Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 3810-3829 of 25478
  • Nurminen, Sofia (2014)
    Tiivistelmä - Referat Tutkielmani lähtökohtana oli Levinasin käsitys filosofiasta eettisenä metafysiikkana. Tutkimuksessani vertasin Levinasin käsitystä eettisestä toisen ihmisen kasvojen kohtaamisesta hänen käsitykseensä eroottisesta kohtaamisesta. Tutkielmani metodina oli systemaattinen analyysi. Tutkin Levinasin ajattelua erityisesti tarkastelemalla käsitteiden ja niiden suhteiden kehitystä teoksessa Totaliteetti ja Äärettömyys. Levinas asettaa teoksessaan ihmisen olemassaolon perustaksi Toisen ihmisen eli Äärettömän Idean kohtaamisen. Subjektin olemassaolon perusta on metafyysinen Halu, joka suuntautuu äärettömästi Toiseen. Sekä eettinen että eroottinen suhde edellyttävät, että on olemassa erillinen subjekti, joka kohtaa Toisen. Subjektilla on oma sisäinen maailma, johon hän voi toivottaa toisen tervetulleeksi ja joka mahdollistaa subjektin vastuullisuuden. Subjektin sisäinen maailma perustuu siihen, että hän elää jostakin eli nauttii maailman objekteista. Nautinto eli eläminen jostakin kuvastaa intentionaalisuutta, jossa olemuksellisesti toiset eli objektit muuttuvat samaksi eli osaksi minää. Maailma samassa muodostuu subjektin kielellisistä käsitteistä. Erillinen subjekti voi kohdata Toisen ihmisen ja kasvot. Eettisessä suhteessa kasvot ilmaisevat subjektille äärettömän eettisen velvoitteen. Kasvot ovat suhteessa subjektiin täysin ulkopuoliset ja transsendentit. Eroottinen suhde suuntautuu feminiineihin kasvoihin. Subjekti nauttii eroksessa immanentisti kasvoista, mutta toisaalta subjektin eroksessa kohtaamat feminiinit kasvot kuvastavat aina transsendenssia ei-vielä-olevaa. Tutkielman keskeinen tulos oli, että toisen ihmisen kasvot saavat eettisen merkityksensä hedelmällisyyden kautta. Eettinen suhde ei kuvasta subjektin täyttä transsendenssia, mutta eroksen avulla syntyvä hedelmällisyys kuvastaa. Hedelmällisyydessä syntyy lapsi, jossa isä on sekä itsensä että toinen. Isä valitsee lapsen, ja isällinen valinta tekee lapsesta uniikin. Tämä on perusta veljeydelle ja tasa-arvolle. Poika kuvastaa isän näkökulmasta äärettömyyttä ja vastuuta. Kasvot saavat merkityksen veljeydessä, ja kasvot merkitsevät oikeudenmukaisuutta. Hedelmällisyys mahdollistaa veljeyden, sillä ihmiskunta on tasa-arvoisten veljien yhteisö. Tutkielmassani todettiin myös, että eettinen ja eroottinen suhde liittyvät yhteen ja täydentävät toisiaan Levinasin ajattelussa. Subjektin ja Toisen kasvojen eettinen kohtaaminen on Levinasin mukaan yhteiskunnallisen järjestyksen perusta. Sukupolvien jatkumo mahdollistaa sen, että isä voi olla lapsessaan äärettömästi. Myös pojalla on mahdollisuus hedelmällisyyteen. On mahdollista ajatella, että subjekti on olemuksellisesti vastuullisuutta. Levinasin mukaan isä asettaa pojan vastuulliseksi. Subjekti saa tällöin olemassaolonsa Toiselta, joka asettaa subjektin vapauden kyseenalaiseksi. Toinen voisi olla hedelmällisyydessä isä tai eettisessä kohtaamisessa veli, joka on tasa-arvoinen, sillä hänkin on sekä isänsä että toinen samaan tapaan kuin subjekti. Levinasin mukaan Äärettömän Idea on filosofisesti ensisijainen, ja subjektin olemassaolo perustuu Äärettömän Ideaan. Jokaisen ihmisen olemassaolo perustuu Äärettömän ideaan, mikä on myös veljeyden perusta.
  • Jantunen, Jarmo (1995)
  • Vartiainen, Vuokko (2001)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vapaaehtoisten käsityksiä Rikosuhripäivystyksestä ja omasta sitoutumisestaan. Tavoitteena oli myös selvittää sitoutumista lisääviä ja vähentäviä tekijöitä. Vapaaehtoisten mukaan sitoutuminen auttamistyöhön tarkoitti sitä, että tekee sen, mitä on luvannut ja tekee sen mahdollisimman hyvin. Toimintasääntöjen ja eettisten periaatteiden noudattaminen ilmensi Rikosuhripäivystykseen sitoutumista. Rikosuhripäivystys on auttamispalvelu, joka tarjoaa rikoksen kohteeksi joutuneille henkistä tukea ja käytännön neuvoja.Tutkimuksen taustalla ovat hyvinvointivaltion taloudellisten resurssien niukkuusongelmat, jotka lisäävät paineita myös kolmannelle sektorille. Yksilöllistyneen ihmisen maailmankuvaan palkattoman avun antamisen oletetaan sopivan heikosti. Ongelmana onkin, miten saadaan ihmiset sitoutumaan vapaaehtoistoimintaan ja jatkamaan tehtävissään. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin haastattelemalla 12:a vapaaehtoista. Uusintahaastatteluun valittiin heistä kuusi. Metodina käytettiin teemahaastattelua, koska haluttiin saada vapaaehtoisten omia näkemyksiä. Analyysissä muodostettiin vapaaehtoisten taustavahvuuksien ja ominaisuuksien perusteella kolme ryhmää: vahvat kanssakulkijat, kriiseissään karaistuneet ymmärtäjät ja ratkaisuhakuiset auttajat. Ryhmien avulla kuvattiin vapaaehtoisten sitoutumista ja tehtävissään jatkamista. Vahvat kanssakulkijat sitoutuivat kiinteästi tehtäviinsä. Heidän voimavaroinaan olivat auttamiseen soveltuva ammattitausta ja lapsuuden kodista saadut arvot. Sitoutumista lisäsivät eniten työstä saatu sisäinen kiitos ja työntekijöiden huomioiva suhtautuminen.Omaa aikaa annettiin harkiten. Kriiseissään karaistuneiden ymmärtäjien vahvuudet kumpusivat oman elämän vaikeuksien voittamisesta. He sitoutuivat auttamistehtävien kautta Rikosuhripäivystykseen. Merkityksellisyyden tunteen täyttyminen ja sosiaalinen tuki lisäsivät sitoutumista. Vapaaehtoistyö oli heille lähes elämäntehtävä. Ratkaisuhakuisten auttajien sitoutuminen ilmeni erilaisten ratkaisujen etsimisenä ja tekemisenä niin omassa elämässä kuin vapaaehtoistyössäkin. Heidän vahvuustekijöitään olivat elämäntilanteen antama aika, laaja-alainen osaaminen ja käytännön läheisyys. Osallistuminen ilmeni lyhytkestoisempana sitoutumisena. Haastateltujen sitoutumista vähensivät auttamistoiminnan rajallisuus ja omien taitojen riittämätön hyödyntäminen. Syitä sitoutumiseen olivat mm: kristillinen ja yhteiskunnallinen auttamisvelvollisuus, uuden identiteetin rakentaminen, elämän muutoskohtien järjestely ja vaativien auttamistehtävien antama haaste. Tutkimuksen päähavainto oli se, että auttamistyöhön ja Rikosuhripäivystykseen sitouduttiin sillä tiiviydellä ja niin kauan kuin vapaaehtoistyö täytti merkittävimmältä osin tehtäväänsä. Keskeisimmät lähteet: Nylund 2000: Varieties of Mutual Support and Voluntary Action. A Study of Finnish Self-Help Groups and Volunteers, Helander 1998: Kolmas sektori. Käsitteistöstä, ulottuvuuksista ja tulkinnoista, Tuorila & Siltaniemi 1999: Unohdettu rikoksen uhri?
  • Ilunga, Yannick Edgard (2015)
    Over the last two decades, social movements and protest groups have been reshaped by their use of the Internet and ICT technology. On the one hand, such tools have helped social movements find and disseminate information, recruit participants, organise, coordinate, and make decisions (Kavada, 2010: 101). Groups such as the Zapatistas, hailed ̳first informational guerrilla movement‘ by Castells (2004), are an example of how protest groups have been reshaped by the adoption of the Web ICT technology. On the other hand, the Internet has generated a new form of protest: online activism. Despite the proliferation of online activist campaigns, this form of ―activism through clicks‖ has been subjected to criticism (Morozov, 2009a, 2009b, 2011; Christensen, 2011, 2012). For the slacktivist critique, such typology of activism does not appear to be motivated by and does not seem to aim at solving issues of political nature and of global resonance. This study focuses on the SOPA Strike, protest launched in response to the Stop Online Piracy Act. The American nonprofit Fight for the Future, successfully managed to engage and mobilise thousands of Internet users, advocacy groups, tech companies, gamers and other groups who, on January 18, 2012, joined the largest protest in the history of the Internet. By looking at three online campaigns the NGO launched in response to SOPA – Free Bieber, American Censorship Day and Boycott GoDaddy – as well as its discourse on social media, this thesis tries to identify the tactics Fight for the Future used to enhance e-mobilisation. Keywords: online activism, e-mobilisation, protest tactics, SOPA, Fight for the Future, slacktivism
  • Bäckström, Anna (2001)
    Tutkielmassa tarkasteltiin emootioita ja selviytymiskeinoja sekä niiden välistä yhteyttä homekotien asukkaiden vaikeassa elämäntilanteessa. Kodin homeongelma näyttäytyy yksilötasolla vakavana ja monitahoisena elämänkriisinä vaikuttaen niin terveyteen, taloudelliseen tilanteeseen kuin sosiaalisiin suhteisiinkin. Yksilön ja ympäristön suhdetta heijastava arviointi on avainasemassa sekä emootioiden että selviytymiskeinojen ymmärtämisessä. Emootiot määrittyvät kohteensa perusteella intentionaalisiksi. Selviytymiskeinoin vaikutetaan sekä yksilö-ympäristösuhteeseen että sen henkilökohtaiseen merkitykseen. Tutkielman taustalla kuljetettiin Richard Lazaruksen ja Susan Folkmanin (1984) transaktionaalista teoriaa, jonka osuvuutta arvioitiin aineiston perusteella. Tutkimukselle asetettiin neljä tehtävää: emootioiden laadun ja niiden kohteiden hahmottaminen, emootionarratiivien rakentaminen, emootioiden ja selviytymiskeinojen suhteen määrittäminen sekä emootioita korostavan selviytymisen luonnehtiminen. Aineiston keruumenetelmänä oli laadullinen teemahaastattelu, jonka yhteydessä haastateltavat piirsivät emootioviivan. Haastateltavina oli kaksitoista homekodin asukasta. Litteroidun haastatteluaineiston luokittava analyysi oli lähtökohtana aineiston tulkinnalle, jossa pyrittiin muodostamaan kokonaiskuva emootioiden ja selviytymisen yhteenkietoutuneisuudesta. Emootioviivojen tulkinnassa käytettiin tarinallista lähestymistapaa. Emootiot määrittyivät aineistossa kohteensa perusteella. Kohteet olivat koti, itse, muut, terveys ja oikeus. Sosiaalinen ympäristö odotti kotinsa ja terveytensä menettäneiltä ihmisiltä normatiivisesti negatiivisia emootioita. Normatiivisten odotusten vastustus näyttäytyi rationaalisuuden korostamisena. Emootioviivojen pohjalta rakennettiin kolme emootionarratiivia: uhritarina, romanttinen tarina sekä sankaritarina. Selviytymisstrategioiden valinta riippui siitä, minkälainen rooli emootioille annettiin selviytymistarinassa. Emootioita korostavan selviytymisen ehtona oli, että emotionaalisuus nähtiin elämää muutenkin jäsentävänä tekijänä. Selviytymiskeinojen ja emootioiden sisäinen mielekkyys ilmeni yksilön elämänlogiikan kannalta aina yhdenmukaisena. Emootioiden painotuserot riippuivat siitä, minkälaisen elämäntarinan ja -arvojen osaksi selviytyminen homekotikriisistä asettui. Aineiston perusteella voidaan sanoa, että Lazaruksen ja Folkmanin (1984) teoria soveltuu melko hyvin kuvaamaan pitkäaikaisistakin elämänvaikeuksista selviytymistä edellyttäen, että yksilö on sitoutunut odotettuihin emootio- ja selviytymismalleihin. Tärkeimmät lähteet olivat Lazarus, R. S. & Folkman, S. (1984). Stress, appraisal, and coping; Lazarus, R. S. (1991). Emotion and adaptation ja Hänninen, V. (1999). Sisäinen tarina, elämä ja muutos.
  • Seppälä, Noora (Helsingin yliopisto, 2014)
    Objectives: Hostility and anger in adulthood have been associated with adverse consequences such as coronary heart disease, early mortality, worse mental health and social problems. It is therefore important to study the antecedents of hostility and anger. Previous studies have shown that low socioeconomic status in childhood and in adulthood and traumatic experiences are associated with higher hostility and anger in early and middle adulthood. However, very few studies exploring the association of traumatic experiences and hostility or anger have used large population-based cohorts, and no studies have explored the association in older adults. The aim of this study was to test whether emotional and physical traumas, childhood separation from parents and low socioeconomic status in childhood and adulthood are associated with hostility and anger in late adulthood. Second aim was to test whether the accumulation of these stressful experiences and the age at the time of the first traumatic experience are associated with hostility and anger in late adulthood. Methods: Participants were 1702 people who were born in Helsinki between 1934–1944 (women 55.9 %, average age 63 years) and were part of the Helsinki Birth Cohort Study. The participants filled out a psychological survey between 2001–2004. Emotional and physical traumas were measured with Traumatic Experiences Checklist, hostility with Cook-Medley Ho-scale and trait anger with Spielberger’s Trait Anger Scale. The information about childhood and adulthood socioeconomic status and childhood separation from parents due to war time evacuation were retrieved from registers. Linear regression was used as the analysis method. Results: An experience of an emotional or physical trauma and their frequency were associated with higher levels of hostility and anger in late adulthood. Emotional and physical traumas were also separately related to higher levels of hostility and anger. Age at the first emotional or a physical trauma had an effect on hostility: having experienced the first trauma in childhood was associated with higher hostility level, whereas having experienced the first trauma in adulthood was not. Experiences of an emotional or physical trauma were associated with higher anger level regardless of age at the first traumatic experience. Low socioeconomic status in adulthood was associated with higher hostility but not anger. Low socioeconomic status in childhood or childhood separation from parents were not associated with hostility or anger. However, the cumulative number of these stressful experiences was associated with higher levels of hostility and anger. Conclusions: Emotional and physical traumas and the accumulation of stressful experiences during the life course may predispose to higher hostility and anger in late adulthood.
  • Voutilainen, Liisa (Helsingin yliopisto, 2010)
    The dissertation examines how emotional experiences are oriented to in the details of psychotherapeutic interaction. The data (57 audio recorded sessions) come from one therapist-patient dyad in cognitive psychotherapy. Conversation analysis is used as method. The dissertation consists of 4 original articles and a summary. The analyses explicate the therapist s practices of responding to the patient s affective expressions. Different types of affiliating responses are identified. It is shown that the affiliating responses are combined with, or build grounds for, more interpretive and challenging actions. The study also includes a case study of a session with strong misalignment between the therapist s and patient s orientations, showing how this misalignment is managed by the therapist. Moreover, through a longitudinal analysis of the transformation of a sequence type, the study suggests that therapeutic change processes can be located to sequential relations of actions. The practices found in this study are compared to earlier research on everyday talk and on medical encounters. It is suggested that in psychotherapeutic interaction, the generic norms of interaction considering affiliation and epistemic access, are modified for the purposes of therapeutic work. The study also shows that the practices of responding to emotional experience in psychotherapy can deviate from the everyday practices of affiliation. The results of the study are also discussed in terms of concepts arising from clinical theory. These include empathy, validation of emotion, therapeutic alliance, interpretation, challenging beliefs, and therapeutic change. The therapist s approach described in this study involves practical integration of different clinical theories. In general terms, the study suggests that in the details of interaction, psychotherapy recurrently performs a dual task of empathy and challenging in relation to the patient s ways of describing their experiences. Methodologically, the study discusses the problem of identifying actions in conversation analysis of psychotherapy and emotional interaction, and the possibility to apply conversation analysis in the study of therapeutic change.
  • Mattsson, Stella (2015)
    Avhandlingen inom området för arbetssociologi är en studie om postbyråkratiskt arbetsliv i den kreativa industrin i huvudstadsregionen. Syftet är att försöka definiera och förklara vad som avses med en postbyråkratisk organisation, vars mest framträdande säregenhet är betydelsen och behovet av sociala egenskaper och sociala relationer mellan de anställda. Den teoretiska referensramen presenterar teorier om kunskapsarbete, postbyråkrati och framväxten av den sociala organisationens förväntningar på individen. Den sociala organisationen är bevisligen framgångsrik eftersom den lyckas engagera individen på det emotionella planet. Forskningsresultat tyder på att emotionellt engagerade arbetstagare genererar trivsel och framgång. Dagens företagskultur kan däremot anses ha tagit ett steg längre än HR-litteraturen förutspådde på 1980-talet, och i den sociologiska litteraturen talar man ofta om vänskaps- och rolighetskultur - både på gott och ont. Flera framgångsrika företag är kända för att förespråka en sådan typ av företagskultur. Hur fungerar vänskapskulturen och vilka följder har den sist och slutligen för individen? I min avhandling har jag sökt postbyråkratiska kännetecken och särskilt uttrycken för vänskapskultur i småskaliga, ofta relativt nystartade företag i den kreativa branschen. Materialet är insamlat i huvudstadsregionen under åren 2013 och 2014 och består av kvalitativa forskningsintervjuer. Analysen av materialet visar på många sätt att vänskapskulturen bland informanterna är utbredd och relativt lätt att definiera. Informanterna har för det mesta en positiv syn på det så kallade subjektifierade arbetet, och upplever att de trivs på sin arbetsplats på grund av den goda stämningen och den sociala samvaron. Sociala relationer ger även ökat inflytande och antiauktoritära, icke-hierarkiska chefer som endast styr i bakgrunden är vanliga. Analysen visar också att rekryteringen inom branschen åtminstone enligt informanternas utsagor tagit ett steg bort från formella behörighetskrav och i första hand letar efter personligheter som passar in socialt sett i företagets kultur. En annan sida av resultatet är dock att vänskapskulturen även har avigsidor; det är svårt att tala allvar med en chef eller arbetskamrat som samtidigt är en vän, man kan känna sig orättvist behandlad men förbiser det för den goda stämningens skull, roligheterna stör själva arbetet m.m. Min slutsats är att en organisation som är icke-traditionell och saknar byråkratisk eller lagfäst struktur behöver något annat som håller truppen samlad och fokuserad på gemensamma mål. Det är möjligt att vänskapskulturen har blivit den sammanhållande faktorn på många arbetsplatser.
  • Silfver, Mia (2003)
    Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää yläasteikäisten nuorten empatia- ja syyllisyystaipumuksia ja sitä, miten suhde vanhempiin liittyy näihin tunteisiin. Keskeisenä kysymyksenä on, millainen perheympäristö ja kasvatustyyli liittyy sellaisiin empatia- ja syyllisyysreaktioihin, jotka todennäköisimmin edistävät prososiaalista toimintaa. Lisäksi tarkasteltiin sukupuolten välisiä eroja sekä sitä, eroavatko eri ikäluokat toisistaan tutkittavien muuttujien suhteen. Tutkimusaineisto koostuu kahdesta näytteestä, lappeenrantalaisista jääkiekkojunioreista sekä espoolaisista yläasteen koululaisista Tutkimusmenetelmänä käytettiin nuorten itse täyttämiä lomakkeita. Empatiaa tutkitttiin Davisin Interpersonal Reactivity Index- testillä (Davis 1994), joka mittaa taipumusta erilaisiin empatiapohjaisiin reaktioihin yleisillä väittämillä, esimerkiksi "tunnen usein lempeää huolta vähäosaisten puolesta." Vanhemmuustyylien tutkimiseen tein lomakkeen, jossa nuoret arvioivat vanhempiensa toimintaa väittämien avulla, jotka muodostavat neljä skaalaa: valvonta, emotionaalinen tuki, kurinpitotapa sekä vanhempien prososiaalisuus. Syyllisyyttä tutkittiin kahdella tavalla. Ensinnäkin käytettiin Martin L. Hoffmanin luomaa projektiivista tarinantäydennystehtävää (ks. esim. Hoffman, 1975), jossa vastaajan on tarkoitus samaistua tarinan rikkomuksentekijään ja heijastaa vastaukseen omia tunteitaan. Toiseksi käytettiin lyhennettyä versiota June P. Tangneyn (2002) tilannekuvauksiin ja erilaisiin toimintavaihtoehtoihin perustuvasta Tosca Adolescent - testistä. Tämä testi mittaa erilaisia tapoja toimia syyllisyystilanteissa. Reaktiovaihtoehdot muodostavat neljä skaalaa, joita ovat syyllisyys, häpeä, vastuun välttely ja vähättely. Keskeinen tulos oli, että empatia liittyi vahvasti nuorten adaptiiviseen syyllisyysreagointiin. Syyllisyyden erottaminen häpeästä osoittautui tärkeäksi, sillä häpeällä ei ollut yhteyttä empatiaan. Moniulotteisen empatiamittarin käyttö oli myös tärkeää, sillä yhteydet olivat erilaisia eri empatiapohjaisten reaktioiden kohdalla. Vanhempien induktiivinen kurinpito, valvonta ja myönteinen esimerkki liittyivät empatiaan ja syyllisyyteen. Lisäksi emotionaalinen tuki liittyi vähäisempään häpeään ja henkilökohtaiseen mielipahaan reaktona toisen kärsimykseen. Sukupuoliero oli kuitenkin huomattava, ja vanhempien toiminnalla näytti olevan selvästi heikompi yhteys tyttöjen kuin poikien emotionaaliseen reagointiin. Ikään liittyvät erot olivat vähäisiä. Tytöillä häpeä väheni iän myötä ja empaattinen huoli lisääntyi, pojilla ainoa muutos oli syyllisyyden lisääntyminen Hoffmanin testin toisessa osiossa. Tutkielman teoreettisena taustana toimivat Martin L. Hoffmanin kognitiivis-kehitykselliset teoriat empatiasta, empatiaan pohjautuvasta syyllisyydentunnosta sekä empatian ja syyllisyyden sosialisaatiosta. Lisäksi käsittelin Nancy Eisenbergin näkemyksiä empatiasta ja prososiaalisesta toiminnasta. Syyllisyydentunteiden kohdalla tärkeänä taustana toimivat Jane Bybeen näkemykset erityyppisistä syyllisyyskokemuksista sekä June P. Tangneyn teoria häpeän ja syyllisyyden merkityksistä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tärkeimpiä lähteitä olivat mm. Hoffman M. L. (2000) Empathy and moral development - implications for caring and justice, Bybee, J. (toim.): Guilt and children ja Tangney, J. P. & Dearing, R. L. (2002) Shame and guilt.
  • Halme, Saara (Helsingin yliopisto, 2015)
    Goals: The emphatizing-systemizing theory (E-S theory) states that emphatizing and systemizing helps us understand gender differences in normal population and the causes of autism spectrum disorders. Emphatizing is the capacity to recognize and predict other people’s emotions and thoughts and to respond appropriately. Systemizing is the drive to analyze nonagentive systems and create if-then rules in order to predict their behavior. In general, women have a stronger drive to emphatize and men have a stronger drive to systemize. Extreme male brain theory (EMB Theory) is an extension to the E-S theory. According to the EMB Theory, autism is a result of the extreme of the normal male cognitive profile. In recent years, it has been noticed that autistic traits can also be found in normal population. One might expect that the relationship between emphatizing, systemizing and autistic traits would also be found in healthy individuals. However, not much research has been done on this subject and the results have been somewhat mixed. There have also been some weaknesses in the methods used in previous research. In this paper, I examine the relationship between emphatizing, systemizing and autistic traits in normal population using a wide variety of measurements. The hypothesis is that low emphatizing and high systemizing are related to the amount of autistic traits. Method: 3084 participants took part in an online study. The study consisted of questionnaires and computerized tests. Results and Discussion: Low emphatizing and high systemizing were related to the amount of autistic traits. The negative relationship between emphatizing and autistic traits was bigger than the relationship between systemizing and autistic traits. Tests that measured emphatizing and systemizing abilities correlated only weakly to the amount of autistic traits. Low emphatizing was related to autism’s social difficulties. High systemizing was related to the interest toward numbers and patterns associated with autism. It seems that emphatizing and systemizing are linked to different parts of the autistic phenotype.
  • Vehkasalo, Veera Kaisa (2011)
    Työssäni tarkastelen venäläistä neo-euraasianistista liikettä ja tapoja joilla liikkeen aktivistit rakentavat Euraasiasta yhtenäistä kokonaisuutta ja imperiumia. Keskeisiä tutkimuskysymyksiäni ovat: Mikä imperiumi on ja mitkä ovat sen keskeisiä motivaatioita ja teemoja? Kuinka imperiumin idea rakentuu tai käsitetään ja tämän voi tulkita? Minkälaisia seurauksia voi tulkita heidän tavallaan Euraasia nähdä olevan? Materiaalina käytän haastatteluja, jotka on kerätty Moskovassa keväällä 2008, ja liikkeen kirjallisia tuotoksia (lehdet ja Internet -sivut). Neo-euraasianistisella liikkeellä tarkoitan tässä työssä Kansainvälistä Euraasianistista liikettä (Meždunarodnoe Evrazijskoe Dviženie) ja sen alahaaraa Euraasianistista Nuorisoliittoa (Evrazijskij Sojuz Molodëži). Liike perustettiin virallisesti 2003, mutta rakentaa vahvasti historiallista yhteyttä 1930 -luvun klassiseen eurasianismiin. Tämän lisäksi sen diskurssissa on paljon neuvostoliittolaisia, fasistisia, uuskonservatiivisia ja nationalistisia piirteitä. Liikkeen johtohahmo on filosofi-geopoliitikko Alexandr Dugin. Työn tausta-ajatuksena minua kiinnostaa etenkin nk. älymystön tai intelligenttien vaikutus nationalismiin tai sosiaalisia ryhmiä määrittelevien diskurssien kehitykseen ja muutokseen.Tarkastelen materiaalia diskurssianalyyttisesta näkökulmasta. Näen diskurssianalyysin sen tutkimisena, miten sosiaalista todellisuutta tuotetaan erilaisissa sosiaalisissa käytännöissä. Samalla näiden diskurssien tutkiminen, foucautlaisen perinteen myötä, tarkastelee kriittisesti niiden tuottamia (aktualisoituneita sekä potentiaalisia) valtasuhteita. Käytän työssäni myös Benedict Andersonin kuvitellun yhteisön (imagined communities) käsitettä, joka auttaa hahmottamaan tapaa, jolla tutkimuskohteeni rakentavat imperiumia yhteisönä. Aktivistien puheessa imperiumi (imperiâ) tulee esiin pääasiallisesti positiivisesti ja ”heidän omanaan,” kun taas termi imperialismi (imperializm) pääosin negatiivisena, liittyen etenkin keskeisenä vihollisena pidettyihin Yhdysvaltoihin. Esiin nousee monta toisiinsa liittyvää teemaa, jotka jaottelen viideksi pääteemaksi. Näistä tarkastelen lähemmin imperiumia ”kaikkien kansojen hyväntekijänä (poliittinen puoli)”, ulkoisen voiman lähteenä (historiallis-geopoliittinen puoli) sekä kollektiivisen subjektin luojana (imperialistis-nationalistinen puoli). Pyrin kontekstualisoimaan diskurssin ja tarkastelemaan tapoja, joilla se ammentaa motiiveja myös historiallis-kulttuurisista tavoista hahmottaa aluetta ja sen asukkaita. Käsittelen myös kansan, kansakunnan, etnoksen ja nationalismin käsitteitä ja sitä, miten ne nousevat neo-eurasianistisessa diskursissa esiin. Imperiaalisen nationalismin (imperskij nacionalizm) käsite auttaa ymmärtämään niitä tapoja, jolla liike tekee sekä pesäeroa nationalismiin että samalla hyödyntää monia nationalistisen diskurssin perusteemoja. Eräs liikkeen diskurssin keskeisistä eroista niin sanottuun nationalismin valtavirtaan on ”kansakunnan (naciâ)” käsitteen vahva negatiivinen konnotaatio. Sen vastakohtana esiin nostetaan vahvasti kansan (narod) käsite. Samalla kuitenkin etnisen venäläisen (russkij) käsitettä käytetään tavallista laajemmin ja kattavammin kuin tavallisesti, ja ennen kaikkea Venäjä nousee imperiumin keskeisimmäksi tekijäksi. Euraasialaiseen imperiumiin liitetyistä positiivistista mielikuvista käsittelen tarkemmin monikansallisuuden ja kansojen kodin ideaa, joka nousee mielestäni huomattavaksi retoriseksi taustaksi kaikessa materiaalissa. Tähän liittyy vahvasti myös saman teeman sivujuonne, eli imperiumin ”vapauttava” rooli. Tulkitsen, että liikkeen imperiumi -diskurssilla on instrumentaalinen luonne: se legitimoi aktivistien vaatimuksia varsinkin entisen Neuvostoliiton alueen suhteen. ”Euraasialaisen kansan” ajatus toimii mahdollisena Euraasiaa yhteisenä tekijänä ”Neuvostokansan” tilalla. Sen taustalla materiaalistani päätellen siintävät kuitenkin enemmänkin Venäjä ja venäläis -spesifit vaateet kuin koko Euraasia. Pohdin myös kansakunnan (nation) hyljeksimisen syitä ja käsitteen sopivuutta Venäjälle, kuten myös venäläisyyden käsitteiden kerrostuneisuutta. Kokonaisuudessaan imperiumi tuli esiin abstraktina, utopistisena ja ”totaalisena” kokonaisuutena.
  • Turoma, Sanna (2008)
    Joseph Brodsky, one of the most influential Russian intellectuals of the late Soviet period, was born in Leningrad in 1940, emigrated to the United States in 1972, received the Nobel Prize for Literature in 1987, and died in New York City in 1996. Brodsky was one of the leading public figures of Soviet emigration in the Cold War period, and his role as a model for the constructing of Russian cultural identities in the last years of the Soviet Union was, and still is, extremely important. One of Joseph Brodsky’s great contributions to Russian culture of the latter half of the twentieth century is the wide geographical scope of his poetic and prose works. Brodsky was not a travel writer, but he was a traveling writer who wrote a considerable number of poems and essays which relate to his trips and travels in the Soviet empire and outside it. Travel writing offered for Brodsky a discursive space for negotiating his own transculturation, while it also offered him a discursive space for making powerful statements about displacement, culture, history and geography, time and space—all major themes of his poetry. In this study of Joseph Brodsky’s travel writing I focus on his travel texts in poetry and prose, which relate to his post-1972 trips to Mexico, Brazil, Turkey, and Venice. Questions of empire, tourism, and nostalgia are foregrounded in one way or another in Brodsky’s travel writing performed in emigration. I explore these concepts through the study of tropes, strategies of identity construction, and the politics of representation. The theoretical premises of my work draw on the literary and cultural criticism which has evolved around the study of travel and travel writing in recent years. These approaches have gained much from the scholarly experience provided by postcolonial critique. Shifting the focus away from the concept of exile, the traditional framework for scholarly discussions of Brodsky’s works, I propose to review Brodsky’s travel poetry and prose as a response not only to his exilic condition but to the postmodern and postcolonial landscape, which initially shaped the writing of these texts. Discussing Brodsky’s travel writing in this context offers previously unexplored perspectives for analyzing the geopolitical, philosophical, and linguistic premises of his poetic imagination. By situating Brodsky’s travel writing in the geopolitical landscape of postcolonial postmodernity, I attempt to show how Brodsky’s engagement with his contemporary cultural practices in the West was incorporated into his Russian-language travel poetry and prose and how this engagement thus contributed to these texts’ status as exceptional and unique literary events within late Soviet Russian cultural practices.
  • Konstenius , Reetta Alexandra (2014)
    This dissertation is interested in the metatheory and ethics of linguistics. The research questions are concerned with the use of methodological terms and concepts. They study the question of whether the term experiment currently used in linguistics, e.g. experimental syntax and experimental semantics, corresponds to the conventional meaning of the term in methodology and other human sciences. This question is of interest as since the 1990's an increasing amount of studies in linguistics are presented under the term experiment. Experiments also often involve humans and therefore face ethical questions concerning their applications. At the moment, there is little or no actual knowledge about whether experiments in linguistics face the same ethical problems as in, for example, biomedicine. The aim of this study is to 1) discover the philosophy of linguistics as applicable to experiments 2) define the correct use of the term and 3) clarify those concepts with which the ethics of experiments in linguistics can be adequately discussed. This study takes as its starting point the unconventional term loose experiment coined by Itkonen and Pajunen (2010). By analyzing one particular unconventional use of the term experiment, this study seeks to reveal the conceptual background systems through which empirical methods, particularly experiments, are conceptualized in linguistics. The initial hypothesis is that a conflict between differing conceptual systems in the philosophy of linguistics is motivating the terminology. A systematic analysis of empirical and experiment in Itkonen AND Pajunen (2010) reveals how the meaning of the concept of empirical is build up by several conceptual systems. The rejection of both positivism and Chomskyan methodological naturalism leads to methodological dualism. A lack of hermeneutic philosophy seems to leave the qualitative methods in linguistics without conceptual support, resulting in unconventional interpretations of the empirical methods with human participants. These conceptual systems and lack of other concepts motivate the use of terms such as loose experiments. The distinctions between an experiment and qualitative research are lost in the conceptual system that Itkonen AND Pajunen (2010) rely on. It seems like maintaining a positivist, naturalist or methodological dualistic position in linguistics would entail conceptual problems regarding the understanding of experiments in linguistics. This points to a necessity to study further the metatheoretical frameworks for empirical research. Finally, the question of whether or not linguistics should apply conventional methodological terminology is to some extent also an ethical one. To answer ethical questions concerning empirical methods, it is essential to understand the relation the method has to human subjects. The current conventional terminology used in human sciences seems to be more apt to consider and explicate the distinctive relations the scientific technique has to humans than that of Itkonen AND Pajunen (2010), for example. It is also necessary that third parties, such as ethical committees, are able to understand the relation the method has to human participants.
  • Tukiainen, Janne (Helsingin yliopisto, 2008)
    A vast amount of public services and goods are contracted through procurement auctions. Therefore it is very important to design these auctions in an optimal way. Typically, we are interested in two different objectives. The first objective is efficiency. Efficiency means that the contract is awarded to the bidder that values it the most, which in the procurement setting means the bidder that has the lowest cost of providing a service with a given quality. The second objective is to maximize public revenue. Maximizing public revenue means minimizing the costs of procurement. Both of these goals are important from the welfare point of view. In this thesis, I analyze field data from procurement auctions and show how empirical analysis can be used to help design the auctions to maximize public revenue. In particular, I concentrate on how competition, which means the number of bidders, should be taken into account in the design of auctions. In the first chapter, the main policy question is whether the auctioneer should spend resources to induce more competition. The information paradigm is essential in analyzing the effects of competition. We talk of a private values information paradigm when the bidders know their valuations exactly. In a common value information paradigm, the information about the value of the object is dispersed among the bidders. With private values more competition always increases the public revenue but with common values the effect of competition is uncertain. I study the effects of competition in the City of Helsinki bus transit market by conducting tests for common values. I also extend an existing test by allowing bidder asymmetry. The information paradigm seems to be that of common values. The bus companies that have garages close to the contracted routes are influenced more by the common value elements than those whose garages are further away. Therefore, attracting more bidders does not necessarily lower procurement costs, and thus the City should not implement costly policies to induce more competition. In the second chapter, I ask how the auctioneer can increase its revenue by changing contract characteristics like contract sizes and durations. I find that the City of Helsinki should shorten the contract duration in the bus transit auctions because that would decrease the importance of common value components and cheaply increase entry which now would have a more beneficial impact on the public revenue. Typically, cartels decrease the public revenue in a significant way. In the third chapter, I propose a new statistical method for detecting collusion and compare it with an existing test. I argue that my test is robust to unobserved heterogeneity unlike the existing test. I apply both methods to procurement auctions that contract snow removal in schools of Helsinki. According to these tests, the bidding behavior of two of the bidders seems consistent with a contract allocation scheme.
  • Tanayama, Tanja (2001)
    The aim of this study was to analyse systematic differences in the processes underlying different types of innovations. Innovations were differentiated according to their technological nature, which was measured by the radicalness and the complexity of the innovations. The innovations studied were divided into radical and incremental and into complex and simple innovations. Probit models were used to analyse how the development processes underlying radical versus incremental or complex versus simple innovations differ. The theoretical framework of the study was provided by the literature on different innovation theories. The components of the innovation process in focus can be divided into innovation-specific and firm- or sector- specific factors. Innovation-specific factors were related to the origin of the innovation, collaboration during the development work and the role of public subsidies in the innovation process. Firm- and sector-specific factors in turn consisted of the knowledge base of the innovating firm, the size of the firm and the environment in which the innovation was developed. The starting point for the analysis was a unique innovation database collected by the VTT Group for Technology Studies. The database consists of basic information on some 1600 Finnish innovations commercialised in Finland mainly during the 1980s and 1990s and more detailed survey data on some 800 innovations. The analysis was based on a subgroup of this survey data, consisting of 768 innovations. Patent data and firm-level information were linked to the survey data. The results indicate the importance of scientific and technological knowledge in developing radical or complex innovations. The importance of scientific breakthroughs and new technologies as well as collaboration with universities and research centres was pronounced in the case of radical or complex innovations. On the other hand, innovations originating mainly from competitive pressure were more likely to be incremental. The role of public subsidies in research and development work was highlighted in the development of radical or complex innovations. The results also suggest that the environment in which innovations are developed has an effect on the type of innovative activity. Technological opportunities differ among sectors, which is reflected especially in the complexity of innovation. Favourable demand conditions in turn enhance the development of complex innovations, while at the same time allowing room for incremental innovations through more extensive product differentiation.
  • Huttunen, Kristiina (2005)
    Väitöskirjassa on koottu yhteen empiirisiä tutkimuksia teknologisen kehityksen ja kansainvälistymisen vaikutuksista Pohjoismaisilla työmarkkinoilla. Tarkoituksena on tutkia miten nämä tekijät vaikuttavat eri työntekijäryhmien palkkoihin ja työn kysyntään. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan mitä tapahtuu työntekijöille, jotka menettävät työpaikkansa teknologisen kehityksen tai kansainvälistymisen seurauksena. Ensimmäisessä esseessä tutkitaan miten työvoiman rakenne on muuttunut Suomalaisissa toimipaikoissa viime vuosina. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan miten yritysten tutkimus- ja kehittämistoiminnassa ja ulkomaan viennissä tapahtuneet muutokset selittävät toimipaikkojen työvoiman rakenteen kehitystä. Tulokset osoittavat, että ikääntyvien (yli 45-vuotiaiden) ja korkeasti koulutettujen osuus yksityisen sektorin työntekijöistä on kasvanut vuosina 1988-2001. Regressiotulokset eivät kuitenkaan osoita, että toimipaikkojen tutkimus- ja kehitystoiminnalla tai viennillä olisi vaikutusta toimipaikkojen työntekijärakenteeseen. Toisessa esseessä tutkitaan miten yrityksen omistuksen vaihdos kotimaisesta ulkomaiseen vaikuttaa palkkoihin ja työvoiman rakenteeseen suomalaisissa toimipaikoissa. Tulokset osoittavat, että ulkomaisen haltuunoton jälkeen palkat suomalaisissa toimipaikoissa nousevat. Palkkojen nousu on voimakkainta korkeasti koulutettujen työntekijöiden kohdalla. Haltuunotolla ei näytä olevan vaikutusta toimipaikkojen työntekijärakenteeseen. Kolmannessa esseessä tarkastellaan kuinka vakavia ja pitkäkestoisia seurauksia työpaikkojen häviämisellä on työntekijöille, jotka menettävät työpaikkansa toimipaikan sulkemisen tai joukkoirtisanomisen seurauksena Norjassa. Tulokset osoittavat että työpaikkansa menettäneet työntekijät työskentelevät keskimäärin 3 kuukautta vähemmän seuraavana vuonna kun samanlaiset työntekijät jotka eivät menettäneet työpaikkojansa. Palkat ovat keskimäärin 2 prosenttia alemmat ja pysyvät alemmalla tasolla jopa seitsemän vuotta työpaikan menettämisen jälkeen. Seuraukset ovat vakavimmat työntekijöille, joilla on vähemmän koulutusta, ja jotka työskentelivät pienissä toimipaikoissa. Neljäs essee tarkastelee työvoiman vaihtuvuutta kuolevissa toimipaikoissa norjalaisella aineistolla. Tarkoituksena on selvittää miten eri vaiheessa kuolevista toimipaikoista lähteneiden työntekijöiden palkat eroavat. Tulokset osoittavat, että työntekijät jotka lähtevät kuolevista toimipaikoista vapaaehtoisesti tienaavat keskimäärin enemmän seuraavissa työpaikoissa. Vastaavasti työntekijät, jotka irtisanotaan toimipaikoista ennen niiden kuolemaa, joutuvat tyytymään huomattavasti alhaisempiin palkkoihin seuraavissa työpaikoissaan, kuin ne jotka pysyvät toimipaikassa sen kuolemaan saakka.
  • Huttunen, Kristiina (Helsingin yliopisto, 2005)
  • Suomalainen, Juha (Helsingin yliopisto, 2012)
    The reflectance factor is a quantity describing the efficiency of a surface to reflect light and affecting the observed brightness of reflected light. It is a complex property that varies with the view and illumination geometries as well as the wavelength and polarization of the light. The reflectance factor response is a peculiar property of each target surface. In optical remote sensing, the observed reflectance properties of natural surfaces are used directly for, e.g., classifying targets. Also, it is possible to extract target physical properties from observations, but generally this requires an understanding and modeling of the reflectance properties of the target. The most direct way to expand our understanding of the reflectance properties of natural surfaces is through empirical measurements. This thesis presents three original measurement setups for obtaining the reflectance properties of natural surfaces and some of the results acquired using them. The first instrument is the Finnish Geodetic Institute Field Goniospectrometer (FIGIFIGO); an instrument for measuring the view angle dependency of polarized hyperspectral reflectance factor on small targets. The second instrument is an unmanned aerial vehicle (UAV) setup with a consumer camera used for taking measurements. The procedure allows 2D-mapping of the reflectance factor view angle dependency over larger areas. The third instrument is a virtual hyperspectral LiDAR, i.e. a setup for acquiring laser scanner point clouds with 3D-referenced reflectance spectra ([x,y,z,R(λ)]). During the research period 2005 2011, the FIGIFIGO was used to measure the angular reflectance properties of nearly 400 remote sensing targets, making the acquired reflectance library one of the largest of its kind in the world. These data have been exploited in a number of studies, including studies dealing with the vicarious calibration of airborne remote sensing sensors and satellite imagery and the development and characterization of reflectance reference targets for airborne remote sensing sensors, and the reflectance measurements have been published as a means of increasing the general understanding of the scattering of selected targets. The two latter instrument prototypes demonstrate emerging technologies that are being used in a novel way in remote sensing. Both measurement concepts have shown promising results, indicating that, in some cases, it can be beneficial to use such a methodology in place of the traditional remote sensing methods. Thus, the author believes that such measurement concepts will be used more widely in the near future.