Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1400-1419 of 24426
  • Koponen, Sami (Helsingin yliopisto, 2010)
    Autuus on katsojan silmässä: lukijakeskeinen tutkimus autuaaksijulistuksista Matt. 5 : 1-12 on reseptioanalyyttisellä metodilla tehty tutkimus siitä, miten akateeminen tutkimuskirjallisuus ja kymmenen valikoitua Jeesus-elokuvaa ovat ymmärtäneet autuaaksijulistusten merkityksen. Kartoitettuaan autuaaksijulistusten tulkintahistoriaa ja Jeesus-elokuvien kulttuurihistoriaa tutkielma kääntyy reseptiohistorialliseksi analyysiksi. Akateemisen tutkimuskirjallisuuden ja Jeesus-elokuvien esittämät tulkinnat Matteuksen evankeliumin autuaaksijulistuksista rinnas-tetaan suhteessa autuaaksijulistusten tyyliin, sisältöön, rakenteeseen ja merkitykseen. Autuaaksijulistusten tyylin tulkinnan analysointi tapahtuu vertailemalla millainen narratiivinen sijainti autuaaksijulistuksille on tarinassa annettu, millaiseksi elokuvat ja tutkimuskirjallisuus tulkitsevat julistusten esitykselliset puitteet sekä mitä näkemyksiä niillä on julistusten kohdeyleisöstä ja Jeesuksen esiintymistavasta. Autuaaksijulistusten sisällön analysointi tarkoittaa yksittäisten autuaaksijulistusten merkityksen selvittelyä. Tämä tapahtuu edelleen Jeesus-elokuvien ja tutkimuskirjallisuuden tekemiä tulkintoja vertailemalla. Näiden lisäksi tekijä esittää oman käännöksensä autuaaksijulistuksista eksegeettisen analyysin keinoin. Käännöksen tavoitteena ei kuitenkaan ole sanatarkkuus, vaan dynaamisuus lukijan tulkinnan säilyttämiseksi. Autuaaksijulistusten rakenteen analysointi esittelee muutamia erilaisia malleja, joiden mukaan tutkimuskirjallisuudessa Matteuksen evankeliumin autuaaksijulistuksia on ryhmitelty. Tässä alaluvussa elokuva-aineiston ja tutkimuskirjallisuuden erot ovat selkeimmin näkyvillä, sillä elokuvat pyrkivät ryhmittelyn sijasta luomaan autuaaksijulistuksille kokonaan uuden rakenteen, joka sopii elokuvakerrontaan julistuslistaa paremmin. Autuaaksijulistusten merkitystä analysoitaessa tutkielmassa asetetaan rinnan kolme Jeesus-elokuvaa, jotka edustavat tulkintahistoriasta tuttuja tulkinnallisia pääsuuntia: autuaaksijulistukset tulkitaan joko eettisiksi kehotuksiksi tai lupauksiksi armosta. Kolmas Jeesus-elokuva edustaa kontroversiaalista näkemystä, joka kiistää molemmat edellä mainitut tulkintatavat. Johtopäätöksissä osoitetaan reseptiohistorialliseen analyysiin viitaten, että tulkintojen muotoutuminen ei ole yksinkertaista. Tulkintaan vaikuttavat paitsi tulkitsijan ennakkokäsitykset, myös tulkittava teksti ja tulkintatilanne. Johtopäätöksissä puolustetaan myös populaarikulttuurin teologisten elementtien tutkimusta osana eksegetiikkaa.
  • Salomaa, Riikka-Liisa (2014)
    Objectives. In this study, the aim is to analyze whether the learning environments of drama lessons support creativity. Based on earlier research, creativity was understood as an ability that can be found in everyone. Creative environment, however, was considered to have several characteristics, two of which are; positive climate and student-centered teaching. The purpose of the study is to find out whether the drama lessons have positive climate and whether the teaching is student-centered or not. In addition, the aim is to analyze how these two phenomena function as a part of the creative environment of drama lessons. Furthermore, the aim is to test and develop The Classroom Assessment Scoring System (CLASS) observation tool in the context of drama lessons. Methods. The study is defined as a qualitative case study although some quantitative measures were also made. The subject of the present study was eight drama lessons which were given to pupils ranging from first to third graders. The research material was collected by videotaping two lessons from four class teachers all specialized in drama. The material was analyzed by using two of the CLASS observation tool’s parts; one for observing positive climate and another for observing student-centered teaching. In addition to the CLASS tool, the research material was analyzed by measuring the time used for creative and student-centered action. Results and conclusions. The research shows that drama lessons support children’s creative learning as pupils generated new ideas and solutions, on average, half of the time during the lessons. The drama lessons received high grades (5–7 on a scale of 1–7) with the CLASS tool, both in positive climate and in student-centeredness. This implies that the drama lessons’ learning climate was positive and their teaching was student-centered. On average ⅔ (64%) of the time, the lessons were student-centered. The connection between student-centered teaching and creative action was clear as an average of 80 % of the student-centered action was also creative. The current understanding is that positive climate is one of the key components of creative learning environments. This is why it is justifiable to assume that the drama lessons’ high levels of positive climate were one of the reasons why their learning environments supported children’s creative learning. In conclusion, positive climate and student-centered teaching are key elements of the creative environment of drama lessons, and the CLASS tool offers one possible framework for developing a new instrument for analyzing the quality of teaching in drama lessons.
  • Taimi, Maija (2000)
  • Tuononen, Paula (2012)
    Yritysten toimintaympäristö on muuttunut huomattavasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Tuotantokeskeisyydestä on siirrytty kohti markkinointi- ja strategiakeskeisyyttä ja muutoksia ovat aiheuttaneet erityisesti kansainvälistyminen ja teknologian nopea kehitys. Yrityksen henkilöstöön kuuluvien avainhenkilöiden osaamisesta on tullut menestyksen kannalta yhä keskeisempi tekijä. Avainhenkilöihin liittyy kuitenkin aina erilaisia riskejä, joiden aktualisoitumisen mahdollisuus on entisestään kasvanut lisääntyneen työvoiman liikkuvuuden ja tietoteknisen kehityksen johdosta. Tutkielman tarkoituksena on tutkia työsuhteessa oleviin avainhenkilöihin liittyviä riskejä ja näiden riskien hallintaa sopimuksin. Avainhenkilöihin liittyvät keskeisimmät riskit ovat ensinnäkin riski avainhenkilön työpanoksen menettämisestä aiheutuvasta osaamisen ja tiedon menetyksestä, jonka lisäksi työpanoksen äkillinen menettäminen saattaa johtaa vaikeuksiin sopimusvelvoitteiden täyttämisessä. Työsuhteessa olevaan avainhenkilöön liittyy myös epälojaalin toiminnan riski, eli tämän tutkielman aiheen rajauksen kannalta lähinnä yrityssalaisuuksien vuotaminen tai niiden oikeudeton käyttäminen kilpailevassa toiminnassa. Myös hyväksyttävä ryhtyminen kilpailevaan toimintaan saattaa uhata entisen työnantajan liiketoimintaa, jos entisen työnantajaorganisaation asiakassuhteet tai jonkin prosessin kannalta ratkaiseva osaaminen ovat vahvasti sidoksissa toisaalle siirtyvään avainhenkilöön. Yrityskauppatilanteessa tärkeiden avainhenkilöiden menettäminen saattaa alentaa kohdeyhtiön arvoa ja vaikeuttaa liiketoiminnan jatkamista ja kehittämistä kaupan toteuttamisen jälkeen. Avainhenkilöriskien hallinnan mahdollisuuksia tutkitaan ensinnäkin avainhenkilön itsensä kanssa tehtävien sopimusten kannalta. Näkökulmana on tällöin se, miten avainhenkilön työpanos saadaan pidettyä yrityksen käytössä ja miten avainhenkilön epälojaalia käytöstä voidaan pyrkiä ehkäisemään sopimuksin. Avainhenkilön kanssa tehtävistä sopimuksista olennaisimpia ovat kilpailukieltosopimus, salassapitosopimus ja avainhenkilöön kohdistetun erityisen panostuksen johdosta mahdollinen vähimmäispalvelusaikaa koskeva sopimus. Tämän lisäksi avainhenkilöriskejä voidaan hallita osakkuuden ja osakassopimuksen avulla. Tutkimuksen kohteena on tässä tilanteessa erityisesti työsopimuslain asettamat rajoitteet osakkeenomistajana olevan avainhenkilön kanssa sovittavan kilpailukieltovelvoitteen sisällölle. Avainhenkilöt ovat erityisen merkityksellisessä roolissa projektityyppisiä asiantuntijapalveluita tarjottaessa. Tutkielmassa kartoitetaan avainhenkilön estymisestä aiheutuvan suoritushäiriön seuraamusten rajoittamisen mahdollisuuksia elinkeinonharjoittajien välisissä kaupallisissa sopimuksissa. Tällaisessa tilanteessa avainhenkilön menettämisen uhkaa voidaan hallita myös sopimalla osapuolten välisestä rekrytointikiellosta. Viimeisenä tutkimuskysymyksenä on avainhenkilöriskien hallinnan mahdollisuudet yrityskauppatilanteessa. Henkilöstöön liittyvät asiat ovat monesti yrityskaupan onnistumisen kannalta tärkeässä roolissa. Avainhenkilöihin liittyvien riskien havainnointi on olennaista due diligence -tarkastuksen yhteydessä, ja tarkastuksessa havaitut riskit tulisi huomioida lopullisia kaupan ehtoja neuvoteltaessa. Tutkielman viimeisessä osassa tiivistetään tutkimushavainnot.
  • Liinamaa, Anna (2014)
    Yksi digitaalisen vallankumouksen seurauksena syntyneistä moderneista markkinointikeinoista on hakukoneiden tarjoama avainsanamainonta. Siinä hakukone myy mainostajille hakusanoja siten, että luonnollisten hakutulosten rinnalle ilmestyy mainostajan mainos internetin käyttäjän suorittaessa haun mainostajan valitsemalla avainsanalla. Oikeudellisesta näkökulmasta avainsanamainonta ei kuitenkaan ole täysin ongelmatonta. Erityisesti tavaramerkkioikeudellisia kysymyksiä herää silloin, kun käyttäjä syöttää tavaramerkkiä vastaavan sanan hakukoneeseen ja tulosten joukkoon ilmestyy merkin haltijan kilpailijoiden mainoksia. Tutkielmassa tutkitaan toisen tavaramerkin käyttämistä hakukoneiden avainsanamainonnassa Yhdysvalloissa ja EU:ssa. Tutkielma vastaa kysymykseen siitä, onko hakukoneen katsottu loukkaavan tavaramerkkejä niiden salliessa mainostajien käyttää toisten tavaramerkkejä mainoslinkkiensä avainsanoina ilman merkin haltijoiden suostumusta. Aihetta lähestytään oikeusvertailevalla otteella tarkastellen tutkimuskysymystä erityisesti oikeuskäytännön valossa. Tutkielman pyrkimyksenä on selvittää vertailukohteiden voimassaolevan oikeuden sisältö tutkimuskysymyksen tiimoilta. Työssä tutkitaan EU:n osalta tavaramerkkidirektiivin 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohtaa ja näihin liittyvää tutkimuskysymyksen kannalta merkityksellistä oikeuskäytäntöä. Yhdysvaltojen osalta keskitytään Lanham Act 1114(1)(a–b) sekä 1127 pykäliin antaen erityistä painoarvoa niitä soveltavalle oikeuskäytännölle. Aiheen tiimoilta on saatavilla runsaasti oikeuskäytäntöä Yhdysvalloissa, vaikka ratkaisujen lopputulemat vaihtelevat runsaasti. Myös EU-tuomioistuin on myös antanut avainsanamainonnasta ennakkoratkaisuja. Tavaramerkkioikeuden peruslinjanvedot ovat samankaltaiset Yhdysvalloissa sekä EU:ssa. Lanham Actin sekä tavaramerkkidirektiivin asettamissa loukkausedellytyksissä on yhteisiä piirteitä, mutta niille annettava painoarvo on erilainen. Molemmissa edellytetään merkin käyttöä elinkeinotoiminnassa ja sekaannusvaaraa, tosin tavaramerkkidirektiivissä sekaannusvaara koskee periaatteessa ainoastaan 5 artiklan 1 kohdan b alakohtaa. Säännöksen a alakohdan identtisyystilanteissa sekaannusvaaran arviointia ei direktiivin mukaan tarvitse suorittaa. Yhdysvalloissa sekaannusvaara on loukkauksen kynnyskysymys, vaikka vaatimus merkin käyttämisestä tavaramerkkinä on osassa tuomiopiireistä vallannut sijaa. EU:ssa käyttöedellytys on sekaannusvaaraan nähden ensisijainen. EU:ssa tavaramerkkinä käyttämisen vaatimuksesta on vähitellen siirrytty kohti funktioperusteista linjaa, jossa myös muunlaisen kuin alkuperää osoittavan käytön voidaan katsoa olevan merkin loukkauksen perustana. Ratkaisulinjan vakiintuminen merkitsee tarkastelun painopisteen siirtymistä tavaramerkin käytön seurausten arviointiin. Myös Yhdysvalloissa käyttödoktriinin soveltaminen on vähentynyt ja merkin muunkinlaisen käytön on yleisesti katsottu riittävän. EU:ssa hakukoneen ei ole katsottu täyttävän merkin elinkeinotoiminnassa käyttämisen edellytystä, kun taas Yhdysvalloissa vaatimuksen on todettu täyttyvän hakukoneen myydessä toisten tavaramerkkejä mainosten avainsanoiksi. Sekä Yhdysvalloissa että EU:ssa sekaannusvaaran arvioinnin lähtökohtana on kuluttajien merkin käytöstä saama käsitys. Vaikka hakukoneen käyttäjien oletetaan tutkivan hakutulokset tarkasti, sekä EUT että yhdysvaltalaiset tuomioistuimet ovat katsoneet, että kuluttajat voivat erehtyä mainosten vuoksi tuotteiden alkuperästä. Yhdysvalloissa on kehitetty myös ns. ensivaikutelmaan perustuvan sekaannuksen doktriini. Se siirtää sekaannusarvion painopisteen hetkeen ennen ostohetkeä, sillä se ei edellytä, että sekaannusta esiintyisi enää ostohetkellä. Riittää, että sekaannus oli käsillä, kun kuluttaja on alun perin kiinnostunut tavarasta tai palvelusta. Doktriinia ei sovelleta kaikissa Yhdysvaltain tuomiopiireissä, ja se on saanut osakseen kritiikkiä. Vaikka doktriinia ei ole EU:ssa yleisesti tunnustettu, on siitä mahdollista löytää häivähdyksiä myös EUT:n sekä jäsenvaltioiden kansallisten tuomioistuinten ratkaisukäytännöstä. EUT ei ole suoraan ottanut kantaa siihen, onko mahdollisen sekaannusvaaran taustalla hakukoneen toiminta. Yhdysvalloissa sen sijaan hakukoneen toiminnan on katsottu voivan aiheuttaa sen käyttäjissä sekaannusvaaraa. Voidaan siis todeta, että Yhdysvalloissa on mahdollista, että hakukoneen katsotaan loukkaavan tavaramerkkejä toiminnallaan, kun taas EUT:n oikeuskäytännön valossa näin ei ole.
  • Liinamaa, Anna (2014)
    Yksi digitaalisen vallankumouksen seurauksena syntyneistä moderneista markkinointikeinoista on hakukoneiden tarjoama avainsanamainonta. Siinä hakukone myy mainostajille hakusanoja siten, että luonnollisten hakutulosten rinnalle ilmestyy mainostajan mainos internetin käyttäjän suorittaessa haun mainostajan valitsemalla avainsanalla. Oikeudellisesta näkökulmasta avainsanamainonta ei kuitenkaan ole täysin ongelmatonta. Erityisesti tavaramerkkioikeudellisia kysymyksiä herää silloin, kun käyttäjä syöttää tavaramerkkiä vastaavan sanan hakukoneeseen ja tulosten joukkoon ilmestyy merkin haltijan kilpailijoiden mainoksia. Tutkielmassa tutkitaan toisen tavaramerkin käyttämistä hakukoneiden avainsanamainonnassa Yhdysvalloissa ja EU:ssa. Tutkielma vastaa kysymykseen siitä, onko hakukoneen katsottu loukkaavan tavaramerkkejä niiden salliessa mainostajien käyttää toisten tavaramerkkejä mainoslinkkiensä avainsanoina ilman merkin haltijoiden suostumusta. Aihetta lähestytään oikeusvertailevalla otteella tarkastellen tutkimuskysymystä erityisesti oikeuskäytännön valossa. Tutkielman pyrkimyksenä on selvittää vertailukohteiden voimassaolevan oikeuden sisältö tutkimuskysymyksen tiimoilta. Työssä tutkitaan EU:n osalta tavaramerkkidirektiivin 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohtaa ja näihin liittyvää tutkimuskysymyksen kannalta merkityksellistä oikeuskäytäntöä. Yhdysvaltojen osalta keskitytään Lanham Act 1114(1)(a–b) sekä 1127 pykäliin antaen erityistä painoarvoa niitä soveltavalle oikeuskäytännölle. Aiheen tiimoilta on saatavilla runsaasti oikeuskäytäntöä Yhdysvalloissa, vaikka ratkaisujen lopputulemat vaihtelevat runsaasti. Myös EU-tuomioistuin on myös antanut avainsanamainonnasta ennakkoratkaisuja. Tavaramerkkioikeuden peruslinjanvedot ovat samankaltaiset Yhdysvalloissa sekä EU:ssa. Lanham Actin sekä tavaramerkkidirektiivin asettamissa loukkausedellytyksissä on yhteisiä piirteitä, mutta niille annettava painoarvo on erilainen. Molemmissa edellytetään merkin käyttöä elinkeinotoiminnassa ja sekaannusvaaraa, tosin tavaramerkkidirektiivissä sekaannusvaara koskee periaatteessa ainoastaan 5 artiklan 1 kohdan b alakohtaa. Säännöksen a alakohdan identtisyystilanteissa sekaannusvaaran arviointia ei direktiivin mukaan tarvitse suorittaa. Yhdysvalloissa sekaannusvaara on loukkauksen kynnyskysymys, vaikka vaatimus merkin käyttämisestä tavaramerkkinä on osassa tuomiopiireistä vallannut sijaa. EU:ssa käyttöedellytys on sekaannusvaaraan nähden ensisijainen. EU:ssa tavaramerkkinä käyttämisen vaatimuksesta on vähitellen siirrytty kohti funktioperusteista linjaa, jossa myös muunlaisen kuin alkuperää osoittavan käytön voidaan katsoa olevan merkin loukkauksen perustana. Ratkaisulinjan vakiintuminen merkitsee tarkastelun painopisteen siirtymistä tavaramerkin käytön seurausten arviointiin. Myös Yhdysvalloissa käyttödoktriinin soveltaminen on vähentynyt ja merkin muunkinlaisen käytön on yleisesti katsottu riittävän. EU:ssa hakukoneen ei ole katsottu täyttävän merkin elinkeinotoiminnassa käyttämisen edellytystä, kun taas Yhdysvalloissa vaatimuksen on todettu täyttyvän hakukoneen myydessä toisten tavaramerkkejä mainosten avainsanoiksi. Sekä Yhdysvalloissa että EU:ssa sekaannusvaaran arvioinnin lähtökohtana on kuluttajien merkin käytöstä saama käsitys. Vaikka hakukoneen käyttäjien oletetaan tutkivan hakutulokset tarkasti, sekä EUT että yhdysvaltalaiset tuomioistuimet ovat katsoneet, että kuluttajat voivat erehtyä mainosten vuoksi tuotteiden alkuperästä. Yhdysvalloissa on kehitetty myös ns. ensivaikutelmaan perustuvan sekaannuksen doktriini. Se siirtää sekaannusarvion painopisteen hetkeen ennen ostohetkeä, sillä se ei edellytä, että sekaannusta esiintyisi enää ostohetkellä. Riittää, että sekaannus oli käsillä, kun kuluttaja on alun perin kiinnostunut tavarasta tai palvelusta. Doktriinia ei sovelleta kaikissa Yhdysvaltain tuomiopiireissä, ja se on saanut osakseen kritiikkiä. Vaikka doktriinia ei ole EU:ssa yleisesti tunnustettu, on siitä mahdollista löytää häivähdyksiä myös EUT:n sekä jäsenvaltioiden kansallisten tuomioistuinten ratkaisukäytännöstä. EUT ei ole suoraan ottanut kantaa siihen, onko mahdollisen sekaannusvaaran taustalla hakukoneen toiminta. Yhdysvalloissa sen sijaan hakukoneen toiminnan on katsottu voivan aiheuttaa sen käyttäjissä sekaannusvaaraa. Voidaan siis todeta, että Yhdysvalloissa on mahdollista, että hakukoneen katsotaan loukkaavan tavaramerkkejä toiminnallaan, kun taas EUT:n oikeuskäytännön valossa näin ei ole.
  • Tommila, Miika (2000)
    Tässä tutkimuksessa selvitetään Suomen teollisuuden puunkäytön määrä sekä toimialoittain että käyttökohteittain vuosina 1845 - 1913 ja arvioidaan tähän kvantitatiiviseen aineistoon tukeutuen puun merkitystä Suomen teollisuudelle tuona ajanjaksona. Lisäksi analysoidaan teollisuuden puunkulutuksen vaikutusta metsänkäyttöön ja sen merkitystä Suomen teollistumiselle. Riittävän aikaperspektiivin takaamiseksi tarkastelu on aloitettu Suomen teollistumisen alkuvaiheista ja ulotettu autonomian ajan viimeiseen rauhanvuoteen asti. Tutkimustyön keskeinen osa on ollut puunkäytön arviointimenetelmien kehittäminen, sillä valmiita lukuja aiheesta on ollut saatavilla vain lyhyiltä jaksoilta ja harvoilta toimialoilta. Arviointi on perustunut ensisijaisesti korvikesarjoihin ja ominaiskulutuskertoimiin. Erityistä huomiota on kiinnitetty mittayksiköiden ja muuntokertoimien tarkkuuteen sekä tärkeimpien toimialojen - paperi-, metalli- ja etenkin sahateollisuuden - aikasarjojen luotettavuuteen. Metodologisesti opinnäyte edustaa makrotason ilmiöihin keskittyvää kliometristä tutkimussuuntausta. Tutkimuksessa on tarvittu varsin laajaa lähdeaineistoa. Arkistolähteiden, erinäisten tilastojulkaisujen ja julkaisemattomien tutkimusaineistojen lisäksi hyödyllisiä ovat olleet yritys- ja toimialahistoriat, tekniikan historiaa koskevat teokset, varhaiset puun- ja energiankäyttötutkimukset sekä Suomen Pankin kasvututkimushankkeen julkaisut. Teollistuminen lisäsi voimakkaasti sekä energian että raaka-aineiden kulutusta. Puuta käytettiin kumpaankin tarkoitukseen - sillä oli teollistumisessa strateginen kaksoisrooli. Vuosina 1845 - 1913 Suomen teollisuuden puunkäyttö yli 30-kertaistui ja kohosi liki 17 miljoonaan kiintokuutiometriin. Laajat metsävarat olivat tämän kehityksen ensimmäinen edellytys, mutta myös muita tekijöitä tarvittiin. Lainsäädännön ja elinkeinopolitiikan muutos, tuotantotekniset innovaatiot, teollisuustuotannon voimakas kasvu ja kuljetusolojen kohentuminen olivat niistä tärkeimmät. Puun raaka-ainekäyttö keskittyi saha- ja paperiteollisuuteen. Jalostusarvon muutoksella mitattuna samat toimialat myös menestyivät parhaiten koko teollisuudessa. Polttoaineena puuta sen sijaan käytettiin kaikilla toimialoilla. Teollisuudelle vesivoima oli kuitenkin miltei puun veroinen energianlähde, sillä kummankin osuudet teollisuuden yhteenlasketusta energiankulutuksesta vuosina 1845 - 1913 olivat 45 %:n tuntumassa. Vesivoiman käyttö oli kuitenkin keskittynyt voimakkaasti yhdelle tuotannonalalle - puuhiomoihin. Kaiken kaikkiaan vain kemianteollisuudessa puulla ei ollut merkittävää strategista asemaa. Puu oli Suomen teollisuuden tärkein raaka-aine ja vesivoiman ohella sen pääenergianlähde - yksi teollisuuden kasvun avaintekijöistä. Teollisuus kohosi tutkimusajanjaksona mitättömästä suurimmaksi puunkäyttäjäksi. Tämä muutti sekä metsänkäyttöä että metsätaloutta ja heijastui koko kansantalouteen. Sahateollisuuden laaja puunkysyntä kohdistui järeisiin, vanhoihin mäntytukkeihin, ja toimiala olikin pääsyyllinen vanhojen metsien tuolloiseen vähentymiseen. Teollisuuden puunkysyntä loi metsille rahallista arvoa, mikä kohotti kansallisvarallisuutta, laajensi rahataloutta ja lisäsi ostovoimaa maaseudulla. Metsät alettiin nähdä uudessa valossa, arvokkaana omaisuutena.
  • Heydemann, Markus Peter (2001)
    Tutkielmassa tarkastellaan vuosiadan vaihteen jälkeen syntyneen modernistisen taiteen ja taiteilijoiden joutumista puhdistusten kohteeksi kansallissosialistisen liikkeen noustua valtaan Saksassa vuonna 1933. Modernistiseen taiteeseen kohdistunut voimakas vastustus konservatiivisissa piireissä oli osa torjuntareaktiota, joka kohdistui modernin aikakauden murroksen eri muotoihin. Kiihkeää vastustusta oli esiintynyt jo keisariajalla ennen ensimmäistä maailmasotaa sekä Weimarin tasavallassa 1920-luvulla. Saatuaan vallan käsiinsä, kansallissosialistit suorittivat puhdistusaallon vuonna 1933, jossa museoita ja kulttuurilaitoksia puhdistettiin niin modernistisista teoksista kuin niitä suosivista virkamiehistäkin. Puhdistus ei mittavan vastustuksen vuoksi kuitenkaan ollut täydellinen, joten se sai jatkoa Hitlerin kiristäessä taidepoliittista linjaansa vuodesta 1936 alkaen, jolloin alkoi ns. toinen puhdistusaalto. Tutkielman tavoitteena on selvittää mitä syitä oli juuri modernismin joutumiseen hirmuhallinnon vainon kohteeksi sekä millainen dynamiikka vallitsi sitä prosessia, joka johti puolueen taidepolitiikan muotoutumiseen ja lopulta modernistisen taiteen puhdistamiseen museoista, gallerioista ja kokoelmista sekä modernistien ajamiseen sisäiseen tai ulkoiseen maanpakoon. Lisäksi tarkastelen prosessin, erityisesti siihen sisältyneen propagandan luonnetta. Tutkimuksen punaisena lankana kulkee holocaustia tutkineen historioitsija Raul Hilbergin malli kansanmurhan toteuttamisesta. Olen käyttänyt Hilbergin mallia soveltuvin osin valottaakseni modernismin vainon prosessin takana piilevää logiikkaa. Työssäni olen käyttänyt aikaisempaa tutkimusta esitellessäni syitä modernismin joutumiseen vainon kohteeksi. Sosiologi Zygmunt Baumanin teos Dialektik der Ordnung, die Moderne und der Holocaust puolestaan on antanut ajattelun apuvälineet vainon prosessin hahmottamiseen. Tärkeimpinä lähteinäni olen käyttänyt Kansallissosialistisen Saksan propagandaministeriön kirjoittamisohjeita lehdistölle, jotka luovat kuvaa siitä, millä tavoin propagandaa pantiin toimeen. Saksan kielletyn sosialidemokraattisen puolueen teettämät mielialaraportit vuosilta 1934-40 puolestaan valottavat propagandan tehoa ja vastaanottoa sekä yleisiä mielialoja kansan keskuudessa. Propagandaministeri Joseph Goebbelsin 1920-luvulla perustaman Der Angriff –lehden vuosikerrat osoittavat, mitä propaganda käytännössä oli, ja Joseph Goebbelsin päiväkirjat kertovat vainon toteuttamisesta vainoajan näkökulmasta. Tutkielma osoittaa, että modernismin joutumiseen vainon kohteeksi oli osittain esteettiset mutta ennen kaikkea poliittiset syyt. Kansallisosialismin tutkimuksen intentionalistisen tulkinnan mukaisesti Hitler pani toimeen sellaisen kulttuuripolitiikan kuin mitä hän oli Mein Kampf –teoksessaan julistanut. Sen hän teki vähittäisesti vieden prosessin loppuun, kun tunsi asemansa olevan siihen riittävän vahva. Hän oli siis vahva johtaja taiteen kentällä. Toisaalta funktionalistisen tulkinnan mukaan modernismin kohtaloon vaikutti radikalisoivasti korkeimpien natsijohtajien keskinäinen taistelu vallasta ja Hitlerin suosiosta, mikä terävöitti heidän toimiaan. Näin modernismi ajautui lopulta vuosina 1936-37 lopullisesti paitsioon Joseph Goebbelsin siirtyessä Hitlerin linjalle turvatakseen asemansa puolueen hierarkiassa.
  • Rantalainen, Aapo (Helsingin yliopisto, 2006)
  • Rantalainen, Aapo (Helsingin yliopisto, 2006)
  • Yrjö-Koskinen, Anneli (2013)
    En stor del av de ekologiska jordbrukarna är tvungna att använda sig av konventionella djur då de vill ha marknaden. Födointag och mjölkproduktion är vanligtvis mindre hos ekologiska kor. Inom konventionell mjölkproduktion föredras kor med stor mjölkningskapacitet. Detta är en egenskap som inte är fördelaktig för djur i ekologisk produktion, eftersom deras föda inte nödvändigtvis är tillräckligt energirik för att motsvara den genetiska produktionskapaciteten. Anpassning till olika produktionsmiljöer beror på samspelet mellan djurens genotyp och miljön, vilket innebär att den genotyp som är bäst i en miljö inte är den bästa i en annan miljö. Denna undersökning grundar sig på de ekologiska mjölkproducenternas åsikter, erfarenheter och framtidsmål. I detta arbete undersöks även om den ekologiska mjölkproduktionen skulle vara i behov av ett eget avelsprogram. Undersökningen baserar sig på en två delad förfrågan vars första del skickades ut till 124 ekologiska mjölkproducenter i Finland i oktober 2011. Förfrågans andra del skickades till de producenter som svarade på den första förfrågan. I den första förfrågan undersöktes jordbrukarnas allmänna åsikter, framtidsplaner och motiv, samt vilka avelsbara egenskaper de ansåg vara fördelaktiga inom ekomjölkproduktionen. I förfrågans andra del fick producenterna bland annat rangordna de sju populäraste avelsbara egenskaperna sinsemellan, två i taget, med hjälp av en skala från 1 – 9. De returnerade förfrågningarna analyserades enligt Saaty och Vargas (2001) AHP-metod (Analytic Hierarchy Process). Jämförelsens samstämmighet kontrollerades genom en uträkning av matrisernas samstämmighetsförhållanden (SF = DV/SD). All analysering gjordes med hjälp av Microsoft Excel. På basis av AHP-analysen visade det sig att de finska ekologiska mjölkproducenterna prioriterar juverhälsa, mjölkproduktion, lynne, fertilitet, mjölkning, benens hälsa och kroppsbyggnad hos sina djur. Av produktionsegenskaperna visade sig mjölkproduktionen vara viktigast och fettproduktionen tredje viktigast direkt efter proteinproduktionen. Då det kom till exteriöregenskaperna var juverbyggnaden viktigare än benbyggnaden, medan benbyggnaden var viktigare än kroppsbyggnaden. Utifrån förfrågningarnas svar visade det sig att de ekologiska mjölkproducenternas prioriteringar av produktionsegenskaper var i en annan ordning än i den konventionella produktionen, där man i första hand prioriterade proteinproduktion och fettproduktion. Enligt de ekologiska idealen borde ekoproducenterna föredra lokala raser inom den ekologiska produktionen. Denna undersökning visar dock att endast 6,5 % av de producenter som svarade föredrog finsk boskap, medan 19,5 % meddelade att deras flock även består av djur från en annan eller flera andra raser. Härmed kan man dra den slutsatsen att största delen av de ekologiska mjölkproducenterna i Finland har liknande avelsmål som inom konventionella produktionen. Eftersom den största skillnaden mellan ekologisk och konventionell mjölkproduktion hittas bland miljöfaktorerna, vore det lönsamt att avla en del av de konventionella semineringstjurarna så att de skulle anpassa sig bättre till ekologiska omständigheter.
  • Laukkarinen, Joni (Helsingin yliopisto, 2013)
    Uutismediassa voi nähdä monta eri näkökulmaa samoihin ajankohtaisiin tapahtumiin riippuen julkaisun poliittisesta suuntauksesta sekä tyylilajista. Tämän tutkimuksen tavoitteena olikin selvittää korpustutkimuksen ja -analyysin avulla eroavatko erityyliset sanomalehti- ja uutisjulkaisut selkeästi kielellisesti toisistaan, ja mikäli näin on, edustavatko nämä kielelliset erot mahdollisesti julkaisujen erilaisia asenteita. Tutkimus tukeutuu muun muassa Douglas Biberin rekisterivariaatiotutkimuksiin, Ken Hylandin metadiskurssitutkimuksiin sekä Andreas Musolffin poliittista diskurssia koskeviin tutkimuksiin. Myös median ja taloustieteen kielten erityispiirteet nostetaan teorian osalta esiin. Tutkimusta varten valittiin 12 eri uutisjulkaisua, jotka jaettiin kolmeen eri kategoriaan: tabloidi-tyylisiin julkaisuihin, valtavirtaa edustaviin yleisuutisjulkaisuihin sekä erityisiin talousuutisjulkaisuihin. Tutkimuksen pohjana käytettyyn korpukseen valittiin kustakin eri julkaisusta mahdollisimman monta Kreikan velkakriisiä käsittelevää, vuonna 2010 ilmestynyttä eri artikkelia. Tutkimuksen analyysivaiheessa tarkasteltiin muun muassa eri sanaluokkien, passiivirakenteiden, tarvetta ilmaisevien modaalirakenteiden sekä erilaisten metadiskurssia ilmentävien ilmaisujen esiintymistä korpuksessa kunkin julkaisun osalta. Erityylisistä julkaisuista löytyi selkeitä ja tilastollisesti merkitseviä eroja eri sanaluokkien, kuten verbien, substantiivien, pronominien sekä adjektiivien esiintymisessä. Tabloidityyliset julkaisut muistuttivat eniten epämuodollista puheilmaisua, kun taas talousjulkaisut olivat lähimpänä virallisia akateemisia julkaisuja. Tämän lisäksi tabloidityyliset julkaisut sisälsivät eniten negatiivisuutta ja yleistä asenteellista. Ne myös käyttivät metadiskurssiarakenteita vahvistaakseen esittämiään mielipiteitä, kun taas talousjulkaisut käyttivät metadiskurssirakenteita lähinnä selventääkseen tekstin rakennetta. Vaikka tutkimus on tehty verrattain pienellä aineistolla, antavat tulokset viitteitä siitä, että erityylisten ja eri lukijakunnille suunnattujen uutisjulkaisujen joukossa voi nähdä selkeästi erilaisia kielellisiä taipumuksia. Tutkimus ei sen sijaan paljastanut selkeitä merkkejä tapahtuminen puolueellisesta raportoinnista tai ennakkoasenteista mitään tiettyä ryhmää kohtaan, mutta toisaalta sellaisten olemassaoloa ei myöskään voinut varsinaisesti sulkea pois. Tämä kuitenkin toisaalta antaa viitteitä siitä, että uutisjulkaisut pyrkivät näyttäytymään objektiivisina, eivätkä ainakaan avoimesti esittele mahdollisia puolueellisia näkemyksiään. Isommalla aineistolla ja kehittyneemmillä työkaluilla samankaltainen tutkimus saattaisi kuitenkin paljastaa huomattavasti selkeämpiä tuloksia.
  • Palin-Vuori, Yvonne (2004)
    I avhandlingen granskas flickor, pojkar och dominans i en förskola. Avhandlingen går närmare in på hur separerade pojkarna och flickorna är i förskolan, vid vilka situationer könet har betydelse samt att den fokuserar på hur barnen dominerar och vad det leder till. Begreppet dominans ses utgående från Linell och Luckmann (1991) som skiljer mellan fyra dimensioner av dominans: kvalitativ dominans, interaktionell dominans, semantisk dominans och strategisk dominans. I avhandlingen behandlas dominans utgående från alla fyra dimensioner, om än indirekt gällande semantisk och strategisk dominans. Det empiriska materialet är insamlat i en förskola med 17 barn. Som metod har använts öppen och direkt observation. Närmast har interaktionen barnen emellan observerats. Vid observationen har olika infallsvinklar använts: att bekanta sig med fältet; observation av hela gruppen; användning av nyckelinformanter samt observation av små grupper. Som hjälpmedel har formulär och bandspelare använts. Det inbandade materialet består av 30 stycken aktivitetsepisoder. Integration-separation-analysen visar att det förekom möjlighet till interaktion över könsgränserna, i större eller mindre utsträckning, vid alla aktiviteter som undersöktes vid förskolan. Att-analysen behandlar sex olika kriterier för dominans: att avbryta, att få respons, att bli ignorerad, antal uttalanden, att ge direktiv samt att göra fysiska handlingar. Inom fyra av dessa kategorier fanns en könsskillnad. Skillnaden var mycket liten gällande antal uttalanden, medan en större skillnad fanns inom kategorierna ignorans, direktiv samt fysiska handlingar. Fysiska handlingar förekom överlag väldigt sällan i förskolan. Ingen könsskillnad fanns inom kategorierna att avbryta samt att få respons. Hur-analysen tar bland annat fasta på de fyra nyckelinformanternas samtal, rörelser, ljud och sällskap. Då barnen tvistade förekom det sju olika sätt som barnen dominerade på i tvister. Inom tvisterna tar avhandlingen fasta på hur barnen dominerar samt vad det leder till. Det mest använda sättet att dominera var att fortsätta protestera, be eller fråga tills den eller de andra gav upp. Den minst använda kategorin var att gå bort då man inte fick sin vilja fram.
  • Lindh, Erika (Hansaprint, 2015)
    Influenza A virus (IAV) is a significant zoonotic pathogen, with a diverse range of subtypes infecting both humans and birds. NDV is the causative agent of Newcastle Disease, a significant infectious disease of poultry. While wild waterfowl, the natural host, remains apparently healthy during the even frequent infections with these viruses, poultry is susceptible for mild to severe disease. Both viruses have a heavy impact on the poultry industry by causing outbreaks with significant economical losses. Low pathogenic IAV and NDV viruses are efficiently transmitted in host populations and have the ability to mutate and become virulent. The segmented genome of IAV also allows it to reassort during dual infections, giving rise to novel viruses with unpredictable pathogenic properties including the potential to transmit to humans and other mammals. Extensive surveillance studies of IAV and NDV during the past decades have revealed their wide global distribution and host species range. Previous surveillance studies have yielded limited information about avian IAV in Finland and so far, NDV has been the causative agent of varying outbreaks in Finland, for example in poultry, a zoo and domestic pigeons. This project was initiated for surveillance purposes, to gather information about prevalence and subtype/genotype distribution of IAVs and NDVs and to assess the potential presence of highly pathogenic strains in wild waterfowl in Finland. Through annual sampling and screening of wild waterfowl, 875 birds were screened during the years 2006-2010 and 2014. The birds represent mainly young, hunted ducks from local breeding areas. We detected altogether 76 IAVs (in 8.7%) and 39 NDVs (in 5.5%). From most of the samples (75%) the viruses were successfully propagated in embryonated chicken eggs and partially sequenced for phylogenetic and pathogenicity analyses. Importantly, while no highly pathogenic strains were encountered, several of the wild waterfowl derived viruses detected in Finland were phylogenetically closely related to viruses detected during outbreaks in Finland and elsewhere in Europe. These viruses includ IAV subtypes H5N2, H7N3, H9N2 as well as NDVs. An unexpectedly high subtype dominance of H3N8 was recorded each year, counting for over 60% of all the subtyped IAVs. Genetic characterization of these viruses demonstrated high sequence homology, even between temporally separated viruses and suggests local perpetuation of the viruses. The past decades have witnessed an increase in the incidence of IAV outbreaks in poultry in Europe and zoonotic transmission of a growing number of subtypes. Surveillance data of IAV in the natural host is important for designing efficient national policies aiming to control the transmission of IAV to susceptible populations and for risk assessment. Our results also show that the northern breeding sites have implications on a European scale.
  • Xu, Tingting (2014)
    The high mortality rate among humans infected with certain types of Avian Influenza (AI) and the potential of a mutation that allows human-to-human transmission is a great concern for the public health. We formulate a mathematical model for the prevalence of AI in humans resulting from avian-to-human transmission. The model is important because the higher the prevalence, the higher the risk of a mutation that allows human-to-human transmission leading in a major epidemic. We formulate and analyse separate deterministic and stochastic versions of the model. Different time scale separation techniques are applied to the models. The influence of certain controllable parameters on the system equilibrium is interpreted from numerical results. Moreover, we also investigate the fluctuation of populations due to demographic stochasticity at the early stage of the prevalence of AI.
  • Pirhonen, Tanja (Helsingin yliopisto, 2007)
    Tutkielmani tavoitteena on valottaa naisen oikeudellista asemaa islamissa ja erityisesti Iranin islamilaisessa tasavallassa. Tutkin naisen oikeudellista asemaa avioeron kautta. Varsinainen tutkimustehtäväni on selvittää, millainen naisen asema Iranin islamilaisen tasavallan perheoikeuden valossa on sekä millaisia toimintamahdollisuuksia iranilaisilla naisilla on avioero-oikeudenkäynneissä. Selvitän, millä perusteilla islamilainen ja iranilainen perheoikeus sallivat naiselle avioeron ja millaiset mahdollisuudet naisilla on saada avioero Iranissa. Kysyn, tietävätkö avioeroa hakevat naiset oikeuksistaan ja edelleen, kuinka iranilaiset naiset käyttävät hyväkseen tuntemiaan itselleen edullisia lainkohtia avioero-oikeudenkäynneissään. Tavoitteeni on selvittää, millainen naisten oikeudellinen asema on ollut Iranissa ennen vallankumousta ja islamilaisen tasavallan aikana. Lisäksi selvitän, miten iranilaiset naiset ovat pyrkineet parantamaan asemaansa. Tutkielmani aineistona toimivat 1980- ja 1990-luvuilta peräisin olevien avioero-oikeudenkäyntien kirjalliset ja videoidut dokumentit. Tutkielmani menetelmänä käytän aineistolähtöistä, teemoitteluun perustuvaa sisällönanalyysia. Analyysissä nousee esiin kolme avioero-oikeudenkäyntien keskeistä teemaa: perusteet, joilla avioero on mahdollista saada, morsiusrahaan liittyvät kysymykset sekä lasten huoltajuuteen liittyvät kiistat. Tutkielmani vahvistaa yleisen käsityksen naisen ja miehen välisestä epätasa-arvosta suhteessa avioeronsaantiin islamissa ja Iranissa. Miehen on huomattavasti naista helpompaa saada avioero sekä islamilaisen lain että iranilaisen perheoikeuden mukaan. Iranilaiset naiset ovat aineistoni perusteella melko hyvin tietoisia niistä perusteista, joiden avulla heidän on mahdollista saada avioero. He käyttävät tätä tietoa hyväkseen avioeroa hakiessaan. Monet naiset käyttävät vahvaa retoriikka ja syyttävät miehiään kyseenalaisin perustein tuomioistuimessa saadakseen avioeron. Morsiusraha näyttäytyy tutkielmassani naisen vahvana neuvotteluvälineenä iranilaisissa avioero-oikeudenkäynneissä. Naiset ovat tietoisia oikeudestaan morsiusrahaan ja kiristävät sen avulla miehiä suostumaan avioeroon tai luopumaan lasten huoltajuudesta. Naiset ja miehet ovat islamilaisen perheoikeuden valossa hyvin epätasa-arvoisessa asemassa suhteessa lasten huoltajuuteen. Aivan pieniä lapsia lukuun ottamatta huoltajuus kuuluu isälle, joka tosin usein suostuu siihen, että lapset jäävät asumaan äitinsä luokse. Sitä tosiasiaa, että isä saisi lapset luokseen koska tahansa niin halutessaan ja että isä säilyy lasten asuinpaikasta riippumatta heidän laillisena holhoojanaan ja käytännössä voi päättää kaikesta lasta koskevasta, käytäntö ei kuitenkaan muuta. Iranilaiset naiset ovat koko 1900-luvun ajan toimineet aktiivisesti oikeuksiensa parantamiseksi. Mielikuva alistetusta musliminaisesta ei saa vahvistusta tutkielmani pohjalta. Naiset näyttäytyvät itsellisinä, aktiivisina ja vahvoina toimijoina, jotka tuntevat oikeutensa ja kykenevät toimimaan niiden hyväksi. Silloin kun laki ei anna naiselle riittäviä perusteita avioeronsaannille, morsiusrahan maksamiselle ja lasten huoltajuuden saamiselle ovat naiset valmiita kiertämään lakia ja käyttämään kyseenalaisiakin keinoja saavuttaakseen tavoitteensa.
  • Karppola, Hertta (2013)
    Tutkielmassa tarkoituksena on ottaa kantaa siihen, millaisia kustannuksia saattaa syntyä erotilanteessa. Oikeustaloustieteen metodit ovat olennainen osa tutkielmaa ja tutkielma perustuu merkittävästi kannattavuuden arvioimiseen, ts. milloin avioerosta aiheutuu niin paljon kustannuksia, ettei avioeropäätös ole enää taloudellisesti kannattava. Kotimaisessa oikeuskirjallisuudessa ei ole juurikaan pohdittu avioeron kustannuksia (tai avioeroa ylipäätään) oikeustaloustieteen näkökulmasta, joten siinä mielessä tämä tutkielma on varsin hyödyllinen. Tutkimuksessa käytetty lähdeaineisto onkin oikeustaloustieteellisen avioeron kustannusanalyysin osalta täysin ulkomaisten tutkijoiden aikaansaannosta ja tämä tutkielma on siinä mielessä innovatiivinen, että siinä pyritään vertaamaan ulkomaisten tutkijoiden kehittelemiä taloudellisia lainalaisuuksia suomalaiseen avioeroon ja sen kustannuksiin. Tutkielmassa käydään läpi sellaiset avioliittolainsäädännön ratkaisut aviovarallisuussuhteiden järjestämiseksi erotilanteessa, jotka saattavat muodostaa kuluja puolisoille (osituksen kautta mahdollisesti syntyvä tasingon suoritusvelvollisuus ja puolison avioeron jälkeinen elatusvelvollisuus ja toimitusositukseen liittyvät pesänjakokustannukset) sekä muutamia muita avioerossa käytännössä syntyviä kuluja. Tutkielmassa käydään läpi myös eri keinoja, joilla puuttua näihin kuluihin pienentävästi. Koska lainsäädäntö vaikuttaa merkittävästi kulujen syntyyn, tutkielmassa pohditaan myös lainsäädännön kehitystarpeita ja – suuntia, joiden kautta avioerosta voisi muodostua kustannustehokkaampi.
  • Metsä-Simola, Niina (2009)
    Eronneiden naimisissa olevia suurempi kuolleisuusriski on havaittu laajalti aiemmassa tutkimuksessa. Sen sijaan eronneiden ylikuolleisuuden vaihtelua avioeron jälkeisenä aikana tunnetaan selvästi vähemmän. Koska avioerot ovat viime aikoina yleistyneet, koskettavat niiden seuraukset yhä useampia. Niillä on siksi myös merkittävää kansanterveydellistä vaikutusta. Tehdyn tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella avioeron jälkeistä kuolleisuutta sekä siihen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksessa käytettiin Tilastokeskuksen muodostamaa yksilötasoista, pitkittäistä rekisteriaineistoa. Aineistossa oli avioero- ja kuolintietojen lisäksi useita sosiodemografisia muuttujia. Tutkimusväestö koostui vuonna 1997 avioliitossa olleista 30 64-vuotiaista, joita seurattiin vuoden 2003 loppuun asti. Yhteensä otoksessa oli 182 787 henkeä, joista 11 882 erosi ja 23 410 kuoli seurannan aikana. Eronneiden ja naimisissa olevien välistä kuolleisuuseroa analysoitiin käyttäen Coxin regressiota, joka kuuluu niin sanottuihin elinaikamalleihin. Tutkimuksessa eronneiden ja naimisissa olevien välillä havaittiin selvä kuolleisuusero sekä miehillä että naisilla. Lähtötilannetta kuvaavien sosiodemografisten muuttujien vakiointi ei kaventanut kuolleisuuseroa. Eronneiden miesten vakioitu ylikuolleisuus oli 131 ja naisten 70 prosenttia. Heti avioeron jälkeen eronneiden miesten suhteellinen kuolleisuusriski oli lähes kolminkertainen naimisissa oleviin verrattuna, mutta ylikuolleisuus aleni selvästi avioerosta kuluneen ajan mukana. Naisilla vastaavaa aikavaihtelua ei havaittu. Silti eronneiden miesten ylikuolleisuus oli vielä neljän vuoden kuluttua avioerosta hieman suurempaa kuin ylikuolleisuus eronneilla naisilla. Korostuneimpia siviilisäätyjen väliset kuolleisuuserot olivat tapaturmaisissa, väkivaltaisissa sekä alkoholiperäisissä syissä. Näissä syissä eronneiden ylikuolleisuus myös väheni selvästi avioerosta kuluneen ajan mukana sekä miehillä että naisilla. Miehillä eronneiden ja naimisissa olevien välinen kuolleisuusero oli suurempi kuin naisilla riippumatta avioerosta kuluneesta ajasta. Tutkimuksessa nousi esiin myös sellaisia ryhmiä, jotka olivat avioeron jälkeen erityisen haavoittuvia. Tällaisia ryhmiä olivat esimerkiksi nuoret miehet, alaikäisten lasten isät, työttömät, eläkeläisnaiset sekä ne naiset, joilla omien tulojen osuus asuntokunnan tuloista oli ennen avioeroa pieni. Miehillä ikäryhmän sekä nuorimman lapsen iän havaittiin myös vaikuttavan siihen, miten nopeasti eronneiden ylikuolleisuus aleni avioeron jälkeen. Saatujen tulosten perusteella siviilisäätyjen väliset kuolleisuuserot eivät näyttäisi johtuvan avioeroon päätyvien lähtökohtaisesti huonommasta yhteiskunnallisesta asemasta. Sen sijaan avioeroon vaikuttaa liittyvän sekä pidempiaikaista rasitusta että lyhytaikaisempaa stressiä. Lisäksi stressin määrässä ja siihen sopeutumisessa on selviä sosiodemografisia eroja. Taloudelliset tekijät vaikuttavat naisilla hieman enemmän avioeron ja kuolleisuuden yhteyteen sosiaalisten tekijöiden korostuessa miehillä. Vaikutukset välittyvät ainakin osittain terveyskäyttäytymisen muutoksina.
  • Yli-Opas, Antti (Helsingin yliopisto, 2010)
    The theology of marriage in the Church of England(CofE) and in the Evangelical Lutheran Church of Finland(ELCF)1963–2006 The method of the study is a systematic analysis of the sources. In the CofE marriage stems from creation, but it is also sacramental, grounded in the theology of love and redemption. Man and woman have a connection between them that is a mystical union in character because of the one between Christ and the Church; therefore every marriage is sacramental. The purposes of marriage have been expressed in a different order than earlier. A caring relationship and sexuality are set before childbirth as the causes of marriage. The remedial cause of marriage is also moved to the background and it cannot be found in the recent wedding formulas. A personal relationship and marriage as a school of faith and love have a central place in the theology of marriage. The theology of love unites the love of God and marriage. In the CofE the understanding of divorce and co-habiting has changed, too. Co-habiting can now be understood as a stage towards marriage. Divorce has been understood as a phenomenon that must be taken as a fact after an irretrievable breakdown of marriage. Thus the church must concentrate on pastoral care after divorce. Similarly, the ELCF also maintains that the order of creation is the origin of marriage as a lifelong institution. This is also an argument for the solemnization of marriage in the church. Faith and grace are not needed for real marriage because marriage is the culmination of reason and natural law. The society defines marriage and the church gives its blessing to the married couples if so requested. Luther’s view of marriage is different from this because he saw marriage as a school of love and faith, similar to CofE. He saw faith as essential to enable the fullfillment of natural law. Marriage in the ELCF is mostly a matter of natural ethics. An ideal form of life is sought through the Golden Rule. This interpretation of marriage means that it does not presuppose Christian education for children to follow. The doctrine of the two kingdoms is definitely essential as background. It has been impugned by scholars, however, as a permanent foundation of marriage. There is a difference between the marriage formulas and the other sources concerning the purposes of marriage in the ELCF. The formulas do not include sexuality, childbirth or children and their education as purposes of marriage. The formulas include less theological vocabulary than in the CofE. The liturgy indicates the doctrine in CofE. In the Lutheran churches there is not any need to express the doctrine in the wedding formulas. This has resulted in less theology of marriage in the formulas. The theology of Luther is no longer any ruling principle in the theology of marriage. The process of continuing change in society refines the terms for marriage more than the theological arguments do.