Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 3810-3829 of 24771
  • Pettersson, Dann (2014)
    I denna pro gradu avhandling har maktförhållandena i Finland undersökts. Avhandlingen innefattar två olika undersökningshelheter, den första behandlar näringslivet och den andra näringslivets förhållande till riksdagen. Studiet av näringslivet är intressant med tanke på att isolera makten och kunna undersöka maktens utformning i Finland utan hinder. Den andra delen, jämförelsen mellan riksdagen och näringslivet, motiveras främst av den en demokratisk aspekt. Ifall Finlands hade en utvecklad maktelit, uppgjord av riksdagsledamöter och toppar inom näringslivet kan detta inte sägas inverka positivt på demokratin. I studiet av maktförhållandena, har elitbildningar i det finländska samhället eftersökts. Den första delen av avhandlingen är en litteraturöversikt över det pluralistiska och det elitistiska synsättet av makt. I presentationen av den elitistiska synen av makt lyfts främst Dahl (1958) fram som kritik. Orsaken till detta är gränsen han drar upp mellan faktisk och potentiell elit. Efter detta avsnitt följer en genomgång av tidigare forskning, av internationell karaktär samt tidigare finländsk forskning. Den första delen av undersökningen i denna avhandling behandlar de 500 största företagen i Finlands styrelser. Detta område är intressant då personer här kan röra sig fritt och man kan studera uppkomsten och den naturliga förekomsten av eliter i Finland. Resultaten pekar på att det förekommer en elit inom det finländska näringslivet. Var man drar gränsen för förekomsten är dock svårt, inom denna undersökning föreslås att man drar gränsen var personer inte längre har en naturlig sannolikhet att mista maktpositioner. Undersökningsmetodiken är här, i den första delen kvantitativ analys. Det som klargörs är ifall det finns en kontinuitet över åren, ifall makten kan visas vara kumulativ utöver detta formas en modell för hur man förlorar maktpositioner. Den andra delen av undersökningen fokuserar på kopplingen mellan näringslivet och riksdagen. Detta för att undersöka Mills (1956) tanke på sammanflytande spelplaner. Det kan dock konstateras att det inte förekommer i någon stor utsträckning. Det förekommer undantag men generellt kan man utesluta ett sammanflytande av spelplaner mellan politiken och näringslivet på högsta nivå i Finland. Denna del av undersökningen är av kvalitativ karaktär.
  • Hiekkavuo, Aino (2015)
    Tutkimuksen aiheena on alueellinen stigma eli asuinalueiden ja niiden asukkaiden kielteinen leimautuminen pääkaupunkiseudulla. Tavoitteena on selvittää, löytyykö pääkaupunkiseudulta asukkaiden näkökulmasta stigmatisoituneita alueita. Stigman kokemista tarkastellaan sen kautta, pitävätkö ihmiset asuinpaikkansa kertomista epämiellyttävänä. Lisäksi selvitetään, minkälaiset alueet ovat stigmatisoituneet ja minkälaiset ihmiset stigman kokevat. Asuinalueita kuvataan niiden sosioekonomisen rakenteen avulla, ja henkilökohtaisia eroja stigman kokemisessa tarkastellaan sosioekonomisen aseman ja kulttuurisen orientaation eli makujen, asenteiden ja kiinnostuksenkohteiden kautta. Tutkimuksen tärkein aineisto on Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka -ohjelmassa vuonna 2012 kerätty kyselyaineisto asukkaiden hyvinvoinnista Helsingin seudulla. Stigman kokeminen määritetään kyselyssä olevan ”En mielelläni kerro muille, missä asun” -väittämän perusteella. Lisäksi käytetään Helsingin seudun aluesarjat -palvelun kautta saatuja Tilastokeskuksen aineistoja pääkaupunkiseudun asuinalueiden sosioekonomisesta rakenteesta. Tutkimusote on kvantitatiivinen, ja tärkeimpiä menetelmiä ovat tunnuslukujen laskeminen, keskiarvojen vertailu sekä faktorianalyysi. Aineiston käsittelyssä ja visualisoinnissa hyödynnetään myös paikkatietomenetelmiä. Tulosten perusteella alueellinen stigma on olemassa oleva ilmiö pääkaupunkiseudulla. Se kohdistuu pääasiassa kahdenlaisiin alueisiin: sosioekonomisesti huono-osaisimpiin ja hyväosaisimpiin. Stigma ei kuitenkaan ole erityisen voimakas, vaan stigmatisoituneimmillakin alueilla sen kokee vain selvä vähemmistö vastaajista. Yksilötasolla stigma ei ole juuri yhteydessä sosioekonomiseen asemaan, vaan sitä selittää enemmän kulttuurinen orientaatio. Asuinpaikkansa kertomiseen haluttomia luonnehtii erityisesti se, että he eivät pidä haasteita, menestymistä ja itsensä kehittämistä tärkeinä. Stigma ei kuitenkaan kosketa kaikkia huono- ja hyväosaisia alueita, vaan se nousee merkittäväksi pääosin alueilla, joiden maine on korostetun huono tai elitistinen. Aiemman kansainvälisen tutkimuksen perusteella huono-osaisiin alueisiin kohdistuva stigma on odotettu havainto. Poikkeavan ja kiinnostavan tapauksen pääkaupunkiseudusta tekee sen rinnalla esiintyvä omalaatuinen eliitin stigma. Syytä haluun salata asuinpaikka asuinalueen arvostuksesta huolimatta voidaan hakea tyypillisestä suomalaisesta ajattelutavasta, joka korostaa tavallisuutta ja jopa paheksuu menestyksen esiin tuomista. Tässä tutkimuksessa on keskitytty ainoastaan alueellisen stigman olemassaoloon. Aiemman kansainvälisen tutkimuksen perusteella stigmatisoituneella alueella asuminen saattaa vaikeuttaa esimerkiksi sosiaalisia suhteita ja työllistymistä. Siksi pääkaupunkiseudullakin olisi jatkossa tärkeää pureutua stigman vaikutuksiin ja niiden mahdollisiin ehkäisykeinoihin.
  • Immonen, Jenna (2014)
    Masennus aiheuttaa mittavia yhteiskunnallisia kuluja sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden muodossa sekä merkittävää inhimillistä kärsimystä sen johtaessa pahimmillaan jopa itsemurhaan. Tutkimus masennusdiagnoosin saamisen vaikutuksesta yksilön kokemukseen omasta itsestään ja hänen suhteestaan ympäröivään maailmaan on kuitenkin hyvin vähäistä. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin yksilöiden kokemuksia keskivaikean masennusdiagnoosin saamisesta. Kiinnostuksen kohteena oli selvittää, mitä masennusdiagnoosi merkitsee diagnosoidulle, miten masennusdiagnoosi vaikuttaa diagnoosin saaneen henkilön käsitykseen ja havaintoon omasta itsestään suhteessa ympäröivään maailmaan ja missä määrin lääketieteellinen häiriödiagnoosi kohtaa yksilön käsityksen omasta tilastaan. Tutkielman teoreettismetodologinen lähestymistapa on tulkitseva fenomenologinen analyysi (IPA). Tiivistetysti ilmaistuna tulkitsevassa fenomenologisessa analyysissa tutkija on kiinnostunut ymmärtämään yksityiskohtaisesti tietyn homogeenisen ryhmän subjektiivisten kokemusten merkitystä tutkittaville tietyssä kontekstissa. Tutkielman aineisto koostuu yhteensä kuudesta (N=6) keskivaikean masennusdiagnoosin saaneen henkilön syvähaastattelusta, jotka kerättiin eräältä Kaakkois-Suomessa sijaitsevalta psykiatriselta poliklinikalta. Haastatteluaineiston analyysin avulla muodostettiin masennusdiagnoosin saamiskokemukseen liittyen kolme kattoteemaa ja yhdeksän alateemaa. Kattoteemoiksi muodostuivat Valo pimeyteen, Uhka itselle ja Elämän risteyskohta. Havaittujen teemojen kokonaisuudesta selviää, että kokemus masennusdiagnoosin saamisesta on hyvin moninainen ja paikoin erittäin ristiriitainen. Diagnoosi koetaan helpotukseksi, koska se selittää oman käsittämättömäksi koetun olotilan, oikeuttaa lepäämisen ja töistä pois jäämisen sekä katkaisee masennuksen aiheuttaman kärsimyksen kierteen. Toisaalta diagnoosi merkitsee yksilöille ikäväksi koettua sairaaksi määrittelyä, häpeää jaksamattomuudesta sekä pelkoa hullun leimasta. Diagnoosin kokemukseen liittyy merkittävästi myös masennuslääkkeiden vastustus. Diagnoosi keskivaikeasta masennuksesta merkitsee yksilöille myös kriisinkaltaista pysähtymistä. Se herättää yksilön pohtimaan olotilansa syitä, mahdollista muutosta ja aiheuttaa ristiriitaisesti sekä pelkoa tilan pysyvyydestä että toivoa parantumisesta. Tutkielman tärkeimpiä lähteitä olivat: Smith, J., Flowers, P., & Larkin, M. (2009). Interpretative Phenomenological Analysis. Theory, Method and Research; Karp, D. (1996). Speaking of Sadness: Depression, Disconnection, and the Meanings of Illness; Kokanovic, R., Bendelow, G., & Philip, B. (2013). Depression: the ambivalence of diagnosis; Millward, L., Lutte, A., & Purvis, R. (2005). Depression and the perpetuation of an incapacitated identity as an inhibitor of return to work; Rikala, S. (2013). Työssä uupuvat naiset ja masennus; Radley, A. (1994). Making Sense of Illness. The Social Psychology of Health and Disease; Wagner, W., Duveen, G., Themel, M., & Verma, J. (1999b). The Modernization of Tradition: Thinking about Madness in Patna, India.
  • Viitala, Saija (2011)
    Tämän tutkielman tarkoitus on tarkastella sukupuolen ja seksuaalisuuden tuottamista työelämässä. Hahmotan sukupuolen ja seksuaalisuuden Judith Butlerin tavoin ruumiillisena ja esityksellisenä tekemisenä, jota tuotetaan julkisen toiston kautta. Olen yhdistänyt butlerilaiseen näkemykseen sukupuolesta ja seksuaalisuudesta Erving Goffmanin ajatuksia itsensä esittämisestä ja elämästä teatterina näyttämömetaforineen. Hahmotan siis sukupuolen ja seksuaalisuuden sosiaalisina konstruktioina, joita tuotetaan jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa ruumiillisen toiminnan kautta. Tässä tutkielmassa viittaan ruumiillisella toiminnalla ulkonäköön, käyttäytymiseen, liikehdintään sekä puheääneen ja -tyyliin. Haastattelin tutkimustani varten kymmentä toimistossa ja myymälässä työskentelevää henkilöä. Pyrin lähestymään queer-teoreettisesta ajattelusta vaikuttuneena sukupuolen ja seksuaalisuuden kategorioita joustavasti. Annoin haastateltavien määritellä itse sukupuolensa ja seksuaalisuutensa. Lähestyin haastateltavien kuvauksia sukupuolesta ja seksuaalisuudesta subjektiuden ja toimijuuden näkökulmista tarkastellen samalla, miten heidän sukupuolensa ja seksuaalisuutensa ovat mahdollistaneet ja rajoittaneet heidän toimintaansa työelämässä. Haastateltavien oli ajoittain vaikea puhua sukupuolesta ja seksuaalisuudesta, minkä koen johtuvan osittain heteronormatiivisuuden institutionalisoidusta luonnollisuudesta, mutta myös suomalaisesta tasa-arvodiskurssista, jossa sukupuolesta ja seksuaalisuudesta puhutaan vähätellen ja työelämän kontekstissa vältellen. Tarkastelin haastateltavien kertomuksia diskursiivisina narratiiveina, eli tulkitsin haastateltavien kertomia kertomuksia yhdeksi mahdolliseksi tavaksi puhua sukupuolesta, seksuaalisuudesta ja työyhteisöstä. Ensimmäisenä tavoitteenani oli selvittää, miten toimisto- ja myymälätyöyhteisöissä tuotetaan sukupuolta ja seksuaalisuutta ruumiillisena toimintana. Haastateltavien kertomien tarinoiden perusteella sukupuolta ja seksuaalisuutta tuotetaan suomalaisissa toimisto- ja myymälätyöyhteisöissä ensinnäkin kaksijakoisten sukupuolityylien avulla. Toiseksi sukupuolityylien heteroseksuaalista luonnetta voidaan toisintoistaa lisäämällä ulkonäköön ei-heteroseksuaalisesta suuntautumisesta kertovia merkkejä, vaikkei työyhteisössä halutakaan korostaa sen enempää sukupuolta kuin seksuaalisuuttaakaan. Sekä toimisto- että myymälätyössä sukupuolta ja seksuaalisuutta korostava näyttäytyminen ja käyttäytyminen on kielletty, tai ainakaan usea haastateltava ei halunnut niitä tehdä. Tulkitsin tämän johtuvan ensinnäkin haastateltavien tekemästä kategorisesta rajanvedosta työn ja vapaa-ajan välille: liiallinen sukupuolen ja seksuaalisuuden korostaminen olisi työn kontekstissa epäsiistiä ja kielisi epäkompetentista toimijuudesta. Toimistossa ja myymälässä työskentelevien työntekijöiden halukkuus olla korostamatta sukupuolta ja seksuaalisuuttaan johtuu tulkintani mukaan myös työelämässä sovellettavasta vaikutelmanhallinnasta, jossa työntekijän on luotava vaikutelma itsestään pätevänä, ammattitaitoisena ja ruumiittomana työntekijänä. Asiakaspinnalla tehtävässä työssä vaikutelmaa ei kuitenkaan luoda vain itsestä, vaan esteettisen ja emotionaalisen ruumiinhallinnan avulla myös organisaation tuotteista ja palveluista. Suomalaisessa kulttuurissa työntekijöiden toimijuuden tila onkin tulkintani mukaan ristiriitainen: sukupuolittunut ja seksuaalinen ruumis tulisi peittää ja piilottaa, mutta toisaalta sitä on tuotava kaksijakoisten sukupuolityylien ja esteettisen ja emotionaalisen vaikutelmanhallinnan kautta esiin.
  • Kaasinen, Seppo (2000)
  • Lehtonen, Pipsa Lotta (Helsingin yliopisto, 2007)
    Tutkielma käsittelee naisten vapaaehtoisen asepalveluksen ja varusnaisten kehystämistä sanomalehtiaineistossa vuosien 1995 ja 2005 välisenä aikana. Tutkimus nojautuu konstruktivistiseen viestinnän käsitykseen, jossa todellisuus ymmärretään sosiaalisesti rakentuneeksi. Media ei ole vain peili, joka heijastaa kuvan naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta vaan yhteiskunnallinen areena, jossa kilpaillaan naisten vapaaehtoisen asepalveluksen määrittelyistä. Määrittelyt jostakin yhteiskunnallisesta ilmiöstä eivät vain heijasta ongelmaa vaan myös luovat sitä. Tutkimuksen keskeiset teoreettiset käsitteet on lainattu feministisestä tutkimuksesta, feministifilosofi Judith Butlerilta. Hänen teoriansa sukupuolen performatiivisuudesta ja heteroseksuaalisesta matriisista ovat keskeisiä erityisesti sukupuolen representaatioiden analyysissä. Tutkimusmenetelmänä on käytetty kehysanalyysiä, jota on pohjustettu määrällisellä teemoittelulla ja tarkennettu sukupuolten representaatioiden lähiluvulla. Tutkielman aineisto koostuu 207:stä varusnaisista vuosien 1995 ja 2005 välillä kirjoitetusta lehtijutusta, jotka on kerätty Iltalehdestä, Helsingin Sanomista, Savon Sanomista, Satakunnan Kansasta, Kainuun Sanomista, Lapin Kansasta ja puolustusvoimien uutislehdestä Ruotuväestä. Tutkimuksen tärkeimmät tulokset ovat analyysin tuloksena löydetyt ennakkoluulon-, ylpeyden- ja arjenkehykset, joiden kautta naisten vapaaehtoista asepalvelusta on 1995 2005 sanomalehdissä määritelty. Kehykset määrittelevät naisten vapaaehtoista asepalvelusta ja varusnaisia omista näkökulmistaan. Myös sukupuolta, enimmäkseen naiseutta, rakennetaan kussakin kehyksessä eri tavoin. Ennakkoluulonkehyksessä vaikuttaa perinteinen ymmärrys sukupuolten työnjaosta ja tehtävistä kulttuurissamme. Naisten armeijaan meno on muutos, jonka seurauksista ei voi olla varma. Ennakkoluulonkehyksessä keskeisinä rakentajina ovat toimittajat, jotka tarkastelevat naisten armeijataipaleen alkua epäillen naisten kykenevyyttä suoriutua armeijasta. Naiseutta representoidaan hyvin feminiinisesti ja yksityiskohtaisesti aina kuukautisia myöten. Ylpeydenkehys kertoo naisten vapaaehtoisen asepalveluksen ja varusnaisten menestystarinan. Vapaaehtoista asepalvelusta suorittavista naisista yli puolet saa johtajakoulutuksen, kun vastaavasti varusmiehistä koulutuksen saa vajaa kolmannes. Kehyksessä korostetaan sukupuolten tasapäistä suoriutumista armeijassa, naisten palveluksen ongelmattomuutta sekä varusnaisten motivaatiota. Kehyksen keskeiset toimijat ovat puolustusvoimien kantahenkilökunta ja varusnaiset. Ylpeydenkehyksessä varusnaisen erottaa varusmiehestä ainoastaan naisellisempi tukka, jolla naiseutta kehyksessä representoidaan. Menestyvä varusnainen on samaa sukua vahvan suomalaisen naisen kanssa, joka löytyy myös kotimaisista elokuvista ja sosiologian teksteistä. Arjenkehyksessä huomio ei kiinnity asepalvelusta suorittavan naisen sukupuoleen vaan palvelukseen. Arjenkehys muistuttaa erilaisista varusnaisten kohtaamista vastoinkäymisistä ja ongelmista. Kehys täydentää naisten vapaaehtoisen asepalveluksen määrittelyä, muttei uhkaa muita kehyksiä. Sukupuolta rakennetaan kehyksessä perinteisesti, mutta myös heteronormatiivisuus esimerkinomaisesti kiistäen. Kehykset asettuvat kymmenen vuoden aikajanalle siten, että naisten vapaaehtoisen asepalveluksen alkaessa 1995 aktivoituu ennakkoluulonkehys. Ylpeydenkehys ohittaa sen 1996, mistä lähtien se hallitsee aineistoa. Arjenkehys esiintyy aineistossa ensimmäisiä kertoja 1999, muttei missään vaiheessa hallitse määrittelyä.
  • Lehtonen, Pipsa Lotta (2007)
    Tutkielma käsittelee naisten vapaaehtoisen asepalveluksen ja varusnaisten kehystämistä sanomalehtiaineistossa vuosien 1995 ja 2005 välisenä aikana. Tutkimus nojautuu konstruktivistiseen viestinnän käsitykseen, jossa todellisuus ymmärretään sosiaalisesti rakentuneeksi. Media ei ole vain peili, joka heijastaa kuvan naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta vaan yhteiskunnallinen areena, jossa kilpaillaan naisten vapaaehtoisen asepalveluksen määrittelyistä. Määrittelyt jostakin yhteiskunnallisesta ilmiöstä eivät vain heijasta ongelmaa vaan myös luovat sitä. Tutkimuksen keskeiset teoreettiset käsitteet on lainattu feministisestä tutkimuksesta, feministifilosofi Judith Butlerilta. Hänen teoriansa sukupuolen performatiivisuudesta ja heteroseksuaalisesta matriisista ovat keskeisiä erityisesti sukupuolen representaatioiden analyysissä. Tutkimusmenetelmänä on käytettu kehysanalyysiä, jota on pohjustettu määrällisellä teemoittelulla ja tarkennettu sukupuolten representaatioiden lähiluvulla. Tutkielman aineisto koostuu 207:stä varusnaisista vuosien 1995 ja 2005 välillä kirjoitetusta lehtijutusta, jotka on kerätty Iltalehdestä, Helsingin Sanomista, Savon Sanomista, Satakunnan Kansasta, Kainuun Sanomista, Lapin Kansasta ja puolustusvoimien uutislehdestä Ruotuväestä. Tutkimuksen tärkeimmät tulokset ovat analyysin tuloksena löydetyt ennakkoluulon-, ylpeyden- ja arjenkehykset, joiden kautta naisten vapaaehtoista asepalvelusta on 1995–2005 sanomalehdissä määritelty. Kehykset määrittelevät naisten vapaaehtoista asepalvelusta ja varusnaisia omista näkökulmistaan. Myös sukupuolta, enimmäkseen naiseutta, rakennetaan kussakin kehyksessä eri tavoin. Ennakkoluulonkehyksessä vaikuttaa perinteinen ymmärrys sukupuolten työnjaosta ja tehtävistä kulttuurissamme. Naisten armeijaan meno on muutos, jonka seurauksista ei voi olla varma. Ennakkoluulonkehyksessä keskeisinä rakentajina ovat toimittajat, jotka tarkastelevat naisten armeijataipaleen alkua epäillen naisten kykenevyyttä suoriutua armeijasta. Naiseutta representoidaan hyvin feminiinisesti ja yksityiskohtaisesti aina kuukautisia myöten. Ylpeydenkehys kertoo naisten vapaaehtoisen asepalveluksen ja varusnaisten menestystarinan. Vapaaehtoista asepalvelusta suorittavista naisista yli puolet saa johtajakoulutuksen, kun vastaavasti varusmiehistä koulutuksen saa vajaa kolmannes. Kehyksessä korostetaan sukupuolten tasapäistä suoriutumista armeijassa, naisten palveluksen ongelmattomuutta sekä varusnaisten motivaatiota. Kehyksen keskeiset toimijat ovat puolustusvoimien kantahenkilökunta ja varusnaiset. Ylpeydenkehyksessä varusnaisen erottaa varusmiehestä ainoastaan naisellisempi tukka, jolla naiseutta kehyksessä representoidaan. Menestyvä varusnainen on samaa sukua vahvan suomalaisen naisen kanssa, joka löytyy myös kotimaisista elokuvista ja sosiologian teksteistä. Arjenkehyksessä huomio ei kiinnity asepalvelusta suorittavan naisen sukupuoleen vaan palvelukseen. Arjenkehy muistuttaa erilaisista varusnaisten kohtaamista vastoinkäymisistä ja ongelmista. Kehys täydentää naisten vapaaehtoisen asepalveluksen määrittelyä, muttei uhkaa muita kehyksiä. Sukupuolta rakennetaan kehyksessä perinteisesti, mutta myös heteronormatiivisuus esimerkinomaisesti kiistäen. Kehykset asettuvat kymmenen vuoden aikajanalle siten, että naisten vapaaehtoisen asepalveluksen alkaessa 1995 aktivoituu ennakkoluulonkehys. Ylpeydenkehys ohittaa sen 1996, mistä lähtien se hallitsee aineistoa. Arjenkehys esiintyy aineistossa ensimmäisiä kertoja 1999, muttei missään vaiheessa hallitse määrittelyä.
  • Ellonen, Jarkko (2003)
    Tutkimuksen kohteena on ennakko-ostoalennukset lentoliikenteessä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten ennakko-ostoalennukset ja niiden ajoitus vaikutttavat lentoliikenteen myyntiin. Tutkimus on jaettu viiteen lukuun, joista ensimmäinen on johdanto. Toisessa luvussa esitellään ennakko-ostoalennusten teoreettinen viitekehys: ennakko-ostoalennukset ovat lentoliikenteessä erään tyypin toisen asteen hintadiskriminointia, missä lentoyhtiöt myyvät ominaisuuksiltaan huononnettua tuotetta alennettuun hintaan alemman maksuhalukkuuden omaavalle asiakassegmentille. Keskeiset viitteet tässä luvussa ovat Dana (1998), Reece ja Sobel (2000) sekä Feng ja Gallego (1995). Kolmannessa luvussa käydään läpi tutkimusaineisto ja tutkimusmetodit. Tutkimusaineistona on lentoyhtiön ennkko-osto- ja myyntietoja kahdelta vuodelta. Neljännessä luvussa suoritetaan tutkimusaineiston analysointi lineaarisella regressioanalyysilla. Viidennessä luvussa esitellään päätelmät. Tutkimuksessa havaittiin, että ennakko-ostoalennuksella myydyt lentoliput selittävät merkittävästi lentoyhtiön myyntiä. Riippuvuuden suunta riippuu kuitenkin havaintohetken kokonaismyynnistä: kysynnän ollessa alhainen ennakko-ostoalennuksella myydyt liput vähentävät yrityksen myyntiä, kun taas kysynnän ollessa suuri ennakko-ostoalennuksella myydyt liput lisäävät myyntiä
  • Ahvenus, Päivi (2014)
    Tutkielmassa käsitellään lastensuojelulain (417/2007) 25 c §:ssä säädettyä ennakollista lastensuojeluilmoitusta ja sen suhdetta vireillä olevaan päihdeäitien tahdonvastaiseen hoitoon. Ennakollinen lastensuojeluilmoitus on varsin uusi asia lainsäädännössämme. Se on tullut voimaan 1.3.2010. Tutkielmassa tehdään lainopillista analyysiä ennakollisesta lastensuojeluilmoitussäännöksestä. Yleisemmin ennakollinen lastensuojeluilmoitus tehdään äitiysneuvolasta raskaana olevan naisen päihteiden käytön takia. Äiityshuollon näkökulmana ennakollista lastensuojeluilmoitusta tehtäessä on syntyvän lapsen terveyden vaarantuminen raskaana olevan naisen päihteiden käytön takia. On esitetty, että raskaana oleva nainen voitaisiin määrätä hoitoon sikiön suojelemiseksi jopa naisen tahdon vastaisesti. Tällaista mahdollisuutta ei lainsäädännössämme tällä hetkellä ole. Itse asiassa sikiön terveyttä ei mainita lainkaan ennakollisessa lastensuojeluilmoitussäännöksessä tai sen esitöissä. Näiden mukaan ennakollinen lastensuojeluilmoitus tehdään pelkästään raskaana olevan naisen ja tämän perheen sosiaalipalvelujen tarpeen takia. Tässä on ristiriita terveydenhuollon henkilöstön tarkoituksen ja lastensuojelulakiin sijoittamisen takia. Tahdonvastainen hoito tarkoittaisi raskaana olevan naisen perusoikeuksien rajoittamista sellaisen tahon hyväksi, jolla ei vielä ole perusoikeuksia. Perus- ja ihmisoikeudet alkavat syntymästä. On ajateltu, että kun ennakollinen lastensuojeluilmoitussäännös tuli lastensuojelulakiin, se toimisi mahdollisesti lähtölaukauksena päihdeäitien tahdonvastaiselle hoidolle. Tahdonvastaisen hoidon mahdollistaminen ei kuitenkaan ole yksinkertainen asia. Siinä mennään hyvin syvälle eettisiin ja moraalisiin kysymyksiin ja ihmisyyden syövereihin. On ratkaistava monia kysymyksiä ennen kuin raskaana olevan naisen tahdonvastainen hoitosäännös saadaan. Tutkimuksen tavoitteena on analysoida lastensuojeluilmoitussäännöstä ennakollisen lastensuojeluilmoituksen valossa, pohtia mikä on ennakollisen lastensuojeluilmoituksen suhde päihdeäitien tahdonvastaiseen hoitoon ja lapsen oikeuteen syntyä terveenä tai siis suhde lapsen etuun sekä pohtia olisiko tahdonvastainen hoito ratkaisu sikiön päihdevaurioiden ehkäisemiseksi. Käytän sanoja tahdonvastainen hoito ja tahdosta riippumaton hoito synonyymeina. Työn ulkopuolelle on rajattu kokonaan 25.1 §:n toinen, kolmas ja neljäs momentti ja ensimmäistä momenttiakin käsitellään siis vain sen verran kuin ennakollisen lastensuojeluilmoituksen ymmärtäminen sitä vaatii. Ulkopuolelle on rajattu sen pohtiminen, mitä erilaisia syitä varsinaisen tai ennakollisen lastensuojeluilmoituksen tekemiselle voisi olla eli mitä ovat ne tekijät, jotka edellyttävät lastensuojelutarpeen selvittämistä. Lastensuojelulain 25 c:n osalta en pohdi niitä syitä, joiden takia on perusteltua syytä epäillä, että syntyvä lapsi tulee tarvitsemaan lastensuojelun tukitoimia välittömästi syntymänsä jälkeen. Myöskään 25 c:n toista ja kolmatta momenttia en käsittele. Tutkielman lopputuloksena totean, että ennakollisen lastensuojeluilmoituksen säätäminen on johtanut lainsäädäntötoimiin raskaana olevien päihteitä käyttävien naisten tahdonvastaisen lainsäädännön säätämiseksi. Itsekin kannatan sitä, mutta perusoikeuksien rajoitusedellytyksiin on kiinnitettävä vakavaa huomiota tahdonvastaisen säännöksen sanamuodoissa. Tahdonvastainen hoitosäännös sisältää myös riskejä. Se ei välttämättä toimi niin kuin se on tarkoitettu. Nähtäväksi jää tuleeko tällainen säännös voimaan ja minkä sisältöisenä.
  • Alitalo, Erna (2012)
    Viime vuosina Suomessa on puhuttu yhä painokkaammin laadusta julkisella sektorilla. Ajan henkeen kuuluu tarkkailla panosten ja tuotosten suhdetta ja vaatia mitattavia tuloksia. Myös Suomen kehitysyhteistyöhallintoa ohjaavat tuottavuusohjelmat. Kehitysavun tavoite on ollut tehdä itsensä tarpeettomaksi, mutta koska näin ei ole käynyt, on kritiikki kehitysapua kohtaan lisääntynyt. Tämä Pro Gradu -tutkielma käsitelee kysymystä, miksei kehitysyhteistyö näytä toimivan. Tutkielman tutkimuskohteena on Suomen Ulkoasiainministeriön kansalaisjärjestöhankkeiden hanketukijärjestelmä. Esimerkkitapauksena tutkielmassa käytetään Suomen ja Indonesian WWF:n yhteistyönä toteuttamaa Borneon sydän -hanketta, jonka ensimmäinen tukikausi oli 2008–2010. Tutkielman ote on diskursiivinen ja siinä analysoidaan ensisijaisesti Borneon sydän -hankkeen hankehakemusta ja Suomen kehityspoliittista linjausta vuodelta 2007. Lisäksi aineistona käytetään haastatteluja ja nauhoituksia eri tilaisuuksista vuodelta 2011. Teoreettisen pohjan tutkielmaan luo Arturo Escobarin ajatus, jonka mukaan kehitys tulisi ymmärtää historiallisesti tuotettuna diskurssina. Tutkielmassa tuodaankin esille, että Antropologia voi korostaa kehitysdiskurssin tutkimisessa kulttuurin merkitystä. Tutkielmassa tuodaan esille, että Suomen kehityspolitiikassa kansalaisjärjestöhankkeilla nähdään olevan tärkeä rooli kehitysavun kokonaisuudessa ja niiden ensisijaiseksi tavoitteeksi asetetaan kehitysmaan kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen. Hankkeiden laadun takaamiseksi korostetaan suunnittelun tärkeyttä. Tutkielmassa otetaan kuitenkin esille, että Ulkoasiainministeriö tarjoaa suunnittelutukea minimaalisesti. Tästä syystä on mahdollista, että paikallista ongelmakenttää ei huomioida hankkeissa tarpeeksi hyvin. Tutkielmassa myös kyseenalaistetaan, kuinka on mahdollista vahvistaa kehitysmaan kansalaisyhteiskuntaa järjestelmän, joka rajoittaa yhteistyön kolmeen vuoteen, puitteissa. Tutkielmassa esitetäänkin että paljolti rahoitusjärjestelmän takia, voidaan pikemminkin puhua suomalaisten järjestöjen työstä kehitysmaissa kuin kehitysyhteistyöstä. Tutkielmassa tulee myös esille, että sekä Ulkoasiainministeriössä että kansalaisjärjestökentällä on huomioitu riskit, jotka liittyvät tuottavuusnäkökulmaan. Ensinnäkin, jos mitattavuudesta puhutaan liikaa, voi toiminta suuntautua pelkästään sinne, mistä saadaan mitattavia tuloksia. Toiseksi, kun Suomessa puhutaan laadusta, vedetään usein suoraan yhtäläisyysmerkit laadun ja hyvin hoidetun hallinnon välille, mikä suosii suuria järjestöjä. Kolmanneksi yksittäisten kehitystoimien vaikutusten osoittaminen on vaikeaa koska toimintakenttä on hyvin monimutkainen. Tutkielmassa esitetäänkin, että on aiheellista kysyä, onko koko panos-tuotos -ketjun mielekkyys kehitysyhteistyössä kyseenalaista. Historia on osoittanut, että ei voida tietää, onko kulloinenkin kehitysinterventio toimiva vai ei. Pääväitteenä tutkielmassa onkin, että pohja kehitysajattelulle on syvällä eurooppalaisessa ajatteluperinteessä. Näin ollen kehitys ei tarkoita vain arvoa, vaan tavallaan ruudukkoa, jonka kautta tieto maailmasta jäsennetään. Ruudukko ohjaa myös sitä, mikä määritellään kehityksen tavoitteeksi ja mitkä keinoiksi. Kehitysyhteistyön keinot näyttävätkin toimivilta vain niin kauan kuin niiden suhteesta tavoitteeseen ollaan yksimielisiä. Tutkielmassa esitetäänkin, että kehitysyhteistyö ei näytä toimivan koska tavoitteiden, keinojen ja tulosten mitattavuuden välillä vallitsee jatkuva ristiriita. Lopulta tutkielmassa kysytäänkin, tulisiko kehitykseen suhtautua uudella tavalla, ja kansalaisjärjestöhankkeiden kohdalla korostaa tavoitteena kehitysyhteistyön jälkimmäistä sanaa: yhteistyötä. Näin myös siinä mielessä, että motiivi kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhankkeisiin on tutkielman mukaan usein vaikuttamishalu virallisista tavoitteista riippumatta.
  • Korhonen, Jarkko (Helsingin yliopisto, 2007)
    Tämän tutkielman tehtävänä on ollut selvittää onko ihmisellä vapaata tahtoa Jonathan Edwardsin mukaan. Lähteenäni minulla on ollut Edwardsin Freedom of the Will -teos sekä Miscellaneous- sarjasta Concerning the Divine Degrees -kirjoitus. Metodina minulla on ollut systemaattinen analyysi. Edwardsin taustana oli puritanismi. Esimerkiksi sakramenteilla ei ollut puritanismin piirissä samaa ratkaisevaa merkitystä uskon synnyttäjänä ja ylläpitäjänä kuin perinteisissä kristillisissä kirkoissa oli ollut. Puritanistien keskeinen armonväline oli saarna. Saarnalla pyrittiin vaikuttamaan ihmisen tahtoon antamalla rationaalisia perusteita Raamatun pelastustapahtumasta. Tämä on nähtävissä myös Jonathan Edwardsin teologiassa. Deismi ja valistus vaikuttivat myös Edwardsin aikaiseen ajatteluun voimakkaasti. Edwardsin Berkeleytä muistuttava idealismi kuitenkin takasi sen, että Jumala ei irronnut maailmasta vaan oli kaikessa koko ajan läsnä. Erityisesti Locke Newtonin luonnontieteiden filosofina vaikutti Edwardsin filosofiseen ajatteluun tahdon vapaus -kysymyksen osalta. Edwards pyrki Locken ja Newtonin avulla puolustamaan perinteistä kalvinistista kristillisyyttä. Tämän kilpailijaksi puritanismin piirissä oli tullut ajan henkeen sopiva järkiperäinen arminiolaisuus, joka edusti myös anti-revivalismia. Tähän arminiolaisuuteen liittyi perinteisistä kristillisistä opeista luopuminen. Tämä arminiolaisuus oli kehittynyt antropologisempaan suuntaan Remonstranssin ajoista korostaen ihmisen vapaita tahdon akteja. Näin ihminen pystyi päättämään uskoiko hän vai ei. Edwardsille usko ja pelastuminen perustuivat Jumalan valintaan, jossa kolmiyhteinen Jumala otti ihmisen yhteyteensä. Tämä kääntymys ilmeni kommuuniona ja uniona Kristuksen kanssa. Edwardsin ajattelua tahdon vapauden osalta avaa kompatibilismi. Kompatibilismin mukaan ennaltamäärääminen ei ole ristiriidassa vapaan tahdon kanssa, vaan päinvastoin sen lähtökohta ja perusta. Kääntymissä olemme eri näkökulmista täysin passivisia ja täysin aktiivisia. Kompatibilismin myötä Edwardsin kirjoitusten pohjalta pystytään johtamaan ennalta määrätty uskonratkaisu. Myöhemmin Edwardsin seuraajat New Lights harppasivat ironisesti arminiolaiseen suuntaan korostaen juuri uskonratkaisua. Vaikka Jumalalla on sanan varsinaisessa merkityksessä vapaa tahto, niin silti Hän toimii välttämättä pyhästi. Samoin Jeesus Kristus on linkkinä ihmisten välttämättömälle, mutta vastuulliselle toiminnalle. Jeesuksen valinta on kaikkien pyhien valinnan perusta. Ne, jotka Jumala hylkää helvettiin saavat oikeudenmukaisen rangaistuksen, koska Jumala rankaisee heissä itsessään olevaa pahaa. Se, miksi Jumala valitsee toiset ja hylkää toiset, kuuluu Jumalan salattuun tahtoon. Jumalan ilmoitetun tahdon mukaan Hän tahtoo kaikkien pelastuvan. Arminiolaiset hylkäävät ennaltamääräämisen, mutta hyväksyvät ennalta tietämisen. Edwardsille nämä ovat sama asia. Edwardsin mukaan välttämättömyys ei ole ristiriidassa vapauden kanssa. Luonnollisella ja moraalisella välttämättömyydellä on yhteys. Arkikielessä moraalista välttämättömyyttä ei oleteta. Koko tahdon vapaus -kysymys on pitkälti kielellinen. Arkikielessä ja filosofisessa kielessä on ero. Tahto ei ole agentti, joka voi valita itsenäisesti. Vapaus on ihmisen, ei tahdon ominaisuus. Siksi kysymys tahdon vapaudesta tulisi esittää onko ihminen vapaa. Edwards ja arminiolaiset ymmärtävät vapauden eri tavoin. Edwardsin mukaan tahdolla on oltava alku, eikä tahto voi koskaan arminiolaisten tavoin neutraali. Arminiolaiset hylkäävät perisyntiopin klassisessa merkityksessä, mistä seuraa erilainen lähtökohta. Sellaisena kuin arminiolaiset esittävät vapaan tahdon, meillä ei sitä Edwardsin mukaan ole. Vaikka kaikki tapahtuu Edwardsin mukaan välttämättä, niin silti olemme vastuullisia moraalisia agentteja.
  • Nordling, Paulina (2013)
    Sibbo storskog är ett enhetligt skogs- och jordbruksområde som täcker delar av Sibbo kommun samt Vanda och Helsingfors städer. Den privatägda marken på området används i huvudsak för aktivt jord- och skogsbruk. År 2011 inrättades Sibbo storskogs nationalpark på statsägd mark i Sibbo storskog. Nationalparken är splittrad till formen och dess läge skapar förutsättningar för stort rekreationstryck. Detta befaras leda till negativ inverkan på privatskogsbruket. Tidigare forskning om nationalparkers inverkan på omgivningen har främst fokuserat på lokalbefolkningen och närområdet som helhet. Målsättningen med denna undersökning var att ta reda på vilken inverkan Sibbo storskogs nationalpark har för specifikt de privata skogsägarna och deras verksamhet, samt hur konflikter mellan användning och skötsel av nationalparken och privatskogsbruket i Sibbo storskog kan förebyggas. Materialet samlades in med en enkät riktad till privata skogsägare i Sibbo storskog och med intervjuer med privata skogsägare i Sibbo storskog och vid Noux nationalpark. Syftet med intervjuerna i Noux var att få ett jämförande material från ett område vars läge och rekreationstryck är jämförbart med det i Sibbo storskog, men där nationalparken har existerat under en längre tid. Resultaten visar att inverkan från nationalparken förknippad med områdets användning för rekreation redan förekommit i Sibbo storskog. Hotbilder för framtiden var utöver dessa främst relaterade till utvidgning av nationalparken och planläggning av mark-användningen som ansågs försämra förutsättningarna för utövandet av normalt skogsbruk. Ca 40 % av skogsägarna ansåg att nationalparken kommer att påverka negativt på de egna skogsarbetena i framtiden. Genom att göra nationalparken enhetligare med markbyten inom Sibbo storskog eller med frivilliga skyddsavtal och försäljning av mark kan konflikter förebyggas. Ca 30 % av skogsägarna var under vissa förutsättningar intresserade av markbyten med staten. Ett förnuftigt styrande av rekreationen och information till nationalparkens besökare är andra metoder med vilka problem med områdets användning för rekreation kan förebyggas. En viktig del av konflikthanteringen utgörs av deltagande, information och kommunikation. Samarbetet mellan Forststyrelsen och privata skogsägare har kommit i gång. En stor del av konflikterna som hotar privatskogsbruket gäller dock markanvändningen utanför nationalparkens gränser och därför bör också samarbete med kommun och stad uppmuntras till.
  • Toivanen, Meri (2007)
    Tutkielmassa tarkastellaan suomalaista journalistista kulttuuria skuupin käsitteen kautta. Työn tarkoituksena on selvittää yhtäältä sitä, miten skuuppi määritellään suomalaisessa valtamediassa ja toisaalta sitä, millaisia ihanteita ja käytäntöjä näiden tiedotusvälineen omien, kovien uutisten tekemiseen liittyy. Lisäksi tutkimuksessa pohditaan, mitä toimituspäälliköiden puhe skuupeista kertoo journalistisesta kulttuurista yleisemmin. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty haastattelemalla toimituspäälliköt yhdestätoista valtakunnallisia uutisia tuottavasta tiedotusvälineestä. Aineiston keruumenetelmänä käytetään teemahaastattelua ja analyysimenetelmänä aineistolähtöistä laadullista sisällönanalyysia. Teoreettista taustaa tutkimukselle luovat Anthony Giddensin rakenteistumisteoria sekä journalistisen kulttuurin kotimainen ja kansainvälinen tutkimuskirjallisuus. Giddensin teorian avulla tutkimuksessa tarkastellaan sitä, kuinka journalismin ihanteet ja arki rakenteistuvat journalistiseksi kulttuuriksi sekä sitä, millaisina yksittäisen toimittajan tai toimitusorganisaation asema näyttäytyy journalistisen kulttuurin kontekstissa. Työn taustalla on ajatus, jonka mukaan joukkoviestinnän yhteiskunnallisuus on sen käytännöissä, ei ainoastaan sen tuotteissa. Siksi tutkimuksessa ei tarkastella vain skuuppia journalistisessa kulttuurissa vaan pikemminkin journalistista kulttuuria skuupissa. Tutkimuksen valossa journalistien ammattikunnalla on skuupin ihanteesta varsin yhdenmukainen käsitys: skuuppi on yhden tiedotusvälineen ennen muita julkaisema uutinen, jonka sisältö poikkeaa yleisestä uutisvirrasta. Lisäksi skuupin on oltava uutisena poikkeuksellisen merkittävä. Tutkimuksen perusteella esimiesasemassa olevien journalistien puhe skuupista vahvistaa käsitystä journalistisen kulttuurin konsensushakuisuudesta ja sisäänpäin käpertymisestä. Skuupin käsite ammentaa elinvoimansa siitä, että se palvelee samanaikaisesti sekä journalistisen kulttuurin ihanteita että arkea, yhteiskunnallisia tavoitteita ja markkinavetoisia käytäntöjä. Taloudellista kilpailua tärkeämpänä haastateltavien puheessa näyttäytyy kuitenkin tiedotusvälineiden keskinäinen henkinen kilpailu. Yksilöiden, organisaatioiden ja koko journalistisen kulttuurin keskinäinen vuorovaikutus osoittautuu tutkimuksessa monin tavoin jännitteiseksi. Journalismin käytännöt mielletään helposti yksittäisten toimittajien tai organisaatioiden toimintatavoiksi, sillä organisaatiorajat ylittävän journalistisen kulttuurin käytäntöjä on vaikea tunnistaa. Raamit, jotka journalistinen kulttuuri asettaa yksilön toiminnalle, perustuvat kulttuurin piilokontrolliin. Journalistisen kulttuurin kyseenalaistaminen on hankalaa, koska se on iskostunut sekä yksilöiden eli yksittäisten toimittajien selkäytimeen että organisaatioiden mediarutiineihin.
  • Kettunen, Jarno (2013)
    TARKOITUS: Retrospektiivisen tutkielman tarkoituksena on selvittää, vaikuttako varhaisraskauden yhdistelmäseulonnan väärä positiivinen tulos raskausajan ennusteeseen. Tulos on väärä positiivinen, jos positiivisesta seulontatuloksesta huolimatta jatkotutkimuksissa ei todeta sikiön aneuploidiaa. Tutkielman tarjoamaa tietoa voitaisiin parhaimmillaan käyttää osana laadukasta raskausneuvontaa. MENETELMÄT: Aineisto kootaan HYKS:in sikiötutkimusyksikön rekisterin perusteella. Rekisterin lisäksi suuri osa tiedoista poimitaan sähköisistä potilastietojärjestelmistä. Yhdistelmäseulonnat on tehty vuosina 2009-2012. Selvitettäviä tekijöitä ovat vastasyntyneen pieni- tai suuripainoisuus, keskenmenot, syntymän ennenaikaisuus, kohtukuolemat, äidin ikä, synnytyksen käynnistymistapa, synnytystapa ja 21-trisomian riskiarvio. 21-trisomian riskiarvion mukaan aineisto voidaan jakaa kahteen tai viiteen alaluokkaan. Tutkielma vertailee ennustetekijöitä riskialaluokkien välillä. Tuloksia verrataan myös laajempiin ulkopuolisiin tilastoihin. TULOKSET: Tutkielman perusteella yhdistelmäseulonnan väärä positiivinen tulos lisää lievästi ennenaikaisuuden riskiä korkeimmissa riskiluokissa, jos äiti on yli 35-vuotias tai sikiö on miespuolinen. Yleisesti raskauden ennuste vaikuttaa kuitenkin hyvältä väärän seulontapositiivisen tuloksen jälkeen. Tätä tietoa voitaisiin käyttää raskausajan potilasneuvonnassa.
  • Kettunen, Jarno (2014)
    TARKOITUS: Retrospektiivisen tutkielman tarkoituksena on selvittää, vaikuttako varhaisraskauden yhdistelmäseulonnan väärä positiivinen tulos raskausajan ennusteeseen. Tulos on väärä positiivinen, jos positiivisesta seulontatuloksesta huolimatta jatkotutkimuksissa ei todeta sikiön aneuploidiaa. Tutkielman tarjoamaa tietoa voitaisiin parhaimmillaan käyttää osana laadukasta raskausneuvontaa. MENETELMÄT: Aineisto kootaan HYKS:in sikiötutkimusyksikön rekisterin perusteella. Rekisterin lisäksi suuri osa tiedoista poimitaan sähköisistä potilastietojärjestelmistä. Yhdistelmäseulonnat on tehty vuosina 2009-2012. Selvitettäviä tekijöitä ovat vastasyntyneen pieni- tai suuripainoisuus, keskenmenot, syntymän ennenaikaisuus, kohtukuolemat, äidin ikä, synnytyksen käynnistymistapa, synnytystapa ja 21-trisomian riskiarvio. 21-trisomian riskiarvion mukaan aineisto voidaan jakaa kahteen tai viiteen alaluokkaan. Tutkielma vertailee ennustetekijöitä riskialaluokkien välillä. Tuloksia verrataan myös laajempiin ulkopuolisiin tilastoihin. TULOKSET: Tutkielman perusteella yhdistelmäseulonnan väärä positiivinen tulos lisää lievästi ennenaikaisuuden riskiä korkeimmissa riskiluokissa, jos äiti on yli 35-vuotias tai sikiö on miespuolinen. Yleisesti raskauden ennuste vaikuttaa kuitenkin hyvältä väärän seulontapositiivisen tuloksen jälkeen. Tätä tietoa voitaisiin käyttää raskausajan potilasneuvonnassa.
  • Paronen, Antti (2007)
    Useimmiten kiinnostus ARMA-malleja kohtaan pohjautuu niiden kykyyn ennustaa taloudellisen ilmiön tulevia arvoja. Silti perinteisesti ennustamista ei ole käytetty hyväksi valittaessa taloudelliseen ilmiöön parhaiten sopivaa ARMA-prosessia. Perinteisiä menetelmiä ovat olleet Box-Jenkins –menetelmä ja eri informaatiokriteerit. Nämä perinteiset menetelmät eivät kuitenkaan läheskään aina anna yksiselitteistä kuvaa parhaasta mahdollisesta mallista, minkä lisäksi ne eivät käytä hyväkseen useimmiten mielenkiinnon kohteena olevaa ominaisuutta, ennustamista. Vaihtoehtoinen tapa mallinvalinnassa on nojautuminen eri ARMA-prosessien ennustamiskykyyn. Pelkästään ennustamistarkkuuksien piste-estimaattien vertaaminen ei anna kovinkaan luotettavaa kuvaa eri mallien välisestä ”hyvyydestä”, koska sattuma on saattanut vaikuttaa tuloksiin. Tilastollisen testaamisen avulla voidaan päätellä, ennustaako jokin malli toista mallia tilastollisesti merkitsevästi paremmin. Diebold-Mariano –testillä voidaan vertailla kahden eri mallin ennustamistarkkuuksia varsin miedoin lähtöoletuksin. Tässä tutkielmassa käydään läpi ARMA-mallien ominaisuuksia ja niiden avulla ennustamista. Pääpaino on kuitenkin mallinvalinnassa. Ensin esitellään yleisessä käytössä olevat menetelmät ARMA-mallien mallinvalintaan ja tämän jälkeen esitellään vaihtoehtoinen, ennustamiseen ja Diebold-Mariano -testiin pohjautuva, mallinvalintamenetelmä. Tutkielmassa käydään läpi teoria sekä lopuksi asiaa havainnollistava esimerkki. Empiirisessä esimerkissä mallinnetaan työttömyysajan mediaanipituuden muutoksia Yhdysvalloissa viimeisen neljänkymmenen vuoden ajalta ja valitaan ilmiöön parhaiten sopiva ARMA-prosessi. Johtopäätöksenä saadaan, että ennustamisen käyttö mallinvalintamenetelmänä on erittäin varteenotettava vaihtoehto perinteisille mallinvalintamenetelmille. Suurimmat edut ennustamisen käytössä ovat juuri mielenkiinnon kohteena olevan kriteerin (ennustaminen) käyttö, mahdollisuus tilastolliseen testaukseen, sopivan tappiofunktion käyttö ja objektiivinen näkemys mallinvalintaan (ylimääräisten parametrien automaattinen rankaiseminen). Box-Jenkins –mallinvalinta on hyvin subjektiivista ja erittäin haastavaa. Informaatiokriteerien käyttö on helppoa mutta subjektiivista siinä mielessä, että tutkijan täytyy itse valita mielestään paras kriteeri. Mitään yksiselitteistä vaihtoehtoa parhaaksi informaatiokriteeriksi ei nimittäin ole. Keskeisiä lähteitä: Box, G. E. P. ja Jenkins, G. M. (1976): Time Series Analysis, Forecasting and Control, San Francisco: Holden-Day. Julkaistu aiemmin, 1970. Diebold, F. X. ja Mariano, R. S. (1995): Comparing Predictive Accuracy, Journal of Business and Economic Statistics, 13, 253-263. Giacomini, R. ja White, H. (2006): Tests of Conditional Predictive Ability, Econometrica, 74, 1545-1578.
  • Somersalo, Axel (2012)
    Tutkimuksessa ennustetaan ortopedisten leikkausten lukumääriä (Nomeskon suomenkielisen toimenpideluokituksen toimenpideluokka N). Tutkimusta varten toimenpiteet jaettiin neljään ryhmään: 1) kaikki toimenpideluokituksen luokan N toimenpiteet, 2) traumadiagnoosiin liittyvät toimenpideluokituksen luokan N toimenpiteet, 3) lonkan ja polven tekonivelleikkaukset sekä 4) polven nivelkierukkaleikkaukset. Ennusteet pohjautuvat Töölön, Peijaksen ja Jorvin sairaaloiden sekä Kirurgisen sairaalan hoitoilmoitusrekistereiden tietoihin tarkasteltavien toimenpiteiden lukumääristä vuosina 2000-2008. Ennusteita tehtäessä käytettiin lisäksi Tilastokeskuksen tilastoja pääkaupunkiseudun vuosien 2000-2008 väkiluvusta sekä Tilastokeskuksen väkilukuennusteita. Toimenpiteiden lukumääriä ennustettiin kahden skenaarion kannalta. Ensimmäisessä skenaariossa oletettiin, että toimenpiteiden ilmaantuvuus pysyy jatkossa samana kuin vuosina 2000-2008. Toisessa skenaariossa oletettiin, että suuntaukset toimenpiteiden ilmaantuvuudessa pysyvät tulevaisuudessa samoina kuin vuosina 2000-2008. Tutkimus osoittaa, että kaikissa tarkastelluissa toimenpideryhmissä tullaan näkemään lisäystä toimenpiteiden lukumäärissä. Edellä esitettyyn toiseen skenaarioon perustuvat ennusteet olivat poikkeuksetta suurempia, kuin ensimmäiseen skenaarioon perustuvat ennusteet.
  • Somersalo, Axel (2014)
    Tutkimuksessa ennustetaan ortopedisten leikkausten lukumääriä (Nomeskon suomenkielisen toimenpideluokituksen toimenpideluokka N). Tutkimusta varten toimenpiteet jaettiin neljään ryhmään: 1) kaikki toimenpideluokituksen luokan N toimenpiteet, 2) traumadiagnoosiin liittyvät toimenpideluokituksen luokan N toimenpiteet, 3) lonkan ja polven tekonivelleikkaukset sekä 4) polven nivelkierukkaleikkaukset. Ennusteet pohjautuvat Töölön, Peijaksen ja Jorvin sairaaloiden sekä Kirurgisen sairaalan hoitoilmoitusrekistereiden tietoihin tarkasteltavien toimenpiteiden lukumääristä vuosina 2000-2008. Ennusteita tehtäessä käytettiin lisäksi Tilastokeskuksen tilastoja pääkaupunkiseudun vuosien 2000-2008 väkiluvusta sekä Tilastokeskuksen väkilukuennusteita. Toimenpiteiden lukumääriä ennustettiin kahden skenaarion kannalta. Ensimmäisessä skenaariossa oletettiin, että toimenpiteiden ilmaantuvuus pysyy jatkossa samana kuin vuosina 2000-2008. Toisessa skenaariossa oletettiin, että suuntaukset toimenpiteiden ilmaantuvuudessa pysyvät tulevaisuudessa samoina kuin vuosina 2000-2008. Tutkimus osoittaa, että kaikissa tarkastelluissa toimenpideryhmissä tullaan näkemään lisäystä toimenpiteiden lukumäärissä. Edellä esitettyyn toiseen skenaarioon perustuvat ennusteet olivat poikkeuksetta suurempia, kuin ensimmäiseen skenaarioon perustuvat ennusteet.