Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 13192-13211 of 28489
  • Syrjänen, Nina (2008)
    Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida maahanmuuttajavanhempien haastatteluaineiston pohjalta: 1. minkälaisia kokemuksia maahanmuuttajavanhemmilla on suomalaisesta koulusta, 2. miten vanhemmat merkityksellistävät kokemuksiaan ja 3. minkälaista ymmärrystä akkulturaationäkökulma tuo kokemuksiin. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa fenomenologinen lähestymistapa ja teoreettisen viitekehyksensä puolesta tutkimus nivoutuu sosiaalitieteelliseen maahanmuuttaja- ja akkulturaatiotutkimukseen. Tutkimuksen aineistona on kahdeksan maahanmuuttajaäidin teemahaastattelut. Äidit ovat kurdin- ja venäjänkielisiä. Aineisto on rajattu Väestöliiton Kotipuun vertaisryhmien ohjaajan opasta varten kerätystä maahanmuuttajavanhempien haastatteluaineistosta. Haastattelut käsittelevät maahanmuuttajavanhempien kokemuksia kodin ja koulun yhteistyöstä ja lasten kasvatuksesta uudessa kulttuuriympäristössä. Aineisto on analysoitu tulkitsevalla fenomenologisella analyysimenetelmällä (interpretative phenomenological analysis, IPA). Aineistolähtöiseen analyysiin on yhdistetty teoriajohteista analyysiä, kun aineistosta muodostettuja teemoja on tarkasteltu vielä erikseen akkulturaationäkökulmasta. Aineistossa maahanmuuttajavanhempien kokemukset suomalaisesta koulusta jäsentyvät kodin ja koulun yhteistyön, lasten opiskelun sekä kouluun kohdistettujen odotusten kautta. Maahanmuuttajaäitien kokemukset suomalaisen koulun kontekstissa ovat yksilöllisiä, mutta myös jaettuja. Kurdinkielisillä ja venäjänkielisillä äideillä on samanlaisia ja erilaisia kokemuksia. Samanlaisten kokemusten pohjalta äidit päätyvät yhteneviin ja toisistaan eroaviin tulkintoihin. Akkulturaatioteoriat tarjoavat mielekkään viitekehyksen kokemusten tarkastelulle, sillä kokemuksia voidaan tulkita esimerkiksi Berryn akkulturaatiomallissa esitettyjen ryhmä- ja yksilötason tekijöiden avulla. Maahanmuuttajatutkimuksen osalta tärkeimpiä lähteitä ovat Berry kollegoineen (1992; 1997; Berry ym. 2006), Suárez-Orozco ja Suárez-Orozco (2002) sekä Talib (2002). Analyysimenetelmän osalta tärkeimmät lähteet ovat Smith ja Osborn (2003; 2005) sekä Willig (2001).
  • Sommarhem, Heini Anniina (2012)
    Tutkielman teoreettisena taustana on John Berryn akkulturaatioteoria. Teorian mukaan maahanmuuttajien akkulturaatioasenteet muodostuvat sen pohjalta, kuinka he toisaalta suhtautuvat oman kulttuurinsa säilyttämiseen ja toisaalta kuinka läheiset suhteet he haluavat solmia kantaväestön edustajien kanssa. Myönteistä suhtautumista oman kulttuurin ylläpitämiseen sekä suhteiden luomiseen valtaväestön edustajien kanssa kutsutaan integraatioksi. Myönteistä suhtautumista valtaväestön edustajiin mutta kielteistä suhtautumista omaa kulttuuria kohtaan kutsutaan assimilaatioksi. Separaatioksi kutsuttu asenne syntyy myönteisestä asenteesta oman kulttuurin säilyttämistä kohtaan ja negatiivisesta suhtautumisesta kanssakäymiseen valtaväestön kanssa. Negatiivista suhtautumista sekä omaa kulttuuria että valtaväestön jäseniä kohtaan kutsutaan marginalisaatioksi. Näillä asenteilla on akkulturaatiokirjallisuudessa oletettu olevan vaikutusta yksilön psyykkiseen hyvinvointiin. Integraation on yleensä oletettu olevan yksilön kannalta paras ja marginalisaation vastaavasti huonoin vaihtoehto. Koska aiheesta ei kuitenkaan ollut olemassa pitkittäistutkimusta, tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin maahanmuuttajien akkulturaatioasenteiden yhteyttä heidän psyykkiseen hyvinvointiinsa. Psyykkistä hyvinvointia lähestyttiin akkulturaatiostressiksi kutsutun oireilun viitekehyksestä käsin. Koska akkulturaatiostressin tyypillisimpinä ilmenemismuotoina pidetään masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta, kartoitettiin tutkielmassa maahanmuuttajien masennus- ja ahdistusoireiden määrää Hopkinsin stressioiremittarilla (HSCL 25). Tutkielman metodologisena pohjana oli kvantitatiivinen survey-tutkimus. Aineistona oli 8-vuoden pitkittäisaineisto, joka on kerätty Helsingin kaupungin tietokeskuksen ja Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitoksen (nykyinen sosiaalitieteiden laitos/ sosiaalipsykologian oppiaine) toteuttamassa tutkimushankkeessa vuosina 1996–1997 ja 2004–2005. Hankkeessa kartoitettiin pääkaupunkiseudulla asuvien maahanmuuttajien akkulturaatioprosessin kannalta keskeisiä tekijöitä. Tutkimuksen otos oli 458 henkilöä seuraavista seitsemästä maahanmuuttajaryhmästä: venäläiset (n = 118), inkerinsuomalaiset (n = 81), virolaiset (n = 94), turkkilaiset (n = 50), vietnamilaiset (n = 42), arabit (n = 33) ja somalit (n =40). Akkulturaatioasenteiden ja psyykkisen hyvinvoinnin väliltä löytyi kausaalista yhteyttä. Yhteys osoittautui liittyvän nimenomaan asenteissa tapahtuneisiin muutoksiin siten, että asenteiden muutokset olivat yhteydessä psyykkisen hyvinvoinnin muutoksiin. Osoittautui myös, että akkulturaatioasenteilla oli selkeämmät yhteydet masennusoireisiin kuin ahdistusoireisiin. Integraatioasennetta lukuun ottamatta muiden asenteiden voimistuminen liittyi masennusoireiden lisääntymiseen. Ahdistusoireiden kohdalla vastaava yhteys löytyi ainoastaan marginalisaatioasenteen kohdalta. Tämä voitaneen tulkita osoitukseksi marginalisaation erityisen kielteisestä vaikutuksesta vastaajien hyvinvointiin, jolloin akkulturaatiokirjallisuudessa usein esitetty ajatus marginalisaatiosta kaikkein epäsuotuisimpana akkulturaatioasenteena saa vahvistusta. Keskeisiä lähteitä olivat: Berry (1980), Berry & Kim (1988), Berry, Kim, Minde & Mok (1987), Jasinskaja-Lahti & Liebkind (1997), Perhoniemi & Jasinskaja-Lahti (2006) ja Tartakovsky (2002).
  • Liukko, Leena (2016)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää sairaalan sosiaalityöntekijöiden tekemiä määrittelyjä maahanmuuttajapotilaiden kanssa työskentelystä, sillä aihetta on tutkittu vähän. Siksi tarvitaan uutta tietoa, jolla voidaan kehittää sosiaalityöntekijöiden ammatillisuutta ja sairaalassa tehtävää sosiaalityötä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi, ja tutkimuskäsitteet maahanmuuttaja, kulttuuri ja moniammatillisuus, jotka muodostavat viitekehyksen aineiston analyysiin. Tutkimusaihetta lähestytään kolmesta näkökulmasta kartoittamalla sairaalan sosiaalityöntekijöiden ja maahanmuuttajapotilaiden kohtaamisia, työntekijöiden ammatillisuutta ja työskentelyä moniammatillisessa työyhteisössä. Aineisto kerättiin kolmesta tammi-helmikuussa 2016 kerätystä fokusryhmähaastattelusta, joihin osallistui kymmenen sairaalan sosiaalityöntekijää. Analyysimenetelmä oli sisällönanalyysi. Aineistossa kohtaamisen keskeisenä haasteena on maahanmuuttajapotilaan ja sosiaalityöntekijän yhteisen kielen puuttuminen. Tulkki on tärkeä ammattilainen tukemassa työn sujumista ja turvaamassa potilaan ja työntekijän oikeusturvan toteutumista. Sosiaalityöntekijän ammatillisesta näkökulmasta maahanmuuttajapotilaiden kanssa työskennellessä korostuvat ajankäytön rajallisuus, työmäärän säätely ja byrokratian hankaluudet. Kulttuuri määrittyy sosiaalityöntekijöiden puheessa enemmistöä ja vähemmistöä erottavana tekijänä, mutta työntekijät myös purkavat kulttuurisia käsityksiä liittämällä maahanmuuttajapotilaan tilanteen eri rakenteellisten tekijöiden leikkauspisteeseen. Moniammatillisen yhteistyö lisääntyy maahanmuuttajapotilaiden kohdalla, ja sairaalan sosiaalityöntekijän rooli korostuu. Moniammatillinen palaveri on sosiaalityöntekijälle hyödyllinen, mutta maahanmuuttajalle se voi olla hankala. puutteellisen valtakielen kielitaidon ja ymmärtämisvaikeuksien vuoksi. Tämän tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan sairaalan sosiaalityöntekijöiden työskentelyn maahanmuuttajapotilaiden kanssa määriteltävän monin tavoin. Maahanmuuttajapotilasta ei tule nähdä yhden tekijän edustajana, vaan tämä tulee kohdata yksilönä ja ottaa huomioon potilaan kuvaama lähtötilanne. Sosiaalityöntekijöiden ja tulkin keskinäistä työskentelyä voidaan kehittää. Myös sairaala voi organisaatiotasolla tehostaa tulkin käytön tapoja. Eri osastojen eroavia käytäntöjä tulee yhdenmukaistaa, ja sosiaalityöntekijä voi olla aktiivinen toimija sairaalan työyhteisössä. Lisäksi lääkärin ja sosiaalityöntekijän yhteistyötä voidaan kehittää. Kohdatessaan erilaisista taustoista tulevia potilaita on sairaalan sosiaalityöntekijä aitiopaikalla näkemässä eriarvoisuutta ja hän voi olla vaikuttamassa maahanmuuttajapotilaiden asemaan. Jatkotutkimusaiheita ovat aiheen tutkimus muiden terveydenhuollon sosiaalityön alueilla ja tulkin kanssa työskentely. Keskeiset lähteet ovat Merja Aniksen (2008) Sosiaalityö ja maahanmuuttajat. Lastensuojelun ammattilaisten ja asiakkaiden vuorovaikutus ja tulkinnat, Jessica Jönssonin (2013) Social work beyond cultural otherisation ja Malgorzata Lahden (2015) Communicating Interculturality in the workplace.
  • Liukko, Leena (2016)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää sairaalan sosiaalityöntekijöiden tekemiä määrittelyjä maahanmuuttajapotilaiden kanssa työskentelystä, sillä aihetta on tutkittu vähän. Siksi tarvitaan uutta tietoa, jolla voidaan kehittää sosiaalityöntekijöiden ammatillisuutta ja sairaalassa tehtävää sosiaalityötä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi, ja tutkimuskäsitteet maahanmuuttaja, kulttuuri ja moniammatillisuus, jotka muodostavat viitekehyksen aineiston analyysiin. Tutkimusaihetta lähestytään kolmesta näkökulmasta kartoittamalla sairaalan sosiaalityöntekijöiden ja maahanmuuttajapotilaiden kohtaamisia, työntekijöiden ammatillisuutta ja työskentelyä moniammatillisessa työyhteisössä. Aineisto kerättiin kolmesta tammi-helmikuussa 2016 kerätystä fokusryhmähaastattelusta, joihin osallistui kymmenen sairaalan sosiaalityöntekijää. Analyysimenetelmä oli sisällönanalyysi. Aineistossa kohtaamisen keskeisenä haasteena on maahanmuuttajapotilaan ja sosiaalityöntekijän yhteisen kielen puuttuminen. Tulkki on tärkeä ammattilainen tukemassa työn sujumista ja turvaamassa potilaan ja työntekijän oikeusturvan toteutumista. Sosiaalityöntekijän ammatillisesta näkökulmasta maahanmuuttajapotilaiden kanssa työskennellessä korostuvat ajankäytön rajallisuus, työmäärän säätely ja byrokratian hankaluudet. Kulttuuri määrittyy sosiaalityöntekijöiden puheessa enemmistöä ja vähemmistöä erottavana tekijänä, mutta työntekijät myös purkavat kulttuurisia käsityksiä liittämällä maahanmuuttajapotilaan tilanteen eri rakenteellisten tekijöiden leikkauspisteeseen. Moniammatillisen yhteistyö lisääntyy maahanmuuttajapotilaiden kohdalla, ja sairaalan sosiaalityöntekijän rooli korostuu. Moniammatillinen palaveri on sosiaalityöntekijälle hyödyllinen, mutta maahanmuuttajalle se voi olla hankala. puutteellisen valtakielen kielitaidon ja ymmärtämisvaikeuksien vuoksi. Tämän tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan sairaalan sosiaalityöntekijöiden työskentelyn maahanmuuttajapotilaiden kanssa määriteltävän monin tavoin. Maahanmuuttajapotilasta ei tule nähdä yhden tekijän edustajana, vaan tämä tulee kohdata yksilönä ja ottaa huomioon potilaan kuvaama lähtötilanne. Sosiaalityöntekijöiden ja tulkin keskinäistä työskentelyä voidaan kehittää. Myös sairaala voi organisaatiotasolla tehostaa tulkin käytön tapoja. Eri osastojen eroavia käytäntöjä tulee yhdenmukaistaa, ja sosiaalityöntekijä voi olla aktiivinen toimija sairaalan työyhteisössä. Lisäksi lääkärin ja sosiaalityöntekijän yhteistyötä voidaan kehittää. Kohdatessaan erilaisista taustoista tulevia potilaita on sairaalan sosiaalityöntekijä aitiopaikalla näkemässä eriarvoisuutta ja hän voi olla vaikuttamassa maahanmuuttajapotilaiden asemaan. Jatkotutkimusaiheita ovat aiheen tutkimus muiden terveydenhuollon sosiaalityön alueilla ja tulkin kanssa työskentely. Keskeiset lähteet ovat Merja Aniksen (2008) Sosiaalityö ja maahanmuuttajat. Lastensuojelun ammattilaisten ja asiakkaiden vuorovaikutus ja tulkinnat, Jessica Jönssonin (2013) Social work beyond cultural otherisation ja Malgorzata Lahden (2015) Communicating Interculturality in the workplace.
  • Tuovinen, Sanna (2004)
    Tutkimuksen aiheena oli maahanmuuttajien psyykkinen hyvinvointi ja siihen vaikuttavat tekijät. Maahanmuuton myötä yksilö osallistuu akkulturaatioprosessiin. Maahanmuutto ei sinänsä ole uhka maahanmuuttajan henkiselle hyvinvoinnille, mutta akkulturaatioprosessissa esiintyy tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa akkulturaatiostressiä. Tavoitteena oli kvantitatiivisin analyysimenetelmin selvittää, millaiset tekijät ovat yhteydessä maahanmuuttajien psyykkisiin oireisiin. Tutkimusote yhdistää uhritutkimuksen perinteen kvantitatiiviseen akkulturaatiotutkimukseen, jolloin saadaan ensikäden tietoa maahanmuuttajien kokemuksista heidän omasta näkökulmastaan. Aineistona oli tutkimuksen Rasismi ja syrjintä Suomessa. Maahanmuuttajien kokemuksia (Jasinskaja-Lahti, Liebkind & Vesala 2002) aineisto. Tutkimuksen perusjoukon muodosti 36962 maahanmuuttajataustaista henkilöä. Tutkimuksen lopullinen aineisto (n=3595) koostui seitsemästä maahanmuuttajaryhmästä seuraavasti: Kosovon albaanit (n=382), arabit (n=476), somalit (n=269), venäläiset (n=547), vietnamilaiset (n=453), virolaiset (n=701) ja suomalaista syntyperää olevat (n=767). Kaikki tutkitut olivat muuttaneet Suomeen vuoden 1999 loppuun mennessä ja olivat iältään 18–65-vuotiaita. Vastausprosentti koko aineistossa oli 52. Tutkimuksessa etsittiin vastauksia seuraaviin tutkimusongelmiin: (1)Onko lähisukulaisten muodostaman sosiaalisen verkoston koko yhteydessä maahanmuuttajien psyykkiseen hyvinvointiin? Miten kodin sosiaalinen verkosto, lähisukulaisten sosiaalinen verkosto Suomessa ja lähisukulaisten sosiaalinen verkosto ulkomailla ovat yhteydessä maahanmuuttajien psyykkiseen hyvinvointiin, kun muiden keskeisten tekijöiden vaikutus on vakioitu? (2)Eroavatko eri maahanmuuttajaryhmät siinä, mitkä tekijät ovat yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin? Onko ryhmien välillä eroja sen suhteen, mitkä sosiaalisen verkoston muodot (kodin sosiaalinen verkosto, lähisukulaisten sosiaalinen verkosto Suomessa ja lähisukulaisten sosiaalinen verkosto ulkomailla) selittävät psyykkistä hyvinvointia? Tutkimuksessa pyrittiin hierarkkisen regressioanalyysin avulla löytämään tekijöitä, jotka selittävät maahanmuuttajien psyykkisen hyvinvoinnin tasoa. Vakioimalla sosiodemografisten tekijöiden, yleisen terveydentilan, Suomessa asutun ajan ja suomen kielen taidolla mitatun akkulturaatioasteen sekä syrjintä- ja rasismikokemusten vaikutus tarkasteltiin sosiaalisten verkostojen yhteyttä maahanmuuttajien psyykkiseen hyvinvointiin. Yhteenvetona voidaan sanoa, että naiset, nuoremmat maahanmuuttajat, heikommassa työmarkkina-asemassa olevat, terveytensä huonommaksi arvioivat, paljon syrjintää ja rasismia kokeneet ja pienen tai puuttuvan kodin sosiaalisen verkoston omaavat maahanmuuttajat kärsivät enemmän psyykkisistä oireista. Tulokset ovat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Yhdessä selittävät tekijät selittivät koko aineistossa 29 prosenttia maahanmuuttajien psyykkisten oireiden vaihtelusta. Eroja maahanmuuttajaryhmäkohtaisissa analyyseissa löytyi. Maahanmuuttajien kotoutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan on kaikkien etu. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että maahanmuuttajien integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan ei ole ongelmatonta. Maahanmuuttajien akkulturaatio on vuorovaikutteinen prosessi, jonka sujuvuuteen voidaan vaikuttaa. Onnistunut maahanmuuttajien kotoutuminen edesauttaa hyviä etnisiä suhteita ja ehkäisee ulkomaalaisvastaisia asenteita. Maahanmuuttopolitiikka ja siihen liittyvät hallinnolliset käytännöt sekä yleinen asenneilmapiiri puolestaan vaikuttavat maahanmuuttajien syrjintä- ja rasismikokemuksiin ja tätä kautta heidän henkiseen hyvinvointiinsa.
  • Leminen, Jenni (2013)
    Tutkimuksessa seurataan kahden työikäisen kohortin, vuosina 1990–1996 ja 1997–2003 maahan muuttaneiden, lähialueilla (Pohjoismaat, Baltian maat, Venäjä/entinen Neuvostoliitto) syntyneiden työmarkkinaintegraation kehittymistä vuoteen 2007 saakka. Ensimmäisen kohortin havaintoja voidaan seurata 11–17 ja toisen kohortin havaintoja 4–10 vuoden ajan maahantulovuodesta eteenpäin. Tutkimuksessa käytetään Tilastokeskuksen Elinolot ja kuolemansyyt – rekisteriaineistoa (EKSY), joka pohjautuu työssäkäynnin pitkittäisaineistoihin. Aineisto käsittää Suomen väestöön jonain vuonna 1987–2007 kuuluneet henkilöt. Käytössäni on Helsingin yliopis¬ton käyttöön poimittu otos, joka on 11 prosenttia satunnaisotanta aineistosta. Keskeiset tulokset osoittavat, että työmarkkina-assimilaatiohypoteesin oletuksen mukaisesti maassaoloajan pidentyessä kantaväestön ja maahanmuuttajien työmarkkina-asemat lähentyvät kaikilla mittareilla, mutta eroja integroitumisen tasossa ja nopeudessa eri ryhmien välillä on havaittavissa. Työmarkkinaintegraatiokehityksen myötä vuosina 1990–1996 kaikkien lähialueilta maahan saapuneiden työttömyysaste kolmen maassaolovuoden jälkeen on Suomessa syntyneisiin verrattuna kaksinkertainen, 10 seurantavuoden jälkeen 1,8-kertainen ja 13 maassaolovuoden jälkeen 1,5-kertainen. Kantaväestön työmarkkina-asemat saavutetaan 15 seurantavuoden aikana. Vuosina 1997–2003 maahan saapuneiden kohortissa saavutetaan 5–10 maassaolovuoden jälkeen Suomessa syntyneisiin verrattuna n. 2,5-kertainen työttömyyden taso. Sukupuolittain ja syntymämaittain tehdyissä tarkasteluissa selviää, että työmarkkinaintegraatio on maahantuloa seuranneina vuosina nopeampaa vuosina 1997–2003 saapuneiden kohortissa, venäläistaustaisia naisia lukuun ottamatta, niissä tarkastelluissa ryhmissä, joiden työmarkkina-asemat erosivat Suomessa syntyneistä maahantulovuonna.
  • Koskela, Reetta (2012)
    Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella Helsingin Hämeentien rahanlähetyspalveluiden käyttäjiä ja heidän sosiaalisia suhteitaan trasnationaalisuuden näkökulmasta. Tutkimuksen ytimessä on halu ymmärtää tutkimukseen valikoituneiden maahanmuuttajien sosiaalisia verkostoja ja etenkin verkostojen jakautumista paikallisiin ja transnationaalisiin sosiaalisiin suhteisiin. Tutkimuksessa pyritään esittämään muuttoliike ja siihen liittyvät transnationaaliset käytännöt ilman vahvaa kategorisointia valtiorajojen tai etnisyyden mukaan. Muuttajien sosiaalista elämää tarkastellaan sekä paikallisesti että ylirajaisesti ottaen huomioon muuttajien elämä ennen muuttoa ja muuton jälkeen. Transnationaalisuudella tarkoitetaan valtiorajat ylittäviä sosiaalisia muodostumia ja niiden synnyn ja olemassaolon mahdollistamia virtoja. Näihin virtoihin kuuluu muun muassa yhteydenpito puhelimitse ja internetin avulla, sosiaaliset siirrot, tunnesiteet, kotimaanvierailut sekä valuutan ja tavaran vakiintunut vaihto. Tässä tutkimuksessa keskitytään henkilökohtaisiin sosiaalisiin tapoihin pitää yllä transnationaalisia suhteita. Transnationaalisten suhteiden ja käytäntöjen määrän ja intensiivisyyden mukaan arvioidaan, kuinka paljon transnationaalisuus muokkaa tutkittavien sosiaalisia verkostoja. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena Helsingin Hämeentiellä. Ensin alueen transnationaalisiin palveluihin tutustuttiin havainnoinnin avulla sekä keskustelemalla henkilökunnan kanssa. Pääasiallinen aineisto koostuu kolmessa rahanlähetyspaikassa tehdyistä 18 puolistrukturoidusta haastattelusta. Haastateltaviksi pyydettiin kaikkia rahanlähetyspalvelujen käyttäjiä, ja haastateltavat ovat eri maista, eri vuosina ja eri syistä Suomeen muuttaneita. Haastattelun lopuksi piirrettiin kuvio haastateltavan sosiaalisesta verkostosta, ja kuvioita käytettiin apuna haastatteluja analysoitaessa. Kaikilla haastateltavilla on sosiaalisia suhteita sekä Suomessa että ylirajaisesti. Keskimäärin tutkittavilla on enemmän sosiaalisia suhteita ystäviin Suomessa kuin ylirajaisesti, mutta sukulaissuhteita on enemmän yli rajojen kuin paikallisesti. Valtaosalla on yhteyksiä myös muissa maissa kuin Suomessa tai synnyinmaassa asuviin ihmisiin. Paikallisista verkostoista keskusteltaessa haastateltavat ottivat usein esiin, onko verkostoissa valtaväestöön kuuluvia suomalaisia. Monilla suuri osa paikallisista suhteista on muihin maahanmuuttajiin, ja suhteita suomalaisiin toivotaan nykyistä enemmän. Ylirajaisia suhteita pidetään yllä pääosin puhelimitse ja internetin välityksellä. Suurin osa tutkittavista kertoi pitävänsä yhteyttä vähintään viikoittain. Monelle ylirajaiset sosiaaliset suhteet ovat osa päivittäistä elämää; puhelimen, Facebookin, Skypen, Twitterin ja sähköpostin avulla ollaan koko ajan mukana kaukana asuvien ystävien ja sukulaisten elämässä. Rahan lähettäminen on säännöllistä etenkin niille haastateltaville, joiden puoliso tai muuta lähisukua asuu vanhassa kotimaassa. Vaikka kaikki haastateltavat pitävät yhteyttä vanhassa kotimaassa tai jossain kolmannessa maassa asuviin sukulaisiin tai ystäviin, vain kolme kertoi vierailuista kotimaahan. Transnationaalisuutta koskevassa kirjallisuudessa puhutaan ylirajaisuudesta usein perhettä ja ystäväpiiriä laajempana yhteisönä. Hämeentien rahalähettäjien ylirajaiset sosiaaliset suhteet rajautuvat kuitenkin selvästi henkilökohtaisiin verkostoihin. Tulokset antavat kuvan muuttajista, joille sosiaaliset siteet vanhaan kotimaahan ja muualla maailmassa asuviin sukulaisiin ja ystäviin ovat tärkeitä, mutta ei sosiaalisen elämän ainoa tai selvästi tärkein osa. Ylirajaiset toiminnot kulkevat arjessa mukana, mutta eivät ole tutkittavien identiteetin ja toiminnan kaikista voimakkain kuvaaja.
  • Linnanmäki, Suvi (2008)
    Tutkimuksen kohteena on vuosina 1989-1993 Suomeen tulleiden maahanmuuttajien työmarkkinaintegraatio. Tutkimuksen tarkoituksena on muodostaa pitkittäisseurantaa maahanmuuttajien työmarkkinaosallisuudesta, tutkia suomalaisten työmarkkinoiden etnistä hierarkiaa sekä selvittää tutkinnon tason yhteyttä maahanmuuttajien työmarkkina-asemiin. Työmarkkinaosallisuuden kehitystä tutkitaan työllisyysasteen sekä työuran vakauden käsitteen avulla. Taustalla on segmentaatioteorioiden oletus työmarkkinoiden jakautumisesta primaari- ja sekundaarisektoreihin, joista maahanmuuttajien paikka on tyypillisesti jälkimmäisen työtehtävissä. Sekundaarisektorin työpaikoille ominaista on työsuhteen epävakaus ja pätkittäisyys, heikot etenemismahdollisuudet sekä heikko palkkataso. Tutkinnon tason yhteys työmarkkina-asemaan liittyy inhimillisen pääomateorian oletukseen siitä, että työmarkkinamenestys on riippuvainen inhimillisen pääoman määrästä: korkeamman tasoisen tutkinnon suorittaminen merkitsisi tämän mukaan vakaampaa työmarkkina-asemaa. Aineistona käytetään Tilastokeskuksen kokoamaa, alun perin työhallinnon rekistereistä koottua pitkittäisaineistoa. Kyseessä on 30 prosentin tasaväliotanta vuosina 1989-1993 Suomeen tulleista maahanmuuttajista (poislukien ruotsalaiset). Aineisto sisältää yhteensä 10 485 maahanmuuttajan tiedot. Käytettävissä olevat tiedot ovat maahantulovuodelta sekä vuosilta 1996, 1997, 2000, 2001 ja 2004. Työuran vakautta kuvataan summamuuttujalla, joka on muodostettu yhdistämällä tiedot kunkin maahanmuuttajan pääasiallisesta toiminnasta kolmena tarkasteluajankohtana. Ajankohdiksi valittiin käytössä olleet kolme viimeistä vuotta 2000, 2001 ja 2004. Empiirisen osion kuvailevassa vaiheessa tarkastellaan työllisyysasteen sekä työmarkkina-asemien kehityksestä vuosina 1997-2004. Kyseisinä tarkasteluajankohtina maahanmuuttajien työllisyysasteet ovat nousseet, ja vakaissa työmarkkina-asemissa olleiden osuudet ovat kasvaneet kaikissa maahanmuuttajaryhmissä. Huomattavaa on etenkin pakolaistaustaisten maahanmuuttajaryhmien työllisyysasteiden myönteinen kehitys: vielä vuonna 1997 pakolaistaustaisten maahanmuuttajaryhmien työllisyysaste oli huomattavasti muiden ryhmien työllisyysasteita heikompi. Toisaalta edelleen vuonna 2004 pakolaistaustaiset sekä näkyvät maahanmuuttajaryhmät ovat muita ryhmiä harvemmin vakaissa työmarkkina-asemissa, mikä kertoo suomalaisilla työmarkkinoilla vallitsevasta etnisesti hierarkkisesta työnjaosta. Empiirisen osion jälkimmäisessä eli selittävässä osuudessa tarkastellaan koulutuksen merkitystä maahanmuuttajien asemaan työmarkkinoilla. Tutkimusstrategiana on elaboraatio, ja menetelmällisenä välineenä käytetään logistista regressioanalyysia. Taustamuuttujina ovat ikä sekä etninen tai maahantulon syyhyn liittyvä alkuperä. Selittävän analyysin tulosten perusteella ylempi korkeakoulututkinto nosti miesten vakaan työuran todennäköisyyttä 40 prosentilla suhteessa keskiasteen tutkintoon. Naisten logistinen regressiomalli ei osoittautunut tilastollisesti merkitseväksi, joten naisten edustusta työuran luokissa tutkittiin ristiintaulukoinnilla. Tilastollisesti merkitseviä tuloksia ei syntynyt, mutta ylemmän korkea-asteen tutkinnon suorittaneet olivat suhteellisesti hieman yleisemmin vakaissa työmarkkina-asemissa kuin muun tasoisen tutkinnon suorittaneet. Tutkimuksen johtopäätöksinä esitetään, että etninen hierarkia niin valta- ja maahanmuuttajaväestön välillä kuin maahanmuuttajaväestön keskenkin on heikentynyt tutkimusjoukossa. 1989-93 Suomeen tulleiden maahanmuuttajien joukossa työmarkkinatilanteet ovat vakaantuneet vuoteen 2004 mennessä kaikissa maahanmuuttajaryhmissä. Pakolaistaustaisten työllisyys on noussut lähes samalle tasolle muiden ryhmien kanssa, mutta he ovat edelleen muita harvemmin vakaalla työuralla. Korkeakoulututkinnon yhteys vakaaseen työuraan on maahanmuuttajamiehillä selkeä. Maahanmuuton vaikutuksia arvioitaessa on huomioitava ennen kaikkea kotoutumisajan pitkä kesto.
  • Joronen, Tuula (Helsingin kaupungin tietokeskus, 2012)
    The purpose of the study was to examine the development of entrepreneurial activities amongst immigrants, the factors affecting this development and the success of businesses in Finland. The study examines the opportunity structures that Finland has offered immigrants as well as factors affecting the offering of entrepreneurship, such as motives towards entrepreneurship and the resources of immigrants. The study is based on many types of materials. The analysis of the operating environment and the development of the number and structure of entrepreneurial activities of immigrants are based on statistics and previous studies. Differences affecting the entrepreneurial activities of immigrants from different regions and different nationalities, the prevalence of forced entrepreneurship and the success of entrepreneurial activities in terms of employment and survival of companies were studied using register data. Motives for entrepreneurship, methods of operation and success in terms of financial livelihood were studied by means of questionnaires and interviews. A central finding of this study is that while forced entrepreneurship is more common than average among immigrant entrepreneurs, they have succeeded in finding employment and staying in business as commonly as entrepreneurs from the Finnish original population. Although shutting down the business is linked with a higher risk of unemployment among immigrant entrepreneurs than among Finnish entrepreneurs, entrepreneurship has been a channel for finding employment for some immigrants as well. The methods of operation of immigrant entrepreneurs were quite similar to those of Finnish entrepreneurs. The differences found were related more to the situation of immigration and the choice of business sector than to the ethnic culture of immigrant entrepreneurs. Keywords: Immigrant, entrepreneur, forced entrepreneurship, ethnic resources, ethnic market.
  • Buchert, Ulla (Helsingin yliopisto, 2015)
    In Finland the work that public welfare service professionals do with immigrants is being studied increasingly. In these studies, it is common to first define on what basis people are categorized as immigrants, and subsequently to analyze professionals work with this group of people. However, I have chosen to take a different approach in this study. In my study I aim to find out what kind of divisions of work professionals currently carry out and have earlier carried out in the public welfare services by means of institutional categories of immigrancy as well as what kind of implications these divisions of work produce for clients, professional work and service system. My research questions are: What kind of definitions are constructed on immigrancy in the institutional categories established by professionals? What kind of professional meanings are constructed on immigrancy in these categories? How have the definitions and professional meanings associated with immigrancy in these categories changed? With regard to previous research, my study is related to that dealing with states as categorizers of ethnicity, race and nationalities, professional work done with clients categorized as immigrants, as well as the relationship between professionals and the Finnish welfare state. The theoretical framework of my study deals with institutional categories, professional work and the relationship between professions and the welfare state. The source data of this study consists of thematic interviews of professionals who work in public welfare services and some third sector organizations (n=56). The professionals work within the fields of integration, vocational rehabilitation and mental health rehabilitation in social work, health care and employment services. In the analysis of the data, I use theory-oriented content analysis based on conceptualizations of categories and categorization. The results of my study demonstrate that definitions and professional meanings constructed on immigrancy vary within the institutional categories established to it. In addition, the results demonstrate that these definitions and meanings have changed in numerous ways. According to my interpretation, professionals working in the public welfare services perform constant border work with regard to definitions and professional meanings of immigrancy. Moreover, I interpret that the institutional categories of immigrancy function in the welfare service professionals work as border objects, which help professionals to bring atypically constructed clienthood and professional work to the services. My study demonstrates that by using the institutional categories of immigrancy professionals currently carry out and have earlier carried out various divisions of work. By the help of these categories professionals are able to integrate into the public welfare services clients who are otherwise in danger of being excluded. Additionally, professionals use categories to develop their work and to specialize. On the other hand, by using these categories, professionals end up dividing the public welfare service system into two immigrancy- and non-immigrancy-related parts. The division in a way liberates the latter from the need to adjust to a multiplicity increased by immigration, produces clients related to immigrancy stigmas and otherness, as well as creates dead-ends in the service system. Based on the results of my study, I recommend that the institutional categories of immigrancy should be deconstructed by separating from each other the immigrancy-related names of the categories, and their contents i.e. clienthood and professional work defined as untypical within the Finnish public welfare services. It is unnecessary to name clients, professional work and services as related to immigrancy, even though the public welfare services are obliged to better adjust to the increased diversity due to immigration, and to treat all clients equally. Keywords: immigrant, immigrancy, immigration, institutional category, professional, professional work, public welfare services, universal welfare state.
  • Karkkunen, Nelli (2007)
    Tutkimuksen aiheena on maahanmuuttohallinnot Suomessa ja Ruotsissa. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla Suomen ja Ruotsin maahanmuuttohallintoja hallintojärjestelmäanalyysin näkökulmasta ja selvittää, miten maiden maahanmuuttopolitiikkojen organisointitavat eroavat toisistaan. Tutkimusstrategia on vertaileva ja tutkimusasetelma mahdollisimman samanlaiset tapaukset. Tutkimusmenetelmä on laadullinen. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään Mäenpään (1979) teoriaa keskusvirasto- ja ministeriöhallintojärjestelmistä valtionhallinnossa. Teoriassa pääpaino on valtiokoneiston hallintoelinten toimivaltasuhteissa, niiden asiallisissa ja asteellisissa toimivaltasuhteissa. Maahanmuuttohallintojen organisointitapojen selvittämisessä toimivaltasuhteilla on suuri merkitys: Asiallinen toimivalta määrittää hallintoelinten tehtäväjaon, asteellinen toimivalta sen, mitkä hallintoelimet voivat ohjata toisten elinten toimintaa ja puuttua siihen. Asteellinen toimivalta osoittaa myös hallintoelimen organisatorisen aseman suhteessa muihin hallintoelimiin. Tutkimuksessa paneudutaan horisontaalisen ja vertikaalisen koordinoinnin ongelmiin toimivallan käsitteiden avulla. Mäenpään teorian mukaan keskusvirastohallintojärjestelmälle on luonteenomaista asteellisen toimivallan jäykkyys, joka ilmenee erityisesti keskusviraston ja ministeriön välillä. Ministeriöhallintomallille on luonteenomaista siihen liittyvä hallintokoneiston organisatorinen keskitys. Teorian mukaan ministeriöhallintojärjestelmä ja keskusvirastohallintojärjestelmä eroavat toisistaan hallintoelinten toimivaltasuhteiden osalta. Tutkimuksessa oletetaan, että hallintojärjestelmät vaikuttavat maahanmuuttohallintojen organisointitapoihin. Maahanmuuttopolitiikkaa tarkastellaan etupäässä monikulttuurisuutta ja pohditaan siihen liittyviä ideologioita sekä filosofiaa muun muassa liberalismi – realismi -akselilla. Kotouttamispolitiikan osalta huomio kiinnittyy maahanmuuttajien oikeuksiin ja kansalaisuuteen liittyviin kysymyksiin. Mitä politiikalle tarkoittaa se tosiseikka, että yhteiskunta on etnisesti ja kulttuurisesti monimuotoinen? Miten maahanmuuttohallinnot Suomessa ja Ruotsissa ovat pystyneet vastaamaan nykypäivän haasteisiin? Suomi on ministeriöhallintojärjestelmän maa. Maahanmuuttohallinnossa vertikaalinen koordinointi on niin kutsutussa kahden pilarin mallissamme selkeästi organisoitu. Horisontaalinen koordinointi ministeriöiden välillä on sitä vastoin ongelmallisempaa: poikkihallinnollisuus ei toimi joustavasti. Ruotsin keskusvirastohallintojärjestelmässä horisontaalinen koordinointi maahanmuuttoasioissa on paremmin organisoitu kuin Suomessa: maahanmuuttovirasto ja integraatiovirasto, joiden tehtäväalueet ovat selkeät, hoitavat keskitetysti maahanmuuttohallinnon omalla alueellaan. Ongelmia tuottaa vertikaalinen koordinointi, koska ministeriohjauksen puuttuessa poliittinen vastuu maahanmuuttoasioiden koordinoinnista ei ole yhdellä, selkeällä taholla. Tutkimustulokset osoittavat, että hallintojärjestelmän ja maahanmuuttopolitiikan organisointitavan välillä vallitsee kausaalisuhde. Tärkeimpiä tutkimuksessa käytettyjä lähteitä ovat Mäenpään (1979) teos Keskusviraston asema valtionhallinnossa, Valtion keskushallintokomitean I (1975) ja II (1978) osamietintö, Lepolan (2000) teos Ulkomaalaisesta suomenmaalaiseksi, Geddesin (ed.) (2003) teos The Politics of Migration and Immigration in Europe, Rexin & Singhin (ed.,) (2004) kokoomateos Governance in Multicultural Societies ja Lavenexin (2001) teos The Europeanisation of Refugee Policies: Between human rights and internal security.
  • Sivula, Jenni (2013)
    Teknologian kehityksellä on tutkimuskirjallisuuden mukaan ollut suuri vaikutus yhteisöjen syntyyn, ja joidenkin tutkijoiden mukaan yhteisöllisyys on vaarassa kadota ja kaatua postmodernin ajan yksilöllisyyden ihanteen tieltä. Toiset tutkijat taas ovat sitä mieltä, että yhteisöllisyys ei ole kadonnut, vaan se on muuttanut muotoaan – ihmiset voivat muodostaa yhteisöjä myös välittyneesti, vaikka eivät olisi koskaan tavanneet toisiaan kasvotusten. Tutkimuksessa tarkastellaan internetissä toimivaa maahanmuuttokriittistä Hommaforum-yhteisöä kahdesta näkökulmasta: sen pohjalta, millaisia yhteisöllisiä piirteitä internetissä syntyneessä yhteisössä yhteisöllisyyttä käsittelevän teoreettisen viitekehyksen valossa on, ja miten sen voi nähdä toimivan Pierre Rosanvallonin (2008) ajatusten mukaisesti vastademokraattisena toimijana maahanmuuttopolitiikan osalta aikana, jolloin politiikka on hyvin epäpoliittista. Tutkimuksessa käytetään aineistona kymmentä Hommaforumin jäsenen haastattelua ja havaintopäiväkirjaa, joka on kirjoitettu foorumilaisten kokoontumisten pohjalta vuoden 2012 aikana. Tutkimus on laadullinen ja tutkimusmenetelmänä käytetään teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Tämä tutkimus osoittaa, että maahanmuuttokriittisen ryhmän yhteisyys muodostuu samanmielisten jäsenten yhteisten symboleiden ja rituaalien ympärille, jotka ovat keinoja erottautua muista ryhmistä – sen voidaankin ajatella olevan kuvan äärelle muodostunut maahanmuuttokriittinen heimo, jonka tyylin luovat omasta ryhmästä luodut positiiviset symbolit ja muista ryhmistä käytetyt negatiiviset symbolit. Internet on myös turvallinen alusta maahanmuuttokriitikoille kokoontua, sillä samanmielisten jäsenten ei tarvitse pelätä leimautuvansa rasisteiksi. Hommaforumille aluksi muodostunutta yhteisyyttä voi kuvata välittyneeksi ja symboliseksi, mutta se on muuttunut myös toiminnalliseksi yhteisyydeksi, kun jäsenet ovat alkaneet tapailla toisiaan. Hommaforum-yhteisö toimii internetissä myös poliittisena muotona. Maahanmuuttokriitikoiden voidaan nähdä toimivan vastademokraattisena liikkeenä, joka toimii maahanmuuttopolitiikkaan liittyvien asioiden ja uutisten valvojana, ilmiantajana ja arvostelijana. Maahanmuuttokriitikot voidaan siis nähdä maahanmuuttopolitiikkaan liittyvien ongelmien ja maahanmuuttoon liittyvien epäkohtien hälyttäjinä, jotka kritisoivat jatkuvasti maahanmuuttopolitiikan päättäjiä, uutisointia ja esimerkiksi sosiaalietuuksien väärinkäytöksiä. Foorumille onkin muodostunut eräänlaista vasta-asiantuntijuutta, koska vallitsevaan poliittiseen tilanteeseen ja mediaan ei luoteta. Vasta-asiantuntijuus on vastakkaista ”valtavirtamedian” ja poliittisten päättäjien asiantuntijuudelle. Internet antaa maahanmuuttokriitikoille tärkeän ja tarpeellisen kanavan tuoda ilmi kritiikkiä ja pettymystä vallitsevaa maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan, ja kritiikin ja painostuksen ansiosta epäkohtiin voidaan poliittisellakin tasolla puuttua paremmin. Vaikka maahanmuuttokriittisen yhteisön toiminta perustuu maahanmuuttopolitiikan kritiikkiin, eikä varsinaisesti maahanmuuttajien kritisoimiseen, jatkuvan ilmiannon, arvostelun ja epäilemisen vaara on se, että arvostelu muuttuu miltei pakonomaiseksi arvosteluksi päättäjiä, medioita ja huomaamatta myös yksittäisiä maahanmuuttajaryhmiä kohtaan. Internet on siis tärkeä ja hyödyllinen kanava monelle maahanmuuttokriitikolle osallistua poliittiseen keskusteluun, mutta positiivinen pyrkimys arvostella ja kritisoida vallankäyttöä muuttuu helposti pakonomaiseksi ja populistiseksi syyttelyksi.
  • Lähteenoja, Vili (2014)
    Tämä tutkielma käsittelee 2000-luvun suomalaista maahanmuuttokriittistä liikettä sosiolingvistisestä näkökulmasta. Retorinen analyysi diskurssianalyysin osana pyrkii selvittämään liikkeen julkisuuskäsitystä sekä vuorovaikutusta valtavirtajulkisuuden kanssa. Aineisto on kerätty osin verkon keskustelupalstoilta, osin perinteisistä medioista sekä yksityisistä blogeista. Ilmiötä tutkitaan Jonathan Friedmaniin globaalien prosessien teorian näkökulmasta. Friedmanin mukaan alueen hegemonisen aseman heikkenemiseen liittyvät sosiaaliset ilmiöt toistuvat historiassa eri paikoissa eri aikoina. Näihin ilmiöihin lukeutuu jännitteiden kasvaminen yhteiskunnan horisontaalisella ja vertikaalisella akselilla. Ilmiöiden kärjistymistä enteilee historiallisessa katsannossa teollisen pääoman kaikkoaminen periferiaan, mikä Suomessa on käynyt toteen alkujalostuksen työpaikkojen dramaattisena vähenemisenä.
  • Missaghi, Änisa (2010)
    Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Suomen hallituksen maahanmuuttopolitiikan muotoutumista työperusteisesta näkökulmasta suhteessa harjoitettuun kehityspolitiikkaan kolmen vuosikymmenen aikana vuodesta 1980 vuoteen 2009 asti. Tutkielman toinen joskin painoarvoltaan vähäisempi tutkimuskohde on kehitysmaataustaisten maahanmuuttajien työllistyminen Suomessa samalla aikavälillä. Tutkimuksen tarkoituksena on koota yhteen olemassa oleva aineisto edellä kuvatusta maahanmuutto- ja kehityspolitiikan välisestä kehityksestä 1980-2009 väliseltä ajalta ja näin tuoda mahdollisia uusia näkökulmia työperusteisesta maahanmuutosta käytävään diskurssiin. Tutkielman ensisijaisena metodina toimii laadullinen menetelmä, sisällönanalyysi, koska tutkielman pääasiallinen aineisto on kirjallisessa muodossa. Tutkielmassa käytetään erityisesti teoriasidonnaista analyysia. Tärkeimpinä lähteinä tutkielmassa toimivat Suomen hallituksen maahanmuuttopoliittiset ohjelmat, siirtolaisuusasiain neuvottelukunnan mietinnöt sekä Suomen hallituksen kehityspoliittiset linjaukset ja ohjelmat. Toisen merkittävän aineiston muodostavat Tilastokeskuksen StatFin -tilastopalvelusta saadut määrälliset tiedot Suomen muuttoliikkeestä ja väestörakenteesta. Lisäksi tutkielmassa on hyödynnetty Maahanmuuttoviraston ja Työvoimatoimiston tilastotietoja. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii muuttoliikkeen järjestys -teoria. Aineiston analysoinnin perusteella voidaan todeta, että Suomeen suuntautuva työperusteinen muuttoliikkeen järjestys koki perustavanlaatuisen muutoksen 2000-luvun alussa. Muutosprosessi käynnistyi siirtymänä jo 1980-luvulla, kehittyen asteittain läpi 1990-luvun. Se ilmeni vasta vuosikymmen myöhemmin työllisyyden rakenteen muuttuessa suurten ikäluokkien vanhenemisesta johtuen. Tämän kumulatiivisen muutoksen seurauksena tarvittiin lisää työvoimaa, minkä takia Suomen hallitus alkoi aktiivisesti edistää työperusteista maahanmuuttoa. Tutkimuksen johtopäätöksinä voidaan pitää sitä, että Suomen hallituksen maahanmuuttopolitiikka työperusteisesta näkökulmasta tarkasteltuna on asteittain lähentynyt harjoitettavaa kehityspolitiikkaa kohtaan. Tämä kolmekymmenvuotinen prosessi voidaan jakaa kolmeen toisistaan selvästi poikkeavaan vaiheeseen. Ensimmäistä vaihetta luonnehtii muotoutuminen. Toiselle vaiheelle ominaista on pysähtynyt edistys ja kolmas vaihe määrittyy hallittuna avoimuutena. Lisäksi kehitysmaataustaisten maahanmuuttajien työllistymisessä on nähtävissä myönteistä kehitystä samalla aikavälillä.
  • Ihatsu, Heli (2005)
    Tämän tutkielman tutkimuskohde on maahanmuuttopolitiikka Kanadassa ja Suomessa. Kanada on niin sanottu klassisen siirtolaisuuden maa, jossa siirtolaisuuden perinteet ovat vahvat. Kanada on kuitenkin vienyt maahanmuuttopolitiikkansa vielä paljon pidemmälle vastaanottamalla yhä vuosittain 200 000–200 500 maahanmuuttajaa. Kanada on myös ensimmäisenä valtiona maailmassa kirjannut monikulttuurisuuspolitiikan perustuslakiinsa. Kanada onkin hyvin monikulttuurinen maa ja onnistunut maahanmuuttopolitiikka näkyy maahanmuuttajien sopeutumisena sekä sitoutumisena Kanadalaiseen yhteiskuntaan. Suomi taas on pitkään harjoittanut hyvin eristäytynyttä maahanmuuttopolitiikkaa. 1990-luvulla maahanmuuttajien määrät ovat Suomessa kuitenkin moninkertaistuneet aikaisempiin vuosiin verrattuna ja Suomi on myös alkanut vastaanottaa vuosittain kiintiöpakolaisia. Suuri osa suomen maahanmuuttajista onkin tullut maahan pakolaisina, turvapaikanhakijoina tai paluumuuttajan statuksella. Vasta viime aikoina Suomessa on herännyt keskustelua työvoimapoliittisesta maahanmuutosta. Pikku hiljaa maahanmuuttajat aletaan Suomessakin nähdä voimavarana eikä uhkana. Maahanmuuttopolitiikalla on kuitenkin haasteita, jotta Suomeen saapuisi oikeanlaista työvoimaa ja jotta tulijat sopeutuisivat Suomalaiseen yhteiskuntaan, oppisivat kielen, saisivat töitä jne. Tällä hetkellä Suomessa on havaittavissa asenneongelma maahanmuuttajia kohtaan. Esimerkiksi työttömyys on moninkertaista maahanmuuttajien keskuudessa verrattuna valtaväestöön. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla näiden kahden valtion harjoittamaa maahanmuuttopolitiikkaa ja pohtia sopisiko Kanadan malli kenties Suomeen. Tässä tutkimuksessa on pyritty ottamaan huomioon myös ne seikat, jotka Suomessa vaativat huomiota maahanmuuttopolitiikassa. Tällaisia ovat muun muassa suomalaisten asenneilmapiiri maahanmuuttajia kohtaan, maahanmuuttajien eristäytyminen yhteiskunnasta omiin yhteisöihinsä, maahanmuuttajien korkea työttömyys ja toisaalta haasteet saada Suomeen tarpeeksi oikeanlaista työvoimaa korvaamaan ikääntyvää ja eläköityvää väestöä. Lähestymistapa tässä tutkielmassa on institutionaalinen ja tutkimusmenetelmä kuvaileva, induktiivinen, vertaileva analyysi. Lähteinä on käytetty muun muassa ulkomaalaisviraston kotisivuja sekä Kanadan hallituksena alaisia Kanadan kansalaisuus- ja siirtolaisuusasioiden kotisivuja. Lisäksi tärkeällä sijalla ovat olleet Suomessa viime aikoina maahanmuuttopolitiikasta kirjoitetut artikkelit (mm. Forsander, Tanner). Tämän tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että maahanmuuttopolitiikka Kanadassa on systemaattista ja järjestäytynyttä kun taas Suomessa maahanmuuttopoliittiset asiat valmistellaan ja käsitellään hajallaan eri virastojen, laitosten ja ministeriöiden alaisuudessa ja yksittäisillä virkamiehillä on asioiden käsittelyssä paljon valtaa. Suomen maahanmuuttopolitiikkaa tulisi keskittää ja kehittää toimivampaan suuntaan sekä Suomen työmarkkinoita tukevammaksi. Lisäksi maahanmuuttajien kotouttamiseen ja monikulttuurisuuspolitiikkaan tulisi satsata nykyistä enemmän.
  • Luoto, Virva (2015)
    Tämän tutkimuksen kohteena on maahanmuuttovastainen verkkoyhteisö Hommaforum. Tavoitteena on selvittää, miten Hommaforumin toiminta avoimena keskustelufoorumina mahdollistaa kollektiivisen poliittisen toiminnan. Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus, että foorumi tarjoaa jäsenilleen erilaisia resursseja, joita nämä voivat hyödyntää maahanmuuttokeskustelussa. Käsitän Hommaforumin ruohonjuuritason toimijaksi hybridissä mediajärjestelmässä. Teoreettinen viitekehys nojaa aikaisempaan tutkimukseen verkkoaktivismista, hybridistä mediajärjestelmästä, populismista ja maahanmuuttovastaisesta liikkeestä. Maahanmuutto on muuttunut kuumaksi poliittiseksi kysymykseksi 2000-luvun Euroopassa. Maahanmuuttokysymyksen politisoituminen on ajoittunut yhteen oikeistopopulististen puolueiden valtaannousun kanssa. Puolueille yhteistä on paitsi kielteinen suhtautuminen maahanmuuttoon myös se, että ne ovat keränneet kannatusta erityisesti digitaalisissa verkostoissa. Tutkimusten mukaan puolueet ovat olleet erityisen hyviä hyödyntämään verkon tuomia mahdollisuuksia viestinsä levittämiseen ja ihmisten mobilisoimiseen. Suomessa maahanmuutosta vaaliteemansa tehneiden perussuomalaisten nousua suureksi puolueeksi oli edesauttamassa Hommaforum, joka kampanjoi verkossa voimakkaasti maahanmuuttovastaisten ehdokkaiden puolesta. Samalla alkoi muodostua maahanmuuttovastainen liike, johon kuuluu toimijoita niin verkkoyhteisöistä, kansalaisaktivisteista kuin parlamentaarisen politiikan edustajista. Tutkimuksen aineisto on kerätty Hommaforum etusivulta 17.9.-12.12.2014 välisenä aikana. Aineisto sisältää 68 etusivulla jaettua mediatekstiä sekä niistä foorumilla käydyn keskustelun. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen sisällönanalyysi ja teemoittelu. Teemoittelun avulla tutkin, mitkä ovat teksteissä usein toistuvat teemat ja näkökulmat. Empiirisen aineiston sekä tutkimuskirjallisuuden pohjalta analysoin, millaisia ovat foorumin jäsenilleen tarjoamat resurssit, ja miten ne edesauttavat sen poliittisia tavoitteita. Tämän tutkimuksen perusteella etusivulla jaetun aineiston keskeiset teemat ovat maahanmuuton uhat, monikulturismi, poliittiset liittolaiset sekä poliittiset vastustajat. Foorumin keskusteluissa teksteissä muodostetaan tulkintoja, jotka tukevat maahanmuuttovastaista maailmankuvaa. Hommaforumin jäsenilleen tarjoamat resurssit puolestaan jakautuvat tiedollisiin, kielellisiin, poliittisiin ja sosiaalisiin resursseihin. Ne mahdollistavat erilaisia tapoja osallistua poliittiseen toimintaan joko yksin tai kollektiivisesti. Keskeisiä tavoitteita Hommaforumin strategiassa ovat maahanmuuttodiskurssin muuttaminen erilaisin kielellisin keinoin, kollektiivisen poliittisen identiteetin muodostaminen ja ihmisten mobilisoiminen vaikuttamaan äänestämällä.
  • Pykälistö, Mari (2003)
    Tutkielman tarkoituksena on pohtia, miten narratiivista analyysia voitaisiin soveltaa katastrofijournalismin tutkimukseen. Katastrofijournalismi omana lajityyppinään tarjoaa hedelmällisen lähtökohdan tarkastella tarinoiden ja journalismin välistä kytköstä. Katastrofien uutisointi voidaan arkipäiväistä rutiinijournalismia enemmän tulkita tarinana. Tarinallisuus tutkimuksessa nähdään kokonaisvaltaisena tapana ymmärtää ja selittää ympäröivää maailmaa. Myyttien tehtävänä on tämä tarinoiden ja todellisuuden välisen kytköksen kuvaaminen. Siksi myyttejä ei voida yhteiskunnallisesti orientoituneessa tutkimuksessa jättää huomiotta. Tutkielman pääasialliseksi tehtäväksi nousee siten käyttökelpoisen tarinallisen työkalupakin rakentaminen. Tehtävästä johtuen tutkielma on painotukseltaan teoreettinen. Työkalupaketin käyttökelpoisuus tosin todennetaan empiirisen aineiston avulla. Aineistona käytetään Helsingin Sanomien uutisointia New Yorkin terrori-iskuista World Trade Centerin osalta. Tutkimuksessa keskeiseksi kohoavat kaksi kysymystä: Miten tarinallisuus voidaan katastrofijournalismissa havaita? Mikä on tarinallisuuden ja myyttien merkitys? Tarinallisesta työkalupaketista rakentuu kolmitasoinen. Ensimmäisellä tasolla analysoidaan tarinan juonta; sitä, miten tarina esitetään. Juonen tasolla erotellaan pääasiassa Barthesin mallin viitoittamana tarinan funktioita sekä osoittimia. Toisella tasolla analyysin kohteena ovat tarinan toimijat. Toimijat koostuvat kaikista tarinan kannalta merkittävistä henkilöhahmoista. Toimijoiden tasolla keskeiset työvälineet ovat Alan Greimasin aktanttimalli sekä Rimmon-Kenanin toimijoiden ominaisuuksien analyysi. Kolmannella tasolla keskitytään kerronnan analyysiin, eli siihen, miten ja mistä näkökulmasta tarina kerrotaan. Kerronnan tasolla keskitytään fokalisaatioon, joka kuvaa sitä, miten kukin tarinaa kertova taho tarinan näkee; millaista näkökulmaa tarinaan tämä ehdottaa. Lisäksi kerronnan tasolla analysoidaan keskeisiä myyttejä. Myyttianalyysi tehdään pääasiassa Jack Lulen viitoittamalla tavalla. Koottu tarinallinen työkalupakki soveltui analysoitavaan katastrofiin hyvin. Se paljasti katastrofin tarinallisen rakenteen: juonen, keskeiset toimijat sekä tarinasta ehdotetun näkökulman. Se auttoi näkemään, miten katastrofijournalismi voidaan nähdä tarinallisuuden ohella myös yhteisöllisyyden korostamisena ja tunteellisuutena. Se herätti kysymyksiä siitä, onko katastrofijournalismi mahdollisesti korostetun yksipuolista painottaessaan yheisöllisyyttä ja voidaanko katastrofijournalismin katsoa nojaavan uutisoinnissaan liiaksi tunteellisuuteen. Toisin sanoen, onko tabloidisaatio alkanut määrittää jo laatujournalismiakin? Keskeisimpiä lähteitä olivat James Careyn Comminication as Culture. Essays on Media and Society; Walter Fisherin Human Communication as Narration: Towards a Philosophy of Reason, Value, and Action; Roland Barthesin Image, Music, Text sekä Susan Onegan & José Landan (toim.) Narratology.
  • Rytkönen, Jenni Juulia (2011)
    Moraalipsykologit ovat väitelleet vuosikymmeniä siitä, mitä moraali on ja minkälaisiin psykologisiin prosesseihin moraaliarvioinnit perustuvat. Yksi keskeinen kysymys on koskenut sitä vaikuttavatko ihmisten maailmankuvat ja niihin kietoutuvat tiedolliset uskomukset, arvot ja omat käsitykset moraalin luonteesta moraaliarviointeihin. Tämä tutkimus lähti selvittämään maailmankuvan uskonnollisuuden sekä arvojen yhteyttä moraaliarviointeihin tilastollisten analyysien valossa. Kyselytutkimusaineisto kerättiin helsinkiläisiltä yliopisto-opiskelijoilta (N = 161). Nykypäivän ihmisille tuttujen, mutta moraalisesti kiistanalaisten tekojen vääryyden arvioinneista muodostettiin pääkomponenttianalyysiin perustuen kolme tekotyyppiä, jotka nimettiin itseen kohdistuviksi teoiksi (ITSE-teot; abortti, avioero, eutanasia, seksin harrastaminen alaikäisenä ja itsemurha), muihin yksilöihin kohdistuviksi antisosiaalisiksi teoiksi (MYKS-teot; varastetun tavaran ostaminen tietoisesti, pysäköidylle autolle vahingossa aiheuttamansa vahingon ilmoittamatta jättäminen ja toiselle henkilölle kuuluvan auton luvaton käyttöönotto) sekä yhteiskuntaan kohdistuviksi antisosiaalisiksi teoiksi (YHT-teot; maksamatta jättäminen julkisessa liikenteessä ja verovilppi tilaisuuden salliessa). Maailmankuvaltaan perinteisesti uskonnolliset henkilöt arvioivat kaikki tekotyypit lähes yhtä vääriksi (sanallisesti ”väärin” oleviksi) sekä keskimäärin vääremmiksi kuin maailmankuvaltaan ei-perinteisesti uskonnolliset henkilöt. Sen sijaan ei-perinteisesti uskonnolliset henkilöt erottivat selkeästi kaikki kolme tekotyyppiä niin keskiarvojen kuin niiden sanallisten vastineidensakin mukaan (väärimmiksi arviointiin MYKS-teot ja vähiten vääriksi ITSE-teot). Hierarkkisissa regressioanalyyseissä maailmankuvan uskonnollisuuden perinteisyys ennusti merkittävästi ITSE-tekojen vääremmäksi arviointia, mutta kohtalaisesti myös YHT-tekojen vääremmäksi arviointia, kun ikä, sukupuoli ja arvoulottuvuudet oli vakioitu. Uskonnollisuuden perinteisyys ei kuitenkaan ennustanut MYKS-tekojen arviointia muut tekijät vakioituina ja sen ainoaksi tilastollisesti merkitseväksi selittäjäksi osoittautui säilyttämis−muutosvalmiusarvoulottuvuus, joskin melko vähäisellä selitysvoimalla. Kyseinen arvoulottuvuus ennusti myös ITSE- ja YHT-tekotyyppien arviointeja muut edellä mainitut tekijät vakioituina, mutta heikommin kuin maailmankuvan uskonnollisuuden perinteisyys. YHT-tekoja selitti lisäksi ikä, kun kaikki muut selittäjät oli vakioitu. Itsensäylittämis–itsensäkorostamisarvoulottuvuus ei ollut yhteydessä yhdenkään tekotyypin vääryyden arviointiin. Tulokset tukivat aiempia tutkimustuloksia siitä, että eri ihmiset hahmottavat ainakin omasta näkökulmastaan moraalin alaa eri tavoin eli arvioivat samat teot eri tavoin vääriksi tai vapaaehtoisiksi. Tulokset osoittivat myös, että ihmisten maailmankuvan uskonnollisuudella ja säilyttämisarvojen preferoinnilla on selkeä yhteys näihin eroihin arvioinneissa, mutta että muihin yksilöihin kohdistuvat vahingolliset ja epäoikeudenmukaiset antisosiaaliset teot tuomitaan hyvin yleisesti väärinä. Yhdessä nämä tekijät näyttäisivät viittaavan siihen, että ihmisten moraalikäsitykset todella vaihtelevat. Keskeisinä lähteinä toimivat Jonathan Haidtin, Lawrence Kohlbergin, Shalom Schwartzin, Richard Shwederin sekä Elliot Turielin tieteelliset julkaisut ja teokset.