Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 13182-13201 of 25478
  • Sihvomaa, Maarit (1977)
  • Toikka, Hanna (2012)
    Tässä matematiikan opettajalinjan pro gradu -tutkielmassa tutkitaan monikulmiolukuja sekä Eulerin viisikulmiolukulausetta. Tutkielma rakentuu kahdesta osasta, joista esimmäisessä käsitellään aiheita matemaattisesti ja toisessa pohditaan opettajan näkökulmasta, miten monikulmiolukuja voisi soveltaa yläkoulun matematiikassa. Matemaattisen osion kahdessa ensimmäisessä luvussa tarkastellaan monikulmiolukuja sekä niiden ominaisuuksia. Ensimmäinen luku käsittelee monikulmiolukuja yleisesti, kun taas toisessa luvussa syvennytään enemmän yhteen monikulmiolukuryhmään, viisikulmiolukuihin. Toisessa luvussa näytetään joitakin ensimmäsessä luvussa monikulmioluvuille yleisesti saatuja tuloksia viisikulmioluvuille sekä esitellään muun muassa yleistetyt viisikulmioluvut, jotka ovat tärkeässä osassa tutkielman kolmannessa luvussa. Matemaattisen osion viimeisessä luvussa todistetaan kahdella tavalla Eulerin viisikulmiolukulause sekä näytetään sen merkitys kokonaislukujen ositusten kannalta. Tutkielman pedagoginen osa on monikulmiolukuja käsittelevä opetuspaketti, jonka tarkoituksena on tukea yläkoululaisten matemaattista ajattelua. Paketti sisältää monikulmiolukuihin liittyvän historiaosion, teoriaa sekä tehtäviä. Teoriaosuudet on tarkoitettu lähinnä opettajien käyttöön, mutta niistä ei löydy kattavia todistuksia joka asiaan. Matemaattinen osa on kuitenkin tarkoitettu täydentämään opetuspakettia niin, että tarvittaessa puuttuvan todistuksen voi etsiä sieltä. Paketin tehtävät ovat eritasoisia, ja ne sopivat siksi hyvin eriyttämiseen. Paketin sisältö ei kuitenkaan sovi suoraan mihinkään perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa oleviin matematiikan sisältöihin, joten opetuspaketin käyttöönotto tavallisessa luokkaopetuksessa ei välttämättä onnistu. Paketti soveltuu kuitenkin loistavasti esimerkiksi matematiikkakerhotoimintaan.
  • Jarnila, Ida (Helsingfors universitet, 2010)
    Tutkin pro gradu –työssäni monikulttuurista huoltoriitaa oikeudellisen ongelman näkökulmasta. Huoltoriidoilla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa myös sellaisia lapsen huoltoa koskevia kiistoja ja erimielisyyksiä, jotka eivät välttämättä etene tuomioistuimeen asti tai jotka jatkuvat oikeuden antaman virallisen päätöksen jälkeen, koska keskeistä on vanhempien oma käsitys huoltoriitaongelman olemassaolosta. Tavoitteena on selvittää, minkälaisia oikeudellisia ongelmia huoltoriitoihin liittyy, ja miten vanhemmat hahmottavat oman asemansa huoltoriidassa suhteessa lapsen toiseen vanhempaan ja toisaalta myös suhteessa oikeusjärjestelmään. Tutkimuksen aineisto koostuu monikulttuurisesta parisuhteesta eronneiden tai eroamassa olevien suomalaisäitien ja ulkomaalaistaustaisten isien internetkeskusteluista vuosilta 2006-2010. Aineistoa on analysoitu kvalitatiivisesti diskurssianalyyttisellä tutkimusotteella. Lisäksi tutkimuksessa on hyödynnetty grounded theorya aineiston kategorisoinnissa. Tutkimuksen keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä on Patricia Ewickin ja Susan S. Silbeyn kirjoitukset oikeudellisesta ongelmasta ja oikeustajusta sekä Pierre Bourdieun teoria taloudellisesta, kulttuurisesta ja sosiaalisesta pääomasta. Vanhemmat välittävät puheensa välityksellä käsityksiään oikeustajusta eli siitä, onko heitä kohdeltu huoltoriidassa oikeudenmukaisesti. Oikeustajulla tarkoitetaan kuitenkin myös yleisiä suhtautumistapoja lakia ja oikeusjärjestelmää kohtaan. Oikeustajun omakohtainen ja yleinen ulottuvuus tulevat tässä tutkimuksessa näkyväksi oikeudellisen ongelman kautta. Sekä suomalaisten naisten että ulkomaalaistaustaisten miesten aloittamissa internetkeskusteluissa on havaittavissa useita eri oikeustajun muotoja. Naiset ilmaisevat puheensa välityksellä pääosin luottamusta suomalaisia oikeuskäytäntöjä ja viranomaisia kohtaan. Miehet sen sijaan näkevät oikeudelliset menettelyt usein epäoikeudenmukaisina. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella keskeinen ero miesten ja naisten välillä on, että aineiston suomalaisnaiset käyttävät useimmiten lakia välineenä, kun taas ulkomaalaistaustaiset miehet esitetään pääsääntöisesti lain ohitse asettuvina. Miesten lain ohitse asettuminen näkyy huoltoriidassa sekä lain välttämisenä että sääntöjen ja lakien rikkomisena. Naisilla taas näyttää olevan usein miehiä enemmän taloudellista ja kulttuurista pääomaa, mikä mahdollistaa lain käyttämisen välineenä.
  • Jarnila, Ida (2011)
    Tutkin pro gradu –työssäni monikulttuurista huoltoriitaa oikeudellisen ongelman näkökulmasta. Huoltoriidoilla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa myös sellaisia lapsen huoltoa koskevia kiistoja ja erimielisyyksiä, jotka eivät välttämättä etene tuomioistuimeen asti tai jotka jatkuvat oikeuden antaman virallisen päätöksen jälkeen, koska keskeistä on vanhempien oma käsitys huoltoriitaongelman olemassaolosta. Tavoitteena on selvittää, minkälaisia oikeudellisia ongelmia huoltoriitoihin liittyy, ja miten vanhemmat hahmottavat oman asemansa huoltoriidassa suhteessa lapsen toiseen vanhempaan ja toisaalta myös suhteessa oikeusjärjestelmään. Tutkimuksen aineisto koostuu monikulttuurisesta parisuhteesta eronneiden tai eroamassa olevien suomalaisäitien ja ulkomaalaistaustaisten isien internetkeskusteluista vuosilta 2006-2010. Aineistoa on analysoitu kvalitatiivisesti diskurssianalyyttisellä tutkimusotteella. Lisäksi tutkimuksessa on hyödynnetty grounded theorya aineiston kategorisoinnissa. Tutkimuksen keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä on Patricia Ewickin ja Susan S. Silbeyn kirjoitukset oikeudellisesta ongelmasta ja oikeustajusta sekä Pierre Bourdieun teoria taloudellisesta, kulttuurisesta ja sosiaalisesta pääomasta. Vanhemmat välittävät puheensa välityksellä käsityksiään oikeustajusta eli siitä, onko heitä kohdeltu huoltoriidassa oikeudenmukaisesti. Oikeustajulla tarkoitetaan kuitenkin myös yleisiä suhtautumistapoja lakia ja oikeusjärjestelmää kohtaan. Oikeustajun omakohtainen ja yleinen ulottuvuus tulevat tässä tutkimuksessa näkyväksi oikeudellisen ongelman kautta. Sekä suomalaisten naisten että ulkomaalaistaustaisten miesten aloittamissa internetkeskusteluissa on havaittavissa useita eri oikeustajun muotoja. Naiset ilmaisevat puheensa välityksellä pääosin luottamusta suomalaisia oikeuskäytäntöjä ja viranomaisia kohtaan. Miehet sen sijaan näkevät oikeudelliset menettelyt usein epäoikeudenmukaisina. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella keskeinen ero miesten ja naisten välillä on, että aineiston suomalaisnaiset käyttävät useimmiten lakia välineenä, kun taas ulkomaalaistaustaiset miehet esitetään pääsääntöisesti lain ohitse asettuvina. Miesten lain ohitse asettuminen näkyy huoltoriidassa sekä lain välttämisenä että sääntöjen ja lakien rikkomisena. Naisilla taas näyttää olevan usein miehiä enemmän taloudellista ja kulttuurista pääomaa, mikä mahdollistaa lain käyttämisen välineenä.
  • Siitonen, Anne (2003)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on osallistua suomalaiseen monikulttuurisuuskeskusteluun tuomalla siihen uusia näkökulmia. Tutkielmassa etsitään vastaukset seuraaviin kysymyksiin: (1) Miksi monikulttuurisuuspolitiikkaa pidetään nykyään niin tärkeänä sekä tutkijoiden että monien maiden hallitusten keskuudessa? (2) Mitä monikulttuurisuudella tarkoitetaan akateemisessa tutkimuksessa? (3) Miten monikutttuurinen yhteiskunta käytännössä rakennetaan? (4) Miten monikulttuurisuus ymmärretään Yhdysvalloissa, ja missä määrin se on vaikuttanut siirtolaisten integroimiseen amerikkalaiseen yhteiskuntaan? Tutkielman aineisto koostuu sekä akateemisten tutkijoiden että muiden mielipidevaikuttajien monikutttuurisuutta koskevista kirjoituksista. Mielenkiinto suunnataan ulkomaille, koska monissa maissa on jo vuosikymmeniä pohdittu niitä kulttuurisen moninaisuuden aiheuttamia kysymyksiä, joita Suomessa on alettu ratkoa vasta viime vuosina. Yhdysvallat on puolestaan valittu tapaustutkimuksen kohteeksi, koska se on maailman merkittävin maahanmuuttomaa ja sillä on jo vuosisatojen kokemus kulttuurisesta moninaisuudesta. Nationalismin periaatteet edellyttivät kansakunnan ja valtion rajojen yhteneväisyyttä. Kansakunnan rajat määriteltiin usein etnisen samankaltaisuuden perusteella ja sen vuoksi valtioiden rajojen sisälle jäi paljon väestöryhmiä, joiden ei katsottu kuuluvan kansakuntaan. Näistä ryhmistä muodostui vähemmistöjä valtioiden sisälle ja niiden etnisen erilaisuuden pelättiin uhkaavan kansallisvaltion yhtenäisyyttä. Sen vuoksi vähemmistöistä pyrittiin pääsemään eroon esim. karkottamalla, tuhoamalla tai pakkoassimiloinnilla. 1900-luvun lopulla vähemmistöoikeudet kuitenkin kirjattiin moniin kansainvälisiin sopimuksiin, eikä kansallisvaltio enää voi ylläpitää yhtenäisyyttään vähemmistöjen kustannuksella. Monikulttuurinen valtio onkin nähty uutena ratkaisuna ongelmaan, joka aiheutuu tarpeesta yhteensovittaa valtion yhtenäisyyden säilyminen ja vähemmistöoikeuksien kunnioittaminen. Monikulttuurinen valtio sallii etnisten ryhmien kulttuurisen erilaisuuden ja myöntää etnisyyden tärkeän merkityksen yksilöille. Etnisyyden ei kuitenkaan ajatella olevan ihmisen identiteettiä kokonaisvaltaisesti hallitseva voima vaan melko joustava ja muuttuva tekijä. Monikulttuurinen valtio pyrkii myös luomaan eri etnisiin ryhmiin kuuluvien kansalaistensa välille yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tämä tavoite toteutuu, koska kansallinen identiteetti perustuu tietyille yhdessä neuvotelluille arvoille, jotka kaikki kansalaiset voivat hyväksyä. Liiallinen kulttuurisen erilaisuuden korostaminen voi kuitenkin vaikeuttaa yhteistyötä etnisten ryhmien välillä ja jopa tehdä mahdottomaksi vuoropuhelun ja kompromissienteon. Lisäksi liiallinen kulttuuristen erojen korostaminen johtaa helposti esimerkiksi sosioekonomisen huono-osaisuuden huomiotta jättämiseen tai jopa sen selittämiseen kulttuurisilla tekijöillä. Tutkielmassa muistutetaan, että vaikka ihmiset ovat saman etnisen ryhmän jäseniä, he usein kuuluvat eri yhteiskuntaluokkiin ja heillä voi olla hyvin erilaiset poliittiset ideologiat. Maahanmuuttajien sopeutumiseen uuteen yhteiskuntaan vaikuttavat kulttuuristen tekijöiden lisäksi monet muutkin seikat, kuten aiemmat kokemukset, koulutus, varallisuus, tulevaisuudensuunnitelmat jne. Vain yhdistämällä taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät voidaan luoda hyvin toimiva monikulttuunnen yhteiskunta.
  • Valjus, Sonja (Helsingin yliopisto, 2006)
    Starting point for the study was the notion made in previous studies that the Finnish educational practices are not sufficient in multicultural teaching. The main objective of the research was to find out good multicultural teaching practices developed by experienced teachers. The subject of the research was teachers narratives about the problems, solutions and the development of multicultural academic teaching. Previous research has shown that disturbances in multicultural activity can be caused among other things by cultural and linguistic differences, racism and prejudice and stress related to immigration. The management of multicultural teaching can be examined from the individual point of view as intercultural competence and from the collective point of view as management of the disturbances of multicultural teaching. The development of the management has been illustrated with the models of adaptation and transformative/expansive learning. The methodological approach of the research was narrative. I interviewed six teachers with narrative methods. Half of the interviews were pair interviews. As an analytical framework I used the basic story model by Labov (1972). I analysed critical incidents, resolutions and evaluations of the stories. According to the results the problems of the multicultural academic teaching are diverse. Most often mentioned problems were cultural differences and racism. Problems were managed by developing practices that support the multicultural activity broadly and by reacting to sudden problems intuitively or reflectively. In the management of the academic multicultural teaching the experienced teachers emphasised flexibility, group building and trust, intensified guidance, acting against racism and prejudice and characteristics of the teacher, like patience and sense of humour. The management of multicultural teaching has developed through the accumulation of intercultural experiences, reflection of experiences, cooperative problem solving, following the research of the field and experimenting different approaches. In accordance with the previous studies, this research showed that continuous learning is needed in the management of multicultural teaching. The results can be used in developing academic multicultural teaching and education.
  • Kim, Heli (2008)
    Olen työstänyt pro gradu -tutkielmani Nuorisotutkimusverkoston projektissa, jonka teemana on ollut "Monikulttuuriset nuoret, vapaa-aika ja kansalaistoimintaan osallistuminen". Osoitan pro gradu -tutkielmassani "Monikulttuuriset nuoret ja vapaa-ajan liikunta" miten liikunnan ja urheiluun maailmaan osallistuminen voi olla haastavaa monikulttuurisille nuorille. Teemahaastatteluaineiston analyysi sisältää sekä narratiivisen että temaattisen analyysin piirteitä. Liikunnan sosiaaliseen maailmaan suhtautumis- ja osallistumistapojen kokonaisuudesta käytän Pasi Kosken (2004) käsitettä liikuntasuhde. Liikuntasuhde muodostuu elämänkulussa. Liikunnan harrastamisen aloittaminen on yhteydessä myös niin toisiinsa sekoittuneisiin rakenteellisiin, subjektiivisiin, kulttuurisiin ja taloudellisiin tekijöihin kuin myös sosiaaliseen pääomaan. Sosiaalista pääomaa tarkastelen nuorisotutkijoiden, kuten Tolosen (2007, 2008), Reynoldsin (2004), Raffon ja Reevesin (2000) tutkimuksia soveltaen. Tärkeä löydös tutkielmassani on yksilölliset sosiaalisen pääoman systeemit (ks. Raffo & Reeves 2000), joiden avulla tarkastelen nuorta ihmissuhteidensa kontekstissa. Näistä systeemeistä käsittelen kolmea. Sosiaalisen pääoman systeemeissä paikantuva ymmärrys vapaa-ajasta, aktiivisuudesta, (monikulttuurisesta) identiteetistä ja liikunnasta muodostavat vaihtelevia polkuja urheilukentille. Osa monikulttuurisista tytöistä ja naisista asemoituu perheeseensä. Vapaa-aika ja aktiivisuus muodostuvat usein perheessä ja perheelle oikein tekemisen eetokseksi. Alakulttuuriinsa asemoituneet miehet sen sijaan elävät alakulttuurisen sosiaalisen pääoman olosuhteita, joissa he taistelevat miehisen maailman (kuten katujen) pärjäämisen eetoksen - ja tähän liittyvän turhautumisen ja toiseuden - ristipaineessa. Moniasemaiset monikulttuuriset nuoret elävät notkean sosiaalisen pääoman systeemin olosuhteita, joissa tieto, ymmärrys ja tuki muun muassa urheilun maailmaan osallistumiselle ovat usein turvattu monelta taholta. Tutkielmassani päädyn tuloksiin, joiden mukaan monikulttuuristen nuorten urheiluun sisäänpääsyn ongelmat johtuvat muun muassa sosiaalisen pääoman systeemeissä jaetuista ymmärryksistä ja identiteeteistä, jotka eivät kohtaa Suomessa urheilusta tai yleensäkään vapaa-ajasta ylläpidettyjä mielikuvia ja käytänteitä, kuten individualistista eetosta. Tiedonpuute nousee suurimmaksi ongelmaksi (ks. myös Harinen 2005). Vaikka kaikki alakulttuuriinsa asemoituvat miehet harrastavat liikuntaa, he ovat varsin vähän mukana seuratoiminnassa tai tuntevat sen ulkokohtaiseksi. He asemoituvat muiden ulkomaalaisten joukkoon. Erityisesti vähän aikaa sitten maahanmuuttaneiden tapauksessa taloudelliset realiteetit määrittävät myös hyvin pitkälle vapaa-ajan osallistumista. Perheeseensä asemoituneet naiset taas suhtautuvat liikunnan maailmaan yleensä myönteisesti, mutta harrastavat liikuntaa vain vähän. Naisten kohdalla kohdennettu tiedottaminen perheille, sekä urheilumaailman toimijoiden monikulttuurisen ymmärryksen lisääminen helpottaisivat osaltaan liikunnan harrastamisen aloittamista.
  • Wehka-aho, Emmi (2013)
    Kulttuuriset ja uskonnolliset tavat ja rituaalit voivat olla ristiriidassa kansallisen lain kanssa. Tutkielmani käsittelee kulttuurisia konflikteja rikosoikeuden kontekstissa ja erityisesti niitä tilanteita, joissa rikoksesta epäilty pyrkii kulttuurisilla perusteilla rikosvastuun välttämiseen tai rangaistuksen lieventämiseen (kulttuurinen puolustus). Selvitän minkälaisia oikeuden ja kulttuurin yhteentörmäyksiä länsimaisessa oikeuskäytännössä esiintyy ja miten kulttuuriset tekijät voidaan ottaa huomioon oikeu¬dellisessa ratkaisutoiminnassa. Keskeisin tutkimuskysymys on miten tekijän kulttuuritausta ja kulttuurinen puolustus vaikuttavat rikosvastuun arviointiin. Lainsäädäntöön ja virallislähteisiin sekä koti- ja ulkomaiseen oikeuskirjallisuuteen pohjautuvan kulttuurisen puolustuksen teoreettisen taustan käsittelyllä selvitän, miten ilmiötä voidaan systematisoida ja miten moninaisilla tavoilla rikoksesta epäillyn kulttuuritausta saa merkitystä teon rikosoikeudellisen arvion kannalta. Erityisen tarkastelun kohteena on korkeimman oikeuden muslimipojan ympärileikkausta koskeva ennakkopäätös KKO 2008:93, jossa on kyse uudesta laissa kirjoittamattomasta kulttuurisille syille pohjautuvasta vastuuvapausperusteesta. Tutkielmassa osoitan, että kulttuurista puolustusta tulee arvioida etenkin laillisuusperiaatteen ja ihmisoikeuksien valossa. Osoitan myös, että kulttuurisella puolustuksella on merkitystä Suomen vastuuvapausperusteiden tulkinnassa ottaen huomioon etenkin sen kytkennät perus- ja ihmisoikeuksiin. Päättelen, että kulttuurinen puolustus perustuu perus- ja ihmisoikeuksina suojatuille kulttuurisille oikeuksille ja uskonnonvapaudelle ja tapauksia ratkaistaessa erityisen tärkeää on perus- ja ihmisoikeuksien punninta. Kulttuurisille tekijöille rikosoikeudessa annettava merkitys on oikeudellisesti hyvin epäselvä ja kaipaa huomiota oikeustieteilijöiltä ja lainsäätäjältä. Kulttuuriset oikeudet ovat tärkeä osa perus- ja ihmisoikeusjärjestelmää myös rikosoikeuden kontekstissa.
  • Jokela, Ulla Katriina (2001)
    Tutkielmassa tarkastellaan lähiöiden monikulttuuristumisen tuomia haasteita asuinalueilla tehtävälle yhdyskuntatyölle erityisesti helsinkiläisestä näkökulmasta. Haasteita etsittiin kartoittamalla monikulttuuristuvan asuinalueen arjen sujumista. Tutkimusta varten haastateltiin asuinalueen kolmea eri osallisryhmää: maahanmuuttajia, asukasaktivisteja sekä yhdyskuntatyöntekijöitä, yhteensä neljäätoista henkilöä. Haastatteluteemojen avulla selvitettiin, miten monikulttuuristuminen on muuttanut lähiön ilmettä, minkälaisia pulmia yhteiselämässä on ja mitä pitäisi tehdä, että yhteiselämä sujuisi paremmin. Sekundaariaineistona käytetään yhdyskuntatyön kirjallisuutta, joka luo pohjaa haastatteluaineiston käsittelylle. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu yhtäältä yhdyskuntatyön teoriasta, toisaalta monikulttuuristumiseen liittyvistä teorioista. Yhdyskuntatyön teoria nousee käsityksestä, että ihmiset ovat oman elämänsä subjekteja. Heillä on kykyjä ja voimavaroja, joiden käyttöönottamisessa tuetaan. Monikulttuuristumiseen liittyvistä teorioista käytetään ensinnäkin Berryn nelikenttämallia, jonka keskeisiä muuttujia ovat akkulturaatioasenteet: integraatio, assimilaatio, separaatio ja marginalisaatio. Nelikenttämallin avulla pyritään selventämään maahanmuuttajien sopeutumisprosessia uudessa asuinympäristössä. Toiseksi käytetään konflikti- ja kontaktiteoriaa selventämään monikulttuurisen kohtaamisen riskejä ja mahdollisuuksia. Monikulttuuristuvaa lähiötä tarkastellaan murroskautena, jolloin on epäselvyyttä siitä, kenelle monikulttuurisuusasioiden hoito kuuluu ja miten niitä ylipäätään hoidetaan. Vastuun siirtely viranomaiselta toiselle aiheuttaa epäselvyyttä ja tilanteiden kärjistymistä. Maahanmuuttajat sijoittuvat keskimääräistä enemmän alueille, joissa asuu kantaväestön syrjäytyneitä. Heidän suomalaisista saamansa käsitykset jäävät helposti kapea-alaisiksi ja halu integroitua vähenee. Osallisten näkemyksissä korostui tarve selkiyttää jo olemassa olevaa tilannetta sekä luoda mahdollisuuksia kantaväestön ja maahanmuuttajien kohtaamiseen. Näihin päästään esimerkiksi resurssoimalla asumisneuvontaan, kulttuuritulkkeihin ja mukaanvetäjiin. Lisäksi kantaväestön ja maahanmuuttajien kohtaamista voidaan edistää kehittämällä erilaisia alueellisia kohtaamispaikkoja. Yritysten ja erehdysten lisäksi on löytynyt hyviä käytäntöjä. Alueella työskentelevät viranomaiset joutuvat kehittämään monikulttuurisessa työssä tarvittavia tietojaan ja taitojaan sekä menetelmiään toteuttaa hyviä hallintokäytäntöjä. Keskeisimpiä lähteitä yhdyskuntatyöstä ovat Ole Hermansenin (1975) Samhällsarbete, Keith Popple (1995) Analysing Community work. Its theory and practice, Alf Ronnbyn Ny social miljö genom ökad självaktivitet (1977) sekä Mobilizing local communities (1994), Alan Twelvetreesin (1991) Community work, Sosiaali- ja terveysministeriön mietintö (1985) Yhdyskuntatyö – suunnitelmallinen muutosprosessi. Monikulttuuristumisen keskeisimmät lähteet ovat Inga Jasinskaja-Lahden ja Karmela Liebkindin (1997) Maahanmuuttajien sopeutuminen pääkaupunkiseudulle, Karmela Liebkindin (1994) Maahanmuuttajat. Kulttuurien kohtaaminen Suomessa sekä Kathleen Valtosen (1999) Pakolaisten kotoutuminen Suomeen 1990-luvulla.
  • Toikka, Miia (2001)
    Tutkielman kohteena oli Helsingin kaupungin kansainvälisen kulttuurikeskuksen Caisan toiminta sosiaalisina käytäntöinä, joissa tuotetaan, uusinnetaan ja muunnetaan tietynlaisia diskursseja monikulttuurisuudesta. Kansainvälinen kulttuurikeskus Caisa on toiminut Helsingin keskustassa vuodesta 1995 lähtien tavoitteenaan tukea monikulttuurisen kaupungin kehittymistä edistämällä suomalaisten ja maahanmuuttajien vuorovaikutusta ja välittämällä tietoa eri kulttuureista. Tutkielman kysymyksenasettelu perustuu yhtäältä konstruktionistiseen käsitykseen kielenkäytöstä ja toisaalta pääosin brittiläisessä ja ruotsalaisessa etnisten suhteiden tutkimuksessa esitettyyn monikulttuurisuusideologian ja -politiikan kritiikkiin. Kritiikin kohteena on ollut erityisesti monikulttuurisuuden käsitteen taustalla oleva kulturalistinen käsitys kulttuurista, jonka on osoitettu voivan ylläpitää ja legitimoida valtaväestön ja kulttuurivähemmistöjen tai maahanmuuttajien välisiä valtasuhteita ja eriarvoisuutta. Tutkielmassa tarkasteltiin, millaisiin monikulttuurisuuden tulkintoihin Caisan toiminta perustuu ja mitkä ovat sen käytännöissä muodostuvan monikulttuurisuusdiskurssin ideologiset seuraukset maahanmuuttajien, suomalaisen yhteiskunnan ja etnisten suhteiden kannalta. Tutkimusaineisto kerättiin etnografisessa kenttätyössä Kulttuurikeskus Caisassa lokakuun 1999 ja huhtikuun 2000 välisenä aikana. Aineisto käsitti kenttäpäiväkirjan, yhteensä 18 Caisan työntekijän, asiakkaan ja yhteistyökumppanin haastattelua ja runsaasti erilaista Caisan toimintaan liittyvää kirjallista materiaalia. Aineistoa tulkittiin diskurssianalyyttisestä näkökulmasta pyrkimyksenä hahmottaa Caisan toiminnan taustalla olevia kulttuurisia jäsennyksiä. Caisan toimintaa tarkasteltiin sekä sen laajemmassa historiallis-etnografisessa kontekstissa että organisaation sisäisten käytäntöjen kannalta. Tutkimuksessa todettiin, että Kulttuurikeskus Caisan toiminta oli tulkittavissa hallinnon näkökulmaa edustavaksi viranomaiskäytännöksi. Monikulttuurisuus konstruoitui Caisan toiminnassa kulttuurien kohtaamisiksi, kulttuurien esittelyksi, työyhteisöä ohjaavaksi periaatteeksi ja puolueettomuudeksi. Näissä ideaalityyppisissä käytännöissä kulttuurit ymmärrettiin suhteellisen muuttumattomiksi ja rajatuiksi kokonaisuuksiksi, jotka erottavat eri etnistä alkuperää olevat ryhmät toisistaan. Maahanmuuttajat määrittyivät Caisan monikulttuurisuusdiskursseissa ensisijaisesti taustansa perusteella, "toisiksi" suhteessa suomalaisen valtakulttuurin asettamaan normiin. Suomalaisen kulttuurin asema valtakulttuurina ei käytännöissä juurikaan horjunut. Kulttuurikeskus Caisan toimintaa voi pitää hegemonisen monikulttuurisuusdiskurssin institutionalisoituneena muotona. Institutionaalinen monikulttuurisuus pohjautuu julkilausumattomaan oletukseen siitä, että maahanmuuttajat ja kulttuurinen moninaisuus aiheuttavat myötäsyntyisesti ongelmia. Sen perustana on myös "meidän" ja "muiden", suomalaisten ja maahanmuuttajien välinen olemuksellisen kaksijakoinen erottelu. Institutionaalinen monikulttuurisuus on siksi parhaiten ymmärrettävissä hallinnon välineeksi. Sen avulla pyritään hallitsemaan maahanmuuttajien määrän kasvamisesta johtuviksi katsottuja ongelmia, eikä se oleellisesti muuta käsityksiä suomalaisuudesta ja suomalaisesta yhteiskunnasta.
  • Paavola, Heini Maaria (Helsingin yliopisto, 2007)
    This study reports on the realisation of multicultural education in a multicultural pre-school group of one kindergarten. The research questions were: 1) what multicultural goals and contents did the kindergarten´s own pre-school curriculum contain? and 2) how did the pre-school educators´ views on multicultural education appear in their actions in a multicultural pre-school group? The research was conducted by analysing the curricula, interviewing the educators, and observing of the preschool groups. Pre-school education is seen as part of institutionalised education which is defined through culture. Education is considered from the point of view of critical multicultural education, paying special attention to the role of society in the definition of education. The research is a case study, and it concentrates on the interpretation of the working philosophy of one preschool group with respect to its implementation. The target group consisted of 20 6-year-old pre-school pupils in a kindergarten and their four pre-school educators. The research results showed that the kindergarten´s own pre-school curriculum (1997) was in structure and form consistent with the structure and form of the National Core Curriculum for Pre-School Education from 1996. The only difference was in the classification of the various subject fields and objectives. The contents of the two curricula showed hardly any variation, and both of them contained only few goals and contents for multicultural education. According to the interviews, the educational views and learning philosophy of the pre-school educators represented a child-centred point of view that takes into consideration the individual pupil´s needs and skills. This is also one of the basic principles of multicultural education. The principle was not, however, realised in the directed activities of the pre-school group. The heterogeneity of the pre-school group was dealt with by dividing the children into smaller groups, but the contents of the tuition were not differentiated. All children were provided with the same goals and contents. Multicultural education was seen as remote and separate from the overall educational philosophy. The contents of multicultural education were interpreted by the educators as teaching Finnish as a second language and teaching the children their own mother tongue and religion. After the evaluation of the state of the kindergarten´s multicultural education using four different models, I determined that the kindergarten emerged as a representative of the model where multicultural education is seen as something meant for immigrants only. The aim of the model is a rapid integration of the immigrant children with the majority population. Keywords: education, pre-school education, multicultural education, critical multicultural education, language, culture
  • Ropponen, Anu (2003)
    Tässä tutkimuksessa selvitetään, millaisia käsityksiä monikulttuurisuudesta ja monikulttuurisesta koulutuksesta Helsingin ja Tampereen yliopistojen sosiaalityön opetussuunnitelmat sisältävät vuosina 1990-2003. Tutkimuksessa pyritään löytämään vastaus siihen, milloin ja missä määrin monikulttuurisuus on ollut osa sosiaalityön koulutusta, millaista se on ollut, ja miten sitä on opetettu. Tutkimuksessa selvitetään myös sosiokulttuuristen ryhmien, erityisesti suomalaisten, representaatiota sosiaalityön opetussuunnitelmissa. Tutkimuksessa tarkastellaan erikseen monikulttuurisiksi oppisisällöiksi luokiteltujen opintojen sisältöä, muutosta ja opetusmenetelmiä.Taustalla on vaikuttanut kriittinen pedagogiikka, ja sen mukainen käsitys monikulttuurisuudesta. Tutkimusaineisto tuotettiin tarkasteluajankohtana 1990-2003 opinto-oppaissa ilmestyneistä sosiaalityön opetussuunnitelmista. Yhteensä aineistoa on 97 sivua. Tutkimus on painotukseltaan kvalitatiivinen. Tutkimusmenetelmänä on käytetty sekä sisällön erittelyä että laadullista sisällön analyysiä. Sisällön erittelyllä muodostettiin yleiskuva opetussuunnitelmien oppisisällöistä ja ne luokiteltiin teoreettisia, käytännöllisiä ja tutkimuksellisia valmiuksia tuottaviin luokkiin. Laadullisen sisällön analyysin avulla opetussuunnitelmista etsittiin tekstisegmenttejä, joissa ilmaantuvat monikulttuurisuus ja/tai sen lähikäsitteet, ja kontekstualisoinnin avulla muodostettiin tulkinta opetussuunnitelmien käsityksestä monikulttuurisuudesta. Erikseen tarkastellaan myös monikulttuurisia oppisisältöjä. Tarkastelun kohteena ovat ajallinen muutos, sisällöt ja opetusmenetelmät. Näkökulma, josta ilmiötä tarkastellaan ja aineistoa arvioidaan, on horjuttava monikulttuurisuus. Yliopistojen tavat toteuttaa monikulttuurista koulutusta poikkesivat toisistaan. Helsingin yliopistossa muutos on tapahtunut monikulttuurisuuden näkymättömyydestä monikulttuuristen oppisisältöjen lisäämiseen opetussuunnitelmaan. Tampereella monikulttuuriset oppisisällöt ovat olleet opetussuunnitelmissa koko tarkastelun ajan. Tapahtunut muutos on ollut Tampereen yliopistossa laadullinen, ei niinkään määrällinen. 1990-luvun aikana käsityksessä monikulttuurisuudesta muutos on tapahtunut sosiaalityön erityisalasta laajempiin teemoihin. Kummassakin yliopistossa painotus on ollut monikulttuurisuuden pitämisenä sosiaalityön erityisalana. Vasta viime vuosina opetussuunnitelmissa näkyy viitteitä muutoksissa tieto- ja oppijakäsityksissä, jotka teoreettisesti voisivat mahdollistaa horjuttavan monikulttuurisuuden toteutumisen sosiaalityön koulutuksessa. Tutkimuksen tulokset vahvistavat aiempien tutkimusten havaintoja siitä, että sosiaalityön opetussuunnitelmat sisältävät vain vähän monikulttuurisia oppisisältöjä, vaikka opetusmenetelmät ja oppisisällöt ovatkin monipuolistuneet 1990-luvun alusta huomattavasti. Myös muiden sosiokulttuuristen ryhmien representaatio on opetussuunnitelmissa vähäistä. Monikulttuuriset oppisisällöt ovat kummassakin yliopistossa vapaaehtoisia, eikä tutkimustulosten perusteella kummankaan yliopiston kohdalla voida sanoa monikulttuurisuuden olevan opetuksen läpäisevä periaate. Läpäisyperiaatteena toteutettu horjuttava monikulttuurisuus edellyttäisi oppisisältöjen lisäämistä kaikissa kolmessa valmiuksia tuottavassa luokassa, monikulttuurisuuden huomioimista kaikessa opetuksessa, ja muutoksia opetusmenetelmissä. Suuntaus tietokäsitysten muuttumiseen on opetussuunnitelmien perusteella jo havaittavissa.
  • Sipilä, Sanna (Helsingin yliopisto, 2010)
    Suoraviivainen monilinjauksen toteutus vie eksponentiaalisesti aikaa ja muistia. Siksi on kehitetty monia heuristisia menetelmiä. Tässä paperissa keskityn yhteen heurististen monilinjausmenetelmien luokkaan, progressiiviseen fylogeniapuun mukaan etenevään monilinjaukseen. Menetelmä on kehitetty globaaliin linjaukseen, lokaalin linjaamisen puolelta löytyy joitain samansuuntaisia menetelmiä. Olen soveltanut progressiivisen fylogeniapuun ohjaaman monilinjauksen lokaalisti geenien säätelyalueita etsivään EELohjelmaan. Koska selkeästi hyvää tapaa yleistää EELohjelman käyttämä linjauksen pisteytys ei ole, olen toteuttanut progressiiviseen monilinjaukseeni kolme erilaista pisteytystä: parien summa, parilinjauksen pisteytyksestä yleistetty pisteytys sekä edustavia sekvenssejä käyttävä, puun mukainen pisteytys. Monilinjauksen mahdollistama useamman sekvenssin käyttäminen tarkentaa parilinjauksella löydettyjä säätelyalueita ja vahvistaa säilyvien alueiden merkitystä.
  • Simonen, Jenni (2007)
    Tutkielma käsittelee nuorten aikuisten alkoholinkäyttöön liittyvää sosiaalisuutta. Usein juomiseen liittyvää sosiaalisuutta on jäsennetty periaatteella, jossa ilmiötä selitetään jonkin yksittäisen nimittäjän (kuten esimerkiksi sukupuolen tai sosiaaliluokan) nojalla. Lisäksi näkemys sosiaalisuudesta on muodostunut yksipuoliseksi. Tässä tutkielmassa aihetta lähestytään toisesta näkökulmasta. Kiinnostuksen kohteena on juomiseen liittyvän sosiaalisen kanssakäymisen moninaisuus ja vaihtelu. Koska juominen käsitetään nuorten keskuudessa yhteisösidonnaisena, jossa nuorten omilla vertaisryhmillä on merkittävä osa, sosiaalisuutta tutkitaan tarkastelemalla niitä tapoja, joilla yksilöt kiinnittyvät toisiinsa ja muodostavat yhteisön. Näin tutkielma keskittyy selvittämään, millaisiin erilaisiin yhdessäolon ja yhteenliittymisen muotoihin nuorten juominen liittyy. Tutkielman teoreettiset lähtökohdat ovat sosiaalisuutta käsittelevissä sosiologisissa teorioissa, jotka tuovat esiin erilaisia tapoja käsitteellistää yksilön ja ryhmän suhdetta. Sosiaalisuuden tarkastelu perustuu seitsemään 17-23-vuotiaiden ryhmähaastatteluun. Aineiston analyysi ammentaa monimerkityksisyyteen viitaten kehysanalyyttisestä perinteestä. Analyysin työkaluna sovelletaan A. J. Greimasin aktanttimallia. Analyysi osoittaa, että nuorten juomiseen liittyvästä yhdessäolosta on erotettavissa kolme erilaista lajia: pidäkkeetön sosiaalisuus, tahdikas sosiaalisuus ja yksilökeskeinen sosiaalisuus. Sosiaalisuuden lajit asettuvat eri kohtiin yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden jatkumolla, ja ne myös yhdistävät eri tavoilla yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden eri piirteitä. Luetellut kolme sosiaalisuuden lajityyppiä ymmärretään tutkielmassa erilaisina tapoina kehystää sosiaalisuutta, tai toisin ilmaistuna, kulttuurisina puhetapoina, joita nuoret käyttävät resursseina kun he jäsentävät juomistilanteita toiminnassa ja keskustelussa. Tutkielman perusteella nuorilla on siis käytössään useita erilaisia juomista ja sen sosiaalisuutta jäsentäviä puhetapoja. Lisäksi tarkastelun kohteena oleva aineisto viittaa vahvasti siihen, että puhetavat eivät ole eriteltävissä esimerkiksi sosiaalisen aseman mukaisesti. Kaikissa haastateltavissa ryhmissä nimittäin tunnistetaan ja käytetään sukupuoleen tai koulutustaustaan katsomatta pidäkkeettömän ja tahdikkaan sosiaalisuuden jäsennyksiä, olkoonkin että pidäkkeettömän sosiaalisuuden mukainen puhe on luontevaa erityisesti miehille. Kolmantena kiinnostavana, vaikkei yhtä vallitsevana puhetapana erottuu yksilökeskeinen sosiaalisuuden laji. Se lienee uusi, nykyajasta kumpuava sosiaalisuuden jäsennys. Parhaiten se hallitaan ryhmässä, jossa pääosa keskustelijoista on naisia.
  • Kymäläinen, Maija (2011)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lahosta puuaineesta riippuvaiselle lajistolle tärkeiden onttojen puiden ominaisuuksien vaikutusta pääkaupunkiseudun jalojen puistopuiden onttouden esiintymistodennäköisyyteen. Tutkimuksessa mitattavia ominaisuuksia olivat puiden läpimitta, puulaji, pituus sekä kasvupaikan valoisuus ja metsäisyys. Tutkittavia puulajeja olivat lehmus (Tilia cordata), vaahtera (Acer platanoides), tammi (Quercus robur), saarni (Fraxinus excelsior) ja jalavat (Ulmus glabra ja U. laevis). Tutkimuskohteina olivat pääkaupunkiseudulla sijaitsevat 14 viheraluetta, jotka vaihtelivat metsäisistä puustokeskittymistä valoisiin ja intensiivisesti hoidettuihin puistoihin. Onttouden esiintymisen riippuvuutta muista muuttujista tutkittiin korrelaatioanalyysillä sekä logistisilla regressioanalyyseillä, joissa huomioitiin myös puiden jakaantuminen viheraluiden välillä. Puulajilla ja puun läpimitalla oli vaikutusta onttouden esiintymistodennäköisyyteen. Kasvupaikan valoisuudella oli merkitystä rungon onttoutumisessa ainakin lehmukselle ja vaahteralle. Metsäisyys liittyy valoisuuteen ja näiden muuttujien vaikutus rungon onttoutumistodennäköisyyteen on kietoutunut toisiinsa. Pituudella ei todennäköisesti ollut merkitystä onttoutumiseen. Tulosten perusteella etenkin pääkaupunkiseudun lehmukset sekä vaahterat ovat herkkiä onttoutumaan ja täten ne muodostavat monimuotoisia elinympäristöjä. Valoisuuden ja metsäisyyden vaikutus onttoutumiseen on vahvasti sidoksissa puiden hoitoon ja hoitotoimilla on siis suuri vaikutus onkaloiden syntyyn.