Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1797-1816 of 24771
  • Säntti, Jenni (2001)
    Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan yhteiskunnassamme vallitsevia bulimian tulkintoja sekä niiden sisältämiä kulttuurisia arvoja ja ideologioita. Teoreettisena viitekehyksenä sovelletaan sosiaalisten representaatioiden suuntausta. Sen avulla on mahdollista selvittää, kuinka yksilöt ymmärtävät, tulkitsevat ja muokkaavat uusia ja outoja ilmiöitä ja tuovat niitä osaksi jokapäiväistä elämäänsä ja uskomusjärjestelmäänsä. Tutkimuksen materiaalin muodostaa kuuden bulimiasta kärsivän naisen haastatteluissa tuottamat selitykset ja kuvaukset bulimiasta. Haastatteluaineiston luokittelussa ja analyysissä on sovellettu aineistolähtöistä analyysimenetelmää. Kiinnostuksen kohteena on yksilötason tarkastelun sijaan kulttuuristen merkityskokonaisuuksien hahmottaminen. Bulimian selityksiä tarkastellaan sosiaalisesti rakentuvina ilmiöinä, joihin julkisten syömishäiriödiskurssien, kuten median ja tieteen puhetapojen, oletetaan vaikuttavan. Haastattelumateriaali muodostui kahdenlaisista bulimiamääritelmistä, bulimian luonnetta ja ominaisuuksia kuvaavista käsityksistä sekä bulimian syiden ja alkuperän selityksistä. Luonnekuvauksista voitiin erottaa viisi vallitsevaa tapaa puhua bulimiasta: bulimia hoikkuuden pakkomielteenä, hävettävänä hallinnan puutteena, salaisuutena, sairautena ja addiktiona sekä normaalina toimintana. Bulimian luonnetta kuvaava sosiaalinen representaatio painottui marginaaliseen luokkaan, jossa bulimiaa konstruoitiin moraalittomana, inhottavana ja kaaosmaisena toimintana. Syyrepresentaatio jakautui kahteen eri tasoon, yksilöulottuvuudelle ja kulttuurikriittiselle ulottuvuudelle. Yksilötasolla bulimiaa konstruoitiin pääasiallisesti psykologisesta näkökulmasta. Bulimia asetettiin johtuvaksi yksilön luonteenpiirteistä tai se nähtiin selviytymiskeinona elämän muista vaikeuksista. Myös ruumiin psykologisia ja ulkonäköön liittyviä merkityksiä pidettiin oleellisina bulimian synnyn kannalta. Kulttuurikriittinen taso ei ollut yhtä vahva kuin yksilöulottuvuus. Kulttuurikriittisellä tasolla bulimian nähtiin johtuvan yhteiskunnassamme vallitsevasta hoikkuuden tyranniasta sekä kulutuskulttuurimme asettamista ristiriidoista. Bulimiaan liittyvien sosiaalisten representaatioiden katsotaan heijastelevan kulttuurimme vallitsevia ideologioita itsekontrollista ja erityisesti ruokahalun hallinnasta sekä mieli-ruumis -erottelusta, jossa ruumiin tarpeiden tulee olla järjen hallinnassa. Lisäksi yksilöpsykologiaan painottuvien selitysten katsotaan olevan osoitus psykologian hegemonisesta asemasta syömishäiriöiden tulkinnassa. Tärkeimmät lähteet: Räty, H.(1986): Maailma ilman mielisairautta. Tutkimus mielisairauden sosiaalisista representaatioista; Purkhardt, C. (1993): Transforming social representations; a social psychology of common sense and science; Moscovici, S. (1984): The Phenomenon of Social Representations. Teoksessa Social Representations. (Toim.) Farr, R. & Moscovici, S; sekä Herzlich, C. (1973): Health and Illness. A social psychological analysis.
  • Repo, Laura (Helsingin yliopisto, 2015)
    Bullying and its prevention in early childhood education The purpose of this research was to study the phenomenon of bullying in the preschool environment in order to expand understanding of the phenomenon and to be able to conduct effective anti-bullying practices. Thus, the aims of this research were to study the prevalence and forms of bullying and to find what kind of organizational and pedagogical practices used in preschools were related to bullying behavior and the prevention of bullying. The study also interprets qualitative research data, disclosing what meanings children give to the bullying phenomenon. Two kinds of data were collected for the study: a qualitative data from interviews of children, preschool teachers and practical nurses and parents (N = 114) and data from a survey of early education professionals (N = 771). The results of this study indicate that systematic bullying does occur in preschool groups. The interviews showed that young children were able to describe the phenomenon, and its content varied only slightly from adults speech on the topic. Results showed that 12.6% of preschool children were involved in bullying in one way or another. The most common form of bullying was exclusion from peer relationships. The findings also showed that bullying is a group phenomenon already in preschool groups. However, children with special educational needs were significantly more often involved in bullying situations than children without special educational needs. Thus, the bullying prevention programs developed in early childhood educational environments should be applied both with individual children and at child group level. A common way to intervene in bullying situations was excluding the child from the group. However, in those groups that exclusion was used as an intervention to bullying, respondents reported that they were unable to stop bullying behavior. In addition, in those groups where different pedagogical solutions were tested and evaluated often, less bullying occurred than in those groups that did not test and evaluate their practices. As a conclusion to this study, in order to prevent bullying in preschool environments, even more attention should be paid to strengthen the child group cohesion and to the pedagogical solutions when encountering misbehaving children. A child has a right to an appropriate education where he/she can learn alternative and socially acceptable ways to behave in relations with others. Key words: bullying, early childhood education, peer victimization, special educational needs, bullying prevention, discipline, bystander
  • Moliis, Jani (2004)
    The thesis examines the impact Soviet nationality policy had in the outburst of ethnic conflict in Georgia. The relations of five different minority groups (Abkhazians, Ossetians, Ajarians, Armenians and Azeris) with the central state are examined and analyzed with the purpose of coming to an understanding of how Soviet-era policies have affected the current state of those relations. The discrepancy between nationalism and communism is also presented. The development of socialist thinking on nationalism is examined in order to comprehend how Soviet nationality policy was developed. Although Lenin’s ideas were not the only socialist theories on nationality questions, they became the foundation of all future Soviet nationality policy. Being contradictory in themselves, Lenin’s theories proved to be a poor basis for policy, removing any coherence from Soviet nationality policy. Later Soviet leaders were free to pursue any kind of policy at all and still claim to be following in Lenin’s footsteps. With the collapse of the Soviet Union, Abkhazians and Ossetians took to arms and fought violent wars with the Georgian central state. In Ajaria, local leadership turned the region into a personal dictatorship, which Tbilisi has no practical control over. Only Armenians and Azeris have remained pacific for the time being and it is shown in the thesis that this is partially because of Soviet non-involvement. The effects of Soviet nationality policy are divided into four categories: tying of nationality to territory, articulating ethnic differences, creation of a hierarchical system between different ethnic groups and granting of autonomy. The three first mechanisms of involvement are used to examine the effects of Soviet nationality policy on each of the five ethnic groups. The main empirical sources of the thesis are Ronald Suny’s The Making of the Georgian Nation and Svante E. Cornell’s works on the Caucasus. Some interviews were also done in Georgia. Methodologically the thesis is a case-study with controlled comparison of five cases within Georgia. Theory is derived from Michael E. Brown’s work on ethnic conflicts and from several works on communism and nationalism, e.g. Jeremy Smith, Richard Pipes and Hélène Carrère d’Encausse.
  • Moliis, Jani (2004)
    Tutkimus käsittelee Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikan vaikutusta Georgian etnisiin konflikteihin. Analyysin kohteena on viiden eri vähemmistöryhmän (abhaasien, osseetien, adzarien, armenialaisten ja azerien) suhteet Georgian keskushallintoon. Pääasiallisena kiinnostuksen kohteena on se, miten Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikka vaikutti näiden vähemmistöryhmien ja keskushallinnon välillä syttyneisiin konflikteihin. Tutkimuksessa käsitellään myös nationalismin ja kommunismin välistä ristiriitaa. Sosialistiteoreetikoiden käsityksiä nationalismista käsitellään siitä näkökulmasta, miten näiden käsitysten kehittyminen vaikutti Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikan muodostumiseen. Leninin ideoista, jotka olivat vain yksi monista sosialistien keskuudessa vallinneista käsityksistä, muodostui koko Neuvostoliiton ajan kansallisuuspolitiikan peruslähtökohta. Leninin teorioiden sisäinen ristiriitaisuus johti kuitenkin siihen, ettei niiden perusteella ollut mahdollista luoda koherenttia politiikkaa. Jokainen Leninin jälkeinen johtaja saattoikin luoda minkälaisen kansallisuuspolitiikan tahansa ja silti väittää sen perustuvan Leninin ajatuksille. Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikalla oli erityisen merkittävä vaikutus Georgiassa, jossa asuu useita vähemmistöjä. Georgian lyhyen itsenäisyyden aikana 1920-luvulla georgialaiset itse eivät onnistuneet ratkaisemaan vähemmistöongelmia, vaan ne olivat lyhytaikaisen tasavallan yksi kompastuskivi. Kun Neuvostoliitto valloitti Georgian, kaikki kansallisuusongelmat siirtyivät Moskovan ratkaistavaksi. Neuvostoliiton hajotessa abhaasit ja osseetit aloittivat väkivaltaisen konfliktin Georgian keskushallinnon kanssa. Adzariassa paikalliset johtajat loivat alueesta oman pienen diktatuurinsa, jonka asioihin Tbilisillä on hyvin vähän vaikutusvaltaa. Ainoastaan armenialaiset ja azerit ovat säilyttäneet suhteensa rauhallisina keskushallinnon kanssa. Tutkimuksessa osoitetaan, että suhteiden pysyminen rauhanomaisina johtuu osittain siitä, ettei Neuvostoliitto ollut yhtä aktiivinen näiden vähemmistöjen suhteen Georgiassa. Syynä Neuvostoliiton passiivisuuteen oli se, että näillä kansallisuusryhmillä oli omat tasavaltansa Georgian rajojen ulkopuolella. Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikan vaikutukset jaetaan neljään ryhmään: kansallisuuden sitominen territorioon, etnisten eroavaisuuksien korostaminen, hierarkisen järjestelmän luominen eri etnisten ryhmien välille ja autonomian myöntäminen. Kolmen ensimmäisen kategorian vaikutuksia tutkitaan jokaisen viiden vähemmistöryhmän osalta erikseen. Tutkimuksen tärkeimmät empiiriset lähteet ovat Ronald Sunyn The Making of the Georgian Nation ja Svante E. Cornellin Kaukasusta koskevat teokset. Lisäksi lähteenä on itse kerättyä haastattelumateriaalia Georgiasta. Metodologisesti tutkimus on tapaustutkimus, jossa verrataan useampia saman maan sisällä olevia tapauksia. Teoriaa on kerätty muun muassa etnisten konfliktien osalta Michael E. Brownin tutkimuksista, kommunismin ja nationalismin osalta useammaltakin kirjoittajalta, esimerkiksi Jeremy Smithiltä, Richard Pipesilta ja Hélène Carrère d’Encausselta.
  • Peltonen, Pauliina (2000)
    The object of this study are the recent administrative reform programmes of the European Commission that were started in 1995 with the taking office of the Santer Commission. The main efforts were gathered under three programmes: SEM-2000 (Sound and Efficient Management) 1995. MAP- 2000 (Modernisation of Administration and Personnel Policy) 1997 and DECODE (Dessiner la Commission de demain - Designing Tomorrow's Commission) 1997 The study aims at analysing to what extent do the reforms of the Commission resemble the reforms that have taken place in the EU member states' administrations. As a point of comparison is used the shift that has taken place in the Western European public administrations from a Weberian bureaucracy towards more 'hybrid' models of organisation along the lines of new public management -type of reforms that have sought to introduce private sector practices to the public sector. These two strands of administrative thinking - Weber's bureaucracy theory and new public management philosophy - are outlined. The central arguments of the study are that firstly, despite the dual role of the Commission as an administration and a motor for European integration it can usefully be compared to the national administrations. Secondly, it is established that though reforms in the Commission have been modest, they bear clear connections to the new public management -type of reforms. Besides literature, the main materials used are EU documents and a small number of interviews conducted for the study.
  • Luta, Alexandru (2009)
    Essence, turf, size, influence, morale and autonomy are some of the key factors that influence the struggle between large organizations. Drawing on a long tradition of describing Japanese politics in terms of bureaucratic policy-making, this paper invokes a contemporary example to review the applicability of this theoretical framework in depicting bureaucratic struggle in Japan. The domestic formulation of an emission reduction target for the 2012-2020 interval for the Japanese state serves as this paper s case study. Necessitated by the imminent end of the Kyoto Protocol s first commitment period, designating a new target is seen as imperative given the latest findings of the Intergovernmental Panel on Climate Change. However, the single target has been framed as the natural policy area of two separate Japanese bureaucracies: the Ministry of Economy, Trade and Industry and the Ministry of Environment. Given these two organizations long and documented history of antagonism, conflict over the right to formulate adequate policy became inevitable. Judging merely based on the parameters mentioned above, the better funded, staffed and represented Ministry of Economy, Trade and Industry would have been judged to be in the more powerful position and therefore likely to impose terms favourable to its natural client, the Japan Business Federation. Nevertheless, despite having repeatedly rejected from a menu of six different choices all mid-term targets but the least demanding one, the federation was unable to transform its close relationship with its powerful bureaucratic ally into a political success and instead had to settle for a mid-way compromise that would placate also the interests of the weaker Ministry of Environment. This apparent contradiction with the above model of bureaucratic conflict is solved if one considers the proclivity of weaker Japanese organisations to ally themselves with other weak actors in order to overcome a mutual more resourceful opponent. Sometimes weaker players even go beyond the boundaries of the Japanese state in order to outflank their policy adversaries. In this case the Ministry of Environment adopted both strategies, by allying itself with domestic green NGOs and by pointing out Japan s responsibilities within the emerging global regime on climate change. The compromise position it managed to wrest was a direct result of this pro-active strategy. This success can however be characterised only as a partial success. Within the parameters of the model of bureaucratic conflict, the failure of the Ministry of Environment to elicit the adoption of the most progressive mid-term target demonstrates that the Ministry of Economy, Trade and Industry and the associated developmentalist discourse continue to hold more sway within the Japanese state than the combined resources of the emerging global regime and domestic environmentalists. The case study thus validates and enhanced version of the model one that allows for alliances that transcend the boundaries of the state. The usefulness of this model may however change given the outcome of the August 2009 elections, which may herald a radical transformation in Japanese politics: one that would hand political parties a greater role in policy-making, to the detriment of traditional bureaucratic channels.
  • Laaksonen, Terttu (2002)
    Burman aseman kansainvälisen yhteisön jäsenenä on muuttunut viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana huomattavasti eristäytymisestä eristämiseen. Aiemmin eristäytynyt valtio on etsinyt aktiivisesti suhteita ulkomaihin samaan aikaan, kun kansainvälisen yhteisö on sulkenut siltä ovensa. Koska hallituksen vastaiset demokratiaa vaatineet mielenosoitukset vaiennettiin verisesti vuonna 1988, Burma on joutunut kansainvälisten suhteiden ”paarialuokkaan”. Kehitysapuhankkeet jäädytettiin, amerikkalaisia sijoituksia maahan ei rohkaista eivätkä hallitsevan sotilasjuntan jäsenet voi saada viisumeja Yhdysvaltoihin tai Euroopan Unionin alueelle. Näitä pakotteita perustellaan, sillä vainolla, josta sekä poliittinen oppositio että etniset vähemmistöt ovat kärsineet eli demokratian ja ihmisoikeuksien puuttumisella. Burma on monietninen maa, jota on vuodesta 1962 lähtien hallinnut repressiivinen sotilasjuntta. Viimeisen runsaan viidenkymmenen vuoden ajan maassa on ollut lukuisia etnisesti motivoituneita aseellisia konflikteja. Pitkäkestoisin on ollut karenikonflikti. Burman hallitus ei ollut demokraattisempi ennen vuotta 1988 mutta silloin kansainvälinen yhteisö ei asettanut sille vaatimuksia samalla tavalla. Nyt Burman ihmisoikeustilanteen kehittymistä seuraavat tiiviisti YK:n ihmisoikeuskomissio, Euroopan Unioni ja Yhdysvallat. Tässä työssä tarkastellaan karenikonfliktin kautta sitä, miten asioita nostetaan kansainvälisen politiikan agendalle. Millä keinoilla etninen ryhmä voi saada kansainvälisen yhteisön kuuntelemaan asiaansa. Tutkimuskohteena on Karen National Union (KNU). Miten se on sopeutunut uuteen tilanteeseen, jossa kansainvälinen yhteisö on kiinnostunut etnisten vähemmistöjen asemasta. Samalla tarkastellaan Burman hallituksen kantaa kansainvälisen yhteisön sille asettamiin vaatimuksiin. Lähteinä on käytetty näiden toimijoiden, Karen National Unionin ja Burman hallituksen, tuottamaa aiheeseen liittyvää materiaalia. Miten KNU on pyrkinyt tuomaan asiaansa esille ja miten hallitus on pyrkinyt torjumaan esitettyjä väitteitä. Työssä osoitetaan miten KNU on osittain pystynyt muuttamaan argumentointiaan uuteen tilanteeseen paremmin sopivaksi. Samalla tulee esiin, miten uusi tilanne on mahdollistanut KNU:n ja etnisesti burmalaisen opposition yhteistyön.
  • Miettinen, Jukka (Helsingin yliopisto, 2007)
    Burnt area mapping in humid tropical insular Southeast Asia using medium resolution (250-500m) satellite imagery is characterized by persisting cloud cover, wide range of land cover types, vast amount of wetland areas and highly varying fire regimes. The objective of this study was to deepen understanding of three major aspects affecting the implementation and limits of medium resolution burnt area mapping in insular Southeast Asia: 1) fire-induced spectral changes, 2) most suitable multitemporal compositing methods and 3) burn scars patterns and size distribution. The results revealed a high variation in fire-induced spectral changes depending on the pre-fire greenness of burnt area. It was concluded that this variation needs to be taken into account in change detection based burnt area mapping algorithms in order to maximize the potential of medium resolution satellite data. Minimum near infrared (MODIS band 2, 0.86μm) compositing method was found to be the most suitable for burnt area mapping purposes using Moderate Resolution Imaging Spectroradiometer (MODIS) data. In general, medium resolution burnt area mapping was found to be usable in the wetlands of insular Southeast Asia, whereas in other areas the usability was seriously jeopardized by the small size of burn scars. The suitability of medium resolution data for burnt area mapping in wetlands is important since recently Southeast Asian wetlands have become a major point of interest in many fields of science due to yearly occurring wild fires that not only degrade these unique ecosystems but also create regional haze problem and release globally significant amounts of carbon into the atmosphere due to burning peat. Finally, super-resolution MODIS images were tested but the test failed to improve the detection of small scars. Therefore, super-resolution technique was not considered to be applicable to regional level burnt area mapping in insular Southeast Asia.
  • Koolaji, Mohsen (2014)
    Business ecosystems where services from enterprises across the world are marketed and acquired, demand efficient collaborative project management facilities. In particular, reputation and breach management systems are essential in partner selection and proper project delivery. Reputation systems need to provide measurable scales for collection of objective and arbitrable information about members of the ecosystem. In addition, how breaches or disputes can affect reputation of collaborating partners, and how such disputes can be resolved (i.e. breach recovery) are interesting questions. Furthermore, role of business process management (BPM) systems in resolving breach or dispute situations is also an interesting point for study. This thesis proposes modern model-driven reputation and breach management systems of its own, named Reputation and Breach Management System (RAB_MS). Purpose of the RAB_MS is to improve and refine trust between business partners in the business ecosystems. The presented models are based on state of the art techniques of service oriented architecture (SOA). The models are verified by formal automated verification mechanisms in YAWL system, to avoid syntactical, structural, and semantic errors, and interpretation ambiguities. Results of the formal verification mechanisms ensure that the business processes in the proposed reputation and breach management system meet necessary properties such as soundness and weak soundness. In simpler words, RAB_MS have no deadlocks, livelocks, or dead task within its business process models.
  • Gallego Salvador, Francisco (2013)
    The present Thesis explores the possibility of applying a virtue ethics framework, based upon the Aristotelian tradition, into business ethics. The purpose of the Thesis is twofold: to give an overview of virtue ethics through Richard Taylor’s portrait and to offer a specific account of virtue ethics focused on the business realm. The examination of this virtue ethics proposal is largely founded on Robert C. Solomon’s works, which constitute the cornerstone of this Thesis. However, the critical nature of this examination requires serious criticism of both Taylor’s account of virtue ethics as well as of Solomon’s main articles and books on the topic under scrutiny. Remaining critical includes pointing out the existing flaws in their proposals. Ultimately, the aim is to show how a reinterpretation of Aristotle and virtue ethics can result in a pluralistic account of business ethics. Such interpretation, which revolves around the notion of ‘ethical styles’, is derived from Nietzsche’s understanding of the uniqueness of virtues. Attention to circumstances and flexibility characterize an ethical approach that, this Thesis will contend, is better suited than the traditional utilitarian and Kantian traditions for answering contemporary ethical business dilemmas. Eventually, reinterpreting the virtue ethics tradition will make new space for ethical solutions and discourses to emerge. An example of such a theory is offered in this Thesis. A tripartite approach, based on J. Thomas Whetstone’s account, will stress that there is no reductive conception that can reflect the complexity of our moral existence. Rather, a combination of the different existing traditions will result in the figure of the servant leader as the ideal towards which board members and executives should strive. An analysis of the function of those expressions used to define business will also play a major role in this Thesis. The ever-growing presence of influential corporations in contemporary markets and social scenarios should alert the reader that it is in society’s hands to change the course of humanity and to lead the present towards a more humane and ethical future.
  • Hautala, Juha (2013)
    Tutkielmassa käsitellään osakeyhtiön johdon vastuuta liiketoimintapäätöksistä ja yhdysvaltalaista business judgment rule -doktriinia oikeudellisena siirrännäisenä Suomessa. Osakeyhtiöille on yleismaailmallisesti tyypillistä erityisen hallintorakenteen avulla toteutettu johdon ja omistuksen erillisyys. Omistuksen ja vallan erillisyyden johdosta osakkeenomistajien ja johdon välille syntyy osakeyhtiössä päämies-agenttisuhde, jonka ytimessä ovat osakkeenomistajien ja johdon välinen informaatioepäsymmetria sekä intressiristiriidat. Osakeyhtiöoikeus pyrkii ratkaisemaan näitä päämies-agenttisuhteesta aiheutuvia ongelmia erilaisilla oikeudellisilla keinoilla, kuten johdolle asetettavalla huolellisuusvelvollisuudella ja sen rikkomisesta seuraavalla vahingonkorvausvelvollisuudella. Suomessa osakeyhtiön johdon huolellisuusvelvollisuus on nykyään määritelty OYL 1:8:ssa. Huolellisuusvelvoitteen vastaisesti aiheutettuja vahinkoja koskevasta johdon vahingonkorvausvelvollisuudesta yhtiötä kohtaan säännellään OYL 22:1.1:ssa. Johdon vahingonkorvausvelvollisuuteen liittyy myös tiettyjä, esimerkiksi syy-yhteyttä ja vahingon ennalta-arvattavuutta koskevia, yleisiä vahingonkorvausoikeudellisia periaatteita. Suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa on perinteisesti katsottu riskien kuuluvan liiketoimintaan, ja että osakeyhtiön johdolla ei tule olla vahingonkorvausvelvollisuutta normaaliin liiketoimintaan kuuluvan riskin aiheuttamasta vahingosta. Kyseessä on eräänlainen suomalainen liiketoimintapäätösperiaate. 1990-luvulle tultaessa suomalaisessa yhtiöoikeudellisessa oikeuskirjallisuudessa ruvettiin kuitenkin viittaamaan nimenomaisesti yhdysvaltalaiseen business judgment ruleen ja doktriini on viimeistään 2010-luvun alussa saavuttanut sellaisen aseman, että voidaan puhua oikeudellisesta siirrännäisestä. OYL 22:1.1:tä koskevassa hallituksen esityksen (109/2005 vp) kohdassa todetaan, että korvausvastuun perustavasta tuottamuksellisesta menettelystä ei ole kysymys tilanteissa, joissa yhtiön johdon tekemät olosuhteisiin nähden asianmukaiseen harkintaan ja selvitykseen perustuvat liiketoimintapäätökset jälkikäteen osoittautuvat yhtiön kannalta liiketaloudellisesti epäonnistuneiksi. Hallituksen esityksessä 109/2005 vp viitataan nimenomaisesti angloamerikkalaiseen business judgement ruleen. Hallituksen esityksessä arvopaperimarkkinoita koskevaksi lainsäädännöksi (HE 32/2012 vp) business judgment rulesta puhutaan jo Suomessa voimassa olevana oikeutena. Business judgment rule on kehittynyt Yhdysvalloissa johdon huolellisuusvelvollisuutta käsitelleessä oikeuskäytännössä. Delawaren tuomioistuimet rupesivat viittaamaan doktriiniin nimenomaisesti 1960-luvulla ja sen asema perustavanlaatuisena yhtiöoikeudellisena periaatteena vakiintui viimeistään 1980-luvulla, jolloin vihamieliset ostotarjoukset ja niihin liittyvät oikeustapaukset olivat hyvin yleisiä Yhdysvalloissa. Viimeaikaisessa yhdysvaltalaisessa oikeuskirjallisuudessa on korostettu business judgment rulen prosessioikeudellista luonnetta: soveltuessaan, sääntö tarkoittaa asiallisesti tuomioistuimille asetettua kieltoa arvioida liiketoimintapäätösten sisältöä. 2000-vuosikymmenen lopussa alkaneen finanssikriisin jälkeinen delawarelainen oikeuskäytäntö osoittaa, että business judgment rule elää ja voi hyvin. Oikeudellinen siirrännäinen (legal transplant) voidaan määritellä jossakin oikeusjärjestyksessä käytössä olevaksi tai tunnetuksi oikeudelliseksi ilmiöksi, joka on sittemmin siirtynyt toiseen oikeusjärjestykseen. Oikeudellisten siirrännäisten taustalla voi olla niiden käytännöllinen hyödyllisyys, poliittinen tai symbolinen selitys, tai lainsäätäjän suorittama mekaaninen kopiointi. Transplantti voidaan määritellä onnistuneeksi silloin, kun vastaanottavan järjestelmän juristikunta ottaa sen käyttöön. Siirrännäisen onnistumiseen vaikuttaa sen motiivin ohella myös transplantin ja vastaanottavan järjestelmän mikro- ja makrotason yhteensopivuus. Business judgment rulen siirtymistä Suomeen selittänee symboliset syyt (yhdysvaltalaisen yhtiöoikeuden prestiisi), mutta kyse voi olla myös lainsäätäjän suorittamasta mekaanisesta kopioinnista. Muu suomalainen juristikunta on joka tapauksessa ottanut doktriinin käyttöön, ja siirrännäisen voidaan tässä mielessä katsoa olevan onnistunut. Tästä huolimatta transplantti kokee aina jonkinlaisia muutoksia – onnistuneellakin siirrännäisellä lienee aina jonkinlaisia kasvukipuja uudessa ympäristössä. Vuoden 2006 osakeyhtiölakiuudistuksen myötä suomalainen yhtiöoikeus erkani pohjoismaisesta traditiosta ja siirtyi kohti angloamerikkalaista sääntelymallia. Onkin odotettavissa, että business judgment rulen ohella Suomeen rantautuu ennemmin tai myöhemmin myös muita yhtiöoikeudellisia transplantteja Yhdysvalloista. Yhtiöoikeuden yhdysvaltalaistuminen on yleismaailmallinen kehityssuunta, ja sitä on perinteisesti selitetty konvergenssiteorian näkökulmasta. Vaihtoehtona transplanttikeskustelulle on esitetty teoriaa polkuriippuvuudesta (path depence), jonka mukaan kulloinkin voimassa oleva sääntelyjärjestelmä riippuu aikaisemmasta sääntelyjärjestelmästä ja omistusrakenteista. Angloamerikkalaisten doktriinien siirtymisessä ei tällöin olisi kyse transplanteista, vaan kansallisen osakeyhtiöinstituution lokaalisesta sopeutumisesta läpimarkkinaistuneeseen rahoitusympäristöön. Konvergenssi- ja polkuriippuvuusteorioiden väliin sijoittuu yhdistely- ja kasaamisteoria, jonka mukaan yhtiöoikeudelliset siirrännäiset liittyvät monimutkaiseen ja ennalta arvaamattomaan valikoimisprosessiin, jossa yli kahden vuosisadan aikana kehittynyttä Delawaren yhtiö-oikeutta yhdistellään kansallisten instituutioiden kanssa ja kasataan näiden päälle. Joka tapauksessa on selvää, että suomalaisessa yhtiöoikeudessa on tilausta laajemmalle oikeudelliselle tutkimukselle yhtiöoikeudellisista siirrännäisistä.
  • Karhu, Maiju (2013)
    Tämä tutkielma tarkastelee miten moninaisuutta ja sen johtamista rakennetaan kansainvälisen teknologiaorganisaation esimiesten puheessa. Tarkoituksena on tutkia erityisesti sukupuolen ja etnisyyden rakentumista puheessa ja huomioida näiden mahdolliset vaikutukset sosiaalisesti rakennettuihin kokemuksiin työpaikalla. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla 12 kansainvälisen organisaation esimiestä Dubaissa, Arabiemiirikunnissa. Aineisto analysoitiin käyttäen foucault’laista diskurssianalyysia, jonka avulla esitellään aineistossa keskeisimmät diskurssit ja esiintyvät valtasuhteet. Aineistosta oli löydettävissä kolme erilaista diskurssia liittyen sukupuolen ja etnisyyden rakentamiseen. Erontekojen-diskurssissa sukupuolta ja etnisyyttä rakennettiin vertailemalla ja vastakohtien kautta. Rationalisointi-diskurssissa ylätason käsitteitä, kuten historiaa, kulttuuria, työtä ja kotia, hyödynnettiin selittämään sukupuolittuneisuuteen ja etnisyyteen liittyviä epäkohtia työpaikalla. Neutralisointi-diskurssissa sukupuoli ja etnisyys häivytettiin kokonaan ja samalla luotiin kuvaa abstraktista työntekijästä kansainvälisessä työympäristössä. Tutkielmassa käsitellään etnisyyden ja sukupuolen merkityksiä erilaisten subjektipositioiden kautta. Masku-liinisuuteen asemoitiin haastateltavien puheessa aktiivinen osallistuminen kansainvälisessä teknologiatyömpäristössä, kun taas feminiinisyys asemoitiin passiiviseksi ja ulkopuoliseksi. Sukupuolta ja etnisyyttä käytettiin yhteenkietoutuneina rakentamaan erilaisia subjektipositioita, jotka loivat uusia mahdollisuuksia eurooppalaisille naisille ja etnisten vähemmistöjen miehille muuttuvassa kansainvälisessä toimintaympäristössä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kansainvälisen teknologiayrityksen työympäristössä sukupuoli ja etnisyys nousivat päällimmäisiksi sosiaalisiksi kategorioiksi esimiesten moninaisuusretoriikassa. Sukupuolta ja etnisyyttä rakennetiin erilaisten diskurssien avulla, joita hallitsivat organisaatiossa vallitsevat valtasuhteet. Näissä valtasuhteissa maskuliinisuus ja eurooppalaisuus esitettiin vallitsevina.
  • Enzerink, Anna (Helsingin yliopisto, 2010)
    Wound healing is a complex process that requires an interplay between several cell types. Classically, fibroblasts have been viewed as producers of extracellular matrix, but more recently they have been recognized as orchestrators of the healing response, promoting and directing, inflammation and neovascularization processes. Compared to those from healthy tissue, inflammation-associated fibroblasts display a dramatically altered phenotype and have been described as sentinel cells, able to switch to an immunoregulatory profile on cue. However, the activation mechanism still remains largely uncharacterized. Nemosis is a model for stromal fibroblast activation. When normal human primary fibroblasts are deprived of growth support they cluster, forming multicellular spheroids. Clustering results in upregulation of proinflammatory markers such as cyclooxygenase-2 and secretion of prostaglandins, proteinases, cytokines, and growth factors. Fibroblasts in nemosis induce wound healing and tumorigenic responses in many cell types found in inflammatory and tumor microenvironments. This study investigated the effect of nemotic fibroblasts on two components of the vascular system, leukocytes and endothelium, and characterized the inflammation-promoting responses that arose in these cell types. Fibroblasts in nemosis were found to secrete an array of chemotactic cytokines and attract leukocytes, as well as promote their adhesion to the endothelium. Nuclear factor-kB, the master regulator of many inflammatory responses, is activated in nemotic fibroblasts. Nemotic fibroblasts are known to produce large amounts of hepatocyte growth factor, a motogenic and angiogenic factor. Also, as shown in this study, they produce vascular endothelial growth factor. These two factors induced migratory and sprouting responses in endothelial cells, both required for neovascularization. Nemotic fibroblasts also caused a decrease in the expression of adherens and tight junction components on the surface of endothelial cells. The results allow the conclusion that fibroblasts in nemosis share many similarities with inflammation-associated fibroblasts. Both inflammation and stromal fibroblasts are known to be involved in tumorigenesis and tumor progression. Nemosis may be viewed as a model for stromal fibroblast activation, or it may correlate with cell-cell interactions between adjacent fibroblasts in vivo. Nevertheless, due to nemosis-derived production of proinflammatory cytokines and growth factors, fibroblast nemosis may have therapeutic potential as an inducer of controlled tissue repair. Knowledge of stromal fibroblast activation gained through studies of nemosis, could provide new strategies to control unwanted inflammation and tumor progression.
  • Akar, Sylvia (The Finnish Oriental Society, 2006)
    The aim of this dissertation is to discuss the concept of choice in the most important collection of Islamic traditions, Sahih al-Bukhari. The author of the collection, Muhammad ibn Isma'il al-Bukhari, lived between 810-870. My starting point is the collection of texts as it is now in its normative, established form. I read the hadiths as pieces of reality, not as statements about reality. The historicity of the texts has no role at all in my analysis. Part I sketches out the hagiography of the life and work of the author and provides a short history of the development of hadith literature and the processes of collecting and classifying the texts are discussed briefly. Part one ends with the presentation of my way of using rhetorical analysis as a methodological tool. Part II introduces my analysis of the concept of choice. It is divided into ten chapters, each concentrating on one hadith cluster. Part II ends with a discussion of the philosophy of free will and predestination in early Islam. Hadith literature is often considered as a representative of predestinarian theology compared to the Qur'an which emphasises the reponsibility of people of their own acts. In my conclusions I suggest that accoding to the texts in Sahih al-Bukhari, people do deal with real choices in their lives. The collection includes both strictly predestinarian texts but it also compises texts which claim that people are demanded to make real choices, even choices concerning life and death.
  • Korhonen, Riitta (1993)
  • Korhonen, Riitta (1993)
  • Villberg, Jaana (2011)
    Tässä tutkielmassa kuvataan tekijöitä, jotka haittaavat naisten toimintaa kunnanvaltuutettuina tehokkaalla tai naisten itsensä haluamalla tavalla sekä vaikuttavat heidän mahdollisuuksiinsa vaikuttaa päätöksentekoon Ghanan paikallishallinnossa. Tutkimuksessa analysoidaan sekä paikallishallintoon nimitettyjen että vaaleilla valittujen naisten asemaa valtuutettuina, mitä aiemmissa tutkimuksissa Ghanan paikallishallinnosta ei ole tehty. Ghanassa nimittäin 30 prosenttia kunnanvaltuutetuista nimitetään tehtäväänsä. Lopulta tutkimuksessa analysoidaan nimitettyjen ja vaaleilla valittujen naisvaltuutettujen mahdollisuuksia edustaa halutessaan naisten intressejä. Hon kunnanvaltuuston tapaus oli erittäin kiinnostava, sillä vuonna 2006 naisten osuus kunnanvaltuutetuista nousi 35,7 prosenttiin. Aiemmin naisia oli ollut valtuustossa huomattavasti vähemmän. Tutkimusta varten tehtiin kenttätyötä Ghanassa. Tutkimus perustuu 16 Hon kunnanvaltuutetun haastatteluun ja kunnan pormestarin kanssa käytyyn keskusteluun. Kartoitan Hon kunnanvaltuuston naisvaltuutettujen toimintaan vaikuttavia tekijöitä ja naisedustajien työssä kohtaamia esteitä sekä naisvaltuutettujen omien kokemusten että miespuolisten kunnanvaltuutettujen näkemysten kautta. Tutkimustulokset osoittivat, että naisvaltuutetut kohtasivat työssään monia haasteita. Moni esteistä oli yhdistettävissä toimimattomiin rakenteisiin, miehisiin normeihin ja käytäntöihin sekä toisaalta naisten miehiä huonompaan sosiaaliseen asemaan. Esimerkiksi liikkuminen vaalialueella ja jopa kokouksiin saapuminen olijoillekin naisille suuri haaste. Myös paikallisten ihmisten vaatimukset saada henkilökohtaista rahallista hyötyä valtuutetuilta nousivat esiin naisten esteenä. Toisaalta näkemysten esittäminen kokouksissa vaikutti naisille ongelmalliselta eli huomio kiinnittyi naisten poliittiseen kokemattomuuteen sekä valtuuston institutionaaliseen kulttuuriin. Nimitettyjen naisten asema kunnanvaltuustossa paljastui erilaiseksi kuin vaaleilla valittujen naisedustajien. Nimitettyjen edustajien järjestelmä, jota on perusteltu mahdollisuutena lisätä naisten intressien edustusta paikallishallinnossa, näyttäytyi tutkimusten tulosten perusteella kyseenalaisena keinona lisätä naisten edustusta paikallishallinnossa. Nimitettyjä valtuutettuja ei esimerkiksi nähty legitiimeinä ihmisten edustajina paikallishallinnossa vaan heidän katsottiin edistävän puolueensa intressejä, ei paikallisten ihmisten. Nimitettyjen edustajien järjestelmä myös paljastui paikalliselle poliittiselle eliitille suosiolliseksi järjestelmäksi valita kiintiön kautta edustajiksi itselleen, ei paikallisille ihmisille tai paikallisille naisille, sopivia edustajia.
  • Karasvirta, Arja (2000)
    Tutkimuksen tavoitteena on pyrkiä selvittämään, mitä huhut ovat ja onko olemassa erilaisia huhuja. Erityisenä tavoitteena on selvittää, mikä on markkinahuhu. Tavoitteena on myös löytää vastaus siihen, miten ja miksi huhut syntyvät sekä millaiset tilanteet luovat huhuja. Lisäksi pohditaan, mitä huhuille tapahtuu, kun ne etenevät ihmiseltä toiselle. Koska kyseessä on tutkimus huhuista arvopaperimarkkinoilla, tutkimuksessa tarkastellaan muun muassa sitä, onko huhuilta vaikutusta pörssikursseihin ja minkälaisia tiedotusvelvollisuuksia pörssiyhtiöiden on noudatettava huhujen kohdalla. Tutkimuksen luonne on laadullinen. Tutkimuskysymyksiä lähestytään aluksi teorian pohjalta, minkä jälkeen niitä on syvennetty empiriaosuudessa, haastattelemalla kolmea eri markkinaosapuolta: taloustoimittajia, analyytikoita ja pörssinoteerattujen yhtiöiden viestintäjohtajia. Tutkimuksen tärkeimmät lähteet ovat olleet pioneeri huhututkijoiden Aliportin ja Postmanin kirja "The Psychology of Rumor", amerikkalaisen nuoremman polven huhututkijan Koenigin kirja kaupallisista huhuista "Rumor in the Marketplace" sekä japanilaisen sosiologin Shibutanin kirja "Improvised News". Näiden lisäksi merkittäviä lähteitä on löytynyt erilaisista tieteellisistä aikakausilehdistä. Tutkimuksen perusteella voidaan tutkimuskysymyksiin vastata seuraavaa: 1) Huhua voidaan pitää selitysprosessina, johon vaikuttavat henkilökohtaiset pelot, yleinen epävarmuus, herkkäuskoisuus ja huhun merkityksen ajankohtaisuus. Huhua voidaan pitää uutisena tai vihjeenä, jota ei ole virallisesti vahvistettu. Juoru koskee aina jotakuta henkilöä ja siihen yhdistetään sosiaalinen merkitys. Kaupallinen huhu kertoo yrityksestä tai sen tuotteesta. Markkinahuhu puolestaan syntyy ja elää markkinoilla, ja se vaikuttaa joskus yhtiön pörssikurssin arvoon. Spekulaatio on tulevaisuuden näkemys. 2) Huhut syntyvät, kun asia koetaan tärkeäksi ja tilanne on epäselvä, eikä uutisia tästä tapahtumasta ole saatavilla. Myös pelot ja asenne huhutarinaa kohtaan vaikuttavat. Huhuja syntyy sekä spontaanisti että harkitusti. Markkinahuhujen synnyssä syntymekanismit voidaan jakaa yhtiöihin ja markkinoihin liittyviin sekä yksityisiin syihin. 3) Huhut leviävät yleensä jo valmiiden kanavien, kuten ystävien, välityksellä. Kun huhu etenee, se lyhenee ja yksinkertaistuu sekä terävöityy ja selkiytyy. Sen lisäksi huhun kertojat mukauttavat huhutarinan itselleen sopivaksi. Markkinahuhussa korostuu huhuun sisältyvä vaihtoarvo. 4) Huhu voi joskus ja jossakin määrin vaikuttaa pörssikurssiin. Huhu ei kuitenkaan vaikuta koskaan yksin, ellei kyseessä ole ns. todellinen huhu eli uutinen on peräisin sisäpiiristä. Jos huhu vaikuttaa, on pohjalta löydyttävä jokin tosiasia; muut uutiset yhtiöstä/alalta ovat samansuuntaisia kuin huhu; huhu on yhtenevä odotusten kanssa.
  • Peltonen, Riikka (2007)
    Tutkimuskohteena on Länsi-Afrikkalaisten siirtolaisten ihmioikeustilanne Kanarian saarilla. Tarkoituksena on keskittyä nimenomaan pateras-siirtolaisiin, jotka ovat matkustaneet Atlantin yli pienellä veneellä (patera on espanjaa ja tarkoittaa pieni vene). Lähtökohtana on hypoteesi, jonka mukaan Eurooppa on sulkeutumassa linnoitukseksi ja pyrkii yhteisiin sopimuksiin ulkorajojensa sulkemiseksi. Eurooppa-linnoituksen rakentumisen myötä Kanarian saarten rajavartiointi on kiihtynyt voimakkaasti ja siirtolaisten ihmisoikeusrikkomukset ovat lisääntyneet sen myötä. Eurooppa tarvitsee lisää työvoimaa, mutta samaan aikaan se pyrkii sulkemaan rajansa siirtolaisilta. Tarkoituksena on tutkia tätä ristiriitaisuutta ja tarkastella minkälaisia vaikutuksia sillä on pateras-siirtolaisuuteen. Tutkimuksen myötä Eurooppa-linnoitus hypoteesin osoittautuu paikkaansa pitäväksi. Itse asiassa linnoitusta rakennetaan kovaa vauhtia, kuten Euroopan siirtolaisuuspolitiikan yhtenäistäminen ja rajavartioyhteistyö osoittavat. Tutkimustulokset osoittavat myös, että Eurooppa-linnoituksen rakentaminen vaikuttaa voimakkaasti pateras-siirtolaisuuteen. Nämä vaikutukset ovat negatiivisia ja ne ovat huomattavissa eri tasoilla; lähtömaan kehitystilanteessa, siirtolaisten ihmisoikeuksien rikkouksissa sekä laittomana elämänä eurooppalaisessa yhteiskunnassa. Espanja pyrkii tekemän uusia sopimuksia Länsi-Afrikan maiden kanssa, joissa ne lupautuvat vartioimaan maansa rajoja kehitysapua vastaan. Paterasten lähtöpaikka siirtyy kauemmaksi Kanarian saarista sitä mukaan kun alueita aletaan vartioida. Tämän myötä matka pitenee ja matkanteko tulee vaarallisemmaksi. Tämän lisäksi vartiostot kohtelevat siirtolaisia väkivaltaisesti ja sulkevat heidät vankiloihin, joissa on surkeat ja epäinhimilliset olot. Myös Euroopan puolelle päästyään, rajalla ja säilöönotettuina, pateras-siirtolaisia kohdellaan vastoin heidän ihmisoikeuksiaan. Rajavartiosto kohtelee heitä kaltoin, heidän ei anneta anoa turvapaikkaa, heille ei tarjota tulkkia, lääkäriä tai lainopillista apua, heille ei kerrota miksi heidät on pidätetty tai mitä on tapahtumassa, ym. Nämä ovat kaikki perusoikeuksien rikkomuksia. Jos pateras-siirtolainen pääsee vapaaksi, hänen tilanteensa yhteiskunnassa säilyy epävarmana, turvattomana ja laittomana. Eurooppalaisten vieraan pelko vaikeuttaa integroitumista vielä enemmän. Työolosuhteet laittomille siirtolaisille ovat heikot ja epätasa-arvoiset. Tutkimusmenetelmiin kuuluu kymmenen pateras-siirtolaisen haastattelu ja siirtolaisten tämänhetkisen tilanteen havainnointi Kanarian saarilla. Myös aikaisempaa tutkimusta on käytetty paljon hyväksi. Tämän lisäksi tärkeitä lähteitä ovat olleet paikalliset ja kansainväliset uutiset, erilaiset tilastot sekä ihmisoikeusjärjestöjen dokumentit siirtolaisten tilanteesta Kanarian saarella.
  • Parkkinen, Anna (2008)
    Tutkielmassa tarkastellaan julkiseen johtamiseen liittyvää johtamispuhetta useiden näkökulmien organisaatioteoreettisessa viitekehyksessä, johtamispuheen käsitteen kautta. Organisaatioteoreettinen viitekehys olettaa viimeaikaisimman yhteiskunnallisen kehityksen modernista postmoderniksi näkyvän myös organisaatioiden tasolla, organisaatioteoreettisena käänteenä modernista postmoderniin. Tutkielman teemana ja kiinnostuksen kohteena on sosiaalisen konstruktivismin ja organisaatioteoreettinen näkökulman sovittaminen julkisen johtamisen kehitykseen. Johtamisen kehittämisen ymmärtämiseksi pyritään ymmärtämään julkisen johtamisen kehittämiseen liittyvää johtamispuhetta ja johtamista tekstuaalisena konstruktiona. Tutkimuskysymyksenä esitetään kysymys siitä, minkälaisena johtamispuhe näyttäytyy organisaatioteoreettisessa viitekehyksessä julkisessa kontekstissa ja minkälaisia ristiriitoja tai ongelmia erilaiset teoreettiset juonteet puheen taustalla tuottavat. Miten vahvoja ovat suomalaisen julkisjohtamispuheen pyrkimykset pois modernin byrokratian johtamispuheesta, tai onko sellaiseen pyrkimystä? Aineistona tutkielmassa käytetään 2000-luvulla tuotettuja julkisia dokumentteja ja asiakirjoja julkisen johtamisen kehittämisestä. Aineiston lähtökohtana ovat uudelle vuosituhannelle asetetut kehittämistavoitteet ja politiikkavisiot. Näistä dokumenteista voidaan erotella ja analysoida johtamispuhetta ja kehitysdiskursseja, joilla luodaan suuntaa suomalaisen julkisen johtamisen kehittämiseksi. Organisaatioteoreettisesti kiinnostavien osa-alueiden perusteella johtamispuhetta tarkastellaan yksilön, rakenteen, ympäristön ja ajan, ja muiden erityisesti valtionhallinnon johtajuudesta nousevien diskurssien kautta. Työn loppupäätelmissä todetaan, että suomalaisen julkishallinnon kehittämiseen liittyvä johtamispuhe seuraa tietyiltä osin postmodernin organisaation tunnusmerkkejä, mutta johtamisen järjestäminen ja yksilöiden kompetenssien kehittäminen perustuvat vielä suurimmilta osin modernin järjestelmän ja ajattelun mukaisesti järjestettyihin funktionalistiin kaavoihin. Kulttuurillisille seikoille ei anneta johtamispuheessa kovin suurta painoarvoa. Tiettyjä eriytymisen ja virtuaalisuuden tunnuspiirteitä on olemassa, mutta johtamispuheen ristiriidat saattavat myös kylvää helpommin hämmennystä kuin inspiroivaa ja organisaatiota tukevaa kehityspuhetta. Tyypillistä julkiselle johtamispuheelle oli myös menneisyyteen katsominen, mikä saattaa vaikeuttaa osaltaan tulevaisuuteen ja proaktiiviseen toimintaan suuntautumista. Verkostomaisuuden ja kulttuurillisten muutosten omaksuminen saattaa myös pysähtyä staattisiin laillisuusperiaatteisiin tai vahvaan julkisessa hallinnossa vallitsevaan byrokratiakulttuuriin. Johtamispuhe julkisen johtamisen kontekstissa koostuu modernin byrokratian mukaisesta pohjavireestä, pyrkimyksestä kohti postmodernia kieltä ja rakenteita ja laillisuusperiaatteen vaatimuksista. Työn tärkeimmät lähteet ovat teoreettisen viitekehyksen osalta Mary Jo Hatch (1997) ja Pauli Juuti (2001)