Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 2663-2682 of 25284
  • Toppinen, Pilvi (2003)
    Globalisoituva maailma erilaisine konflikteineen herättää yhä enenevissä määrin kysymyksen: Miten päättää yhteisistä asioista toisten – erilaisten – kanssa? Demokratiateoreettiset tarkastelut ovatkin nousseet keskeisiksi kysymyksiksi poliittisessa filosofiassa viime vuosikymmenellä. Tarkastelen tutkielmassani käytännölliseen järkeilyyn perustuvaa deliberatiivisen demokratian ideaalia ja sen suhdetta erilaisuuteen. Deliberatiivisella demokratialla viitataan keskustelu- ja harkintaprosessia painottavaan normatiiviseen demokratiakäsitykseen, missä aiemman aggregatiivisen äänestämistä päätöksentekomenetelmänä puoltaneen paradigman sijaan tavoitteena on saavuttaa konsensus yhteisiä asioita koskevista päätöksistä julkisen, avoimen ja poliittisesti tasa-arvoisen keskustelun ja harkinnan myötä. Esittelen ensin deliberatiivisen demokratian ideaalin ja tarkastelen sitten kriittisesti tuon ideaalin rajoja. Keskeinen tutkimuskysymykseni on: sitoudutaanko deliberatiivisen demokratian ideaalissa sellaisiin oletuksiin, jotka saattavat estää tasa-arvoisen päätöksenteon tai jopa sulkea jotkut kokonaan päätöksenteon ulkopuolelle? Tarkastelutapani on teoreettinen, vaikkakin normatiivisissa yhteiskuntaa koskevissa kysymyksissä deskriptiiviset väitteet kietoutuvat teoreettiseen argumentaatioon. Tutkielmani muodostuu johdannosta, kolmesta varsinaisesta luvusta sekä loppuyhteenvedosta. Ensimmäisessä varsinaisessa luvussa esittelen deliberatiivisen demokratian taustaa ja ideaalia itsessään. Kuvailen aluksi menetelmällistä äänestämistä päätöksentekomenetelmänä painottavaa aggregatiivista demokratiakäsitystä ja Jürgen Habermasin käsitystä deliberatiivisesta demokratiasta yhdistelmänä liberaalia ja republikaanista demokratiakäsitystä sekä ideaalia kommunikaatiota sääteleviä ehtoja. Taustoittelun jälkeen siirryn deliberatiivisen demokratiakäsityksen esittelyyn, jossa merkittävimmät lähteeni ovat Seyla Benhabibin (2002) Claims of Culture: Equality and Diversity in the Global Era sekä Joshua Cohenin (1989) klassikkoartikkeli "Deliberation and Democratic Legitimacy". Toisessa ja kolmannessa luvussa tarkastelen deliberatiivisen menettelytavan implisiittisiä ja eksplisiittisiä yhtenäisyysoletuksia. Keskeisimmät lähteet kriittisen tarkasteluni tukena ovat Iris Marion Youngin (2000) Inclusion and Democracy sekä James Bohmanin (1996) Public Deliberation. Pluralism, Complexity, and Democracy. Toisessa luvussa tutkin erilaisuuden deliberatiiviselle menettelytavalle asettamaa haastetta poliittisen tasa-arvon kannalta. Osoitan, että esittelemäni deliberatiivisen demokratiakäsityksen muotoilu sisältää joitain ongelmallisia oletuksia, joita tulisi muokata edelleen, jotta demokratia voisi olla mukaanottavampaa myös epätasa-arvoisissa olosuhteissa. Keskeisinä haasteina näiltä osin ovat keskustelua määrittävät tekijät sekä poliittisten kykyjen tasavertaisuus. Poliittiset filosofit kiistelevät myös nykyään siitä, pitäisikö demokratia nähdä konsensukseen tähtäävänä deliberaatioprosessina vai pikemminkin konfliktina kuten agonisen demokratian kannattajat väittävät? Kolmannessa luvussa tarkastelenkin konsensuksen tavoitteluun liittyviä ongelmia, jotka nostavat esiin erilaisuuden ja deliberatiivisen demokratian kannalta oleellisia kysymyksiä. Osoitan konsensuksen deliberatiivisen päätöksenteon päämääränä olevan turhan vahva vaade ja päädyn puoltamaan käsitystä, joka sijoittuu deliberatiivisen ja agonistisen demokratiakäsityksen välille. Neljännessä luvussa pohdin deliberatiivisen menetelmän rajoja ja erilaisuutta ja teen johtopäätökset aiemmissa luvuissa esittämieni argumenttien perusteella.
  • Toppinen, Pilvi (Helsingin yliopisto, 2003)
  • Grahn, Julia (2013)
    Forskningen har sitt syfte i bakgrunden av det ökande intresse bland kommunerna i Finland att ta i bruk medborgarråd. Därmed är det motiverat att utreda huruvida legitima medborgarråd i verkligheten är, redogöra för framgångsfaktorer och de största utmaningarna som bemöts i implementeringen av medborgardialoger. Genom den deliberativa demokratiteorin sammanställs systematiskt de fundamentala kriterierna för demokratisk deliberation. Kriterierna kopplas till det empiriska materialet som består av två medborgarråd som genomförts i Sverige och sex medborgarråd som genomförts i Finland som deliberativa försök. Genom en innehållsanalys utreds huruvida de fundamentala kriterierna uppfylls. Resultaten visar att uppfyllande av de deliberativa kriterierna påverkar hur framgångsrikt medborgarrådet är. Det upptäcks en stor skillnad i de studerade medborgarråden i Sverige och Finland, varav de medborgarråd som studerats i Finland varit betydligt framgångsrikare än de studerade medborgarråden i Sverige. Resultaten beror i stor grad på att de studerade medborgarråden i Sverige inte uppfyller deliberativa kriterier och är såtillvida inte legitima. Utöver detta upptäcks det andra faktorer som påverkar framgång och som bör tas i beaktande i genomföringen av medborgarråd. De fundamentala kriterierna höjer legitimiteten av medborgarråden och kan därigenom möjliggöra verklig påverkan. Analysen visar att medborgarråd lämpar sig för svårare, komplexa frågor och kan användas för att nå marginaliserade grupper och vissa målgrupper. Eftersom det i Finland inte systematiskt implementerats olika former av medborgardialoger i kommunerna än, är det motiverat att utreda hur implementeringen har skett i Sveriges kommuner och landsting, pga. de stora satsningarna och projekt som genomförts för att utveckla olika former av medborgardialog som kan implementeras i styrningen. Genom en intervju med SKL:s handläggare för demokratifrågor får forskaren en djupare förståelse för hur implementeringen av medborgardialoger har skett i Sveriges kommuner och landsting. Det redogörs för vilka som är de största utmaningarna beträffande implementeringen av medborgardialoger i dagens läge, och vilka faktorer som påverkar medborgardialogers framgång. För att närmare studera hur implementeringen har skett, genomför forskaren en utvärdering av en specifik kommun i Sverige, Hudiksvalls kommun. Utvärderingen baserar sig främst på de åren som Hudiksvalls kommun medverkade i ett nätverk och projekt med fyra andra kommuner där syftet var att finna permanenta former för styrningen som dessutom når marginaliserade grupper. Hudiksvalls kommun valde att satsa på medborgarråd. Medborgarråden genomfördes inte enligt den ursprungliga ”cittizen jury” modellen, vilket resulterade i att ett klart syfte saknades, ansvariga aktörer saknades och kontakssamarbetet var inte aktivt. Dessutom utbildades inte tjänstemän och förtroendevalda och medborgarråden fick inte stöd av experter. Dessa faktorer resulterade i ett sjunkande intresse för medborgarråden, och det upplevdes inte möjlighet till påverkan. Projektet misslyckades och medborgarrådens existens upphörde år 2010. Utvärderingen visar, att målen inte uppfylldes. Forskningen sammanfattar slutligen resultaten av innehållsanalysen, intervjun och utvärderingen i en sammanfattande analys. Det redogörs förutom för betydelsen av de deliberativa kriterierna också andra faktorer som påverkar framgång, som upptäckts i forskningen. Dessa är: är ett klart syfte, utbildning av tjänstemän och förtroendevalda, stöd av experter, utvärdering av medborgardialoger, systematisering av medborgarråd och att de tas i bruk som permanenta former. Forskaren redogör slutligen för medborgarråds potential till verklig påverkan och hur detta uppnås. Dessutom redogörs för de största utmaningarna med medborgarråd och andra medborgardialoger som bör tas i beaktande vid implementeringen. Genom en framtidssyn redogörs forskarens egna reflektioner som stöds av forskningsresultaten. Forskningen beskriver att medborgarråd lämpar sig att tas i bruk i kommunerna i Finland i allmänna, komplexa och svåra frågor som berör alla kommuninvånare, och kan dessutom användas för att nå marginaliserade grupper och specifika målgrupper. Forskaren betonar systematisering i implementationen, utbildning och involverande av tjänstemän och förtroendevalda samt stöd av experter.
  • Martikainen, Joonas (2015)
    Deliberative democracy is a branch of political theory that takes the ideal of public deliberation between citizens as the best way to conduct public affairs. This thesis explores the exclusionary implications of conceptions of deliberative democracy that aim towards reaching consensus. As a corrective, I present an alternative conception of democracy that takes difference and antagonism as constitutive of the political. I will use Jean-François Lyotard’s concept of the differend as a critical tool for normative assessment of deliberative processes, and present a conception of communicative democracy, based mainly on the writings of Iris Marion Young, as a credible starting point for politics that aims towards solving differends by greater inclusion of group difference into politics. I take as my method that of critical theory, understood as normative analysis that takes as its starting point existing social processes and aims to construct an account of them that is both descriptive and prescriptive, aiming to reveal hidden normative possibilities inherent in them. This thesis consists of an introduction and four chapters. The first one explores the concept of the differend, understood as the problem of systemic distortions in political communication making expressing some experiences of injustice impossible. The second chapter presents a standard model of deliberative democracy based on the writings of Joshua Cohen, and then shows how its normative conditions of consensus, unity, reasonable argument and a focus on the common good result in the formation of differends by precluding inclusion of difference. The third chapter then presents an account of communicative democracy as an amendment to the standard model of deliberative democracy. To this end I use and comment on the thought of Iris Marion Young, Chantal Mouffe and Susan Bickford, among others. This account takes antagonism and group difference as constitutive of the political, and aims towards greater political inclusion of groups that are excluded from deliberation by structural relations of privilege and disadvantage. Commenting on discussion around culture in political theory, an account of social groups based on writings of Iris Marion Young is given that refuses to use cultural identity as its basis. Instead, group difference is conceptualized as a structurally constituted and situated phenomenon that must be reflected in politics through the inclusion of differently situated group perspectives into deliberative processes. Structural injustice leads to formation of differends in deliberative processes, and I claim that inclusion of situated perspectives into deliberation through the communicative modes of greeting, rhetoric and narratives are a way towards solving them. I also explore Paul Healy’s suggestion of replacing the deliberative template with the notion of transformative dialogue. In the fourth chapter I briefly discuss Iris Marion Young’s essay ‘Activist Challenges to Deliberative Democracy’ (2001) to explore the limits of deliberation as a method for solving differends.
  • Chaichee, Sofia H. (2007)
    The purpose of the research is to further explain the complex nature of the current development policy initiative of human rights-based approach to development cooperation (HRBA). The questions, such as, why were the human rights incorporated into the Western development aid strategies and what do they stand for, are addressed. Moreover, the aim is to examine the development aid policy's possible beneficial effects on the Mozambican Muslim community. In the late 1980’s, the former economic development cooperation policies underwent a shift towards development strategies of political conditionality. From that time onwards, development has been conceived as incorporating elements of “social and political dimensions of poverty reduction”, aside from solely focusing on economic variables. Presently, the development aid policies that were originally implemented under poverty reduction strategies have yet evolved and the new wave of including a softer approach to development policies can be further reinterpreted as the human rights-based policies to development (HRBA). Within the chapters of this research, policies by the entities of European Union, World Bank and UNDP describe the concept of HRBA in a different setting of words and with differing development objectives. However, the HRBA policies by the development agencies, albeit varied, base the normativity of the concept on the “universality claim” of human rights and its legitimacy on the human rights laws. The research sets to point out, how the language employed by the development agencies for the policies of HRBA to development is vague and no clear-cut definition is offered to its name. The wide-ranging underpinnings on human rights and development, in addition to the concepts introduced by the development cooperation agencies, are by no means analogous and of corresponding thinking. Moreover, while conducting the research it became apparent that since human rights are based on ethical and moral values, they are rather contingent and contextual than universal and absolute. Thus, the policies of HRBA may only deliver so much of its claimed promise. This notion, especially, was examined through a closer exploration of human rights and development arguments within the framework of the Islamic community in Mozambique.
  • Subrizi, Astrid (Helsingin yliopisto, 2014)
    Biologics are increasingly used in the treatment of ocular diseases such as age-related macular degeneration (AMD) that cannot be controlled with conventional small molecule drugs. AMD is a multifactorial eye disease that carries significant risk of morbidity and vision loss. In Finland and other western countries, AMD affects one in three people older than 75 years, and until the early 2000s no effective treatment was available for these patients. The marketing approval of anti-VEGF antibodies was a major breakthrough in the management of AMD; indeed these biologics effectively halt choroidal neovascularization and therefore prevent further vision loss in roughly half of the patients with wet AMD. Antibody therapy has been the most successful approach so far, however, other biological therapies such as gene therapy, cell therapy and other therapeutic proteins, may prove beneficial in the treatment of AMD and other vision threatening disorders. This thesis deals with the delivery of biologics, including DNA, cells, proteins and peptides, to the retinal pigment epithelium (RPE), which plays a central role in the development of AMD. Briefly, the main topics and results of this work are presented. New non-viral gene delivery candidates are usually screened for transfection efficiency and toxicity by reading out transgene expression levels relative to a reference formulation after in vitro transfection. The screening protocols, however, can be very different among laboratories, so that comparison of results is often difficult, if not impossible. Our aim was to develop a standardized protocol optimized for the transfection of retinal pigment epithelial cells in vitro. The developed screening protocol provides a relatively simple and reproducible procedure for the pre-selection of potential candidate reagents as non-viral gene delivery systems targeted to the retinal pigment epithelium. The ocular delivery of biologics remains a challenging task due to the barriers of the eye. Short cationic peptides, also known as cell-penetrating peptides (CPPs), have been successfully used as tools to introduce various biologics into cells due to their ability to translocate across the plasma membrane and deliver their cargoes intracellularly. In our work, we have explored the functionality of Tat peptide, one of the most widely studied CPPs. Our results indicate that it is not the sequence of Tat per se that dictates cell uptake, but the cationic charge of the peptide. Moreover no direct penetration was observed; instead all the peptides were endocytosed and, as it is often the case in non-viral gene delivery, ended their journey inside lysosomes. For this reason, we think that the use of Tat peptide for the delivery of biologics to the cytoplasm or nucleus of cells will probably not be very successful. Ocular stem cell therapy holds promise for the reconstruction of the degenerated RPE monolayer in AMD patients; in addition, engineered human RPE constructs may also provide a unique platform for drug discovery and toxicology. We have grown a functional RPE tissue in vitro by using human embryonic stem cells as cell source and the synthetic polymer polyimide as supporting scaffold for the growth and maturation of the cells. The epithelia acquired RPE-like properties, including characteristic RPE phenotype, expression of RPE markers, barrier and phagocytic function. The degeneration of RPE cells in dry AMD is caused by the aggregation of proteins inside RPE cells, and is currently untreatable. We have investigated the cytoprotective properties of heat shock protein 70 kDa (Hsp70) against oxidative damage and the feasibility of rhHsp70 protein therapy as a potential therapeutic approach for dry AMD. This work provides a novel therapeutic option for the treatment of RPE degeneration in AMD.
  • Laaksonen, Lasse Markus Juhana (2003)
    This thesis analyzes the implicit delivery option in a bond futures contract and its effect on the contract's hedging effectiveness. Bond futures are widely used in hedging of government debt securities. In this thesis, the delivery option arises from the futures seller's right to choose which bond, among several deliverable bonds, will be delivered at the delivery date. To the extent this delivery option has value it should be reflected in a reduced futures price, because the buyer of futures must be compensated for the freedom of choice the seller has in choosing the asset to be delivered. The objective of the study is to price the futures contract and its delivery option in a theoretically consistent framework. In particular, the difference in valuing the option under constant interest rate and under stochastic term structure will be emphasized. Secondly, this paper studies whether the delivery option harms or helps the hedging effectiveness of the futures contract. Also, the effectiveness of the widely used conversion factor hedging method is questioned in the stochastic interest rate environment. The base for modelling the delivery option is the formula generating value for an exchange option. This formula was first introduced by Margrabe (1978) and is an extension of the Black-Scholes solution (1973) to option pricing problem. The delivery option will be modelled in the fixed interest rate environment (Hemler 1990) and under stochastic term structure (Lin and Paxson 1995). The stochastic term structure of interest rates will be represented with a term structure model by Heath, Jarrow and Morton (1992), although only the intuition of the HJM -model will be presented. The result of this paper is that the delivery option has to be included to the futures pricing formula and the theoretical equilibrium price of the futures contract with the delivery option can be obtained on a theoretically consistent basis. Secondly, there were no evidence that the delivery option would significantly harm the hedging effectiveness of the Euro-Bund futures contract. Theoretical drawbacks of the conversion factor hedging method appeared only, when hedging short-term bonds with the 10-year Bund futures con-tract.
  • Laaksonen, Lasse Markus Juhana (2003)
    Työssä tutkitaan valtionobligaatioiden hintasuojauksessa laajasti käytetyn obligaatiofutuurin toimitusoptiota ja sen vaikutusta futuurisuojauksen tehokkuuteen. Toimitusoptio määritellään tutkielmassa futuurin myyjän oikeudeksi valita futuurin kohde-etuutena oleva obligaatio usean toimituskelpoisen obligaation muodostamasta toimituskorista. Toimitusoption arvon tulee heijastua futuurin teoreettisessa tasapainohinnassa, koska futuurin ostajalle on kompensoitava myyjän valinnan vapaus toimitettavan kohde-etuuden suhteen. Tutkimuksen tarkoituksena on hinnoitella toimitusoptio teoreettisesti johdonmukaisella tavalla sekä vakioidun korkotason että stokastisen korkorakenteen mukaisessa ympäristössä. Toiseksi, tutkitaan onko toimitusoptiolla vaikutusta futuurisopimuksen avulla muodostetun suojauksen tehokkuuteen joko heikentävästi tai parantavasti. Futuurisuojauksissa laajasti käytetyn konversiofaktoriin perustuvan suojausmenetelmän tehokkuus kyseenalaistetaan stokastisessa korkoympäristössä Toimitusoption mallittamisen pohjana on vaihto-option arvon määräävä yhtälö, jonka Margrabe (1978) on ensimmäisenä johtanut Black-Scholes-metodologiaa (1973) käyttäen. Toimitusoptio mallinnetaan sekä kiinteässä (Hemler 1990) että stokastisessa korkoympäristössä (Lin ja Paxson 1995). Tutkittavan Euro-Bund futuurisopimuksen pohjana oleva stokastinen korkorakenne kuvataan Heath, Jarrow ja Mortonin (1992) korkorakenneteoriaa käyttäen, mutta korkorakenneteorian esittelyssä pysytään intuition tasolla. Tutkimuksen tulokseksi saatiin, että toimitusoptio on sisällytettävä futuurisopimuksen määräävään yhtälöön. Osoitettiin, että toimitusoption sisältävän futuurisopimuksen teoreettinen hinta voidaan määrätä teoreettisesti johdonmukaisella tavalla. Toisena johtopäätöksenä todettiin, ettei empiria vahvista toimitusoption oleellisesti vaikuttavan futuurisopimuksen suojauksen tehokkuuteen. Konversiofaktoriin perustuvan suojausmenetelmän teoreettiset ongelmat realisoituivat, kun suojauskohteena oli maturiteetiltaan lyhyemmät (2 – 5-vuotta) Saksan valtion obligaatiot ja suojaavana futuurisopimuksena käytettiin Bund-futuuria, joka vastaa korkoriskiltään keskimäärin kymmenen vuoden maturiteettia.
  • Järventaus, Kaarina (1992)
  • Sarvimäki-Paananen, Liisa (2007)
    I en fungerande demokrati har medborgarna möjlighet att konkret medverka i det offentliga beslutsfattandet och de bästa förutsättningarna för deltagandet har medborgarna på lokal nivå där människorna i allmänhet är bäst insatta i de frågor som är under behandling. Syftet i avhandlingen är att undersöka det medborgerliga deltagandet genom en jämförelse mellan finlandssvenskarna och den finskspråkiga majoriteten. Avhandlingen utgår från tre frågeställningar: 1) Hurdana skillnader kan man finna då man jämför de finsk- och svenskspråkiga medborgarnas deltagardemokratiska aktivitet?; 2) Inverkar modersmålet på det deltagardemokratiska deltagandet och ändrar effekten då man jämför språkvariabeln med andra tänkbara förklarande variabler? och 3) Deltar medborgarna genom olika typer av deltagandekanaler utgående från språkgruppstillhörighet?". Den sista frågeställningen hör ihop med avhandlingens hypotetiska antagande om att finlandssvenskarna skulle oftare, än den finskspråkiga majoriteten, delta genom sådana kanaler som grundar sig på kollektivt deltagande. Den teoretiska referensramen består av litteratur inom forskningsområdena för avhandlingens beroende variabel deltagardemokrati (till exempel Pateman och Barber) samt de oberoende variablerna socialt kapital (Putnam och Rothstein) och finlandssvenskarna (till exempel Allardt & Starck och Sundberg). Avhandlingens empiriska material baserar sig på en del av en postenkätunderökning i Kommunförbundets digra forskningsprogram KommunFinland 2004. Undersökningen grundar sig på en statistisk jämförelse på individnivå och analysinstrumenten som används är ett antal olika korstabeller mellan modersmål och det deltagardemokratiska deltagandet för att undersöka skillnaderna språkgruppen emellan, samt logistisk regression för att undersöka modersmålets effekt på deltagandet. Resultaten i analysen tyder på att det finns vissa skillnader språkgruppen emellan då det gäller det deltagardemokratiska deltagandet på lokal nivå. Finlandssvenskarnas deltagande verkar ha en starkare koppling till närdemokratin, då den finskspråkiga majoriteten i sin tur verkar delta i en större grad i egenskap av kund eller konsument i samhället. Resultaten visar även att modersmålet i många fall spelar en roll i deltagandet på lokal nivå. Modersmålets effekt minskar dock i de flesta fallen då andra variabler inkluderas i undersökningen. Däremot tyder resultaten inte på att finlandssvenskarna skulle delta genom s.k. kollektiva kanaler i en högre grad än den finskspråkiga majoriteten. Undersökningens hypotes måste med andra ord förkastas.
  • Virkola, Elisa (2007)
    Tutkimukseni koskee dementoituneen ihmisen toimijuutta dementiakodin ryhmätoimintatilanteissa. Suurin osa dementoituneista ihmisistä viettää viimeiset vuotensa pitkäaikaishoidossa, ja suurin osa hoitolaitoksissa olevista on dementoituneita. Dementiakoti on dementoituneille ihmisille suunnattu, pitkäaikaishoitoa tarjoava asumismuoto. Ryhmätoiminta on suunniteltua tai spontaania toimintaa, joka tapahtuu tietyssä tilanteessa dementiakodin arjessa hoitajien ohjaamana. Tutkimukseni lähtökohtana on ikääntyneiden voimavaroja korostava, sosiokulttuurinen vanhusnäkemys. Sovellan tutkimuksessani sosiaaligerontologian professori Jyrki Jyrkämän (2007) kehittelemää mallia toimijuuden ulottuvuuksista. Malli sisältää ihmisen tekemisen ulottuvuudet: haluamisen, kykenemisen, täytymisen, osaamisen, voimisen sekä tuntemisen. Teoria toimijuudesta vastaa kritiikkiin, jonka mukaan ikääntymistä koskeva tutkimus on sivuuttanut ikääntyneen ihmisen tavoitteellisen toiminnan merkityksen. Tutkimukseni aineisto on kerätty etnografisella menetelmällä yhdestä Hämeessä sijaitsevasta suomalaisesta dementiakodista syksyn 2006 aikana. Tutkimukseni kohteena olevassa hoitokodissa ryhmätoimintaa toteutetaan päivittäin, ja se on yksi kehittämisen kohde. Tutkimukseni pääasiallinen aineisto on saatu havainnoimalla ryhmätoimintaa dementiakodissa. Tämän lisäksi on haastateltu hoitajia. Keskityn tutkimuksessani ensiksikin dementoituneen ihmisen toimijuuden ulottuvuuksien paikantamiseen ryhmätoiminnan aikana. Toiseksi tarkastelen hoitajan toiminnan merkitystä ryhmän ohjaajana asukkaan toimijuudelle. Kolmanneksi pohdin mitä erilaisia voimavaroja dementiakodin asukkailla on. Neljänneksi kysyn, voidaanko kyseistä dementiakotia, tai muitakaan hoitolaitoksia, tarkastella erillisinä yksikköinä yhteiskunnasta? Toimijuuden ulottuvuudet näyttäytyivät dementoituneiden ihmisten osallistumisessa ryhmätoimintatilanteisiin. Osallistujien erilaiset taidot, motivaatiot ja kyvyt tulivat yksilöllisesti esiin ryhmätilanteissa. Tuntemisen ulottuvuutta ei ollut aina helppoa havaita. Täytymisen ulottuvuutta ei pääasiallisesti esiinny ryhmätoiminnan yhteydessä, koska ryhmätoiminta perustuu osallistujien vapaaehtoisuuteen. Voimisen ulottuvuus liittyy tilanteeseen: mikä on ryhmätoiminnan sisältö, miten ohjaava hoitaja toimii ryhmää ohjatessaan. Hoitaja voi tukea toimintakyvyltään heikomman ihmisen toimijuutta huomioimalla hänen tarpeensa toiminnan aikana. Hoitajan toiminnan pohjalta rakentuu osin myös dementoituneen ihmisen toimijuus. Yhtenä toimijuuden ulottuvuutena voidaan nähdä myös tarvitseminen. Dementoivan sairauden edetessä ihmisen toimijuus ei enää tule esiin niin selkeästi. Osallistuminen ryhmätoimintaan voi näennäisesti vähentyä, mutta se ei silti vähennä dementoituneen ihmisen toimijuutta. Dementiakodin asukkailla on sekä ympäristöön liittyviä voimavaroja, kollektiivisia voimavaroja että psyykkisiä ja henkisiä voimavaroja. Vaikka dementoiva sairaus aiheuttaa vajeita ihmisen toimintakykyyn ja arkielämästä selviytymiseen, tulisi hänen jäljellä olevat voimavaransa kuitenkin tunnistaa. Dementiakodissa ei havaintojeni mukaan oltu yhteiskunnan ulkopuolella, vaan monin tavoin yhteiskunnan sisällä. Esimerkiksi yhteiskunnan ajankohtaiset tapahtumat näkyivät monesti ryhmätoiminnan sisällössä. Ikärakenteen muutos aiheuttaa myös paineita dementoituneiden ihmisten palvelujärjestelmälle. Tutkimukseni lopuksi pohdin myös voimavaralähtöistä dementiasosiaalityötä.
  • Järvinen, Tanja (2011)
    Tutkimuksessa tarkastellaan dementiakuolleisuutta sekä siihen vaikuttavia sosiaalisia tekijöitä. Dementia on oireyhtymä, jota pääasiassa sairastavat yli 65 -vuotiaat henkilöt. Väestön ikääntyessä sekä elinajanodotteen kasvaessa on odotettavissa, että dementiaa sairastavien määrä tulee kasvamaan merkittävästi lähivuosina. On viitteitä siitä, että dementiaan sairastumisen riskiin vaikuttavat erilaiset sosiaaliset tekijät kuten koulutus, mutta varsinkin dementiakuolleisuudesta tiedetään vähän. Tutkielman aineistona käytettiin Tilastokeskuksen muodostamaa Elinolot ja kuolinsyyt -rekisteriaineistoa, joka koostuu väestölaskentatiedoista sekä työssäkäyntitilaston pitkittäisaineistosta, johon on liitetty kuolinsyytietoja. Peruskuolinsyyn lisäksi aineistossa oli tieto korkeintaan kolmesta myötävaikuttavasta syystä. Dementiakuolleisuuden on esitetty aliarvioituvan peruskuolinsyynä, joten dementiakuolleisuuden määrittelyssä käytettiin myös tietoa myötävaikuttavista syistä. Rajausten jälkeen aineistossa on 317 944 henkilöä, joista 128 562 on miehiä ja 189 382 naisia. Pääanalyysimenetelmänä on käytetty elinaikamalleihin kuuluvaa Coxin regressiota. Dementiakuolleisuudessa oli vaihtelua kaikkien tutkimuksessa käytettyjen muuttujien, eli koulutuksen, sosiaaliluokan, tulojen, siviilisäädyn sekä perhemuodon mukaan. Koulutuksen vaikutus välittyi osin ammattiasemaan perustuvan sosiaaliluokan kautta. Suurimpia ryhmien väliset suhteelliset erot olivat nuoremmissa ikäryhmissä sekä sosiaaliluokan ja siviilisäädyn kohdalla. Eronneilla ja naimattomilla oli selvästi kohonnut riski suhteessa naimisissa oleviin. Myös työntekijöillä havaittiin kohonnut riski suhteessa ylempiin toimihenkilöihin. Siviilisääty vaikutti olevan merkittävä tekijä siinä mielessä, että koulutuksen, sosiaaliluokan ja tulojen tuominen malliin ei juuri vaikuttanut siviilisäätyryhmien välillä havaittuun vaihteluun. Dementiakuolleisuudessa havaitut ryhmien väliset suhteelliset erot olivat hieman pienempiä kuin muissa syissä, mutta kuitenkin hyvin samaa suuruusluokkaa. Tulosten perusteella on identifioitavissa tekijöitä, jotka suojaavat dementialta. Erityisesti avioliitto, korkea koulutus sekä ylemmät toimihenkilöammatit vaikuttavat olevan dementialta suojaavia tekijöitä. Avioliiton suojaavan vaikutuksen voidaan tulkita liittyvän sosiaaliseen kanssakäymiseen sekä puolison tukeen ja läsnäoloon. Korkea koulutus sekä toimihenkilöammatit indikoivat virikkeellisempää työympäristöä, mutta niiden vaikutus voi myös kulkea ylipäänsä aktiivisemman ja kognitiivisesti virikkeellisemmän elämäntavan kautta. Aktiivisen ja kognitiivisesti haastavan elämäntavan on esitetty suojaavan dementiaan sairastumiselta. Tuloksia voidaan tulkita elämänkaarinäkökulman kautta. Jo nuoruudessa vaikuttavilla tekijöillä, kuten koulutuksella, on vaikutusta. Tämän lisäksi elämänkaaren aikana myöhemmin vaikuttavat tekijät ovat merkityksellisiä. Näiden tekijöiden on esitetty vaikuttavan aivojen hermoverkostoon ja -yhteyksiin ja luovan kognitiivista reserviä, minkä on esitetty ehkäisevän tai lykkäävän dementiaan sairastumista.
  • Haansuu, Johannes Pasi (Helsingin yliopisto, 2002)
  • Rotikko, Johanna (2012)
    Tämän tutkimuksen kirjallisuusosan tavoitteena oli selvittää perinteisen kastikepohjan valmistukseen ja valmistuksen kokonaisvaltaiseen onnistumiseen vaikuttavia seikkoja. Lisäksi käsiteltiin kastikepohjan valmistukseen liittyviä ympäristö- ja energia-asioita, kuten eläinperäisten sivutuotteiden kierrätysmahdollisuuksia. Kokeellisessa osassa tutkimuksen keskeinen lähtökohta oli pyrkiä löytämään ratkaisu ylipainekeittomenetelmään liittyvään kastikepohjan liemiaineksen sameutumisongelmaan. Tutkimuksessa haluttiin löytää syyt sameuden muodostumiseen luiden painekeitossa (max. 1,5 bar). Näin pyrittiin selvittämään keinot sameuden syntymisen estämiseen tai tuotteesta poistamiseen. Ratkaisua etsittiin sekä keittoaika-paine-kombinaatiosta että proteolyyttisen entsyymivalmisteen käytöstä. Tavoitteena oli ulkonäöltään kirkas ja kuiva-ainepitoisuudeltaan mahdollisimman korkea naudanmakuinen demi-glace-kastikepohjaliemi. Liemiaineksista tarkasteltiin kuiva-aine-, kokonaisproteiini- ja sidekudosproteiinipitoisuuksia, pH-arvoja sekä sameutta, ja vertailtiin näitä tuloksia käytettyihin valmistusmenetelmiin ja -olosuhteisiin. Lisäksi otettiin selvää lämmöntalteenoton parantamis-mahdollisuuksista. Tutkimuksessa valmistetun kastikepohjaliemen kuiva-aine koostui pääasiassa proteiineista. Liemen valmistuksessa suuremmalla paineella päästiin hieman nopeammin samoihin kuiva-ainepitoisuuksiin kuin matalammalla paineella. Samoin tapahtui entsyymiä käytettäessä kuin käyttämättä jätettäessä. Tämän tutkimuksen perusteella korkeaa kuiva-ainepitoisuutta tavoiteltaessa kastikepohjaliemen valmistuksessa on valittava korkean sidekudosproteiinin tai sameuden väliltä. Ylipainekeitolla luista saatiin irti lähes pelkästään sidekudosproteiinia, koska luita kuumennettaessa vain kollageeni liukeni veteen muiden proteiinien saostuessa. Lämmöntalteenottojärjestelmien rakentaminen pieneen elintarviketeollisuusyritykseen voi olla kannattamatonta, koska investointikustannuksia ei välttämättä pystytä maksamaan takaisin. Energiatehokkuuden parantaminen pienessä elintarviketeollisuusyrityksessä on haastavaa, mutta kuitenkin mahdollista ammattilaisten tekemien tarkkojen laskelmien ja arviointien avulla.
  • Sibinescu, Laura Elena (2012)
    In my thesis, I was interested in exploring how and why the quality of democracy varied in Central and Eastern European countries after they became EU members. Throughout the accession process, these countries have, for the most part, successfully moved away from post-communist legacies and became increasingly more democratic. There is ample evidence in literature suggesting that this positive trend in democratic quality might be expected to continue post-accession. However, as data from major indexes of democracy shows, this has not been the case. A declining trend in democratic quality is at present prevalent in Central and Eastern Europe. In order to identify possible causes, I examined a sample comprising of the ten countries that gained EU membership in 2004 and 2007. Using crisp-set qualitative comparative analysis on data from the 2004-2011 period, I found that the main explanation for democratic quality variation among cases is economic in nature. Specifically, inflation can explain both the decline and the improvement of democratic quality: countries well equipped to deal with the consequences of high price fluctuations, in particular those caused by the economic crisis, were also able to improve their democratic quality slightly. Countries where the negative impact of inflation proved stronger saw a decline in democratic quality. Additionally, corruption emerged as an alternative explanation for decline. This thesis also briefly examines the post-accession influence of the EU on democratic quality in these countries. It finds that, while diffuse and difficult to quantify, this influence continued to be both significant and positive. These findings lend empirical support to Wolfgang Merkel’s theoretical framework of embedded and defective democracies. In particular, they support his claim that internal embeddedness – the interdependence of sound democratic institutions and practices – can be either reinforced or weakened by a sphere of external embeddedness containing elements such as economic development and international integration.
  • Sibinescu, Laura Elena (2013)
    In my thesis, I was interested in exploring how and why the quality of democracy varied in Central and Eastern European countries after they became EU members. Throughout the accession process, these countries have, for the most part, successfully moved away from post-communist legacies and became increasingly more democratic. There is ample evidence in literature suggesting that this positive trend in democratic quality might be expected to continue post-accession. However, as data from major indexes of democracy shows, this has not been the case. A declining trend in democratic quality is at present prevalent in Central and Eastern Europe. In order to identify possible causes, I examined a sample comprising of the ten countries that gained EU membership in 2004 and 2007. Using crisp-set qualitative comparative analysis on data from the 2004-2011 period, I found that the main explanation for democratic quality variation among cases is economic in nature. Specifically, inflation can explain both the decline and the improvement of democratic quality: countries well equipped to deal with the consequences of high price fluctuations, in particular those caused by the economic crisis, were also able to improve their democratic quality slightly. Countries where the negative impact of inflation proved stronger saw a decline in democratic quality. Additionally, corruption emerged as an alternative explanation for decline. This thesis also briefly examines the post-accession influence of the EU on democratic quality in these countries. It finds that, while diffuse and difficult to quantify, this influence continued to be both significant and positive. These findings lend empirical support to Wolfgang Merkel’s theoretical framework of embedded and defective democracies. In particular, they support his claim that internal embeddedness – the interdependence of sound democratic institutions and practices – can be either reinforced or weakened by a sphere of external embeddedness containing elements such as economic development and international integration.
  • Salmenkari, Taru (Suomen itämainen seura, 2006)
    This study examines the Chinese press discussion about democratic centralism in 1978-1981 in newspapers, political journals and academic journals distributed nationwide. It is thus a study of intellectual trends during the Hua Guofeng period and of methods, strategies, and techniques of public political discussion of the time. In addition, this study presents democratic centralism as a comprehensive theory of democracy and evaluates this theory. It compares the Chinese theory of democratic centralism with Western traditions of democracy, not only with the standard liberal theory but also with traditions of participatory and deliberative democracy, in order to evaluate whether the Chinese theory of democratic centralism forms a legitimate theory of democracy. It shows that the Chinese theory comes close to participatory types of democracy and shares a conception of democracy as communication with the theory of deliberative democracy. Therefore, the Chinese experience provides some empirical evidence of the practicability of these traditions of democracy. Simultaneously, this study uses experiences of participatory democracies outside of China to explain some earlier findings about the Chinese practices. This dissertation also compares Chinese theory with some common Western theories and models of Chinese society as well as with Western understandings of Chinese political processes. It thus aims at opening more dialogue between Chinese and Western political theories and understandings about Chinese polity. This study belongs to scholarly traditions of the history of ideas, political philosophy, comparative politics, and China studies. The main finding of this study is that the Chinese theory of democratic centralism is essentially a theory about democracy, but whether its scrupulous practicing alone would be sufficient for making a country a democracy depends on which established definition of democracy one applies and on what kind of democratic deficits are seen as being acceptable within a truly democratic system. Nevertheless, since the Chinese theory of democratic centralism fits well with some established definitions of democracy and since democratic deficits are a reality in all actual democracies, the Chinese themselves are talking about democracy in terms acceptable to Western political philosophy as well.
  • Masso, Iivi Anna (Helsingin yliopisto, 2006)
    Democratic Legitimacy and the Politics of Rights is a research in normative political theory, based on comparative analysis of contemporary democratic theories, classified roughly as conventional liberal, deliberative democratic and radical democratic. Its focus is on the conceptual relationship between alternative sources of democratic legitimacy: democratic inclusion and liberal rights. The relationship between rights and democracy is studied through the following questions: are rights to be seen as external constraints to democracy or as objects of democratic decision making processes? Are individual rights threatened by public participation in politics; do constitutionally protected rights limit the inclusiveness of democratic processes? Are liberal values such as individuality, autonomy and liberty; and democratic values such as equality, inclusion and popular sovereignty mutually conflictual or supportive? Analyzing feminist critique of liberal discourse, the dissertation also raises the question about Enlightenment ideals in current political debates: are the universal norms of liberal democracy inherently dependent on the rationalist grand narratives of modernity and incompatible with the ideal of diversity? Part I of the thesis introduces the sources of democratic legitimacy as presented in the alternative democratic models. Part II analyses how the relationship between rights and democracy is theorized in them. Part III contains arguments by feminists and radical democrats against the tenets of universalist liberal democratic models and responds to that critique by partly endorsing, partly rejecting it. The central argument promoted in the thesis is that while the deconstruction of modern rationalism indicates that rights are political constructions as opposed to externally given moral constraints to politics, this insight does not delegitimize the politics of universal rights as an inherent part of democratic institutions. The research indicates that democracy and universal individual rights are mutually interdependent rather than oppositional; and that democracy is more dependent on an unconditional protection of universal individual rights when it is conceived as inclusive, participatory and plural; as opposed to robust majoritarian rule. The central concepts are: liberalism, democracy, legitimacy, deliberation, inclusion, equality, diversity, conflict, public sphere, rights, individualism, universalism and contextuality. The authors discussed are e.g. John Rawls, Jürgen Habermas, Seyla Benhabib, Iris Young, Chantal Mouffe and Stephen Holmes. The research focuses on contemporary political theory, but the more classical work of John S. Mill, Benjamin Constant, Isaiah Berlin and Hannah Arendt is also included.
  • Valkiala, Kaisa (2013)
    Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää, mitä nykyään tiedetään koiran, kissan ja muiden pieneläinten demodikoosista. Erityisesti koiran demodikoosiin liittyy vielä epäselvyyksiä. Työn on tarkoitus myös toimia tietolähteenä eläinlääkäreille. Demodikoosi on ihosairaus, jonka aiheuttaa Demodex spp. -punkin liiallinen lisääntyminen. Punkit kuuluvat isäntäeläimensä ihon normaalieliöstöön ja elävät yleensä karvafollikkeleissa. Sikarimaisen muotonsa vuoksi niitä kutsutaan sikaripunkeiksi. Demodikoosi on koiran yleinen ihosairaus. Yleisimmin sen aiheuttaa D. canis, mutta myös D. injai ja D. cornei on tunnistettu. Sairautta esiintyy enemmän nuorilla koirilla. Demodikoosi luokitellaan joko paikalliseksi tai yleistyneeksi. Paikallisen demodikoosin määritelmästä on eriäviä mielipiteitä, mutta demodikoosi luokitellaan yleensä paikalliseksi, mikäli koiralla on 1-4 leesiota, halkaisijaltaan enintään 2,5 cm. Potilaalla nähdään pieniä, punoittavia, hilseileviä ja usein hyperpigmentoituneita, karvattomia ihoalueita. Kutinaa ja sekundääristä pyodermaa esiintyy vaihtelevasti. Paikallista demodikoosia esiintyy erityisesti nuorilla (3-6 kk). Paikallinen demodikoosi paranee yleensä itsestään ilman hoitoa. Joskus tila voi kehittyä yleistyneeksi, jolloin tarvitaan loislääkitystä. Myös yleistyneen demodikoosin määritelmästä on eriäviä mielipiteitä. Demodikoosin voidaan sanoa olevan yleistynyt, jos koiralla on useita iholeesioita, leesioita kahdessa tai useammassa jalassa tai jos vaurioitunut ihoalue kattaa kokonaisen kehonalueen. Oireina nähdään punoitusta, alopesiaa, hilseilyä, follikuliittia ja komedoja. Joskus todetaan sekundäärinen bakteeri-infektio ja kutinaa. Nuoruusiän yleistynyttä demodikoosia tavataan yleensä alle 18 kk ikäisillä koirilla ja sen taustalla on tunnistettu joitakin riskitekijöitä. Aikusiän demodikoosi on usein vakavampi ja sen taustalla on usein jokin altistava tekijä. Demodikoosin patogeneesistä ei tiedetä vielä kaikkea, mutta yleisesti voidaan todeta, että tärkeässä roolissa ovat sekä perintötekijät että immuunijärjestelmän, erityisesti soluvälitteisen immuniteetin toiminta. Kissalla demodikoosi on harvinaisempi ja sitä aiheuttavat D. cati, D. gatoi sekä kolmas, nimeämätön sikaripunkki. Kissan demodikoosi ei yleensä ole yhtä vakava kuin koiran. D. catin aiheuttamat leesiot ovat tyypillisesti karvattomia, hilseileviä, rupisia ja punoittavia. Usein taustalla on jokin altistava tekijä. D. gatoi aiheuttaa usein huomattavaa kutinaa, eikä altistavaa tekijää tarvita. Demodikoosi diagnosoidaan yleensä raapenäytteellä. Muita vaihtoehtoja ovat trikografia, teippinäyte, biopsia ja eksudaattinäyte. Yleistyneen demodikoosn hoito on toisinaan vaikeaa ja kestää useita kuukausia. Yhtä, kaikille tehoava hoitoa ei toistaiseksi ole. Koirilla käytetään amitratsia, ivermektiiniä, milbemysiinioksiimia, moksidektiiniä tai doramektiiniä. Hoidon etenemistä seurataan raapenäyttein. Ennuste on viime vuosikymmeninä parantunut, mutta toisinaan päädytään eutanasiaan. Kissalla käytetään yleensä rikkikalkkia tai amitratsia. Demodikoosia on tavattu myös hamstereilla, freteillä, gerbiileillä, kaneilla ja marsuilla.
  • Lehmijoki, Ulla (2002)
    Väestöllinen transitio, sekä syntyneisyyden että kuolleisuuden lasku, tapahtui Euroopassa teollistumisen yhteydessä. Kuolleisuuden lasku alkoi 1700-luvun lopussa ja syntyneisyyden lasku noin 1900. Koska syntyneisyyden lasku tapahtui paljon myöhemmin, väestönkasvu kiihtyi tilapäisesti. Transitio levisi kehitysmaihin, joissa väestönkasvun huippu saavutettiin 1960-luvun puolivälissä. Kappaleessa yksi tarkastellaan väestöllisen transition teorioita. Traditionaalinen teoria näkee transition teollistumisen tuloksena. Myös taloudellisia, kulttuurisia ja homeostaattisia teorioita käsitellään. Paneelianalyysi osoittaa, että kuolleisuus, maataloustyöläisten osuus, tulotaso sekä taloudellinen kasvu selittävät kokonaishedelmällisyyttä. Kappaleessa kaksi esitetään väestöfunktio, joka kuvaa väestönkasvun tulon funktiona. Väestöfunktio yhdistetään tavanomaiseen Ramsey-malliin, joka ratkaistaan virtuaaliajassa. Mallissa saattaa olla useita tasapainoja. Globaalianalyysi osoittaa, että stabiili satulaura voi joko purkautua kahden satulapisteen välissä sijaitsevasta fokuksesta tai saada alkunsa origosta. Kappale esittää mallin globaalin ratkaisun todistuksen muuttuvan diskonttotekijän tapauksessa. Kalibroitu malliversio osoittaa, että korkea väestönkasvu voi johtaa köyhyysloukkuun. Kappaleessa kolme osoitetaan, että varhaisessa kehitysvaiheessa kuolleisuuden lasku johti sekä eliniän pitenemiseen että väestönkasvuun. Eliniän piteneminen lisäsi muodollisen koulutuksen mahdollisuuksia, mutta myös oppiminen varsinaisen koulutuksen ulkopuolella kasvoi. Tämä kiihdytti inhimillisen pääoman kasaantumista. Toisaalta inhimillinen pääoma vaikutti kuolleisuuteen ja syntyneisyyteen, jotka riippuivat myös tulosta. Taloudellisen kasvun mallissa voi olla köyhyysloukku, jos pääoman kansantulo-osuus on alhainen. Kappaleessa neljä johdetaan neljä väestöllistä klubia regressiopuu-analyysillä. Kolme klubia konvergoi ehdollisesti yksikköjuuritestillä mitattuna. Gini-kertoimet 1960-1995 osoittavat, että väestönkasvun taittuminen köyhissä maissa vähentää tulojaon epätasaisuutta. Tulotaso on korkeampi 1995-2030 mikäli väestönkasvu on alhainen.