Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 13222-13241 of 24777
  • Laurén, Jeannette (2008)
    I den finländska och internationella forskningsdiskussionen om kvinnors organisering har kvinnoaktivismen under den första hälften av 1900-talet tolkats i termer av maternalism eller samhällsmoderlighet som diskurs och strategi. Genom maternalismen skapades en medborgerlig roll för kvinnan som baserade sig pä moderskapet och iden om kvinnors förmäga tili moderlighet även i samhällslivet. Arbete var emellertid en väsentlig del av mänga finländska kvinnors, och även mödrars, vardag under 1800-talet och det tidiga 1900-talet, och utgjorde pä sä sätt en verklighet som kvinnoaktivisterna var tvungna att ta ställning tili. Den tidigare forskningen har visserligen visat att arbete ocksä ingick som en beständsdel i den finländska maternalismen, men arbetet har ändä inte hamnat i fokus för teoribildningen. Jag studerar i min avhandling hur kvinnoaktivister under den första hälften av 1900-talet gjorde arbetande mödrar tili en politisk kategori. Syftet är att ur ett aktörsperspektiv studera den process genom vilken kvinnoaktivister formulerade arbetande mödrars medborgerliga roll. Här tillämpar jag ocksä den politiska filosofen Nancy Fräsers modell för anspräk pä rättvisa för att studera med vilka politiska medel kvinnoaktivisterna ville ästadkomma den önskade medborgerliga rollen. Det empiriska materialet utgörs av artiklar ur kvinnotidskrifterna Naisten Ääni, Työläisnainen, Toveritar/Tulevaisuus och Kotiliesi frän perioden 1905-1950. Urvalet är gjort med tanke pä att studera hur kvinnoaktivister politiserade mödrars arbete ur olika positioner pä det politisk-ideologiska faltet. Kvinnotidskrifterna utgjorde kvinnors egna offentligheter och arenor för kvinnoaktivisters politiska aktörskap. Pä dessa arenor hade redaktionen möjlighet att bestämma agendan för vilka frägor de ville lyfta upp i offentligheten, men kvinnoaktivister hade ocksä möjlighet att föra en definitionskamp. Som analysmetod har jag använt mig av retorikanalys inspirerad av bland annat Perelman. Studien visar att mödrars arbete var en central fräga för kvinnorörelserna under den första hälften av 1900-talet. Perioden var en tid dä anspräken ännu inte var färdiga, utan da frägan om mödrars arbete fortfarande sökte sin form och höll pä att formuleras som en offentlig angelägenhet inom kvinnorörelserna. Maternalismen kan inte ensam förklara de politiska anspräk som gjordes i frägan. En central utveckling som skedde pä alla tidskriftsarenor var att kvinnoaktivisterna i större eller mindre utsträckning började godkänna principen om valfrihet, enligt vilken mödrar künde vara medborgare anfingen genom sitt moderskap eller sitt arbete i hemmet eller genom sitt förvärvsarbete utanför hemmet.
  • Lönnström, Pernilla (2013)
    Det sociala arbetets art kan anses vara både utmanande och belastande. Det har forskats en hel del både i Finland och utomlands gällande hur socialarbetarna upplever sina arbetsförhållanden. Angående hur socialarbetarna ser på sin möjlighet att eventuellt förebygga utmattning i de rådande omständigheterna har inte stått inför forskning i så stor grad. I denna pro gradu- avhandling undersöker jag på vilket sätt socialarbetaren upplever samt utnyttjar sin möjlighet att förebygga arbetsutmattning. Jag granskar även på vilket sätt arbetsförhållandena beskrivs och upplevs samt huruvida socialarbetarens handlingsutrymme eventuellt inverkar på möjligheten att förebygga arbetsutmattning. Socialarbetarens handlingsutrymme står som teoretisk referensram. Handlingsutrymmet innefattar området mellan klientens behov och organisationens målsättning samt lagstadgade krav på vad yrkesrollen innefattar. Detta område förvaltar socialarbetaren självständigt till klientens fördel på basen av sin profession och kunskapsgrund. Handlingsutrymmet innebär faktorer som endera underlättar respektive begränsar utförandet av arbetet. Utrymmet kan således vara stort respektive litet. Materialinsamlingen skedde under åren 2012- 2013. Informanterna bestod av nio formellt behöriga socialarbetare i åldern 26-60. Personerna hade mellan 2-30 års arbetserfarenhet inom barnskyddet. Forskningsmaterialet består av sex socialarbetares öppna berättelser samt tre intervjuer med halvstrukturerade frågor. Mitt material består således av två olika stoff vilka jag analyserar med en tematisk innehållsanalys. Forskningsgreppet är kvalitativt. Enligt de centrala resultaten upplever socialarbetarna att arbetsbördan är möjlig att hantera via olika metoder. Handlingsutrymmet beskrivs som brett och det personliga ansvaret är stort, vilket socialarbetarna upplever som motiverande och viktigt. Individerna uppger sig söka stöd från arbetsparet och arbetsgemenskapen för att minska på belastningen. Denna metod upplevs som en av den mest centrala förebyggande faktorn för arbetsutmattning. Socialarbetarna uppger sig ständigt reflektera över det egna välbefinnande samt sträva till att upprätthålla en balans mellan de olika delområdena i livet. De försöker medvetet åtgärda en obalans ifall den tillfälligt rubbas av för stor belastning i arbetet eller i det privata livet. Att uppvisa flexibelt och positivt förhållningssätt inför arbetsmetoder och de övriga i arbetsgemenskapen är viktigt. Likaså nämns humorn som en viktig förebyggande faktor. Att utveckla sina arbetsmetoder angående prioritering och professionalitet beaktas ständigt för att klara av att bemästra arbetet och förebygga arbetsutmattning. Det kan konstateras att socialarbetarna gav en bild av att det är möjligt som socialarbetare inom barnskyddet att uppleva arbetet som meningsfullt. Likaså att arbetet är möjligt att hantera trots de ökade upplevelserna av för stor belastning inom socialarbetaryrket överlag. Det är även möjligt att påverka en hel del faktorer som förebygger utmattning på längre sikt både på det personliga planet och inom arbetsgemenskapen. Den egna attityden framstod även som betydelsefull och den kan åtminstone alla teoretiskt sätt själv påverka.
  • Malin, Kimmo (2010)
    Viestintä on tärkeä osa poliitikon ammattia, ja television sekä televisioesiintymisen merkitys on kasvanut viimeisimpien vuosikymmenien aikana poliittisessa vaaliviestinnässä. Tutkin, miten puoluejohtajien viestintäkäyttäytyminen ja -tyylit television vaalikeskusteluissa ovat muuttuneet vuosien 1987 ja 2007 välillä. Tutkin puheenjohtajien sanatonta viestintää ja viestintätyylejä. Tutkimukseni perustuu tutkijan kvalitatiiviselle observoinnille. Vertaan keskusteluista tekemiäni havaintoja puheviestinnän eri teorioissa, tutkimuksissa ja televisioesiintymisen oppaissa esitettyihin ohjeisiin ja ideaaleihin, ja tarkastelen, onko tutkimusajanjaksollani liikuttu näitä, osittain ristiriitaisiakin, ideaaleja kohti. Vaalikeskusteluiden observoinnin lisäksi tutkin vaalikeskustelun kommentointia lehdistössä. Tutkielmani tärkeimmät alkuperäislähteet ovat Yleisradion suuret vaalikeskustelut vuosilta 1987 ja 2007. Lehdistötutkimuksessa rajasin aineistoni Iltalehteen, Ilta-Sanomiin ja Helsingin Sanomiin. Puoluelehdistä tutkin kolmen suurimman puolueen SDP:n, keskustan ja kokoomuksen pää-äänenkannattajien vaalikeskustelujen jälkeisen päivän uutisointia. Paikallinen viestintäkulttuuri ja perinteet vaikuttavat viestinnän vaatimuksiin ja tarkastelen tutkimuskohdettani erityisesti suomalaisessa kontekstissa. Tämän johdosta tutkielmani pohjautuu pääasiassa suomalaiseen aikaisempaan tutkimukseen. Verrattuna vuoden 1987 keskusteluun vuonna 2007 keskustelutilanne oli muuttunut luontevammaksi ja vähemmän konfliktinomaiseksi. Vuonna 2007 varsinkin kolmen suurimman puolueen puheenjohtajat suorastaan asuivat televisiokeskusteluissa vaalitaistelun ajan, joten televisioidusta vaaliväittelystä on tutkimusajanjaksollani tullut tuttu esiintymistilanne puoluejohtajille. Vertailemieni keskusteluiden välillä puheenjohtajien sanaton viestintä on muuttunut kohti oppikirjojen ideaaleja. Puolueiden puheenjohtajien sanaton viestintäkäyttäytyminen on muuttunut ulkoisesti lähes virheettömäksi, muttei erinomaiseksi. Vuonna 1987 keskustelussa puheenjohtajien sanaton viestintä on täynnä kömpelyyttä ja virheitä, kun taas vuonna 2007 puheenjohtajat esiintyvät pintapuolisen virheettömästi. Selkeä muutos oli myönteisen sanattoman viestinnän tuplaantuminen. Muita kiistattomia muutoksia oli esimerkiksi se, että puoluejohtajien katsetyöskentely oli varmaa verrattuna 1987 keskustelun epävarmaan vilkuiluun. Lisäksi havainnollistavien käsieleiden määrä oli lähes kolminkertaistunut. On kuitenkin huomattava virheettömyyden ja erinomaisuuden ero: kukaan johtajista ei erottautunut viestinnällään selkeästi muista. Esiintymisen arvioinnista on tullut itsestään selvä, mutta hyvin vähäpätöinen osa lehtikirjoittelua. Esiintymiseen ja imagoihin liittyvän uutisoinnin huippuhetket olivat vertailujaksoni alkupuolella vuosien 1987 ja 1991 vaaleissa. Uutisointi ei kuitenkaan ollut vuonna 2007 siirtynyt niin sanottuihin asiakysymyksiin, vaan erilaisiin poliittisiin skandaaleihin.
  • N. 
    Metsikkö, J. O. (1927)
  • Arvio, Katariina; Rimhanen- Finne, Ruska (1997)
    Oheisessa tutkimuksessa on tutkittu naalien vuorokausirytmiä ja vanhempainkäyttäytymistä seminaturaalissa ympäristössä. Tutkimus suoritettiin Tukholman yliopiston eläintieteellisellä tutkimusasemalla Tovetorpissa 12.5. - 24.6. 1993. Tutkimusta jatkettiin seuraavana kesänä. Tutkimus on osa professori Per Jensenin ja etologi Kerstin Malmin tekemää koiraeläinten käyttäytymistutkimusta. Naalien käyttäytymistä havainnoitiin vuorokauden jokaisena tuntina. Kiinnostuksen kohteena olevat käyttäytymismallit listattiin tutkimuspöytäkirjaan.Tutkimuspöytäkirjaan kootut havainnot analysoitiin Statview SE + Graphics (1987)Macintoshilla.
  • Koli, Kaisa Maria (2008)
    Työn keskeisin tavoite on selvittää, minkälaista keskustelua Suomen kommunistisessa puolueessa (SKP) käytiin vuosien 1956–1957 välillä pohjautuen Neuvostoliiton kommunistisen puolueen 20. puoluekokouksessa aloitettuun ideologiseen uudelleenmäärittelyprosessiin. Uudelleenmäärittely koski muun muassa sosialismiin siirtymisen muotoja. Uudet avaukset puettiin rauhanomaisen siirtymisen, parlamentaarisen vallankumouksen ja kansallisten erityisteiden asuun. Uusien avauksien kautta tahdottiin tehdä selväksi, että jokainen maa siirtyisi ja rakentaisi sosialistisen yhteiskunnan valitsemallaan tavalla. Jo melko pian esitetyt avaukset johtivat liiallisiin itsenäistymispyrkimyksiin Moskovasta ja neuvostojohto alkoi pidätellä käynnistynyttä keskustelua. Tiedetään, että puoluekokous ei aiheuttanut SKP:ssa kovinkaan suurta pesäeroa menneeseen, mutta täysin sitä ei voitu kuitenkaan sivuuttaa. Työssä pyritään selvittämään miten SKP:n johto vastaanotti puoluekokouksessa esitetyt uudet avaukset. Samoin pyritään selvittämään seurailiko suomalainen keskustelu kansainvälistä keskustelua. Tätä varten työssä esitellään laajahkosti myös kansainvälistä kehitystä ja kansainvälisen keskustelun eri virtauksia. Lisäksi työssä selvitetään miten jo kesällä 1956 alkanut niin sanottu destalinisaation jarrutus näkyi SKP:n tavassa käsitellä aiheita ja lopulta tutkitaan millaisessa muodossa puoluekokouksen avaukset päätyivät uuteen puolueohjelmaan. Tutkielman primaariaineistona on käytetty SKP:n johtoelinten, keskuskomitean ja poliittisen toimikunnan, pöytäkirjoja, jotka löytyvät mikrofilmeinä Kansan Arkistosta, sekä puolueen lehtiä Työkansan Sanomia (vuodesta 1957 Kansan Uutiset) sekä teoreettista aikakausilehteä Kommunistia. Työssä on pyritty käyttämään myös aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta mahdollisimman laajasti hyväksi. Tutkimuskirjallisuudesta on hyödynnetty sekä kylmän sodan aikaista että kaikkein tuoreinta tutkimusta. SKP:n johdon suhtautuminen puoluekokouksen avauksiin vaihteli innostuneisuudesta varovaisuuteen. Kun kansainvälinen keskustelu kärjistyi, myös SKP:n johto uskaltautui heittäytyä itsekriittiseksi. Puoluejohto kävi voimakasta sananvaihtoa suljettujen ovien takana. Saman sävyinen keskustelu käytiin myös julkisuudessa Työkansan Sanomissa. Samaan aikaan alkanut destalinisaation hillitseminen Moskovasta käsin vaikutti, että puoluejohto lopetti avoimen keskustelun lyhyeen. Unkarin kansannousun jälkeen destalinisaatiokeskustelua ryhdyttiin voimakkaammin jarruttamaan Moskovasta käsin. Tämä näkyi myös SKP:n tavoissa käsitellä sosialismiin siirtymistä syksystä 1956 lähtien. SKP:n vuoden 1957 uudesta puolueohjelmasta tuli omituinen sekoitus NKP:n 20. puoluekokouksen uusia avauksia, että puhdasoppisen puoluejohdon pinttyneitä käsityksiä. Puolue ja sen johto selvisivät vuosien 1956- 1957 kuohunnoista vähällä. Vuonna 1956 alkanut, mutta puoluejohdon tukahduttama keskustelu puolueessa vallinneista epäkohdista nousi uudelleen esiin 1960-luvulla. Vaikka keskustelu ei ollut täysin suoraa jatkoa vuoden 1956 keskustelulle, teemat olivat säilyneet lähes samoina. Puoluejohto ei enää 1960-luvulla kyennyt tukahduttaa keskustelua, ja se johti lopulta puolueen hajaannukseen.
  • Svensson, Outi (2000)
    Tutkimuksessa tarkastellaan kahden suomalaisen televisiosarjan, Naapurilähiön ja Kotikadun, naiskuvia ja niissä tapahtuneita muutoksia 1970-luvulta 1990-luvulle. Sarjoja tarkastellaan sosiohistoriallisessa kontekstissaan. Ajatuksena on, että sarjat ovat esittäneet ajassaan oman puheenvuoronsa naiseudesta. Pääasiallisena aineistolla on käytetty sarjoista saatavilla ollutta videonauhamateriaalia. Lisäksi kontekstin luomiseen on käytetty mm. naisten asemasta tehtyjä tutkimuksia sekä lehtiartikkeleita. Analyysissa naiskuvaa tarkastellaan kolmen länsimaisessa ajattelussa käytetyn vastakohtaparin; tunne/järki, yksityinen/julkinen, passiivi/aktiivi kautta. Lisäksi mukaan on otettu ulkonäön tarkastelu. Naiseutta voidaan vastakohtaparien kautta tarkastella esim. suhteessa kodin ja perheen, työn ja seksuaalisuuden diskursseihin. Aineiston avulla pyritään ensinnäkin kuvaamaan sarjojen tapoja representoida naiseutta, toisaalta pyritään pohtimaan ovatko sarjat sosiohistoriallisessa kontekstissaan enemmän tukeneet vallitsevia käsityksiä naiseudesta vai onko niissä esitetty jotain uutta. Lopuksi arvioidaan mitä sarjojen tavassa kuvata naiseutta on muuttunut kahdessakymmenessä vuodessa, ja onko jotakin pysynyt ennallaan. Naapurilähiön naiskuvaa voi luonnehtia melko yksiääniseksi. Se tuki kaikilla vastakohtapareilla tarkasteltuna enemmän perinteisiä käsityksiä naiseudesta. 1970-luvulla julkisuudessa esiintyneet uudet ajatukset naiseudesta ja tasa-arvosta eivät tarkastelluissa jaksoissa juuri näkyneet. Kotikadussa sen sijaan oli sekä perinteistä tapaa kuvata naiseutta että myös jotain uutta. Osittain Kotikadussa vanhat roolit oli käännetty päälaelleen. Sarjasta löytyi myös hahmoja, joissa yhdistyivät sekä perinteisesti feminiinisinä että perinteisesti maskuliinisina pidetyt ominaisuudet. Vanhemmuus oli asia, joka yhdisti sarjassa sen erilaisia hahmoja. Vanhemmuuden kuvaamista Kotikadussa voikin pitää vastakohtapari ajattelun validiteettia hajottavana asiana. Myös ulkonäön kuvaamisessa oli tapahtunut muutos. Naapurilähiössä siihen ei kiinnitetty huomiota, sen sijaan Kotikadusta löytyi useita kohtauksia, joissa nimenomaan naisten ulkomuotoa määritettiin ja kommentoitiin.
  • Jurvanen, Susanna (2004)
  • Huovinen, Ira (2004)
    Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää naisen representaatiota iltapäivälehtien missiteksteissä laadullisen tekstianalyysin keinoin. Teoreettisena viitekehyksenä toimii aiempi representaatiotutkimus painottuen voimakkaasti antiessentialistiseen feministiseen teoriaan. Representaatiokäsitteessä ja sen kytköksissä ideologiaan nojataan Stuart Hallin ja Richard Dyerin tekemiin määritelmiin representaatiosta ja ideologiasta kaksijakoisina järjestelminä. Kaksijakoisuudesta käytetään myös nimeä stereotyyppinen dualismi tai stereotyyppistäminen, eli prosessi jakaa stereotyypin kahteen vastakkaiseen puoleen. Ideologiat asemoivat yksilöille ja ryhmille paikkoja, joista tunnistaa itsensä, ja kiteyttävät jaon tuloksen olemuksellisiksi ja muuttumattomiksi identiteeteiksi. Sukupuolten representaatioita ja niiden taustalla toimivaa patriarkaalista ideologiaa selvitetään feministitutkijoiden avulla. Kulttuuriset (nais)stereotypiat, katseen politiikka ja kuvatutkimus toimivat tutkimuksen varsinaisena viitekehyksenä. Tutkimus pyrkii selvittämään, miten ja millaisissa rooleissa nainen esitetään iltapäivälehdissä, ja onko representaatioissa tapahtunut muutoksia kahden vuosikymmenen aikana. Tutkimuskohteina ovat Ilta-Sanomien ja Iltalehden missikisojen jälkeiset viikonvaihdenumerot vuosina 1980-1999. Tutkimuksessa on havaittu naisen representaatioiden noudattavan patriarkaalista ideologiaa ja esittävän naiset melko kapean stereotyyppivalikoiman kautta. Missit olivat joko viattomia ja passiivisia Naapurintyttöjä tai itsenäisiä pärjääjiä, Maailmannaisia. Jälkimmäiset näyttivät päällisin puolin rikkovan stereotyyppistä koodia, mutta tarkempi analysointi paljasti niidenkin palautuvan hallitsevaan ideologiaan. Representaatioissa oli tapahtunut kaksitahoinen muutos: yhteiskunnan tasa-arvoistuminen näkyi missiteksteissä kun taas kuvarepresentaatiot olivat muuttuneet naista esineellistävimmiksi. Missit esitettiin lehtiartikkeleissa vuosi vuodelta aktiivisempina ja itsenäisempinä, mutta kuvissa tilanne oli päinvastoin: kun vielä 80-luvulla missit kuvattiin usein ryhmäkuvissa ja kruunaustilanteessa, 90-luvulla he esiintyivät yleensä yksin, vähäpukeisina ja passiivisina katseen kohteina. 90-luvulla iltapäivälehtien viikonvaihdenumeroita myytiin seksikkäillä kansikuvilla, minkä vuoksi missin sijasta kannessa saattoi esiintyä edellisen vuoden missi tai seksikäs alusvaatemalli. Tämän katsotaan johtuvan missin viattomuuden vaatimuksesta: missin ei edelleenkään ole sopivaa esiintyä liian seksikkäissä kuvissa. Kuvarepresentaatioiden muutoksen taustalla tutkimuksessa nähdään missikisojen arvostuksen lasku, voimistuva markkinatalous ja kulttuuri-ilmapiirin seksistyminen, joka on vaikuttanut naisten, mutta myös miesten representaatioihin. Tärkeimpinä lähteinä ovat toimineet Leena-Maija Rossin Kuva ja vastakuvat. Sukupuolen esittämisen ja katseen politiikkaa, Kaarina Nikusen Naisellisuuden Naamiot. Kuva, katse ja representaation politiikka, Richard Dyerin Älä katso! Seksuaalisuus ja rotu viihteen kuvastoissa, Teresa de Lauretisin Technologies of gender sekä Stuart Hallin Identiteetti.
  • Kekki, Heini (2015)
    Tämä pro gradu -tutkielma kytkeytyy osaksi pääkaupunkiseudun alueelliseen eriytymiseen liittyvää kaupunkimaantieteellistä ja -sosiologista keskustelua. Alueiden välisiä eroja tarkastellaan erityisesti naapurisuhteiden ja alueellista eriytymistä ehkäisevän sosiaalisen sekoittamisen politiikan kautta. Kansainvälisessä keskustelussa asuinalueen väestöpohjan sekoittuneisuuden on argumentoitu olevan haitallista naapureiden väliselle kanssakäymiselle. Tässä työssä tutkitaan tilasto- ja paikkatietomenetelmiä hyödyntäen onko pääkaupunkiseudulla havaittavissa naapurisuhteiden ja asuinalueen sosiaalisen sekoittuneisuuden välistä yhteyttä. Aineistona toimivat vuonna 2012 kerätyn Helsingin seudun hyvinvointia käsittelevän kyselyaineiston naapuriaktiivisuuden eri ilmenemismuotoja mittaavat kysymykset. Alueellisena datana kyselyaineiston analyysissä toimivat 250 x 250 m tilastoruudut. Chicagon koulukunnasta polveutuvassa tutkimusotteessa asuinalue nähdään tiiviinä paikallisyhteisönä, jolle tunnusomaista ovat kulttuurinen yhdenmukaisuus ja sisäiset normit. Tällaisilla asuinalueilla naapurisuhteet ovat vahvoja, ja niillä syntyy todennäköisemmin sosiaalista pääomaa: sosiaalisten suhteiden kautta välittyviä materiaalisia hyötyjä. Toisaalta oletusta asuinalueesta tiiviinä yhteisönä on kritisoitu 1970-luvulta lähtien: verkostotutkimuksessa naapurisuhteet nähdään osana yksilön laajempaa, maantieteellisesti rajoittumatonta sosiaalista verkostoa. Sosiaalinen verkosto koostuu heikoista ja vahvoista siteistä muihin ihmisiin siteen ollessa sitä vahvempi, mitä saman- kaltaisempia ihmiset ovat (Granovetter 1973; 1983). Vaikka vahvojen siteiden kautta syntyy paikallis- yhteisöllisyyttä ja sosiaalista pääomaa, voi erilaisten ihmisten ja ihmisryhmien välisiä heikkoja siteitä pitää positiivisena asiana yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnin ja sosiaalisen koheesion kannalta. Alueellisen eriytymisen ja valikoivan muuttoliikkeen ansiosta pääkaupunkiseudulta löytyy esimerkkejä sekä sekoittuneista että väestöpohjaltaan homogeenisistä asuinalueista. Varsinkin huono-osaisia eriytyneitä asuinalueita on pyritty ehkäisemään 1960-luvulta asti sosiaalisen sekoittamisen keinoin. Sosiaalista sekoittamista harjoitetaan sijoittamalla samalle asuinalueelle ja samoihin kortteleihin sekaisin eri hallintamuotoisia asuntoja. Alueellisen eriytymisen ehkäisemisen motivaattorina on pelko negatiivisista aluevaikutuksista: siitä, että huono-osaisuuden keskittyminen alkaa ruokkia itseään ja synnyttää itsenäisesti lisää huono-osaisuutta. Tässä tutkimuksessa kiinnostus kohdistuu erityisesti sosioekonomisen sekoittuneisuuden mahdollisiin aluevaikutuksiin. Jos naapurisuhteet ovat aktiivisimpia siellä, missä naapurit ovat mahdollisimman samankaltaisia, vaikuttaako sosiaalinen sekoittaminen naapurisuhteisiin negatiivisesti? Kysely- aineiston naapuriaktiivisuuden mittareita on analysoitu aluetason sekoittuneisuusmuuttujalla, joka perustuu vuokra-asuntojen suhteelliseen osuuteen tilastoruudun koko asuntokannasta. Vuokra- asuntojen osuuden perusteella asuinalueet on luokiteltu omistusvaltaisiksi, sekoittuneiksi ja vuokra- valtaiseksi ja edelleen pieni- tai suurituloisiksi. Tuloksena on kuusiportainen sekoittuneisuustypologia. Vastaajien naapuriaktiivisuuden ja sekoittuneisuustypologian ristiintaulukoinnit osoittivat, että sosioekonomisesti sekoittuneilla asuinalueilla (vuokra-asuntoja 33,4–66,6 % alueen asuntokannasta) naapurisuhteet ovat heikompia kuin omistus- tai vuokravaltaisilla alueilla. Kun naapuriaktiivisuuden ja asuinalueen sekoittuneisuuden välistä yhteyttä tutkittiin tarkemmin logistisella regressiolla, kävi ilmi, että alueiden väliset erot naapuriaktiivisuudessa selittyvät pois yksilöiden omilla ominaisuuksilla. Naapuriaktiivisuutta säätelee ennen kaikkea asuintalon tyyppi, naapurisuhteissaan kaikkein aktii- visimpien löytyessä rivitaloista ja omistusasunnoista. Kerrostaloissa naapuriaktiivisuus on heikointa. Kun sosiaalista sekoittamista harjoitetaan tyypillisesti kerrostaloissa, loppukeskustelussa pohditaan täyttyvätkö edellytykset väestön todelliselle sekoittumiselle pelkkiä hallintamuotoja sekoittamalla.
  • Kunnas, Henri (2013)
    Helsingin alueen sosiaalinen segregaatio on kasvanut 1990-luvun alun laman jälkeen uudelle tasolle. Vielä ei voida puhua kovinkaan suuresta alueellisesta eriytymisestä, mutta on kuitenkin merkkejä, että huono- osaisuuden kasautumisella tietyille alueille on jo vaikutusta alueen ihmisten elämään. Toisin sanoen huono- osaisuuden kasautuminen tietyille alueille synnyttää näille alueille sellaista huono-osaisuutta joka muuten jäisi syntymättä. Helsingin huono-osaisuus on edelleen pistemäistä ja pirstaloitunut ympäri kaupunkialuetta. Kuitenkin näiden ennestään köyhien kortteleiden ympärille on ruvennut keskittymään lisää huono- osaisuutta. Tässä tutkimuksessa selvitetään vaikuttavatko nämä pienet köyhyystaskut yksilön käyttäytymiseen yli yksilöllisten tekijöiden? Onko kortteli kokonaisuutenaan sellainen sosiaalinen kokonaisuus, joka vaikuttaa yksilön valintoihin kontraproduktiivisessa terveyskäyttäytymisessä. Tutkielmani aineistona käytetään Helsingin kaupungin tietokeskuksen ja STAKESin keväällä 2002 postikyselyn kautta keräämää Syreeni-kyselyaineistoa (N= n.10 000). Taustatietojen lisäksi kyselyssä kysyttiin vastaajien mielipiteitä mm. asuinalueestaan, koetusta terveydestään, sosiaalisista suhteistaan ja terveyskäyttäytymisestään. Aineisto on kerätty niin, että sen avulla pystyy tekemään tarkasteluja korttelitasolla siten, että sekä rikkain että köyhin kvintiili erottuvat omiksi ryhmikseen. Menetelmänä on logistinen regressioanalyysi. Elaboroimalla joukon taustatekijöitä pyritään selvittämään nimenomaan asuinalueen vaikutusta alkoholin kulutukseen, tupakointiin sekä merkittävään ylipainoon. Kaikkien kolmen selitettävän muuttujan, alkoholin kulutuksen, säännöllisen tupakoinnin sekä merkittävän ylipainon kohdalla alueen alhaisella tulotasolla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys kontraproduktiivisen terveyskäyttäytymisen kanssa. Alhaisen tulotason alueen asukkailla oli suurempi riski kuulua kaikissa kolmessa indikaattorissa terveyden kannalta huonompaan ryhmään. Tämä alueen vaikutus ei poistunut, vaikka malliin tuotiin mukaan monia demografisia ja sosioekonomisia muuttujia. Tulokset olivat myös kaksisuuntaisia siten, että korkean tulotason alueella näyttäisi olevan suojaava vaikutus ainakin tupakan polton ja merkittävän ylipainon suhteen. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että kortteli on riittävän kokoinen sosiaalinen kokonaisuus muokkaamaan yksilön käyttäytymistä. Naapuruston vaikutusta tutkiva kansainvälinen tutkimus on keskittynyt pääasiassa suurten alueiden vaikutusten arviointiin. Syreeni-kyselyaineisto mahdollistaa kuitenkin erittäin pienten alueiden tutkimisen uudella tavalla ja antaa siten uutta tietoa. Näyttää siltä, että sosiaalisen sekoittamisen kautta minimoitu naapuruston vaikutus ei ole toiminut 90-luvun laman jälkeen enää toivotulla tavalla, vaan pieneekin sosiaaliset kokonaisuudet ovat kasvaneet yksilön kannalta merkityksellisiksi.
  • Suolaniemi, Jenni (2011)
    N-acetyl-β-D-glucosaminidaasi (NAGaasi) on glykosidaaseihin kuuluva, solujen lysosomeissa esiintyvä entsyymi, jota vapautuu maitoon utaretulehduksen aikana vaurioituneista utareen epiteelisoluista, neutrofiileistä ja makrofageista. NAGaasientsyymiaktiivisuuden on useissa tutkimuksissa havaittu korreloivan utareen tulehdustilan ja maidon soluluvun (SCC) kanssa ja sitä on ehdotettu käytettäväksi utareen epiteelisolutuhon mittaamiseen yksinään tai yhdistettynä SCC:n määritykseen. Koska saostuminen ei häiritse NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden mittausta maidosta, entsyymiaktiivisuus ei muutu maitoa säilytettäessä ja entsyymin mittaaminen on melko yksinkertaista ja nopeaa, menetelmä vaikuttaisi sopivan hyvin seulontatestiksi piileville utaretulehduksille. NAGaasin käyttö on toistaiseksi rajoittunut tutkimuskäyttöön. Sen hyödyntämistä vaikeuttaa se, että terveille lehmille eri tutkimuksissa määritetyissä NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden viitearvoissa on suurta vaihtelua. NAGaasi-entsyymiaktiivisuus maidossa on useiden tutkimusten mukaan korkeampi silloin, kun tulehduksen on aiheuttanut jokin merkittävä patogeeni kuin silloin, kun tulehduksen taustalla on vähäpätöinen patogeeni. Lypsykauden vaiheen on havaittu vaikuttavan maidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuuteen siten, että aktiivisuudet ovat korkeampia heti poikimisen jälkeen ja lypsykauden lopulla. On myös havaittu, että normaalimaidossa NAGaasi-entsyymiaktiivisuus on hieman korkeampi loppumaidossa kuin alkumaidossa. Poikimakerran vaikutuksista NAGaasi-entsyymiaktiivisuuteen on ristiriitaisia tutkimustuloksia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli määrittää NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden viitearvot terveen sekä utaretulehdusta sairastavan lypsylehmän maidossa, sekä selvittää tulehduksen voimakkuuden, aiheuttajapatogeenin, poikimakerran ja lypsykauden vaiheen vaikutusta kyseisen entsyymin aktiivisuuteen maidossa. Tutkimusaineistossa oli mukana kaikkiaan 838 vuosina 2000–2010 otettua maitonäytettä 62 eri lypsykarjatilalta Suomesta ja Virosta. Normaalimaidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden viitearvot määritettiin yhdeksältä suomalaiselta lypsykarjatilalta kerätyistä 196 maitonäytteestä, jotka täyttivät asettamamme normaalimaidon kriteerit. Normaalimaidon kriteerit olivat seuraavat: SCC < 100 000, lehmällä ei ole utaretulehduksen oireita, poikimisesta on kulunut aikaa yli 30 vuorokautta ja edellisestä lypsystä yli 6 tuntia. NAGaasi-entsyymiaktiivisuus mitattiin modifioidulla Mattilan menetelmällä (Mattila 1985) vakioiduissa olosuhteissa. Aineisto analysoitiin käyttäen Stata Intercooler tilasto-ohjelman versiota 11.0 (Stata Corporation, Texas, USA). Maidon NAGaasientsyymiaktiivisuuteen terveessä neljänneksessä vaikuttavia tekijöitä tutkittiin lineaarisella sekamallilla, jossa sekoittavana tekijänä oli tila. SCC:n ja NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden korrelaatiota arvioitiin terveillä lehmillä, piilevää utaretulehdusta sairastaneilla lehmillä ja koko aineistossa. Korrelaatiot laskettiin Pearsonin korrelaatiokertoimella. Tilastollisesti merkitsevänä raja-arvona kaikissa analyyseissä pidettiin p < 0.05. Normaalimaidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden viitearvoiksi lehmillä, joilla poikimisesta oli kulunut yli 30 vrk, saatiin 0,09–1,04 pmol/min/μl maitoa. Verrattuna normaalimaidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuuksien keskiarvoon (0,56) ja piilevää utaretulehdusta sairastaneiden lehmien NAGaasi-entsyymiaktiivisuuksien keskiarvoon (2,49), kliinistä utaretulehdusta sairastavien lehmien maidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuus oli keskimäärin selvästi korkeampi (16,65). Keskiarvoissa oli selvä ero paikallisoireisten (12,24) ja yleisoireisten (17,74) lehmien välillä. Terveiden neljännesten maitonäytteistä määritetyn NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden ja SCC:n välillä ei havaittu korrelaatiota. Piilevässä utaretulehduksessa havaittiin positiivinen korrelaatio (0,74) maidon NAGaasientsyymiaktiivisuuden ja SCC:n välillä. NAGaasi-entsyymiaktiivisuuteen vaikuttivat tilastollisesti merkitsevästi SCC, poikimisesta kulunut aika ja poikimakerta. Eri patogeeniryhmien osalta havaitsimme, että neljänneksissä, joista eristettiin vähäpätöinen patogeeni, NAGaasi-entsyymiaktiivisuus oli selvästi matalampi kuin neljänneksissä, joista eristettiin merkittävä patogeeni. NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden keskiarvoksi vähäpätöisille patogeeneille (KNS, koryneformi) saatiin 2,82 ja merkittäville patogeeneille (S. aureus, Str. uberis, Str, agalactiae, Str. dysgalactiae, E.coli) 16,87.
  • Friman, Mikko Hermanni (2006)
    Ko. tutkimus keskittyy NAFTA:n aiheuttamiin taloudellisiin seuraamuksiin, jättäen muut kysymykset huomiotta. Ongelma jaetaan edelleen kolmeen erityiskysymykseen; 1. Mitä staattista hyötyä integraatiosta on ollut Meksikolle? 2. Mitä dynaamisia vaikutuksia NAFTA:lla on ollut? 3. Mitkä ovat staattisista ja dynaamisista vaikutuksista johtuvien muutosten kustannukset? Olemassa oleva kirjallisuus NAFTA:n vaikutuksista Meksikoon voidaan jakaa kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä muodostuu aikaisemmista ennakoivista tutkielmista. Osa kirjallisuudesta laadullisesti analysoi NAFTA:n mahdollisia vaikutuksia käyttäen alueellisen integraation teorian käsitteitä, kuten Ramirez de la O (1993) ja Ohr (1995). Suuri määrä ennakoivia tutkimuksia kuitenkin tekee simulaatioita laskettavan yleistasapainomallin (CGE, Computable General Equilibrium) pohjalta. Toinen kirjallisuuden ryhmä muodostuu jo tapahtuneen perusteella tehtyihin tutkimuksiin. Yksittäiset tutkimukset kohdistuvat suureen määrään erilaisia kysymyksiä, kuten vaikutuksista kaupankäyntiin käyttäen perinteistä Vinerian viitekehysanalyysiä (Vinerian framework, esim. Krueger 2000) tai ulkomaista suoraa investointia ja sen dynaamisia vaikutuksia (López-Córdova 2002; Romalis 2003). Muutamat muut tutkimukset ovat perustuneet laaja-alaisempaan lähestymistapaan, yhdistäen erilaisia näkökohtia (Ramirez 2003). Eräs yksityiskohtaisimmista analyyseistä on Maailmanpankin raportti (Lederman et al, 2003). NAFTA:n vaikutusten analyysi osoitti, että sopimus on ollut sekä hyödyllinen, että aiheuttanut kustannuksia Meksikolle. Hyödyt löytyvät lähinnä kokonaistasolla, kun taas kustannukset ovat keskittyneet Meksikon sisäiseen eriytymiseen ja alueellisiin muutoksiin. Staattisten vaikutusten suhteen Meksikon kauppa on lisääntynyt valtavasti 1990-luvulla. Kaiken kasvun ei kuitenkaan voida katsoa johtuneen NAFTA:sta. Dynaamisten hyötyjen suhteen NAFTA on lisännyt suoraa ulkomaista sijoittamista Meksikoon. FDI on virrannut lähinnä tiettyihin tuotantoteollisuuden aloihin, kuten autoteollisuuteen ja maquiladora- teollisuuteen ja on siten edistänyt alueellista erikoistumista sekä Meksikon talouden muuntumista tuontipainotteiseen suuntaan. Tietyillä alueilla tämä on myös lisännyt kilpailukykyä. Työssä tutkittiin myös Meksikon ja Yhdysvaltojen välistä lähenemistä/ etääntymistä. Ensimmäisen kymmenen vuoden aikana ei ole tapahtunut selvää muutosta suuntaan jos toiseenkaan. Meksiko ei ole myöskään mitenkään merkittävästi saavuttanut pohjoista, kuten ei myöskään jäänyt jälkeen. Osa alueellisen yhdistymisen kuluista selittyy eri alueiden ja osa-alueiden välisestä talouden vapautumisen muutosprosessista. Eräs sellainen tapaus on Meksikon alueellinen eriytyminen. Talousmaantieteen ennusteiden mukaisesti teollinen toiminta on hakeutunut maan pohjoisosaan. Samanaikaisesti, kasvavat erot henkilökohtaisissa tuloissa ja suhteellisissa palkoissa ovat lisääntyneet rikkaiden ja köyhien alueiden välillä Meksikossa. Tämä suuntaus alkoi vuoden 1985 jälkeen, joten NAFTA:n rooli tässä prosessissa on ollut kehitystä tukeva. Myös palkkaerot ammattitaitoisen ja ammattitaidottoman työvoiman välillä ovat kasvaneet.
  • Hovilainen, Susanna (2002)
    Tutkimuksen teemana on Nafta-vapaakauppasopimuksen vaikutus Meksikon ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden kehitykseen. Tutkimuksessa keskitytään analysoimaan Meksikon ja Yhdysvaltojen talouspoliittista kehitystä sekä ennen Nafta-sopimuksen solmimista että sen jälkeen. Asetelmasta tekee mielenkiintoisen tarkastelun kohteena olevien maiden erilaisuus niin taloudellisesti, poliittisesti kuin kulttuurisestikin. Tarkoituksena on selvittää, missä määrin neoliberalistinen talouspolitiikka, ja etenkin Nafta osana sitä, on vaikuttanut Meksikon taloudelliseen ja poliittiseen kehitykseen. Tutkimusongelmaa tarkastellaan pääasiallisesti Meksikon näkökulmasta, mutta analyysiin on otettu mukaan myös Yhdysvallat, koska Meksikon talouspolitiikkaa on mahdotonta arvioida ilman Yhdysvaltojen tilanteen hahmottamista maiden välisen riippuvuussuhteen vuoksi. Sen sijaan Kanadan käsittely on jätetty hyvin marginaaliseksi johtuen Meksikon ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden tiiviimmästä luonteesta verrattuna Meksikon ja Kandan välisiin suhteisiin. Tutkimus selvittää Naftalle asetettuja taloudellisia ja poliittisia odotuksia ja hahmottaa tilannetta Naftan solmimisen jälkeen kummankin maan osalta aina nykyhetkeen saakka. Tutkimuksen teoreettinen perusta muodostuu tutkimusongelmaa jäsentävästä teoreettisesta käsitteistöstä, johon kuuluvat mm. demokratia, globalisaatio, regionalismi, liberalismi ja neoliberalismi. Näkökulma on pääasiallisesti taloudellinen ja keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä on neoliberalismi, jonka pohjalta tutkimuskysymystä tarkastellaan. Neoliberalistinen viitekehys painottaa talouden merkitystä valtioiden välisessä yhteistyössä. Neoliberalistit korostavat kansainvälisten regiimien ja instituutioiden merkitystä maailmanpolitiikassa ja globaaleissa taloussuhteissa. Keskeistä on valtion roolin vähentäminen talouspoliittisessa ohjauksessa. Taloudellisten vaikutusten lisäksi tutkimuksessa keskitytään arvioimaan Meksikon poliittisen avautumisen astetta demokratia-käsitteen määrittelyn kautta. Tutkimuksesta käy ilmi, että Meksikon ja Yhdysvaltojen Naftalle asettamat odotukset ja tavoitteet erosivat huomattavasti toisistaan. Meksikon tavoitteena oli lähinnä maan taloudellisen tilanteen parantaminen ja sen sitominen globaaleihin talousmarkkinoihin, kun taas Yhdysvaltojen motiivit olivat pääasiallisesti poliittiset. Yhdysvallat halusi Naftan kautta varmistaa Meksikon talouskehityksen suunnan jatkuvuuden sitomalla Meksikon talouspoliittiset tavoitteet läheisemmin Yhdysvaltojen tavoitteisiin. Yhdysvallat myös odotti Naftan kautta saavuttettavan talouskasvun vakauttavan Meksikon poliittista järjestelmää. Tutkimuksessa päädytään siihen, että Naftan seurausten määrittely riippuu olennaisesti tarkastelunäkökulman valinnasta. Taloudellisessa mielessä Naftan voidaan sanoa onnistuneen tavoitteissaan kummankin jäsenmaan osalta, mutta sen sijaan sosiaalisten tai poliittisten vaikutusten osalta lopputulos ei ole yhtä myönteinen. Huomionarvoista on myös se, että tutkimuksen perusteella mielipiteet Naftasta jakautuvat hyvin jyrkästi sekä sen kannattajiin että vastustajiin. Naftan jälkeen Meksikon voidaan sanoa tulleen entistä riippuvaisemmaksi sekä globaaleista talousmarkkinoista että Yhdysvalloista, mikä on vähentänyt Meksikon kansallista suvereniteettia. Myös maan sisäisen eriarvoisuuden voidaan todeta kasvaneen. Ylikansallisen eliitin ote Meksikosta on vahvistunut ja sisäpoliittiset ongelmat kärjistyneet mm. köyhyyden lisääntymisenä. Nafta on kuitenkin myös lisännyt Meksikon talouskasvua ja lähentänyt Meksikon ja Yhdysvaltojen suhteita talousyhteistyön osalta myös esimerkiksi turvallisuuspolitiikan osalta. Naftan vaikutus Meksikon demokratisoitumiseen on sen sijaan ollut vähäistä. Tutkimuksen aineistona on käytetty alan kirjallisuutta, tieteellisiä sarjajulkaisuja, sanoma- ja aikakauslehtiä ja internetistä kerättyä aineistoa.
  • Huttunen, Johanna (1989)
    Eräiden maidon entsyymien aktiivisuudet muuttuvat huomattavasti utaretulehduksen aikana. Osa entsyymeistä on verestä peräisin(mm. arylesteraasi, glutamaatti-oksaloasetaattitransaminaasi ja plasmiini), osa taas utareen epiteelisoluista taileukosyyteistä (mm. NAGaasi, beeta-glukuronidaasi jalaktaattidehydrogenaasi). Entsyymiaktiviteettien mittauksen käyttökelpoisuudesta mastiittidiagnostiikassa on tehty useita tutkimuksia. Yksi eniten tutkituista menetelmistä erityisesti piilevän utaretulehduksen osoittajana on NAGaasientsyymin määritys.Tämä menetelmä on osoittautunut käytännölliseksi, nopeaksi, luotettavaksi ja hinnaltaan edulliseksi. Tutkimusosassa testattiin NAGaasimääritystä maidontarkastamolla piilevän utaretulehduksen osoittajana. Menetelmä oli helppo ja nopea.NAGaasimääritys soveltuu parhaiten meijereille tai maidontarkastamoille laajojen karjakohtaisten utareterveystilanteiden kartoitukseen.
  • Kokko, Ilona (2006)
    Tarkastelin työssä yliopisto-opiskelijoiden käsityksiä sukupuolesta. Työn teoreettisena viitekehyksenä oli sosiaalinen konstruktionismi ja erityisesti sosiaalisen konstruktionismin retorinen painotus. Menetelmällisenä viitekehyksenä toimi diskurssianalyysi. Aineisto muodostui kahdeksasta ryhmäkeskustelusta, joiden osallistujat olivat Helsingin yliopiston perustutkinto-opiskelijoita. Aineisto kerättiin syksyllä 2004 sosiaalipsykologian laitoksen kvalitatiivisten menetelmien harjoituskurssin yhteydessä. Retorisen tarkasteluni pääkäsitteet olivat Perelmanin (1996) premissin käsite ja Billigin (1987) ”common sense” -käsite, jonka suomensin työssä arkiseksi oletukseksi. Näiden käsitteiden avulla pyrin selvittämään, mitä sukupuolta koskevia käsityksiä yliopisto-opiskelijat pitävät itsestäänselvyyksinä ja kyseenalaistavatko he näihin käsityksiin liittyviä näkemyksiä. Lisäksi tarkastelin, mihin kulttuurisiin näkökulmiin yliopisto-opiskelijat suhteuttavat näkemyksiään. Tässä tarkastelussa käytin analyyttisina työkaluina kahta diskurssianalyysin piirissä tunnistettua retorista keinoa, ”oletettuun vasta-argumenttiin varautumista” ja ”itsetodistelua”. Yliopisto-opiskelijoiden käsitykset sukupuolesta tiivistyivät kuudeksi arkiseksi oletukseksi, jotka nimesin seuraavasti. – Ihmiset jakautuvat naisiin ja miehiin – Naiset ja miehet ovat erilaisia – Kulttuuri vaikuttaa sukupuolen yhteiskunnalliseen jäsentymiseen – Biologiset seikat vaikuttavat sukupuolen yhteiskunnalliseen jäsentymiseen – Sukupuolella on merkitystä –On naisille/miehille tyypillisiä ominaisuuksia Kuhunkin arkiseen oletukseen liittyi oletusta puoltavia ja kyseenalaistavia näkemyksiä. Yliopisto-opiskelijoiden sukupuolta koskeville käsityksille ominaista olikin käsitysten sisäinen ristiriitaisuus. Arkisten oletusten tarkastelussa tuli esille myös sukupuolta koskevan ajattelun heteronormatiivisuus. Kulttuurisia näkökulmia, joihin yliopisto-opiskelijat suhteuttivat sukupuolta koskevia näkemyksiään, olivat suvaitsevaisuusdiskurssi, sukupuolten tasa-arvon diskurssi ja yksilöllisyysdiskurssi. Näiden diskurssien kulttuurinen hallinta pyrittiin osoittamaan silloinkin, kun esitetty näkemys oli ristiriidassa diskurssin kanssa. Tulokset toivat esille, että yliopisto-opiskelijoiden sukupuolta koskevissa käsityksissä yhdistyvät perinteistä käsitystä sukupuolen kaksinaisuudesta tukevat näkemykset sekä kaksinaisuutta kyseenalaistavat näkemykset. Kyseenalaistaminen oli keskusteluissa osittain normatiivista. Normatiivisenakin kyseenalaistaminen kuitenkin osoittaa, että yliopisto-opiskelijoiden keskustelussa sukupuolesta puhujan on huomioitava myös sukupuolen kaksinaisuutta kyseenalaistavat näkökulmat. Keskeisiä työssä käytettyjä lähteitä olivat sosiaalinen konstruktionismin, retorisuuden ja diskurssianalyysin osalta Billig, (1987); Burr, (2003); Jokinen, A., Juhila & Suoninen (1993) ja (1999); Perelman, (1996). Sukupuolen tarkastelun osalta keskeisiä lähteitä olivar Berlant & Warner (2002); Burr, (1998); Jokinen, E., (2006); Stokoe (1998); Wetherell, Stiven & Potter (1987) ja Weatherall (2002).
  • Leskinen, Suvi (2007)
    Pro gradu -tutkielmani aiheena on suomalaisessa sanomalehdistössä jatkosodan syksynä 1941 käyty keskustelu suomalaisten naisten ja vierasmaalaisten miesten suhteista. Tarkastelemissani lehtikirjoituksissa käsiteltiin suomalaisnaisten suhteita sekä maassa oleskeleviin saksalaisiin sotilaisiin että kotirintamalle sijoitettuihin neuvostoliittolaisiin sotavankeihin. Tarkastelen tutkielmassani lehtikeskustelua naiskansalaisuuden näkökulmasta: pyrin tutkimaan sitä, miten keskustelussa määriteltiin suomalaiselle naiselle soveliaan käyttäytymisen rajoja. Marianne Junila on nimittänyt tutkimaani lehtikeskustelua omassa väitöskirjassaan "suureksi moraalikeskusteluksi". Tutkielmani johtopäätöksenä on, että keskustelun oikea nimitys olisi mielestäni "syksyn 1941 suuri seksuaalimoraalikeskustelu". Päädyn erilaiseen lopputulokseen Junilaan nähden myös keskustelun aikarajauksen suhteen. Junilan mukaan Valtion tiedoituslaitos esitti keskustelun ensimmäisen puheenvuoron heinäkuussa 1941 toimittamalla sanomalehdille nimimerkki Valentinin pakinan "Eräistä ystävällisistä naisista". Oma lopputulokseni on, ettei Valtion tiedoituslaitoksella ollut merkittävää roolia seksuaalimoraalikeskustelun käynnistämisessä. Suomalainen sensuuri kielsi keskustelun suomalaisnaisten suhteista saksalaisiin ja venäläisiin miehiin 20. marraskuuta 1941, sillä aiheella oli haitallisia vaikutuksia suomalaisten rintamamiesten mielialoihin ja suomalais-saksalaisiin asevelisuhteisiin. Keskustelijoiden näkökulmasta suuressa moraalikeskustelussa ei kuitenkaan ollut kyse saksalaisista sotilaista, vaan suomalaisten naisten käyttäytymisestä. Oman tulkintani mukaan kirjoittajien tarkoituksena ei ollut loukata saksalaisia ja vahingoittaa asevelisuhteita, vaan tämä tapahtui vahingossa. Olen pyrkinyt valitsemaan tarkastelun kohteena olevat sanomalehdet siten, että ne muodostaisivat edustavan kuvan Suomesta sekä alueellisesti että poliittisesti. Pohjoissuomalainen sanomalehdistö on vahvasti edustettuna siksi, että suomalais-saksalainen aseveljeys ilmeni selkeimmin siellä. Tarkastelen tutkielmassani yhteensä kymmenessä suomalaisessa sanomalehdessä esiintyneitä kirjoituksia. Varsinkin puoluepoliittisten sanomalehtien kohdalla oli havaittavissa selviä eroja aiheen käsittelyn suhteen. Suomen Sosialidemokraatti oli kaikista aktiivisin yksittäinen lehti kirjoittamaan vallitsevasta moraaliongelmasta, ja lehden yleisönosastolla ja pakinoissa käsiteltiin nimenomaisesti suomalaisnaisten suhteita saksalaisiin aseveljiin. Äärioikeistolainen Ajan Suunta ja oikeistolainen Uusi Suomi käsittelivät sen sijaan naisten suhteita neuvostoliittolaisiin sotavankeihin. Vaikka suomalaisnaisten kiinnostuksen kohteiksi määriteltiin eri kohteet, olivat yleisesti ottaen sanomalehdissä esiintyneet teemat ja äänenpainot yllättävän samankaltaisia. Suhteet tuomittiin ja tätä perusteltiin mm. tulevan sukupolven terveyden ja moraalin vaarantamisella. Lähes kaikissa tarkastelemissani kirjoituksissa esiintyi naisten kolmijako, jota olen nimittänyt jaoksi "hyviin, pahoihin ja parannuksen tarpeessa oleviin". Kirjoituksissa poikkeuksetta korostettiin sitä, että suurin osa suomalaisnaisista oli käyttäytynyt moitteettomasti. Heidän tuli muodostaa naisten kollektiivisen kontrollin ydinryhmä ja valvoa kanssasisariaan, jotka olivat sortuneet moraalittomaan käyttäytymiseen kansakunnan kohtalonhetkenä. Samoin kirjoittajat olivat yhtä mieltä siitä, ettei suuressa moraalikeskustelussa ollut kyse ns. paheellisista naisista; naisista, joiden moraalittomaan käyttäytymiseen ei nähty pystyttävän vaikuttamaan. Tähän ryhmään kuuluivat ainakin prostituoidut.