Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 2900-2919 of 27944
  • Laakso, Marko (Helsingin yliopisto, 2012)
    The genetic alterations of cancer cells vary between individuals and during the progression of the disease. The advances in measurement techniques have enabled genome-scale profiling of mutations, transcription, and DNA methylation. These methods can be used to address the complexity of the disease but also raise an acute demand for the analysis of the high dimensional data sets produced. An integrative and scalable computational infrastructure is advantageous in cancer research. First, a multitude of programs and analytic steps are needed when integrating various measurement types. An efficient execution and management of such projects saves time and reduces the probability of mistakes. Second, new information and methods can be utilised with a minor effort of re-executing the workflow. Third, a formal description of the program interfaces and the workflows aids collaboration, testing, and reuse of the work done. Fourth, the number of samples available is often small in comparison with the unknown variables, such as possibly affected genes, of interest. The interpretation of new measurements in the context of existing information may limit the number of false positives when sensitive methods are needed. We have introduced new computational methods for the data integration and for the management of large and heterogeneous data sets. The suitability of the methods has been demonstrated with four cancer studies covering a wide spectrum of data from population genetics to the details of the transcriptional regulation of proteins, such as androgen receptor and forkhead box protein A1. The repeatable workflows established for these colorectal cancer, glioblastoma, and prostate cancer studies have been used to maintain up-to-date registries of results for follow-up studies.
  • Hätönen, Kimmo (Helsingin yliopisto, 2009)
    Telecommunications network management is based on huge amounts of data that are continuously collected from elements and devices from all around the network. The data is monitored and analysed to provide information for decision making in all operation functions. Knowledge discovery and data mining methods can support fast-pace decision making in network operations. In this thesis, I analyse decision making on different levels of network operations. I identify the requirements decision-making sets for knowledge discovery and data mining tools and methods, and I study resources that are available to them. I then propose two methods for augmenting and applying frequent sets to support everyday decision making. The proposed methods are Comprehensive Log Compression for log data summarisation and Queryable Log Compression for semantic compression of log data. Finally I suggest a model for a continuous knowledge discovery process and outline how it can be implemented and integrated to the existing network operations infrastructure.
  • Salminen, Hanna (2004)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen erilaisia tapoja, miten organisaatio voi luoda uutta tietoa, hallita jo olemassa olevaa tietoa sekä oppia. Tavoitteeni on löytää vastauksia siihen, miten sirpaleisesta datasta voi jalostua viisautta, miten hiljaista tietoa voidaan saada esiin, miten organisaatio oppii, ja miten organisaation oppiminen ja tiedonluontiprosessi ovat yhteydessä organisaation menestykseen. Näiden kysymysten pohjalta on mielestäni mahdollista saavuttaa kokonaiskuva organisaation kehittymiseen kriittisesti vaikuttavista tekijöistä. Tarkastelen tutkimuskysymyksiä kirjallisuuden perusteella. Selvitän kysymystä ”Miten sirpaleisesta datasta voi jalostua viisautta?” Saint-Ongen tiedon jalostumisprosessimallin kautta. ”Miten hiljaista tietoa voidaan saada esiin? -kysymystä lähestyn Nonakan ja Takeuchin tietämysspiraalin eli tiedon muuntumisen teorian, sekä Choon tietämyssyklin, joka yhdistää tiedonluonnin, päätöksenteon ja tolkunoton eli yhteisen ymmärryksen saavuttamisen, avulla. Kysymystä ”Miten organisaatio oppii?” selvitän Argyriksen silmukkaoppimisen, Sengen viiden oppimisen osatekijän, Otalan oppivan organisaation ja Sydänmaanlakan älykkään organisaation mallin pohjalta. Yhteistä näille teorioille on se, että organisaation oppimisen lähtökohtana on aina yksilön oppiminen, joka välittyy ryhmän kautta organisaation oppimiseksi. Lähestyn kysymystä ”Miten organisaation oppiminen ja tiedonluontiprosessi ovat yhteydessä organisaation menestykseen?” sekä talouden että organisaation kehittymisen näkökulmista. Käyn läpi Ståhlen ja Grönroosin näkemyksen tiedosta aineettomana pääomana. Tiedon ja oppisen merkitys organisaation kehittymiselle ja toiminnan jatkuvuudelle tulee esiin Mayon ja Lankin sekä Otalan näkemysten kautta Käyn kaikki teoriat vaiheittain lävitse ja selvitän, mitä osatekijöitä ne sisältävät, ja miten tiedon jalostusmis- ja oppimisprosesseihin on mahdollista vaikuttaa joko edistävästi tai ehkäisevästi. Teoriat tukevat ja täydentävät monin osin toisiaan. Uutta tietoa luova sekä tietämystään hallitseva organisaatio sisältää paljon oppivan organisaation elementtejä ja päinvastoin. Yhdessä nämä kolme asiakokonaisuutta muodostavat merkittävän kilpailutekijän organisaatiolle. Käsittelen sekä tiedonluontia ja hallintaa että oppimista kolmella tasolla: yksilö-, ryhmä- ja organisaatiotasolla. Menestyksen kannalta on olennaista, että tiedonluonti, hallinta ja oppiminen onnistuvat jokaisella tasolla. Tutkielmassani tieto jaetaan pääosin kahteen luokkaan: hiljaiseen ja näkyvään tietoon. Yhteistä läpikäymilleni teorioille on hiljaisen tiedon, tai piilossa olevien ajattelumallien näkyväksi muuttamisen mahdollisuudet ja merkitys. Organisaatio voi edistää tätä prosessia vision, arvojen, toimintakulttuurin, viestinnän ja vuorovaikutuksen avulla. Tutkielmani lopuksi esitän oman organisaation tiedonluonnin ideaalimallin.
  • Ståhl, Tore (Helsingin yliopisto, 2001)
    The aim of the study was to explore why the MuPSiNet project - a computer and network supported learning environment for the field of health care and social work - did not develop as expected. To grasp the problem some hypotheses were formulated. The hypotheses regarded the teachers' skills in and attitudes towards computing and their attitudes towards constructivist study methods. An online survey containing 48 items was performed. The survey targeted all the teachers within the field of health care and social work in the country, and it produced 461 responses that were analysed against the hypotheses. The reliability of the variables was tested using the Cronbach alpha coefficient and t-tests. Poor basic computing skills among the teachers combined with a vulnerable technical solution, and inadequate project management combined with lack of administrative models for transforming economic resources into manpower were the factors that turned out to play a decisive role in the project. Other important findings were that the teachers had rather poor skills and knowledge in computing, computer safety and computer supported instruction, and that these skills were significantly poorer among female teachers who were in majority in the sample. The fraction of teachers who were familiar with software for electronic patient records (EPR) was low. The attitudes towards constructivist teaching methods were positive, and further education seemed to utterly increase the teachers' readiness to use alternative teaching methods. The most important conclusions were the following: In order to integrate EPR software as a natural tool in teaching planning and documenting health care, it is crucial that the teachers have sufficient basic skills in computing and that more teachers have personal experience of using EPR software. In order for computer supported teaching to become accepted it is necessary to arrange with extensive further education for the teachers presently working, and for that further education to succeed it should be backed up locally among other things by sufficient support in matters concerning computer supported teaching. The attitudes towards computing showed significant gender differences. Based on the findings it is suggested that basic skills in computing should also include an awareness of data safety in relation to work in different kinds of computer networks, and that projects of this kind should be built up around a proper project organisation with sufficient resources. Suggestions concerning curricular development and further education are also presented. Conclusions concerning the research method were that reminders have a better effect, and that respondents tend to answer open-ended questions more verbosely in electronically distributed online surveys compared to traditional surveys. A method of utilising randomized passwords to guarantee respondent anonymity while maintaining sample control is presented. Keywords: computer-assisted learning, computer-assisted instruction, health care, social work, vocational education, computerized patient record, online survey
  • Elomaa, Laura (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tässä tutkielmassa perehdyn skottiempiristi David Humen käsitykseen passioista, tahdosta sekä tahdonvapaudesta ja moraalisesta vastuusta. Lähteeni on teoksen A Treatise of Human Nature toinen kirja Of the Passions mutta tutkielmassa viitataan myös teoksen muihin kirjoihin sekä Humen muihin teoksiin. Metodini on systemaattinen analyysi. Tutkielmani aiheesta ei ole julkaistu aikaisemmin suomenkielistä tutkimusta. Tutkimuksen ensimmäinen pääluku on katsaus Humen filosofiaan. Varsinaisia tutkimuskysymyksiä käsittelen luvuissa 2-4. Toisessa luvussa vastaan kysymyksiin siitä, mitä passiot ovat ja mikä on niiden tehtävä. Passiot ovat Humen mukaan sekundaarisia vaikutelmia ja hän jakaa ne epäsuoriin ja suoriin passioihin. Suorat passiot, kuten ilo, suru, halu ja pelko, syntyvät suoraan kivun tai nautinnon kokemuksesta. Epäsuorat passiot, kuten ylpeys, nöyryys, viha ja rakkaus, vaativat syntyäkseen sekä kohteen että aiheuttajan sekä assosiaatiota näiden välillä. Hume luokittelee passioita myös niiden tyyneyden ja rajuuden perusteella. Luokittelu perustuu passioiden häiriönasteeseen sielussa. Kumpikin voi yhtälailla toimia toiminnan motivaattorina. Kolmannessa luvussa kysyn ja vastaan, mitä Hume tarkoittaa tahdolla ja minkälainen kyky se on sekä mikä on passioiden suhde tahtoon. Hume määrittelee tahdon sisäiseksi vaikutelmaksi, jonka tunnemme ja josta olemme tietoisia, kun tieten tahtoen saamme aikaan minkä tahansa uuden liikkeen ruumiissamme tai uuden havainnon mielessämme. Tahto on passioiden kaltainen, mutta niistä erotettava sielun kyky. Tahto on Humen mukaan itsessään toimintaa ja passiot taas toimivat toimintaa aikaansaavina voimina. Humen määritelmä ei anna selkeää kuvaa siitä, mitä hän tarkoittaa tahdolla ja miten se toimii. Neljännessä luvussa kysyn, mistä tahto on vapaa, miten tahto ja passiot liittyvät moraaliseen vastuuseen ja miten Hume määrittelee moraalisen vastuun. Humen mukaan tahto on vapaa silloin, kun sille ei ole ulkoista estettä tai pakotetta. Hume uskoo siihen, että kaikella maailmassa on syynsä ja seurauksensa, jolloin myös kaikki toiminta ja ajattelu on aiheutunut jostain aikaisemmasta. Hume on kompatibilisti eli hän katsoo, että vapaa tahto on yhteen sovitettavissa determinismin kanssa. Klassisessa tulkintatavassa Humen kompatibilismia tarkastellaan Humen vapaudelle antaman määritelmän ja maailmassa ilmenevän välttämättömyyden kautta. Klassisessa tulkintatavassa Humen mukaan ihmistä voi pitää vastuullisena vain sellaisista teoista, jotka ovat johdettavissa häneen ja jotka ovat aiheutettuja. Tulkinnassa keskitytään perustelemaan miten aiheutettu toiminta voi olla vapaata. ja sen mukaan moraalinen vastuu edellyttää determinismiä. Naturalistisessa tulkintatavassa otetaan huomioon Humen passioteoria. Humen mukaan moraalinen vastuu koetaan sisäisinä moraalitunteina, jotka ovat passioita. Toisen toimintaa eli tahdon toteuttamista seuratessa siitä koetaan joko hyväksyntää tai paheksuntaa ja toista pidetään sen perusteella vastuullisena toiminnastaan. Mikäli hyväksynnän tai paheksunnan tuntemuksia ei synny, toisen ei katsota olevan vastuussa teostaan. Merkitystä ei ole sillä, voidaanko toiminta johdonmukaisesti määritellä vapaaksi, vaan sillä, saako se aikaan moraalitunteita.
  • Mattila, Kristiina (2010)
    The aims of this study were to describe Finnish day surgery practice at present and to evaluate quality of care by assessing postdischarge minor morbidity and quality indicators. Potential treatment options were approached by investigating the role of oral dexamethasone as a part of multimodal analgesia and the feasibility of day surgery in patients aged 65 years and older. Over a 2-month period, all patient cases at 14 Finnish day surgery or short-stay units were analyzed (Study I). Quality indicators included rates and reasons for overnight admission, readmission, reoperation, cancellations, and patient satisfaction. Recovery during the first postoperative week was assessed at two units (Study II). Altogether 2732 patients graded daily the intensity of predefined symptoms. To define risk factors of postdischarge symptoms, multinomial regression analysis was used. Sixty patients scheduled to undergo day surgery for hallux valgus were randomized to receive twice perioperatively dexamethasone 9 mg or placebo (Study III). Paracetamol 1 g was administered 3 times daily. Rescue medication (oxycodone) consumption during 0-3 postoperative days (POD), maximal pain scores and adverse effects were documented. Medically stable patients aged 65 years or older, scheduled for open inguinal hernia repair, were randomized to receive treatment either as day cases or inpatients (Study IV). Complications, unplanned admissions, healthcare visits, and patients’ acceptance of the type of care provided were assessed during 2 weeks postoperatively. In Study I, unplanned overnight admissions were reported in 5.9%, return hospital visits during PODs 1-28 in 3.7%, and readmissions in 0.7% of patients. Patient satisfaction was high. In Study II, pain was the most common symptom in adult patients (57%). Postdischarge symptoms were more frequent in adults aged < 40 years, children aged ≥ 7 years, females, and following a longer duration of surgery. In Study III, the total median (range) oxycodone consumption during the study period was 45 (0–165) mg in the dexamethasone group, compared with 78 (15–175) mg in the placebo group (P < 0.049). On PODs 0-1, patients in the dexamethasone group reported significantly lower pain scores. Following inguinal hernia repair, no significant differences in outcome measures were seen between the study groups. Patient satisfaction was equally high in day cases and inpatients (Study IV). Finnish day surgery units provide good-quality services. Minor postdischarge symptoms are common, and they are influenced by several patient-, surgery-, and anesthesia-related factors. Oral dexamethasone combined with paracetamol improves pain relief and reduces the need for oxycodone rescue medication following correction of hallux valgus. Day surgery for open inguinal hernia repair is safe and well accepted by patients aged 65 years or older and can be recommended as the primary choice of care for medically stable patients.
  • Miettunen-Nordström, Antti (Helsingfors universitet, 2015)
    Pro gradu -tutkielma käsittelee DDR:n ystävyyskaupunkitoimintaa ja kunnallisten ulkomaansuhteiden hoitoa Suomessa 1950-luvulta 1970-luvulle. DDR:n keskeisin tavoite oli saada Suomi tunnustamaan se kansainvälisoikeudellisesti suvereeniksi valtioksi. Suomi nähtiin DDR:ssä tähän potentiaalisesti valmiimpana kuin moni muu maa: se ei ollut ulkopoliittisista syistä tunnustanut kumpaakaan vuonna 1949 Saksan miehitysvyöhykkeille syntynyttä valtiota. Tutkimuksella pyritään syventämään kuvaa itäsaksalaisen diplomatian keinovalikoimasta, osaamistasosta sekä sen valtiojärjestelmän rakenteellisista puitteista, erityisesti toimittaessa läntiseen järjestelmään kuuluvassa maassa. Samalla siinä tuodaan esiin ristiriitoja paikallistason suomalaisten kunnallistoimijoiden ja kansainvälispoliittisen DDR:n ulkoministeriön toisistaan eroavien tavoitteiden välillä. Tutkimuksen alkuperäislähdeaineistona on käytetty Berliinissä säilytettäviä DDR:n ulkoministeriön ja valtiojärjestöjen arkistoja, Suomen Kansallisarkistossa säilytettävää Suomi—DDR-seuran arkistoa, Helsingissä säilytettävää Suomen kaupunki- ja kuntaliittojen arkistoa sekä suomalaisten ystävyyskaupunkien kaupunginarkistoissa säilytettäviä kunnallispoliittisia päätösasiakirjoja. Tutkimus tuo esiin DDR:n ensimmäisten ystävyyskaupunkiyhteyksien synnyn Suomessa 1950-luvun lopulla sekä niissä koetut onnistumiset ja epäonnistumiset. DDR:n tavoittelemat, maiden välisten suhteiden puolivaltiollisuutta korostaneet kirjalliset ystävyyskaupunkisopimukset kaatuivat suomalaisten vastustukseen. Myös Berliinin muurin pystyttäminen elokuussa 1961 muuttaa itäsaksalaisten ystävyyskaupunkien toimintaedellytyksiä Suomessa. DDR- ja suomalaistoimijoita peilataan tutkimuksessa aiemman tutkimuksen pohjalta Länsi-Saksan tavoitteisiin Suomessa. Kylmän sodassa eri puolen järjestelmiin kuuluneet Saksat ajoivat omia etujaan myös ystävyyskaupunkitasolla toistensa toimia valvoen. Ystävyyskaupunkitoiminta asetetaan tutkimuksessa kylmän sodan kontekstiin kaupunki- ja kuntaliittojen kansainvälisen yhteistyön kautta. Suomalaiset liitot korostivat suhteiden tasapuolisuutta idän ja lännen välillä läntisen järjestelmän eduksi. Vuodesta 1963 alkaen ystävyyskaupunkeja arvioitiin yhä keskeisemmin osana DDR:n laajempaa julkisuustyötä ja kulttuuripoliittista näkyvyyttä Suomessa. Samalla kunnallispoliitikkojen tapaaminen muuttui rutiininomaisemmaksi 1960-luvun aikana. Kansainvälispoliittisen liennytyksen ja Saksojen välisten suhteiden parantuessa 1960-luvun lopulla DDR aloitti laajennetut toimet diplomaattisen tunnustamisen aikaansaamiseksi. Vuosina 1971—1973 aktivoituneet DDR:n tunnustamiskomiteat näkyivät tunnustamisviikkojen kautta myös ystävyyskaupungeissa. Ystävyyskaupunkisuhteilla oli kuitenkin DDR:n ulkoministeriölle vain välineellinen arvo. Niiden ylläpitäminen vaati varoja, joita oltiin yhä haluttomampia käyttämään vuonna 1973 saavutetun kansainvälispoliittisen tunnustamisen jälkeen. DDR luopuikin kaikessa hiljaisuudessa ystävyyskaupunkisuhteiden edistämisestä 1970-luvun aikana jättäen aloitteenteon suomalaisille.
  • Zhang, Yiling (Helsingin yliopisto, 2014)
    Oat protein is a valuable cereal protein with high protein content and a good balance of amino acids profile. However, the inflexible molecular structure and poor watersolubility of oat protein limit its application in food industry. To exploit the food use of oat, the functionalities of oat proteins should be improved. ?-chymotrypsin, a proteolytic enzyme, has been proven as being able to deamidate some food proteins without severe hydrolysis under alkaline pH conditions, hence to improve the protein functionalities. The aim of this research was to test whether oat protein could be deamidated by ?- chymotrypsin under alkaline pH conditions. The extent of ?-chymotrypsin-induced proteolysis on oat protein was also studied. Oat protein was treated by ?-chymotrypsin under alkaline conditions from pH 8 to 11 at room temperature for 2 hours. The deamidation degrees of the proteins were measured by ammonia quantification. The hydrolysis degrees of proteins were analyzed by trichloroacetic acid precipitation and protein quantification method. The changes of molecular weights were analyzed by SDS-PAGE and SE-HPLC. The action of ?-chymotrypsin under alkaline pH conditions induced slight deamidation of oat protein to low deamidation degrees (9-12%). On the other hand, ?-chymotrypsin mainly caused hydrolysis of oat protein to hydrolysis degrees between 49% and 62%. SDS-PAGE and SE-HPLC analysis also revealed that significant hydrolysis of oat protein occurred during the reaction. The hydrolysis mainly caused the shift of oat protein fractions from molecular weight above 20 kDa to molecular weight below 15 kDa. Change in pH did not cause significant differences on deamidation degrees and hydrolysis degrees of oat protein In conclusion, oat protein could not be effectively deamidated by ?-chymotrypsin under alkaline pH conditions, while the proteolysis was severe.
  • Holmlund, Ulrika (2003)
    Syftet med min pro gradu-avhandling är att undersöka på vilket sätt tidningspressen beskriver "de Andra". Jag har valt att operationalisera "de Andra" som utlänningar, både flyktingar, asylsökande och övriga invandrare, samt minoriteter. Materialet består av tidningstexter ur Vasabladet och Hufvudstadsbladet. Jag analyserade mina texter utgående från diskursanalysen. Jag tittade på vem som förde ordet i texten, samt vem och vad som lyftes fram i texten. Med hjälp av olika ord, begrepp och omskrivningar hittade jag exempel på hur konstruktionen av "de Andra" kan komma fram i tidningstexter. Jag utgick från att jag inte skulle hitta direkta uttryck för rasism i texterna. Därför valde jag en konkret fråga, det vill säga bilden av "de Andra" i tidningspressen, som jag undersökte empiriskt. I stället för att hitta direkta uttryck för rasism hittade jag generella uttryck som genom en överexponering kan klassas som en nyare form av rasism som inte är baserad på biologi, utan på individers kultur. Genom att beskriva och framhäva "de Andra" som annorlunda och exotiska tar man fram det som skiljer "Oss" från "Dem". Detta kan ske genom att poängtera "de Andras" kultur, exempelvis religion, språk, traditioner, kläder eller musik. Det annorlunda ses ofta som något främmande och "de Andra" kan därför ses som ett hot mot "Oss". Samtidigt som man exotiserar "de Andra" drar man gränser för vad som anses normalt och onormalt. I västvärlden anses ofta vitt vara det normala i motsats till svart. Genom att poängtera nationalitet skiljer man också "de Andra" från "Oss". Analysresultaten visar att massmedia tenderar att både exotisera och normalisera när det handlar om "de Andra". Centrala källor är: "Att tänka sociologiskt" av Z. Bauman; "Sverige och de Andra" av M. McEachrane och L. Faye; "Etnicitetsbilden i finlandssvenska medier" av T. Sandlund; "Etnisyys ja rasismi journalismissa" av P. Raittila och "Theories of race and racism: a reader" av L. Back och J. Solomos.
  • Muhonen, Riikkamari (2013)
    Tutkielma käsittelee neuvostonuorison tuottamia arkielämän julkisia representaatioita käyttäen lähteenään nuortenlehti Yunostiin lähetettyjä lukijakirjeitä. Tutkielma kuvaa arkielämän eri aspekteja, kuten ihmissuhteita, opiskelua ja työelämää, kiinnittäen erityistä huomiota yhteiskunnan arvojen, ideologian ja ihanteiden näkymiseen nuorten tuottamissa arkensa kuvauksissa. Tutkielman toinen keskeinen tutkimuskohde ovat itseilmaisun rajat neuvostoliittolaisessa journalismissa vuosina 1964-1982. Tutkielman tavoitteena on analysoida, millaisia kirjeitä julkaistiin, miten ne suhteutuivat yhteiskunnan viralliseen ideologiaan, millaisia yhteiskunnallisia epäkohtia oli mahdollista kritisoida ja millaisia elementtejä nuoriso pyrki korostamaan arkielämäänsä kuvatessaan. Käytetty lähdeaineisto koostuu Yunostissa vuosina 1964-1982 julkaistuista lukijakirjeistä, joita on yhteensä noin 250 kappaletta. Aineisto on jaoteltu temaattisesti kolmeen laajempaan alalukuun, joiden teemat ovat yhteiskunnan keskeisimmät arvot ja niitä ylläpitävät rakenteet, ihmissuhteet ja sukupolvien väliset erot, sekä ammatinvalinta ja työelämä. Analyysin teoreettisena pohjana toimivat Hans-Georg Gadamerin hermeneuttisen ymmärtämisen teoria sekä Quentin Skinnerin kontekstualisoiva tekstianalyysi. Tutkielman tavoite on suhteuttaa kirjeiden sisältö tutkimusajankohdan poliittisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin konteksteihin hyödyntäen laajaa tutkimuskirjallisuutta historian, politiikan tutkimuksen ja sosiologian aloilta. Lisäksi neuvostoyhteiskuntaan olennaisella tavalla kuuluvat käsitteelliset vastaparit, kuten kollektiivisuus ja yksilöllisyys sekä julkisuus ja yksityisyys nousevat vahvasti esiin aineiston analyysissa. Tutkielma osoittaa, että neuvostolehdistön pyrkimys ohjata yleistä mielipidettä vallanpitäjien toivomaan suuntaan sekä valistaa lukijakuntaansa vaikutti vahvasti lukijakirjeitä koskevaan julkaisupolitiikkaan. Yhteiskunnallisesti aroista asioista kirjoitettaessa näiden representaatioiden tuli tukea lehden kasvatuksellisia päämääriä. Kriittisiä mielipiteitä oli mahdollista esittää julkisesti, jos kritiikki suunnattiin itse järjestelmän sijaan johonkin sen yksittäiseen osaan. Tällöin kritiikki saattoi olla itsekritiikkiä tai kannustusta yhteisiin ponnistuksiin yleisen hyvän lisäämiseksi. Suurin osa julkaistuista kirjeistä oli sävyltään ideologisia ja yhteiskunnan yleisiä ihanteita ja tavoitteita myötäileviä. Tämä näkyi esimerkiksi teollisuus- ja maatalousammattien voimakkaana korostamisena. Yhteiskunnalliset arvot ja ideologia näkyivät voimakkaasti kirjeissä, joiden tyylillisistä eroistaan huolimatta voi katsoa pyrkineen tukemaan ihanneyhteiskunnan rakentamisen prosessia.
  • Crentsil, Perpetual (Helsingin yliopisto, 2007)
    This is a study of crises caused by HIV/AIDS among the Akan of Ghana. It creates more awareness about the epidemic and has indicated other possible paths for campaign strategies. The pandemic has many devastating consequences; yet new infections are recorded daily despite campaigns against the disease. The search for therapy often sees the use of multiple outlets, which expresses Ghana's pluralistic medical system based on Kleinman's sector analytical model involving Western medicine, self-therapy, and folk healing. But it also leaves individuals and kin members in financial quandary. The fieldwork for this study is mainly through participant observation lasting 13 months (February 2003 to March 2004) among the Akan; in addition, some archival materials have been used. The Akan people live in the coastal south and forest zone of Ghana. Every Akan village or town is made up of corporate lineages, and social organisation is based on matrilineal descent. The society is holistic because the matrilineages seek the welfare of all their members. Meyer Fortes, R. S. Rattray and others on the Akan noticed this encompassing nature in the lineage organisation; but they did not make it salient (or failed to notice it) during illness, efforts for healing, and the care of the sick member. HIV/AIDS is an illness which shows the encompassing nature of the Akan matrilineage. It also reveals many contradictions in the group, viz. stigmatisation, abandonment, and attitudes that do not express altruism in a group expected to be closely-knit based on members' belief that they are of the 'same blood'. The crises have been analyzed in the total social system because the disease creates breaches at various levels of social interaction. An analysis of crises in a group is not far-fetched; Victor Turner has shown the way among the Ndembu and has revealed the contraditions in the seemingly uneventful life in the group. This study has identified that in dealing with HIV/AIDS patients and crises about the disease we are dealing with 'holistic' patients. Their cases produce many changes in the matrilineal structure--many orphans are being created and the care of patients is increasingly falling on the elderly. HIV/AIDS also challenges Akan cosmology because, for example, an AIDS death in local notions is a 'bad' demise which fails to produce ancestors who reproduce the society through reincarnation. Campaigns could emphasize this notion. The study begins with a description of the holistic nature of Akan matriliny, and the patients have been described as 'holistic' because their crises affect other people in the holistic society. Chapter 2 discusses the importance of ancestors as the starting points for social order who are constantly revered (in rites invoving the chief, Chapter 4). Chapter 3 focuses on funerals as an important social performance for the welfare of the dead and the living. Chapter 5 concentrates on HIV/AIDS as an illness threat marked by dominant discourses such as poverty, sexuality, migration, and condom use. Chapter 6 analyzes the attempts for therapy, and traditional healers' claims to have a cure. The efforts for therapy continues with spiritual church healing in Chapter 7, and chapter 8 is devoted to care of the patients and its inherent crises. Chapter 9 analyzes the effects of HIV/AIDS afflictions and AIDS deaths on the matrilineal group and in society. The study ends with a short part, devoted to Recommendations based on the findings in this investigation.
  • Wessman, Anna (Suomen Muinaismuistoyhdistys ry, 2010)
    The thesis is connected with death, memory and ancestor commemoration during the Merovingian Period, the Viking Age and the beginning of the Crusade Period (AD 550-1150) in Finland. During this time, cremation was the dominant burial rite. It was not until the end of the Viking Age that inhumation became more common but both cremations and inhumations are performed even at the same sites throughout the time. Three different burial types 1) cremation cemeteries below level ground, 2) inhumation burials and 3) water burials are discussed in five articles. I consider these burial forms from three different viewpoints; collectivity-individuality, visibility-invisibility and cremation-inhumation. The thesis also discusses the topics of memory, memorialisation and monument re-use, which have been neglected subjects in Finnish archaeology until now. Both cremation cemeteries below level ground and inhumation burials have been re-used during their time of usage, and on most occasions are situated in a landscape that is overlaid by other monuments as well. The main questions of the thesis are: What kinds of ritual behaviour can we detect in the burials during the period (AD 550-1150)? How did people perceive the moraine hills that functioned as burial places? What kind of re-use can be detected in the Iron Age cemeteries? Why have ancient sites and artefacts been re-used? This thesis shows that it is possible to claim that both artefact and site re-use is a much more widespread phenomenon than has previously been thought in Finnish archaeology. It is also a conscious and deliberate behaviour that can be related to an ancestor cult and commemoration of the dead. The funerary rituals during this time period show great variation and complex, both regionally and nationally. Not only have the dead been buried using elaborate rituals, they have also been mourned and commemorated in intricate ways that proves that death was not an end product, but the start of something new.
  • Korpisaari, Antti (Archaeopress, 2006)
    My Ph.D. dissertation presents a multi-disciplinary analysis of the mortuary practices of the Tiwanaku culture of the Bolivian high plateau, situated at an altitude of c. 3800 m above sea level. The Tiwanaku State (c. AD 500-1150) was one of the most important pre-Inca civilisations of the South Central Andes. The book begins with a brief introductory chapter. In chapter 2 I discuss methodological and theoretical developments in archaeological mortuary studies from the late 1960s until the turn of the millennium. I am especially interested in the issue how archaeological burial data can be used to draw inferences on the social structure of prehistoric societies. Chapter 3 deals with the early historic sources written in the 16th and 17th centuries, following the Spanish Conquest of the Incas. In particular, I review information on how the Incas manifested status differences between and within social classes and what kinds of burial treatments they applied. In chapter 4 I compare the Inca case with 20th century ethnographic data on the Aymara Indians of the Bolivian high plateau. Even if Christianity has affected virtually every level of Aymara religion, surprisingly many traditional features can still be observed in present day Aymara mortuary ceremonies. The archaeological part of my book begins with chapter 5, which is an introduction into Tiwanaku archaeology. In the next chapter, I present an overview of previously reported Tiwanaku cemeteries and burials. Chapter 7 deals with my own excavations at the Late Tiwanaku/early post-Tiwanaku cemetery site of Tiraska, located on the south-eastern shore of Lake Titicaca. During the 1998, 2002, and 2003 field seasons, a total of 32 burials were investigated at Tiraska. The great majority of these were subterranean stone-lined tombs, each containing the skeletal remains of 1 individual and 1-2 ceramic vessels. Nine burials have been radiocarbon dated, the dates in question indicating that the cemetery was in use from the 10th until the 13th century AD. In chapter 8 I point out that considerable regional and/or ethnic differences can be noted between studied Tiwanaku cemetery sites. Because of the mentioned differences, and a general lack of securely dated burial contexts, I feel that at present we can do no better than to classify most studied Tiwanaku burials into three broad categories: (1) elite and/or priests, (2) "commoners", and (3) sacrificial victims and/or slaves and/or prisoners of war. On the basis of such indicators as monumental architecture and occupational specialisation we would expect to find considerable status-related differences in tomb size, grave goods, etc. among the Tiwanaku. Interestingly, however, such variation is rather modest, and the Tiwanaku seem to have been a lot less interested in expending considerable labour and resources in burial facilities than their pre-Columbian contemporaries of many parts of the Central Andes.
  • Yu, Liying (Helsingin yliopisto, 2009)
    Programed cell death (PCD) is a fundamental biological process that is as essential for the development and tissue homeostasis as cell proliferation, differentiation and adaptation. The main mode of PCD - apoptosis - occurs via specifi c pathways, such as mitochondrial or death receptor pathway. In the developing nervous system, programed death broadly occurs, mainly triggered by the defi ciency of different survival-promoting neurotrophic factors, but the respective death pathways are poorly studied. In one of the best-characterized models, sympathetic neurons deprived of nerve growth factor (NGF) die via the classical mitochondrial apoptotic pathway. The main aim of this study was to describe the death programs activated in these and other neuronal populations by using neuronal cultures deprived of other neurotrophic factors. First, this study showed that the cultured sympathetic neurons deprived of glial cell line-derived neurotrophic factor (GDNF) die via a novel non-classical death pathway, in which mitochondria and death receptors are not involved. Indeed, cytochrome c was not released into the cytosol, Bax, caspase-9, and caspase-3 were not involved, and Bcl-xL overexpression did not prevent the death. This pathway involved activation of mixed lineage kinases and c-jun, and crucially requires caspase-2 and -7. Second, it was shown that deprivation of neurotrophin-3 (NT-3) from cultured sensory neurons of the dorsal root ganglia kills them via a dependence receptor pathway, including cleavage of the NT- 3 receptor TrkC and liberation of a pro-apoptotic dependence domain. Indeed, death of NT-3-deprived neurons was blocked by a dominant-negative construct interfering with TrkC cleavage. Also, the uncleavable mutant of TrkC, replacing the siRNA-silenced endogeneous TrkC, was not able to trigger death upon NT-3 removal. Such a pathway was not activated in another subpopulation of sensory neurons deprived of NGF. Third, it was shown that cultured midbrain dopaminergic neurons deprived of GDNF or brainderived neurotrophic factor (BDNF) kills them by still a different pathway, in which death receptors and caspases, but not mitochondria, are activated. Indeed, cytochrome c was not released into the cytosol, Bax was not activated, and Bcl-xL did not block the death, but caspases were necessary for the death of these neurons. Blocking the components of the death receptor pathway - caspase-8, FADD, or Fas - blocked the death, whereas activation of Fas accelerated it. The activity of Fas in the dopaminergic neurons could be controlled by the apoptosis inhibitory molecule FAIML. For these studies we developed a novel assay to study apoptosis in the transfected dopaminergic neurons. Thus, a novel death pathway, characteristic for the dopaminergic neurons was described. The study suggests death receptors as possible targets for the treatment of Parkinson s disease, which is caused by the degeneration of dopaminergic neurons.
  • Lorek, Sylvia (Helsingin yliopisto, 2009)
    Achieving sustainable consumption patterns is a crucial step on the way towards sustainability. The scientific knowledge used to decide which priorities to set and how to enforce them has to converge with societal, political, and economic initiatives on various levels: from individual household decision-making to agreements and commitments in global policy processes. The aim of this thesis is to draw a comprehensive and systematic picture of sustainable consumption and to do this it develops the concept of Strong Sustainable Consumption Governance. In this concept, consumption is understood as resource consumption. This includes consumption by industries, public consumption, and household consumption. Next to the availability of resources (including the available sink capacity of the ecosystem) and their use and distribution among the Earth’s population, the thesis also considers their contribution to human well-being. This implies giving specific attention to the levels and patterns of consumption. Methods: The thesis introduces the terminology and various concepts of Sustainable Consumption and of Governance. It briefly elaborates on the methodology of Critical Realism and its potential for analysing Sustainable Consumption. It describes the various methods on which the research is based and sets out the political implications a governance approach towards Strong Sustainable Consumption may have. Two models are developed: one for the assessment of the environmental relevance of consumption activities, another to identify the influences of globalisation on the determinants of consumption opportunities. Results: One of the major challenges for Strong Sustainable Consumption is that it is not in line with the current political mainstream: that is, the belief that economic growth can cure all our problems. So, the proponents have to battle against a strong headwind. Their motivation however is the conviction that there is no alternative. Efforts have to be taken on multiple levels by multiple actors. And all of them are needed as they constitute the individual strings that together make up the rope. However, everyone must ensure that they are pulling in the same direction. It might be useful to apply a carrot and stick strategy to stimulate public debate. The stick in this case is to create a sense of urgency. The carrot would be to articulate better the message to the public that a shrinking of the economy is not as much of a disaster as mainstream economics tends to suggest. In parallel to this it is necessary to demand that governments take responsibility for governance. The dominant strategy is still information provision. But there is ample evidence that hard policies like regulatory instruments and economic instruments are most effective. As for Civil Society Organizations it is recommended that they overcome the habit of promoting Sustainable (in fact green) Consumption by using marketing strategies and instead foster public debate in values and well-being. This includes appreciating the potential of social innovation. A countless number of such initiatives are on the way but their potential is still insufficiently explored. Beyond the question of how to multiply such approaches, it is also necessary to establish political macro structures to foster them.
  • Heikka, Henrikki (1999)
    The origin of security dilemmas has long been a central question in international relations. Three archetypal models of the security dilemma can be found in international relations literature. According to the spiral model, security dilemmas are driven by the inability of security-seeking states to coordinate their policies in an anarchic political space, while the deterrence model implies that security dilemmas are caused by the offensive intentions of at least one of the actors in an anarchic system. Advocates of the model of peaceful change, in turn, maintain that security dilemmas are nothing more than a social construction: anarchy is what states make of it. In this thesis I deconstruct and reconstruct some key aspects of security dilemma theories in a hitherto unexplored (meta)theoretical context, that of Jacques Lacan's psychoanalytical theory. The aim of the thesis is to show how a Lacanian interpretation of one phenomenon - "predationism" - can help us locate the logic of all three models described above (international relations as tragedy, evil, and a social construction) within one theoretical framework. The thesis is structured around two parts. The first part deals with explaining the origins of anti-Western sentiments in the discourse of Russian "enlightened patriotism". I begin the study by reviewing contemporary neorealist and constructivist analyses of Russian foreign policy. Through a close reading of Waltzian neorealism and Wendtian constructivism I then show how the causal logics of both theories, despite their many differences, presume the existence of a phenomenon usually referred to as predationism (an aggressive policy of seeking non-security goals), which neither theory can explicate in scientific terms. Relying on Lacan and Slavoj Žižek, I conceptualize predationism as a cultural and political effort to escape the lack arising from representation by displacing it to a Symbolic Other, which is constructed as threatening, inferior, degenerate etc., and whose function in political discourse is to enable collectives to maintain the illusion of national/ethnic/civilizational unity. I demonstrate the potential usefulness of Lacanian discourse analysis by applying it to the thinking of Sergei Kortunov, a prominent Kremlin strategist, who has written extensively on Russian identity and foreign policy. Kortunov's anti-Westernism, I conclude, is not so much a reaction to Western deeds (as constructivism would suggest) or to the structure of the international system (as neorealism would lead us to believe) as a symptom of a discursive structure where the split inherent in identity is displaced to the Western Other in order to rescue the fantasy of an organic Russia from its own impossibility. In the second part of the thesis, I make three moves in order to place the Lacanian-inspired explanation for predationism within the context of security dilemma theory. I begin by elaborating the relationship between the Lacanian reading of alienation and the interpretation of estrangement in the philosophy of the Enlightenment. Next, after tracing the imprints of the Enlightenment within contemporary objectivist, subjectivist, and intersubjectivist security dilemma theories, I suggest how a Lacanian reading of estrangement can help us (re)locate the role of culture in the formation of different kinds of security dilemmas. Finally, I propose some guidelines under which a dialogue between a structuralist understanding of the logic of anarchy and a Lacanian-inspired structuralist theory of the origins of threat perceptions could be developed into a research programme and how this programme could be evaluated. I sum up the thesis with a chapter in which I reflect on the potential usefulness of Lacanian theory for policy research. The main source material of the thesis consists of academic literature dealing with international relations theory, political theory, psychoanalysis and Russian foreign policy. The case study on Sergei Kortunov's thinking is based on his recent articles and books.
  • Heikka, Henrikki (1999)
    Turvallisuusdilemmojen alkuperä on pitkään ollut kansainvälisen politiikan tieteenalan keskeisiä tutkimusaiheita. Tutkimuskirjallisuudesta voidaan löytää kolme arkkityyppistä turvallisuusdilemmamallia. Spiraalimallin mukaan turvallisuusdilemmat johtuvat turvallisuutta maksimoivien toimijoiden kyvyttömyydestä koordinoida vuorovaikutustaan anarkisessa poliittisessa tilassa. Deterrenssimallin mukaan turvallisuusdilemmojen taustalla on jonkun toimijan aidosti hyökkäykselliset aikeet. Rauhanomaisen muutoksen malli puolestaan perustuu oletukselle, jonka mukaan turvallisuusdilemmat ovat vain sosiaalisia konstruktioita eikä kansainvälinen anarkia sinänsä aseta mitään pidäkkeitä valtioiden yhteistyölle. Tässä tutkimuksessa dekonstruktoin ja rekonstruktoin turvallisuusdilemmateorian keskeisiä oletuksia lacanilaiseen psykoanalyysiin pohjautuvassa (meta)teoreettisessa viitekehyksessä. Tutkimuksen keskeinen pyrkimys on osoittaa kuinka lacanilainen tulkinta "predationismista" - hyokkäyksellisestä politiikasta, jonka pyrkimykset eivät palaudu turvallisuuden maksimointiin - mahdollistaa kaikkien kolmen edellä esitetyn mallin (kansainvälinen politiikka tragediana, pahuuden näyttämönä ja sosiaalisena konstruktiona) logiikan ymmärtämisen yhden teoreettisen viitekehyksen puitteissa. Tutkimus jakaantuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa tarkastelen venäläiseen "valistuneeseen patriotismiin" liittyvän länsivastaisuuden logiikkaa. Tutkimuksen aluksi luon katsauksen läntisen tutkimuksen valtavirtaa edustaviin konstruktivistisiin ja neorealistisiin tulkintoihin Venäjän ulkopolitiikasta. Käsittelemällä perusteellisemmin Waltzilaiseen neorealismiin ja Wendtiläiseen konstruktivismiin sisältyviä kausaalisia oletuksia pyrin osoittamaan, kuinka molempien teorioiden selitys turvallisuusdilemmojen alkuperästä edellyttää "predationismina" tunnetun ilmiön olemassaolon. Tarkasteluni osoittaa myös, ettei kumpikaan teoria kykene esittämään tietellistä määritelmää ilmiölle saatikka vastaamaan kysymykseen siitä, mikä kyseisen ilmiön saa aikaiseksi. Nojautuen Jacques Lacanin ja Slavoj Žižekin teorioihin ja käsitteisiin pyrin ottamaan ensi askelen ilmiön ymmärtämisessä määrittelemällä predationismin poliittiseksi ja kulttuuriseksi ponnistukseksi, jossa yhteisö pyrkii pakenemaan representaation synnyttämää puutetta sijoittamalla sen Symboliseen Toiseen, mikä mahdollistaa kansallisen, etnisen, tai sivilisaation yhtenäisyyden illuusion ontologisen perustan säilymisen. Tutkin lacanilaisen diskurssianalyysin käyttökelpoisuutta soveltamalla sitä Sergei Kortunovin, Venäjän kansallisen turvallisuuden strategian parissa työskentelevän virkamiehen, teksteihin. Analyysini valossa Kortunovin länsivastaisuus ei näytä johtuvan niinkään länsivaltioiden toimista (konstruktivistinen selitys) tai kansainvälisen järjestelmän rakenteesta (neorealistinen selitys), vaan diskursiivisesta rakenteesta, jossa fantasia Venäjän orgaanisesta ykseydestä pelastetaan omalta mahdottomuudeltaan heijastamalla identiteetin jakautuneisuuden syy läntisen toiseuden merkityksellistäjiin. Tutkimuksen toisessa osassa pyrin sijoittamaan lacanilaisen predationismi-selityksen turvallisuusdilemmateorian viitekehykseen. Pohdittuani ensin Lacanilaisen vieraantumiskäsitteen suhdetta Valistuksen filosofiaan, käsittelen jälkimmäisen läsnäoloa objektivistisissa, subjektivistisissa ja intersubjektivistisissa turvallisuusdilemmateorioissa. Vaihtoehtona näille esitän mahdollisuutta yhdistää lacanilainen poliittisen kulttuurin tason selitysmalli rakenteelliseen tulkintaan kansainvälisestä anarkiasta ja tuoda siten falsifioitavissa olevia hypoteeseja predationismista turvallisuusdilemmateorian piiriin. Lopuksi käsittelen sitä, kuinka rakenteellisen realismin tulkinta anarkian logiikasta ja lacanilainen (rakenteellinen) tulkinta uhkakuvien alkuperästä voitaisiin yhdistää tutkimusohjelmaksi ja kuinka tämän tutkimusohjelman väitteitä voitaisiin evaluoida. Tutkimuksen lähdemateriaalina on käytetty kansainvälisen politiikan teoriaa, politiikan teoriaa, psykoanalyysiä ja Venäjän ulkopolitiikkaa käsittelevää tutkimuskirjallisuutta. Sergei Kortunovin ajattelua käsittelevän tapaustutkimuksen lähteinä on käytetty hänen viimeaikaisia julkaisujaan.
  • Penttala-Långbacka, Kaija (1999)
    The main purpose of this study is examine business managers' and teachers' professional morality by evaluating their decision-making strategies in hypothetical social conflict situations. Additionally, the values of these professionals and the relationship to the, decision-making strategies were examined. The replies of business managers have been compared to those of teachers. Similarly, comparisons have been done between the replies of female and male participants. The theoretical frame of professional morality has been constructed using James Rest's (1984, 1986) theory of morality and the theory of teachers' professional morality by Fritz Oser (1991, 1994). The theoretical basis of the value survey is based on the theory of values by Shalom Schwartz (1992). The empirical data consists of questionnaires of 66 business managers and 83 teachers concerning decision making strategies in hypothetical workplace moral dilemmas, values and background information. Additionally, questions concerning the internal communication and co-operation in their present working environment and their organizational commitment were included. Subjects were also randomly assigned to four conditions in which social consensus (low-high) and personal proximity, (close-distant) were manipulated as different variables. This part of the research project is based on analysis, t-tests, regression analysis and factor analysis. According to the results the gender was most significant predictor in selection of decision making strategies in solving hypothetical moral dilemmas. Female respondents used statistically significantly more often discursive decision making strategies in three of five dilemmas. Business managers' and teachers' decision making strategies differed statistically significantly only in one dilemma. Teachers used more often discursive strategies than business managers. Social consensus and personal proximity did not have significant connections to decision making strategies. In value preferences business managers and teachers had more differences. The major diiferences between these professional groups were in valuating achievement, universalism, stimulation, tradition. The values of universalism and tradition were more important for the teachers than for the business managers. The most prominent value type in both professional groups was social harmony. Differences between female and male participants were found in three value types; the female participants valued more values of social harmony than male participants and the male participants the values of tradition and conformity. The relationship between values and decision making strategies was also studied. Participants who valued values of achievement, power and hedonism did use less discursive decision making strategies. Also internal communication and co-operation in the working environment had significant connection to the decision making strategies. Participants who had evaluated the internal communication and co-operation in their working environment to be low used less discursive strategies.