Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 13182-13201 of 24494
  • Nylund, Lotta (Helsingin yliopisto, 2013)
    I slutet av 1870-talet och första hälften av 1880-talet diskuterades den naturalistiska konsten och litteraturen livligt i tidningarna. Syftet med denna avhandling är att förstå varför den naturalistiska konsten skapade debatt: vilka aspekter av den naturalistiska konsten utgjorde ett problem i förhållande till existerande normer och traditioner. I avhandlingen analyserar jag, med hjälp av Quentin Skinners idéhistoriska metod, C. G. Estlanders, J. J. Tikkanens och Helena Westermarcks recensioner och konstartiklar mot kontexten av den konstdebatt som fördes i Finsk Tidskrift och Helsingfors Dagblad åren 1879–1886 samt samtida ideologiska strömningar. I tidigare forskning har 1880-talet beskrivits som en tid som präglades av motsättningar mellan en föråldrad idealistisk konstsyn och världsåskådning, och den nya materialistiskt präglade realismen. C. G. Estlander har setts som en representant för idealisterna, som förhöll sig kritiskt till den nya konsten, medan Helena Westermarck har fått representera de unga konstnärerna som försvarade naturalismen. I avhandlingen konstaterar jag att denna motsättning inte helt stämmer. Den idealistiska estetik som Estlander förespråkade var idealrealismen en kombination av den idealistsiska estetiken med en realistisk verklighetsåtergivning. Enligt Estlander räckte det inte att konstnären återgav sina sinnesintryck på duken, konstnären skulle också återgiva det andliga innehållet och förmedla sin subjektiva, kärleksfulla, känsla för den avbildade. Fastän Westermarck tydligt förespråkade naturalismen kritiserade även hon materialistiska, kyliga, satiriska och pessimistiska naturalistiska skildringar. Däremot förespråkade hon George Eliots humanistiska, kärleksfulla naturalism. Jag argumenterar för att hon i artikeln Den realistiska romanen i den franska konsten (1884) försöker ta avstånd från den radikala naturalism som hennes målning "En viktig fråga" anklagats för och försvara Eliots naturalism. Jag anser därtill att Helena Westermarcks målning kan tolkas som hennes vision av denna humanistiska naturalism. J. J. Tikkanens konstsyn har tolkats olika i konsthistorieskrivningen. Hans tidiga konstrecensioner har inslag av idealrealistisk estetik, men en närmare studie av hans artiklar och brev till Estlander avslöjar att detta inslag var mycket ytligt. Under sin utlandsvistelse blev han en anhängare av naturalismen, men inte i dess mest radikala form. Alla tre skribenter förhöll sig kritiskt till salongskonsten , som de ansåg vara ytlig. På ett teoretiskt plan ställde de i hög grad samma krav på konsten, men i praktiken kunde de ha olika uppfattning om var gränsen går för det fula och råa samt i vilken mån det låga får framställas i konsten.
  • Lipsanen, Niko (Helsingin yliopisto, 2001)
  • Kiianmaa, Sampsa (Helsingin yliopisto, 2005)
    Establishment of Pinus kesiya Roy. ex Gord. plantations in Thailand began in the 1960s by the Royal Forest Department. The aim was to reforest abandoned swidden areas and grasslands in order to reduce erosion and to produce timber and fuel wood. Today there are about 150, 000 ha of P. kesiya plantations in northern Thailand. Most of these plantations cannot be harvested due to a national logging ban. Previous studies have suggested that Pinus kesiya plantations posses a capability as a foster environment for native broadleaved tree species, but little is known about the extent of regeneration in these plantations. The general aim of the study was to clarify the extent of forest regeneration and interactions behind it in Pinus kesiya plantations of the Ping River basin, northern Thailand. Based on the results of this study and previous literature, forest management proposals were produced for the area studied. In four different pine plantation areas, a total of seven plantations were assessed using systematic data collection with clustered circular sample plots. Vegetation and environmental data were statistically analysed, so as to recognise the key factors affecting regeneration. Regeneration had occurred in all plantations studied. Regeneration of broadleaved trees was negatively affected by forest fire and canopy coverage. A high basal area of mature broadleaved trees affected the regeneration process positively. Forest fire disturbance had a strong effect also on plantation structure and species composition. Because of an unclear future forest management setting as regards forest laws in Thailand, a management system that enables various future utilisation possibilities and emphasises local participation is recommended for P. kesiya watershed platations of northern Thailand.
  • Yarow, Abdullahi Ahmed (2008)
    Abundance in natural resources can have both positive and negative effects on a country's economic performance. Conventional wisdom would regard natural resources as an asset for economic growth, but during the last three decades the notion that natural resources are a curse rather than a blessing has become common in the economic literature. The resource curse has economical, political, institutional and social dimensions. In this study I try to demonstrate that in countries with a fractionalized social structure the abundant natural resources are a curse rather than a blessing since many conflicts of interest emerge. If the number of fighting groups is high, the allocation of the entrepreneurs into those that fight and those that produce becomes crucial. The windfall gain over resource rents will be less than the loss in productivity caused by misallocations of labour. The politicians tend to over-extract the natural resources to buy loyalties in their constituencies by discounting the future. Resource booms boost the chances of an incumbent retaining power after an election. By disposing more resources the politicians influence the outcome of elections. The countries with effective institutions that are producer friendly and promote state accountability draw benefits from resource booms while countries with weak, grabber-friendly institutions are affected by the resource curse. Resource booms give economic agents a false sense of security. The agents have a higher preference for current consumption compared to future consumption. The urgency to make savings in order to create development potential is disregarded. Lower savings lead to a decline in investment a lower level of investment inhibits economic growth and creates inequity and poverty. The main economic literature used in this study are Mehlum, Moene, and Torvik (2006), Papurakis and Gerlagh (2004), Wright and Czelusta (2002), Hodler (2006) and Torvik (2002).
  • Suksi, Juhani (Helsingin yliopisto, 2001)
  • Virtanen, Sari (2002)
    Natura 2000 on Euroopan unionin luontodirektiivin mukainen luonnonsuojelukohteiden verkosto. Verkoston suunnittelu- ja toteuttamisprosessi sai aikaan Suomen oloissa melko poikkeuksellisen kiivaan yhteiskunnallisen keskustelun ja on leimannut merkittä-vällä tavalla erilaisten intressiryhmien ja yksityisten kansalaisten aktiivista toimintaa. Kritiikkiä ympäristöhallintoa vastaan nosti puutteellisena pidetty tiedotus, epätietoisuus maankäyttövaikutuksista ja valmistelun keskeneräisyys. Luonnonsuojelijoiden mielestä suunniteltu Natura-ohjelma ei täytä EU:n sille asetta-mia suojelutavoitteita jättämällä suuren määrän lajeja, luontotyyppejä ja yksittäisiä avainkohteita vaille riittävää suojelua. Natura-tapauksesta seurauksena oli tuhansia muistutuksia, lausuntoja ja valituksia eri viranomaisille. Pro gradu-työni on tapaustutkimus, jonka tarkoituksena on tarkastella, miten ympäristökiistan toimijat kehystävät asia-alueita ja miten tietoa koskevat näkemyserot heijastavat ja ylläpitävät jännitteitä ja ristiriitoja Natura-keskustelun eri toimijatasojen välillä. Pyrin analysoimaan eräiden järjestöjen sekä ympäristöhallinnon Natura-ohjelmasta tekemiä tulkintoja, sekä erittelemään sitä, millä tavalla järjestöt ja instituutiot ovat tulkinneet Natura-ohjelman tarvetta, tavoitteita, suunnittelua ja toteuttamista. Aion työssäni keskittyä kolmen keskeisimpinä pitämieni intressiryhmän tarkasteluun. Nämä kolme ryhmää ovat ympäristöministeriö (YM), Maa- ja metsätaloustuottajien keskus-liitto (MTK) ja Suomen luonnonsuojeluliitto (SLL). Tutkimukseni aineisto on kirjallista ja koostuu pääasiassa toimijoiden omista tiedotteista, lausunnoista ja virallisissa tiedotuslehdissä tai äänenkannattajissa julkaistuista Natura-aiheisista kirjoituksista. Aineistosta käy ilmi, miten toimijat tulkitsivat Naturaa, ja miten ne pyrkivät kannanotoissaan profiloitumaan eli erottautumaan muista toimijoista. Luonnonsuojeluliiton Natura-kehys korosti uhanalaisten lajien suojelun välttämättömyyttä. Järjestön tärkein alakehys liittyy luonnon ja talouden vastakkaisuuteen sekä lajityyppien tulevaisuuteen. SLL painotti lausunnoissaan, että Natura-alueiden valinta on suoritettava ainoastaan luonnontieteelliseltä pohjalta. MTK:n Natura-kehys liittyy maanomistajien näkemykseen maasta tuotantoresurssina. Tärkeitä alakehyksiä olivat paikallinen itsemääräämisoikeus ja ympäristöhallinnon vallan kyseenalaistaminen. Ympäristöhallinto kehysti Natura-ohjelman yleisellä tasolla byrokraattiseksi toimenpiteeksi. Suojelutavoitteiden saavuttaminen oli kuitenkin keskeinen kehys YM:n perustellessa ohjelman tärkeyttä. Sen mielestä suojeluverkostoa tarvittiin ennen kaikkea uhanalaisten luontotyyppien suojeluun ja luonnon monimuotoisuuden vaalimiseen. Naturan seurauksena olisi Suomen luonnonsuojelutilanteen parantuminen. YM korosti myös, että Natura on Suomen velvollisuus EU:n jäsenmaana. Natura 2000-luonnonsuojeluohjelmaa koskevassa tapaustutkimuksessa yhdistyvät ympäristönsuojelun, aluekehityksen, vallankäytön sekä maanomistus- ja käyttöoikeuksien kysymykset. Merkittävä syy Natura-ohjelman vastustukseen ilmenee siinä, että EU:n ja Naturan luonnonsuojelufilosofia poikkeaa Suomessa totutusta ajattelutavasta. Natura-verkostoa ei tarkoitettu sellaiseksi suojeluksi, joka sulkee pois kaiken toiminnan verkoston alueella. Nykyinen toiminta voi jatkua, kunhan verkostoon ottamisen perusteena olevat arvot säilytetään. Natura on hyvin monitahoinen kysymys, johon liittyvät ympäristöhallinnon toimivaltuuksien legitimiteetti suojeluasioissa ruohonjuuritasolla, vanhojen suojelukorvauksien viivästyminen sekä ainutlaatuisen eurooppalaisen ympäristöohjelman synnyttämiskivut, jotka johtuivat erilaisesta luonnonsuojelunäkemyksestä.
  • Vesterinen, Veli-Matti (Helsingin yliopisto, 2012)
    Nature of science (NOS) describes what science is, how it works, how scientists operate, and the interaction between science and society. As a crucial element of scientific literacy, knowledge about NOS is widely recognized as one of the key aims of chemistry education. To enhance students understanding of NOS, teachers need adequate understanding of NOS as well as sufficient pedagogical content knowledge related to NOS for translating their understanding of NOS into classroom practice. This thesis reports an educational design research project on the design and development of a pre-service chemistry teacher education course on NOS instruction. Educational design research is the systematic study of the design and development of educational interventions for addressing complex educational problems. It advances the knowledge about the characteristics of designed interventions and the processes of design and development. The thesis consists of four interconnected studies and documents two iterative design research cycles of problem analysis, design, implementation, and evaluation. The first two studies describe how NOS is presented in the national frame curricula and upper secondary school chemistry textbooks. These studies provide a quantitative method for analysis of representations of NOS in chemistry textbooks and curricula, as well as describe the components of domain-specific NOS for chemistry education. The other two studies document the design, development, and evaluation of the goals and instructional practices used on the course. Four design solutions were produced: (i) description of central dimensions of domain-specific NOS for chemistry education, (ii) research group visits to prevent the diluting of relevance to science content and research, (iii) a teaching cycle for explicit and structured opportunities for reflection and discussion, and (iv) collaborative design assignments for translating NOS understanding into classroom practice. The evaluations of the practicality and effectiveness of the design solutions are based on the reflective essays and interviews of the pre-service teachers, which were collected during the course, as well as on the four in-depth interviews of selected participants, collected a year after they had graduated as qualified teachers. The results suggest that one critical factor influencing pre-service chemistry teachers commitment to teach NOS was the possibility to implement NOS instruction during the course. Thus, the use of collaborative peer teaching and integrating student teaching on NOS instruction courses is suggested as a strategy to support the development of the attitudes, beliefs, and skills necessary for teaching NOS. And even though the outside forces of school culture (e.g. school community, curriculum, textbooks) tend to constrain rather than support novice teachers efforts to implement new practices, the results also demonstrate that a pre-service teacher education course can be successful in producing innovators or early adopters of NOS instruction. Thus it might be one of the first steps in the challenging task of injecting NOS instruction into the chemistry curriculum for enhancing students understanding of NOS and strengthening their scientific literacy.
  • Öling, Leif (1987)
  • Wermundsen, Katri (1990)
    Naudan karvatuppipunkki on merkittävävuotavaurioiden aiheuttaja Suomessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia demodikoosinaiheuttamia vuotavaurioita ja ottaa selville, mikäd emodexlaji aiheuttaa suomalaisten nautojen demodikoosia. Lajimääritys tehtiin Valtion Eläinlääketieteelliseenlaitokseen vuonna 1989 saapuneista demodikoosinäytteistä.Tutkimuksessa mitattiin punkkinaaraiden ja -urosten sekä munien pituus ja leveys. Naudoilta on löydetty kolme eri karvatuppipunkkilajia,joiden mittoihin tuloksia verrattiin. Saatujen mittaustulosten perusteella voidaan päätellä, ettätutkitut karvatuppipunkit kuuluivat lajiin Demodex bovis. Naudan vuotanäytteitä otettiin kolmelta teurastamoltavuosina 1988-1989. Koevuotia oli 18 kappaletta.Koevuodaksi valittiin vuota, jossa teurastuksen jälkeenoli tunnettavissa yksi tai useampi tyypillinen demodikoosinysty. Nystyröiden sisältö analysoitiin mikroskooppisesti. Vuodat lähetettiin nahkatehtaalle valmistettaviksi. Vuodissa näkyviä vaurioita tarkasteltiin parkituksen jälkeen. Demodikoosin vaurioittama parkittu nahka näyttikirjavalta ja pilkukkaalta. Kromiparkitussa nahassa värjäytyivät demodikoosipesäkkeet ja niitä ympäröiväkudos tummemmiksi kuin terve kudos. Nahan pinnassa olihalkaisijaltaan 0,5-2 mm:n suuruisia reikiä ja kuoppia. Demodikoottiset nahat jaoteltiin vaurioiden vakavuudenperusteella neljään ryhmään: ei huomauttamista, lieviämuutoksia, kohtalaisia muutoksia, huomattavia muutoksia.Kohtalaiset ja huomattavat vauriot hankaloittavat nahanjatkokäsittelyä, lisäävät valmistuskustannuksia jaalentavat valmiin tuotteen arvoa. Tässä tutkimuksessa 33%:a nahoista, joista demodex-punkkeja olimikroskooppisessa tutkimuksessa löytynyt, oli pinnaltaankohtalaisesti tai huomattavasti vaurioituneita. Lieviävaurioita oli 47 %:ssa nahkoja. Moitteettomia nahkoja oli20 %:a demodikoottisista nahoista. Osa parkituista nahoista arvioitiin sekä märkänä ettäkuivana. Vauriot näkyivät selvimmin kuivauksen jälkeen, p=/< 1,5%.
  • Simonen, Henri (2010)
    Follikkelidynamiikka kuvaa munasarjojen follikkelien kehittymistä ja surkastumista sekä kehitystä säätelevien mekanismien vuorovaikutusta. Kirjallisuusosiossa kuvataan follikkelidynamiikan tutkimusmenetelmiä ja nykykäsitystä naudan follikkelidynamiikasta painottaen proestruksen eli esikiiman follikkelidynamiikkaa. Kokeellinen osa kuvailee proestruksen follikkelidynamiikkaa. Follikkelidynamiikan tutkimukseen on käytetty teuraseläimiä, munasarjojen kirurgista poistoa, peräsuolen kautta tapahtuvaa palpaatiota, follikkelinestenäytteenottoa, erilaisia värjäys-, follikkeliablaatio- ja kauterisaatiotekniikoita niin laparotomisesti kuin transvaginaalisestikin. Erityisasemaan on noussut peräsuolen kautta suoritettava reaaliaikainen ultraäänitutkimus, jonka yhtenevyys in vivo -löydöksiin on validoitu perusteellisesti. Munasarjakudos toimii yhtenä toiminnallisena yksikkönä niin endokriinisesti kuin munasarjarakenteiden kehittymisenkin kannalta. Munasarjarakenteiden välinen ”kommunikaatio” tapahtuu yksinomaan endokriinisesti. Munasarjoissa esiintyy kiimakierron aikana pääsääntöisesti kaksi tai kolme follikkeliaaltoa. Kahden aallon kierto kestää tyypillisesti 20 vrk ja kolmen aallon 23 vrk. Kolmen aallon järjestelmän toinen follikkeliaalto ja nonovulatorinen dominoiva follikkeli eroavat muiden aaltojen vastaavista. Taustalla on diestruksen suuren progesteronipitoisuuden kasvuympäristö. Keltarauhasen progesteronieritys, follikkelien estradiolieritys, sentraalinen oksitosiini/GnRH-pulssigeneraattori, FSH- ja LH-eritys, kohdun PGF2α-eritys ja follikkelidynamiikka ovat kaikki vuorovaikutussuhteessa toisiinsa. Tämän seurauksena luteolyysin ajoitus ja erityisesti follikkeliaallon kehitysvaihe luteolyysin tapahtuessa vaihtelee. Proestruksen aikaisesta follikkelidynamiikasta on vähän julkaisuja, kun follikkelidynamiikan tutkimus on kohdentunut follikkeliaaltojen alkuvaiheen ilmiöiden, emergenssin ja deviaation, kuvailemiseen. Työssä oli tarkoituksena selvittää kiiman (tai ovulaation) ennustettavuutta progesteronipitoisuuden romahtamisesta määritellyn luteolyysihetken perusteella. Tutkimusosassa kartoitettiin follikulaarivaiheen follikkelidynamiikkaa sekä normaaleissa että lyhyissä kiimakierroissa. Aineistoksi koottiin lisääntymistieteen osastolla tehdyistä kokeista manipuloimattomia luteolyysin ja ovulaation välisiä ajanjaksoja. Kaikkien eläinten kiimakierron kahdeksan viimeisen päivän follikkelidynamiikka ja progesteronipitoisuuden kuvaaja esitettiin graafisesti. Lyhyiden kiimakiertojen follikkelidynamiikka erosi täysin normaalikiimakiertoisista eläimistä. Kahden ja kolmen aallon kiimakiertojen välillä oli merkitseviä eroja useissa proestruksen follikkelidynamiikkaa kuvaavissa suureissa. Hiehojen ja lehmien väliset erot olivat tässä tutkimuksessa pienet. Tulevan ovulatorisen follikkelin suhteellisen (verrattuna suurimpaan kokoon ennen ovulaatiota) ja follikulaarivaiheen välisen ajan välillä todettiin käänteinen yhteys. Normaalikiimakierroissa noin kolmessa tapauksessa neljästä ovulaatio tapahtui 3–4 vrk kuluttua luteolyysistä ja vastaavasti lyhyissä kiimakierroissa neljässä tapauksesta viidestä ovulaatio tapahtui 2–3 vrk kuluttua luteolyysistä. Käsillä olevassa tutkimuksessa ovuloituvan follikkelin tunnistaminen munasarjoissa olevana suurimpana follikkelina oli mahdollista (todennäköisyys > 0,90) vasta päivää ennen ovulaatiota.
  • Kurkela, Virpi (1999)
    Syventävien opintojen tutkielmana on Suomen Eläinlääkärilehdessä julkaistava artikkeli, joka käsittelee kokkideja vasikkaripuleiden aiheuttajina. Naudoille kokkidioosia aiheuttavat Eimeria-suvun intrasellulaariset parasiitit, jotka elinkiertonsa aikana tuhoavat suoliston epiteelisoluja. Kliininen kokkidi-infektio puhkeaa tyypillisesti nuorilla, puutteellisen vastustuskyvyn omaavilla tai stressaantuneilla eläimillä. Oireena on noin viikon kestävä, vetinen tai verinen ripuli, syömättömyys ja jopa kuolemantapaukset. Infektio voi olla myös oireeton. Diagnoosi kokkidioosista tehdään tyypillisen anamneesin ja ulostenäytteen perusteella. Hoitona kokkidioosin aiheuttamaan ripuliin käytetään meillä lähinnä sulfayhdisteitä. Kesinä 1994 ja 1997 tehdyissä vasikoiden ulostenäytetutkimuksissa pyrittiin kartoittamaan kokkiditartunnan yleisyyttä maassamme. Yhteensä 439 vasikalle tehdyn ulostenäytetutkimusten perusteella kokkidi-infektio on hyvin yleinen vasikkapopulaatiossamme. Välitysvasikoiden kokkidiprevalenssi oli 58% ja vain 34 % tiloistamme on kokkideista vapaita. Laiduntavilla vasikoilla kokkiditartunta oli lähes sataprosenttinen
  • Taipale, Sanna (2011)
    Kirjallisuustutkimuksen tavoitteena oli perehtyä kasvihuoneilmiön taustoihin ja kartoittaa aiempia tutkimuksia naudan- ja muiden lihatuotteiden kasvihuonekaasupäästöistä. Lisäksi kirjallisuustutkimuksessa perehdyttiin aiemmissa tutkimuksissa elintarvikkeiden hiilijalanjäljen laskemisessa sovellettuun elinkaarianalyysiin ISO 14040-standardin mukaisesti. Kokeellisen osion tavoitteena oli määrittää naudanlihan hiilijalanjälki Suomessa maatilan portilta kuluttajan ruokapöytään. Tavoitteena oli myös ymmärtää jalostusketjun päästöjen merkitys verrattuna koko naudanlihan tuotantoketjuun ja määrittää jalostusketjun vaiheiden merkitys ketjussa. Työn toiminnallisena yksikkönä toimi kilo naudanlihaa. Työ toteutettiin perehtymällä yksityiskohtaisesti yhteen naudanlihan jalostusketjuun Suomessa. Päästöt laskettiin todellisten yhteistyöyritykseltä saatujen prosessitietojen perusteella. Tiedot kerättiin tiedonkeruulomakkeella vierailemalla yhteistyöyrityksen kahdessa tuotantolaitoksessa ja täydentämällä tietoja haastatteluilla. Naudanlihan jalostusketjun päästöt olivat 1240 g CO2-ekv/lihakilo. Eniten päästöjä tuottivat jalostusvaihe (310 g CO2-ekv/lihakilo), teurastus (280 g CO2-ekv/lihakilo) ja lihatuotteiden kuljetus kuluttajalle (210 g CO2-ekv/lihakilo). Koko naudanlihan tuotantoketjusta jalostusketjun päästöt muodostivat alle 4 %, sillä syntymästä maatilan portille syntyviksi päästöiksi laskettiin kirjallisuuden perusteella yli 30 000 g CO2-ekv/lihakilo. Jatkossa naudanlihan hiilijalanjälkeä voitaisiin pääasiassa pienentää kehittämällä prosessia maatilan portille asti. Tämän työn tulokset olivat hyvin samansuuruiset verrattuna aiempaan tutkimukseen broilerin jalostusketjun päästöistä Suomessa (Katajajuuri ym. 2008). Tämä vastasi ennakko-odotuksia, sillä jalostusketjujen vaiheissa ei ollut merkittäviä eroja. Aiempia tutkimuksia naudanlihan jalostusketjun päästöistä ei ollut saatavilla.
  • Kurkikangas, Leena (1990)
    Tämä syventävien opintojeni tutkimustyö sisältää kirjallisuuskatsauksen ja tutkimusosan. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään progesteronitestien (RIA ja pikaprogesteronitestit) käyttöä karjanomistajan ja eläinlääkärin apuna. Lisäksi tarkastellaan maidon progesteronipitoisuuteen vaikuttavia tekijöitä sekä progesteronitestien kehitystä ja toimintaperiaatetta. Tutkimusosassa tutkittiin kahden Suomessa markkinoilla olevan maidon pikaprogesteronitestin (RPT ja CheckMate) luotettavuutta ja käyttökelpoisuutta.Luotettavuutta arvioitaessa tukeuduttiin vastaavaan RIA-määritystulokseen. Tuloksista voitiin todeta, että Check Matea ja RPT:tä voidaan pitää luotettavina pikatesteinä osoittamaan selvästi matalat tai korkeat progesteronipitoisuudet (alle 13 tai yli 19 nmol/l). Erityisesti jälkimaidosta tehdyt testit osoit tautuivat luotettaviksi (karkeita virheitä ei esiintynyt). Alkumaitonäytteiden testituloksissa olevat karkeat virheet olivat sellaisia, joissa pikatesti näytti korkeaa progesteronipitoisuutta ja RIA-arvo oli matala. Tutkimukseni mukaan pikatestien raja-arvotuloksiin on suhtauduttava kriittisesti. Suurin osa testien raja-arvotuloksista osoittautui RIA:n mukaan selvästi alhaiseksi progesteronipitoisuudeksi (alle 8 nmol/l).
  • Lehtonen, Anna (2009)
    Munasarjarakkula on yksi naudan tavallisimmista hedelmällisyyshäiriöistä, ja se aiheuttaa tii-nehtymättömyyden ja pidentyneiden poikimavälien kautta taloudellisia tappioita karjanomistajil-le. Rakkulan hoidossa käytetään monia erilaisia hormonikäsittelyjä. Kliinisessä käytössä olevista hoidoista on vähän tietoa siitä, kuinka nopeasti eläimet keskimäärin kunkin hoidon jälkeen tiinehtyvät. Työn tavoitteena on selvittää rakkulan hoitoon käytettävien hormonihoitojen tehoa ja eläinten tiinehtymistä hoitojen jälkeen. Rakkula on follikkelimainen, halkaisijaltaan vähintään 2,5 cm rakenne, joka ei ovuloidu, vaan säilyy munasarjassa vähintään kymmenen päivää. Samanaikaisesti munasarjoissa ei ole toi-mivaa keltarauhasta. Rakkulat jaetaan follikulaari- ja luteaalirakkuloihin, jotka eroavat toisistaan rakenteensa ja erittämänsä progesteronin määrän perusteella. Rakkuloiden kehittyminen on voitu yhdistää ikään, runsaaseen maidontuotantoon sekä poikimisen jälkeisiin sairauksiin. Pa-togeneesi on edelleen epäselvä. Nykyisin hyväksyttävänä teoriana pidetään hypotalamus–aivolisäke-akselin endokriinistä epätasapainoa. Diagnoosiin päästään tavallisesti munasarjojen rehtaalipalpaatiolla. Ultraäänitutkimuksen yhdistäminen plasman progesteronipitoisuuden mää-rittämiseen antaa varmimman tuloksen rakkulatyyppien erottamiseksi toisistaan. Rakkulan hoidossa käytetään gonadotropin releasing -hormonia (GnRH) agonisteineen, pros-taglandiini F2:aa (PGF2), progesteronia tai näiden erilaisia yhdistelmähoitoja. Myös ovulaation synkronointi -ohjelmaa (Ovsynch-ohjelma) voidaan käyttää rakkulan hoidossa. GnRH:ta käyte-tään, koska se saa aikaan LH:n vapautumisen aivolisäkkeestä. PGF2:n on havaittu tehoavan hyvin luteaalirakkuloihin, mutta follikulaarirakkuloihin tehoa ei ole. GnRH-PGF2-yhdistelmä-hoidolla on saatu hyviä tuloksia, koska se nopeuttaa kiimaantuloa pelkkään GnRH-hoitoon verrattuna. Progesteronikierukkahoidot on todettu tehokkaaksi rakkulan hoitovaihtoehdoksi. Progesteroni palauttaa LH:n eritystä säätelevän estradiolin feedback-systeemin ennalleen ja aiheuttaa uuden follikkeliaallon kasvuunlähdön. Tutkimusosiossa käytettiin 15 tilan hedelmällisyyskontrollikäyntien materiaalia vuosilta 2000–2008. Aineisto sisälsi 273 rakkulatapausta. Lehmien tiedot saatiin Maatalouden laskentakes-kuksesta. Hoidetuista lehmistä tiinehtyi 78 prosenttia. Lehmät siemennettiin keskimäärin 30±20 vrk ja tiinehtyivät 65±60 vrk hoidosta. GnRH:lla hoidetut tiinehtyivät paremmin kuin progestero-nikierukalla hoidetut (84 vs. 55 %), mutta progesteronihoidon saaneet lehmät siemennettiin aikaisemmin (12±2 vs. 35±23 vrk) ja tiinehtyivät nopeammin (60±50 vs. 67±63 vrk) kuin GnRH:lla hoidetut. Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää valittaessa soveltuvinta rakkulahoitoa kussakin tapauksessa ja annettaessa hoitojen jatko-ohjeistusta.
  • Kokkonen, Teija (1992)
    Ruoansulatuskanavan sairaudet ovat varsin tavallisia kliinisiä ongelmia naudalla. Obstruktiiviset disfunktiot muodostavat näistä huomattavan osan. Obstruktio voi olla luonteeltaan fysikaalinen tai funktionaalinen. Vaikka patogeneesi vaihtelee suuresti eri obstruktiotyyppien välillä, niiden kliininen kuva on samankaltainen. Tämän perusteella on aiheellista käsitellä niitä yhdessä. Keskeistä diagnostiikassa on pystyä erottamaan tukosoireiden aiheuttajat, sillä terapia määräytyy aiheuttajan mukaan. Ensimmäisessä osassa eli kirjallisuuskatsauksessa perehdytäänobstruktiivisten tilojen diagnostiikkaan ja terapiaan.Tavallisimmat obstruktioiden aiheuttajat käsitellään erikseen,jolloin kuvataan erityisesti differentiaalidiagnostiikka, terapia, prognoosi ja komplikaatiot. Eri terapiamuotoja vertaillaan keskenään siten, että painopiste on kirurgisissa hoitomuodoissa ja juoksutusmahan dislokaatioiden terapiassa. Toisessa osassa käsitellään Hautjärven ambulatorisellaklinikalla obstruktiivisten gastrointestinaalisairauksien takia hoidettuja nautapotilaita.Tiedot eläimistä ja niidenhoidoista ovat peräisin potilaspapereista vuosilta 1981-1991. Diagnoosit olivat jaotteluperusteina ja sairauksista selvitettiin niiden lukumäärät ja suhteelliset osuudet obstruktiivisten sairauksien joukossa. Mielenkiintoisista ja erikoisista tapauksista laadittiin tapausselostus.
  • Glad, Tia (2008)
    Naudan sorkkakuume aiheuttaa karjatiloille suuria tappioita vuosittain. Suomessa sorkkahoitajien raporteista käy ilmi, että jopa 48,5 % hoidetuista naudoista oli yksi tai useampi sorkkasairaus. Tuotannon tehostuessa ja karjakokojen kasvaessa täytyy nautojen sorkkaterveyteen kiinnittää yhä enemmän huomiota. Sorkkakuume on monisyinen sairaus, jonka altistavia tekijöitä ovat vääränlainen ruokinta, huonot olosuhteet, naudan rakenneviat, geneettinen alttius ja huono hygienia. Sorkkakuume ilmenee akuuttina, piilevänä tai kroonisena muotona. Piilevä sorkkakuume on yleisin muoto, ja se aiheuttaa myös eniten tappioita karjatiloille. Ontumista ja kipuilua aiheuttava akuutti muoto on harvinainen, ja sorkan ulkoista rakennetta huomattavasti muuttavaa kroonista muotoa esiintyy yhä vähemmän, tilojen poistaessa kroonikot nopeasti karjasta. Sorkkakuumeen syntymekanismi on vieläkin osittain epäselvä. Uusi teoria esittää, että sorkkakuumeen aiheuttama sorkkaluun laskeutuminen johtuisi tiettyjen metalloproteaasien aiheuttamasta kollageenipunosten rappeumasta sorkkaluun pinnalla, jolloin sorkkaluun kannatinmekanismi löystyy. Vanhassa teoriassa uskottiin sorkkaverenkierron häiriöiden ja tulehdusmuutosten vaikuttavan sorkan kiinnitysrakenteita irrottavasti. Uudet tutkimukset ovat myös osoittaneet muutoksia sorkan päkiäispatjan rasvan rakenteessa etenkin korkeatuottoisilla eläimillä. Päkiäispatja heikkenee, jolloin se ei kestä rasitusta, ja altistaa sorkan pohjan vaurioille. Naudalla etenkin hapan pötsi voi aiheuttaa sorkkavaurioita. Pötsi voi happamoitua liian nopean ruokinnan muutoksen, vähäisen kuidun saannin, harvojen ruokintakertojen ja liiallisen väkirehun saannin yhteydessä. Pötsi tarvitsee jopa 3 viikkoa aikaa ruokintamuutoksiin sopeutumiseen, jotta sen happamia aineenvaihduntatuotteita, esimerkiksi laktaattia, hyväkseen käyttävät bakteerit ehtivät lisääntyä tarpeeksi. Uusi tutkimus on myös osoittanut, että suuret määrät suoraan fermentoitavaksi kelpaavaa hiilihydraattia aiheuttaa akuuttia sorkkakuumetta. Eli hiilihydraatin laatukin voi vaikuttaa sorkkakuumeen syntyyn. Sorkkaterveyden ylläpitämiseksi naudan tulee saada liikkua säännöllisesti, levätä tarpeeksi ja elinympäristön tulee olla mahdollisimman puhdas. Lisäksi säännöllinen sorkkahoito auttaa ylläpitämään sorkkaterveyttä ja estämään mahdollisia sorkkaongelmia. Etenkin hiehot ovat alttiita sorkkakuumeelle. Niiden päkiäispatjat eivät ole ehtineet kehittyä ja synnytyksen aiheuttamat hormonaalimuutokset, muun muassa estrogeeni ja relaksiini, löysyttävät sidekudoksia ja sitä kautta sorkan tukirakennetta. Kun tähän yhtälöön lisää ruokinnan muutoksen lypsykauden alussa, laktaation aiheuttamat muutokset eläimelle ja yleensä vielä siirron nuorkarjapuolelta lypsykarjan joukkoon, niin altistus sorkkakuumeelle on erittäin suuri. Tutkimusosiossa selvitimme vaikuttaako vapaa väkirehun saanti haitallisesti lihasonnien sorkkaterveyteen. Tutkimus oli 2*2 faktoriaalinen. Faktoreina olivat rehu ja rehun määrä. Tutkimus suoritettiin 32 sonnilla, jotka oli jaettu neljään ryhmään. Viimeisen kolmen kuukauden ajan kahdelle ryhmistä annettiin väkirehua vapaasti. Ristikkäiset etu ja takasorkat jäädytettiin ja leikattiin halki sekä toinen puoli sorkasta haudutettiin irti. Poikkileikkauksesta mitattiin sorkkaluun etäisyys sarveiseen neljästä eri kohdasta. Lisäksi haudutetut sorkat arvioitiin silmämääräisesti muutosten varalta. Tutkimuksessa ei todettu vapaan väkirehun syötön vaikuttavan lihasonnien sorkkaterveyteen. Haudutetuissa sorkissa ei voitu todeta normaalia enempää vertymämuutoksia. Tutkimuksen perusteella vapaan väkirehun syöttö ei vaikuttaisi sonnien sorkkaterveyttä huonontavasti. Eläinten iän olisi pitänyt altistaa anturahaavaumille korkeaenergisellä ruokinnalla. Tutkimuksesta poistui yksi eläin jatkuvien puhaltumisien vuoksi ja kuuden eläimen sorkat, koska patolgian laitoksen pakastin suli. Tästä johtuen otoskoot jäivät tilastollisesti katsoen pieniksi. Tutkimusaika oli myös suhteellisen lyhyt, eläimet kasvoivat hyvissä olosuhteissa, ne saivat riittävästi säilörehua pötsin toiminnan ylläpitoon, ja lisäksi sonneilla ei ole samoja hormonaalisia altistavia tekijöitä kuin hiehoilla.
  • Karhula, Heli (2000)
    Nautaväive (Bovicola bovis) ja nautatäit (Haematopinus eurysternus, Linognathus vituli ja Solenoptes capillatus) ovat naudan ulkoloisia. Näiden ulkoloisten esiintymisestä Suomessa on vain vähän tietoa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää näiden ulkoloisten esiintyminen Saaren yksikön toiminta-alueen naudoilla.Väive- ja täi-infektiot aiheuttavat eläimelle kutinaa ja levottomuutta. Voimakkaat täi-infektiot nuorilla eläimillä voivat johtaa jopa anemiaan. Näillä ulkoloisilla on lisäksi vaikutuksia maidontuotantoon, kasvuun ja vuotien laatuun. Loisten aiheuttama kutina voi olla myös eläimen hyvinvointia häiritsevä ongelma. Täi- ja väivepopulaation suuruuteen vaikuttavat vuodenaika ja eläimen ikä. Karvapeitteen hoidolla ja eläimen elinympäristöllä on myös merkityksensä.Suomessa on valittavissa erilaisia lääkeaineita ulkoloistartuntojen hoitoon. Lääkkeitä on tarjoilla pesuainetyyppisinä, selkäänvaleluliuoksina sekä injektiovalmisteina. Joidenkin lääkkeiden käyttö lypsylehmille ei kuitenkaan ole mahdollista jäämien ja pitkien varoaikojen vuoksi.Naapurimaistamme Ruotsissa ja Norjassa on 90-luvulla kartoitettu täiden ja väiveiden esiintyminen nautapopulaatioissa. Suomessa ei vastaavia tutkimuksia ole tehty.Karvanäytteet kerättiin keväällä 1998. Näytteet otettiin helmi-toukokuun välisenä aikana, jolloin täi- ja väivepopulaatiot ovat suurimmillaan. Näytteitä otettiin kolmesta ikäryhmästä: vasikoilta, hiehoilta ja lehmiltä. Karvanäyte tutkittiin valomikroskoopilla.Näytteitä saatiin 24:ltä tilalta ja 90:ltä eläimeltä. Väiveinfektio löytyi kahdeksalta tilalta yhteensä kahdeltatoista eläimeltä. Infektoituneista eläimistä kahdeksan oli hiehoja. Otetuista karvanäytteistä ei todettu täitä. Tämän tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että väive on suomalaisen naudan pääasiallinen ulkoloinen. Koska aineisto oli kerätty vain yhdeltä alueelta ja oli suhteellisen pieni, varmoja johtopäätöksiä ei voida tehdä.