Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1400-1419 of 24327
  • Tommila, Miika (2000)
    Tässä tutkimuksessa selvitetään Suomen teollisuuden puunkäytön määrä sekä toimialoittain että käyttökohteittain vuosina 1845 - 1913 ja arvioidaan tähän kvantitatiiviseen aineistoon tukeutuen puun merkitystä Suomen teollisuudelle tuona ajanjaksona. Lisäksi analysoidaan teollisuuden puunkulutuksen vaikutusta metsänkäyttöön ja sen merkitystä Suomen teollistumiselle. Riittävän aikaperspektiivin takaamiseksi tarkastelu on aloitettu Suomen teollistumisen alkuvaiheista ja ulotettu autonomian ajan viimeiseen rauhanvuoteen asti. Tutkimustyön keskeinen osa on ollut puunkäytön arviointimenetelmien kehittäminen, sillä valmiita lukuja aiheesta on ollut saatavilla vain lyhyiltä jaksoilta ja harvoilta toimialoilta. Arviointi on perustunut ensisijaisesti korvikesarjoihin ja ominaiskulutuskertoimiin. Erityistä huomiota on kiinnitetty mittayksiköiden ja muuntokertoimien tarkkuuteen sekä tärkeimpien toimialojen - paperi-, metalli- ja etenkin sahateollisuuden - aikasarjojen luotettavuuteen. Metodologisesti opinnäyte edustaa makrotason ilmiöihin keskittyvää kliometristä tutkimussuuntausta. Tutkimuksessa on tarvittu varsin laajaa lähdeaineistoa. Arkistolähteiden, erinäisten tilastojulkaisujen ja julkaisemattomien tutkimusaineistojen lisäksi hyödyllisiä ovat olleet yritys- ja toimialahistoriat, tekniikan historiaa koskevat teokset, varhaiset puun- ja energiankäyttötutkimukset sekä Suomen Pankin kasvututkimushankkeen julkaisut. Teollistuminen lisäsi voimakkaasti sekä energian että raaka-aineiden kulutusta. Puuta käytettiin kumpaankin tarkoitukseen - sillä oli teollistumisessa strateginen kaksoisrooli. Vuosina 1845 - 1913 Suomen teollisuuden puunkäyttö yli 30-kertaistui ja kohosi liki 17 miljoonaan kiintokuutiometriin. Laajat metsävarat olivat tämän kehityksen ensimmäinen edellytys, mutta myös muita tekijöitä tarvittiin. Lainsäädännön ja elinkeinopolitiikan muutos, tuotantotekniset innovaatiot, teollisuustuotannon voimakas kasvu ja kuljetusolojen kohentuminen olivat niistä tärkeimmät. Puun raaka-ainekäyttö keskittyi saha- ja paperiteollisuuteen. Jalostusarvon muutoksella mitattuna samat toimialat myös menestyivät parhaiten koko teollisuudessa. Polttoaineena puuta sen sijaan käytettiin kaikilla toimialoilla. Teollisuudelle vesivoima oli kuitenkin miltei puun veroinen energianlähde, sillä kummankin osuudet teollisuuden yhteenlasketusta energiankulutuksesta vuosina 1845 - 1913 olivat 45 %:n tuntumassa. Vesivoiman käyttö oli kuitenkin keskittynyt voimakkaasti yhdelle tuotannonalalle - puuhiomoihin. Kaiken kaikkiaan vain kemianteollisuudessa puulla ei ollut merkittävää strategista asemaa. Puu oli Suomen teollisuuden tärkein raaka-aine ja vesivoiman ohella sen pääenergianlähde - yksi teollisuuden kasvun avaintekijöistä. Teollisuus kohosi tutkimusajanjaksona mitättömästä suurimmaksi puunkäyttäjäksi. Tämä muutti sekä metsänkäyttöä että metsätaloutta ja heijastui koko kansantalouteen. Sahateollisuuden laaja puunkysyntä kohdistui järeisiin, vanhoihin mäntytukkeihin, ja toimiala olikin pääsyyllinen vanhojen metsien tuolloiseen vähentymiseen. Teollisuuden puunkysyntä loi metsille rahallista arvoa, mikä kohotti kansallisvarallisuutta, laajensi rahataloutta ja lisäsi ostovoimaa maaseudulla. Metsät alettiin nähdä uudessa valossa, arvokkaana omaisuutena.
  • Heydemann, Markus Peter (2001)
    Tutkielmassa tarkastellaan vuosiadan vaihteen jälkeen syntyneen modernistisen taiteen ja taiteilijoiden joutumista puhdistusten kohteeksi kansallissosialistisen liikkeen noustua valtaan Saksassa vuonna 1933. Modernistiseen taiteeseen kohdistunut voimakas vastustus konservatiivisissa piireissä oli osa torjuntareaktiota, joka kohdistui modernin aikakauden murroksen eri muotoihin. Kiihkeää vastustusta oli esiintynyt jo keisariajalla ennen ensimmäistä maailmasotaa sekä Weimarin tasavallassa 1920-luvulla. Saatuaan vallan käsiinsä, kansallissosialistit suorittivat puhdistusaallon vuonna 1933, jossa museoita ja kulttuurilaitoksia puhdistettiin niin modernistisista teoksista kuin niitä suosivista virkamiehistäkin. Puhdistus ei mittavan vastustuksen vuoksi kuitenkaan ollut täydellinen, joten se sai jatkoa Hitlerin kiristäessä taidepoliittista linjaansa vuodesta 1936 alkaen, jolloin alkoi ns. toinen puhdistusaalto. Tutkielman tavoitteena on selvittää mitä syitä oli juuri modernismin joutumiseen hirmuhallinnon vainon kohteeksi sekä millainen dynamiikka vallitsi sitä prosessia, joka johti puolueen taidepolitiikan muotoutumiseen ja lopulta modernistisen taiteen puhdistamiseen museoista, gallerioista ja kokoelmista sekä modernistien ajamiseen sisäiseen tai ulkoiseen maanpakoon. Lisäksi tarkastelen prosessin, erityisesti siihen sisältyneen propagandan luonnetta. Tutkimuksen punaisena lankana kulkee holocaustia tutkineen historioitsija Raul Hilbergin malli kansanmurhan toteuttamisesta. Olen käyttänyt Hilbergin mallia soveltuvin osin valottaakseni modernismin vainon prosessin takana piilevää logiikkaa. Työssäni olen käyttänyt aikaisempaa tutkimusta esitellessäni syitä modernismin joutumiseen vainon kohteeksi. Sosiologi Zygmunt Baumanin teos Dialektik der Ordnung, die Moderne und der Holocaust puolestaan on antanut ajattelun apuvälineet vainon prosessin hahmottamiseen. Tärkeimpinä lähteinäni olen käyttänyt Kansallissosialistisen Saksan propagandaministeriön kirjoittamisohjeita lehdistölle, jotka luovat kuvaa siitä, millä tavoin propagandaa pantiin toimeen. Saksan kielletyn sosialidemokraattisen puolueen teettämät mielialaraportit vuosilta 1934-40 puolestaan valottavat propagandan tehoa ja vastaanottoa sekä yleisiä mielialoja kansan keskuudessa. Propagandaministeri Joseph Goebbelsin 1920-luvulla perustaman Der Angriff –lehden vuosikerrat osoittavat, mitä propaganda käytännössä oli, ja Joseph Goebbelsin päiväkirjat kertovat vainon toteuttamisesta vainoajan näkökulmasta. Tutkielma osoittaa, että modernismin joutumiseen vainon kohteeksi oli osittain esteettiset mutta ennen kaikkea poliittiset syyt. Kansallisosialismin tutkimuksen intentionalistisen tulkinnan mukaisesti Hitler pani toimeen sellaisen kulttuuripolitiikan kuin mitä hän oli Mein Kampf –teoksessaan julistanut. Sen hän teki vähittäisesti vieden prosessin loppuun, kun tunsi asemansa olevan siihen riittävän vahva. Hän oli siis vahva johtaja taiteen kentällä. Toisaalta funktionalistisen tulkinnan mukaan modernismin kohtaloon vaikutti radikalisoivasti korkeimpien natsijohtajien keskinäinen taistelu vallasta ja Hitlerin suosiosta, mikä terävöitti heidän toimiaan. Näin modernismi ajautui lopulta vuosina 1936-37 lopullisesti paitsioon Joseph Goebbelsin siirtyessä Hitlerin linjalle turvatakseen asemansa puolueen hierarkiassa.
  • Rantalainen, Aapo (Helsingin yliopisto, 2006)
  • Rantalainen, Aapo (Helsingin yliopisto, 2006)
  • Yrjö-Koskinen, Anneli (2013)
    En stor del av de ekologiska jordbrukarna är tvungna att använda sig av konventionella djur då de vill ha marknaden. Födointag och mjölkproduktion är vanligtvis mindre hos ekologiska kor. Inom konventionell mjölkproduktion föredras kor med stor mjölkningskapacitet. Detta är en egenskap som inte är fördelaktig för djur i ekologisk produktion, eftersom deras föda inte nödvändigtvis är tillräckligt energirik för att motsvara den genetiska produktionskapaciteten. Anpassning till olika produktionsmiljöer beror på samspelet mellan djurens genotyp och miljön, vilket innebär att den genotyp som är bäst i en miljö inte är den bästa i en annan miljö. Denna undersökning grundar sig på de ekologiska mjölkproducenternas åsikter, erfarenheter och framtidsmål. I detta arbete undersöks även om den ekologiska mjölkproduktionen skulle vara i behov av ett eget avelsprogram. Undersökningen baserar sig på en två delad förfrågan vars första del skickades ut till 124 ekologiska mjölkproducenter i Finland i oktober 2011. Förfrågans andra del skickades till de producenter som svarade på den första förfrågan. I den första förfrågan undersöktes jordbrukarnas allmänna åsikter, framtidsplaner och motiv, samt vilka avelsbara egenskaper de ansåg vara fördelaktiga inom ekomjölkproduktionen. I förfrågans andra del fick producenterna bland annat rangordna de sju populäraste avelsbara egenskaperna sinsemellan, två i taget, med hjälp av en skala från 1 – 9. De returnerade förfrågningarna analyserades enligt Saaty och Vargas (2001) AHP-metod (Analytic Hierarchy Process). Jämförelsens samstämmighet kontrollerades genom en uträkning av matrisernas samstämmighetsförhållanden (SF = DV/SD). All analysering gjordes med hjälp av Microsoft Excel. På basis av AHP-analysen visade det sig att de finska ekologiska mjölkproducenterna prioriterar juverhälsa, mjölkproduktion, lynne, fertilitet, mjölkning, benens hälsa och kroppsbyggnad hos sina djur. Av produktionsegenskaperna visade sig mjölkproduktionen vara viktigast och fettproduktionen tredje viktigast direkt efter proteinproduktionen. Då det kom till exteriöregenskaperna var juverbyggnaden viktigare än benbyggnaden, medan benbyggnaden var viktigare än kroppsbyggnaden. Utifrån förfrågningarnas svar visade det sig att de ekologiska mjölkproducenternas prioriteringar av produktionsegenskaper var i en annan ordning än i den konventionella produktionen, där man i första hand prioriterade proteinproduktion och fettproduktion. Enligt de ekologiska idealen borde ekoproducenterna föredra lokala raser inom den ekologiska produktionen. Denna undersökning visar dock att endast 6,5 % av de producenter som svarade föredrog finsk boskap, medan 19,5 % meddelade att deras flock även består av djur från en annan eller flera andra raser. Härmed kan man dra den slutsatsen att största delen av de ekologiska mjölkproducenterna i Finland har liknande avelsmål som inom konventionella produktionen. Eftersom den största skillnaden mellan ekologisk och konventionell mjölkproduktion hittas bland miljöfaktorerna, vore det lönsamt att avla en del av de konventionella semineringstjurarna så att de skulle anpassa sig bättre till ekologiska omständigheter.
  • Laukkarinen, Joni (Helsingin yliopisto, 2013)
    Uutismediassa voi nähdä monta eri näkökulmaa samoihin ajankohtaisiin tapahtumiin riippuen julkaisun poliittisesta suuntauksesta sekä tyylilajista. Tämän tutkimuksen tavoitteena olikin selvittää korpustutkimuksen ja -analyysin avulla eroavatko erityyliset sanomalehti- ja uutisjulkaisut selkeästi kielellisesti toisistaan, ja mikäli näin on, edustavatko nämä kielelliset erot mahdollisesti julkaisujen erilaisia asenteita. Tutkimus tukeutuu muun muassa Douglas Biberin rekisterivariaatiotutkimuksiin, Ken Hylandin metadiskurssitutkimuksiin sekä Andreas Musolffin poliittista diskurssia koskeviin tutkimuksiin. Myös median ja taloustieteen kielten erityispiirteet nostetaan teorian osalta esiin. Tutkimusta varten valittiin 12 eri uutisjulkaisua, jotka jaettiin kolmeen eri kategoriaan: tabloidi-tyylisiin julkaisuihin, valtavirtaa edustaviin yleisuutisjulkaisuihin sekä erityisiin talousuutisjulkaisuihin. Tutkimuksen pohjana käytettyyn korpukseen valittiin kustakin eri julkaisusta mahdollisimman monta Kreikan velkakriisiä käsittelevää, vuonna 2010 ilmestynyttä eri artikkelia. Tutkimuksen analyysivaiheessa tarkasteltiin muun muassa eri sanaluokkien, passiivirakenteiden, tarvetta ilmaisevien modaalirakenteiden sekä erilaisten metadiskurssia ilmentävien ilmaisujen esiintymistä korpuksessa kunkin julkaisun osalta. Erityylisistä julkaisuista löytyi selkeitä ja tilastollisesti merkitseviä eroja eri sanaluokkien, kuten verbien, substantiivien, pronominien sekä adjektiivien esiintymisessä. Tabloidityyliset julkaisut muistuttivat eniten epämuodollista puheilmaisua, kun taas talousjulkaisut olivat lähimpänä virallisia akateemisia julkaisuja. Tämän lisäksi tabloidityyliset julkaisut sisälsivät eniten negatiivisuutta ja yleistä asenteellista. Ne myös käyttivät metadiskurssiarakenteita vahvistaakseen esittämiään mielipiteitä, kun taas talousjulkaisut käyttivät metadiskurssirakenteita lähinnä selventääkseen tekstin rakennetta. Vaikka tutkimus on tehty verrattain pienellä aineistolla, antavat tulokset viitteitä siitä, että erityylisten ja eri lukijakunnille suunnattujen uutisjulkaisujen joukossa voi nähdä selkeästi erilaisia kielellisiä taipumuksia. Tutkimus ei sen sijaan paljastanut selkeitä merkkejä tapahtuminen puolueellisesta raportoinnista tai ennakkoasenteista mitään tiettyä ryhmää kohtaan, mutta toisaalta sellaisten olemassaoloa ei myöskään voinut varsinaisesti sulkea pois. Tämä kuitenkin toisaalta antaa viitteitä siitä, että uutisjulkaisut pyrkivät näyttäytymään objektiivisina, eivätkä ainakaan avoimesti esittele mahdollisia puolueellisia näkemyksiään. Isommalla aineistolla ja kehittyneemmillä työkaluilla samankaltainen tutkimus saattaisi kuitenkin paljastaa huomattavasti selkeämpiä tuloksia.
  • Palin-Vuori, Yvonne (2004)
    I avhandlingen granskas flickor, pojkar och dominans i en förskola. Avhandlingen går närmare in på hur separerade pojkarna och flickorna är i förskolan, vid vilka situationer könet har betydelse samt att den fokuserar på hur barnen dominerar och vad det leder till. Begreppet dominans ses utgående från Linell och Luckmann (1991) som skiljer mellan fyra dimensioner av dominans: kvalitativ dominans, interaktionell dominans, semantisk dominans och strategisk dominans. I avhandlingen behandlas dominans utgående från alla fyra dimensioner, om än indirekt gällande semantisk och strategisk dominans. Det empiriska materialet är insamlat i en förskola med 17 barn. Som metod har använts öppen och direkt observation. Närmast har interaktionen barnen emellan observerats. Vid observationen har olika infallsvinklar använts: att bekanta sig med fältet; observation av hela gruppen; användning av nyckelinformanter samt observation av små grupper. Som hjälpmedel har formulär och bandspelare använts. Det inbandade materialet består av 30 stycken aktivitetsepisoder. Integration-separation-analysen visar att det förekom möjlighet till interaktion över könsgränserna, i större eller mindre utsträckning, vid alla aktiviteter som undersöktes vid förskolan. Att-analysen behandlar sex olika kriterier för dominans: att avbryta, att få respons, att bli ignorerad, antal uttalanden, att ge direktiv samt att göra fysiska handlingar. Inom fyra av dessa kategorier fanns en könsskillnad. Skillnaden var mycket liten gällande antal uttalanden, medan en större skillnad fanns inom kategorierna ignorans, direktiv samt fysiska handlingar. Fysiska handlingar förekom överlag väldigt sällan i förskolan. Ingen könsskillnad fanns inom kategorierna att avbryta samt att få respons. Hur-analysen tar bland annat fasta på de fyra nyckelinformanternas samtal, rörelser, ljud och sällskap. Då barnen tvistade förekom det sju olika sätt som barnen dominerade på i tvister. Inom tvisterna tar avhandlingen fasta på hur barnen dominerar samt vad det leder till. Det mest använda sättet att dominera var att fortsätta protestera, be eller fråga tills den eller de andra gav upp. Den minst använda kategorin var att gå bort då man inte fick sin vilja fram.
  • Xu, Tingting (2014)
    The high mortality rate among humans infected with certain types of Avian Influenza (AI) and the potential of a mutation that allows human-to-human transmission is a great concern for the public health. We formulate a mathematical model for the prevalence of AI in humans resulting from avian-to-human transmission. The model is important because the higher the prevalence, the higher the risk of a mutation that allows human-to-human transmission leading in a major epidemic. We formulate and analyse separate deterministic and stochastic versions of the model. Different time scale separation techniques are applied to the models. The influence of certain controllable parameters on the system equilibrium is interpreted from numerical results. Moreover, we also investigate the fluctuation of populations due to demographic stochasticity at the early stage of the prevalence of AI.
  • Pirhonen, Tanja (Helsingin yliopisto, 2007)
    Tutkielmani tavoitteena on valottaa naisen oikeudellista asemaa islamissa ja erityisesti Iranin islamilaisessa tasavallassa. Tutkin naisen oikeudellista asemaa avioeron kautta. Varsinainen tutkimustehtäväni on selvittää, millainen naisen asema Iranin islamilaisen tasavallan perheoikeuden valossa on sekä millaisia toimintamahdollisuuksia iranilaisilla naisilla on avioero-oikeudenkäynneissä. Selvitän, millä perusteilla islamilainen ja iranilainen perheoikeus sallivat naiselle avioeron ja millaiset mahdollisuudet naisilla on saada avioero Iranissa. Kysyn, tietävätkö avioeroa hakevat naiset oikeuksistaan ja edelleen, kuinka iranilaiset naiset käyttävät hyväkseen tuntemiaan itselleen edullisia lainkohtia avioero-oikeudenkäynneissään. Tavoitteeni on selvittää, millainen naisten oikeudellinen asema on ollut Iranissa ennen vallankumousta ja islamilaisen tasavallan aikana. Lisäksi selvitän, miten iranilaiset naiset ovat pyrkineet parantamaan asemaansa. Tutkielmani aineistona toimivat 1980- ja 1990-luvuilta peräisin olevien avioero-oikeudenkäyntien kirjalliset ja videoidut dokumentit. Tutkielmani menetelmänä käytän aineistolähtöistä, teemoitteluun perustuvaa sisällönanalyysia. Analyysissä nousee esiin kolme avioero-oikeudenkäyntien keskeistä teemaa: perusteet, joilla avioero on mahdollista saada, morsiusrahaan liittyvät kysymykset sekä lasten huoltajuuteen liittyvät kiistat. Tutkielmani vahvistaa yleisen käsityksen naisen ja miehen välisestä epätasa-arvosta suhteessa avioeronsaantiin islamissa ja Iranissa. Miehen on huomattavasti naista helpompaa saada avioero sekä islamilaisen lain että iranilaisen perheoikeuden mukaan. Iranilaiset naiset ovat aineistoni perusteella melko hyvin tietoisia niistä perusteista, joiden avulla heidän on mahdollista saada avioero. He käyttävät tätä tietoa hyväkseen avioeroa hakiessaan. Monet naiset käyttävät vahvaa retoriikka ja syyttävät miehiään kyseenalaisin perustein tuomioistuimessa saadakseen avioeron. Morsiusraha näyttäytyy tutkielmassani naisen vahvana neuvotteluvälineenä iranilaisissa avioero-oikeudenkäynneissä. Naiset ovat tietoisia oikeudestaan morsiusrahaan ja kiristävät sen avulla miehiä suostumaan avioeroon tai luopumaan lasten huoltajuudesta. Naiset ja miehet ovat islamilaisen perheoikeuden valossa hyvin epätasa-arvoisessa asemassa suhteessa lasten huoltajuuteen. Aivan pieniä lapsia lukuun ottamatta huoltajuus kuuluu isälle, joka tosin usein suostuu siihen, että lapset jäävät asumaan äitinsä luokse. Sitä tosiasiaa, että isä saisi lapset luokseen koska tahansa niin halutessaan ja että isä säilyy lasten asuinpaikasta riippumatta heidän laillisena holhoojanaan ja käytännössä voi päättää kaikesta lasta koskevasta, käytäntö ei kuitenkaan muuta. Iranilaiset naiset ovat koko 1900-luvun ajan toimineet aktiivisesti oikeuksiensa parantamiseksi. Mielikuva alistetusta musliminaisesta ei saa vahvistusta tutkielmani pohjalta. Naiset näyttäytyvät itsellisinä, aktiivisina ja vahvoina toimijoina, jotka tuntevat oikeutensa ja kykenevät toimimaan niiden hyväksi. Silloin kun laki ei anna naiselle riittäviä perusteita avioeronsaannille, morsiusrahan maksamiselle ja lasten huoltajuuden saamiselle ovat naiset valmiita kiertämään lakia ja käyttämään kyseenalaisiakin keinoja saavuttaakseen tavoitteensa.
  • Karppola, Hertta (2013)
    Tutkielmassa tarkoituksena on ottaa kantaa siihen, millaisia kustannuksia saattaa syntyä erotilanteessa. Oikeustaloustieteen metodit ovat olennainen osa tutkielmaa ja tutkielma perustuu merkittävästi kannattavuuden arvioimiseen, ts. milloin avioerosta aiheutuu niin paljon kustannuksia, ettei avioeropäätös ole enää taloudellisesti kannattava. Kotimaisessa oikeuskirjallisuudessa ei ole juurikaan pohdittu avioeron kustannuksia (tai avioeroa ylipäätään) oikeustaloustieteen näkökulmasta, joten siinä mielessä tämä tutkielma on varsin hyödyllinen. Tutkimuksessa käytetty lähdeaineisto onkin oikeustaloustieteellisen avioeron kustannusanalyysin osalta täysin ulkomaisten tutkijoiden aikaansaannosta ja tämä tutkielma on siinä mielessä innovatiivinen, että siinä pyritään vertaamaan ulkomaisten tutkijoiden kehittelemiä taloudellisia lainalaisuuksia suomalaiseen avioeroon ja sen kustannuksiin. Tutkielmassa käydään läpi sellaiset avioliittolainsäädännön ratkaisut aviovarallisuussuhteiden järjestämiseksi erotilanteessa, jotka saattavat muodostaa kuluja puolisoille (osituksen kautta mahdollisesti syntyvä tasingon suoritusvelvollisuus ja puolison avioeron jälkeinen elatusvelvollisuus ja toimitusositukseen liittyvät pesänjakokustannukset) sekä muutamia muita avioerossa käytännössä syntyviä kuluja. Tutkielmassa käydään läpi myös eri keinoja, joilla puuttua näihin kuluihin pienentävästi. Koska lainsäädäntö vaikuttaa merkittävästi kulujen syntyyn, tutkielmassa pohditaan myös lainsäädännön kehitystarpeita ja – suuntia, joiden kautta avioerosta voisi muodostua kustannustehokkaampi.
  • Metsä-Simola, Niina (2009)
    Eronneiden naimisissa olevia suurempi kuolleisuusriski on havaittu laajalti aiemmassa tutkimuksessa. Sen sijaan eronneiden ylikuolleisuuden vaihtelua avioeron jälkeisenä aikana tunnetaan selvästi vähemmän. Koska avioerot ovat viime aikoina yleistyneet, koskettavat niiden seuraukset yhä useampia. Niillä on siksi myös merkittävää kansanterveydellistä vaikutusta. Tehdyn tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella avioeron jälkeistä kuolleisuutta sekä siihen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksessa käytettiin Tilastokeskuksen muodostamaa yksilötasoista, pitkittäistä rekisteriaineistoa. Aineistossa oli avioero- ja kuolintietojen lisäksi useita sosiodemografisia muuttujia. Tutkimusväestö koostui vuonna 1997 avioliitossa olleista 30 64-vuotiaista, joita seurattiin vuoden 2003 loppuun asti. Yhteensä otoksessa oli 182 787 henkeä, joista 11 882 erosi ja 23 410 kuoli seurannan aikana. Eronneiden ja naimisissa olevien välistä kuolleisuuseroa analysoitiin käyttäen Coxin regressiota, joka kuuluu niin sanottuihin elinaikamalleihin. Tutkimuksessa eronneiden ja naimisissa olevien välillä havaittiin selvä kuolleisuusero sekä miehillä että naisilla. Lähtötilannetta kuvaavien sosiodemografisten muuttujien vakiointi ei kaventanut kuolleisuuseroa. Eronneiden miesten vakioitu ylikuolleisuus oli 131 ja naisten 70 prosenttia. Heti avioeron jälkeen eronneiden miesten suhteellinen kuolleisuusriski oli lähes kolminkertainen naimisissa oleviin verrattuna, mutta ylikuolleisuus aleni selvästi avioerosta kuluneen ajan mukana. Naisilla vastaavaa aikavaihtelua ei havaittu. Silti eronneiden miesten ylikuolleisuus oli vielä neljän vuoden kuluttua avioerosta hieman suurempaa kuin ylikuolleisuus eronneilla naisilla. Korostuneimpia siviilisäätyjen väliset kuolleisuuserot olivat tapaturmaisissa, väkivaltaisissa sekä alkoholiperäisissä syissä. Näissä syissä eronneiden ylikuolleisuus myös väheni selvästi avioerosta kuluneen ajan mukana sekä miehillä että naisilla. Miehillä eronneiden ja naimisissa olevien välinen kuolleisuusero oli suurempi kuin naisilla riippumatta avioerosta kuluneesta ajasta. Tutkimuksessa nousi esiin myös sellaisia ryhmiä, jotka olivat avioeron jälkeen erityisen haavoittuvia. Tällaisia ryhmiä olivat esimerkiksi nuoret miehet, alaikäisten lasten isät, työttömät, eläkeläisnaiset sekä ne naiset, joilla omien tulojen osuus asuntokunnan tuloista oli ennen avioeroa pieni. Miehillä ikäryhmän sekä nuorimman lapsen iän havaittiin myös vaikuttavan siihen, miten nopeasti eronneiden ylikuolleisuus aleni avioeron jälkeen. Saatujen tulosten perusteella siviilisäätyjen väliset kuolleisuuserot eivät näyttäisi johtuvan avioeroon päätyvien lähtökohtaisesti huonommasta yhteiskunnallisesta asemasta. Sen sijaan avioeroon vaikuttaa liittyvän sekä pidempiaikaista rasitusta että lyhytaikaisempaa stressiä. Lisäksi stressin määrässä ja siihen sopeutumisessa on selviä sosiodemografisia eroja. Taloudelliset tekijät vaikuttavat naisilla hieman enemmän avioeron ja kuolleisuuden yhteyteen sosiaalisten tekijöiden korostuessa miehillä. Vaikutukset välittyvät ainakin osittain terveyskäyttäytymisen muutoksina.
  • Yli-Opas, Antti (Helsingin yliopisto, 2010)
    The theology of marriage in the Church of England(CofE) and in the Evangelical Lutheran Church of Finland(ELCF)1963–2006 The method of the study is a systematic analysis of the sources. In the CofE marriage stems from creation, but it is also sacramental, grounded in the theology of love and redemption. Man and woman have a connection between them that is a mystical union in character because of the one between Christ and the Church; therefore every marriage is sacramental. The purposes of marriage have been expressed in a different order than earlier. A caring relationship and sexuality are set before childbirth as the causes of marriage. The remedial cause of marriage is also moved to the background and it cannot be found in the recent wedding formulas. A personal relationship and marriage as a school of faith and love have a central place in the theology of marriage. The theology of love unites the love of God and marriage. In the CofE the understanding of divorce and co-habiting has changed, too. Co-habiting can now be understood as a stage towards marriage. Divorce has been understood as a phenomenon that must be taken as a fact after an irretrievable breakdown of marriage. Thus the church must concentrate on pastoral care after divorce. Similarly, the ELCF also maintains that the order of creation is the origin of marriage as a lifelong institution. This is also an argument for the solemnization of marriage in the church. Faith and grace are not needed for real marriage because marriage is the culmination of reason and natural law. The society defines marriage and the church gives its blessing to the married couples if so requested. Luther’s view of marriage is different from this because he saw marriage as a school of love and faith, similar to CofE. He saw faith as essential to enable the fullfillment of natural law. Marriage in the ELCF is mostly a matter of natural ethics. An ideal form of life is sought through the Golden Rule. This interpretation of marriage means that it does not presuppose Christian education for children to follow. The doctrine of the two kingdoms is definitely essential as background. It has been impugned by scholars, however, as a permanent foundation of marriage. There is a difference between the marriage formulas and the other sources concerning the purposes of marriage in the ELCF. The formulas do not include sexuality, childbirth or children and their education as purposes of marriage. The formulas include less theological vocabulary than in the CofE. The liturgy indicates the doctrine in CofE. In the Lutheran churches there is not any need to express the doctrine in the wedding formulas. This has resulted in less theology of marriage in the formulas. The theology of Luther is no longer any ruling principle in the theology of marriage. The process of continuing change in society refines the terms for marriage more than the theological arguments do.
  • Alaluusua, Sirkku (2012)
    Siviilisäädyn yhteys terveyteen ja kuolleisuuteen on havaittu lukuisissa tutkimuksissa. Avioliitossa elävät ovat keskimäärin terveempiä ja elävät pidempään kuin eronneet, lesket ja naimattomat. Nykypäivänä parisuhdemaisema on kuitenkin monella tapaa heterogeenisempi kuin aikaisemmin. Esimerkiksi avoliitot ja erot ovat yleistyneet ja monet ovat saattaneet kokea useammankin eron. Näillä tekijöillä saattaa olla pitkäaikaistakin vaikutusta terveyteen ja kuolleisuuteen, esimerkiksi stressin välityksellä. Vaikutukset jäävät kuitenkin piiloon mikäli hyödynnetään tietoa ainoastaan siviilisäädystä. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää avioliittohistorian yhteyttä tapaturma- ja väkivaltakuolleisuuteen. Avioliittohistorialla voidaan olettaa olevan yhteyttä nimenomaan näihin kuolemansyihin esimerkiksi eroon liittyvän stresin välityksellä. Tutkielmassa selvitettiin avioliittohistorian ja tapaturma- ja väkivaltakuolleisuuden välistä yhteyttä Suomessa vuosina 1992-2007. Kuoleisuseurantaa edelsi sivilisätytietojejen seuraaminen vuodesta 1970 alkaen. Edelleen tutkittiin sitä, onko yhteys spesifi nimenomaan näille kuolemansyille, vai esiintyykö yhteyttä myös muihin kuolemansyihin. Toisena tavoitteena oli selvittää, missä määrin koulutus, työ, tulot ja vanhemmuus selittävät kyseistä yhteyttä. Kolmantena tavoitteena oli selvittää, miten ikä vaikuttaa avioliittohistoriaan ja tapaturma- ja väkivaltakuolleisuuden väliseen yhteyteen. Tutkielmassa hyödynnettiin elinaikamallia, tarkemmin ottaen Coxin regressioanalyysiä. Coxin regressiomallin avulla tutkittiin kuinka kauan eri avioliittohistoriaryhmiin kuuluvat tutkittavat olivat riskissä kokea tapaturma- tai väkivaltakuoleman. Riskiajan perusteella tutkittavat voitiin järjestää suhteellisen kuolemanriskin perusteella pienimmästä suurimpaan. Tutkielman tulokset viittaisivat vahvasti siihen, että avioliittohistorialla on yhteys erityisesti tapaturma- ja väkivaltakuolleisuuteen. Kuolleisuuseroja havaittiin myös muissa kuolemansyissä, mutta erot jäivät huomattavasti pienemmäksi kuin tapaturma- ja väkivaltakuolemissa. Työssäkäynti, tulot ja vanhemmus selittivät yhteyttä jonkin verran, erityisesti miehillä. Koulutuksen vaikutus yhteyteen oli vähäinen. Sekä naisilla että miehillä. Nuorempi ikä suojasi tapaturma- tai väkivaltakuolemalta päosin enemmän kuin vanhempi. Tutkielman tulokset tukivat elämänkaariteoriaa, jonka mukaan elämän aikana koetut tapahtumat vaikuttavat nykyhetken ohella ihmisen terveyteen ja tätä kautta kuolleisuuteen.
  • Kokkonen, Jemina (2013)
    Tutkielman aiheena on ”avio-oikeudesta vapaa omaisuus ja puolison perintöoikeus”. Aviovarallisuusjärjestelmämme mukaan puolisolla on pääsääntöisesti avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Avio-oikeudella tarkoitetaan oikeutta saada tasinkoa osituksessa. Puolisot voivat kuitenkin halutessaan itse määrittää tietyn omaisuuden avio-oikeudesta vapaaksi. Poikkeuksellisessa tilanteessa myös toinen puolisoista voi itse sulkea avio-oikeuden pois. Tämän lisäksi laissa on erityissäännös, jonka mukaan tietyt omaisuudet voivat olla tilanteesta riippuen joko avio-oikeuden alaista tai siitä vapaata. Myös puolisoihin nähden täysin ulkopuolinen henkilö voi testamenttiin, lahjakirjaan tai henkilövakuutuksen edunsaajamääräykseen ottamallaan vapaaomaisuusmääräyksellä määrätä, että saajan aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta määrättyyn omaisuuteen. Vapaaomaisuusmääräyksistä ja avio-oikeuden alaisen omaisuuden rajoittamisesta huolimatta leski perii rintaperillisittä kuolleen aviopuolisonsa perintökaaren (5.2.1965/40, PK) 3 luvun nojalla riippumatta siitä oliko puolisolla tai puolisoilla avio-oikeuden alaista vai siitä vapaata omaisuutta. Leski saa perimäänsä omaisuuteen rajoitetun omistusoikeuden ja laajat oikeudet määrätä perimästään omaisuudesta inter vivos. Jotta leski ei voisi tehdä täysin tyhjäksi toissijaisten perillisten oikeutta ensiksi kuolleelta puolisolta jääneeseen omaisuuteen, hänen oikeuttaan testamentata perimäänsä omaisuutta on rajoitettu. Lesken kuoleman jälkeen jäljellä oleva omaisuus jaetaan lesken omien perillisten ja ensiksi kuolleen puolison toissijaisten perillisten kesken ensiksi kuolleen puolison jälkeen toimitetun perukirjan perusteella laskettavan suhdeluvun avulla. Suhdeluku voidaan tarvittaessa määrittää myös muun näytön perusteella. Tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka lesken pesä jaetaan PK 3 luvun mukaan hänen kuolemansa jälkeen kahden perillistahon, joilla on vastakkaiset intressit, välillä ja mikä rooli vo-omaisuudella on pesänjaossa. Tutkielmassa selvitetään myös leskeysaikana tapahtuneiden arvonmuutosten vaikutus jakoon. PK 3 luvun toimivuudesta ei ole tehty tutkimusta. Tutkielmassa pohditaankin PK 3:5:n otto- ja lunastusoikeuksiin liittyviä epäselvyyksiä ja ylipäätään PK 3 luvun toimivuutta. Tutkielman lopputulos on se, että lähes täysin alkuperäisessä muodossaan olevat lesken pesänjaon kannalta relevantit PK 3 luvun säännökset tulisi päivittää maatalousyhteiskunnan ajalta 2010-luvulle.
  • Kokkonen, Jemina (2013)
    Tutkielman aiheena on ”avio-oikeudesta vapaa omaisuus ja puolison perintöoikeus”. Aviovarallisuusjärjestelmämme mukaan puolisolla on pääsääntöisesti avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Avio-oikeudella tarkoitetaan oikeutta saada tasinkoa osituksessa. Puolisot voivat kuitenkin halutessaan itse määrittää tietyn omaisuuden avio-oikeudesta vapaaksi. Poikkeuksellisessa tilanteessa myös toinen puolisoista voi itse sulkea avio-oikeuden pois. Tämän lisäksi laissa on erityissäännös, jonka mukaan tietyt omaisuudet voivat olla tilanteesta riippuen joko avio-oikeuden alaista tai siitä vapaata. Myös puolisoihin nähden täysin ulkopuolinen henkilö voi testamenttiin, lahjakirjaan tai henkilövakuutuksen edunsaajamääräykseen ottamallaan vapaaomaisuusmääräyksellä määrätä, että saajan aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta määrättyyn omaisuuteen. Vapaaomaisuusmääräyksistä ja avio-oikeuden alaisen omaisuuden rajoittamisesta huolimatta leski perii rintaperillisittä kuolleen aviopuolisonsa perintökaaren (5.2.1965/40, PK) 3 luvun nojalla riippumatta siitä oliko puolisolla tai puolisoilla avio-oikeuden alaista vai siitä vapaata omaisuutta. Leski saa perimäänsä omaisuuteen rajoitetun omistusoikeuden ja laajat oikeudet määrätä perimästään omaisuudesta inter vivos. Jotta leski ei voisi tehdä täysin tyhjäksi toissijaisten perillisten oikeutta ensiksi kuolleelta puolisolta jääneeseen omaisuuteen, hänen oikeuttaan testamentata perimäänsä omaisuutta on rajoitettu. Lesken kuoleman jälkeen jäljellä oleva omaisuus jaetaan lesken omien perillisten ja ensiksi kuolleen puolison toissijaisten perillisten kesken ensiksi kuolleen puolison jälkeen toimitetun perukirjan perusteella laskettavan suhdeluvun avulla. Suhdeluku voidaan tarvittaessa määrittää myös muun näytön perusteella. Tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka lesken pesä jaetaan PK 3 luvun mukaan hänen kuolemansa jälkeen kahden perillistahon, joilla on vastakkaiset intressit, välillä ja mikä rooli vo-omaisuudella on pesänjaossa. Tutkielmassa selvitetään myös leskeysaikana tapahtuneiden arvonmuutosten vaikutus jakoon. PK 3 luvun toimivuudesta ei ole tehty tutkimusta. Tutkielmassa pohditaankin PK 3:5:n otto- ja lunastusoikeuksiin liittyviä epäselvyyksiä ja ylipäätään PK 3 luvun toimivuutta. Tutkielman lopputulos on se, että lähes täysin alkuperäisessä muodossaan olevat lesken pesänjaon kannalta relevantit PK 3 luvun säännökset tulisi päivittää maatalousyhteiskunnan ajalta 2010-luvulle.
  • Karppi, Hanna-Leena (2008)
    Suomen tuloverolainsäädäntö perustui 1920-luvulta lähtien puolisoiden tulojen ja omaisuuden yhteisverotukseen, jota toteutettiin aina vuoteen 1976 asti. Väliin mahtuu kuitenkin kahdeksan vuoden ajanjakso, jolloin puolisoita verotettiin ansiotulojen osalta erillään. Erillisverotus oli edullista etenkin sellaisille aviopareille, joista molemmat tekivät ansiotyötä kodin ulkopuolella. Yhteisverotuksella taas suosittiin perinteistä työnjakoa, jossa toinen puolisoista työskenteli kodin piirissä. Tutkimuksen aiheena ovat vuosina 1935 ja 1943 tehdyt aviopuolisoiden verotusta koskevat poliittiset päätökset sekä niistä käyty keskustelu eduskunnassa, puolueiden sisällä ja lehdistössä. Tarkoituksena on selvittää niitä syitä, jotka vuonna 1935 johtivat aviopuolisoiden erillään verottamiseen ja lopulta yhteisverotuksen palauttamiseen vuonna 1943 sekä tarkastella aiheesta käydyn keskustelun pohjalta naisten asemaa 1930- ja 1940-luvun Suomessa. Tutkimuksen lähtökohtana ja teoreettisena viitekehyksenä toimii ajatus kaksijakoisesta kansalaisuudesta sekä naisten ja miesten elämänalueiden eriytymisestä 1900-luvun alussa. Tutkielman keskeisimpiä lähteitä ovat valtiopäiväasiakirjat, komiteamietinnöt, valiokuntien ja eduskuntaryhmien pöytäkirjat sekä aikalaislehdistö. Vuonna 1935 tehty päätös siirtyä aviopuolisoiden erillisverotukseen oli aikanaan hyvin edistyksellinen uudistus, eikä sillä ollut pohjoismaisia esikuvia. Uudistus toteutettiin jatkona vuonna 1929 hyväksytylle avioliittolaille, joka vapautti vaimon aviomiehen holhouksesta ja antoi tälle oikeuden hallita omaa omaisuuttaan. Taustalla vaikuttivat myös naisten ja vaimojen lisääntynyt ansiotyö sekä huoli aviottomista pareista. Yhteisverotuskäytännön nimittäin pelättiin estävän kahden ansiotyötä tekevän henkilön avioliittoja. Puolisoiden erillisverotusta ehdittiin toteuttaa vuoteen 1943 saakka, jolloin yhteisverotus hieman yllättäen palautettiin. Muutosta perusteltiin erillisverotuksen aiheuttamilla käytännön ongelmilla, mutta taustalla vaikuttivat myös erityisesti sodan aikana korostuneet väestöpoliittiset pyrkimykset. Voimakkaimmin erillisverotusta vastustivat sekä vuonna 1935 että 1943 maaseudun puolueet, jotka edustivat yhteistaloudesta leipänsä saavaa kansanosaa. Maataloudessa perhe oli yksikkö, joka työskenteli yhdessä ja siksi yhteisverotuskäytäntöä ei nähty ongelmallisena. Sen sijaan oikeiston ja vasemmiston välistä jakolinjaa verotuskeskustelussa ei voida erottaa, sillä erillisverotuksen puolustajia löytyi sekä sosialidemokraateista että kokoomuksesta. Verotuskeskustelun keskeisimpiä teemoja oli sukupuolten välinen tasa-arvo. Naiset näkivät itsenäisen verotuksen kansalaisoikeutenaan ja ajoivat erillisverotusta eduskunnassa yhteisesti yli puoluerajojen. Vuosien 1935 ja 1943 uudistukset heijastivat osaltaan suomalaista sukupuolijärjestelmää ja siinä tapahtuneita muutoksia. Vuoden 1935 uudistuksella naisten toiminta-alue laajeni kodin piirin ulkopuolelle ja ansiotyöstä tuli vaimoille taloudellisesti kannattavampaa. Kaksijakoiseen kansalaisuuteen perustuvassa ja yhteiskunnallista äitiyttä korostavassa yhteiskunnassa tällainen muutos oli kuitenkin lopulta liiankin edistyksellinen ja erillisverotuskäytännöstä luopumisella naiset vedettiin lainsäädännöllisellä tasolla takaisin kodin piiriin.
  • Lyhykäinen, Anne Mari (2014)
    Tutkielmassa tutkitaan Pentateukin kasuistisesti muotoiltuja aviorikoslakeja, ja pohditaan millaisia rangaistuksia rikollisille langetetaan. Aihe on rajattu koskemaan muutamaa esimerkkitapausta, joissa nainen toimii lain subjektina. Analyysi kohdistuu lakeihin: Leviticus 22:10, Numeri 5:11–31, Deuteronomium 22:22 ja 22:23–25. Näiden lisäksi vertailumateriaalina ja tutkimusteemojen havainnollistajina toimivat lukuisat muut aihetta käsittelevät Pentateukin lait. Tutkimuksen metodinen lähestymistapa on moninainen. Tekstikriittisellä lähestymistavalla arvioidaan mikä lukutapa masoreettista tekstitraditiota, Septuagintaa ja Samarialaista Pentateukkia vertailemalla on alkuperäisin. Tekstien vertailulla pohditaan, että minkälaisia aktuaalisia rangaistuksia aviorikokseen syyllistyneille mahdollisesti langetettiin muinaisisraelilaisissa yhteisöissä. Aktuaalisia rangaistuskäytäntöjä jäljitetään kirjallisuuskriittisellä ja muotohistoriallisella lähestymistavalla, ja myös joitakin sosiaalitieteiden lähestymistapoja hyödynnetään. Monitasoisen vertailun avulla saadaan hahmottumaan kuva aviorikoslakien mahdollisesta kehityskaaresta eri-ikäisissä Pentateukin toimituskerroksissa osana Heprealaisen Raamatun kaanonin syntyprosessia. Tutkielma tulee esittämään, miten aviorikollisia mahdollisesti rangaistiin, miten rikoksen kriteerit täyttyivät ja millaisessa tilanteessa rangaistuksen toteuttaminen tuli kyseeseen ja milloin ei. Ennen varsinaista tekstien analyysiä tutkielma johdattaa lukijansa tuon aikakauden ihmisten elämäntapaa siten kuin se Heprealaisessa Raamatussa esitetään, mutta myös alueen muun historiallisen tutkimuksen tutkimustuloksia käytetään hyväksi soveltuvin kohdin. Näin toimimalla piirtyy kuva tuon ajan ihmisten elämästä arkitodellisuudesta olemassa olevien tietojen pohjalta. Tutkielman lähtökohtana toimii ajatus, jonka mukaan lyhyt lakivariantti on todennäköisesti nuorin. Toisaalta alkuolettamuksena toimii ajatus, jonka mukaan muinaisen Lähi-idän kulttuurien ominaispiirteet koskettavat koko maantieteellistä aluetta. Tämän vuoksi tutkielmassa esitellään hiukan muita muinaisen Lähi-idän lakikokoelmia ja niiden käsityksiä aviorikoksen olemuksesta. Tutkielmassa tulen osoittamaan, että nainen lain subjektina on melko myöhäinen ajatus. On mahdollista, että vanhimmissa aviorikosta käsittelevissä laeissa rangaistuksen kohteena on ainoastaan mies, joka on harjoittanut seksuaalista toimintaa naimisissa tai kihloissa olevan naisen kanssa.
  • Mäkelä, Katariina (2000)
    Tutkimuksessani perehdyin suomalaisten koulujen sukupuolikasvatusmateriaaleihin 1950-luvulta 1990-luvulle. Aineistoni koostui 1950-luvun, 1970-luvun ja 1990-luvun oppivelvollisuuskoulujen oppikirjoista sekä opettajille ja kasvattajille tarkoitetuista materiaaleista. (Yhteensä 30 kpl). Kvalitatiivisessa analyysissä tein erotteluja eri vuosikymmenten oppimateriaalien tyylistä, määristä ja aihepiireistä. Lisäksi tarkastelin oppimateriaalien ikä- ja sukupuolijakaumaa. Tutkimuksen taustaodotuksena oli moraalin ja yhteiskunnallisten muutosten vaikutus koulujen oppimateriaaleihin. Tätä muutosta pyrin tarkastelemaan perehtymällä seksuaalisuuden historiaan, aikalaiskirjoituksiin, aiempiin tutkimuksiin ja Suomen laissa tapahtuneisiin muutoksiin ja lisäksi kansakoulun ja peruskoulun opetussuunnitelmien komiteamietintöihin 1950-, 1970- ja 1990-luvuilta. Myös koululaitoksessa on tutkimallani ajanjaksolla tapahtunut muutosta. Kahdesta koulujärjestelmästä, 1950-luvun kansa- ja oppikoulusta muodostettiin 1970-luvulla valtakunnallisten opetussuunnitelmien ohjaama peruskoulu, jonka sisällä 1990-luvulla tapahtui siirtyminen koulukohtaisiin opetussuunnitelmiin. Analyysissani havaitsin, että 1950-luvulla oli tavoitteena antaa koululaisille elämäntietoa perhekasvatuksen ja sukupuoliopetuksen puitteissa. 1970-luvulla seksuaalisuutta käsiteltiin jo melko paljon, etenkin kansalaistaidon oppikirjoissa. 1990-luvulla käsiteltävät aihepiirit olivat laajentuneet ja käsittely yksityiskohtaistunut. Oppimateriaalien sisällöt ja painotukset ovat vaihdelleet. 1950-luvulla painotettiin fyysisiä perusasioita, ja avioliitto, seksi ja lastensaanti yhdistettiin tiukasti toisiinsa. 1970-luvulla arvostettiin avioliittoa seurustelun päämääränä, mutta raskauden ehkäisy, abortti ja itsetyydytys saivat myös tilaa oppimateriaaleissa. 1990-luvulle tultaessa nuorten seurusteluun katsottiin kuuluvan seksi, sukupuolitaudeista aids oli noussut klamydian ohella huolenaiheeksi ja lisäksi homoseksuaalisuutta käsiteltiin oppikirjoissa hyväksyvästi. Oppimateriaalien sisältöihin vaikuttavia lakeja on säädetty vuosina 1950, 1970 ja 1979 (aborttilait) ja 1971 (homoseksuaalisuus). Oppikirjojen tyyli on myös muuttunut 1950-luvun synnillä ja moraalittomuudella pelottelusta 1990-luvun erilaisuutta ja suvaitsevaisuutta korostavaan tyyliin. Yksilön vastuuta korostettiin 1990-luvulla sukupuolitaudeilta (erityisesti aidsilta) suojautumisessa: käyttämällä kondomia, ei pidättymällä seksistä. Michel Foucault’n Seksuaalisuuden historia (1998), Osmo Kontulan ja Elina Haavio-Mannilan Suomalainen seksi (1993), Armas Niemisen Suomalaisen aviorakkauden ja seksuaalisuuden historia (1993) sekä Osmo Kontulan Yläasteen sukupuolikasvatus lukuvuonna 1995-1996 (1997) ovat myös olleet lähteitäni.
  • Eskelin, Katarina (2002)
    Undersökningens syfte är att utreda en eventuell avkorporatisering i Finland, genom att studera Finlands Fackförbunds Centralorganisation i det statliga kommittéväsendet under åren 1981-1998. Avsikten är då att granska huruvida denna traditionella korporatistiska kanal har försvagats. FFC är Finlands största intresseorganisation, och därför är det intressant att se om denna, åtminstone tidigare så inflytelserika organisation, har mistat en del av sin makt, eller om den har hittat nya kanaler för påtryckningsverksamhet. Därtill diskuteras därför eventuella nya arbetsmetoder, och framför allt lobbyism. Som avslutning diskuteras också hur Finlands inträde i Europeiska Unionen 1995 har flyttat över en del av beslutsprocessen till ett övernationellt plan, och vilka intresseorganisationernas möjligheter är att utöva påtryckningsverksamhet gällande EU-ärenden i Finland, samt ärenden som besluts inom de europeiska institutionerna. Undersökningens baserar sig delvis på Leif Lewins teori om det ”lossnande greppet”, och delvis på Munk Christiansen & Rommetvedts studier av avkorporatiseringen i Norge och i Danmark. Lewins klassificering av intresseorganisationerna på basen av deras storlek, och dessas effekter på samhället i termer av konflikter eller goda relationer ligger som grund för diskussionen krings FFCs ställning idag. Därefter diskuteras Munk Christiansens & Rommetvedts teorier i ljuset av undersökningen av FFC, och den eventuellt nya arbetsmetoden, lobbyism. Studien av FFC i det statliga kommittéväsendet 1981-1998 visar en tydlig, och knappast särskilt överraskande, utveckling. De organiserade intressena, och i det här fallet FFC, har mistat en del av sitt tidigare så stora inflytande i inom kommittéväsendet. Orsakerna till denna utveckling, och slutsaterna man kan dra därav, är dock inte lika entydiga. Utvecklingen inom den korporatistiska kanalen för påtryckningsverksamhet är relaterad till förändringar inom de politiska såväl som de administrativa institutionerna och till samhälleliga strukturförändringar på det sociala och det ekonomiska planet. Då antalet kommittéer under senare tid har minskat märkbart, har naturligtvis också tillträdet till den här arenan för påtrycknngsverksamhet begränsats. Minskningen av antalet kommittéer över lag beror i sin tur på färre samhälleliga strukturförändringar, samt på att man flyttat över en del av kommittéernas arbete till andra organ, både på lokal och nationell nivå, samt på övernationell nivå. Däremot innebär detta inte nödvändigtvis att FFCs inflytande skulle ha minskat, då de allt mera har gått över till andra, idag mera effektiva arbetsmetoder som till exempel till lobbyism.