Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 3687-3706 of 25289
  • Raikaa, Johanna (2012)
    Tutkin Pro Gradussani eläinsuojelun globalisoitumista ja sen seurauksia keskittyen Suomeen ulkomailta tuotuihin ns. rescuekoiriin ja ilmiön vaikutuksiin. Rescuekoira ei terminä ole virallinen, mutta se on vakiintunut yleiseen käyttöön puhuttaessa ulkomaisista koiratarhoista tai kadulta peräisin olevista koirista. Näkökulma tutkimukseeni on maantieteellinen ja tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä voidaan nähdä eläinmaantiede, terveysmaantiede ja globalisaatioteoriat. Tutkimusaineiston olen kerännyt havainnoimalla koiratarhalla, josta on tuloksena kuvaus ”elämää koiratarhalla”, jonka tarkoituksena on antaa esimerkinomainen kuvaus siitä millaista on elämä koiratarhalla. Suomeen tuotujen rescuekoirien omistajilta olen kerännyt kyselyaineiston, jossa kartoitan esimerkiksi mistä Suomeen tuodaan rescuekoiria, millaisia koiria tuodaan ja miksi. Kysely on tehty e-lomakkeella ja siihen oli mahdollista vastata Internetissä loppusyksystä 2010 tammikuuhun 2011. Vastauksia kyselyyn tuli 467. Tavoitteenani oli saada vastaukset seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1. Mistä ja miksi juuri sieltä Suomeen tuodaan rescuekoiria? ja 2. Millaisia seurauksia rescuekoirien tuontiin saattaa liittyä? Tutkimukseni on luonteeltaan kvalitatiivinen ja tulokset olen analysoinut luokittelemalla vastauksia. Lisäksi olen käyttänyt kuvaavia tunnuslukuja, tehnyt ristiintaulukointeja riippuvuuksien osoittamiseksi ja hyödyntänyt khiinneliötestiä tulosten merkitsevyyden arvioinnissa. Rescuekoiria on tuotu Suomeen eniten Virosta, Espanjasta ja Venäjältä. Koirista valtaosa (91,6 %) on tuotu Suomeen jonkin koiria tuovan yhdistyksen kautta, joten koiria tuodaan ensisijaisesti sieltä missä on tarjontaa ja mistä järjestöt laajamittaisimmin koiria tuovat. Maantiede vaikuttaa tuontiin, sillä tuontisäädökset eri maista vaihtelevat esimerkiksi tautien esiintymisen (terveysmaantiede) mukaan. Lisäksi tuontiin vaikuttaa esimerkiksi maan sijainti ja kulkuyhteydet. Globalisaation seurauksena ns. ruohonjuuritason eläinsuojelukin on siirtynyt maiden rajojen yli. Tieto on Internetin kautta helposti ja nopeasti kaikkien saatavilla ja ihmiset sekä eläimet matkustavat enemmän kuin milloinkaan ennen. Rescuekoirien tuonnin jatkuminen vaatii kysyntää. Suomessa on kysyntää kohtuullisen edullisille sekarotuisille, mutta tarjonta ei ole riittävää. Kyselyyn vastanneista huomattavan moni ilmaisi, että olisi mielellään ottanut myös suomalaisen kodinvaihtajan, mutta näistä ei ole riittävää tarjontaa. Rescuekoirien tuonti voidaan nähdä eläinsuojelutekona. Tuonti ei auta ratkaisemaan lähtömaan kulkukoiraongelmaa, mutta muuttaa kyseisen koiran elämän. Mahdollisesti lähtömaan tarhalla myös vapautuu paikka toiselle koiralle. Lisäksi joku saa koiran. Koiria tuovat järjestöt pyrkivät yleensä parantamaan kulkukoirien oloja myös lähtömaassa koirien tuonnin ohella. Rescuekoirien tuonnissa on erilaisia riskejä. Tautiriski alueilta, joissa esiintyy vakavia tartuntatauteja on todellinen. Laittomia maahantuonteja tapahtuu, jonka lisäksi tuontisäädösten noudattaminen ei poista tautiriskiä kokonaan. Eri tavoin sairaita koiria tuodaan myös tietoisesti, mikä on eettisesti arveluttavaa. Alkuperältään kyseenalaisten koirien terveys ja luonne eivät ole tiedossa ja uusi omistaja ei ole välttämättä osannut varautua mahdollisiin vaikeuksiin. Tämä voi johtaa siihen, että koira vaihtaa kotia Suomessa. Kyselyyn vastanneet kuitenkin toivat valtaosin esille tyytyväisyytensä rescuekoiran hankintaan, vaikka jonkinlaisia ongelmia olisi ilmennyt ja huomattavan moni totesi, ettei ollut kokenut lainkaan vaikeuksia.
  • Uotinen, Erja (2014)
    Rikoslain 17 luvun eläinsuojelurikoksia koskeva lainmuutos (HE 97/2010) astui voimaan 1.3.2011. Tuolloin lakiin lisättiin uusi törkeää eläinsuojelurikosta koskeva 14 a §, täsmennettiin lievää eläinsuojelurikosta koskevaa säännöstä (RL 17:15) sekä muutettiin eläintenpitokieltoa ja eläinsuojelurikoksiin liittyvää menettämisseuraamusta koskevia säännöksiä (RL 17:23 ja 23a). Eläinsuojeluvalvonnan tehostamiseksi ja eläintenpitokiellon noudattamisen valvomiseksi, lailla eläintenpitokieltorekisteristä (21/2011) perustettiin valtakunnallinen eläintenpitokieltorekisteri, johon nykyisin kirjataan tuomioistuinten ilmoitusten perusteella niiden määräämät eläintenpitokiellot. Myös uuden eläinlääkintähuoltolain (765/2009) säätämisellä on pyritty lisäämään ennaltaehkäisevää eläinten hyvinvoinnin valvontaa.Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella edellä mainittuja lainmuutoksia ja niiden vaikutuksia eläinsuojelun tehostamiseen. Tarkastelun näkökulma on pääasiassa rikosoikeudellinen, mutta osin myös eläinsuojelullinen. Tutkimuksen tavoitteena on saattaa aihetta käsittelevä oikeudellinen aines yleiskatsauksellisempaan sekä helpommin hallittavaan muotoon. Säännösten käytännön soveltamista pyritään havainnollistamaan tutkimusta varten kerätyn oikeustapausaineiston avulla. Tutkimuksessa selvitetään eläinsuojelulain ja sen nojalla annettujen alemmanasteisten säännösten sisältöä, soveltamista ja erityisesti niiden noudattamisen valvontaa. Eläinsuojeluvalvonnan osalta tutkimuksessa tarkastellaan myös niitä eläinsuojelulain tarjoamia keinoja, joiden avulla viranomaisten on mahdollista puuttua eläintenpidossa havaittuihin eläinsuojelullisiin epäkohtiin. Eläinsuojelulakia kokonaisuudistetaan parhaillaan, mutta lainsäädännön voidaan jo nykyisellään katsoa tarjoavan viranomaisille riittävän tehokkaita keinoja epäkohtiin puuttumiseksi. Näitä keinoja ei käytännössä kuitenkaan hyödynnetä riittävän tehokkaasti. Toiseksi tutkielmassa selvitetään eläinsuojelurikossäännösten sisältöä, soveltamista ja niiden nojalla tuomittavia rangaistuksia. Eläinsuojelurikoksen kolmiportaista törkeysasteikkoa sovelletaan paikoitellen epäjohdonmukaisesti, eikä rajanveto tunnusmerkistöjen soveltamisen välillä ole täysin selvää. Eläinsuojelurikosten rangaistuskäytännön osalta on ajauduttu tilanteeseen, jossa törkeysarvostelultaan lievemmistä rikkomusluonteisista teoista tuomitaan keskimäärin ankarampaan rangaistukseen kuin sitä moitittavammista teoista. Rangaistuskäytännön voidaan tältä osin katsoa ajautuneen liiankin kapealle alueelle, jolloin tuomittavien rangaistusten ei voida katsoa olevan oikeassa suhteessa tekojen eriasteiseen moitittavuuteen nähden. Kolmanneksi tutkimuksessa tarkastellaan eläinsuojelurikoksista oheisseuraamuksena määrättävän eläintenpitokiellon sisältöä ja valvontaa sekä eläintenpitokieltoon liittyvää menettämisseuraamusta. Eläintenpitokiellon pituuden osalta sääntelyä on selkeytetty määräämällä eläintenpitokiellon vähimmäiskestoksi yksi vuosi. Myös pysyvän eläintenpitokiellon edellytykset on kirjattu lakiin, mikä on osaltaan lieventänyt seuraamusta tältä osin. Eläintenpitokielto koskee nykyään eläimen pitämisen ohella myös eläimen omistamista, mikä on selkeyttänyt ja tehostanut seuraamusta tältä osin. Nykyisin eläintenpitokieltoon liittyvä menettämisseuraamus on mahdollista panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevan tuomion perusteella, mitä voidaan pitää perusteltuna eläinsuojelullisista syistä. Eläintenpitokiellon valvontaa on tehostettu perustamalla valtakunnallinen eläintenpitokieltorekisteri, jonka avulla mahdollisuudet eläintenpitokieltojen noudattamisen valvomiseksi ovat parantuneet huomattavasti aikaisemmasta.
  • Yliheljo, Marjatta (1972)
  • Boxström, Maija (1917)
  • Leino, Siiri (1915)
  • Puranen, Taija (2010)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kotona asuvien 65-84 -vuotiaiden ruoankäyttöä ja ravintoaineiden saantia. Tarkasteltavana olivat miesten ja naisten väliset erot sekä koulutuksen, siviilisäädyn, asumismuodon (yksin/muiden kanssa) ja koetun terveydentilan yhteydet ruoankäyttöön ja ravintoaineiden saantiin.Tutkimuksen aineistona oli Terveys 2000 –tutkimukseen osallistuneet 65-84 -vuotiaat 1195 henkilöä, joista miehiä oli 467 (39 %) ja naisia 728 (61 %). Terveys 2000 -tutkimuksen ravintokysely toteutettiin käyttäen validoitua frekvenssikyselylomaketta. Naisilla oli paremmat ruokatottumukset kuin miehillä. Naiset käyttivät miehiä enemmän kasviksia ja hedelmiä. Naiset myös saivat ravinnostaan miehiä enemmän monityydyttymättömiä rasvahappoja, kuitua, A-vitamiinia, folaattia ja C-vitamiinia. Miehillä vehnän ja pastan kulutus oli runsaampaa kuin naisilla ja he saivat ravinnostaan enemmän suolaa ja alkoholia. Laskennallinen energian saanti oli miehillä keskimäärin 2418 ja naisilla 2318 kilokaloria vuorokaudessa. Hiilihydraattien osuus kokonaisenergiasta oli suomalaisia ravitsemussuosituksia vähäisempää, rasvan ja etenkin tyydyttyneen rasvan osuuden ollessa suosituksia suurempi. Muilta osin energiaravintoaineiden osuudet kokonaisenergiasta vastasivat suosituksia. Kuidun saanti oli riittävää ja sakkaroosin sekä alkoholin osuudet kohtuullisia molemmilla sukupuolilla. Vitamiinien saanti oli riittävää D-vitamiinia lukuunottamatta. Yksin asuvien miesten ja leskimiesten folaatin saanti jäi hieman alle suositusten. Suolan saanti oli suosituksiin nähden runsasta sekä miehillä että naisilla. Korkea koulutus oli miehillä yhteydessä runsaampaan kasvisten kulutukseen ja suurempaan C-vitamiinin saantiin. Matalamman koulutustason omaavilla miehillä vehnän ja pastan kulutus oli muita suurempaa. Korkea koulutus oli naisilla yhteydessä vähäisempään tyydyttyneen rasvan saantiin. Naimisissa tai avoliitossa olevat miehet käyttivät muita miehiä enemmän kasviksia ja saivat ravinnostaan enemmän proteiinia. Myös heidän C-vitamiinin saantinsa oli muita miehiä runsaampaa. Naisilla siviilisäädyn yhteys ruoankäyttöön oli erilaista kuin miehillä. Naimattomien naisten ryhmään kuuluvat söivät eniten hedelmiä. Naimisissa olevien ja naimattomien naisten kuidun saanti oli muita runsaampaa. C-vitamiinin saanti oli suurinta eronneilla ja naimattomilla naisilla. Yksin asuvat miehet käyttivät jonkun kanssa asuvia vähemmän kasviksia ja saivat ravinnostaan vähemmän proteiinia. Naisilla asumismuodolla ei ollut yhteyttä ruoankäyttöön, mutta yksinasuvat naiset saivat ravinnostaanenemmän kalsiuimia kuin ne, joiden talouteen kuului useampia henkilöitä. Oman terveytensä huonoksi arvioivat miehet käyttivät vähemmän ruista kuin muut. Naiset, jotka kokivat terveytensä huonoksi käyttivät muita vähemmän hedelmiä ja alkoholia. Sekä miehillä että naisilla huonoksi koettu terveydentila oli yhteydessä runsaampaan suolan saantiin.
  • Kivimäki, Marja Katriina (Helsingfors universitet, 2011)
    Tässä työssä kysymystä kouluttamattoman maahanmuuton mahdollisesta vaikutuksesta eläkkeiden rahoitettavuuteen ja sitä kautta maahanmuuttopolitiikkaan lähestytään poliittisen taloustieteen näkökulmasta. Tarkastellaan siis sitä, mitkä ikä- ja tuloryhmät hyötyvät kouluttamattomasta maahanmuutosta sen mahdollisesti helpottaessa eläkkeiden maksua ja mitkä eivät ja millaiseen poliittiseen tasapainoon tämä johtaa. Äänestettäessä maahanmuuttopolitiikasta yksilö perustaisi mielipiteensä maahanmuuttopolitiikan liberalisoinnista tai tiukentamisesta siihen, miten maahanmuutto vaikuttaisi hänen omaan etuunsa. Maan väestö jaetaan eläkeläisiin sekä koulutettuihin ja kouluttamattomiin työntekijöihin ja tarkastellaan miten maahanmuutto vaikuttaa näiden ryhmien taloudelliseen hyötyyn. Aluksi tarkastellaan lyhyesti millaisia malleja maahanmuutosta ja eläkejärjestelmän olemassaolon vaikutuksista siihen suhtautumiseen on olemassa. Ensimmäisen johdantoluvun jälkeen käsitellään sitä, miten äänestystulos maahanmuuttopolitiikasta muuttuu mallin oletusten muuttuessa. Työssä tarkastellaan Razinin ja Sadkan (1999) hyvin yksinkertaista mallia, joka sisältää yksinkertaisuutensa takia joitain hyvin rajoittavia oletuksia. Sitten käydään läpi Kriegerin (2004) sekä Razinin ja Sadkan (2000) tekemiä laajennuksia, joissa osasta rajoittavia oletuksia luovutaan ja katsotaan millaisiin muutoksiin tämä johtaa. Työssä tarkastellaan myös Kriegerin (2003) mallia äänestystuloksesta neljässä erilaisessa eläkejärjestelmässä. Tamuran (2006) mallia tarkastellaan näkökulman laajentamiseksi edelleen. Tarkastelun kohteena ei enää ole vain eläkejärjestelmä, vaan myös tulonsiirrot matalapalkka-alojen työntekijöille. Työssä tarkasteltujen artikkeleiden pohjalta näyttää siltä, että erilaisissa eläkejärjestelmissä ja erilaisissa talouksissa elävät yksilöt suhtautuvat maahanmuuttoon eri tavoin sen mukaan, minkä verran he saavat hyötyä siitä. Hyödyn määrään vaikuttavat myös maahanmuuttajien ominaisuudet ja eläkejärjestelmän ominaisuudet, varsinkin se, onko eläkemaksu vai eläke-etuus vakio. Koska maahanmuutto vaikuttaa talouden eri ryhmiin eli kouluttamattomiin ja koulutettuihin työntekijöihin sekä eläkeläisiin eri tavoin, useimmiten yksimielisyyttä maahanmuuttopolitiikasta ei synny.
  • Kivimäki, Marja Katriina (2011)
    Tässä työssä kysymystä kouluttamattoman maahanmuuton mahdollisesta vaikutuksesta eläkkeiden rahoitettavuuteen ja sitä kautta maahanmuuttopolitiikkaan lähestytään poliittisen taloustieteen näkökulmasta. Tarkastellaan siis sitä, mitkä ikä- ja tuloryhmät hyötyvät kouluttamattomasta maahanmuutosta sen mahdollisesti helpottaessa eläkkeiden maksua ja mitkä eivät ja millaiseen poliittiseen tasapainoon tämä johtaa. Äänestettäessä maahanmuuttopolitiikasta yksilö perustaisi mielipiteensä maahanmuuttopolitiikan liberalisoinnista tai tiukentamisesta siihen, miten maahanmuutto vaikuttaisi hänen omaan etuunsa. Maan väestö jaetaan eläkeläisiin sekä koulutettuihin ja kouluttamattomiin työntekijöihin ja tarkastellaan miten maahanmuutto vaikuttaa näiden ryhmien taloudelliseen hyötyyn. Aluksi tarkastellaan lyhyesti millaisia malleja maahanmuutosta ja eläkejärjestelmän olemassaolon vaikutuksista siihen suhtautumiseen on olemassa. Ensimmäisen johdantoluvun jälkeen käsitellään sitä, miten äänestystulos maahanmuuttopolitiikasta muuttuu mallin oletusten muuttuessa. Työssä tarkastellaan Razinin ja Sadkan (1999) hyvin yksinkertaista mallia, joka sisältää yksinkertaisuutensa takia joitain hyvin rajoittavia oletuksia. Sitten käydään läpi Kriegerin (2004) sekä Razinin ja Sadkan (2000) tekemiä laajennuksia, joissa osasta rajoittavia oletuksia luovutaan ja katsotaan millaisiin muutoksiin tämä johtaa. Työssä tarkastellaan myös Kriegerin (2003) mallia äänestystuloksesta neljässä erilaisessa eläkejärjestelmässä. Tamuran (2006) mallia tarkastellaan näkökulman laajentamiseksi edelleen. Tarkastelun kohteena ei enää ole vain eläkejärjestelmä, vaan myös tulonsiirrot matalapalkka-alojen työntekijöille. Työssä tarkasteltujen artikkeleiden pohjalta näyttää siltä, että erilaisissa eläkejärjestelmissä ja erilaisissa talouksissa elävät yksilöt suhtautuvat maahanmuuttoon eri tavoin sen mukaan, minkä verran he saavat hyötyä siitä. Hyödyn määrään vaikuttavat myös maahanmuuttajien ominaisuudet ja eläkejärjestelmän ominaisuudet, varsinkin se, onko eläkemaksu vai eläke-etuus vakio. Koska maahanmuutto vaikuttaa talouden eri ryhmiin eli kouluttamattomiin ja koulutettuihin työntekijöihin sekä eläkeläisiin eri tavoin, useimmiten yksimielisyyttä maahanmuuttopolitiikasta ei synny.
  • Kinnunen, Laura (2007)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Thaimaassa kausisiirtolaisina asuvia suomalaiseläkeläisiä ja sitä, millaisia merkityksiä koti saa eläkeläisten asuessa osan vuodesta Thaimaassa ja osan vuodesta Suomessa, mistä koti syntyy ja missä eläkeläiset kokevat kotinsa olevan. Kotia käsitellään sekä fyysisenä tilana, sosiaalisten suhteiden solmukohtana että identifioitumisen paikkana. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, kuinka aikaisemmat kokemukset turistina ja elämänvaihe vaikuttavat eläkeläisten muuttoon ulkomaille ja paikan valintaan. Tutkimuksen yhtenä motiivina on halu tarkastella ennen tutkimatonta Suomesta Thaimaahan suuntautuvaa kausisiirtolaisuutta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu siirtolaisuuteen, transnationaalisuuteen, kotiin ja liminoidisuuteen liittyvistä teorioista sekä kolmannen iän käsitteestä. Laadullinen aineisto on hankittu kenttätyöllä Pattayalla Thaimaassa suomalaiseläkeläisten parissa. Aineisto koostuu osallistuvasta havainnoinnista, 18 puolistrukturoidusta haastattelusta sekä vapaamuotoisista haastatteluista ja muistiinpanoista. Eläkeläisten muuttokohteen valintaan on vaikuttanut voimakkaasti aikaisemmat turistina koetut vapauttavat liminoidikokemukset. Nämä kokemukset ovat saaneet aikaan sen, että eläkeläiset ovat halunneet rakentaa yhden heidän kodeistaan paikattomaan turistikohteeseen. Koti ei ole kuitenkaan eläkeläisille vain konkreettisia paikkoja, vaan sitä, että eläkeläinen kokee kuuluvansa johonkin ja olevansa kotonaan maailmassa. Eläkeläisille merkitsee paljon, että he pääsevät tekemään itselleen merkittäviä asioita ja toteuttamaan tärkeitä identiteetin ja kuulumisen malleja sekä sosiaalisia suhteita ovatpa ne toisella puolella maailmaa tai Thaimaassa. Mielekäs eläkkeellä olo merkitsee paljolti myös näitä samoja tekijöitä. Kolmas ikä on eläkeläisille aikaa, jolloin velvollisuudet ovat vähentyneet ja irrottautuminen arjesta ja vallitsevista rakenteista käy helpommin. Asuminen Thaimaassa edustaa myös tätä irtiottoa. Thaimaahan ei kuitenkaan tulla tavoittelemaan vain ikuista lomaa, vaan myös parempaa elämänlaatua, jonka Pattayalla olevat olosuhteet mahdollistavat.
  • Santikko, Satu (2007)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää viranomaisen näkökulmasta, miten ELMA (Eläke on mahdollisuus) -hanke toteutuu arkipäivän työssä. ELMA-hanke koskee työkyvyttömien pitkäaikaistyöttömien eläkemahdollisuuksien selvittämistä. Tutkimuskysymykset olivat 1) Millaiset pitkäaikaistyöttömät valikoituvat ELMAan? 2) Millaiset ovat ELMAn prosessin vaiheet, ja kuinka kauan ne kestävät? 3) Ketkä ovat saaneet myönteisen ja ketkä kielteisen päätöksen ja millä diagnoosilla? Tutkimusaineisto koostui 17 ELMA-selvitykseen valikoituneen henkilön asiapapereista. Henkilöt olivat saaneet työkyvyttömyyseläkepäätöksen 1.8.2005–31.7.2006. Kansaneläkelain mukainen työkyvyttömyyseläke myönnettiin seitsemälle miehelle ja neljälle naiselle. Hylkäävän eläkepäätöksen sai kaksi miestä ja neljä naista. Tutkimuksen perustana oli itse laaditulle tiedonkeruulomakkeelle kerätyt tiedot työvoimatoimiston ja Kelan asiapapereista. Aineistoa täydensi pitkäaikaistyöttömiä koskevan tutkimuksen julkaisematon tilastomateriaali ja ELMAa hoitavan työvoimaviranomaisen kanssa käydyn keskustelun muistiinpanot. Aineiston käsittelyssä tärkeimmiksi lähteiksi muodostuivat kansanedustaja ja lääkäri Ilkka Taipaleen kirjoittama teos Sosiaalilääketieteellinen eläke-edellytysten selvittelyopas ja internet-lähde Pitkäaikaistyöttömien eläkemahdollisuuksien selvittäminen 2004. Keskeisiä lähteitä työttömien kuvan ymmärtämisessä olivat Kari Vähätalon kirjoittama teos Työttömyys ja suomalainen yhteiskunta sekä Matti Kortteisen ja Hannu Tuomikosken kirjoittama teos Työtön - tutkimus pitkäaikaistyöttömien selviytymisestä. Tutkimuksen tulos oli, että ELMA-selvittelyn perusteella monet ”piilotyökyvyttömät” saatiin heille oikean etuuden piiriin. Selvittelyyn oli valikoitunut henkilöitä, joilla oli ELMAn toimintamallin kohderyhmän piirteitä. ELMA-selvityksessä mukana oleville henkilöille oli yhteistä pitkäaikaistyöttömyys, kouluttautumattomuus ja työkyvyn aleneminen. Näiden työkyvyttömien pitkäaikaistyöttömien eläkemahdollisuuksia selviteltiin ELMAn toimintamallin mukaisesti. Osalle ELMA-selvitykseen valikoituneille henkilöille oli selvittelyssä tehtyjen tutkimusten johdosta todettu sairaus tai sairauksia, joka oikeutti heidät työkyvyttömyyseläkkeeseen. ELMA-selvitys antoi myöntävän työkyvyttömyyseläkkeen saaneille henkilöille kunniallisen tavan poistua työmarkkinoilta. Hylkäävän työkyvyttömyyseläkepäätöksen saaneet henkilöt jäivät työvoimatoimiston kirjoille työttömiksi työnhakijoiksi ja osalla heistä ELMA-selvittely jatkuu.
  • Lavento, Heidi (2005)
    Kuntasektorin 426 000 työntekijästä jää eläkkeelle noin kolmannes vuoteen 2015 mennessä. Eläkkeelle siirtyvien työntekijöiden mukana lähtee useiden vuosikymmenien kokemustieto kuntapalveluiden järjestämisestä sekä satojen tuhansien ihmisten työ- ja elämänkokemuksen kautta syntynyt tietämys. Samalla pätevistä osaajista tulee olemaan kilpailua, sillä muutamaa alueellista poikkeusta lukuun ottamatta työmarkkinoille tulee vähemmän ihmisiä kuin sieltä poistuu. Yhtenä tekijänä organisaation osaamisen kehittämisessä, aineettoman pääoman johtamisessa ja organisaation muistitiedon säilyttämisessä on hiljaisen tiedon siirtäminen eläkkeelle siirtyviltä työntekijöiltä organisaatioon jääville tai organisaatioon rekrytoiduille uusille työntekijöille. Tutkimuksessa tarkasteltiin hiljaisen tiedon asemaa osana Espoon ja Kajaanin osaamisen johtamisen strategioita sekä osaamisen johtamisen näkökulmien toteutumista eläkkeelle siirryttäessä. Tutkimusongelmana on se, että minkälaisia esteitä Espoon kaupungissa ja Kajaanin kaupungissa on hiljaisen tiedon jakamiselle eläkkeelle siirryttäessä. Tutkimuksessa on keskitytty vain hiljaisen tiedon näkyväksi tekemiseen ja jakamiseen. Näin ollen hiljaisen tiedon vastaanottaminen, hiljaisen tiedon analysointi ja mahdollinen oppiminen on rajattu työn fokuksen ulkopuolelle. Pääasiallisena tutkimusaineistona olivat 14 kehittämis- ja suunnittelutehtävissä toimineen Espoon kaupungin ja Kajaanin kaupungin työntekijän teemahaastattelut. Toissijaisena aineistona käytettiin Espoon kaupungin ja Kajaanin kaupungin vuosikertomuksia, henkilöstöstrategioita, Espoon kaupungin henkilöstökertomusta ja Kajaanin kaupungin henkilöstötilinpäätöstä. Toissijaisen aineiston tavoitteena oli hahmottaa Espoon kaupungin ja Kajaanin kaupungin sisäistä ja ulkoista toimintaympäristöä. Tutkimustuloksena oli, että hiljaisen tiedon jakaminen Espoon kaupungissa ja Kajaanin kaupungissa on epäsystemaattista eikä eläkkeelle siirtyvien työntekijöiden hiljaista tietoa juurikaan hyödynnetä eläkkeelle siirryttäessä. Suurin hiljaisen tiedon jakamisen este eläkkeelle siirryttäessä on rakenteellinen: eläkkeelle siirtyvä työntekijä ja hänen seuraajaansa kohtaavat harvoin. Näin ollen hiljaista tietoa ei voida jakaa hiljaisen tiedon personointistrategian avulla. Nykyiset eläkkeelle siirtymisen käytännöt eivät myöskään mahdollista hiljaisen tiedon spiraalin sosialisaatiovaihetta. Hiljaista tietoa välittyy kuitenkin jossain määrin hiljaisen tiedon kodifiointistrategian kautta. Hiljaista tietoa jaetaan kuitenkin jossain määrin tilanteissa, joissa eläkkeelle siirtyvän työt jaetaan työyhteisön kesken. Huolimatta hiljaisen tiedon jakamisen epäsystemaattisuudesta, hiljaista tietoa jaettiin Espoon kaupungissa systemaattisemmin kuin Kajaanin kaupungissa. Hiljaisen tiedon jakamisen havaittiin liittyvän toimintaympäristön analysoinnin aktiivisuuteen tai passiivisuuteen sekä hiljaisen tiedon jakamista tukeviin organisaatiorakenteisiin tai rakenteiden puutteeseen. Hiljaisen tiedon jakamisen esteinä olivat tulos- ja henkilöstöjohtamisen epätasapaino, sisäisen ja ulkoisen toimintaympäristön tulkittavuus sekä työntekijöiden taistelu asiantuntijuudesta, resursseista ja ihmisyydestä. Työhyvinvoinnilla on läheinen suhde työmotivaatioon ja tätä kautta myös yksilön toimintaympäristön analysoinnin aktiivisuuteen. Jatkotutkimukselle jää, miten hiljaisen tiedon jakamisen esteet voidaan poistaa ja minkälainen voimavara eläkkeelle siirtyvien hiljainen tieto voi Espoon ja Kajaanin kaupungeille olla. Eläkkeelle siirtymisen näkökulmasta olisi haastavaa nähdä, miten systemaattisempi hiljaisen tiedon systemaattinen jakaminen vaikuttaisi Espoon kaupungin ja Kajaanin kaupungin työyhteisöjen hyvinvointiin, työn mielekkyyteen, työmotivaatioon ja työssä jakamiseen. Hiljaisen tiedon jakamisen lisäämisellä saattaisi näin ollen olla positiivinen vaikutus organisaation työntekijöiden kompetenssiin, organisaatiossa säilyvään muistitietoon sekä Espoon kaupungin ja Kajaanin kaupungin keskimääräiseen eläkkeellesiirtymisikään. Nämä tekijät osaltaan helpottaisivat osaavan työvoiman ylläpitämistä tulevissa henkilöstönvaihdoksissa.
  • Lönnqvist, Irina (2013)
    Yhteiskuntamme on riippuvainen tietotekniikasta. Monet palvelut ovat kytkettyinä bittien maailmaan. Tietoverkot ovat mahdollistaneet sen, että verkossa voi asioida aikaan ja paikkaan katsomatta. Tietotekniikka on helpottanut monen arkipäivää, mutta se on tuonut mukanaan vaikeasti hallittavia riskejä. Moni tieto löytyy verkosta, jolloin se on myös uhattuna ja vaara-alttiina. 1990-luvulta lähtien yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin ja elintärkeiden toimintojen turvaaminen on nähty hyvin keskeisenä valtion turvallisuusnäkökulmasta tarkasteltuna. Myöhemmin 2000-luvulla viestintä ja tietotekniikan osa-alueiden tärkeys on korostunut erityisesti, koska olemme entistä riippuvaisempia internetistä ja bittienmaailmasta. Kyberilmiöllä on liittymäpinta suomalaiseen yhteiskuntaan, joten yhteiskuntatieteet mahdollistavat ilmiön tarkastelun lähtökohdaksi muun kuin teknisen näkökulman. Saksalainen sosiologi Ulrich Beck nosti vuonna 1986 esille käsitteen riskiyhteiskunnasta, josta hän julkaisi myös teoksen ” Risikogesellschaft. Auf dem Weg in eine andere Moderne ”. Riskiyhteiskuntaa voidaan kuvailla tiedeyhteiskuntana, informaatioyhteiskuntana, mediayhteiskuntana tai tietoyhteiskuntana. Riskiyhteiskunta sisältää ajatuksen siitä, että ihminen luo tietoisesti ja tiedostamattaan ympärilleen erilaisia riskejä, joiden hallittavuus on haastavaa. Riskiyhteiskunnan ajatus on hyvä kuvaus nykypäivän tilanteesta, jossa erilaiset uhat, vaarat ja riskit ovat arkipäivää. Työn tarkoituksena on soveltaa Ulrich Beckin riskiyhteiskunnan käsitettä kyberilmiöön. Beck on laajentanut riskiyhteiskunnan käsitettä entistä globaalimmaksi, maailman riskiyhteiskunnaksi. Riskistä on tullut hyvin teknologinen. Mitä enemmän otetaan käyttöön raskasta teknologiaa, sitä suuremmaksi tulee epätodennäköisten onnettomuuksien todennäköisyys. Maailmasta on tullut riskiteollisuuden koekenttä. Työssä on Delfoi-menetelmää hyödyntäen haastateltu asiantuntijoita kyberilmiöstä. Keskeistä asiantuntijoiden haastattelussa on ollut Delfoin perustusajatus, jossa asiantuntijat argumentoivat anonyymisti annettuun aiheeseen. Asiantuntijapaneeli rakentui 13. henkilöstä, jotka edustivat yhteiskuntatieteilijöitä, kyberasiantuntijoita sekä turvallisuusalan asiantuntijoita. Kysely suoritettiin verkkosovelluksen (eDelfoi) avulla. Delfoi-menetelmä koetaan helposti tulevaisuusorientoituneeksi, mutta aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet sen soveltuvan hyvin turvallisuuskysymysten pohtimiseen, sekä ilmiöiden kartoittamiseen, jotka eivät ole vakiintuneet. Käsitteen määritteleminen on tärkeää puhuttaessa ilmiöstä, joka ei ole vielä vakiintunut. Kyberturvallisuuden käsite kuvastaa laaja-alaisesti kyberilmiötä. Käsitteitä käytetäänkin enemmän toistensa synonyymeinä kuin eri asiaa tarkoittavina. Kyberturvallisuudelle on pyritty löytämään mahdollisimman kuvaava ja tarpeeksi laaja määritelmä. Kyberilmiötä tarkastellessa tulee huomioida sen kahtiajako, jossa toinen osa on kansalaistason ilmiö ja toinen tekninen ilmiö. Kyberilmiö vaikuttaa yhteiskuntaan eri tavalla. Jokainen yksilö voi suojata oman tietokoneensa viruksentorjuntaohjelmalla kotona ja työpaikalla sekä huomioida tieturvallisen käytöksen internetissä. Verkkoiskun kohdistuessa elintärkeisiin toimintoihin tai kriittiseen infrastruktuuriin on kyseessä tekninen ilmiö, joka vaatii asiantuntijuutta. Kyberilmiössä ei operoida vain kyberavaruudessa vaan sillä on kosketuspinta fyysiseen maailmaan ja toisinpäin. Tietotekniikka on helpottanut arkipäivää, mutta tuonut mukanaan uusia näkymättömiä riskejä, jotka toteutuessaan voivat olla hyvin kiusallisia. Tällä hetkellä ihminen on suurin riski. Omalla toiminnalla aiheutetaan suurempaa vahinkoa, kuin että riski tulisi yhteiskunnan ulkopuolelta esimerkiksi toisen valtion tekemänä verkkohyökkäyksenä. Kyberriski on olemassa ja loppupäätelmänä voidaan sanoa, että on siirrytty kyberriskiyhteiskunnan aikakauteen.
  • Syrjäläinen, Anni (2013)
    Ihmisten mahdollisuudet olla tekemisissä lääketieteen ja terveydenhoidon kanssa ovat moninaistuneet jamuuttuneet selvästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Yhtäältä molekyylibiologia, geeniteknologia ja lääketeollisuus kehittävät yhä erilaisempia mahdollisuuksia sairauksien hoitoon. Samalla hyvinvointivaltioissailmenneet poliittiset muutokset ovat synnyttäneet paineita muuttaa julkisen terveydenhuollon käytäntöjä ja tapoja, joilla ihmiset ovat tekemisissä palvelujärjestelmän kanssa. Internet ja uusi viestintäteknologia liittyvät olennaisesti terveydenhuollon muuttuviin käytäntöihin. Terveydenhuollon asiakaskeskeisyyttä vahvistamaan julkishallinnossa on käynnistetty useita sähköisiä terveydenhuollon projekteja. Tutkielmassa lähestytään kansanterveyden edistämiseen valjastettuja verkkopalveluita teorialähtöisesti foucault’laista hallinnan analyyttista ja toimijaverkkoteoreettisesta näkökulmaa yhdistäen. Tarkastelun kohteeksi on valittu yksittäinen, sosiaali- ja terveysministeriön ylläpitämä Hyvinvointipolkuterveysportaali, joka sisältää erilaisia sovelluksia ja testejä oman terveydentilan arvioimiseen ja hyvinvoinnin edistämisen tueksi. Tutkielmassa ei käytetä erillistä metodia, vaan tavoitteena on muodostaa kahden lähestymistavan välinen synteesi, jolla selvittää yhtäältä sitä, miten elintavat tuodaan portaalin käytön yhteydessä hallinnan kohteeksi ja toisaalta siten, miten hallinnan subjektin muotoutumista voidaan teorioiden valossa hahmottaa. Keskeiseksi käsitteeksi nousee toimijaverkkoteoreettisesta ajattelusta tuttu kääntämisen (translation) käsite, jonka avulla on mahdollista tarkastella yhtäältä teknologisen ja inhimillisen kytkeytymistä toisiinsa ja toisaalta sitä, miten hallintakäytännöt ja itsen muovaamisen käytännöt liittyvät yhteen. Siinä missä Foucault’n tutkimuskysymykset elämän tulemisesta hallinnan kohteeksi ja subjektin rakentumisesta olivat ennen kaikkea historiallisia ja koskivat pitkiä ajanjaksoja, edellyttää toimijaverkkoteoria keskittymään konkreettisesti empiiriseen nykyhetkeen ja purkamaan siinä itsestään selviltä näyttäviä toimijoita ja ilmiöitä nykyisyydessä, joka on yhä vahvemmin erilaisten viestintäteknologioiden välittämää. Hylkäämällä perinteinen yhteiskuntatieteissä vallinnut jako luontoon ja teknologiaan,inhimilliseen ja ei-inhimilliseen toimijaverkkoteoria antaa mahdollisuuden lähestyä ennakkoluulottomasti erilaisia ilmiöitä sekä toisaalta itsen ja ulkoisen hallinnan välisiä jännitteitä. Tarkasteltaessa subjektiksi muodostumista konkretisoituu hallinnan strategioiden toteutumisen epävarmuus.Portaalia ei voida tarkastella yksinkertaisesti paikkana, jonne asiantuntijuus puhtaana siirtyy ja josta se edelleen liikkuu sellaisenaan käyttäjien ajatuksiin ja käytöksen osaksi. Elämän kontrolloimattomuus herättääkin kysymyksen siitä, miten hallinnan analytiikan ja toimijaverkkoteorian avulla voidaan ymmärtää se verkostojen ulkopuolelle jäävä mahdollisuuksien kenttä, johon nykyinen hallinta pyrkii yhä hanakammin puuttumaan.
  • Kiiskinen, Sanna-Maija (1999)
  • Lappalainen, Raija (2011)
    My thesis focuses on how young people in the sheltered home programmes of child welfare assess changes in their lives and how they describe their experiences on trust. The aim is to look at this from the point of view of young people: how young people living in risky situations affect their own lives and do not become marginalised. The focus is primarily on the adolescents’ internal stories as mediums of experiences and secondly on external stories as expert discourse. Trust is the central theoretical concept of the study. Trust is considered a key social mechanism that strengthens the feeling of basic security. In addition, the concepts of social capital, well-being and participation are used in the study. The study is qualitative and narrative and attempts to understand the subjective experiences of young people. The research material consists of altogether twelve narrative-biographical research interviews of seven young people in sheltered home programmes. The adolescents explained the changes for the worse in their lives mainly by external factors. They believed that positive changes were mainly due to their own strengths, attitude, their own agency and responsibility. The young people were classified according to the role they chose in change situations as “children who bear the responsibility” (child assumes parental responsibility) or “rebellious youth” (young person renounces all responsibility). All of the young people shared a sense of mistrust towards their parents. However, feelings of trust vary by situation and case. All of the adolescents studied had experienced feelings of trust towards the network of people close to them. The nature of the confidential relationship with the workers required by the young people varies by the individual. With the “children who bear the responsibility” trust was based on support, whereas with the “rebellious youth” the importance of control was stressed. All of the young people had experienced a sense of agency with relation to the service system. The length of the placement did not seem to have relevance to the building of confidential relationships. The building of confidence served as an explanation, as it were, to how well the young people have coped. The adolescents in sheltered home programmes of child welfare were able to establish confidential relationships despite their difficult experiences with mistrust. The trust of these young people was built on all dimensions of well-being – Having (living conditions), Loving (social relationships) and Being (orientation with the world). According to the empirical knowledge of the young people and expert information, secure growing-up conditions (predictability), confidential relationships with people close to them (trust as communication), and participation (agency) with relation to the service system are significant in building up trust. Narrative and biographical methods were well suited as tools for hearing a young person. With them the workers are able to pinpoint their own role in the meaning-making of a young person. They are thus able to give room to the people close to the young person and important to him or her. Using the knowledge acquired from the young people for development purposes requires that the work community has a reflective approach to their work. The work needs to be developed so that young people can become more trustful towards the service systems and the workers.
  • Ahonala, Marja Kaarina (2003)
    Tämä tutkimus käsittelee elämänhallinnan tunnetta. Elämänhallinnan tunne (sense of coherence) osoittaa, missä määrin yksilöllä on kestävä ja luottavainen tunne siitä, että hänen omat sisäiset virikkeensä ja ne, jotka elämän kulun aikana tulevat ulkoapäin, ovat selkeitä, jäsentyneitä ja selitettävissä. Tutkimusaineisto kerättiin kesällä 1995 satunnaisotannalla vuosina 1934-1974 syntyneiden Vihdin kunnan palveluksessa olevien henkilöiden keskuudessa. Otoksen kooksi valittiin 30 henkilöä, joista 24 osallistui tutkimukseen. Haastatelluista 15 oli naista ja 9 oli miestä ja heidän keski-ikänsä oli 40 vuotta. Elämänhallinnan tunteen selvittämiseksi haastateltaville esitettiin heidän perhe- ja läheissuhteisiinsa, terveyteen, työhön ja vapaa-aikaan liittyviä kysymyksiä. Haastatteluosuutta täydennettiin Aaron Antonovskyn (1987) kehittämällä elämänhallintamittarilla (SOC-questionnaire). Molempien menetelmien tuloksena oli, että elämänhallinnan tunne oli haastateltavien keskuudessa pääosin vahva. Tutkimuksessa selvitettiin elämänhallinnan tunnetta Antonovskyn (1987) teorian keskeisten käsitteiden, ymmärrettävyyden, hallittavuuden ja mielekkyyden osalta myös erikseen miesten ja naisten keskuudessa. Merkittäviä eroavuuksia sukupuolten välillä ei aineistosta noussut esiin. Antonovskyn mukaan yksilön kokemaan elämänhallinnan tunne muodostuu vuorovaikutuksesta perheen, läheissuhteiden ja ympäristön kanssa. Haastateltavat olivat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta perheellisiä, ja tunsivat poikkeuksetta saavansa sosiaalista tukea perheeltään. Aviopuolisoaan haastateltavat pitivät itselleen läheisimpänä ja luotettavimpana henkilönä. Perheyhteyden ja perheen eheyden haastateltavat kokivat antavan elämälleen mielekkyyttä, mikä on Antonovskyn teorian mukaan merkittävin elämänhallinnan tunteen kolmesta osatekijästä. Antonovskyn elämänhallinta teorian mukaan elämänhallinnan tunteella on myös vahva yhteys terveyteen ja hyvinvointiin. Tutkimus vahvistaa tätä näkemystä, sillä lähes kaikki haastateltavat pitivät itseään terveinä mainitsemistaan sairauksista huolimatta. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että elämänhallinnan tunteella on selkeä yhteys yksilön tyytyväisyyteen eri elämänalueilla. Vahvan elämänhallinnan tunteen omaavien yksilöiden perhesuhteet ovat kiinteät, he suhtautuvat työhönsä myönteisesti ja heidän vapaa-ajanviettonsa liittyy yhdessäoloon perheen kanssa. Läheissuhteiden merkitys elämänhallinnan tunteeseen on keskeinen. Vahva elämänhallinnan tunne tuli esille kaikkien kysymysten kohdalla sekä SOC-mittarilla analysoitaessa että haastatteluaineiston pohjalta. Tärkeimmät lähteet: Antonovsky, A. (1979). Health, stress and coping. San Francisco: Jossey-Bass. Antonovsky, A. (1987). Unraraveling the mystery of health. San Francisco: Jossey-Bass.
  • Hämäläinen, Birgitta (2015)
    Tämän tutkimuksen tehtävänä oli selvittää työntekijöiden ja vapaaehtoisten näkökulmasta, miten Kampin kappelissa tuetaan kävijöiden elämänhallintaa. Tutkimustehtävä jakautui kahteen osaan: kappelin kontekstin sekä asiakkaiden ja henkilökunnan välisten kohtaamisten ja keskustelujen tarkasteluun. Näiden osalta selvitettiin, miten ja miksi ne tukevat kappelin kävijöitä. Tutkimus suoritettiin laadullisena ja teoriaohjaavana. Tutkimuksen aineisto koostui yhdeksästä teemahaastattelusta. Haastatelluista henkilöistä kolme oli seurakunnan työntekijöitä, kolme kaupungin työntekijöitä ja kolme toimi kappelissa vapaaehtoisena. Lisäksi aineistona käytettiin keskusteluraportteja. Aineistot analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Kappelin kontekstin osalta merkittäviä olivat matala tulokynnys, keskusteluja suosiva ilmapiiri ja henkilökunnan kyky vastata laaja-alaisesti asiakkaiden tarpeisiin. Kappeli on paikka, jossa käyminen mahdollistaa erilaisten elämänhallinnan strategioiden toteuttamisen. Tutkimuksessa tällaisiksi strategioiksi tunnistettiin hiljentyminen, sosiaalisen tuen hakeminen ja uskonyhteisön yhteyteen hakeutuminen. Henkilökunnan ja asiakkaiden välisissä kohtaamisissa ja keskusteluissa muodostui kolme merkittävää tukemisen ulottuvuutta: tuki yhteyden luomisessa ja säilyttämisessä, tuki ongelmien käsittelyssä sekä tuki mielekkyyden löytämisessä ja säilyttämisessä. Yhteyden luominen asiakkaaseen liittyi henkilökunnan aloitteellisuuteen kontaktin ottamisessa, dialogiseen lähestymistapaan ja toimenpiteisiin, jolla pyrittiin poistamaan puhumisen esteitä. Jo syntyneen asiakassuhteen syventämisessä keskeisiä olivat asiakkaan tarpeiden ja hänen ihmisyytensä eri ulottuvuuksien sisään sulkeminen sekä mahdollisuus käydä kappelilla useamman kerran. Joidenkin asiakkaiden kohdalla merkittävää oli tavanomaista ihmissuhdetta muistuttava kanssakäyminen kappelin henkilökunnan kanssa. Ongelmien käsittelyssä tärkeänä nähtiin asiakkaan kuunteleminen ja hänen tunteidensa vastaanottaminen. Kuuntelemiseen liittyi asiakkaan tilanteen kartoittaminen sekä informaation, neuvojen ja ohjeiden antaminen. Asiakkaan hallinnan ja kontrollin tunnetta pyrittiin tukemaan kolmella tavalla: tukemalla hänen tyylinsä säilyttämistä, ohjaamalla häntä ottamaan suurempaa vastuuta asioiden hoitamisesta tai ohjaamalla häntä ottamaan vastaan apua. Asiakkaan uskonnollinen orientaatio otettiin tukemisessa huomioon pääasiassa kahdella tavalla: tukemalla asiakkaan Jumala-suhdetta ja toimimalla suhteessa välittäjänä. Mielekkyyden löytämistä ja säilyttämistä tuettiin etsimällä elämäntilanteen tai ongelmien merkitystä yhdessä asiakkaan kanssa ja pyrkimällä muuttamaan merkityksiä tarvittaessa. Asiakkaita tuettiin myös tarkoituksen löytämisessä. Tutkimuksessa havaittiin, että elämänhallinnan tukeminen oli prosessimaista. Tukeminen oli kokonaisvaltaista ja asiakaslähtöistä ja tapahtui pääasiallisesti asiakkaan keinot ja päämäärät säilyttävien menetelmien, käytäntöjen ja toimenpiteiden avulla. Tukemisessa keskeisiä tekijöitä olivat asiakkaan voimavarojen tunnistaminen ja niiden käyttöä rajoittavien tekijöiden lieventäminen. Tukeminen kohdistui enemmän ei-uskonnolliseen, kuin uskonnol-liseen elämänhallintaan. Tukemisen keinoihin vaikuttivat ne työmenetelmät ja käytänteet, joita kappelissa työskentelevät henkilöt omassa ammatissaan käyttivät.