Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 13161-13180 of 25479
  • Heimonen, Tua Cecilia (2011)
    Tarkastelen tutkielmassani, miten moniammatillisuus ilmenee eri ammattikuntien edustajista koostuvien työryhmien palavereissa. Palavereissa käsitellään nuorten syrjäytymistä ennaltaehkäisevään Luotsi-toimintaan tehtyjä lähetteitä ja kiinnostukseni kohteena on, minkälainen merkitys työryhmän moniammatillisuudella on nuorten tilanteiden kartoittamisessa ja onko moniammatillisella osaamisella merkitystä nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä. Sosiaalipsykologisesti erityisen kiinnostavaa on työryhmien vuorovaikutus ja sen merkitys nuorten tilanteiden käsittelyssä. Tutkimukseni pohjautuu sosiaalipsykologisiin, vuorovaikutusta ja ryhmädynamiikkaa käsitteleviin teorioihin ja keskeisimpinä teoreetikkoina ovat Michael Billig (1996) ja Robert Bales (1951). Tutkielmani aineistona on kolmessa Luotsi-työryhmässä nauhoitetut kuusi palaveria, joissa oli läsnä kolmen ammattikunnan edustajia (terveydenhoitajia, sosiaaliohjaajia, nuoriso-ohjaajia) sekä toiminnanjohtajia. Tutkimukseni päätutkimuskysymys oli: Miten moniammatillisuus ilmenee syrjäytymisvaarassa olevista nuorista käytävissä keskusteluissa ja palveleeko se nuorten syrjäytymisen ehkäisyä? Jos palvelee, niin miten? Analyysimenetelminä olivat aineistolähtöinen sisällönanalyysi sekä Balesin (1951) kehittämä vuorovaikutusprosessin analyysi (Interaction Process Analysis, IPA). Tutkimuksen tulokset osoittivat, että Luotsi-työryhmien lähetepalavereissa eri ammattikunnilla on tarjottavana toisiaan täydentävää ammatillista asiantuntijatietoa, jonka lisäksi eri ammattikunnilla on taipumus pohtia tarkemmin yhtä osaa nuoren elämästä siten, että nämä painotuserot myös täydentävät toisiaan. Nuorten elämäntilanteiden kokonaisvaltaiselle kartoitukselle on siis olemassa hyvät edellytykset. Moniammatillisen asiantuntijuuden hyödyntäminen nuoren syrjäytymisvaaran arvioimisessa jää kuitenkin pieneksi toisaalta sen vuoksi, että toimintaan lähetyt nuoret ovat usein toimintaan juuri kohderyhmää ja toisaalta siksi, että useimmiten Luotsi-työryhmillä oli hyvin tilaa uusille asiakkaille. Näin ollen tarve syrjäytymisvaaran arvioimiseksi syntyi vain harvoin. Moniammatillisuutta hyödynnetään kuitenkin ahkerasti kun työryhmissä mietitään, minkälaisin keinoin nuorta olisi mahdollista tukea. Työryhmien vuorovaikutus mahdollistaa useimmiten moniammatillisen asiantuntijuuden esille tuomisen, sillä ilmapiiri on pääosin positiivinen ja kannustava, jolloin ajatuksia on helppo jakaa. Työryhmissä esiintyy myös positiivista sosioemotionaalista toimintaa, jonka avulla työryhmän jäsenet kannustavat toisiaan kertomaan ajatuksistaan. Vuorovaikutukseen sisältyy kuitenkin myös riskitekijöitä, jotka saattavat haitata moniammatillisen asiantuntijuuden hyödyntämistä estämällä ryhmänjäseniä tuomaan esille mielipiteitään. Ryhmissä on esimerkiksi havaittavissa statuseroja, joiden seurauksena osallistumisaktiivisuus vaihtelee voimakkaasti ryhmänjäsenestä toiseen, eikä kaikilla ryhmänjäsenillä ole siten mahdollisuutta tuoda tietotaitoaan ryhmän käyttöön. Myös kiire asetti joissain palavereissa rajoitteita nuorten tilanteiden syvälliselle arvioimiselle. Näiden riskitekijöiden todellisia vaikutuksia nuoren edun kannalta ja niiden merkitystä subjektiivisiin kokemuksiin ryhmän vuorovaikutuksesta olisi hyvä tutkia jatkossa. Avainsanat: Moniammatillisuus, nuorten syrjäytyminen, vuorovaikutus, Interaction Process Analysis.
  • Eronen, Eija (1999)
    Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan kuntatason viranomaisten käsityksiä huumeiden käytön ennaltaehkäisystä kantahämäläisessä Ikaros-projektissa. Ikaros-projekti on vuosina 1996-99 toiminut ennaltaehkäisevän huumetyön projekti, jonka tavoitteena on ollut mm. kehittää paikallisia ennaltaehkäisevän huumetyön strategioita ja käytännön toimintaa kunnissa. Tutkimus on metodiltaan kvalitatiivinen haastattelututkimus. Haastateltavina ovat Ikaros-projektin työryhmän jäsenet, jotka edustavat julkisen sektorin eri aloja: poliisia, terveydenhuoltoa, päihdehuoltoa, sosiaalityötä ja nuorisotyötä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisia näkemyksiä projektin työryhmäjäsenillä on kehitteillä olevasta ennaltaehkäisytyöstä. Tätä nykyisessä huumausainepolitiikassa korostettua ennaltaehkäisevää osa-aluetta lähestytään tutkimuksessa kontrolliteoreettisesta näkökulmasta ja erityisesti Stanley Cohenin kontrollianalyysin valossa. Ennaltaehkäisevän huumetyön kontekstia hahmotellaan kuvauksilla kansallisen huumausainepolitiikan viimeaikaisista linjauksista ja lkaros-projektin sisällöstä. Koottua teemahaastatteluaineistoa tarkastellaan professioteoreettisessa valossa. Haastateltavien ammattialojen mukaisesti esitellään ammattikontekstit poliisityöstä, terveydenhuollosta, a-klinikkatoiminnasta, sosiaalityöstä ja nuorisotyöstä. Näiden kontekstien esittämisellä tutkimuksessa pyritään hahmottamaan professioiden lähtökohtia, näkökulmia ja lähestymistapoja huumausaineilmiöön yleensä. Oletuksena on, että erilaiset ammatilliset lähtökohdat voivat asettaa professioiden toiminnalle ja pyrkimyksille erilaisia painotuksia huumetyön kehittämisessä ja toteuttamisessa. Tämänhetkisessä kansallisessa huumausainepoliittisessa linjauksessa painotetaan voimakkaasti moniammatillista yhteistyötä, mikä merkitsee viranomaisverkostoitumisen lisääntymistä huumetyössä. Yhteistyön lisääntyminen taas edellyttää tietyn tasoisen konsensuksen muodostumista eri toimijatahojen välillä, jotta toimiminen yhteisissä hankkeissa ylipäätään olisi mahdollista. Aineiston analyysissa käytetään tyypittelyä sekä sovelletaan diskurssianalyyttista otetta tyyppien sisällönanalyysissa. Haastatteluaineistosta nousee esiin viisi erilaista ennaltaehkäisyn tyyppiä. Näistä neljässä on löydettävissä ammattikontekstikuvauksissa esiintyviä professionaalisia linjoja. Kuvatut ennaltaehkäisyn analyyttiset tyypit eivät edusta puhtaasti tietyn ammattialan intressejä tai näkökulmia, vaan usein tyypit sivuavat useamman ammattialan painotuksia, strategioita tai muuta ammatillisen sosialisaation mukanaan tuomaa ymmärrystä työkentästä. Tämä professionaalisten linjojen limittyneisyys ja moninaisuus voi olla seurausta lisääntyneestä yhteistyöstä eri ammattikuntien ja sektoreiden välillä. Samalla tämä tulos voi merkitä sitä, että moniammatilliselle yhteistyölle on ennaltaehkäisevässä huumetyössä hyvät asenteelliset edellytykset. Tutkimuksen lopussa kuvataan lyhyesti verkostoitumisen ja verkostomaisen työskentelyn yleistymistä viranomaisten työmuotona. Toisaalta tutkimuksen tulos professionaalisten linjojen ammatillisesti laajasta kannatuksesta ennaltaehkäisyn osalta voi kertoa myös siitä, että ennaltaehkäisevä työ ei tule yhtä helposti löytämään paikkaansa professionaalisista organisaatioista ja ammatti-ihmisten työnkuvista, vaan että ennaltaehkäisevä työ saattaa jäädä verkostojen aktiivisuuden varaan.
  • Rainio, Johanna (2002)
    Tutkielmassa tarkastellaan 1960-luvun alun henkistä maanpuolustusta. Puolustusministeriön alaisuudessa toiminut Henkisen maanpuolustuksen komitea istui vuosina 1960-1962. Komitean mietinnössä henkisen maanpuolustuksen päämääräksi ilmoitettiin ”henkinen varustautuminen” kylmän sodan olosuhteissa, joissa valtiot rauhankin aikana pyrkivät saavuttamaan vaikutusvaltaa muiden kansojen keskuudessa ”henkisen, taloudellisen yms. ylivallan” muodossa. Suomalaisen henkisen varustautumisen perustaksi komitea asetti kaksi tekijää: ulkopoliittisen puolueettomuuden sekä demokraattisen yhteiskuntamuodon. Samalla mietintöön liittyneessä sosiologisessa tutkimuksessa annettiin suomalaiselle isänmaallisuudelle uusi moniarvoinen perusta. Henkinen maanpuolustus oli toimintaohjelma, jonka kautta näistä elementeistä tehtäisiin kaikkien suomalaisten hyväksymä ja tuntema ”yleinen mielipide”. Vaikka henkistä maanpuolustusta on tutkittu vähän, sille on monessa yhteydessä annettu selvä rooli isänmaallisuuteen ja maanpuolustukseen liittyvien teemojen uudelleenmäärittäjänä. Olemassaolevan tutkimustiedon puutteellisuus ja henkisestä maanpuolustuksesta vallitsevan kuvan epätäsmällisyys on tutkielman lähtökohta. Tutkielmassa kysytään millä tavoin on mahdollista muodostaa kokonaisvaltaisempi kuva ilmiöstä, jota 1960-luvun alussa kutsuttiin henkiseksi maanpuolustukseksi. Miten pinnallisesti katsoen niinkin erilaiset teemat kuin moniarvoinen isänmaallisuus ja ulkopoliittinen puolueettomuus ohjautuivat henkisen maanpuolustuksen yhteyteen. Työssä hahmotetaan myös toimijoita isänmaallisuuden ja maanpuolustuksen henkisen perustan määrittelemisen taustalla. Ketkä näihin kysymyksiin tutkittavan ajankohdan Suomessa tunsivat mielenkiintoa? Tutkimustehtävä eli henkisen maanpuolustuksen taustan ja sisällön aikaisempaa kokonaisvaltaisempi tarkastelu toteutetaan seuraamalla mietinnön keskeisimpiä teemoja eli moniarvoista isänmaallisuuskäsitystä, ulkopoliittista puolueettomuutta sekä demokratian periaatteita koskevaa keskustelua toisen maailmansodan jälkeisestä murroksesta alkaen. Tutkielmassa avautuu monitasoinen Suomen ulkoista asemaa ja sisäistä järjestystä koskeva ajattelutapojen ja määrittelyiden kenttä. Toimijoiden osalta tarkastelu on rajattu suomalaisen politiikan ei-kommunistisiin piireihin. Tutkielmassa osoitetaan, että näiden piirien keskinäinen rajankäynti isänmaallisuuden ja maanpuolustushengen ehdoista nivoutuu monella tapaa yhteen vuonna 1960 käynnistyneen henkisen maanpuolustuksen kanssa. Rajankäynnissä yhteiskuntatieteiden kyky tuottaa ympäröivää todellisuutta koskevia 'objektiivisia' käsitteitä ja tulkintoja sai merkitystä käytännön politiikan kannalta. Tässä tapauksessa korostuu etenkin sosiologian ja kansainvälisen politiikan tutkimuksen rooli. Tutkielmassa todetaan, että henkistä maanpuolustusta voi perustellusti pitää osana yhteiskunnallis-poliittista (aate)mekanismia, jonka avulla Suomen kansainvälinen asema kylmän sodan ideologisella raja-alueella ja Neuvostoliiton naapurissa sekä toisaalta kommunismi suomalaisen yhteiskunnan sisällä artikuloitiin kansalaisille. Tutkielman johtopäätös on, että nämä vaikeat kysymykset suomalaistettiin tosiasioiden tunnustamiseen uskovan realismin yhtälailla suomalaistetussa viitekehyksessä. Henkinen maanpuolustus oli omalta tärkeältä osaltaan vakiinnuttamassa kokonaisvaltaista ’suomalaista mallia’, jonka sisällä kiintymys omaa yhteiskuntaa ja maata kohtaan oli kansallisen edun kannalta turvallista kanavoida.
  • Lapila-Marcus, Aino (Helsingin yliopisto, 2010)
    The purpose of this thesis was to understand the experiences of the multiethnic people in Finland. This study explored the different aspects of the ethnic identity development process. Thesis was done in two phases. First phase studied the question of how is the ethnic identity developed in Finnish context and what aspects had affected their ethnic identity process. The second phase explored questions as what kind of ethnic identity form the multiethnic people have in Finland and do they have developed cosmopolitan global identities. The aim of this qualitative study was not to empirically measure or define the multiethnic identity, but to open new perspectives of the life and experiences through narrative research. Intention of this thesis was to give voice to small stories of the minority people that are so often shadowed by the big stories of the male of the majority. The first phase of this study included narratives from four multiethnic women. The narratives answered to questions who am I and where do I come from. The second phase data collection was made with narrative forms to 12 self-identified multiethnic persons. The multiethnic people were from three backgrounds: ones with parents from different ethnic backgrounds, Finnish who had lived long time abroad and people from non-Finnish backgraound who had lived in Finland for a long time. The analyzing was made by analyzing the narratives with content analysis that based on the theory of the multiethnic people and by narrative analyzing where short narratives were created of each person. In conclusion the multiethnic identity was found to be a continuous process that lasted through lifetime. Different aspects affected the identification process, including family dynamics, social mirroring and belonging. The variety of different ethnic options in multiethnic person identity process, lacking family support for the both ethnic identities and the feeling of otherness experienced by the multiethnic people in Finland cause additional challenges to the ethnic identity process and results in some cases cultural homelessness. On the other hand the variety of cultural contexts brings flexibility to negotiate between different cultures and languages resulting to positive hybrid identity for some of the multiethnic people. Hybrid identity was sub grouped to cosmopolitan identity and multicultural identity.
  • Fagerholm, Toni (Helsingin yliopisto, 2008)
    Tutkimukseni tehtävä on selvittää, millä tavoin CMX-yhtyeen sanoituksissa käytetään kristinuskoon liittyviä ilmaisuja. CMX on vuonna 1985 perustettu suomalainen yhtye, joka on vuoteen 2008 mennessä julkaissut kaksitoista täysimittaista albumia. CMX-yhtyettä on vaikea sijoittaa yhteen musiikin genreen. Yksinkertaistaen voidaan todeta, että yhtyeen musiikki kehittyi punkista raskaan rockin ja iskelmämusiikin yhdistelmäksi, joka sisältää runsaasti progressiivisen rockin piirteitä. Tutkimukseni kannalta yhtyeen keskeisin jäsen on sen basisti ja laulusolisti Aki Yrjänä, koska hän on myös sanoittanut kaikki tutkimuksessa analysoitavat kappaleet. Aki Yrjänä käyttää taiteilijanimeä A. W. Yrjänä. Valitsin tutkimukseni aineistoksi yhtyeen vuonna 1997 ilmestyneen Cloaca Maxima -levykokoelman, koska se esittelee kattavasti yhtyeen musiikkia vuosilta 1989-1997 ja sisältää valtaosan yhtyeen tunnetuimmista kappaleista. Etsin sanoituksista kristinuskoon liittyvät ilmaisut sisällönanalyysillä. Analysoin ilmaisuja lingvistisen semantiikan avulla sekä vertaamalla niitä erilaisiin uskonkäsityksiin neljässä tutkimusluvussa. Ensimmäinen tutkimusluku sisältää ilmaisut, jotka liittyvät kristinuskon organisaatioon. Analysoin siinä Cloaca Maximan kohdat, joissa mainitaan kirkko, alttari, saarnamies tai saarnaaja. Toinen tutkimusluku sisältää ilmaisut, jotka liittyvät raamatullisiin hahmoihin. Analysoin siinä Cloaca Maximan sanoitukset, joissa esiintyy Maria, Jeesus, Henki, Jumala, Saatana, Perkele, enkeleitä tai henkivaltoja. Olen myös analysoinut Aamutähti-kappaleen nimeä, joka voi Venus-planeetan lisäksi viitata kristillisessä traditiossa Mariaan, Jeesukseen tai Saatanaan. Kolmas tutkimusluku sisältää ilmaisut, jotka löytyvät sekä Cloaca Maximan sanoituksista että Raamatusta. Analysoin siinä Helvetin hyvä paimen -kappaleen nimeä, Jeesuksen "seuraa minua" -ilmaisua hyödyntävää Siivekäs-kappaleen kohtaa sekä Kätketty kukka -kappaleen sanoja, jotka liittyvät hautajaiskaavan siunaussanoihin. Sen lisäksi olen analysoinut kolmannessa tutkimusluvussa Cloaca Maximan sanoitukset, joissa esiintyy sana armo, taivaankansi tai taivaanvahvuus. Neljäs tutkimusluku sisältää ilmaisut, jotka osoittavat Jumalaan kohdistuvaa asennetta. Eri asenteiden keskeiset ajatukset ovat, että Jumalan löytäminen vaatii taitoa, ihmiset unohtavat Jumalan ja että Jumalaa ei ole olemassa. Tutkimukseni tuloksena on, että kristinuskoon liittyviä ilmaisuja käytetään Cloaca Maximan sanoituksissa hyvin erilaisissa tehtävissä. Ilmaisut itsessään ovat myös usein monitulkintaisia, ja kappaleen sisältämät ilmaisut voivat olla keskenään ristiriitaisia. Metaforina käytettävistä ilmaisuista erottuu kaksi ryhmää, joista ensimmäisen ryhmän ilmaisut toimivat kuoleman ja jälkimmäisen ryhmän ilmaisut subjektin tunteiden metaforina. Yrjänän eri lähteistä löytyvistä kommenteista voidaan päätellä, että hän ei halua ohjata kuulijoiden tekemiä tulkintoja mihinkään suuntaan ja että sanoituksien monitulkintaisuus on tarkoituksellista.
  • Pekkarinen, Heli (Helsingin yliopisto, 2011)
    The multifaceted passive present participle in Finnish This study investigates the uses of the passive present participle in Finnish. The participle occurs in a variety of syntactic environments and exhibits a rich polysemy. Former descriptions have treated it as a mainly modal element, but it has several non-modal uses as well. The present study provides an overview of its uses and meanings, with the main focus on the factors which trigger the modal reading. In addition, the study contains two case studies on modal periphrastic constructions consisting of the verb 'to be' and the present passive participle, the Obligation construction, e.g., on men-tä-vä [is go-pass-ptc], and the Possiblity construction, e.g., on pelaste-tta-v-i-ssa [is save-pass-ptc-pl-ine]. The study is based on empirical data of 9000 sentences obtained from i) large collections of transcribed material from Finnish dialects, ii) a corpus of modern Finnish newspaper texts, iii) corpora of Old Finnish texts. Both in colloquial and standard Finnish the reading of the participle is highly dependent of the context and determined by such factors as the overall syntactic environment and other co-occurring elements. One of the main findings here is that the Finnish passive present participle is not modal per se. The contextual modal reading arises whenever the state of affairs is conceptualized from the viewpoint of the implied subject of the participle, and the meaning of possibility or obligation depends mostly on whether the situation is pleasant or undesirable. In sections examining the grammaticalization of the Possibility and Obligation constructions, the perspective is diachronic. Both constructions have derived from copula constructions with the passive present participle as a predicate (adjective or adverb). These sections show how a linguistic change can be investigated on the basis of the patterns of usage in the empirical data. The Possibility construction is currently going through a restructuration to a passive verbal complex. The source of this construction is reflected in its present-day use by the fact that it heavily biased towards a small set of verbs. The Obligation construction has grammaticalized to a construction comparable to a compound tense. Patterns of use of the construction show that grammaticalization originates in specific syntactic constructions with an implication of practical necessity. Furthermore, it is shown that the Obligation construction has grammaticalized in different directions in standard and colloquial Finnish. Differing from the study on most typical phenomena investigated in the literature on grammaticalization of modality, the present study opens new perspectives and methods for discussion on these questions.
  • Silvanto, Tia (Helsingin yliopisto, 2008)
    Kieltenvälisessä tiedonhaussa hakija voi esittää kyselyn eri kielellä kuin millä dokumentit on kirjoitettu. Kyselyn ja dokumenttien täsmäytys voidaan toteuttaa esimerkiksi kääntämällä kysely dokumenttien kielille. Kyselyn kääntäminen sanakirjojen avulla on kieltenvälisessä tiedonhaussa yleisimmin käytetty menetelmä. Tässä työssä tutkitaan kyselyn kääntämistä monikielisen tesauruksen avulla kieltenvälisessä tiedonhaussa ja verrataan sitä sanakirjan avulla kääntämiseen ja yksikieliseen tiedonhakuun. Menetelmien vertailua varten tutkimuksessa muodostetaan englanninkielinen dokumenttikokoelma, johon tehdään hollanninkielisestä monikielisen EuroWordNet-tesauruksen tai hollanti-englanti-sanakirjan avulla englanninkieliseksi käännettyjä kyselyitä tai yksikielisiä englanninkielisiä kyselyitä käyttäen Indri-hakukonetta. Kaikista kyselyistä muodostetaan kaksi eri versiota, rakenteeton ja rakenteinen. Tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että tesaurusperusteinen kieltenvälinen tiedonhaku toimi vähintään yhtä hyvin kuin yleisimmin käytetty sanakirjaperusteinen kieltenvälinen tiedonhaku. Tesaurusperusteisessa kieltenvälisessä tiedonhaussa olisi mahdollista hyödyntää enemmän tesauruksen sisältämää tietoa sanojen välisistä suhteista.
  • Lankinen, Ninni (Helsingin yliopisto, 2010)
    Tutkimus tarkastelee monikielisyyttä teini-ikäisten helsinkiläistyttöjen vuorovaikutuksessa. Työ kuuluu vuorovaikutuksellisen sosiolingvistiikan alaan ja keskittyy kielen leksikaaliseen tasoon. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia monikielisiä resursseja monietnisessä nuorten tyttöjen ystäväpiirissä hyödynnetään ja millaisia funktioita niillä ryhmänsisäisessä vuorovaikutuksessa on. Tutkielman aineisto on kerätty etnografista tutkimusotetta ja osallistuvaa havainnointia hyödyntäen eräällä itähelsinkiläisellä nuorisotalolla ja koululla alkuvuodesta 2009. Aineisto koostuu vapaamuotoisissa tilanteissa tehdyistä nauhoituksista, haastatteluista ja kenttämuistiinpanoista. Tutkimuksen kohteena on kuuden yhdeksäsluokkalaisen tytön kiinteä ystäväpiiri, jonka jäsenistä neljällä on maahanmuuttajatausta, kaksi on etniseltä taustaltaan suomalaisia. Työn aluksi esittelen tutkimuksen kannalta keskeisiä tieteellisiä viitekehyksiä ja termejä. Työ asettuu sosiolingvistiikan ja keskustelunanalyysin risteyskohtaan sekä kaksi- ja monikielisyystutkimuksen läheisyyteen. Lyhyesti käsittelen myös Helsingin puhekielen tutkimusta sekä tyylin ja identiteetin kysymyksiä. Tutkimuksessa tarkastelen aineistossa esiintyvää monenlaista monikielisyyttä ryhmänsisäisessä vuorovaikutuksessa. Näistä keskeisimpinä käsittelen maahanmuuttajien äidinkielisiä sanoja ja ilmauksia, afroamerikkalaiseen nuorisokulttuuriin ja erityisesti hip hopiin viittaavaa englannin kielen käyttöä sekä muslimityttöjen jakamana uskonnon kielenä toimivaa arabian kieltä. Kysyn myös, tulisiko tutkittavia nimittää natiivi- vai toisen kielen puhujiksi, ja miksi. Valotan väitteitäni esimerkeillä tutkittavien erilaisista suomen kielen käyttötilanteista ja rekistereistä. Työ perehtyy myös siihen, miksi monikielisiä resursseja ylipäänsä käytetään. Keskeinen monikielisiä valintoja selittävä syy on sosiaalinen orientaatio. Erityisesti nuorisokulttuurit kuten hip hop tuntuvat vaikuttavan nuorten tekemiin kielellisiin valintoihin. Ne rakentavat ja tuovat ilmi puhujan identiteettiä samaan tapaan kuin se, kuinka pukeudutaan, millaista musiikkia kuunnellaan ja kuinka aikaa vietetään. Monikieliset ainekset toimivat myös tutkitun ryhmän sisäistä kiinteyttä rakentavana keinona: ystävän äidinkielisiä ilmauksia käytetään ryhmässä taajaan. Vieraalla kielellä kiroilu toimii paitsi me-koodina keskustelussa myös tarjoaa mahdollisuuden kiltin tytön roolin rajojen koetteluun. Tyypillisesti monikielisiä resursseja hyödynnetään aineistossa silloin, kun tutkittavat viettävät aikaansa isolla porukalla musiikkia kuunnellen, vitsaillen ja tanssien. Usein näissä tilanteissa on läsnä muitakin kuin ryhmään kuuluvia nuoria; erityisesti tyttöjen ja poikien välinen vuorovaikutus kutsuu puheeseen monikielisiä aineksia. Tällaisissa tilanteissa huumorilla on taipumus ketjuuntua liioittelujaksoiksi, joissa hyödynnetään ahkeraan myös muiden kuin suomen kielen varantoja. Tutkimus osoittaa, että kielen vaihtaminen yhden tai useamman vuoron mittaiseksi ajaksi liittyy usein keskustelun osallistumiskehikon rakentamiseen ja muokkaamiseen. Selkeimpänä esimerkkinä tästä on koodinvaihto kahden kielen välillä silloin, kun vain puhuja ja puhuteltavat puhuvat molempia kieliä. Tutkitut nuoret suhtautuvat uusien kielten oppimiseen ja niiden puhumiseen mutkattomasti ja hyväksyvästi. Jo muutaman sanan kokoisella kielitaidolla voidaan rakentaa yhteistä maaperää ja ilmaista solidaarisuutta muita kohtaan. Tutkimassani monietnisessä ja -kielisessä ystäväporukassa vallitseekin selkeä sosiaalinen orientaatio monikielisyyteen.
  • Niinivaara, Martti (1927)
  • Kilpiö, Elina (Helsingin yliopisto, 1999)
  • Taipale, Markku (1982)
  • Paunonen, Heikki (1974)