Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 13192-13211 of 25479
  • Valjus, Sonja (Helsingin yliopisto, 2006)
    Starting point for the study was the notion made in previous studies that the Finnish educational practices are not sufficient in multicultural teaching. The main objective of the research was to find out good multicultural teaching practices developed by experienced teachers. The subject of the research was teachers narratives about the problems, solutions and the development of multicultural academic teaching. Previous research has shown that disturbances in multicultural activity can be caused among other things by cultural and linguistic differences, racism and prejudice and stress related to immigration. The management of multicultural teaching can be examined from the individual point of view as intercultural competence and from the collective point of view as management of the disturbances of multicultural teaching. The development of the management has been illustrated with the models of adaptation and transformative/expansive learning. The methodological approach of the research was narrative. I interviewed six teachers with narrative methods. Half of the interviews were pair interviews. As an analytical framework I used the basic story model by Labov (1972). I analysed critical incidents, resolutions and evaluations of the stories. According to the results the problems of the multicultural academic teaching are diverse. Most often mentioned problems were cultural differences and racism. Problems were managed by developing practices that support the multicultural activity broadly and by reacting to sudden problems intuitively or reflectively. In the management of the academic multicultural teaching the experienced teachers emphasised flexibility, group building and trust, intensified guidance, acting against racism and prejudice and characteristics of the teacher, like patience and sense of humour. The management of multicultural teaching has developed through the accumulation of intercultural experiences, reflection of experiences, cooperative problem solving, following the research of the field and experimenting different approaches. In accordance with the previous studies, this research showed that continuous learning is needed in the management of multicultural teaching. The results can be used in developing academic multicultural teaching and education.
  • Kim, Heli (2008)
    Olen työstänyt pro gradu -tutkielmani Nuorisotutkimusverkoston projektissa, jonka teemana on ollut "Monikulttuuriset nuoret, vapaa-aika ja kansalaistoimintaan osallistuminen". Osoitan pro gradu -tutkielmassani "Monikulttuuriset nuoret ja vapaa-ajan liikunta" miten liikunnan ja urheiluun maailmaan osallistuminen voi olla haastavaa monikulttuurisille nuorille. Teemahaastatteluaineiston analyysi sisältää sekä narratiivisen että temaattisen analyysin piirteitä. Liikunnan sosiaaliseen maailmaan suhtautumis- ja osallistumistapojen kokonaisuudesta käytän Pasi Kosken (2004) käsitettä liikuntasuhde. Liikuntasuhde muodostuu elämänkulussa. Liikunnan harrastamisen aloittaminen on yhteydessä myös niin toisiinsa sekoittuneisiin rakenteellisiin, subjektiivisiin, kulttuurisiin ja taloudellisiin tekijöihin kuin myös sosiaaliseen pääomaan. Sosiaalista pääomaa tarkastelen nuorisotutkijoiden, kuten Tolosen (2007, 2008), Reynoldsin (2004), Raffon ja Reevesin (2000) tutkimuksia soveltaen. Tärkeä löydös tutkielmassani on yksilölliset sosiaalisen pääoman systeemit (ks. Raffo & Reeves 2000), joiden avulla tarkastelen nuorta ihmissuhteidensa kontekstissa. Näistä systeemeistä käsittelen kolmea. Sosiaalisen pääoman systeemeissä paikantuva ymmärrys vapaa-ajasta, aktiivisuudesta, (monikulttuurisesta) identiteetistä ja liikunnasta muodostavat vaihtelevia polkuja urheilukentille. Osa monikulttuurisista tytöistä ja naisista asemoituu perheeseensä. Vapaa-aika ja aktiivisuus muodostuvat usein perheessä ja perheelle oikein tekemisen eetokseksi. Alakulttuuriinsa asemoituneet miehet sen sijaan elävät alakulttuurisen sosiaalisen pääoman olosuhteita, joissa he taistelevat miehisen maailman (kuten katujen) pärjäämisen eetoksen - ja tähän liittyvän turhautumisen ja toiseuden - ristipaineessa. Moniasemaiset monikulttuuriset nuoret elävät notkean sosiaalisen pääoman systeemin olosuhteita, joissa tieto, ymmärrys ja tuki muun muassa urheilun maailmaan osallistumiselle ovat usein turvattu monelta taholta. Tutkielmassani päädyn tuloksiin, joiden mukaan monikulttuuristen nuorten urheiluun sisäänpääsyn ongelmat johtuvat muun muassa sosiaalisen pääoman systeemeissä jaetuista ymmärryksistä ja identiteeteistä, jotka eivät kohtaa Suomessa urheilusta tai yleensäkään vapaa-ajasta ylläpidettyjä mielikuvia ja käytänteitä, kuten individualistista eetosta. Tiedonpuute nousee suurimmaksi ongelmaksi (ks. myös Harinen 2005). Vaikka kaikki alakulttuuriinsa asemoituvat miehet harrastavat liikuntaa, he ovat varsin vähän mukana seuratoiminnassa tai tuntevat sen ulkokohtaiseksi. He asemoituvat muiden ulkomaalaisten joukkoon. Erityisesti vähän aikaa sitten maahanmuuttaneiden tapauksessa taloudelliset realiteetit määrittävät myös hyvin pitkälle vapaa-ajan osallistumista. Perheeseensä asemoituneet naiset taas suhtautuvat liikunnan maailmaan yleensä myönteisesti, mutta harrastavat liikuntaa vain vähän. Naisten kohdalla kohdennettu tiedottaminen perheille, sekä urheilumaailman toimijoiden monikulttuurisen ymmärryksen lisääminen helpottaisivat osaltaan liikunnan harrastamisen aloittamista.
  • Wehka-aho, Emmi (2013)
    Kulttuuriset ja uskonnolliset tavat ja rituaalit voivat olla ristiriidassa kansallisen lain kanssa. Tutkielmani käsittelee kulttuurisia konflikteja rikosoikeuden kontekstissa ja erityisesti niitä tilanteita, joissa rikoksesta epäilty pyrkii kulttuurisilla perusteilla rikosvastuun välttämiseen tai rangaistuksen lieventämiseen (kulttuurinen puolustus). Selvitän minkälaisia oikeuden ja kulttuurin yhteentörmäyksiä länsimaisessa oikeuskäytännössä esiintyy ja miten kulttuuriset tekijät voidaan ottaa huomioon oikeu¬dellisessa ratkaisutoiminnassa. Keskeisin tutkimuskysymys on miten tekijän kulttuuritausta ja kulttuurinen puolustus vaikuttavat rikosvastuun arviointiin. Lainsäädäntöön ja virallislähteisiin sekä koti- ja ulkomaiseen oikeuskirjallisuuteen pohjautuvan kulttuurisen puolustuksen teoreettisen taustan käsittelyllä selvitän, miten ilmiötä voidaan systematisoida ja miten moninaisilla tavoilla rikoksesta epäillyn kulttuuritausta saa merkitystä teon rikosoikeudellisen arvion kannalta. Erityisen tarkastelun kohteena on korkeimman oikeuden muslimipojan ympärileikkausta koskeva ennakkopäätös KKO 2008:93, jossa on kyse uudesta laissa kirjoittamattomasta kulttuurisille syille pohjautuvasta vastuuvapausperusteesta. Tutkielmassa osoitan, että kulttuurista puolustusta tulee arvioida etenkin laillisuusperiaatteen ja ihmisoikeuksien valossa. Osoitan myös, että kulttuurisella puolustuksella on merkitystä Suomen vastuuvapausperusteiden tulkinnassa ottaen huomioon etenkin sen kytkennät perus- ja ihmisoikeuksiin. Päättelen, että kulttuurinen puolustus perustuu perus- ja ihmisoikeuksina suojatuille kulttuurisille oikeuksille ja uskonnonvapaudelle ja tapauksia ratkaistaessa erityisen tärkeää on perus- ja ihmisoikeuksien punninta. Kulttuurisille tekijöille rikosoikeudessa annettava merkitys on oikeudellisesti hyvin epäselvä ja kaipaa huomiota oikeustieteilijöiltä ja lainsäätäjältä. Kulttuuriset oikeudet ovat tärkeä osa perus- ja ihmisoikeusjärjestelmää myös rikosoikeuden kontekstissa.
  • Jokela, Ulla Katriina (2001)
    Tutkielmassa tarkastellaan lähiöiden monikulttuuristumisen tuomia haasteita asuinalueilla tehtävälle yhdyskuntatyölle erityisesti helsinkiläisestä näkökulmasta. Haasteita etsittiin kartoittamalla monikulttuuristuvan asuinalueen arjen sujumista. Tutkimusta varten haastateltiin asuinalueen kolmea eri osallisryhmää: maahanmuuttajia, asukasaktivisteja sekä yhdyskuntatyöntekijöitä, yhteensä neljäätoista henkilöä. Haastatteluteemojen avulla selvitettiin, miten monikulttuuristuminen on muuttanut lähiön ilmettä, minkälaisia pulmia yhteiselämässä on ja mitä pitäisi tehdä, että yhteiselämä sujuisi paremmin. Sekundaariaineistona käytetään yhdyskuntatyön kirjallisuutta, joka luo pohjaa haastatteluaineiston käsittelylle. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu yhtäältä yhdyskuntatyön teoriasta, toisaalta monikulttuuristumiseen liittyvistä teorioista. Yhdyskuntatyön teoria nousee käsityksestä, että ihmiset ovat oman elämänsä subjekteja. Heillä on kykyjä ja voimavaroja, joiden käyttöönottamisessa tuetaan. Monikulttuuristumiseen liittyvistä teorioista käytetään ensinnäkin Berryn nelikenttämallia, jonka keskeisiä muuttujia ovat akkulturaatioasenteet: integraatio, assimilaatio, separaatio ja marginalisaatio. Nelikenttämallin avulla pyritään selventämään maahanmuuttajien sopeutumisprosessia uudessa asuinympäristössä. Toiseksi käytetään konflikti- ja kontaktiteoriaa selventämään monikulttuurisen kohtaamisen riskejä ja mahdollisuuksia. Monikulttuuristuvaa lähiötä tarkastellaan murroskautena, jolloin on epäselvyyttä siitä, kenelle monikulttuurisuusasioiden hoito kuuluu ja miten niitä ylipäätään hoidetaan. Vastuun siirtely viranomaiselta toiselle aiheuttaa epäselvyyttä ja tilanteiden kärjistymistä. Maahanmuuttajat sijoittuvat keskimääräistä enemmän alueille, joissa asuu kantaväestön syrjäytyneitä. Heidän suomalaisista saamansa käsitykset jäävät helposti kapea-alaisiksi ja halu integroitua vähenee. Osallisten näkemyksissä korostui tarve selkiyttää jo olemassa olevaa tilannetta sekä luoda mahdollisuuksia kantaväestön ja maahanmuuttajien kohtaamiseen. Näihin päästään esimerkiksi resurssoimalla asumisneuvontaan, kulttuuritulkkeihin ja mukaanvetäjiin. Lisäksi kantaväestön ja maahanmuuttajien kohtaamista voidaan edistää kehittämällä erilaisia alueellisia kohtaamispaikkoja. Yritysten ja erehdysten lisäksi on löytynyt hyviä käytäntöjä. Alueella työskentelevät viranomaiset joutuvat kehittämään monikulttuurisessa työssä tarvittavia tietojaan ja taitojaan sekä menetelmiään toteuttaa hyviä hallintokäytäntöjä. Keskeisimpiä lähteitä yhdyskuntatyöstä ovat Ole Hermansenin (1975) Samhällsarbete, Keith Popple (1995) Analysing Community work. Its theory and practice, Alf Ronnbyn Ny social miljö genom ökad självaktivitet (1977) sekä Mobilizing local communities (1994), Alan Twelvetreesin (1991) Community work, Sosiaali- ja terveysministeriön mietintö (1985) Yhdyskuntatyö – suunnitelmallinen muutosprosessi. Monikulttuuristumisen keskeisimmät lähteet ovat Inga Jasinskaja-Lahden ja Karmela Liebkindin (1997) Maahanmuuttajien sopeutuminen pääkaupunkiseudulle, Karmela Liebkindin (1994) Maahanmuuttajat. Kulttuurien kohtaaminen Suomessa sekä Kathleen Valtosen (1999) Pakolaisten kotoutuminen Suomeen 1990-luvulla.
  • Toikka, Miia (2001)
    Tutkielman kohteena oli Helsingin kaupungin kansainvälisen kulttuurikeskuksen Caisan toiminta sosiaalisina käytäntöinä, joissa tuotetaan, uusinnetaan ja muunnetaan tietynlaisia diskursseja monikulttuurisuudesta. Kansainvälinen kulttuurikeskus Caisa on toiminut Helsingin keskustassa vuodesta 1995 lähtien tavoitteenaan tukea monikulttuurisen kaupungin kehittymistä edistämällä suomalaisten ja maahanmuuttajien vuorovaikutusta ja välittämällä tietoa eri kulttuureista. Tutkielman kysymyksenasettelu perustuu yhtäältä konstruktionistiseen käsitykseen kielenkäytöstä ja toisaalta pääosin brittiläisessä ja ruotsalaisessa etnisten suhteiden tutkimuksessa esitettyyn monikulttuurisuusideologian ja -politiikan kritiikkiin. Kritiikin kohteena on ollut erityisesti monikulttuurisuuden käsitteen taustalla oleva kulturalistinen käsitys kulttuurista, jonka on osoitettu voivan ylläpitää ja legitimoida valtaväestön ja kulttuurivähemmistöjen tai maahanmuuttajien välisiä valtasuhteita ja eriarvoisuutta. Tutkielmassa tarkasteltiin, millaisiin monikulttuurisuuden tulkintoihin Caisan toiminta perustuu ja mitkä ovat sen käytännöissä muodostuvan monikulttuurisuusdiskurssin ideologiset seuraukset maahanmuuttajien, suomalaisen yhteiskunnan ja etnisten suhteiden kannalta. Tutkimusaineisto kerättiin etnografisessa kenttätyössä Kulttuurikeskus Caisassa lokakuun 1999 ja huhtikuun 2000 välisenä aikana. Aineisto käsitti kenttäpäiväkirjan, yhteensä 18 Caisan työntekijän, asiakkaan ja yhteistyökumppanin haastattelua ja runsaasti erilaista Caisan toimintaan liittyvää kirjallista materiaalia. Aineistoa tulkittiin diskurssianalyyttisestä näkökulmasta pyrkimyksenä hahmottaa Caisan toiminnan taustalla olevia kulttuurisia jäsennyksiä. Caisan toimintaa tarkasteltiin sekä sen laajemmassa historiallis-etnografisessa kontekstissa että organisaation sisäisten käytäntöjen kannalta. Tutkimuksessa todettiin, että Kulttuurikeskus Caisan toiminta oli tulkittavissa hallinnon näkökulmaa edustavaksi viranomaiskäytännöksi. Monikulttuurisuus konstruoitui Caisan toiminnassa kulttuurien kohtaamisiksi, kulttuurien esittelyksi, työyhteisöä ohjaavaksi periaatteeksi ja puolueettomuudeksi. Näissä ideaalityyppisissä käytännöissä kulttuurit ymmärrettiin suhteellisen muuttumattomiksi ja rajatuiksi kokonaisuuksiksi, jotka erottavat eri etnistä alkuperää olevat ryhmät toisistaan. Maahanmuuttajat määrittyivät Caisan monikulttuurisuusdiskursseissa ensisijaisesti taustansa perusteella, "toisiksi" suhteessa suomalaisen valtakulttuurin asettamaan normiin. Suomalaisen kulttuurin asema valtakulttuurina ei käytännöissä juurikaan horjunut. Kulttuurikeskus Caisan toimintaa voi pitää hegemonisen monikulttuurisuusdiskurssin institutionalisoituneena muotona. Institutionaalinen monikulttuurisuus pohjautuu julkilausumattomaan oletukseen siitä, että maahanmuuttajat ja kulttuurinen moninaisuus aiheuttavat myötäsyntyisesti ongelmia. Sen perustana on myös "meidän" ja "muiden", suomalaisten ja maahanmuuttajien välinen olemuksellisen kaksijakoinen erottelu. Institutionaalinen monikulttuurisuus on siksi parhaiten ymmärrettävissä hallinnon välineeksi. Sen avulla pyritään hallitsemaan maahanmuuttajien määrän kasvamisesta johtuviksi katsottuja ongelmia, eikä se oleellisesti muuta käsityksiä suomalaisuudesta ja suomalaisesta yhteiskunnasta.
  • Paavola, Heini Maaria (Helsingin yliopisto, 2007)
    This study reports on the realisation of multicultural education in a multicultural pre-school group of one kindergarten. The research questions were: 1) what multicultural goals and contents did the kindergarten´s own pre-school curriculum contain? and 2) how did the pre-school educators´ views on multicultural education appear in their actions in a multicultural pre-school group? The research was conducted by analysing the curricula, interviewing the educators, and observing of the preschool groups. Pre-school education is seen as part of institutionalised education which is defined through culture. Education is considered from the point of view of critical multicultural education, paying special attention to the role of society in the definition of education. The research is a case study, and it concentrates on the interpretation of the working philosophy of one preschool group with respect to its implementation. The target group consisted of 20 6-year-old pre-school pupils in a kindergarten and their four pre-school educators. The research results showed that the kindergarten´s own pre-school curriculum (1997) was in structure and form consistent with the structure and form of the National Core Curriculum for Pre-School Education from 1996. The only difference was in the classification of the various subject fields and objectives. The contents of the two curricula showed hardly any variation, and both of them contained only few goals and contents for multicultural education. According to the interviews, the educational views and learning philosophy of the pre-school educators represented a child-centred point of view that takes into consideration the individual pupil´s needs and skills. This is also one of the basic principles of multicultural education. The principle was not, however, realised in the directed activities of the pre-school group. The heterogeneity of the pre-school group was dealt with by dividing the children into smaller groups, but the contents of the tuition were not differentiated. All children were provided with the same goals and contents. Multicultural education was seen as remote and separate from the overall educational philosophy. The contents of multicultural education were interpreted by the educators as teaching Finnish as a second language and teaching the children their own mother tongue and religion. After the evaluation of the state of the kindergarten´s multicultural education using four different models, I determined that the kindergarten emerged as a representative of the model where multicultural education is seen as something meant for immigrants only. The aim of the model is a rapid integration of the immigrant children with the majority population. Keywords: education, pre-school education, multicultural education, critical multicultural education, language, culture
  • Ropponen, Anu (2003)
    Tässä tutkimuksessa selvitetään, millaisia käsityksiä monikulttuurisuudesta ja monikulttuurisesta koulutuksesta Helsingin ja Tampereen yliopistojen sosiaalityön opetussuunnitelmat sisältävät vuosina 1990-2003. Tutkimuksessa pyritään löytämään vastaus siihen, milloin ja missä määrin monikulttuurisuus on ollut osa sosiaalityön koulutusta, millaista se on ollut, ja miten sitä on opetettu. Tutkimuksessa selvitetään myös sosiokulttuuristen ryhmien, erityisesti suomalaisten, representaatiota sosiaalityön opetussuunnitelmissa. Tutkimuksessa tarkastellaan erikseen monikulttuurisiksi oppisisällöiksi luokiteltujen opintojen sisältöä, muutosta ja opetusmenetelmiä.Taustalla on vaikuttanut kriittinen pedagogiikka, ja sen mukainen käsitys monikulttuurisuudesta. Tutkimusaineisto tuotettiin tarkasteluajankohtana 1990-2003 opinto-oppaissa ilmestyneistä sosiaalityön opetussuunnitelmista. Yhteensä aineistoa on 97 sivua. Tutkimus on painotukseltaan kvalitatiivinen. Tutkimusmenetelmänä on käytetty sekä sisällön erittelyä että laadullista sisällön analyysiä. Sisällön erittelyllä muodostettiin yleiskuva opetussuunnitelmien oppisisällöistä ja ne luokiteltiin teoreettisia, käytännöllisiä ja tutkimuksellisia valmiuksia tuottaviin luokkiin. Laadullisen sisällön analyysin avulla opetussuunnitelmista etsittiin tekstisegmenttejä, joissa ilmaantuvat monikulttuurisuus ja/tai sen lähikäsitteet, ja kontekstualisoinnin avulla muodostettiin tulkinta opetussuunnitelmien käsityksestä monikulttuurisuudesta. Erikseen tarkastellaan myös monikulttuurisia oppisisältöjä. Tarkastelun kohteena ovat ajallinen muutos, sisällöt ja opetusmenetelmät. Näkökulma, josta ilmiötä tarkastellaan ja aineistoa arvioidaan, on horjuttava monikulttuurisuus. Yliopistojen tavat toteuttaa monikulttuurista koulutusta poikkesivat toisistaan. Helsingin yliopistossa muutos on tapahtunut monikulttuurisuuden näkymättömyydestä monikulttuuristen oppisisältöjen lisäämiseen opetussuunnitelmaan. Tampereella monikulttuuriset oppisisällöt ovat olleet opetussuunnitelmissa koko tarkastelun ajan. Tapahtunut muutos on ollut Tampereen yliopistossa laadullinen, ei niinkään määrällinen. 1990-luvun aikana käsityksessä monikulttuurisuudesta muutos on tapahtunut sosiaalityön erityisalasta laajempiin teemoihin. Kummassakin yliopistossa painotus on ollut monikulttuurisuuden pitämisenä sosiaalityön erityisalana. Vasta viime vuosina opetussuunnitelmissa näkyy viitteitä muutoksissa tieto- ja oppijakäsityksissä, jotka teoreettisesti voisivat mahdollistaa horjuttavan monikulttuurisuuden toteutumisen sosiaalityön koulutuksessa. Tutkimuksen tulokset vahvistavat aiempien tutkimusten havaintoja siitä, että sosiaalityön opetussuunnitelmat sisältävät vain vähän monikulttuurisia oppisisältöjä, vaikka opetusmenetelmät ja oppisisällöt ovatkin monipuolistuneet 1990-luvun alusta huomattavasti. Myös muiden sosiokulttuuristen ryhmien representaatio on opetussuunnitelmissa vähäistä. Monikulttuuriset oppisisällöt ovat kummassakin yliopistossa vapaaehtoisia, eikä tutkimustulosten perusteella kummankaan yliopiston kohdalla voida sanoa monikulttuurisuuden olevan opetuksen läpäisevä periaate. Läpäisyperiaatteena toteutettu horjuttava monikulttuurisuus edellyttäisi oppisisältöjen lisäämistä kaikissa kolmessa valmiuksia tuottavassa luokassa, monikulttuurisuuden huomioimista kaikessa opetuksessa, ja muutoksia opetusmenetelmissä. Suuntaus tietokäsitysten muuttumiseen on opetussuunnitelmien perusteella jo havaittavissa.
  • Sipilä, Sanna (Helsingin yliopisto, 2010)
    Suoraviivainen monilinjauksen toteutus vie eksponentiaalisesti aikaa ja muistia. Siksi on kehitetty monia heuristisia menetelmiä. Tässä paperissa keskityn yhteen heurististen monilinjausmenetelmien luokkaan, progressiiviseen fylogeniapuun mukaan etenevään monilinjaukseen. Menetelmä on kehitetty globaaliin linjaukseen, lokaalin linjaamisen puolelta löytyy joitain samansuuntaisia menetelmiä. Olen soveltanut progressiivisen fylogeniapuun ohjaaman monilinjauksen lokaalisti geenien säätelyalueita etsivään EELohjelmaan. Koska selkeästi hyvää tapaa yleistää EELohjelman käyttämä linjauksen pisteytys ei ole, olen toteuttanut progressiiviseen monilinjaukseeni kolme erilaista pisteytystä: parien summa, parilinjauksen pisteytyksestä yleistetty pisteytys sekä edustavia sekvenssejä käyttävä, puun mukainen pisteytys. Monilinjauksen mahdollistama useamman sekvenssin käyttäminen tarkentaa parilinjauksella löydettyjä säätelyalueita ja vahvistaa säilyvien alueiden merkitystä.
  • Simonen, Jenni (2007)
    Tutkielma käsittelee nuorten aikuisten alkoholinkäyttöön liittyvää sosiaalisuutta. Usein juomiseen liittyvää sosiaalisuutta on jäsennetty periaatteella, jossa ilmiötä selitetään jonkin yksittäisen nimittäjän (kuten esimerkiksi sukupuolen tai sosiaaliluokan) nojalla. Lisäksi näkemys sosiaalisuudesta on muodostunut yksipuoliseksi. Tässä tutkielmassa aihetta lähestytään toisesta näkökulmasta. Kiinnostuksen kohteena on juomiseen liittyvän sosiaalisen kanssakäymisen moninaisuus ja vaihtelu. Koska juominen käsitetään nuorten keskuudessa yhteisösidonnaisena, jossa nuorten omilla vertaisryhmillä on merkittävä osa, sosiaalisuutta tutkitaan tarkastelemalla niitä tapoja, joilla yksilöt kiinnittyvät toisiinsa ja muodostavat yhteisön. Näin tutkielma keskittyy selvittämään, millaisiin erilaisiin yhdessäolon ja yhteenliittymisen muotoihin nuorten juominen liittyy. Tutkielman teoreettiset lähtökohdat ovat sosiaalisuutta käsittelevissä sosiologisissa teorioissa, jotka tuovat esiin erilaisia tapoja käsitteellistää yksilön ja ryhmän suhdetta. Sosiaalisuuden tarkastelu perustuu seitsemään 17-23-vuotiaiden ryhmähaastatteluun. Aineiston analyysi ammentaa monimerkityksisyyteen viitaten kehysanalyyttisestä perinteestä. Analyysin työkaluna sovelletaan A. J. Greimasin aktanttimallia. Analyysi osoittaa, että nuorten juomiseen liittyvästä yhdessäolosta on erotettavissa kolme erilaista lajia: pidäkkeetön sosiaalisuus, tahdikas sosiaalisuus ja yksilökeskeinen sosiaalisuus. Sosiaalisuuden lajit asettuvat eri kohtiin yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden jatkumolla, ja ne myös yhdistävät eri tavoilla yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden eri piirteitä. Luetellut kolme sosiaalisuuden lajityyppiä ymmärretään tutkielmassa erilaisina tapoina kehystää sosiaalisuutta, tai toisin ilmaistuna, kulttuurisina puhetapoina, joita nuoret käyttävät resursseina kun he jäsentävät juomistilanteita toiminnassa ja keskustelussa. Tutkielman perusteella nuorilla on siis käytössään useita erilaisia juomista ja sen sosiaalisuutta jäsentäviä puhetapoja. Lisäksi tarkastelun kohteena oleva aineisto viittaa vahvasti siihen, että puhetavat eivät ole eriteltävissä esimerkiksi sosiaalisen aseman mukaisesti. Kaikissa haastateltavissa ryhmissä nimittäin tunnistetaan ja käytetään sukupuoleen tai koulutustaustaan katsomatta pidäkkeettömän ja tahdikkaan sosiaalisuuden jäsennyksiä, olkoonkin että pidäkkeettömän sosiaalisuuden mukainen puhe on luontevaa erityisesti miehille. Kolmantena kiinnostavana, vaikkei yhtä vallitsevana puhetapana erottuu yksilökeskeinen sosiaalisuuden laji. Se lienee uusi, nykyajasta kumpuava sosiaalisuuden jäsennys. Parhaiten se hallitaan ryhmässä, jossa pääosa keskustelijoista on naisia.
  • Kymäläinen, Maija (2011)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lahosta puuaineesta riippuvaiselle lajistolle tärkeiden onttojen puiden ominaisuuksien vaikutusta pääkaupunkiseudun jalojen puistopuiden onttouden esiintymistodennäköisyyteen. Tutkimuksessa mitattavia ominaisuuksia olivat puiden läpimitta, puulaji, pituus sekä kasvupaikan valoisuus ja metsäisyys. Tutkittavia puulajeja olivat lehmus (Tilia cordata), vaahtera (Acer platanoides), tammi (Quercus robur), saarni (Fraxinus excelsior) ja jalavat (Ulmus glabra ja U. laevis). Tutkimuskohteina olivat pääkaupunkiseudulla sijaitsevat 14 viheraluetta, jotka vaihtelivat metsäisistä puustokeskittymistä valoisiin ja intensiivisesti hoidettuihin puistoihin. Onttouden esiintymisen riippuvuutta muista muuttujista tutkittiin korrelaatioanalyysillä sekä logistisilla regressioanalyyseillä, joissa huomioitiin myös puiden jakaantuminen viheraluiden välillä. Puulajilla ja puun läpimitalla oli vaikutusta onttouden esiintymistodennäköisyyteen. Kasvupaikan valoisuudella oli merkitystä rungon onttoutumisessa ainakin lehmukselle ja vaahteralle. Metsäisyys liittyy valoisuuteen ja näiden muuttujien vaikutus rungon onttoutumistodennäköisyyteen on kietoutunut toisiinsa. Pituudella ei todennäköisesti ollut merkitystä onttoutumiseen. Tulosten perusteella etenkin pääkaupunkiseudun lehmukset sekä vaahterat ovat herkkiä onttoutumaan ja täten ne muodostavat monimuotoisia elinympäristöjä. Valoisuuden ja metsäisyyden vaikutus onttoutumiseen on vahvasti sidoksissa puiden hoitoon ja hoitotoimilla on siis suuri vaikutus onkaloiden syntyyn.
  • Ekholm, Elina (Helsingin yliopisto, 2009)
    The purpose of this study is to analyse education, employment, and work-life experiences of visually impaired persons in expert jobs. The empirical data consists of 30 thematic interviews (24 visually impaired persons, 1 family-member of a visually impaired person, 5 persons working with diversity issues), of supplementary articles, and of statistics on the socio-economic status of the visually impaired. The interviewees experiences of education and employment have been analysed by a qualitative method. The analysis has been deepened by reflecting it against the recent discussion on the concept of diversity. The author s methodological choice as a disability researcher has been to treat the interviewees as co-researchers rather than objects of research. Accessibility in its different forms is a prerequisite of diversity in the workplace, and this study examines what kind of accessibility is required by visually impaired professionals. Access to working life depends on the attitudes prejudices and expectations that society has towards a minority group. Social accessibility is connected with internal relationships in the workplace, and achieving social accessibility is a bilateral process. Information technology has revolutionised the visually impaired people s possibilities of accessing information and performing expert tasks. Accessible environment, good mobility skills, and transportation services enable visually impaired employees to get to their workplaces and to navigate there with ease. Integration has raised the level of education and widened the selection of career options for the visually impaired. However, even visually impaired people with academic degrees often need employment support services. Visually impaired professionals are mainly employed in the public and third sector. Achieving diversity in the labour market is a multiactor process. Social support services are needed, as well as courage and readiness from employers to hire people with disabilities. The organisations of the visually impaired play an important role in affecting the attitudes and providing peer support. Visually impaired employees need good professional skills, blindness skills, and social courage, and they need to be comfortable with their disability. In the workplace, diversity may actualise as diverse ways of working: the work is done by using technical aids or other means of compensating for the lack of eyesight. When an employee must find compensatory solutions for disability-related limitations at work, this will also develop his/her problem-solving abilities. Key words: visually impaired, diversity, accessibility, working life
  • Nuotio, Saara (2007)
    Euroopan parlamentin puolueryhmien merkitys eurooppalaisen puolueintegraation kannalta on kasvanut parlamentin valtaoikeuksien kasvun myötä. Vahvan eurooppalaisen puoluejärjestelmän kehittyminen edellyttää kuitenkin puolueryhmiltä yhtenäistä äänestyskäyttäytymistä. Ainoastaan tällä tavoin toimimalla parlamenttiryhmät voivat edistää poliittisia päämääriään ja vastata äänestäjiensä vaatimuksiin. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Euroopan parlamentin suurimman vasemmistoryhmän eli PES (Party of European Socialists) -ryhmän äänestyskoheesiota. Työssä paneudutaan erityisesti siihen, miten 28 kansallisesta puolueesta koostuvan parlamenttiryhmän sisäiset ideologiset erot vaikuttavat äänestyskoheesioon. Ryhmän sisäisiä ideologisia eroja tarkastellaan kahden ulottuvuuden eli perinteisen vasemmisto–oikeisto- sekä integraatiomyönteisyys–integraatiovastaisuus-ulottuvuuden avulla (ns. Hix–Lord-malli). Tutkimus ajoittuu nykyisen vaalikauden kahden ensimmäisen vuoden ajalle (heinäkuu 2004 - kesäkuu 2006). Vaikka tutkimuksen pääpaino ei ole itälaajentumisen vaikutusten tarkastelemisessa, se kuitenkin valottaa uusien jäsenmaiden puolueiden sopeutumista osaksi PES-ryhmää. PES-ryhmän koheesiota tutkitaan neljän tutkimusajankohtana paljon esillä olleen lainsäädäntöhankkeen eli palveludirektiivin, työaikadirektiivin ja Lissabonin strategian sekä perustuslaillisen sopimuksen avulla. PES-ryhmään kuuluvien puolueiden ideologisia etäisyyksiä kahden edellä mainitun ideologisen ulottuvuuden suhteen tarkastellaan ns. asiantuntijalausuntojen (Chapel Hill Party Dataset 2002) avulla. Pääasiallisen tutkimusaineiston muodostavat kuitenkin tutkittavien lainsäädäntöhankkeiden nimenhuutoäänestykset. PES-ryhmän äänestyskoheesiota tarkastellaan Fulvio Attinàn (1990) kehittämän ns. yhdenmukaisuusindeksin avulla, jota Hix, Noury ja Roland (2002; 2006) ovat sittemmin kehittäneet eteenpäin. Asiantuntijalausuntojen valossa tarkasteltuna PES-ryhmä näyttäytyy yleensä ottaen ideologisesti yhtenäisenä ryhmänä. Ryhmän sisältä löytyy kuitenkin myös ideologisia eroja. Vasemmisto–oikeisto-ulottuvuudella Ison-Britannian Labour erottuu oikeistolaisilla painotuksillaan, samoin uusien jäsenmaiden puolueet kannattavat keskimäärin muita oikeistolaisempaa talouspolitiikkaa. Belgian PS ja SP.A. edustavat puolestaan ryhmän vasemmistoa. Integraatiomyönteisyys–integraatiovastaisuus-ulottuvuudella perinteiset euroskeptikot, esimerkiksi Britannian Labour, Tanskan SD ja Ruotsin SAP, erottuvat puolestaan jonkin verran muista. Em. ideologiset erot näkyvät jossain määrin myös tarkastelun kohteena olevissa äänestyksissä. Esimerkiksi Ranskan PS sekä Belgian PS ja SP.A. poikkesivat usein yhteisestä äänestyslinjasta muita vasemmistolaisemmilla painotuksilla. Vaikka kokonaisuudessaan PES-ryhmä äänestää melko yhtenäisellä tavalla, merkittävien lainsäädäntöhankkeiden osalta ryhmän linja saattaa siis kuitenkin hajota. Toisaalta esimerkiksi Britannian Labourin äänestyskäyttäytyminen osoittaa, etteivät kansallisten puolueiden ideologiset erot välttämättä näy käytännön toiminnan tasolla. Ideologisesta "oikeistolaisuudestaan" huolimatta brittivaltuuskunta äänesti pääosin ryhmän linjan mukaisesti. Lisäksi voidaan havaita, että palveludirektiiviäänestystä lukuun ottamatta uusien jäsenmaiden puolueet eivät erotu joukosta ja niiden voidaan katsoa sopeutuneen melko hyvin osaksi PES-ryhmää.
  • Törmänen, Marianne (2012)
    Tässä tutkielmassa tarkasteltiin pääkaupunkiseudun henkilöstöasiantuntijoiden asennenoitumista moninaisuuden johtamiseen laadullisen asennetutkimuksen menetelmällä. Moninaisuuden johtamisella tarkoitetaan johtamistyyliä, jossa organisaatio systemaattisesti ja suunnitellusti arvostaa, rekrytoi, ylläpitää ja kunnioittaa heterogeenistä työntekijöiden muodostamaa kokonaisuutta. Moninaisuuden johtaminen nähdään osana henkilöstöjohtamista, jonka avulla voidaan hyödyntää työntekijöiden erilaisia taustoja tehokkaasti. Tutkielman tavoitteena on edistää moninaisuuden johtamisen tutkimusta tuomalla siihen uutta näkökulmaa asenteiden ja arvottamisen kautta. Lähtökohtina aiheen ajankohtaisuudelle ja merkittävyydelle hahmoteltiin kolmen tason kautta, jotka olivat yksilö, organisatorinen ja yhteiskunnallinen taso. Työn taustana toimi viitekehyksen muodossa moninaisuuden johtamisen tutkimuskenttä. Viitekehyksessä esiteltiin moninaisuuden johtamiseen kohdistunutta tutkimusta erityisesti ongelmien ja kriittisten näkökulmien kautta. Tutkielman näkökulmaa tarkennettiin vielä tarkastelemalla kaupunkiorganisaatioita ja niiden johtamista tutkimusympäristönä. Teoreettisena lähestymistapana tutkielmassa käytettiin laadullista asennetutkimusta. Metodin ja teoreettisen lähestymistavan kohdalla tarkennettiin laadullisen asennetutkimuksen näkökulma liittymään vielä retoriseen asennetutkimukseen. Tutkielman pääkysymyksenä oli tarkastella millä eri tavoin asenteita ilmaistaan moninaisuuden johtamiseen kaupunkiorganisaatioissa. Tutkielman pääkysymystä tarkennettiin kahden tutkimuskysymyksen kautta tarkastelemalla millainen asennoitumisen kohde moninaisuuden johtaminen on henkilöstöasiantuntijoille ja minkälaisia arvottamisen tasoja haastateltavat liittävät siihen. Tietyt kirjallisuuden näkökulmat korostavat moninaisuuden johtamisen hyödyn, tuloksellisuuden, taloudellisuuden ja välttämättömyyden näkökantaa, mutta kriittiset koulukunnat ja käytännön implementoinnit osoittavat ristiriitaisia tuloksia moninaisuuden kuvitellusta ideaalitilasta, käytännön toimivuudesta ja lähtökohtien sovellettavuudesta. Aineisto koostui pääkaupunkiseudun kolmen kunnan henkilöstöasiantuntijoiden argumentatiivisesta puheaineistosta, joka tuotettiin sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Haastateltaville esitettiin kahdeksan kiistanalaista asenneväittämää moninaisuuden johtamisesta, jotka oli muotoiltu aiemman tutkimuksen ja kirjallisuuden perusteella. Aineiston analyysi suoritettiin laadullisen asennetutkimuksen mukaisesti ensin luokittelevaa analyysia käyttäen. Tällöin eriteltiin väittämiin esitettyjä kannanottoja ja hahmoteltiin niihin liitettyjä perusteluja. Tämän jälkeen siirryttiin tulkitsevaan analyysiin. Tutkielman tuloksina esitettiin että moninaisuuden johtamiseen asennoiduttiin monipuolisesti sekä myönteisiä että kielteisiä kannanottoja esittäen. Väittämiä myös kommentoitiin laajasti. Tutkielman tuloksina esitettiin kuusi asennetta moninaisuuden johtamiseen, jotka olivat hyödyllisyys, aktiivisuus, oikeudenmukaisuus, velvollisuus, huoli ja kriittisyys-asenne. Lisäksi hahmoteltiin moninaisuuden johtamisen arvottamisen tasoja ja subjektiasemia, ja nämä liitettiin viitekehyksenä toimineeseen moninaisuuden johtamisen paradigmojen kehikkoon. Tutkielman pohjalta voitaisiin suorittaa jatkotutkimuksia sekä vertailevan tutkimuksen että kvantitatiivisen tutkimuksen avulla. Tutkimuksessa todennettiin myös laadullisen asennetutkimuksen soveltuminen organisaatio- ja johtamistutkimukseen, jolloin sen käytön laajentamista voidaan puoltaa.
  • Ojaniemi, Katja (2003)
    Tutkielmani käsittelee journalistisia työkäytäntöjä digiajan kynnyksellä Yleisradion Turun yksikössä, jossa television ja radion uutistoimitukset yhdistettiin. Yhteistoimitus tuotti uutisia sekä televisioon että radioon ja nettiin. Kokeilu on ensimmäinen yritys Yleisradiolla yhdistää työtehtäviä niin, että sama toimittaja ja kuvaaja tekevät yhdeltä keikalta juttuja eri välineisiin. Lähden liikkeelle suomalaisen sähköisen mediakentän tapahtumista kevättalvella 2001, jolloin ulosmarssit pimensivät televisiot. Lähestyn työyhteisön toimintajärjestelmää kehittävän työntutkimuksen avulla. Tutkielmani on tapaustutkimus, jossa pyrin analysoimaan ja kuvaamaan teemahaastatteluiden, suoran ja osallistuvan havainnoinnin avulla sitä, kuinka työyhteisö koki yhteistoimituskokeilun. Selvennän myös miten työ muuttui, millaisia juttuja yhteistoimitus tuotti ja millainen on mediatyön moniosaaja. Kehittämishaasteina näen muun muassa tiedonkulun koulutuksen toimituksessa.
  • Haikkola, Lotta (Helsingin yliopisto, 2012)
    The study examines second generation young people s transnationalism and identity negotiations in the intersection of the transnational family networks, Finnish ethnic hierarchies and the constructed category of immigrant and local multi-ethnicity. The study asks how second generation young people build transnational ties and how the transnational context affects local identity negotiations. The study focuses on young people with diverse backgrounds in the multi-ethnic local contexts in Helsinki. Theoretically and methodologically the study builds on three approaches. Network analysis and mobilities-perspective (Mayer 1962, Olwig 2007, Sheller ET Urry 2006) are used to examine transnationalism. Childhood studies (James et al. 1998) is used to examining children s and young people s actions and perspectives. Identities are examined from an interactional boundary-making paradigm (Jenkins 2008, Wimmer 2009). The data consists of interviews with 29 young people aged 12 to 16. The twofold data comprises of personal networks and a thematic interview. First, the study examines the reproduction of the transnational relations. It shows that second generation does not straightforwardly reproduce their parents transnational ties, but have to build them from their own starting points. Return visits, in particular, are a means to negotiate transnationalism: reproduce social relations, feel belonging in the family and create a bond with the place of origin. Transnational networks can also shift geographically from the place of origin towards other destination countries where family or friends are based. Instead of measuring second generation young people s activities (e.g. Kasinitz 2008), the study proposes a contextual approach to second generation transnationalism. Regardless of youth s participation, transnationalism creates a multi-sited context, which structures second generation young people s identities and life chances. It can be ambiguous and provide conflicting frames and ideas. Not being able to connect tot the dispersed family can lead to feelings being an outsider in the family network and loss of support from the dispersed family. Secondly, the study examines identities within the context of the transnational family network, Finnish ethnic hierarchies, the constructed category of immigrant and local multi-ethnicity. In the local struggles young people either emphasize their ethnicity or create a collective identity of foreigner by distancing from Finnishness. Foreigness is not a marginalized identity, but rather a positive response to the categorizing power of the Finnish society. In the transnational context these struggles become more complicated. Young people either emphasize their ethnic minority identity in Finland, feel belonging both in Finland and the country of origin or create an identity connected to their transnational family network and the possibility to international travel inherent in the geographically dispersed family network. Transnational ties also provide both symbolic and discursive as well as concrete resources to combat the categorizing and marginalizing tendencies in Finland. Second generation new, hybrid ethnic identities are mostly considered empowering and combatting the local or national power structures as such. This study shows that they do reflect the more and more multicultural and diverse local world and their transnational context. However, they are created in response to the local hierarchies and ways of defining us and them . As such, they do not straightforwardly empower young people and challenge existing ethnic hierarchies. Identities emerge in an ongoing struggle for recognition and respect.
  • Poikelin, Sindi (2013)
    Ohjelmointikieliä jaotellaan ohjelmointiparadigmoihin sen mukaan, millaista laskentamallia kielessä käytetään. Moniparadigmakielet tukevat useampaa paradigmaa eli soveltuvat erilaisiin käyttötarkoituksiin. Tämän tutkielman tarkoituksena on analysoida Scala-kieltä moniparadigmakielenä vertaamalla sen ominaisuuksia muiden kielten vastaaviin ominaisuuksiin eri paradigmojen kannalta. Tässä tutkielmassa tutkittavia ohjelmointiparadigmoja ovat olio-ohjelmointi, funktionaalinen ohjelmointi, geneerinen ohjelmointi ja rinnakkaisohjelmointi. Vertailukielinä käytetään Javaa, C#:ia ja Kotlinia. Vertailukriteereiksi on valittu luettavuus, kirjoitettavuus sekä luotettavuus, jotka kuvaavat sopivalla tasolla kielen käytettävyyttä ja toimivuutta.
  • Metso, Janne (2008)
    Suomalaisen ja eurooppalaisen tv-politiikan tavoitteena on ohjelmiston monipuolisuus ja korkea laatu. Kaikki tässä tutkielmassa esitellyt tutkimukset päätyvät siihen tulokseen, että viranomaisten on syytä säädellä tv-markkinoita ainakin jossain määrin. Varsinkin Suomen kaltaisissa pienissä maissa televisiomarkkinoiden sääntely on tärkeää, koska markkinat ovat taipuvaisia tuottamaan yksipuolista ohjelmistoa. Van der Wurffin ja van Cuilenburgin mukaan kanavien määrän lisääntyminen yli väestömäärän ”kantokyvyn” johtaa ohjelmiston yksipuolistumiseen. On tärkeää, etteivät samoilla markkinoilla toimivat yritykset matki toistensa strategioita. Kun tv-markkinoilla on sopiva määrä yrityksiä kilpailu on innostavaa (moderate) ja tuottaa monipuolista ohjelmistoa, joka miellyttää sekä suuren yleisön että erityisryhmien makua. Tämän näkemyksen mukaan monipuolinen ohjelmisto voidaan turvata jakamalla sopiva määrä toimilupia tv- kanaville. Tv-markkinoita säädellään myös veroilla ja tukiaisilla. Niiden etuna on se, etteivät ne aiheuta sensuurin uhkaa kuten toimiluvat. Mainostelevisiorahoitteinen televisio toimii kaksilla markkinoilla. Se houkuttelee katsojia lähettämällä ohjelmaa ja myy mainoksia yrityksille. Tv-kanavia kiinnostaa vain mainostajan saama hyöty. Tämä aiheuttaa mainostelevision markkinahäiriön. Maksutelevisio korjaa ainakin jonkin verran tv-markkinoiden häiriöitä. Doylen mukaan maksutelevisio tuottaa monipuolisempaa ohjelmisto kuin mainostelevisio. Hän kehottaa jopa harkitsemaan maksutelevisiota puoltavia asetuksia. Anderson ja Coate tulevat siihen tulokseen, että maksutelevisio tuottaa vähintään yhtä monen tyyppisiä ohjelmia kuin mainostelevisiokin. Tietyissä oloissa maksu-tv tuottaa enemmän eri ohjelmatyyppejä kuin mainos-tv. Monopoli saattaa johtaa monipuolisempaan ohjelmistoon kuin tv-markkinoille tyypillinen oligopoli. Monopolioloissa kilpailun kannustinvaikutus puuttuu. Monopoliyhtiöllä ei siis ole tarvetta satsata ohjelmistoonsa kerätäkseen enemmän katsojia kuin kilpailijansa. Toisaalta, jos monopolilla on käytössään useampia kanavia, sen kannattaa lähettää niillä monipuolista ohjelmaa saavuttaakseen mahdollisimman laajan katsojajoukon.
  • Koivisto, Ritva (2015)
    Tutkielman taustalla on kiinnostus siihen, miten perhesukupolvet tukevat ja auttavat toisiaan, millaiseksi he kokevat yhteytensä ja miten he uusintavat sosiaalisia suhteitaan. Pro gradu -työssä kysytään, miten isovanhemmat yhteiseen arkeen osallistuvat ja kuuluvat. Lisäksi tarkastellaan, miten eri perheyksiköt luovat ja pitävät yllä tunnetta keskinäisestä yhteenkuuluvuudesta. Viimeisenä kysymyksenä ovat strategiat, joita isovanhemmat valitsevat toteuttaessaan rooliaan ja sopeutuessaan muuttuvissa perhemuodostelmissa. Työn teoreettinen viitekehys on sosiologinen, sukupolvi- ja perhetutkimukseen perustuva. Siinä hyödynnetään näkökulmia myös sosiologi Vern Bengtsonin perhesukupolvien keskinäistä solidaarisuutta koskevasta mallista (family solidarity model). Malli perustuu kuuteen eri solidaarisuuden ulottuvuuteen, jotka on suomennettu seuraavasti: kiintymys, yhteydenpito, konsensus, toiminnallinen-, normatiivinen- sekä rakenteellinen solidaarisuus. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla 17 suomalaista suuriin ikäluokkiin kuuluvaa isovanhempaa. Haastatelluista 11 on isoäitejä ja 6 isoisiä. Aineiston keräsivät vuoden 2011 Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan oppiaineen tutkimusmenetelmä-kurssin opiskelijat. Aineisto on osa Helsingin yliopiston Gentrans-tutkimushankkeen aineistoja. Tutkielman aineistonanalyysi perustuu sisällönanalyysiin ja siinä teemoitteluun. Tulosten mukaan biologisilla ja sosiaalisilla isovanhemmilla on aktiivinen rooli lastensa ja heidän perheidensä arjessa. Normatiivisen solidaarisuuden, yhteydenpidon ja kiinteiden, lämpimien perhesuhteiden välillä on selkeä yhteys. Perheverkostojen myönteinen ilmapiiri lisää yhteydenpitoa itsessäänkin. Ne perheet jotka pitävät yhteyttä, usein myös auttavat toisiaan monipuolisesti. Tärkein motiivi isovanhempien antamalle tuelle on heidän tuntemansa rakkaus ja kiintymys, mutta myös velvollisuus ja vastuuntunto ovat merkityksellisiä tekijöitä huolenpidossa erityisesti alaikäisistä ja ikäihmisistä. Isovanhemmat ovat toisaalta melko yksimielisiä siitä, että heidän velvollisuutensa ei ole auttaa lapsiaan ja heidän perheitään esimerkiksi taloudellisesti tai lastenhoidossa. Suurten ikäluokkien sukupolvikokemukset lapsuus- ja nuoruusvuosiensa niukkuudesta ja pula-ajasta ovat vahvistaneet isovanhempien solidaarista motiivia: kaikki kuitenkin auttavat jollain tavoin jälkikasvuaan, sillä itsellä on nyt mahdollisuus siihen. Aineiston perusteella isoisyys näyttäytyy tasavertaisena roolina isoäitiyden rinnalla. Isovanhempien edustamassa vielä kantasuomalaisessa, pohjoismaisessa perhekulttuurissa kunnioitetaan perhepiirin jo monikulttuuristen sukupolvien ja -jäsenten autonomiaa ja kaikkien tasaväkisyyttä. Lapset kasvatetaan yksilöinä, jokaisen persoonallisuus huomioiden. Nykypäivän isovanhemmuus onkin toiminnallista niin, että lapsenlapsille keksitään erityistä tekemistä ja halutaan varata henkilökohtaista aikaa. Isovanhemmat ovat vahvasti konsensushakuisia ja tukevat lastensa perheitä taustalta, ollen apujoukkoina vain silloin kun tarvitaan ja apua pyydetään. Digitalisaatio on helpottanut yhteydenpitoa eri kanavin perheenjäsenten ja sukulaisten välillä. Perheissä on kuitenkin eroja, miten kiinteästi halutaan kuulua yhteen. Toisille sopii väljempi yhteydenpidon rytmi ja etäisemmät tunnesuhteet. Perhemuodostelmien muuttuessa isovanhemmat toimivat melko strategisesti: uuteen jäseneen tai tilanteeseen valmistaudutaan ja eläydytään. Ihmissuhteita myös rakennetaan tavoitteellisesti ja niistä keskustellaan ja sovitellaan monisukupolvisesti. Isovanhemmuus näyttäytyykin elämään iloa ja sisältöä tuovana vaiheena. Isovanhemmat ovat ylpeitä roolistaan ja arvostavat kaveruutta nuoremman polven kanssa. Tulokset tuovat kuitenkin esille, että olisi hyvä käydä laajempaa yhteiskunnallista keskustelua isovanhempien omasta jaksamisesta. Aineiston ahkeroivat isoisät ja isoäidit herättävät pohtimaan tarkasti, missä kulkevat kokopäivä-isovanhemmuuden rajat.
  • Kattelus, Enni (Helsingin yliopisto, 2015)
    Objectives. Narrative means a way of report, understand and structure a lived experience. It is an important mean of self-expression and interaction and people use it to share information with each other. The ability to narrate appears when child becomes an active participant in fan-tasies, stories and actions related to himself. Children with speaking disabilities often use com-munication books or other equipment as an alternative or augmentative mean of communica-tion. Their possibilities to narrate can be more limited than speaking children, due to several reasons. This study describes the characteristics of augmented narratives that are formed with communication books. This study also describes how the characteristics of narratives differ when the elicitation method is changed. Also the role of communication partner and communi-cation aid is discussed. Methods. Study consists of two physically disabled 13 to 16-year old boys who used communication books as a alternative mean of their communication. The research material was gathered during the spring of 2014. The material consists of video recordings of examinees performing three kinds of narrative assignments. The video material was transcribed and analyzed quantitatively and qualitatively in the contexts set by the research questions. Results and conclusions. Macrostructure of the narratives produced by communication book varied. Most diverse narratives filled the characteristics of a perfect narrative whereas the most compact narratives mainly focused on describing individual events. The narratives were mainly short and use of grammatical function words was scarce. Expressions of cohesion was mainly scarce and monotonous as its best. Narratives of children communicating by AAC-means differ from ones of children developing normally and expressing themselves with speech especially on microstructures’ behalf. These results support and complement previous research. Further research is important to achieve a sufficient perception of particularities of augmented narra-tives so that the communication aids can be developed to better support the language develop-ment and expressional needs of these children.