Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 13202-13221 of 24408
  • Suominen, Riitta (1982)
  • Åstedt, Kaarina (1958)
  • Heilimo, Esa (Helsingin yliopisto, 2011)
    Sanukitoid series intrusions can be found throughout the Archean Karelian Province of the Fennoscandian shield. All sanukitoids share the same controversial elemental characteristics: they have high content of incompatible elements such as K, Ba, and Sr as well as high content of the compatible elements Mg, Cr, and Ni, and high Mg#. This composition is explained by an enriched mantle wedge origin in a Neoarchean subduction setting. This study concentrates on sanukitoid intrusions and tonalite-trondhjemite-granodiorite series (TTGs) from Finnish part of the Karelian Province. The collected rock samples have been studied in the field and under microscope as well as for their whole-rock (including isotopes) and mineral compositions. The new data together with previously published analyses help us to better understand the petrogenesis, tectonic setting and reworking of the Archean rock units. TTGs from the Karelian Province form a voluminous series of granitoids and reworked migmatites. This study divides TTG series into two subgroups based on their elemental composition: low-HREE (heavy rare earth element) TTGs and high-HREE TTGs indicating pressure differences in their source. Sanukitoid series is a minor, divergent group of intrusions. These intrusions are variable sized, and the texture varies from even-grained to K-feldspar porphyritic. The elemental composition differentiates sanukitoids from more voluminous TTG groups, the SiO2 in sanukitoids varies to include series of gabbro, diorite, and granodiorite. U Pb age determinations from sanukitoid series show temporally limited emplacement between ~ 2745 2715 Ma after the main crust forming period in the area. Hafnium, neodymium, common lead, and oxygene isotopes indicate well homogenized characteristics. Recycled crust has made a variable, yet minor, contribution to sanukitoids, as evidenced by oxygene isotopes and inherited zircon cores. A proposed tectonic setting for the formation of the sanukitoid series is slab breakoff of oceanic lithosphere in subduction setting, with sanukitoids deriving from an enriched mantle wedge. The proposed setting explains some of the peculiar features of sanukitoids, such as their temporally limited occurrence and controversial elemental composition. Sanukitoids would occur after cessation of the regional growth of Archean crust, and they could be derived from mantle wedge previously enriched by melts and fluids from oceanic crust and sediments. A subsequent event during the Paleoproterozoic Svecofennian orogeny at ~1.9 Ga affected the appearance and microstructures of the rocks as well as caused redistribution of lead between minerals and whole rock. However, the deformation was not able to obliterate the original geochemical characteristics of these sanukitoids.
  • Cantell, Mikko (2007)
    Uuskonservatiivisen ideologian painoarvo maailmanpolitiikassa tunnistetaan ja tunnustetaan yleisesti. Tästä huolimatta sen syvällisempi tutkimus ei ole ollut laajaa. Pyrin työssäni tekemään ideologiaa omalta osaltani ymmärrettävämmäksi ja lähestyn sitä rajatusta näkökulmasta selvittäen ideologian suhtautumista kidutukseen Yhdysvaltojen "terrorismin vastaisen sodan" aikana. Samalla selvennän tieteellisessä ja yhteiskunnallisessa keskustelussa usein epäselväksi jäänyttä eroa Yhdysvaltain nykyhallinnon ja uuskonservatismin välillä. Selvittääkseni niitä mekanismeja, joita uuskonservatismin asenne kidutusta kohtaan voi pitää sisällään, olen käyttänyt työssäni Leon Festingerin kehittämää kognitiivisen dissonanssin teoriaa. Teorian käyttö on ollut kansainvälisten suhteiden tutkimuksessa erittäin vähäistä, mutta uskon sillä tulevaisuudessa voivan olla alalla merkittäviäkin sovelluksia. Astetta konkreettisemmalla tasolla pyrin selvittämään, aiheuttaako yhtäältä uuskonservatismin perusarvojen (ihmisoikeudet, liberaali demokratia, "amerikkalaiset arvot" ja "moraalinen voimankäyttö") ja toisaalta kidutukseen sallivasti suhtautuminen Yhdysvaltain "terrorismin vastaisen sodan" viitekehyksessä kestämättömän sisäisen ristiriitatilanteen, mitä voitaisiin kutsua kognitiiviseksi dissonanssiksi. Kidutuksen käyttö on kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja -normien mukaan ehdottomasti kiellettyä. Yhdysvaltoja sitovista kansainvälisistä velvoitteista tärkein on YK:n kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun kieltävä sopimus (Convention against Torture) vuodelta 1984. Sopimus kieltää kidutuksen käytön kaikissa tapauksissa. Tarkastelen työssäni kidutuksen käyttöä "terrorismin vastaisessa sodassa" sekä kidutuksen suhdetta yksilöön. Yksilön rooli nouseekin työssä selkeästi esille edellä mainitun kognitiivisen ristiriidan ilmentäjänä: uuskonservatismin perusarvoista jokainen perustuu juuri yksilön oikeuksien puolustamiseen, kun samalla kidutuksen voidaan todeta loukkaavan yksilön ihmisarvoa perimmäisellä tavalla. Päädyn työssäni toteamaan uuskonservatiivisen ideologian asenteen kidutukseen johtaneen vaikeisiin ristiriitatilanteisiin suhteessa ideologian omiin perusarvoihin. Vaikka tarkkoja dissonanssia lievittäviä mekanismeja on mahdotonta määrittää, voidaan tutkimuksen perusteella arvioida vastuun kieltämisen ja arvohierarkian sisäisen uudelleenjärjestelyn sisältyneen uuskonservatismin käyttämiin keinoihin. Pidän tärkeänä huomiona sitä, että kognitiivisen dissonanssin vähentämispyrkimykset tällä yhdellä aihealueella ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat myös uuskonservatismin tuleviin päätöksiin.
  • Cantell, Mikko (2007)
    The weight of neoconservative ideology in world politics is generally identified and acknowledged. In spite of this more profound studies are found wanting. I attempt to make the ideology more understandable and approach it from a distinct point of view, examining neoconservatism's attitude to torture in the United States' "Global War on Terror". In so doing, my aim is also to clarify the thus far somewhat vague distinction between the current U.S. administration and neoconservatism in political and academic writing. I have utilized the theory of cognitive dissonance created by Leon Festinger to study the mechanisms in play concerning the different attitudes toward the use of torture. The theory has so far found very few applications in the study of international relations, but I believe there to be significant potential in its future use. On a more concrete level, I undertake to examine whether the core values of neoconservatism (human rights, liberal democracy, "American values" and "moral use of power") on the one hand, and condoning attitudes toward the use of torture on the other, give rise to an intolerable inner conflict that could be called cognitive dissonance. The use of torture is absolutely prohibited in international law, standards and norms. The most central internationally binding legal obligation prohibiting the use of torture is the Convention against Torture from 1984. The convention prohibits the use of torture in all cases and without exception. My study examines the question of torture in the context of the "War on Terror" and the relation of torture to the individual. The individual rises in fact to be one of the most salient levels of analysis in the paper: each of neoconservatism's core values can be said to be based on defending the rights of the individual while torture can simultaneously be defined as being the ultimate denial of the individual worth and dignity. I conclude my study by asserting that neoconservatism's attitude toward torture has led to severe conflicts with its own core values. Although accurate definitions of the mechanisms used in alleviating the dissonance are impossible to find, the study gives evidence indicating that denial of responsibility and a rearranging of the hierarchy of internal values can have been included in the reduction of dissonance. I consider the notion that attempts to reduce dissonance typically "spill over" to other seemingly unattached areas of decision-making very important. This means that in addition to core values or the fundamental level of ideology, past decisions also influence future decisions.
  • Cantell, Mikko (Helsingin yliopisto, 2007)
    The weight of neoconservative ideology in world politics is generally identified and acknowledged. In spite of this, more profound studies are found wanting. I attempt to make the ideology more understandable and approach it from a distinct point of view, examining neoconservatism's attitude to torture in the United States' "Global War on Terror". In so doing, my aim is also to clarify the thus far often somewhat vague distinction between the current U.S. administration and neoconservatism in political and academic writing. I have utilized the theory of cognitive dissonance created by Leon Festinger to study the mechanisms in play concerning the different attitudes toward the use of torture. The theory has so far found very few applications in the study of international relations, but I believe there to be significant potential in its future use. On a more concrete level, I undertake to examine whether the core values of neoconservatism (human rights, liberal democracy, "American values" and "moral use of power") on the one hand, and condoning attitudes toward the use of torture on the other, give rise to an intolerable inner conflict that could be called cognitive dissonance. The use of torture is absolutely prohibited in international law, standards and norms. The most central internationally binding legal obligation prohibiting the use of torture is the Convention against Torture from 1984. The convention prohibits the use of torture in all cases and without exception. My study examines the question of torture in the context of the "War on Terror" and the relation of torture to the individual. The individual rises in fact to become one of the most salient levels of analysis in the paper: each of neoconservatism's core values can be said to be based on defending the rights of the individual while torture can simultaneously be defined as being the ultimate denial of the individual's worth and dignity. I conclude my study by asserting that neoconservatism's attitude toward torture has led to severe conflicts with its own core values. Although accurate definitions of the mechanisms used in alleviating the dissonance are impossible to find, the study gives evidence indicating that denial of responsibility and a rearranging of the hierarchy of internal values can have been included in the reduction of dissonance. I deem the observation made in the study that attempts to reduce dissonance typically "spill over" to other seemingly unattached areas of decision-making highly important. What this means is that in addition to influencing core values or the fundamental level of ideology, past decisions also influence future decisions.
  • Iskanius, Anniina (2008)
    Euroopan unionin (EU) turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on ollut yhteisen valuutan jälkeen nopeiten kehittynyt ja integroitunut politiikan lohko. Tällä osa-alueella EU on kyennyt luomaan lyhyessä ajassa itsenäisen kriisinhallintakyvyn ja ottamaan vastuun useiden kansainvälisten kriisinhallintaoperaatioiden johtamisesta. Institutionalisoituminen on edennyt myös puolustustarviketeollisuuteen ja yhteisten puolustusmarkkinoiden synnyttämiseen. Kehitys on huomattavaa, koska kylmän sodan aikana integraatiokehitys ei edennyt turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Tutkielmassa tutkitaan neofunktionalistisen ja funktionalistisen teorian mahdollisuuksia selittää Euroopan unionin kriisinhallintakyvyn kehittymistä. Valitut teoriat lisäävät tieteellistä relevanssia tarjoten tuoreen lähestymistavan. Tutkielmassa testataan valitun sotilaallisen kriisinhallintaoperaation avulla funktionalismin ja neofunktionalismin soveltuvuutta turvallisuuspolitiikan tutkimukseen. Lisäksi tutkielmassa käytetään realistista ja neorealistista teoriaa, konstruktivismia sekä institutionalismia ja selvitetään, millaisen vastauksen ne antavat tutkimuskysymykselle. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen tutkimus. Tärkeimmät lähteet teorioiden osalta ovat David Mitranyn ja Ernest B. Haasin teokset. Kriisinhallinnan osalta tärkeimpiä lähteitä ovat Ranskan ja Ison-Britannian antama St. Malon julistus vuodelta 1998 sekä Eurooppa-neuvoston tekemät päätökset Helsingissä vuonna 1999 sekä Thessalonikissa vuonna 2003. Päätösten ja teosten lisäksi tutkielmassa on käytetty runsaasti myös muuta kirjallisuutta sekä tieteellisiä artikkeleja. Tapaukseksi on valittu Euroopan unionin ensimmäinen itsenäinen sotilaallinen kriisinhallintaoperaatio Artemis Kongon demokraattisessa tasavallassa. Hypoteesina esitetään, että taloudesta alkanut integraatio on yliläikkynyt turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan ja johtanut kriisinhallintakyvyn kehitykseen. Tutkimustulosten valossa hypoteesi osoittautui oikeaksi. Lisäksi todistetaan, että jäsenvaltioita motivoi kriisinhallintakyvyn kehittämiseen myös Euroopan unionin koheesion lisääminen sekä unionin vaikutusvallan kasvattaminen globaalina toimijana. Tutkimustulokset osoittavat neofunktionalismin selittävän hyvin kriisinhallintakyvyn kehittymisen. Se selittää hyvin myös Euroopan unionin päätöksen käynnistää operaatio Artemis. Tutkimustulokset myös osoittavat, ettei EU halua erottaa puolustuspolitiikkaa taloudesta, johon se on läheisesti yhteydessä. Funktionalismin osalta tutkimustulokset osoittavat, ettei se sovellu erityisen hyvin selittämään Euroopan unionin kriisinhallintakyvyn kehittymistä. Myös realismin ja neorealismin, konstruktivismin sekä institutionalismin tarjoamat selitykset ovat puutteellisia eivätkä tarjoa yhtä uskottavaa vastausta tutkimuskysymykseen kuin neofunktionalismi.
  • Kaila, Eero (2007)
    Tutkimus luotaa käsitteen “uusliberalismi” merkityssisältöä ja sen mahdollisia käyttötapoja poliittisen filosofian kontekstissa. Uusliberalismi on ensisijaisesti taloustieteellinen ja poliittinen suuntaus, jonka oletetaan tässä ilmentävän klassisen liberalismin ajatussisällön paluuta. Liittyen 1970-luvun jälkeiseen poliittisen filosofian elpymiseen suuntaukselle on alkanut kehittyä myös filosofista rakennetta. Mitään yhtä selkeää kokonaisuutta tai koulukuntaa ei kuitenkaan ole muodostunut, vaan useimpien edeltävien kommentaarien, kuten Eerik Lagerspetzin ja Anna-Maria Blomgrenin, mielestä kenttä on liian hajanainen käsitteen käyttöönoton puoltamiseksi. Menetelmältään tutkimus etenee systemaattisen analyysin rakennetta mukaillen, jonka lisäksi apuna on vaikutteita hermeneutiikasta. Hermeneuttinen kehä tarjoaa mahdollisuuden tarkastella laajaa kokonaisuutta suhteellisen vähäisellä määrällä alustavaa tutkimusta, kun taas kappale kappaleelta tutkimus keskittyy suuntauksen tarkkaan käsitteelliseen analyysin. Alustavan käsitteen hahmotelman muodostamisen jälkeen tarkasteluun otetaan yleisesti uusliberalisteina pidettyjä filosofis-painotteisia kirjoittajia, joista tässä tapauksessa esiin nostetaan Friedrich August von Hayek, Robert Nozick sekä James M. Buchanan. Kyseisten henkilöiden tärkeimmistä teksteistä poimitaan tämän jälkeen suuntaukselle olennaisimpia käsitteitä, joita systemaattisessa osuudessa pystytään näin vertailemaan. Tärkeiksi käsitteiksi valikoituu yksilö, vapaus, oikeudet, oikeudenmukaisuus sekä valtio. Tutkimuksen päättävä analyysi kokoaa kaksi vallitsevaa uusliberalismin variaatiota (deontologinen ja konsekventialistinen) käsitteiden ja niiden välisten vaikutussuhteiden mukaisesti järjestettynä. Näiden variaatioiden sisäiset ongelmat sekä poliittisen filosofian diskurssissa vakiintuneen, läheisen ”libertarismi” –termin päällekkäisyys johtavat edeltävien kommentaarien kanssa vastaavaan loppusuositukseen: ”uusliberalismi” –käsitteen käyttöönottoa ei nykyisen, määritellyn tutkimuskentän sisältävien teorioiden määrän ja laadun matalan tason vuoksi voi suositella. Mahdollisuus käyttää ”uusliberalismia” kokoluokaltaan liberalismin ja libertarismin väliin jäävänä kategoriana jätetään kuitenkin auki. Tällöin edellytyksenä on, että tutkimuksessa käsiteltyjen liberalismin äärimmäisten nykymuotojen rinnalle syntyy lisää vastaavia tai vaihtoehtoisia teorioita, joiden argumentatiivinen painoarvo olisi nykyisiä teorioita merkittävämpää. Lopuksi uusliberalismin filosofinen tutkimus todetaan myös siinä mielessä hedelmälliseksi, että käsite sijoittuu kansantaloustieteen ja poliittisen filosofian koulukuntien rajapintaan tarjoten mahdollisesti esimerkiksi uusia keinoja taloustieteen filosofisen perustan arviointiin.
  • Kaila, Eero (2007)
    This study examines the content of the term "neoliberalism" and the possible ways to utilize it as a concept in the context of political philosophy. Neoliberalism is primarily an economic and a political doctrine, which is here presumed to represent the return of the ideas from the classical liberal period. Since the revival of political philosophy in the 1970's, neoliberalism can be seen to have developed philosophical content. However, any specific structure or a discipline, to which any writer would declare to belong to, has not formed yet. This has lead several commentators, such as Eerik Lagerspetz and Anna-Maria Blomgren, to recommend against using the concept as the field of study is still too fragmented. The process of study will advance following the structure of systematic analysis. Additionally some influences are taken from the hermeneutic tradition. The hermeneutic circle will provide an opportunity to examine a large subject matter with a relatively small amount of preliminary research. On a chapter-to-chapter basis the study will concentrate on an accurate systematic analysis of the concept. After an initial sketch of the concept is made, some philosophically inclined writers who are considered neoliberal are examined. In this case Friedrich August von Hayek, Robert Nozick and James M. Buchanan are presented. Essential concepts are selected from the most important political-philosophical texts of these writers.These concepts are then compared with each other in the systematic section. The following concepts are discussed here: the individual, liberty, rights, social justice and the state. The analysis at the end of this study will compile, on the grounds of the examined concepts and their relations with each other, two dominant varieties (deontological and consequentialist) of neoliberalism. The internal problems of these varieties and the similarity with the term "libertarianism", which is already recognized in the discourse of political philosophy, lead to a concurring recommendation with the previous commentaries: the application of the concept "neoliberalism" is not recommended due to poor quality of the theories within the field of study. The possibility to use "neoliberalism" as an intermediatory category between liberalism and libertarianism is, however, not overruled. The prerequisite for this is that new forms of contemporary, extreme liberalism would be created, with preferably more argumentative force than the ones examined here. In the end, the philosophical examination of neoliberalism is deemed fruitful in the sense that the concept is located between the disciplines of economics and political philosophy. This implies the possible result of discovering new tools for the analysis of philosophical foundations of economic theory.
  • Rahkonen, Petri (Helsingin yliopisto, 2014)
    Despite advancements in neonatal intensive care and increased survival of infants born extremely preterm, many of them still develop with motor, sensory, cognitive, and behavioral impairments. Predicting adverse neurodevelopmental outcome as early as possible is a challenge in neonatology. Structural neuroimaging methods partly fail to detect milder brain abnormalities that may interfere with later developmental outcome, and neurological assessment is more unreliable in the neonatal period than in childhood. Thus, additional methods are needed for earlier and more accurate recognition of extremely preterm infants with adverse neurodevelopmental outcome. The first purpose of this study was to assess the value of measuring higher cortical function by neurophysiological methods in predicting outcome of infants born extremely preterm. Second, we aimed to examine possible difficulties in behavioral somatosensory processing and in mother-child interaction and their associations with developmental outcome. The lack of somatosensory evoked magnetic fields from the secondary somatosensory cortex in magnetoencephalography at term equivalent age, reflecting abnormal higher cortical functioning during somatosensory processing, was associated with worse neuromotor outcome of extremely preterm infants at two years of corrected age, not foreseen with structural neuroimaging methods. Further, we showed that responses from the secondary somatosensory cortex can also be detected by measuring somatosensory evoked potentials during electroencephalography. The quality of mother-infant interaction in mother- extremely preterm child dyads did not differ from that in mother-term child dyads. However, among children born extremely preterm worse child adjustment and lower quality of maternal and dyadic behavior were associated with lower neurocognitive outcomes. Half of the children born extremely preterm presented atypical behavioral sensory processing at two years of corrected age. Sensation seeking was common in extremely preterm children with neonatal neuroanatomical lesions. In conclusion, the functional neurophysiological methods magnetoencephalography and measurement of somatosensory evoked potentials during electroencephalography hold promise as valuable additional tools in predicting outcome of children born extremely preterm. The quality of mother-infant interaction may play a significant role in optimizing cognitive outcome after extremely preterm birth. Atypical behavioral sensory processing in children born extremely preterm is common, but the pathogenesis and developmental significance of this phenomenon call for more research in the future.
  • Karhumäki, Aune (2013)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia kerronnallisen analyysin keinoin monikkolapset saaneiden naisten kertomuksia äitiydestään. Varsinaisena tutkimusaineistona oli pääkaupunkiseudulla asuvien, 0-3-vuotiaiden monikkolasten äitien haastattelut, joita toteutui yhteensä 25. Tarkemmin analysoitavaksi päätyi 14 haastattelua. Tausta-aineistona toimi Helsingin Ensikoti Ry:n Baby Blues yksikön monikkoperheiden asiakkuusprofiilit (N=7) ja monikkolapset saaneen äidin kirjoitus. Tutkimukselle asetetut tutkimuskysymykset olivat: kuinka naiset kertovat kokemuksistaan monikkoarjessa? Miten äitien lausumat toimivat argumentointeina? Millä tavoin äitiys toimii monikkolapset saaneen naisen kertomuksissa? Lähestyin haastatteluaineistoa ensin temaattisen luennan keinoin ja sitten kerronnan tutkimuksen analyysikäsitteiden avulla, pohtien myös sitä, kuinka kerronta ilmentää sosiaalisia rakenteita (sukupuoli ja perhe) ja representaatioita. Kerronta tarkoitti tässä tutkimuksessa haastatteluaineiston tarkastelua sosiaalisena toimintana. Esioletuksena oli, että kerronta mahdollistaa etäisyyden säätelemisen (fokalisaatiot ja deiktiset siirtymät) ja intensiteetin vaihtelut (kerronnalliset tihentymät) suhteessa koettuun. Kerronnalla jäsennetään merkityksellisiä kokemuksia, ja sijoitetaan niitä sekä elämänkaarelle (käännekohdat) että minuuden (epifaniat) näyttäytymiseen. Tutkimus osoitti, että tieto monikkoraskaudesta kääntyi alkuyllätyksen jälkeen useinmiten myönteiseksi asiaksi, jota jopa selitettiin kohtalon sanelemaksi ihmeeksi. Lasten synnytys saattoi tuottaa naiselle merkittäviä itseymmärrystä lisääviä kokemuksia. Monikkoarjessa koettiin kuitenkin myös riittämättömyyttä, masennustakin. Naiset kertoivat joutuneensa salaamaan yhtäältä monikkoarjen raskautta ja toisaalta sen tuottamaa iloa ja mielihyvää. Arjen raskaaksi kokemisesta ja masentuneisuudesta kertominen oli vähäistä lastentahtista hoivaorientaatiota toteuttavilla äideillä. Tälle vastakkainen orientaatio oli lasten samantahtinen hoiva. Aineiston avulla voi todeta, että naiset tuottivat monipuolista kuvastoa esiintyvistä äideistä. Tämä kutsui näkyviin sukupuoliin ja perheeseen liittyviä kulttuurisia ja sosiaalisia rakenteita sekä jaettuja tulkintoja. Näitä muotoiltiin naisten toimesta aktiivisesti uudelleen, sillä eroavaisuuden ja yhtenevyyden vuorottelu lävisti monikkoarkea. Naisten kerronta kuvasti vaikeuksien voittamista ja itsetuntemuksen lisääntymistä. Tämän aineiston kertomukset monikkolasten äitiydestä näyttäytyivät henkilökohtaisina projekteina, hyvää ja oikeaa tavoittelevina hankkeina.
  • Metsämuuronen, Tuua Maria (Helsingin yliopisto, 2014)
    The study focuses on the Nepalese 8 grade Mathematics, Nepali language and Social study teachers confidence to teach their own subject. Every skill, such as teaching skills, brings with uncertainty and insecurity creates a need for security. The aim of the master's thesis is to research how substance knowledge, the teacher's personality, pedagogical knowledge and classroom management, and their components are connected to each other. In addition, has been researched how much personality, pedagogical knowledge and classroom management, explain the teacher's self-perceived competence assurance to teach. Altogether, 1224 of Nepalese teachers responded to the survey. The survey sample was stratified. The questionnaire, teachers were asked to assess their teaching confidence in their teaching subject and its sections, on a scale of 1 to 4. Many studies have been done about teaching and the teacher's impact on learning outcomes. That has been considered as a possible cause of Finnish students' good learning achievements. Since the schools have small differences between them, it is easier to study the teachers and the teaching effect of the student's achievements in a country, where the school differences are considerable bigger. According to Hattie (2003, 2), the teacher effect is 30% of the student learning achievements, in Nepal the corresponding figure is 68% (Acharya, Metsämuuronen and Metsämuuronen 2013, 281 316). The study examined by tree-analysis how personality, pedagogical knowledge and classroom management elements are linked to educational confidence and by regression analysis how much these independent variables explain together the effect of the phenomenon. According to regression analysis, there are age, teaching years, assessment, professional development over the last two years, and the curriculum understanding and using, as well as the school equipment shortages. The study found that the most confident were those teachers who were under the age of 30 teachers; who had teaching experience five years or less; who used the project work as assessment; who experienced that they understood the objectives of the school curriculum, and in addition they experienced to implement it successfully. This study was empirical and explorative work and the results obtained on the regression model shows that the model explains 9.5% of teacher's confidence to teach their own subjects. As regression model explains less than 10% certainty, is the teacher's teaching confidence and competence a good follow-up research object. Another good object would be to compare the self-perceived reliability and the validity of the comparison of the measured whether teachers' own experience of the same qualifications as a measurable skill.
  • Palmén, Tuula (Helsingin yliopisto, 2003)
  • Aaltonen, Petri (Helsingin yliopisto, 2006)
    End-stage renal disease is an increasingly common pathologic condition, with a current incidence of 87 per million inhabitants in Finland. It is the end point of various nephropathies, most common of which is the diabetic nephropathy. This thesis focuses on exploring the role of nephrin in the pathogenesis of diabetic nephropathy. Nephrin is a protein of the glomerular epithelial cell, or podocyte, and it appears to have a crucial function as a component of the filtration slit diaphragm in the kidney glomeruli. Mutations in the nephrin gene NPHS1 lead to massive proteinuria. Along with the originally described location in the podocyte, nephrin has now been found to be expressed in the brain, testis, placenta and pancreatic beta cells. In type 1 diabetes, the fundamental pathologic event is the autoimmune destruction of the beta cells. Autoantibodies against various beta cell antigens are generated during this process. Due to the location of nephrin in the beta cell, we hypothesized that patients with type 1 diabetes may present with nephrin autoantibodies. We also wanted to test whether such autoantibodies could be involved in the pathogenesis of diabetic nephropathy. The puromycin aminonucleoside nephrosis model in the rat, the streptozotocin model in the rat, and the non-obese diabetic mice were studied by immunochemical techniques, in situ -hybridization and the polymerase chain reaction -based methods to resolve the expression of nephrin mRNA and protein in experimental nephropathies. To test the effect of antiproteinuric therapies, streptozotocin-treated rats were also treated with aminoguanidine or perindopril. To detect nephrin antibodies we developed a radioimmunoprecipitation assay and analyzed follow-up material of 66 patients with type 1 diabetes. In the puromycin aminonucleoside nephrosis model, the nephrin expression level was uniformly decreased together with the appearance of proteinuria. In the streptozotocin-treated rats and in non-obese diabetic mice, the nephrin mRNA and protein expression levels were seen to increase in the early stages of nephropathy. However, as observed in the streptozotocin rats, in prolonged diabetic nephropathy the expression level decreased. We also found out that treatment with perindopril could not only prevent proteinuria but also a decrease in nephrin expression in streptozotocin-treated rats. Aminoguanidine did not have an effect on nephrin expression, although it could attenuate the proteinuria. Circulating antibodies to nephrin in patients with type 1 diabetes were found, although there was no correlation with the development of diabetic nephropathy. At diagnosis, 24% of the patients had these antibodies, while at 2, 5 and 10 years of disease duration the respective proportions were 23%, 14% and 18%. During the total follow-up of 16 to 19 years after diagnosis of diabetes, 14 patients had signs of nephropathy and 29% of them tested positive for nephrin autoantibodies in at least one sample. In conclusion, this thesis work could show changes of nephrin expression along with the development of proteinuria. The autoantibodies against nephrin are likely generated in the autoimmune process leading to type 1 diabetes. However, according to the present work it is unlikely that these autoantibodies are contributing significantly to the development of diabetic nephropathy.
  • Ihalmo, Pekka (Helsingin yliopisto, 2007)
    The glomerular epithelial cells and their intercellular junctions, termed slit diaphragms, are essential components of the filtration barrier in the kidney glomerulus. Nephrin is a transmembrane adhesion protein of the slit diaphragm and a signalling molecule regulating podocyte physiology. In congenital nephrotic syndrome of the Finnish type, mutation of nephrin leads to disruption of the permeability barrier and leakage of plasma proteins into the urine. This doctoral thesis hypothesises that novel nephrin-associated molecules are involved in the function of the filtration barrier in health and disease. Bioinformatics tools were utilized to identify novel nephrin-like molecules in genomic databases, and their distribution in the kidney and other tissues was investigated. Filtrin, a novel nephrin homologue, is expressed in the glomerular podocytes and, according to immunoelectron microscopy, localizes at the slit diaphragm. Interestingly, the nephrin and filtrin genes, NPHS1 and KIRREL2, locate in a head-to-head orientation on chromosome 19q13.12. Another nephrin-like molecule, Nphs1as was cloned in mouse, however, no expression was detected in the kidney but instead in the brain and lymphoid tissue. Notably, Nphs1as is transcribed from the nephrin locus in an antisense orientation. The glomerular mRNA and protein levels of filtrin were measured in kidney biopsies of patients with proteinuric diseases, and marked reduction of filtrin mRNA levels was detected in the proteinuric samples as compared to controls. In addition, altered distribution of filtrin in injured glomeruli was observed, with the most prominent decrease of the expression in focal segmental glomerulosclerosis. The role of the slit diaphragm-associated genes for the development of diabetic nephropathy was investigated by analysing single nucleotide polymorphisms. The genes encoding filtrin, densin-180, NEPH1, podocin, and alpha-actinin-4 were analysed, and polymorphisms at the alpha-actinin-4 gene were associated with diabetic nephropathy in a gender-dependent manner. Filtrin is a novel podocyte-expressed protein with localization at the slit diaphragm, and the downregulation of filtrin seems to be characteristic for human proteinuric diseases. In the context of the crucial role of nephrin for the glomerular filter, filtrin appears to be a potential candidate molecule for proteinuria. Although not expressed in the kidney, the nephrin antisense Nphs1as may regulate the expression of nephrin in extrarenal tissues. The genetic association analysis suggested that the alpha-actinin-4 gene, encoding an actin-filament cross-linking protein of the podocytes, may contribute to susceptibility for diabetic nephropathy.