Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 13202-13221 of 24298
  • Piccinini, Elisa (Helsingin yliopisto, 2014)
    Parkinson s disease (PD) is a neurodegenerative disorder affecting seven to ten million people worldwide. The average age of diagnosis is 60, but some forms can affect even young adults. In the US alone the direct and indirect expenses for PD exceed $25 billion each year. PD is best characterized by the death of dopaminergic neurons of the substantia nigra pars compacta, which causes symptoms ranging from rigidity to postural instability. As the disease progresses, other areas of the brain become affected, generating psychiatric and cognitive dysfunctions. Current therapies effectively reduce motor symptoms of PD, but do not stop its progression. Neurotrophic factors regulate neuronal growth, differentiation, and survival, and several of them have been shown to protect and regenerate dopaminergic neurons in animal models of PD. The glial cell line-derived neurotrophic factor (GDNF) and neurturin (NRTN) have reached clinical trials, but they did not replicate the promising results of the preclinical studies. Several reasons, including stability of recombinant proteins and their diffusion in the brain tissue, could explain the results of the clinical trials. Stability might have been a problem especially with GDNF, which has been delivered mostly as bacterially-produced recombinant protein. In this work we analysed GDNF produced in mammalian cells and compared it to bacterially-produced GDNF. E. coli produced-GDNF is less stable than mammalian GDNF. This difference is probably due to the purification/renaturation method used with the E. coli-produced factor. Processing and stability of GDNF are affected also by cell line and medium used for its production. In mammalian cells glycosylation of GDNF is fundamental for its processing into the mature molecule. The diffusion problem affects both GDNF and NRTN, which do not diffuse far enough from the infusion site because of their heparin-binding properties. Heparin and the closely related heparan sulphates are abundant in the extracellular matrix and on the cell surface, and hinder the diffusion of GDNF and NRTN. The diffusion issue might not be a significant problem in the animal experiments, but might limit the results achieved with humans, who have significantly bigger brain size compared to rats and monkeys. In this work we have developed NRTN mutant variants with lower affinity for heparin and characterized their activity in vitro and in a unilateral 6-OHDA rat model of PD. All NRTN variants were biologically active. Especially the variant N4 showed better diffusion and rescued a higher number of dopaminergic fibres than E. coli-produced GDNF. Toxin-treated rats administered with N4 also showed functional recovery in behavioural assays. However, as a caveat the mutations introduced could have drawbacks influencing NRTN recycling/degradation and signalling. In this respect lack of heparin-binding could affect NRTN accumulation on the cell surface and inside the cells, therefore causing a slower initiation of the signal. Taken together our results help understanding basic features of GDNF and NRTN, such as the roles of glycosylation and of heparin binding. They also point out several important features that have to be taken into account when producing and/or modifying growth factors for clinical use, and underlines that mammalian molecules with reduced heparin binding could be beneficial for treating PD patients.
  • Hiltunen, Jukka (Helsingin yliopisto, 2001)
  • Sairanen, Mikko (Helsingin yliopisto, 2007)
    Neuronal plasticity is a well characterized phenomenon in the developing and adult brain. It refers to capasity of a single neuron to modify morphology, synaptic connections and activity. Neuronal connections and capacity for plastic events are compromised in several pathological disorders, such as major depression. In addition, neuronal atrophy has been reported in depressive patients. Neurotrophins are a group of secretory proteins functionally classified as neuronal survival factors. Neurotrophins, especially brain derived neurotrophic factor (BDNF), have also been associated with promoting neuronal plasticity in dysfunctional neuronal networks. Chronic antidepressant treatment increases plastic events including neurogenesis and arborization and branching of neurites in distinct brain areas, such as the hippocampus. One suggested mode of action is where the antidepressants elevate the synaptic levels of BDNF thus further activating several signaling cascades via trkB-receptor. In our studies we have tried to clarify the mechanisms of action for antidepressants and to resolve the role of BDNF in this process. We found that chronic antidepressant treatment increases amount of markers of neuronal plasticity in both hippocampus and in the medial prefrontal cortex, both of which are closely linked to the etiology of major depression. Secondary actions of antidepressants include rapid activation of the trkB receptor followed by a phosphorylation of transcription factor CREB. In addition, activation of CREB by phosphorylation appears responsible for the regulation of the expression of the BDNF gene. Using transgenic mice we found that BDNF-induced trkB-mediated signaling proved crucial for the behavioral effects of antidepressants in the forced swimming test and for the survival of newly-born neurons in the adult hippocampus. Antidepressants not only increased neurogenesis in the adult hippocampus but also elevated the turnover of hippocampal neurons. During these studies we also discovered that another trkB ligand, NT-4, is involved in morphine-mediated anti-nociception and tolerance. These results present a novel role for trkB-mediated signaling in plastic events present in the opioid system. This thesis evaluates neuronal plasticity and trkB as a target for future antidepressant treatments.
  • Hoch, Tobias (Helsingin yliopisto, 2008)
    Helsingin ja Tallinnan välillä liikennöinyt Copterlinen helikopteri putosi mereen 10.8.2005. Tarkastelen aiheen uutisointia Viron ja Suomen lehdistössä ja siitä mediapalstoilla käytyä “sotaa”. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää minkälaisin keinoin mediasotaa käydään. Analysoin lähemmin yhden artikkelin Iltasanomista, Iltalehdestä, Turun Sanomista, Helsingin Sanomista ja Õhtuleht- ja Postimees-lehdistä. Teoreettisena pohjana käytän Norman Faircloughin teoksessa Language and Power esitettyä kriittistä diskurssianalyysiä. Käytän lisäksi mm. Tiit Hennosten kirjaa Uudise käsiraamat ja Reet Kasikin artikkeleita tekstianalyysistä. Mediasotaan osallistuvat laatulehdiksi luokiteltavat Turun Sanomat, Eesti Päevaleht, Postimees ja Turun Sanomat ja iltapäivälehdiksi luokiteltavat Iltalehti, Iltasanomat ja Õhtuleht. Helsingin Sanomat ei osallistunut mediasotaan, vaan keskittyy objektiiviseen uutisointiin. Keskeisin keino luoda sukellussota on vastakkainasettelu. Suhteet virolaisten ja suomalaisten välillä luodaan kansalaisuussanoilla suomalaiset ja virolaiset. Lukijoille kategorisoidaan maailma virolaiseksi ja suomalaiseksi. Positiivisia ja negatiivisia seikkoja asetetaan vastakkain luomalla tekstin sisäisiä antonyymipareja kuten nopea/ hidas, pieni ryhmä/ suuri ryhmä. Toimittajat luovat lähteilleen ja osallistujille auktoriteettia antamalla heille vastakkain matalan tai korkean statuksen kuten ministeri/ kadunmies. --- Suomalaiset lehdet käyttävät toimittajien itse keksimiä metaforia. Ekspressiivisiä sanoja käytetään välittämään tunteita, asenteita ja ajatuksia. Artikkeleissa hämärretään agentit kieliopin avulla. Käyttämällä passiivia, refleksiivisiä verbejä ja subjektittomia lauseita, esitetään prosesseja toisenlaisina kuin ne ovat ja jätetään näin aktiiviset tekijät mainitsematta. Artikkeleiden alku- ja loppulauseita vertaillessa voi havaita, että syytöksiä, spekulaatioita ja väitteitä esiintyy artikkeleiden otsikoissa ja ensimmäisissä lauseissa. Suomalaiset puolustautuvat huonojen pelastustyöntekijöiden leimaa vastaan ja virolaiset puolestaan oppipojan leimaa vastaan. Vasta-argumentteja tuodaan vain vähän ja ne sijoitetaan viimeisiksi. Molempien maiden lehdistöt kritisoivat viranomaisia. Artikkelit eivät noudata ideaaliuutisen kriteerejä.
  • Kärkkäinen, Timo (2013)
    Neutriino-oskillaatio on hiukkasfysiikan ilmiö, missä neutriinot muuttavat makuaan. Ilmiö havaittiin 1990-luvun lopulla ja siitä seuraa, että neutriinoilla on nollasta eroava massa. Tällä hetkellä tunnetun kolmen eri neutriinon massajärjestystä ei ole onnistuttu selvittämään eikä varaus–pariteetti -symmetriarikkoa (CP-rikkoa) ole vielä havaittu leptonisektorilla. Tutkielma alkaa historiallisella katsauksella neutriinofysiikkaan. Hiukkasfysiikan standardimallin sähköheikko teoria (Glashow–Weinberg–Salam -teoria) käydään perinpohjaisesti läpi. Neutriino-oskillaatio on ensimmäinen kokeellisesti vahvistettu hiukkasfysiikan standardimallin ulkopuolinen ilmiö. Tästä seuraa, että kvanttiluvut Le, Lμ ja Ltau eivät säily. Neutriinojen massa on Diracin, Majoranan tai molempia. Kaikissa tapauksissa standardimallia on laajennettava lisäämällä Lagrangen tiheyteen neutriinojen massatermi. Neutriino-oskillaatioiden fenomenologiaa käsitellään yksityiskohtaisesti. GLoBES-simulaatioohjelma, siihen läheisesti liittyvä AEDL-ohjelmointikieli ja simuloitavan neutriinolähteen määrittelyparametrit käyttötarkoituksineen esitellään. Tärkeimmät parametrit ovat lähteen neutriinovuo, kiihdytinteho, ilmaisimen massa ja peruslinja. Tilastollisia menetelmiä käsitellään lyhyesti. Perustyökalu on χ 2-testi. Neutriinolähteiksi oletetaan 700 kW:n SPS-kiihdytin CERNissä, Sveitsissä, 450 kW:n hiukkaskiihdytin Protvinossa, Venäjällä sekä 5 MW:n hiukkaskiihdytin Lundissa, Ruotsissa. Neutriinosuihkut kohdistetaan LAGUNA-ilmaisimelle Pyhäsalmen kaivokseen, Suomeen. Käyttäen LAGUNA-ilmaisimen suunnitteluvaiheessa olevia oletettuja ominaisuuksia ja olettaen SPS:n neutriinolähteeksi, neutriinojen massajärjestyksen ja CP-rikon löytymisen luottamusvälit laskettiin. Massajärjestys saadaan lähes täysin varmasti määritettyä, sillä delta-CP:n parametriavaruudesta suurin osa ylittää viiden sigman rajan, mitä pidetään nykyisin rajana uuden tieteellisen löydön hyväksymiselle. Kolmen sigman raja ylittyy kaikilla delta-CP:n arvoilla. CP-rikon löytyminen vahvistetaan viiden sigman luottamusvälillä 40 prosentilla delta- CP:n parametriavaruudesta ja 90 %:n luottamusvälillä 70 prosentilla. Kun Protvinon kiihdyttimen neutriinovuo huomioidaan, parametriavaruuden se osa, joka ylittää tietyn luottamusvälin, kasvaa merkittävästi. Ottamalla huomioon myös Lundin kiihdyttimen neutriinovuo, massajärjestys saadaan määritettyä täysin varmasti viiden sigman tarkkuudella. CP-rikon löytyminen tapahtuu 5 :n luottamusvälillä 65 prosentilla delta-CP:n parametriavaruudesta ja 90 %:n luottamusvälillä 85 prosentilla. Pyhäsalmen kaivos on 2288 km:n päässä CERNistä. Etäisyys on hyvin lähellä kaksoismaagista etäisyyttä, mistä seuraa erittäin hyvä statistiikka ja oskillaatioparametrien herkkyys. Johtopäätöksenä Pyhäsalmen kaivos on ensisijainen ehdokas LAGUNAn sijoitusta varten.
  • Kärkkäinen, Timo (2013)
    Neutriino-oskillaatio on hiukkasfysiikan ilmiö, missä neutriinot muuttavat makuaan. Ilmiö havaittiin 1990-luvun lopulla ja siitä seuraa, että neutriinoilla on nollasta eroava massa. Tällä hetkellä tunnetun kolmen eri neutriinon massajärjestystä ei ole onnistuttu selvittämään eikä varaus–pariteetti -symmetriarikkoa (CP-rikkoa) ole vielä havaittu leptonisektorilla. Tutkielma alkaa historiallisella katsauksella neutriinofysiikkaan. Hiukkasfysiikan standardimallin sähköheikko teoria (Glashow–Weinberg–Salam -teoria) käydään perinpohjaisesti läpi. Neutriino-oskillaatio on ensimmäinen kokeellisesti vahvistettu hiukkasfysiikan standardimallin ulkopuolinen ilmiö. Tästä seuraa, että kvanttiluvut Le, Lμ ja Ltau eivät säily. Neutriinojen massa on Diracin, Majoranan tai molempia. Kaikissa tapauksissa standardimallia on laajennettava lisäämällä Lagrangen tiheyteen neutriinojen massatermi. Neutriino-oskillaatioiden fenomenologiaa käsitellään yksityiskohtaisesti. GLoBES-simulaatioohjelma, siihen läheisesti liittyvä AEDL-ohjelmointikieli ja simuloitavan neutriinolähteen määrittelyparametrit käyttötarkoituksineen esitellään. Tärkeimmät parametrit ovat lähteen neutriinovuo, kiihdytinteho, ilmaisimen massa ja peruslinja. Tilastollisia menetelmiä käsitellään lyhyesti. Perustyökalu on χ 2-testi. Neutriinolähteiksi oletetaan 700 kW:n SPS-kiihdytin CERNissä, Sveitsissä, 450 kW:n hiukkaskiihdytin Protvinossa, Venäjällä sekä 5 MW:n hiukkaskiihdytin Lundissa, Ruotsissa. Neutriinosuihkut kohdistetaan LAGUNA-ilmaisimelle Pyhäsalmen kaivokseen, Suomeen. Käyttäen LAGUNA-ilmaisimen suunnitteluvaiheessa olevia oletettuja ominaisuuksia ja olettaen SPS:n neutriinolähteeksi, neutriinojen massajärjestyksen ja CP-rikon löytymisen luottamusvälit laskettiin. Massajärjestys saadaan lähes täysin varmasti määritettyä, sillä delta-CP:n parametriavaruudesta suurin osa ylittää viiden sigman rajan, mitä pidetään nykyisin rajana uuden tieteellisen löydön hyväksymiselle. Kolmen sigman raja ylittyy kaikilla delta-CP:n arvoilla. CP-rikon löytyminen vahvistetaan viiden sigman luottamusvälillä 40 prosentilla delta- CP:n parametriavaruudesta ja 90 %:n luottamusvälillä 70 prosentilla. Kun Protvinon kiihdyttimen neutriinovuo huomioidaan, parametriavaruuden se osa, joka ylittää tietyn luottamusvälin, kasvaa merkittävästi. Ottamalla huomioon myös Lundin kiihdyttimen neutriinovuo, massajärjestys saadaan määritettyä täysin varmasti viiden sigman tarkkuudella. CP-rikon löytyminen tapahtuu 5 :n luottamusvälillä 65 prosentilla delta-CP:n parametriavaruudesta ja 90 %:n luottamusvälillä 85 prosentilla. Pyhäsalmen kaivos on 2288 km:n päässä CERNistä. Etäisyys on hyvin lähellä kaksoismaagista etäisyyttä, mistä seuraa erittäin hyvä statistiikka ja oskillaatioparametrien herkkyys. Johtopäätöksenä Pyhäsalmen kaivos on ensisijainen ehdokas LAGUNAn sijoitusta varten.
  • Aalto-Setälä, Laura (2014)
    In this work the connection between neutrino mass mechanisms and leptonic CP violation at collider experiments is studied. These subjects are connected on a fundamental level: the neutrino mass models dictate the form of the neutrino mass matrix; leptonic CP violation is expressed in the neutrino mass matrix by the Dirac and Majorana phases. The mass of neutrinos has been a subject of intensive study since the discovery of neutrino oscillation in the 1990s. This was the first, and still the only, observation that could not be explained by the standard model of particle physics. Neutrino mass mechanisms provide a way to extend the symmetry group of the standard model so that the neutrino masses are included. In addition to the tree-level seesaw mechanisms, four higher energy models, namely the minimal left-right symmetric model, the Littlest Higgs model, an SU(5) with an adjoint fermion, and the Altarelli-Feruglio model are reviewed. The first three extend the symmetry group of the standard model by a continuous symmetry, whereas the last extends it with a discrete flavor symmetry. It is possible that the seesaw mediators responsible for neutrino masses are within the energy reach of the LHC. Then the parameters of the neutrino mass matrix could be probed at collider experiments. One could determine the existence of the Dirac and Majorana phases by studying their eff ects on observable quantities of the channels including the seesaw mediators. These e ffects are reviewed in this work. The non-zero values of the phases would still not determine the existence of leptonic CP violation: generally, a CP odd phase can lead into CP even processes. It is concluded that the discovery potential of the Majorana phases is quite promising at the studied processes. For the Dirac phase, the effects are more subtle and its value will probably be determined at other experiments.
  • Taanila, Olli (Helsingin yliopisto, 2008)
    One of the unanswered questions of modern cosmology is the issue of baryogenesis. Why does the universe contain a huge amount of baryons but no antibaryons? What kind of a mechanism can produce this kind of an asymmetry? One theory to explain this problem is leptogenesis. In the theory right-handed neutrinos with heavy Majorana masses are added to the standard model. This addition introduces explicit lepton number violation to the theory. Instead of producing the baryon asymmetry directly, these heavy neutrinos decay in the early universe. If these decays are CP-violating, then they produce lepton number. This lepton number is then partially converted to baryon number by the electroweak sphaleron process. In this work we start by reviewing the current observational data on the amount of baryons in the universe. We also introduce Sakharov's conditions, which are the necessary criteria for any theory of baryogenesis. We review the current data on neutrino oscillation, and explain why this requires the existence of neutrino mass. We introduce the different kinds of mass terms which can be added for neutrinos, and explain how the see-saw mechanism naturally explains the observed mass scales for neutrinos motivating the addition of the Majorana mass term. After introducing leptogenesis qualitatively, we derive the Boltzmann equations governing leptogenesis, and give analytical approximations for them. Finally we review the numerical solutions for these equations, demonstrating the capability of leptogenesis to explain the observed baryon asymmetry. In the appendix simple Feynman rules are given for theories with interactions between both Dirac- and Majorana-fermions and these are applied at the tree level to calculate the parameters relevant for the theory.
  • Marvola, Janne (Helsingin yliopisto, 2008)
    The per oral route of administration is the most convenient and commonly used means of drug administration. However, many drugs are ineffectively absorbed per orally, or the dosing frequency is inconveniently short. Controlled-release (CR) technologies offer means to optimize the resulting plasma concentration-time profiles of such drugs. Transit of dosage forms in the gastro-intestinal (GI) tract is one of the major factors that determine their overall in vivo performance. Gamma scintigraphy is one of the most appropriate means of studying the fates of drug formulations in the human GI tract. For complex dosage forms imaging methods involving use of stable (non-radioactive) markers during preparation of the products are preferable. Samarium oxide can be incorporated in a formulation during normal manufacture and later it can be activated in a thermal neutron flux of a nuclear reactor to 153Sm2O3. A number of scintigraphic studies have been published during the last two decades, but only a few studies about neutron activation in relation to oral administration. In per oral drug delivery, the rate and extent of drug absorption is determined by the drug, the formulation and the properties of the gastrointestinal tract. Modelling helps to reveal the relative importance of different factors and to predict the biopharmaceutical impact of formulation changes. So far, the published computational models have included only stomach and small intestine, but not colon, even though major part of drug release from the CR formulations takes place in the colon. Pharmacokinetic simulation models can be designed based on parameters in relation to the transit of the formulation and the physiological environment in the gut obtained from imaging studies. In this study, neutron activation-based scintigraphic methods were developed and evaluated for various CR formulations in the human GI tract, from the oesophagus to the colon. The developed methods were successfully utilized in imaging the transit of dosage forms and in verifying drug release for a maximum of 24 h after administration. A total of 48 healthy volunteers were imaged in five clinical studies. The in vivo transit characteristics of capsule formulations were studied in the oesophagus. Muco adhesion of chitosan granule formulations was studied in the stomach. Sites and rates of drug release and disintegration of different CR capsules and tablets were investigated in the small intestine and the colon. In one imaging study, colon targeted drug delivery using a CR capsule formulation was also verified in vivo. Results of these studies revealed new information in relation to the fates of the studied dosage forms in the GI tract and provided a basis for planning subsequent in vitro and in silico studies for further development of these formulations. The developed imaging methods and equipment used were proven to be valuable tools in CR per oral drug delivery studies The fate of one CR caffeine tablet formulation was studied further by means of computational pharmacokinetic simulation modelling by designing an extended compartmental model that takes into account drug release, transit and absorption in the small intestine and the colon. Three colon segment compartments were added to the existing seven-compartment small intestinal transit and absorption model. The new model revealed that the inter-individual differences in the kinetics of the tablet are due to differences in drug metabolism, rather than in the dosage form transit.
  • Halme, Juho (2012)
    Tutkielman tavoitteena oli kehittää maatilojen sukupolvenvaihdosneuvontaa ja siihen läheisesti liittyvää Likwi- laskelmaa ProAgria Hämeen alueella. Myös alueen sukupolvenvaihdostilojen ominaispiirteistä ja niiden investoinneista oltiin kiinnostuneita. Tutkielman teoriaosiossa tarkasteltiin ensiksi maatilan sukupolvenvaihdoksiin liittyviä lakeja, säädöksiä, avustuksia sekä toteuttamistapoja. Tämän jälkeen tarkasteltiin sukupolvenvaihdosta investointina, erityisesti sukupolvenvaihdoskauppaa. Lisäksi lueteltiin lyhyesti investointeihin liittyvät riskit. Lopuksi teoriaosiossa käsiteltiin neuvonnan roolia ja sen tarjoamia palveluita sukupolvenvaihdoksen tukena. Tutkimusaineistona käytettiin viljelijöille kesäkuussa 2011 lähetettyjä kyselylomakkeita. Lomake lähetettiin kaikille ProAgria Hämeen toimialueella nuoren viljelijän aloitustukea vuosien 2003 – 2007 välisenä aikana hakeneille viljelijöille. Aloitustukea hakeneita tiloja oli ajanjaksolla yhteensä 436, joista kyselyyn vastasi yhteensä 77. Vastausprosentti oli siten 17,6 %. Todellisuudessa vastausprosentti on korkeampi, koska kaikki tilat eivät olleet tehneet sukupolvenvaihdosta. Todellinen vastausprosentti vaihtelee luultavasti 20 – 40 %:n välillä. Tutkimustulosten mukaan sukupolvenvaihdosneuvonta oli asiantuntevaa ja vastasi asiakkaiden tarpeita ProAgria Hämeen alueella. Neuvoja valittiin yleisimmin, koska hänet tunnettiin entuudestaan ja tiedettiin luotettavaksi. Parasta neuvonnassa viljelijöiden mielestä oli neuvojan ammattitaito ja suurimpana heikkoutena liika kaavamaisuus. Likwi- laskelma oli viljelijöiden mielestä kohtalaisen hyvä apuväline päätöksiä tehtäessä. Sen käyttö kuitenkin väheni sitä mukaa kun sukupolven-vaihdoksesta kuluu aikaa. Viljelijät kokivat laskelman vain välttämättömäksi tarvittavien tukien ja avustusten saamiseksi. Eniten kehittämistä viljelijöiden mielestä laskelmassa oli luotettavuudessa, käyttökelpoisuudessa ja päivitettävyydessä. Sukupolvenvaihdoskaupoissa tilojen keskimääräinen kauppahinta oli ProAgria Hämeen alueella 178 000 €. Yleisin tapa toteuttaa kauppa oli yhdellä kertaa yhdelle jatkajalle lahjanluontoisella kaupalla. Lähes kaikki nuoret viljelijät myös investoivat tiloillaan sukupolvenvaihdoksen jälkeisinä vuosina. Merkittävimmät investointikohteet olivat koneet ja kalusto sekä tuotantorakennukset. Uusi traktori oli yleisin yksittäinen investointikohde tiloilla. Investointihalukkuus säilyi sukupolven-vaihdoksen jälkeen, koska lähes kaikki aloittaneet viljelijät suunnittelevat tekevänsä lisää investointeja lähivuosien aikana. Myös lähes 50 % sukupolvenvaihdoksen tehneistä oli kiinnostunut itsensä kouluttamisesta jatkossa.
  • Laine, Vuokko (1977)
  • Sivonen, Tiinamari (2008)
    Pro gradu -tutkimukseni käsittelee Suomen ja Neuvostoliiton välistä clearing-kauppaa sotien jälkeisestä ajasta aina kaupan loppumiseen, vuoden 1991 alkuun. Tarkastelen kauppaa siinä mukana olleiden suomalaisten, julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden, näkökulmasta ja heidän muistoistaan käsin. Tutkimukseni perustuu 49 haastattelua sisältävään aineistoon, jonka keräsi vuosien 2001–2004 välisenä aikana Helsingin kauppakorkeakoulun alainen yksikkö ”Center of Markets in Transition”. Haastatteluja tehtiin lähinnä ylemmän tason idänkaupan toimijoiden joukossa. Haastatteluaineisto siirtyy Kansallisarkistoon vielä vuoden 2008 aikana, jolloin se tulee kaikkien halukkaiden saataville. Lähestymistapana haastatteluaineistolla valikoitui muistitietotutkimuksen metodologia, johon perustuen käytin haastatteluaineistoa tutkimukseni alkuperäisaineistona. Tarkoituksenani oli tutkimuksessa muistin ja muistamisen kautta tarkastella suomalaisten neuvostokaupan konkareiden omaa käsitystä neuvostokaupasta ja samalla löytää vastaus oleellisimpaan tutkimuskysymykseeni, millainen muisto haastatelluilla on esille nostamistani idänkauppaan liittyneistä osa-alueista. Tutkin haastatteluaineistoa kolmesta eri näkökulmasta, joista jokaista tarkastelin haastateltujen muistojen kautta. Näkökulmiksi valikoituivat muisto suomalaisten poliitikoiden merkityksestä idänkaupalle, suomalaisten toimijoiden suhde neuvostoliittolaisiin ja heidän muistonsa vastapuolesta sekä muistot kaupan loppumisesta sekä siitä, oliko merkkejä haastateltujen mukaan tulevasta näkyvissä. Enemmistö haastatelluista muistelee, että politiikkojen roolia on liioiteltu ja poliitikkojen merkitys näkyi ainoastaan suurissa asioissa, jos silloinkaan. Moni myös koki, että poliitikkojen roolia idänkaupassa on yleisesti jopa liioiteltu. Toisena teemana tutkin haastateltujen suhdetta neuvostoliittolaisiin sekä erityisesti heihin kauppakumppaneina. Haastatellut muistelivat neuvostoliittolaisten olleen erittäin tiukkoja, vaativia sekä hinta- ja laatutietoisia neuvottelijoita, ja heillä arvailtiin jopa olleen ennakkoon sovittu käsikirjoitus neuvotteluja varten. Haastatellut eivät olleet yksimielisiä siitä, jatkettiinko neuvotteluja virallisen osuuden päätyttyä epävirallisemmissa tunnelmissa mutta lähes kaikki kuitenkin muistelivat alkoholin kostuttamia tilaisuuksia. Yhtenä osaamisensa kulmakivenä osa haastatelluista näki olleen slaavilaisen mentaliteetin. Viimeisenä analysoin aineistoani kaupan loppumisen merkeissä ja tutkin millainen muisto haastatelluilla siitä on. Halusin myös selvittää, muistelevatko haastatellut nähneensä ennusmerkkejä kaupan lopusta vai tuliko se yllätyksenä. Enemmistä muisteli, että kaupan loppumisesta puhuttiin ja merkkejä oli ilmassa, kaikki eivät kuitenkaan nähneet näin. Yhtäkaikki lopun nopeus ja se, ettei siirtymäkautta clearing-kaupalle saatu, olivat erittäin suuria yllätyksiä oikeastaan kaikille. Moni haastateltu olisi halunnut jatkaa kauppaa, se koettiin tuolloin kuitenkin niin kannattavaksi. Muistot kaupasta ovat haastatelluilla kokonaisuudessaan jopa yllättävänkin lämpimät.
  • Witting, Juha Markus (2008)
    Pyrin työssäni hahmottamaan Neuvostoliitosta länsimaisessa historiankirjoituksessa välittyvää kuvaa. Tutkin Neuvostoliitosta tehtyjen tulkintojen muutoksia ja Neuvostoliiton hajoamisen vaikutusta historian tulkintoihin. Tutkimukseni on kirjallisuuskatsaus ja käytän tutkimusmetodina kvalitatiivista teema-analyysiä. Analysoin tiettyjen teemojen toistuvuutta teoksissa ja luokittelin tällä perusteella tulkintoja totalitaristisen ja revisionistisen koulukunnan edustajiksi. Lisäksi pohdin tulkintojen piilomerkityksiä. Käytin tässä apuna Hayden Whiten teoriaa historiantulkinnoista tragediana tai komediana. Totalitaristiset tulkinnat ovat nähneet Neuvostoliiton historian pyrkimyksenä luoda utopistinen sosialistinen yhteiskunta valtioterrorin ja propagandan avulla. Totalitaristiset tulkinnat näkevät kommunistisen puolueen kontrollin joka paikaan ulottuvana ja yhteiskunnan atomisoituneena ja terrorisoituna Revisionistiset tulkinnat taas ovat korostaneet, että valtion johdon kontrolli yhteiskunnasta oli heikkoa. Ne ovat usein esittäneet, että stalinismille esiintyi laajaa tukea mutta toisaalta toiset tulkinnat erityisesti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ovat käsitelleet myös yhteiskunnallisia vastakkainasetteluja. Revisionistiset tulkinnat näkevät politiikan muotoutuneen usein reaktiona alhaalta tulleisiin impulsseihin. Revisionistien mukaan terrori oli suunnittelematon. Totalitaristiset tulkinnat olivat hallitsevia 1950-luvulla, mutta 1960- ja 70-luvulta eteenpäin totalitaristista mallia alettiin kyseenalaistaa. Neuvostoliiton hajoaminen on kuitenkin lisännyt totalitaristisen tulkinnan suosiota uudestaan. Totalitaristiset tulkinnat heijastavat kylmän sodan ilmapiiriä. 1990-luvulla ne näyttäisivät muuttuneen entistä konservatiivisimmiksi. Neuvostokausi on niissä alettu nähdä utopistisena mutta tragediaan päättyneenä ihanneyhteiskunnan kokeiluna, joka sortui terroriin ihmisluonnon vastaisen pyrkimyksensä takia. Tästä näkökulmasta myös revisionismi voidaan nähdä reaktiona kylmän sodan ideologiseen ilmapiiriin. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on alkanut myös ilmestyä tulkintoja, jotka eivät noudata tiukasti totalitarismin tai revisionismin kategorioita, vaan ovat jonkinlaisia rajatapauksia. Näitä tulkintoja ei välttämättä ole enää hedelmällistä luokitella totalitaristisiin ja revisionistisiin
  • Leinonen, Kaisa (2007)
    Lokakuussa 2003 alkanut Euroopan unionin hallitusten välinen konferenssi (HVK) poikkesi edellisistä konferensseista siinä, että sitä edelsi erityisen tulevaisuuskonventin työskentely. Kyseisen valmistelukunnan tehtävänä oli määrittää Euroopan unionin tulevaisuuden ydinkysymykset ja tehdä niitä koskevia suosituksia. Yksi sopimuksen aiheista oli turvallisuus- ja puolustuspolitiikka. Tutkielman kohteena on Euroopan unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittäminen HVK-neuvotteluissa syksyllä 2003 keskeisten suomalaisten poliittisten päättäjien neuvotteluissa todetun toiminnan kautta hahmoteltuna. Tutkielma on kuvaileva tapaustutkimus Euroopan unionin yksittäisestä neuvotteluprosessista Suomen näkökulmasta. Erityisesti konventin ehdotuksen sisältämä osuus suljetun puolustusytimen muodostamisesta rakenneyhteistyön muodossa sekä jäsenmaiden kesken solmittava ns. turvatakuuvelvoite olivat Suomen kannalta ongelmallisia. Ennen neuvotteluiden alkua Suomi asettui vastustamaan suljettujen ydinten ja turvatakuuvelvoitteen virallistamista konventin ehdottamassa muodossa. Suomen pääneuvottelijoiden toimintaympäristön analysointiin käytetään Robert D. Putnamin teoriaa two-level games. Se on tässä yhteydessä suomennettu kahden tason peliksi. Teorian avulla voidaan selvittää poliittisten päättäjien toimintaa ja päätöksiä neuvottelutilanteessa, jossa heidän pitää ottaa huomioon sekä kansallisen, että kansainvälisen poliittisen kentän toimijoiden vaatimukset. Putnamin teorian avulla voidaan selittää Suomen kannan muodostumista syksyllä 2003 sekä lopullista puolustusydintä ja turvatakuulauseketta koskevaa neuvottelutulosta samana vuonna joulukuussa. Kansainvälinen on tässä neuvotteluprosessissa HVK. Kansallinen taso käsittää EU-päätöksenteossa mukana olleet kansalliset toimielimet. Tutkielman aineistona ovat aikaisempi tutkimus, virallisasiakirjat, selonteot, raportit, tiedotteet ja viestintävälineiden kirjoitukset. Suomen pääneuvottelijat ilmoittivat Suomen saavuttaneen neuvottelutavoitteensa joulukuussa 2003. Puolustusyhteistyö säilyi avoimena ja turvatakuulausekkeessa otettiin huomioon liittoutumattomien maiden erityisasema. Tekijän arvion mukaan Putnamin teoria ei täysin selitä Suomen pääneuvottelijoiden toimintaa kyseisessä neuvotteluprosessissa. Suomen pääneuvottelijat eivät esimerkiksi käyttäneet hyväkseen kansallisen tason poliittisia erimielisyyksiä puolustuspolitiikan suhteen. Mahdollisia syitä tähän ovat Suomen poliittinen kulttuuri ja konsensushakuinen EU-politiikka. Tärkeimmät käytetyt lähteet: Putnam, Robert D.(1988): Diplomacy and domestic politics: the Logic of two-level games. International Organization 42, 427-460. Stubb, Alexander (2002): Negotiating Flexibility in the European Union. Palgrave, Great Britain.
  • Suonto, Mari (2015)
    Tämän pro gradu -työn tarkoitus on tutkia suomalaisen elokuva-alan markkinoitumista elokuvatuottajan näkökulmasta. Työn taustalla on käsitys kansallisen elokuvatuotannon muuttumisesta taidekeskeisestä markkinaperustaiseksi. Muutoksen nähdään kuvastuvan tuottajan roolissa neuvottelijana taiteen ja talouden sekä tuotannon ja kulutuksen välissä. Työn aineistona toimivat suomalaisten elokuvatuottajien puolistrukturoidut teemahaastattelut, joita analysoidaan laadullisen sisällönanalyysin ja teemoittelun avulla. Työ antaa tukea käsitykselle suomalaisen elokuva-alan markkinoitumisesta ja elokuvatuottajan roolin ammattimaistumisesta, vahvistumisesta ja selkiytymisestä. Markkinoitumisen ja kiihtyvän kilpailun kuluttajien huomista nähdään toisaalta rajaavan tuottajan mahdollisuuksia ja tuotantojen taiteellista liikkumavaraa. Toisaalta markkinoituminen vahvistaa tuottajan asemaa elokuvaprojektin työnjaon sisällä, ja antaa hänelle entistä suurempaa valtaa vaikuttaa elokuvan sisältöön. Näiden muutosten nähdään vaativan tuottajilta entistä rohkeampaa kykyä yhdistää taiteellista ja taloudellista luovuutta.
  • Kähärä, Pauliina (2012)
    Tutkielmani aiheena on käsite ja ilmiö nimeltä tyttötaide sekä kolmen suomalaisen naistaiteilijan – Katja Tukiaisen (s.1969), Stiina Saariston (s.1979) ja Maria Wolframin (s.1961) – tyttöjen ja tyttöyden representaatiot. Tutkimuksen lähtökohtana on näkemys tyttöydestä historiallisena, sosiaalisena ja kulttuurisena kategoriana, joka tuotetaan moninaiseksi ja muuttuvaksi erilaisissa valtaverkostoissa, normeissa sekä diskurssiivisissa käytännöissä. Tutkimukseni yhtenä tärkeänä tavoitteena on pohtia siitä, kuinka stereotyyppisiä, perinteisiä tyttöyden representaatioita on mahdollista haastaa ja purkaa sekä rakentaa sen sijaan erilaisia vaihtoehtoisia, kumouksellisia tyttöyden esityksiä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat feministinen tutkimus sekä tyttötutkimus. Tutkielmani ensimmäisessä varsinaisessa pääluvussa pohdin tyttötaiteen käsitettä, sen historiaa sekä erilaisia määrittelyjä. Tyttötaiteella tarkoitan tässä tutkielmassa1990-luvun alussa, erityisesti ruotsalaisessa taidepuheessa, syntynyttä käsitettä, jonka avulla on pyritty määrittelemään nuoria naistaiteilijoita ja heidän tyttöaiheisiksi tulkittuja teoksiaan. Tyttötaiteella on usein viitattu varsinkin naistaiteilijoiden tekemiin teoksiin, joissa on nähty viitteitä tyttöjen kulttuureista ja esinemaailmasta, kuten erilaisia kaunistautumiseen liittyviä välineitä, leluja sekä vaaleapunaista väriä. Tyttötaiteen määrittelyn sekä historiallisten juurien lisäksi olen tarkastellut tutkimuksessani tyttötaidetta myös osana aikansa feministisiä keskusteluja ja suomalaista taidepuhetta sekä tarkastellut myös käsitteeseen sisältyviä ongelmia. Tutkimuksessani tyttötaide osoittautuukin lopulta varsin ongelmalliseksi, koska se rajoittuu vain tiettyihin, yleensä kriitikoiden määrittelemiin ”nuoriin” naistaiteilijoihin ja myös sen käsitys tytöistä ja tyttöydestä rakentuu osin varsin stereotyyppiseksi ja homogeeniseksi. Tutkielman varsinainen pääpaino on Katja Tukiaisen, Stiina Saariston sekä Maria Wolframin tyttöaiheisten teosten tulkinnassa. Olen valinnut tulkittavakseni yhteensä seitsemän teosta, joista luen lähiluvun (close reading) metodin avulla erilaisia tyttöihin ja tyttöyteen viittaavia merkityksiä. Tulkintaani ohjaa erityisesti Judith Butlerin näkemys sukupuolesta performatiivisesti rakentuneena, toistoon perustuvana tekona. Butlerin performatiivisuuden teoriaa seuraten olen tulkinnut, että Tukiaisen, Saariston ja Wolframin teoksissa tyttöhahmojen tytöksi nimeäminen tapahtuu osin varsin stereotyyppiseksi muodostuvien ja tytöille ominaiseksi katsottujen performatiivien, kuten eleiden, tyylien, kuten pukeutumisen, roolien, normien sekä myös tyttöyteen viittaavan tavaramaailman sekä estetiikan, kuten lelujen ja vaaleanpunaisen värin avulla. Tutkielmani viimeisessä luvussa asetan tulkitsemani teokset vielä niin sanotun vastakarvaan lukemisen (resisting reading) metodin avulla kumoukselliseen, voimaannuttavaan kontekstiin. Näin pohdin erityisesti sitä, kuinka teokset haastavat viattoman tytön stereotyypin sekä tyttöyden ja naiseuden rajat. Osoitan myös, että kumouksellisuuden ajatus on mahdollista liittää teoksissa käytettyihin tyylillisiin ja muodollisiin valintoihin, kuten vaaleanpunaiseen, suloiseen estetiikkaan. Lopulta tärkeäksi havainnoksi tutkimuksessani nousee se, että samaan aikaan kun teoksia on mahdollista tulkita kumouksellisina tyttöyden esityksinä, niiden voidaan nähdä toisaalta myös olevan luomassa ja vahvistamassa stereotyyppistä tyttökuvaa.
  • Leinonen, Kaisa (2014)
    Islam on ajankohtainen ja mielipiteitä herättävä aihe, jonka näkyvyys on lisääntynyt jatkuvasti sekä tiedotusvälineissä että yhteiskunnallisessa ja poliittisessa keskustelussa. Samalla näyttää kuitenkin siltä, että eurooppalaisten kyky ymmärtää islamia ja sen harjoittajia ei ole juurikaan kohentunut. Jyrkkä jako islamilaiseen ja länsimaiseen maailmaan ei päde nykyaikana globalisaation ja ihmisten liikkuvuuden myötä. Silti mielikuvat islamista ovat lännessä usein kielteisiä. Erityisesti naisen asema islamissa tuntuu herättävän keskustelua. Tätä taustaa vasten suomalaisten islamiin kääntyneiden naisten asema näyttäytyy erityisen kiinnostavana. Tutkielma tarkastelee islamiin kääntyneiden suomalaisnaisten neuvottelua suomalaisesta etnisestä identiteetistä heidän kirjoittamissaan blogiteksteissä. Aihetta lähestytään identiteettityön näkökulmasta. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisia yleisöjä käännynnäiset olettavat kirjoituksilleen? Miten käännynnäiset tuovat suomalaisuutta näkyväksi kirjoituksissaan näille oletetuille yleisöille? 2) Miten käännynnäiset esittävät itsensä suomalaisina musliminaisina ja millä tavoin he pyrkivät muokkaamaan suomalaista etnistä identiteettiään uuden uskonnon puitteissa? Minkälaista sosiaalista ja sukupuolista neuvottelua he käyvät eri yleisöjen kanssa suomalaisuudestaan? Onko neuvottelu erilaista oletetuille erilaisille yleisöille? 3) Miten sosiaaliset suhteet muuttuvat ja minkälaista uutta yhteisöllisyyttä naiset kokevat islamiin kääntymisen myötä? Arviot islamiin kääntyneiden määrästä Suomessa vaihtelevat 1000:n ja 2000:n välillä. Käännynnäisistä noin kaksi kolmasosaa on naisia. Käännynnäisillä on tärkeä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa ja he toimivat usein kulttuurisina ja poliittisina sovittelijoina valtion ja muslimiyhteisöjen välillä. Tutkielma linkittyy monikulttuurisuutta sekä vähemmistöjen asemaa ja identiteettiä käsittelevään tutkimukseen. Sen tarkoituksena on esittää erilainen näkökulma monikulttuurisuusteemaan mutta tulokulma siihen on poikkeava, koska keskiössä eivät ole maahanmuuttajat. Aineistona on 13 suomalaisen muslimiksi kääntyneen naisen 742 blogikirjoitusta vuosilta 2007–2013. Aineston analyysitapana on laadullinen temaattinen sisällönanalyysi. Blogit näyttäytyvät vuorovaikutuksen kenttänä, jolla bloggaajat tekevät itselleen ja identiteetilleen tilaa. Suomalaiset islamiin kääntyneet naiset tekevät blogeissaan jatkuvaa identiteettityötä. Erving Goffmanin termein naiset hallitsevat itsestään rakentamia vaikutelmia. He luovat kirjoituksillaan mielikuvan itsenäisistä toimijoista, jotka ovat tarkan harkinnan jälkeen päättäneet itse vapaasta tahdostaan valita islamin uskon. Naiset joutuvat puolustelemaan muslimiuttaan niin blogeissaan kuin niiden ulkopuolella. Lukijoiden oletetaan usein suhtautuvan islamiin ja muslimeihin ennakkoluuloisesti ja negatiivisesti. Naiset pyrkivät eri tavoilla korjaamaan näitä ennakkoluuloja ja osoittamaan että suomalainen nainen voi olla muslimi menettämättä länsimaista identiteettiään. Islamissa he ihailevat yhteisöllisyyttä, vakiintuneita normeja, perheen arvostusta, sitä että miehellä ja naisella on omat roolinsa ja tehtävänsä yhteiskunnassa sekä islamin rationaalisuutta ja loogisuutta. Rivien välistä esille nousevia käännynnäisten määrittelemiä suomalaisia arvoja ja suomalaisuudelle tyypillisiä piirteitä ovat sananvapaus, tasa-arvo, suvaitsevaisuus, kaksinaismoralismi, kiireinen elämäntapa, kova arvomaailma ja perhearvojen puute. Naiset olettavat kirjoituksilleen erilaisia yleisöjä ja suomalaisuudesta neuvottelu ei näyttäydy yhtä voimakkaana tai samanlaisena eri oletetuille yleisöille kirjoitettaessa. Tutkimuksen perusteella on nähtävissä merkkejä sinivalkoisesta islamista naisten muokatessa esimerkiksi perinteisiä suomalaisia juhlapyhiä islamiin sopiviksi ja toisaalta islamilaisia tapoja Suomeen sopiviksi. Muslimit nähdään länsimaissa usein Toisina, joiden arvomaailma on länsimaille vieras. Musliminaisia pidetään alistettuina ja liberaalin ja vapaan länsimaisen naisen vastakohtana. Suomessa huivipäinen musliminainen joutuu kirjoittajien kokemusten mukaan kuulemaan uteluita sekä ikävää huutelua ja vähättelyä. Islamiin kääntyneet suomalaiset naiset rakentavat maahanmuuttajien tavoin hybridejä identiteettejä, jotka eivät ole täysin kiinnittyneet mihinkään kulttuuriin, sekä ovat osa vähemmistöä omassa synnyinmaassaan. He kyseenalaistavat suomalaisuutta ja sanoutuvat siitä osittain irti. Muslimiksi kääntyminen muuttaa naisten sosiaalisia suhteita ja tuo naisten elämään kaksi selkeää uutta yhteisöä: toiset suomalaiset musliminaiset sekä niissä tapauksissa, että naisella on ulkomaalainen muslimimies, miehen suvun. Uusi muslimiyhteisö koetaan pääasiassa positiiviseksi asiaksi ja siihen kuulumista pidetään erittäin tärkeänä.
  • Pyysiäinen, Jaana (2003)
    Tutkielmassa tarkasteltiin iäkkään vanhemman hoitamista vuorovaikutuksen näkökulmasta. Tavoitteena oli selvittää hoitojärjestelystä käytyjen neuvottelujen perusteella, millainen on iäkästä vanhempaansa hoitavan liikkumavara vanhemman hoitamisen suhteen. Neuvotteluja tarkasteltiin kahdessa kontekstissa: perheen sisällä ja kunnallisen kotihoidon kanssa Janet Finchin ja Jennifer Masonin (1993) perhevelvollisuusteorian avulla. Heidän mukaansa sitoumukset muotoutuvat ajan kuluessa eksplisiittisissä ja implisiittisissä neuvotteluissa, joissa neuvotellaan myös avun antajan ja saajan vastavuoroisista moraalisista identiteeteistä. Tutkielman pääasiallisena aineistona olivat seitsemän iäkästä vanhempaansa hoitavan tyttären puolistrukturoidut teemahaastattelut. Ennen laadullista analyysiä tarkasteltiin taustateorialle rinnasteisesti iäkästä vanhempaansa hoitavan vuorovaikutusta kunnallisen kotihoidon kanssa valmiin, kvantitatiivisen aineiston analyysin avulla. Taustaempirian analyysimenetelminä käytettiin suoria jakaumia ja ristiintaulukointeja. Kvantitatiivinen tarkastelu myös johdatteli ko. kontekstia koskeviin tutkimuskysymyksiin ja antoi mahdollisuuden valita haastateltavat. Litteroidut haastattelut luokiteltiin Finchin ja Masonin teorian avulla, jolloin huomio keskittyi käytyihin ja käymättömiin neuvotteluihin. Hoitojärjestelystä käydyn vuorovaikutuksen perusteella pyrittiin esittämään tulkinta iäkästä vanhempaansa hoitavalla olevasta liikkumavarasta hoitamisen suhteen. Hoitajaksi päätyminen koettiin luonnollisena ajautumisena. Ajautumisen taustalta löytyivät yksilölle perheen sisällä muodostunut maine ja moraalinen identiteetti. Hoitamisen sitoumuksen muodostuttua liikkumavaraa pystyttiin muovaamaan neuvotteluilla. Liikkumavaraan vaikuttivat ensisijaisesti neuvottelut hoitoa tarvitsevan vanhemman kanssa, ja millä tavoin niissä oli mahdollista käsitellä asioita. Kaikkia asioita ei voitu käsitellä suoraan, ja neuvottelujen keskeisenä periaatteena oli hienovaraisuus. Epäsuorilla neuvotteluilla pyrittiin säilyttämään vanhemmalla riittävä riippumattomuuden tunne sekä etäisyys auttajan ja autettavan välillä. Vanhemman autonomian kunnioittaminen vaikutti myös siihen, ettei kunnallisen kotihoidon ja tyttären välille muodostunut suoraa neuvotteluyhteyttä. Tässä mielessä kotihoidon mukanaolo hoitojärjestelyssä ei aina lisännyt iäkästä vanhempaansa hoitavan liikkumavaraa. Kotihoidon ja omaisen väliselle vuorovaikutukselle ei tarjoutunut luontevaa tilaa. Liikkumavaran käsite sopi hyvin kuvaamaan hoitamisen kokemusta ja yksilöllä olevaa rajallista vapautta määrittää asemansa hoitojärjestelyssä. Keskeistä taustakirjallisuutta olivat Finch, Janet & Mason, Jennifer (1993) Negotiating Family Responsibilities; Qureshi, Hazel & Walker, Alan (1989) The Caring Relationship ja Gothóni, Raili (1991) Omaiset – loppuunpalaneita ihmisiä vai käyttämätön voimavara.
  • Lievonen, Lasse Matti (2013)
    Sopimustoiminnan perustavanlaatuinen lähtökohta kiteytyy sopimusvapauden periaatteeseen. Oikeusvertailevassa kontekstissa on esitetty, että sopimusoikeuden yleinen lojaliteettiperiaate (good faith) voi rajoittaa sopimusvapauden periaatteen sisältöä neuvotteluvaiheessa. Tutkielmassa on selvitetty, miten yleinen lojaliteettivelvollisuus vaikuttaa neuvotteluvastuun arviointiin civil law ja common law -oikeuskulttuureissa. Tutkielman johtopäätelmänä on, että civil law ja common law -oikeusjärjestyksissä vallitsevat erot liittyvät lähinnä argumentaatiotapaan, mutta eivät niinkään neuvotteluvelvollisuuksien konkreettiseen sisältöön. Civil law -oikeusjärjestyksissä tunnettu sopimuksentekotuottamuksen doktriini (culpa in contrahendo) vastaa sisällöllisesti pitkälti common law -oikeusjärjestyksissä tunnettuja oikeussuojakeinoja (promissory estoppel, misrepresentation, unjust enrichment). Universaali lähtökohta on, että neuvottelukumppania suojataan tilanteissa, joissa vastapuoli on synnyttänyt oikeutetun luottamuksen sopimuksen päättämiseen. Myös neuvotteluvaiheen kvalifioituihin väärinkäytöksiin (esim. petollinen harhaanjohtaminen) voidaan puuttua kaikissa kansallisissa oikeusjärjestyksissä. Edellä kuvatun mukaisesti neuvotteluissa tapahtuneisiin väärinkäytöksiin voidaan puuttua kahdessa pääasiallisessa tilanteessa: i) luottamusta sopimuksen päättämiseen on rikottu ja ii) neuvotteluissa on toimittu kvalifioidun petollisesti. Rajat ylittävässä kaupassa joudutaan neuvotteluvastuun sisältö ratkaisemaan YK:n kauppalain ja/tai Unidroit-periaatteiden avulla. Tutkielmassa on pyritty määrittämään YK:n kauppalain tarkkarajaiset soveltamisalueen ulkorajat ja määrittämään, milloin neuvotteluissa tulisi tukeutua YK:n kauppalain normistoon. Tutkielman johtopäätelmänä on esitetty, että YK:n kauppalain avulla pystytään tyhjentävästi ratkaisemaan tilanteet, jotka koskevat luottamusta sopimuksen päättämiseen (etenkin CISG 8(3) ja CISG 16 (2)(b) artiklat). Tällöin ei tulisi myöskään turvautua kansallisen oikeuden doktriineihin, koska YK:n kauppalakia tulisi tulkita sen omista lähtökohdista käsin. Neuvotteluissa tapahtuneet kvalifioidut väärinkäytökset eivät sen sijaan kuulu YK:n kauppalain soveltamisalaan ja näin ollen ne tulisi ratkaista yleisesti hyväksyttyjen kansainvälisten oikeusperiaatteiden avulla. Tutkielmassa on esitetty, että tuomioistuimet voisivat turvautua Unidroit-periaatteisiin, mikäli tavoitteena olisi määritellä kansainvälisessä kaupassa yleisesti hyväksytyt oikeusperiaatteet. Unidroit-periaatteet ovat laajalti hyväksytty oikeudellinen lähde kansainvälisessä kaupassa, ja niissä on myös kielletty neuvotteluvaiheen kvalifioidut väärinkäytökset. Unidroit-periaatteet eivät kuitenkaan tarjoa laintasoista oikeudellista suojaa ja tämän takia neuvotteluosapuolten tulisikin tehdä viittaus periaatteisiin, mikäli niille halutaan antaa selkeä oikeudellinen vaikutus. Tutkielmassa on lisäksi esitetty, että välitystuomioistuimilla olisi laajemmat mahdollisuudet turvautua Unidroit-periaatteisiin, koska välitystuomioistuimilla on lähtökohtaisesti mahdollisuus tukeutua ns. soft law -normistoihin yleisiä tuomioistuimia laajemmassa määrin.