Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 13161-13180 of 24761
  • Nousiainen, Johanna (2012)
    Suomalainen design on viime vuosina noussut hyvin suosituksi Japanissa. Tämän työn pyrkimyksenä on valottaa sitä, mikä suomalaisessa designissa oikein viehättää japanilaisia. Työssä tarkastellaan japanilaisten design-ammattilaisten suomalaista designia koskevia mielikuvia ja verrataan niitä Suomessa vallitsevaan käsitykseen suomalaisesta designistä luonnonläheisenä, yksinkertaisena ja laadukkaana. Suomalainen design nähdään tässä työssä myyttinä Roland Barthesin tarkoittamassa mielessä: suomalainen design on historiallisesti ja kulttuurisesti rakennettu kokonaisuus, joka on naturalisoitu. Media ja markkinointi ovat vuosien saatossa rakentaneet suomalaisesta designista myytin, joka vaikuttaa luonnolliselta. Tässä tutkimuksessa oletetaan, että myytti muuttuu, kun siirrytään toiseen kulttuuripiiriin. Suomalaisen designin käsite voi kuljettaa mukanaan jopa täysin toisenlaista myyttiä kuin mikä Suomessa vallitsee. Tutkimusta varten haastateltiin avoimena teemahaastatteluna 12 suomalaisen designin parissa työskentelevää asiantuntijaa. Näistä 10 oli japanilaisia ja kaksi Japanin designmarkkinoihin perehtynyttä suomalaista. Haastateltavat valittiin harkinnanvaraisella otoksella yhteistyössä Suomen Japanin Instituutin silloisen kulttuuri- ja viestintäpäällikön kanssa. Haastattelujen teemat käsittelivät suomalaista designia sekä sen suhteita muun muassa muuhun pohjoismaiseen designiin. Haastateltavien lausumien analyysissä sovellettiin Barthesin dynaamista lukutapaa, jonka avulla myyttejä voidaan avata ja tulkita. Siinä lausumat liitetään historialliseen ja kulttuuriseen kontekstiinsa ja näin palautetaan niille myytin niiltä viemä historia. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole ”murtaa” myyttiä vaan elää myytin tarina eli dynamiikka niin kuin se on tarkoitettu elettäväksi, mutta samalla tiedostaa myytin pyrkimys vääristää. Tämän tutkimuksen tavoitteena on paikantaa ja tulkita myyttejä toiseen kulttuuriin kuuluvien ihmisten lausumista, joten paikallisen tulkintaympäristön historiallisen ja kulttuurisen kontekstin mukaan tuominen on tulkinnan avain. Tutkimuksen tulosten perusteella japanilaiset näkevät suomalaisessa designissa samat luonnollisuuden, yksinkertaisuuden ja laadun ominaisuudet kuin Suomessakin on tapana nähdä. Niiden sisällöt kuitenkin poikkeavat varsin merkittävästi suomalaisten mielikuvista. Japanilaisille nämä määreet viittaavat yksittäisten esineiden ominaisuuksien sijaan enemmänkin suomalaiseen elämäntyyliin ja elämän laatuun: suomalaisen designin käsite kuljettaa mukanaan mielikuvia Suomesta maana. Tutkimuksessa löydettiin lisäksi japanilaisille tyypillinen kawaiin eli ”söpöyden” luokka, joka saa suomalaisen designin vaikuttamaan tutulta ja turvalliselta japanilaisten silmissä. Jo kaksi vuosikymmentä jatkuneen heikon taloudellisen tilanteen ja epävarmojen olojen keskellä Suomi näyttäytyy japanilaisille ”söpönä” Muumilaaksona, jossa kaikista pidetään huolta ja kaikkien elämä on onnellista. Suomalainen design kuljettaa mukanaan näitä käsityksiä hyvästä ja rauhallisesta elämästä, ja hankkimalla design-esineen japanilainen ikään kuin hankkii itselleen palan tuota onnea ja mielenrauhaa.
  • Salminen, Markku (1992)
  • Lang, Tarja (Helsingin yliopisto, 2011)
    Kansansivistystä legitimoiva ja ylläpitävä ajattelu oli kertomusta myyttisistä sankarirehtoreista, jota voisi kutsua myös suomalaisen kansansivistyksen suureksi kertomukseksi. Tutkimusongelmana oli, kuinka kansansivistyksen suuri kertomus rakentui sukupuolen näkökulmasta kansan, sivistyksen ja vapauden käsitteiden tulkinnoissa. Tavoitteena oli jäljittää kansansivistyksen kadonneita naisia. Aineisto koostui eri kirjoittajien 1800-luvun lopulla ja 1900-luvulla laatimista kulttuurihistoriallisista teksteistä, joita metodologisesti tulkittiin sukupuolisensitiivisesti tiheällä otteella. Kansalais- ja työväenopiston rehtorin työ vuonna 2005 muodostui osaksi kansansivistyksen suurta kertomusta. Empiirinen aineisto koostui valtakunnallisesta, sähköisesti toteutetusta rehtorikyselystä (N=79), jota analysoitiin diskursiivisella lähestymistavalla sukupuolisensitiivisesti. Tutkimusongelmat olivat: Miksi kansalais- ja työväenopiston rehtoriksi hakeudutaan? Kuinka sukupuoli tulee esiin rehtorin työssä? Millaista on rehtorin työn arki? Suomalainen kansansivistystraditio kategorisoi naisen yksityiseen ja miehen julkiseen. Kansalais- ja työväenopistoista muotoiltiin sukupuolittuneita kansansivistysinstituutioita, joiden maskuliinisen johtajuuden ympärille rakentui sankarirehtorimyytti. Naisten tulo opistojen johtajattariksi liittyi osaksi naisten yleistä ammatillista kehitystä. Sivistettävälle naiselle rakentui paikka 1900-luvun vaihteesta äitikansalaisten yleissivistettävänä kollektiivina, myöhemmin työläisnaisten kollektiivina ja 1960-luvulta lähtien ammatillisena työvoimaresurssina. 2000-luvulla kansan käsite korvautui vapailla yksilökansalaisilla ja sivistysideologinen vapaus kääntyi uusliberalismin yksilön vapaaksi mahdollisuudeksi kehittää itseään vapaa-ajalla. Sivistys käsitteenä loittoni ja sen korvasivat oppiminen ja viihtyminen. Rehtoriksi hakeutumisen taustalla vaikuttivat edelleen kansansivistysideologiset arvot, jotka naiselle merkitsivät yhteiskunnallisen äitiyden velvoitetta hoitaa reproduktiivista tehtäväänsä ahkerana ja uutterana opistoäitinä. Uusliberalistiset arvot muuttivat naisen rehtorina kansallista ja taloudellista arvoa tuottavaksi palkkatyöäidiksi ja manageriksi. Sekä naiseen että mieheen rehtorina liitettiin stereotyyppisiä sukupuolirooleihin sidottuja ominaisuuksia. Naisen ja miehen paikat työyhteisössä määrittyivät modernin yhteiskuntasopimuksen seksuaalisen sopimuksen mukaisesti. Rehtorit työskentelivät moniosaavina jokapaikanhöylinä keskellä valtakunnallista opistoreformia. Rehtorin ammatillinen kuva jäsentyi monimuotoisesti reformistiksi, konformistiksi ja konservatiiviksi. Asiasanat: vapaa sivistystyö, kansansivistys, rehtorit, sukupuolentutkimus, kansalaisopistot, työväenopistot, diskurssianalyysi
  • Aaltonen, Nina Ursula (1999)
    Tutkielman ensisijaisena tavoitteena on ollut etsiä vastausta siihen kysymykseen, millaisia poliittisia toimijoita olivat vuoden l994 presidentinvaalin ehdokkaat suhteessa vaalikampanjan aikana julkaisemansa vaalivideoihin ja poliittisiin televisiomainoksiin. Tämän tulkinnan lähtökohtaisena oletuksena on ollut, että julkaisemalla vaalivideoita ja poliittisia televisiomainoksia presidenttiehdokkaat ensisijaisesti reagoivat vaalin tapahtumiin ja vaalikamppailuun. Tämän lisäksi tutkielman tavoitteena on ollut tarkastella sähköistä poliittista mainontaa ilmiönä vuoden 1994 presidentinvaaleissa. Kolmantena tavoitteena on ollut kartoittaa poliittiseen mainontaan ja mainonnan analysointiin liittyvää käsitteistöä, sekä poliittisen mainonnan tulkintaan liittyvää problematiikkaa yleisellä tasolla. Tutkittava aineisto koostuu vuoden 1994 presidentinvaalin ehdokkaiden julkaisemista vaalivideoista ja poliittisista televisiomainoksista. Vaalin ehdokkaista viisi julkaisi yhden tai useamman vaalivideon kampanjansa aikana. Yhteensä vuoden 1994 presidentinvaaleissa julkaistiin yhdeksän vaalivideota. Ensi kertaa näissä presidentinvaaleissa sallittuja poliittisia televisiomainoksia julkaisi niin ikään viisi presidenttiehdokasta. Vaalikampanjan aikana julkaistiin erilaisia televisiomainoksia yhteensä 56 kappaletta. Aineiston tulkinnassa on käytetty tukena tutkielman alkupuolella käsiteltyjä poliittisen mainonnan analysointiin tarkoitettuja menetelmiä. Ehdokkaiden vaalivideoita ja poliittisia televisiomainoksia on tulkittu tapauskohtaisesti, eikä tulkinnassa ole käytetty systemaattisesti mitään tiettyä yksittäistä tulkintamenetelmää. Aineiston tulkinta on tehty kontekstisidonnaisesti, eli suhteessa vuoden 1994 presidentinvaaliin ja ehdokkaiden väliseen vaalikamppailuun. Aineistoa on pyritty tulkitsemaan siten, että siitä avautuisi vaalivideoita ja poliittisia televisiomainoksia julkaisseiden presidenttiehdokkaiden toiminnan poliittisuus. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että poliittisen mainonnan käyttö oli vuoden 1994 presidentinvaalin ehdokkaille ennen kaikkea pelin politiikkaa. Ehdokkaat reagoivat vaalivideoiden ja poliittisen televisiomainonnan tuottamisella sekä mainonnan sisällöllä presidenttikamppailuun, ja pyrkivät näin hyödyntämään vaalivideoiden ja poliittisen televisiomainonnan suomaa poliittista pelitilaa. Kenenkään vaalin ehdokkaan kohdalla ei voida puhua mainonnan pitkäjänteisestä suunnittelusta, tai poliittisen mainonnan näkemisestä ehdokkaan strategisena välineenä.
  • Niemi, Jarkko (Helsingin yliopisto, 2015)
    This study examines conceding as a social practice in Finnish conversation as well as the linguistic structures that are used to implement it, such as "voihan se olla" it may (well) be . The four case studies that are analysed are connected by a concessive sequence of turns at talk. In this sequence, the concessor concedes the prior speaker s point of view as (potentially) correct and either implies reserve or subsequently asserts a contrastive point of view. The data consist of telephone calls and video-recorded conversations between acquaintances and family members, as well as conversations from internet forums and a chat room. This study applies the method of Conversation Analysis and adopts the orientation of Construction Grammar on linguistic structures as holistic combinations of form and function. The central research questions of this analysis are 1) what gets done with the linguistic structures that the study examines, 2) what are the social, interactional, and sequential factors involved in the choice of a specific format, and 3) what is the relationship between linguistic constructions and social interaction. The functions of the linguistic structures analysed in this study differ in several ways. The concessor may comment on the truthfulness of the prior speaker s statement or its implied consequences. He or she may modify the prior speaker s statement or assert agreement without modification. In addition, concession can imply either independent knowledge about the subject at hand, or a lack of that knowledge. In the data, the more minimal concessive structures (such as "voi olla" may be and "se voi olla" it may be ) are crystallized so that even a small difference in form results in a difference in function. By contrast, more elaborated clausal concessions allow for variation in their lexical form while retaining their function. This study reveals the two faces of conceding in interaction. While conceding may advance the speakers agreement and mutual understanding, it also may serve as a resource to express disagreement and to represent the other speaker s point of view as rather foolish. In addition, this study demonstrates that concessive structures carry a frame semantic meaning of a larger concessive sequence. The recipients of a concession can therefore anticipate disagreement on the basis of the concessive move. As a result, constructions are to be understood as established practices through which speakers perform and interpret social actions as well as projections of upcoming actions.
  • Lepistö, Helena (1965)
  • Korkalainen, Maria (2002)
  • Härkönen, Mitra (2005)
    Pro gradu-tutkielmani tarkastelee tiibetinbuddhalaisten nunnien asemaa ja sukupuolten eroa tiibetiläisen kulttuurin ehkä merkittävimmässä instituutiossa, luostarijärjestelmässä. Tutkimus perustuu kolmen kuukauden mittaiseen etnografiseen kenttätyöhön pakolaisuuteen perustetussa tiibetinbuddhalaisessa nunnaluostarissa Pohjois-Intiassa. Luostarielämään osallistumalla ja nunnia haastattelemalla pyrin selvittämään paisti nunnien asemaa myös heidän sukupuolikäsityksiään sekä näkemyksiään sukupuolen merkityksestä luostarielämään omistautumisessa, luostarielämän vietossa ja valaistumisen saavuttamisessa. Tutkimuksen kohteeksi ja subjekteiksi naiset ja naisten kokemukset ottava tutkimukseni on paikannettavissa feministisen (uskonto)antropologian kysymyksiin sukupuolen merkityksestä naisen aseman määrittäjänä. Sukupuolitietoisen lähestymisen lisäksi tavoitteena on ollut ymmärtää erityisesti ideologiaa, jonka puitteissa tutkimani nunnat ajattelussaan ja toiminnassaan orientoituvat. Tiibetinbuddhalaisen luostarielämän ideologian ja sitä strukturoivan arvon selvittämiseen ovat analyyttiset välineet tarjonneet Louis Dumontin näkemykset modernin ja traditionaalisen ideologian eroista. Tutkimuksessa kävi ilmi, että nunnien empiirinen asema poikkeaa munkkien asemasta, ja nunnat ovat uskonnollisessa hierarkiassa munkkien alapuolella. Buddhalainen auktoriteettikirjallisuus ja tiibetiläinen kulttuuri omaavat ristiriitaisia mielikuvia naisista ja naisten uskonnollisista mahdollisuuksista, ja myös tutkimani nunnat ovat omaksuneet nämä käsitykset. Edes sukupuolieroja minimoivaan luostarielämään liittyminen ei tee tyhjiksi naisiin liitettyjä negatiivisia ja miehiin yhdistettyjä positiivisia ominaisuuksia. Myös nunnien lähtökohdat ja olosuhteet harjoittaa uskontoa poikkeavat munkkien lähtökohdista ja olosuhteista: Tiibetinbuddhalaiset nunnat eivät saa täyttä luostarivihkimystä ja elävät elämänsä noviiseina. Maallikkojen heikommin tukemat nunnaluostarit ovat yleisesti munkkiluostareita köyhempiä, ja nunnien mahdollisuudet saada uskonnollista opetusta ovat munkkeja heikommat. Nunnista tuleekin vain harvoin korkeita uskonnollisia opettajia, lamoja, tai näiden inkarnaatioita. Nunnat uskovat kaikkien voivan valaistua sukupuolesta ja asemasta riippumatta, mutta valtaosa heistä syntyisi seuraavassa elämässä mieluiten mieheksi ja ryhtyisi munkiksi. Nunnat näkevät sukupuolihierarkian, mutta eivät epätasa-arvoa. Nähdäkseni kyseessä ei kuitenkaan ole kykenemättömyys nähdä valtahierarkiaa, kuten feministinen tutkimus on toisinaan esittänyt. Tiibetinbuddhalaisen luostarielämän ideologian tarkastelun perusteella esitän, että individualistisista piirteistä huolimatta siinä ei ensisijaisesti ole kyse maailmasta irrottautumisesta henkilökohtaisten uskonnollisten päämäärien saavuttamiseksi, vaan korkeimmaksi arvoksi nousee universaali myötätunto ja muiden pelastaminen. Toiset ilmentävät myötätuntoa toisia enemmän ja asettuvat siksi hierarkiassa korkeammalle. Uskonnollinen hierarkia ei kuitenkaan ole sama asia kuin yhteiskunnan empiirinen muoto, valtasuhteet ja sosiaalinen stratifikaatio. Universaalia myötätuntoa ruumiillistavien miespuolisten lamojen myötätunnosta pääsevät osallisiksi myös nunnat. Tiibetinbuddhalaisessa ideologiassa ei näin ole kysymys länsimaisen individualismin tapaan autonomisista ja atomistisista yksilöistä koostuvasta totaliteetista, vaan holistisesta kokonaisuudesta, jossa henkilöt ovat relationaalisessa riippuvuussuhteessa. Tätä ideologista kokonaisuutta strukturoi tiibetinbuddhalaisuudessa sen korkein arvo, myötätunto.
  • Varjonen, Kaisa (2008)
    Tutkimus käsittelee lehdistökirjoittelua Karjalan kysymyksestä ja siirtoväestä vuoden 1956 presidentinvaaleja edeltäneinä kuutena kuukautena. Tarkasteltu jakso ajoittuu ns. ”Geneven hengen” lientymisen aikaan, jolloin Porkkalan tukikohta palautettiin Suomelle ja Suomi liittyi Pohjoismaiden Neuvostoon. Tutkimuksessa tarkastelin Helsingin Sanomien, Hufvudstadsbladetin, Maakansan, Suomen Sosialidemokraatin, Uuden Suomen, Työkansan Sanomien, Vapaan Sanan ja siirtoväen suurimman lehden Karjalan kirjoittelua. Tutkimuksessa analysoin lehdistökirjoittelun teemoja, aiheyhteyksiä ja retoriikkaa. Tarkastelen lehdistössä käytyä vuoropuhelua kansallisen yhtenäisyyden retoriikan näkökulmasta ja pohdin, millä tavalla ”kansallisen heräämisen” perintö näkyi lehdistökirjoittelussa ja mitä vaatimuksia se sille asetti. Tutkimuksessa tarkastelen myös käynnissä olleiden presidentinvaalikampanjoiden vaikutusta kirjoitteluun. Kronologisesti ja temaattisesti jaotellussa tutkimuksessa tarkastelen siirtoväestä esiintynyttä kirjoittelua ja Karjalan kysymyksestä esiintynyttä ulkopoliittista kirjoittelua erillisinä aiheina ja tarkastelen lopuksi siirtoväen roolia Karjalan kysymyksestä käydyssä keskustelussa. Siirtoväestä kirjoitettiin lehdistössä vaihtelevasti, mutta eroja oli vain siirtoväestä esiintyneen kirjoittelun määrässä, ei suhtautumisessa siihen. Aktiivisimmin kirjoittivat Karjalan lisäksi Uusi Suomi ja Maakansa, jossain määrin myös Suomen Sosialidemokraatti. Siirtoväkikirjoittelussa näkyi ylpeys onnistuneena pidetystä siirtoväkipolitiikasta ja siinä korostettiin siirtoväen ja muun väestön hyviä suhteita. Lehdistökirjoittelua hallitsivat siirtoväkipolitiikan menestystarina ja myötätunnon ilmaukset siirtoväkeä kohtaan, mahdolliset konfliktit siirtoväen ja muun väestön välillä jäivät vihjauksiksi. Kirjoitteluun Karjalan kysymyksestä vaikutti epäselvyys siitä, oliko aihe nostettu esiin Neuvostoliiton kanssa käydyissä neuvotteluissa syyskuussa 1955. Syksyn mittaan Karjalan kysymys alettiin nähdä entistä enemmän vaalipropagandana eikä kysymystä käsitelty laajasti vaalien ulkopuolella. Aiheesta kirjoitettiin eniten puoluelehdissä, aktiivisimmin etenkin syyskuun lopussa ja tammikuussa 1956 juuri ennen vaaleja. Siirtoväki oli Karjalan kysymyksen yhteydessä vaalitaistelun kohderyhmä, joka samanaikaisesti pidettiin erillään kiivaimmasta kamppailusta. Karjalan kysymyksen nostamista vaaliaiheeksi vastustettiin. Ulkopoliittisena vaalitaistelun aiheena kysymyksestä käydyn keskustelun retoriikka heijasti vanhaa oikeiston ja vasemmiston vastakkainasettelua ja siihen liittyviä historiatulkintoja. Vaaliaiheena Karjalan kysymys voidaan lukea osaksi Paasikiven linjan perinnöstä samanaikaisesti käytyä kiistelyä.
  • Latvala, Anni (2013)
    Opinnäytetyöni aiheena on myötätuntotyötaistelu Suomessa. Työrauhavelvollisuus määräytyy työehtosopimuslain 8 §:n perusteella. Pykälässä käsketään välttämään kaikkia työtaistelutoimia, jotka kohdistuvat työehtosopimukseen. Myötätuntotyötaistelua ei ole laissa nimenomaisesti määritelty. Lakia on tulkittu niin, että kaikki mikä ei ole kiellettyä on sallittua. Tällä perusteella myös myötätuntotyötaistelu on sallittu. Oikeus myötätuntotyötaistelun toimeenpanemiseen ja sen laajuus on mahdollista määrittää tarkastelemalla oikeuskäytäntöä. Tutkimuksessani lähteinä ovatkin työtuomioistuimen tapaukset, jotka koskevat myötätuntotyötaistelua. Oikeustapauksia tarkastelemalla olen selvittänyt myötätuntotyötaisteluoikeuden laajuutta. Erityisesti olen kiinnostunut myötätuntotyötaistelun rajoista eli miten laajalle työehtosopimuslain 8 §:n tulkinta voidaan ulottaa, kun pohditaan myötätuntotyötaistelun sallittavuutta. Ennen kuin käsittelen myötätuntotyötaistelun rajoja, tarkastelen myötätuntotyötaistelun säädännöllistä perustaa muutenkin kuin työehtosopimuslain 8 §:n osalta. Taustoitan aihetta myös tutustumalla työehtosopimusjärjestelmän syntyyn Suomessa. Jotta on mahdollista tarkastella myötätuntotyötaistelutoimia, on selvitettävä mitä tarkoitetaan työtaistelutoimenpiteellä. Tämän lisäksi pohdin myötätuntotyötaistelun ja työrauhavelvollisuuden välistä suhdetta. Myötätuntotyötaistelulla tarkoitetaan työtaistelua, jolla tuetaan ulkopuolista laillista työtaistelua. Tukityötaistelulla ei saa osaksikaan pyrkiä vaikuttamaan omaan työehtosopimukseen. Omaan työehtosopimukseen vaikuttaminen on kiellettyä, mutta omien tavoitteiden ajaminen on kuitenkin sallittua. Juuri tässä törmätään myötätuntotyötaistelun aitouden arvioimisen vaikeuteen. Pyrin löytämään vastauksen siihen, milloin myötätuntotyötaisteluun ryhtyneiden omien tavoitteiden ja etujen voidaan katsoa olevan sellaisia, etteivät ne liity osaksikaan omaan työehtosopimukseen. Myötätuntotyötaistelut voidaan jakaa kahdenlaisiin työtaisteluihin. Ensimmäiset ovat perinteisiä myötätuntotyötaisteluita, joissa ammattijärjestö tukee toisen ammattijärjestön työtaistelua tai muuta työriitaa. Kyse on selvästi solidaarisuuden osoittamisesta. Toiset myötätuntotyötaistelut ovat sellaisia, joissa liitto tukee omaa, toisella sopimusalalla käytävää työtaistelua tai työriitaa. Sellaisessa tilanteessa ajetaan selvästi omaa etua eikä kyse ole enää niin selvästi solidaarisuuden osoittamisesta. Oikeuskäytäntöä tarkastelemalla olen havainnut, että työtuomioistuin on arvioinut molempia myötätuntotyötaistelutapausmalleja lähtökohtaisesti samoilla kriteereillä. Arviointi on ollut johdonmukaista. Tämä lähtökohta hiertää työnantajapuolta, jossa ollaan sitä mieltä, että puhtaalta myötätuntotyötaistelulta tulisi vaatia enemmän. Siinä ei saisi esiintyä oman edun tavoittelua. Tukityötaisteluiksi on hyväksytty myös sellaiset työtaistelut, joilla tuetaan painostusta solmia yrityskohtaisia työehtosopimuksia.
  • Puro, Aleksina (Helsingin yliopisto, 2013)
    Tutkielma käsittelee ruotsin kielen päälauseiden monimerkityksisyyttä, joka johtuu sanojen några ja inte sekä många ja inte välisestä epäselvästä vaikutusalasuhteesta lauseessa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, onko tällainen monimerkityksisyys ainoastaan teoreettista, vai onko se merkityksellistä myös käytännössä. Tutkimus pohjautuu kielioppisääntöihin, jotka selittävät monimerkityksisyyden mahdollisuutta ruotsin kielessä. Tällaiset säännöt liittyvät erityisesti päälauseen sanajärjestykseen sekä sanoihin (esim. tietyt kvanttorit kuten några ja många ), joiden vaikutusalalla on merkitystä koko lauseen tulkintaan. Tulkinnassa oleellista on myös lauseen konteksti, sillä aidossa kielenkäytössä lauseet eivät esiinny irrallaan asiayhteydestään. Tutkimuksen aineiston pohjana on Göteborgin yliopiston Kielipankin korpus, joka sisältää lehtiartikkeleita vuodelta 2001. Oma aineistoni rajoittuu korpuksesta löytyviin monimerkityksisiin lauseisiin sekä niitä ympäröiviin konteksteihin. Aineisto on kaksiosainen, sillä kvanttorit några ja många käsitellään erikseen kieltosanan inte kanssa. Yhteensä aineistossa on 41 kvantitatiivisin menetelmin kerättyä teoreettisesti monimerkityksistä lausetta. Lauseiden analysointi on kvalitatiivista, ja se toteutetaan sekä lause- että kontekstitasolla. Kontekstin tulkintaan sovelletaan tekstianalyysin menetelmiä. Tutkimuksesta ilmenee, että autenttisessa kirjoitetussa kielessä käytetään monimerkityksisiä lauseita, joita ei voi tulkita ilman kontekstia. Merkittävää on kuitenkin, että monimerkityksisyys häviää kontekstin myötä. Tämä tarkoittaa, että monimerkityksisyys ei ole huomattavaa aidossa kontekstisidonnaisessa kielenkäytössä. Mielenkiintoinen tulos on myös tulkinnallinen ero kvanttoreiden några ja många välillä. Kvanttori några kuuluu lähes poikkeuksetta kieltosanan inte vaikutusalaan, kun taas kvanttori många määrittelee kieltosanan tulkinnan. Variaatiota näistä tulkinnoista ei juuri löydy, mikä kyseenalaistaa monimerkityksisyyden myös lausetasolla. Aihe vaatii vielä lisätutkimusta, mutta tämän tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että monimerkityksisten lauseiden tulkinta on hyvin säännönmukaista. Eri tulkintamahdollisuuksia ei käytetä, vaan lauseet tulkitaan systemaattisesti kvanttoreille några ja många ominaisella tavalla.
  • Minkkinen, Johanna (2014)
    Mediekonsumenterna söker i dag nya kanaler och källor för information och underhållning och annonsörerna ställer krav på nya annonseringskanaler. De flesta finländska dagstidningars upplaga minskar och tidningshusen får se det som en positiv nyhet om upplagan inte minskar mer än den gjorde året innan. I det här tuffa läget måste tidningshusen satsa på nya kanaler. Jag har undersökt två finlandssvenska tidningshus webb-tvkoncept: Studio Hbl (Hufvudstadsbladet/KSF-media) och Österbotten idag (HSS-media). Jag har jämfört utbudet i webb-tvsändningarna med utbudet i papperstidningen (Hufvudstadsbladet och Österbotten tidning). Det huvudsakliga forskningsmaterialet består ändå av intervjuer med de två ansvarspersonerna för Studio Hbl och Österbotten idag. På intervjuerna har jag tillämpat kvalitativ innehållsanalys. I min avhandling strävar jag efter att svara på frågorna Hur väl lyckas tidningarna variera sitt utbud i de olika kanalerna och På vilket sätt breddar webb-tv utbudet för konsumenten. Min forskning visar att de två undersökta tidningshusen lyckas ganska bra med att variera sitt innehåll i de olika kanalerna, men att man fortfarande kunde hitta många fler variationsmöjligheter gällande vinkling. Vidare visar min forskning att tidningshusen själva ser den nya kanalen och det att man kan erbjuda konsumenterna en visuell upplevelse som ett mervärde i sig, även oberoende av innehåll. Min forskning visar också att papperstidningen fortfarande år 2014 har en relativt stark position: bland annat syns det i att många som vill bli intervjuade i Studio Hbl också vill synas i papperstidningen och att en del journalister vid HSS-media hellre jobbar för papperstidningen än för webb-tv.
  • Olsoni-Broman, Anna (2004)
    Avsikten är att granska pressens rapportering av händelserna kring den detaljplaneändring och de marketplaner Sibbo kommun föreslagit i Östersundom år 2000. Förslaget ledde till stor invånaraktivitet ss. demonstrationer och alternativa förslag och år 2004 är ärendet ännu under behandling. Genom kvantitativ analys av det redaktionella materialet ur tidningarna Hufvudstadsbladet, Helsingin Sanomat, Borgåbladet, Sipoon Sanomat och Keski-Uusimaa har 28 tidningsartiklar valts ut för kvalitativ analys genom närläsning. Syftet är att granska vilka huvudaktörerna är, hur de framställs, och om någon av dem styr diskursen. Kan man säga något om växelverkan mellan kommunen och invånarna och hurdana är artiklarna till sin natur? Vilken är inramningen som pressen använder sig av för att beskriva “fallet Östersundom”? Mediernas roll, journalisternas inflytande, den politiska kommunikationen och medborgarens roll främst inom kommunaljournalistiken granskas. Metoden närläsning baserar sig på diskursanalys, argumentanalys och också inramning, för att få fram helheterna i rapporteringen. Genom att granska hur händelserna inramas kan man peka på tre ramar: “kampen”, “ödet/hotet” och “alternativet”. Genom hela skeendet inramas händelserna som en kamp, ett ofta använt sätt att framställa konflikter i pressen. Hotets ram är också rätt övergripande medan alternativet är mera diffust. Huvudaktörer är beslutsfattarna och invånarna. Först domineras texterna av experter och beslutsfattare, sedan av invånarna under den intensiva demonstrationsperioden sommaren 2001. Efter detta är de aktiva invånarna/motståndarna en ständig aktör i pressen, jämsides med beslutsfattarna. Invånarna/motståndarna dominerar argumenteringen, de beskrivs som målmedvetna, aktiva i motsats till velanda och osäkra beslutsfattare. Växelverkan mellan kommunen och invånarna fungerar inte när det gäller fallet Östersundom – kommunikationen uppfattas i båda lägren som bristfällig. Mediernas roll har inte varit aktiv i bemärkelsen medborgarjournalistisk, dock är rapporteringen frekvent. Invånarnas egna erfarenheter inverkar, men medieinflytandet inte kan bortses ifrån. Aktiva motståndare lyckas skapa en egen agenda, som gör att pressen inte enbart följer den kommunala verksamheten utan också motståndsrörelsens agenda. De viktigaste källorna gällande medborgaren och det kommunala samhället är Kent Asp, Bengt Johansson & Larsåke Larsson "Nära nyheter- studier om kommunaljournalistik" (1997) samt Bengt Johanssons "Nyheter mitt ibland oss”(1998), gällande forskningsmetoder Teun van Dijk, "News as discourse" (1988) och Esa Väliverronen "Ympäristöuhkan anatomia" (1996).
  • Huuhtanen, Päivi (2008)
    Tutkin pro gradu -tutkielmassani kuluttamista sosiaalisena ja tunne-elämyksiä antavana prosessina, jolla on sosiaalista merkitystä ja vaikutusta kuluttajille itselleen. Samalla pyrin valottamaan kuluttamisen sosiaalisia motiiveja ja merkityksiä kuluttajille itselleen. Pyrin saamaan tutkimuksessani selville sen, miten kuluttamisen paradigman muutos tarpeiden tyydyttämisestä postmoderniin kuluttamiseen on vaikuttanut kuluttajakäyttäytymiseen. Samaten olen kiinnostunut muodin ja pukeutumisen sosiaalisesta tehtävästä sekä siitä, millaisiin sosiaalisiin tekijöihin perustuen haastateltavani perustavat kulutusvalintansa. Postmodernissa kuluttamisessa korostuu kulutuksen elämyksellisyys, mielihyvähakuisuus ja kuluttaminen osana elämäntapaa ja -tyyliä. Elämyksen laatu ja postmoderni hedonismi ovat syrjäyttäneet kuluttamisen fokuksen siirtymisen käyttöarvosta välinearvoon. Yli omien varojen kuluttaminen on yleistä ja hinnan merkitys on pienempi kuin kuluttamisesta saadun elämyksen. Kuluttamisen nähdään määrittävän ihmisyyttä ja sitä, kuka minä olen. Postmodernilla kuluttamisella voidaan tiivistetysti sanoa olevan kaksi olennaista tendenssiä, jotka eroavat tarpeiden tyydyttämisen kulutuskulttuurista: itsensä ilmaiseminen sekä elämyksien ja mielihyvän etsiminen kulutuskokemuksista. Muoti erottelee ja samaistaa sitä kuluttavia tai ei-kuluttavia ihmisiä omiksi viiteryhmikseen, joille informanttiryhmäni erottaa persoonallisuuden piirteitä. Informanttieni mukaan muotia seuraavat ovat aikaansa seuraavia, sosiaalisia ja menestyviä, kun taas muodista kiinnostumattomat ihmiset mielletään syrjäytyneiksi ja niin omista kuin muidenkin asioista huolehtimattomiksi. Ulkonäkö on siis tiiviisti liitoksissa siihen, millaiseksi ihminen mielletään. Voidaan tiivistetysti sanoa, että pukeutuminen on viestintää, jota tulkitaan aiempien kokemuksien, tietojen ja asenteiden valossa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Postmoderni kulutus tähtää itsensä tuottamiseen itsenään olemisen sijaan. Kulutusvalinnat ja pukeutuminen perustuvat erottumisen ja samaistumisen tendensseihin. Halutaan sulautua omaan viiteryhmään, mutta erottua sieltä jotenkin. Haastateltavat pitivät tärkeänä sitä, että pukeutuminen heijastaa heidän persoonallisuuttaan ja asemaansa yhteiskunnassa. Kuluttaminen on yksi keino ilmaista itseään ja asenteitaan muille. Pukeutuminen on yksi keino arvottaa ihmisiä sosiaalisessa hierarkiassa ja kategorisoinnissa, ja sitä informantit käyttävät hyväkseen tehdessään pukeutumiseen ja ulkonäköön liittyviä kulutusvalintoja. Tutkimusotteeni oli kvalitatiivinen, ja aineistoni koostui kuudesta teemahaastattelusta, jotka teemoittelin ylä- ja alateemoihin haastatteluissa ilmenneiden asioiden mukaan.
  • Mähönen, Tuuli Anna (2005)
    Tutkielman tarkoituksena oli tarkastella etnisyyttä ja sukupuolta yhteenkietoutuneina, huomioiden sukupuoleen liittyvät kulttuuriset vaatimukset. Työn teoreettisena viitekehyksenä oli sukupuolen näkökulmaan keskittyvä akkulturaatiotutkimus. Tutkielmassa pyrittiin selvittämään, miten sukupuoleen liittyvistä teemoista puhutaan kulttuurien kohtaamisen ja kulttuurisen jatkuvuuden konteksteissa. Kulttuurien kohtaamisella tarkoitetaan sitä, millaisia käsityksiä sukupuolten ominaisuuksista ja kulttuurisista käyttäytymisvaatimuksista esitetään ja miten haastateltavat kertovat toteuttavansa sukupuoltaan nämä vaatimukset huomioiden. Kulttuurisella jatkuvuudella taas viitataan siihen, miten sukupuolen toteuttaminen muuttuu tai pysyy samana kahden kulttuurin vaikutuspiirissä ja sukupolvien jatkumossa. Tutkielman aineistona käytettiin osaa Liisa Kososen väitöstutkimuksen seuranta-aineistosta. Aineisto koostui 16 pääkaupunkiseudulla asuvan 20-25-vuotiaan vietnamilaisnuoren haastattelusta (8 naista ja 8 miestä). Tutkittavat edustivat 1,5-maahanmuuttajasukupolvea. Analyysimenetelminä olivat aineistolähtöinen sisällönanalyysi ja teoriasidonnainen analyysi. Aineistosta tehdyt havainnot osoittivat etnisyyden ja sukupuolen yhtäaikaisen tarkastelemisen hyödyn. Tapa, jolla sukupuolista puhuttiin, erosi paitsi maskuliinisuuteen ja feminiinisyyteen liitettyjen erilaisten ominaisuuksien suhteen, myös sen suhteen, oliko aiheena vietnamilainen vai suomalainen naiseus ja mieheys. Nuoret puhuivat yhtenevällä tavalla suomalaisen ja vietnamilaisen kulttuurin tavoista suhtautua sukupuoliin. Suomalaisesta kulttuurista tuotiin korostuneesti esille tasa-arvoiset piirteet, kun taas vietnamilaisia sukupuolirooleja kuvailtiin perinteisiksi. Vietnamilaista kulttuuria kritisoitiin patriarkaalisuudesta ja rajoittavuudesta erityisesti tyttöjen käyttäytymisen suhteen, mutta siinä nähtiin myös vaalimisen arvoisia puolia, joita ilmaistiin usein käänteisesti suomalaista individualismia kritisoiden. Perinteiset sukupuoliroolit näyttäytyivät rajoittavina paitsi naisia, myös miehiä kohtaan. Miehetkin puhuivat perinteisten sukupuoliroolien rikkomisen puolesta ja ilmaisivat yleisesti kannattavansa tasa-arvoa. Nuorten puheesta löytyi kuitenkin sukupuolittuneita eroja käsityksissä tasa-arvon levinneisyydestä. Naiset antoivat tilanteesta miehiä kielteisemmän kuvan. Lisäksi sekä miehet että naiset, mutta erityisesti naiset puhuivat tarpeesta muuttaa perinteisiä sukupuolirooleja. Muutos haluttiin kuitenkin toteuttaa sopusoinnussa edellisten sukupolvien kanssa. Kulttuurin siirtämisen koettiin olevan erityisesti äitien vastuulla. Kulttuurinen jatkuvuus tuli esille myös puolison valintaan liittyvissä kysymyksissä. Nuorten puheessa ilmeni myös ristiriitoja sukupuolten toteuttamiseen liittyen. Ristiriidat eivät kuitenkaan näyttäytyneet kovinkaan ongelmallisina nuorille itselleen, vaan ne kuvattiin lähinnä perheen ja etnisen yhteisön tai suomalaisen yhteiskunnan näkökulmista. Nuoret suhtautuivatkin luottavaisesti kykyynsä yhdistää hybridikulttuuriinsa parhaat puolet erilaisista tavoista elää naisena ja miehenä. Tulokset tukivat siis kaksiulotteista näkemystä akkulturaatiosta. Tutkielman tärkeimpiä lähteitä olivat akkulturaatiotutkimuksen osalta Verkuyten (2005), Verkuyten & de Wolf (2002), Prieur (2002), Zhou & Bankston (1998; 2001), Berry (1997), Liebkind (2001) ja Liebkind ym. (2004) sekä sukupuoleen liittyvän käsitteistön osalta Burr (1998), Burn (1996) ja Bem (1993).