Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 3687-3706 of 25615
  • Haapaniemi, Riikka (2000)
  • Kettunen, Lauri (1908)
  • Oinonen, Annamari (Helsingin yliopisto, 2009)
    Chronic venous disease (CVD), including uncomplicated varicose veins and chronic venous insufficiency, is one of the most common medical conditions in the Western world. The central feature of CVD is venous reflux, which may be primary, congenital, or result from an antecedent event, usually an acute deep venous thrombosis (DVT). When the history of DVT is clear, the clinical manifestations of secondary CVD are commonly referred to as the post-thrombotic syndrome. Regardless of the underlying etiology, the final pathway leading to symptoms is ambulatory venous hypertension. The spectrum of symptoms and signs of CVD ranges from minor cosmetic problems to venous ulceration, which results in considerable morbidity and increased medical costs. Aims of this study were to evaluate the outcome of superficial venous surgery performed with or without preoperative duplex evaluation and venous marking with hand-held doppler, to assess short-term outcome of ultrasound-guided foam sclerotherapy in patients with axial superficial venous incompetence, as well as to compare reflux patterns after catheter-directed and systemic thrombolysis of deep ileofemoral venous thrombosis, and to evaluate the long-term outcome of deep venous reconstructions for severe chronic venous insufficiency. The study consists of five separate retrospective projects and includes 315 patients. Of this, 133 patients had undergone superficial venous surgery 2 to 5 years earlier according to preoperative duplex examination and venous marking, or according to clinical evaluation alone, or to a written plan without venous marking. A total of 112 patients had undergone ultrasound-guided foam sclerotherapy 5.5 to 16.5 months before. In addition, 32 patients had received either catheter-directed or systemic thrombolysis for DVT 2 to 3 years earlier, and 38 patients had undergone deep venous reconstructions 2 to 7 years earlier. In the present studies, some venous reflux was present postoperatively irrespective of the method of evaluation or ablation of the reflux. It seemed, however, that preoperative examination with duplex ultrasound and marking of reflux sites before the operation by the operating surgeon improves the outcome of superficial venous surgery. Ultrasound-guided foam sclerotherapy is effective in elimination of venous reflux in selected cases in short-term follow-up. Catheter-directed thrombolysis for deep iliofemoral venous thrombosis reduces later reflux and most probably the development of post-thrombotic syndrome as well. The outcome of deep venous reconstructions, especially for post-thrombotic deep venous incompetence, is poor. Thus, prevention of valvular damage by active treatment of deep venous thrombosis is important.
  • Lähdepuro, Anna Emilia (Helsingin yliopisto, 2014)
    Objectives: Anxiety symptoms are among the most common psychiatric problems in late adulthood, and they have a wide negative impact on an individual’s physical and psychological health. Stressful life experiences may increase anxiety symptoms throughout life, even in late adulthood. The purpose of this master’s thesis was to study the association between stressful life experiences, such as self-reported trauma, low socioeconomic status in childhood and adulthood and early separation from parents, and self-reported anxiety symptoms in late adulthood. Moreover, the aim was to examine if cumulative stressful life experiences are associated with a greater amount of anxiety symptoms in later life. Methods: This study comprised 1872 participants of the Helsinki Birth Cohort Study born in Helsinki in 1934−1944. The participants completed the BAI anxiety questionnaire in 2007−2009. In addition to this, 1266 of the participants completed the TEC questionnaire in 2001−2004, inquiring about traumatic events throughout life. Information about the participants’ socioeconomic status in childhood and adulthood and childhood separation from parents due to war was based on data from national registers. The association between the different stressful life experiences and anxiety symptoms in late adulthood was examined using linear regression analysis. Moreover, the number of traumatic experiences, the age in which trauma and separation were experienced, and cumulative stressful life experiences as risk factors for anxiety symptoms were examined using one-way ANOVA and t-tests. Participants’ age, sex, parity and mother’s age were used as covariates. Results and conclusions: As expected, higher amount of self-reported traumatic experiences were associated with higher levels of anxiety symptoms in late adulthood. This association was also found for physical and emotional trauma separately. Moreover, lower socioeconomic status in childhood and adulthood were associated with a higher amount of anxiety symptoms. However, no significant association between childhood separation and later anxiety symptoms was found. Stressful life experiences both in childhood and in adulthood were associated with later anxiety symptoms. Cumulativeness of different stressful life experiences was associated with self-reported anxiety symptoms: the higher amount of stressful life experiences an individual had experienced during life course, the higher was the amount of anxiety symptoms. In conclusion, our results suggest that stressful life experiences throughout life course may increase anxiety symptoms in late adulthood.
  • Salminen, Meri (2003)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten aikuiskoulutuksen käsite ja koulutuksen tarjonta ovat muuttuneet, pääasiallisesti 1970-luvun alkuvuosista tähän päivään. Varsinaisen aikuiskoulutuksen on katsottu alkaneen valtioneuvoston asettamasta aikuiskoulutuskomiteasta vuodelta 1971. Ennen komitean asettamista aikuisia on valistettu, sivistetty tai kasvatettu, ja kulloinkin käytössä ollut käsite on kuvastanut senhetkistä yhteiskunnan tilaa ja siitä johtuvia aikuisten opettamisen tavoitteita. 2000-luvun alkuvuosina käyttöön on vakiintunut elinikäisen oppimisen käsite. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana ovat erilaiset funktionalistiset selitykset koulutuksen tehtävistä ja yhteiskunnallisista merkityksistä. Koulutuksen tärkeimmät tehtävät ovat kvalifikaatioiden tuottaminen, yhteiskunnallisiin asemiin valikointi, yhteiskuntaan integrointi ja varastointi. Koulutuksella on kolme erilaista roolia yhteiskunnassa. Ensiksi se toimii tarpeita tyydyttävänä palvelujärjestelmänä vastaamalla koulutuskysyntään. Toiseksi se toimii vieraannuttavana pakkojärjerjestelmänä. Koulutuksen kolmas rooli on yhteiskuntarakennetta ylläpitävänä ja uusintavana organisaationa. Tutkimuksen kohteena on neljä pääkaupunkiseudulla toimivaa oppilaitosta, jotka kaikki toimivat opetusministeriön hallinnon alla, ja ovat siten julkisen valvonnan alaisia. Koulutuksen tarjontaa on analysoitu laadullisin menetelmin, lähteenä on käytetty oppilaitosten historiikkeja, toiminta- ja vuosikertomuksia, oppilaitostilastoja ja monisteita.Jälkimoderni yhteiskunta koulutuksen toimintaympäristönä asettaa omia vaatimuksiaan koulutuksen sisällöille; koulutukseen vaikuttavat kansainvälinen toimintaympäristö, työelämän muutokset, koulutuksen asiakkaat itse ja valtion kiristynyt ote. 1980-luvulle saakka aikuisten opiskelu tapahtui pääsääntöisesti vapaan sivistystyön oppilaitoksissa, vuosikymmenen aikana koulutus laajeni ammatilliseen aikuiskoulutukseen ja tutkintotavoitteisten opintojen puolelle. 1990-luvulla tulivat tulosohjaus ja tulosvastuu koulutukseenkin. Alettiin puhua markkinasuuntautuneen aikuiskoulutuksen kaudesta.2000-luvun aikuisopiskelijan lukujärjestys sisältää paljon samaa kuin 1970-luvullakin. Kielet, erilaiset kädentaidot, atk, musiikki ja taidekasvatus ovat edelleenkin opiskeluohjelmissa mukana. Uusia "pakollisia" aineita ovat aktiivisen kansalaisen "kansalaisoppi", työllistettävyys, kommunikaatio- ja vuorovaikutustaidot, digitaalinen- ja medialukutaito sekä kestävä kehitys.
  • Onkalo, Rita (2011)
    Tutkielma käsittelee koulutusviestintää. Johtoajatuksena on ollut nostaa esille uusi näkökulma perinteisestä koulutus- ja viestintäpoliittisesta verkostosta. Tutkielmassa eritellään ja analysoidaan palkansaajakeskusjärjestöjen – Akava, SAK ja STTK – kotisivuillaan jakamaa aikuiskoulutusinformaatiota. Teeman voi katsoa liittyvän paitsi makrotason yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen myös työmarkkinajärjestöjen toiminnan prioriteetteihin huolehtia jäsenistönsä opinto-, ammatti- ja työurista. Suomessa on pitkä historia ns. kolmikannalle. Se on tuonut työntekijä- ja työnantajaosapuolet valtion rinnalle koulutuspolitiikan valmisteluun, päätöksentekoon ja toimeenpanoon. Tästä johtuen tutkielma taustoittuu palkansaajakeskusjärjestöjen koulutusintressien kehitykseen. Toisaalla huomioidaan se, että nykyinen lainsäädäntö, hallitusohjelma ja elinikäisen oppimisen tavoitteet ovat moninaisen yhteistyöverkoston aikaansaannos, johon osapuolet ovat vaikuttaneet globaalisti ja etenkin Euroopan unionissa. Em. linjausten mukaisesta aikuiskoulutusinformaation jakamisesta ja ohjauspalveluista vastaavat pääsääntöisesti koulutuksen järjestäjät ja te-toimistot. Tämän lisäksi työmarkkinakeskusjärjestöillä on mahdollisuus edesauttaa tiedon ja neuvonnan välittämisessä paitsi jäsenjärjestöilleen ja jäsenistölleen myös kansalaisille. Tieto- ja viestintäteknologia on avannut organisaatioille uusia kanavia sekä mahdollisuuden saattaa kansalaiset ja päätöksentekijät demokraattisempaan vuorovaikutukseen. Tutkielmassa tunnistetaan, dokumentoidaan ja analysoidaan kolmiosaisen [1–3] sisällönanalyysin keinoin sitä, millaisin toteutuksin nämä mahdollisuudet on hyödynnetty järjestöjen kotisivujen koulutusviestinnässä 2010. Analyysien perusteella palkansaajakeskusjärjestöjen välillä on yhteneväisyyksiä, mutta samalla viitteitä sekä määrällisistä että laadullisista eroista. Yleiskatsaus [1] toi esille, että aikuiskoulutusteeman tuominen järjestöjen verkkopalvelujen etusivulle oli varsin maltillista ja epäsuoraa. SAK:n saattoi kuitenkin erottaa tässä analyysissä aikuiskoululutusinformaatiota monipuolisimmin jakavaksi järjestöksi. Asiasanahaussa [2] tehtiin luokitteleva haku asiasanoilla: yleissivistävä aikuiskoulutus, ammatillinen aikuiskoulutus, oppisopimuskoulutus, henkilöstökoulutus, työvoimapoliittinen koulutus, lisä- ja täydennyskoulutus sekä ay-koulutus. Akavan ja STTK:n määrällisesti painottunut ay-koulutuskategoria sisälsi uutisia ja linjauksia. SAK tiedotti ensisijaisesti non-formaalista järjestökoulutuksestaan. Jakauma muuttui formaalin koulutuksen käsitteillä (ts. ilman ay-koulusta). Tällöin Akava painotti työvoimapoliittista koulutusta. SAK viestitti tasaisesti eri koulutusmuodoista. STTK:n painopiste oli henkilöstökoulutuksessa, jota seurasivat oppisopimus- ja työvoimapoliittinen koulutus. STTK erottui muista keskusjärjestöistä osumien määrän ja sisältöjen laajuuden osalta. Tuloksista voi karkeasti hahmottaa, että Akava ja SAK tulivat esille asiasanapohjaisen aikuiskoulutusviestinnän kautta keskimäärin kerran kuukaudessa, kun STTK:n frekvenssi oli kaksinkertainen. Sisältö [3] analyysi profiloi Akavan linjausten/julkaisujen esittäjäksi. SAK painotus oli ay-koulutuksessa. Järjestö huomioi myös muut koulutusmuodot ja pyrki teemoissaan asiakaslähtöiseen palveluun. STTK oli järjestöistä ainoa, jonka kotisivuilla oli selvästi yleistä koulutusinformaatiota jakava ja aikuiskoulutukseen painottunut navigaatiokeskittymä. STTK:n toteutus ja sisällöllinen anti olivat tältä osin ja tässä tutkimuksessa etenkin Akavaan, mutta myös SAK:hon verrattuna, määrällisesti ja laadullisesti ylivoimaisia. Arvioin palkansaajakeskusjärjestöjen tulleen elinikäisen oppimisen käytänteiden myötä sekä non- ja informaalin oppimisen toimintamalleja kehittäessään hienokseltaan lähemmäksi formaalia koulutusjärjestelmää. Vaikka elinikäisen oppimisen ja edunvalvonnan kohtaanto päätynee sivustokokonaisuudessa edunvalvonnan voitoksi, antaa elinikäinen oppiminen omassa kategoriassaan tässä vaiheessa hyvän ja kehittävän vastuksen. Työmarkkinakeskusjärjestöjä koskeva tutkimus on vähäistä huomioiden niiden kansallisen ja kansainvälisen merkityksen. Saatavilla oleva aikuiskoulutusta, työmarkkinakeskusjärjestöjä ja verkkoviestintää yhdistävä tutkimus on lähinnä 1990-luvun alun pohdintaa siitä, miten tieto- ja viestintäteknologian läpimurto vaikuttaa edunvalvontaan ja yhteisöllisyyteen. Tekijälleen työ on tästä haasteesta huolimatta antanut erinomaisen mahdollisuuden toimintaympäristön luotaukseen ja koulutustarkastajan työhön liittyvän asiantuntemuksen syventämiseen.
  • Rautala, Anneli (2000)
    Tarkastelen tutkielmassani kulutuksen elinkaarimallia ja erityisesti sen perusoletuksen toteutumista kotitalouksien käyttäytymisessä. Nykyisen elinkaariteorian perustana oleva Modiglianin ja Brumbergin vuonna 1954 julkaisema elinkaarihypoteesi kuvaa kuluttajan elinaikaista optimaalista valintaa. Sen perussisältö on, ettei elinkaaren aikainen kulutus riipu väliaikaisista tuloista, vaan kulutus määräytyy kuluttajan preferenssien ja elinaikaisten kokonaisresurs- sien perusteella. Kun lainan ottaminen ja luoton antaminen on kuluttajan vapaasti määrättävissä, niin kuluttaja pyrkii tasoittamaan elinkaaren aikaista kulutuksen rajahyötyä. Selvitän perussisällön toteutumista kolmen tutkimuksen avulla. Työn tarjonnan ja kulutuksen elinkaarimallit yhdistä- vän tutkimuksen tulokset eivät tue johdonmukaisesti elinkaarimallin mukaista työn tarjontakäyttäytymistä, jonka mukaa työn tarjonta kasvaa, kun nykyinen palkkataso nousee suhteessa diskontattuun odotettuun palkkatasoon. Palkoilla on työn tarjontaan suurempi vaikutus suhdanne- kuin elinkaaritaajuudella, diskontatuilla elinkaaren aikaisilla palkoilla ei näin pystytä selittämään työn tarjontaa suhdannetaajuudella. Ei myöskään kulutusta ja työn tarjontaa pystytä selittämään samalla mallilla, koska saatujen tulosten perusteella työn tarjonnassa hyödykkeet ja vapaa-aika täydentävät toisiaan erikoisella tavalla ja kulutuksen kohdalla ne ovat toisiaan korvaavia. Perusoletusta tukevia tuloksia saadaan tutkimuksessa, jossa joustava preferenssien määrittely mahdollistaa monipuo- lisen työikäisten kotitalouksien kulutukseen vaikuttavien tekijöiden ja elinaikaisen kokonaisvarallisuuden huomioi- misen intertemporaalisessa substituutiojoustossa ja kulutusmenojen diskonttauksessa. Kulutuksen yliherkkys tulojen muutosten suhteen poistuu, kun elinvaihetekijät huomioidaan mallissa. Kolmannessa tutkimuksessa kyseenalaistetaan pysyväistulon hypoteeseihin perustuvan satunnaiskulkumallin pätevyys koko väestön kulutuskäyttäytymisen selittä- jänä ja osoitetaan väestön jakaantuvan kahteen lähes yhtä suureen ryhmään, joista toisen ryhmän käyttäytymistä satunnaiskulkumalli selittää hyvin, mutta ei ollenkaan toisen ryhmän, jossa kulutus perustuu juokseviin tuloihin. Tarkastelemieni tutkimusten perusteella elinkaariteorian perusoletus toteutuu selvästi työikäisten kotitalouksien kulu- tuksessa, kun käytetään mikrotason aineistoa ja prefererenssien määrittelyssä huomioidaan monipuolisesti kotitalouk- sien kulutukseen vaikuttavat tekijät. Mutta tarkastelemani tutkimukset myös osoittavat, etteivät kaikki voi, halua tai osaa suunnitella kulutustaan optimaalisesti preferenssien ja odotetun elinaikaisen varallisuuden puitteissa, vaan osan väestöstä kulutus perustuu käytettävissä oleviin tuloihin. Tutkielmani lähteinä ovat elinkaariteoriaa käsittelevät artikkelit ja kirjat. Käyttämistäni artikkeleista tärkeimpiä ovat Modigliani ja Brumberg (1954), Hall (Journal of Political Economy 1978), Browning et al. (Econometrica 53, 1985), Attanasio et al. (The American Economic Review 85, 1995) ja Campbell et al. (NBER Macroeconomics Annual 4, 1989) sekä tärkeimmät lähdekirjat Understanding Consumption (Deaton 1992) ja Economics and consumer behaviour (Deaton ja Muellbader 1980).
  • Tjukanov, Topi (2014)
    Uusilla liikenneyhteyksillä on merkittävä vaikutus yritysten sijoittumispäätöksiin. Vaikka sijoittumispäätöksiä on vaikea avata yksiselitteisesti teoretisoinnilla, saavutettavuus eri muodoissaan on kautta linjan tärkeimpiä yritysten sijoittumiseen vaikuttavia tekijöitä. Vaikka globalisaation ja kehittyneen kommunikaatioteknologian myötä yritysten fyysisen sijainnin merkityksen uskottiin vähenevän, voidaan sen merkityksen nähdä päinvastoin kohonneen entisestään. Uudenlaisessa kaupunkirakenteessa muodostuu moninaisia verkostomaisia rakenteita esimerkiksi asukkaiden liikkumisen kautta. Silti rajatut alueet säilyvät tärkeinä ja tarpeellisina esimerkiksi hallinnon ja yritysten identifikaation näkökulmasta. Vuonna 2015 valmistuvan Kehäradan mukana Vantaalle ja koko Helsingin seudulle muodostuu uusi poikittaisliikenteen yhteys ja useita hyvin saavutettavia sijainteja. Tämän työn tarkoituksena oli selvittää, miten Kehärata tulee vaikuttamaan työpaikkojen ja yritysten sijoittumiseen Vantaalla. Työn tutkimusmetodeina hyödynnettiin teemahaastattelua ja paikkatietoanalyysejä. Teemahaastatteluja tehtiin yhteensä 10 kappaletta. Tutkimukseen haastateltiin kiinteistösijoittajia, elinkeinoelämän vaikuttajia, rakennusliikkeiden edustajia sekä luottamushenkilöitä. Paikkatietoanalyysit osoittivat, että työpaikat muodostavat jo nykyisellään hyvin erilaisia monikeskuksisia aluerakenteita Vantaalla, kun tarkastellaan eri toimialoja. Työpaikkojen alueellinen rakenne on kehittynyt viime vuosikymmeninä pääkaupunkiseudulla yhä voimakkaammin kohti monikeskuksista ja verkottunutta aluerakennetta, jota on tuotu esille viime vuosikymmeninä myös teoreettisessa keskustelussa. Asiantuntijahaastattelut osoittivat, että Kehärata on odotettu parannus kaupunkiseudun poikittaisliikenteeseen. Vantaan kaupunkirakenne on jo nykyisellään monikeskuksinen, mutta Kehärata luo kaupunkiin useita kokonaan uusia alakeskuksia, kuten esimerkiksi Vehkalan, Leinelän ja Kivistön alueet, jotka rakentuvat täysin radan varaan. Kaikki asemat eivät voi nousta elinkeinoelämän näkökulmasta yhtä houkutteleviksi. Verkkomainen kaupunkirakenne tulee kuitenkin nähdä voimavarana, jossa parhaan saavutettavuuden solmukohtia kehitetään kaupungin sisällä. Nämä keskittymät eivät kuitenkaan saa olla liian samankaltaisia, vaan ne tulee erilaistaa imagotyön ja suunnittelun avulla. Keskenään erilaiset alueet mahdollistavat pitkälle menevän erikoistumisen ja tätä kautta yritykset voivat hyödyntää alueellisesta läheisyydestä muodostuvia agglomeraatioetuja. Esimerkiksi Aviapoliksen alueen tähänastinen kehitys ja tulevaisuuden mahdollisuudet nostettiin haastatteluissa erityisen positiivisina. Tutkimuksen paikkatietoanalyysien mukaan Kehäradan avautuessa junalla helposti saavutettavien työpaikkojen osuus nousee Vantaalla noin kolmanneksesta lähes puoleen kaikista työpaikoista. Tämän lisäksi uusilla raideyhteyksillä on taipumus keskittää työpaikkoja asemien läheisyyteen, mikä nostaa todellisen raideliikenteen saavutettavuuden vieläkin suuremmaksi. Autoilulla on kuitenkin ollut merkittävä rooli Vantaan kaupunkirakenteen muodostumisessa. Autoilun ja junaliikenteen luomat saavutettavuudet ovat luonteeltaan hyvin erilaisia ja Kehäradan myötä kaupunkiin syntyy yhä vahvemmin kaksi päällekkäistä liikenteen verkostoa. Huolimatta autoilun negatiivisista ympäristövaikutuksista, kaupunkia täytyy yhä suunnitella voimakkaasti myös autoilun näkökulmasta. Ristiriitaisesti haastateltavat toivoivat asemaympäristöistä kehitettävän tiiviitä kävellen hallittavia rakenteita, mutta toisaalta Vantaan elinkeinoelämän vahvuutena nähtiin nykyisellään mahdollisuus hyvään kumipyöräliikenteen saavutettavuuteen ja sitä toivottiin tuettavan myös tulevaisuudessa. Vantaan heikon imagon ei uskottu haittaavan yritysten sijoittumista kaupunkiin, mutta imagon nähtiin vaikeuttavan uusien asukkaiden houkuttelua Vantaalle. Jälkiteollisessa yhteiskunnassa työntekijöiden merkitys yritysten sijoittumiselle on yhä suurempi ja kaupungin verokertymän kautta tärkeä osa myös kaupungin julkistaloutta.
  • Lindberg, Rainer (2014)
    Tutkielmassa osoitetaan, että Suomen kilpailulain käsite elinkeinonharjoittajasta ei ole yhdenmukainen EU:N kilpailuoikeuden kanssa.
  • Räsänen, Sari (2013)
    Neuvolat ovat tärkeä kanava lasten lihavuuden ehkäisemisessä ja koko perheen elintapaohjauksessa. Elintapainterventio Naperoille (ETANA) – pilottitutkimuksessa pyritään muun muassa selvittämään ravintointervention toteutettavuutta lastenneuvolassa. ETANA – tutkimuksen interventioneuvoloissa on käytössä Suomen Sydänliitto ry:n kehittämä, perhe- ja voimavaralähtöinen Neuvokas perhe – elintapaohjausmenetelmä. Tämän pro gradu -tutkielman päätavoitteena oli kuvailla lastenneuvolan vastaanotolla käytävää elintapakeskustelua yleisesti sekä tarkastella Neuvokas perhe – elintapaohjausmenetelmän periaatteiden ja tavoitteiden toteutumista. Tutkimuksen aineisto koostui kymmenestä ETANA – tutkimuksessa äänitetystä lapsen yhden vuoden lastenneuvolan määräaikaistarkastuskäynnistä. Äänitteet olivat peräisin kolmesta ETANA –tutkimuksen interventioneuvolasta. Tutkimusmenetelminä käytettiin aineisto- ja teorialähtöistä sisällönanalyysia. Yleisimmät teemat lapsen yhden vuoden määräaikaistarkastuksen yhteydessä käytävässä elintapakeskustelussa olivat lapsen siirtyminen samaan ruokavalioon muun perheen kanssa, maito tai maitotuotteet lapsen ruokavaliossa sekä lapsen D-vitamiinilisä (aiheina 8/10 vastaanotolla). Toiseksi yleisin teema oli suolan käyttö (6/10). Lähes kaikilla vastaanotoilla (9/10) keskustelussa nousi esille vähintään yksi vanhempien ja/tai koko perheen elintapoihin liittyvä teema. Terveydenhoitaja piti pitkälti elintapakeskustelun kulkua hallussaan tuomalla esille uusia aiheita. Terveydenhoitajat esittivät asiakkaalle Neuvokas perhe – menetelmän ohjaustapoihin kuuluvan osallistumiskutsun yli puolella vastaanottoja. He liittivät kutsun Neuvokas perhe – korttiin. Terveydenhoitajien tiedon tarjoaminen oli neutraalia ja osittain asiakaslähtöistä. Yli puolella vastaanotoista esiintyi jonkinlaista elintapojen muuttamiseen liittyvää keskustelua. Nämä keskustelut jäivät kesken, sillä terveydenhoitajat jättivät hyödyntämättä mahdollisuuden auttaa asiakasta etenemään elintapojen muutosprosessissa siihen soveltuvien ohjaustapojen avulla. Perhe- ja voimavaralähtöistä elintapaohjausta on tarpeen kehittää erityisesti asiakkaan muutosmotivaation herättelemisen ja muutosprosessissa tukemisen osalta. Terveydenhoitajien koulutuksessa tulisikin ennen kaikkea painottaa nykyistä selkeämmin asiakkaan motivoimisen ja muutosohjauksen tärkeyttä.
  • Kilpelä, Anna (2013)
    Pro gradu -tutkielman tarkoitus on selvittää elintarvikealan tulevaisuuden osaamistarpeita analysoimalla alan ajankohtaisia julkaisuja. Tutkielma kattaa kaikki elintarviketeollisuuden henkilöstöryhmät ja koulutustasot. Laadullisen ennakoinnin työn tuloksia voidaan hyödyntää sekä elintarvikealan koulutuksen ennakointityössä että alan oppilaitoksissa ja yrityksissä. Tutkielman teoreettisessa osiossa perehdytään organisaation henkilöstön kehittämiseen. Tarkoituksena on antaa keinoja tutkimuksessa tunnistettujen osaamistarpeiden kehittämiseen yrityksissä. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin sisällönanalyysia, jonka aineisto sisälsi ajankohtaisia elintarvikealan raportteja, tutkimuksia ja viranomaislinjauksia sekä yleisiä osaamistarpeita ennakoivia aineistoja. Aineisto koostui yhteensä 26 julkaisusta. Analysoinnilla syntyi kuusi osaamistarpeiden yläkategoriaa: yleistaidot ja -tiedot, tutkimus- ja kehitysosaaminen, liiketoimintaosaaminen, asiakassuhteiden hallinta ja työyhteisöosaaminen, henkilökohtaiset ominaisuudet sekä elintarvikkeisiin liittyvä erityisosaaminen. Yläkategoriat sisälsivät yhteensä 34 osaamistarvetta. Eri osaamistarpeiden suhteellista merkitystä arvioidessa hyödynnettiin elintarvikealan asiantuntijoiden näkemyksiä, joita kerättiin kahdessa asiantuntijaraadissa. Elintarvikealalla on hyvin erilaisia osa-aloja, yrityksiä sekä työtehtäviä, joissa korostuvat eri osaamistarpeet. Tutkimuksessa ei löytynyt kokonaan uusia elintarvikealan osaamisalueita. Tästä voidaan päätellä, että joko kaikkia muutostekijöitä ei ole pystytty ennakoimaan tai että osaamistarpeiden ennakoinnissa ollaan jo ”oikeilla jäljillä”. Oleellisin tutkimustulos on, että useimmilla elintarviketeollisuuden osa-aloilla osaamistarpeita ei ole ennakoitu ollenkaan tai ennakointi on puutteellista. Elintarviketeollisuuden osa-alueiden osaamistarpeita tuleekin ennakoida jatkossa aiempaa tarkemmin. Elintarvikealan koulutuksen tulisi taata alalla vaadittava perusosaaminen ja mahdollistaa sekä laaja-alaisen osaamisen että yksilön ydinosaamisen kehittäminen. Koulutukselta ja osaamisenkehittämisjärjestelmiltä edellytetään ennen kaikkea joustavuutta. Nykyiseen koulutusjärjestelmään kaivataan luovuutta ja kykyä katsoa vallitsevien trendien yli tulevaisuuteen. Yrityksissä tulee kiinnittää huomiota erityisesti työn ohjaamiseen ja esimiestyöhön. Lisäksi urasuunnittelussa tulisi ottaa huomioon työntekijän elinikäinen oppiminen. Koulutusta tulee kehittää tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa. Myös elintarvikeketjun yhteistyön kehittäminen luo mahdollisuuksia työn ja osaamisen kehittämiseen.