Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 3356-3375 of 25478
  • Gangnuss, Danila (2005)
    The European Union has created a massive market for goods, services, capital and labour. In principle, goods and services as well as factors of production can move freely across the national borders within the European Union. Migration of the factors of production is driven by the country-specific differences in marginal productivity. As a result of this, migration ensures the most efficient use of the factors of production and therefore promotes the general welfare. However, international mobility of the factors of production might threaten national welfare of the countries that participate in economic integration. For some of the countries, this raises concerns about loosing factors of production in favor of the other member-states of the European Union. The purpose of this thesis is to analyze how mobility of skilled labour affects income taxation decisions in the countries that face economic integration. The thesis identifies optimal patterns of taxes and of public expenditures in the countries that face international agglomeration of industry. It poses the question of whether there exists an optimal size of the public sector in the presence of economic integration. Starting with the core-periphery models of Krugman (1991a), Fujita et al. (1999) and Forslid (1999), the thesis considers a new economic geography model of tax competition (Andersson and Forslid 2001), where two initially identical countries compete for internationally mobile skilled workers. The model contains two types of equilibria. In the dispersed equilibrium, manufactured production and skilled workers are located in both countries. In the agglomerated equilibrium, manufactured production and skilled workers are concentrated in one of the countries. For both types of equilibrium we construct taxes, which are optimal for the purpose of preserving current distribution of manufactured production and of skilled workers. We show that it is always optimal to tax the income of skilled workers at some positive rate. In the dispersed equilibrium, taxes on the income of skilled workers cannot be increased above some critical level without producing agglomeration of industry. However, in the agglomerated equilibrium, economic integration decreases sensitivity of skilled workers with respect to fiscal incentives. As a result of this, the scope for income taxation of skilled workers in the agglomerated equilibrium does not monotonically decline with trade costs. We also show that taxes on the income of unskilled workers determine the size of the public sector in the dispersed equilibrium but not in the agglomerated equilibrium. It is interesting that in the country, which contains agglomeration of industry, taxes on the income of unskilled workers can be decreased without reducing the size of the public sector.
  • Riihimäki, Elisa (2003)
    This study analyzes the effects of the economic integration on the elasticities of labour demand. We present a linear model of intra-industry trade considering how product market integration affects labour demand. For traded goods, there is firm in each country producing with two factors of production, labour and capital, and non-traded goods are produced only with labour. In a Cournot-Nash equilibrium, we show that the various channels of integration have different effects on labour demand. A decrease in trade barriers tends to increase labour demand. However, if product market integration gives rise to an increase in the number of traded goods, we can expect labour demand to decrease. The reason behind these counteracting results is that taking better advantage of economies of scale firms expand production despite lower price-cost margins, while firms face an increase in the degree of competition in goods markets. In a non-linear model, the purpose is to analyze how economic integration changes in theory the labour-demand elasticity with own price. We suppose that, in an open economy, industries produce goods with capital and labour. We derive two different effects of an increase in the degree of integration, a scale effect and a substitution effect, on the labour-demand elasticity. If integration gives rise to an increase in substitutability, we can expect labour demand to become more elastic. We show also that international trade increases the elasticity of labour demand by increasing the elasticity of product demand. Then, integration makes labour demand more elastic either by making output markets more competitive or by making domestic labour more substitutable with foreign factors. We present a two-stage estimation model in which the aim is to investigate empirical whether integration within European Union has changed the labour-demand elasticities with own price in Finland using data from the manufacturing sector from 1975 to 1999. The more elastic labour demand is, the more sensitive employment in consequence of the change of labour costs changes. We find that the labour demand became more elastic over process of integration in manufacturing overall and in all sectors by using instrumental variables estimation, and by using ordinary least squares in manufacturing overall and in the majority of the sectors. We find also that the effects of the demand shocks on labour demand have become greater in all sectors except one. Determining European integration’s effect on the labour-demand elasticities, our second stage results provide some support for the hypothesis that integration has contributed to increase in labour-demand elasticities. The majority of the integration indicators have the predicted effect on the elasticities for manufacturing overall and for the majority of the sectors. The results provide also some evidence that the integration forces changing labour substitutability by making labour more easily substituted for foreign factors of production.
  • Johnston, Casey (2013)
    This Master’s Thesis aims to explore the link between the state of the economy and the outcome of elections in the United States. The thesis begins with an introduction that focuses on the importance that the economy has had in determining elections, in particular, the presidential election of 2012. After a brief opening, it then moves to a comprehensive review of previous literature related to what has been tagged the ‘economic voting theory: the idea that voters reward incumbents for positive economic outcomes and punish them for negative ones. Next, I suggest the addition of another dimension to the economic voting theory in order to separate my research from previous studies on this topic. The additional dimension is what is known as the ‘shale gas revolution’: an enormous increase in natural gas production capacity that has created jobs and pumped money into the American economy. I am interested in finding how and if the positive economic effects of the shale gas revolution helped to increase support for Barack Obama in the 2012 election as the economic voting theory would suggest. From there I will further refine the research question by selecting the state of Ohio as the focus of my study based on both its experience with the shale gas revolution and its history as a swing state. With this, the research question that this thesis aims to answer becomes: According to the economic theory of voting, did improved economic conditions help to boost support for Barack Obama in Ohio in the 2012 Presidential Election? Finally, I am able to begin the analysis using data in the form of economic indicators in order to establish the impact that the shale gas revolution has had on the economy and then explore whether these positive effects coincided with support for President Obama.
  • Huhtamäki, Olli Ilmari (2013)
    The thesis studies the economic policy of the United States from the first oil crisis of October 1973 to the 1980 elections via the perspective of Keynesian economic theorem. The main objective of the thesis is to analyze the perceived failure of Keynesianism during stagflation through practical policy and evaluate the policy connection to the economic theory paradigm shift that occurred in the late 1970s and early 1980s. This is done by reviewing primarily the fiscal policies of the Ford and Carter administrations coupled with an analysis of the policy recommendations made by the contemporary congressional Joint Economic Committees. The thesis aims to add a historically minded policy analysis into the mix when explaining the fall of Keynesianism and see how well it elucidates this on its own. In primary material the thesis relies on various documents produced by the Councils of Economic Advisors and Joint Economic Committees during the previously mentioned time period. In particular the annually or biannually formed economic policy publications and statements related to them are under scrutiny since by revealing the policy directions and proposals one can examine the wider economic theory context at play. In addition the primary material is complemented by using a wide-range of previous literature and contemporary newspaper articles. Methodologically the study employs directed qualitative content analysis as a research method which carefully takes into consideration the chosen contextual theory – Keynesianism – when analyzing the material. Furthermore, an adaption of Douglass C. North’s theory on economic change is applied to the subject in order to create a more comprehendible framework to examine the change in economic thinking taking place. The analysis of U.S. economic policy through the theoretical lenses of Keynes finds that the theory was badly miscomprehended and practiced already in the late 1960s which continued for the entire 1970s causing increasingly significant reputational damage to it. The study concludes that a lack of belief among the Ford and Carter administrations towards Keynesianism and the difficult politico-economic circumstances lead to economic policies that cannot be classified as Keynesian. Thus the results stand in opposition to the notion that the theory failed through trial and error during stagflation and indicate that intellectual preference towards neoclassical economics began to impact policy increasingly since the Ford administration. The study recommends that future research focuses more on linking economic policies and theories to their historical and political context. A further recommendation is made to increase the study of empirical policy analysis when explaining the fall of Keynesianism.
  • Salojärvi, Joona (2014)
    The objective of this study is to assess the willingness to pay of the Finnish public for improvements in the ecological status of the Gulf of Finland using the choice experiment method (CE). The change in the status of the environment is described with four attributes that contribute to the provision of ecosystem services in the Baltic Sea: (1) the populations of key species (including species of mammals, birds, fish, invertebrates and plants), (2) the visibility of the key species, (3) the intensity and duration of algal blooms, and (4) possibilities for recreational fishing. The study considers moderate and substantial improvement scenarios resulting from a range of management measures proposed under the marine strategy framework directive (MSFD), and estimates the accruing benefits with multinomial logit and random parameters logit models. The results of the study show that significant benefits could occur for the Finns if improvements in the environmental status of the Gulf of Finland are achieved. Reduction in algal blooms was found to be most important to the respondents followed closely by improvements in the populations of key species. The third most important attribute was the recreational fishing possibilities, while significantly smaller willingness to pay values was estimated on the visibility of key species. This thesis is conducted within the European Union funded ODEMM project. The overall aim of the project is to develop management options and operational procedures to help in achieving the objectives of the MSFD and implementing ecosystem based marine management.
  • Kurvinen, Pasi (Helsingin yliopisto, 2003)
  • Piekkola, Elina (2013)
    Itä-Usambaran vuoret sijaitsevat Koillis-Tansaniassa ja ovat maailmanlaajuisesti tunnettuja niiden trooppisista metsistä, jotka omaavat merkittävän biodiversiteetin. Amanin luonnonpuistossa elää merkittävä määrä endeemisiä lajeja rikkaassa elinympäristössä. Tämän työn tarkoitus on arvioida Amanin luonnonpuiston ekomatkailu potentiaalia ja mahdollisuuksia sekä tarjota kestävä alueellinen kehitys sekä elinkeino vaihtoehto, että havainnollistaa tärkeät alueelliset ekomatkaluun vaikuttavat ominaisuudet. Tutkimusaineisto kerättiin Tansanian matkan aikana, tammi-maaliskuussa vuonna 2012. Työ on tehty osana WWF Suomen, Afrikan itärannikon suojeluohjelmaan suoritetun työharjoittelun avustuksella. Laadulliset tutkimusmenetelmät koostuivat strukturoidusta kyselystä, puolistrukturoidusta sekä syvähaastattelusta, omasta kenttätyöstä ja kirjallisuusanalyysistä. Lisäksi monia tapaamisia järjestettiin eri alueella toimivien henkilöiden kanssa. Kuusi kylää Itä-Usambaran alueelta valittiin mukaan tutkimukseen. Työssä todetaan, että Amanin luonnonpuistolla on suuri potentiaali ekomatkailun kehityksen kannalta ja alue tarjoaa useita luontoon liittyviä aktiviteetti mahdollisuuksia vaikkakin tämänhetkiset vierailija määrät ovat alhaisia. Tulokset kertovat alueen ainutlaatuisen luonnon monimuotoisuudesta, paikallisten positiivisesta asenteesta ekomatkailua kohtaan, mutta myös alueellisista heikkouksista kuten huonosta infrastruktuurista ja palveluiden puutteellisuudesta. Myös paikallisten halukkuus osallistua ekomatkailu aktiviteetteihin ja olemassa olevat kulttuuriset mahdollisuuden tulivat työssä esille. Amanin luonnonpuiston sijainti, ainutlaatuisuus ja olemassa olevat rakenteet tukevat hyvin ekomatkailun luomista alueelle. Kuitenkin, paikallisten tietotaitoa turismiin liittyvistä sekä ympäristönsuojelu asioista tulisi vahvistaa, sillä alueen trooppisia metsiä uhkaa esimerkiksi kasvava väestön kasvu ja metsien pirstaloituminen. Ekomatkailun kehittäminen edesauttaisi metsien suojelua, paikallisten osallisuutta ja kestäviä elinkeinoja. Jotta ekomatkailun perusta, ympäristö, voidaan taata, ekomatkailu toiminnan tulee noudattaa ekomatkailun päämääriä ja perusteita, ottaen huomioon alueelliset ympäristölliset, sosiaaliset ja taloudelliset ominaispiirteet. Näihin perusteisiin sisältyy myös paikallisten osallisuus, joka tulee integroida toimintaan kaikilla tasoilla ja tarkan ekomatkailu suunnittelun, hallinnan ja valvonnan tulee olla mukana. Ekomatkailu verkoston kehittäminen Tansaniassa on mahdollista, koska maassa on ennennäkemättömän kaunis luonto ja maassa vallitsee poliittinen vakaus. Jotta elämää ylläpitävä luonto pystyttäisiin säilyttämään eri sidosryhmien ja paikallisten tulisi toimia yhteistyössä tavoitellen kestäviä suojelutoimia, kuten ekomatkailua.
  • Kapanen, Anu (Helsingin yliopisto, 2012)
    Biohajoavien muovien tulee käyttöikänsä jälkeen hajota haitattomiksi lopputuotteiksi. Sovelluskohteen ja käyttötarkoituksen mukaan hajoaminen voi tapahtua joko maassa, vedessä, anaerobiprosessissa tai kompostissa. Useat biohajoavista muoveista on suunniteltu täyttämään kompostoituville materiaaleille asetetut vaatimukset. Kompostointia hyödynnetään yleisesti myös jätevesilietteiden käsittelyssä. Kompostoinnilla on mahdollista alentaa lietteen sisältämien orgaanisten haitta-aineiden pitoisuuksia ja näin parantaa lietteen hyötykäyttömahdollisuuksia. Tässä työssä tutkitut kompostoituvat ja maatalouskäyttöön tarkoitetut biohajoavat muovit hajosivat tavoitteiden mukaisesti suhteessa käyttötarkoituksen asettamiin vaatimuksiin. Biohajoavuusominaisuuksien lisäksi, biohajoavien muovien ja niiden komponenttien ympäristömyrkyllisyyttä arvioitiin biotesteillä biohajoavuusprosessin aikana. Tutkimuksessa osoitettiin, että maitohappopohjaisten polymeerien ja polyuretaanipohjaisten biomuovien biohajoamisen aikana ympäristöön voi vapautua ympäristölle haitallisia yhdisteitä. Tämän lisäksi muovin pehmittimenä käytetyn dietyyliftalaatin (DEP) todettiin hajoavan tehokkaasti pilot-kompostiolosuhteissa. Kuitenkin korkeissa pitoisuuksissa DEP:n todettiin aiheuttavan muutoksia kompostista valmistetun kasvualustan mikrobidiversiteetissä sekä vaikuttivat kasvien kasvuun. Tutkitut tärkkelyspohjaiset biohajoavat katekalvot toimivat hyvin kenttäolosuhteissa ja peltomaahan kynnetyllä katekalvolla ei havaittu olevan vaikutusta maaperän laatuun, kun maan laatua tarkasteltiin biotesteillä. Biotesteillä osoitettiin myös että kompostointi vähensi lietteen akuuttia myrkyllisyyttä, genotoksisuutta sekä hormonin kaltaisesti vaikuttavien yhdisteiden määrää lietteessä. Tämän tutkimuksen perusteella biotestien käyttöä voidaan suositella maatalouskäyttöön tai viherrakentamiseen tarkoitettujen jätevesilietteiden laadun tarkkailussa. Biohajoavat materiaalit sekä komposti ja maaperä testiympäristöinä asettavat biotesteille suuria haasteita. Vaikka biotesteillä voitiin tässä tutkimuksessa osoittaa biohajoavuuden aikana tapahtuvia muutoksia näytteiden haitallisuudessa, testiympäristö asetti biotestien käytölle myös rajoituksia. Tutkittavien näytteiden väri, orgaaninen hiili, kuorike, turve, kompostin kypsyysaste ja korkea mikrobiaktiivisuus ovat niitä tekijöitä jotka vaikuttavat biotestien toimintaan ja tekevät biotestien tulosten tulkinnasta haastavaa.
  • Mustonen, Tuija (Helsingin yliopisto, 2004)
  • Pispa, Johanna (Helsingin yliopisto, 2004)
  • Korkeala, Outi (2003)
    Tutkielmassa tarkastellaan dollarisaation hyötyjä ja kustannuksia kehittyvien maiden näkökulmasta. Dollarisaatiolla tarkoitetaan, että maa luopuu kansallisesta valuutastaan ja itsenäisestä rahapolitiikastaan ottamalla käyttöön jonkun toisen maan valuutan. Ecuador otti käyttöönsä Yhdysvaltain dollarin vuonna 2000, ja tutkielman tarkoituksena on selvittää, voidaanko Ecuadorin dollarisaatiota pitää kirjallisuuden perusteella perusteltuna valintana. Dollarisaatiosta keskustellaan muissakin Latinalaisen Amerikan maissa. Empiirinen evidenssi dollarisaatiosta on kuitenkin vähäistä, joten Ecuadorin kokemukset tulevat olemaan tärkeitä sekä myöhemmän tutkimuksen että politiikkavalintojen kannalta. Tutkielmassa selvitetään lyhyesti Ecuadorin talouden erityispiirteitä ja 1990-luvun rahoituskriisiä, mutta pääpaino on dollarisaation teoreettisessa tarkastelussa. Tutkielmassa esitellään kaksi lähestymistapaa dollarisaatioon. Galen ja Vivesin pankkisektorin vakautta painottavassa mallissa keskuspankki kärsii aikaepäjohdonmukaisuusongelmasta. Dollarisaation avulla keskuspankki voi ostaa uskottavuutta, mutta dollarisaatio voi estää keskuspankkia tarjoamasta likviditeettiapua silloinkin, kun se olisi vakauden kannalta tehokasta. Mallin perusteella dollarisaatio on pankkisektorin vakauden kannalta hyvä järjestelmä maissa, joissa pankinjohtaja kärsii moraalikato-ongelmasta ja johtajan työpanos on merkittävä tuottojen parantamiseksi. Projektien likvidointikustannukset eivät kuitenkaan saa olla suuria. Alesinan ja Barron malli perustuu perinteiseen optimaalisen valuutta-alueen teoriaan. Mitä suurempi on tuotantosokkien korrelaatio kiinnittäjämaan ja ankkurimaan välillä, sitä pienempi on itsenäisen rahapolitiikan hyöty, kun kiinnittäjämaa ei pysty sitoutumaan alhaiseen inflaatioon, mutta ankkurimaa pystyy. Dollarisaation hyödyt seuraavat kasvaneesta ulkomaankaupasta ja alentuneesta inflaatiosta. Mallin perusteella dollarisaatiosta hyötyvät pienet avotaloudet, joilla on historiallisesti ollut korkea inflaatio ja jotka käyvät paljon kauppaa mahdollisen ankkurimaan kanssa. Pankkisektorin vakauden kannalta Ecuadorin ongelmana saattavat olla projektien suuret likvidointikustannukset. Alesinan ja Barron lähestymistavan kannalta ongelmallista on, ettei Ecuadorin suhdannesykli ole merkittävästi korreloinut Yhdysvaltojen suhdannesyklin kanssa. Mallien perusteella Ecuadorin dollarisaatiota voidaan kuitenkin pitää perusteltuna. Toisaalta dollarisaation onnistumisen kannalta merkittäviä ovat pankkisektorin valvonnan ja sääntelyn tehostaminen sekä valtiontalouden hallinnan kehittäminen. Ei kuitenkaan ole evidenssiä siitä, että dollarisaatio johtaisi tarvittavien taloudellisten uudistusten toteutumiseen. Ecuadorin dollarisaation merkittävimmät riskit liittyvätkin tarvittavien uudistusten toteuttamiseen. Tärkeimmät käytetyt lähteet: ALESINA, A. – BARRO, R. J. (2002): Currency Unions; EICHENGREEN, B. (2002): When to Dollarize; GALE, D. – VIVES, X. (2002): Dollarization, Bailouts, and the Stability of the Banking System; BECKERMAN, P. – SOLIMANO, A. (2002): Crisis and Dollarization in Ecuador.
  • Peiponen, Matti (Luther-Agricola-Seura, 2012)
    Ecumenical Action in World Politics. The Creation of the Commission of the Churches on International Affairs (CCIA),1945 1949 The World Council of Churches in Process of Formation (WCC) entered the ecumenical scene on the eve of the Second World War. Soon, it emerged as the new flagship for the ecumenical work of the ecumenically involved Orthodox and Protestant churches. The architects of the WCC were also determined to incorporate international affairs into the scope of the new council as an area of central concern. This newcomer within the modern ecumenical movement induced the gradual dissolution of the World Alliance movement, which had been the first organisational expression of churches concern for international affairs, and especially for world peace. American ecumenists pressed for the creation of the Commission of the Churches on International Affairs (CCIA) soon after the end of the Second World War. Their proposal for a new ecumenical body was adopted by the Provisional Committee of the WCC at its first post-war meeting. The aims and functions of the CCIA were further discussed by the International Conference of Church Leaders on the Problems of World Order. At this Conference, 60 church leaders, mostly from Britain, Western Europe and the U.S., gave the green light to the creation of the CCIA in August 1946. The organisational structure of the CCIA was formed and the CCIA was officially established by its parent bodies, the WCC and the International Missionary Council (IMC). The actual work was done by the key office-holders of the CCIA, Mr Kenneth Grubb, Professor O. Frederick Nolde, and Dr Willem A. Visser t Hooft. In spite of their being located in London, New York and Geneva, these three men dynamically, although not without personal tensions, completed the task entrusted to them by the parent bodies. As the CCIA began carry out its appointed tasks, the post-war period threatened to degenerate into an era of conflict between the superpowers. A third world war seemed close because tensions between the Soviet Union and the U.S. were deepening alarmingly in the international arena. The modern ecumenical movement, especially the WCC and its CCIA, could not prevent these political rivalries entering their agenda and affecting their work. The international situation became a testing ground for the efficiency and utility of the CCIA. The usefulness of the CCIA was first tested at the Amsterdam Assembly of the WCC in the summer of 1948. The CCIA was entrusted to prepare and introduce topics addressing war and peace, international law, human rights, religious freedom, and communism. All these themes provoked broad discussion in an atmosphere overshadowed by the Cold War. In the end, the Amsterdam Assembly chose not to take sides in the political dispute between the East and the West and thus managed to establish its neutrality and impartiality between the two political blocs. In addition to the ecumenical arena, the CCIA was also expected to achieve results in the international arena. The leadership of the CCIA prioritised human rights and religious freedom as the main issue of concern where Christian principles ought to be borne in mind, and the CCIA saw the United Nations (UN) and the formulation of the Universal Declaration of Human Rights (UDHR) as the area in which it should press its interests. The incorporation of a broad set of religious freedoms into the UDHR was ensured at the General Assembly of the UN in December 1948, allowing the CCIA also to pass the second test of its efficiency and utility.
  • Laine, Antti (Luther-Agricola-Seura, 2015)
    This study examines the early stages of the Programme to Combat Racism (PCR) of the World Council of Churches (WCC), the foremost inter-church organization of Orthodox and Protestant churches, and reactions to it. Aside from the extensive archival and printed material of the WCC, the study is also based on both published and unpublished sources in Finland and Britain concerning the response to the PCR in these countries. To date, the PCR remains the most controversial and debated WCC initiative, with also the largest social and political impact. While the World Council had addressed social questions since its inception in 1948, it was in the late 1960s that they became the focus of special attention. Although the PCR was officially established in 1969, it originates from the Fourth WCC Assembly in Uppsala in 1968, which called for an action-orientated ecumenical programme to eliminate racism. Consequently, the period examined in this study commences with the Uppsala Assembly in August 1968 and concludes in August 1974, when the WCC Central Committee resolved to continue the PCR after the expiry of its initial five-year mandate. The 1960s was a decade marked by social and political upheaval and demands for radical social change. Calls for freedom, equality and justice were heard from recently decolonized countries and nations still struggling for independence. While social questions were no novelty on the agenda of the modern ecumenical movement, the spirit of the time promoted a new approach calling for action instead of discussion. The new demands also set a test for the WCC, which rose to the occasion by addressing one of the gravest social evils of the time, racism. This study clearly shows that the ecumenical attack against racism was the master plan of Eugene Carson Blake, the General Secretary of the WCC from 1966 to 1972 and a US civil rights activist. Although the assassination of Martin Luther King, Jr only a few months before the Uppsala Assembly highlighted the problem of racism, it was Blake s determination that set the Assembly s focus on racism. Following the Uppsala Assembly, the new initiative on racism was prepared in a turbulent consultation in May 1969. The consultation drew attention to institutionalized forms of racism, and its conclusions formed the basis of the PCR, which the WCC Central Committee established in August 1969 with a decided focus on white racism. The PCR included a Special Fund to be distributed to organizations of racially oppressed groups. The WCC set an example to its constituency and transferred 200,000 US dollars from its reserves to the Fund, notwithstanding the financial difficulties it faced at the time. The establishment of the new ecumenical endeavour to fight racism went largely unnoticed until September 1970, when the WCC Executive Committee allocated the first grants from the Special Fund. As the Executive Committee wanted to give clear priority to Southern Africa, a significant proportion of the grants went to national liberation movements engaged in armed struggle against racially oppressive white minority regimes there. Immediately after the first grant allocation, fierce controversy erupted, especially in the West. Although the funds were granted solely for humanitarian purposes, the fact that there was no control on how the money would be spent fed suspicions of its misuse. As this study clearly demonstrates, due to the background of the supported organizations and the aid they received from Communist countries, such as the Soviet Union, the WCC was widely accused of both legitimizing violence and supporting Communism. Its critics also held that the World Council had substituted social and political concerns for Christian unity. Furthermore, the WCC was blamed for concentrating on problems in Southern Africa while ignoring human rights violations in Eastern Europe and other parts of the Communist world. Moreover, in its preoccupation with white racism, the World Council was accused of disregarding other forms of racial injustice. Another central means used by the PCR to attack racism was its call for a boycott of Southern Africa and economic sanctions against corporations involved in business there. In August 1972, the WCC Central Committee decided to withdraw its investment in Southern Africa and called again on its member churches to follow its example. This disinvestment made the WCC one of the first international non-governmental organizations to implement a policy of ethical investment. Within the WCC, the PCR was primarily considered an educational tool for raising awareness in Western member churches and among individual Christians of the existence of racism and its manifestations in political, economic and military life. Furthermore, the PCR was credited with increasing respect for the Christian churches in the eyes of the racially oppressed. Despite the controversy surrounding the PCR, the WCC Central Committee decided to mandate it for another term in August 1974. Considering the heavy criticism levelled at the Programme, this seems rather surprising. However, both the PCR staff and the WCC leadership deemed the PCR a success. Aside from Blake, also M. M. Thomas, the first non-Western Chairman of both the WCC Central and the Executive Committee, embraced the Programme, even crediting it with justifying the whole existence of the World Council. The prestige the PCR enjoyed in the WCC was attested to by the fact that the Programme remained exempt from planned cost-cutting measures to balance the WCC budget. This study unequivocally shows that the PCR marked a turning point in the history of the WCC. It signalled a marked change in the WCC from its prior tendency of issuing general agreement statements to engaging in controversial action. Thus, the PCR can also be seen as the beginning of the WCC s more explicit humanitarian identity. Through the PCR, the WCC became a progressive force in society.
  • Keränen, Miikka (2014)
    Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia edellytysopin soveltumista liike-elämän kestosopimuksiin sekä edellytysopin todellista käyttöalaa tässä sopimustyypissä. Tutkielma on lainopillinen ja siinä käytetään erityisesti argumentteja kehittelevää tulkinnallista metodia. Tutkielman lähdemateriaali koostuu lainsäädännöstä, pohjoismaisten oikeustoimilakien esitöistä, pohjoismaisesta oikeuskirjallisuudesta sekä Suomen ja Ruotsin korkeimpien oikeuksien oikeuskäytännöstä. Tutkielma rakentuu siten, että johdannon jälkeen toisessa luvussa esitellään edellytysopin sopimusteoreettinen tausta, jonka jälkeen kolmannessa luvussa käydään läpi edellytysopin moderni sisältö. Neljäs luku keskittyy liike-elämän kestosopimuksiin, jonka jälkeen viidennessä luvussa arvioidaan modernin edellytysopin soveltamista juuri liike-elämän kestosopimuksiin. Edellytysopin sopimusteoreettista taustaa käsiteltäessä käydään läpi tahto- ja luottamusteoriat, opin historia sekä siihen liittyvä terminologia. Tämän jälkeen modernin edellytysopin käsittely rakennetaan tuoreen korkeimman oikeuden ratkaisun (KKO 2012:1) pohjalle. Ratkaisun perusteluja mukaillen, ensimmäisenä erotellaan toisistaan virheelliset ja rauenneet edellytykset. Seuraavaksi käydään läpi oppiin liitetyt soveltamisedellytykset, joita ovat olennaisuus- ja havaittavuusvaatimus sekä riskinjakopunninta. Lopulta arvioidaan opin soveltamiseen perinteisesti liitettyjä oikeusseuraamuksia. Näistä käsitellään erikseen sopimuksen pätemättömyyttä, sopimuksen purkamista, erilaisia suorituksesta vapauttavia oppeja, sopimuksen sovittelua ja sopimuksen tulkintaa tai täydentämistä. Liike-elämän kestosopimuksia käsiteltäessä sopimustyypistä pyritään nostamaan esille sellaisia seikkoja, joilla on vaikutusta erityisesti edellytysopin soveltumiseen tässä sopimustyypissä. Käsittely aloitetaan pelkästään liikesopimuksista ja tässä yhteydessä erityispiirteinä esitellään sopimusten korostetun sitovuuden vaatimus, sopimusten kirjallinen muoto ja ammattimaisuus sekä lojaliteettiperiaate. Tämän jälkeen käsitellään vielä erikseen liike-elämän kestosopimuksiin liittyviä erityispiirteitä, joista esille nostetaan erityisesti sopimussuhteissa kohdattavat olosuhdemuutokset sekä sopimuksen päättämiseen liittyvä problematiikka. Näitä erityispiirteitä hyväksikäyttäen luodaan lopulta tutkielman viimeistä päälukua varten viitekehys liike-elämän kestosopimuksista, jossa edellytysopin soveltumista ja käyttöalaa voidaan tarkastella. Tutkielman viidennessä pääluvussa arvioidaan tutkielman tavoitteen mukaisesti modernin edellytysopin soveltumista liike-elämän kestosopimuksiin ja opin todellista käyttöalaa sopimustyypissä. Luvussa havaitaan ensinnäkin, että edellytysopin soveltuminen pitkäkestoisiin liikesopimuksiin on harvinaisempaa kuin muihin sopimuksiin. Lisäksi huomataan, että opin soveltamisedellytysten täyttymiskynnys on liike-elämän kestosopimuksissa lähtökohtaisesti korkeammalla kuin normaalisti. Täyttymiskynnys voi kuitenkin myös tapauskohtaisesti madaltua, mikäli toinen sopimusosapuolista menettelee vilpillisesti taikka lojaliteettivelvoitteidensa vastaisesti. Arvioitaessa edellytysopin todellista käyttöalaa, arvioidaan oikeusseuraamuksia erikseen virheellisten ja raukeavien edellytysten kohdalla. Virheellisiin edellytyksiin perustuvassa arviossa tullaan siihen tulokseen, että edellytysopilla ei ole itsenäistä käyttöalaa liike-elämän kestosopimuksien yhteydessä. Tämän osoitetaan johtuvan sopimustyypin erityispiirteistä sekä OikTL 33 §:n ja edellytysopin osittaisesta päällekkäisyydestä. Opilla on kuitenkin tässä yhteydessä käyttöalansa erityisesti argumentatiivisena sekä tulkinnallisena tukena muiden oikeusseuraamusten yhteydessä. Raukeavien edellytysten yhteydessä edellytysopille sen sijaan löydetään oma itsenäinen käyttöalansa sopimuksen pätemättömyysperusteena. Tämän itsenäisen käyttöalan lisäksi edellytysopilla on myös raukeavien edellytysten yhteydessä vahva asema muita oikeusseuraamuksia tukevana argumentaatiolähteenä sekä tulkinta- tai täydennyskeinona. Tutkielmassa tullaan siis tulokseen, että edellytysopille on löydettävissä itsenäinen kapea käyttöalansa liike-elämän kestosopimuksien viitekehyksessä pätemättömyysperusteena. Suurempi käyttöala sillä on kuitenkin vahvana argumentaatiolähteenä sekä tulkintakeinona tilanteissa, joissa osapuolten edellytyksen osoittautuvat virheellisiksi taikka raukeavat.
  • Palmujoki, Katri (Uusfilologinen yhdistys, 2015)
    Kyseessä on Mallorcalla vuonna 1541 painetun ensimmäisen espanjankielisen lapsenpäästöopin ja lastenhoiden käsikirjan editio ja kommentaari. Varsinaisen tekstiedition ohella, jossa on selvitetty tekstiin liittyviä epäselviä ja vaikeasti ymmärrettäviä kohtia, on laadittu laaja kommentaari, jossa analysoidaan kirjan tekijän Damián Carbónin kieltä kaikilla sen osa-alueilla: fonologia ja grafiat, morfosyntaksi ja leksikko. 1500-luvun ensimmäinen puolisko oli espanjan kielen kehityksen kannalta murrosaikaa, jona uudet ja vanhan kielen rakenteet elivät rinnakkain, toisten jäädessä sivuun ja toisten vakiintuessa. Päämääränä on ollut luonnehtia Carbónin kieltä tämän myllerrysten kauden puitteissa, sekä sijoittaa se sille kuuluvalle paikalle espanjan kielen periodisaatiossa. Katalaaninkielisellä Mallorcan saarella espanja oli jo vakiintunut yläluokan kieleksi; Carbónin tekstistä on havaittavissa suhteellisen vähän katalaanin vaikutusta. Tutkimuksen aluksi heräsi kysymys siitä, keille kirja oli tarkoitettu. Sen oli alunperin tilannut nimeltä mainitsematon mallorcalainen arvohenkilö, jonka vaimolla oli ollut useita keskenmenoja. Ottaen huomioon naisten alhainen lukutaitoprosentti ja se seikka, että tavallinen kansa ei vielä 1500-luvulla puhunut espanjaa, että kirja on pikemminkin osoitettu välskäreille ja että se on samalla ollut sivistyneelle yleisölle ja yläluokalle suunnattu teos.
  • Jakola, Lassi Johannes (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tutkimuksessa käsitellään varhaisen kreikkalaisen heksametrirunoilijan Hesiodoksen (n. 700 eaa.) runoteokseen Työt ja päivät (kr. Ἔργα καὶ ἡμέραι) sisältyvää myyttiä viidestä ihmisheimosta. Tämä myytti kuvaa ihmiskunnan kehityksen muinaisen kultaisen ihmisheimon autuaasta aikakaudesta hopeisen, pronssisen ja herooisen heimon kautta nykypäivän rautaisen heimon vaikeaan aikakauteen. Toisin kuin eräät saman myytin myöhäisemmät versiot, Hesiodoksen myytti ei kuitenkaan kuvaa inhimillistä historiaa asteittaisena rappeutumisena ideaalisesta alkutilasta, vaan tämän kaavan rikkovat niin Hesiodoksen negatiivisesti kuvaama hopeinen heimo kuin edeltäjiään parempana esitetty herooinen heimokin. Tutkimuksen päämääränä on tarjota myytistä tekstuaalisesti perusteltu luenta, jossa myyttiä tulkitaan osana Töiden ja päivien laajempaa kontekstia. Tutkielma koostuu kolmesta pääosasta. Ensimmäisessä pyritään hahmottamaan Hesiodoksen asemaa osana perinteisesti suullista, mutta 700-luvulla hiljalleen kirjalliseksi muuttuvaa kreikkalaista runonlaulantaperinnettä. Runoteoksen Työt ja päivät sisältö ja ohjelma esitellään: Hesiodos pyrkii runossaan luonnehtimaan inhimillistä elämää tosiasiallisesti vallitsevia reunaehtoja ja esittämään tietyn kuvan siitä, miten ihmiset parhaiten voivat parantaa elintasoaan. Tämän keskeisen teeman valottamiseksi Hesiodos tuo yhteen mitä moninaisimpia aineksia: mm. myyttejä, tarinoita, kansanviisauksia ja maanviljelijän kalenterin. Runoilijan oma aktiivisuus hahmottuu juuri tämän materiaalin taidokkaana järjestämisenä niin, että se palvelee hänen runonsa ohjelmaa. Kirjoituksen toisessa pääosassa esitetään lyhyt yhteenveto Hesiodoksen myytistä viidestä ihmisheimosta, käydään läpi myytin tulkintaan liittyviä keskeisiä ongelmia ja esitellään eräitä tulkintasuuntauksia, joiden puitteissa myyttiä on pyritty analysoimaan. Näiden lähestymistapojen ansioita ja ongelmia arvioidaan, ja keskustelun pohjalta muotoillaan lähtökohdat tutkielmassa ehdotettuun lukutapaan. Tulkinta ihmisheimomyytistä esitellään kirjoituksen kolmannessa pääosassa. Ehdotuksen valossa myytin ensisijainen tarkoitus on tematisoida eräitä inhimillistä elämää määrittäviä keskeisiä reunaehtoja. Hesiodoksen myytti voidaan jakaa kahteen pääosaan, joista ensimmäinen kattaa kultaisen ja hopeisen heimon ja muodostaa myytin, joka valaisee ihmiselämää kontrastiivisesti kuvailemalla inhimillisiä elämänmuotoja, jotka eroavat radikaalisti meille tutuista elämänmuodoista. Pronssinen, herooinen ja rautainen heimo taas muodostavat historiallisen myytin, jonka tehtävä on osoittaa, että inhimillisessä historiassa voi esiintyä niin edistystä kuin taantumistakin: tulevaisuus on avoin, ja voimme itse vaikuttaa siihen. Lukutapaa puolustetaan tulkitsemalla ensi silmäyksellä nykyihmisten väistämättömään tuhoon viittaava rautaisen heimon tulevaisuuden kuvaus pikemminkin apokalyptiseksi varoitukseksi siitä, mitä tulee tapahtumaan, ellei ihmiskunta muuta tapojaan. Tutkimus päätetään käsittelemällä eri tapoja, joilla Hesiodos on työstänyt myyttiä osaksi runonsa kokonaisuutta, luonut yhteyksiä sen ja runon muiden osien välille, ja muokannut itse myyttiä palvelemaan hänen runonsa päämääriä.
  • Tanskanen, Hanne (2008)
    Tämän pro gradu -tutkielman aihe on uusien teknologioiden ja suomalaisen tietoyhteiskunnan käsittely sanomalehdistössä. Tutkimuskysymykseni kuuluu, millaisten metaforien avulla uusia teknologioita ja suomalaista tietoyhteiskuntaa kuvataan. Tutkielmani tavoite on selvittää, millaisia metaforisia narratiiveja, myyttejä tai kertomuksia tieteestä, tietoyhteiskunnasta ja teknologioista metaforat rakentavat. Keskeisiä teorioita ja lähteitäni ovat George Lakoffin ja Mark Johnsonin (1980) kognitiivinen metaforateoria, Norman Fairclough’n (2002) diskurssianalyyttinen tutkimus median käytännöistä, Iina Hellstenin (1997; 2002) ja Esa Väliverrosen (2007) tutkimukset tieteen ja bio- ja geeniteknologioiden metaforisista representaatioista sekä Manuel Castellsin ja Pekka Himasen (2001) Suomen tietoyhteiskuntamalli. Keskeisiä käsitteitä ovat metafora, myytti, käsitteellinen metafora, metaforinen narratiivi, diskurssikäytäntö, journalistinen käytäntö, teknologia ja tietoyhteiskunta. Aineistonani on Helsingin Sanomien artikkeleita: 17 vuodelta 1995 ja 21 vuodelta 2002. Metafora-analyysissani yhdistelen Nerlichin ja Hellstenin (2004) ja Hellstenin (2002) tutkimuksissaan käyttämiä menetelmiä sekä Väliverrosen (2007) tutkimusta geenipuheen kertomuksista. Metaforisia ilmauksia etsin kognitiivisen metaforateorian metaforan määritelmän mukaan eli käsitän metaforan käsitteellisten kenttien välisenä mallinnuksena. Käsitteelliset metaforat pohjaavat Lakoffin ja Johnsonin esimerkkeihin, mutta myös Hellstenin metaforisen narratiivin kuvaukseen. Tulkitsen aineistoa konstruktionistisesta näkökulmasta käsin. Lähtökohtainen ajatukseni on, että kielellä on ideologista ja normalisoivaa valtaa, ja että metaforat eivät ole pelkästään käteviä popularisoinnin apuvälineitä. Aineistostani löytyi metaforisia narratiiveja, jotka tukevat aikaisemman tutkimuksen löydöksiä tieteen ja teknologian representaatioista. ”TIETEELLINEN EDISTYS ON MATKA” on yleisesti vaikuttava narratiivinen ylätaso useille käsitteellisille metaforille aineistossani. Aineiston metaforat rakentavat ja ylläpitävät tieteen ja teknologian suurta lupausta tuntemattoman valloittamisesta, luonnon hallitsemisesta ja sairauksien voittamisesta. Kriittisiä piirteitä on kuitenkin jo havaittavissa vuoden 2002 metaforissa. Yksimielisyys tiede- ja teknologiapoliittisesta ideologiasta ilmenee vahvasti aineistoni metaforisoinneissa. Tämän ideologian tavoitteita ovat taloudellinen kasvu, teknologinen edistys sekä kilpailukyvyn edistäminen. Aineiston metaforisoinnit uusintavat teknisen muutoksen välttämättömyyden strategian eli esittävät Suomen kehityksen edelläkävijänä, jota muut voivat seurata. Tietoyhteiskuntakehityksen etenemisellä ja siinä menestymisellä kohotetaan aineiston metaforisissa ilmauksissa kansallista itsetuntoa kautta linjan.