Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1400-1419 of 27945
  • Pan, Xiayuan (2010)
    As an attempt to obtain a brief image of the acculturation process of the Chinese in Finland, this study examines the acculturation attitudes of three different groups of ethnic Han Chinese in Helsinki: masters students, employees in non-ethnic business sector and owners of ethnic businesses. Through semi-structured interviews focusing on a series of intercultural variables, such as cultural identities, language proficiency and usage as well as social contacts, the study shows the maintenance of heritage culture and identity as well as the intentions to seek intergroup relations of the informants, based on which the acculturation strategies adopted by the chosen informants are judged. Findings of the study reveal that integration attitude is the strongest among employees in non-ethnic business, followed by master students and ethnic business owners. However, due to limited number of informants accessed, this pattern needs to be further examined by extended research in the future with a larger scale of informants covering more categories and more regions in Finland. Discussions are made based on the findings of the study regarding the construction of multiculturalism in Finland as well as Finland’s international competitiveness in the process of European integration and globalisation as regards the friendliness of its domestic social environment (especially language environment and employment market) toward other groups. It is also pointed out in the discussions that sufficient communication is one of the keys to a better understanding among ethnic groups to create favourable inter-group relations.
  • Kreander, Kari (Helsingin yliopisto, 2006)
    More and more drugs are becoming useless as a result of increasing numbers of drug resistant pathogen bacteria strains. The urge to find new active drugs, pure or modified, has become a critical task to overcome the limitations that older, still in use, drugs have faced. Drug companies and research facilities are screening different sources with different techniques to fill this need. For a successful screening process, optimized high-quality methods are needed. In this study, erythromycin resistant Streptococcus pyogenes strains, mefA, ermB and ermTR, and the Staphylococcus simulans ermC strain of Finnish origin were used to optimize a turbidometric screening assay using a 96-well microplate for detecting new antimicrobials. Optimization was assisted by using quality parameters S/N (signal-to-noise), S/B (signal-to-background) and Z' factor (screening window coefficient) to confirm the reliability and repeatability. The optimized assay was used for screening a small-scale library of natural compounds and their derivatives against the antibiotic resistant strains. The results showed that gallic esters, specially octyl gallate, had potential inhibition effect against tested strains. Lichen acids were also found to be good inhibitors against all tested strains. The search for novel antibacterial agents can be facilitated by virtual screening of compound databases against a known bacterial target. Following this approach, approx. 200 000 compounds were screened in silico for binding to ErmC' and used for selecting the 49 best-binding, drug-like compounds for in vitro evaluation. As a primary screen, a fluorometric, biochemical assay measuring the inhibition of catechol-O-methyltransferase (COMT), structurally very similar to ErmC', was employed to evaluate the potential activity against ErmC. Out of the selected 49 compounds, two structurally very similar compounds were identified as confirmed hits with reasonable activity (IC50 values of 26 and 73 µM). However, no marked activity was observed in a cell-based assay performed with the Staphylococcus aureus ermC strain. High-performance liquid chromatography (HPLC) was used for microfractionation of natural extracts to overcome limitations of photometric measurement of colored samples that can affect the results of a screening assay. The microfractionation was successfully combined with the 96-well microplate antibacterial assay. The study demonstrated that the use of microfractionation coupled with bioactivity screening is a powerful tool for the identification of active components in natural extracts. To study natural extracts and their safety, a miniaturized Ames test with Salmonella typhimurium TA98 and TA100 strains in a 6-well plate was used. With a miniaturized method, the cost of the test can be decreased, and less time, workspace and amounts of compound are needed than in a normal Ames test. The assay was used to screen mutagenicity and antimutagenicity of rapeseed, pine bark and raspberry extracts and their factions with vinylsyringol, a pure compound from crude rapeseed oil. None of the extracts were shown to be mutagenic. When the metabolic activator (rat liver S9 enzyme) was not added with known positive control (mutagen) and extract, all of the extracts were observed to have antimutagenic properties. The natural extracts were further studied with the Caco-2 model to evaluate their ability to affect the permeability of co-administrated drugs across the cell monolayer. It has been previously shown that some natural extracts can have drug interactions and affect the drug's cellular permeability. Here, the permeability of verapamil, ketoprofen, metoprolol, and paracetamol under the influence of co-administered natural extracts were studied. As a result, none of the extracts had notable effects. In conclusion, it is important to have a proper approach when screening natural products for biological activity. Using the latest technology can be the key for finding new promising drug candidates. Assay validation and miniaturization are good ways to get results quickly and with less money and work. High-quality methods and a thorough investigation that also take safety aspects into account can have a significant effect on the overall success of the screening process.
  • Polinati, Padmini (Unigrafia, 2015)
    Mitochondrial diseases are generally caused by genetic variants that may affect cell function during the process of energy generation: right from the start of protein translocation to the fatty acid degradation by beta-oxidation (β-oxidation). The main objective of this PhD thesis is to study genetic variants that cause mitochondrial diseases and also to understand the disease pathogenesis of a known disease using the induced pluripotent stem cell (iPSC) method, a revolutionary approach in regenerative medicine. In the first study, we carried out a long-term follow up of six metabolic diseased patients and subsequently we performed a carrier frequency study of the identified carnitine palmitoyl transferase 1A (CPT1A) gene variant in the Finnish population. We identified a novel homozygous variant c.1364A>C (p.Lys455Thr) in exon 12 of the CPT1A gene. No carriers of the variant c.1364A>C were detected upon minisequencing of 150 control samples but the allele frequency of CPT1A variant in global population is 0.0002142 (ExAC Browser) whereas in the Finnish population (6614 allele number) the frequency is 0.001966. The identified variant was predicted to cause improper folding of the CPT1A protein, which leads to its degradation. All patients were treated with a high-carbohydrate and a low fat diet. In the second study, we focused on the human DnaJ (Hsp40 homolog) subfamily C, member 19 (DNAJC19) deficiency. Our studies showed that it causes early onset dilated cardiomyopathy syndrome (DCMA). This is the first report of a genetic defect in the mitochondrial protein, DNAJC19, outside of the Canadian Dariusleut Hutterite population. This defect is characterized by an unusual aetiology for an early onset recessively inherited dilated cardiomyopathy that is associated with ataxia and male genital anomalies. Sequencing of the human DNAJC19 gene revealed a homozygous single nucleotide (A) deletion in exon 6 that cause a frameshift and lead to the premature termination of the protein. In the third study, the pathogenesis of retinopathy in long-chain acyl-CoA dehydrogenase deficiency (LCHADD) was studied using iPSC technology. Retinopathy is an unusual manifestation of LCHADD, as mitochondrial fatty acid β-oxidation (FAβO) has not been considered to play a major role in the metabolism of the retina. Among all defects of mitochondrial FAβO, only long-chain acyl-CoA dehydrogenase (LCHAD) and mitochondrial trifunctional protein (TFP) deficiencies have developed pigmentary retinopathy and peripheral neuropathy. We elucidated how a genetic variant in the FAβO cycle can disrupt the retinal pigment epithelium (RPE) that can eventually lead to blindness. In addition, we developed a new in vitro cell model; iPSC clones were generated from LCHADD patient fibroblasts and further differentiated into RPE cells. Several changes were observed in patient RPE cells such as decreased cell size, lower pigmentation and irregular pattern of morphology. Electron microscopy analysis showed an accumulation of a few melanosomes, more melanolysosomes, and large sized lipid droplets in patient RPE cells. Furthermore, increased levels of triglycerides in patient RPE cells were observed upon mass spectrometric analysis. We concluded that all these changes had contributed to the disruption of the RPE layer that leads to blindness in LCHAD deficiency patients. Finally, the research done for this thesis succeeded in identifying novel variants in CPT1A and DNAJC19 genes in Finnish patients. Our long-term follow up studies on CPT1A deficiency can help patients in better diagnosis, which further helps clinicians to identify the genetic cause. We also found a novel phenotype with DNAJC19 deficiency. Further we established the groundwork to understand the pathogenesis of retinopathy in LCHADD patients using an advanced method that helps to study in depth pathogenesis mechanism.
  • Böckerman, Petri (2000)
    Tutkimuksessa tarkastellaan bruttovirtoja Suomen työmarkkinoilla. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa luodaan laaja katsaus olemassaolevaan kirjallisuuteen. Tutkimuksen empiirisessä osassa tarkastellaan bruttovirtojen tasoa ja kehitystä koulutus- ja työkokemusryhmittäin Suomessa, koska työvoiman heterogeenisuutta ei ole juurikaan huomioitu aiemmassa kirjallisuudessa. Bruttovirtoja tutkitaan käyttäen yritystasoista paneeliaineistoa, joka perustuu työssäkäyntitilastoon. Aineisto kattaa neljä Suomen kansantalouden päätoimialaa; teollisuuden, rakentamisen, kaupan ja kokonaisuuden, joka koostuu liike-elämän palveluista. Tulosten mukaan bruttovirrat ovat suuria suhteessa työllisyyden nettomuutoksiin. Työpaikkojen syntymisaste on ollut korkeampi korkeimmin koulutetuille verrattuna ainoastaan peruskoulutuksen hankkineisiin työntekijöihin teollisuudessa. Työpaikkojen rakenteellinen syntymiaste on ollut myös korkeampi nuorille työntekijöille verrattuna ikääntyneisiin työntekijöihin. Lisäksi korkeimmin koulutettujen todennäköisyys menettää työpaikkansa oli huomattavasti alhaisempi laman aikana. Tulokset antavatkin tukea näkemykselle, jonka mukaan heikoimmin koulutetut ja nuoret työntekijät kantoivat suurimman taakan rakennemuutoksesta laman aikana. 1990-luvun syvän laman aikana työpaikkojen syntymisasteessa tapahtui huomattavaa alenemista. Työpaikkojen vaihtuvuusaste ei ole siten käyttäytynyt selkeän vastasyklisesti Suomessa. Työpaikkojen ylimääräinen vaihtuvuusaste sitävastoin aleni laman aikana tutkimuksen kaikissa koulutus- ja työkokemusryhmissä. Havainto tarkoittaa sitä, että laman aikana samanaikainen työpaikkojen syntyminen ja häviäminen (eli työpanoksen sopeuttaminen heterogeenisuus yritystasolla) aleni, joten "rakennemuutos" hidastui taloudellisen taantuman aikana.
  • Böckerman, Petri (2000)
    The study is about gross job flows in Finland. The first part of the study contains an extensive survey of the literature. The empirical part of the study investigates the underlying magnitudes and the fluctuations of gross job flows in the Finnish economy in terms of employees' education and experience, because the underlying heterogeneity of the labour force has been a severely neglected issue in the earlier literature on gross job flows. The gross job flows are calculated by applying longitudinal firm-level data based on Employment Statistics. The data cover four main sectors of the Finnish economy: manufacturing, construction, trade and business services. The results indicate that the underlying gross flows are large relative to net employment changes. The job creation rate has been higher for employees with university degrees compared to employees with only basic education within manufacturing industries. The underlying structural rate of job creation has also been more intensive for the least experienced employees compared to the population of the most experienced employees. In addition, the highly educated employees in the Finnish economy had a much lower propensity to lose their jobs during a period of extreme economic contraction. Thus, the results give support to the view that employees with only basic education and the least experienced employees carried the heaviest burden of restructuring during the great depression of the early 1990s. During the slump of the 1990s there was a sharp decline in job creation. Thus, the countercyclicality of job reallocation is not an apparent feature of Finnish gross job flows. However, the excess reallocation rate declined during the great depression of the 1990s across the applied education and experience groups in the Finnish economy. This means that the volume of simultaneous job creation and destruction (i.e. the heterogeneity of labour demand adjustment at the firm level) declined during the slump of the early 1990s and, as a consequence of this, the underlying "structural change" among firms halted during the economic slowdown.
  • Feng, Shiqing (2015)
    A cognitive radio (CR) is an intelligent radio that reuses frequency band based on dynamic spectrum access (DSA). CR implements spectrum sensing to detect primary users' (PU) presence, and exploits available spectrum without interfering PU. In contrast with local spectrum sensing, cooperative sensing which is implemented by multiple CRs, is more efficient and effective generally. Previous work on cooperative spectrum sensing in cognitive radio (CR) assumes a default mode that CRs are willing to cooperate for others unconditionally. While this situation does not always hold, the requested CR might reject the cooperation request due to its insufficient energy, or security concerns. In this thesis, we propose a social-based cooperative sensing scheme (SBC) that exploits social ties of CRs on their cooperative sensing. Simulation results show that SBC fulfills improved sensing quality, and the sensing performance of CRs correlate to the social degree and social network topology.
  • Lehtinen, Antti (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkimukseni käsittelee Kari Aronpuron runouden suhdetta visuaalisuuteen ja kuvataiteisiin. Otsikon käsite, ”kuvataiteellinen runo”, on Michael Davidsonin. Artikkelissaan ”Ekphrasis and the Postmodern Painter Poem” (1983) Davidson jakaa kuvataiteisiin suhteutuvan runouden kahteen: 1. Runouteen, joka kumpuaa jostakin olemassaolevasta taideteoksesta (representaatiot, klassiset ekfrasikset) 2. Runouteen, joka hyödyntää kuvataiteen tekniikoita kuitenkaan perustumatta mihinkään tiettyyn teokseen. Tämän jälkimmäisen kategorian runoja hän nimittää kuvataiteellisiksi runoiksi (engl. painterly poem, Janna Kantolan suomennos). Kuvataiteellinen runo ei ole yhtä kuin runo, joka suoraan reflektoi jotain kuvataideteosta eikä se ole runo, jolla on muuten vain korostuneen visuaalisia piirteitä. Kuvataiteellinen runo merkitsee Davidsonille runoa, joka lainaa muotoaan kuvataiteen perinteestä ja näin tehdessään kommentoi ennen kaikkea kuvataiteen kompositionaalisia strategioita. Lähestyn Kari Aronpuron runoutta Michael Davidsonin käsitteen kautta. Tutkimukseni rakenne keskittyy kolmen kuvataiteellisen runon kategorian käsittelyyn: ekfrasiksen, kollaasin ja readymaden. Ensimmäisessä analyysiluvussa (“Kuvan kuvia”) tarkastelen Davidsonin näkemyksiä ekfrasiksen ja kuvataiteellisen runon suhteesta sekä analysoin Aronpuron ekfrasisrunoa ”Kolhon kuu”. Seuraavassa luvussa (“Koottuja kuvia”) käsittelen kollaasin ja kuvataiteellisen runon suhdetta. Analysoin Aronpuron pitkää kollaasirunoa ”NRO 6 (Neljä vuodenaikaa)” hybriditekstinä, joka voidaan nähdä niin ekfrasiksena, kollaasina kuin kuvataiteellisena runonakin. Tekstin tärkeimpänä visuaalisena intertekstinä käsittelen Mark Rothkon Seagram-sarjaa. Viimeisessä luvussa (“Löydettyjä kuvia”) keskityn Aronpuron omaan kuvataiteelliseen tuotantoon, joka kattaa toistaiseksi yhden näyttelyn. Analyysiaineistona on Kari Aronpuron ja hänen kuvataiteilija-alteregonsa Banks L. Steppburnin yhteisnäyttely Pyöreitä Half Centannial (Tampereen keskuskirjasto Metso, syksy 2014). Lähestyn näyttelyn aineistoa Marcel Duchampin estetiikan ja readymade-tekniikan näkökulmasta. Tutkimukseni aineisto on sekä kirjallista että visuaalista. Analysoin Aronpuron runoja suhteessa Mark Rothkon ja Eero Järnefeltin maalauksiin sekä Aronpuron omia kuvataideteoksia suhteessa Marcel Duchampin estetiikkaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on pitkälti ango-amerikkalaisessa lyriikantutkimuksessa (esim. Michael Davidson, James Heffernan, Marjorie Perloff), mutta poikkitaiteellinen näkökulma tuo tutkimukseen mukanaan myös oman teoreettisen traditionsa (mm. Kai Mikkonen). Myös edeltävä Aronpuro-tutkimus on osa tutkielmani aineistoa (esim. Sinikka Tuohimaa, Kari Rummukainen, Juha Laine, Taneli Viljanen). Osoitan, että kuvataiteellinen runo ei ole pelkkä kuriositeetti Kari Aronpuron runoudessa, vaan se on näkökulma, joka voidaan perustellusti ottaa lukuisiin Aronpuron teoksiin. Kuvataiteellinen aineisto on usein läsnä hänen runoissaan, ja eri kuvataiteen traditiot, teokset ja tekniikat ovat toistuvia intertekstejä halki hänen koko tuotantonsa. Poikkitaiteellinen näkökulma on erottamaton osa Kari Aronpuron runoutta.
  • Sirelius, Mika (University of Helsinki, 2015)
    Yhteiskuntaorientoituneen uskonnon teorian mukaan länsimainen kirkko on palannut julkiseen tilaan modernien ja universaalien arvojen puolustajana. Omien oikeuksiensa puolustamisesta se on siirtynyt yksilön vapauden ja uskonnon vapauden puolustamiseen. Taustaa vasten voi olettaa, että arkkipiispa puheissa ihmisten asema korostuu, kirkon aseman sijaan. Tutkimus selvittää mistä näkökulmista tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja arkkipiispa Kari Mäkinen tarkastelevat suomalaista yhteiskuntaa. Arkkipiispan ja tasavallan presidentin valta on merkittävässä määrin yhteiskunnalliseen keskusteluun vaikuttavaa valtaa. Heille on osoitettu tila areenalla, jossa yhteistä ymmärrystä rakennetaan. Tutkimusaineistona on tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja arkkipiispa Kari Mäkisen verkkosivuilla julkaistut puheet vuodelta 2014. Molemmat kritisoivat vallitsevaa keskustelukulttuuria. Mäkinen mukaan tarinat siloitellaan muotoon, jossa on kertojalle itselleen mielekäs järjestys. Niinistö muistuttaa että vain yhden näkökulman vastaukset eivät ole rehellisiä, eivätkä kestäviä vastauksia. Vaurauden jako on esillä molempien puheissa. Niinistö mukaan vähempikin varallisuus on jaettava oikeudenmukaisesti. Mäkinen muistuttaa, että kirkko itse istuu rikkaan miehen pöydässä. Mäkinen toteaa myös, että talous on se ikkuna, jonka kautta tarkastellaan muita elämän alueita. Niinistön mukaan suomalaisten vahvuudet ovat vastuuntunto, yhteisöllisyys ja koulutus. Näillä vahvuuksilla Suomi pärjää tulevaisuudessakin. Kirkolle tuleva on ongelmallisempi. Muuttuva yhteiskunta haastaa kirkon oppia. Mäkisen puheiden peruspilareina ovat ihmisen tiedon rajallisuus, lähimmäisen rakkaus ja usko jumalalliseen armoon. Tältä pohjalta Mäkinen rakentaa kuvaa kirkosta, jonka opilliset tulkinnat eivät ole erehtymättömiä tai muuttumattomia. Tutkimuksen keskeiseksi elementiksi nousi valitun näkökulman vaikutus ymmärrykseen. Alasdair MacIntyren näkemyksen mukaan valittaessa tulkinnan premissit, valitaan myös tulkinnan loogiset rajat. Tutkimuksen teoreettisen taustan ja aineiston pohjalta näyttää siltä, että valittaessa premissit ja tulkinnallinen näkökulma, valitaan myös argumentaation looginen lopputulos. Tämän ilmiön ymmärtäminen näkyy molempien puhujien puheissa.
  • Sakki, Inari (Helsingin yliopisto, 2010)
    The economic, political and social face of Europe has been changing rapidly in the past decades. These changes are unique in the history of Europe, but not without challenges for the nation states. The support for the European integration varies among the countries. In order to understand why certain developments or changes are perceived as threatening or as desired by different member countries, we must consider the social representations of the European integration on the national level: how the EU is represented to its citizens in media and in educational systems, particularly in the curricula and textbooks. The current study is concerned with the social representations of the European integration in the curricula and school textbooks in five European countries: France, Britain, Germany, Finland and Sweden. Besides that, the first volume of the common Franco-German history textbook was analyzed, since it has been seen as a model for a common European history textbook. As the collective representations, values and identities are dominantly mediated and imposed through media and educational systems, the national curricula and textbooks make an interesting starting point for the study of the European integration and of national and European identities. The social representations theory provides a comprehensive framework for the study of the European integration. By analyzing the curricula and history and civics textbooks of major educational publishers, the study aimed to demonstrate what is written on the European integration and how it is portrayed how the European integration is understood, made familiar and concretized in the educational context in the five European countries. To grasp the phenomenon of the European integration in the textbooks in its entirety, it was investigated from various perspectives. The two analysis methods of content analysis, the automatic analysis with ALCESTE and a more qualitative theory-driven content analysis, were carried out to give a more vivid and multifaceted picture of the object of the research. The analysis of the text was complemented with the analysis of visual material. Drawing on quantitative and qualitative methods, the contents, processes, visual images, transformations and structures of the social representations of European integration, as well as the communicative styles of the textbooks were examined. This study showed the divergent social representations of the European integration, anchored in the nation states, in the five member countries of the European Union. The social representations were constructed around different central core elements: French Europe in the French textbooks, Ambivalent Europe in the British textbooks, Influential and Unifying EU in the German textbooks, Enabling and Threatening EU in the Finnish textbooks, Sceptical EU in the Swedish textbooks and EU as a World Model in the Franco-German textbook. Some elements of the representations were shared by all countries such as peace and economic aspects of the European cooperation, whereas other elements of representations were found more frequently in some countries than in others, such as ideological, threatening or social components of the phenomenon European integration. The study also demonstrated the linkage between social representations of the EU and national and European identities. The findings of this study are applicable to the study of the European integration, to the study of education, as well as to the social representation theory.
  • Kauppinen, Timo M. (2004)
    Neighbourhood and family background effects on the secondary education of young people in Helsinki The objective of this study was to find out, how neighbourhood and family characteristics affected young people’s completion of secondary education in Helsinki in the 1990's. In addition, effects of school grades and of a number of school characteristics were analysed. Individual-level register-based data compiled by Statistics Finland and neighbourhood-level statistics were used as data. The main individual-level data set represented the young people in Helsinki being in the age of finishing the comprehensive school in the years 1991 - 95, and it had 10,906 cases. The completion of secondary education and the type of completed education were under explanation, the types being upper secondary school and vocational school. Statistical modelling was used as the method of the study, multi-level logistic regression being the type of model applied. Family background had strong effects on the completion of secondary education and especially on the type of completed education. Parental education was a particularly strong background factor. A large share of the family-background effect was mediated by the grades of the final report of the comprehensive school, which had strong effects. Both the family background and the grades also had independent effects on completion of secondary education and on the type of completed education. There were clear differences between neighbourhoods in the proportion of young people who completed secondary education and in the proportions of different types of education. When explaining the completion of secondary education, these differences were explained by differing family backgrounds of young people. Neighbourhoods were not found to have effects on the completion of secondary education. However, when explaining the type of completed education, the between-neighbourhood variation was not explained completely when the differing family backgrounds were taken into account. Of the neighbourhood characteristics under analysis, the educational structure of the neighbourhood population had the strongest effects. In neighbourhoods with a high educational level, the finishing of upper secondary school was more common than in average neighbourhoods also after taking the neighbourhood differences in family backgrounds into account. In contrast, neighbourhoods with a low educational level did not deviate from the average neighbourhoods in their effects. Therefore, the effect of the educational structure was nonlinear. On school grades neighbourhoods did not have effects. The explanatory power of the neighbourhood’s educational structure was much weaker than that of the family background in regard to the individual-level variation, but it explained well the between-neighbourhood variation remaining after taking the family backgrounds into account. Effects of school characteristics were analysed with data representing those young people in Helsinki who finished the comprehensive school in the years 1995 - 98. It was found that the socioeconomic composition of the comprehensive school affected the type of educational career that was started. This school effect mediated the observed effect of the educational structure of the neighbourhood population. Also the explanatory power of the school effect was much weaker than that of the family background. The results show, in accordance with earlier studies, that schooling outcomes are associated with family background. This study showed also, that the neighbourhood and the pupil composition of the school have some significance regarding the post-comprehensive school career. The most disadvantaged neighbourhoods were not found to have effects, however. This may be partly because of the housing policy practiced in Helsinki, which has aimed to prevent spatial segregation and has therefore contributed in preventing extreme spatial concentration of disadvantage.
  • Kauppinen, Timo M. (2004)
    Tässä tutkimuksessa selvitettiin, kuinka asuinalueen ja perheen ominaisuudet vaikuttivat nuorten keskiasteen tutkintojen suorittamiseen Helsingissä 1990-luvulla. Lisäksi selvitettiin koulumenestyksen ja eräiden koulun ominaisuuksien vaikutuksia. Aineistona käytettiin Tilastokeskuksessa muodostettua yksilötason rekisteriaineistoa sekä alueita kuvaavia tilastotietoja. Pääasiallinen yksilöaineisto kuvasi vuosina 1991 - 95 peruskoulun päättöiässä olleita helsinkiläisiä nuoria, ja siinä oli 10906 havaintoa. Selitettävänä olivat keskiasteen tutkinnon suorittaminen ja suoritetun tutkinnon tyyppi, jossa vaihtoehtoina olivat ylioppilastutkinto ja muu keskiasteen tutkinto. Tutkimusmenetelmänä oli tilastollinen mallintaminen ja mallityyppinä monitasoinen logistinen regressio. Perhetaustalla oli vahva vaikutus keskiasteen tutkinnon suorittamiseen ja etenkin suoritetun tutkinnon tyyppiin. Vanhempien koulutustaso oli erityisen merkittävä taustatekijä. Suuri osa perhetaustan vaikutuksesta tutkintoihin selittyi sen vaikutuksella peruskoulun päättötodistuksen lukuaineiden keskiarvoon, jolla puolestaan oli vahva vaikutus tutkintoihin. Sekä perhetaustalla että keskiarvolla oli myös itsenäistä vaikutusta keskiasteen tutkinnon suorittamiseen ja tutkinnon tyyppiin. Keskiasteen tutkinnon suorittaneiden osuudessa ja ylioppilastutkinnon osuudessa tutkinnoista oli selviä alueellisia eroja. Keskiasteen tutkinnon suorittamista selitettäessä nämä alue-erot selittyivät nuorten erilaisilla perhetaustoilla eri alueilla. Asuinalueella ei havaittu olleen vaikutusta siihen, suorittavatko nuoret keskiasteen tutkinnon. Sen sijaan suoritetun tutkinnon tyyppiä selitettäessä alueiden välinen vaihtelu ei selittynyt täysin perhetaustojen erojen huomioon ottamisella. Tutkituista asuinalueen ominaisuuksista väestön koulutusrakenne osoittautui voimakkaimmaksi vaikutuksiltaan. Korkean koulutustason alueilla ylioppilastutkintojen osuus tutkinnoista oli keskimääräistä suurempi perhetaustan alue-erojen huomioon ottamisen jälkeenkin. Matalan koulutustason alueet eivät sen sijaan poikenneet vaikutuksiltaan keskimääräisistä alueista, eli koulutusrakenteen vaikutus oli epälineaarinen. Koulumenestykseen asuinalueella ei ollut vaikutusta. Asuinalueen väestön koulutusrakenteen selitysvoima oli yksilöiden välistä vaihtelua selitettäessä selvästi vähäisempi kuin perhetaustan selitysvoima, mutta perhetaustan erojen huomioon ottamisen jälkeen jäljelle jääneen alueiden välisen vaihtelun ylioppilastutkintojen osuudessa koulutusrakenne selitti hyvin. Koulun ominaisuuksien vaikutuksia tutkittaessa havaittiin yläasteen koulun oppilaiden sosioekonomisella taustalla olleen vaikutusta vuosina 1995 - 98 peruskoulun päättäneiden helsinkiläisten nuorten peruskoulun jälkeen aloitetun opiskelu-uran tyyppiin. Tämä kouluvaikutus välitti havaittua asuinalueen väestön koulutusrakenteen vaikutusta. Myös kouluvaikutuksen selitysvoima yksilöiden välisen vaihtelun selittäjänä oli selvästi heikompi kuin perhetaustan selitysvoima. Tulokset osoittavat aiempien tutkimusten tapaan koulutustulosten olevan yhteydessä perhetaustaan. Myös asuinalueella ja koulun oppilasrakenteella on tämän tutkimuksen perusteella Helsingissä jonkin verran merkitystä peruskoulun jälkeisen uran kannalta. Huono-osaisimmilla alueilla ei kuitenkaan havaittu olevan vaikutusta, mikä saattaa osaksi johtua Helsingissä harjoitetusta alueellisen segregaation ehkäisemiseen tähdänneestä asuntopolitiikasta, jonka avulla on voitu välttää huono-osaisuuden äärimmäinen keskittyminen alueellisesti.
  • Nenonen, Päivi (2013)
    Kaupungistuminen vaikuttaa maankäytön muutoksen myötä voimakkaasti kaupungistuvan alueen hydrologiaan sekä veden laatuun. Rakennustyömailta aiheutuu vesistökuormitusta, koska työmaavedet ohjataan usein joko suoraan tai hulevesiviemäreiden kautta sellaisenaan läheisiin vesistöihin. Näin on toimittu myös Espoon Suurpellon uuden asuinalueen rakentamisen yhteydessä. Tämän tutkimuksen tavoitteena onkin selvittää veden laadun mittausten sekä vesinäytteiden fysikaalisten sekä kemiallisten analyysien pohjalta muuttuvatko Lukupuron virtaama, veden laatu sekä ainekuormitus rakentamisen vaikutuksesta. Tutkimus on osa Helsingin yliopiston ja Espoon kaupungin Suurpelto -projektin yhteistyössä toteuttamaa ”Kaupunkirakentamisen vaikutus Lukupuron hydrologiaan ja veden laatuun” (LUPU) -projektia. Tutkimus käsittää LUPU -projektin toisen vaiheen, jossa tarkastellaan rakentamisen aikaisia vaikutuksia. Tutkimusjakso alkaa vuodesta 2006 ja on jaettu kolmeen eri jaksoon. Ensimmäinen jakso kuvaa selkeästi aikaa ennen rakentamista. Toinen jakso (rakennusvaihe 1) on valittu siten, että alueella rakentaminen on jo alkanut, mutta painottuu vielä tässä vaiheessa kunnallistekniikan rakentamiseen. Kolmas jakso (rakennusvaihe 2) kuvastaa intensiivisen rakentamisen aikaa, jolloin asuintalojen rakentaminen on voimakasta ja samalla myös kunnallistekniikan rakentaminen laajenee uusille alueille. Tutkimuksessa vertaillaan näitä eri vaiheita keskenään ja selvitetään niiden välisiä eroja vedenlaadussa, virtaamassa ja ainekuormituksessa. Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimen avulla tarkastellaan vedenlaatumuuttujien välisiä riippuvuuksia ja ainekuormitusten muutosten tilastollista merkitsevyyttä testataan Wilcoxonin testillä. Tutkimuksessa käsitellään yhteensä 22 eri muuttujaa: Automaattisella veden laadun mittarilla mitattuja virtaamaa, sähkönjohtavuutta ja pH:ta sekä laboratoriossa analysoituja kiinto- sekä orgaanista ainesta, ravinteita (kokonaisfosfori ja -typpi), liuenneita aineita (liuenneen aineen kokonaismäärä, natrium, kalium, magnesium, kalsium, fluoridi, kloridi ja sulfaatti) sekä liukoisia metalleja (vanadiini, kromi, rauta, nikkeli, kupari, arseeni). Tutkimuksessa lähdetään siitä oletuksesta, että veden laatu on muuttunut valuma-alueen maankäytön muutoksen myötä tilastollisesti merkitsevästi. Oletuksena on, että ainekuormitus on kasvanut. Tulosten perusteella voidaan sanoa rakentamisen vaikuttaneen kiintoaineen, kokonaisfosforin ja raudan kuormitukseen sekä virtaamaan ja sähkönjohtavuuteen tilastollisesti merkitsevästi. Esimerkiksi kiintoaineen kuormitus on vuositasolla kuusinkertaistunut, fosforin nelinkertaistunut ja raudan jopa 11 -kertaistunut, kun verrataan rakennusvaiheen 2 kuormitusmääriä aikaan ennen rakentamista. Virtaama on lisäksi kasvanut rakentamisen aikana voimakkaasti ja vaikuttanut myös sähkönjohtavuuteen, joka on laskenut virtaaman kasvun myötä. Rakennusvaiheiden 1 ja 2 välillä muutos on ollut vähäisempää, eikä tilastollisesti merkitsevää muutosta ole enää tapahtunut. Suurimmat muutokset ovatkin siis tapahtuneet jo rakennusvaiheessa 1 ja muun muassa fosforin vuotuinen kuormitus on kääntynyt hienoiseen laskuun rakennusvaiheen 2 aikana. Rakentamisesta aiheutuvien vaikutusten voimakkuuteen vaikuttavat muu ihmistoiminta sekä luontaiset tekijät, kuten sääolot, hyvin eroosioherkkä maaperä, rakentamisen aikana tehdyt uoman ruoppaukset sekä peltoalueiden lannoittaminen. Jotta rakentamisen haitallisia vaikutuksia Lukupuron veden laatuun saataisiin vähennettyä, on hyvin aiheellista pohtia tapoja, joiden avulla työmaavesiä voitaisiin jatkossa käsitellä ennen niiden johtamista puroon. Mahdollisia keinoja onkin jo pohdittu Lukupuron kunnostussuunnittelun yhteydessä kevään 2013 aikana. Veden laatuun voimakkaasti vaikuttaneita ruoppauksia jouduttiin tekemään uoman siirron jälkeen uudessa uoman osassa ja nyt saatujen kokemusten pohjalta on hyvä punnita tarkkaan uoman siirron hyötyjä ja haittoja keskenään. Kunnostussuunnittelun yhteydessä onkin jo käyty keskustelua toisen suunnitteilla olleen uoman osan siirron tarpeellisuudesta.
  • Tarkiainen, Lasse (2008)
    Pääkaupunkiseudulla on havaittu viitteitä lievästä huono-osaisuuden keskittymisestä pienille alueille. Työttömyyden ja sosiaalisten ongelmien väheneminen laman jälkeen ei ole ollut yhtä nopeaa kaikilla seudun asuinalueilla. Yhdeksi selitysmalliksi tällaiseen kehitykseen on mainittu mahdolliset erityisyydet huono-osaisten alueiden asukkaiden verkostoitumisen tavassa. Tutkielmassa pyritään kvantitatiivisin menetelmin selvittämään sitä, onko asuinalueen keskimääräisellä tulotasolla vaikutusta asukkaiden verkostojen laajuuteen ja paikallisuuteen. Erityisenä kiinnostuksen kohteena on asukkaiden ns. heikkojen sosiaalisten suhteiden eli tuttavuussuhteiden määrä. Nämä nähdään teoreettisessa keskustelussa tärkeinä juuri työmarkkinoilla menestymisen kannalta. Tutkielman teoreettinen pohja rakentuu myös aluevaikutuksista käytävälle keskustelulle ja erityisesti sille, mitkä ilmiöt ja minkälaisten väestöryhmien läsnäolo alueella saattaa vaikuttaa asukkaiden verkostoitumiseen. Sekä yksilö- että aluetasolla aineistona käytetään Helsingin kaupungin tietokeskuksen ja STAKESin keväällä 2002 keräämää nk. Syreeni-kyselyaineistoa. Aineiston otanta on ositettu siten, että pääkaupunkiseutu on kartalla jaettu 250m kertaa 250m karttaruutuihin ja ruuduille on laskettu asukkaiden keskitulo. Yksi otos on otettu keskituloiltaan ylimpään kvintiiliin kuuluvista ruuduista, toinen alimpaan kvintiiliin kuuluvista ja kolmas kaikista ruuduista satunnaisesti. Yli 18-vuotiaita vastaajia kaikissa kolmessa otoksessa on yhteensä 10 555. Tutkielma perustuu näiden otosten vertailuun elaboraatioasetelmassa. Otostavalla pyritään tavoittamaan pääkaupunkiseudun alueellisesti hajautunut huono-osaisuus. Monitasoista regressioanalyysiä käyttämällä vakioidaan vastaajien yksilöllisten ominaisuuksien vaikutus heidän verkostoilleen ja näin selvitetään alueen tulotason vaikutuksen osuus verkostoihin. Lähialueen tulotasolla näyttää pääkaupunkiseudulla olevan merkitsevä yhteys asukkaiden sosiaaliseen verkostoitumiseen. Suurituloisilla alueilla asukkaiden verkostot ovat hieman laajempia ja heillä on enemmän heikkoja sosiaalisia suhteita muihin alueisiin verrattuna vaikka yksilötason tekijät on vakioitu. Kaikki sosioekonomiset ryhmät hyötyvät sosiaalisten suhteiden muodossa asumisesta suurituloisilla alueilla ja toisaalta kaikki ryhmät kärsivät hieman asumisesta pienituloisella alueella. Yleisesti ottaen korkea sosioekonominen asema, lapsiperhetyyppi ja nuoruus vaikuttavat positiivisesti verkoston kokoon. Ikä vaikuttaa kaikilla alueilla negatiivisesti verkoston kokoon, mutta pienituloisilla alueilla iän myötä tapahtuva suhteiden väheneminen on jyrkempää verrattuna suurituloisiin alueisiin. Pieni- ja suurituloisilla alueilla asuvien verkostot ovat aavistuksen paikallisempia kuin pääkaupunkiseudulla keskimäärin. Erot ovat tosin varsin pieniä. Yksin asuminen ja matala sosioekonominen asema vaikuttavat verkostoon paikallisuutta lisäävästi. Iän karttuessa pienituloisilla alueilla verkoston paikallisuus kasvaa, mutta suurituloisilla alueilla ikä ei vaikuta samoin tavoin paikallisuuteen. Asuinalueen verkostoitumiseen vaikuttavaa piirrettä ei kuitenkaan tutkimuksen perusteella voida määrittää tarkasti, sillä alueen tulotaso, pientalovaltaisuus, asukasrakenne ja sosiaalisen disorganisaation vähäisyys ovat aineistossa vahvasti sidoksissa toisiinsa.
  • Paavoseppä, Mari (2013)
    Äitiyskuolleisuuden vähentäminen 75 prosentilla vuosien 1990 ja 2015 välisenä aikana on yksi YK:n vuosituhattavoitteista. Keskeinen keino tavoitteeseen pääsemiseksi on mahdollistaa kaikille raskaana oleville naisille pääsy hyvälaatuiseen äitiysterveydenhoitoon. Lounais-Afrikassa sijaitsevassa Namibiassa äitiyskuolleisuus on kasvanut viime vuosikymmeninä. Lisäksi köyhät ja maaseudulla asuvat namibialaisnaiset saavat heikommin äitiysterveydenhoitoa kuin kaupungissa asuvat varakkaammat naiset. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan asuinalueen mukaista vaihtelua äitiysterveydenhoidon saamisessa Namibiassa. Tavoitteena oli selvittää, millaisia eroja on hoidon saamisessa asuinalueiden välillä ja selittävätkö naisen sosiodemografiset tekijät tai naisen asemaan liittyvät naisen omat tai asuinalueen miesten ja naisten asenteet alueiden välistä eroa hoidon saamisessa. Taustamuuttujia olivat naisen koulutustaso, kotitalouden varallisuus, naisen siviilisääty, aiempien synnytysten määrä sekä naisen asenne naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Aluetason muuttujia olivat asuinalueen naisten ja miesten asenne naisiin kohdistuvaan väkivaltaan sekä alueen miesten asenne siihen, saako mies käyttää valtaa naista kohtaan sekä siihen, onko synnytys vain naisen huolenaihe. Aineistona tutkimuksessa käytettiin Namibia Demographic and Health Survey 2006–2007 -otantatutkimusta, jossa haastateltiin 13 719 henkilöä. Heistä 4029 oli synnyttäneitä naisia. Analyysi tehtiin logistisella regressioanalyysillä. Aineiston mutkikas otanta-asetelma huomioitiin logistisessa regressioanalyysissä käyttämällä asetelmaperustaista tilastollista analyysiä. Tutkimuksessa Namibian 13 hallinnollista aluetta jaettiin kolmeen ryhmään: pohjoiseen, pääkaupunkiin ja muuhun osaan maasta. Pohjoiseen kuuluivat Caprivin, Kavangon, Ohangwenan, Omusatin, Oshanan ja Oshikoton hallinnolliset alueet, pääkaupunkiin Khomas ja muu maa -alueeseen Erongo, Hardap, Karas, Omaheke ja Otjozundupa. Asuinalueiden välillä oli eroja äitiysterveydenhoidon saamisessa kaikissa hoidon osa-alueissa. Raskaudenaikaisista komplikaatioista annettavaa tietoa saivat heikoiten muu maa -alueella asuvat ja parhaiten pääkaupungissa asuvat, kun tiedon saamista tarkasteltiin vain asuinalueittain. Varallisuus sekä naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyvät asenteet selittivät asuinalueen ja hoidon saamisen yhteyttä niin, että muuttujien vakioinnin jälkeen pohjoisessa sai parhaiten tietoa raskauteen liittyvistä komplikaatioista. Muu maa -alueella tiedon saaminen oli heikointa taustatekijöiden tai asenteiden vakioinnista huolimatta. Synnytyksen aikana ja sen jälkeen heikoiten hoitoa sai pohjoisessa ja parhaiten pääkaupungissa. Raskauden ja synnytyksen aikaisessa sekä synnytyksen jälkeisessä hoidossa varallisuus selitti asuinalueiden ja hoidon saamisen yhteyttä eniten. Kuitenkaan tarkastellut taustamuuttujat eivät selittäneet asuinalueiden ja hoidon saamisen yhteyttä kokonaan, vaan kaikkien muuttujien vakioimisen jälkeen hoitoa sai edelleen parhaiten pääkaupungissa ja heikoiten pohjoisessa. Alueen lisäksi sosiodemografisilla tekijöillä ja naisen asemaan liittyvillä asenteilla oli yhteys hoidon saamiseen. Kaikissa hoidon osa-alueissa koulutuksen kasvu lisäsi mahdollisuutta hoitoon, myös varallisuuden pienikin lisääntyminen oli yhteydessä parempaan hoidon saamiseen. Kaikissa hoidon osa-alueissa useat aiemmat synnytykset sekä naisiin kohdistuvan väkivallan hyväksyminen sen sijaan vaikeuttivat hoidon saamista. Synnytyksen aikaisessa ja synnytyksen jälkeisessä hoidossa myös miehen asenne siihen, että synnytys oli vain naisen huolenaihe, heikensi hoidon saamista. Tutkimuksen tulokset vahvistivat aiempaa tutkimustietoa siitä, että heikoiten äitiysterveydenhoitoa saavat pohjoisessa sekä maaseudulla asuvat köyhät ja kouluttamattomat naiset. Uutta tietoa tutkimus antoi asuinalueiden välisistä asenne-eroista Namibiassa sekä niiden yhteydestä hoidon saamiseen. Pohjoisessa naiseen kohdistuva väkivalta, naiseen kohdistuva vallankäyttö sekä se, että synnytys on vain naisen huolenaihe, oli muita alueita hyväksytympää. Namibia on sitoutunut YK:n vuosituhattavoitteiden mukaiseen äitiyskuolleisuuden laskuun, mutta sen on vaikeata saavuttaa tavoitteita, jolleivät pohjoisen köyhimmät naiset saa nykyistä paremmin äitiysterveydenhoitoa. Namibian olisi siten parannettava pohjoisessa asuvien naisten mahdollisuuksia saada terveydenhoitoa etenkin synnytyksen aikana sekä sen jälkeen.
  • Kuukasjärvi, Kaisa (2013)
    Pääkaupunkiseudulla on viime vuosikymmeninä ollut havaittavissa uudenlaista alueellista eriytymistä. Seudun itä- ja koillisosiin on alkanut muodostua eri mittareilla mitaten pieniä pistemäisiä huono-osaistuvia alueita, joiden pelätään tulevaisuudessa laajenevan ja kasvavan. Pääkaupunkiseudun kehityksen tutkimiseen on viime vuosikymmeninä kiinnitetty huomiota, mutta asuinalueiden maineiden vaikutusta tähän kehitykseen on tutkittu hyvin vähän. Tarkoituksenani on pro gradu-tutkielmassani tarkastella asuinalueen mainetta ja sen vaikutusta lapsiperheiden asumisvalintoihin. Pyrkimykseni on selvittää, onko asuinalueen maineella vaikutusta pääkaupunkiseudun alueelliseen erilaistumiskehitykseen. Tutkielmani tavoite on pyrkiä selittämään, millä erilaisilla tavoilla asuinalueen maine määräytyy ja kuinka paljon sillä on merkitystä silloin, kun lapsiperheet tekevät asumisvalintojaan. Tavoitteenani on myös selvittää, mitkä maineen osatekijät vaikuttavat eniten asuinalueen maineen muodostumiseen. Tutkimusmetodi on pro gradu-tutkielmassani kvalitatiivinen. Haastattelin kesän 2012 aikana 30 pääkaupunkiseudulla asuvaa lapsiperhettä heidän asumisvalinnoistaan. Haastattelut olivat sekoitus teema- ja syvähaastatteluista. Tarkoituksenani on peilata haastatteluiden antia aikaisempaan, lähinnä kansainvälisesti tuotettuun, tutkimuskirjallisuuteen. Aikaisempaa kotimaista tutkimuskirjallisuutta asuinalueiden maineista on hyvin niukasti ja sen vuoksi tämän kaltaiselle tutkimukselle on mielestäni tällä hetkellä tarvetta. Olen käyttänyt tutkielmassani tutkimuskirjallisuutta, joka on tuotettu lähinnä Euroopassa. Asuinalueiden maineita on tutkittu kattavasti ainakin Tanskassa, Norjassa, Hollannissa ja jonkun verran myös Iso-Britanniassa ja teoreettisessa taustoituksessa käsittelen esimerkkejä lähinnä näistä maista. Haastattelujen perusteella voi sanoa, että asuinalueen maineeseen voimakkaimmin vaikuttavat vuokratalo- ja kerrostalokeskittymät, jotka viestivät alueen sosioekonomisen rakenteen heikkoudesta. Myös maahanmuuttajien runsas määrä alueella viestii heikommasta sosiekonomisesta rakenteesta ja näin ollen asuinalueen huonommasta maineesta. Lapsiperheitä tarkastellessa voimakkaasti nousi esiin koulujen maineen vaikutus asuinalueen valinnassa. Maahanmuuttajarunsaille asuinalueille ei mielellään muuteta, koska pelätään, että lapset eivät tällöin saa parasta mahdollista opetusta kouluissa, joissa on oppilaina runsaasti maahanmuuttajia. Aikaisemmasta tutkimuskirjallisuudesta hieman poiketen asuinalueen status merkitsi haastateltaville hyvin vähän. Muutenkin on havaittavissa, että asuinalueiden maineisiin suhtaudutaan melko kriittisesti. Tärkeänä pidetään asukkaan omia havaintoja alueesta sekä asuinalueen sisäisen maineen vaikutusta. Asuinalueen ulkoisella maineella on merkitystä vain silloin, kun kyseessä on huonomaineisimmat ja seudun asukkaille tuntemattomammat sekä kaukaisemmat asuinalueet. Asuinalueen maineella tuntuu tällöin olevan suuri merkitys asumisvalintoja tehtäessä. Jos asia on näin, on sillä suuri vaikutus pääkaupunkiseudun erilaistumiskehitykseen, koska tällöin heikompien asuinalueiden asukasrakenne on vaarassa heikentyä entisestään.
  • Pulkkila, Janne (2012)
    Asuinalueelle muodostuu tietynlainen maine, jota on vaikea esittää tilastoina, numeroina ja faktoina. Kuitenkin maine on jotain, joka on yleisesti tunnistettavissa. Ihmiset pyrkivät hakeutumaan tietyntyyppisille alueille, jos on mahdollisuus valita eri alueiden välillä. Kokemuspohjaiset kertomukset paljastavat miten puhuja kokee kohtaamiaan asioita, jotka liittyvät johonkin alueeseen. Riippumatta siitä, kuinka todellisia tai aluetta kokonaisuudessaan edustavia yksittäiset väitteet alueesta ovat, ihmisten tapa kokea ne, on todellinen. Näin ollen voidaan tutkia mainetta sosiaalisena todellisuutena. Aineistona on internetissä keskustelupalstoilla pääkaupunkiseudulla asumista käsitteleviä keskusteluja ja vertailuaineistona keskusteluja Ruotsista. Ruotsalaiseen keskusteluun vertailun tarkoituksena on tuoda esiin, onko suomalaisessa lähiökeskustelussa mandollisesti piirteitä, jotka heijastavat Suomen erityisiä oloja. Analysoitavat lähiökeskustelut on mahdollista sovittaa aktanttimalliin, jossa on erilaisia toimijoita: Kysyjä tavoittelee hyvällä alueella itselleen jotain. Vastaajat auttavat kysyjää. On olemassa alueelle muuttamista puoltavia ja vastustavia alueen ominaisuuksia. Keskusteluiden teemat liittyvät asioihin, joilla keskustelijat kuvaavat alueiden laatua. Muodostamalla vastaavat aktanttimallit suomalaisista ja ruotsalaisista keskusteluista, havainnollistuu teemojen osalta erot keskusteluissa molemmissa maissa. Suomessa rauhallisuuden kaipuu on erityinen piirre lähiöistä puhuttaessa. Ruotsalaisissa keskusteluissa hallitsee puhe rikollisuudesta, jengiytymisestä ja alueiden gettoutumisesta. Näissä turvallisuus kuvastaa rauhallisuuden käsitettä paremmin sitä mitä asuinalueelta toivotaan. Suomalaisissa keskusteluissa useimmat tärkeinä pidetyt alueen ominaisuudet edustavat rauhallisuutta ja ei toivotut ominaisuudet rikkovat rauhallisuutta. Maahanmuuttajat, alkoholistit, mustalaiset ja joskus myös työttömät mainitaan toistuvasti viesteissä, joissa kerrotaan aluetta huonontavista ominaisuuksista. Edellä mainittuja ihmisryhmiä ei kuitenkaan kirjoituksissa yhdistetä rikollisuuteen tai muihin konkreettisiin vaaroihin. Useassa viestissä päinvastoin sanotaan maahanmuuttajien ja alkoholistien olevan harmittomia, vaikka ovatkin alueen tasoa heikentävä seikka. Poikkeavuutta tarvitaan osoittamaan millaista on ei-poikkeava hyvä elämäntapa. Luettelemalla hyvien ja huonojen asuinalueiden ominaisuuksia, mukaan lukien minkälaisia ihmisiä alueella asuu tai ei pitäisi asua, ilmaisevat kertojat samalla ihanteistaan ja odotuksistaan siitä, millainen on hyvä alue ja edelleen, mitä hyvä elämä pitää sisällään. Hyvällä alueella ei ole alkoholisteja, ei kovin paljon maahanmuuttajia, luonto on lähellä, on hiljaista ja turvallista. Rauhallisuus on myös sitä, että saa olla rauhassa omissa oloissaan. Tämä on ennen kaikkea mielentila. Alueella asuvat alkoholistit ja maahanmuuttajat rikkovat tätä rauhallisuudeksi kutsuttavaa mielentilaa. Suomalaisten käymät keskustelut hyvistä ja huonoista alueista kertovat suomalaisten arvostuksista. Aluetta peilataan kulttuurissa olevia ihanteita vasten, mikä on yksi ulottuvuus maineen käsitteessä.
  • Kral-Leszczynska, Monika (2013)
    Pääkaupunkiseudun kehityssuunnan muuttuessa 1990-luvun yhteiskunnallisten rakennemuutosten myötä sosiaalisesta tasapainottumisesta kasvaviin alueellisiin eroihin huoli segregaatiosta on kasvanut. Huono-osaisuuden on osoitettu kasautuvan sosiaalisesti sekoittavasta kaupunkipolitiikasta huolimatta yksittäisiin köyhyystaskuihin ilman alueellista keskittymistä, joskin yksittäisillä mittareilla eriytyminen ja polarisaatio on selkeämpää. Pääkaupunkiseudun eriytymistä koskevissa tutkimuksissa yksittäisten asuinalueiden sisäisten sosioekonomisten erojen ja muutosten tutkiminen on kuitenkin jäänyt vähäisemmälle huomiolle. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella aiemmissa tutkimuksissa eräänlaiseksi köyhyystaskuksi muodostuneen Matinkylän sisäistä alueellista eriytymistä sekä paikallistaa huono- ja hyväosaisuuden keskittymät. Asuinalueiden eriytymistä lähestytään niin perinteisten kaupunkiteorioiden kuin uutta tilallista järjestystä käsittelevien ajatussuuntausten pohjalta sekä asuinalueiden eriytymiseen vaikuttavien kansallisten ja paikallisten tekijöiden näkökulmasta. Työssä pyritäänkin ottamaan yksityiskohtaisempaan tarkasteluun yhteiskunnallisten muutosten, rakentamishistorian ja kotitalouksien asuinpreferenssien vaikutuksia Matinkylän pienalueiden sosiaalisessa eriytymisessä. Tutkimuksen viitekehyksenä toimii pääkaupunkiseudun alueellista eriytymistä koskevien tutkimusten tarkastelu. Tapaustutkimus on toteutettu tarkastelemalla yksittäisten rakenteellisten, sosioekonomisten ja kotitalouksien ominaisuuksia kuvaavien indikaattoreiden alueellista jakaumaa, joista on muodostettu kartografisia esityksiä tilastollisia ja paikkatietomenetelmiä käyttäen. Tutkimuksesta ilmenee, että Matinkylä on voimakkaasti polarisoitunut siten, että huono-osaisten ja hyväosaisten ryhmät ovat eriytyneet selkeästi omille asuinalueilleen. Sosioekonomisesti heikoimmat väestönosat, joita kuvaa muuta väestöä matalampi tulo- ja koulutustaso sekä suurempi työttömien ja vieraskielisten osuus, ovat keskittyneet Matinmetsän ja Tiistilän 1970- ja 1980-luvulla rakennettuihin kerrostalolähiöihin. Poikkeuksellisen korkeatuloinen ja korkeasti koulutettu hyväosaisten keskittymä on puolestaan muodostunut merenrannan tuntumaan Nuottaniemen pientaloalueelle. Tutkimuksen perusteella asuinalueiden rakenteellisella ympäristöllä näyttääkin olevan vahva yhteys sosiaalisen rakenteen muodostumiseen. Matinkylän sosiaalisessa eriytymisessä näyttää olevan kyse Nuottaniemen eliitin eriytymisestä alueen muusta väestöstä eikä kerrostalolähiöihin kasautuneesta tavallista moniongelmaisemmasta väestönosasta, nimittäin hyväosaisuus keskittyy alueellisesti huono-osaisuutta huomattavasti selvemmin ja voimakkaammin. Tätä tukee myös havainto, ettei yhdelläkään Matinkylän pienalueella ole käynnissä kehitystä, jossa alueiden absoluuttinen huono-osaisuus olisi kasvamassa. Tämän hetkinen tila ilmentää selkeää alueellista kaksijakoisuutta, mutta viime vuosikymmenen aikana tapahtuneen muutoksen tarkastelu osoittaa alueellisten erojen jonkinasteista tasoittumista ja peräti kaventumista. Tutkimuksessa tarkasteltujen alueiden eriytymiseen vaikuttavien tekijöiden näkökulmasta kaupunkisuunnittelu ja asuntopolitiikka näyttävät vaikuttaneen voimakkaasti Matinkylän alueelliseen eriytymiseen luomalla pienalueille ominaiset toisistaan poikkeavat rakennus- ja asuntokannat sekä hallintaperusteet. Näyttääkin siltä, että Matinkylän aluerakenne, fyysinen ympäristö ja alueiden maine ovat ohjanneet elämänvaiheeltaan, preferensseiltään ja sosioekonomiselta asemaltaan erilaiset kotitaloudet omille asuinalueille ja tätä kautta vaikuttaneet pienalueiden sosiaaliseen eriytymiseen.