Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 13192-13211 of 25279
  • Kontro, Ritva (1999)
    Tutkielman aihe on Viron kansallisen historiankäsityksen paluu laulavan vallankumouksen myötä. Viron historia oli muokattu neuvostokäsityksen mukaiseksi, kun Viro oli liitetty Neuvostoliittoon. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten Viron historian vaietuista ja vääristellen käsitellyistä kysymyksistä alettiin keskustella lehtien palstoilla sananvapauden laajennuttua glasnostin kaudella. Joukkotiedotusvälineet olivat nopea kanava maassa, jossa kirjankustannusprosessi käsikirjoituksen jättämisestä valmiiksi kirjaksi kesti jopa kaksi vuotta. Neuvostoliitossa historiografialla oli eri merkitys kuin muissa järjestelmissä. Sillä oli yhteiskunnallinen ja poliittinen tehtävä, sen piti oikeuttaa johtajien tekemät ratkaisut ja osoittaa ne sekä oikeiksi että välttämättömiksi. Virossa oli kyse myös siitä, että Viron liittäminen Neuvostoliittoon piti saada näyttämään spontaanina vallankumoukselta ja kansan tahdosta tapahtuneelta. Tutkimuksessa käsitellään myös historiallisen muistin merkitystä virolaisille ja heidän pyrinnöilleen. Kansallista historiaa vaalittiin epävirallisesti ja sitä juurrutettiin uusiin sukupolviin. Vuonna 1988 alkoi nk. laulava vallankumous, jonka esinäytös oli "fosforiittisotana" tunnettu kamppailu luonnonvarojen käytöstä vuonna 1987. Samaan aikaan alkoi myös historian "valkeiden laikkujen" täyttäminen. Tutkielmassa käsitellään kolmea Viron historian vaihetta, l: Molotovin-Ribbentropin -sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan seurauksia Virolle, 2. kesäkuun 1940 "vallankumousta" ja Viron liittämistä Neuvostoliittoon ja 3. 1940-luvulla tapahtuneita virolaisten kyydityksiä. Tutkimusaineistona ovat neljässä lehdessä, Rahva Häälissä, Sirpissä ja Vasarissa, Loomingissa ja Vikerkaaressa julkaistut artikkelit kesästä 1987 kevääseen 1990. Tutkimuksen tuloksia on mm. se, että kansallinen historia syrjäytti neuvostoversion varsin nopeasti. Elokuun 1988 jälkeen ei neuvostohistorian näkemyksen mukaisia artikkeleita enää julkaistu vironkielisissä lehdissä. Historiaa koskevista paljastuksista laulava vallankumous ja myöhemmin itsenäistymispyrkimykset saivat lisää vauhtia. Historiallisen muistin merkitys kansakunnalle osoittautui suureksi, mistä syystä miehittäjävalta pyrki syrjäyttämään sen
  • Lehtinen (o.s. Mattila), Sanna (Helsingin yliopisto, 2007)
    Tutkielmassa tarkastellaan muistia, sen toimintaa sekä merkitystä Roland Barthesin valokuvateoreettisessa teoksessa Valoisa huone (1981). Teoksen suhde Jean-Paul Sartren varhaiseen fenomenologiseen kauteen selventää siinä ilmenevää lähestymistapaa valokuvaan. Valokuva toimii Barthesin ajattelun lähtökohtana, jonka avulla myös muistin merkitys selkiytyy. Valoisan huoneen kokemuskeskeisyyden ymmärtämisen kannalta on tärkeää ymmärtää, miten Barthes soveltaa fenomenologista metodia omaan käyttöönsä. Barthesille fenomenologia merkitsee sitä, että hän voi kirjoittaa myös surusta ja halusta valokuvan ja siihen liittyvän muistamisen yhteydessä. Valoisassa huoneessa kiteytyy Barthesin omaelämäkerrallisen kirjoittamisen projekti, jonka jo hänen aiemmat teoksensa aloittivat. Tutkielmassa analyysin kohteina ovat Barthesin tarkastelemat valokuvat, jotka liittyvät hänen omiin muistoihinsa ja kokemuksiinsa. Muistin merkitystä Valoisassa huoneessa selventävät Barthesin tarkat analyysit näistä tuntemuksista ja kokemuksista. Valokuvan olemuksen selvittämisen kannalta tärkeimmäksi kuvaksi nousee Talvipuutarhakuva, valokuva Barthesin äidistä lapsena. Tätä valokuvaa Barthes ei näytä lukijalle, mutta kuvailee sitä tarkasti sekä käyttää kuvaa tärkeimpien argumenttiensa perustana. Marcel Proustin romaani Kadonnutta aikaa etsimässä (1913 27) toimii Barthesin keskeisenä viitekohtana. Barthesin suhdetta Proustin proosaan analysoidaan useiden esimerkkien kautta sekä pohditaan Proustin projektin vaikutusta Barthesiin kirjoittajana. Barthesin käsitteet studium ja punctum liittyvät keskeisesti muistin toimintaan. Ne vertautuvatkin kokemuksena Proustin tahdonalaisen ja tahdosta riippumattoman muistin kuvauksiin. Barthesin mukaan valokuvassa ei kuitenkaan ole mitään proustilaista . Tutkielmassa selvitetään, mitä tämä tarkoittaa punctumiin liittyvän muistikokemuksen kannalta. Valokuva toimii muistin välineenä, mutta toisaalta myös tukahduttaa spontaaneja muistikuvia.
  • Poussa, Liisa (2011)
    Pro gradu -työni tutkimuskohde on Münchenissä yli 20 vuotta vireillä olleen museohankkeen ympärillä käyty julkinen keskustelu 1980-luvulta 2000-luvulle. München oli kaupunki, jossa Hitler nousi valtaan, NSDAP-puolue perustettiin ja joka kolmannessa valtakunnassa sai lisänimet ”Liikkeen pääkaupunki” ja ”Taiteen pääkaupunki”. 1980-luvulta lähtien on Münchenissä virinnyt keskustelu tarpeesta perustaa kaupunkiin dokumentaatiokeskus, jossa kansallissosialismin nousua Münchenissä käsiteltäisiin kriittisesti. Dokumentaatiokeskus-hanke on ollut kiistelty ja keskustelun voi katsoa olleen ennen kaikkea kiista siitä, miksi ja miten Münchenin tulisi käsitellä natsimenneisyyttään. Työssäni selvitän sitä, mistä hankkeen ympärillä on kiistelty, millaisia teemoja keskustelussa on noussut esille ja miksi hanke on edennyt niin hitaasti. Työni aikarajaus kattaa 1980- ja 1990-luvut painottuen kuitenkin vahvasti 2000-luvulle, jolloin aiheen ympärillä käyty julkinen keskustelu on ollut vilkkaimmillaan. Tutkielmani primaariaineiston muodostavat lehdistökirjoittelu, radio- ja tv-ohjelmat sekä Münchenissä järjestetyt julkiset keskustelutilaisuudet, joiden aiheena museosuunnitelma on ollut. Tutkielmani jakautuu kuuteen alalukuun, joissa luvuissa neljä ja viisi käyn lävitse varsinaista tutkimusaineistoa. Ennen keskusteluun paneutumista avaan luvussa kaksi työni kannalta keskeisiä käsitteitä, erittelen pääpiirteitä saksalaisesta historiadiskurssista sodanjälkeisinä vuosikymmeninä sekä rakennan työlleni kollektiiviseen muistiin perustuvaa teoreettista viitekehystä. Luvussa kolme käsittelen Münchenin sodanjälkeistä jälleenrakennusta sekä dokumentaatiokeskuksen rakennuspaikaksi valitun Königsplatzin merkitystä natsiliikkeelle. Lisäksi valotan baijerilaisen poliittisen kulttuurin erityispiirteitä. Luvuissa neljä ja viisi analysoin aiheen tiimoilta käytyä julkista keskustelua tutkimusaineiston pohjalta jaotellen sen keskusteluissa pintaan nousseiden teemojen mukaisesti. Museohankkeen hidas eteneminen on ollut osoitus sekä haluttomuudesta että vaikeudesta käsitellä paikallista natsimenneisyyttä. Merkittäväksi tekijäksi museohankkeen etenemisessä nousee Münchenin saama huono julkisuus aiheen tiimoilta sekä kritiikki Münchenin poikkeavuudesta suhteessa muihin saksalaiskaupunkeihin. 2000-luvulla saavutettu poliittinen yksimielisyys dokumentaatiokeskuksen perustamisesta kertoo syvällisestä ajan hengen muutoksesta Münchenissä ja valmiudesta kriittisesti käsitellä kaupungin natsimenneisyyttä.
  • Vitikainen, Riikka (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tässä pro gradu tutkielmassa tutkin ensinnäkin sitä, minkälaisia kognitiivisia tietoja ja taitoja evankelisluterilaisen uskonnon maailmanuskontojen ylioppilaskoekysymykset mittaavat. Tarkastelussa ovat tehtävät vuosilta 1996 2013. Tutkimukseni metodina toimii deduktiivinen eli teorialähtöinen sisällönanalyysi. Teoreettisena viitekehyksenä käytän työssäni uudistettua Bloomin taksonomiaa eli taksonomitaulua (Anderson et al., 2001). Sen avulla luokittelen maailmanuskontojen tehtävät kognitiivisen prosessin (tiedollinen prosessi) sekä tiedon (tiedettävä aines) dimensioihin. Pyrin tutkimuksessani myös selvittämään mahdollisia muutoksia kahteen eri opetussuunnitelmaan perustuvien koetehtävien välillä. Lisäksi tutkimustehtävänäni on selvittää, vastaako maailmanuskontojen koekysymysten kognitiivinen vaatimustaso lukion opetussuunnitelman perusteissa vuosina 1994 ja 2003 määriteltyjä oppimistavoitteita. Näin tulisi olla huomioiden ylioppilaskokeen tehtävä lukion päättökokeena. Tätä asiaa tutkin vertaamalla tehtävien kognitiivisen vaatimustason analyysista saamiani tuloksia opetussuunnitelmien asettamiin tavoitteisiin niin uskonnon kuin maailmanuskontojen opiskelun osalta. Analyysini on siis kaksivaiheinen. Lopuksi hahmottelen vielä analyysini pohjalta toimivia ja opetussuunnitelman tavoitteita tukevia tehtävätyyppejä, joten tutkimuksellani on myös osaltaan käytännöllinen tavoite. Analyysini tulosten perusteella voidaan todeta, että maailmanuskontojen koetehtävät mittasivat kaiken kaikkiaan varsin monipuolisesti erilaisia osaamistavoitteita ja vastasivat melko hyvin opetussuunnitelmissa määriteltyjä pyrkimyksiä. Aineistossa korostuivat eritoten kognitiivisen prosessin osalta ymmärtämisen ja analysoinnin taidot sekä tiedon dimension kohdalla käsitetiedon hallinta. Kuitenkin voidaan todeta, että korkeimmillaan ymmärtämiseen tähtääviä tehtäviä oli suhteessa muihin kategorioihin varsin suuri määrä. Tämä oli tosin tasoittunut positiiviseen suuntaan verrattaessa kahta eri opetussuunnitelmaa keskenään. Nykyisen vuoden 2003 opetussuunnitelman ajalla maailmanuskontojen koekysymyksissä olikin mitattu vaihtelevammin eritasoista tietoa ja osaamista kuin aiemman vuoden 1994 opetussuunnitelman aikaisissa tehtävissä, ja tehtävien vaikeustaso oli yleisesti noussut. Vaikka tutkimukseni tulos oli varsin myönteinen, niin johtopäätöksenä voidaan silti mainita, että tulevaisuudessa maailmanuskontojen koekysymyksissä tulisi mielestäni aikaisempaa enemmän painottaa menetelmätietoon ja sen soveltamiseen ja käyttämiseen liittyviä tietoja ja taitoja. Keskiössä ei tällöin olisi vain tiedollisen substanssin hallinta vaan laajemmin tiedon prosessoinnin taidot. Tähän liittyen olisi hyvä, että tehtävät sisältävät paljon erilaisia tulkittavia aineistoja kuten kuvia, karttoja, artikkeleita ja taulukoita sekä ylioppilaskokeiden sähköistyksen myötä erityyppisiä digitoituja ja visuaalisia materiaaleja. Tällöin myös tiedon tuottamisen, soveltamisen ja hankinnan taidot voivat mahdollistua aivan uudella tavalla. Lisäksi kyky tiedon kriittiseen arviointiin ja lähdekritiikkiin nousee todennäköisesti nykyistä enemmän esille. Tätä kautta tehtävät voivat vielä kattavammin ja monipuolisemmin mitata niitä tavoitteita, jotka nousevat opetussuunnitelmasta. Ylioppilaskoetehtävien jatkuva kehittäminen on tärkeää ja koetehtävien tulee osaltaan tukea merkityksellistä oppimista.
  • Marttila, Marja-Riitta (Helsingin yliopisto, 2009)
    Tutkimukseni kohteena on suomalaisten evakkolasten elämä talvi- ja jatkosodan vuosina 1939–1944. Sodissa Suomi menetti 13 prosenttia maa-alastaan Neuvostoliitolle, jonka seurauksena 11,6 prosenttia Suomen väestöstä joutui jättämään kotiseutunsa ja asettumaan asumaan muualle maahan. Kaikkiaan sota lähetti evakkotielle yli 400 000 ihmistä, joista suuri osa oli lapsia tai nuoria. Tästä huolimatta Suomen talvi- ja jatkosodan virallista historiaa on kirjoitettu aivan kuin lapsia ei olisi ollut olemassakaan. Tutkimukseni tarkoituksena on haastaa virallinen historiankirjoitus tuomalla esiin evakkolasten omakohtainen kokemustieto. Järjestin tutkimustani varten aineistonkeruun, jonka tuloksena sain 20 omaelämäkerrallista tarinaa. Tämä aineisto avasi minulle toisenlaisen kuvan sodan seurauksista. Se toi esiin sen, mitä evakkolapset ovat sota-aikana henkilökohtaisesti nähneet, kuulleet, kokeneet ja tunteneet. Aineistoni elämäntarinoista hain kodin pakkomenetykseen liittyviä tunteita, syitä syrjinnälle ja vaikenemiselle sekä keinoja näistä kokemuksista selviytymiseen. Tutkimukseni teoreettis-metodologinen lähtökohta ankkuroitui fenomenologisen filosofian periaatteeseen. Sitouduin elämäkertojen kirjoittajien näkökulmaan ja niihin merkityksiin, joita he tapahtumille ja teoille ovat antaneet. Lähestyin aineistoani maltillisen konstruktionismin kautta: sanat rakensivat minulle todellisuutta. Tutkimukseni eettinen tavoite on antaa ääni tutkimukseen osallistuville ihmiselle tuomalla esiin heidän tapansa antaa asioille merkityksiä. Siksi valitsin aineistoni metodologiseksi lähestymistavaksi tarinallisen otteen. Tutkimustulokset avautuivat koodauksen ja tematisoinnin keinoin. Kodin menetystä ja selviytymistä tarkastelin kahdessa eri kontekstissa: lapsuudessa ja aikuisuudessa. Koska lapsen elinpiiri oli huomattavasti rajatumpi kuin aikuisen, liitti lapsi kodin menetykseen erityisesti hänelle merkityksellisiä asioita: lelujen, lemmikkien, kodin pihapiirin ja siihen liittyvien leikkien jättämisen. Äkillinen lähtö kotoa synnytti ennen kaikkea pelon ja järkytyksen tunteita. Vasta myöhemmässä elämänkaaren vaiheessa kodin käsite laajeni koskemaan koko menetettyä kotiseutua ja myös tälle seudulle jäänyttä toimeentuloa. Tällöin kodin menetystä kuvaa parhaiten kodittomuuden ja juurettomuuden tunne, johon kytkeytyy vahva emotionaalinen lataus. Sota-aikaan liittyvä vaikeneminen osoittautui sekä tietoiseksi että pakotetuksi. Puhumattomuuden malli opittiin aikuisilta, joille vaikeneminen oli paitsi raskaiden kokemusten torjuntaa, myös tapa suojella lapsia. Lisäksi sodan jälkeisten arkirealiteettien järjestäminen vei aikaa puheelta. Vahvimmin vaikenemista tuki kuitenkin vallitseva historiallinen aika: sodasta ja sen aiheuttamista menetyksistä ei ollut sopivaa puhua. Evakoiden ja kantaväestön kohtaaminen ei aina sujunut ongelmitta. Aineistostani tulivat esiin erot kulttuurissa, luonteessa ja tavoissa. Paikallisen väestön evakoihin kohdistamat kielteiset tunteet kuvasivat vaikeutta tulla toimeen vierauden ja erilaisuuden kanssa. Vallinnut historiallinen tilanne selitti myös syrjintää: tahtomattaan ja aiheetta kodittomat evakkomatkalaiset leimautuivat Suomen historian vaikean vaiheen symboliksi. Jokaisella kertojalla on ollut omat keinonsa selvitä ja jaksaa. Lapsilla läheisten läsnäolo helpotti menetyksen aiheuttamaa tuskaa evakkomatkalla. Uutta kotiseutuaan lapset kesyttivät omakseen toiminnan kautta, leikkien, harrastusten, koulun ja työn muodossa. Aikuisuuden tärkeimmät selviytymistä tukevat tekijät ovat olleet yhteisöllisyys, perhe ja vahva luonne. Tutkimuksen tulokset olen tiivistänyt ja koonnut yhteen tyyppitarinan avulla. Tämän tarinan olen nimennyt evakkolapsen selviytymistarinaksi. Tutkimuksen tuloksista toivon olevan apua tänä päivänä Suomeen saapuvien pakolaislasten kanssa työskenneltäessä. Vaikka aineistoni evakkolasten ja tämän päivän maahanmuuttajien kokemukset sijoittuvat ajallisesti eri kontekstiin, ovat kokemukset yhteisiä. Keskeisimpinä lähteinä tutkimuksessa ovat olleet: - Furman, Ben (1997) Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus. - Granfelt, Riitta (1998) Kertomuksia naisten kodittomuudesta. - Heikkinen, Kaija ja Simola, Raisa (2003) Monenkirjava rasismi. - Levine, Peter A. (2008) Kun tiikeri herää. Trauma ja toipuminen. - Roos, J.P. (1987) Suomalainen elämä.
  • Marttila, Marja-Riitta (2009)
    Tutkimukseni kohteena on suomalaisten evakkolasten elämä talvi- ja jatkosodan vuosina 1939 1944. Sodissa Suomi menetti 13 prosenttia maa-alastaan Neuvostoliitolle, jonka seurauksena 11,6 prosenttia Suomen väestöstä joutui jättämään kotiseutunsa ja asettumaan asumaan muualle maahan. Kaikkiaan sota lähetti evakkotielle yli 400 000 ihmistä, joista suuri osa oli lapsia tai nuoria. Tästä huolimatta Suomen talvi- ja jatkosodan virallista historiaa on kirjoitettu aivan kuin lapsia ei olisi ollut olemassakaan. Tutkimukseni tarkoituksena on haastaa virallinen historiankirjoitus tuomalla esiin evakkolasten omakohtainen kokemustieto. Järjestin tutkimustani varten aineistonkeruun, jonka tuloksena sain 20 omaelämäkerrallista tarinaa. Tämä aineisto avasi minulle toisenlaisen kuvan sodan seurauksista. Se toi esiin sen, mitä evakkolapset ovat sota-aikana henkilökohtaisesti nähneet, kuulleet, kokeneet ja tunteneet. Aineistoni elämäntarinoista hain kodin pakkomenetykseen liittyviä tunteita, syitä syrjinnälle ja vaikenemiselle sekä keinoja näistä kokemuksista selviytymiseen. Tutkimukseni teoreettis-metodologinen lähtökohta ankkuroitui fenomenologisen filosofian periaatteeseen. Sitouduin elämäkertojen kirjoittajien näkökulmaan ja niihin merkityksiin, joita he tapahtumille ja teoille ovat antaneet. Lähestyin aineistoani maltillisen konstruktionismin kautta: sanat rakensivat minulle todellisuutta. Tutkimukseni eettinen tavoite on antaa ääni tutkimukseen osallistuville ihmiselle tuomalla esiin heidän tapansa antaa asioille merkityksiä. Siksi valitsin aineistoni metodologiseksi lähestymistavaksi tarinallisen otteen. Tutkimustulokset avautuivat koodauksen ja tematisoinnin keinoin. Kodin menetystä ja selviytymistä tarkastelin kahdessa eri kontekstissa: lapsuudessa ja aikuisuudessa. Koska lapsen elinpiiri oli huomattavasti rajatumpi kuin aikuisen, liitti lapsi kodin menetykseen erityisesti hänelle merkityksellisiä asioita: lelujen, lemmikkien, kodin pihapiirin ja siihen liittyvien leikkien jättämisen. Äkillinen lähtö kotoa synnytti ennen kaikkea pelon ja järkytyksen tunteita. Vasta myöhemmässä elämänkaaren vaiheessa kodin käsite laajeni koskemaan koko menetettyä kotiseutua ja myös tälle seudulle jäänyttä toimeentuloa. Tällöin kodin menetystä kuvaa parhaiten kodittomuuden ja juurettomuuden tunne, johon kytkeytyy vahva emotionaalinen lataus. Sota-aikaan liittyvä vaikeneminen osoittautui sekä tietoiseksi että pakotetuksi. Puhumattomuuden malli opittiin aikuisilta, joille vaikeneminen oli paitsi raskaiden kokemusten torjuntaa, myös tapa suojella lapsia. Lisäksi sodan jälkeisten arkirealiteettien järjestäminen vei aikaa puheelta. Vahvimmin vaikenemista tuki kuitenkin vallitseva historiallinen aika: sodasta ja sen aiheuttamista menetyksistä ei ollut sopivaa puhua. Evakoiden ja kantaväestön kohtaaminen ei aina sujunut ongelmitta. Aineistostani tulivat esiin erot kulttuurissa, luonteessa ja tavoissa. Paikallisen väestön evakoihin kohdistamat kielteiset tunteet kuvasivat vaikeutta tulla toimeen vierauden ja erilaisuuden kanssa. Vallinnut historiallinen tilanne selitti myös syrjintää: tahtomattaan ja aiheetta kodittomat evakkomatkalaiset leimautuivat Suomen historian vaikean vaiheen symboliksi. Jokaisella kertojalla on ollut omat keinonsa selvitä ja jaksaa. Lapsilla läheisten läsnäolo helpotti menetyksen aiheuttamaa tuskaa evakkomatkalla. Uutta kotiseutuaan lapset kesyttivät omakseen toiminnan kautta, leikkien, harrastusten, koulun ja työn muodossa. Aikuisuuden tärkeimmät selviytymistä tukevat tekijät ovat olleet yhteisöllisyys, perhe ja vahva luonne. Tutkimuksen tulokset olen tiivistänyt ja koonnut yhteen tyyppitarinan avulla. Tämän tarinan olen nimennyt evakkolapsen selviytymistarinaksi. Tutkimuksen tuloksista toivon olevan apua tänä päivänä Suomeen saapuvien pakolaislasten kanssa työskenneltäessä. Vaikka aineistoni evakkolasten ja tämän päivän maahanmuuttajien kokemukset sijoittuvat ajallisesti eri kontekstiin, ovat kokemukset yhteisiä. Keskeisimpinä lähteinä tutkimuksessa ovat olleet: Furman, Ben (1997) Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus. Granfelt, Riitta (1998) Kertomuksia naisten kodittomuudesta. Heikkinen, Kaija & Simola, Raisa (2003) Monenkirjava rasismi. Levine, Peter A. (2008) Kun tiikeri herää. Trauma ja toipuminen. Roos, J.P. (1987) Suomalainen elämä.
  • Leppänen, Anna (2011)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään DDR:n arkipäivän muistamista ja museoimista sekä DDR-nostalgiaa eli Ostalgieta. Tutkielmassa esitellään erilaisia näkökulmia muistin ja nostalgian muotoutumiseen ja pohditaan sitä, millä tavoin Saksan menneisyys ja historiapolitiikka ovat vaikuttaneet siihen, kuinka DDR:n menneisyyttä nykyään käsitellään. Työ perustuu Berliinissä, Saksassa huhti-heinäkuussa 2010 kerättyyn aineistoon, joka koostuu haastatteluista, vierailuista DDR:n arkipäivää käsitteleviin museoihin sekä verkkoaineistosta. DDR:n arkipäivää esittelevissä museoissa DDR:n materiaalinen menneisyys on pyritty säilyttämään, jotta muisti siitä ei katoaisi. Museoiden näyttelyt herättelevät ja ylläpitävät muistia sekä valistavat kävijöitä siitä, millaista tavallinen ja arkinen elämä DDR:ssä oli. Museot luovat korostetun ei-poliittisilla ja arkipäiväisillä näyttelyillä vastanarratiiveja viralliselle valtion DDR:stä ylläpitämälle suurnarratiiville, jossa DDR nähdään pelkkänä totalitaarisena diktatuurina ja sorron symbolina. Yhteisöpalvelu Facebookista löytyvässä keskusteluryhmä DDR Zonenkinderissä ihmiset jakavat omakohtaisia ja subjektiivisia muistojaan menneestä. Ryhmä luo vapaan ja avoimen foorumin jakaa muistoja, tuntea yhteisöllisyyttä ja koota kollektiivista muistia menneestä. Sekä DDR-museot että DDR Zonenkinder synnyttävät vaihtoehtoisia näkemyksiä DDR:n menneisyydestä, nämä ovat muussa keskustelussa ovat jääneet vähemmälle huomiolle. DDR:n kaaduttua 1989 ja vuotta myöhemmin Saksojen yhdistyttyä alkoi Saksassa kiivas keskustelu siitä, kuinka DDR:n menneisyyttä tulisi käsitellä. Saksa on toistaiseksi ainoa maa, jossa on yhden vuosisadan aikana järjestetty kaksi totuuskomissiota: ensimmäinen holokaustin ja toinen DDR:n kaatumisen jälkeen. Saksan kielessä on jopa kaksi sanaa, Vergangenheitsbeweltigung sekä Geschichtsaufarbeitung, jotka tarkoittavat menneisyyden käsittelyä tai sen työstämistä. Voi siis sanoa, että vaikean menneisyyden käsittely on saksalaisten erityisosaamista. Totuuskomissio, rajavartioiden oikeudenkäynnit, Stasin arkistojen läpikäyminen sekä DDR:n vertaaminen kolmanteen valtakuntaan saivat itäsaksalaiset tuntemaan itsensä toisen luokan kansalaisiksi, joilla ei ollut oikeutta omaan menneisyyteensä, mutta ei myöskään omaan tulevaisuuteensa. Itäsaksalaisista tuntui, ettei heidän elämänsä menneisyys näkynyt Länsi-Saksan hallinnoimassa historiankirjoituksessa. DDR:n nopea katoaminen niin poliittisena järjestelmänä kuin materiaalisena kulttuurina kiihdytti Ostalgien syntyä. Itäsaksalaisten vuosikymmeniä odottamat läntiset kulutushyödykkeet sekä vauraus ja hyvinvointi eivät saavuttaneetkaan itää siinä määrin ja yhtä nopeasti kuin siellä oli oletettu. Yhdistymisen aikaansaama euforia muuttui pian pettymykseksi, kun uuteen systeemin sopeutuminen ei onnistunut kivuttomasti. Analyysissa käytetään Daphne Berdahlin näkemystä Ostalgiesta keinona luoda vastanarratiiveja. Tämän lisäksi analyysissä tukeudutaan Paul Cooken näkemykseen Ostalgiesta Länsi-Saksan harjoittaman itäsaksalaisen kulttuurin ja historian kolonisaation vastustamisena. Tutkielmassa Ostalgie nähdään itäsaksalaisten vastarintana ja itsemääräämisoikeuden vaatimisena. Tutkielmassa tullaan myös siihen johtopäätökseen, että Ostalgiessa pohjimmiltaan kysymys on uuden järjestelmän ja länsimaisen kulttuurin hallitsemisesta ripauksella itäsaksalaista erityislaatuisuutta eikä niinkään menneisyyden haikailusta tai halusta palauttaa DDR valtiona tai poliittisena järjestelmänä. Ostalgien avulla itäsaksalaiset rakentavat uudenlaista identiteettiä uudessa systeemissä, mutta kuitenkin säilyttävät osan jotain vanhaa ja erityslaatuista.
  • Karlberg, Susann (Helsingin yliopisto, 2012)
    Mulibrey nanism (MUL; OMIM 253250) is an autosomal recessive disorder belonging to the Finnish disease heritage and currently classified as a peroxisomal disorder. MUL is characterized by intrauterine-onset growth restriction, typical dysmorphic features, restrictive perimyocardial heart disease, and severe insulin resistance. The causative gene, TRIM37, is located on chromosome 17q22-q23 and encodes for a peroxisomal protein (TRIM37) with ubiquitin E3-ligase activity, suggesting its role in proteasomal protein degradation. All 19 mutations identified to date, including 4 in Finnish patients, are likely to produce a non-functioning protein. For many decades, the clinical care and follow-up of Finnish MUL patients were based at the Children s Hospital in Helsinki, generating a unique clinical experience and data set for this patient group. In follow-up, it became evident that a substantial proportion of these patients developed hypogonadism, were infertile, and had an increased risk of developing tumors. Thus, the principal focus of this study was to characterize the hypogonadism and infertility associated with this disorder, and furthermore to define the tumors and tumor predisposition in MUL, both clinically and immunohistochemically. A total of 92 Finnish patients (0.7-77 years) were included in the study; 22 post pubertal females participated in the female hypogonadism study, and 28 male patients participated in the male hypogonadism study. All hospital records were evaluated, and physical, laboratory, and radiological examinations were performed according to clinical protocols. Biopsies (taken on clinical grounds) and autopsy samples were used for histological and immunohistochemical studies. In addition, 15 freshly frozen samples from sporadic ovarian fibrothecomas were analyzed for the role of TRIM37 in the development of these tumors. All MUL patients developed hypogonadism due to a primary gonadal defect and were either infertile or severely subfertile. Women demonstrated spontaneous puberty, incomplete breast development, and early irregularity of menstrual periods with subsequent ovarian failure. Their ovaries were hypoplastic and their uteri were small. The men also experienced spontaneous puberty with somewhat small testes characterized by varying degrees of degeneration and few mature germ cells. Semen samples showed either severe oligoasthenozoospermia or azoospermia. No spontaneous pregnancies had been conceived among the MUL patients. Four men had undergone infertility treatment, which in one case was successful, resulting in the delivery of a healthy child. The MUL patients displayed a high frequency of both benign and malignant tumors especially of endocrine origin. A total of 232 tumorous lesions in several different organs were discovered in the patient cohort. Histologically, the architecture of several organs was disturbed, indicating aberrant organogenesis. One of the most frequent tumors was ovarian fibrothecomas, which are fairly uncommon in the general population, found in 55% of the female patients. The study of inherited monogenic disorders has contributed substantially to our understanding of gene function and human disease. In MUL, mutations in TRIM37 lead to failure of sexual maturation in both females and males, and fertility is seriously compromised. In addition, the patients are at a very high risk for developing benign and malignant tumors in several different organs. This study suggests a role for TRIM37 protein in the cellular functions governing gametogenesis, gonadal function, and proliferation.
  • Karlberg, Niklas (Helsingin yliopisto, 2009)
    Background: Mulibrey nanism (MUL; Muscle-liver-brain-eye nanism; OMIM 253250) is an autosomal recessive growth disorder more prevalent in Finland than elsewhere in the world. Clinical characteristics include severe prenatal onset growth restriction, cardiopathy, multiple organ manifestations but no major neurological handicap. MUL is caused by mutations in the TRIM37 gene on chromosome 17q22-23, encoding a peroxisomal protein TRIM37 with ubiquitin E3-ligase activity. Nineteen different mutations have been detected, four of them present in the Finnish patients. Objective: This study aimed to characterize clinical and histopathological features of MUL in the national cohort of Finnish patients. Patients and methods: A total of 92 Finnish patients (age 0.7 to 77 years) participated in the clinical follow-up study. Patients hospital records and growth charts were reviewed. Physical, radiographic and laboratory examinations were performed according to a clinical protocol. Thirty patients (18 females) were treated with recombinant human GH for a median period of 5.7 years. Biopsies and autopsy samples were used for the histopathological and immunohistochemical analyses. Results: MUL patients were born small for gestational age (SGA) with immature craniofacial features after prenatal-onset growth restriction. They experienced a continuous deceleration in both height SDS and weight-for-height (WFH) postnatally. In infancy feeding difficulties and frequent pneumonias were common problems. At the time of diagnosis (median age 2.1 years) characteristic craniofacial, radiological and ocular features were the most constant findings. MUL patients showed a dramatic change in glucose metabolism with increasing age. While the children had low fasting glucose and insulin levels, 90% of the adults were insulin resistant, half had type 2 diabetes and an additional 42% showed impaired glucose tolerance (IGT). Seventy percent fulfilled the National Cholesterol Education Program (NCEP) Adult Treatment Panel III criteria for metabolic syndrome as adults. GH therapy improved pre-pubertal growth but had only minor impact on adult height (+5 cm). Interestingly, treated subjects were slimmer and had less frequent metabolic concerns as young adults. MUL patients displayed histologically a disturbed architecture with ectopic tissues and a high frequency of both benign and malignant tumours present in several internal organs. A total of 232 tumorous lesions were detected in our patient cohort. The majority of the tumours showed strong expression of endothelial cell marker CD34 as well as α-smooth muscle actin (α-SMA). Fifteen of the tumours were malignant and seven of them (five Wilms tumours) occurred in the kidney. Conclusions: MUL patients present a distinct postnatal growth pattern. Short-term response of GH treatment is substantial but the long-term impact remains modest. Although MUL patients form a distinct clinical and diagnostic entity, their clinical findings vary considerably from infancy to adulthood. While failure to thrive dominates early life, MUL adults develop metabolic syndrome and have a tendency for malignancies and vascular lesions in several organs. This speaks for a central role of TRIM37 in regulation of key cellular functions, such as proliferation, migration, angiogenesis and insulin signalling.
  • Antikainen, Elina (1989)
  • Suomalainen, Juha (Helsingin yliopisto, 2006)
    Due to the recent development in CCD technology aerial photography is now slowly changing from film to digital cameras. This new aspect in remote sensing allows and requires also new automated analysis methods. Basic research on reflectance properties of natural targets is needed so that computerized processes could be fully utilized. For this reason an instrument was developed at Finnish Geodetic Institute for measurement of multiangular reflectance of small remote sensing targets e.g. forest understorey or asphalt. Finnish Geodetic Institute Field Goniospectrometer (FiGIFiGo) is a portable device that is operated by 1 or 2 persons. It can be reassembled to a new location in 15 minutes and after that a target's multiangular reflectance can be measured in 10 - 30 minutes (with one illumination angle). FiGIFiGo has effective spectral range approximately from 400 nm to 2000 nm. The measurements can be made either outside with sunlight or in laboratory with 1000 W QTH light source. In this thesis FiGIFiGo is introduced and the theoretical basis of such reflectance measurements are discussed. A new method is introduced for extraction of subcomponent proportions from reflectance of a mixture sample, e.g. for retrieving proportion of lingonberry's reflectance in observation of lingonberry-lichen sample. This method was tested by conducting a series of measurements on reflectance properties of artificial samples. The component separation method yielded sound results and brought up interesting aspects in targets' reflectances. The method and the results still need to be verified with further studies, but the preliminary results imply that this method could be a valuable tool in analysis of such mixture samples.
  • Haapamäki, Ville (Helsingin yliopisto, 2004)
  • Bensch, Frank (Helsingin yliopisto, 2012)
    Serious injuries of the spine and pelvis are common in level I trauma centers, and are usually the result of high-energy accidents such as motor vehicle accidents (MVA) or falls from a height, but increasingly also sports and recreational accidents. Even presumably minor accidents can result in serious injury depending on the injury mechanism. The risk of acquiring a fracture is also tied to possible predisposing factors such as a weakened bone structure in osteoporosis, or an increased stiffness of the spine in ankylosing spondylitis. ----- Spinal injuries have a potential for catastrophic, life-altering consequences, because they are associated with spinal cord injury (SCI). A missed or inappropriately managed spinal injury can result in secondary SCI or progression of the initial damage. But also pelvic fractures pose a serious threat, as there are large-caliber blood vessels, nerves, and the lower urinary tract in close proximity to the pelvic bones. An acute bleeding into the pelvic area can remain clinically silent for an extended amount of time due to circulatory compensation processes. Exclusion of these occult injuries by imaging techniques is therefore imperative in order to detect a serious injury as early as possible and administer appropriate treatment. Time-, space-, and cost restraints as well as the patient s stability limit the application of imaging modalities in the golden hour of trauma resuscitation, which is arguably the most critical phase for the patient s outcome. The optimal choice of imaging methods is therefore crucial. But also the knowledge of injury patterns and demographic risk factors contributes to the correct diagnosis of a serious injury. This thesis focuses on injury patterns of the spine in conjunction with high-energy accidents, as well as demographic patterns and the optimal choice of imaging modality. It consists of five publications with a total of 2375 patients, covering a time frame from January 2001 to September 2009. There is special emphasis on vertebral burst fracture, which is the most common fracture in the thoracolumbar area, and which has furthermore a high potential for SCI due to its unstable nature. Also the bony pelvis as an extension of the spine receives special reference. According to our results, serious spinal injury as a result of blunt trauma occurs in all age groups and independently of gender, and even minor trauma energies can result in serious trauma. Trauma energy does have an influence though, as the incidence of spine fractures increases with increasing falling height, and burst fractures and spine fractures on multiple levels become more frequent. But also other blunt trauma mechanisms had multiple spine fractures in up to 32 % of cases, whereof 29 % were non-contiguous. Burst fracture was seen on multiple levels in 10 % of cases, with 50 % being non-contiguous. The frequent occurrence of vertebral fractures and especially burst fractures on non-contiguous levels makes imaging of the whole spine necessary in conjunction with high-energy accidents, especially in obtunded patients. Radiography demonstrates unstable vertebral fractures with acceptable accuracy, particularly in the lumbar spine (LS). Summation of overlapping tissue in these areas makes the identification of the hall marks of an unstable facture difficult, which can lead to an injury being missed, or wrongly classified as stable. Neurological deficit was most frequent and serious in the CS. In the pelvic area, radiography detected only 55 % of fractures diagnosed by multidetector computed tomography (MDCT), and in 11 % findings were false negatively normal. Additionally, Tile classification of fractures was correct in 59 % of injuries, whereas the subtype was correct in only 14 %. The pelvis was false negatively classified as stable in 40 % of cases. Sport and recreational accidents had an overall incidence of injury of one in five, of which 71 % were considered to be serious. The three most common types of serious injury were intracranial injury, fractures of facial bones, and vertebral injuries. The most common accident mechanisms were bicycling, horseback riding, and team ball sports, with bicycling causing most frequently serious injury. In conclusion, it is recommended using MDCT to rule out serious injury of the spine and pelvis in adult victims of high-energy accidents of all age groups and both genders, especially in regard to multilevel injuries and injuries of the cervical spine. Even in presumably minor trauma, a high level of suspicion is required, and MDCT should be employed if the clinical finding is uncertain. MDCT is fast, cost-effective, and demonstrates injuries of the spine and pelvis unambiguously, benefiting the trauma patient s outcome.
  • Kuikko, Janne (2008)
    The investment atmosphere has changed significantly due to the European integration that took place in the 21st century. Thus there has been a need to chart the prevailing risks more carefully. Special attention has been given to risk measures in particular. The focus has been especially on static risk measures, since significant problems have been detected in the application of dynamic risk measures. Attention is paid also on the coherency of risk measure, and the terms of a coherent risk measure are determined. We will adopt a mean-variance approach in this study because it is still common to use the portfolio variance (standard deviation) as a measure for risk, although the concept of market portfolio dating back to the times of Harry Markowitz has been perceived as too much of a sweeping single variable that would hold all risk information occurring in the prevailing market. So models, which use several different variables for measuring risk have been developed. These models attempt to “suck in” exhaustively all risk-information available in the market. Arbitrage Pricing Theory (APT) functions as a starting point. APT is in principle the first multi-factor model introduced, but it presents the used variables in a very limited manner. Later on, the qualifiers in multi-factor models have been specified, and special attention has been given to defining and choosing the variables. Various theories, which try to model the real activities of the finance market, have been used to justify the choice of variables. Hence, multi-factor models concentrate above all on the choice of variables. These variables have mainly been chosen according to macroeconomic, fundamental and statistical grounds. Macroeconomic models concentrate on explaining the dependency between external forces of the economy and asset returns. Fundamental models on the other hand believe that asset returns are determined mainly based on company-specific factors, and statistical models estimate variables from the historical return development of a single asset. Two fundamental models are described more carefully, a 3-factor model by Fama and French (1993) and a 4-factor model by Carhart (1997). By comparing the explanatory powers of these three different models we can deduct which model can best explain the asset returns and consequently the risk it includes. Connor (1995) gives a thorough study on the explanatory power of these models. After this, by comparing each of them separately with Capital Asset Pricing Model (CAPM) we can discover the optimal risk management instrument. This specific comparison is done by Fletcher and Hillier (2002). The basic idea is therefore to study whether the variables used in multi-factor models include some additional information that single variable models cannot explain. Finally we end up with the conclusion that in certain conditions and with certain restriction, very realistic ones though, the explanation power of a multi-factor models is greater than in single-factor model (CAPM). Thus they include additional information about the prevailing risk compared to single-factor model and give more realistic, detailed and more reliable description of the risk involved with the asset or a portfolio.
  • Kopp, Christine (2006)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli tehdä morfologinen kartoitus ayrshire-rotuisella keinosiemennyssonnilla esiintyneistä siittiövioista. Tutkimuksessa oli mukana tapaussonnin lisäksi joukko normaaleja iältään ja rodultaan tapausta vastaavia kontrollisonneja sekä osassa tutkimusta kivesnäytteitä Sertoli cell only -oireyhtymästä kärsineestä sonnista. Giemsalla värjätyistä siemennäytteistä ja HE-värjätyistä kivesleikkeistä selvitettiin kuva-analyysin avulla kiveskudoksen histologisia ominaisuuksia sekä ejakulaatissa esiintyvien solujen rakennetta ja kokoa. Lisäksi tapaussonnilla ejakulaatissa esiintyvät epämuodostuneet siittiöt jaettiin neljään eri ryhmään pään ja hännän rakenteellisten ominaisuuksien mukaan. Kivesnäytteille tehtiin immunohistokemiallinen vimentiinivärjäys Sertolin solujen osoittamiseksi ja fluoresenssivärjäyksiä siemennäytteille osoittamaan sekä kromatiinin että mitokondrioiden jakautumista ejakulaatissa esiintyvissä soluissa. Tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella voitiin osoittaa, että tapaussonnilla ei esiintynyt lainkaan rakenteeltaan normaaleja siittiöitä ja kaikki sen siittiöt olivat liikkumattomia. Lisäksi kudostasolla siittiönkehitys oli häiriintynyt selvästi kivesten siementiehyiden tubuluksissa jo spermatosyyttivaiheesta alkaen. Histologinen kuva poikkesi tapaussonnilla selvästi normaaleista kontrollieläimistä eri kehitysvaiheissa olevien siittiöiksi muodostuvien solujen lukumäärien progressiivisesti vähentyessä siittiönkehityksen edetessä. Sertolin solujen lukumäärä puolestaan oli tapauksella huomattavasti kontrollisonneja suurempi. Useimmat tapauksen siittiöistä olivat monihäntäisiä, häntien lukumäärän vaihdellessa yhdestä yli kymmeneen. Fluoresenssivärjäykset osoittivat tapaussonnin siittiöiden olevan useimmiten monitumaisia. Tutkituissa siittiöissä tumia oli 1–6. Mitokondrioita siittiöiden keskikappaleissa esiintyi vain satunnaisesti. Kirjallisuuskatsausosassa käsitellään normaalia siittiönkehitystä ja siittiönkehityksen häiriöitä sekä esitellään tapaussonnin siittiövikojen kaltaisia humaanitapauksia.
  • Järvelä, Emilia (2014)
    High-energy γ-rays produced by powerful relativistic jets are usually associated with blazars and radio galaxies. Recently Fermi/LAT detected γ-rays from a few Narrow-Line Seyfert 1 galaxies and thus confirmed the presence of relativistic jets in those sources. In the current AGN paradigm powerful relativistic jets are almost exclusively launched from massive elliptical galaxies. Since NLSy1s are young evolving AGN they offer a unique opportunity to study the production of rela- tivistic jets in late-type galaxies. In this study our aim is to determine via which processes and where different kinds of radiation are produced in NLSy1s. We compiled the so far largest multiwavelength database of NLSy1s which allowed us to explore correlations between different wavebands. We did this separately for radio loud and radio quiet sources. Multiwavelength correlations indicate that radio loud sources host a jet whereas radio quiet sources do not or the jet is very weak. Kolmogorov-Smirnov test suggests also that radio quiet and radio loud sources have different parent populations in redshift, luminosity and black hole mass. Open questions aroused also by this study are e.g. the origin of the infrared emission in NLSy1s and the differences between radio quiet and radio loud sources. In the future the large multiwavelength database of NLSy1s will permit us to easily identify and compare properties of new γ-ray NLSy1s to be detected by Fermi or other facilities.
  • Aalto, Antti (Helsingin yliopisto, 2010)
    Double-stranded RNA and associated proteins are known to regulate the gene expression of most eukaryotic organisms. These regulation pathways have different components, outcomes and distinct nomenclature depending on the model system, and often they are referred to collectively as RNA silencing. In many cases, RNA-dependent RNA polymerases (RdRPs) are found to be involved in the RNA silencing, but their targets, activities, interaction partners and reaction products remain enigmatic. In the filamentous fungus Neurospora crassa, the RdRP QDE-1 is critical for silencing of transgenes a phenomenon known as quelling. In this thesis the structure, biochemical activities and biological functions of QDE-1 were extensively studied. This dimeric RdRP was shown to possess five distinct catalytic in vitro activities that could be dissected by mutagenesis and by altering reaction conditions. The biochemical characterization implied that QDE-1 is actually an active DNA-dependent RNA polymerase that has additional RdRP activity. It also provided a structural explanation for the dimerization and suggested a biological framework for the functions of QDE-1 in vivo. (I) QDE-1 was also studied in a broader context along with the other components of the quelling pathway. It was shown that DNA damage in Neurospora causes a dramatic increase in the expression level of the Argonaute protein QDE-2 as well as the synthesis of a novel class of small RNAs known as qiRNAs. The accumulation of qiRNAs was shown to be dependent on several quelling components, and particularly to be derived from an aberrant ssRNA (aRNA) molecule that is synthesized by QDE-1 in the nucleus. The genomic distribution of qiRNA targets was analyzed and the possible biological significance of qiRNAs was studied. Importantly, qiRNAs are the first class of small RNAs that are induced by DNA damage. (II) After establishing that QDE-1 is a multifunctional RNA polymerase with several activities, template specificities and subcellular locations, the focus was turned onto its interaction partners. It had been previously known that QDE-1 associates with Replication Protein A (RPA), but the RecQ helicase QDE-3 was now shown to regulate this interaction. RPA was also observed to promote QDE-1 dependent dsRNA synthesis in vitro. By characterizing the interplay between QDE-1, QDE-3 and RPA, a working model of quelling and qiRNA pathways in Neurospora was presented. (III) This work sheds light on the complexity of the various RNA silencing pathways of a fungal model system. It shows how an RdRP can regulate gene expression on many levels, and suggests novel lines of research in other eukaryotic organisms.