Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1520-1539 of 24416
  • Sarhan, Alia (Helsingin yliopisto, 2006)
    In my thesis I have been studying the effects of population fragmentation and extinction-recolonization dynamics on genetic and evolutionary processes in the Glanville fritillary butterfly (Melitaea cinxia). By conducting crosses within and among newly-colonized populations and using several fitness measures, I found a strong decrease in fitness following colonization by a few related individuals, and a strong negative relationship between parental relatedness and offspring fitness. Thereafter, I was interested in determining the number and relatedness of individuals colonizing new populations, which I did using a set of microsatellites I had previously developed for this species. Additionally, I am interested in the evolution of key life-history traits. By following the lifetime reproductive success of males emerging at different times in a semi-natural setup, I demonstrated that protandry is adaptive in males, and I was able to rule out, for M. cinxia, alternative incidental hypotheses evoked to explain the evolution of protandry in insects. Finally, in work I did together with Prof. Hanna Kokko, I am proposing bet-hedging as a new mechanism that could explain the evolution of polyandry in M. cinxia.
  • Tuomainen, Ulla (Helsingin yliopisto, 2012)
    When a habitat undergoes change, the first response of an individual is often behavioural adjustment. This immediate response can determine whether the population will survive or not, as behavioural flexibility gives time for genetic changes to arise later on. Habitat changes that alter reproductive behaviours can have long-lasting effects on populations. If the selective regime has changed under the new conditions, mate choice cues may no longer reliably reflect an individual s quality. Thus, animals have to be able to adjust their reproductive behaviours to the local conditions. The aim of my thesis was to discuss if and how animals are able to respond to rapid anthropogenic environmental change, and to study the mechanisms of the responses and the evolutionary consequences. The main focus was on the effects of human-induced eutrophication on the reproductive behaviour of fishes. Eutrophication is the result of increased nutrient input and can cause dense underwater vegetation and algal blooms. I used fishes from two very different ecosystems as model species, the Baltic Sea threespine stickleback (Gasterosteus aculeatus) and the desert goby (Chlamydogobius eremius), an endemic species of the Lake Eyre region in Central Australia. I investigated the effects of increased habitat complexity on courtship behaviour and the possibility of local differentiation in courtship and nest building behaviour depending on the level eutrophication in the habitat of origin. Furthermore, I observed the effect of turbidity on stickleback nest building behaviour. The results show that threespine stickleback males, which were born in areas that have been eutrophied for decades, court females at a higher intensity than males from clear water areas. Similarly, male desert gobies increased their courtship effort in dense vegetation. Intense courtship could be an adjustment to reduced visibility and lowered predation risk in the densely vegetated sites. However, there were no clear differences in nest building between males from clear and eutrophied areas under standardized conditions. This was expected as Baltic Sea sticklebacks prefer to nest under vegetation cover and are fairly rigid in adjusting their nest characteristics. Nest building was affected by increased turbidity: males built smaller nests with a larger nest entrance in turbid water. The large variation in the magnitude of phytoplankton blooms may require a rapid adjustment of the optimal nest structure to the current conditions. This thesis highlights the complex interactions that are set- off by human-induced changes in habitats and are followed by the immediate behavioural responses. It also encourages more research to tease apart the phenotypic and genetic components of the observed behavioural differences.
  • Hellstedt, Paavo (Helsingin yliopisto, 2005)
  • Lankinen, Christoffer (2013)
    Mål: Syftet med studien var att kartlägga behovet av akuta ambulanstjänster förorsakade av diabetes inom HUCS Peijas sjukvårdsområde under året 2012, att undersöka hur ofta patienten kunde lämnas hemma efter behandling och hur många patienter som behövde ambulanstjänster på nytt inom en tid på 4 veckor. Metoder: Denna studie är en retrospektiv, deskriptiv studie baserad på ambulans- och sjukhusjournaler. Alla fall som var kategoriserade som störning av sockerbalansen i HUCS Peijas sjukvårdsområde under året 2012 samlades in och analyserades ifall patienten hade hypo- eller hyperglykemi vid ankomst av akutvårdspersonalen. Resultat: Materialet utgjordes av 146 ambulansuppdrag. Antalet patienter totalt var 94. Hypoglykemi var den vanligaste orsaken till behov av ambulanstjänst med 130 uppdragorsakade av 79 patienter. Av dessa uppdrag orsakades 50,8% av 15patienter med 2 eller fler hypoglykemiepisoder. I 16 uppdrag hade patienten hyperglykemi och 4 av fallen hade ketoacidos. Av patienter som lämnades hemma efter behandling fick 10,9% återfall inom 4 veckors tid. 2 patienter fick återfall inom 24 h efter behandling. Slutsats: En stor del av hypoglykemierna inom akutvården uppstår hos en liten mängd patienter med relapser. Dessa patienter borde beaktas i protokollen för behandling av hypoglykemi.
  • Lankinen, Christoffer (2014)
    Mål: Syftet med studien var att kartlägga behovet av akuta ambulanstjänster förorsakade av diabetes inom HUCS Peijas sjukvårdsområde under året 2012, att undersöka hur ofta patienten kunde lämnas hemma efter behandling och hur många patienter som behövde ambulanstjänster på nytt inom en tid på 4 veckor. Metoder: Denna studie är en retrospektiv, deskriptiv studie baserad på ambulans- och sjukhusjournaler. Alla fall som var kategoriserade som störning av sockerbalansen i HUCS Peijas sjukvårdsområde under året 2012 samlades in och analyserades ifall patienten hade hypo- eller hyperglykemi vid ankomst av akutvårdspersonalen. Resultat: Materialet utgjordes av 146 ambulansuppdrag. Antalet patienter totalt var 94. Hypoglykemi var den vanligaste orsaken till behov av ambulanstjänst med 130 uppdragorsakade av 79 patienter. Av dessa uppdrag orsakades 50,8% av 15patienter med 2 eller fler hypoglykemiepisoder. I 16 uppdrag hade patienten hyperglykemi och 4 av fallen hade ketoacidos. Av patienter som lämnades hemma efter behandling fick 10,9% återfall inom 4 veckors tid. 2 patienter fick återfall inom 24 h efter behandling. Slutsats: En stor del av hypoglykemierna inom akutvården uppstår hos en liten mängd patienter med relapser. Dessa patienter borde beaktas i protokollen för behandling av hypoglykemi.
  • Åman, Pirkka (2002)
    Matkapuhelimet ja niihin liittyvät kulttuuriset ja viestinnälliset ilmiöt ovat olennainen osa 2000-luvun alun suomalaiseen tietoyhteiskuntaan ja sen konkretisoitumiseen liittyvää kehitystä. Matkapuhelimet mahdollistavat ajan ja paikan rajoituksia vähentävän ja yksilöllistä elämänhallintaa vahvistavan viestinnän liittyen saumattomasti ihmisten jokapäiväiseen kanssakäymiseen. Matkapuhelimia valmistavat yritykset markkinoivat yleisesti ajatusta siitä, kuinka tuotteensa tulevat mahdollistamaan "maailmanlaajuisen liikkuvan tietoyhteiskunnan" (engl. ”global mobile information society”). Laitevalmistejien tulevaisuuskuvaa rakennetaan mm. visualisoitujen käyttökuvausten avulla. Tutkimusaineistona on kaksi videota, jotka ovat Nokian China Dragon – A 3G Story ja Ericssonin Towards Global Mobile Information Society. Nokian video on valmistunut vuonna 1999 ja Ericssonin vuonna 1998. Tutkielman tarkoituksena on selvittää laadullisen analyysin avulla, minkälaista kuvaa laitevalmistajat rakentavat tulevasta liikkuvasta tietoyhteiskunnasta, ja kuinka he sen tekevät. Videoissa esitettyjen asioiden painotukset on siksi tutkittu analyysikehikon avulla neljästä näkökulmasta, joissa kussakin on alakohtia. Miten digitaalisten medioiden piirteitä ja mahdollisuuksia on havainnollistettu? Mitä piirteitä on painotettu eniten? Kuinka jo olemassa olevia matkaviestintään liittyviä kulttuurisia piirteitä on painotettu? Miten kolmannen sukupolven matkaviestinnän palveluita on painotettu? Mitkä palvelukategoriat saavat eniten havainnollistuksia? Mihin tarpeisiin, missä ympäristöissä ja minkälaiset ihmiset teknologioita tutkimissani skenaarioissa käyttävät? Laitevalmistajat puhuvat skenaarioissaan tulevasta tietoyhteiskunnasta, johon liitetään yleisesti mm. demokratian, työllisyyden lisäämisen, marginaaliryhmien emansipaation sekä etäopiskelun ei-kaupallisia lupauksia. Tutkielmani päätyy kuitenkin siihe, että suurin osa skenaarioista havainnollistaa liiketoiminnan tehokkuuden ja työn tuottavuuden lisäämistä uusien konvergenttien ja mobiilien viestimien avulla. Skenaarioiden tulevaisuuskuvan taustalla on edistysuskoinen, teknologiaa ihannoiva ja taloudellista menestymistä korostava arvomaailma. Lähitulevaisuuden elämää läpäisee jatkuva yhteys toisiin ihmisiin ja tietoteknisiin sovelluksiin viestimien ja niihin liittyvien palveluiden avulla. Skenaarioiden tarkoitus ilmitasolla on havainnollistaa digitaalisten medioiden positiivisia mahdollisuuksia. Syvemmällä ja abstraktimmalla tasolla skenaariovideoissa on kuitenkin myös kyse olemassaolon taistelusta, joka tässä tapauksessa asettuu binaarioppositiolle inkluusio : ekskluusio verkottuneesta, mobiilista digitaalisesta viestinnästä. Ne, jotka käyttävät ja hallitsevat kolmannen sukupolven matkaviestimiä, menestyvät – muut jäävät taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin ja menestyksen ulkopuolelle.
  • Nåls, Jan (2009)
    Avhandlingens syfte är att utreda hur dramaturgiska verktyg kan användas för att konstruera komplexa huvudkaraktärer och berättelser som befrämjar kulturell diversitet och motverkar stereotypa gestaltningar av främmande kulturer i medierna, speciellt inom dokumentärfilm. Främmande kulturer gestaltas fortfarande i främsta hand genom katastrofer och hotbilder, och karaktärer konstrueras ofta som stereotyper. Som ett led i att motverka nämnda mönster grundades North South South -nätverket och inom det programmet "Training producers for ecological broadcasting", ett pedagogiskt projekt mellan filmskolor i Finland och Sydafrika som gett upphov till dokumentärfilmerna som är föremål för analysen i avhandlingen. Studien tar avstamp i postkoloniala frågeställningar för att fördjupa diskussionen om de mekanismer som framförallt medierna i västvärlden har i sin relation till främmande kulturer. Därefter presenteras identifikation och empati som önskvärda slutprodukter i gestaltningen av främmande kulturer. Grundtanken är att berättelser kan uppväcka känslor, och att känslor kan fungera som argument för ökad kulturell förståelse. Detta gäller framförallt audiovisuella berättelser, så som film och dokumentärfilm. Dessa känslor kan konstrueras med hjälp av dramaturgiska regelverk och konstruktioner. Argumentationen byggs upp med hjälp av centrala källor inom filmvetenskap (Bordwell & Carroll 1996) kombinerat med postkoloniala studier (Shohat & Stam 1994, Hall 1997) samt narrativa och dramaturgiska teorier (Greimas 1979, McKee 1999). Metoden är kvalitativ narrativ textanalys. Fokus ligger i konstruktionen av huvudkaraktär och berättelse, och hur dessa fungerar i relation till gestaltningen av främmande kulturer. Materialet består av elva stycken dokumentärfilmer som producerats under åren 2006-2008 i Sydafrika och Finland inom ramen för nämnda utbytesprogram. Dokumentärfilmerna som granskats har starka huvudkaraktärer som inte kan klassas som stereotyper. En central iakttagelse är att karaktärerna är runda men inte komplexa. Detta har att göra med avsaknaden av omedvetna mål och bristen på motstridiga dominerande egenskaper. Analysen påvisar att ett sätt att bygga upp komplexa karaktärer är att ge karaktären konkreta medvetna mål, som ger utrymme för abstrakta tolkningar angående karaktärens omedvetna mål. En viktig iakttagelse är också avsaknaden av en drivande handling i berättelserna och hur denna brist medför att huvudkaraktärerna saknar motiv. Slutsatsen är att filmernas huvudkaraktärer har betydande potential att väcka empati, medan konstruktionen av berättelserna lämnar en del att önska i denna bemärkelse.
  • Jokiniemi, Katja (Helsingin yliopisto, 2014)
    Serbian pääkaupungista Belgradista löytyy paljon niin visuaalista katutaidetta kuin sanallisenkin viestin sisältäviä graffiteja. Tutkielmassa selvitetään, mitä Belgradin sanallisen viestin sisältävät graffitit ilmaisevat ja millaisia viestejä ne välittävät. Lisäksi pohditaan, ketkä Belgradissa tekevät graffiteja ja käyttävät niiden avulla kaupunkitilaa sekä millaisia tulkintoja graffitien perusteella voidaan tehdä yhteiskunnasta, jossa ne ilmenevät. Tutkimusaineisto koostuu 623 valokuvatusta graffitista. Analyysissa graffitien viestit on litteroitu tekstimuotoon ja luokiteltu pääosin aineistolähtöisesti työstetyn luokitusjärjestelmän luokkiin. Sisällönanalyysi on tehty teemoittelun avulla. Lisäksi on käytetty erilaisia tekstianalyysin menetelmiä. Serbian aiemmat graffititutkimukset toimivat tutkielman viitekehyksenä. Tutkimusaineiston graffiteissa ilmaistut viestit taustoitetaan tutkielmassa ja asetetaan yhteiskunnalliseen kontekstiinsa. Graffiteissa ilmaistuja suvaitsemattomia viestejä peilataan erilaisista teoreettisista näkökulmista. Belgradin sanallisen viestin sisältävissä graffiteissa käsitellään laajasti eri aihepiirejä. Tutkimusaineiston perusteella voidaan kuitenkin todeta, että suvaitsemattomat sisällöt ja jalkapalloaiheiset graffitit korostuvat muiden aiheiden kustannuksella. Suvaitsemattomat graffitit ovat kansallismielisiä, rasistisia ja seksuaalivähemmistöjä kohtaan vihamielisiä, ja niitä levittää kansallismielisten järjestöjen blokki. Suvaitsemattomat graffitikampanjat ovat ammattimaisesti suunniteltuja ja toteutettuja. Suvaitsemattomien graffitien suuri määrä on todettu myös muissa Serbian graffiteja tarkastelleissa tutkimuksissa. Suvaitsemattoman aineiston vastavoimana voidaan nähdä sekä yhteiskuntakriittiset että anarkistien ja vasemmiston graffitit. Tämän aineiston levittäminen ei kuitenkaan ole järjestäytynyttä eikä laajalle levinnyttä. Anarkististen ja vasemmistograffitien taustalla on selvä poliittinen ideologia, kun taas yhteiskuntakriittiset graffitit kommentoivat serbialaisen yhteiskunnan tilaa henkilökohtaisista lähtökohdista ilman taustalla vaikuttavaa ideologiaa. Tämän vuoksi aiheiden kirjo on laaja ja hajanainen. Poliittisten ja yhteiskuntakriittisten graffitien täydellisenä vastakohtana näyttäytyvät epäpoliittiset elämän tarkoitusta ja ihmisenä olemista pohdiskelevat graffitit, rakkaudentunnustukset sekä erilaisia populaarikulttuuriviittauksia sisältävät graffitit. Monista tutkimusaineiston graffiteista käy ilmi sen tekijä järjestö- tai ryhmätasolla. Tekijöistä kertovat myös katutaiteilijoiden nimimerkit. Rakkaudentunnustuksissa kommunikoidaan etunimillä tai hellittelynimillä. Suvaitsemattomissa graffiteissa uusinnetaan tehokkaasti serbialaisen uskonnollis-kansallisen mytologian etnisiä stereotypioita. Suvaitsemattomat graffitit voivatkin kertoa yhteiskunnan suvaitsemattomasta arvopohjasta, mutta toisaalta ne voivat myös olla reaktioita yhteiskunnan asenneilmapiirin alkaneeseen muutokseen. Valtarakenteiden horjuessa ilmenee usein konservatiivisia vastareaktioita. Toisaalta selitystä serbialaisen yhteiskunnan tilaan voi etsiä myös oletettavasti vastakkaisten toimijoiden, demokraattisen valtionhallinnon ja kansallismielisten järjestöjen, retoriikan ja visuaalisten kampanjoiden yhteneväisyyksistä.
  • Jalonen, Riina (Finnish Society of Forest Science; Finnish Forest Research Institute; Faculty of Agriculture and Forestry of the University of Helsinki; School of Forest Sciences of the University of Eastern Finland, 2012)
    Legume trees which form symbiosis with N2-fixing bacteria can help replenish and maintain soil fertility on tropical agricultural lands by supplying nitrogen to the system. However, the mechanisms of N transfer from the trees to associated crops are not well understood. The role of root exudation and common mycelial networks of mycorrhizal fungi (CMN) in interplant N transfer was analysed in this study. A cut-and-carry agroforestry system comprising a legume tree (Gliricidia sepium) and a fodder grass (Dichanthium aristatum) was used as a model system. Nitrogen transfer was measured by labelling the tree with 15N. Variation in the isotopic composition of the N sources from the tree and its effects on N transfer estimates was analysed using experimental methods and mathematical modeling. Both plant species were observed to form symbiosis with the same subgroup of Rhizophagus intraradices in the field, indicating favourable conditions for the formation of CMN. In pot culture D. aristatum obtained up to 14% of its N from G. sepium via belowground pathways over 10 weeks, which was mainly accounted for N exudation. Nitrogen transfer via CMN contributed up to 2.5% of N in D. aristatum and corresponded to 18% of total N transferred. Nitrogen transfer via CMN increased with arbuscular colonisation of the N donor and with decreasing N concentration of the N recipient. Transfer estimates varied manifold depending on the assumed isotopic composition of transferred N, which highlights the need for careful estimation of the isotopic ratios of the actual N sources. The results suggest a significant role for root exudates and CMN in transferring N from legume trees to the associated crops, as opposed to the common perception of tree prunings and mulching as the primary N sources to the crops. Design and management options of agroforestry systems could be reviewed to foster belowground N transfer and improve the sustainability of farming systems.
  • Kanerva, Teri (Helsingin yliopisto, 2006)
    This thesis focuses on how elevated CO2 and/or O3 affect the below-ground processes in semi-natural vegetation, with an emphasis on greenhouse gases, N cycling and microbial communities. Meadow mesocosms mimicking lowland hay meadows in Jokioinen, SW Finland, were enclosed in open-top chambers and exposed to ambient and elevated levels of O3 (40-50 ppb) and/or CO2 (+100 ppm) for three consecutive growing season, while chamberless plots were used as chamber controls. Chemical and microbiological analyses as well as laboratory incubations of the mesocosm soils under different treatments were used to study the effects of O3 and/or CO2. Artificially constructed mesocosms were also compared with natural meadows with regards to GHG fluxes and soil characteristics. In addition to research conducted at the ecosystem level (i.e. the mesocosm study), soil microbial communities were also examined in a pot experiment with monocultures of individual species. By comparing mesocosms with similar natural plant assemblage, it was possible to demonstrate that artificial mesocosms simulated natural habitats, even though some differences were found in the CH4 oxidation rate, soil mineral N, and total C and N concentrations in the soil. After three growing seasons of fumigations, the fluxes of N2O, CH4, and CO2 were decreased in the NF+O3 treatment, and the soil NH4+-N and mineral N concentrations were lower in the NF+O3 treatment than in the NF control treatment. The mesocosm soil microbial communities were affected negatively by the NF+O3 treatment, as the total, bacterial, actinobacterial, and fungal PLFA biomasses as well as the fungal:bacterial biomass ratio decreased under elevated O3. In the pot survey, O3 decreased the total, bacterial, actinobacterial, and mycorrhizal PLFA biomasses in the bulk soil and affected the microbial community structure in the rhizosphere of L. pratensis, whereas the bulk soil and rhizosphere of the other monoculture, A. capillaris, remained unaffected by O3. Elevated CO2 caused only minor and insignificant changes in the GHG fluxes, N cycling, and the microbial community structure. In the present study, the below-ground processes were modified after three years of moderate O3 enhancement. A tentative conclusion is that a decrease in N availability may have feedback effects on plant growth and competition and affect the N cycling of the whole meadow ecosystem. Ecosystem level changes occur slowly, and multiplication of the responses might be expected in the long run.
  • Faraco, Daniel (Helsingin yliopisto, 2002)
  • Saarikangas, Juha (Helsingin yliopisto, 2010)
    Plasma membrane adopts myriad of different shapes to carry out essential cellular processes such as nutrient uptake, immunological defence mechanisms and cell migration. Therefore, the details how different plasma membrane structures are made and remodelled are of the upmost importance. Bending of plasma membrane into different shapes requires substantial amount of force, which can be provided by the actin cytoskeleton, however, the molecules that regulate the interplay between the actin cytoskeleton and plasma membrane have remained elusive. Recent findings have placed new types of effectors at sites of plasma membrane remodelling, including BAR proteins, which can directly bind and deform plasma membrane into different shapes. In addition to their membrane-bending abilities, BAR proteins also harbor protein domains that intimately link them to the actin cytoskeleton. The ancient BAR domain fold has evolved into at least three structurally and functionally different sub-groups: the BAR, F-BAR and I-BAR domains. This thesis work describes the discovery and functional characterization of the Inverse-BAR domains (I-BARs). Using synthetic model membranes, we have shown that I-BAR domains bind and deform membranes into tubular structures through a binding-surface composed of positively charged amino acids. Importantly, the membrane-binding surface of I-BAR domains displays an inverse geometry to that of the BAR and F-BAR domains, and these structural differences explain why I-BAR domains induce cell protrusions whereas BAR and most F-BAR domains induce cell invaginations. In addition, our results indicate that the binding of I-BAR domains to membranes can alter the spatial organization of phosphoinositides within membranes. Intriguingly, we also found that some I-BAR domains can insert helical motifs into the membrane bilayer, which has important consequences for their membrane binding/bending functions. In mammals there are five I-BAR domain containing proteins. Cell biological studies on ABBA revealed that it is highly expressed in radial glial cells during the development of the central nervous system and plays an important role in the extension process of radial glia-like C6R cells by regulating lamellipodial dynamics through its I-BAR domain. To reveal the role of these proteins in the context of animals, we analyzed MIM knockout mice and found that MIM is required for proper renal functions in adult mice. MIM deficient mice displayed a severe urine concentration defect due to defective intercellular junctions of the kidney epithelia. Consistently, MIM localized to adherens junctions in cultured kidney epithelial cells, where it promoted actin assembly through its I-BAR andWH2 domains. In summary, this thesis describes the mechanism how I-BAR proteins deform membranes and provides information about the biological role of these proteins, which to our knowledge are the first proteins that have been shown to directly deform plasma membrane to make cell protrusions.
  • Sormunen, Urho (2000)
    Tutkielman tarkoituksena on ollut yhtäältä luoda kokonaiskuva utilitarismiksi luonnehditusta oppisuuntauksesta ja toisaalta määritellä, kuinka kyseinen oppisuuntaus ilmenee nykyajan moraalifilosofiassa ja ennen kaikkea normatiivisessa ja soveltavassa etiikassa. Kokonaiskuvan luominen tapahtuu seuraamalla sitä utilitarismin kehityslinjaa, joka alkoi 1700-luvun lopulta nykypäivään. Johdanto-osassa käsittelen muutamin sanoin myös utilitarismin varhaishistoriaa. Luvussa kaksi esittelen utilitarismin syntyä siinä muodossa kuin Jeremy Bentham on sen esittänyt. Keskeisimmäksi kohdaksi nousee utilitarismin perusperiaate eli utiliteetti, tai onnellisuusperiaate, sekä sen sisältö ja suhde muihin moraaliperiaatteisiin. Bentham muotoilee myös hedonistisen kalkyylin mielihyvien määrällistä laskemista varten. Luvussa kolme kerron kuinka laatuajattelu tuli utilitarismiin John Stuart Millin kautta. Kysymys on mielihyvien laatueroista. Mill todistaa, että määränsä lisäksi mielihyvillä on myös laadullisia eroja, mikä puolestaan merkitsee sitä, että jotkut mielihyvän muodot ovat toisia halutumpia. Mill esittää myös perusteet utilitarismin hyväksyttävyydelle käyttäen apunaan psykologista hedonismia. Mill vetää myös yhtäläisyysviivan utiliteetti, tai onnellisuusperiaatteen ja oikeudenmukaisuuden välille. Luvussa neljä teen katsauksen Millin jälkeiseen utilitarismin kehitykseen, joka tuo esille mm. utilitarismia kohdanneen koulukuntajaon. Samassa yhteydessä todetaan oppisuunnan loitonneen kauemmas sen alkuperäisenä hedonistiselta linjalta. Tutkielman edetessä kuitenkin ilmenee, että oppisuunta palaa takaisin hedonismin piiriin tosin aikaisempaa kehittyneempänä. Tutkielman loppuosassa tarkastelen utilitarismia nykyajan taustaa vasten. Siinä päähuomio kiinnittyy utilitarismiin normatiivisena etiikan teoriana. Tässä yhteydessä pyrin selvittämään kuinka oppisuunta pystyy vastaamaan ajan eettisiin haasteisiin. Tutkielma tuo ilmi klassisen utilitarismin heikkoudet vastata erilaisiin moraalifilosofisiin kysymyksiin. Ongelmiksi nousevat ennen kaikkea yksilön oikeuksiin, vastuisiin ja vapauteen, sekä oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon liittyvät kysymykset. Sen sijaan nykyajan utilitarismi liberaalimpine muotoineen ja metodologisine vahvistuksineen näyttäisi paremmin selviävän nykyajan mukanaan tuomista haasteista. Tutkielmassa päädytään myös johtopäätökseen, jonka mukaan utilitarismi nykyaikaa ajatellen näkyy selvimmin juuri soveltavan etiikan piirissä ja siellä ennen kaikkea ns. bioetiikassa. Tämän lisäksi on havaittavissa paljon viitteitä, joidenka mukaan utilitarismi olisi palaamassa takaisin yhteiskuntafilosofiaksi, eli koskemaan yhteiskunnallis-poliittisia ja lainsäädännöllisiä uudistuksia. Tältä osin asia kaipaisi kuitenkin lisätutkimuksia. Kysymykseen tulisi lähinnä selvittää, kuinka nykyajan liberaaliutilitarismia metodologisine työkaluineen voitaisiin täysipainoisesti hyödyntää yhteiskuntapoliittisissa ja sosiaalipoliittisissa kysymyksissä.
  • Viitasalo, Satu (Helsingin yliopisto, 2007)
    Benthic-pelagic coupling describes processes that operate across and between the seafloor and open-water ecosystems. In soft-sediment communities, bioturbation by sediment-dwelling and epibenthic organisms may strongly shape habitat characteristics and influence processes, e.g. biogeochemical cycling, which supplies bioavailable nutrients to pelagic primary producers. In addition, benthic fauna may mediate benthic-pelagic coupling by affecting the survival and hatching of zooplankton dormant eggs in the sediment. In the shallow waters and seasonally fluctuating environment of the Baltic Sea, emergence from the seafloor essentially contributes to the dynamics of zooplankton pelagic populations. In this thesis, I examine how benthic organisms with different functional traits affect the link between the benthic and pelagic systems in the northern Baltic Sea. By means of experimental laboratory studies, the effects of sediment-dwelling (Monoporeia affinis, Macoma balthica and Marenzelleria spp.) and nectobenthic (Mysis spp.) taxa on the survival and hatching of zooplankton benthic eggs and on benthic nutrient fluxes and sediment structure were investigated. In the predation studies, the nectobenthic mysids Mysis spp. preyed upon benthic eggs of the cladoceran Bosmina longispina maritima (syn. B. coregoni maritima), both in pelagic and benthic environments. Of the sediment-dwelling species, the amphipod M. affinis and the bivalve M. balthica reduced the number of cladoceran eggs in the sediment, whereas the polychaetes Marenzelleria spp. had no effects on cladoceran eggs. Both M. balthica and M. affinis also increased the mortality rates of benthic eggs of copepods and rotifers. It was estimated that zooplankton eggs provide an additional carbon source for food-limited benthic communities. The results indicate that predation pressure on zooplankton benthic eggs may be strong, but varies widely depending on the season and the functional characteristics of the macrofauna. Macoma balthica buried cladoceran eggs and a fluorescent tracer from the sediment surface to a depth of 3 4 cm, indicating efficient sediment mixing. In contrast, the other taxa had fewer effects on particle distributions. In addition to organic matter mineralization, particle mixing is crucial to the success of benthic recruitment of zooplankton, since only eggs close to the sediment surface may hatch. Macoma balthica and M. affinis altered the patterns of zooplankton emergence from the sediment. In general, the highest emergence rates were observed in the absence of macroscopic fauna, and M. balthica exerted a stronger suppressive effect than M. affinis. Moreover, copepods were less severely affected than cladocerans, while only one species (Temora longicornis) clearly benefited from the presence of the macrofauna. These differences probably result from species-specific differences in the resistance of eggs to disturbances. The results show that benthic fauna may considerably alter the patterns of zooplankton emergence from the seafloor, thereby shaping zooplankton pelagic populations. The semi-motile M. balthica and Marenzelleria spp. increased the fluxes of phosphate and ammonium from the sediment to the water, whereas the motile M. affinis and Mysis mixta had a contrasting effect. In the eutrophied Baltic Sea, efficient internal cycling of bioavailable nutrients forms a strong feedback inhibiting the recovery of the ecosystem. Based on the results, a change in species dominance from the two motile taxa, susceptible to oxygen deficiency, to the more tolerant semi-motile taxa provides additional feedback, strengthening internal nutrient cycling and accelerating eutrophication, with deteriorating near-bottom oxygen conditions and changes in the benthic communities. In shallow-water ecosystems, benthic nutrient regeneration plays a key role in determining the overall productivity of the ecosystem. In addition, the results of this study show that the communities in the benthos may essentially contribute to the structure of those in the plankton.
  • Niemiaho, Suvi (2013)
    Suomen loppusijoituskonseptin (KBS – 3) mukaan ydinvoimaloiden käytetty polttoaine tullaan sijoittamaan Olkiluodon kallioperään noin 400 metrin syvyyteen. Se eristetään elollisesta luonnosta useiden teknisten ja luonnollisten vapautumisesteiden avulla. Puristettu bentoniittisavi on yksi näistä, ja sen tarkoituksena on muun muassa estää mahdollisesti loppusijoituskohteesta vapautuneiden radionuklidien pääseminen kosketuksiin veden kanssa. Bentoniittisavesta voi vapautua suotuisissa oloissa stabiileja kolloidisia hiukkasia, jotka sekoittuvat pohjaveteen. Bentoniittikolloidien pinnan negatiivisen nettovarauksen vuoksi, ne sitovat herkästi esimerkiksi liuoksessa olevia metallikationeja. Mikäli loppusijoituskohteesta pääsisi vapautumaan radionuklideja, on mahdollista, että ne teknisistä vapautumisesteistä huolimatta joutuisivat kosketuksiin pohjaveden kanssa. Suomen loppusijoituskohteen graniittisen kallioperän kivimineraalien ominaisuuksista johtuen pohjaveteen mahdollisesti joutuneet radioaktiiviset metallikationit, esimerkiksi kolmenarvoiset aktinidit, sorboituisivat lujasti kivimineraaleihin tai saostuisivat. Stabiileilla bentoniittikolloideilla on huomattava negatiivinen pintavaraus ja vaikka niilläkin on vuorovaikutuksia kalliomateriaalin kanssa, ne yleisesti hylkivät pohjavesiverkoston kalliopintoja kulkeutuen virtaavan veden mukana pitkiäkin matkoja. Sitoessaan radionuklideja kolloidit voivat täten mobilisoida muutoin erittäin niukkaliukoisia metalleja, jolloin niiden potentiaaliseen kulkeutumiseen liittyvät fysikaaliset ja kemialliset prosessit pohjavesisysteemissä on tunnettava ja huomioitava ydinjätteen loppusijoituksen turvallisuusarvioinnissa. Tämän tutkielman kokeellisessa osiossa selvitettiin bentoniittikolloidien kulkeutumista sekä niiden vaikutusta radionuklidien (Sr-85 ja Eu-152) liikkuvuuteen graniittisissa kivimurske- ja luonnonrakokolonneissa. Kolonnien hydrodynaamiset virtausolosuhteet määritettiin kivimateriaaliin pidättymättömän merkkiaineen (I-125) avulla. ICP – MS:sta analyysia hyödynnettiin määritettäessä bentoniittikolloidien sisältämä alumiinipitoisuus, jonka avulla saatiin laskennallisesti bentoniittikolloidiliuosten sekä kolloidien kulkeutumiskokeiden näytteiden kolloidipitoisuudet. Lisäksi tutkittiin dynaamisen valonsironnan avulla määritettyjen kolloidiliuosten laskentataajuuksien sekä massaspektrometrisesti saatujen kolloidipitoisuuksien välistä riippuvuutta. Bentoniittikolloidien kulkeutumisen havaittiin riippuvan suuresti kolonnin kivimateriaalista, mutta myös eluentin virtausnopeudesta. Kivimurskekolonneilla virtausnopeuksilla 20 – 40 µL/min kolonnien läpi kulkeutui 1,5 – 6,1 % kolonniin syötetyistä bentoniittikolloideista. Rakokolonnin läpi kulkeutui puolestaan huomattavasti suurempi osa kolloideista: virtausnopeudella 10 µL/min yli 25 % ja nopeudella 20 µL/min yli 62 %. Bentoniittikolloidien havaittiin myös kasvattavan selkeästi Sr-85:n liikkuvuutta rakokolonnissa. Kolloideilla ei sen sijaan havaittu olevan vaikutusta Sr-85:n kulkeutumiseen kivimurskekolonneissa. Lisäksi bentoniittikolloidiliuosten dynaamisella valonsironta-menetelmällä saatujen laskentataajuuksien ja ICP – MS:sesti määritettyjen liuosten kolloidipitoisuuksien välillä havaittiin olevan selkeä lineaarinen riippuvuus.