Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 3182-3201 of 25478
  • Klingenberg, Daniela (2011)
    Bakteriesläktet Stenotrophomonas består av 12 arter. De existerar överallt i naturen, men speciellt S. maltophilia, S. rhizophila och S. pavanii är associerade med växter. Stammar av den mest förekommande arten, S. maltophilia, har konstaterats ha fördelaktiga effekter på växters tillväxt och hälsa, förmåga att bryta ner svårnerbrytbara föreningar samt producera biomolekyler av bioteknologiskt och ekonomiskt värde. Många S. maltophilia -stammar är även multiresistenta mot antibiotika och kan fungera som opportunistiska människopatogener. Under ett INCO-projekt (1998-2002) isolerades rhizobiestammar från det tropiska baljväxtträdet Calliandra calothyrsus Meisn. rotknölar från länder i Centralamerika, Afrika och Nya Kaledonien. Rhizobiekollektionen identifierades vid Kvävegruppen (Helsingfors universitet), där det framkom att en del stammar tillhörde släktet Stenotrophomonas. Många av Stenotrophomonas-stammarna inducerade i växtförsök vita, tumör- eller rotknölsliknande strukturer på Calliandra-plantors rötter. Bakterierna kunde förutom rotknölar även isoleras från ytsteriliserade rötter och stammar. Syftet med mitt arbete var att undersöka i) stammarnas arttillhörighet, ii) om stammarna har samma ursprung, iii) om det finns andra skillnader än koloniutseende mellan fasvariationer av samma stam, iv) har tillväxtfrämjande (eng. plant growth promoting, PGP) egenskaper eller annan fördelaktig inverkan på växter, och v) likt rhizobier har förmåga att inducera uppkomsten av rotknölar. För att kunna dra slutsatser om Stenotrophomonas-stammarnas geografiska ursprung undersöktes stammarnas genetiska diversitet och gruppering med AFLP-fingerprinting. Med hjälp av kommersiella API-test för bakterieidentifikation undersöktes skillnader mellan faserna vad beträffar enzymatiska egenskaper samt förmåga att använda olika kol- och energikällor. Stammarnas förmåga att infektera rothår och inducera rotknölar undersöktes både genom växtförsök med värdväxten Calliandra och genom PCR-amplifiering av stammarnas nodA- och nodC-gener för rotknölsbildning. Stammarnas PGP-aktivitet utreddes in vitro främst genom odlingsmetoder. Stenotrophomonas-bakteriernas inverkan in vivo på växternas tillväxt, kväveinnehåll och uppkomsten av rotknölar undersöktes genom växthusförsök med baljväxterna Phaseolus vulgaris och Galega orientalis. Både den genetiska och fenotypiska diversiteten hos Stenotrophomonas-stammarna var mycket liten, vilket indikerar att de har ett gemensamt ursprung. Stenotrophomonas-bakterierna fick till stånd förändringar i rothåren hos Calliandra-plantornas rötter och de ökade även mängden rothår. Däremot uppkom det inga rotknölar hos Calliandra-plantorna. Av de testade PGP-egenskaperna kunde stammarna producera IAA, proteas och lipas. De uppvisade även tillväxtfrämjande effekt på G. orientalis, både enskilt och vid saminokulering med R. galegae HAMBI 540 samt aktiverade effektiva rhizobiers rotknölsbildning hos P. vulgaris i växthus. Det krävs vidareforskning för att utreda vilka mekanismer de uppkomna positiva effekterna grundar sig på. Resultaten i detta arbete bekräftar dock tidigare forskningsresultat angående Stenotrophomonas-bakteriers positiva inverkan på växter.
  • Kautto, Mikko (2001)
    The thesis explores patterns of welfare state adjustment in Nordic welfare states in a Western European context, with a focus on changes in the 1990s. Its theoretical starting points are in the contemporary controversy between the power resource theory and the welfare regime approach that have underlined the role of ideology and politics as explanatory factors for the character of welfare states and their enduring divergence; and the new convergence thesis that sees 'external' factors, such as globalisation and EU, push for declining differences among welfare states. For both strands of thinking a crucial empirical question concerns how policy reforms affect diversity among welfare states, i.e. the patterning of differences and similarities that differentiate types of welfare states. To consider this problematic two research questions are formulated: Are there systematic patterns of differences among welfare states? Do welfare states converge over time? Empirically the study addresses variation and trends in statutory fiscal and welfare policies with the help of statistics, especially with Eurostat's social protection expenditure data. The study outlines an ideal typical picture of the Nordic welfare model for gauging change, and employs basic statistical parameters, tables, graphical methods and clustering techniques that suit the case-oriented approach in general, but the aim of examining types in particular. Three studies are included in the thesis. Financing of welfare states and redistribution strategies are examined in two broader studies including fifteen Western European countries. The third study is a more focused case study on welfare state adjustment in Finland and Sweden between 1990-98. The study concludes with four generalisations: Firstly, over the period examined the Nordic countries as a group had moved further away from the ideal typical picture of the Nordic welfare model. Secondly, in a relative comparison and in most of the areas examined the Nordic countries still clustered together and showed family resemblance. Thirdly, there were signs for convergence in several instances, although not to the extent to abolish diversity. Fourthly, these convergence processes meant that the distinctiveness of the Nordic countries by late-1990s was less evident than earlier.
  • Kautto, Mikko (2001)
    Tutkimus tarkastelee pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden muutoksia länsi-eurooppalaisessa vertailussa keskittyen 1990-luvun tapahtumiin. Tutkimuksen teoreettinen tausta liittyy viimeaikaista vertailevaa hyvinvointivaltiotutkimusta ohjanneeseen vastakkainasetteluun. Valtaresurssiteorian ja siitä ammentavan hyvinvointiregiimi-näkökulman mukaan etenkin ideologiset ja poliittiset eroavuudet selittävät hyvinvointivaltioiden kehitystä ja hyvinvointivaltioiden välisiä 'laadullisia' eroja. Regiimiajattelun mukaan maiden kehitys on malli- tai polkuriippuvaa, ja siksi se näkee erojen säilyvän. Uusi konvergenssiteesi puolestaan haastaa tämän näkemyksen esittäessään, että 1990-luvun muuttuneissa oloissa ulkoiset syyt, ennen kaikkea globalisaatio ja Euroopan unionin toiminta, selittävät kehitystä ja johtavat hyvinvointivaltioiden välisten erojen supistumiseen. Molempien näkökulmien kannalta keskeinen empiirinen kysymys on missä määrin kansalliset sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikan muutokset hämärtävät ns. hyvinvointivaltiomalleja erottavia rajoja. Typologioiden osuvuus ja pysyvyys ovat siten paitsi empiirisisesti myös teoreettisesti perusteltavissa olevia kysymyksiä. Tältä pohjalta tutkimuksessa asetetaan kaksi tutkimuskysymystä. Onko hyvinvointivaltioiden välillä systemaattisia eroja? Konvergoituvatko hyvinvointivaltiot? Tutkimuksen lähtökohtana käytetään ideaalityyppistä pohjoismaista mallia, jonka perusteella valitaan tarkasteltavat ulottuvuudet ja jota vasten arvioidaan muutosta. Pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden muutosta tarkastellaan sekä yksittäisten piirteiden että piirteiden kokonaisuuden näkökulmasta. Tutkimuksen empiirisissä osissa tarkastellaan sosiaaliturvan rahoituksen ja sosiaalipolitiikan kehittymistä vertailukelpoisen tilastoaineiston, ennen kaikkea Eurostatin sosiaalimenotilastojen valossa. Menetelminä käytetään tilastollisia tunnuslukuja, taulukoita, graafisia menetelmiä sekä ryhmittelyanalyysiä, jotka soveltuvat tapauksien erojen ja yhtäläisyyksien sekä tyyppien arvioimiseen. Tutkimus sisältää kolme artikkelia. Ensimmäisessä vertaillaan sosiaaliturvan rahoitusta, toisessa uudelleenjaon strategioita (tulonsiirrot/palvelut). Molempiin vertailuihin on otettu 15 läntisen Euroopan maata (14 EU-maata ja Norja). Kolmas tutkimus tarkastelee lähemmässä vertailussa hyvinvointivaltion sopeuttamista Suomessa ja Ruotsissa vuosien 1990 ja 1998 välisenä aikana. Tutkimusten tulosten perusteella tehdään neljä loppupäätelmää. Ensinnäkin, tarkastelluilla ulottuvuuksilla ja ajanjaksolla pohjoismaat olivat ryhmänä siirtyneet kauemmaksi ideaalityyppisestä pohjoismaisesta mallista. Toiseksi, suhteellisessa vertailussa pohjoismaat erottuivat edelleenkin yhtenäisenä ryhmä. Kolmanneksi, tutkimus paikansi konvergenssikehitystä useilla ulottuvuuksilla, joskaan tämä kehitys ei poistanut maaryhmien välisiä eroja. Neljänneksi, konvergenssiprosessien seurauksena pohjoismaiden erilaisuus suhteessa muihin läntisen Euroopan maihin oli tarkastelluilla ulottuvuuksilla vähemmän selkeä kuin aikaisemmin.
  • Aserse, Aregu Amsalu (Helsingin yliopisto, 2013)
    Nitrogen is one of the major essential nutrients for plant growth along with phosphorus and potassium. Some specialized bacterial and archaeal species are able to fix atmospheric N2 into NH3, and that is subsequently converted into plant usable form of nitrogen, NH4+ or NO3-. The biological nitrogen fixation (BNF) process that occurs by the symbiotic interaction of leguminous plants and certain bacterial species (commonly known as rhizobia) is the main source of biological nitrogen input into the soil and therefore plays an important role in maintaining the sustainability of ecosystem services. Due to the fixed N they get from symbiosis, legume species grow better than other plants in nutrient poor, degraded soils. Thereby leguminous trees and shrubs restore degraded farmland and soil fertility by increasing the content of nitrogen and organic carbon in the soil. The versatile leguminous trees and shrubs, such as Erythrina brucei, Crotalaria spp., and Indigofera spp., can be used as forage for cattle and applied as intercrops or fallow crops in low-input agriculture. The usefulness of these legumes can be boosted by inoculating them with effective symbiotic nitrogen-fixing rhizobia. The yield of food legumes such as common bean and soybean can also partly be increased through the use of efficient rhizobial inoculants. Thus, detailed information about the indigenous rhizobia nodulating local food and woody legumes is essential for selecting good inoculant strains. Therefore, this thesis deals with diversity and phylogeny of 143 bacterial isolates obtained from root nodules of E. brucei, Crotalaria spp., Indigofera spp., common bean and soybean growing in different sites in Ethiopia. Taxonomy of the root nodule bacteria was studied using multilocus sequence analyses (MLSA) of the core genes 16S rRNA, recA, rpoB, and glnII. Phylogeny of nodulation (nodA, nodC, nodK/Y) and nitrogen-fixation (nifH) genes of the rhizobia were also studied. The whole genome based AFLP fingerprinting technique was used to study the diversity of the strains within the species. Based on MLSA and AFLP fingerprinting analyses combined with nodulation test result, twenty-five strains belonging to the Rhizobium leguminosarum complex (Rhizobium phaseoli, Rhizobium etli, Rhizobium leguminosarum and a novel Rhizobium taxa) were found to be true common bean nodulating rhizobia in Ethiopia (Paper I). Fifty-six strains isolated from root nodules of E. brucei, Crotalaria spp., Indigofera spp., and soybean (Glycine max) were mainly identified as genetically very diverse slow-growing Bradyrhizobium species, being distributed into fifteen phylogenetic groups under Bradyrhizobium japonicum and Bradyrhizobium elkanii super clades. The majority of these strains represented undescribed Bradyrhizobium genospecies. Two unique lineages which most likely represent novel Ethiopian Bradyrhizobium species were discovered among the collections (Paper II). In addition to Bradyrhizobium species, a few Rhizobium species (six strains) were found to sporadically nodulate E. brucei, Indigofera spp., and common bean. Fifty-six non-symbiotic endophytic bacterial strains representing diverse Gram-negative and Gram-positive bacterial genera were also isolated from nodules of E. brucei, Crotalaria spp., Indigofera spp., soybean and common bean (Paper I, III). Among the non-symbiotic bacteria, five strains obtained from nodules of Crotalaria spp. and E. brucei represented a putative novel Rhizobium species (Paper III). Phylogenetically the nodA genes of all Ethiopian Bradyrhizobium species belonged to the cosmopolitan nodA clade III.3, which includes nodA genes from Bradyrhizobium species nodulating diverse legume hosts in sub-Saharan Africa. The nifH and nodY/K gene phylogenies of the Ethiopian Bradyrhizobium strains were generally consistent with the nodA gene phylogeny, supporting the monophyletic origin of the symbiotic genes in Bradyrhizobium (Paper II). The symbiotic gene phylogenies of Bradyrhizobium species were somewhat consistent to their housekeeping gene phylogenies. Nevertheless, the symbiotic gene phylogenies of different Rhizobium species (Paper I and III) were fairly similar regardless of their taxonomic background, suggesting that, in contrast to the core genome of the species, the symbiotic genes required for nodulation and nitrogen fixation might have a common origin in Rhizobium, indicative of horizontal gene transfer among these rhizobia. The nodulation test results showed that most rhizobial species were effective in nitrogen fixation on their respective host plants. Non-nodulating, endophytic bacterial strains representing seven genera, namely Agrobacterium, Burkholderia, Paenibacillus, Pantoea, Pseudomonas, Rhizobium and Serratia, were found to colonize nodules of Crotalaria incana and common bean when co-inoculated with symbiotic rhizobia. In addition, the majority of nodule endophytic bacterial strains and the sporadic symbionts showed several plant growth promoting activities, which indicate their potential role in improving plant growth.
  • Audzijonyte, Asta (Helsingin yliopisto, 2006)
  • Juvonen, Riikka (Helsingin yliopisto, 2009)
    Megasphaera cerevisiae, Pectinatus cerevisiiphilus, Pectinatus frisingensis, Selenomonas lacticifex, Zymophilus paucivorans and Zymophilus raffinosivorans are strictly anaerobic Gram-stain-negative bacteria that are able to spoil beer by producing off-flavours and turbidity. They have only been isolated from the beer production chain. The species are phylogenetically affiliated to the Sporomusa sub-branch in the class "Clostridia". Routine cultivation methods for detection of strictly anaerobic bacteria in breweries are time-consuming and do not allow species identification. The main aim of this study was to utilise DNA-based techniques in order to improve detection and identification of the Sporomusa sub-branch beer-spoilage bacteria and to increase understanding of their biodiversity, evolution and natural sources. Practical PCR-based assays were developed for monitoring of M. cerevisiae, Pectinatus species and the group of Sporomusa sub-branch beer spoilers throughout the beer production process. The developed assays reliably differentiated the target bacteria from other brewery-related microbes. The contaminant detection in process samples (10 1,000 cfu/ml) could be accomplished in 2 8 h. Low levels of viable cells in finished beer (≤10 cfu/100 ml) were usually detected after 1 3 d culture enrichment. Time saving compared to cultivation methods was up to 6 d. Based on a polyphasic approach, this study revealed the existence of three new anaerobic spoilage species in the beer production chain, i.e. Megasphaera paucivorans, Megasphaera sueciensis and Pectinatus haikarae. The description of these species enabled establishment of phenotypic and DNA-based methods for their detection and identification. The 16S rRNA gene based phylogenetic analysis of the Sporomusa sub-branch showed that the genus Selenomonas originates from several ancestors and will require reclassification. Moreover, Z. paucivorans and Z. raffinosivorans were found to be in fact members of the genus Propionispira. This relationship implies that they were carried to breweries along with plant material. The brewery-related Megasphaera species formed a distinct sub-group that did not include any sequences from other sources, suggesting that M. cerevisiae, M. paucivorans and M. sueciensis may be uniquely adapted to the brewery ecosystem. M. cerevisiae was also shown to exhibit remarkable resistance against many brewery-related stress conditions. This may partly explain why it is a brewery contaminant. This study showed that DNA-based techniques provide useful tools for obtaining more rapid and specific information about the presence and identity of the strictly anaerobic spoilage bacteria in the beer production chain than is possible using cultivation methods. This should ensure financial benefits to the industry and better product quality to customers. In addition, DNA-based analyses provided new insight into the biodiversity as well as natural sources and relations of the Sporomusa sub-branch bacteria. The data can be exploited for taxonomic classification of these bacteria and for surveillance and control of contaminations.
  • Jäämaa, Sari (Helsingin yliopisto, 2011)
    Prostate cancer is one of the most prevalent cancer types in men. The development of prostate tumors is known to require androgen exposure, and several pathways governing cell growth are deregulated in prostate tumorigenesis. Recent genetic studies have revealed that complex gene fusions and copy - number alterations are frequent in prostate cancer, a unique feature among solid tumors. These chromosomal aberrations are though to arise as a consequence of faulty repair of DNA double strand breaks (DSB). Most repair mechanisms have been studied in detail in cancer cell lines, but how DNA damage is detected and repaired in normal differentiated human cells has not been widely addressed. The events leading to the gene fusions in prostate cancer are under rigorous studies, as they not only shed light on the basic pathobiologic mechanisms but may also produce molecular targets for prostate cancer treatment and prevention. Prostate and seminal vesicles are part of the male reproductive system. They share similar structure and function but differ dramatically in their cancer incidence. Approximately fifty primary seminal vesicle carcinomas have been reported worldwide. Surprisingly, only little is known on why seminal vesicles are resistant to neoplastic changes. As both tissues are androgen dependent, it is a mystery that androgen signaling would only lead to tumors in prostate tissue. In this work, we set up novel ex vivo human tissue culture models of prostate and seminal vesicles, and used them to study how DNA damage is recognized in normal epithelium. One of the major DNA - damage inducible pathways, mediated by the ATM kinase, was robustly activated in all main cell types of both tissues. Interestingly, we discovered that secretory epithelial cells had less histone variant H2A.X and after DNA damage lower levels of H2AX were phosphorylated on serine 139 (γH2AX) than in basal or stromal cells. γH2AX has been considered essential for efficient DSB repair, but as there were no significant differences in the γH2AX levels between the two tissues, it seems more likely that the role of γH2AX is less important in postmitotic cells. We also gained insight into the regulation of p53, an important transcription factor that protects genomic integrity via multiple mechanisms, in human tissues. DSBs did not lead to a pronounced activation of p53, but treatments causing transcriptional stress, on the other hand, were able to launch a notable p53 response in both tissue types. In general, ex vivo culturing of human tissues provided unique means to study differentiated cells in their relevant tissue context, and is suited for testing novel therapeutic drugs before clinical trials. In order to study how prostate and seminal vesicle epithelial cells are able to activate DNA damage induced cell cycle checkpoints, we used primary cultures of prostate and seminal vesicle epithelial cells. To our knowledge, we are the first to report isolation of human primary seminal vesicle cells. Surprisingly, human prostate epithelial cells did not activate cell cycle checkpoints after DSBs in part due to low levels of Wee1A, a kinase regulating CDK activity, while primary seminal vesicle epithelial cells possessed proficient cell cycle checkpoints and expressed high levels of Wee1A. Similarly, seminal vesicle cells showed a distinct activation of the p53 - pathway after DSBs that did not occur in prostate epithelial cells. This indicates that p53 protein function is under different control mechanisms in the two cell types, which together with proficient cell cycle checkpoints may be crucial in protecting seminal vesicles from endogenous and exogenous DNA damaging factors and, as a consequence, from carcinogenesis. These data indicate that two very similar organs of male reproductive system do not respond to DNA damage similarly. The differentiated, non - replicating cells of both tissues were able to recognize DSBs, but under proliferation human prostate epithelial cells had deficient activation of the DNA damage response. This suggests that prostate epithelium is most vulnerable to accumulating genomic aberrations under conditions where it needs to proliferate, for example after inflammatory cellular damage.
  • Lee, Elina (2005)
    Vuonna 1995 kehitettiin DNA-mikrosiruihin perustuva menetelmä tutkia yhtäaikaisesti tuhansia geenejä. Menetelmää on siitä lähtien sovellettu monilla tieteenaloilla mm. syöpätutkimuksessa, lääkkeiden kehittämisessä ja genomiikan tutkimuksessa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on ilmestynyt lukuisia julkaisuja, jotka käsittelevät DNA-mikrosirutekniikan sovelluksia eri biotieteen aloihin. Tässä työssä luodaan yleiskatsaus DNA-mikrosirutekniikan perusperiaatteisiin sekä esitellään sen käyttöä elintarvikepatogeenien tutkimuksessa. Elintarvikepatogeenitutkimuksissa DNA-mikrosirutekniikkaa on käytetty lähinnä viiteen tarkoitukseen: diagnostiikkaan, genotyypitykseen, evolutiivisen genomiikan tutkimuksiin, geeniekspressiotutkimuksiin ja isäntä-patogeeni-vuorovaikutuksen tutkimiseen. DNA-mikrosirutekniikalla on nykyään useita variaatioita, mutta periaate on kaikissa sama: lastumaiselle tukimateriaalille, esimerkiksi mikroskooppilasille, on erittäin tiheään asetettu tutkittavia geenejä edustavat koettimet. Näytteen DNA-juosteet kiinnittyvät emäspariperiaatteen mukaisesti (A-T ja G-C) kukin omalle koettimelleen. Tämän pariutumistapahtuman tuloksia luetaan mikrosirulta ja analysoidaan. Näyte-DNA saadaan eristämällä tutkimuskohteesta DNA:ta tai RNA:ta, joka käännetään käänteistranskriptiolla komplementaariseksi DNA:ksi. DNA-mikrosirukokeeseen liittyy monia eri vaiheita: 1. Mikrosirun valmistus 2. Näytteen valmistus ja leimaus 3. Hybridisaatio 4. Tulosten lukeminen mikrosirulta 5. Tulosten käsittely ja analyysi 6. Koetulosten tulkinta DNA-mikrosirutekniikan suurimmat edut ovat sen tarkkuus ja nopeus. Geenit pystytään tunnistamaan ja erottamaan toisistaan tarkasti niiden spesifisen emäsjärjestyksen perusteella ja yhdellä kokeella saadaan tietoa koko genomista. Tekniikan ongelmat liittyvät toisaalta juuri valtavaan tietomäärään, jota on vaikea käsitellä ja tulkita sekä kokeen monivaiheisuuteen, mikä lisää virhemahdollisuutta. Lisäksi menetelmä on monilta osin vielä hyvin kallis.
  • Ziedaite, Gabija (Helsingin yliopisto, 2008)
    The object of this study is a tailless internal membrane-containing bacteriophage PRD1. It has a dsDNA genome with covalently bound terminal proteins required for replication. The uniqueness of the structure makes this phage a desirable object of research. PRD1 has been studied for some 30 years during which time a lot of information has accumulated on its structure and life-cycle. The two least characterised steps of the PRD1 life-cycle, the genome packaging and virus release are investigated here. PRD1 shares the main principles of virion assembly (DNA packaging in particular) and host cell lysis with other dsDNA bacteriophages. However, this phage has some fascinating individual peculiarities, such as DNA packaging into a membrane vesicle inside the capsid, absence of apparent portal protein, holin inhibitor and procapsid expansion. In the course of this study we have identified the components of the DNA packaging vertex of the capsid, and determined the function of protein P6 in packaging. We managed to purify the procapsids for an in vitro packaging system, optimise the reaction and significantly increase its efficiency. We developed a new method to determine DNA translocation and were able to quantify the efficiency and the rate of packaging. A model for PRD1 DNA packaging was also proposed. Another part of this study covers the lysis of the host cell. As other dsDNA bacteriophages PRD1 has been proposed to utilise a two-component lysis system. The existence of this lysis system in PRD1 has been proven by experiments using recombinant proteins and the multi-step nature of the lysis process has been established.
  • Kuusisto, Jukka (1990)
    Ns. restriktioentsyymin keksimisen myötä on kehitetty uusi menetelmä tutkia yksilön perimää geenitasolla. Perimäns isältämä DNA pilkotaan lyhyemmiksi pätkiksi restriktioentsyymin tunnistamista paikoista. Nämä pätkät kokoerotellaan elektroforeesilla. Radioaktiivisella koettimella saadaan näkyviin ne perimän sisältämät pätkät, joissa on kyseisen koettimen tunnistama ns. minisatellittialue. Näin saatu juovasto on yksilöspesifinen, ja sitä nimitetään yksilön DNA-sormenjäljeksi (DNA-fingerprint). Koirilla menetelmää voidaan käyttää yksilön tunnistamiseen, isyystutkimuksiin ja rodun sisäsiittoisuuden arvioimiseen. Isyystutkimuksessa jälkeläisen jokaisen juovan on löydyttävä jommalta kummalta vanhemmalta. Rodun sisäsiittoisuutta tutkittaessa arvioidaan rodun eri yksilöiden juovastojen samankaltaisuutta. Tutkimuksessa asetettiin pohdittavaksi, voiko voimakas sisäsiivoisuus alentaa menetelmän tuloksellisuutta varsinkin isyysmäärityksiä tehtäessä. Aineistona käytettiin 3 bedlingtoninterrieriä ja verrokkiryhmänä 8 sekarotuista. DNA eristettiin 2 ml verinäytteestä (EDTA). Aineiston perusteella laskettiin todennäköisyydet, että isyystapaus jäisi ratkaisematta käytettäessä kahta koetinta. Bedlingtoneilla tämä prosentti oli 36.0% (eli 36 isyystapausta sadasta jäisi ratkaisematta) ja sekarotuisilla 6.4%. Saadut prosentit ovat muihin vastaaviin tutkimuksiin verrattuna melko suuria. Tulosten perusteella havaitaan sisäsiittoisuuden vähentävän menetelmän tuloksellisuutta merkittävästi. Menetelmän käyttö isyysmäärityksiin ei ole mielekästä rutiininomaisena menetelmänä johtuen menetelmän kalleudesta ja hitaudesta. Perinteisillä menetelmillä ratkeamattomissa kiistatapauksissa voidaan DNA-sormenjälkianalyysillä kuitenkin saada hyödyllistä lisätietoa. Myös eri koirarotujen sisäsiittoisuuden arvioimisessa voidaan menetelmää soveltaa tuloksellisesti.
  • Mannela, Marianne (2003)
    Koirien perinnöllisten sairauksien diagnostiikkaan on viime vuosina kehitetty monia DNA-testejä. Tällä hetkellä DNA-testi on saatavilla ainakin 14:lle eri sairaudelle ja testien lukumäärä tulee edelleen lisääntymään lähitulevaisuudessa. Perinnöllisen sairauden DNA-testi voi perustua mutaation (suora analyysi) tai markkerigeenin tunnistamiseen (kytkentä-analyysi). Tutkimus voidaan suorittaa esimerkiksi veri-, karva- tai limakalvonäytteestä. DNA-testin avulla pystytään tunnistamaan resessiivisesti periytyvän taudin kantajat teettämättä pentuja sairaan tai tunnetun kantajan kanssa. Tämä mahdollistaa sairausgeenin esiintyvyyden vähentämisen populaatiosta ilman että geenipohja merkittävästi kaventuu. Tutkimusosuudessa kartoitetaan koiranomistajien ja –kasvattajien mielipiteitä perinnöllisistä sairauksista ja niiden vastustusohjelmista. Tiedonkeräys tehtiin vuonna 1998 postitse kyselykaavakkeilla, joita lähetettiin 640:lle koiranomistajalle ja 320:lle kasvattajalle. Kyselyyn vastasi 214 omistajaa ja 108 kasvattajaa. Suurin osa kyselyyn vastanneista piti perinnöllisten sairauksien vastustusohjelmia tärkeinä.
  • Vekkaila, Jenna (Helsingin yliopisto, 2014)
    This dissertation study explored students engagement in the doctoral process and factors associated with it. Doctoral students experiences of engagement were investigated in three studies, while the associated factors were analysed in a further two. The dissertation used a mixed-methods approach; accordingly, the data were collected through interviews and surveys, and were analysed by combining qualitative and quantitative methods. Study I investigated the key learning experiences that the students perceived to be either inspiring or challenging in their doctoral process. Altogether 19 natural sciences doctoral students were interviewed. The majority of the key learning experiences identified by the students were positive. Most of the experiences were related to the students participation in the scholarly community, developing as a scholar, and developing specific research competencies. The students situated such experiences typically in various scholarly activities including research work, courses, and academic meetings. Study II focused on analysing students engagement by exploring the main experiences and sources, as well as the qualitatively different forms of engagement in the doctoral process. Altogether 21 behavioural sciences doctoral students were interviewed. The students described their engagement in terms of experiences of dedication, efficiency, and sometimes absorption. They typically emphasised their sense of competence and relatedness as the main sources of engagement. In the students descriptions three qualitatively different forms of engagement in doctoral work were also identified: an adaptive form of engagement, an agentic form of engagement, and a work-life inspired form of engagement. Further, there was variation among the students in terms of what forms of engagement they emphasised in different phases of their doctoral studies. Study III focused on students disengagement by exploring the main experiences and sources of disengagement from the doctoral process. Also, the students perceptions of the dynamic interplay between themselves and their environments with respect to disengaging experiences were explored by analysing the perceived misfits between the students and their environments. Altogether 16 behavioural sciences doctoral students were interviewed. The students described their disengagement in terms of experiences of inefficacy, cynicism, and sometimes exhaustion. They typically emphasised their struggles and conflicts within the scholarly community as the main source of disengagement. The students typically attributed their disengagement to the perceived misfit between themselves and their environments, and in particular often associated the problem with the scholarly community rather than themselves. Study IV focused on the collective fit between doctoral students and their environments that had contributed to their engagement. Altogether 1 184 doctoral students and 431 supervisors from different disciplines participated in the surveys. The collective fit was explored at the faculty level in terms of similarities and differences in the students and supervisors perceptions of the main resources and challenges with respect to the doctoral process. The relation between the perceived fit and the doctoral students satisfaction with their study process and supervision was explored. The results showed that either a fit, a partial fit, or a misfit existed between the students and supervisors perceptions in the different faculties. A relation was also found between the collective fit and students satisfaction with their overall study process and supervisory support. This dissertation contributes to the literature on doctoral student engagement by breaking down the complexity of engagement; it does this by identifying the qualitatively different experiences, sources, and forms of engagement. Moreover, the study reveals the nature of engagement at the interface of study and work by shedding light on the dual role of doctoral students as both students and professional researchers. Further, the results provide a new understanding of the perceived student learning environment fit as a primary determinant of doctoral student engagement. The results encourage viewing doctoral student engagement as a complex, multidimensional phenomenon supported by the constructive interplay between doctoral students and their learning environments that fosters students meaningful participation and a sense of belonging in their scholarly communities. Keywords: doctoral education, doctoral process, doctoral student, engagement, disengagement, learning environment, scholarly community, student environment fit
  • Kääriäinen, Aino (2003)
    The primary task of this study is to clarify the significance of documentation in professional practices and information formation involved in social work concerning child protection. The document texts under study were examined from three angles: 1) How were the documents written? 2) What information did the documents contain? 3) Why were the documents written as they were? The research material consisted of information from a database of client information compiled from notes and custody decisions by social workers involved in child protection. Documents relating to twenty children of varying ages and their families were selected for this study, a total of 1613 pages. The texts are dated between 1989 and 2000. The method of study is discourse analytical and is based on a three-dimensional model developed by Fairclough (1997) in which discourse is defined as the interaction between texts, practices and socio-cultural environment. The model used for the analysis consists of rhetoric and thematic material as well as investigation from the pragmatic point of view. Categorizing the documents into speaker categories revealed the polyphony of the texts, text-structures including viewpoints and opinions of several people. The rhetorical analysis showed that documents pertaining to social work involving child protection contain a large amount of dynamic description of the work. The polyphony of the texts adds to their credibility and is one way to influence the meaning by using rhetoric. The thematic study showed that the content of the themes in the documents and the empirical themes repeat themselves as dynamically interchanging concentric and superimposed threads. Social workers introduce many simultaneous themes into their documents, which help them to form a professional judgement of the case at hand. Studying the documents from the pragmatic angle revealed the contextual dimensions of reading and writing and the process of information formation. The drawing up of documents is one of the practices employed in social work. It is also a crucial part of the creation and maintenance of professional understanding. The dynamics of information forming that is revealed in documents originates in writing practices, and in the common areas of writing and reading and occupational practices.
  • Kankkunen, Juho (2014)
    Välimiesmenettelyn merkitys kansainvälisessä riidanratkaisussa on kasvanut merkittävästi viime vuosikymmenten aikana. Tämä kehitys on tuonut erilaisten oikeuskulttuurien prosessuaaliset käytännöt ja niiden erityisluonteet konflikteihin keskenään, ja pakottanut välimiesmenettelyiden osapuolet etsimään kompromisseja konfliktien ratkaisemiseksi. Tällaisia konfliktitilanteita ilmenee erityisesti kirjallisessa todistelussa, jossa civil law ja common law -maiden väliset eroavaisuudet todistelussa nousevat erityisongelmaksi. Konfliktien ratkaisemiseksi International Bar Association laati 1983 julkaistut todistelusäännöt. Näiden sääntöjen vuonna 1999 julkaistu uussittu versio saavutti huomattavaa suosiota niin oikeustieteilijöiden kuin välimiesmenetttelyjen ammattilaisten keskuudessa. Vuonna 2010 IBA julkaisi säännöistä uuden, päivitetyn version. Tämä tutkielma esittelee IBA:n sääntöjen uusitun version mukaisen todistelujärjestelmän niin välimiesmenettelyn osapuolien kuin välimiestuomioistuimenkin näkökulmasta. Tutkielmassa kiinnitetään erityistä huomiota kirjallisten todisteiden esittämisvaatimuksiin, joiden osalta käsitellään niin menettelyn osapuolien oikeudet ja velvollisuudet kuin välimiesten toimivalta. Esittämisvaatimuksten rajojen oikeudellinen tarkastelu on erityisen tärkeää kansainvälisessä välimiesmenettelyssä, sillä civil law ja common law -maiden välillä on vaatimusten laajuden osalta huomattavia eroja. IBA:n säännöt pyrkivät erityisesti tarjoamaan välimuodon civil law -maiden rajoitettujen esittämisvaatimusten sekä common law -maiden laajemman discovery-menettelyn väliltä. IBA:n uusittujen sääntöjen tavoitteena on tarjota joustava, tehokas ja moderni todistelumenettely. Tässä tutkielmassa arvioidaan erityisesti vuoden 2010 uudistuksessa tehtyjä muutoksia ja lisäyksiä sekä niiden vaikutusta sääntöjen mukaiselle menettelylle. Uudistetut IBA:n säännöt tarjoavat edelleen joustavan ja tehokkaan mallin kirjallisen todistelun toteuttamiselle kansainvälisessä välimiesmenettelyssä, sillä tehdyt muutokset eivät radikaalisti muuta sääntöjen sisältöä niiden aikaisemmasta muodosta. Tässä tutkielmassa kiinnitetään erityistä huomiota sääntöihin lisättyyn vilpittömän menettelyn vaatimukseen ja sen suhteeseen sääntöjen muiden osa-alueiden kanssa. Tämä tarkastaelu on erittäin tärkeää, sillä säännöt eivät määrittele vilpitöntä menettelyä eivätkä tarjoa erityisiä ohjeita kyseisen vaatimuksen soveltamiseen sääntöjen kontekstissa. Niinpä välimiesmenettelyn osapuolten on suositeltavaa pyrkiä nostamaan tällaiset soveltamiskysymkset esiin sopiessaan noudatettavista menettelyistä.