Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 3850-3869 of 24725
  • Hänninen, Kaija (2003)
    Vanhempien toiveista huolimatta kaikki lapset eivät synny terveinä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten vastasyntyneen lapsen vammaa koskeva tieto välittyy terveydenhuollon henkilökunnalta vanhemmille. Sitä prosessia, joka koostuu vanhempien tiedon saamisesta lapsen vammasta, kutsutaan ensitiedoksi. Tutkimuksessa ensitieto on kiinnostuksen kohteena ajanjaksona, jolloin ei vielä tarkkaan tiedetä, mikä lapsen vamma on. Tätä välivaihetta kutsutaan liminaaliksi (ks. Turner 1967). Tutkimustehtävä muodostuu seuraavista tutkimuskysymyksistä: 1) Millaisia ovat vanhempien tarinat heidän kokemuksistaan, kun heille välitetään ensitietoa vammaisen lapsen syntyessä? 2) Millaisia ovat työntekijöiden kokemukset näistä ensitietotilanteista 3) Mikä on vanhempien ja työntekijöiden kokemus kohtaamisesta liminaalitilanteissa? Tutkimuksen tavoite on lisätä ymmärrystä vanhempien kokemuksista ensitiedon välittynisestä ja työntekijöiden näkemyksistä omasta toiminnastaan tiedon välittäjinä. Tutkimus on narratiivinen tutkimus. Aineisto koostuu haastatteluista, joita käsitellään tarinoina. Niiden kautta saadaan tietoa toimijoiden subjektiivisista kokemuksista. Tutkimusaineisto muodostuu 16 perheen ja 77 työntekijän haastatteluista. Tarkempaan tarinalliseen tulkinta-analyysiin on otettu neljän perheen ja heidän lähityöntekijöittensä tarinat, yhteensä 30 tarinaa. Nämä neljä perhettä valikoituivat tarkempaan analyysiin sen perusteella, että heidät on haastateltu liminaalivaiheen aikana. Ensitietoa analysoidaan ensisijaisesti vanhempien näkökulmasta. Vanhempien tarinoista saatua kuvaa ensitiedon välittymisestä täydennetään työntekijöiden näkökulmalla. Vanhempien tarinoista nousee esiin kokemuksellinen ensitieto, joka koostuu tiedon välittymisestä, kriisikokemuksesta ja vuorovaikutusprosessista. Kokemuksellinen ensitieto jaetaan viivästyneeseen, katkonaiseen ja sujuvaan ensitietoon, joita tutkimuksessa edustavat epäily-, tunne- ja tietotarina. Vanhempien ja työntekijöiden välisiä kohtaamisia ensitietoprosessin aikana analysoidaan tarkemmin soveltaen Erving Goffmanin (1986) kehysanalyysin pohjalta rakennettuja kehyksiä analyysikehikkona. Aineistolähtöisten epäily-, tunne- ja tietokehysten kautta analysoidaan kohtaamisepisodit. Tulokset osoittavat, ettei kohtaamista aina tapahdu, jolloin kysymys on ohittamisesta. Kun kohtaaminen tapahtuu asiatasolla, se on nimetty yhteistyöksi. Onnistunutta kohtaamista kutsutaan dialogiseksi vuorovaikutukseksi. Ensitietotilanteet ovat erilaisia, eikä ole olemassa yhtä oikeaa tapaa välittää tietoa. Vammaisen lapsen syntymä aiheuttaa vanhemmille kriisin, joten parhaiten tieto välittyy tiedonmuodostusprosessissa dialogisessa vuorovaikutustilanteessa, jossa huomioidaan myös tunteet. Tiedon lisäksi ensitietotilanteissa tarvitaan myös inhimillisyyttä, mikä tarkoittaa lapsesta huolehtimisen lisäksi myös vanhemmista huolehtimista. Tiedon kertojalla tulisi olla herkkyyttä nähdä vanhempien tuen tarpeet ja kykyä vastata niihin. Ensitietotilanteissa kaiken työntekijöiden antaman tiedon, hoivan ja huolehtimisen tulisi olla osa vanhempien kannattelua, niin että heillä säilyy heidän uskonsa omien voiniavarojen riittävyyteen sekä toivo selviytyniiseen lapsen kanssa.
  • af Hällström, Magdalena (Helsingin yliopisto, 2007)
    Sommaren 1788 drabbades den svenska flottan av en svårartad febersjukdom. Febern, som senare definierats som febris recurrens el. återfallsfeber, hade sitt ursprung i den ryska flottan. Besättningen ombord skeppet Vladislav, krigsbytet från slaget vid Hogland, bar på ett stort antal smittade klädlöss. Efter flottans ankomst till Sveaborg spred sig sjukdomen snabbt bland manskapet, men även bland fästningens garnison. Förhållandena inom militären, både inom lantarmén och framför allt inom flottan, var gynnsamma för epidemiers spridning. De trånga utrymmena, den ensidiga kosten, det undermåliga dricksvattnet, den bristande hygienen: allt gynnade uppkomsten och spridningen av olika epidemier. Manskapets försämrade allmäntillstånd gjorde, att sjukdomarna blev mera förödande än vad de i andra förhållanden skulle ha varit. Bristen på manskap och material under Gustav III:s ryska krig var enormt, bl.a. var bristen på medicinsk personal och -utrustning skriande. Då flottan och armén drabbades av en epidemi av katastrofala dimensioner stod myndigheterna hjälplösa. Epidemin visaqr tydligt hur illa förberett hela kriget var och hur misskött flottans sjukvård var. På Sveaborg var förhållandena fruktansvärda. Halva garnisonen uppges ha avlidit, och det låg travar av lik överallt. Kaserner m.fl. byggnader adapterades till provisoriska lasarett och det rådde brist på allt. De medicinska myndigheterna representerades av den till fästningen skickade andra fältläkaren, som tillsammans med läkarna på fästningen gjorde sitt bästa i enlighet med tidens vårdmetoder. Då den svenska örlogsflottan i november seglat över tilll Karlskrona spred sig epidemin i staden. Sjukdomen grasserade också bland de civila. Då sjukdomens orsak och utbredningssätt var okända, kunde man varken hindra epidemin från att spridas eller genomföra adekvata vårdmetoder. Tvärtom, med de hemförlovade båtsmännen spred sig sjukdomen även till de övriga delarna av riket. Under 1789 var flottan p.g.a. de många sjukdomsfallen närmast operationsoduglig. Under vårvintern och våren 1790 avtog epidemin. Epidemin var ett svårt medicinskt problem. För att utreda situationen i Karlskrona skickade den tillförordnade regeringen, utredningskommissionen och Collegium medicum sina egna representanter till staden. De olika läkarnas sjukdomssyner grundade sig främst på tron om sjukdomars uppkomst genom miasma och förbättrandet av luftkvaliteten sågs som en väsentlig vårdform. I arbetet jämförs de olika myndigheternas och några av de på platsen varande läkarnas syn på sjukdomens art, dess orsaker och ursprung. De flesta härleder sjukdomen till den ryska flottan, och nämner någon form av smitta. Som främsta sjukdomsorsak nämns dock miasma och de rekommenderade vårdformerna representerade den humoralpatologiska synen. Förste amiralitetsläkaren Arvid Faxe representerar dock en annan åsikt, i det att han enbart tror på sjukdomens överföring via smitta. Epidemin var också ett politiskt problem. Epidemin var en lokal angelägenhet ända till dess att flottans operationer hämmades av manskapsbristen, varefter den blev ett ärende på högsta nivå. Kungen ingrep sommaren 1789 genom att grunda en kommision med rätt vidsträckta befogenheter. I Karlskrona verkar de militära myndigheterna och läkarna ha misstrott och skuldsatt varandra för katastrofen, och förhållandet mellan de till staden sända utredarna och militärerna var likaså inflammerat. Genom källorna återspeglas rivalitet, avund och inbördes konkurrens. Personalbristen var svår, och den skyldiga söktes utanför den egna kretsen. Den danskfödde apotekaren med sina påstott otjänliga mediciner blev en ypperlig syndabock. Örlogsflottan beräknas i sjukdomar ha förlorat omkring 10.000 man i döda, huvudsakligen i Karlskrona (civila inberäknade). Armén och Skärgårdsflottan uppges likadeles ha mist omkring 10.000 man, medan antalet i strid stupade armésoldater endast var ca 1500. Sammanlagt antas alltså ca 20.000 människor ha mist livet; både i återfallsfeber, men även i andra, samtidigt grasserande farsoter. I denna siffra är inte de övriga delarna av riket inberäknade. Epidemin i fråga kan alltså på goda grunder anses vara det svenska 1700-talets största medicinska katastrof.
  • Hongell, Buster (1999)
    Syftet med denna undersökning är att beskriva orsakerna och aktörerna som gav upphov till en ny narkotikalag 1972 samt att analysera narkotikakontrollens utveckling och implementering fram till 1990-talet. Ett ytterligare syfte är att jämföra narkotikapolitiken som bidrog med den nya narkotikalagen 1972 och narkotikapolitiken på 1990-talet. Avhandlingen baserar sig på ett deduktivt tillvägagångssätt. Vidare antas ett aktörsperspektiv, eftersom en del av avhandlingen utgår från riksdagsmännens argument och val i omröstningen. Som hjälpmedel används en rationalistisk teori och aktörsansats av Lewin (1985). I den teoretiska delen ringas aktörerna in och policyprocessen beskrivs som ett redskap för dem empiriska studien. I den empiriska delen beskrivs narkotikakontrollens utveckling i Finland utgående från Premfors' (1989) och Bengtssons (1995) beskrivning av policyprocessen. Policyprocessen följs systematiskt från initiering till utvärdering. Det empiriska avsnittets källmaterial består av riksdagshandlingar, lagtext, narkotikastatistik och litteratur. Resultaten och slutsatserna från den empiriska undersökningen kan kort sammanfattas i följande: 1) Orsaken till att man började planera en ny narkotikalag var det allt högre narkotikamissbruket i slutet av 1960-talet, 2) den politiska tvistefrågan låg huruvida man skulle kriminalisera bruket eller inte, 3) debatten präglades av partiernas ideologier och av att det samtidigt skulle hållas val, 4) aktörerna som låg bakom brukets kriminalisering kunde indelas mellan höger- och vänsterinriktade partier där vänstern var emot och högern för, 5) narkotikafrågan kom i första hand att definieras som ett ordnings- och säkerhetsproblem och man sökte en lösning på problemet i en kontrollpolitisk modell av straffrättslig karaktär, 6) den nya narkotikalagen som trädde i kraft 1972 kriminaliserades bruket och var mycket restriktiv, därtill tilldelades polismyndigheterna huvudansvaret för skötseln av narkotikakontrollen, 7) utvecklingen av lagstiftningen visar att Finlands narkotikapolitik följer både en medicinsk vårdmodell och en straffrättslig sanktionsmodell från att på 1970 talet bara använt en straffrättslig sanktionsmodell, 8) på 1990-talet har det förekommit en gemensam politisk önskan till ökad vård, ökad kontroll och ökad preventiv narkotikabekämpning pga. av ett ökande narkotikamissbruk i samhället.
  • Romberg, Christine Linnéa (2008)
    Studien har sin utgångspunkt i storlekens betydelse samt i teorin om socialt kapital, och syftet är att besvara två huvudfrågeställningar: 1. Hur påverkas föreningsaktiviteten och församlingsaktiviteten av enheternas (det vill säga kommunens och församlingarnas) storlek? 2. Kan man anta att ett starkt socialt kapital i form av föreningsaktivitet stöder den kyrkliga aktiviteten och motverkar utträdet ur kyrkan? För att kunna svara på frågorna har samband mellan ett antal variabler testats genom statistiska metoder. Datamaterialet består av Forskningsprojektet KommunFinland2004:s data, samt statistik från Kyrkans forskningscentral och gäller 47 kommuner i Finland. Studien rör sig på aggregerad nivå, vilket gör att man endast dragit slutsatser om beteendet inom grundenheterna, det vill säga kommunen och kyrkan i Finland. Resultaten visar att storleken har en inverkan på föreningsaktiviteten och församlingsaktiviteten. Ju större kommun det är frågan om, desto mindre är förenings- och församlingsaktiviteten. Däremot stöder inte ett starkt socialt kapital i form av föreningsaktivitet den kyrkliga aktiviteten, inte heller motverkar det utträdet ur kyrkan. Däremot har församlingsstorleken en relevant betydelse för utträdet ur kyrkan. De viktigaste källorna är Robert Dahls och Edward Tuftes bok Size and Democrazy, Robert Putnams böcker Bowling Alone och Den fungerande demokratin, samt Sociala fällor och tillitens problem av Bo Rothstein.
  • Klingenberg-Peltola, Anna (2006)
    I denna pro gradu- avhandling behandlas social- och familjearbetares upplevelser av stress, sekundärtraumatisering och utbrändhet. Frågor av intresse är: Hur upplever social- och familjearbetarna stress, sekundärtraumatisering och utbrändhet? Hur definierar respondenterna dessa fenomen? Vilka personliga erfarenheter har respondenterna av fenomenen? Vilka orsaker upplever social- och familjearbetarna att ligger bakom stress, utbrändhet och sekundärtraumatisering? Vad upplever social- och familjearbetarna att gör att de orkar med sitt arbete? Avhandlingen består av en teoretisk och en empirisk del. I den teoretiska introduktionen presenteras teorier om stress, sekundärtraumatisering och utbrändhet och vad som anses orsaka fenomenen samt hur man kan förebygga dem. Den empiriska delen består av 16 skrivelser skrivna av social- och familjearbetare som arbetar med barnskydd inom kommunen. Respondenterna var kvinnor i åldern 25-58 år och de hade i medeltal arbetat 10.5 år i sitt nuvarande yrke. Analysmetoden var kvalitativ teoribunden innehållsanalys. Av resultaten framgår att social- och familjearbetarna upplevde sitt arbete som krävande. Respondenterna beskrev stress, sekundärtraumatisering och utbrändhet genom de känslor som fenomenen väckte hos dem. Respondenterna upplevde att faktorer som stress, individuella egenskaper, organisatoriska orsaker och egna traumatiska upplevelser bidrog till sekundärtraumatisering och utbrändhet. Åtgärder som enligt respondenterna förebyggde utmattning var bland annat positiva upplevelser, ”att få tala av sig”, stödet från arbetsgruppen, familjen och fritiden samt skolning och arbetshandledning. Man kan konstatera att respondenternas upplevelser i hög grad överrensstämde med tidigare forskningsrön.
  • Teivainen, Teivo (1999)
    The thesis combines insights from political-economy approaches such as transnational historical materialism and world-systems analysis with tools of critical and democratic theories. The focus is on normative claims that are related to the social construction of the "economic sphere". The specific approach of the thesis to studying democratization and limits to democracy is called transnational politics of economism. The thesis analyzes how the "economic sphere" has taken over some issues that were previously considered to be political. To the extent that democracy is assumed to be a valid norm only in political issues, democratic possibilities diminish when the "economic" expands. The thesis connects the changes in the political/economic boundary with an analysis of the boundary between things considered internal to a national community and external to it. The analysis starts from more abstract principles related to politics of economism and continues with a historical overview of economism in Latin America. The tools and explanatory contexts developed in the earlier chapters are then made use of in the analysis of the concrete historical processes in Peru that are under closer study. The processes take place in Peru during the government of Alan García (1985-1990) and Alberto Fujimori (1990-). Empirical sources consist of published and unpublished records, interviews, newspapers and periodicals, constitutions and other codified norms, as well as data bank material.
  • Eklund, Marjut (Helsingin yliopisto, 2005)
  • Laukkanen, Riikka (Helsingin yliopisto, 2010)
    Enteropathogenic Yersinia, that is pathogenic Yersinia enterocolitica and Yersinia pseudotuberculosis, are zoonotic pathogens causing yersiniosis, the third most frequently reported zoonosis in the EU. Enteropathogenic Yersinia are frequently isolated from the tonsils and intestinal contents of pigs. Similar Y. enterocolitica genotypes have been identified both in pig and human strains and human yersiniosis has been statistically associated with the consumption of pork products in case-control studies, indicating pigs and pork products as an important source of human Y. enterocolitica infections. The link between pathogenic Y. pseudotuberculosis and pork is less clear; however, Y. pseudotuberculosis has also been isolated from carcasses and pork, indicating a possible route from pigs to humans. This work aimed at clarifing the transmission of enteropathogenic Yersinia from farm to slaughterhouse, determining factors affecting the prevalence of enteropathogenic Yersinia on pig farms, and test bagging as an intervention at the slaughterhouse. In addition, methods for the isolation of enteropathogenic Yersinia were evaluated. Isolation of enteropathogenic Yersinia from samples of animal origin is difficult and time-consuming. However, in many cases such as in outbreak investigations, isolates are needed for further typing. Of the isolation methods used, cold enrichment was efficient at isolating enteropathogenic Yersinia, whereas the sensitivity of other methods, such as direct isolation and selective irgasan-ticarcillin-potassium chlorate enrichment, for the isolation of enteropathogenic Yersinia was low. However, none of the isolation methods tested detected all the enteropathogenic Yersinia-positive samples and new isolation methods need to be developed. The transmission of enteropathogenic Yersinia from pigs to carcasses and pluck sets was investigated by collecting samples from individual ear-tagged pigs on the farm and at the slaughterhouse and by analyzing the isolated strains using pulsed-field gel electrophoresis (PFGE). Since the same PFGE types can be isolated from pigs and their subsequent pluck sets and carcasses, the main contamination source of pluck sets and carcasses at the slaughterhouse appears to be pigs that carry enteropathogenic Yersinia from farms to the slaughterhouse. However, since non related genotypes could also be isolated from carcasses and pluck sets, the slaughterhouse environment and tools can also contaminate carcasses and pluck sets. The high prevalence of enteropathogenic Yersinia in pigs results in high contamination rates of pluck sets and carcasses. Therefore, interventions at the farm level can decrease the transmission of Yersinia from pigs to pluck sets and carcasses. Farm factors such as production capacity and type may affect the prevalence of enteropathogenic Yersinia on farms. Since the prevalence of pathogenic Y. enterocolitica and Y. pseudotuberculosis varies among farms, within-farm factors can affect how enteropathogenic Yersinia spreads in pigs on farms. In statistical studies, factors affecting Y. pseudotuberculosis included organic production, contacts with pest animals, and the outside environment, whereas the high prevalence of pathogenic Y. enterocolitica was associated with factors such as high production capacity and conventional production. The epidemiology of pathogenic Y. enterocolitica and Y. pseudotuberculosis appears to be different on pig farms and this difference needs to be addressed if interventions on pig farms are considered. However, further information on the factors affecting the prevalence of enteropathogenic Yersinia on pig farms is needed before interventions at the farm level can be used. The effect of bagging of the rectum was studied by sampling tonsils, intestinal content, and carcasses with and without bagging of the rectum and constructing a Bayesian hidden variable model. According to the model, bagging of the rectum reduced significantly the contamination of carcasses at the slaughterhouse. However, since after bagging the prevalence of pathogenic Y. enterocolitica in different parts of the carcass was relatively high, 4 14%, other interventions are also needed. Most of the positive carcass samples were head and chest swabs, indicating that tonsils may be the contamination source.
  • Areva, Hanne (2010)
    Johdanto Ehyt suolen epiteelisolukerros estää vieraiden aineiden pääsyn elimistöön. Eräät patogeenit, kuten enterovirukset, voivat vaikuttaa epiteelisolukerroksen eheyteen. Epiteelisolukerroksen läpäisevyyden lisääntyminen on liitetty autoimmuunitauteihin, kuten tyypin 1 diabetekseen, johon myös enterovirusinfektiot on vahvasti yhdistetty. Tiettyjen probioottisten bakteerikantojen on todettu vaikuttavan suotuisasti suolen terveyteen. Probioottien, kuten Lactobacillus rhamnosus GG:n (L. rhamnosus GG), on havaittu vähentävän suolen läpäisevyyttä. Tavoitteet Selvittää L. rhamnosus GG:n ja enteroviruksiin kuuluvan coxsackievirus B5:n (CBV-5:n) vaikutuksia suolen epiteelisolumallin läpäisevyyteen. Tavoitteena oli myös tutkia, voidaanko L. rhamnosus GG:n avulla estää CBV-5:n mahdollisia haittavaikutuksia. Materiaalit ja menetelmät Tutkimuksessa käytettiin suolen epiteelisolumallina Caco-2-solulinjaa. Soluja kasvatettiin puoliläpäisevällä kalvolla päällystetyissä irtokupeissa 12-kuoppalevyillä, ja läpäisevyyttä arvioitiin transepiteelista resistanssia (TER) mittaamalla. Soluja käsiteltiin L. rhamnosus GG:llä kuusi tuntia ennen käsittelyä inaktivoidulla CBV-5:llä tai yhtä aikaa sen kanssa. Tulokset L. rhamnosus GG-käsittely vähensi suolen epiteelisolumallin läpäisevyyttä annoksesta riippuvaisesti, kun taas CBV-5-käsittely lisäsi sitä. Epiteelisolumallin esikäsittely L. rhamnosus GG:llä suojasi solukkoa CBV-5-käsittelyn aiheuttamalta läpäisevyyden lisääntymiseltä (p<0,01). L. rhamnosus GG ei suojannut solukkoa läpäisevyyden lisääntymiseltä, kun solukkoa käsiteltiin yhtä aikaa CBV-5:llä. Johtopäätökset Tämä tutkimus antoi ensimmäistä kertaa viitteitä sen puolesta, että L. rhamnosus GG:n käyttö ennen enterovirusaltistusta suojaa suolen epiteelisolukerrosta viruksen aiheuttamalta lisääntyneeltä läpäisevyydeltä.
  • Hankala, Valma (1934)
  • Virtaranta, Pertti (1941)
  • Lohikivi, Johanna (2015)
    Suomessa huumeidenkäyttäjien kansalaistoimintaa on tutkittu toistaiseksi vähän. Tämän tutkielman tavoitteena on antaa entisille ja nykyisille huumeidenkäyttäjille ääni kansalaistoimijoina, jotka haluavat edistää yhteisönsä hyvinvointia, vähentää huumehaittoja ja osallistua huumeidenkäyttöön liittyvien ongelmien ratkaisemiseen. Tarkoituksena on selvittää, millaisia merkityksiä he kansalaistoiminnalleen antavat, mihin he pyrkivät toiminnallaan vaikuttamaan, millaisia vaikutuskeinoja he käyttävät ja millaisina he kokevat omat osallistumis- ja vaikutusmahdollisuutensa suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkielman empiiristä osuutta on taustoitettu kirjallisuuskatsauksella, jossa huumeidenkäyttäjien yhteiskunnallinen aktivoituminen ja kansalaistoimijuuden vahvistuminen on liitetty tiiviisti huumehaittojen lisääntymiseen 1980- ja 1990-luvuilla sekä haittojen vähentämiseen vaihtoehtoisena tapana hallita huumeongelmia. Taustoituksessa on tarkasteltu lisäksi haittoja vähentävää vertaistoimintaa ja käyttäjäyhdistyksiä aikaisemman tutkimuskirjallisuuden perusteella. Tutkielma on toteutettu yhteistyössä Huumetyön vertaistoiminnan osaamiskeskus Osiksen ja Käyttäjäyhdistys Suomen Lumme ry:n kanssa. Aineisto on kerätty keväällä 2013 haastattelemalla kahdeksaa Osis-hankkeessa työskentelevää vertaista, joista kolme kuului myös Käyttäjäyhdistys Suomen Lumme ry:n aktiiveihin. Aineistonkeruumenetelmä sijoittuu puolistrukturoidun haastattelun ja teemahaastattelun välimaastoon. Analyysimenetelmänä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkimustulokset osoittavat, että kansalaistoiminta voi merkitä entisille ja nykyisille huumeidenkäyttäjille ainoaa mahdollisuutta osallistua yhteiskunnallisesti tärkeään toimintaan ja lunastaa paikkansa yhteiskunnan hyödyllisinä jäseninä. Osis-hankkeen vertaisille ja Lumme-aktiiveille vertais- ja yhdistystoiminnasta oli tullut siten tärkeä osa elämää ja joidenkin kohdalla jopa yksi keskeisimmistä elämänsisällöistä. Vertais- ja yhdistystoiminta olivat tarjonneet heille aktiivisen ja osaavan kansalaisen identiteettiä, tukeneet huumeriippuvuudesta kuntoutumista ja liittäneet heidät osaksi vertaisten ja huumetyön ammattilaisten muodostamaa yhteisöä. Vertaisten ja Lumme-aktiivien tavoitteita olivat toisten ihmisten auttaminen, huumeidenkäyttäjiin kohdistuvien ennakkoluulojen muuttaminen sekä huumeidenkäyttäjien tasavertaisen ja ihmisarvoisen kohtelun edistäminen suomalaisessa yhteiskunnassa. Myös huumeidenkäyttäjien asenteita ja toimintamalleja yritettiin muuttaa. Lumme-aktiivit pyrkivät lisäksi vaikuttamaan palvelujärjes-telmän käytäntöihin. Kentällä ihmisten parissa toimiminen ja yksilökohtainen auttaminen koettiin merkityksellisemmäksi ja itselle ominaisimmaksi tavaksi vaikuttaa huumeidenkäyttäjien hyvinvointiin ja yhteiskunnalliseen asemaan. Ihmisten asenteisiin ja toimintatapoihin yritettiin vaikuttaa keskustelemalla heidän kanssaan, tarjoamalla heille asiallista tietoa sekä todistamalla omalla esimerkillä huumeidenkäyttäjien voivan olla vastuullisia ja ”normaaleja” kansalaisia. Vertaiset ja Lumme-aktiivit paikansivat huumeidenkäyttäjien osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet ruohonjuuritason toimintaan. Kokemusasiantuntijuus oli tarjonnut joillekin käyttäjille myös tilaisuuden osallistua palvelujärjestelmän kehittämiseen yhdessä asiantuntijoiden ja ammattilaisten kanssa. Poliittiseen päätöksentekoon osallistumista pidettiin sitä vastoin mahdottomana huumeidenkäyttäjien heikon sosiaalisen statuksen ja huumeisiin liittyvän moraalisen paniikin vuoksi. Huono-osaisuuden, vaikeiden elämäntilanteiden ja hallitsemattoman päihteidenkäytön sekä viileän asenneilmapiirin ja ennakkoluulojen todettiin vähentävän huumeidenkäyttäjien osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia merkittävästi. Osis-hankkeen ja A-Klinikkasäätiön sosiaali- ja terveysneuvon-tapiste Vinkin työntekijöiden tuki sekä kyky arvostaa ja hyödyntää huumeidenkäyttäjillä olevaa asiantuntemusta nousivat esille tekijöinä, jotka olivat vaikuttaneet hyvin perustavanlaatuisella tavalla huumeidenkäyttäjien mahdollisuuksiin osallistua kansalaistoimintaan ja päästä vaikuttamaan itseään koskeviin asioihin. Huumeidenkäyttäjien huono-osaisuus sekä terveydelliset ja sosiaaliset huumehaitat johtuvat pääosin huumeidenkäyttäjiä syrjäyttävistä rakenteista. Tehokkain tapa edistää huumeidenkäyttäjien valmiuksia osallistua kansalaistoimintaan ja muutoinkin integroitua yhteiskuntaan olisi siten huomioida myös huumeita käyttävien kansalaisten tarpeet mm. kriminaali-, sosiaali-, terveys- asunto- ja työvoimapolitiikassa. Niinkin leimautunut ja heikosti resursoitu vähemmistöryhmä kuin huumeidenkäyttäjät tarvitsee runsaasti yhteiskunnan tukea saadakseen äänensä kuuluviin ja kyetäkseen ajamaan omia etujaan.
  • Mollgren, Satu (2013)
    Innovations are seen as the main contributor to economic growth. Despite the fact that innovation is central to the modern theories of growth and development, the knowledge of innovation and the microprocesses affecting macroeconomic growth is still lacking. This thesis examines the entrepreneurial innovation process and innovation commercialization. The literature review of this thesis indicates that without a successful development and commercialization process, the innovations would never access the product market or at least they would only stay there for a short period of time failing to give a positive return on invest for the innovative firms. The commercialization process adds value to the firms, end-users and economics as a whole. The purpose of this thesis is to open the role of venture capitalists in the innovation process. In addition to financing, the role of the venture capitalists is to support the commercialization process of the venture-backed companies. The role of the venture capitalist in the innovation process is explained with the help of a model shown by Norbäck and Persson in their paper The Organization of the Innovation Industry: Entrepreneurs, Venture Capitalists and Oligopolists (2009). In this entrepreneurial innovation process, the basic innovation is acquired by an incumbent firm or a venture-backed company is formed. The commercialization is performed after the investment. According to the model, venture capital industry increases the amount of innovation in the economy. Venture capitalists enhance the incentives to innovate by raising the price paid for an invention. The venture-backed company also has interests to develop the products further than incumbent firms if the developed innovation is sold to an incumbent company in an auction. This is because the incumbent firm wants to prevent the rivals from getting the developed innovation and the auction setting increases the price paid for the innovation. In conclusion, spillovers generate economic growth. As innovation and innovation development produce spillovers, the venture capitalists have a positive impact on economic growth through these factors.
  • Peltola, Soili (Helsingin yliopisto, 2014)
    In today s increasingly competitive and global economy, many claim that entrepreneurial attitudes and behavior are paramount for established firms to grow and survive. To deal with these demanding business environments, academic discussions have emphasized the status of corporate entrepreneurship (CE) as a legitimate and self-evident strategy that firms must adopt. In underscoring the hegemony of firm-level CE strategies, however, the dominant functionalist research paradigm of CE has neglected to explicate the evaluation and implementation of CE and the position of individual organizational actors as practitioners of CE within firms. The present dissertation therefore adopts a fundamentally different research approach to corporate entrepreneurship. By applying a micro social constructionist and interpretivist research paradigm, the study explores what kind of versions and practical applications of CE individual organizational actors as hired employees of their firms subjectively construct in the social context of their daily activities, and how their versions relate to theoretical conceptualizations of CE. The research material is drawn from individual interviews and meeting interaction recordings from three Finnish privately-owned business service firms in the metropolitan areas of Helsinki and Tampere during 2008-2011. The empirical designs make use of descriptive qualitative methods in generating and analyzing the research material. The present study highlights CE as a socially embedded phenomenon that does not unproblematically become grafted into practical firm operations or self-evidently fit into established organizational arrangements. The study indicates that CE is a concrete, observable phenomenon in organizations, not merely an abstract characteristic of firms or a behavioral concept that produces change and growth in isolation. Instead, CE is a process that individual organizational actors collectively bring about and shape in their everyday organizational interaction. Organizational actors jointly negotiate contextually sensitive and target-specific practical applications of CE, and establish intra- and inter-firm relationships that are necessary to sustain long-term economic behavior. However, not all negotiations necessarily lead to a uniform commitment to these applications. This dissertation further suggests that CE cannot be regarded as a permanent characteristic of firms, but is instead a process that requires continuous maintenance. The nature and practices of CE must be updated and renewed regularly as contexts and target groups in the firm s business environment change. Organizations can support the position of individual actors in actualizing these efforts through proactiveness that invites collaboration. However, institutional problems in implementing CE may emerge if top management permits internal competitive aggressiveness and the related short-term maximization of profits to undermine the ability of organizational actors to fully realize their entrepreneurial potential. This study presents a new, alternative perspective of entrepreneurship in the corporate setting by painting a context-specific, relational, and socially embedded picture of CE. Because CE is also a subtle communicative phenomenon between organizational actors and those in the market, the long-term maintenance of these relationships may critically contribute to how successfully firms are eventually able to legitimize and institutionalize CE for their benefit.