Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-40 of 28489
  • Salojärvi, Niina (2013)
    Boreaaliset suot ovat globaalilla tasolla merkittäviä hiilen varastoja sekä monimuotoisia ekosysteemejä. Ombrotrofisia keidassoita esiintyy erityisesti eteläboreaalisella vyöhykkeellä, kun minerotrofiset aapasuot ovat yleisempiä keski- ja pohjoisboreaalisella vyöhykkeellä. On kuitenkin odotettavissa, että ilmastonmuutos siirtäisi keidas- ja aapasuovyöhykkeen rajaa pohjoisemmaksi, mikä tarkoittaisi nykyisten aapasoiden rahkoittumista keidassoiksi. Keidas- ja aapasoiden suhteellisten osuuksien muuttuminen vaikuttaisi soiden kaasuvirtoihin sekä monimuotoisuuteen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää nykyisten aapasuovyöhykkeen soiden sukkessiovaihetta rahkoittumista indikoivien avainlajien kautta. Kasvillisuus- ja ympäristöaineisto tutkimukseen kerättiin 21:ltä luonnontilaiselta suolta Pohjois-Pohjanmaalta sekä Pohjois-Karjalasta ja Kainuusta. Avainlajien optimielinympäristöä mallinnettiin yleisten lineaaristen mallien ja regressiopuumenetelmien avulla. Myös ekologisten monimuuttujamenetelmien (DCA ja CCA) avulla selvitettiin suokasvien esiintymistä suhteessa ympäristötekijöihin sekä tutkimusalueiden välisiä mahdollisia eroja. Tulosten perusteella avainlajien (Eriophorum vaginatum, Sphagnum angustifolium, S. balticum ja S. magellanicum) esiintymistä selittää parhaiten sekä pH, sijainti sekä turpeen paksuus. Ilmastomuuttujien osuus on vähäinen, mutta niiden mukanaolo kuitenkin paransi GLM-mallien selityskykyä. DCA:n perusteella myös vedenpinnantaso vaikuttaa avainlajien esiintymiseen. Vasteet ympäristötekijöiden suhteen kuitenkin vaihtelevat avainlajien välillä. Itäisen ja läntisen tutkimusalueen välillä on havaittavissa tilastollisesti merkitsevää lajistoeroa, ja erityisesti S. balticumin esiintyminen on painottunut itäiselle tutkimusalueelle. Yhdistettäessä avainlajien dominanssitulokset ja soiden trofiatasot havaittiin tutkimusalueella kolmea erilaista kehitysvaihetta: selkeät aapasuot, selkeät rahkasuot, sekä muutosvaiheen suot. Aapasoiden osuus aineistosta on 43 %, muutosvaiheen soiden 19 % ja keidassoiden 38 %. Tulokset kertovat, että rahkoittuminen on jo alkanut aapasuovyöhykkeen eteläisissä osissa. Rahkoittumisen taustalla voi olla useita tekijöitä. Koska soiden välillä on suuriakin eroja kehitysvaiheen suhteen, voidaan päätellä, ettei suurilmaston merkitys ole kovinkaan voimakas soiden kehityksen kannalta. Itäisen tutkimusalueen suot ovat tulosten perusteella hieman enemmän rahkoittuneet, mutta itäisellä tutkimusalueella vallitsee edelleen myös selkeitä aapasoita. Niinpä rahkoittumiskehitykseen näyttää vaikuttavan erityisesti paikalliset ympäristötekijät. Tulosten perusteella on oletettavaa, että avainlajien dominanssi tulee kasvamaan erityisesti muutosvaiheen soilla ja suot muuttuvat keidassoiksi. Aapasoiden rahkoittuminen vähentäisi ravinteikkaiden suotyyppien monimuotoisuutta, joten aapasoiden suojelu tulee jatkossa olemaan nykyistäkin tärkeämpää. Boreaaliset suoekosysteemit ovat muutoksen alla, ja ilmastonmuutoksen ja soiden sukkession välisten suhteiden selvittäminen vaatii lisätutkimusta.
  • Hyvönen, Hanna (Helsingin yliopisto, 2015)
    Northern aapa mires are important carbon sinks. Their CO2 exchange with the atmosphere is based on plant photosynthesis and respiration, and the decomposition of peat and other dead organic matter by microbial activity. The photosynthetic efficiency of plants depends on environmental factors and the amount and development of plant leaf area and biomass. There is not much research on the leaf area index and biomass of plants on aapa mires which makes them an interesting and important subject of research. This study investigated plant community composition, development and their effect on CO2 exchange at a northern aapa mire in Finland. The purpose of this study was to survey the biomass and leaf area index of plants within mire types and determine how they, together with water level and microbial activity, and explain the CO2 exchange between the mire and atmosphere. Another aim of this study was to construct regression models for predicting biomass and leaf area index using the plants height and coverage data. The study was conducted in summer 2014 at Halssiaapa, an aapa mire in Sodankylä. The mire was divided into oligotrophic, mesotrophic and eutrophic hummocks, lawns and hollows. The plant community species, their height and coverage were determined in early June, mid-July and mid-August. Moreover, the growth of plant groups was monitored weekly at 16 inventory squares between 6th June and 18th August. Biomass and leaf area samples were collected from different mire types in mid-July, and by the use of regression analysis, two equations were modelled for each plant group, one for predicting biomass and another for predicting leaf area index. The equations were used for predicting biomass and leaf area index for plant groups and mire types based on early June and mid-August data, and the weekly inventory squares. CO2 exchange, and factors controlling it, were measured via an eddy covariance method (measures exchange at ecosystem scale), and a closed chamber method (measures exchange from 1m2). Biomass, leaf area index, species composition, water level and soil factors (indicators of decomposer activity) were used to explain CO2 fluxes. The activity of decomposers in peat was measured via a decomposition test where litter bags containing tea or straw were placed at sampling sites on the mire. The regression models based on plant sample data explained well the biomass and leaf area indices of plant groups. The mire s overall and maximum biomass and leaf area indices were 147 g m-2and 0,73 m2 m-2 respectively for vascular plants, and 351 g m-2and 5,5 m2 m-2 respectively for mosses. Hollows displayed the lowest leaf area index and biomass values, whilst hummocks showed the highest values. Mesotrophic hummocks had the highest values for vascular plants and eutrophic lawns showed the highest values for mosses. Despite having a considerably higher level of biomass and leaf area index than vascular plants, Sphagnum mosses had a much lower gross photosynthetic capacity. Plant communities on lawns and hummocks with an abundancy of sedges (Cyperaceae) had a higher gross photosynthetic capacity and respiration level than plant communities in hollows. Factors leading to increased respiration were increasing vascular leaf area index, release of carbon from straw (indicating decomposer activity), decreasing water level (drier peat) and carbon content in surface peat. Factors leading to increased gross photosynthetic capacity were increasing vascular leaf area index, decreasing water level and decreased straw mass in surface peat (indicating decomposer activity). Temperature and PAR (Photosynthetically Active Radiation) explained 25 % of the variation in gross primary production and 39 % in respiration. The other environmental factors explained 55 % of the residual variation in gross primary production and 78 % in respiration. The mire s gross primary production showed highest increase rate in June and reached its maximum level in early August. Mean plant biomass and leaf area index had the same growth pattern as gross primary production, reaching peak levels at the end of July. The plants Menyanthes trifoliata , Potentilla palustris, Andromeda polifolia and the functional group containing sedges and Scheuchzeria palustris, had a similar growth pattern, but no change in biomass and leaf area index of Betula nana and Vaccinium oxycoccos was detected during the growing season. The models constructed in this study for predicting biomass and leaf area index can be used at Halssiaapa and other nearby aapa mires. Plant surveying and CO2 exchange measurements will be continued at the site in future. Longterm changes in plant community species and CO2 exchange can be researched by comparing results from year 2014 with in coming summers.
  • Lahti, Riitta-Liisa (1988)
  • Noponen, Liisa (1974)
  • Järvenpää, Hedvig ((194)
  • Maksa, Outi (1995)
  • Sipari, Pinja (2014)
    Koulujen puutarhatoiminta on yhtä aikaa koululaitoksemme kanssa kehittynyt ilmiö. Aikojen saatossa koulupuutarhatoimintaa kohtaan tunnettu kiinnostus on vaihdellut ja tällä hetkellä se on ilmeisesti taas kasvussa. Koulupuutarhatoimintaa voidaan tarkastella monenlaisista näkökulmista, esimerkiksi osana koulun ympäristökasvatusta, terveyskasvatusta tai oppiainerajat ylittävää opiskelua. Aihetta on tutkittu vain vähän ja tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää millaista koulupuutarhatoimintaa Suomessa on ja miten puutarhoja hyödynnetään opetuksessa. Lisäksi tarkastelun kohteena on havainto, jonka mukaan koulupuutarhatoimijat usein ajattelevat oppilaiden oppivan toiminnan kautta ”mistä ruoka tulee”. Nykyaikainen ruokajärjestelmä on kuitenkin monimutkainen kokonaisuus, jonka muodostavat kuluttaja, tuottaja, jatkojalostajat ja pakkausteollisuus, sekä kauppa ja muut ruoan kautta tekemisissä olevat verkostot. Ymmärtääkseen ruoan matkaa pellosta pöytään ei siis riitä että tietää miten kasvit kasvavat. Tutkimuksessa selvitetäänkin lisäksi mitä koulupuutarhojen avulla opetetaan ruokajärjestelmästä. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla. Tutkimusta varten haastateltiin 11 opettajaa eri puolilta maata sijaitsevista kouluista, joissa on aktiivista koulupuutarhatoimintaa. Tutkimuskoulujen joukossa on ala- ja yläkouluja, lukio ja kaksi steinerkoulua. Tavoitteena oli saada tutkimukseen mukaan mahdollisimman laaja otos erilaisia koulupuutarhoja, joten kustakin koulusta haastateltiin vain yhtä toiminnasta hyvin perillä olevaa opettajaa. Litteroitu haastatteluaineisto analysoitiin teemoittelun ja tyypittelyn avulla. Teemoittelun kautta aineistosta löytyneiden ilmiöiden yleisyyttä selvitettiin sisällön erittelyllä. Tutkimuksen tulosten perusteella ei voida määrittää suomalaisen koulupuutarhan tyyppiesimerkkiä, sillä toimintatavat, toiminnan laajuus, sille asetut päämäärät ja puutarhojen hyödyntäminen opetuksessa vaihtelevat kouluittain paljonkin. Puutarhojen toimintamallit on kehitetty koulukohtaisesti niiden resurssien varassa, joita kullakin koululla on ollut käytettävissään. Toiminnan ensisijaisena tavoitteena on oppimisen tukeminen, mutta eri kouluissa puutarhan merkitystä painotetaan eri tavoin: ympäristökasvatuksen, kokonaisvaltaisen oppimisen tai jonkin tietyn kurssin oppimisympäristönä tai koulun pihaa viihtyistävänä tai koulun arkeen vaihtelua tuovana tekijänä. Toiminnalle asetetut tavoitteet määrittävät sitä kuinka paljon puutarhaa hyödynnetään opetuksessa ja lisäksi hyödyntämisen laajuuteen vaikuttaa puutarhan koko. Vaikka myös monet opettajat ajattelevat koulun puutarhatoiminnan avulla opittavan mistä ruoka tulee kauppojen hyllyille, opetetaan ruokajärjestelmästä puutarhatoiminnan kautta vain tiettyjä osia. Alkutuotannon roolia painotetaan vahvasti, mutta osassa kouluista näkökulmaa laajennetaan valmistamalla satoa myytäväksi myyjäisissä tai sitä tarjotaan kouluruokalassa. Kahdessa koulussa tehdään lisäksi maatilayhteistyötä lähitilojen kanssa. Uusien oppimisympäristöjen ja opetusmetodien hyödyntämistä opetuksessa pidetään yleisesti suositeltavana, mutta niiden käyttöönotto vaatii opettajalta edelleen erityistä rohkeutta. Koulupuutarhatoiminta kannustaa opettajia kokeilemaan koulussa monenlaisia uusia toimintatapoja ja opetusmetodeja, kuten ulkona opettamista ja kokemuksellista oppimista. Tutkimukseen osallistuneet opettajat eivät juuri kokeneet tarvitsevansa apua koulun puutarhatoiminnan kehittämiseen, mutta se voisi hyödyttää heitä etenkin puutarhakasvatuksen osalta, sillä monilla on melko suppea käsitys puutarhan hyödyntämismahdollisuuksista opetuksessa. Koulupuutarhojen aiheuttama innostus ja lisääntynyt oppilaiden motivaatio, sekä käytännön tekeminen, oikeat ongelmat ja konkreettisen lopputuloksen näkeminen puoltavat paikkaansa koulussa, sillä tällaiset tekijät edistävät tutkimusten mukaan esimerkiksi oppilaiden luonnontieteiden osaamista. Tutkimus on esiselvitys suomalaisen koulupuutarhatoiminnan käytännöistä ja se avaa runsaasti lisätutkimuksen aiheita. Jotta puutarhakasvatuksen parhaista käytännöistä päästään selville, on tehtävä esimerkiksi hyvin dokumentoituja kokeiluja erilaisista puutarhakasvatuksen muodoista, joiden vaikuttavuutta arvioidaan. Tarvetta on myös tutkimuksille, jotka selvittävät puutarhakasvatuksen vaikutuksia oppilaiden oppimiseen suomalaisen koulun kontekstissa. Ruokajärjestelmäopetuksen suhteen tutkimuksessa ilmeni ristiriita sen suhteen, mitä opettajat toivovat oppilaiden oppivan koulupuutarhatoiminnan kautta ja mitä he näyttävät käytännössä opettavan, joten lisätutkimusta tarvitaan myös tämän ristiriidan vahvistamiseksi ja selvittämiseksi.
  • Taskinen, Kristian (2002)
    Tutkielma käsittelee aasialaisten osakeoptioiden hinnoittelua. Aasialaisen option arvo määräytyy siihen liittyvän osakkeen keskimääräisen kurssikehityksen perusteella. Osakkeen kurssikehitystä kuvaavana prosessina toimii yleisesti optioiden hinnoittelussa käytetty geometrinen Brownin liike ja keskimääräinen kurssikehitys määräytyy tämän prosessin tuottamien keskenään korreloituneiden havaintojen aritmeettisena keskiarvona. Tämä aritmeettisen keskiarvon jakauma ei noudata mitään yleisesti tunnettua jakaumaa, mistä johtuen aasialaisten optioiden hinnoitteluun ei saada johdettua tunnetun Black–Scholes-kaavan tyyppistä analyyttista suljetun muodon ratkaisukaavaa, vaan joudutaan turvautumaan hinnan approksimaatioihin. Aasialaisten optioiden hinnan approksimointiin kehitetyistä menetelmistä tässä työssä esitellään Monte Carlo -simulointi sekä seuraavat hinnoitteluun kehitetyt algoritmit: Turnbull–Wakeman, Milevsky–Posner ja Curran. Menetelmien esittelyn lisäksi arvioidaan numeerisesti kunkin menetelmän käyttökelpoisuutta ja saatujen hintojen tarkkuutta erityyppisten aasialaisten optioiden tapauksissa. Aasialaisten optioiden hinnoitteluun soveltuvista simulointimenetelmistä työssä esitellään standardimenetelmä sekä kaksi sen tehostamiseen tähtäävää menetelmää: sovitettujen parien menetelmä ja apumuuttujamenetelmä. Standardimenetelmä tuottaa melko vaatimattomia tuloksia ja tehostusmenetelmistä sovitettujen parien menetelmä ei tuo juurikaan parannusta tarkkuuteen. Apumuuttujamenetelmä sen sijaan tuottaa hyviä tuloksia, kun apumuuttujana toimii vastaavat ominaisuudet omaava geometriseen keskiarvoon perustuva aasialainen optio. Esitellyistä algoritmeista Turnbull–Wakeman ja Milevsky–Posner soveltuvat aasialaisten optioiden hinnoitteluun vain tietyissä rajoitetuissa tilanteissa, kun taas Curranin menetelmä soveltuu kaikkiin tarkasteltuihin tilanteisiin erittäin hyvin. Keskeisimmät lähteet: BLACK, F. - SCHOLES, M. (1973): The Pricing of Options and Corporate Liabilities. Journal of Political Economy 81. BOYLE, P. - BROADIE, M. - GLASSERMAN, P. (1997): Monte Carlo methods for security pricing. Journal of Economic Dynamics and Control 21. COX, J. - ROSS, S. (1976): The Valuation of Options for Alternative Stochastic Processes. Journal of Financial Economics 3. CURRAN, M. (1994): Valuing Asian and Portfolio Options by Conditioning on the Geometric Mean Price. Management Science 40. MILEVSKY, M. A. - POSNER, S. E. (1998): Asian Options, the Sum of Lognormals, and the Reciprocal Gamma Distribution. Journal of Financial and Quantitative Analysis 33. TURNBULL, S. M. - WAKEMAN, L. M. (1991): A Quick Algorithm for Pricing European Average Options. Journal of Financial and Quantitative Analysis 26.
  • Vuorinen, Marja (2002)
    1800-luvun jälkipuolen yhteiskuntakehitys - modemisaatio, demokratisoituminen, kansakunnaksi rakentuminen - on näytelmä, jossa vanha eliitti, aateli on saanut esittää pääroistoa, kun taas uudella aatelittomalla, kansallisella, demokraattisella eliitillä on ollut edistyksellisen sankarin osa. Käsillä oleva työ on yritys purkaa tätä myyttiä. Lähtökohtana on oletus, että yhteiskuntaa muokkaavat voimat tulivat ensisijassa ideologian ulkopuolelta, ja kehityksen ideologiseksi moottoriksi ilmoittautunut ryhmä vain hyödynsi valmista tilannetta. Tutkimuksen kohteena on uuden ja vanhan eliitin ideologinen konflikti 1800-luvun jälkipuoliskolla. Massamitassa levitetty painettu sana (lehdistö, tieto- ja kaunokirjallisuus) synnytti tuolloin uuden yhteiskunnallisen vallan foorumin. Sen toimijoista pääosa oli uuden eliitin miehiä, joilla siten oli määrittelijän monopoli myös itseään koskevissa asioissa. Identiteettiään rakentaessaan uusi eliitti otti käyttöön negatiivisen identifikaation: se tuotti kilpailijastaan aatelista viholliskuvan, josta tuli myös demokratian itseymmärryksen vastakuva. Tutkimuksen metodikehyksen muodostavat diskurssiteoria -oletus siitä, etteivät verbaaliset kuittuurituotteet ainoastaan heijasta, vaan myös muokkaavat ja muuttavat yhteisön ajattelutapoja - sekä merkkejä ja merkityksiä tutkiva semioottinen lähestymistapa. Käytössä on lotmanilaisen kulttuurisemiotiikan hegemoniakilpailun strategioita kuvaileva terrnistö (teksti, nonteksti, antiteksti, negaatioteksti). Lähteenä on käytetty 1800-luvun suomalaista kaunokirjallisuutta, moniaineksista tekstityyppiä, josta on saatavissa esiin laajin merkityksiä kantavien inhimillisen elämän piirteiden kirjo. Aateluuden semiotiikka osoittautuu vallan semiotiikaksi. Se jäsentyy kuuden viitekehyksen ympärille. 'Soturin' arkaainen viitekehys viittaa suoraan, henkilökohtaiseen, "weberiläiseen" vahvemman valtaan. Järjestäytyneen yhteiskunnan hierarkioihin viittaava'virka/virkamies'taas on institutionalisoituneen vallan kuva. 'Kartano' viittaa esiteollisen ajan merkittävimmän omaisuustyypin kautta vanhentuneeseen taloudelliseen valtaan, 'suku' privaatissa välittyviin vallan lähteisiin, taloudelliseen, kulttuuriseen ja sosiaaliseen pääomaan. 'Sosiaalinen näyttämö'toimii diffuusin, vaikutusvaltaan perustuvan vallan tyypin foorumina, ja'aatelisen yksilön' viitekehykseen sisältyvät yksilötason vaikutusvaltaa rakentavat ominaisuudet. Aatelismiehen ideaalityypit (upseeri, virkamies, hovimies, maanviljelijä, moderni professionaali, yrittäjä, " luuseri", työmies) kuvittavat aatelismiehelle modemisaation paineessa tarjolla olevia konservatiivisia ja edistyksellisiä reagointimalleja. Populaarit demokratiateemat taas jäsentävät uuden eliitin oikeaoppista, poliittisesti korrektia asennoitumista valtaan ja yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen. 1800-luvun jälkipuolen uuden eliitin rakentama kuva edeltäjästään "luonnollisen" kehityksen aktiivisena jarruna on sekä vallanvaihtoa oikeuttavaa edistyksen retoriikkaa että tarkoitushakuista viholliskuvalla politikointia. Yksittäistapauksenakin se kertoo jotakin myös näistä ilmiöistä yleensä.
  • Romo, Heidi Marjatta (2008)
    Tutkielmani käsittelee taiteilijajärjestö MUU ry:n perustamista, ensimmäisiä toimintavuosia ja yhdistyksen piirissä tuotettua poliittista diskurssia suhteessa 1980-luvun talouden nousukauteen Suomessa. MUU ry:n perustivat taiteilijat, joiden työskentely oli monitaiteista eikä edustanut perinteisiä kuvataiteen aloja kuten maalaustaide, grafiikka tai kuvanveisto. Yhdistyksen nimi "muu" tarkoitti apurahahakemuksen kohtaa "muu", jonka anoja täytti siinä tapauksessa, että hänen työnsä ei sopinut hakemuslomakkeissa luokiteltuihin taidekategorioihin. Tutkielmassani tarkastelen yhdistyksen perustamisvaiheita ja ensimmäisiä toimintavuosia Helsingissä 1987–1989. Tänä aikana yhdistys kasvoi 23 aktiivin yhteenliittymästä 328 jäsenen jäsenjärjestöksi. Lähdeaineistona käytän yhdistyksen perustamiseen liittyviä pöytäkirjoja, opetusministeriön asiakirjoja sekä MUUlaisten lehdistössä esittämiä lausuntoja ja kirjoituksia. Taloudellisen tilanteen kartoittamisessa käytän lähdeaineistona arkistoista löytyviä asiakirjoja, tilastollisia selvityksiä sekä taiteen keskustoimikunnan ja valtion taideteostoimikunnan vuosikertomuksia. Tutkielmassa tarkastelen MUUlaisten poliittista diskurssia ja sen muutoksia tutkimusajanjakson aikana. Pohdin, miksi yhdistys perustettiin ja miten perustamisen motiiveja ilmaistiin puheissa, mutta en muotoile vastaukseksi kausaalista selitysmallia. Tarkastelen tutkimusaineistoani genealogisella tutkimusotteella. Genealogisella tutkimusotteella etsitään ilmiöiden syntytapaa (Herkunft) ja rakentumista sen sijaan, että oletettaisiin niille pysyvä perusta.Herkunft on Foucault'n suomennetussa tekstissä Foucault/Nietzsche käännetty sanalla "polveutuminen". Genealogi asettaa tehtäväkseen polveutumisen tutkimuksen – monien alkujen etsimisen. Tiedon genealogia ei laiminlyö käsittämättömiäkään historian episodeja; päinvastoin se viipyy alkujen pikkuseikoissa ja sattumissa. Käyttäessäni termiä diskurssi ymmärrän tämän käsitteen siten, että diskurssit ovat käytäntöjä, joilla on institutionaalinen ja produktiivinen luonne. Diskurssit tuotetaan valtasuhteiden kehikossa. Diskurssiin liittyy usein retorinen funktio eli pyrkimys viekotella lukija tai kuulija oman ajattelun piiriin. Tarkastelen MUUlaisten tuottamien asiakirjojen ja julkisuudessa esittämien lausuntojen sisältämiä poliittisia tavoitteita suhteessa kontekstiin. Tutkielmassani esitän, että MUU ry:n perustamisen kontekstin muodostivat toisaalta 1980-luvun lopun taloudellisen nousukauden kiivastuttamat taiteen sijoitusmarkkinat ja toisaalta ajankohdan taideilmapiiri, taideapurahajärjestelmä ja taiteilijajärjestökenttä. Kuvailen MUUlaisen poliittisen retoriikan muutoksia tutkimusajanjakson aikana. Alkuvaiheessa arvosteltiin valtiollista apurahajärjestelmää, myöhemmin keskityttiin vaikuttamaan Suomen nykytaiteen museon perustamissuunnitelmaan. MUU ry perustettiin aikana, jolloin Suomen talouskasvu oli kiivasta. Vuonna 1987 taidekauppa oli Suomen taiteen historiassa poikkeuksellisen vilkasta. Yksityisen taidekaupan suuruudeksi arvioitiin 50-80 miljoonaa markkaa. Suuryritykset tekivät MUU ry:n perustamisvuonna taidehankintoja 16,7 miljoonaa markan edestä. Samana vuonna Suomen valtion taidehankintoihin kohdentamat määrärahat olivat yhteensä 2,3 miljoonaa markkaa. Tutkielmassa väitän, että sijoitusmarkkinoiden kuumeneminen taiteen kentällä antoi merkittävän sykäyksen yhdistyksen perustamiselle, vaikka yhdistyksen perustamista perusteltiin apurahajärjestelmän uudistamispyrkimyksillä. Tutkielmassa väitän myös, että MUU ry loi omalla toiminnallaan puitteet nykytaiteelle sellaisena ilmiönä, kuin miksi nykytaide nyt Suomessa ymmärretään.
  • Kukkonen , Risto (Suomen Jazz ja Pop Arkisto, 2008)
    What are the musical features that turn a song into a hit? The aim of this research is to explore the musical features of hit tunes by studying the 224 most popular Finnish evergreens from the 1930s to the 1990s. It is remarkable, that 80-90% of Finnish oldies are in a minor key, though parallel major keys have also been widely employed within single pieces through, for example, modulations. Furthermore, melodies are usually diatonic, staying mostly in the same key. Consequently, chromatically altered tones in the melody and short modulations in the bridge sections become more prominent. I have concentrated in particular on the melodic lines in order to find the most typical melodic formulas from the data. These analyzed melodic formulas play an important role, because they serve as leading phrases and punchlines in songs. Analysis has revealed three major melodic formulas, which most often appear in the melodic lines of hit tunes. All of these formulas share common thematic ground, because they originate from the triadic tonic chord. Because the tonic chord is the most conventional opening chord in the verse parts, it is logical that these formulas occur most often in verses. The strong dominance of these formulas is very much a result of the rhythmic flexibility they possess; for instance, they can be found in every musical style from waltz to foxtrot. Alongside the major formulas lies a miscellaneous group of other tonic-related melodic formulas. One group of melodic formulas consists of melodic quotations. These quotations appear in a different musical context, for instance in a harmonically altered form, and are therefore often difficult to recognize as such. Yet despite the contextual manipulation, the distinctive character of the cited melody usually remains the same. Composers have also made use of certain popular chord-progressions in order to create new but familiar-sounding melodies. The most important individual progression in this case is what is known as a "circle of fifths" and its shortened, prolonged and altered versions. Because that progression is harmonically strong, it is also a contrastive tool used especially in chorus parts and middle sections (AABA). I have also paid attention to ragtime and jazz influences, which can be found in harmony parts and certain melody notes, which extend, suspend or alter the accompaning chords. Other influences from jazz and ragtime in the Finnish evergreen are evident in the use of typical Tin Pan Alley popular song forms. The most important is the AABA form, which dominates over the data along with the verse/chorus-type popular song form. To briefly illustrate the main results, the basic concept of the hit tune can be traced back to Tin Pan Alley songs, whereas the major stylistic aspects, such as minor keys and musical styles, bear influences from Russian, Western European, and Finnish traditions.
  • Helenius, Laura (2010)
    Ihmisillä amputaatioleikkausten jälkeinen aavekipu on hyvin yleistä ja se heikentää merkittävästi elämän laatua. Koirille ja kissoille tehdään runsaasti raaja-amputaatioita ympäri maailman useimmiten trauman tai luukasvaimen vuoksi. Kuitenkaan aavekivun esiintyvyydestä koirilla ja kissoilla ei tiedetä mitään. Kroonisen kivun synnyssä on mukana nosiseptiivisten hermoratojen kipua vahvistavien järjestelmien voimistuminen tai kipua hillitsevien järjestelmien vaimeneminen. Selkäytimen takasarvessa sijaitsevat NMDA-reseptorit ovat keskeisessä asemassa keskushermoston herkistymisessä ja kroonisen kivun kehittymisessä. Aavekivulla tarkoitetaan kivun tunnetta amputoidussa ruumiinosassa. Aavekipu alkaa ihmisillä useimmiten heti ensimmäisellä viikolla amputaation jälkeen. Osalla potilaista aavekivun intensiteetti laskee ajan kanssa ja jopa häviää kokonaan, kun taas osalla aavekipu voi jopa pahentua ajan myötä. Suurin osa amputoiduista kokee kärsivänsä kivusta kohtalaisesti tai enemmän. Amputoidut kokevat yleisesti myös kivuttomia aavetuntemuksia, tynkäkipua ja teleskooppi-ilmiön amputoidussa raajassaan. Aavekipu on neuropaattista kipua, jonka syntymekanismi on edelleen osittain tuntematon, mutta siinä tiedetään olevan mukana sekä keskus- että ääreishermoston mekanismeja. Aavekivusta kärsivillä amputoiduilla potilailla on tapahtunut muutoksia kipua välittävissä ääreishermoissa, selkäytimen takasarvessa, talamuksessa ja aivokuorella. Myös autonomisen hermoston aktiivisuudella ja psykologisilla tekijöillä on yhteys aavekivun kokemiseen. Aavekivun mekanismia selittämään on kehitetty erilaisia teorioita kuten kipumuistiteoria. Aavekivulle altistavia riskitekijöitä on yritetty selvittää useissa tutkimuksissa kuitenkin melko huonoin tuloksin. Aavekipu on ihmisillä erittäin vaikeasti ehkäistävissä eikä tehokasta hoitokeinoa ole löydetty. Aavekipua hoidetaan ihmisillä yleisesti samoilla lääkeaineilla kuin muitakin neuropaattisia kiputiloja, vaikka näitä ei ole todettu tutkimuksissa tehokkaiksi aavekivun hoitoon. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on koota tämän hetkinen tutkimustieto aavekivun esiintyvyydestä, syntymekanismeista, riskitekijöistä ja hoitomenetelmistä ihmisillä, jotta voimme soveltaa tätä tietoa koiriin ja kissoihin tutkimusten vielä puuttuessa eläinten aavekivusta.
  • Venäläinen, Salla (Helsingin yliopisto, 2013)
    Mining of phosphorus (P) and lead (Pb) ores increases their amounts in biogeochemical cycles and, consequently, their environmental risks. Phosphorus is an important nutrient, but P loading from sewage waters and agricultural activities to watercourses may result in eutrophication, a process eventually detrimental to aquatic ecosystems. Lead, on the other hand, poses a direct risk of intoxication to all living organisms. In addition to technical applications, Pb is used in pellets and shots on shooting ranges, which accounts for a large source of Pb loading to the environment. Prevention and abatement of detrimental impacts of P and Pb require large-scale, cost-effective techniques that do not compromise the environment. This thesis was undertaken to investigate the potential of tailings from apatite ore beneficiation at the Siilinjärvi phosphate mine, Finland, in the dephosphorization of sewage and in the remediation of metal-contaminated areas. The material is a mixture of minerals, mainly phlogopite [KMg3(Si3Al)O10(OH)2] and calcite (CaCO3), accompanied by apatite [Ca5(PO4)3F] residues. Based on the versatile chemical properties, this geomaterial was hypothesized to act as a sorbent for P and Pb, rendering the tailings a potential agent for environmental remediation. A part of the original tailings material was artificially weathered by treating with a strong acid to create reaction-active aluminium (Al) and iron (Fe) (hydr)oxide sites. Some of the acidified material was further subjected to partial neutralization by treating with a strong base to precipitate any metals dissolved from the mineral structure during the acidification. Furthermore, all of the tailings materials were sieved into two particle-size fractions somewhat differing in their mineralogical composition and investigated as separate amendments. The ability of the tailings to retain P and Pb from aqueous solutions as well as the tailings-induced changes in the Pb retention capacity of a mineral soil were studied by means of an isotherm technique. A sequential fractionation procedure was undertaken to investigate (a) the distribution of inherent and added P between various chemical pools in the tailings and (b) the tailings-induced changes in the distribution of Pb between various chemical pools in a mineral soil artificially contaminated with Pb as well as in an organic shooting range soil contaminated with pellet-derived Pb. Because the toxicity of dissolved Pb depends on its chemical speciation, the tailings-induces changes in the chemical speciation of water-extractable Pb in contaminated shooting range soil was tested separately by means of a cation exchange resin. The tailings retained both P and Pb efficiently. The removal of soluble P was primarily due to specific sorption by Al and Fe (hydr)oxides and possibly to retention to calcite. Lead sorption by the untreated tailings was a combination of various sorption mechanisms taking place simultaneously, primarily through precipitation and surface complexation. All tailings materials increased the Pb sorption capacity of a mineral soil and transferred Pb from the NH4NO3-extractable pool to the more strongly bound forms. In a contaminated shooting range soil, the pellets were found to undergo continuous weathering processes that released Pb into the soil. Amending the soil with the untreated tailings (a) reduced the solubility of the pellet-derived Pb through the formation of sparingly soluble fluorpyromorphite and cerussite, (b) reduced the bioavailability of Pb by transferring it from the water-soluble and NH4NO3-extractable pools into the NaOH-extractable one and (c) transferred the most toxic cationic Pb species to the less toxic non-cationic form. The results suggest that the tailings may serve as an agent for dephosphorization of sewage and for Pb immobilization in polluted soil. The sorption properties of the material may be further optimized by chemical and physical pre-treatments. At present, the tailings material represents an uneconomic fraction of the ore deposit, but its components may render it a natural, environmentally sound and cost-effective remediation agent.
  • Tolvanen, Oula (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkielman tavoitteena oli laatia todennäköisyyspohjainen kanta-arviomalli merivaelteisen taimenen (Salmo trutta L.) juveniili vaiheen populaatiodynamiikan kuvaamiseksi. Mallin tarkoituksena on kuvata taimenen jokipoikasvaihe kuoriutumisesta merivaellukselle lähtöön tai sukukypsyyteen saakka, tiivistämällä saatavilla oleva tieto taimenen ekologiasta populaatioparametreiksi. Näitä parametreja olivat ikäryhmäkohtainen selviytymisen todennäköisyys ja ikäryhmäkohtainen syönnösvaellukselle lähdön todennäköisyys. Epävarmuuden huomioimiseksi mallin parametrien kuvaamiseen käytettiin todennäköisyysjakaumia. Ikäryhmäkohtainen syönnösvaellukselle lähdön todennäköisyys kuvattiin käyttämällä käyräfunktiota, jonka parametrit liitettiin aikaisemmin julkaistuihin aineistoihin taimenen keskimääräisen vaellusiän vaihtelusta leveyspiirin mukaan. Mallin muiden parametrien odotusarvojen asettaminen ja mallin rakenteen laatiminen perustui asiantuntija-arvioihin ja aikaisemmin julkaistuun taimenta tai sen sukulaislajeja koskevaan tutkimustietoon. Mallissa käytettyjen parametrien posteriorijakaumat ratkaistiin käyttämällä Markov chain Monte Carlo (MCMC) simulointia. MCMC simuloinnin toimivuus tarkastettiin käyttämällä keinotekoisesti tuotettua havaintoaineistoa. Mallin yhteensopivuutta todellisiin havaintoaineistoihin tutkittiin sovittamalla malli kahdesta Suomenlahteen laskevasta joesta kerättyyn sähkökoekalastus ja vaelluspoikaspyyntiaineistoon. Viron puoleisen Pirita joen aineisto koostui vuosien 2005 2013 sähkökoekalastusaineistosta ja vuosien 2006 2014 vaelluspoikaspyyntiaineistosta. Suomen puoleisen Ingarskilan joen aineisto koostui vuosien 2009 2013 sähkökoekalastusaineistosta ja vuosien 2012 ja 2013 vaelluspoikaspyyntiaineistosta. Molempien jokien aineistojen, sekä kirjallisuudesta kerätyn 41 muun joen vaelluspoikasten keskimääräisistä i'istä koostuva aineiston analysointi toteutettiin samanaikaisesti hierarkkisena meta-analyysina. Mallin sovituksen yhteydessä havaittiin, että malli systemaattisesti yliarvioi keväisin tutkimusjoista alasvaeltavien taimenen poikasten määrän. Mallin havaittiin kuitenkin ennustavan onnistuneesti analyysistä poisjätetyn Piritajoen vuoden 2014 vaelluspoikaspyyntiaineiston ikäjakauman. Kirjallisuudesta kerätyn aineiston pohjalta taimenten syönnösvaellukselle lähtemisen todennäköisyyttä kuvaavan käyrän μ parametrin havaittiin korreloivan positiivisesti leveyspiirin kanssa. Kirjallisuuskatsauksen perusteella tämä työ on ensimmäinen yritys laatia todennäköisyyspohjainen populaatiodynamiikkaan perustuva kanta-arviomalli, joka pystyy huomioimaan myös taimen populaatioiden vaelluskäyttäytymisen. Mallin laajamittainen käyttö kalastuksen säätelyn tukemisessa vaatii vielä parannuksia mallin rakenteisiin.