Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 3356-3375 of 27944
  • Sairanen, Viljami (2013)
    Diffuusiokuvantaminen perustuu magneettikuvauslaitteen avulla mitattuun vesimolekyylien satunnaiseen lämpöliikkeeseen. Pehmytkudoksessa vesimolekyyli diffuntoituu noin 17 mikrometrin matkan 50 millisekunnin aikana ja diffuusiokuvantaminen on ainoa kliininen kuvantamismenetelmä, joka pystyy rekisteröimään näin pientä liikettä ei-invasiivisesti. Tutkimalla, missä suunnissa diffuntoituminen on voimakasta, voidaan paikantaa esimerkiksi valkeasta aivoaineesta hermoratojen reittejä. Tämä edellyttää käytännössä vähintään 20 diffuusiosuunnan kuvaamista, joiden pohjalta lasketaan diffuusion suuntaa ja suuruutta kuvaava diffuusiotensori kuva-alkiokohtaisesti. Menetelmä edellyttää nopeaa kuvausaikaa, jotta fysiologiset virtaukset tai potilaan liike eivät häiritse tasoltaan huomattavasti heikomman lämpöliikkeen rekisteröintiä. Nopea kuvaus puolestaan asettaa laiteteknisiä vaatimuksia gradienttikentille, joita ei anatomisessa T1- tai T2-painotetussa kuvantamisessa esiinny. Gradienttikelojen on pystyttävä toimimaan äärirajoillansa koko kuvauksen ajan, jotta useat peräkkäiset rekisteröinnit eri diffuusiosuunnissa ovat mahdollisia. Optimoinnissa käyttäjä ei voi vaikuttaa laiteteknisiin ratkaisuihin, mutta kuvausparametrien variointi on mahdollista. Edellytyksenä mielekkäälle optimoinnille on kuitenkin valita vertailtavat suureet, joiden perusteella voidaan sanoa, mitkä testatuista vaihtoehdoista paransivat kuvanlaatua. Diffuusiotensorikuvantamiseen (DTI) on ehdotettu laadunvalvontaprotokollaa, joka huomioi kuvausmenetelmän laitetekniset haasteet. Kyseinen julkaisu on ainoa, joka ottaa kantaa useimpiin DTI:n ongelmakohtiin ja on siten luonteva lähtökohta DTI-optimoinnille. Julkaisun menetelmässä tutkittiin DTI-sekvenssin tuottamaa signaalikohinasuhdetta, kuvaussekvenssistä ja indusoituvista pyörrevirroista johtuvia erilaisia geometrisia vääristymiä sekä diffuusiotensorista johdettuja FA- ja MD-arvoja. Työn ensimmäisessä vaiheessa valittiin kliiniseen DTI-sekvenssiin pohjautuva referenssisekvenssi, jota varioitiin yksi kuvausparametri kerrallaan. Muunnellut parametrit olivat kaikuaika, rinnakkaiskuvantamiskerroin, k-avaruuden keräyslaajuus, päämagneettikentän tasoitusalue sekä diffuusiopainotuskerroin eli b-arvo. Varioituja sekvenssejä oli yhteensä 10, joiden pohjalta valittiin kuvanlaatuun myönteisesti vaikuttaneet parametrit työn toiseen vaiheeseen, missä referenssisekvenssiä varioitiin usean parametrin suhteen. Lopputuloksena todettiin, että lyhin mahdollinen kaikuaika 55 ms ja suurin mahdollinen k-avaruuden kartoitusalueparametrin arvo 0,780 kasvattivat signaalikohinasuhdetta 13 %. Rinnakkaiskuvantamiskertoimen kasvattaminen kahdesta kahteen ja puoleen pienensi geometrisia vääristymiä kvalitatiivisessa arviossa, mutta heikensi signaalikohinasuhdetta referenssisekvenssiin verrattuna suurimmillaan vain 5 %. Päämagneettikentän tasoitusalueen valinnalla tai b-arvon pienentämisellä tuhannesta kahdeksaansataan ei havaittu olevan merkittävää vaikutusta kuvanlaadulle fantomitutkimusessa. Tulokset eivät poikenneet teoreettisista ennusteista, mutta toisaalta laiteteknisistä rajoituksista johtuen optimointi ei voi perustua pelkästään teoreettiseen arvioon oikeista parametrien arvoista. Työssä esitettyä menetelmää on mahdollista jatkossa käyttää myös muiden diffuusiopainotettujen sekvenssien optimoinnissa.
  • Milano, Sanna (2012)
    Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Venezuelan hallinnon roolia Latinalaisen Amerikan poliittisen ilmapiirin muokkaajana. Tutkielman taustaa ohjaa käsitys demokratiakehityksen heikentymisestä ja uusien autoritaaristen valtojen noususta maailmanpolitiikan suuntaa määrittävinä toimijoina. Teoreettinen viitekehys perustuu poliittisten regiimien leviämisestä ja edistämisestä tehtyyn aikaisempaan tutkimukseen, jossa keskeiseksi nousee käsite poliittisesta diffuusiosta. Koska aihetta käsittelevät teoreettiset tulkinnat ovat olleet monimuotoisia, työn ensimmäisenä haasteena on hahmotella mahdollisimman selkeä kokonaiskuva poliittisen diffuusion luonteesta. Erilaisien diffuusioteoreettisten näkökulmien valossa on tarkoitus selvittää, voidaanko Venezuelan bolivariaanisen mallin ja siihen liitettyjen autoritaaristen ulottuvuuksien katsoa edistäneen epädemokraattisten käytäntöjen omaksumista myös Boliviassa ja Ecuadorissa. Tutkimusasetelma edellyttää Venezuelan hallintomallin luonnehdintaa ja siihen liittyväksi nähtyjen epädemokraattisten piirteiden täsmentämistä. Diffuusion havainnollistamiseksi autoritaarisuuteen viittaavia piirteitä peilataan tämän jälkeen Bolivian ja Ecuadorin poliittisiin todellisuuksiin. Systemaattisen analyysin toteuttamiseen hyödynnetään demokratian realistista ja rajattua määritelmää sekä demokraattiseen yhteiskuntaan yhdistettyä oikeusvaltioperiaatteen käsitettä. Aiemman tutkimuskirjallisuuden ohella analyysin pääasiallisena aineistona käytetään perustuslakitekstejä sekä Freedom Housen ja International Crisis Groupin maakohtaisia raportteja ja selontekoja. Venezuelan epädemokraattisiksi piirteiksi täsmennetään käytäntöjä, jotka liittyvät vallanjaon hämärtymiseen, perus- ja ihmisoikeuksien soveltamiseen sekä vaalijärjestelmän toimintaan. Bolivian ja Ecuadorin poliittisen kehityksen väliltä löydetään paljon yhtäläisyyksiä niin yleisen tason suuntauksen kuin autoritaarisuutta ilmentävien käytäntöjen suhteen. Hallintojen keskinäisten suhteiden pohtiminen osoittaa, että vuorovaikutus niiden välillä on moninaista. Tutkimusaineistosta tehtyjen havaintojen ja diffuusioteoreettisten näkökulmien vuoropuhelun kautta osoitetaan, että Venezuelan, Bolivian ja Ecuadorin mallien välillä voidaan todentaa merkkejä yleisen tason poliittisesta diffuusiosta. Analyyttisen pohdinnan kautta päädytään kuitenkin toteamaan, etteivät empiiriset perusteet ole riittäviä osoittamaan Venezuelan suoranaista vaikutusta hahmotettujen autoritaaristen piirteiden kehittymiseen Boliviassa tai Ecuadorissa.
  • Palander, Samu (Helsingin yliopisto, 2006)
    Six experiments have been conducted to examine digestibility and feeding value of domestic Finnish fibre-rich cereals (barley and oats as compared to maize and wheat) and protein sources (rapeseed meal and cake, peas, faba beans, lupin seeds) for growing turkeys and to investigate effects of age of the birds (from 3 to 12 weeks of age) on digestion process and estimated nutrient digestibility and energy values. Besides, an objective of the study was to test applications of digestibility research methodology for turkeys. Total tract digestibility and apparent metabolizable energy (AME) was assayed in experimental cages using excreta collection, and a slaughter method was applied to sample small intestinal digesta for determination of apparent ileal crude protein digestibility (AICPD), jejuno-duodenal digesta viscosity and caecal volatile fatty acid (VFA) concentration. Digesta viscosity decreased and caecal VFA production increased with age of growing turkeys. Digesta retention times in the small intestine were generally longer in the older birds than in the younger ones. Crude fat digestibility and AME increased with age of growing turkeys, especially with viscous diets. AICPD seemed to decrease with age in most cases. Supplementation with β-gucanase-xylanase decreased viscosity, improved crude fat digestibility and metabolizable energy value and increased VFA production especially in barley-fed turkeys and especially in the young birds. Poor protein digestibility and low energy value of rapeseed meal and rapeseed cake decreased their feeding value for turkeys. In addition, a typical goitrogenic effect of rapeseed feeding was detected. Use of legume seeds as feed for growing turkeys is limited mostly by the low energy value in lupin seeds and the low ileal protein and amino acid digestibility in faba beans. Digestibility of fibre-rich protein sources was not improved with age of the turkeys. Euthanizing the turkeys for AICPD determination by carbon dioxide and bleeding led to lower digestibility values than mechanical stunning and cervical dislocation, suggesting inferiority of carbon dioxide stunning in experimental use. Comparison of AICPD and AME results obtained using different markers showed that considerable differences may occur, especially on total tract level, when acid-insoluble ash gave considerably lower AME values than titanium dioxide and chromic oxide.
  • Halonen, Niina (Helsingin yliopisto, 2015)
    Previous studies have confirmed that educational practices have not changed with the digitalization of society. The use of ICT in teaching is mainly low and there is an ongoing public debate regarding the Finnish students well-being. This study tried to find out is there a hypothesized gap between the technology-mediated practices of adolescents and school. The aim of this study was to investigate how and how much ICT is used for learning and what kind of technological attitudes and school well-being experiences students have. It was also examined how the use of technology, attitudes and well-being are interrelated and which factors of these phenomena can explain academic achievement, schoolwork engagement, school value, happiness and school burnout. Finally it was investigated what kind of profiles of ICT use and attitudes could be found among the participants. The study was part of the Mind the Gap - project. The data was collected by questionnaire in the 2013. The participants (n = 735) were sixth graders from Helsinki. The use of digital technology, technology attitudes and school well-being were examined by mean values and gender differences by t-test. Correlational analysis and stepwise regression analysis were carried out to find out the factors that were related to academic achievement, schoolwork engagement, school value, happiness and school burnout. Students were grouped into profiles that represented their technological attitudes and use of ICT using SPSS two-step cluster analysis. One-way ANOVA and cross-tabulations were used to examine group and gender differences. The results indicated that the technology is not used on a regular basis to support learning, even though the students felt quite high ICT enthusiasm (the use of technology was seen as a positive contribution to the schoolwork engagement). Information-orientated use was reported most common. Mechanical technology use (eg. writing) was the next most common, producing technology use (eg. projects, multimedia) came in the third. Communicative technology use (online discussion about schoolwork) was the least common. The majority of the sixth graders felt relatively high schoolwork engagement, happiness and school value. Further, students reacted positively towards the teacher's activity and the conditions of the school. ICT enthusiasm was associated with lower experience of school value, schoolwork engagemet as well as negative experiences of teacher's activities. Technology-related problem-solving predicted schoolwork engagement positively. Information-orientated use, and fear of failure using technology were repeatedly negative predictors for school well-being and positive predictors for school burnout. Four different groups (actives, slackers, passives, enthusiastics) showed clear differences in the use of technology, attitudes, school well-being and the associations between these phenomena. To conclude, teacher’s role and how the technology is used in schools appears essential. It’s important to understand students’ predispositions towards using digital technologies and support adolescents’ natural ways of utilizing ICT. Students need guidance to understand the possibilities of digital technologies as collaborative and creative learning tools. This, however, does not happen by chance. Therefore, I argue, that there is a need in basic education to build new support systems for national, municipal, school and grade levels to minimize the gap between the technology-mediated practices of adolescents and school.
  • Norhomaa, Samuli (2000)
    Tutkimuksessa selvitetään monopolistisen kilpailun teorian toimivuutta uuden talouden digitaalisen kaupan tutkimuksessa. Digitaalinen kaupalla käsitetään tutkimuksessa bitteihin perustuvan tuotteen, jolla ei ole fyysistä olomuoto, kauppaa sähköisten digitaaliverkkojen kautta. Periaatteessa kyse on tällöin tuotteista, joiden hinnoittelu ei voi perustua marginaalikustannuksiin, jotka digitaalituotteille määritelmällisesti ovat olemattomat. Hinnoittelu voi tällöin pohjata esimerkiksi kuluttajien preferensseihin, joitten tunnistaminen digitaalikaupassa on helppoa. Samalla mahdollisuudet tuotteiden personointiin eli tuotedifferentiointiin kasvavat, seurauksena on monopolistinen markkinatilanne markkina-alueella, joka käsittää koko maailman. Käytännössä tutkimuksessa tutkitaan sähköistä digitaalituotteiden kauppaa monopolistisena markkinana. Teoriaosuus käsittää kaksi monopolistisen kilpailun mallia (Salop-Perloff, 1985 ; Salop, 1975), joista saatuja tuloksia tuotedifferentiaation, hintadiskriminaation, informaation jaon ja markkinoilletulon suhteen sovelletaan digitaaliseen kaupankäyntiin. Tutkimuksessa osoitetaan, että digitaalinen kaupankäynti lisää mahdollisuuksia kuluttaja-arbitraasien hallintaan, tehokkaampaan kaupan transaktioiden personointiin, tuotedifferentiaatioon ja sitä kautta preferensseihin perustuvaan personoituun hinnoitteluun eli hintadiskriminaatioon. Nämä lisääntyneet mahdollisuudet luovat yrityksille mahdollisuuden ylläpitää monopolistista markkinatilannetta eli hinnoitella tuotteensa itsenäisesti, kilpailijoiden valinnoista välittämättä pitemmällä aikavälillä kuin perinteisillä markkinoilla. Seurauksena on samalla kuluttajan hyvinvoinnin ylijäämän siirtyminen yrityksille.
  • Airaksinen, Liisa (2005)
    Pro gradu -tutkielmassani pyrin tutkimaan intranetiä eli perehtymään organisaation sisäiseen verkkoviestintään, joka on monella tapaa muuttanut organisaation sisäisestä sisäistä viestintää, tiedonkulkua ja vuorovaikutusta. Tutkimukseni teoreettiseksi perustaksi olen valinnut kaksi toisiinsa kietoutuvaa näkökulmaa: digitaalisen kuilun ja intranetin. Digitaalisen kuilun -käsite on lainattu Internetin tutkimuksesta, jossa on teoreettisesti mallinnettu uuden tekniikan käytön omaksumiseen vaikuttavia tekijöitä. Digitaalista kuilua ja sen osatekijöitä käsittelen laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa. Intranetiä tarkastelen henkilöstön näkökulmasta sisäisen viestinnän kohderyhmänä käyttäen apuna yhteisöviestinnän ja organisaatiokäyttäytymisen teorioita. Tutkimuksessani pyrin rakentamaan synteesiä yhteiskunnallisessa kontekstissa ilmenevän digitaalisen kuilun ja intranetin välille. Empiirinen tutkimuskohteeni on työnantajayritykseni intranet, jota tutkin kvantitatiivisella kokonaistutkimuksella eritoten digitaalisen kuilun näkökulmasta. Olen kiinnostunut saamaan selville, miten henkilöstö on ottanut vastaan intranetin, uuden viestintävälineen, saako se omasta mielestään intranetistä riittävästi työssään tarvitsemaansa tietoa itselleen ymmärrettävässä muodossa sekä osaako ja haluaako se sitä käyttää vai toimivatko käytön ratkaisevana esteenä ja eriarvoisuuden tuottajina tietotekniikkavalmiuksien ja -osaamisen puute. Tein standardoidun kyselyn strukturoidulla kyselylomakkeella lokakuussa 2004 koko Oy AGA Ab:n henkilökunnalle eli yhteensä 351 henkilölle, joista 197 vastasi kyselyyn. Tärkeimpinä analyysimenetelminä olen käyttänyt ristiintaulukointia ja korrelaatiokerrointa. Tutkimushypoteesini oli, että verkkoviestintään siirtyminen on synnyttänyt digitaalisen kuilun niihin organisaatioihin, joissa kaikilla henkilöstön jäsenillä ei ole omaa tietokonetta, vaikka tarkoitus oli rakentaa eri ryhmiä ja eri alueilla toimivia yksiköitä ja henkilöitä yhdistävä digitaalinen silta. Tutkimukseni osoitti hypoteesini paikkansapitävyyden, sillä siinä tuli esille, että digitaalinen kuilu on olemassa, vaikkei kuilu olekaan kovin syvä, ja että verkkoon pääsy oli suurin sitä aiheuttava tekijä.
  • Vallinheimo, Eija (2001)
    Digitaalisen kuvankäsittelyyn liittyvän etiikan tutkimus on Suomessa ollut melko olematonta. Tutkimukselle on kuitenkin tarvetta, sillä sekä tekninen kehitys että erilaiset muutokset ajattelutavoissa lisäävät eettisen pohdinnan tarvetta. Tämä tutkimus pyrkii osaltaan täyttämään tällä hetkellä kuvajournalismin tutkimuksessa vallitsevaa aukkoa. Tutkielmassa on tarkasteltu, millaisena digitaalisen kuvankäsittelyn etiikka näyttäytyy sanomalehdessä. Tut-kimuksen kohteena oli Helsingin Sanomien kuvatoimitusten henkilökunta ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimuksen tavoitteena oli etsiä vastauksia seuraaviin erillisiin tutkimuskysymyksiin: mihin etiikkakäsitykseen kuvajournalistien käsitykset pohjautuvat, kenelle tutkittavat ovat lojaaleja ja mitkä tilannetekijät he ottavat huomioon sekä mitkä eettiset arvot ohjaavat Helsingin Sanomien kuvankäsittelyä? Digitaalisen kuvankäsittelyn etiikan tutkiminen aloitettiin soveltamalla professori Ralph Potterin alunperin teologian puolelle kehittelemää eettisen päätöksenteon mallia kuvajournalismin tutkimukseen. Mallin pohjalta haastateltiin 13 Helsingin Sanomien kuvatoimituksen työntekijää. Vastaukset analysoitiin teemoittelemalla, käyttäen edelleen apuna Potterin mallia. Malli osoittautui hyväksi työkaluksi tutkia eettistä päätöksentekoa. Tulosten perusteella haastateltujen eettinen päätöksenteko ei näyttäisi olevan kovinkaan tietoista tai hyvin perusteltua. Digitaalisen kuvankäsittelyn etiikkaa ei enemmistön mielestä tarvinnut erityisesti pohtia, koska kuvamanipulaatioita ei Helsingin Sanomissa pääsääntöisesti tehdä. Tämän lisäksi suhtautuminen digitaalisen kuvankäsittelyn korjailutarkoitusta laajempaan käyttöön oli vastaajien keskuudessa melko kielteinen. Näiden tulosten pohjalta tutkimuksessa pohditaan myös sitä, olisiko digitaalista kuvankäsittelyä mahdollista käyttää nykyistä enemmän sanomalehtien sivuilla. Eettisesti pitävästi perusteltujen, manipuloitujen kuvien käyttö saattaisi uudistaa kuvajournalismia myönteisellä tavalla. Tämä edellyttää sitä, että pidetään huolta siitä, etteivät tällaiset kuvat harhauta lukijoita. Asiaa havainnollistetaan tutkimuksessa kuvaesimerkkien avulla. Teknistä kehitystä ei tutkimuksessa nähdä uhkana lehtikuvan uskottavuudelle vaan pikemminkin mahdollisuutena kehittää sanomalehtikuvien ilmaisukykyä.
  • Nousiainen, Taru (Helsingfors universitet, )
    Tutkielman aiheena on digitaalisen sisällön kauppa. Inspiraation lähteenä tutkielman aiheelle on toiminut Euroopan komission lokakuussa 2011 julkaisema ehdotus yhteiseksi eurooppalaiseksi kauppalaiksi (KOM(2011) 635 lopullinen). Komission mukaan digitaalimaailman kasvupotentiaali on valtava, mutta oikeudellinen sääntely on epävarmalla pohjalla. Tutkimuskysymystä määritettäessä on lähdetty siitä, kuinka todellinen EKL:n perusteluissa mainittu oikeudellinen epävarmuus digitaalisen sisällön kaupassa on. Tältä osin tutkimuskysymys voidaan muotoilla yksinkertaisesti seuraavalla tavalla: Onko digitaalisen sisällön kauppaa todella tarvetta säännellä muusta irtaimesta erillisenä? Lopputulokseen pääsemiseksi on tarpeen tarkastella ensin jo olemassa olevia säännösmalleja ja niiden soveltuvuutta, kun kaupankäynnin kohteena on digitaalinen sisältö, kuten älypuhelinten sovellukset tai tietokoneohjelmistot. Tarkastelun kohteena ovat kauppalaki ja kansainvälinen kauppalaki, eli CISG. Tutkielmassa on ensiksi lähdetty selvittämään sähköisen kaupan eri muotoja. Epäsuorassa sähköisessä kaupankäynnissä tavaroiden markkinointi ja myyminen tapahtuu sähköisesti, internetin välityksellä, mutta varsinainen toimitus fyysisesti; tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että epäsuoran sähköisen kaupankäynnin kohteena ovat tavalliset irtaimet esineet, kuten vaatteet tai elektroniikka. Suorassa sähköisessä kaupankäynnissä on kyse puolestaan internetin mahdollisuuksien täysimääräisestä hyödyntämisestä, sillä tällöin koko kauppatapahtuma voidaan hoitaa tilaamisesta toimitukseen sähköisesti. Suorasta sähköisestä kaupankäynnistä puhuttaessa kaupan kohteena onkin digitaalinen sisältö, kuten musiikki, elokuvat tai tietokone-ohjelmat, joiden toimittamiseen ei tarvita erillisiä fyysisiä instrumentteja, vaan ne voidaan toimittaa tilaajalle sähköisesti esimerkiksi suoraan tietokoneeseen lataamalla. Kolmannessa luvussa on käyty läpi sekä kotimaista että kansainvälistä lainsäädäntöä erityisesti digitaalisen sisällön kannalta. Erilaisia kotimaisia näkökulmia on haettu perinteisestä poikkeavasti sekä esine- että immateriaalioikeuksien alueelta. Loppuviimein tarkastelu kuitenkin kulminoituu kauppalakiin. Erityisesti oikeuskirjallisuudesta johdetun näkemyksen mukaan kauppalakia voidaan soveltaa analogisesti sellaisten sopimusten alueella, joilla ei ole omaa lainsäädäntöä, eikä näin ollen liene syytä olla soveltamatta sitä myös digitaalisen sisällön ollessa kaupan kohteena. Kansainvälisen kauppalain eli CISGin osalta on käyty läpi erityisesti sitä koskevaa oikeuskirjallisuutta. Toisin kuin hypoteesina ennen tutkimuksen tekoa oletettiin, CISG voisikin lähtökohtaisesti tulla sovellettavaksi myös tietokoneohjelmistojen kauppaan. Tulevaisuuden osalta tutkielmassa on selvitetty eurooppalaisen kauppalakiehdotuksen eri piirteitä aina sen esitetyn tarpeellisuuden arvioinnista yksittäisiin säännöksiin ja sitä kohtaan esitettyyn kritiikkiin saakka. Kauppalakiehdotuksen perusteluiden mukaan merkittävimpiä esteitä yritysten rajatylittävälle kaupalle ovat siitä johtuvat korkeat liiketoimintakustannukset, jotka aiheutuvat muun muassa toisen jäsenvaltion sopimusoikeudellisen lainsäädännön selvittämisestä, oikeudellisen neuvonnan hankkimisesta johtuvista kustannuksista sekä toisen jäsenvaltion kuluttajalainsäädännön selvittämisestä. Näihin on siis ehdotuksen mukaan pyrkimys vaikuttaa, ja sen myötä saada digitaalisen sisällön kauppa kukoistamaan myös jäsenvaltioiden rajojen yli. Tutkielman loppupäätelminä esitetään, ettei erityissääntelylle kenties olisikaan todellista tarvetta. Tutkimuksen mukaan nykyiset lait olisivat pääasiassa sovellettavissa myös digitaaliseen sisältöön. Kenties parhaimpana vaihtoehtona voisi olla jo olemassa olevien lakien päivittäminen, kuten on erityisesti CISGin osalta ehdotettu. CISGin osalta esitetty ajatus CISGin ja EKL:n eräänlaisesta harmonisaatiosta ja sen myötä CISGin päivittämisestä onkin mielenkiintoinen ja varteenotettava vaihtoehto.
  • Karvo, Marko (2005)
    Tutkimuksessa selvitetään, millainen asema digitaalisella televisiolla on tulevaisuudessa sähköisen kaupankäynnin välineenä. Useiden ennusteiden mukaan teknologioiden yhdentymisen (televisio, tietokone, puhelin) uskotaan tekevän sähköisen kaupankäynnin riittävän helpoksi ja edulliseksi suurille kuluttajaryhmille sekä käynnistävän sähköisen kaupankäynnin todellisen läpimurron. Tutkimuksen teoreettisena taustana on Everett M. Rogersin innovaation diffuusion teoria, jota sovellettiin digitaalisen television -tapaukseen. Tutkimuksessa arvioidaan myös Donna L. Hoffmanin ja Thomas P. Novakin markkinointiviestinnän mallin soveltuvuutta, kun innovaationa on digitaalinen televisio. Hoffmanin ja Novakin malli kuvaa viestintää tietokonevälitteisessä hypermediaympäristössä. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin vuoden 2000 kesällä postikyselyn sekä Internetissä olleen kysymyslomakkeen avulla. Tutkimukseen osallistui 413 henkilöä. Empiirisen aineiston tilastollisessa analysoinnissa käytettiin varianssianalyysia, parametrittomia testejä ja faktorianalyysia. Tutkimuskysymysten avulla kartoitettiin vastaajien asenteita ja mielipiteitä televisio- ja Internet-mainontaa sekä digitaalista televisiota kohtaan. Tutkimuksessa selvitettiin, voidaanko vastaajien demografisilla tekijöillä sekä mielikuva- ja asennetekijöillä selittää suhtautumista digitaalista televisiota kohtaan. Aikaisemmat tutkimukset digitaalisesta televisiosta osoittavat, että varsinkin kuluttajien iällä ja sukupuolella on suuri vaikutus kuluttajien mielikuviin. Tutkimuskysymykset olivat seuraavat: 1) Miten mediaan liitettävät ominaisuudet vaikuttavat siinä esiintyvän mainonnan kokemiseen? 2) Mikä on vuorovaikutteisuuden merkitys ostosten tekemisen sosiaalisessa ulottuvuudessa?3) Mitä mahdollisuuksia, rajoituksia ja ongelmia kuluttajat kokisivat digitaalisen television kautta tapahtuvassa ostamisessa? 4) Mitkä tekijät vaikuttavat kiinnostukseen tehdä ostoksia tulevaisuudessa digitaalisen television välityksellä? 5) Mitkä tekijät vaikuttavat halukkuuteen hankkia digitaalinen televisio? Tutkimustulosten mukaan väitettä, jonka mukaan mediaan liitettävät ominaisuudet vaikuttavat siinä esiintyvään mainontaakin, ei voida tämän tutkimuksen tuloksilla osoittaa varmasti oikeaksi, mutta ei toisaalta vääräksikään. Henkilökohtainen palvelu koettiin tärkeäksi tekijäksi, kun ostoksia tehdään fyysisestä kaupasta. Tuotteiden edulliset hinnat ja mahdollisuus vertailla niitä olivat vastaajien mielestä tärkeimmät yksittäiset kuluttajille koituvat edut ostettaessa digitaalisen television välityksellä. Ostoksia rajoittavimmaksi tekijäksi vastaajat kokivat tuotteen vaihtamisen tai palauttamisen hankalaksi käytännössä. Kiinnostusta tehdä ostoksia digitaalisen television välityksellä selittää tässä tutkimuksessa hyvin ajan säästäminen, vastaajien ikä sekä aikaisempi ostokokemus Internetistä. Miehet olivat selvästi kiinnostuneempia hankkimaan digitaalisen television kuin naiset. Vastaajien ikä selittää myös hyvin halukkuutta hankkia digitaalinen televisio eli tutkimukseen osallistuneet nuorimmat vastaajat olivat selvästi kiinnostuneimpia hankkimaan digitaalisen television kuin vanhimmat ikäryhmät.
  • Mölsä, Pekka (2007)
    Tutkimuksessa tarkastellaan digitaalisen valokuvauksen käsitettä. Tavoitteena on selvittää miten digikuvauksen käsite on muodostunut. Tämä on johtanut tutkimaan visuaalisen havainnoinnin muutosta. Tutkimusaineistona on valokuvausalan tutkimuksia ja väitöskirjoja. Tutkimusmenetelmänä on käytetty Foucaultin tiedon arkeologian mallia ja systemaattista käsiteanalyysiä. Tutkimukseni jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa käsittelen digikuvauksen arkeologiaa ja kehitysvaiheita. Toisessa osassa analysoin digikuvauksesta käytyä keskustelua. Kolmannessa osassa teen ontologista synteesiä digikuvauksesta käydyn keskustelun pohjalta mm. informaatioteorian valossa. Valokuvaus on viimeisten kymmenen vuoden aikana muuttunut digitaaliseksi. William T. Mitchell oli ensimmäisiä tutkijoita, joka käynnisti keskustelun valokuvauksen kuolemasta. Hänen mukaansa digitaalinen valokuvaus ei ole valokuvausta. Lev Manovich esitti puolestaan, että digitaalinen valokuvaus ei merkitse valokuvauksen kuolemaa, vaan jatkumoa uutena mediana. Alan tutkijoiden parissa nousi keskustelu siitä, mitä on valokuvaus valokuvauksen jälkeen. Vuoden 2000 jälkeen digikuvaus on nopeasti kasvanut. Käsitteenä valokuvaus ei ole kuitenkaan kuollut. Vaikka perinteiset kamerat on korvattu digikameroilla, digitaalista valokuvausta ei ole selkeästi määritelty. Tutkimuksessani halusin selvittää onko valokuvaus muuttunut niin paljon, että meidän pitäisi löytää uudet määritelmät kuvaamaan digitaalista valokuvausta. Ne tutkijat jotka uskovat valokuvauksen kuolemaan esittävät painavimpana argumenttinaan sen, että valokuvauksen totuus on menetetty. Digitaaliseen valokuvaan ei voi uskoa kuten filmille kuvattuun perinteiseen valokuvaan. Valokuvaan (photograph – valon piirtämä) on liitetty totuusarvo automaattisesti käsin koskettamatta syntyneestä kuvasta. Silti valokuvaa on jo sen syntyhistoriasta alkaen manipuloitu ja korjailtu. Digitaalinen valokuvaus mahdollistanut helpon tietokoneella tapahtuvan kuvankäsittelyn ja murtanut käsitteen valokuvan totuudesta. Itse valokuvan totuus ei näytä muuttuneen, vaan digitaalisen kuvan muokkaus ja käyttö uusissa medioissa. Semioottisesti tarkastellen valokuvaa pidetään valon aikaansaamana indeksinä kohteestaan. Tällä perustellaan perinteisen valokuvan totuusarvoa. Eikö myös digitaalinen valokuva ole valon avulla tuotettu kuva kohteestaan? Mikä ero on filmille ja digitaalisen kameran kuvakennolle piirtyneellä kuvalla? Antiikin filosofit näkivät, että visuaalinen havainto teki ihmisestä autonomisen subjektin. Renessanssin koittaessa Albertin ikkuna teki hänestä oman ympäristönsä rakentajan. Valistusajalla camera obscura tarkasteli ihmistä elävänä objektina. Teollisen massatuotannon nousun aikana syntynyt valokuvaus vieraannutti kohteensa kuolleeksi tutkimusnäytteeksi. Informaatioaikakauden tuotteena syntynyt digikuvaus on herättänyt ihmisen takaisin oman havaintonsa subjektiksi. Informaatioteoreettisista lähtökohdista digitaalisen valokuvan totuutta haetaan sen sisältämästä tiedosta. Tieto on tulkinnan tulosta. Perinteinen valokuva on informaatiota siinä kuin digitaalinenkin valokuva. Informaatio ei kuitenkaan ota kantaa kuvan sisältämään tietoon tai totuusarvoon.
  • Paavonheimo, Jari (2005)
    Tutkielmassa tarkastellaan kirjan olomuotojen historiallista muovautumista, digitalisoitumisen vaikutusta kirjaan sekä painetun kirjan ja digitaalisen e-kirjan tulevaisuutta. Historiallisen tarkastelun painopiste on kirjapainotaidon varhaisvaiheissa, jotka rinnastetaan digitaalisen kulttuurin ja e-kirjan kehitykseen. Kirjan olomuotoja lähestytään remediaation ja mediaevoluution käsitteiden avulla. Remediaation osalta keskeinen lähde on Jay David Bolter & Richard Grusin (2000), mediaevoluution osalta Rudolf Stöber (2004) ja Sam Lehman-Wilzig & Nava Cohen-Avigdor (2004). Kirjan kehitystä tarkastellaan myös teknologisen determinismin näkökulmasta. Tutkielmassa kuvataan kirjan ominaisuuksia, digitaalisuuden vaikutusta painettuun kirjaan ja kirjan asemaa hyödykkeenä informaatioyhteiskunnassa. Samoin erillisissä luvuissa tarkastellaan kirjan digitaalisia muotoja, kirjan lukemisen tapoja ja vaiheita sekä painetun ja digitaalisen tekstin lukemisen piirteitä. Tutkielman empiirisessä osassa sovelletaan tulevaisuuden tutkimuksen delfoi-menetelmää. Asiantuntijapaneelille lähetetyn sähköpostikyselyn avulla on luotu painetun kirjan ja e-kirjan tulevaisuusskenaariot vuodelle 2015. Skenaariot sisältävät kymmenen tulevaisuusväittämää painetulle kirjalle ja e-kirjalle. Painetun kirjan skenaariossa arvioidaan pienten painosten book-on-demand -tuotannon lisääntyvän merkittävästi, kirjan versioiden moninaistuvan ja kirjan säilyttävän keskeisen asemansa opetuksessa. E-kirjan skenaariossa arvioidaan tiedekirjallisuuden ja hakuteosten siirtyvän yhä enemmän e-kirjamuotoon. Kirja tullaan myymään yhä useammin osina ja näyttöteknologiat kehittyvät ratkaisevasti vuoteen 2015 mennessä. Tulevaisuudessa osan ihmisistä ennakoidaan kantavan digitaalista kirjastoa mukanaan. E-kirja tarvitsee levitäkseen kuitenkin suotuisat sosiaaliset olosuhteet. Tulevaisuuden kriittiset tekijät ovat tutkimusaineiston perusteella tekijänoikeuksien, book-on-demand -tuotannon, teknologian sekä kulttuuristen arvostusten ja käytäntöjen kehitys. Tekijänoikeuskäytäntöjen kehittymisen arvioidaan määrittävän keskeisesti sitä, millaisen muodon kirja tulevaisuudessa saa. Painetun ja digitaalisen hybridimuotojen ennakoidaan yleistyvän.
  • Paavonheimo, Jari (Helsingin yliopisto, 2006)
  • Viitanen, Kirsi (Helsingin yliopisto, 2015)
    Many international organizations have defined the so called 21st century learning skills that students should have in order to be successful in today’s society. Digital literary is one of those skills. Experts say that schools do not really have the concrete tools to teach these skills. Research shows that digital storytelling is one way to develop many of the important 21st century skills. The purpose of this study is to analyze how students could develop their digital literacy by creating digital stories. More precisely, what kind of media content production, editing, and sharing skills will they learn by making their own video stories. This study is based on Digital Storytelling Project by the University of Helsinki. The project was a part of Finnable 2020 research funded by Tekes. This study involves all the 6th graders that participated to the Digital storytelling project from Finland, a total of five classes. The research material consists of student and teacher interviews and video stories made by the students. The research material was analyzed with content analysis. The framework for the analysis was based on research on digital literacy, digital storytelling and film narrative. The results of this study show that the students learned many digital literacy skills involving media content production by creating video stories. By making their stories the students learned to plan their own content, to search for relevant information and material to their stories, and to use mobile devices for filming. They also learned about filming, and how to deliver their own message through the video stories. By editing their stories the students practiced how to edit and remix pictures and videos with different video editing tools. By sharing their video stories with others the students learned how to share information, how to evaluate their own work and the work of others, how to consider the audience, and how to interact and influence through video stories.
  • Markova, Laura (2015)
    Tämän pro gradu –tutkielman aihe on digitaalisten oikeuksien hallinta (DRM) yhteistyöverkostoissa, tarkemmin rajattuna omistajuuden jäljitettävyys. Tutkielma on vertaileva kirjallisuuskatsaus suurien yhteistyöverkostojen käyttöön sopivista DRM-tekniikoista. Se pyrkii vastaamaan kysymykseen, millaisia eri tekniikoita on olemassa digitaalisen sisällön oikeuksien hallintaan, ja mikä tai mitkä niistä soveltuvat erilaisiin yhteistyöverkostoihin. Tutkielman tuloksena nähdään, että parhaisiin tuloksiin päästään eri DRM-tekniikoita yhdistämällä. Perinteistä salaamista, vesileimoja ja sormenjälkiä, sekä laitteistoihin lisättäviä tietoturvaominaisuuksia voidaan hyödyntää parhaan lopputuloksen saamiseksi. Kaikkia näitä suojaustekniikoita kehitetään jatkuvasti, ja pyritään saamaan niistä yhä turvallisempia ja vankempia eri salausavaimia, -tyylejä ja salauskertojakin käyttämällä. Näiden suojaustekniikoiden monipuolinen käyttö johtaakin luotettavimpaan ratkaisuun, kun digitaalista sisältöä halutaan jakaa yhteistyöverkostoissa.
  • Wickholm, Rasmus (Helsingin yliopisto, 2008)
    The vastly increased popularity of the Internet as an effective publication and distribution channel of digital works has created serious challenges to enforcing intellectual property rights. Works are widely disseminated on the Internet, with and without permission. This thesis examines the current problems with licence management and copy protection and outlines a new method and system that solve these problems. The WARP system (Works, Authors, Royalties, and Payments) is based on global registration and transfer monitoring of digital works, and accounting and collection of Internet levy funded usage fees payable to the authors and right holders of the works. The detection and counting of downloads is implemented with origrams, short and original parts picked from the contents of the digital work. The origrams are used to create digests, digital fingerprints that identify the piece of work transmitted over the Internet without the need to embed ID tags or any other easily removable metadata in the file.
  • Oksanen, Juha (Helsingin yliopisto, 2006)
    Digital elevation models (DEMs) have been an important topic in geography and surveying sciences for decades due to their geomorphological importance as the reference surface for gravita-tion-driven material flow, as well as the wide range of uses and applications. When DEM is used in terrain analysis, for example in automatic drainage basin delineation, errors of the model collect in the analysis results. Investigation of this phenomenon is known as error propagation analysis, which has a direct influence on the decision-making process based on interpretations and applications of terrain analysis. Additionally, it may have an indirect influence on data acquisition and the DEM generation. The focus of the thesis was on the fine toposcale DEMs, which are typically represented in a 5-50m grid and used in the application scale 1:10 000-1:50 000. The thesis presents a three-step framework for investigating error propagation in DEM-based terrain analysis. The framework includes methods for visualising the morphological gross errors of DEMs, exploring the statistical and spatial characteristics of the DEM error, making analytical and simulation-based error propagation analysis and interpreting the error propagation analysis results. The DEM error model was built using geostatistical methods. The results show that appropriate and exhaustive reporting of various aspects of fine toposcale DEM error is a complex task. This is due to the high number of outliers in the error distribution and morphological gross errors, which are detectable with presented visualisation methods. In ad-dition, the use of global characterisation of DEM error is a gross generalisation of reality due to the small extent of the areas in which the decision of stationarity is not violated. This was shown using exhaustive high-quality reference DEM based on airborne laser scanning and local semivariogram analysis. The error propagation analysis revealed that, as expected, an increase in the DEM vertical error will increase the error in surface derivatives. However, contrary to expectations, the spatial au-tocorrelation of the model appears to have varying effects on the error propagation analysis depend-ing on the application. The use of a spatially uncorrelated DEM error model has been considered as a 'worst-case scenario', but this opinion is now challenged because none of the DEM derivatives investigated in the study had maximum variation with spatially uncorrelated random error. Sig-nificant performance improvement was achieved in simulation-based error propagation analysis by applying process convolution in generating realisations of the DEM error model. In addition, typology of uncertainty in drainage basin delineations is presented.
  • Kalpio, Aino (2015)
    Tässä tutkimuksessa perehdytään lukion maantieteen opetuksen sähköistämiseen niin yhteiskunnan digitaalisen murroskauden kuin myös ainetta opettavien opettajien kautta. Lukion maantieteen opettajien asema tutkimuksessa on keskeinen, koska heidän vastuullaan on opetussuunnitelman mukaisesti toteuttaa opetusta nykypäivän vaatimusten mukaan. Sähköistäminen on tapahtunut vauhdilla eivätkä opetusmenetelmät ole pysyneet mukana. Nuoret käyttävät usein sähköisiä välineitä paremmin kuin opettajansa. Ero kasvaa, kun opetetaan vanhoilla menetelmillä ja välineillä arjessaan uutta teknologiaa käyttäviä nuoria. Arjen ja tulevaisuuden vaatimukset tulisi saada kunnolla osaksi kouluopetusta. Viimeistään ylioppilaskirjoitusten sähköistäminen syksyllä 2016 herättää siihen, että sähköisiä opetusmenetelmiä ja -välineitä tulisi käyttää jo nyt. Mutta mikä tilanne on nyt ja miten opettajat asiaan suhtautuvat? Tässä tutkimuksessa selvitettiin sähköisen kyselytutkimuksen avulla eri puolella Suomea työskentelevien lukion maantieteen opettajien (n = 96) käyttämiä sähköisiä opetusmenetelmiä ja -välineitä sekä asenteita koko sähköistämistapahtumaan. Kolmantena tutkimuskysymyksenä toimi opetuksen sähköistymisen tulevaisuuden kehitys. Kyselyä täydensi kolmen asiantuntijan haastattelut aihepiiristä. Kyselyn tulokset analysoitiin ja esitettiin tilastokuvioina aina laitekäytettävyydestä oman tietoteknologiseen osaamisen arviointiin. Tulosten analysoinnin yleisenä linjana paljastui lukion maantieteen opettajien myönteinen asenne muutoksia kohtaan teoriassa, mutta uusien menetelmien ja välineiden ottaminen konkreettisesti mukaan opetukseen ei ollut ajan tasalla. Koulutuksen ja ajan puute, vähäiset resurssit ja osaamattomuus nousivat suurimmiksi kompastuskiviksi. Tutkimuksen mukaan opettajat kokivat, että ylioppilaskirjoitusten sähköistäminen tapahtuu liian nopeasti eikä koettu, että siitä olisi tiedotettu tarpeeksi. Perusohjelmat ja sähköiset opetusvälineet olivat käytössä yleisesti, mutta esimerkiksi tilastollisia menetelmiä ja paikkatieto-ohjelmia ei hyödynnetty vielä kaikkialla Suomessa. Tuloksista nousee esiin kysymys sähköisten ylioppilaskirjoitusten ajoituksesta ja siitä, miten maantieteen opetuksen käytännön puoli saataisiin mukaan päättäjätason edellyttämän kehityksen mukaiseksi.
  • Saari, Jukka (Helsingin yliopisto, 2007)
    Purpose: The aim of the present study was to develop and test new digital imaging equipment and methods for diagnosis and follow-up of ocular diseases. Methods: The whole material comprised 398 subjects (469 examined eyes), including 241 patients with melanocytic choroidal tumours, 56 patients with melanocytic iris tumours, 42 patients with diabetes, a 52-year old patient with chronic phase of VKH disease, a 30-year old patient with an old blunt eye injury, and 57 normal healthy subjects. Digital 50° (Topcon TRC 50 IA) and 45° (Canon CR6-45NM) fundus cameras, a new handheld digital colour videocamera for eye examinations (MediTell), a new subtraction method using the Topcon Image Net Program (Topcon corporation, Tokyo, Japan), a new method for digital IRT imaging of the iris we developed, and Zeiss photoslitlamp with a digital camera body were used for digital imaging. Results: Digital 50° red-free imaging had a sensitivity of 97.7% and two-field 45° and 50° colour imaging a sensitivity of 88.9-94%. The specificity of the digital 45°-50° imaging modalities was 98.9-100% versus the reference standard and ungradeable images that were 1.2-1.6%. By using the handheld digital colour video camera only, the optic disc and central fundus located inside 20° from the fovea could be recorded with a sensitivity of 6.9% for detection of at least mild NPDR when compared with the reference standard. Comparative use of digital colour, red-free, and red light imaging showed 85.7% sensitivity, 99% specificity, and 98.2 % exact agreement versus the reference standard in differentiation of small choroidal melanoma from pseudomelanoma. The new subtraction method showed growth in four of 94 melanocytic tumours (4.3%) during a mean ±SD follow-up of 23 ± 11 months. The new digital IRT imaging of the iris showed the sphincter muscle and radial contraction folds of Schwalbe in the pupillary zone and radial structural folds of Schwalbe and circular contraction furrows in the ciliary zone of the iris. The 52-year-old patient with a chronic phase of VKH disease showed extensive atrophy and occasional pigment clumps in the iris stroma, detachment of the ciliary body with severe ocular hypotony, and shallow retinal detachment of the posterior pole in both eyes. Infrared transillumination imaging and fluorescein angiographic findings of the iris showed that IR translucence (p=0.53), complete masking of fluorescence (p=0.69), presence of disorganized vessels (p=0.32), and fluorescein leakage (p=1.0) at the site of the lesion did not differentiate an iris nevus from a melanoma. Conclusions: Digital 50° red-free and two-field 50° or 45° colour imaging were suitable for DR screening, whereas the handheld digital video camera did not fulfill the needs of DR screening. Comparative use of digital colour, red-free and red light imaging was a suitable method in the differentiation of small choroidal melanoma from different pseudomelanomas. The subtraction method may reveal early growth of the melanocytic choroidal tumours. Digital IRT imaging may be used to study changes of the stroma and posterior surface of the iris in various diseases of the uvea. It contributed to the revealment of iris atrophy and serous detachment of the ciliary body with ocular hypotony together with the shallow retinal detachment of the posterior pole as new findings of the chronic phase of VKH disease. Infrared translucence and angiographic findings are useful in differential diagnosis of melanocytic iris tumours, but they cannot be used to determine if the lesion is benign or malignant.