Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 3850-3869 of 24334
  • Tenkanen, Tommi (2013)
    Tässä tutkielmassa tarkastelemme kosmista inflaatiota, jolla tarkoitetaan lyhyttä kiihtyvän laajenemisen ajanjaksoa varhaisessa maailmankaikkeudessa. Inflaatiosta on viimeisen 20 vuoden aikana muodostunut vallitseva paradigma maailmankaikkeuden rakenteiden synnyn selittäjänä. Kosmisen inflaation uskotaan saaneen alkunsa ja myös päättyneen inflatoniksi nimetyn skalaarikentän energiatiheyden vaikutuksesta. Tarkastelemme tilannetta, jossa inflaation jälkeen inflatonikenttä hajosi säteilyksi tuottaen tilanteen, jossa kaksi ainekomponenttia, säteily ja inflaation aikana energiatiheydeltään pienenä pysytellyt toinen skalaarikenttä, kurvatoni, alkoivat kilpailla maailmankaikkeuden energiatiheysbudjetista. Kurvatonin kasvattaessa energiatiheyttään suhteessa säteilyyn syntyi tilanne, jossa aika-avaruuteen alkoi syntyä alati kasvavia kaarevuusperturbaatioita. Tämä johti maailmankaikkeuteen muodostuvien tiheyserojen kasvuun, jolloin aine romahti kasaan ja muodosti paikallisesti gravitaation sitoman systeemin. Näin perturbaatiot alkoivat synnyttää maailmankaikkeuden suuren skaalan rakennetta ja jättivät jälkensä myös aineen ja säteilyn irtikytkeytyessä syntyneeseen kosmiseen mikroaaltotaustasäteilyyn. Tässä tutkielmassa kuitenkin paneudumme inflaation aikana ja välittömästi sen jälkeen syntyneiden kaarevuusperturbaatioiden syntymekanismeihin pikemmin kuin niiden dynamiikkaan ja vaikutuksiin myöhemmässä maailmankaikkeudessa. Usein syntyneiden kaarevuusperturbaatioiden jakauma eroaa gaussisesta tapauksesta. Yksinkertaisimmassa tapauksessa epägaussista jakaumaa karakterisoidaan ensimmäisen ja toisen kertaluvun epälineaarisuusparametrein, joilla saattaa olla näkyvät seurauksensa paitsi kosmisessa mikroaaltotaustasäteilyssä havaittavissa lämpötilavaihteluissa, myös suuren skaalan rakenteessa. Eri inflaatiomallien kannalta syntyvän epägaussisuuden määrä on olennainen malleja erottava tekijä. Laajennamme tarkastelumme toiseen kertalukuun, sillä tietyn tyyppisessä kurvatonimallissa tämä voi karakterisoida syntyvän epägaussisuuden määrää paremmin kuin ensimmäisen asteen epägaussisuus. Tutkielmassa käymme läpi inflaatioskenaarion teoreettisen perustan, esittelemme kurvatonimallin ja sen päätulokset kosmologista perturbaatioteoriaa käyttäen, tarkastelemme yksityiskohtaisesti gaussisuutta ja epägaussisuutta, johdamme delta-N-formalismia hyväksikäyttäen yhtälöt kaarevuusperturbaation lausekkeessa esiintyville ensimmäisen ja toisen kertaluvun epälineaarisuusparametreille, sekä tarkastelemme kurvatonimallin tuottamaa ensimmäisen ja toisen asteen epägaussisuutta tapauksessa, jossa kurvatonikentän potentiaali ei ole pelkästään kvadraattista muotoa, vaan sisältää myös pieniä itseisvuorovaikutuksia.
  • Tenkanen, Tommi (2013)
    Tässä tutkielmassa tarkastelemme kosmista inflaatiota, jolla tarkoitetaan lyhyttä kiihtyvän laajenemisen ajanjaksoa varhaisessa maailmankaikkeudessa. Inflaatiosta on viimeisen 20 vuoden aikana muodostunut vallitseva paradigma maailmankaikkeuden rakenteiden synnyn selittäjänä. Kosmisen inflaation uskotaan saaneen alkunsa ja myös päättyneen inflatoniksi nimetyn skalaarikentän energiatiheyden vaikutuksesta. Tarkastelemme tilannetta, jossa inflaation jälkeen inflatonikenttä hajosi säteilyksi tuottaen tilanteen, jossa kaksi ainekomponenttia, säteily ja inflaation aikana energiatiheydeltään pienenä pysytellyt toinen skalaarikenttä, kurvatoni, alkoivat kilpailla maailmankaikkeuden energiatiheysbudjetista. Kurvatonin kasvattaessa energiatiheyttään suhteessa säteilyyn syntyi tilanne, jossa aika-avaruuteen alkoi syntyä alati kasvavia kaarevuusperturbaatioita. Tämä johti maailmankaikkeuteen muodostuvien tiheyserojen kasvuun, jolloin aine romahti kasaan ja muodosti paikallisesti gravitaation sitoman systeemin. Näin perturbaatiot alkoivat synnyttää maailmankaikkeuden suuren skaalan rakennetta ja jättivät jälkensä myös aineen ja säteilyn irtikytkeytyessä syntyneeseen kosmiseen mikroaaltotaustasäteilyyn. Tässä tutkielmassa kuitenkin paneudumme inflaation aikana ja välittömästi sen jälkeen syntyneiden kaarevuusperturbaatioiden syntymekanismeihin pikemmin kuin niiden dynamiikkaan ja vaikutuksiin myöhemmässä maailmankaikkeudessa. Usein syntyneiden kaarevuusperturbaatioiden jakauma eroaa gaussisesta tapauksesta. Yksinkertaisimmassa tapauksessa epägaussista jakaumaa karakterisoidaan ensimmäisen ja toisen kertaluvun epälineaarisuusparametrein, joilla saattaa olla näkyvät seurauksensa paitsi kosmisessa mikroaaltotaustasäteilyssä havaittavissa lämpötilavaihteluissa, myös suuren skaalan rakenteessa. Eri inflaatiomallien kannalta syntyvän epägaussisuuden määrä on olennainen malleja erottava tekijä. Laajennamme tarkastelumme toiseen kertalukuun, sillä tietyn tyyppisessä kurvatonimallissa tämä voi karakterisoida syntyvän epägaussisuuden määrää paremmin kuin ensimmäisen asteen epägaussisuus. Tutkielmassa käymme läpi inflaatioskenaarion teoreettisen perustan, esittelemme kurvatonimallin ja sen päätulokset kosmologista perturbaatioteoriaa käyttäen, tarkastelemme yksityiskohtaisesti gaussisuutta ja epägaussisuutta, johdamme delta-N-formalismia hyväksikäyttäen yhtälöt kaarevuusperturbaation lausekkeessa esiintyville ensimmäisen ja toisen kertaluvun epälineaarisuusparametreille, sekä tarkastelemme kurvatonimallin tuottamaa ensimmäisen ja toisen asteen epägaussisuutta tapauksessa, jossa kurvatonikentän potentiaali ei ole pelkästään kvadraattista muotoa, vaan sisältää myös pieniä itseisvuorovaikutuksia.
  • Salminen, Jutta (Helsingin yliopisto, 2012)
    Tutkielmassa käsitellään suomen epäillä-verbin merkitystä sekä synkronisesta että diakronisesta näkökulmasta: tarkastellaan verbin merkitysvariaatiota nykykielessä sekä merkityksen muutosprosessia 1800-luvulta eli varhaisnykysuomen ajalta nykypäivään. Tutkielma edustaa korpuspohjaista mutta samalla myös tutkijan kielitajua ja intuitiota vahvasti hyödyntävää semanttista tutkimusta. Aineistoina ovat sekä asiatekstiä että kaunokirjallisuutta sisältävät varhaisnykysuomen aineisto (N=395) ja nykysuomen aineisto (N=132). Tutkielma kytkeytyy laajasti ottaen funktionaaliseen merkitystutkimukseen: epäillä-verbin merkitystä hahmotetaan todellisten kielenkäyttötilanteiden eli aineistoesimerkkien analysoinnin ja tulkinnan perusteella. Yhtenä keskeisenä teoreettisena taustavaikutteena on kognitiivinen kielentutkimus, vaikkakaan kyseessä ei ole varsinainen kognitiivisen kieliopin sovellus. Tutkimuksessa testataan aineiston analyysin kautta oletusta, jonka mukaan epäillä-verbin merkitys olisi muuttunut ainakin useissa syntaktisissa yhteyksissä vähitellen kyseenalaistavasta merkityksestä olettavaan merkitykseen. Tutkimuksessa näitä merkitysvariantteja kutsutaan kieltosuuntaiseksi ja myöntösuuntaiseksi merkitykseksi. Käytännössä on kyse siis siitä, että esimerkiksi ilmaus Epäilen, että onnistun voi saada joko tulkinnan Ajattelen: luultavasti onnistun (epäillä-verbi myöntösuuntainen) tai Ajattelen: luultavasti en onnistu (kieltosuuntainen). Koska epäillä-verbin tulkinnat vaihtelevat riippuen verbin täydennystyypistä, tarkastellaan tutkielmassa erilaisia täydennysvariantteja erikseen. Merkitysmuutosoletuksen testaamisen lisäksi tutkielmassa etsitään vastausta siihen, kuinka epäillä-verbin merkitystä ylipäätään voidaan lingvistisin käsittein kuvata. Kuvauksessa tärkeimmiksi aihealueiksi nousevat kielto ja modaalisuus erityisesti episteeminen modaalisuus eli tiedon totuuden arviointi. Vaikka siis tutkielma käsittelee yhtä lekseemiä, nousevat jotkin teoreettiset kysymykset olennaiseksi osaksi kokonaisuutta: esimerkiksi kieltoa lähestytään ns. osittaisen kiellon näkökulmasta. Tämä käsite kyseenalaistaa kiellon ja myönnön mustavalkoisen vastakkainasettelun, ja esimerkiksi epäillä-verbin kieltosuuntaisuus, joka siis ei ole ehdoton kielto, voidaan määritellä osittaisen kiellon avulla. Myöntösuuntaiseen merkitykseen todetaan sisältyvän usein jonkinlainen arvottava kielteisyys, jolla on selvä semanttinen yhteys varsinaiseen kieltoon. Edellisen kappaleen esimerkissä tämä tarkoittaisi sitä, ettei uumoiltu onnistuminen olisi toivottavaa. Merkitysmuutoksessa verbin kantana olevan epä-kieltoprefiksin funktio on siis muuttunut osittaisen kiellon koodaamisesta negatiivisen arvostuksen merkiksi. Aineistojen analyysin myötä edetään siihen lopputulokseen, että merkitysmuutos on toteutunut oletetusti erityisesti että-lauseen ja referatiivirakenteen (Epäilen onnistuvani) yhteydessä. Olennainen havainto kuitenkin on, ettei kuvattu merkitysmuutoskaari ole suoraviivainen: kieltosuuntainen merkitys elää yhä nykysuomessa varsin monissa syntaktisissa konteksteissa toisaalta kurkistus vanhaan kirjasuomeen osoittaa, ettei epäillä-verbin selkeä kieltosuuntainen merkitys ole kirjakielen alkumetreilläkään ollut täysin läpikäyvä. Niinpä oletus merkityksenmuutoksesta osoittautuu tendenssiksi, joka ei kuitenkaan päde poikkeuksetta. Konteksti sekä tekstuaalinen lähikonteksti että laajempi kulttuurinenkin konteksti lopulta yleensä määrittää epäillä-verbin merkitystulkinnan.
  • Hellman, Mia (2012)
    Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää kuluttajien suhtautumista ruoan lisäaineisiin. Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin kvalitatiivinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Teemahaastattelujen avulla haluttiin saada selville lisäaineisiin liitettäviä käsityksiä, mielikuvia ja suhtautumistapoja. Tarkoituksena oli myös kartuttaa tietoa ja ymmärrystä siitä, minkälaisia tulkintoja lisäaineista tehdään ja miten ne vaikuttavat ruoan valintaan. Tutkimuksessa haastateltiin kymmentä eri-ikäistä kuluttajaa Uudeltamaalta. Haastattelujen apuna käytettiin tuoteselostetehtävää, jonka avulla haluttiin selvittää muun muassa sitä miten hyvin lisäaineet tunnistetaan elintarvikkeista. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui kuluttajakäyttäytymisen teorian ja ostopäätösprosessin pohjalle. Lisäksi käsiteltiin ruoan valinnan erityispiirteitä ja sen taustalla vaikuttavia tekijöitä. Tällä tavoin pyrittiin kytkemään lisäaineet osaksi ruoan valinnan kokonaisuutta ja valinnan hetkellä vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen perusteella lisäaineisiin suhtaudutaan epäilevästi. Lisäaineet tunnistetaan elintarvikkeista kokonaisuutena, mutta eri lisäaineryhmiä ja yksittäisiä lisäaineita ei osata erottaa toisistaan tuoteselosteista. Lisäaineilla uskotaan olevan haitallisia terveysvaikutuksia, mutta niitä ei osata nimetä tai tunnistaa. Tähän liittyy myös se, että lisäaineisiin liittyvään tietoon ei välttämättä luoteta. Joihinkin lisäaineryhmiin liitetään negatiivisempia mielikuvia kuin toisiin. Tällaisia ovat muun muassa väriaineet, makeutusaineet ja natriumglutamaatti. Toisaalta lisäaineisiin liitetään myös hyötyjä, kuten parempi säilyvyys. Myös hyötyjen tunnistaminen on kuluttajille haastavaa. Lisäaineiden välttäminen ei vaikuta olevan johdonmukaista, vaan siihen vaikuttavat esimerkiksi ostotilanne ja halu vertailla tuotteita. Joissakin tuoteryhmissä lisäaineisiin kiinnitetään tarkemmin huomiota kuin toisissa. Ruokavalion monipuolisuus, luonnollisuus ja lisäaineiden kohtuullinen saanti nousevat esille ensisijaisina keinona hallita ruokavaliosta saatavia lisäaineita. Haastattelujen perusteella ruoan valmistaminen itse puhtaista raaka-aineista on keskeisin tapa välttää lisäaineita. Vastavuoroisesti valmisruoat saavat herkästi lisäainepommin leiman.
  • Ovaska, Eero (Helsingin yliopisto, 2012)
    Pro gradu -tutkielmani selvittää, kuinka Sofokleen sankareiden itsenäisyys kyseenalaistuu heidän päätöksenteossaan. Kun itsenäisyyttä pidetään vapautena ulkopuolisista vaikutteista, vallasta tai esikuvista sanakirjojen tapaan, tuskin mikään teko tai päätös voi olla täysin itsenäinen. Sofokleen sankareiden päätöksenteossa tällainen itsenäisyyden mahdollisuuden kyseenalaistava näkökohta on esillä monella tavalla. Tarkastelen sankareiden itsenäisyyttä heidän suhteessaan toimintaan, kielenkäyttöön ja toisiinsa jättäen huomioimatta tragedioiden uskonnollisen ja yliluonnollisen tason. Näytän, että sankareiden itsenäisyys kyseenalaistuu myös ilman tämän tason vaikutusta. Aineistonani on Sofokleen säilyneistä tragedioista viisi, Trakhiin naiset, Antigone, Filoktetes, Elektra ja Aias. Tarkastelun ulkopuolelle jäävät tragedia Kuningas Oidipus sekä suurimmaksi osaksi tragedia Oidipus Kolonoksessa, joiden päätöksenteossa ei sankareiden itsenäisyyttä voida kyseenalaistaa niin selvästi eikä sankareita kuvata samalla tavoin kuin käsiteltävissä draamoissa, joissa useita päätöksentekijöitä kuvataan koko tai lähes koko päätöksentekoprosessiensa ajan, harkinnassa, päätöksenteon hetkillä ja seuraavissa tapahtumissa siten, että kysymys omaehtoisen toiminnan ja ulkopuolisten vaikutteiden suhteesta herää. Keskityn tarkastelemaan juuri tällaisia tragedioiden kohtia, sankareiden yksittäisiä päätöksiä. En analysoi tai tulkitse draamoja kokonaisuudessaan. Tutkielmani osoittaa, että Sofokleen sankareiden itsenäisyys heidän päätöksenteossaan kyseenalaistuu monin tavoin. Eri itsenäisyyden kyseenalaistamisen mahdollistavat tekijät vaikuttavat ja korostuvat eri draamoissa eri tavoin, vaikka yhtäläisyyksiäkin löytyy. Trakhiin naisissa Deianeiran päätöksenteossa korostuu muutama Sofokleen sankareiden päätöksenteolle tyypillinen piirre: päätöksenteon välttämättömyys ja kiire sekä päätöksentekijän halut, tunteet ja epävarmuus. Kun nämä kytkeytyvät toisiinsa, kiire ja epävarmuus antavat halujen ja tunteiden lisäksi valtaa myös sattumalle ja muille vaikeasti hallittaville tekijöille. Tällaisia tekijöitä ovat Antigonessa Kreonin päätöksenteossa toiset ihmiset, Filokteteessa nimihenkilön ja Neoptolemoksen päätöksiin vaikuttavat roolit ja käyttäytymismallit ja Elektrassa lähes kaikkiin henkilöihin vaikuttava tietynlainen puhetapa. Aias-tragediassa moni näistä tekijöistä vaikuttaa ikään kuin toisin päin lisäten Aiaksen mahdollisuuksia itsenäiseen päätöksentekoon, vaikka samaan aikaan hänen itsenäisyytensä myös kyseenalaistuu. Näihin sankareiden itsenäisyyden kyseenalaistumiseen vaikuttaviin tekijöihin kytkeytyy tarkasteluissani kielenkäyttöön yleisemminkin liittyvä piirre, jota Jacques Derrida kutsuu intention olennaiseksi poissaoloksi lausuman aktuaalisuudesta. Sankareiden sanojen takana piilevä tarkoitus tai intentio saattaa paikoin hämärtyä myös heiltä itseltään, mikä tekee myös heistä omien sanojensa vastaanottajia. Nämä teoreettiset näkökohdat, joita Derrida kehittelee J. L. Austinin puheaktiteorian avulla, toisaalta selittävät joitakin havaintojani siitä, miksi sankareiden itsenäisyys voidaan kyseenalaistaa, ja toisaalta kertovat teoreettisesta esiymmärryksestäni tutkielmani aiheen suhteen. Sofokleen sankareiden itsenäisyys heidän päätöksenteossaan voidaan kyseenalaistaa kuitenkin myös ilman tätä teoreettista taustaa, minkä analyysini osoittavat. Tutkielmani esittää uuden näkökulman useisiin Sofokleen tragedioiden keskeisinä pidettyihin kohtiin lukemalla niitä sankareiden itsenäisyyttä silmällä pitäen.
  • Pänttäjä, Helena (1975)
  • Mansukoski, Milja (2013)
    Tutkielmassa tarkastellaan sisäilmaongelmien aiheuttamia terveyshaittoja lääketieteellisenä kiistana. Kosteusvaurioiden ja synteettisten rakennus- ja pintamateriaalien epäillään aiheuttavan monenlaisia terveysongelmia, mutta astma on yleensä ainoa sisäilmaan liitetty sairaus. Nykylääketiede edellyttää todisteiden löytymistä ihmiskehoista, mutta käytössä olevat tutkimusmenetelmät eivät anna varmuutta terveysongelmien syistä. Ympäristömyrkyistä keskusteltaessa on keskitytty perinteisesti luonnossa oleviin saasteisiin. Tässä työssä huomio kiinnitetään rakennetun ympäristön aiheuttamiin ongelmiin. Sisäilmaongelmien problematiikassa ympäristö ja yhteiskunta kohtaavat tavalla, jossa ongelmien tunnistamisen, luokittelun ja ratkaisemisen haasteet koskevat sekä rakennuksia että potilaan tutkimista ja hoitamista. Tutkielman tavoitteena on tuoda esiin ja eritellä lääkäreiden näkemyseroja ja ilmiön kiistanalaisuutta osaltaan selittäviä sosiaalisia tekijöitä sekä niiden vaikutusta sairastuneiden asemaan. Laadullisin tutkimusmenetelmin toteutetun tutkielman aineisto koostuu 12:sta puolistrukturoidulla menetelmällä suoritetusta lääkärihaastattelusta. Haastateltavat etsittiin niin sanotulla lumipallo-otannalla. Taustakirjallisuutena on käytetty laajasti sekä painettua että verkkomateriaalia. Aiheeseen perehdyttäessä osallistuttiin myös vuoden 2013 Sisäilmastoseminaariin, jossa kuulluista esitelmistä kahta käytettiin lähteenä. Aineiston analysoimisessa hyödynnetään perinteistä sisällönanalyysiä. Faktanäkökulmasta lääkäriasiantuntijoiden näkemyksiä tutkimalla sekä tieteellisen tiedon muodostamiseen vaikuttavien tekijöiden moninaisuutta erittelemällä pyritään valottamaan sisäilmakiistan sosiaalisia ulottuvuuksia. Lääkäreiden näkemykset jakautuvat kahtia suhtautumisessa sisäilmasta sairastuneiden diagnosoinnin haastavuuteen, oireilun aiheuttajiin ja terveysongelmien vakavuuteen. Ongelma näyttäytyy eri tavoin riippuen siitä, korostetaanko psykososiaalisten tekijöiden vaikutusta oireiluun ja toisten ihmisten alttiutta oireilla muita herkemmin, vai vakavaa ympäristösairautta, joka uhkaa laajemman ihmisjoukon terveyttä. Johtopäätös on, että tutkimusmenetelmien ja tieteellisen tiedon rajallisuus ei ole riittävä peruste kyseenalaistaa sisäilmasta sairastuneiden avuntarvetta. Tieto lisääntyy jatkuvasti, mutta ongelmat voivat kasvaa suuriksi ennen tiedon siirtymistä kliinisen lääketieteen hoitokäytäntöihin. Kyseessä on terveys- ja sosiaalipoliittinen ongelma, jonka taloudelliset kustannukset ovat suuret.
  • Kiljunen, Johanna (2004)
  • Skogster, Annika (2014)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin epäoikeudenmukaisen panostusten ja vastineiden suhteen, työn muokkaamisen sekä työn imun välisiä yhteyksiä suomalaisilla hammashoitajilla. Kyseinen ryhmä rajautui tutkimuksen kohteeksi, sillä heidän työnsä voidaan hierarkkisen asetelman vuoksi nähdä alttiina epäoikeudenmukaiselle panostusten ja vastineiden suhteelle. Hoitajat ja lääkärit hoitavat parityönä samoja potilaita, mutta hammaslääkärien voidaan ajatella saavan työstään enemmän tunnustusta ja palkkioita esimerkiksi palkan muodossa. Tavoitteena oli selvittää, miten riittämätön työpanokselle saatu vastine vaikuttaa hammashoitajien työn muokkaamiseen sekä heidän työn imuunsa. Lisäksi tutkielmassa oltiin kiinnostuneita selvittämään, lisääkö työn muokkaaminen työn imua ja välittääkö työn muokkaaminen panostusten ja vastineiden suhteen sekä työn imun välistä yhteyttä. Tutkielman aineisto koostui 212 hammashuollon piirissä työskentelevästä naispuolisesta hammashoitajasta. Aineisto kerättiin pääsääntöisesti sähköisesti ja osittain paperilomakkein vuosina 2011 ja 2012. Hierarkkisella regressioanalyysilla pitkittäisasetelmassa tarkasteltuna epäoikeudenmukainen panostusten ja vastineiden suhde ennusti hypoteesin mukaisesti vähäisempää hammashoitajien kokemaa työn imua. Myös työn muokkaaminen ennusti oletusten mukaisesti suurempaa työn imua. Samansuuntaiset tulokset saatiin, kun ennustettiin hoitajien työn imussa vuosien 2011 ja 2012 välillä tapahtunutta muutosta. Lisäksi epäoikeudenmukainen panostusten ja vastineiden suhde ennusti vähäisempää työn muokkaamista. Työn muokkaamisen ulottuvuuksista epäoikeudenmukainen panostusten ja vastineiden suhde oli voimakkaimmassa kielteisessä yhteydessä työn voimaannuttavien vaatimusten lisäämiseen. Tulosten mukaan kuitenkin vain hyvin pieni osa panostusten ja vastineiden suhteen vaikutuksesta työn imuun välittyi työn muokkaamisen kautta. Tulokset osoittavat, että hammashoitajat kokevat usein työstään saatavan tunnustuksen riittämättömäksi ja tämä vaikuttaa kielteisesti sekä heidän työn imuunsa että työn muokkaamiseensa. Koska työn muokkaamisen todettiin ennustavan suurempaa työn imua, tulisi hammashoitajien työhyvinvoinnin edistämisessä pyrkiä lisäämään heidän työstään saamaa vastinetta esimerkiksi esimiehen tai työparin taholta. Sen lisäksi, että tulokset antavat tietoa työn imua heikentävistä tekijöistä, ne osoittavat työntekijän olevan aktiivisessa roolissa oman työn imunsa ylläpitämisessä. Näin ollen epäkohtien poistamisen lisäksi hammashoitajien työhyvinvointia tulisi edistää myös kannustamalla ja tarjoamalla heille mahdollisuuksia oman työnsä muokkaamiseen.
  • Joensuu, Laura (Helsingin yliopisto, 2010)
    Carbon dioxide (CO2) is the most significant greenhouse gas produced by mankind. The oceans play a significant role in the global carbon cycle. Due to its restricted size the Baltic Sea doesn’t play an important role as a global reservoir. However, due to its large annual fluctuations, alternations in salinity in the different basins, and a wide drainage-basin with varying soil, it is an excellent study system. The aim of this research was to examine both the vertical and the horizontal distributions of the components of the inorganic carbon in the Baltic Sea, their interactions and annual fluctuations. In addition, the long-term alterations of the surface water pH were reviewed. The study was performed at the Finnish Meteorological Institute as a part of an international research programme regarding the Baltic Sea (BONUS: Baltic-C). The total alkalinity in the Baltic Sea was found to be determined mainly by salinity. Surface water alkalinity is controlled by mixing of highly saline waters originating in the North Sea and waters of low salinity from the rivers draining into the Baltic Sea. The amount of total alkalinity entering the Baltic Sea through the rivers is dependent on the soilquality in the catchment area. According to the alkalinity-salinity-relation, the Baltic Sea can be divided into four distinguishable basins. The alkalinity is lowest in the Bothnian Bay and grows towards the Kattegat as a function of salinity. Salinity controls alkalinity, which together with biological activity controls the consentration of total inorganic carbon. The distribution of total inorganic carbon is very similar to that of total alkalinity. The results in this study support earlier findings on total inorganic carbon and total alkalinity in the Baltic Sea. As the atmospheric partial pressure of carbon dioxide (pCO2) rises, the partial pressure in the surface waters rises as well. In addition to the concentration of total inorganic carbon, the biological activity has a great impact on the annual fluctuations of pCO2. The primary production forms the basis of the biological uptake of carbon dioxide in the surface waters. The results indicate that the Baltic Sea fluctuates from being a source to being a sink for atmospheric CO2 according to the annual fluctuations in primary production. However, simultaneous measurements on the atmospheric pCO2 are needed to ascertain the assumptions on the direction of CO2 flux between the sea and the atmosphere. The rise of the pCO2 in water leads to descending pH levels, because of a relative shift in the components of total inorganic carbon. The results indicate a slight decreasing trend in pH levels In the Baltic Sea during the 30-year observation period, however more research on the subject is needed. The reliability of pCO2-values calculated from known parameters was estimated by comparing them to the measured values. The study shows that pCO2 results for the Baltic Sea derived from the program developed for the oceans, should be used with caution.
  • Salminen, Kaisa (2003)
    Tutkielmassa verrataan epäparametrisia ja parametrisia menetelmiä vuotoaineistojen analysoinnissa. Vuotoaineistolla tarkoitetaan esimerkiksi hormonihoito- tai ehkäisytutkimuksissa vuotopäiväkirjoilla kerättyä aineistoa. Esimerkkiaineistoina analysoin kahta Leiras Oy:n vanhaa tutkimusaineistoa. Viime vuosina lääketeollisuudessa on tehty paljon tutkimusta tällä alueella, mutta tilastolliset analysointimenetelmät ovat olleet keveitä. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia menetelmiä vuotoaineistojen analysoinnissa on käytössä ja mitä muita menetelmiä voitaisiin käyttää. Tutkielman toinen tarkoitus oli selvittää epäparametristen ja parametristen menetelmien eroja sekä tarkastella parametristen menetelmien sopivuutta vuotoaineiston analysointiin. Hoitoryhmien välisiä eroja ja ajan vaikutusta vuotopäivien lukumäärissä on analysoitu mm. epäparametrisella Mantel - Haesnzel-menetelmällä tai Wilcoxon Rank Sum -testillä. Epäparametristen menetelmien etuna on, että aineiston jakaumasta ei tarvitse tehdä mitään oletuksia. Menetelmiä on myös helppo soveltaa ja tulosten tulkinta on yksinkertaista. Tuloksena saadaan vain testisuure ja p-arvo vertailtavien suureiden välille. Vuotoaineistoon sovitettiin erilaisia parametrisia menetelmiä, kuten marginaalimallia ja satunnaisvaikutusten mallia. Vuotoaineistossa vasteena on vuotopäivät. Vaste on lukumäärävaste, ja sen oletetaan olevan Poisson-jakautunut. Marginaalimalleja sovitetaan ns. GEE-yhtälöillä. Mallissa mallinnetaan keskiarvoa osapopulaatiossa, joilla on samat selittävän muuttujan arvot. Yksilön sisäinen korrelaatio mallinnetaan erillisesti yksilöiden välisestä korrelaatiosta. Satunnaisvaikutusmallin analysointi perustuu kovarianssianalyysiin. Sen perusideana on, että yksilöiden regressiokerrointen välillä on luonnollista heterogeenisuutta ja heterogeenisuus voidaan esittää todennäköisyysjakauman avulla. Random slopes -mallien voidaan sanoa kuuluvan satunnaisvaikutusten malleihin tai hierarkisiin malleihin. Mallissa jokaiselle yksilölle kuuluu oma satunnainen vakiotermi sekä kulmakerroin. Lisäksi aineistoihin sovitettiin erilaisia satunnaisvaikutuksia sisältäviä malleja, joissa tutkittavat ajanjaksot oli ryhmitelty eri tavoin. Satunnaisvaikutusmallien havaittiin sopivan ongelmaan melko hyvin ja niistä oli helppo johtaa erilaisia sovelluksia. Loppupäätelmänä todettiin, että epäparametriset ja parametriset menetelmät johtavat samoihin tilastollisiin päätelmiin. Parametrisilla menetelmillä saadaan aineistoista enemmän irti, ja ne ovat herkempiä. Niillä voidaan tutkia hoitoryhmiä, ajan vaikutusta ja niiden yhdysvaikutuksia samanaikaisesti. Parametristen menetelmien sovittaminen saattaa olla ongelmallista, jos aineisto on pahasti ylihajonnut. Joskus aineistoon tarvittaisiin myös monimutkaisempi satunnaisvaikutusrakenne, jolloin numeeriset menetelmät eivät välttämättä toimi. Tutkielman tärkeimpinä lähteinä on käytetty Diggle, Liang & Zegerin kirjaa Analysis of Longitudinal Data (1994) sekä McCulloch & Searlen yleistettyjen lineaaristen mallien kirjaa Generalized, Linear and Mixed Models (2001). Lisäksi lähteinä käytettiin SAS-manuaaleja sekä aiheeseen liittyviä artikkeleita.
  • Kotro, Mia (Helsingin yliopisto, 2012)
    Tutkimuksessa selvitetään, mistä syistä miehet ovat avioituessa vaihtaneet sukunimensä. Tarkastelun kohteena on, miksi miehet ovat valinneet vaimon sukunimen, aviollisen kaksoisnimen tai uudelleen muodostetun nimen. Uudelleen muodostettu nimi on yhdistetty puolisoiden molemmista nimistä kokonaan uudeksi nimeksi. Selvityksen kohteena on myös, kokevatko informantit sukunimen osaksi identiteettiä sekä kuinka informanttien lähipiiri on reagoinut nimenvalintaan. Tutkimus on sosio-onomastista nimistöntutkimusta, jossa tarkastelun kohteena ovat nimien käyttö ja variaatio. Aineisto koostuu 14 informantin haastattelusta. Informanteista yhdeksän on ottanut avioituessa vaimon sukunimen, kolme on ottanut kaksoisnimen ja kaksi uudelleen muodostetun sukunimen. Informantit ovat syntyneet vuosien 1961 1988 välillä, ja he ovat avioituneet vuosien 1986 2011 välillä. Seitsemän informanteista on kotoisin Etelä-Suomesta, kolme Itä-Suomesta ja kolme Pohjois-Suomesta. Yksi informanteista on kotoisin Saksasta. Haastatteluista 12 on tehty kasvotusten ja kaksi puhelimitse. Informanttien haastatteluiden lisäksi tutkimuksessa on aineistona internetin keskustelupalstoilta poimittuja kommentteja miesten sukunimen valinnasta. Tutkimuksen mukaan miesten sukunimen valintaan vaikuttavat halu saada yhteinen sukunimi perheelle; nimen harvinaisuus, erikoisuus tai mielekkyys; nimi-identiteetti; suvun merkitys sekä nimen muoto ja/tai yhteensopivuus etunimen/etunimien kanssa. Suurin nimenvalintaan johtanut syy on halu saada perheelle yhteinen sukunimi. Kaksoisnimen valinneet informantit ovat säilyttäneet vanhan nimensä/ottaneet uuden nimen kaksoisnimen ensimmäiseksi osaksi ammatti-identiteetin, nimen mielekkyyden tai vahvan nimi-identiteetin takia. Uudelleen muodostettu nimi on taas ollut kompromissi, tai se on otettu siksi, että puolisoiden omat sukunimet eivät ole tuntuneet mielekkäiltä vaihtoehdoilta perheen yhteiseksi sukunimeksi. Tutkimuksen mukaan miehet suhtautuvat sukunimeensä hyvin eri tavoin. Monelle sukunimi on lähinnä perhettä tai sukua määrittävä nimi. Joillekin se on myös tärkeä osa identiteettiä. Osa informanteista ei kiinnitä ylipäätään huomiota sukunimiin, kun taas osa kiinnittää paljon huomiota mm. sukunimien muotoon ja merkitykseen. Verrattaessa tutkimusta naisten sukunimen valintaa käsitteleviin tutkimuksiin käy ilmi, että vaimon sukunimi valitaan yhteiseksi sukunimeksi melko samoista syistä kuin miehen sukunimi. Ainoa erottava tekijä on tietenkin perinteet. Lisäksi yhteiseksi sukunimeksi valittu vaimon sukunimi on useammin harvinaisempi, erikoisempi tai mielekkäämpi kuin miehen sukunimi. Yksikään informanteista ei hakenut tasa-arvoa nimenvalinnalla. Tutkimuksen mukaan miehet ovat kohdanneet hyvin erilaisia lähipiirin reaktioita nimenvalintaan. Informanttien vaimojen sukulaiset ovat reagoineet pääosin positiivisesti nimenvalintaan. Moni informantti on kohdannut varsin neutraalia suhtautumista erityisesti ystävien ja työkavereiden osalta. Myös joidenkin informanttien sukulaiset ovat suhtautuneet asiaan neutraalisti, kun taas joidenkin informanttien sukulaiset, erityisesti isä, ovat reagoineet nimenvalintaan negatiivisesti. Myös keskustelupalstoilta poimituissa kommenteissa näkyy, miten eri lailla ihmiset suhtautuvat miesten sukunimen vaihtamiseen avioitumisen yhteydessä. Osa kommenteista on hyvinkin positiivisia, osa taas negatiivisia.
  • Sharma, Melissa Anu Maria (2014)
    Tutkielma käsittelee Intian–Kiinan rajakiistaa tutkimuskohteenaan intialaiset geopoliittiset diskurssit kiistellystä alueesta ja rajakysymyksestä. Kiistan molemmat osapuolet ovat maailmanpolitiikan merkittäviä toimijoita, mutta aiempi tutkimus ei ole käsitellyt maiden välistä rajakysymystä tavoitteenaan dekonstruoida sitä koskevia diskursseja valtiokriittisestä näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena onkin rajakiistan ymmärtäminen tästä lähtökohdasta. Keskeisiä ovat tällöin alue, rajakysymys ja Kiina-suhde. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa kriittinen geopolitiikka ja erityisesti Gearóid Ó Tuathailin käsitys geopolitiikasta teksteinä, joita voidaan lukea ja joissa on kysymys maantieteellisten väitteiden hyväksikäytöstä politiikassa. Viitekehys asettuu tällöin pitkälti vastakkaiseksi klassisen geopolitiikan determinismille, jossa maantieteestä johdetaan pysyviä periaatteita niin järjestelmätasolla kuin yksittäisten valtioiden ulkopolitiikassa. Ó Tuathailin jaotteluun perustuen tutkimuksen aineistona käytetään formaalia eli ajatushautomojen tutkijoiden sekä käytännöllistä eli ulkopolitiikan toimijoiden tuottamaa geopolitiikan tekstiaineistoa, joita suhteutetaan aikaisempaan intialaiseen keskusteluun geopoliittisen kulttuurin käsitteen kautta. Aineisto on rajattu ensisijaisesti kolmeen intialaiseen turvallisuuspolitiikan ajatushautomoon sekä intialaisen korkean tason ulkopolitiikan teksteihin vuosina 2012–2014. Analyysi toteutetaan Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen poststrukturalistisen diskurssiteorian, laajemmin ideologia- ja diskurssianalyysin (IDA) näkökulmasta, jossa merkitykset rakentuvat merkitsijöiden keskinäisissä suhteissa. Tällöin diskurssi määritellään kokoelmana artikulaatioita ja kaikki diskurssit yrityksinä hegemonisoida merkityksiä. Merkitysten syntymisen tarkastelun ohella tutkimuksessa hyödynnetään erityisesti kiinnekohtien käsitettä sekä Chantal Mouffen ja Aletta Norvalin näkemystä itsen ja toisen välisistä suhteista, jotka voivat olla kahden vihollisen tai vastaavasti legitiimin vastustajan välisiä. Analyysi paikantaa aineistossa esiintyviä diskursseja ja osoittaa, että Intian territoriaalista kansallisvaltiota pitävät kasassa useat alueeseen keskittyvät diskurssit, joista pyhän maan diskurssi juurruttaa alueen merkityksen hindulaiseen mytologiseen historiaan. Toisena aineistosta nousee esiin kansakunnan heterogeenisyyttä monikulttuurisuuden kautta Intiaan liittävä ja valtion sekulaareja periaatteita korostava diskurssi, ja kolmanneksi aluetta pyritään kiinnittämään Intiaan korostamalla valtiollista yhtenäisyyttä ja sen merkitystä. Tällöin tulee esille, kuinka kansallisvaltion alueellisia periaatteita tuottavissa diskursseissa Intia valtiona ja kansakuntana sulautuu diskurssien kautta yhteen ja kokoaa alleen keskenään myös osin ristiriitaisia merkityksiä. Aluetta koskevat diskurssit vaikuttavat myös intialaisiin rajaa ja Kiina-suhdetta käsitteleviin diskursseihin. Tältä osin tutkimuksessa havaitaan kamppailua rajan sekä rajanylityksen merkityksestä. Rajan ehdottomuudelle rakentuva diskurssi näkee rajanylitykset suvereniteetin kiistämisenä, kun taas sovinnollisempi diskurssi selittää ne johtuviksi rajaa koskevista erimielisyyksistä. Diskurssien sisäisiin ristiriitoihin viittaavat myös poikkeavat artikulaatiot Intian hallinnon sisällä. Lopuksi analyysi osoittaa, kuinka Intian ja Kiinan suhde muodostuu kahden kilpailevan diskurssin kautta toisaalta vihollissuhteeksi ja toisaalta osittaiseksi kumppanuudeksi. Kuten rajaa koskevat diskurssit, myös nämä kaksi diskurssia kamppailevat keskenään onnistumatta kuitenkaan kaatamaan toisiaan. Sotilaallisen uhan diskurssi tekee Kiinasta uhkaavan vihollisen, kun taas kumppanuutta korostavassa diskurssissa molemmat toimijat tunnustetaan, eikä Intiaan ei nähdä kohdistuvan välitöntä alueen menettämisen uhkaa. Tulostensa osalta tutkimus toimii ensinnäkin osoituksena IDA:n soveltuvuudesta kriittisen geopolitiikan tutkimukseen. Tutkimuksessa ilmenee, että Intian ja Kiinan naapuruussuhteelle myös annetaan tiettyjä odotuksia ja määritelmiä, kuten väistämätön konflikti tai rauhanomainen yhteiselo. Tuloksia on lisäksi mahdollista hyödyntää tarkasteltaessa Intian ulkopolitiikkaa, kun pyritään ymmärtämään rajakysymyksen pitkäkestoisuutta sen kautta, kuinka alue on vahvasti kiinnitetty osaksi Intian valtiota. Tämä merkitsee haastetta rajakysymyksen ratkaisulle tulevaisuudessa, ellei myös diskursseissa tapahdu muutosta.
  • Pennanen, Eila (1940)
  • Harjunen, Ville (2014)
    Vaikka häpeän ajatellaan tyypillisesti kannustavan välttämään normien vastaista ja antisosiaalista käyttäytymistä, ovat monet tutkijat löytäneet viitteitä siitä, että häpeän kokeminen liittyisi korostuneeseen suuttumukseen ja aggressiivisuuteen. Häpeää koskevat teoriat olettavat aggressiivisuuden ilmenevän suojaavana reaktiona häpeän tuottamaan minän arvon menetykseen. Häpeän laukaiseman aggressiivisuuden on oletettu olevan kaikkein voimakkainta häpeäherkillä yksilöillä, joilla on taipumus kokea minuuteen yleisesti kohdistuvaa kivuliasta häpeää sekä henkilöillä, joilla on narsistinen minäkäsitys. Häpeän ja aggressiivisuuden oletetusta kausaalisuhteesta on kuitekin hyvin vähän kokeellista tutkimusnäyttöä. Suuri osa häpeä-aggressiivisuus -tutkimuksesta perustuu häpeäherkkyyden ja aggressiivisuustaipumuksen korrelatiivisiin tarkasteluihin. Narsismin suhdetta häpeään ja aggressiivisuuteen on tutkittu hieman myös kokeellisesti, mutta tutkittavat ovat olleet lähes poikkeuksetta lapsia. Tämän tutkimuksen ensisijaisena tarkoituksena oli selvittää, johtaako kielteisen palautteen aiheuttama häpeä lisääntyneeseen epäsuoraan verbaaliseen aggressiivisuuteen palautteen antajaa kohtaan ja onko aggressiivisuus voimakkainta kielteisen palautteen tilanteessa korkean häpeäherkkyyden henkilöillä sekä yksilöillä, joilla on narsistinen persoonallisuustaipumus. Lisäksi tutkimuksen avulla pyrittiin saamaan viitteitä siitä, voidaanko häpeäherkkien ja narsististen henkilöiden emotioinaalisissa reaktioissa ja aggressiivisuudessa havaita eroja, jotka heijastavat piirteiden eroavaisuuksia itsen arvioinnissa. Tutkimus toteutettiin käyttäen kokeellista toistomittausasetelmaa. Kokeeseen osallistujat (N=57) valittiin satunnaisesti aikaisemmin toteutetun kyselytutkimuksen osallistujista (N=391). Koetilanteessa henkilöt altistettiin häpeää herättävälle kielteisen palautteen tilanteelle ja neutraalin palautteen tilanteelle. Riippuvana muuttujana oli henkilöiden ilmaisema verbaalinen epäsuora aggressiivisuus palautteen antajaa kohtaan. Riippumattomina muuttujina olivat koehenkilön palautetilanteiden jälkeen raportoimat häpeän kokemukset. Lisäksi aggressiivisuuden voimakkuutta säätelevinä tekijöinä tarkasteltiin kyselyosassa mitattua häpeäherkkyyttä ja narsistista persoonallisuustaipumusta. Hypoteeseja koskevien tulosten analysointi toteutettiin monitasolineaarimallinnusta käyttäen. Tulokset osoittivat, että sekä kielteisellä palautteella, että palautetilanteessa koetulla häpeällä oli aggressiivisuutta lisäävä vaikutus. Lisäksi kielteisen palautteen havaittiin lisäävän aggressiivisuutta erityisesti henkilöillä, joilla oli korkea häpeäherkkyys. Regressioanalyysiin perustuvat jatkotarkastelut antoivat myös viitteitä siitä, että häpeäherkkien voimakkaampi aggressiivisuus kielteisen palautteen jälkeen selittyi yksilöiden kokemalla minään suuntautuneella häpeällä. Oletusten vastaisesti tulokset eivät antaneet tukea narsismin yhteydestä aggressiivisuuteen. Yhteenvetona voitiin todeta, että tutkimuksen tulokset antoivat selkeää tukea Tangneyn ja kumppaneiden häpeä-aggressiivisuus -yhteyttä koskevalle teorialle. Narsismin sekä häpeä-aggressiivisuus -yhteyttä välittävien muiden tekijöiden, kuten alhaisen itsesäätelyn roolin ymmärtäminen vaatii yhä tarkempia ja syvemmälle meneviä tutkimusmenetelmiä, kuten psykofysiologisten mittausten käyttöä.
  • Liukko, Pirkko ([s. )
  • Pääkkönen, Jussi (1999)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan monopolistisesti kilpailullisen toimialan investoinnin volatiliteettia. Toimialan yritykset kohtaavat eksogeenisia shokkeja tuottavuus- ja kysyntäolosuhteissa. Kyseiset shokit aikaansaavat voittoaan maksimoivissa yrityksissä sopeutumisstrategioita investointisuunnitelmien muodossa sen mukaan, missä määrin kukin yritys olettaa havaitsemansa muutoksen ainoastaan itseään koskevaksi ja missä määrin koko toimialalle yhteiseksi kehitykseksi. Mikäli yritys tulkitsee havaitsemansa positiivisen shokin niin, että sen kannattavuus on paranemassa suhteessa kilpailijoihin, se pyrkii kasvamaan ja valtaamaan lisää markkinaosuutta. Tällöin on kuitenkin olemassa riski, että yritys tulee yli-investoineeksi, jolloin se on yliarvioinut oman todellisen kannattavuuden kehityksen ja samalla aliarvioinut koko toimialalle yhteisen muutoksen. Riski toimialan yli-investoinnista on tällöin todellinen. Tutkimus perustuu tältä osin teoriaan, jonka avulla on rakennettu mikrotaloudellisia perusteita uuskeynesiläiselle makrotalousteorialle. Keskeinen lähde, jolle tämä tutkimus rakentuu, on Nishimura (1992). Tässä tutkimuksessa tarkastellaan myös monopolistisesti kilpailullista taloutta, jossa yritysten investointikäyttäytyminen on riippuvainen niiden keskuudessa vallitsevista tulevaisuudenodotuksista. Tutkimus rakentuu tältä osin eri mallille kuin toimialan investointia koskeva tarkastelu. Mikäli yritykset pessimismin vuoksi eivät investoi lainkaan nykyhetkellä, tulee tulevaisuuden tasapainotuotos olemaan matala alhaisen pääomakannan vuoksi. Mikäli yritykset optimismin vuoksi investoivat suhteellisen paljon nykyhetkellä, ja mikäli tuleva tasapainotuotos tulee olemaan korkea, on yritysten optimismi toteuttanut itsensä. Lisäksi mainitussa monopolistisesti kilpailullisessa taloudessa on olemassa moninkertaisen rationaalisten odotusten tasapainon mahdollisuus, kun tuotantotoiminnassa vallitsevat kasvavat skaalatuotot. Tutkimus rakentuu tältäkin osin teorialle, jonka avulla on rakennettu mikrotaloudellisia perusteita uuskeynesiläiselle makrotalousteorialle. Keskeinen lähde tutkimuksen tältä osalta on Kiyotaki (1988). Tässä tutkimuksessa todistetaan, että monopolistinen kilpailu toimialan rakenteellisella ominaisuutena saa aikaan riskin toimialan yli-investoinnista silloin, kun kyseisellä toimialalla vallitsee yritysten välinen epätäydellinen informaatio sekä kasvavat skaalatuotot, ja kun toimialan yritykset kohtaavat eksogeenisia shokkeja tuottavuus- ja kysyntäolosuhteissa. Lisäksi todistetaan, että toimialan sisäisen kilpailun voimistuminen kasvattaa toimialan investoinnin volatiliteettia, ja että toimialan investoinnin volatiliteettiongelma ei ole riippuvainen taloudellisten shokkien luonteesta. Analyysin laajennuksessa tarkastellaan myös eri skaalatuottojen ja vapaan markkinoilletulon vaikutusta toimialan investoinnin volatiliteettiin. Tutkimuksessa lisäksi todistetaan, että monopolistisesti kilpailullisessa taloudessa on olemassa moninkertaisen rationaalisten odotusten tasapainon mahdollisuus, kun taloutta kuvaavan mallin keskeisinä oletuksina ovat kasvavat skaalatuotot ja täysin joustava työvoiman tarjonta työvoiman määrän ylärajalle asti. Lisäksi oletetaan, että yritysten keskuudessa vallitsevat rationaaliset odotukset. Yritysten investointi sopeutuu aina kohti optimistista tai pessimististä tasapainoa.