive sensory attributes of selected school meals served in Helsinki schools, and which of these attributes have an effect on the acceptance of food. Sensory attributes of main courses were evaluated by descriptive sensory analysis, CATA (check-all-that-apply) -method. Sensory evaluation was carried out in two parts. In the first part, the attributes and terms used in the evaluation were generated by three focus groups (n = 3–6). In the second part, a separate semi-trained panel (n=17) evaluated 26 main courses (14 basic and 12 vegetarian) by CATA questionnaire. All assessors of sensory evaluation were students and staff at the University of Helsinki. CATA questionnaire consisted of a list of 126 terms, organized into six modalities: appearance, visual texture, odor, taste and flavor, texture (in mouth) and aftertaste. The main courses were described mainly as recognizable based on their texture, appearance, flavor and/or odor. In addition, many of the main courses had mild odor, flavor and/or aftertaste. The acceptance of school meals was determined by collecting hedonic ratings of main courses from the third, sixth and eighth graders (n = 45, 70 and 31, respectively; 76 girls and 70 boys) in two schools in Helsinki. The respondents liked soups the most and casseroles the least. In sensory evaluation the soups were described mostly by distinct parts and soft mouthfeel, and casseroles by cooked – and fatty visual texture. The most liked main courses shared the descriptors recognizable based on odor, flavor and texture, and the disliked main courses were described by cheesy flavor and - odor and also fatty mouthfeel and - aftertaste. The results of this study help to understand what kind of sensory attributes lead to liking or disliking of the main courses of school meals. The results support the development of school meals so more children would eat school meals appropriately: diversely and sufficiently.
  • Vettenranta, Mari (2001)
    Maitohapon kertyminen lihaksistoon liikuntasuorituksen aikana on yksi suorituskykyä heikentävistä tekijöistä ja sen pitoisuuden määrittämistä verestä on jo pitkään käytetty liikuntarasituksen intensiteetin mittarina. Maitohappo on myös erittäin käyttökelpoinen energianlähde sekä rasituksen että palautumisvaiheen aikana, joten sen jakautuminen elimistössä ja siihen vaikuttavat tekijät ovat nousseet tärkeäksi tutkimuskohteeksi. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään lihasten koostumusta ja energiantuotantoa sekä maitohapon muodostumista, jakautumista, kuljetusta ja merkitystä liikuntasuorituksen kannalta. Fysiologisessa pH:ssa maitohappo on pääosin dissosioituneessa muodossa: laktaattianionina ja vetyionina. Koska dissosioitunut muoto ei kykene siirtymään solukalvojen läpi diffuusiolla, tarvitaan kuljettajamekanismi siirtämään dissosioitunutta laktaattia. Kuljettajamekanismeja ovat monokarboksylaattikuljettaja (MCT) ja anioninvaihtajamekanismi. Lihas- ja punasoluissa anioninvaihtajamekanismilla on vähäinenen merkitys, MCT:n vastatessa pääosin laktaatin kuljetuksesta. MCT perheeseen kuluu nisäkkäillä ainakin 7 eri muotoa eli isoformia (MCT1-MCT7), joilla on kudosspesifisiä ominaisuuksia. Hevosen punasoluissa laktaatin kuljetuksesta solukalvon läpi vastaa MCT2. Lämminverisillä MCT2:n laktaatin kuljetusaktiivisuudessa on todettu suuria yksilöllisiä vaihteluja. Muilla tutkituilla eläinlajeilla vastaavaa ei ole todettu Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää onko suomenhevosella samankaltaista suurta yksilöllistä laktaatinkuljettajan aktiivisuuden vaihtelua kuin lämminverihevosilla. Verinäytteet kerättiin 50:ltä suomenhevoselta ja punasolujen laktaatinkuljetusaktiivisuus määritettiin radioaktiivisen laktaatin avulla. Tulokset vastasivat lämminverihevosilla tehtyjen tutkimusten tuloksia. Yksilölliset erot MCT2:n aktiivisuudessa kuljettaa laktaattia punasoluihin olivat huomattavia, aktiivisuuden vaihdellessa 1,0-10,5 nmol/(mg x minuutti). Vaihtelua oli havaittavissa riippumatta hevosen iästä tai sukupuolesta. Tutkitut hevoset olivat jaettavissa kahteen ryhmään punasolujen MCT:n laktaatin kuljetusaktiivisuuden mukaan. Hevosten, joilla oli matala kuljetusaktiivisuus, osuus oli 36 %. Vastaavasti hevosten, joilla oli korkea kuljetusaktiivisuus, osuus oli 64 %. Jako matalan tai korkean kuljettaja-aktiivisuuden omaaviin ryhmiin ei kuitenkaan ollut yhtä selkeä kuin lämminverisillä. Aikuisilla, yli kolmevuotiailla, tammoilla havaittiin laktaatin kuljetusaktiivisuuden olevan merkittävästi (p < 0,01) korkeampi kuin aikuisilla oreilla. Hevosen suorituskykyä kuvaamaan käytettiin Suomen Hippoksen laskemia yksilöindeksejä. Yksilöindeksejä verrattiin laktaatin kuljetusaktiivisuuteen, mutta tilastollisesti merkittävää korrelaatiota ei havaittu.
  • Lundström, Hanna-Saara (2002)
    Tutkimuksessa selvitettiin maitohappobakteeritasoja joissakin yleisimmissä vähittäiskaupassa myytävissä mausteissa sekä lihanjalostusteollisuuden Suomessa käyttämissä marinadeissa. Tutkittuihin mausteisiin kuului musta-, valko-, mauste-, rosé-, viher- ja cayennepippureita sekä oreganoa, paprikaa, kanelia, inkivääriä ja valkosipulia. Marinadien sisältämiä mausteita ei tunnettu yksityiskohtaisesti tuotesuojasyistä. Maustenäytteitä oli yhteensä 54 kpl ja marinadinäytteitä 53 kpl. Tutkimuksessa käytettiin Pohjoismaisen elintarvikkeiden metodiikkakomitean (NMKL) menetelmää lihavalmisteille, kuitenkin niin muunneltuna, että inkubointilämpötila oli 25 oC. Näytteistä tehtiin myös rikasteet MRS-S-liemeen. Suurimmasta osasta näytteitä löytyi vähän tai ei lainkaan maitohappobakteereita; tavallisimmin määrä oli alle 100 PMY/g tai /ml. Maustepippureista löydettiin melko korkeita bakteeripitoisuuksia; 1,1 ´ 104 - 4,3 ´ 105 PMY/g. Samoin joissain valko- ja mustapippurinäytteissä bakteerimäärä oli korkeimmillaan 2,0 ´ 104 PMY/g:n luokkaa. Marinadeista maitohappobakteereita löytyi eniten hapanimelätyyppisestä marinadista, enimmillään 8,0 ´ 105 PMY/ml. Hunajanmakuisista ja tomaattisista marinadeista löytyi vähäisempiä määriä (1,0 ´ 102 - 2,5 ´ 103 PMY/ml) miltei kaikista näytteistä. Tulosten perusteella mausteita voidaan pitää maitohappobakteeri­kontaminaatiolähteinä. Näyttää myös siltä, että vaikka liha ei itse sisältäisikään merkittäviä maitohappobakteerimääriä tyhjiöpakkausvaiheessa, lisätty marinadi voi tuoda näitä mukanaan. Tämä lisää pilaantumisriskiä säilytyksen aikana. The levels of lactic acid bacteria in some of the most commonly used spices and in some marinades used in meat processing in Finland were enumerated. The spices and herbs studied included black pepper, white pepper, allspice, rosé pepper, green pepper, cayenne pepper, oregano, paprika, cinnamon, ginger and garlic. The spices added to the marinades were not known in detail due to trademark protection reasons. The method employed in this study was the Determination of Lactic Acid Bacteria in Meat and Meat Products, issued by the Nordic Committee on Food Analysis. However, the temperature used in the incubation of the samples was 25oC. The samples were also enriched in MRS-S-broth. Lactic acid bacteria were found either in low numbers or not at all in most samples, usually less than 100 CFU/g or /ml. Relatively high concentrations were found in samples of allspice (up to 4.3 ´ 105 CFU/g) and from some of the white and black peppers (up to 2.0 ´ 104 CFU/g). In the marinades, highest levels of bacteria were detected in the sweet and sour type of marinade (highest level found: 8.0 ´ 105 CFU/ml), whereas nearly all samples of honey and tomato flavored marinades showed lower levels of lactic acid bacteria (1.0 ´ 102 - 2.5 ´ 103 CFU/ml). Based on these results spices may well be considered a source of lactic acid bacterium contamination. It also appears that even if meat does not contain relevant numbers of lactic acid bacteria, the marinade added to the product may contaminate it. This may lead to spoilage problems during storage.
  • Viljakainen, Maarit (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka maitorotuisten sonnien väkirehun saantia voidaan jaksottaa loppukasvatuskauden aikana, ja mikä on jaksottamisen vaikutus eläinten rehun syöntiin, kasvutuloksiin ja ruhon laatuun. Lisäksi selvitettiin, millaisiin tuotantotuloksiin päästään käyttämällä pelkästään hyvänlaatuista nurmisäilörehua sonnien ruokinnassa loppukasvatuskauden aikana. Ruokintakokeessa oli 16 Ayrshire- ja 20 Holstein-sonnia, jotka olivat kokeen alussa noin 6,5 kk:n ikäisiä ja elopainoltaan 230 kg. Ensimmäisen koeryhmän sonnit saivat vapaasti nurmisäilörehua (SR). Toisen koeryhmän sonnit olivat tasaisella väkirehuruokinnalla (TV), jolloin ne saivat koko kasvatuskauden ajan vapaasti seosrehua, jonka kuiva-aineesta (ka) 70 % oli nurmisäilörehua ja 30 % litistettyä ohraa. Kolmannen koeryhmän sonnit ruokittiin nousevalla väkirehutasolla (NV). Ne saivat kasvatuskauden ensimmäisen jakson ajan (eläinten ikä 6,5 - 12,5 kk) pelkkää nurmisäilörehua vapaasti ja toisen jakson ajan (eläinten ikä 12,5 - 18,5 kk) vapaasti seosrehua, jonka ka:sta 40 % oli nurmisäilörehua ja 60 % litistettyä ohraa. Neljännen ryhmän sonnit olivat laskevalla väkirehuruokinnalla (LV), ja ne saivat ensimmäisen jakson ajan vapaasti seosrehua, jonka ka:sta 40 % oli nurmisäilörehua ja 60 % litistettyä ohraa ja toisen jakson ajan pelkkää nurmisäilörehua vapaasti. Tutkimuksen koemalli oli lohkoittain satunnaistettu koe. Kaikki sonnit teurastettiin noin 18,5 kk:n ikäisinä ja keskimäärin elopainoltaan keskimäärin 669 kg:n painoisina. Kokeessa käytettiin kahden eri kasvukauden (2012 ja 2013) ensimmäisen niiton noukinvaunulla korjattua ja laakasiiloon säilöttyä esikuivatettua timoteisäilörehua. Ruhojen lihakkuus ja rasvaisuus määritettiin EUROP-luokituksen mukaisesti. Väkirehuruokinta lisäsi TV-, NV- ja LV-sonnien kuiva-aineensyöntiä ja muuntokelpoisen energian saantia verrattuna SR-ryhmän sonneihin (p=0,01), mutta vähensi säilörehun ka:een syöntiä (p<0,001). NV-sonnit pystyivät syömään enemmän kuiva-ainetta kuin LV-sonnit (p<0,05), joten ne saivat rehuannoksestaan myös enemmän energiaa (106 vs. 98 MJ ME/pv) (p=0,01) ja OIV:tä (792 vs. 741 g/pv) (p<0,05). Väkirehuruokinta paransi rehun muuntosuhdetta, sillä ka:n kulutus lisäkasvukiloa (p<0,10) ja nettokasvukiloa (p<0,05) kohden oli pienempi verrattuna SR-ruokintaan. Nurmisäilörehun erinomainen laatu näkyi SR-sonnien hyvissä kasvutuloksissa (päiväkasvu 1 119 g/pv ja nettokasvu 580 g/pv). Väkirehulisäyksen edut ilmenivät kuitenkin TV-, NV- ja LV-sonnien parempina päivä- (p<0,10) ja nettokasvuina (p<0,05), suurempina teuraspainoina (p=0,01) sekä parempina teurasprosentteina (p=0,05) ja lihakkuutena (p<0,10) verrattuna pelkkää säilörehua saaneisiin sonneihin. Kasvu- tai teurastuloksissa ei havaittu eroa tasaisesti ja keskimäärin kahdella eri jaksotustavalla väkirehua saaneiden välillä. Nousevalla väkirehuruokinnalla saavutettiin 157 g/pv parempi päiväkasvu (p<0,05), 76 g/pv parempi nettokasvu (p=0,05) ja 27 kg suurempi teuraspaino (p<0,05) verrattuna laskevasti väkirehua saaneisiin sonneihin. Väkirehun ruokintastrategia ei vaikuttanut rehun hyväksikäyttöön. Kaikki sonnit olivat keskirasvaisia, mutta nouseva väkirehuruokinta lisäsi ruhojen rasvoittumista verrattuna LV-ruokintaan (p<0,01). Väkirehua saaneiden sonnien teurastili oli suurempi kuin SR-sonnien (p<0,05), mutta väkirehuruokinnan strategia ei vaikuttanut eläimistä saatavaan teurastiliin. Koe osoitti, että pelkästään hyvälaatuisella säilörehulla voidaan saavuttaa lihanaudoilla hyvät kasvutulokset loppukasvatuskaudella, ja säilörehun ollessa hyvälaatuista väkirehun annostelumahdollisuuksia on useita. Kuitenkaan maitorotuisen sonnin kasvupotentiaalia ei saada täysin hyödynnettyä pelkällä hyvälaatuisella säilörehulla.
  • Niskanen, Olli (Helsingfors universitet, 2012)
    The aim of this study was to examine the economic development of Finnish bookkeeping dairy farms from the point of view of investment impacts. The study was made in co-operation with the Central Union of Agricultural Producers and Forest Owners (MTK) Standard Cow House-project. The milk production environment and the reasons for investment needs were described as a back-ground of the study. This study also described the most essential determinants currently involved to investments, such as the current agricultural policies, investment and production control, the cost of investing and the uncertainty for incomes in the future. The country quota for milk production has been increased in recent years and the quota system will be completely abolished in April 2015. Literature survey showed that maintaining current produc-tion level in Finland will require a large number of investments in the near future, but the increasing investment costs, product- and input price volatility and uncertainty about future agriculture policy responses makes it challenging for farmers to develop their production. Empirical data included accounting, production and labor information of years 2000-2010 from 151 dairy farms. In the first part of the empirical study farms were divided into groups based on the in-vestment ratio. Economical development was surveyed with financial indicators and groups were compared with Kruskal-Wallis one-way ANOVA test. In the second part of the study, farms which had invested more than 300 000 € to a cattle building during years 2005-2007 were studied more closely. The study found that a higher rate of investment had some positive effects on economic success in the long run. Higher investment rate had a positive effect on livestock-work productivity and the return on capital. A closer look to cattle-building investments revealed that financing the investment makes liquidity tight, but solvency is maintained at a healthy level. A sharp increase in the number of working hours were found as well as loss in the average milk yield during the investment process and even after it. These factors caused adjustment costs and it took 2-3 year period before the real- and monetary process recovered to the level before the investment.
  • Järnfors, Jaska (Helsingfors universitet, 2002)
  • Pöyhönen, Kim (2015)
    Topological superconductors, combining the principles of topology and condensed-matter physics, are a new field which has seen much progress in the past two decades. In particular, they are theorized to support Majorana bound states, a type of quasiparticle with several interesting properties – most notably, they exhibit nonabelian exchange statistics, which has applications in fault tolerant quantum computing. During the past few years, several groups have observed effects in topological superconductors indicating that an experimental confirmation of their existence may be imminent. Recently experimental focus has been on ferromagnetic systems with spin-orbit coupling, serving as the motivation for our research. In this thesis, we study the topological properties of a system consisting of magnetic adatoms implanted on a two-dimensional superconducting substrate with Rashba spin-orbit coupling. Starting from the mean-field Bogoliubov-de Gennes Hamiltonian, we derive a nonlinear eigenvalue problem describing the system, generalizing previous results which considered a linearized version. In the reciprocal space, we obtain a transcendental equation for the energy of the system. Through numerical solution of these equations in the limit of long coherence length we obtain the topological phase diagram of the system. We further analyse the spatial decay of the Majorana wavefunctions as well as the dependence of their energy splitting on the length of the adatom chain. As an application, we study a prototype topological qubit constructed by intersecting two one-dimensional adatom chains to obtain a cross-shaped geometry that supports two pairs of Majorana bound states. The design allows for braiding of the individual quasiparticles, providing a possible platform for experimental verification of their nonabelian exchange statistics. Using numerical methods, we simulate moving the topological phase boundaries to enact a braid of two Majorana bound states and calculate the system energy for each step. We find that throughout the process the zero-energy modes are separated from the bulk states by a finite energy gap, as required for adiabatic braiding.
  • Palikhe, Anil (Helsingin yliopisto, 2008)
    Most of the genes in the MHC region are involveed in adaptive and innate immunity, with essential function in inflammatory reactions and in protection against infections. These genes might serve as a candidate region for infection and inflammation associated diseases. CAD is an inflammatory disease. The present set of studies was performed to assess whether the MHC region harbors genetic markers for CAD, and whether these genetic markers explain the CAD risk factors: e.g., C. pneumoniae, periodontitis, and periodontal pathogens. Study I was performed using two separate patient materials and age- and sex-matched healthy controls, categorizing them into two independent studies: the HTx and ACS studies. Both studies consistently showed the HLA-A3– B35– DR1 (35 ancestral haplotype) haplotype as a susceptible MHC genetic marker for CAD. HLA-DR1 alone was associated not only with CAD, but also with CAD risk factor diseases, e.g., diabetes mellitus, and hyperlipidemia. The ACS study further showed the HLA-B*07 and -DRB1*15 -related haplotype as a protective MHC haplotype for CAD. Study II showed that patients with CAD showed signs of chronic C. pneumoniae infection when compared to age- and sex-matched healthy controls. HLA-B*35 or -related haplotypes associated with the C. pneumoniae infection markers. Among these haplotype carriers, males and smokers associated with elevated C. pneumoniae infection markers. Study III showed that CAD patients with periodontitis had elevated serum markers of P. gingivalis and occurrence of the pathogen in saliva. LTA+496C strongly associated with periodontitis, while HLA-DRB1*01 with periodontitis and with the elevated serum antibodies of P. gingivalis. Study IV showed that the increased level of C3/C4 ratio was a new risk factor and was associated with recurrent cardiovascular end-points. The increased C3 and decreased C4 concentrations in serum explained the increased level of the C3/C4 ratio. Both the higher than cut-off value (4.53) and the highest quartile of the C3/C4 ratio were also associated with worst survival, increased end-points, and C4 null alleles. The presence of C4 null alleles associated with decreased serum C4 concentration, and increased C3/C4 ratio. In conclusion, the present studies show that the CAD susceptibility haplotype (HLA-A3− B35− DR1 -related haplotypes, Study I) partially explains the development of CAD in patients possessing several recognized and novel risk factors: diabetes mellitus, increased LDL, smoking, C4B*Q0, C. pneumnoiae, periodontitis, P. gingivalis, and complement C3/C4 ratio (Study II, III, and IV).
  • Paakkanen, Riitta (Helsingin yliopisto, 2013)
    Atherosclerosis is a chronic, inflammatory, lifestyle-disease that is also influenced by genetic factors. Coronary atherosclerosis manifests as silent, chronic and acute forms. The acute forms, acute coronary syndromes (ACS) are an important cause of death due to coronary atherosclerosis. The major histocompatibility complex (MHC) region is a collection of genes on chromosome 6 that are associated with immune response. The genes in this region are usually inherited as a strongly linked genetic combination, a haplotype. Certain alleles and haplotypes of the MHC region have been linked with different forms of coronary atherosclerosis. The Thesis was set to study the role of selected MHC genes/alleles in ACS. First aim of the Thesis was to develop a novel quantitative polymerase chain reaction (qPCR) method for complement component C4 analyses. A qPCR method with a novel concentration range approach and SYBR® Green dye was developed (I). It was validated by applying it to over 1600 patient samples with available C4 protein data and by analysing 129 samples that were also assessed with other methods for C4 gene analysis. The results indicated that the developed method can be used to reliably assess C4 copy number variation. The second aim was to confirm the role of selected MHC genes and haplotypes in different clinical forms of ACS. Based on previous studies, four MHC markers that had been reported to be associated with coronary atherosclerosis were selected (HLA-DRB1*01, HLA-B*35, deficiency of complement component C4A or C4B). A haplotype with DRB1*01, with neither C4 deficiencies nor B*35 was more frequently detected in patients suffering from ACS than in healthy controls (11 vs. 5%; III). None of the markers alone was associated with a significantly increased risk of ACS (II-IV). However, the power was too low to exclude a weak association of C4 deficiency and ACS (II, IV). If only men were studied, both DRB1*01 alone and the DRB1*01-haplotype were significantly associated with ACS. The third aim was to evaluate the possible inflammatory mechanisms through which the association of MHC genes/haplotypes and ACS could be mediated. The DRB1*01-haplotype was associated with higher hsCRP levels (III). C4 deficiency segregated patients that benefitted from macrolide treatment in secondary prevention of recurrent ACS (II). C4 deficiency was also associated with elevated heat shock protein 60 IgA autoantibody levels, which, in turn, was shown to be associated with ACS and recurrent cardiovascular end points (IV). C4 deficiency was also increased in patients suffering from recurrent infections (I). The genetic polymorphism in MHC may be linked with ACS by affecting the inflammatory responses. These data are observational and thus do not indicate causality. However, these data might help to elucidate the complex interplay of inflammatory reactions in ACS and in directing patient care.
  • Forss, Mikko (2008)
    Eläkejärjestelmät ovat kovan paineen alla ikääntyvissä hyvinvointivaltioissa. Jakojärjestelmään kohdistuvan kuormituksen seurauksena monissa Euroopan maissa toteutetaan eläkejärjestelmiin liittyviä reformeja. Jotta reformit onnistuisivat, tai ylipäätänsä ymmärrettäisiin mitkä niistä ovat mahdollisia, tulee tiedostaa ne mekanismit jotka ylläpitävät järjestelmiä ja määrittävät niiden kannatuksen. Tässä tutkielmassa käsitellään kolmea eri mallia, jotka selittävät hyvinvointiohjelmien olemassaoloa ja muotoa demokraattisissa valtioissa. Kansalaisten poliittinen päätöksenteko perustuu rationaalisen kansalaisen valintoihin – he siis kannattavat sellaisia poliittisia parametreja, jotka maksimoivat heidän hyvinvointinsa. Poliittisen taloustieteen kirjallisuudessa tämä parametri on usein veroaste kun äänestysulottuvuuksia on vain yksi. Tässä tutkielmassa käsitellyissä malleissa äänestystulos perustuu enemmistöpäätökseen, ja kansalaiset äänestävät vaaleissa kahdessa eri ulottuvuudessa. Kaksiulotteinen äänestys mahdollistaa valtion eri ohjelmien välisen poliittisen tuen tarkastelun. Ensimmäinen käsitelty malli kuvaa tällaista yhteyttä eläkeläisille suunnatun sosiaaliturvan ja koulutuksen välillä. Osoittautuu, että tasapainossa koulutuksen määrä asetetaan sellaiselle tasolle, että se maksimoi vanhusten nauttiman tasaeläkkeen. Mallin mukaan koulutus ei siis irrallisena järjestelmänä keräisi riittävää poliittista tukea. Toinen käsitelty malli tuo mukaan eläkejärjestelmän, jossa osa eläkkeistä määräytyy ansiosidonnaisesti ja osa perustuu tasaeläkkeeseen. Mallin päätulosten mukaan järjestelmän ansiosidonnaisuuden aste on riippuvainen sekä tuloeroista että kansalaisten yksityisille sijoituksille saamista tuotoista. Tutkielman päätulokset liittyvät kahden edellä kuvatun mallin yhdistämiseen. Laajentamalla koulutuksen ja tasaeläkkeet sisältämää mallia tuomalla mukaan myös ansiosidonnainen osa saadaan suuntaa antavia tuloksia siitä, miten järjestelmän koon kannatus kehittyy ansiosidonnaisuuden kasvaessa. Kirjallisuudessa on esitetty teorioita tukemaan empiiristä tosiseikkaa, jonka mukaan ansiosidonnaisten eläkejärjestelmien koko on suurempi kuin tasaeläkejärjestelmien. Tässä tutkielmassa saatujen viitteellisten tulosten mukaan on mahdollista, että suurten tuloerojen vallitessa näin on myös laajennetun mallin asetelmassa. Toisaalta, jos tuloerot eivät ole suuria, kannatus voi vähentyä. Tasapainotulosten saavuttaminen edellyttäisi laajennetun mallin jatkoanalyysiä, erityisesti tulosta kansalaisten kannattamasta julkisesti tarjotun koulutuksen määrästä. Tärkeimmät lähteet: Conde-Ruiz, J. I. and Profeta, P. (2007): The Redistributive design of Social Security Systems, The Economic Journal, 117, 686--712. Poutvaara, P. (2006): On the Political Economy of Social Security and Public Education, Journal of Population Economics, 19, 345--365.
  • Heinonen, Esko (2013)
    Kompleksianalyysissä Dirichlet'n ongelma voidaan määritellä seuraavasti: Olkoon $\Omega \subset \C$ rajoitettu alue ja olkoon $f$ alueen $\Omega$ reunalla määritelty jatkuva reaaliarvoinen funktio. Tällöin Dirichlet'n ongelma on löytää alueessa $\Omega$ harmoninen funktio, joka yhtyy jatkuvaan funktioon $f$ alueen $\Omega$ reunalla. Ratkaisemme tämän Dirichlet'n ongelman O. Perronin menetelmällä, joka perustuu subharmonisten ja superharmonisten funktioiden käyttöön. Aloitamme esittämällä subharmonisten ja superharmonisten funktioiden määritelmät sekä niiden tärkeimpiä ominaisuuksia. Näiden avulla saamme osoitettua, että jatkuvat reunafunktiot ovat resolutiivisia eli niiden kohdalla yleistetty Dirichlet'n ongelma voidaan ratkaista. Lisäksi konstruktiosta seuraa, että tämä ratkaisu määrittelee positiivisen ja lineaarisen funktionaalin jatkuvien reunafunktioiden joukossa, jolloin Rieszin esityslause antaa tätä funktionaalia vastaavan mitan. Tämä mitta on harmoninen mitta. Alueen $\Omega$ reunan osajoukon $E$ harmoninen mitta onkin siis karkeasti sanottuna ratkaisu Dirichlet'n ongelmaan, missä etsitään alueessa $\Omega$ harmonista funktiota, joka alueen reunalla vastaa joukon $E$ karakteristista funktiota. Jatkamme osoittamalla harmonisen mitan ominaisuuksia, tärkeimpänä sen, että harmoninen mitta säilyy tason konformisissa muunnoksissa. Näistä päädymme tarkastelemaan tasoalueessa $\Omega$ analyyttisten funktioiden käytöstä alueen reunalla. Plessnerin lauseen avulla saamme osoitettua, että analyyttinen injektio ei voi laajentaa liikaa niitä reunan osajoukkoja, missä se on konforminen. Tästä saamme johdettua Makarovin tuloksen, jonka mukaan harmoninen mitta on singulaarinen kaikkien 1-ulotteista karkeampien Hausdorff-mittojen kanssa. Tämä tarkoittaa, että harmonisen mitan kantajan Hausdorff-dimensio on korkeintaan 1. Tarkastelemme myös hieman Bloch-funktioita ja osoitamme niille niin kutsutun Makarovin lain iteroidulle logaritmille. Tämän avulla saamme lopulta osoitettua Makarovin toisen suuren tuloksen koskien harmonista mittaa. Seuraa nimittäin, että harmoninen mitta on absoluuttisesti jatkuva tietynlaisen Hausdorff-mitan kanssa ja näin ollen harmonisen mitan kantajan Hausdorff-dimension täytyy olla vähintään 1. Yhdessä aiemman tuloksen kanssa näistä seuraa, että kompleksitasossa $\C$ harmonisen mitan kantajan Hausdorff-dimensio on tasan 1.
  • Larjo, Nina (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkielman tavoitteena oli selvittää, minkälaisia vaikutuksia makeisverolla on ollut makeisalalla toimiviin pk-yrityksiin sekä makeisalan kilpailutilanteeseen. Makeisvero on makeisille, jäätelölle ja virvoitusjuomille asetettu valmistevero, jota on Suomessa kerätty nykyisenkaltaisena vuodesta 2011 lähtien. Tämä tutkimus on rajattu koskemaan vain pk-yrityksiä, jotka toimivat makeisalalla. Tutkielman teoriaosuus käsittelee makeisveroa, valtion ohjauskeinoja sekä yrityksen kilpailukykyä ja –etua. Johtopäätöksenä teoriaosuudesta todetaan, ettei makeisveroa voida pitää puhtaasti valtion ohjauskeinona, koska sen avulla ei pyritä ohjaamaan kuluttajia terveellisempiin valintoihin. Tutkielma on kvalitatiivinen ja sen empiirinen osuus toteutettiin teemahaastatteluna. Haastateltavina oli pk-yritysten johtohenkilöitä sekä elintarviketeollisuusliiton asiamies. Haastattelujen tavoitteena oli saavuttaa syvällinen käsitys siitä, minkälaisia vaikutuksia makeisverolla on ollut haastateltaviin pk-yrityksiin. Hinta on tärkeä tekijä elintarvikkeiden ostopäätöksissä ja haastateltavat uskoivat kulutuksen siirtyvän makeisveron johdosta yhä vahvemmin halvempiin kaupan omien merkkien tuotteisiin sekä mahdollisesti muihin makeisia korvaaviin tuotteisiin. Hinnankorotusten tulisi olla todella merkittäviä, jotta kulutus siirtyisi makeisista kokonaan toisiin tuoteryhmiin. Teoriaosuudessa todettiin, että arvonlisävero olisi tehokkain ja oikeudenmukaisin keino verotulojen keräämiseen, mutta valmisteverotus taas tehokkaampaa jos halutaan esimerkiksi vähentää tietyn ravintoaineen kulutusta. Makeisveron tapauksessa terveydellisiä tavoitteita ei ole asetettu, joten arvonlisäverotuksen nostaminen olisi tehokkaampi keino verojen keräämiselle. Myös kaikkien haastateltavien mielestä tämä olisi oikea keino. Haastateltavat pitivät makeisveroa epäselvänä, kilpailua vääristävänä ja tietyille tuoteryhmille asetettuna kilpailuhaittana. Haastateltavat olivat turhautuneita muun muassa siihen, ettei makeisveron vaikutuksia yrityksiin selvitetty ennen veron täytäntöönpanoa. Makeisveroa ei voida pitää terveysperusteisena verona koska sillä ei pyritä ohjaamaan kuluttajia terveellisempään ruokavalioon. Makeisvero ei ole hyväksytty verotuskeino haastateltavien joukossa.
  • Karttunen, Marie-Louise (Helsingin yliopisto, 2005)