Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1520-1539 of 24327
  • Nåls, Jan (2009)
    Avhandlingens syfte är att utreda hur dramaturgiska verktyg kan användas för att konstruera komplexa huvudkaraktärer och berättelser som befrämjar kulturell diversitet och motverkar stereotypa gestaltningar av främmande kulturer i medierna, speciellt inom dokumentärfilm. Främmande kulturer gestaltas fortfarande i främsta hand genom katastrofer och hotbilder, och karaktärer konstrueras ofta som stereotyper. Som ett led i att motverka nämnda mönster grundades North South South -nätverket och inom det programmet "Training producers for ecological broadcasting", ett pedagogiskt projekt mellan filmskolor i Finland och Sydafrika som gett upphov till dokumentärfilmerna som är föremål för analysen i avhandlingen. Studien tar avstamp i postkoloniala frågeställningar för att fördjupa diskussionen om de mekanismer som framförallt medierna i västvärlden har i sin relation till främmande kulturer. Därefter presenteras identifikation och empati som önskvärda slutprodukter i gestaltningen av främmande kulturer. Grundtanken är att berättelser kan uppväcka känslor, och att känslor kan fungera som argument för ökad kulturell förståelse. Detta gäller framförallt audiovisuella berättelser, så som film och dokumentärfilm. Dessa känslor kan konstrueras med hjälp av dramaturgiska regelverk och konstruktioner. Argumentationen byggs upp med hjälp av centrala källor inom filmvetenskap (Bordwell & Carroll 1996) kombinerat med postkoloniala studier (Shohat & Stam 1994, Hall 1997) samt narrativa och dramaturgiska teorier (Greimas 1979, McKee 1999). Metoden är kvalitativ narrativ textanalys. Fokus ligger i konstruktionen av huvudkaraktär och berättelse, och hur dessa fungerar i relation till gestaltningen av främmande kulturer. Materialet består av elva stycken dokumentärfilmer som producerats under åren 2006-2008 i Sydafrika och Finland inom ramen för nämnda utbytesprogram. Dokumentärfilmerna som granskats har starka huvudkaraktärer som inte kan klassas som stereotyper. En central iakttagelse är att karaktärerna är runda men inte komplexa. Detta har att göra med avsaknaden av omedvetna mål och bristen på motstridiga dominerande egenskaper. Analysen påvisar att ett sätt att bygga upp komplexa karaktärer är att ge karaktären konkreta medvetna mål, som ger utrymme för abstrakta tolkningar angående karaktärens omedvetna mål. En viktig iakttagelse är också avsaknaden av en drivande handling i berättelserna och hur denna brist medför att huvudkaraktärerna saknar motiv. Slutsatsen är att filmernas huvudkaraktärer har betydande potential att väcka empati, medan konstruktionen av berättelserna lämnar en del att önska i denna bemärkelse.
  • Jokiniemi, Katja (Helsingin yliopisto, 2014)
    Serbian pääkaupungista Belgradista löytyy paljon niin visuaalista katutaidetta kuin sanallisenkin viestin sisältäviä graffiteja. Tutkielmassa selvitetään, mitä Belgradin sanallisen viestin sisältävät graffitit ilmaisevat ja millaisia viestejä ne välittävät. Lisäksi pohditaan, ketkä Belgradissa tekevät graffiteja ja käyttävät niiden avulla kaupunkitilaa sekä millaisia tulkintoja graffitien perusteella voidaan tehdä yhteiskunnasta, jossa ne ilmenevät. Tutkimusaineisto koostuu 623 valokuvatusta graffitista. Analyysissa graffitien viestit on litteroitu tekstimuotoon ja luokiteltu pääosin aineistolähtöisesti työstetyn luokitusjärjestelmän luokkiin. Sisällönanalyysi on tehty teemoittelun avulla. Lisäksi on käytetty erilaisia tekstianalyysin menetelmiä. Serbian aiemmat graffititutkimukset toimivat tutkielman viitekehyksenä. Tutkimusaineiston graffiteissa ilmaistut viestit taustoitetaan tutkielmassa ja asetetaan yhteiskunnalliseen kontekstiinsa. Graffiteissa ilmaistuja suvaitsemattomia viestejä peilataan erilaisista teoreettisista näkökulmista. Belgradin sanallisen viestin sisältävissä graffiteissa käsitellään laajasti eri aihepiirejä. Tutkimusaineiston perusteella voidaan kuitenkin todeta, että suvaitsemattomat sisällöt ja jalkapalloaiheiset graffitit korostuvat muiden aiheiden kustannuksella. Suvaitsemattomat graffitit ovat kansallismielisiä, rasistisia ja seksuaalivähemmistöjä kohtaan vihamielisiä, ja niitä levittää kansallismielisten järjestöjen blokki. Suvaitsemattomat graffitikampanjat ovat ammattimaisesti suunniteltuja ja toteutettuja. Suvaitsemattomien graffitien suuri määrä on todettu myös muissa Serbian graffiteja tarkastelleissa tutkimuksissa. Suvaitsemattoman aineiston vastavoimana voidaan nähdä sekä yhteiskuntakriittiset että anarkistien ja vasemmiston graffitit. Tämän aineiston levittäminen ei kuitenkaan ole järjestäytynyttä eikä laajalle levinnyttä. Anarkististen ja vasemmistograffitien taustalla on selvä poliittinen ideologia, kun taas yhteiskuntakriittiset graffitit kommentoivat serbialaisen yhteiskunnan tilaa henkilökohtaisista lähtökohdista ilman taustalla vaikuttavaa ideologiaa. Tämän vuoksi aiheiden kirjo on laaja ja hajanainen. Poliittisten ja yhteiskuntakriittisten graffitien täydellisenä vastakohtana näyttäytyvät epäpoliittiset elämän tarkoitusta ja ihmisenä olemista pohdiskelevat graffitit, rakkaudentunnustukset sekä erilaisia populaarikulttuuriviittauksia sisältävät graffitit. Monista tutkimusaineiston graffiteista käy ilmi sen tekijä järjestö- tai ryhmätasolla. Tekijöistä kertovat myös katutaiteilijoiden nimimerkit. Rakkaudentunnustuksissa kommunikoidaan etunimillä tai hellittelynimillä. Suvaitsemattomissa graffiteissa uusinnetaan tehokkaasti serbialaisen uskonnollis-kansallisen mytologian etnisiä stereotypioita. Suvaitsemattomat graffitit voivatkin kertoa yhteiskunnan suvaitsemattomasta arvopohjasta, mutta toisaalta ne voivat myös olla reaktioita yhteiskunnan asenneilmapiirin alkaneeseen muutokseen. Valtarakenteiden horjuessa ilmenee usein konservatiivisia vastareaktioita. Toisaalta selitystä serbialaisen yhteiskunnan tilaan voi etsiä myös oletettavasti vastakkaisten toimijoiden, demokraattisen valtionhallinnon ja kansallismielisten järjestöjen, retoriikan ja visuaalisten kampanjoiden yhteneväisyyksistä.
  • Jalonen, Riina (Finnish Society of Forest Science; Finnish Forest Research Institute; Faculty of Agriculture and Forestry of the University of Helsinki; School of Forest Sciences of the University of Eastern Finland, 2012)
    Legume trees which form symbiosis with N2-fixing bacteria can help replenish and maintain soil fertility on tropical agricultural lands by supplying nitrogen to the system. However, the mechanisms of N transfer from the trees to associated crops are not well understood. The role of root exudation and common mycelial networks of mycorrhizal fungi (CMN) in interplant N transfer was analysed in this study. A cut-and-carry agroforestry system comprising a legume tree (Gliricidia sepium) and a fodder grass (Dichanthium aristatum) was used as a model system. Nitrogen transfer was measured by labelling the tree with 15N. Variation in the isotopic composition of the N sources from the tree and its effects on N transfer estimates was analysed using experimental methods and mathematical modeling. Both plant species were observed to form symbiosis with the same subgroup of Rhizophagus intraradices in the field, indicating favourable conditions for the formation of CMN. In pot culture D. aristatum obtained up to 14% of its N from G. sepium via belowground pathways over 10 weeks, which was mainly accounted for N exudation. Nitrogen transfer via CMN contributed up to 2.5% of N in D. aristatum and corresponded to 18% of total N transferred. Nitrogen transfer via CMN increased with arbuscular colonisation of the N donor and with decreasing N concentration of the N recipient. Transfer estimates varied manifold depending on the assumed isotopic composition of transferred N, which highlights the need for careful estimation of the isotopic ratios of the actual N sources. The results suggest a significant role for root exudates and CMN in transferring N from legume trees to the associated crops, as opposed to the common perception of tree prunings and mulching as the primary N sources to the crops. Design and management options of agroforestry systems could be reviewed to foster belowground N transfer and improve the sustainability of farming systems.
  • Kanerva, Teri (Helsingin yliopisto, 2006)
    This thesis focuses on how elevated CO2 and/or O3 affect the below-ground processes in semi-natural vegetation, with an emphasis on greenhouse gases, N cycling and microbial communities. Meadow mesocosms mimicking lowland hay meadows in Jokioinen, SW Finland, were enclosed in open-top chambers and exposed to ambient and elevated levels of O3 (40-50 ppb) and/or CO2 (+100 ppm) for three consecutive growing season, while chamberless plots were used as chamber controls. Chemical and microbiological analyses as well as laboratory incubations of the mesocosm soils under different treatments were used to study the effects of O3 and/or CO2. Artificially constructed mesocosms were also compared with natural meadows with regards to GHG fluxes and soil characteristics. In addition to research conducted at the ecosystem level (i.e. the mesocosm study), soil microbial communities were also examined in a pot experiment with monocultures of individual species. By comparing mesocosms with similar natural plant assemblage, it was possible to demonstrate that artificial mesocosms simulated natural habitats, even though some differences were found in the CH4 oxidation rate, soil mineral N, and total C and N concentrations in the soil. After three growing seasons of fumigations, the fluxes of N2O, CH4, and CO2 were decreased in the NF+O3 treatment, and the soil NH4+-N and mineral N concentrations were lower in the NF+O3 treatment than in the NF control treatment. The mesocosm soil microbial communities were affected negatively by the NF+O3 treatment, as the total, bacterial, actinobacterial, and fungal PLFA biomasses as well as the fungal:bacterial biomass ratio decreased under elevated O3. In the pot survey, O3 decreased the total, bacterial, actinobacterial, and mycorrhizal PLFA biomasses in the bulk soil and affected the microbial community structure in the rhizosphere of L. pratensis, whereas the bulk soil and rhizosphere of the other monoculture, A. capillaris, remained unaffected by O3. Elevated CO2 caused only minor and insignificant changes in the GHG fluxes, N cycling, and the microbial community structure. In the present study, the below-ground processes were modified after three years of moderate O3 enhancement. A tentative conclusion is that a decrease in N availability may have feedback effects on plant growth and competition and affect the N cycling of the whole meadow ecosystem. Ecosystem level changes occur slowly, and multiplication of the responses might be expected in the long run.
  • Faraco, Daniel (Helsingin yliopisto, 2002)
  • Saarikangas, Juha (Helsingin yliopisto, 2010)
    Plasma membrane adopts myriad of different shapes to carry out essential cellular processes such as nutrient uptake, immunological defence mechanisms and cell migration. Therefore, the details how different plasma membrane structures are made and remodelled are of the upmost importance. Bending of plasma membrane into different shapes requires substantial amount of force, which can be provided by the actin cytoskeleton, however, the molecules that regulate the interplay between the actin cytoskeleton and plasma membrane have remained elusive. Recent findings have placed new types of effectors at sites of plasma membrane remodelling, including BAR proteins, which can directly bind and deform plasma membrane into different shapes. In addition to their membrane-bending abilities, BAR proteins also harbor protein domains that intimately link them to the actin cytoskeleton. The ancient BAR domain fold has evolved into at least three structurally and functionally different sub-groups: the BAR, F-BAR and I-BAR domains. This thesis work describes the discovery and functional characterization of the Inverse-BAR domains (I-BARs). Using synthetic model membranes, we have shown that I-BAR domains bind and deform membranes into tubular structures through a binding-surface composed of positively charged amino acids. Importantly, the membrane-binding surface of I-BAR domains displays an inverse geometry to that of the BAR and F-BAR domains, and these structural differences explain why I-BAR domains induce cell protrusions whereas BAR and most F-BAR domains induce cell invaginations. In addition, our results indicate that the binding of I-BAR domains to membranes can alter the spatial organization of phosphoinositides within membranes. Intriguingly, we also found that some I-BAR domains can insert helical motifs into the membrane bilayer, which has important consequences for their membrane binding/bending functions. In mammals there are five I-BAR domain containing proteins. Cell biological studies on ABBA revealed that it is highly expressed in radial glial cells during the development of the central nervous system and plays an important role in the extension process of radial glia-like C6R cells by regulating lamellipodial dynamics through its I-BAR domain. To reveal the role of these proteins in the context of animals, we analyzed MIM knockout mice and found that MIM is required for proper renal functions in adult mice. MIM deficient mice displayed a severe urine concentration defect due to defective intercellular junctions of the kidney epithelia. Consistently, MIM localized to adherens junctions in cultured kidney epithelial cells, where it promoted actin assembly through its I-BAR andWH2 domains. In summary, this thesis describes the mechanism how I-BAR proteins deform membranes and provides information about the biological role of these proteins, which to our knowledge are the first proteins that have been shown to directly deform plasma membrane to make cell protrusions.
  • Sormunen, Urho (2000)
    Tutkielman tarkoituksena on ollut yhtäältä luoda kokonaiskuva utilitarismiksi luonnehditusta oppisuuntauksesta ja toisaalta määritellä, kuinka kyseinen oppisuuntaus ilmenee nykyajan moraalifilosofiassa ja ennen kaikkea normatiivisessa ja soveltavassa etiikassa. Kokonaiskuvan luominen tapahtuu seuraamalla sitä utilitarismin kehityslinjaa, joka alkoi 1700-luvun lopulta nykypäivään. Johdanto-osassa käsittelen muutamin sanoin myös utilitarismin varhaishistoriaa. Luvussa kaksi esittelen utilitarismin syntyä siinä muodossa kuin Jeremy Bentham on sen esittänyt. Keskeisimmäksi kohdaksi nousee utilitarismin perusperiaate eli utiliteetti, tai onnellisuusperiaate, sekä sen sisältö ja suhde muihin moraaliperiaatteisiin. Bentham muotoilee myös hedonistisen kalkyylin mielihyvien määrällistä laskemista varten. Luvussa kolme kerron kuinka laatuajattelu tuli utilitarismiin John Stuart Millin kautta. Kysymys on mielihyvien laatueroista. Mill todistaa, että määränsä lisäksi mielihyvillä on myös laadullisia eroja, mikä puolestaan merkitsee sitä, että jotkut mielihyvän muodot ovat toisia halutumpia. Mill esittää myös perusteet utilitarismin hyväksyttävyydelle käyttäen apunaan psykologista hedonismia. Mill vetää myös yhtäläisyysviivan utiliteetti, tai onnellisuusperiaatteen ja oikeudenmukaisuuden välille. Luvussa neljä teen katsauksen Millin jälkeiseen utilitarismin kehitykseen, joka tuo esille mm. utilitarismia kohdanneen koulukuntajaon. Samassa yhteydessä todetaan oppisuunnan loitonneen kauemmas sen alkuperäisenä hedonistiselta linjalta. Tutkielman edetessä kuitenkin ilmenee, että oppisuunta palaa takaisin hedonismin piiriin tosin aikaisempaa kehittyneempänä. Tutkielman loppuosassa tarkastelen utilitarismia nykyajan taustaa vasten. Siinä päähuomio kiinnittyy utilitarismiin normatiivisena etiikan teoriana. Tässä yhteydessä pyrin selvittämään kuinka oppisuunta pystyy vastaamaan ajan eettisiin haasteisiin. Tutkielma tuo ilmi klassisen utilitarismin heikkoudet vastata erilaisiin moraalifilosofisiin kysymyksiin. Ongelmiksi nousevat ennen kaikkea yksilön oikeuksiin, vastuisiin ja vapauteen, sekä oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon liittyvät kysymykset. Sen sijaan nykyajan utilitarismi liberaalimpine muotoineen ja metodologisine vahvistuksineen näyttäisi paremmin selviävän nykyajan mukanaan tuomista haasteista. Tutkielmassa päädytään myös johtopäätökseen, jonka mukaan utilitarismi nykyaikaa ajatellen näkyy selvimmin juuri soveltavan etiikan piirissä ja siellä ennen kaikkea ns. bioetiikassa. Tämän lisäksi on havaittavissa paljon viitteitä, joidenka mukaan utilitarismi olisi palaamassa takaisin yhteiskuntafilosofiaksi, eli koskemaan yhteiskunnallis-poliittisia ja lainsäädännöllisiä uudistuksia. Tältä osin asia kaipaisi kuitenkin lisätutkimuksia. Kysymykseen tulisi lähinnä selvittää, kuinka nykyajan liberaaliutilitarismia metodologisine työkaluineen voitaisiin täysipainoisesti hyödyntää yhteiskuntapoliittisissa ja sosiaalipoliittisissa kysymyksissä.
  • Viitasalo, Satu (Helsingin yliopisto, 2007)
    Benthic-pelagic coupling describes processes that operate across and between the seafloor and open-water ecosystems. In soft-sediment communities, bioturbation by sediment-dwelling and epibenthic organisms may strongly shape habitat characteristics and influence processes, e.g. biogeochemical cycling, which supplies bioavailable nutrients to pelagic primary producers. In addition, benthic fauna may mediate benthic-pelagic coupling by affecting the survival and hatching of zooplankton dormant eggs in the sediment. In the shallow waters and seasonally fluctuating environment of the Baltic Sea, emergence from the seafloor essentially contributes to the dynamics of zooplankton pelagic populations. In this thesis, I examine how benthic organisms with different functional traits affect the link between the benthic and pelagic systems in the northern Baltic Sea. By means of experimental laboratory studies, the effects of sediment-dwelling (Monoporeia affinis, Macoma balthica and Marenzelleria spp.) and nectobenthic (Mysis spp.) taxa on the survival and hatching of zooplankton benthic eggs and on benthic nutrient fluxes and sediment structure were investigated. In the predation studies, the nectobenthic mysids Mysis spp. preyed upon benthic eggs of the cladoceran Bosmina longispina maritima (syn. B. coregoni maritima), both in pelagic and benthic environments. Of the sediment-dwelling species, the amphipod M. affinis and the bivalve M. balthica reduced the number of cladoceran eggs in the sediment, whereas the polychaetes Marenzelleria spp. had no effects on cladoceran eggs. Both M. balthica and M. affinis also increased the mortality rates of benthic eggs of copepods and rotifers. It was estimated that zooplankton eggs provide an additional carbon source for food-limited benthic communities. The results indicate that predation pressure on zooplankton benthic eggs may be strong, but varies widely depending on the season and the functional characteristics of the macrofauna. Macoma balthica buried cladoceran eggs and a fluorescent tracer from the sediment surface to a depth of 3 4 cm, indicating efficient sediment mixing. In contrast, the other taxa had fewer effects on particle distributions. In addition to organic matter mineralization, particle mixing is crucial to the success of benthic recruitment of zooplankton, since only eggs close to the sediment surface may hatch. Macoma balthica and M. affinis altered the patterns of zooplankton emergence from the sediment. In general, the highest emergence rates were observed in the absence of macroscopic fauna, and M. balthica exerted a stronger suppressive effect than M. affinis. Moreover, copepods were less severely affected than cladocerans, while only one species (Temora longicornis) clearly benefited from the presence of the macrofauna. These differences probably result from species-specific differences in the resistance of eggs to disturbances. The results show that benthic fauna may considerably alter the patterns of zooplankton emergence from the seafloor, thereby shaping zooplankton pelagic populations. The semi-motile M. balthica and Marenzelleria spp. increased the fluxes of phosphate and ammonium from the sediment to the water, whereas the motile M. affinis and Mysis mixta had a contrasting effect. In the eutrophied Baltic Sea, efficient internal cycling of bioavailable nutrients forms a strong feedback inhibiting the recovery of the ecosystem. Based on the results, a change in species dominance from the two motile taxa, susceptible to oxygen deficiency, to the more tolerant semi-motile taxa provides additional feedback, strengthening internal nutrient cycling and accelerating eutrophication, with deteriorating near-bottom oxygen conditions and changes in the benthic communities. In shallow-water ecosystems, benthic nutrient regeneration plays a key role in determining the overall productivity of the ecosystem. In addition, the results of this study show that the communities in the benthos may essentially contribute to the structure of those in the plankton.
  • Niemiaho, Suvi (2013)
    Suomen loppusijoituskonseptin (KBS – 3) mukaan ydinvoimaloiden käytetty polttoaine tullaan sijoittamaan Olkiluodon kallioperään noin 400 metrin syvyyteen. Se eristetään elollisesta luonnosta useiden teknisten ja luonnollisten vapautumisesteiden avulla. Puristettu bentoniittisavi on yksi näistä, ja sen tarkoituksena on muun muassa estää mahdollisesti loppusijoituskohteesta vapautuneiden radionuklidien pääseminen kosketuksiin veden kanssa. Bentoniittisavesta voi vapautua suotuisissa oloissa stabiileja kolloidisia hiukkasia, jotka sekoittuvat pohjaveteen. Bentoniittikolloidien pinnan negatiivisen nettovarauksen vuoksi, ne sitovat herkästi esimerkiksi liuoksessa olevia metallikationeja. Mikäli loppusijoituskohteesta pääsisi vapautumaan radionuklideja, on mahdollista, että ne teknisistä vapautumisesteistä huolimatta joutuisivat kosketuksiin pohjaveden kanssa. Suomen loppusijoituskohteen graniittisen kallioperän kivimineraalien ominaisuuksista johtuen pohjaveteen mahdollisesti joutuneet radioaktiiviset metallikationit, esimerkiksi kolmenarvoiset aktinidit, sorboituisivat lujasti kivimineraaleihin tai saostuisivat. Stabiileilla bentoniittikolloideilla on huomattava negatiivinen pintavaraus ja vaikka niilläkin on vuorovaikutuksia kalliomateriaalin kanssa, ne yleisesti hylkivät pohjavesiverkoston kalliopintoja kulkeutuen virtaavan veden mukana pitkiäkin matkoja. Sitoessaan radionuklideja kolloidit voivat täten mobilisoida muutoin erittäin niukkaliukoisia metalleja, jolloin niiden potentiaaliseen kulkeutumiseen liittyvät fysikaaliset ja kemialliset prosessit pohjavesisysteemissä on tunnettava ja huomioitava ydinjätteen loppusijoituksen turvallisuusarvioinnissa. Tämän tutkielman kokeellisessa osiossa selvitettiin bentoniittikolloidien kulkeutumista sekä niiden vaikutusta radionuklidien (Sr-85 ja Eu-152) liikkuvuuteen graniittisissa kivimurske- ja luonnonrakokolonneissa. Kolonnien hydrodynaamiset virtausolosuhteet määritettiin kivimateriaaliin pidättymättömän merkkiaineen (I-125) avulla. ICP – MS:sta analyysia hyödynnettiin määritettäessä bentoniittikolloidien sisältämä alumiinipitoisuus, jonka avulla saatiin laskennallisesti bentoniittikolloidiliuosten sekä kolloidien kulkeutumiskokeiden näytteiden kolloidipitoisuudet. Lisäksi tutkittiin dynaamisen valonsironnan avulla määritettyjen kolloidiliuosten laskentataajuuksien sekä massaspektrometrisesti saatujen kolloidipitoisuuksien välistä riippuvuutta. Bentoniittikolloidien kulkeutumisen havaittiin riippuvan suuresti kolonnin kivimateriaalista, mutta myös eluentin virtausnopeudesta. Kivimurskekolonneilla virtausnopeuksilla 20 – 40 µL/min kolonnien läpi kulkeutui 1,5 – 6,1 % kolonniin syötetyistä bentoniittikolloideista. Rakokolonnin läpi kulkeutui puolestaan huomattavasti suurempi osa kolloideista: virtausnopeudella 10 µL/min yli 25 % ja nopeudella 20 µL/min yli 62 %. Bentoniittikolloidien havaittiin myös kasvattavan selkeästi Sr-85:n liikkuvuutta rakokolonnissa. Kolloideilla ei sen sijaan havaittu olevan vaikutusta Sr-85:n kulkeutumiseen kivimurskekolonneissa. Lisäksi bentoniittikolloidiliuosten dynaamisella valonsironta-menetelmällä saatujen laskentataajuuksien ja ICP – MS:sesti määritettyjen liuosten kolloidipitoisuuksien välillä havaittiin olevan selkeä lineaarinen riippuvuus.
  • Backman, Nina (2011)
    Väärinkäytettyjen aineiden seulontaan käytetyn menetelmän tulee olla herkkä, selektiivinen, yksinkertainen, nopea ja toistettava. Työn tavoitteena oli kehittää yksinkertainen, mutta herkkä, esikäsittelymenetelmä bentsodiatsepiinien ja amfetamiinijohdannaisten kvalitatiiviseen seulomiseen virtsasta mikropilarisähkösumutussirun (μPESI) avulla, mikä tarjoaisi vaihtoehdon seulonnassa käytetyille immunologisille menetelmille, joiden herkkyys ja selektiivisyys ovat puutteellisia. Tavoitteena oli samalla tarkastella mikropilarisähkösumutussirun toimivuutta biologisten näytteiden analyysissa. Esikäsittely optimoitiin erikseen bentsodiatsepiineille ja amfetamiinijohdannaisille. Käytettyjä esikäsittelymenetelmiä olivat neste-nesteuutto, kiinteäfaasiuutto Oasis HLB-patruunalla ja ZipTip®-pipetinkärjellä sekä laimennus ja suodatus ilman uuttoa. Mittausten perusteella keskityttiin optimoimaan ZipTip®-uuttoa. Optimoinnissa tutkittavia yhdisteitä spiikattiin 0-virtsaan niiden ennaltamääritetyn raja-arvon verran, bentsodiatsepiineja 200 ng/ml ja amfetamiinijohdannaisia 300 ng/ml. Bentsodiatsepiinien kohdalla optimoitiin kutakin uuton vaihetta ja optimoinnin tuloksena näytteen pH säädettiin arvoon 5, faasi kunnostettiin asetonitriililla, tasapainotettiin ja pestiin veden (pH 5) ja asetonitriilin (10 % v/v) seoksella ja eluoitiin asetonitriilin, muurahaishapon ja veden (95:1:4 v/v/v) seoksella. Amfetamiinijohdannaisten uutossa optimoitiin näytteen ja liuottimien pH-arvoja ja tuloksena näytteen pH säädettiin arvoon 10, faasi kunnostettiin veden ja ammoniumvetykarbonaatin(pH 10, 1:1 v/v) seoksella, tasapainotettiin ja pestiin asetonitriilin ja veden (1:5 v/v) seoksella ja eluoitiin metanolilla. Optimoituja uuttoja testattiin Yhtyneet Medix Laboratorioista toimitetuilla autenttisilla virtsanäytteillä ja saatuja tuloksia verrattiin kvantitatiivisen GC/MS-analyysin tuloksiin. Bentsodiatsepiininäytteet hydrolysoitiin ennen uuttoa herkkyyden parantamiseksi. Autenttiset näytteet analysoitiin Q-TOF-laitteella Viikissä. Lisäksi hydrolysoidut bentsodiatsepiininäytteet mitattiin Yhtyneet Medix Laboratorioiden TOF-laitteella. Kehitetty menetelmä vaatii tulosten perusteella lisää optimointia toimiakseen. Ongelmana oli etenkin toistoissa ilmennyt tulosten hajonta. Manuaalista näytteensyöttöä tulisi kehittää toistettavammaksi. Autenttisten bentsodiatsepiininäytteiden analyysissa ongelmana olivat virheelliset negatiiviset tulokset ja amfetamiinijohdannaisten analyysissa virheelliset positiiviset tulokset. Virheellisiä negatiivisia tuloksia selittää menetelmän herkkyyden puute ja virheellisiä positiivisia tuloksia mittalaitteen, sirujen tai liuottimien likaantuminen.
  • Saarenpää, Maija (2014)
    Ikääntyessä elimistön vasteet lääkkeisiin muuttuvat, jolloin myös lääketiedon on poikettava nuoremmille aikuisille suunnatusta lääketiedosta. Pakkausselosteet ovat yksi keskeisimmistä potilaiden lääketietolähteistä. Bentsodiatsepiinien käyttöä ikääntyneillä ei suositella. Tästä huolimatta niitä käytetään ikääntyneillä suhteellisen paljon. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida bentsodiatsepiinivalmisteiden pakkausselosteiden käytettävyyttä ja ikääntyneille suunnattua tietosisältöä. Tavoitteena oli myös selvittää, miten ikääntyneille suunnattu tieto on linjassa terveydenhuollon ammattilaisille suunnattujen lääkeinformaatiolähteiden kanssa. Tutkimusmateriaalina käytettiin paljon käytettyjen ja ikääntyneille haitallisten bentsodiatsepiinien ja niiden johdannaisten – diatsepaamin, alpratsolaamin, oksatsepaamin, tsopiklonin ja tematsepaamin – pakkausselosteita. Pakkausselosteiden käytettävyyttä arvioitiin Medication Information Design Assesment Scale (MIDAS) -mittarilla. Tietosisältöä tutkittiin etsimällä selosteista kaikki maininnat ikääntyneistä ja vertaamalla tietoja terveydenhuollon ammattilaisille suunnattuihin tietolähteisiin (Iäkkäiden lääkityksen tietokanta, Beersin kriteerit, Kapseli 35 -julkaisu, Martindale, unettomuuden Käypä hoito -suositus ja valmisteyhteenvedot). Tutkittujen selosteiden käytettävyydessä oli paljon parannettavaa. MIDAS-pisteiden keskiarvo oli 6,22 (n = 27; vaihteluväli 5,00–7,00) täysien pisteiden ollessa 13. Huonosti toteutuneita kohtia olivat muun muassa riittävä riviväli ja tärkeiden asioiden korostus. Myös fonttikoon toteutumisessa oli suurta vaihtelua. Parhaiten toteutuivat muun muassa otsikointi, kontrasti sekä isojen ja pienten kirjainten käyttö tekstissä. Sisältöanalyysissa tutkituista selosteista (n = 35) kaikissa paitsi yhdessä oli maininta ikääntyneistä potilaista. Maininnat jakautuivat yleisiin varoituksiin, haittavaikutuksiin ja annostusohjeisiin. Ne olivat myös pääosin linjassa terveydenhuollon ammattilaisille suunnattujen tietojen kanssa, mutta verrattain lyhyitä ja usein puutteellisia. Useimmat pakkausselosteet eivät antaneet kattavaa kokonaiskuvaa valmisteen käytöstä ikääntyneillä. Bentsodiatsepiinien pakkausselosteita on kehitettävä ikääntyneiden näkökulmasta sekä tietosisällöltään että käytettävyydeltään. Laadun parantamiseksi tarvitaan viranomaisia ja lääkeyrityksiä. Vaihtoehtoisesti ikääntyneille on tehtävä omat lääkeainekohtaiset selosteet.
  • Roms, Jussi (Helsingin yliopisto, 2004)
    Pitkärannan kaivokselle Laatokan Karjalaan saapui vuonna 1880 24 ruotsalaista vuorimiestä perheineen käynnistääkseen sen uudella teholla, tekemään siitä modernin ja johtamaan sen toimintaa. Heidät oli rekrytoinut sinne pietarilainen kansainvälisten liikemiesten omistama pankki suomalaisen vuoriteollisuuden asiantuntijan Hjalmar Furuhjelmin avulla. Pankki oli hankkinut lupaavalla malmialueella sijainneen kaivoksen omistukseensa muutamaa vuotta aikaisemmin. Ruotsalaisten saapumisesta käynnistyi 25 vuotta jatkunut ketjusiirtolaisuus Ruotsin vuoriteollisuuden keskusalueelta Bergslagenista Pitkärantaan, mikä oli pituutensa ja toimintansa vuoksi merkittävä. Vaikka Pitkäranta sijaitsi periferiassa, oli se hyvin kansainvälinen paikka, jossa oli myös muutamia muunmaalaisia työntekijöitä. Pitkäranta eli ruotsalaisten johdossa teollisen kultakautensa. Sieltä louhittiin pääasiassa kuparia, mutta loppuaikoina toiminta keskittyi rautamalmiin, jota rikastettiin. Kaivoksen yhteydessä toimi eri aikoina myös muuta teollisuutta kuten pullotehdas. Monet Pitkärannan ruotsalaisista olivat siirtolaisina perheensä kanssa. Naimattomista muutamat solmivat avioliiton suomalaisen kanssa ja kaksi kaivoksen saksalaisen johtajan O. G. Trüstedtin tyttärien kanssa. Ruotsalaiset siirtolaiset olivat Pitkärannassa johtavassa asemassa niin tehtäviensä pohjalta kuin sosiaalisestikin. Pitkärannan ruotsalaiset eivät pääsaantöisesti integroituneet Suomeen, vaan säilyttivät ruotsalaisen identiteettinsä ja palasivat jossain vaiheessa takaisin Ruotsiin - jopa sellaiset, jotka olivat Suomessa yli kymmenen vuotta. Vain muutama ruotsalainen vuorimies jäi Suomeen. Ruotsalaiset loivat Pitkärannassa ollessaan tiiviin suhdeverkon, johon kuului keskeisesti myös Trüstedtien perhe. Verkosto toimi tiiviisti muutama vuosi Pitkärannan jälkeen perustetun Outokummun kaivoksen alkutaipaleen aikana. Pitkärannan ruotsalaiset liittyivät vielä Petsamon nikkelinkin löytymiseen. Pitkärannan ruotsalaisuus kuului kolmeen historialliseen kontekstiin. Taustalla oli vuosisatoja Ruotsista Suomeen jatkunut vuoriammattilaisten siirtolaisuus, joka ei ollut loppunut, vaikka maiden valtiollinen side oli päättynyt vuonna 1809. Tästä syytä rekrytoijien kannalta Ruotsi oli luonnollinen kohde. Rekrytoidut taas elivät Ruotsin suurinta siirtolaisuusaaltoa, jolloin suuret siirtolaisvirrat suuntautuivat Pohjois-Amerikkaan ja siirtolaisuus kosketti lähes jokaista ruotsalaista. Kolmas taustalla vaikuttanut historiallinen kehitys oli Pietarin nopea kasvu ja kansainvälistyminen sekä sen imussa tapahtunut vaikutusalueiden ja koko Suomen teollistuminen. Pitkärannan kaivos oli Pietarin kansainvälisten liikemiesten omistama ja sen tuotanto palveli täysin Pietaria, jonka laajaan vaikutusalueeseen Pitkäranta kuului hyvin voimakkaasti. Monessa mielessä ruotsalaisten vuorimiesten siirtolaisuus Pitkärantaan olikin enemmän siirtolaisuutta Pietarin vaikutusalueelle kuin Suomeen. Pitkärannan side Suomeen oli lähinnä vain sen fyysinen sijainti, muuten sitä täytyy arvioida kiinteästi osana Pietarin vaiheita. Pitkäranta oli Amerikan siirtolaisuuteen ja vähän myöhemmin alkaneeseen Norrbotteniin muuttoon verrattuna vain pieni sivujuonne ruotsalaisessa 1800-luvun lopun siirtolaisuudessa. Suomeen ja Venäjälle tapahtuneen ruotsalaissiirtolaisuuden joukossa se oli kuitenkin aikanaan merkittävä, monimuotoinen ja kauaskantoinen tapahtuma. Avainsanat: ruotsalaiset, siirtolaisuus, vuoriteollisuus, ruukki, kaivos, Pitkäranta, Impilahti, Falun, Pietari, Bergslagen, kupari, ketjusiirtolaisuus
  • Holms, Sara (2014)
    Syftet med den här avhandlingen var att ta reda på hur olika berikningsobjekt inverkar på slaktsvinens beteende mot berikningsobjekten och mot andra svin samt hur mycket svans- och öronbitning som förekom. Dessutom undersöktes svinens stressnivå genom två olika metoder. Denna undersökning gjordes på två svingårdar; i Huittinen och Pöytyä. Båsen delades in i olika försöksgrupper beroende på vilka berikningsobjekt som fanns i båsen. I varje bås fanns en halmhäck och i Huittinen fanns även en enkel metallkedja i varje bås. Det fanns inga andra berikningsobjekt förutom dessa i kontrollbåsen på båda svingårdarna. Berikningsobjekt som användes i Huittinen var träbitar av färsk björk i olika längder, polyetenrör, enkla metallkedjor och förgrenade metallkedjor. I Pöytyä användes träbitar av färsk björk och polyetenrör. Faktorer som mättes på båda gårdarna var skador på svans och öron och hur stor andel tårfläckar svinen hade under ögonen. Därtill blev ännu slaktsvinen i Huittinen videofilmade för att observera hur mycket de använde berikningsobjekten och berörde andra svin. Dessutom undersöktes i Pöytyä hur fort svin närmar sig en främmande person, för att undersöka svinens rädsla för människan. Resultatens statistiska behandling gjordes med SPSS-programmet. I Huittinen var det försöksgrupperna med trä som hade mindre skador på svansarna och öronen samt mindre andel tårfläckar. Försöksgrupperna med trä och med plaströr använde sina berikningsobjekt mera än de andra försöksgrupperna. Det förekom inga skillnader mellan försöksgrupperna på beröringen av andra slaktsvin. I Pöytyä var det också försöksgrupperna med trä som hade mindre skador på öronen, men för skador på svansarna var det bara en tendens till mindre skador. Gällande tårfläckarna var det försöksgrupperna med plaströr som hade en tendens till mindre andel tårfläckar på vänstra ögat jämfört med kontrollbåsen, medan det inte förekom några skillnader på högra ögat mellan försöksgrupperna. Det var försöksgrupperna med trä som kom fram snabbare till den främmande personen än de andra försöksgrupperna. Av de material som användes i denna undersökning var det trä som hade den största betydelsen som berikningsobjekt för slaktsvinen. Berikningsobjektet plaströr användes lika flitigt som trä, men dess inverkan på att minska svans- och öronbitning samt stressnivå var mindre. Metallkedjan användes minst och den blev inte heller populärare när den var förgrenad jämfört med enkel. Det var i försöksgrupperna med trä där det förekom mindre svans- och öronbitning samt stressnivån var lägre än i de andra försöksgrupperna.