Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 13192-13211 of 24261
  • Halme, Juho (2012)
    Tutkielman tavoitteena oli kehittää maatilojen sukupolvenvaihdosneuvontaa ja siihen läheisesti liittyvää Likwi- laskelmaa ProAgria Hämeen alueella. Myös alueen sukupolvenvaihdostilojen ominaispiirteistä ja niiden investoinneista oltiin kiinnostuneita. Tutkielman teoriaosiossa tarkasteltiin ensiksi maatilan sukupolvenvaihdoksiin liittyviä lakeja, säädöksiä, avustuksia sekä toteuttamistapoja. Tämän jälkeen tarkasteltiin sukupolvenvaihdosta investointina, erityisesti sukupolvenvaihdoskauppaa. Lisäksi lueteltiin lyhyesti investointeihin liittyvät riskit. Lopuksi teoriaosiossa käsiteltiin neuvonnan roolia ja sen tarjoamia palveluita sukupolvenvaihdoksen tukena. Tutkimusaineistona käytettiin viljelijöille kesäkuussa 2011 lähetettyjä kyselylomakkeita. Lomake lähetettiin kaikille ProAgria Hämeen toimialueella nuoren viljelijän aloitustukea vuosien 2003 – 2007 välisenä aikana hakeneille viljelijöille. Aloitustukea hakeneita tiloja oli ajanjaksolla yhteensä 436, joista kyselyyn vastasi yhteensä 77. Vastausprosentti oli siten 17,6 %. Todellisuudessa vastausprosentti on korkeampi, koska kaikki tilat eivät olleet tehneet sukupolvenvaihdosta. Todellinen vastausprosentti vaihtelee luultavasti 20 – 40 %:n välillä. Tutkimustulosten mukaan sukupolvenvaihdosneuvonta oli asiantuntevaa ja vastasi asiakkaiden tarpeita ProAgria Hämeen alueella. Neuvoja valittiin yleisimmin, koska hänet tunnettiin entuudestaan ja tiedettiin luotettavaksi. Parasta neuvonnassa viljelijöiden mielestä oli neuvojan ammattitaito ja suurimpana heikkoutena liika kaavamaisuus. Likwi- laskelma oli viljelijöiden mielestä kohtalaisen hyvä apuväline päätöksiä tehtäessä. Sen käyttö kuitenkin väheni sitä mukaa kun sukupolven-vaihdoksesta kuluu aikaa. Viljelijät kokivat laskelman vain välttämättömäksi tarvittavien tukien ja avustusten saamiseksi. Eniten kehittämistä viljelijöiden mielestä laskelmassa oli luotettavuudessa, käyttökelpoisuudessa ja päivitettävyydessä. Sukupolvenvaihdoskaupoissa tilojen keskimääräinen kauppahinta oli ProAgria Hämeen alueella 178 000 €. Yleisin tapa toteuttaa kauppa oli yhdellä kertaa yhdelle jatkajalle lahjanluontoisella kaupalla. Lähes kaikki nuoret viljelijät myös investoivat tiloillaan sukupolvenvaihdoksen jälkeisinä vuosina. Merkittävimmät investointikohteet olivat koneet ja kalusto sekä tuotantorakennukset. Uusi traktori oli yleisin yksittäinen investointikohde tiloilla. Investointihalukkuus säilyi sukupolven-vaihdoksen jälkeen, koska lähes kaikki aloittaneet viljelijät suunnittelevat tekevänsä lisää investointeja lähivuosien aikana. Myös lähes 50 % sukupolvenvaihdoksen tehneistä oli kiinnostunut itsensä kouluttamisesta jatkossa.
  • Laine, Vuokko (1977)
  • Sivonen, Tiinamari (2008)
    Pro gradu -tutkimukseni käsittelee Suomen ja Neuvostoliiton välistä clearing-kauppaa sotien jälkeisestä ajasta aina kaupan loppumiseen, vuoden 1991 alkuun. Tarkastelen kauppaa siinä mukana olleiden suomalaisten, julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden, näkökulmasta ja heidän muistoistaan käsin. Tutkimukseni perustuu 49 haastattelua sisältävään aineistoon, jonka keräsi vuosien 2001–2004 välisenä aikana Helsingin kauppakorkeakoulun alainen yksikkö ”Center of Markets in Transition”. Haastatteluja tehtiin lähinnä ylemmän tason idänkaupan toimijoiden joukossa. Haastatteluaineisto siirtyy Kansallisarkistoon vielä vuoden 2008 aikana, jolloin se tulee kaikkien halukkaiden saataville. Lähestymistapana haastatteluaineistolla valikoitui muistitietotutkimuksen metodologia, johon perustuen käytin haastatteluaineistoa tutkimukseni alkuperäisaineistona. Tarkoituksenani oli tutkimuksessa muistin ja muistamisen kautta tarkastella suomalaisten neuvostokaupan konkareiden omaa käsitystä neuvostokaupasta ja samalla löytää vastaus oleellisimpaan tutkimuskysymykseeni, millainen muisto haastatelluilla on esille nostamistani idänkauppaan liittyneistä osa-alueista. Tutkin haastatteluaineistoa kolmesta eri näkökulmasta, joista jokaista tarkastelin haastateltujen muistojen kautta. Näkökulmiksi valikoituivat muisto suomalaisten poliitikoiden merkityksestä idänkaupalle, suomalaisten toimijoiden suhde neuvostoliittolaisiin ja heidän muistonsa vastapuolesta sekä muistot kaupan loppumisesta sekä siitä, oliko merkkejä haastateltujen mukaan tulevasta näkyvissä. Enemmistö haastatelluista muistelee, että politiikkojen roolia on liioiteltu ja poliitikkojen merkitys näkyi ainoastaan suurissa asioissa, jos silloinkaan. Moni myös koki, että poliitikkojen roolia idänkaupassa on yleisesti jopa liioiteltu. Toisena teemana tutkin haastateltujen suhdetta neuvostoliittolaisiin sekä erityisesti heihin kauppakumppaneina. Haastatellut muistelivat neuvostoliittolaisten olleen erittäin tiukkoja, vaativia sekä hinta- ja laatutietoisia neuvottelijoita, ja heillä arvailtiin jopa olleen ennakkoon sovittu käsikirjoitus neuvotteluja varten. Haastatellut eivät olleet yksimielisiä siitä, jatkettiinko neuvotteluja virallisen osuuden päätyttyä epävirallisemmissa tunnelmissa mutta lähes kaikki kuitenkin muistelivat alkoholin kostuttamia tilaisuuksia. Yhtenä osaamisensa kulmakivenä osa haastatelluista näki olleen slaavilaisen mentaliteetin. Viimeisenä analysoin aineistoani kaupan loppumisen merkeissä ja tutkin millainen muisto haastatelluilla siitä on. Halusin myös selvittää, muistelevatko haastatellut nähneensä ennusmerkkejä kaupan lopusta vai tuliko se yllätyksenä. Enemmistä muisteli, että kaupan loppumisesta puhuttiin ja merkkejä oli ilmassa, kaikki eivät kuitenkaan nähneet näin. Yhtäkaikki lopun nopeus ja se, ettei siirtymäkautta clearing-kaupalle saatu, olivat erittäin suuria yllätyksiä oikeastaan kaikille. Moni haastateltu olisi halunnut jatkaa kauppaa, se koettiin tuolloin kuitenkin niin kannattavaksi. Muistot kaupasta ovat haastatelluilla kokonaisuudessaan jopa yllättävänkin lämpimät.
  • Witting, Juha Markus (2008)
    Pyrin työssäni hahmottamaan Neuvostoliitosta länsimaisessa historiankirjoituksessa välittyvää kuvaa. Tutkin Neuvostoliitosta tehtyjen tulkintojen muutoksia ja Neuvostoliiton hajoamisen vaikutusta historian tulkintoihin. Tutkimukseni on kirjallisuuskatsaus ja käytän tutkimusmetodina kvalitatiivista teema-analyysiä. Analysoin tiettyjen teemojen toistuvuutta teoksissa ja luokittelin tällä perusteella tulkintoja totalitaristisen ja revisionistisen koulukunnan edustajiksi. Lisäksi pohdin tulkintojen piilomerkityksiä. Käytin tässä apuna Hayden Whiten teoriaa historiantulkinnoista tragediana tai komediana. Totalitaristiset tulkinnat ovat nähneet Neuvostoliiton historian pyrkimyksenä luoda utopistinen sosialistinen yhteiskunta valtioterrorin ja propagandan avulla. Totalitaristiset tulkinnat näkevät kommunistisen puolueen kontrollin joka paikaan ulottuvana ja yhteiskunnan atomisoituneena ja terrorisoituna Revisionistiset tulkinnat taas ovat korostaneet, että valtion johdon kontrolli yhteiskunnasta oli heikkoa. Ne ovat usein esittäneet, että stalinismille esiintyi laajaa tukea mutta toisaalta toiset tulkinnat erityisesti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ovat käsitelleet myös yhteiskunnallisia vastakkainasetteluja. Revisionistiset tulkinnat näkevät politiikan muotoutuneen usein reaktiona alhaalta tulleisiin impulsseihin. Revisionistien mukaan terrori oli suunnittelematon. Totalitaristiset tulkinnat olivat hallitsevia 1950-luvulla, mutta 1960- ja 70-luvulta eteenpäin totalitaristista mallia alettiin kyseenalaistaa. Neuvostoliiton hajoaminen on kuitenkin lisännyt totalitaristisen tulkinnan suosiota uudestaan. Totalitaristiset tulkinnat heijastavat kylmän sodan ilmapiiriä. 1990-luvulla ne näyttäisivät muuttuneen entistä konservatiivisimmiksi. Neuvostokausi on niissä alettu nähdä utopistisena mutta tragediaan päättyneenä ihanneyhteiskunnan kokeiluna, joka sortui terroriin ihmisluonnon vastaisen pyrkimyksensä takia. Tästä näkökulmasta myös revisionismi voidaan nähdä reaktiona kylmän sodan ideologiseen ilmapiiriin. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on alkanut myös ilmestyä tulkintoja, jotka eivät noudata tiukasti totalitarismin tai revisionismin kategorioita, vaan ovat jonkinlaisia rajatapauksia. Näitä tulkintoja ei välttämättä ole enää hedelmällistä luokitella totalitaristisiin ja revisionistisiin
  • Leinonen, Kaisa (2007)
    Lokakuussa 2003 alkanut Euroopan unionin hallitusten välinen konferenssi (HVK) poikkesi edellisistä konferensseista siinä, että sitä edelsi erityisen tulevaisuuskonventin työskentely. Kyseisen valmistelukunnan tehtävänä oli määrittää Euroopan unionin tulevaisuuden ydinkysymykset ja tehdä niitä koskevia suosituksia. Yksi sopimuksen aiheista oli turvallisuus- ja puolustuspolitiikka. Tutkielman kohteena on Euroopan unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittäminen HVK-neuvotteluissa syksyllä 2003 keskeisten suomalaisten poliittisten päättäjien neuvotteluissa todetun toiminnan kautta hahmoteltuna. Tutkielma on kuvaileva tapaustutkimus Euroopan unionin yksittäisestä neuvotteluprosessista Suomen näkökulmasta. Erityisesti konventin ehdotuksen sisältämä osuus suljetun puolustusytimen muodostamisesta rakenneyhteistyön muodossa sekä jäsenmaiden kesken solmittava ns. turvatakuuvelvoite olivat Suomen kannalta ongelmallisia. Ennen neuvotteluiden alkua Suomi asettui vastustamaan suljettujen ydinten ja turvatakuuvelvoitteen virallistamista konventin ehdottamassa muodossa. Suomen pääneuvottelijoiden toimintaympäristön analysointiin käytetään Robert D. Putnamin teoriaa two-level games. Se on tässä yhteydessä suomennettu kahden tason peliksi. Teorian avulla voidaan selvittää poliittisten päättäjien toimintaa ja päätöksiä neuvottelutilanteessa, jossa heidän pitää ottaa huomioon sekä kansallisen, että kansainvälisen poliittisen kentän toimijoiden vaatimukset. Putnamin teorian avulla voidaan selittää Suomen kannan muodostumista syksyllä 2003 sekä lopullista puolustusydintä ja turvatakuulauseketta koskevaa neuvottelutulosta samana vuonna joulukuussa. Kansainvälinen on tässä neuvotteluprosessissa HVK. Kansallinen taso käsittää EU-päätöksenteossa mukana olleet kansalliset toimielimet. Tutkielman aineistona ovat aikaisempi tutkimus, virallisasiakirjat, selonteot, raportit, tiedotteet ja viestintävälineiden kirjoitukset. Suomen pääneuvottelijat ilmoittivat Suomen saavuttaneen neuvottelutavoitteensa joulukuussa 2003. Puolustusyhteistyö säilyi avoimena ja turvatakuulausekkeessa otettiin huomioon liittoutumattomien maiden erityisasema. Tekijän arvion mukaan Putnamin teoria ei täysin selitä Suomen pääneuvottelijoiden toimintaa kyseisessä neuvotteluprosessissa. Suomen pääneuvottelijat eivät esimerkiksi käyttäneet hyväkseen kansallisen tason poliittisia erimielisyyksiä puolustuspolitiikan suhteen. Mahdollisia syitä tähän ovat Suomen poliittinen kulttuuri ja konsensushakuinen EU-politiikka. Tärkeimmät käytetyt lähteet: Putnam, Robert D.(1988): Diplomacy and domestic politics: the Logic of two-level games. International Organization 42, 427-460. Stubb, Alexander (2002): Negotiating Flexibility in the European Union. Palgrave, Great Britain.
  • Suonto, Mari (2015)
    Tämän pro gradu -työn tarkoitus on tutkia suomalaisen elokuva-alan markkinoitumista elokuvatuottajan näkökulmasta. Työn taustalla on käsitys kansallisen elokuvatuotannon muuttumisesta taidekeskeisestä markkinaperustaiseksi. Muutoksen nähdään kuvastuvan tuottajan roolissa neuvottelijana taiteen ja talouden sekä tuotannon ja kulutuksen välissä. Työn aineistona toimivat suomalaisten elokuvatuottajien puolistrukturoidut teemahaastattelut, joita analysoidaan laadullisen sisällönanalyysin ja teemoittelun avulla. Työ antaa tukea käsitykselle suomalaisen elokuva-alan markkinoitumisesta ja elokuvatuottajan roolin ammattimaistumisesta, vahvistumisesta ja selkiytymisestä. Markkinoitumisen ja kiihtyvän kilpailun kuluttajien huomista nähdään toisaalta rajaavan tuottajan mahdollisuuksia ja tuotantojen taiteellista liikkumavaraa. Toisaalta markkinoituminen vahvistaa tuottajan asemaa elokuvaprojektin työnjaon sisällä, ja antaa hänelle entistä suurempaa valtaa vaikuttaa elokuvan sisältöön. Näiden muutosten nähdään vaativan tuottajilta entistä rohkeampaa kykyä yhdistää taiteellista ja taloudellista luovuutta.
  • Kähärä, Pauliina (2012)
    Tutkielmani aiheena on käsite ja ilmiö nimeltä tyttötaide sekä kolmen suomalaisen naistaiteilijan – Katja Tukiaisen (s.1969), Stiina Saariston (s.1979) ja Maria Wolframin (s.1961) – tyttöjen ja tyttöyden representaatiot. Tutkimuksen lähtökohtana on näkemys tyttöydestä historiallisena, sosiaalisena ja kulttuurisena kategoriana, joka tuotetaan moninaiseksi ja muuttuvaksi erilaisissa valtaverkostoissa, normeissa sekä diskurssiivisissa käytännöissä. Tutkimukseni yhtenä tärkeänä tavoitteena on pohtia siitä, kuinka stereotyyppisiä, perinteisiä tyttöyden representaatioita on mahdollista haastaa ja purkaa sekä rakentaa sen sijaan erilaisia vaihtoehtoisia, kumouksellisia tyttöyden esityksiä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat feministinen tutkimus sekä tyttötutkimus. Tutkielmani ensimmäisessä varsinaisessa pääluvussa pohdin tyttötaiteen käsitettä, sen historiaa sekä erilaisia määrittelyjä. Tyttötaiteella tarkoitan tässä tutkielmassa1990-luvun alussa, erityisesti ruotsalaisessa taidepuheessa, syntynyttä käsitettä, jonka avulla on pyritty määrittelemään nuoria naistaiteilijoita ja heidän tyttöaiheisiksi tulkittuja teoksiaan. Tyttötaiteella on usein viitattu varsinkin naistaiteilijoiden tekemiin teoksiin, joissa on nähty viitteitä tyttöjen kulttuureista ja esinemaailmasta, kuten erilaisia kaunistautumiseen liittyviä välineitä, leluja sekä vaaleapunaista väriä. Tyttötaiteen määrittelyn sekä historiallisten juurien lisäksi olen tarkastellut tutkimuksessani tyttötaidetta myös osana aikansa feministisiä keskusteluja ja suomalaista taidepuhetta sekä tarkastellut myös käsitteeseen sisältyviä ongelmia. Tutkimuksessani tyttötaide osoittautuukin lopulta varsin ongelmalliseksi, koska se rajoittuu vain tiettyihin, yleensä kriitikoiden määrittelemiin ”nuoriin” naistaiteilijoihin ja myös sen käsitys tytöistä ja tyttöydestä rakentuu osin varsin stereotyyppiseksi ja homogeeniseksi. Tutkielman varsinainen pääpaino on Katja Tukiaisen, Stiina Saariston sekä Maria Wolframin tyttöaiheisten teosten tulkinnassa. Olen valinnut tulkittavakseni yhteensä seitsemän teosta, joista luen lähiluvun (close reading) metodin avulla erilaisia tyttöihin ja tyttöyteen viittaavia merkityksiä. Tulkintaani ohjaa erityisesti Judith Butlerin näkemys sukupuolesta performatiivisesti rakentuneena, toistoon perustuvana tekona. Butlerin performatiivisuuden teoriaa seuraten olen tulkinnut, että Tukiaisen, Saariston ja Wolframin teoksissa tyttöhahmojen tytöksi nimeäminen tapahtuu osin varsin stereotyyppiseksi muodostuvien ja tytöille ominaiseksi katsottujen performatiivien, kuten eleiden, tyylien, kuten pukeutumisen, roolien, normien sekä myös tyttöyteen viittaavan tavaramaailman sekä estetiikan, kuten lelujen ja vaaleanpunaisen värin avulla. Tutkielmani viimeisessä luvussa asetan tulkitsemani teokset vielä niin sanotun vastakarvaan lukemisen (resisting reading) metodin avulla kumoukselliseen, voimaannuttavaan kontekstiin. Näin pohdin erityisesti sitä, kuinka teokset haastavat viattoman tytön stereotyypin sekä tyttöyden ja naiseuden rajat. Osoitan myös, että kumouksellisuuden ajatus on mahdollista liittää teoksissa käytettyihin tyylillisiin ja muodollisiin valintoihin, kuten vaaleanpunaiseen, suloiseen estetiikkaan. Lopulta tärkeäksi havainnoksi tutkimuksessani nousee se, että samaan aikaan kun teoksia on mahdollista tulkita kumouksellisina tyttöyden esityksinä, niiden voidaan nähdä toisaalta myös olevan luomassa ja vahvistamassa stereotyyppistä tyttökuvaa.
  • Leinonen, Kaisa (2014)
    Islam on ajankohtainen ja mielipiteitä herättävä aihe, jonka näkyvyys on lisääntynyt jatkuvasti sekä tiedotusvälineissä että yhteiskunnallisessa ja poliittisessa keskustelussa. Samalla näyttää kuitenkin siltä, että eurooppalaisten kyky ymmärtää islamia ja sen harjoittajia ei ole juurikaan kohentunut. Jyrkkä jako islamilaiseen ja länsimaiseen maailmaan ei päde nykyaikana globalisaation ja ihmisten liikkuvuuden myötä. Silti mielikuvat islamista ovat lännessä usein kielteisiä. Erityisesti naisen asema islamissa tuntuu herättävän keskustelua. Tätä taustaa vasten suomalaisten islamiin kääntyneiden naisten asema näyttäytyy erityisen kiinnostavana. Tutkielma tarkastelee islamiin kääntyneiden suomalaisnaisten neuvottelua suomalaisesta etnisestä identiteetistä heidän kirjoittamissaan blogiteksteissä. Aihetta lähestytään identiteettityön näkökulmasta. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisia yleisöjä käännynnäiset olettavat kirjoituksilleen? Miten käännynnäiset tuovat suomalaisuutta näkyväksi kirjoituksissaan näille oletetuille yleisöille? 2) Miten käännynnäiset esittävät itsensä suomalaisina musliminaisina ja millä tavoin he pyrkivät muokkaamaan suomalaista etnistä identiteettiään uuden uskonnon puitteissa? Minkälaista sosiaalista ja sukupuolista neuvottelua he käyvät eri yleisöjen kanssa suomalaisuudestaan? Onko neuvottelu erilaista oletetuille erilaisille yleisöille? 3) Miten sosiaaliset suhteet muuttuvat ja minkälaista uutta yhteisöllisyyttä naiset kokevat islamiin kääntymisen myötä? Arviot islamiin kääntyneiden määrästä Suomessa vaihtelevat 1000:n ja 2000:n välillä. Käännynnäisistä noin kaksi kolmasosaa on naisia. Käännynnäisillä on tärkeä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa ja he toimivat usein kulttuurisina ja poliittisina sovittelijoina valtion ja muslimiyhteisöjen välillä. Tutkielma linkittyy monikulttuurisuutta sekä vähemmistöjen asemaa ja identiteettiä käsittelevään tutkimukseen. Sen tarkoituksena on esittää erilainen näkökulma monikulttuurisuusteemaan mutta tulokulma siihen on poikkeava, koska keskiössä eivät ole maahanmuuttajat. Aineistona on 13 suomalaisen muslimiksi kääntyneen naisen 742 blogikirjoitusta vuosilta 2007–2013. Aineston analyysitapana on laadullinen temaattinen sisällönanalyysi. Blogit näyttäytyvät vuorovaikutuksen kenttänä, jolla bloggaajat tekevät itselleen ja identiteetilleen tilaa. Suomalaiset islamiin kääntyneet naiset tekevät blogeissaan jatkuvaa identiteettityötä. Erving Goffmanin termein naiset hallitsevat itsestään rakentamia vaikutelmia. He luovat kirjoituksillaan mielikuvan itsenäisistä toimijoista, jotka ovat tarkan harkinnan jälkeen päättäneet itse vapaasta tahdostaan valita islamin uskon. Naiset joutuvat puolustelemaan muslimiuttaan niin blogeissaan kuin niiden ulkopuolella. Lukijoiden oletetaan usein suhtautuvan islamiin ja muslimeihin ennakkoluuloisesti ja negatiivisesti. Naiset pyrkivät eri tavoilla korjaamaan näitä ennakkoluuloja ja osoittamaan että suomalainen nainen voi olla muslimi menettämättä länsimaista identiteettiään. Islamissa he ihailevat yhteisöllisyyttä, vakiintuneita normeja, perheen arvostusta, sitä että miehellä ja naisella on omat roolinsa ja tehtävänsä yhteiskunnassa sekä islamin rationaalisuutta ja loogisuutta. Rivien välistä esille nousevia käännynnäisten määrittelemiä suomalaisia arvoja ja suomalaisuudelle tyypillisiä piirteitä ovat sananvapaus, tasa-arvo, suvaitsevaisuus, kaksinaismoralismi, kiireinen elämäntapa, kova arvomaailma ja perhearvojen puute. Naiset olettavat kirjoituksilleen erilaisia yleisöjä ja suomalaisuudesta neuvottelu ei näyttäydy yhtä voimakkaana tai samanlaisena eri oletetuille yleisöille kirjoitettaessa. Tutkimuksen perusteella on nähtävissä merkkejä sinivalkoisesta islamista naisten muokatessa esimerkiksi perinteisiä suomalaisia juhlapyhiä islamiin sopiviksi ja toisaalta islamilaisia tapoja Suomeen sopiviksi. Muslimit nähdään länsimaissa usein Toisina, joiden arvomaailma on länsimaille vieras. Musliminaisia pidetään alistettuina ja liberaalin ja vapaan länsimaisen naisen vastakohtana. Suomessa huivipäinen musliminainen joutuu kirjoittajien kokemusten mukaan kuulemaan uteluita sekä ikävää huutelua ja vähättelyä. Islamiin kääntyneet suomalaiset naiset rakentavat maahanmuuttajien tavoin hybridejä identiteettejä, jotka eivät ole täysin kiinnittyneet mihinkään kulttuuriin, sekä ovat osa vähemmistöä omassa synnyinmaassaan. He kyseenalaistavat suomalaisuutta ja sanoutuvat siitä osittain irti. Muslimiksi kääntyminen muuttaa naisten sosiaalisia suhteita ja tuo naisten elämään kaksi selkeää uutta yhteisöä: toiset suomalaiset musliminaiset sekä niissä tapauksissa, että naisella on ulkomaalainen muslimimies, miehen suvun. Uusi muslimiyhteisö koetaan pääasiassa positiiviseksi asiaksi ja siihen kuulumista pidetään erittäin tärkeänä.
  • Pyysiäinen, Jaana (2003)
    Tutkielmassa tarkasteltiin iäkkään vanhemman hoitamista vuorovaikutuksen näkökulmasta. Tavoitteena oli selvittää hoitojärjestelystä käytyjen neuvottelujen perusteella, millainen on iäkästä vanhempaansa hoitavan liikkumavara vanhemman hoitamisen suhteen. Neuvotteluja tarkasteltiin kahdessa kontekstissa: perheen sisällä ja kunnallisen kotihoidon kanssa Janet Finchin ja Jennifer Masonin (1993) perhevelvollisuusteorian avulla. Heidän mukaansa sitoumukset muotoutuvat ajan kuluessa eksplisiittisissä ja implisiittisissä neuvotteluissa, joissa neuvotellaan myös avun antajan ja saajan vastavuoroisista moraalisista identiteeteistä. Tutkielman pääasiallisena aineistona olivat seitsemän iäkästä vanhempaansa hoitavan tyttären puolistrukturoidut teemahaastattelut. Ennen laadullista analyysiä tarkasteltiin taustateorialle rinnasteisesti iäkästä vanhempaansa hoitavan vuorovaikutusta kunnallisen kotihoidon kanssa valmiin, kvantitatiivisen aineiston analyysin avulla. Taustaempirian analyysimenetelminä käytettiin suoria jakaumia ja ristiintaulukointeja. Kvantitatiivinen tarkastelu myös johdatteli ko. kontekstia koskeviin tutkimuskysymyksiin ja antoi mahdollisuuden valita haastateltavat. Litteroidut haastattelut luokiteltiin Finchin ja Masonin teorian avulla, jolloin huomio keskittyi käytyihin ja käymättömiin neuvotteluihin. Hoitojärjestelystä käydyn vuorovaikutuksen perusteella pyrittiin esittämään tulkinta iäkästä vanhempaansa hoitavalla olevasta liikkumavarasta hoitamisen suhteen. Hoitajaksi päätyminen koettiin luonnollisena ajautumisena. Ajautumisen taustalta löytyivät yksilölle perheen sisällä muodostunut maine ja moraalinen identiteetti. Hoitamisen sitoumuksen muodostuttua liikkumavaraa pystyttiin muovaamaan neuvotteluilla. Liikkumavaraan vaikuttivat ensisijaisesti neuvottelut hoitoa tarvitsevan vanhemman kanssa, ja millä tavoin niissä oli mahdollista käsitellä asioita. Kaikkia asioita ei voitu käsitellä suoraan, ja neuvottelujen keskeisenä periaatteena oli hienovaraisuus. Epäsuorilla neuvotteluilla pyrittiin säilyttämään vanhemmalla riittävä riippumattomuuden tunne sekä etäisyys auttajan ja autettavan välillä. Vanhemman autonomian kunnioittaminen vaikutti myös siihen, ettei kunnallisen kotihoidon ja tyttären välille muodostunut suoraa neuvotteluyhteyttä. Tässä mielessä kotihoidon mukanaolo hoitojärjestelyssä ei aina lisännyt iäkästä vanhempaansa hoitavan liikkumavaraa. Kotihoidon ja omaisen väliselle vuorovaikutukselle ei tarjoutunut luontevaa tilaa. Liikkumavaran käsite sopi hyvin kuvaamaan hoitamisen kokemusta ja yksilöllä olevaa rajallista vapautta määrittää asemansa hoitojärjestelyssä. Keskeistä taustakirjallisuutta olivat Finch, Janet & Mason, Jennifer (1993) Negotiating Family Responsibilities; Qureshi, Hazel & Walker, Alan (1989) The Caring Relationship ja Gothóni, Raili (1991) Omaiset – loppuunpalaneita ihmisiä vai käyttämätön voimavara.
  • Lievonen, Lasse Matti (2013)
    Sopimustoiminnan perustavanlaatuinen lähtökohta kiteytyy sopimusvapauden periaatteeseen. Oikeusvertailevassa kontekstissa on esitetty, että sopimusoikeuden yleinen lojaliteettiperiaate (good faith) voi rajoittaa sopimusvapauden periaatteen sisältöä neuvotteluvaiheessa. Tutkielmassa on selvitetty, miten yleinen lojaliteettivelvollisuus vaikuttaa neuvotteluvastuun arviointiin civil law ja common law -oikeuskulttuureissa. Tutkielman johtopäätelmänä on, että civil law ja common law -oikeusjärjestyksissä vallitsevat erot liittyvät lähinnä argumentaatiotapaan, mutta eivät niinkään neuvotteluvelvollisuuksien konkreettiseen sisältöön. Civil law -oikeusjärjestyksissä tunnettu sopimuksentekotuottamuksen doktriini (culpa in contrahendo) vastaa sisällöllisesti pitkälti common law -oikeusjärjestyksissä tunnettuja oikeussuojakeinoja (promissory estoppel, misrepresentation, unjust enrichment). Universaali lähtökohta on, että neuvottelukumppania suojataan tilanteissa, joissa vastapuoli on synnyttänyt oikeutetun luottamuksen sopimuksen päättämiseen. Myös neuvotteluvaiheen kvalifioituihin väärinkäytöksiin (esim. petollinen harhaanjohtaminen) voidaan puuttua kaikissa kansallisissa oikeusjärjestyksissä. Edellä kuvatun mukaisesti neuvotteluissa tapahtuneisiin väärinkäytöksiin voidaan puuttua kahdessa pääasiallisessa tilanteessa: i) luottamusta sopimuksen päättämiseen on rikottu ja ii) neuvotteluissa on toimittu kvalifioidun petollisesti. Rajat ylittävässä kaupassa joudutaan neuvotteluvastuun sisältö ratkaisemaan YK:n kauppalain ja/tai Unidroit-periaatteiden avulla. Tutkielmassa on pyritty määrittämään YK:n kauppalain tarkkarajaiset soveltamisalueen ulkorajat ja määrittämään, milloin neuvotteluissa tulisi tukeutua YK:n kauppalain normistoon. Tutkielman johtopäätelmänä on esitetty, että YK:n kauppalain avulla pystytään tyhjentävästi ratkaisemaan tilanteet, jotka koskevat luottamusta sopimuksen päättämiseen (etenkin CISG 8(3) ja CISG 16 (2)(b) artiklat). Tällöin ei tulisi myöskään turvautua kansallisen oikeuden doktriineihin, koska YK:n kauppalakia tulisi tulkita sen omista lähtökohdista käsin. Neuvotteluissa tapahtuneet kvalifioidut väärinkäytökset eivät sen sijaan kuulu YK:n kauppalain soveltamisalaan ja näin ollen ne tulisi ratkaista yleisesti hyväksyttyjen kansainvälisten oikeusperiaatteiden avulla. Tutkielmassa on esitetty, että tuomioistuimet voisivat turvautua Unidroit-periaatteisiin, mikäli tavoitteena olisi määritellä kansainvälisessä kaupassa yleisesti hyväksytyt oikeusperiaatteet. Unidroit-periaatteet ovat laajalti hyväksytty oikeudellinen lähde kansainvälisessä kaupassa, ja niissä on myös kielletty neuvotteluvaiheen kvalifioidut väärinkäytökset. Unidroit-periaatteet eivät kuitenkaan tarjoa laintasoista oikeudellista suojaa ja tämän takia neuvotteluosapuolten tulisikin tehdä viittaus periaatteisiin, mikäli niille halutaan antaa selkeä oikeudellinen vaikutus. Tutkielmassa on lisäksi esitetty, että välitystuomioistuimilla olisi laajemmat mahdollisuudet turvautua Unidroit-periaatteisiin, koska välitystuomioistuimilla on lähtökohtaisesti mahdollisuus tukeutua ns. soft law -normistoihin yleisiä tuomioistuimia laajemmassa määrin.
  • Ruotsalainen, Henri (2013)
    Tutkielmassa käsitellään sopimuksen neuvotteluvaiheeseen liittyvää vastuuta voimassa olevan oikeuden ja toisaalta sopimustek-niikan näkökulmasta. Tarkastelu kohdistetaan yrityskaupan valmistelun erityispiirteisiin. Tutkimusaineistona käytetään pääasiassa kotimaista ja muuta pohjoismaista aineistoa, erityisesti oikeustapauksia ja –kirjallisuutta. Huomiota kiinnitetään myös laajemmin oikeusvertailevaan aineistoon, sillä yrityskauppojen sopimuskäytäntö on huomattavan kansainvälistynyttä. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään oikeustaloustieteellisiä reaalisia argumentteja, sillä taloudellisella tehokkuudella voidaan nähdä olevan erityistä merkitystä liiketoimintaympäristössä, kuten juuri yrityskauppojen yhteydessä. Ennen varsinaisten neuvotteluvastuuperusteiden käsittelyä culpa in contrahendo -vastuulle pyritään muodostamaan teoreettinen lähtökohta, jonka valossa neuvottelujen katkeamista jäljempänä tarkastellaan. Vastuun arvioinnissa keskeistä on osapuolen tuot-tamus ja toisen osapuolen luottamus. Tuottamuksen ja luottamuksen välistä suhdetta arvioidaan tutkielmassa neuvotteluvapauden ja neuvottelulojaliteettiperiaatteen avulla. Sopimusvastuu nähdään luottamukseen perustuvana, jolloin neuvotteluvastuukin voi-daan nähdään osana sopimusvastuuta. Sopimusvastuuta ja sopimusneuvotteluja tarkastellaan vaiheittain kehittyvänä prosessina. Tutkielmassa neuvottelut jaetaan sitovuudeltaan kolmeen vaiheeseen, jotka ovat (i) täysi neuvotteluvapaus, (ii) rajoitettu neuvotte-luvapaus sekä (iii) sopimuksentekovelvollisuus. Varsinaisten vastuuperusteiden käsittely aloitetaan yrityskaupan valmistelulle tyypillisistä tekijöistä, jotka vaikuttavat siirtymiseen neuvottelujen sitovuusasteelta toiselle. Tarkastelussa huomioidaan erityisesti yrityskaupan luonne monimutkaisena projektina sekä erilaiset neuvotteluosapuolten käyttämät väli-instrumentit. Monimutkaisten transaktioiden kohdalla vahvana olettamana tavallisesti on, että neuvotteluissa ei synny mitään sitovaa ennen kuin kaikista yksityiskohdista on päästy yksimielisyyteen. Toisaalta erilaiset väli-instrumentit, jotka eivät tavallisesti vielä merkitse täyttä sopimusvastuuta, saattavat rikkoa tämän olettaman. Erityinen merkitys on niin sanotuilla prekontraktuaalisilla sopimuksilla, aiesopimuksilla ja esisopimuksella. Sitovuuden kehittymisen tarkastelun jälkeen huomio kiinnitetään tarkemmin neuvotteluvaiheen velvoitteisiin. Neuvotteluvaiheen velvoitteet jaetaan tutkielmassa negatiivisiin ja positiivisiin lakimääräisiin velvoitteisiin sekä osapuolten keskenään sopimiin velvoit-teisiin. Velvoitteita tarkastellaan suhteessa neuvottelujen vaiheeseen. Osa velvoitteista pysyy voimassa vielä neuvottelujen katket-tuakin. Yrityskaupoissa erityisen merkityksellisiä negatiivisia velvoitteita ovat salassapito- ja hyödyntämiskielto. Positiivisista vel-voitteista tärkein on tiedonantovelvollisuus, jonka todetaan yrityskaupoissa olevan hieman kapeampi kuin tavanomaisessa irtaimen kaupassa. Lakimääräisten velvoitteiden täsmentymättömyyden vuoksi osapuolten keskenään disponoimat velvoitteet saavat eri-tyistä merkitystä. Yrityskaupoissa tärkeimmät sovitut velvoitteet liittyvät salassapidon täsmentämiseen, neuvottelueksklusiviteettiin sekä erilaisiin kaupan strukturointeihin huutokaupan tyylisiksi. Tärkein neuvottelujen katkeamisesta aiheutuva oikeusseuraamus on vahingonkorvausvastuu, joka yleensä mitataan niin sanotun negatiivisen sopimusedun mukaisesti. Korvattavaksi tulee yleensä välittömiä vahinkoja, mutta myös välilliset vahingot voidaan kor-vata. Poikkeuksellisesti kysymykseen saattaa tulla myös positiivisen sopimusedun mukainen vahingonkorvaus tai jopa luontois-suoritusvastuu. Yrityskaupoissa näin ankara vastuu saattaa käytännössä liittyä lähinnä kaupan strukturointeihin.
  • Heikkilä, Tero (Helsingin yliopisto, 2003)
  • Juutistenaho, Sari (Helsingin yliopisto, 2010)
    Cord blood is a well-established alternative to bone marrow and peripheral blood stem cell transplantation. To this day, over 400 000 unrelated donor cord blood units have been stored in cord blood banks worldwide. To enable successful cord blood transplantation, recent efforts have been focused on finding ways to increase the hematopoietic progenitor cell content of cord blood units. In this study, factors that may improve the selection and quality of cord blood collections for banking were identified. In 167 consecutive cord blood units collected from healthy full-term neonates and processed at a national cord blood bank, mean platelet volume (MPV) correlated with the numbers of cord blood unit hematopoietic progenitors (CD34+ cells and colony-forming units); this is a novel finding. Mean platelet volume can be thought to represent general hematopoietic activity, as newly formed platelets have been reported to be large. Stress during delivery is hypothesized to lead to the mobilization of hematopoietic progenitor cells through cytokine stimulation. Accordingly, low-normal umbilical arterial pH, thought to be associated with perinatal stress, correlated with high cord blood unit CD34+ cell and colony-forming unit numbers. The associations were closer in vaginal deliveries than in Cesarean sections. Vaginal delivery entails specific physiological changes, which may also affect the hematopoietic system. Thus, different factors may predict cord blood hematopoietic progenitor cell numbers in the two modes of delivery. Theoretical models were created to enable the use of platelet characteristics (mean platelet volume) and perinatal factors (umbilical arterial pH and placental weight) in the selection of cord blood collections with high hematopoietic progenitor cell counts. These observations could thus be implemented as a part of the evaluation of cord blood collections for banking. The quality of cord blood units has been the focus of several recent studies. However, hemostasis activation during cord blood collection is scarcely evaluated in cord blood banks. In this study, hemostasis activation was assessed with prothrombin activation fragment 1+2 (F1+2), a direct indicator of thrombin generation, and platelet factor 4 (PF4), indicating platelet activation. Altogether three sample series were collected during the set-up of the cord blood bank as well as after changes in personnel and collection equipment. The activation decreased from the first to the subsequent series, which were collected with the bank fully in operation and following international standards, and was at a level similar to that previously reported for healthy neonates. As hemostasis activation may have unwanted effects on cord blood cell contents, it should be minimized. The assessment of hemostasis activation could be implemented as a part of process control in cord blood banks. Culture assays provide information about the hematopoietic potential of the cord blood unit. In processed cord blood units prior to freezing, megakaryocytic colony growth was evaluated in semisolid cultures with a novel scoring system. Three investigators analyzed the colony assays, and the scores were highly concordant. With such scoring systems, the growth potential of various cord blood cell lineages can be assessed. In addition, erythroid cells were observed in liquid cultures of cryostored and thawed, unseparated cord blood units without exogenous erythropoietin. This was hypothesized to be due to the erythropoietic effect of thrombopoietin, endogenous erythropoietin production, and diverse cell-cell interactions in the culture. This observation underscores the complex interactions of cytokines and supporting cells in the heterogeneous cell population of the thawed cord blood unit.
  • Veijola, Lea (Helsingin yliopisto, 2007)
    Aims: Helicobacter pylori infection, although the prevalence is declining in Western world, is still responsible for several clinically important diseases. None of the diagnostic tests is perfect and in this study, the performance of three stool antigen tests was assessed. In areas of high H. pylori prevalence, the definition of patients with the greatest benefit from eradication therapy may be a problem; the role of duodenal gastric metaplasia in categorizing patients at risk for duodenal ulcer was evaluated in this respect. Whether persistent chronic inflammation and elevated H. pylori antibodies after successful eradication are associated with each other or with atrophic gastritis, a long term sequelae of H. pylori infection, were also studied. Patients and methods: The three stool antigen tests were assessed in pre- and post-eradication settings among 364 subjects in two studies as compared to the rapid urease test (RUT), histology, culture, the 13C-urea breath test (UBT) and enzyme immunoassay (EIA) based H. pylori serology. The association between duodenal gastric metaplasia with duodenal ulcer was evaluated in a retrospective study including 1054 patients gastroscopied due to clinical indications and 154 patients previously operated for duodenal ulcer. The extent of duodenal gastric metaplasia was assessed from histological specimens in different patient groups formed on the basis of gastroscopy findings and H. pylori infection. Chronic gastric inflammation (108 patients) and H. pylori antibodies and serum markers for atrophy (77 patients) were assessed in patients earlier treated for H. pylori. Results: Of the stool antigen tests studied, the monoclonal antibody-based EIA-test showed the highest sensitivity and specificity both in the pre-treatment setting (96.9% and 95.9%) and after therapy (96.9% and 97.8%). The polyclonal stool antigen test and the in-office test had at baseline a sensitivity of 91% and 94%, and a specificity of 96% and 89%, respectively and in a post-treatment setting, a sensitivity of 78% and 91%, and a specificity of 97%, respectively. Duodenal gastric metaplasia was strongly associated with H. pylori positive duodenal ulcer (odds ratio 42). Although common still five years after eradication, persistent chronic gastric inflammation (21%) and elevated H. pylori antibodies (33%) were neither associated with each other nor with atrophic gastritis. Conclusions: Current H. pylori infection can feasibly be diagnosed by a monoclonal antibody-based EIA test with the accuracy comparable to that of reference methods. The performance of the polyclonal test as compared to the monoclonal test was inferior especially in the post-treatment setting. The in-office test had a low specificity for primary diagnosis and hence positive test results should probably be confirmed with another test before eradication therapy is prescribed. The presence of widespread duodenal gastric metaplasia showed promising results in detecting patients who should be treated for H. pylori due to an increased risk of duodenal ulcer. If serology is used later on in patients with earlier successfully treated for H. pylori, it should be taken into account that H. pylori antibodies may persist elevated for years for unknown reason. However, this phenomenon was not found to be associated with persistent chronic inflammation or atrophic changes.
  • Liu, Liwei (Helsingin yliopisto, 2014)
    Cyanobacteria are one of the most widespread microorganisms on earth, and they are found in almost all ecosystems, from fresh and marine water to terrestrial environments. Cyanobacteria received a great deal of attention as prolific producers of bioactive secondary metabolites. The aim of this study was to screen and characterize novel bioactive natural products, which present biological activity against acute myeloid leukemia (AML) cells, trypsin, and hepatotoxin microcystin/nodularin, from cyanobacteria isolated from different habitats. Of 40 cyanobacteria strains isolated from the Baltic Sea shore and lichen symbiosis were used to look for anti-cancer compounds which could induce apoptosis of AML cells. Half of these cyanobacteria strains contain apoptosis-inducing anti-AML activity, and seven cell extracts contain potent apoptosis-induced activities against AML. Two of apoptogens were confirmed to be new variants of hassallidin and scytophycin. Cyanobacteria produce a plethora of serine protease inhibitors with a broad range of chemical structures. Nostosins, new trypsin inhibitors, were discovered through the analysis of secondary metabolites in methanol extracts of Nostoc sp. FSN. The data showed that they were linear peptides with three residues: Hhpba, L-Ile and L-argininal/argininol. Nostosin A and B inhibited trypsin with IC50 values of 0.35 μM and 55 μM, respectively. Computer docking data indicated that the argininal aldehyde and guanidino groups played the most crucial role in the efficient inhibition of trypsin. The bloom-forming cyanobacterium Nodularia spumigena has been reported to produce several bioactive peptides. In this study, Nodularia spumigena strains from the Baltic Sea were discovered to produce new hybrid peptides named as pseudoaeruginosins. Because of the low abundance in cyanobacteria strains, pseudoaeruginosins were chemically synthesized and the structure was confirmed with LC-MS and NMR. Pseudoaeruginosins contained all the structure blocks of aeruginosin NAL2 except that the Choi was replaced by 4-methylproline (4-mPro), which is a specific subunit of spumigins in N. spumigena. The aldehyde group containing pseudoaeruginosin NS1 exhibited IC50 of 0.19 μM against porcine trypsin. The biosynthesis of pseudoaerugnosins was proposed to be a joint action of aeruginosin and spumigin biosynthesis pathways in N. spumigena. 4-mPro is a rare non-proteinogenic amino acid, which has been found in a small number of bioactive compounds identified from cyanobacteria. A combination of PCR and LC-MS were used to screen 116 cyanobacteria strains for the production of 4-mPro. A total of 12 strains were confirmed to produce 4-mPro, and eleven new cyclic peptides belonging to two groups were identified from two Nostoc spp. XPORK 5A and UK2aImI strains, respectively. Among 11 peptides, the tested five could inhibit the organic anion transporters OATP1B1/B3 to block the induction of apoptosis of hepatocytes by microcystin/nodularin. In this research, a total of two new trypsin inhibitors and five new cyclic peptides with the antitoxic bioactivity against microcystin/nodularin were identified. It was shown that cyanobacteria from both marine and terrestrial environments are a good resource for discovering new bioactive compounds. These findings increased the diversity of bioactive secondary metabolites characterized from cyanobacteria and provide new leads for drug research.
  • Haimila, Sanna (2007)
    Tämä tutkielma pyrkii selvittämään mitkä seikat voimakkaimmin vaikuttavat työntekijän päätökseen jättää työpaikkansa ja ryhtyä yrittäjäksi vaihtoehtona yhteistyölle työnantajayrityksen (emoyhtiö) kanssa. Tutkielma keskittyy asetelmaan jossa työntekijä keksii liikeidean työskennellessään toisen yrityksen (emoyhtiö) palveluksessa. Uusi yritys (spin-out) perustetaan työntekijän toimesta vaihtoehtona innovaation sisäiselle kehittämiselle ja kaupallistamiselle emoyhtiössä, tai emoyhtiön perustamalle uudelle yritykselle (spin-off). Oletus on, että työntekijän isea tai innovaatio ei liity suoraan yrityksen ydinliiketoimintaan, mutta yrityksen on kuitenkin mahdollista hyödyntää innovaatio omassa liiketoiminassaan. Tutkielma perustuu pääasiassa Klepperin, Antonin, Yaon ja Hellmanin aikaisempaan työhön. Antaonin ja Yaon (1995) sekä Klepperin (2001) työt muodostavat perustan taloudelliselle lähestymistavalle spin-out ja spin-off yritysten synnyn analysoinnille. Antonin ja Yaon työ keskittyy innovaatioihin joidenka kaupallistaminen ei riipu voimakkaasti ulkopuolisen pääoman saannista ja joidenka osalta omistusoikeudet ovat heikosti suojattu. Tällaisessa tilanteessa työntekijä usein päätyy perustamaan uuden yrityksen siitäkin huolimatta, että yhteenlaskettu tuotto olisi selvästi suurempi tilanteessa jossa innovaatio kaupallistetaan yhteistyössä emoyhtiön kanssa. Antonin ja Yaon malliin perustuen tutkielma selvittää insentiivejä sekä työntekijän että työnantajan näkökulmasta tilanteessa jossa työntekijällä on hallussaan arvokkaaksi oletettu innovaatio. Loppuosa perustuu Hellmanin malliin uusien yritysten sytymisestä neljän muuttujan kautta. Mallissa käytettävät muuttujat ovat immateriaaliset omistusoikeudet, toimintaympäristö yrittäjyyden näkökulmasta, yrityksen strategia sekä työntekijöistä lähtevät innovaatiot ja niiden synty. Mallin avulla tutkielma selittää miksi yritykset ja työntekijät päätyvät erilaisiin ratkaisuihin innovaation kaupallistamisen suhteen. Malli ei perustu epätäydellisiin sopimuksiin vaan selittää työntekijän ja emoyhtiön valintaongelmaa toimintaympäristön ja yrityksen startegian kautta.
  • Haimila, Sanna (2007)
    This paper examines the question of when employees become entrepreneurs from an economic theory perspective. It focuses on new company formation as a decision between spin-out, spin-off or internal venture, especially from employee’s point of view. It addresses the question of how pre-entry organizational structures and availability of outside financing influence both employee and company decisions, taking into account the fundamental questions of when employees generate innovations, how companies react to them, and whether they are eventually developed inside or outside the company. The starting point is the situation when an employee has a new business idea while working in a company as an employee. It is also assumed that the idea or innovation is out side employer company’s core business. The question is, under what circumstances does the employee start a new business. Intellectual property right regime influences the outcome, but not so that it pre-determines the outcome. This paper will be based mainly on the work of Klepper, Anton, Yao and Hellman. Anton and Yao’s (1995) and Klepper’s (2001) work form a base for the economical approach on the formation of spin-outs and spin-offs. Anton and Yao’s work focuses on inventions that don’t require much start up capital and for which property rights are very weak or missing all together. In such settings, the employee will sometimes form a new company even though joint profits would have been larger had the invention been developed with the original company. They study the incentives faced by an employer and an employee when the employee privately discovers a significant invention. Most of the definitions of new entrants and employee motivations in this thesis are adaptations of Klepper’s previous work. Besides the work of Anton and Yao, this thesis is based on Hellman’s model on new company formation (Hellman; 2001). Hellman has combined different approaches in his paper, by forming a model that is based on four main elements; Alternative regimes of intellectual property rights, differences in the entrepreneurial environment, endogenous corporate strategy and employee-driven innovations. The model aims to explain why some companies let their employees go, others develop their innovations internally, turning employees into intrapreneurs, while some use their employees’ innovations to create spin-offs Hellman (2002). Helman’s paper differs from most of the other previous work in that it considers a larger set of development alternatives, explaining spin-outs (voluntary or not, with or without intellectual property rights), internal ventures, spin-offs, and even refusals to develop an innovation. The analysis does not rely on incomplete contracts, but instead uses a multi-task incentive framework to characterize the employee’s incentive problem. Most importantly, Hellman’s paper introduces corporate strategy into the analysis. This approach builds on the work by Rotemberg and Saloner (1994), who examine the benefits of narrow business strategy. Some other aspects of spin-off and spin-out motives are visited briefly in this paper.
  • Sakko, Arto (Helsingin yliopisto, 2011)
    Inelastic x-ray scattering spectroscopy is a versatile experimental technique for probing the electronic structure of materials. It provides a wealth of information on the sample's atomic-scale structure, but extracting this information from the experimental data can be challenging because there is no direct relation between the structure and the measured spectrum. Theoretical calculations can bridge this gap by explaining the structural origins of the spectral features. Reliable methods for modeling inelastic x-ray scattering require accurate electronic structure calculations. This work presents the development and implementation of new schemes for modeling the inelastic scattering of x-rays from non-periodic systems. The methods are based on density functional theory and are applicable for a wide variety of molecular materials. Applications are presented in this work for amorphous silicon monoxide and several gas phase systems. Valuable new information on their structure and properties could be extracted with the combination of experimental and computational methods.