Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1947-1966 of 28473
  • Flander, Laura (Helsingin yliopisto, 2012)
    Oats contain a considerable amount of the soluble fibre β-glucan, which has recently received an authorised cholesterol lowering health claim in all member states of the EU. The healthy and natural image of whole grain oats has made them a desirable ingredient for use in breads. However, the absence of gluten-forming proteins and high fibre content pose technological challenges with respect to product texture. Fundamental understanding of the role of oat components on the structure formation of dough and bread is needed to facilitate the development of new healthy variants of oat breads with consumer-appealing properties. This thesis studied the effects of baking and bioprocessing methods, such as the use of sourdough and enzymes, on the chemical and rheological properties of oat doughs, the stability of β-glucan, and the quality attributes of oat breads. A concept was created for using whole grain oat flour as a base in an oat-wheat bread with good textural and sensory quality and high β-glucan content. Ingredient and process parameters for optimised texture and taste of the oat-wheat bread were established without extensive degradation of β-glucan. The use of an optimized sourdough process in the production of oat bread provided a feasible technique for producing a new tasty variant of oat bread with high β-glucan content. The use of enzymes, such as laccase and xylanase, proved highly effective in improving the texture of oat-wheat bread. It was shown in this work that tyrosinase efficiently cross-linked oat protein, which was suggested to improve the textural properties of gluten-free oat bread. The identified positive effects on the baking quality of oat bread encourage the food ingredient and baking industry to apply bioprocessing as a powerful tool for improving the flavour and texture of healthy bakery products.
  • Kauppi, Sari (Helsingin yliopisto, 2011)
    Diesel spills contaminate aquatic and terrestrial environments. To prevent the environmental and health risks, the remediation needs to be advanced. Bioremediation, i.e., degradation by microbes, is one of the suitable methods for cleaning diesel contamination. In monitored natural attenuation technique are natural processes in situ combined, including bioremediation, volatilization, sorption, dilution and dispersion. Soil bacteria are capable of adapting to degrade environmental pollutants, but in addition, some soil types may have indigenous bacteria that are naturally suitable for degradation. The objectives for this work were (1) to find a feasible and economical technique to remediate oil spilled into Baltic Sea water and (2) to bioremediate soil contaminated by diesel oil. Moreover, the aim was (3) to study the potential for natural attenuation and the indigenous bacteria in soil, and possible adaptation to degrade diesel hydrocarbons. In the aquatic environment, the study concentrated on diesel oil sorption to cotton grass fiber, a natural by-product of peat harvesting. The impact of diesel pollution was followed in bacteria, phytoplankton and mussels. In a terrestrial environment, the focus was to compare the methods of enhanced biodegradation (biostimulation and bioaugmentation), and to study natural attenuation of oil hydrocarbons in different soil types and the effect that a history of previous contamination may have on the bioremediation potential. (1) In the aquatic environment, rapid removal of diesel oil was significant for survival of tested species and thereby diversity maintained. Cotton grass not only absorbed the diesel but also benefited the bacterial growth by providing a large colonizable surface area and hence oil-microbe contact area. Therefore use of this method would enhance bioremediation of diesel spills. (2) Biostimulation enhances bioremediation, and (3) indigenous diesel-degrading bacteria are present in boreal environments, so microbial inocula are not always needed. In the terrestrial environment experiments, the combination of aeration and addition of slowly released nitrogen advanced the oil hydrocarbon degradation. Previous contamination of soil gives the bacterial community the potential for rapid adaptation and efficient degradation of the same type of contaminant. When the freshly contaminated site needs addition of diesel degraders, previously contaminated and remediated soil could be used as a bacterial inoculum. Another choice of inoculum could be conifer forest soil, which provides a plentiful population of degraders, and based on the present results, could be considered as a safe non-polluted inoculum. According to the findings in this thesis, bioremediation (microbial degradation) and monitored natural attenuation (microbial, physical and chemical degradation) are both suitable techniques for remediation of diesel-contaminated sites in Finland.
  • Burman, Jirka (2013)
    Uusien mittaustekniikoiden nopea kehittyminen tuo mukanaan yhä paremmat mahdollisuudet tutkia biologisten molekyylien välisiä vuorovaikutuksia. Erityisesti lääkkeiden kehityksessä on ensiarvoisen tärkeää saada tietoa lääkeaineen ja biologisten molekyylien välisistä vuorovaikutuksista, sillä esimerkiksi lääkeaineen sitoutuminen plasman proteiineihin vaikuttaa merkittävästi lääkeaineen imeytymiseen, leviämiseen, metaboliaan ja eliminaatioon kehossa. Tärkeää on myös saada tietoa proteiini-hiilihydraatti ja vasta-aine-antigeeni vuorovaikutuksista, sillä ne liittyvät biologisiin prosesseihin, kuten hormonien toimintaan ja tunnistamiseen sekä biologisten molekyylien varastointiin. Biologisten molekyylien analytiikka on haastavaa, koska niiden aktiivisuus ja ominaisuudet usein muuttuvat niitä käsiteltäessä. Näistä mainittakoon mm. entsyymin aktiivisuus, joka saattaa kadota ja proteiinien denaturoituminen. Biosensori on analyyttinen laite, jossa biologista tai biologisesti johdettua materiaalia on joko sidottu tai kokonaan integroitu fysikaalis-kemialliseen anturiin. Biosensorien kehittämisen tavoitteena on valmistaa systeemejä, joiden avulla voidaan tutkia soluja, solukalvoja ja niiden ympäristöä reaaliajassa. Tarkoitus on saada biologisista prosesseista luotettavaa tietoa, jota hyödynnetään ihmisten hyvinvoinnin parantamiseksi. Biosensorien pitäisi olla edullisia, kestäviä, luotettavia ja lääketieteelliseen tutkimukseen soveltuvia. Tämän pro gradu -tutkielman kirjallisessa osassa tarkastellaan kvartsikidemikrovaa'an (QCM) hyödyntämistä biosensorina. QCM on laite, joka mittaa elektrodiin liitetyn kvartsikiteen värähtelytaajuutta. Kun sensorin massa muuttuu, myös sen värähtelytaajuus muuttuu. Värähtelytaajuuden muutoksesta voidaan tehdä johtopäätöksiä elektrodin pinnalla tapahtuvista muutoksista. Itsemuodostuvien pintakerrosten (SAM) avulla sensoripintaa voidaan muokata biologisten molekyylien havaitsemiseksi. SAM-pintojen käyttö perustuu kullan ja tioliyhdisteiden väliseen voimakkaaseen ja spontaaniin vuorovaikutukseen. Tioliyhdisteet muodostavat kullan pinnalle tasaisen ja stabiilin molekyylikerroksen. Tämän kerroksen ominaisuuksia muokkaamalla voidaan vaikuttaa pinnan kemiallisiin ja fysikaalisiin ominaisuuksiin. Kirjallisessa osassa käsitellään QCM:n soveltuvuutta biosensoriksi immunoglobuliini E:n ja kloramfenikolin kvantitointiin, R- ja S-enantiomeerien erotukseen, solutukirankaan sitoutuvien lääkeaineiden tutkimiseen sekä seerumin vasta-ainemääritykseen. Tulokset ovat varsin lupaavia, vaikka QCM-laitteiston herkkyys ei vielä monissa sovelluksissa oikein riitä kvantitatiiviseen määritykseen. Myös sensoripinnan uudelleenkäyttö aiheuttaa vielä ongelmia. Pro gradu -tutkielman kokeellisessa osassa sovellettiin kapillaarielektrokromatografiaa (CEC) matalatiheyksisen lipoproteiinin (LDL) ominaisuuksien tutkimuksiin. CEC:ssä käytettävien 50 µm halkaisijan avoputkisilikakapillaarien sisäpinta päällystettiin LDL:llä, joka toimi stationaarifaasina. Kehitetyllä menetelmällä tutkittiin mm. LDL:ssa tapahtuvia muutoksia sokerikäsittelyn ja hapettumisen jälkeen. Tutkimuksissa hyödynnettiin elektro-osmoottista liikkuvuutta pinnassa tapahtuvien muutosten indikaattorina. CEC osoittautui hyväksi tekniikaksi biologisella materiaalilla helposti muokattavien kapillaaripintojen, lyhyiden analyysiaikojen ja vähäisten reagenssi- ja näytemäärien ansiosta.
  • Rantala, Marttiina (2013)
    Multiple anthropogenic stressors on lake ecosystems demand effective measures towards improved protection and management of water bodies. The Water Framework Directive defines a common goal for sound water management and obliges EU member countries to monitor and protect the ecological status and water quality of all relevant surface waters. However, major problems hindering the attempts for effective water management are the lack of long-term observational data on reference status and an inadequate understanding of the responses of lake ecosystems to environmental pressures. With this regard, paleolimnological techniques are invaluable as they provide means to seek for past analogies of lake-environment interactions. Long-term development in the water quality and ecological status of Lake Storträsk, located in southern Finland, was assessed using a variety of paleolimnological proxies. The aim was to determine the reference status of this dystrophic lake, and to attain holistic understanding of late Holocene environmental changes and their influences on the lake’s status. The principal hypothesis of the study was that late Holocene climate changes, catchment development and contemporary human activities have affected the status of the lake leaving records in the abiotic and biotic features of the sediment deposits. A 43-cm sediment core was obtained from the lake basin and studied for its physicochemical and biological attributes. The core was dated with radiometric methods, and a time frame of ca. 4500 years was established for the sediment sequence. Loss-on-ignition and magnetic susceptibility were measured and the elemental content of the sediment was assessed by ICP-MS- and CNS-analyses. Fossil diatom assemblages were studied to reconstruct long-term development in lake-water pH. Ordination techniques and diversity indices were applied to identify temporal patterns and relationships in the bioassemblages, and Spearman’s correlation coefficients were calculated to assess statistical relationships between the studied abiotic and biotic parameters. The results reveal that, whereas long-term climate changes have had the most profound impact on the water quality and ecology of Lake Storträsk, the status of the lake has also been altered by early catchment disturbances and historical human activities as well as more intensive anthropogenic disturbances after the establishment of intensive agriculture in the area. The base of the sediment core reflects the transition from the warm and dry Holocene Thermal Maximum to the cooling and increasingly humid late Holocene. After the initial phase, a more stable development took place, disrupted by possible signs of forest fires and early clearance periods in the area. From the late Middle Ages onwards, human activities within the vicinity of the lake became more intensive leaving highly distinct marks in the sediment, but were receded towards the present. Regardless of the current location of Lake Storträsk in a conservation area, and the apparent inability of the barren catchment to support any intensive agricultural practices, it is clear that human influences on the lake have been significant. The results of this study highlight the importance of long-term perspective in the assessment of lake reference conditions since lake ontogeny is often far from linear. Furthermore, this study emphasizes the importance of combining information from multiple paleolimnological proxies as they provide a more robust and holistic basis for understanding lake-environment dynamics particularly in humic boreal lakes which often respond to environmental change in distinct ways.
  • Kattan, Anna (2005)
    Genetic modification (GM) of food crops is one of the most innovative and controversial technologies of current times. While the use of GM food is accepted in many countries such as the United States, these products have been largely prohibited within the European Union. The differences in policies have had numerous effects on international relations, and have even resulted in a so-called trade war between the two regions. Consequently, a debate involving the use, release, and labeling of these goods touching upon several noteworthy subjects including health matters, economics, environmental concerns, hunger crises, public opinion, and the sovereignty of nations has resulted. This study is composed of two parallel aims and research methods. First, factors which may have influenced the distinct GM food policies in the EU and the US are discussed. Specifically, a two case study comparison using the most similar systems design is employed. This analysis provides insight into this subject by considering significant similarities and differences of the two regulatory atmospheres. After such a discussion, focus is placed on the second aim of this research which asks if professional power struggles have played a demonstrable role in the transgenic food policies formulated in the EU. Such an inquiry is carried out within the framework of professionalization and considers system disturbances, conflicts, and transformations in its analysis. Furthermore, abstract knowledge is viewed as a key tool in professional contests. After thorough examination, it is concluded that, although several factors may contribute to the strict transgenic food policies seen within the EU, conflict for professional power has been intrinsic in the development of such regulations.
  • Hokkanen, Minna (Helsingfors universitet, )
    Tutkielma käsittelee bioteknologian patentointia ja sen erityistä suhdetta perus- ja ihmisoikeuksiin. Erityisesti keskitytään modernin bioteknologian keksintöihin, sillä kyseiset keksinnöt liittyvät usein terveydenhuoltoon ja lääketieteeseen – niiden kohdalla aktualisoituu myös eniten perus- ja ihmisoikeudellisia kysymyksiä. Bioteknologian patentointia koskeva erityissääntely sisältyy bioteknologiadirektiiviin (44/98/EY), joka on implementoitu osaksi Suomen kansallista lainsäädäntöä sekä sisällytetty Euroopan patenttisopimukseen (EPC). Tutkielmassa esitellään lisäksi keskeiset bioteknologian tutkimukseen ja patentoitiin vaikuttavat perus- ja ihmisoikeudelliset oikeuslähteet, joista on erityisesti syytä mainita Euroopan neuvoston yleissopimus ihmisoikeuksien ja ihmisarvon suojaamiseksi biologian ja lääketieteen alalla (SopS 24/2010) eli biolääketiedesopimus. Tutkielma perustuu sille lähtökohdalle, että patenttijärjestelmä ja perus- ja ihmisoikeudet ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Patenttijärjestelmä on riippuvainen perusoikeuksista, sillä ilman tutkimuksen ja tiedonvälityksen vapauksia ei voisi syntyä keksintöjä patentoitavaksi – näin ollen perusoikeudet voidaan nähdä patenttijärjestelmän taustalla. Bioteknologian yhteydessä perus- ja ihmisoikeuksilla on kuitenkin usein myös patentointimahdollisuuksia rajoittavaa merkitystä, sillä alan sovelluksiin liittyy huomattavia eettisiä ja ihmisoikeudellisia kysymyksiä: jokaisen bioteknologian patentoitavuudelle asetetun erityisedellytyksen ja rajoituksen taustalta on löydettävissä ihmisoikeussäännöksillä turvatun oikeushyvän suojelu. Patenttijärjestelmä tosin pyrkii arvoneutraalisuuteen patentoitavuuden edellytyksiä sovellettaessa, mutta tosiasiassa patentoitavuuden edellytykset eivät voi olla eettisesti neutraaleja, sillä niiden avulla lainsäätäjä pyrkii myös tavoittelemaan tasapainoa ristiriidassa olevien intressien välille. Tällöin tiettyjä arvoja suojataan sulkemalla tietyt keksinnöt järjestelmän ulkopuolelle. Tutkielmassa käsiteltäviä bioteknologian patenttien yhteydessä suojattavia arvoja ovat erityisesti ihmisarvon kunnioittaminen, itsemääräämisoikeus, oikeus terveydensuojeluun sekä siihen sisältyvä lääkkeiden saatavuus ja biodiversiteetin suojelu osana oikeutta ympäristöön. Bioteknologian keksintöjen patentointiin sovelletaan lähtökohtaisesti samoja patentoitavuuden perusedellytyksiä kuin kaikkien muiden tekniikan alojen keksintöihin: patentoitavalta keksinnöltä vaaditaan uutuutta, keksinnöllisyyttä ja teollista hyödynnettävyyttä. Biologinen materiaali on patentoitavissa, kun se on tuotettu teknisen menetelmän avulla ja muodostaa keksinnön – löytöä ei voida patentoida. Erityiskysymykset liittyvätkin pääosin siihen, mikä voi muodostaa patentoitavan keksinnön, ja milloin keksintö voidaan sulkea patentoitavuuden ulkopuolelle eettisistä syistä, toisin sanoen sen perusteella, että sen hyödyntäminen olisi hyvän tavan ja yleisen järjestyksen vastaista. Lukuun ottamatta ihmisoikeudet huomioon ottavia rajoituksia bioteknologian patentoitavuus eroaakin lopulta varsin vähän muiden alojen keksintöjen patentoitavuudesta.
  • Malin, Maili (Stakes, 2006)
    Biopower, Otherness and Women's Agency in Assisted Reproduction. This sociological study analyses how, why and with what kind of consequences assisted reproductive technologies (ART) have become the primary technology for governing infertility in Finland both on the level of individuals and society. The phenomenon is construed as one the strategies of the Focaultian biopower since ART are political techniques of the beginning of life par excellence, as they are used to prepare the bodies of certain types of women to create certain kind of life, i.e. certain kind of children. Moreover, ART are interpreted to be gendered control techniques with which the pure, and at the same time prevailing, social order symbolised by a female body is maintained by naming and excluding otherness, unsuitable mother candidates and children. Finally, it is considered how the agency, subjectivity, of women experiencing infertility and seeking treatment appears in the prevailing context of ART. The introduction of IVF-based reproductive technologies to Finland and the treatment practices of the early 1990s have been studied on the basis of a clinic questionnaire, medical doctor interviews and articles of the Medical Journal Duodecim from 1969 to 2000. Opinions on the method of the treatment providers were studied by conducting a theme interview with fertilisation doctors in 1993. Experiences of women who have received treatment or experienced infertility were studied by means of a survey in 1994 and by analysing the content of messages in an online discussion forum in 2000. On the basis of the medical doctor interviews, significant criterion for choosing mother candidates turned out to be her vitality and her mental and physical health, which are considered prerequisites for a vitality of the child to be born. The hierarchies concerning children became evident. While people normally make their children on their own, this is what people experiencing infertility are trying to do as well. In the era of ART, the primary child is genetically the parents' own child, a secondary option for Finnish parents is a genetically Finnish child conceived by donated Finnish gametes or embryos and the last option is an adopted child of foreign origin. Women's agency mainly appears in their way of using ART as a technology of the self for self-control on one's own nature, which helps them to prepare their bodies in order to become pregnant in co-operation with a fertilisation doctor. Women's creative free agency exceeding governance appeared as a distinctive use of language with which they created shared meaning for their infertility experience, their own individual and group identity and distinctive reality. ART are very political techniques as they have a possibility to change the methods of having children and to shape life. Therefore, further sociological research on them is important and needed. Key words: practises of assisted reproduction, women's agency, biopower, vital politics of the beginning of life, otherness
  • Meller, Laura (Helsingin yliopisto, 2015)
    Anthropogenic pressures have pushed both climate and ecosystems to the point that their stability and functioning is at risk. Halting the loss of biodiversity by 2020 is one of the goals of the European Union. Climate change has been identified as one of the key challenges for biodiversity conservation in the EU. Empirical observations of climate change impacts, predictive tools and approaches, and appropriate policy responses are developed in separate fields of research with different methodologies and cultures. My thesis aims at bringing these three aspects together to explore responses to climate change from the perspective of biodiversity in the European Union. The thesis consists of a summary and five chapters. Chapter I looks into EU biodiversity policy in light of needs arising from climate change, with a focus on bridges between climate change impacts to appropriate conservation responses and further to policy. Chapter II evaluates approaches to reducing uncertainty in conservation prioritization based on ensemble modelling of species distributions. Chapter III builds methodologically on the findings of chapter II to explore the balance between various aims of biodiversity funding in the EU and how allocations of the funds reflect those aims. Chapters IV and V explore the balance between mitigation benefits and adaptation drawbacks of bioenergy as regards biodiversity conservation. The existing EU biodiversity policy has more potential to support effective adaptation than what its current interpretation and practice allows, although there seem to be gaps that cannot be addressed with the existing policies. The numerous scientific recommendations for conservation responses to climate change mainly address species range shifts. There is a mismatch between future conservation needs and the current practice of allocating funds for biodiversity conservation in the EU. For birds of European conservation concern, climate change drives larger changes in range size than land use for short-rotation woody bioenergy. However, bioenergy was predicted to have a negative impact on a larger proportion of the species than climate. Three policy recommendations arise from my thesis. First, compliance with strategic environmental assessment and green infrastructure guidance should be ensured for biodiversity projects receiving funds from the EU Structural and Cohesion funds. Second, biodiversity project funding from the SCF funds needs to be explicitly linked to the biodiversity strategy goals and assessed from the perspective of biodiversity needs. Indicators of project success should include an indicator relevant for biodiversity. Third, mitigation of climate change is a key strategy for biodiversity conservation, as it makes effective adaptation more feasible.
  • Hurri, Samuli (2011)
    The modern subject is what we can call a self-subjecting individual. This is someone in whose inner reality has been implanted a more permanent governability, a governability that works inside the agent. Michel Foucault s genealogy of the modern subject is the history of its constitution by power practices. By a flight of imagination, suppose that this history is not an evolving social structure or cultural phenomenon, but one of those insects (moth) whose life cycle consists of three stages or moments: crawling larva, encapsulated pupa, and flying adult. Foucault s history of power-practices presents the same kind of miracle of total metamorphosis. The main forces in the general field of power can be apprehended through a generalisation of three rationalities functioning side-by-side in the plurality of different practices of power: domination, normalisation and the law. Domination is a force functioning by the rationality of reason of state: the state s essence is power, power is firm domination over people, and people are the state s resource by which the state s strength is measured. Normalisation is a force that takes hold on people from the inside of society: it imposes society s own reality its empirical verity as a norm on people through silently working jurisdictional operations that exclude pathological individuals too far from the average of the population as a whole. The law is a counterforce to both domination and normalisation. Accounting for elements of legal practice as omnihistorical is not possible without a view of the general field of power. Without this view, and only in terms of the operations and tactical manoeuvres of the practice of law, nothing of the kind can be seen: the only thing that practice manifests is constant change itself. However, the backdrop of law s tacit dimension that is, the power-relations between law, domination and normalisation allows one to see more. In the general field of power, the function of law is exactly to maintain the constant possibility of change. Whereas domination and normalisation would stabilise society, the law makes it move. The European individual has a reality as a problem. What is a problem? A problem is something that allows entry into the field of thought, said Foucault. To be a problem, it is necessary for certain number of factors to have made it uncertain, to have made it lose familiarity, or to have provoked a certain number of difficulties around it . Entering the field of thought through problematisations of the European individual human forms, power and knowledge one is able to glimpse the historical backgrounds of our present being. These were produced, and then again buried, in intersections between practices of power and games of truth. In the problem of the European individual one has suitable circumstances that bring to light forces that have passed through the individual through centuries.
  • Berg, Mia-Karoliina (1995)
  • Kuuranhalla, Leija (1994)
  • Sorsa, Janne (Helsingfors universitet, 2015)
    Bitcoin on virtuaalinen, hajautetusti toimiva kirjanpito- ja maksujärjestelmä. Sen yksiköitä, niin ikään nimeltään Bitcoineja, käytetään virtuaalivaluuttana. Bitcoineja käytetään vaihdonvälineenä ja sijoituskohteena ja sitä on kuvailtu elektroniseksi käteiseksi, koska sen siirrot ovat kryptografiaan perustuvasti anonyymejä. Bitcoin-järjestelmä perustuu hajautettuun yksimielisyyteen. Tämä tarkoittaa, ettei Bitcoin järjestelmä ole keskusjohtoinen eli uusien Bitcoinien liikkeellelaskua ja maksutapahtumia ei hallinnoi yksittäinen taho. Maksujärjestelmä mahdollistaa suorat käyttäjien väliset transaktiot ilman pankin varmistusta. Bitcoin on tunnettu siitä, että se on ensimmäinen hajautetusti toimiva virtuaalivaluutta, jossa on ratkaistu kaksinkertaisen käytön ongelma. Bitcoin-verkkoa ylläpidetään niin sanotusti louhimalla, josta louhija voi saada Bitcoineja palkinnoksi. Tutkielmassa on käsitelty Bitcoinin luovutus- ja louhintatulojen tuloverotusta laajuus-, arvostamis- ja jaksotusongelmien näkökulmasta pääasiassa lainopin metodein. Bitcoinin luokittelu oikeudellisissa konteksteissa ei ole yksinkertaista ottaen huomioon sen ominaispiirteet. Siviilioikeudellisesti Bitcoinia voidaan laajasti ottaen luonnehtia omaisuudeksi. Bitcoin ei kuitenkaan ole arvopaperi, johdannaissopimus tai säänneltyä sähköistä rahaa. Bitcoinilla ei ole liikkeellelaskijaa, sen arvoa ei ole sidottu mihinkään kohteeseen, eikä se oikeuta suoritukseen keneltäkään. Bitcoinin luovutus- ja louhintatulojen verokohteluun liittyy monenlaisia tulkintaongelmia käsiteltyjen verotuksen ongelmien osalta. Tilanteet tuloverotuksessa ovat uuden tyyppisiä, eikä niistä ole oikeuskäytäntöä tuloverotuksen osalta. Muutkin tulkintaongelmat ovat sidoksissa laajuusongelmassa ratkaistaviin peruslähtökohtiin eli siihen, mitä tuloa Bitcoinin luovutus- ja louhintatulot ovat. Verohallinnon antaman virtuaalivaluuttojen tuloverotusta koskeneen ohjeen mukaan Bitcoin-luovutuksia tulisi verottaa muuna pääomatulona kuin luovutusvoittoina ja louhintatuloja ansiotuloina. Verohallinto on esittänyt, ettei Bitcoin-luovutuksista syntyviä tappioita voida vähentää millään tavalla, koska niillä käytävän kaupankäynnin on katsottava rinnastuvan hinnanerosopimuksilla (CFD) käytävään kaupankäyntiin. Tutkielmassa on esitetty perusteet sille, että Bitcoin-luovutukset voitaisiin tulkita tuloverotuksessa luovutusvoittoina tai tappioina verotettaviksi ja Bitcoin-louhintatulot pikemminkin pääomatuloiksi kuin ansiotuloiksi verotettaviksi tuloiksi. Hinnanerosopimuksiin rinnastaminen ei vastaa Bitcoinin luonnetta, joten sen perusteella johtopäätös tappioiden vähennyskelvottomuudesta ei ole perusteltu tulkintasuositus. Tappioiden vähennyskelvottomuudelle ei ole kestäviä perusteita riippumatta siitä, millaiseksi tuloksi Bitcoin-luovutukset katsotaan. Elinkeinoverotuksen osalta Bitcoin-hankintamenot ovat selvästi kokonaan vähennyskelpoisia myös Verohallinnon ohjeen mukaan. Käsiteltyjen laajuuskysymysten ratkaisut liittyvät kiinteästi Bitcoinin luovutus- ja louhintatulojen jaksottamiseen. Tältä osin Verohallinnon ohje virtuaalivaluuttatulojen jaksottamisesta ei ole yksiselitteinen. Etenkin erilaisia ratkaisumahdollisuuksia liittyy menon ja hankintamenon jaksottamiseen ja vuotuisten poistojen tekemiseen. Selkeästi kuitenkin elinkeinoverolain mukaisen jaksotuksen osalta arvonalennuspoistojen tekeminen Bitcoineista on mahdollista. Bitcoin-tuloihin liittyy arvostamisongelma eli kysymys siitä, miten Bitcoinin käypä arvo määritetään verotuksessa. Tältä osin ongelmia aiheuttaa se, että Bitcoinin korkean volatiliteetin johdosta hinta voi vaihdella päivittäin paljonkin, mutta se voi myös vaihdella eri vaihtopörssien välillä samanaikaisesti. Päivän keskihinnan arvioiminen antaa tarkimman arvon, mutta sen määrittäminen on hankalaa. Oman kysymyksensä muodostaa Bitcoinien luovutusjärjestys tilanteessa, jossa Bitcoinit eivät ole eroteltavissa toisistaan. Tältä osin Verohallinnon suositusta fifo-periaatteen soveltmisesta ei voida pitää täysin kiistattomana tuloverolain mukaisessa verotuksessa toisin kuin elinkeinoverolain osalta. Tutkielmassa on käsitelty myös Bitcoin-tulojen kansainvälistä luonnetta sen osalta, miten laajasti Suomi verottaa Bitcoin-tuloja ja miten ne jakautuvat asuin- ja lähdevaltiolle OECD:n malliverosopimuksen pohjalta. Kansallisen verolainsäädännön mukaan ulkomailla asuvat ja sieltä käsin toimintaa harjoittavat rajoitetusti verovelvolliset eivät lähtökohtaisesti ole verovelvollisia Suomeen myydyistä Bitcoineista tai Suomesta saaduista Bitcoin-louhinnan siirtopalkkioista. OECD:n malliverosopimuksen puitteissa Bitcoinin luovutus- ja louhintatulojen verotus jää lähtökohtaisesti asuinvaltiolle. Sopimusmaiden erilaisten tuloartiklojen soveltaminen johtaa kvalifikaatiokonflitiin, josta voi aiheutua kaksinkertaista verotusta.
  • Vainio, Maarit (2002)
    Tutkielman tarkoituksena on kuvata ja arvioida verkko-oppimisen nykytilaa ja tulevaisuudennäkymiä valtionhallinnon henkilöstökoulutuksessa. Verkko-oppiminen ymmärretään kokonaan tai osittain tietoverkoissa toteutetuksi suunnitelmalliseksi ja ohjaukselliseksi oppimiseksi: oppimiselle on määritetty tavoitteet ja oppimista seurataan, ohjataan ja arvioidaan. Tutkielmassa painotetaan sosiokulttuurista konstruktivismia: oppiminen nähdään aktiivisena tiedon tuottamisena, jossa keskeinen sija on myös oppimiskulttuurilla. Verkko-oppimista valtionhallinnossa tarkastellaan teoreettisesta kirjallisuudesta suodatettujen arviointikriteerien avulla, jotka kiteytyvät seuraaviksi pääteemoiksi: 1. verkko-oppimisen toteuttamisen konteksti, 2. verkko-oppimisen joustavuus ajan, paikan ja rakenteen raja-aitojen ylittämisenä sekä yksilöllisesti erilaisen oppimisen piirteiden huomioimisena, 3. oppimisprosessien luonne konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen suhteutettuna, 4. oppimiskulttuurin piirteet työn ja oppimisen yhteen nivoutumisen, jatkuvan työssä oppimisen ja vuorovaikutteisen yhdessä oppimisen avulla sekä 5. verkko-oppimisen tulevaisuus suhteessa valtion henkilöstökoulutuksen erityishaasteisiin, perehdytyskoulutuksen, osaamisen siirron sekä ikääntyvän henkilöstön osaamisen vahvistamisen järjestämiseen. Tutkielmassa analysoidaan kvalitatiivisesti seitsemää henkilöstökoulutuksen vastuuhenkilön teemahaastattelua verkko-oppimista valtionhallinnossa hyödyntävissä organisaatioissa. Tausta-aineistona käytetään Hallinnon kehittämiskeskuksen keräämää kyselyaineistoa verkko-oppimisesta valtionhallinnossa, jonka perusteella haastatellut organisaatiot on valittu. Tutkielmassa havaittiin verkko-oppimisen hyödyntämisen valtionhallinnossa olevan alussa. Joissain organisaatioissa verkko-oppimista hyödynnetään laajemmin ja sisällöllisesti monipuolisemmin kuin toisissa, mutta kaikissa organisaatioissa tietoverkkojen hyödyntämisen koulutuksessa nähdään vääjäämättä lisääntyvän, yhtenä elementtinä oppimisen monimuotoisessa kokonaisuudessa. Verkko-oppiminen tuo uusia mahdollisuuksia, mutta sen soveltuvuutta arvioidaan kriittisesti ja tarvelähtöisesti opittavan sisällön ja kohderyhmän erityispiirteiden kannalta. Verkko-oppimisen nykytilaa valtionhallinnossa voikin luonnehtia bittivirrassa luovinnaksi, suunnan etsimiseksi, mahdollisuuksien ja haasteiden pohdinnaksi. Verkko-oppiminen tuo valtionhallinnossa tällä hetkellä suurinta lisäarvoa suurille ja keskisuurille organisaatioille, joita luonnehtii laajalle maantieteelliselle alueelle hajautunut henkilöstö. Se tarjoaa välineen joustavaan maantieteellisten etäisyyksien hallintaan sekä kustannussäästöihin. Verkko-oppiminen tuo merkittävää lisäarvoa mahdollistaen valtionhallinnon henkilöstökoulutuksen aikuisen ja ikääntyvän kohderyhmän erityispiirteiden huomioimisen sekä oppimisen sovittamisen yksilöllisiin oppimistarpeisiin oikea-aikaisesti. Verkko-oppimisen koettiin tuovan rahoille vastinetta myös oppimisen laadun parantajana ja opetuksen tehostajana. Se haastaa miettimän oppimista ja opetusta tarkemmin, mikä säteilee kokonaisvaltaisesti myös muuhun toimintaan. Konstruktiivisen, tehokkaan oppimisen sisällöt heijastuvat verkko-oppimisen oppimisprosesseissa: lähestytään oppijoiden yhteisen, luovan ja aktiivisen ongelmanratkaisun ajatuksia, mikä heijastuu myös oppimiskulttuurin tasolle. Verkko-oppiminen ylittää rakenteita ja haastaa yhteistyöhön, sekä organisaatioiden sisällä että organisaatioiden välillä. Se avaa silmiä verkostoitumiselle ja yhdessä toimimiselle, nivoo työtä ja oppimista yhteen sekä vahvistaa jatkuvan työssä oppimisen ajatuksia. Tutkielma vahvistaa myös aiemmasta tutkimuksesta esiin nousseet päätelmät verkko-oppimisen ohjauksen tärkeydestä. Toimiva verkko-opetus on koettu tuloksellisena koulutuksen järjestämisen ja oppimisen tapana.
  • Nordfors, Teemu (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkimus käsittelee BitTorrent-vertaisverkkoympäristössä tapahtuvia tekijänoikeuden loukkauksia vertaisverkon ylläpitäjän rikosoikeudellisen vastuun näkökulmasta. Tutkimuksen pääkysymyksenä voidaan pitää seuraavaa: Voidaanko BitTorrent-vertaisverkon ylläpitäjää pitää rikosoikeudellisessa vastuussa verkossa tapahtuneista tekijänoikeuden loukkauksista? Tutkimuksessa käytettävä metodi on lainopillinen, eli tarkoituksena on selvittää BitTorrent-vertaisverkkoja koskevaa oikeudentilaa tulkinnallisin menetelmin eri oikeuslähteistä saatavan tiedon avulla. Tavoitteena on selvittää, kuinka tekijänoikeuksia koskevaa lainsäädäntöä voidaan soveltaa vertaisverkkoympäristössä ja miten niiden rikkomisesta seuraava rikosoikeudellinen vastuu asetetaan. Tarkastelu keskittyy vertaisverkossa tapahtuviin tekijänoikeuden loukkauksiin ja mahdolliset muut vertaisverkossa tapahtuvat rangaistavat teot jätetään tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkimuksessa ei käsitellä erikseen tekijänoikeuden loukkauksesta seuraavaa mahdollista siviilioikeudellista hyvitys- ja korvausvastuuta eikä rangaistuksen määräämistä, vaan keskitytään niihin sääntöihin ja periaatteisiin, joiden kautta vertaisverkon ylläpitäjä voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen tekijänoikeuden loukkaamisesta. Tutkimuksen pääasiallisina lähteinä toimivat kotimainen oikeuskirjallisuus, kansallinen oikeuskäytäntö ja virallislähteet. Ulkomaisia lähteitä käytetään vertaisverkko-käsitteen määrittelyn apuna ja erityisesti tuomaan syvyyttä tutkimukseen vertaisverkkotoimintaa koskevien lukujen valossa. Aluksi tutkimuksessa selvitetään yleisesti, mitä vertaisverkolla tarkoitetaan ja mikä on sen toimintaperiaate. Seuraavaksi käsitellään tekijän taloudellisia oikeuksia, joista tarkastellaan erityisesti kappaleen valmistamista ja teoksen välittämistä yleisölle. Tämän jälkeen käydään läpi tekijänoikeusrikosta ja tekijänoikeusrikkomusta koskevat rangaistussäännökset sekä laiminlyönnistä mahdollisesti seuraava rangaistusvastuu. Vertaisverkon tekniikasta johtuen verkon ylläpitäjän osallistuminen varsinaisiin tekijänoikeuden loukkauksiin ei ole tarpeen. Koska verkon ylläpitäjä ei täytä tekijänoikeuden loukkauksen tunnusmerkistöä, tulee ylläpitäjän mahdollinen rikosoikeudellinen vastuu kysymykseen osallisuusopin kautta. Osallisuusopin osalta tarkemmin käsitellään rikoskumppanuutta ja avunantoa osallisuuden muotoina. Osallisuusopin käsittelyn jälkeen sovelletaan aikaisemmin tutkimuksessa käsiteltyjä asioita verkon ylläpitäjän rikosoikeudellisen vastuun kannalta. Lisäksi tutkitaan, soveltavatko tietoyhteiskuntakaaren ja kieltoerehdyksen vastuuvapausperusteet vertaisverkon ylläpitäjän kohdalla. Lopuksi tehdään lyhyt yhteenveto tutkimuksessa käsitellyistä asioista ja vastataan tutkimuksen alussa esitettyyn pääkysymykseen.
  • Ruppel, Meri M. (Helsingin yliopisto, 2015)
    The Arctic has been warming twice as fast as the rest of the world during the last decades of global warming. Reasons for the amplified Arctic warming are thought to partly relate to positive feedbacks affecting the radiative budget of the area. Black carbon (BC) is a light-absorbing particulate produced by incomplete combustion of biomass and fossil fuels. BC strongly warms the atmosphere, and its climate effects are amplified in the Arctic where its deposition on light surfaces decreases their reflectivity, resulting in elevated heat absorption and further hastening melt of snow and ice. Globally, BC is estimated to be the second most important climate-warming agent after carbon dioxide. Historical information on BC deposition plays a significant role in the assessment of long-term climate effects of BC, but scarce data on this past variability has been available from the Arctic. Historical BC records can be attained from environmental archives, such as ice cores, peat deposits and marine and lake sediments, which store direct evidence of past BC deposition in chronological order. The objective of this thesis is to collect new spatial and temporal data on BC deposition in the European Arctic from the preindustrial to the present (i.e., the last ca. 300 years), and assess BC sources and climatic implications, by analysing five lake sediment cores from Arctic Finland and an ice core from Svalbard. No standard method exists to determine BC, and the precise definition of BC depends on the methodology used for its quantification. Here, three different analytical methods were used to quantify different components of BC. Spheroidal Carbonaceous Particles (SCP) and soot-BC (SBC) were analysed from the Arctic Finland lake sediments by SCP analysis and chemothermal oxidation at 375 °C, respectively, and elemental carbon (EC) from the Svalbard ice core with a thermal optical method. The results suggest temporal variation in past BC trends, both between study sites and between methods. While SCPs show a marked trend with fluxes peaking around 1980 and declining afterwards, they represent only a minor fraction of total BC. SBC and EC are better suited to indicate general historical BC trends. SBC fluxes vary between sites but some regional patterns are noticeable. The two northernmost lakes indicate generally decreasing SBC fluxes during the latter half of the 20th century which is in line with previous data from Greenland ice cores, modelling studies and atmospheric measurements. However, two other lake sites indicate increasing SBC fluxes from ca. 1970 to the end of the records, likely caused by local emissions from the Kola Peninsula, Russia. Moreover, an increasing EC deposition trend from ca. 1970 to 2004 is also recorded in the Svalbard ice core. This increasing trend is unexpected and unparalleled among available arctic records. The observed increase in the ice core is likely caused by flaring emissions from northern Russia. The fact that a similar trend in BC fluxes and deposition is recorded in two separate environmental archives analysed with different methods and receiving atmospheric transport from mostly different source areas, highlights the plausibility of such a trend, and implies that it may also be observable at other locations in the Arctic. In such a case, BC may have exerted a significant impact on the radiative forcing and thereby past climatic warming of the Arctic, in the most recent three or four decades. However, the present study indicates that local results cannot necessarily be extrapolated over wider areas, and therefore further studies are required to establish regional BC deposition trends within the Arctic. In addition, the study highlights that BC results obtained using different analytical methods should be compared with caution.
  • Ratavaara, Nina (2013)
    The study aims to depict how black metal scene members see black metal, the scene and their own identities in the changing, global mediascapes of today and how they (re-) negotiate these elements in these circumstances. In the last two decades, the new ICT have changed the world and equally so musical scenes. The question to be answered then is how a global subculture like black metal that highly values obscurity and has a strong ideology reacts to these changes as these developments result in concepts such as scene, space, identity and authenticity being challenged in today’s globalized world. Despite the little academic attention that black metal has received, it is not only interesting musically with black metal being one of the newest and most extreme metal subgenres but the black metal scene and its practices are noteworthy because of their unique connection of music and ideology as well as the global network that has existed since black metal’s inception. A qualitative multi-method research design is used to achieve an understanding of both experiences and thoughts of individual scene members as well as to try to discover a wider scenic development, negotiation behaviour and to draw a picture of scenic media use. The data was gathered by starting a thread in an online discussion forum and conducting six semi-structured interviews both face-to-face as well as online through email and written Skype chats. Scenic material such as magazines and documentaries were collected and used to support the other two data sets and add more nuances. All these materials were analysed thematically from an insider researcher perspective. In conclusion, it can be said that while there clearly was a phase of conflict in the scene to adapt to the developments it seems they have enforcedly been accepted and are seen as part of an inevitable evolution. The Internet has become the dominant media used in the black metal scene. It is acknowledged that the Internet makes access easier and faster, it shrinks the world. This is seen both as positive and negative. Scene members see it as beneficial personally as the Internet allows inexpensive and fast access to information and communication tools. For the scene however, it is seen as a threat since it renders black metal more visible and provides easier accessibility for everyone. While black metal in its core has not changed and its ideology has remained the same, the scene has developed, grown up and become more diverse and fragmented as well as lost some of its restrictiveness.