Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 2900-2919 of 24725
  • Kauranen, Soile (2002)
    Tutkimuksen kohteena on yhteistyösopimusten kautta institutionalisoitunut regiimi, jolla Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden (AKT-maat) ja Euroopan unionin (EU) välisiä suhteita hallinnoidaan. Regiimin tarkastelu historiallisen perspektiivin kautta nähdään suhteiden muuttuneen merkittävien käännekohtien myötä. AKT-EU -suhteet syntyivät imperialismin pohjalle siirtomaiden itsenäistyttyä ja saivat vuonna 1975 kylmän sodan ja uuden kansainvälisen talousjärjestyksen (UKTJ) myötä uuden ilmiasun Lomén yleissopimusten muodossa. Kylmän sodan päättyminen, Euroopan integraation syveneminen ja laajentuminen, GATT:n Uruguayn kierros ja WTO:n perustaminen olivat vahvoja taustavoimia AKT-EU -suhteiden muuttumiselle niin kutsutun post-Lomé-prosessin ja sen tuloksena olleen vuonna 2000 solmitun Cotonoun sopimuksen myötä. Tutkimuksessa syvennytään muutokseen ja sen syihin AKT-EU -yhteistyön poliittisessa ulottuvuudessa. Tutkimuksessa kartoitetaan poliittista ulottuvuutta sekä vanhan (Lomé) että uuden (Cotonou) sopimusjärjestelmän piirissä. Aineistona ovat sekä sopimustekstit, että niiden tulkinnat, eli kirjalliset ja sanalliset (haastattelut) arviot toteutuneesta yhteistyöstä. Sopimustekstien soveltaminen käytäntöön ei ole ongelmatonta ja tutkimuksessa oletetaan poliittisen ulottuvuuden todellisen merkityksen ilmenevän käytännön toiminnassa. Sopimusteksteissä kumppanuus, tasa-arvoisuus ja vuoropuhelu ovat nimetty yhteistyön perustavanlaatuisiksi elementeiksi, mutta käytännössä dialogin toteutuminen on ollut hyvin ongelmallista. Haastatteluaineisto tukee näkemystä ja tutkimuksessa nostetaan esiin vuoropuhelun avoimuus post-Lomé -neuvotteluiden vaikeimman poliittisen kysymyksen , siirtolaiskysymyksen yhteydessä. Tutkimus herättää näin epäilyn sopimustekstissä väitettyjen elementtien olemassaolosta ja kysyy onko suhteet vuoropuhelua vai yksinpuhelua, dialogia vai monologia. Osapuolten huomattava poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen asymmetria vaikuttaa vahvasti poliittisen luonteen painotuksiin ja käytäntöihin. AKT-EU -yhteistyön muutosta tarkastellaan tutkimuksessa regiimiteorian viitekehyksessä. Ennakko-oletus on, että eurooppalaisten muuttunut poliittinen ja taloudellinen asema pakotti AKT-EU regiimin muuttumaan. AKT-maat halusivat säilyttää Lomén järjestelmästä niin paljon kuin mahdollista, mutta joutuivat myöntymään muutoksiin ja joustamaan itselleen keskeisistä periaatteellisista kysymyksistä. Näistä merkittävimpänä oletetaan, että AKT-maiden käsitys valtiollisesta suvereniteetista joutuu uudessa kehyksessä aiempaa vahvemmin joustamaan. Tutkimus päättelee, että koska yhteistyö rakentui kolonialismin aikaisiin erityissuhteisiin, saivat AKT-EU-suhteet Lomén sopimuksen myötä jälkikolonialistiset yhteistyömuodot. Leimallista varhaiselle AKT-EU -yhteistyölle oli jälkikolonialismin hengessä taloudellisten suhteiden painottaminen ja avoimen poliittisen yhteistyön välttäminen. Maailmanpolitiikan ja -talouden muutokset 1990-luvulla sekä Euroopan integraation laajenemisen ja syveneminen yhteistyö asettui erilaiseen kontekstiin ja tutkimus väittää, että jälkikoloniaaliset piirteet yhteistyön perustana ovat hälvenemässä, joka ilmenee poliittisen ulottuvuuden vahvenemisena uudessa AKT-EU -yhteistyösopimuksessa.
  • Pesonen, Irja (1975)
  • Vuorio, Riitta (1969)
  • Häggård, Gunilla (2003)
    Med denna undersökning strävar jag efter att öka förståelsen både kring livssituationen hos föräldrar och familjer med handikappade barn, och den växelverkan som förekommer mellan föräldrar till handikappade barn och professionella på arbetsfältet. Min förhoppning är också att kunna hitta någon slags förklaring till varför många föräldrar till handikappade barn tycker att de får för lite stöd eller att de inte får det stöd de skulle behöva. Min frågeställning är: Möts professionella och föräldrar till handikappade barn i stödprocessen och kan man i samarbetet hitta en orsak till varför många föräldrar till handikappade barn är missnöjda med det stöd de får? Med delphi-metoden som utgångspunkt har jag genomfört temaintervjuer med professionella som arbetar med de frågor som jag intresserad av. Sammanlagt gjordes 12 intervjuer och uppläggningen av undersökningen gjorde att det insamlade materialet blev kvalitativt. Informanterna som deltagit i undersökningen representerar olika yrkesgrupper, som alla har arbetet med familjer och föräldrar till handikappade barn som gemensam nämnare. Undersökningen visade att det centrala för att nå det mål man strävar efter, dvs. att hjälpa föräldrarna och familjerna till att hitta lösningar som stöder dem i den unika situationen, är kontakten eller dialogen mellan de två parterna. En orsak till att föräldrar till handikappade barn upplever att de inte får det stöd de behöver ligger i att man inte har lyckats skapa en dialog mellan de professionella och föräldrarna och såldes inte kunnat finna en gemensam utgångspunkt och målsättning för samarbetet. Om denna dialog lyckas så kommer man också ett steg närmare ett möte mellan föräldrarnas stödbehov och stödutbudet. Faktorer som är viktiga för att kunna skapa en dialog är bl.a. att föräldrarna får stöd i processen att skapa sig en föräldraroll och –identitet, att nå en handikappinsikt, och att de professionella finner en balans mellan det att dels vilja beskydda föräldrarna från svåra saker och dels att vilja bemyndiga föräldrarna. Källor: Gustavsson Anders, Lillrank Annika, Mönkkönen Kaarina, Lantz Annika, Hyttinen Hanna.
  • Saari, Kirsti (Helsingin yliopisto, 2009)
    The main focus of this research was to describe the educational purpose of Christian schools within their operation culture. The Christian schools founded in Finland can be seen as part of a greater movement in Europe. In this research the dialogue and encounter in the educational scheme of Finnish Christian schools were examined by asking three research questions: 1. What is the nature of the dialogue in education in Finnish Christian schools? 2. How do the teachers describe themselves as educators? 3. What are the special characteristics in the operation culture of a Christian school? The educational relationship was regarded as fundamental and in the background reflected the absolute value of each student. Communication skills were viewed as essential in the building of relationships, which also included emotion communication skills as a broader view. The teachers expressed their comprehension of the meaning of the dialogue in the building of a relationship with practical examples. Students learned to understand one another's experiences by discussion and listening to one another. The values that created a connection were mutual appreciation, honesty, taking the other one into account, and the ability for empathy. Caring was regarded as a relationship between people, as well as a genuine mutual encounter, in which all parties would listen to one another and be heard by others. The respondents thought that individual attention and time were the keys to reaching well-being and an encounter. Students' commitment to the community was supported by mutual agreements, identifying with the common world, and encounters. The appearance of Christian love agape was named as the basis for an educational relationship. The answers emphasised shared everyday life at school. According to the teachers, the willingness for personal growth enabled encounters, although growth as such was often regarded as difficult. Cognitive emphasising and emotional experiencing from a dynamic perspective, were the means by which students' ethical understanding was comprehended. The teachers named three key factors to create a confidential relationship: a respectful attitude, courage, and genuineness. Within the school operational environment, a sense of community was emphasised, in which each student was taken into account individually. The active role of parents was an essential part of the school culture. The administration of the schools appeared committed. The additional pressure in school work came from efforts to ensure the official status of the school, as well as the large amount of administrative work involved in a private school. According to the research data, there was no evidence to support any elitism that is often associated with private schools.
  • Saastamoinen, Terhi (2007)
    Tutkimuksen tarkoituksena on ollut tarkastella pienten dialyysihoidossa olevien lasten perheiden elämäntilannetta: arjen rakentumista lapsen dialyysihoidon ympärille, perheen taloudellista toimeentuloa/sosiaaliturvan toteutumista sekä perheiden tilanteessa käyttämiä voimavaroja ja selviytymiskeinoja. Lapsen vaikea munuaissairaus ja siihen liittyvä, kotona toteutettava peritoneaalidialyysihoito luovat perheelle tilanteen, jossa arjesta voi tulla varsin haasteellinen. Peritoneaalidialyysihoito mahdollistaa munuaissairaan lapsen kotihoidon, mutta se edellyttää vanhempien sitoutuneisuutta. Yleensä toinen vanhemmista joutuu jättäytymään pois työelämästä. Lapsen hoito on kokonaisvaltaista ja ympärivuorokautista. Se on myös lääketieteellisesti ja ravitsemuksellisesti vaativaa. Tilanne kuormittaa perhettä monin eri tavoin. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on ollut Gallimoren kehittämä, interaktionistiseen ja systeemiteoreettiseen ajatteluun perustuva ekokulttuurinen teoria, jossa huomioidaan perheen ympäristö ja elämäntilanne kokonaisuudessaan erityisesti arjen sujumisen näkökulmasta käsin. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä HYKS:n Lastenklinikan munuais- ja elinsiirto-osasto K3:n kanssa. Aineisto kerättiin haastattelemalla seitsemän dialyysihoidossa olevan/olleen lapsen vanhempia. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, ja aineisto analysoitiin teema-analyysin menetelmällä hyödyntäen laadullisen sisällönanalyysin luokittelutekniikkaa. Tutkimustulokset osoittavat, että dialyysihoidossa olevan lapsen perheen arki rakentuu erilaisten sairaanhoidollisten toimenpiteiden, kuten dialyysin tekemisen, lääkkeiden annon, lapsen nenämahaletkun avulla tapahtuvan syöttämisen ym. toimien ympärille. Erilaisista toimenpiteistä tulee arkea ohjaavia rutiineja, jotka toistetaan. Hoito ja siihen liittyvät toimenpiteet sekä lapsen kohonnut infektioherkkyys ja oksentelu rajoittavat perheiden elämää. Lapsen sairaudesta aiheutui taloudellista rasitusta, jota kompensoitiin yhteiskunnan tarjoamien tukimuotojen avulla. Perheet saivat erilaisia etuuksia Kelalta sekä kunnalta. Tulosten mukaan perheille tarjottu tuki on pääosin riittävää, mikäli tuet ovat ongelmitta perheen saatavilla. Sosiaaliturvan toteutuminen käytännössä sisälsi kuitenkin runsaasti ongelmakohtia. Palvelujen saatavuus oli myös paikoin niukkaa, erityisesti näin oli harkinnanvaraisten ja kuntakohtaisten ratkaisujen kohdalla. Perheiden kokonaisvaltaista selviytymistä tarkastellessa voidaan todeta, että perheiden voimavarat koostuivat sekä perheen sisältä kotoisin olevista voimista että perheen ulkopuolelta lähiympäristön tai yhteiskunnan perheelle tarjoamista tukimuodoista. Merkittävä perheiden jaksamista edistänyt voimavaralähde oli vertaistuki. Isovanhempien antama käytännön apu koettiin myös tärkeänä. Muita voimavaralähteitä perheillä olivat puolisolta ja muilta lapsilta saatu voima, toivo paremmasta elämästä siirron jälkeen, turvallisuudentunnetta luoneet rutiinit arjessa ja yhtenä tärkeänä tekijänä se, että lapsen kotihoito onnistui. Kotihoidon onnistuneisuuteen puolestaan ovat vaikuttaneet niin lähiympäristön antama tuki kuin myös yhteiskunnan tarjoamat taloudelliset tukimuodot sekä hyvä yhteistyö sairaalan kanssa.
  • Gabryelczyk, Bartosz (Helsingin yliopisto, 2015)
    The possibility of controlling interactions at interfaces and surfaces of solid materials is highly interesting for a wide range of materials-related nanotechnological applications, for example, colloidal systems, adhesives, biosensors, biomimetic composite and biomedical materials. In Nature, many proteins and peptides possess the ability to recognize, specifically bind, and modify the surfaces of solid materials through sophisticated mechanism of molecular recognition. These properties have been developed during evolution via successive cycles of random mutations and selection. The natural evolution processes can be mimicked in the laboratory scale with the use of a directed evolution approach, for instance, based on the selection of short material-specific peptides from the combinatorial libraries displayed on the surface of bacteriophages or bacterial cells. Selected from billions of different variants, material-specific peptides can be studied by experimental and computational methods to define their sequence, structure, and binding properties. Subsequently, they can be engineered in order to improve their binding affinity and tailor their function for practical applications. The studies presented in this thesis show how phage display was used to identify peptides binding to diamond-like carbon (DLC). DLC is an amorphous form of carbon, with chemical and physical properties resembling natural diamond. It is used as a coating material in many industrial and biomedical applications. Peptides binding to DLC were selected form a combinatorial phage display library. Their binding and molecular basis of the function were investigated in different molecular contexts (when displayed on the phage surface, forming fusion proteins, or present in free soluble form), using multiple independent methods. It was also demonstrated that the peptides can be used in nanotechnological applications, i.e., as a self-assembling coating on the DLC surface, and for controlling properties of a colloidal form of DLC. Besides finding and characterizing peptides binding to DLC, the thesis also highlights different challenges of the directed evolution techniques, for example, selection of target unrelated peptides during biopanning, and the necessity of multiple independent ways of analyzing the functionality of selected peptides.
  • Hellsten, Alex (Helsingin yliopisto, 2003)
  • Mäntyniemi, Riikka (2012)
    Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen diasporia ja niihin kohdistuvaa kansainvälistä sääntelyä. Diasporilla tarkoitan valtion rajojen ulkopuolella asuvia ihmisiä, joilla on jokin, esimerkiksi etninen tai kieliside tuohon valtioon. Valtiolla puolestaan voi olla jokin intressi suhteessa diasporaansa. Diasporiin liittyvät kysymykset ovat ajankohtaisia globaalissa maailmassa, jossa ihmisillä on entistä enemmän mahdollisuuksia pitää siteitä yllä useampaan kuin yhteen valtioon. Diasporien ohella kirjallisuudessa puhutaan myös kin-state -problematiikasta, kun viitataan valtioiden harjoittamaan politiikkaan, joka pyrkii vaikuttamaan toisen valtion alueella asuvien tai oleskelevien ihmisten asemaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on englantilaisen koulukunnan ajatus kansainvälisestä yhteisöstä ja sille keskeisistä primaari-instituutioista, kuten valtiosuvereniteetti ja kansainvälinen oikeus. Se, miten valtio politiikassaan suhtautuu instituutioihin, kertoo valtion suhteesta kansainväliseen yhteisöön yleensä. Instituutioita voidaan puolestaan tarkastella tiettyjen kapea-alaisempien normien, sekundaari-instituutioiden, valossa. Edellä mainittuna sekundaari-instituutiona esitellään tutkielmassa se kansainvälinen normisto, joka vaikuttaa diasporien asemaan valtioiden välisessä politiikassa. Normisto perustuu Yhdistyneiden kansakuntien, Euroopan neuvoston ja ETYJ:n sopimuksiin ja suosituksiin. Kansainvälisen oikeuden lähtökohta on, ettei valtio voi puuttua diasporakseen katsomiensa ihmisten asemaan toisessa valtiossa edes ääritapauksessa, jossa asuinvaltio epäonnistuu tehtävässään suojella toisen valtion kansalaisia tai vähemmistöjään. Reagointivastuu on kansainvälisellä yhteisöllä – vaikka interventiota ulkomailla olevien kansalaisten suojelemiseksi onkin suoritettu sekä kylmän sodan aikana että sen jälkeen. Interventiot eivät ole diasporapolitiikan ainoa muoto ja monilla valtioilla onkin niin sanottuja diasporalakeja, joiden puitteissa ne voivat vaikuttaa diasporiensa asemaan. Koulutukseen ja kulttuuriin liittyvä tuki on eurooppalaisissa suosituksissa katsottu hyväksyttäväksi, mutta muiden tukimuotojen ulottamista diasporiin tulee harkita ja soveltaa vain erityistapauksissa, jos politiikalla on valtion toimivallan ulkopuolella vaikuttavia seurauksia. Tutkimus näyttää, että diasporakysymysten sääntely on kansainvälisessä yhteisössä vielä osin määrittelemätöntä sekä altista valtioiden tulkinnoille. Esimerkkinä valtioiden tulkinnoista ja niiden harjoittamasta diasporapolitiikasta tarkastellaan Venäjän federaation politiikkaa, sillä Venäjän ulkopolitiikassa esillä pidetty kiinnostus suojella ulkomailla olevia kansalaisia ja maanmiehiä on herättänyt myös kansainvälistä huomiota. Venäjän politiikan tarkastelu luo kontekstin, jossa tutkielman varsinaista kiinnostuksenkohdetta, Suomen venäläisen diasporan asemaa, on mahdollista tarkastella. Tutkimusaineistoa ovat Venäjän johdon lausunnot liittyen viimeaikaisiin Suomen ja Venäjän välisiin nk. lapsikiistoihin. Teoriaohjaava sisällönanalyysi aineistosta esittää, että vaikka vihjeitä politiikassa yleisesti esiintyvästä nk. suojelupuheesta on havaittavissa myös Suomen venäläisen vähemmistön asemaan liittyen, ei Venäjä lapsikiistoissa kuitenkaan suoraan loukannut Suomen suvereniteettia tai kansainvälistä oikeutta. Tiettyjen puhetapojen ja esimerkiksi lapsiasiamies Astahovin toiminnan voidaan kuitenkin tulkita olevan kansainvälisen normiston vastaisia ja siten myös loukkaavan suvereniteettia ja kansainvälisen oikeuden henkeä. Teoreettisen viitekehyksen tehtävä oli ensisijaisesti antaa näkökulmia aineiston tarkasteluun. Venäjän politiikan suhde suvereniteettiin ja kansainväliseen oikeuteen suhteessa tässä tarkasteltuun politiikkakysymykseen kertoo kuitenkin myös Venäjän asemasta kansainvälisen yhteisön jäsenenä. Diasporanormistoon sitoutuminen osoittaa Venäjän sitoutuneen ainakin periaatteellisella tasolla solidaristiseen, yhteisiä normeja jakavaan kansainväliseen yhteisöön – toisaalta Venäjän viime vuosien politiikka kuitenkin osoittaa Venäjän samalla haastavan myös pluralistisille yhteisöille keskeisiä valtiosuvereniteetin ja kansainvälisen oikeuden noudattamisen periaatteita. Tärkeimmät lähteet: Buzan (2004), Brubakers (1995), Hannikainen (2000), Holsti (2004), Gazzini (2005), Gray (2000), Kántor ym. (2004), Sheffer (2003), Shevel (2010 ja 2011), Turner ja Otsuki (2010) ja Zevelev (2001 ja 2008).
  • Kiuru, Riikka (Helsingin yliopisto, 2009)
    Tutkielmani tavoite on selvittää millainen suhde Suomessa asuvilla kurdeilla on omaan kansanperinteeseensä. Lisäksi valotetaan perinnesuhteiden taustaa, ja sitä millainen kurdien kansanperinne elää Suomessa. Metodologisesti ja epistemologisesti tukeudun tutkielmassa folkloristiseen muistitietotutkimukseen. Lainaan ajatuksia myös sosiaalipsykologian piirissä kehittyneestä laadullisesta asennetutkimuksesta. Taustalla vaikuttaa kansanperinteen ja nationalismien yhteyksien tutkimus – erityisesti teoriat kansanperinteiden käyttämisestä kansan embleemeinä. Edellä mainittujen ohella analyyttinen viitekehys rakentuu käsitteistä diasporinen tietoisuus; etninen identiteetti; identiteettimerkki ja identiteettityö sekä metafolklore. Nämä käsitteet tavoittavat sen, mitkä seikat sekä olosuhteet ja jaetut tulkinnat muokkaavat tutkittavien perinnesuhteita, ja miten. Tutkimusaineistona on käytetty kokoamaani väljästi strukturoituun teemahaastatteluun perustuvaa haastatteluaineistoa. Aineisto koostuu yksilö-, pari- ja perhehaastatteluista. Yhteensä haastattelunauhoja kertyi lähes 25 tuntia, mikä on litteroituna noin 400 liuskaa. Täydentävinä aineistoina on käytetty videoita kahdesta kurdikulttuuria esittelevästä tilaisuudesta sekä neljää populaaria tietoa kurdeista välittävää internetsivustoa. Repertoaari- ja teema-analyysin avulla luokittelemaani haastatteluaineistoa tulkitsen tutkielmassa kansanperinteeseen kohdistuvia asenteita ilmaisevia argumentteja jäljittävän lähiluennan kautta. Tutkimuksessa selvisi, että kansanperinteen ilmiöistä erityisesti kansantanssi, kurdivaatteet ja kulttuurinsisäinen huumori ovat identiteettimerkkejä, joiden kautta peilataan omaa suhdetta kurdiuteen ja selitetään kurdikulttuurin erityislaatua. Tutkielman tulokset vahvistavat, että Suomessa asuvien kurdien perinnesuhteita ja perinteenkannattajuutta muokkaavat yksityisellä tasolla äidinkielen taitotaso, maahantuloikä ja perheen harrastuneisuus kansanperinteeseen. Analyysissa kuitenkin avautuu myös se, että Suomessa asuvien kurdien perinnesuhteita muokkaa voimakkaasti tietoisuus kurdien diasporasta ja siihen johtaneista olosuhteista sekä niiden vaikutuksista omaan kulttuuriin ja kansanperinteeseen. Tämä kollektiivinen ja poliittinen ulottuvuus on erityisen merkityksellinen oman kansanperinteen tulkitsemisessa ulospäin. Kansanperinteeseen kohdistetaan voimakkaan positiivisia asenteita ja omaa kansanperinnettä arvostetaan kansallisena aarteena. Kansanperinteiden tulkitaan kertovan kansan historiasta ja luonteesta tavalla, joka haastaa virallisen kurdialueilla valtaapitävien valtioiden historiankirjoituksen ja monipuolistaa kuvaa Lähi-idän kulttuuripiiristä. Tämän arvostuksen kautta kansanperinne koetaan hedelmällisenä kansallisen itsetunnon lähteenä ja positiivisen kulttuurisen erottautumisen mahdollisuutena. Lisäksi kansanperinteeseen kohdistuu kuitenkin asenne, jossa tulkitaan kansanperinne katoavaksi tai vähintään katoamisvaarassa olevaksi aarteeksi. Tästä syntyy arvostavien asenteiden kanssa jännite, jossa katoamisen oletus tai pelko sävyttää ilmaistua arvostusta nostalgialla ja/ tai diasporan todellisuuden ja taustojen kritiikillä. Haastatteluaineistosta käy selville, ettei kansanperinteiden läsnäoloa omassa elämässä aina tiedosteta. Monet kansanperinteen ilmiöt ja tekstuaalisetkin sisällöt kuitenkin elävät Suomessa asuvien kurdien parissa yhä sekä kokoonnuttaessa juhlimaan että jokapäiväisessä arjessa.
  • Lehtonen, Päivi Kristiina (Helsingin yliopisto, 2011)
    Foreign compounds, such as drugs are metabolised in the body in numerous reactions. Metabolic reactions are divided into phase I (functionalisation) and phase II (conjugation) reactions. Uridine diphosphoglucuronosyltransferase enzymes (UGTs) are important catalysts of phase II metabolic system. They catalyse the transfer of glucuronic acid to small lipophilic molecules and convert them to hydrophilic and polar glucuronides that are readily excreted from the body. Liver is the main site of drug metabolism. Many drugs are racemic mixtures of two enantiomers. Glucuronidation of a racemic compound yields a pair of diastereomeric glucuronides. Stereoisomers are interesting substrates in glucuronidation studies since some UGTs display stereoselectivity. Diastereomeric glucuronides of O-desmethyltramadol (M1) and entacapone were selected as model compounds in this work. The investigations of the thesis deal with enzymatic glucuronidation and the development of analytical methods for drug metabolites, particularly diastereomeric glucuronides. The glucuronides were analysed from complex biological matrices, such as urine or from in vitro incubation matrices. Various pretreatment techniques were needed to purify, concentrate and isolate the analytes of interest. Analyses were carried out by liquid chromatography (LC) with ultraviolet (UV) or mass spectrometric (MS) detection or with capillary electromigration techniques. Commercial glucuronide standards were not available for the studies. Enzyme-assisted synthesis with rat liver microsomes was therefore used to produce M1 glucuronides as reference compounds. The glucuronides were isolated by LC/UV and ultra performance liquid chromatography (UPLC)/MS, while tandem mass spectrometry (MS/MS) and nuclear magnetic resonance (NMR) spectroscopy were employed in structural characterisation. The glucuronides were identified as phenolic O-glucuronides of M1. To identify the active UGT enzymes in (±)-M1 glucuronidation recombinant human UGTs and human tissue microsomes were incubated with (±)-M1. The study revealed that several UGTs can catalyse (±)-M1 glucuronidation. Glucuronidation in human liver microsomes like in rat liver microsomes is stereoselective. The results of the studies showed that UGT2B7, most probably, is the main UGT responsible for (±)-M1 glucuronidation in human liver. Large variation in stereoselectivity of UGTs toward (±)-M1 enantiomers was observed. Formation of M1 glucuronides was monitored with a fast and selective UPLC/MS method. Capillary electromigration techniques are known for their high resolution power. A method that relied on capillary electrophoresis (CE) with UV detection was developed for the separation of tramadol and its free and glucuronidated metabolites. The suitability of the method to identify tramadol metabolites in an authentic urine samples was tested. Unaltered tramadol and four of its main metabolites were detected in the electropherogram. A micellar electrokinetic chromatography (MEKC) /UV method was developed for the separation of the glucuronides of entacapone in human urine. The validated method was tested in the analysis of urine samples of patients. The glucuronides of entacapone could be quantified after oral entacapone dosing.
  • Mäntylä, Terhi (Helsingin yliopisto, 2011)
    Physics teachers are in a key position to form the attitudes and conceptions of future generations toward science and technology, as well as to educate future generations of scientists. Therefore, good teacher education is one of the key areas of physics departments education program. This dissertation is a contribution to the research-based development of high quality physics teacher education, designed to meet three central challenges of good teaching. The first challenge relates to the organization of physics content knowledge. The second challenge, connected to the first one, is to understand the role of experiments and models in (re)constructing the content knowledge of physics for purposes of teaching. The third challenge is to provide for pre-service physics teachers opportunities and resources for reflecting on or assessing their knowledge and experience about physics and physics education. This dissertation demonstrates how these challenges can be met when the content knowledge of physics, the relevant epistemological aspects of physics and the pedagogical knowledge of teaching and learning physics are combined. The theoretical part of this dissertation is concerned with designing two didactical reconstructions for purposes of physics teacher education: the didactical reconstruction of processes (DRoP) and the didactical reconstruction of structures (DRoS). This part starts with taking into account the required professional competencies of physics teachers, the pedagogical aspects of teaching and learning, and the benefits of the graphical ways of representing knowledge. Then it continues with the conceptual and philosophical analysis of physics, especially with the analysis of experiments and models role in constructing knowledge. This analysis is condensed in the form of the epistemological reconstruction of knowledge justification. Finally, these two parts are combined in the designing and production of the DRoP and DRoS. The DRoP captures the knowledge formation of physical concepts and laws in concise and simplified form while still retaining authenticity from the processes of how concepts have been formed. The DRoS is used for representing the structural knowledge of physics, the connections between physical concepts, quantities and laws, to varying extents. Both DRoP and DRoS are represented in graphical form by means of flow charts consisting of nodes and directed links connecting the nodes. The empirical part discusses two case studies that show how the three challenges are met through the use of DRoP and DRoS and how the outcomes of teaching solutions based on them are evaluated. The research approach is qualitative; it aims at the in-depth evaluation and understanding about the usefulness of the didactical reconstructions. The data, which were collected from the advanced course for prospective physics teachers during 20012006, consisted of DRoP and DRoS flow charts made by students and student interviews. The first case study discusses how student teachers used DRoP flow charts to understand the process of forming knowledge about the law of electromagnetic induction. The second case study discusses how student teachers learned to understand the development of physical quantities as related to the temperature concept by using DRoS flow charts. In both studies, the attention is focused on the use of DRoP and DRoS to organize knowledge and on the role of experiments and models in this organization process. The results show that students understanding about physics knowledge production improved and their knowledge became more organized and coherent. It is shown that the flow charts and the didactical reconstructions behind them had an important role in gaining these positive learning results. On the basis of the results reported here, the designed learning tools have been adopted as a standard part of the teaching solutions used in the physics teacher education courses in the Department of Physics, University of Helsinki.
  • Lampola, Marja-Leena (1973)
  • Assmuth, Aino (Helsingin yliopisto, 2011)
    Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen hahmojen etnisyyttä Wladimir Kaminerin kahdessa kertomuskokoelmassa. Kaminerin, saksalaistuneen venäjänjuutalaisen, esikoisteos Russendisko kuvaa kertojan kotiutumista itäiseen Berliiniin sekä värikästä arkea monikulttuurisessa pääkaupungissa. Mein deutsches Dschungelbuchissa Kaminer matkustaa ympäri Saksaa esittämässä tekstejään ja kirjoittaa havainnoistaan kirjaa. Vitsikkään tyylin lisäksi kokoelmien kertomuksia yhdistävänä tekijänä toimii autobiografisia piirteitä omaava kertojahahmo, yleensä nimettyjä etnisyyksiä edustavien ja ohueksi jäävien sivuhenkilöiden tullessa ja mennessä. Näistä piirteistä nousevat tutkielmani kaksi näkökulmaa etnisyyteen: tutkin, miten etnisyys suhteutuu ensinnäkin kertojahahmoon ja toiseksi eri ihmisryhmien stereotyyppiseen esittämiseen. Tutkielmani lähtökohtana on käsitys etnisyydestä – kuulumisesta johonkin kansaan tai heimoon – luonnollisen sijasta kulttuurisesti konstruoituna ilmiönä. Kertojahahmon etnisyyden tutkimisessa hyödynnän hybridin käsitettä, jolla viitataan selvärajaisten etnisyyksien sijaan niiden sekoittumiseen. Kertojahahmon juutalaisuus paljastuu useiden diskurssien jännitteiseksi risteyspaikaksi: kertojahahmo vastustaa pyrkimyksiä kiinnittää itseään uskonnollisesti ja kulttuurisesti rajattuun etniseen kompleksiin, mutta yhdistyy kaupunkielämästä inspiraationsa löytävänä individualistisena intellektuellina urbaanin juutalaiskirjallisuuden traditioon. Kertojahahmon etnisyyden ulottuvuuksista korostuu teksteissä selkeimmin venäläisyys, joka osoittautuu tietoisen performatiiviseksi ja saksalaisille suunnatuksi. Kielellisesti assimiloituneen mutta venäläisenä esiintyvän kertojahahmon asema useampien etnisyyksien kartoittamattomassa välitilassa avaa mahdollisuuden pinttyneiden etnisten vastakkainasetteluiden kritiikille. Kertojahahmo sijoittaa itsensä intertekstuaaliseen tilaan tavalla, joka kyseenalaistaa korkeakulttuuristen kaanonien lisäksi ajatuksen puhtaista kansallisista kirjallisuuksista. Relevantiksi kehykseksi Kaminerin tekstien tulkinnassa osoittautuukin transeurooppalainen pikareski-genre, jonka veijarisankareita naiivin ulkopuolisuutensa satiirin palvelukseen valjastava kertojahahmo läheisesti muistuttaa. Kertojahahmon hybridi etnisyys on yhteydessä myös siihen, miten tekstien oletetaan esittävän ja edustavan erilaisia ihmisryhmiä: se mahdollistaa hankalienkin teemojen häpeilemättömän käsittelyn. Etnisiä stereotypioita – etnistä ryhmää koskevia pinttyneitä representaatioita, joihin ihmiset turvautuvat pyrkiessään selittämään tai hallitsemaan toisia – tarkastelen imagologian ja kriittisen kulttuurintutkimuksen välinein. Etniset stereotypiat ovatkin keskeisiä Kaminerin rakentaessa lukuisia sivuhenkilöitään, jotka pelkistyvät useimmiten litteiksi, jopa karikatyyrinomaisiksi etnisyyksiensä edustajiksi. Kaminerin tekstit kiertyvät kuitenkin myös samaisten etnisten stereotypioiden satiiriksi. Yhtäältä ironian kohteena on stereotyypittelyn prosessi, jossa toisen määrittely essentialistisin termein ja yleistyksien kautta johtaa absurdeihinkin virhetulkintoihin. Toisaalta kertojahahmon toteava kuvailutapa paljastaa etnisten stereotypioiden haitalliset yhteiskunnalliset vaikutukset. Kaminerin satiirin terä kohdistuu kantasaksalaisiin, jotka näkevät muut etnisyydet pitkälti omia tarpeitaan, pelkojaan ja fantasioitaan palvelevien stereotypioiden kautta. Tutkielmani kuitenkin osoittaa, että maahanmuuttajataustaiset henkilöhahmot kykenevät myös tuotteistamaan etnisiä stereotypioita – toki ahtaissa, yhteiskunnallisten valtarakenteiden määrittämissä rajoissa. Olennaista on etnisiin stereotypioihin sisältyvä kaksiteräisyys: sama ennakko-oletusten kimppu saatetaan yhteydestä riippuen esittää ja tulkita joko negatiiviseksi tai positiiviseksi. Kaminerin tekstit tarjoavat huumorin kautta luvallisen kanavan käsitellä ja purkaa etnisyyden akseleilla liikkuvia odotuksia, pelkoja ja aggressioita, jotka ovat pitkään olleet lähes tabuja saksalaisessa yhteiskunnassa. Samalla Kaminerin tekstit puhuvat sellaisen maailman puolesta, jossa etnisyys pikemminkin mahdollistaisi kuin sitoisi inhimillistä vuorovaikutusta.
  • Salminen, Jenni (Helsingin yliopisto, 2010)
    Tutkielmassa tarkastellaan saksan kielen merkitystä osana kielellistä ja ammatillista identiteettiä. Tutkimuskohteena ovat Helsingin Yliopiston germaanisen filologian opiskelijat, jotka ovat aloittaneet opintonsa vuosina 2008 ja 2009. Identiteettiä on tutkittu monilla eri tieteen aloilla, mutta yksimielisyyttä identiteetin määritelmästä ei ole, sillä eri tieteenalat painottavat tarkastelussaan eri näkökulmia. Tutkielman teoriaosassa pyritäänkin luomaan yleiskuva vallalla olevista käsityksistä ja käsitellään identiteettiä tarkemmin kielitieteellisestä näkökulmasta. Teoriaosassa kuvataan myös saksan kielen tämänhetkistä kansainvälistä asemaa, sillä kielen asema vaikuttaa vahvasti siihen, kuinka ko. kieleen suhtaudutaan ja halutaanko sitä opiskella vieraana kielenä. Vaikka identiteettiä onkin tutkittu paljon, ei vieraan kielen yliopisto-opiskelijoiden suhteesta opiskelemaansa kieleen ole kattavia tutkimuksia. Opiskelijoiden suhtautuminen vieraaseen kieleen heijastuu kuitenkin heidän oppimiseensa, motivaatioonsa ja laaja-alaisemmin koko opiskeluun, joten tätä tutkimalla voidaan saavuttaa tärkeää tietoa, jota voidaan hyödyntää mm. yliopisto-opintojen kehittämisessä. Tutkielman tavoitteena onkin kuvata tätä erityislaatuista suhdetta ja selvittää, miten opiskelijat kuvaavat suhdettaan saksan kieleen. Kielellisen identiteetin näkökulmasta tutkitaan, miten opiskelijat suhtautuvat saksan kieleen, miten he kuvaavat omaa kielitaitoaan ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet kielellisen identiteetin kehittymiseen senhetkiseen muotoonsa. Ammatillisen identiteetin kannalta selvitetään, kuinka suuri merkitys saksan kielellä on osana opiskelijoiden ammatillista identiteettiä ja miten opiskelijat haluavat käyttää hyväkseen saksan kielen taitoaan työelämässä. Tutkielman korpus koostuu opiskelijoiden kirjoitelmista, jotka ovat osa TAITO-hanketta, sekä Saksalaisen laitoksen (laitos on vuodesta 2010 osa Nykykielten laitosta) lukuvuosina 2008 ja 2009 uusille opiskelijoilleen teettämistä lähtökyselyistä. Analyysi on kaksiosainen, jotta saavutetaan mahdollisimman kattava kuva opiskelijoiden identiteetistä. Ensimmäisessä osassa kirjoitelmia analysoidaan autobiografisen metodin avulla. Toisessa osassa korpuksia verrataan toisiinsa kvantitatiivisesti ja tutkitaan ovatko opiskelijat kuvanneet suhdettaan saksan kieleen samalla tavalla molemmissa korpuksissa. Tutkimuksesta käy ilmi, että opiskelijat aloittavat opintonsa hyvin erilaisista lähtökohdista, mikä ilmenee opiskelijoiden eritasoisen kielitaidon ja erilaisten odotusten lisäksi myös eroina identiteeteissä. Saksan kielellä on tärkeä merkitys suurimmalle osalle tutkituista opiskelijoista. Heidän kielellinen identiteettinsä on selvästi muotoutunut, ja he ovat motivoituneita opiskeluun. Heidän ammatillinen identiteettinsä on sitä vastoin epätarkempi, mikä osoittaa tarvetta opiskelijoiden tukemiseen ja työelämäorientaatioon jo opintojen alusta lähtien.