Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1460-1479 of 24562
  • Kulhia, Ali (Helsingin yliopisto, 2009)
    Tämän tutkimuksen päätarkoitus on hahmottaa Tampereen Kaupunkilähetyksen kristillissosiaalista työtä ja sen toimintakenttiä niitä kohdanneissa muutoksissa toisesta maailmansodasta 1960-luvun alkuun. Tutkimuksen päämetodi on geneettinen metodi, ja päälähteinä on käytetty tämän yhdistyksen ja sen yhteistyökumppanien arkistoja ja julkaisuja. Tutkimuksen erityisenä tukena ovat olleet tekijän aiemmat tutkimukset tästä tutkimuskohteesta. Tutkimuksessa on selvitetty myös toiminnan sukupuolittumista ja ammatillistumista, sekä toiminnan vaihtelevaa suhdetta Tampereen kaupunkiin ja muihin yhteistyötahoihin. Tampereen Kaupunkilähetys on pitänyt toimintaperiaatteena perinteistä sisälähetystä, johon on kuulunut karitatiivinen ja missionaarinen puoli. Toimintaan on kuulunut niin laitosdiakoniaa kuin avohuollollista työtä. Diakonian ja uuskansankirkollisuuden läpimurto muuttivat työtapoja yhdessä sodan luomien poikkeuksellisten yhteiskunnallisten olojen kanssa. Inflaatio, vuokra- ja hintasäännöstely aiheuttivat raskaita menetyksiä Kaupunkilähetyksen toiminnalle. Samaan aikaan yhteiskunnan sosiaalityö alkoi kehityksen kohti hyvinvointiyhteiskuntaa, mikä ammatillisti ja kohotti sosiaalityön tasoa. Nämä kaikki yhdessä loivat muutospaineita Kaupunkilähetykselle, joka ryhtyi tuottamaan uusia työmuotoja kristillisessä hengessä toteutettuina, kuten avioliittoneuvonnan, jota voi luonnehtia sosiaaliseksi innovaatioksi, sekä hengellistä teollisuustyötä, erilaisia lastensuojelullisia laitoksia, pullakirkon ja kehitysvammaisten teollista työtoimintaa. Samalla Kaupunkilähetyksenkin työ ammatillistui. Tampereen kaupungin kunnallispolitiikkaa hallinnut sosialidemokraattien ja kokoomuslaisten aseveliakseli tuki Tampereen Kaupunkilähetyksen työtä. Tampereen kaupungin sosiaaliviranomaiset, kuten Alpo Lumme, ehdottivat usein uusia työmuotoja Kaupunkilähetykselle. Näiden ehdotuksien mukana tuli lupaukset antaa tarvittava taloudellinen tuki. Kaupungista tuli Kaupunkilähetyksen merkittävin tukija ja yhteistyökumppani. Molemmat hyötyivät yhteistyöstä. Kaupunkilähetys pyrki vastaamaan näkemiinsä sosiaalisiin haasteisiin pikaisesti. Tämä oli myös menestyksen ydin, sillä suhteellisen nopea päätöksenteko uuden toiminnan kokeilusta oli Kaupunkilähetykselle helpompaa kuin kaupungille tai seurakunnille. Yhdistyksen uusille työmuodoille oli luonteenomaista, että joku asiaan perehtynyt henkilö ryhtyi niitä ajamaan voimakkaasti ja taitavasti kohti toteutusta. Toimintamuotojen jouduttua rahoitusvaikeuksiin tai kasvaessa selvästi julkishallinnon tehtäviksi, Kaupunkilähetys luopui tarvittaessa osuudestaan melko kivuttomasti aloittamalla usein jälleen uuden työmuodon. Tampereen Kaupunkilähetys voidaan sijoittaa sosiaalityön toimintakenttään kristillissosiaalista työtä tekevänä kolmannen sektorin toimijana. Yhdistyksen työssä ja hallinnossa oli havaittavissa sellaista sukupuolittumista, että varsinaista työtä tekivät pääosin naiset naisten johdolla. Mies-, poika- ja evankelioimistyötä tekivät puolestaan pääosin miehet. Myös johtokunnissa naisilla oli merkittävä asema, kuten jäsenistössäkin. Johtokuntatoiminta etääntyi seurakunnasta, sillä puheenjohtajaksi vaihtui maallikko jo 1940-luvulla, ja johtokunnassa oli vain vähän pappeja muutenkin. Toiminnan taloudellisena tukena olivat Tampereen kaupunki suurimpana rahoittajana, Tampereen Kaupunkilähetyksen osittain omistama hotelli Emmaus Oy, valtio, Tampereen seurakunnat, yksityiset lahjoittajat ja jäsenistö. Yhdistyksen omat kiinteistöt tuottivat välillä tappiota ja välillä voittoa, mutta niiden tärkein merkitys oli olla toimitiloina.
  • Hyvärinen, Arto Erkki Juhani (2012)
    Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion – Faculty Oikeustieteellinen tiedekunta Laitos/Institution– Department Rikosoikeus Tekijä/Författare – Author Arto Hyvärinen Työn nimi / Arbetets titel – Title Avustusrikokset talousrikollisuuden muotona Oppiaine /Läroämne – Subject Rikosoikeus Työn laji/Arbetets art – Level Pro gradu - tutkielma Aika/Datum – Month and year Syyskuu 2012 Sivumäärä/ Sidoantal – Number of pages 65 Tiivistelmä/Referat – Abstract Tutkielma käsittelee avustusrikollisuutta talousrikollisuuden osana. Tarkastelun erityisenä kohteena ovat rikoslain 29 luvun säännökset avustuspetoksesta ja avustuksen väärinkäytöstä. Lisäksi tutkielmaan on otettu mukaan viimeaikaista oikeuskäytäntöä, jonka avulla pyritään nostamaan esiin avustusrikosten yhteydessä ilmeneviä kysymyksiä sekä konkretisoimaan avustusrikoksiin liittyvää problematiikkaa. Tutkielmassa huomioidaan myös EU:n yhteisöpetossopimus, joka edellyttää kaikkia jäsenvaltioita kriminalisoimaan kansallisessa rikoslaissaan EU:n menoihin ja tuloihin kohdistuvan yhteisöpetoksen. Yhteisöpetoksella tarkoitetaan tällöin tahallista tekoa tai laiminlyöntiä, jonka seurauksena EU:n talousarvioon kuuluvia varoja joko nostetaan tai pidätetään oikeudettomasti. Tutkielmassa luodaan lisäksi katsaus avustusjärjestelmiin ja avustusten valvontaa koskeviin ongelmiin. Tällöin huomio kiinnittyy erityisesti avustusrikosten rikosoikeudellisiin seuraamuksiin ja hallinnolliseen sanktiojärjestelmään. Avustusjärjestelmiä ja valvontaa tarkastellaan sekä EU oikeudellisesta että kansallisesta näkökulmasta käyttäen hyväksi lain esitöitä, oikeuskirjallisuutta ja EU oikeudellista lähdemateriaalia. Lähestymistapana tutkimusaiheeseen käytettään normikeskeistä tutkimusasetelmaa, joten avustusrikoksia käsitellään tutkielmassa rikoslainopillisesta näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on valitun metodin avulla pyrkiä saamaan selville voimassaolevan oikeuden kanta avustusrikoksiin, sekä eritellä syitä avustusrikosten vähäiseen ilmituloon. Avustusrikosten tunnusmerkistöjä tarkastellaan myös laillisuusperiaatteen täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksen kannalta. Avustusrikosten melko avoimet tunnusmerkistöt sekä avustusrikosten taustalla oleva usein vaikeaselkoinen lainsäädäntö voi olla osittain syynä avustusrikosten harvinaisuuteen. Koska avustusrikokset liittyvät usein organisoituun toimintaan ja avustusta haetaan yrityksen tai yhteisön toimintaa varten, käsitellään tutkielmassa myös tekijäpiiriä ja rikosvastuun kohdentamista. Käytännössä avustusrikosten tekeminen edellyttääkin usein laajaa tietämystä tukijärjestelmien toiminnasta ja tuettavan toiminnan laadusta. Avustuspetoksen osalta tekijäpiiriä rajaa hieman se, että avustuksen tulee olla RL 29:5:ssä määritellyllä tavalla muuhun tarkoitukseen kuin henkilökohtaiseen kulutukseen myönnetty. Euroopan unionin yhteisöpetossopimus sisältää puolestaan määräykset yritysjohtajien rikosoikeudellisesta vastuuasemasta. Jäsenvaltioiden edellytetään toteuttavan tarvittavat toimenpiteet, joilla yrityksissä päätös- ja valvontavaltaa käyttävät henkilöt on mahdollista saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen. Avustuspetos ja avustuksen väärinkäyttö ovat käytännössä osoittautuneet vaikeasti toteen näytettäviksi teoiksi. Avustusrikosten avoimet tunnusmerkistöt ja tekojen tahallisuuden arviointiin liittyvät vaikeudet ovat myös toisinaan johtaneet avustusten takaisin perintään hallinnollisin keinoin, jolloin teko on jäänyt tutkimatta rikosoikeudelliselta kannalta. Samalla avustuspetos ja avustuksen väärinkäyttö kuitenkin kohdistuvat julkiseen talouteen vaarantaen eri avustusjärjestelmille asetettujen tavoitteiden toteutumisen. Välillisesti tekojen voidaan lisäksi katsoa kohdistuvan kaikkiin veronmaksajiin ja toisiin avustuksen hakijoihin. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Avustusrikokset, avustuspetos, avustuksen väärinkäyttö, talousrikokset Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan kirjasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information
  • Ranta, Seppo (Helsingin yliopisto, 2002)
  • Werner, Caroline (2014)
    This thesis explores the politicisation of EU affairs in the German parliament, the Bundestag, in spring 2010. The key objective of the case study is to examine the nature, extent and manner in which the increased potential for politicisation of EU affairs at the national level in the course of the Lisbon Treaty and the euro crisis has materialised in the Bundestag. The relevance of these questions lies in the normative implications for parliamentarism in Germany and the democratic legitimacy of the EU. The theoretical framework discusses the Europeanisation of the Bundestag, that is, the parliament's adaptation to the emerging and continuously evolving EU multi-level polity, from the viewpoint of politicisation; and a theoretical model is developed by drawing the conceptual links between Europeanisation, reparliamentarisation and politicisation. The Europeanisation process is seen as facilitating increasing political contestation of EU issues at the member state level. It will be argued that the European sovereign debt crisis provides a widened window of opportunity for politicisation, despite the executive's inclination towards depoliticisation. This thesis draws on the single-case study design, placing special emphasis upon contextuality and ‘thick analysis’. The principal unit of analysis is the plenary assembly of the Bundestag, and embedded units of analysis include the government and legislative actors (five parliamentary groups, government MPs and opposition MPs). The case study covers three plenary debates between March and May 2010, amounting to five hours of discussion. Altogether, 30 speeches have been analysed, following a mixed-method approach of qualitative content analysis (claims analysis complemented by framing analysis) combined with quantitative representations of issue salience. The coding was conducted using Atlas.ti software as a tool. The study finds supporting evidence for all three indicators of politicisation: awareness of, mobilisation around and polarisation of EU affairs. The empirical analysis reveals that polarisation of opinions and demands has occurred on three dimensions, namely ‘policy’, ‘polity’ and ‘politics’, despite a clearly evident cross-partisan pro-European consensus in the Bundestag and despite the tendency of executive actors to employ depoliticising tactics during times of crisis. EU-relevant debates in the Bundestag's plenary show political contestation on the left/right dimension and, to a lesser extent, on the pro-/anti-EU dimension. Furthermore, we observe international conflict framing (pitting member states against each other) and transnational conflict framing (based on party political, majority–opposition and executive–legislative cleavages).
  • Wangell-Mäkelä, Karoliina (2014)
    Tämä Pro gradu -tutkielma tarkastelee intialaista lääketiedettä, Ayurvedaa, symbolina eri diskursseissa kolonialistisen ja postkolonialistisen ajan Intiassa. Tutkielmassa tarkastellaan konkreettisesti, miten Ayurvedasta puhutaan ja minkälaisia merkityksiä sille eri diskursseissa luodaan. Olennaista on myös se, mihin Ayurvedaa symbolina eri diskurssiyhteyksissä käytetään. Tutkimuksen etnografinen aineisto on kerätty kolmen ja puolen kuukauden kenttätyön aikana pääosin Etelä-Intian Keralassa. Etnografinen kenttätyö perustuu osallistuvaan havainnointiin, haastatteluihin, keskusteluihin ja kerättyihin kirjallisiin aineistoihin. Etnografinen aineisto sidotaan muutamiin keskeisiin historiallisiin tapahtumiin ja sitä täydennetään Ayurvedaa käsittelevillä antropologisilla tutkimusaineistoilla. Aineiston analyysin metodologisena lähtökohtana hyödynnetään erityisesti Greg Urbanin diskurssikeskeistä lähestymistapaa kulttuurien tutkimukseen. Tutkielmassa selviää, että Ayurvedan ympärillä käytävät diskurssit ovat syntyneet reaktiona biolääketieteen hegemoniseen asemaan ja sen seurauksiin Intiassa. Ne ovat myös kiinteästi yhteydessä Ayurvedan modernisaatio- ja uudelleen elvyttämisprosessiin. Kyseisessä prosessissa määritellään sekä Ayurvedan moderni relevanssi että elvytetään Ayurvedan kulttuurinen arvo. Eri diskursseista nousee esiin neljä käsitettä moderni, traditionaalinen, tieteellinen ja kulttuurinen, joiden avulla Ayurvedaa kuvataan ja joihin eri diskurssikonteksteissa rakennetut merkitykset kiinnittyvät. Ayurvedan kulttuurisen arvon elvyttäminen katsotaan olevan jossain määrin yhteydessä myös intialaisen ”kulttuurin” ja ”intialaisuuden” elvyttämiseen. Tutkielman johtopäätös on, että Ayurveda esiintyy sitä käsittelevissä diskursseissa yhteiskunnan eri puolia heijastelevana ja sen rakennetta ja ideologioita ylläpitävänä hallitsevana symbolina. Lisäksi Ayurvedaa käytetään välineellisenä symbolina erilaisten tavoitteiden kuten auktoriteetin luomisessa. Tänä päivänä Ayurvedan toiminnallinen merkitys symbolina korostuu kun sitä käytetään Ayurveda-instituutioiden, -lääkeyritysten ja -hyvinvointikeskusten mainosten luomien mielikuvien vahvistajana. Toinen johtopäätös on, että eri aikoina, eri konteksteissa esille tulleet merkitykset ovat jossain määrin samoja ja heijastelevat näin ollen jatkuvuutta. Tutkielma on osa tämän päivän aasialaisten lääketieteiden antropologista tutkimusta, joka ottaa huomioon tärkeimmät historialliset taustatekijät ja sitoo tutkimuksen kohteena olevan kulttuurisen ilmiön ajalliseen, paikalliseen ja kulttuuriseen kontekstiinsa.
  • Alasuvanto, Toni (Helsingin yliopisto, 2008)
    Denna pro gradu avhandling är en litteraturstudie av intramolekylära aza-Wittigringslutningar vid syntes av sammansmälta kväveheterocykler. I arbetet behandlas material huvudsakligen från 1980 och framöver. Aza-Wittigreaktionen påminner om den analoga Wittigreaktionen. Aza-Wittigreaktioner har nästan uteslutande gjorts mellan karbonylgrupper och iminofosforaner. Reaktionsmekanismen sker enligt en tvåstegsaddition, som inleds av iminokvävets nukleofila attack till karbonylkolet och avslutas av att en zwitterjonisk betain bildar en azoxafosfetanintermediär. Intermediären sönderfaller spontant till en iminoprodukt och fosfinoxid. Reaktionen görs ofta under milda betingelser d.v.s. vid rumstemperatur och dessutom utan dyr arbetsutrustning Ett vanligt sätt att framställa iminofosforanen är från azid genom Staudingerreaktion och ofta kombineras Staudinger- och aza-Wittigreaktionerna så att iminofosforanen inte isoleras före ringslutningen. Alla andra ringslutningsreaktioner än aza-Wittig, såsom elektrocykliska ringslutningar, har uteslutits ur detta arbete. Materialet i litteraturstudien har indelats enligt vilken typ av karbonylgrupp iminofosforanen reagerar med. På så vis åskådliggörs hurudana typiska produktmolekyler som erhållits med ringslutning till en viss typ av karbonylgrupp. Det har visat sig att det är förmånligt om karbonylkolet har elektronunderskott och iminofosforanens kväve har elektronöverskott. Den ringslutande molekylens entropi och närbelägna substituenters elektroniska och steriska natur samt produktmolekylens termodynamiska fördelaktighet inverkar tillsammans på reaktionens gång. Ifall reaktionen förväntas ske långsamt är det bättre att använda sig av alkyliminofosforaner än aryliminofosforaner. Valet av lösningsmedel har nästan uteslutande lämnats oförklarat i de behandlade publikationerna men i de flesta fall har ortoxylen eller toluen varit goda lösningsmedel. Oönskad tetrazolbildning av aziden kan minimeras genom användning av opolärt lösningsmedel. Likaså kan förmånligt placerade kväveskyddsgrupper hindra intramolekylära vätebindningar. På senare tid har aza-Wittigreaktionen allt mera tillämpats vid framställning av farmakologiska produkter, vilket ökat intresset för att framställa stora mängder närbesläktade produktmolekyler. Dylika molekylbibliotek har med fördel framställts i fastfas varvid reningen av produkten underlättats märkbart. Ett nytt område inom aza-Wittigsyntetiken är asymmetriska reaktioner, vilka säkert kommer att få mera uppmärksamhet i framtiden. I denna litteraturstudie framkom det att många av de utförda synteserna på området kunde upprepas med större variation och systematik gällande reagens och reaktionsbetingelser.
  • Shaheen, Ranad (Helsingin yliopisto, 2009)
    B. cereus is a gram-positive bacterium that possesses two different forms of life:the large, rod-shaped cells (ca. 0.002 mm by 0.004 mm) that are able to propagate and the small (0.001 mm), oval shaped spores. The spores can survive in almost any environment for up to centuries without nourishment or water. They are insensitive towards most agents that normally kill bacteria: heating up to several hours at 90 ºC, radiation, disinfectants and extreme alkaline (≥ pH 13) and acid (≤ pH 1) environment. The spores are highly hydrophobic and therefore make them tend to stick to all kinds of surfaces, steel, plastics and live cells. In favorable conditions the spores of B. cereus may germinate into vegetative cells capable of producing food poisoning toxins. The toxins can be heat-labile protein formed after ingestion of the contaminated food, inside the gastrointestinal tract (diarrhoeal toxins), or heat stable peptides formed in the food (emesis causing toxin, cereulide). Cereulide cannot be inactivated in foods by cooking or any other procedure applicable on food. Cereulide in consumed food causes serious illness in human, even fatalities. In this thesis, B. cereus strains originating from different kinds of foods and environments and 8 different countries were inspected for their capability of forming cereulide. Of the 1041 isolates from soil, animal feed, water, air, used bedding, grass, dung and equipment only 1.2 % were capable of producing cereulide, whereas of the 144 isolates originating from foods 24 % were cereulide producers. Cereulide was detected by two methods: by its toxicity towards mammalian cells (sperm assay) and by its peculiar chemical structure using liquid-chromatograph-mass spectrometry equipment. B. cereus is known as one of the most frequent bacteria occurring in food. Most foods contain more than one kind of B. cereus. When randomly selected 100 isolates of B. cereus from commercial infant foods (dry formulas) were tested, 11% of these produced cereulide. Considering a frequent content of 103 to 104 cfu (colony forming units) of B. cereus per gram of infant food formula (dry), it appears likely that most servings (200 ml, 30 g of the powder reconstituted with water) may contain cereulide producers. When a reconstituted infant formula was inoculated with >105 cfu of cereulide producing B. cereus per ml and left at room temperature, cereulide accumulated to food poisoning levels (> 0.1 mg of cereulide per serving) within 24 hours. Paradoxically, the amount of cereulide (per g of food) increased 10 to 50 fold when the food was diluted 4 - 15 fold with water. The amount of the produced cereulide strongly depended on the composition of the formula: most toxin was formed in formulas with cereals mixed with milk, and least toxin in formulas based on milk only. In spite of the aggressive cleaning practices executed by the modern dairy industry, certain genotypes of B. cereus appear to colonise the silos tanks. In this thesis four strategies to explain their survival of their spores in dairy silos were identified. First, high survival (log 15 min kill ≤ 1.5) in the hot alkaline (pH >13) wash liquid, used at the dairies for cleaning-in-place. Second, efficient adherence of the spores to stainless steel from cold water. Third, a cereulide producing group with spores characterized by slow germination in rich medium and well preserved viability when exposed to heating at 90 ºC. Fourth, spores capable of germinating at 8 ºC and possessing the psychrotolerance gene, cspA. There were indications that spores highly resistant to hot 1% sodium hydroxide may be effectively inactivated by hot 0.9% nitric acid. Eight out of the 14 dairy silo tank isolates possessing hot alkali resistant spores were capable of germinating and forming biofilm in whole milk, not previously reported for B. cereus. In this thesis it was shown that cereulide producing B. cereus was capable of inhibiting the growth of cereulide non-producing B. cereus occurring in the same food. This phenomenon, called antagonism, has long been known to exist between B. cereus and other microbial species, e.g. various species of Bacillus, gram-negative bacteria and plant pathogenic fungi. In this thesis intra-species antagonism of B. cereus was shown for the first time. This brother-killing did not depend on the cereulide molecule, also some of the cereulide non-producers were potent antagonists. Interestingly, the antagonistic clades were most frequently found in isolates from food implicated with human illness. The antagonistic property was therefore proposed in this thesis as a novel virulence factor that increases the human morbidity of the species B. cereus, in particular of the cereulide producers.
  • Kaasalainen, Sanna (Helsingin yliopisto, 2002)
  • Kashaga, Frateline (Helsingin yliopisto, 2013)
    ABSTRACT This thesis explores the extent to which the current Tanzanian Social Policy takes into consideration indigenous African cultural sensibilities for the social security of the elderly in a rural setting. This has been addressed in four scientific papers, which build on the first hand ethnographic data I gathered from Bukoba rural district over a period of six months 2010/2011. The first article discusses African Indigenous Knowledge and Social Security of the Elderly in Rural Tanzania: The Case of Bukoba Rural District. This article examines the development of social policy in Tanzania since the country got her independence in 1961. However, the article indicates that the development of social policy in Tanzania has been determined by economics and politics (Tungaraza, 1990; Mchomvu at el, 1998) as opposed to social considerations that take into account traditional knowledge and viability of traditional livelihood options for groups, including the elderly.The second article illustrates how the elderly struggle to negotiate their cultural space through symbols, rituals and traditional practices. I have problematized the concept of cultural space in relation to the Haya-African livelihood of the elderly. As part of my contribution to the social sciences, I have critically interrogated the concept of cultural space to highlight inter-generational conflicts and tensions between Hayan elders and their young generation. In doing so the second article demonstrates the extent to which inter-generational tensions are (re)producing the space that supports the livelihoods of the Hayan elderly in a globalizing world. As a result, the indigenous social safety nets need revitalized. The third article deals exclusively with traditional agricultural practices within the mainstream policy framework of neo-liberalism and the welfare of the elderly. The fourth paper addresses issues around indigenous language, specifically Ruhaya and its relevance to both the ontological and epistemological roots of indigenous knowledge. The policy makers in Tanzania as in many other post-colonial African countries have neglected, and sometimes completely ignored, the significance of indigenous knowledge as preserved in rural communities that constitute over 70 percent of the population. As a result, the policy framework of the country lacks input from grassroots communities specifically on issues around old age and social insecurity. Accordingly, indigenous livelihood options and traditional social safety nets, which have sustained rural African communities for years, have suffered greatly. This is a result of policy formulations, exclusively based on alien culture in relation to local people in villages. Most of these social policies have tried for several decades to implement the modernization project which has marginalized all forms of traditional practices and local knowledge since its inception in western countries. The main intention of the project is to modernize the rural African communities for poverty eradication and to improve socio-economic development. Yet the situation of rural African societies has deteriorated greatly and villagers are stuck in a cycle of abject poverty, which defies the logic of many years of development aid and the efforts of aid workers from western countries. The rural African elderly have suffered the most. Numerous studies have been carried out to learn about the predicament of rural peasants in Africa, yet the situation leaves much to be desired. This is partly attributed to the fact that, most of the studies have used perspectives, which view African societies largely from the western frame of reference. As a contribution to the body of knowledge of rural studies in contemporary African societies, the author of this PhD uses the African perspectives of rural studies and provides a different theoretical perspective rooted in indigenous African cultural sensibility of welfare programs for the elderly. This perspective recognizes the ideological theoretical approach in the effort to revitalize an experience from the historical period in which national romantic ideas influenced strongly the creation of national identities. It is assumed to have relevance since the Tanzanian nation misinterpreted its initial ideal efforts to build on its own heritage of Ujamaa, which drew some ideas from the cultural heritage of indigenous societies. In a similar vein, the author locates the theoretical insights within the recent academic debates, which several scholars have described as African Moral Economy . Here this thesis contributes by showing the potential vitality of rural economies as they have proven to be resilient to the on-going global economic crisis. It has shown the re-emergence of a similar type of economy in various parts of the world, such as South Brazil, USA, Philippines and in some member states of European Union. What has changed is what conceptual historians describe as conceptual change. The concept recently introduced in western academic literature is social economy . In addition to the above theoretical reflections, the thesis discusses whether public funded welfare programs for old people in developing countries are the best option, or private welfare programs are a feasible option. Drawing upon experiences and examples of Haya-Africans, the author argues in favour of introducing public funded welfare programs, cash transfer model for the elderly in rural communities. The Haya society, like many other ethnic groups in Tanzania, practices provides traditional livelihood such as traditional fishing, agricultural practices, community business activities and indigenous environmental conservation methods. These indigenous livelihood options can be supported by right government policies, incentives, legislations and transformed into semi-formal traditional welfare schemes. In doing so the indigenous livelihood options conform to the requirements of public financed welfare programs. Moreover, the thesis reveals in the empirical findings that indigenous knowledge is an indispensable asset for meaningful and sustainable rural development in contemporary African societies. In Conclusion, the thesis postulates that utilization of indigenous knowledge in social policy development in Tanzania is possible. But the author urges more research on indigenous societies in Tanzania for easy consumption and utilization by policy makers. The author urges also the government to mainstream indigenous knowledge to national educational system.
  • Ekman, Jaakko (Helsingin yliopisto, 2011)
    Bacteria growing in paper machines can cause several problems. Biofilms detaching from paper machine surfaces may lead to holes and spots in the end product or even break the paper web leading to expensive delays in production. Heat stable endospores will remain viable through the drying section of paper machine, increasing the microbial contamination of paper and board. Of the bacterial species regularly found in the end products, Bacillus cereus is the only one classified as a pathogen. Certain B. cereus strains produce cereulide, the toxin that causes vomiting disease in food poisonings connected to B. cereus. The first aim of this thesis was to identify harmful bacterial species colonizing paper machines and to assess the role of bacteria in the formation of end product defects. We developed quantitative PCR methods for detecting Meiothermus spp. and Pseudoxanthomonas taiwanensis. Using these methods I showed that Meiothermus spp. and Psx. taiwanensis are major biofoulers in paper machines. I was the first to be able to show the connection between end product defects and biofilms in the wet-end of paper machines. I isolated 48 strains of primary-biofilm forming bacteria from paper machines. Based on one of them, strain K4.1T, I described a novel bacterial genus Deinobacterium with Deinobacterium chartae as the type species. I measured the transfer of Bacillus cereus spores from packaging paper into food. To do this, we constructed a green fluorescent protein (GFP) labelled derivative of Bacillus thuringiensis and prepared paper containing spores of this strain. Chocolate and rice were the recipient foods when transfer of the labelled spores from the packaging paper to food was examined. I showed that only minority of the Bacillus cereus spores transferred into food from packaging paper and that this amount is very low compared to the amount of B. cereus naturally occurring in foods. Thus the microbiological risk caused by packaging papers is very low. Until now, the biological function of cereulide for the producer cell has remained unknown. I showed that B. cereus can use cereulide to take up K+ from environment where K+ is scarce: cereulide binds K+ ions outside the cell with high affinity and transports these ions across cell membrane into the cytoplasm. Externally added cereulide increased the growth rate of cereulide producing strains in medium where potassium was growth limiting. In addition, cereulide producing strains outcompeted cereulide non-producing B. cereus in potassium deficient environment, but not when the potassium concentration was high. I also showed that cereulide enhances biofilm formation of B. cereus.
  • Leskinen, Kimmo (Helsingin yliopisto, 2004)
  • Heinävaara, Maria (2014)
    Koirien hengitystieinfektiot ovat melko yleisiä. Ne ovat usein monitekijäisiä sairauksia, ja niiden diagnosointi ja hoito voi olla haastavaa vaihtelevien oireiden ja aiheuttajaorganismien laajan kirjon vuoksi. Vaikka koiran hengitystiet ovat alttiita monenlaisille, tyypillisimmin virusten tai bakteerien aiheuttamille infektioille, tavallisen terveen koiran alttius sairastua hengitystieinfektioon näyttäisi riippuvan pitkälti hengitysteiden puolustusmekanismien toiminnasta. Nämä puolustusmekanismit ovat varsin tehokkaita ja estävät yleensä infektioiden kehittymisen. Jotkin patogeenit kykenevät kuitenkin heikentämään hengitysteiden puolustusmekanismien toimintaa suoraan, tai vaikuttamalla niihin epäsuorasti heikentämällä ensin eläimen immuniteettivastetta. Nämä voivat johtaa infektion kehittymiseen hengitysteissä. Bakteeriperäinen keuhkokuume on kohtalaisen yleinen koirilla esiintyvä bakteeri-infektion aiheuttama alempien hengitysteiden sairaus, ja sitä voi esiintyä kaiken ikäisillä ja rotuisilla koirilla. Keuhkokuumeen vaikeusaste vaihtelee lievästä vakavaan, mutta tarkkaa tietoa sairauden esiintyvyydestä tai kuolleisuudesta ei ole. Tyypillisimmin koirien bakteeriperäinen keuhkokuume on sekundaarien patogeenien aiheuttama, mutta koirilla voi esiintyä myös primaarien patogeenien aiheuttamia infektioita. Primaareja hengitystieinfektioita aiheuttavia bakteereita esiintyy koirilla kuitenkin vain muutama. Bakteeriperäiselle keuhkokuumeelle altistavia tekijöitä on lukuisia, mutta on havaittu, että koiranpennut sairastuvat tyypillisimmin primaarien patogeenien, kuten Bordetella bronchiseptican, aiheuttamiin infektioihin, kun taas metsästys- ja urheilukoirilla hengitysteiden vierasesineen aiheuttamia infektioita esiintyy muita rotuja useammin. Iäkkäät koirat sairastuvat keuhkokuumeeseen usein heikentyneen immuunipuolustuksen tai aspiraation seurauksena. Immuunipuolustusta voi heikentää jokin tulehduksellinen tai synnynnäinen hengitystiesairaus, kun taas hengitysteiden rakenteelliset poikkeavuudet vaikuttavat usein merkittävästi hengitysteiden puolustusmekanismien toimintaan. Keuhkokuumeen hoito koirilla perustuu oireisiin ja kliinisen tilan arviointiin, jonka pohjalta arvioidaan hengitystienäytteenoton tarve ja aloitetaan antibioottihoito. Empiiriseen antibioottihoitoon päädytään usein silloin, kun kyseessä on lieväoireinen koira, tai jos keuhkokuume on diagnosoitu ensimmäistä kertaa. Vakavaoireisille potilaille ja potilaille, joilla kyseessä on uusiutunut ongelma, suositellaan bakteerinäytteenottoa hengitysteistä sekä antibioottiherkkyysmääritystä näytteissä mahdollisesti kasvaville bakteereille. Hoidon onnistumisen kannalta erilaisilla tukihoitomuodoilla, kuten happilisällä ja suonensisäisellä nesteytyksellä, on tärkeä merkitys, minkä lisäksi hyvällä seurannalla pyritään varmistamaan potilaan toipuminen ja estämään taudin mahdollinen uusiutuminen. Tulevaisuudessa bakteeriperäisen keuhkokuumeen diagnostiikassa ja hoidon seurannassa tulehduksellisten biomarkkereiden ja PCR-menetelmien käyttö saattaa lisääntyä. Tällä hetkellä koirien hoidossa suositellaan kohtuullisen pitkiä antibioottikuureja, ja seuranta perustuu oireisiin, valkosoluarvoihin ja röntgenkuviin. Pitkien antibioottikuurien käyttö voisi tulevaisuudessa lyhentyä merkittävästi, ja hoitokustannukset keuhkokuumeen seurannassa saattaisivat pienentyä, mikäli uusien tulehduksellisten biomarkkereiden seuranta osoittautuu hyödylliseksi. PCR-menetelmien avulla keuhkokuumeen aiheuttajapatogeeneistä voidaan saada nopeasti tietoa, mutta menetelmien liiallinen herkkyys voi johtaa virhepositiivisiin tuloksiin.
  • Pehkonen, Kati (2013)
    Sienillä on keskeinen merkitys ekosysteemissämme ravinteiden kierrättäjinä ja sienijuurien muodostajina. Hajottaja- ja sienijuurisienistä suuri osa on kantasieniä. Kantasienet tuottavat elinkiertonsa suvullisen lisääntymisen vaiheessa itiöemän, jonka avulla ne tuottavat ja levittävät itiöitä, mahdollistaen sienen leviämisen uusille kasvupaikoille. Sienten itiöemien on osoitettu sisältävän bakteereita. Niiden esiintyminen itiöemissä saattaa liittyä itiöemien erilaistumiseen, säilymiseen, eläimiltä sekä taudeilta suojautumiseen ja vaikuttaa myös itiöemien ravintoarvoon. Toistaiseksi bakteerien määristä itiöemissä on vain vähän tietoa, joka perustuu täysin viljelymenetelmin tehtyihin tutkimuksiin. Eri sienilajien itiöemistä on löydetty hyvinkin erilaisia määriä bakteereita. Itiöemien ei ole aikaisemmin osoitettu sisältävän arkkeja ja niiden toimintaa sienissä on vasta alettu tutkia. Työssä löydettiin merkittäviä määriä bakteerien ja arkkien 16S rRNA -geenin kopioita kolmen pintasienijuuria muodostavan sienilajin ja kolmen hajottajasienilajin itiöemistä. Tämä on ensimmäinen kerta kun itiöemien on osoitettu sisältävän arkkeja. Bakteerien ja arkkien esiintyminen ja niiden 16S rRNA -geenien määrä itiöemissä osoitettiin molekyylibiologisten menetelmien PCR:n ja kvantitatiivisen PCR:n avulla. Nummitatin ja männynherkkutatin itiöemissä esiintyi arkkien geenikopioita merkitsevästi enemmän kuin bakteerien. Keltavahverossa ja känsätuhkelossa bakteerien geenikopioiden määrä näytti olevan arkkien kopiomäärää suurempi. Kahdessa hajottajasienessä, peltoherkkusienessä ja pökkelökäävässä, bakteerien ja arkkien geenikopioita oli keskenään samankaltainen määrä. Kaikista tutkituista itiöemistä nummitatti sisälsi eniten arkkien 16S rRNA -geenin kopioita. Tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella bakteerien ja arkkien esiintyminen on yleistä sienten itiöemissä. Tumattomien eliöiden esiintyminen itiöemissä huomattavina määrinä voi merkitä niiden välttämättömyyttä itiöemän kehitykselle ja olemassaololle ja näin ollen koko sienen elinkierrolle.
  • Janér, Joakim (Helsingin yliopisto, 2009)
    The aims of this Thesis was to evaluate the role of proangiogenic placental growth factor (PlGF), antiangiogenic endostatin and lymphangiogenic vascular endothelial growth factor (VEGF) -C as well as the receptors vascular endothelial growth factor receptor (VEGFR) -2 and VEGFR-3 during lung development and in development of lung injury in preterm infants. The studied growth factors were selected due to a close relationship with VEGF-A; a proangiogenic growth factor important in normal lung angiogenesis and lung injury in preterm infants. The thesis study consists of three analyses. I: Lung samples from fetuses, preterm and term infants without lung injury, as well as preterm infants with acute and chronic lung injury were stained by immunohistochemistry for PlGF, endostatin, VEGF-C, VEGFR-2 and VEGFR-3. II: Tracheal aspirate fluid (TAF) was collected in the early postnatal period from a patient population consisting of 59 preterm infants, half developing bronchopulmonary dysplasia (BPD) and half without BPD. PlGF, endostatin and VEGF-C concentrations were measured by commercial enzyme-linked immunosorbent assay (ELISA). III: Cord plasma was collected from very low birth weight (VLBW) (n=92) and term (n=48) infants in conjuncture with birth and endostatin concentrations were measured by ELISA. I: All growth factors and receptors studied were consistently stained in immunohistochemistry throughout development. For endostatin in early respiratory distress syndrome (RDS), no alveolar epithelial or macrophage staining was seen, whereas in late RDS and BPD groups, both alveolar epithelium and macrophages stained positively in approximately half of the samples. VEGFR-2 staining was fairly consistent, except for the fact that capillary endothelial staining in the BPD group was significantly decreased. II: During the first postnatal week in TAF mean PlGF concentrations were stable whereas mean endostatin and VEGF-C concentrations decreased. Higher concentrations of endostatin and VEGF-C correlated with lower birth weight (BW) and associated with administration of antenatal betamethasone. Parameters reflecting prenatal lung inflammation associated with lower PlGF, endostatin and VEGF-C concentrations. A higher mean supplemental fraction of inspired oxygen during the first 2 postnatal weeks (FiO2) correlated with higher endostatin concentrations. III: Endostatin concentrations in term infants were significantly higher than in VLBW infants. In VLBW infants higher endostatin concentrations associated with the development of BPD, this association remained significant after logistic regression analysis. We conclude that PlGF, endostatin and VEGF-C all have a physiological role in the developing lung. Also, the VEGFR-2 expression profile seems to reflect the ongoing differentiation of endothelia during development. Both endostatin and VEGFR-2 seem to be important in the development of BPD. During the latter part of the first postnatal week, preterm infants developing BPD have lower concentrations of VEGF-A in TAF. Our findings of disrupted VEGFR-2 staining in capillary and septal endothelium seen in the BPD group, as well as the increase in endostatin concentrations both in TAF and cord plasma associated with BPD, seem to strengthen the notion that there is a shift in the angiogenic balance towards a more antiangiogenic environment in BPD. These findings support the vascular hypothesis of BPD.
  • Keskitalo, Elsa (Stakes, 2008)
    The study examines the origin and development of the Finnish activation policy since the mid-1990s by using the 2001 activation reform as a benchmark. The notion behind activation is to link work obligations to welfare benefits for the unemployed. The focus of the thesis is policy learning and the impact of ideas on the reform of the welfare state. The broader research interests of the thesis are summarized by two groups of questions. First, how was the Finnish activation policy developed and what specific form did it receive in the 2001 activation reform? Second, how does the Finnish activation policy compare to the welfare reforms in the EU and in the US? What kinds of ideas and instruments informed the Finnish policy? To what extent can we talk about a restructuring or transformation of the Nordic welfare policy? Theoretically, the thesis is embedded in the comparative welfare state research and the concepts used in the contemporary welfare state discourse. Activation policy is analysed against the backdrop of the theories about the welfare state, welfare state governance and citizenship. Activation policies are also analysed in the context of the overall modernization and individualization of lifestyles and its implications for the individual citizen. Further, the different perspectives of the policy analysis are applied to determine the role of implementation and street-level practice within the whole. Empirically, the policy design, its implementation and the experiences of the welfare staff and recipients in Finland are examined. The policy development, goals and instruments of the activation policies have followed astonishingly similar paths in the different welfare states and regimes over the last two decades. In Finland, the policy change has been manifested through several successive reforms that have been introduced since the mid-1990s. The 2001 activation reform the Act on Rehabilitative Work Experience illustrates the broader trend towards stricter work requirements and draws its inspiration from the ideas of new paternalism. The ideas, goals and instruments of the international activation trend are clearly visible in the reform. Similarly, the reform has implications for the traditional Nordic social policies, which incorporate institutionalised social rights and the provision of services.
  • Backman, Ann (2006)
    I undersökning granskades hur personer i ledande positioner upplevde samspelet mellan arbete och familj. Undersökningen bestod av en kvantitativ undersökning med ett frågeformulär som skickades ut till medlemmar i statsvetarnas fackförbund SVAL. I undersökningen jämfördes kvinnors och mäns karriärengagemang, upplevelse av konflikt mellan arbete och familj samt upplevelse av stress. Syftet med studien var att undersöka hur familjelivet och arbetsrelaterade faktorer som t.ex. tidspress och psykisk arbetsbelastning inverkade på upplevelsen av stress. Studien sökte även svar på hur karriärengagemanget påverkade stress, samt om det förekom skillnader mellan könen. Undersökningen visade att både männen och kvinnorna i samplet upplevde att arbetet inkräktade på familjelivet. Männen i samplet upplevde främst arbetsrelaterade faktorer som tidsbrist och överbelastning som svårast. Kvinnorna upplevde enligt undersökningen främst att bristen på tid inkräktade på familjelivet. Karriärengagemanget hade inte en så stor inverkan, varken på den upplevda konflikten eller på stressen. När det gällde könsskillnader i stressupplevelsen kunde konstateras att det fanns en signifikant skillnad mellan könen. Kvinnorna i samplet upplevde mera stress än männen, dock kunde inte konflikten mellan arbete och familj eller karriärengagemang helt och hållet förklara orsakerna till det. Däremot verkade männens stress sammanhänga bra med den konflikt mellan arbete och familj samt den stress som de upplevde.
  • Mäkitie, Ilkka (Helsingin yliopisto, 2006)
    The occurrence and nature of civilian firearm- and explosion-injuries in Finland, and the nature of severe gunshot injuries of the extremities were described in seven original articles. The main data sources used were the National Hospital Discharge Register, the Cause-of-Death Register, and the Archive of Death Certificates at Statistics Finland. The present study was population based. Epidemiologic methods were used in six and clinical analyses in five papers. In these clinical studies, every original hospital record and death certificate was critically analyzed. The trend of hospitalized firearm injuries has slightly declined in Finland from the late 1980s to the early 2000s. The occurrence decreased from 5.1 per 100 000 person-years in 1990 to 2.6 in 2003. The decline was found in the unintentional firearm injuries. A high incidence of unintentional injuries by firearms was characteristic of the country, while violence and homicides by firearms represented a minor problem. The incidence of fatal non-suicidal firearm injuries has been stable, 1.8 cases per 100 000 person-years. Suicides using firearms were eight times more common during the period studied. This is contrary to corresponding reports from many other countries. However, the use of alcohol and illegal drugs or substances was detected in as many as one-third of the injuries studied. The median length of hospitalization was three days and it was significantly associated (p<0.001) with the type of injury. The mean length of hospital stay has decreased from the 1980s to the early 2000s. In this study, there was a special interest in gunshot injuries of the extremities. From a clinical point of view, the nature of severe extremital gunshot wounds, as well as the primary operative approach in their management, varied. The patients with severe injuries of this kind were managed at university and central hospital emergency departments, by general surgeons in smaller hospitals and by cardiothoracic or vascular surgeons in larger hospitals. Injuries were rarities and as such challenges for surgeons on call. Some noteworthy aspects of the management were noticed and these should be focused on in the future. On the other hand, the small population density and the relatively large geographic area of Finland do not favor high volume, centralized trauma management systems. However, experimental war surgery has been increasingly taught in the country from the 1990s, and excellent results could be expected during the present decade. Epidemiologically, explosion injuries can be considered a minor problem in Finland at present, but their significance should not be underestimated. Fatal explosion injuries showed up sporadically. An increase occurred from 2002 to 2004 for no obvius reason. However, in view of the historical facts, a possibility for another rare major explosion involving several people might become likely within the next decade. The national control system of firearms is mainly based on the new legislations from 1998 and 2002. However, as shown in this study, there is no reason to assume that the national hospitalization policies, or the political climate, or the legislation might have changed over the study period and influenced the declining development, at least not directly. Indeed, the reason for the decline to appear in the incidence of unintentional injuries only remains unclear. It may derive from many practical steps, e.g. locked firearm cases, or from the stability of the community itself. For effective reduction of firearm-related injuries, preventive measures, such as education and counseling, should be targeted at recreational firearm users. To sum up, this study showed that the often reported increasing trend in firearm as well as explosion-related injuries has not manifested in Finland. Consequently, it can be recognized that, overall, the Finnish legislation together with the various strategies have succeeded in preventing firearm- and explosion-related injuries in the country.
  • Glantz, Patrick (2000)
    Työni tarkastelee Baltian maiden turvallisuuspoliittisen strategian valintaa 1990-luvulla. Vaikka Viro, Latvia ja Liettua eroavatkin toisistaan maina, voidaan heidän valitsemaansa turvallisuuspoliittista linjaa tarkastella mielekkäänä kokonaisuutena. Käytän tutkimuksessani perinteistä turvallisuuspolitiikan määritelmää, rajaten pois laajemman ja pehmeän turvallisuuden ongelmat. Koska Baltian maiden ulkopoliitiikkaa on hallinut turvallisuustakeiden saavuttaminen, sisällytän aiheeseeni myös perinteistä ulkopolitiikkaa. Tutkimuskysymykseni on, voidaanko Baltian valitsemaa turvallisuuspoliittista strategiaa pitää perusteltuna? koska käsittelen kokonaista vuosikymmentä, olen valinnut tiettyjä historiallisesti tärkeitä ajankohtia joiden valossa asiaa tarkasteltaessa siitä saa selvemmän kuvan. Ensimmäinen ajanjakso on 90-luvun alku. Toinen on vuosi 1994, jolloin NATO ilmoitti laajenemisestaan. Kolmas on vuosi 1997, jolloin NATO ja Venäjä solmivat keskinäisen sopimuksen, ja neljäs on vuosi 1998, jolloin Baltian maat ja Yhdysvallat tekivät yhteistyösopimuksen. Teoreettinen viitekehys syntyy Stephen Waltin ajatuksista liittoutumiseen tähtäävän politiikan suhteen. Waltin mukaan maat voivat pyrkiä liittoutumaan uhkaajaansa vastaan tasapainottaakseen tätä, tai vaihtoehtoisesti liittoutua uhkaavimman valtion kanssa myötäilläkseen tätä. Waltin ajatusten avulla olen tuonut tutkimukseeni uuden ajatusmallin, jonka mukaan Baltian politiikkaansa hiukan muuttamalla voisi Venäjä päästä tilanteeseen, jossa Baltian maat joutuisivat myötäilemään sitä. Tarkasteltuani Baltian maiden turvallisuuspoliittisia valintoja 1990-luvulla omien kiinnekohtieni avulla, olen tullut siihen tulokseen että Baltian maiden turvallisuuspolitiikkaa voidaan kritiikista huolimatta pitää hyvinkin perusteltuna. Baltian maiden strategia on pysynyt itsenäisyyden alusta asti selkeänä ja lähestulkoon samana, eikä siihen ole ollut syytä puuttua. Tärkkeimmät lähteeni ovat Baltian maiden itsensä tekemät tutkimukset aiheesta. Atis Lejinsin ja Z.Ozolinan tutkimukset ovat tärkeässä asemassa, kuten luonnolisesti Stephen Waltin teos.
  • Sairanen, Eeva Elisa (2015)
    Sound travels faster and further in water than in air while electromagnetic radiation, among it visible light, attenuates fast. Marine animals have adapted to use sound in foraging, predator avoidance, orientation and communication with conspecifics. The underwater soundscape of the Baltic Sea remains largely undiscovered. The area is a unique acoustic environment due to its variant hydrography, broken coastline, shallowness, low salinity and the resulting strong stratifications. The harbor porpoise (Phocoena phocoena) is the only cetacean inhabiting the area, and its Baltic Sea subpopulation is critically endangered. This work is based on first sound pressure measurements of BIAS (Baltic Sea Information on the Acoustic Soundscape) -project by Finnish Environment Institute and other project participants. Measured sound pressure levels are compared to weather and shipping observations to collect information about the contributions of natural and anthropogenic sound sources to underwater sound pressure levels in the Baltic Sea. In addition porpoise observations collected at the Universities of Southern Denmark and Århus are compared to measured sound pressure levels and shipping data to examine if increased noise levels or increased shipping activity have an impact on harbor porpoise echolocation activity. The results show that at the Gulf of Finland both weather and shipping drive the levels of ambient noise at low frequencies (63 and 125 Hz third-octave bands). However the sound pressure levels caused by ships near the stations (up to 5 km) always exceeded all natural variation. Increased sound pressure levels and ship proximity seemed to have an impact on porpoise activity at the area. When a ship was very close (2 km), the registrations of porpoise echolocation clicks decreased with decreasing proximity to ship. On the other hand during spring months an increase in porpoise echolocation was recorded in relation to increased sound pressure levels, which might indicate the porpoises compensating to increased background noise by echolocating more frequently or loudly.