Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 4282-4301 of 25622
  • Anttila, Pauli (1950)
  • Riikonen, Jyrki (1992)
  • Kainulainen, Toni (2014)
    Oletetaan heti aluksi tilanne, jossa sijoittaja tekee sopimuksen, joka velvoittaa hänet maksamaan tietyn rahasumman X(w) sovittuna tulevaisuuden ajankohtana tilan w toteutuessa. Kyseessä voi olla esimerkiksi sijoittajan myymä Eurooppalainen osto-optio. Tällöin myyjän tavoitteena on muodostaa strategian siten, että salkun arvo vastaa osto-option hintaa X maksuhetkellä. Näin sijoittaja pyrkii suojautumaan sopimukseen liittyvien riskien aiheuttamilta mahdollisilta tappiolta. Riskiä voidaan kuitenkin mitata eri tavoin ja suojausmenetelmän valintakin on oma prosessinsa. Tässä tutkielmassa keskitytään keskineliöpoikkeaman minimointiin perustuvaan suojausmenetelmään, joka on dynaaminen suojausmenetelmä ja omaa tämän vuoksi mielenkiintoisia taipumuksia. Näistä tärkein on tappioiden ja voittojen symmetrinen kuvaustapa, joka tarkoittaa että kummastakin rangaistaan. Tuloksien saamiseksi keskineliöpoikkeaman minimointiin perustuvan suojauksen tehokkuudesta ja käytännöllisyydestä, tarkastellaan tutkielmassa sen toimivuutta sijoitussidonnaisille vakuutuksille. Kyseessä on siis henkivakuutus, jossa vakuutussäästön kehitys on sidottu tiettyjen ulkoisten instrumentien, kuten sijoitusrahastojen, kehitykseen. Tällöin vakuutuksenottaja joutuu kantamaan riskin instrumenttien mahdollisista epämieluisista arvonmuutoksista. Tutkielmassa kuitenkin keskitytään tutkimaan tilannetta, jossa koitetaan minimoida riskiä vakuutusyhtiön kannalta. Pyrkimyksenä on siis analysoida yhdeltä kantilta sijoitussidonnaisten vakuutusten suojausta otettaessa huomioon vakuuttajalle muodostuvat riskit sekä vakuutettujen elinajoista, että markkinoiden muutoksista. Ensimmäisessä kappaleessa keskitytään luomaan markkinamalli, jonka puitteissa toimitaan koko tutkielman läpi. Tämän lisäksi alustuksessa käydään läpi muutamia tärkeitä käsitteitä ja määritelmiä, jotka ovat hyödyllisiä tutkielman seuraamisen ja etenemisen kannalta. Toisessa kappaleessa paneudutaan tutkielmassa pääasiassa käsiteltävään suojausmalliin, eli keskineliöpoikkeaman minimointiin perustuvaan suojaukseen. Kappaleessa käydään läpi, miten tämä suojausmetodi vaikuttaa suojaajan pääomaan ja sijoituspäätöksiin neljässä yleisessä skenaariossa, joissa vaihdellaan riskillisten arvopapereiden määrää ja vaateen takaisin maksuhetkeä. Kolmannessa kappaleessa käydään lyhyesti läpi henkivakuutusmatematiikkaa, jota sijoitussidonnaisten vakuutusten tarkastatelu vaatii. Tämän jälkeen neljännessä kappaleessa päästään itseasiaan, eli sijoitussidonnaisten vakuutusten suojaukseen keskineliöpoikkeman minimointiin perustuvalla suojauksella. Tulosten saamiseksi käytetään vastametodina T. Möllerin väitöskirjan ensimmäisen kappaleen esimerkissä käytettyä kokonaiskustannusten varianssin minimointia.
  • Hovi, Eeva-Liisa (1986)
  • Penkkala-Arikka, Päivi Tuulia (2006)
    Olavi Laiho syntyi vuonna 1907 Varsinais-Suomen Halikossa muonamiesperheen esikoiseksi. Teini-ikäisenä Olavi lähetettiin maalarin oppipojaksi, sillä perheen toivoi Olavin pääsevän itsenäiseksi kaupunkilaistyöläiseksi. Olavista tulikin aktiivinen turkulaismaalari. Kaupungissa hän koki heräämisen poliittiseen tietoisuuteen. Olavin tie vei poliittisesti vasempaan äärilaitaan ja puristukseen. 1930-luvun ns. kommunistilakien myötä Olavi Laihokin pidätettiin johtuen hänen toiminnastaan työväen urheilujärjestöjen parissa ja hänet tuomittiin valtiopetoksen valmistelusta. Vankilassa Olavin kommunistinen identiteetti vahvistui ja vapautuessaan hän oli valmis toimimaan puolueen kansanrintamataktiikan mukaisesti. Talvisodan jälkeen perustettiin Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuraan (SNS I), jonka Turun osaston toimintaan Olavi osallistui aktiivisesti. Syksyllä 1940 Olavi siirtyi toimimaan maanalle välttyäkseen pidätykseltä. Jatkosodan sytyttyä kesäkuussa 1941 Olavi oli mukana perustamassa organisaatiota nimeltä "yökansan vapaustaistelun järjestäjät", joka valmisteli sotilaallista vastarintaa. Lisäksi Olavi toimi Suomen sodanaikaisessa SKP:ssa muun muassa vakoilutietoja välittäen. Joulukuun 22. päivänä 1942 Olavi pidätettiin. Hänet tuomittiin 22. kesäkuuta 1943 yksin teoin tehdyistä maanpetoksesta ja valtionpetoksesta kuolemanrangaistukseen ja menettämään kansalaisluottamuksen ainiaaksi. Mauno Olavi Laihon tarinan kautta pääsemme eläytymään viime vuosisadan alkupuolen kommunistiseen ja työväen toimintaympäristöön. Olavi edustaa sellaista henkilöä, jota vastaan oikeastaan kaikki 1900-luvun alkupuolen kommunistista toimintaa rajoittavat toimenpiteet kohdistuivat. Samalla pääsemme erityisesti jatkosodan aikana näkemään, miten haurasta ja sattumanvaraista kommunistien toisen maailmansodan ajan toiminta Suomessa oli. Yhdenkin miehen toiminnalla oli kommunistien marginaaliin työnnetyssä maanalaisessa toiminnassa erittäin suuri merkitys. Toisaalta voidaan pohtia sitäkin, miten Olavi olisi toiminut, jos yhteiskunta ei olisi työntänyt hänen kaltaisiaan äärivasemmistolaisia niin nurkkaan. Olisiko hän saanut vallankumouksen aikaiseksi? Täpärääkin täpärämmin Olavin joutui kohtaamaan kuoleman vain 37 vuoden ikäisenä vuonna 1944, sen päivän aamuna, jonka iltana eduskunta hyväksyi rauhanehdot. Aiemmasta tutkimuksesta ja arkistolähteistä rakennetaan tässä pro gradussa ikään kuin kulissit, joihin Olavi Laihon elämä suhteutetaan. Laihon elämäntarinan kautta saamme mielenkiintoisella ja kiehtovalla tavalla seurata miten yleinen poliittinen historia ja yksittäisen henkilön elämäntarina kietoutuvat jännittävästi yhteen. Siitä löytyy juuri tämän tutkielman kiehtovuus ja jännite.
  • Nordström-Heliö, Annika (2002)
    Aiheeni valintaan ovat vaikuttaneet omat kokemukseni terveydenhuollon sosiaalityöstä sekä kiinnostus selvittää erään sairaalan käytännön sosiaalityön toteutusta sellaisena kuin sosiaalityöntekijät sen näkevät työtilanteen muutosvaiheessa. Työtilanteen muutos tarkoitti kahden vakituisen viran siirtämistä muualle ja työn suunnittelua jatkossa vähemmällä työntekijämäärällä. Tämä tarjosi mielestäni tutkittaville mahdollisuuden arvioida nykyistä ja tulevaa työn toteutusta uudella tavalla. Tutkimusongelmat koostuivat kolmesta kysymyksestä. Ensimmäiseksi pyrin selvittämään sitä, millaisena sosiaalityöntekijät näkevät työnsä toteutuvan tällä hetkellä. Toisena olen selvittänyt, millaisia alustavia toimintasuunnitelmia uusi työtilanne synnyttää jatkoa ajatellen. Kolmantena pyrin tuomaan esille sitä, millaisena sosiaalityöntekijät näkevät työtilanteensa yhteishaastattelun perusteella myöhemmin. Olen peilannut tutkimusaihetta aikaisempiin suomalaisiin terveydenhuollon sosiaalityötä käsitteleviin tutkimuksiin, sosiaalityön teoriaperustaan sekä työssä jaksamiseen liittyvään kotimaiseen ja ulkomaiseen kirjallisuuteen. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostui tutkimushetkellä tutkitussa yksikössä työskentelevien sosiaalityöntekijöiden kuudesta teemahaastattelusta sekä yhteishaastattelusta. Aineisto oli rajoitettu, koska kyseessä oli tapaustutkimus. Mielestäni materiaali kuvasi tutkimusaihetta tutkimuksen kannalta riittävästi. Tuloksena oli, että sosiaalityöntekijät näkivät työnsä toteutuvan käytännön asiakastyönä hoito-osastoilla. Työssä korostuivat sosiaalisen tilanteen selvittäminen, tukeminen, ohjaus ja neuvonta sekä tiedon välittäminen. Sosiaalityöntekijöiden työtä haittasivat kiire, hoito-osastojen odotukset ja ristiriidat. Työtä jouduttiin sopeuttamaan hoito-osastojen odotuksiin. Sosiaalityön asiakasprosessia ei pyritty tuomaan esille hoito-osastoilla sen koko laajuudessa. Johtopäätöksenä oli, että sosiaalityöntekijät ymmärtävät työnsä prosessina, mutta se välittyy hoito-osastoille erilaisten tehtävien suorittamisena. Sosiaalityön tuntemattomuus ja näkymättömyys vaikeuttavat yhteistyötä, arviointia sekä toiminnan perustelemista. Sosiaalityöntekijät toivat esille kaksi uutta alustavaa toimintatapaa tulevaisuutta ajatellen. Ensimmäisen mukaan työtä haluttiin rajata ja selkiyttää sekä tehdä asiantuntevaa sosiaalityötä. Toisen mukaan uutta työtilannetta haluttiin suunnitella tarkemmin myöhemmin. Tässä vaihtoehdossa työmäärän ja kiireen katsottiin uhkaavan jatkossa työssä jaksamista ja asiantuntevaa sosiaalityötä. Yhteishaastattelu toi tietoa uudesta työtilanteesta yleisellä tasolla. Haastateltavat katsoivat, että rutiinitehtävistä luopuminen oli edistänyt oman työn ohjaamista. Johtopäätöksenä oli, että virkojen vähentäminen oli antanut oikeutuksen luopua sellaisista tehtävistä, joiden ei katsottu vaativan erityisesti sosiaalityön asiantuntemusta. Työtä haittasivat edelleen palvelujärjestelmän resursseihin liittyvät puutteet, mikä koettiin rasittavana. Työssä jaksamista edisti kuitenkin oman työn kokeminen mielekkäänä vaikeuksista huolimatta.
  • Ukkonen, Heli (1990)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Escherichia colimastiitin patogeneesia sekä antibioottihoidon vaikutusta taudin kulkuun ja bakteerien eliminoitumiseen utareesta. Työn ensimmäisessä osassa aiheutettiin kokeellinen mastiitti neljälle ayshire-lehmälle inokuloimalla yhteen neljännekseen kahdella eri tartutuskerralla 10³ CFU Escherichia coli-bakteeria. Joka toisella tartutuskerralla hoitona oli vain lypsy oksitosiinin avulla ja joka toisella tartutuskerralla lypsyn lisäksi parenteraalinen antibioottihoito (trimetopriimi-sulfadiatsiini). Tulehdusparametrejä ja lehmien kliinistä tilaa seurattiin jatkuvasti sekä akuutin taudin että paranemisen edistyessä. Tulehdusreaktio oli huipussaan 12 tunnin kuluttua tartutuksesta ja kaikki tulehdusparametriarvot laskivat normaalitasolle kolmen viikon kuluessa. Antitrypsiiniaktiivisuus tosin oli huipussaan jo kahdeksan tunnin kuluttua tartutuksesta ja se laski normaalitasolle kaikilla lehmillä kahden viikon kuluessa. Bakteerit eliminoituivat utareesta viikon kuluessa, samoin endotoksiinit. Sairastuvuudessa, taudin vakavuudessa tai parnemisnopeudessa ei voitu todeta eroa eri hoitojen tai tartutuskertojen välillä. Toinen osatutkimus käsitti 47 spontaania akuuttia koliformimastiittia. Sairaan neljänneksen maidosta määritettiin NAGaasi- ja antitrypsiiniaktiivisuudet sekä endotoksiinipitoisuus semikvantitatiivisesti. Tässä ryhmässä esiintyi yleisesti hyvin korkeita NAGaasi- ja antitrypsiiniaktiivisuuksia ja endotoksiinia löytyi useimmista näytteistä.
  • Lehtolainen, Tanja (Helsingin yliopisto, 2004)
  • Järvinen, Hanna (2006)
    Escherichia coli aiheuttaa usein vakavaoireisen utaretulehduksen. Tulehduksen voimakkuus riippuu lehmän oman puolustusjärjestelmän tilasta ja tartutusannoksesta. Vastapoikineet ja sairaat lehmät sairastuvat usein vakavasti, koska niiden immuunijärjestelmän teho on laskenut. Lehmän yleisoireet aiheutuvat endotoksiinin, gram-negatiivisten bakteerien soluseinän osan, käynnistämästä tulehdusvasteesta. Lehmälle nousee kuume, pötsin toiminta hidastuu ja maito muuttuu vetiseksi. E. coli –bakteerin hävittäminen utareesta ei yleensä ole lehmän puolustusjärjestelmälle ongelma. Mikrobilääkkeen käyttö koliutaretulehduksen hoitoon on edelleen kiistanalaista. Mikrobilääkehoito voi kuitenkin olla perusteltua puolustusjärjestelmältään heikkojen yksilöiden kohdalla. Intramammaarien käyttö ei tule kysymykseen voimakkaiden paikallisoireiden vuoksi. Yleishoitona käytettävistä mikrobilääkkeistä enrofloksasiini sopii parhaiten kolimastiitin hoitoon farmakokinetiikkansa ja -dynamiikkansa perusteella. Antibiootin käyttö tulisi kuitenkin tapauskohtaisesti punnita. Tulehduskipulääkkeiden käyttöä koliutaretulehduksen hoidossa on tutkittu runsaasti. Useilla lääkkeillä on havaittu kuumetta ja muita oireita lieventäviä vaikutuksia. Nestehoidosta on tehty vain pari tutkimusta, eikä selviä positiivisia vaikutuksia ole havaittu. Tiheää lypsyä yhdistettynä oksitosiiniin on jo pitkään käytetty kentällä kolitulehdusten hoidossa. Hoito perustuu oletettuun bakteeri- ja endotoksiinipitoisen maidon poistamiseen utareesta. Tutkimustuloksia aiheesta on kuitenkin vähän ja tulokset ovat osin ristiriitaisia. Tiheän lypsyn tehokkuutta ei ole tieteellisissä tutkimuksissa todistettu. Kun sairasta neljännestä lypsetään, maidon laskeutuminen käynnistyy kaikissa neljänneksissä. Tämä voi joissakin olosuhteissa altistaa muut neljännekset utaretulehdukselle, mikä on huomioitava tätä hoitotapaa suositeltaessa. Näiden syventävien opintojen kokeellinen osuus oli avustaminen pilottikokeessa, jossa tutkittiin tiheän lypsyn vaikutusta kokeellisessa E. coli -utaretulehduksessa kuudella Holstein-Friisiläisellä lehmällä. Osakokeitten toteutusjärjestys oli arvottu. Toisessa osakokeessa lehmän tartutettu neljännes lypsettiin tiheästi ja toinen osakoe toimi verrokkina. Kaikki eläimet hoidettiin fluniksiinimeglumiinilla. Tartutuksesta 12 tunnin kuluttua kaikilla lehmillä oli havaittavissa yleisoireita, jotka olivat toisella tartutuskerralla lievempiä. Tiheä lypsy toteutettiin lypsämällä lehmiä kahden tunnin välein 12 tunnin ajan alkaen oireiden havaitsemisesta. Verrokki-ryhmä lypsettiin normaalisti kahdesti päivässä. Kliinisen seurannan lisäksi eläimistä otettiin maito- ja verinäytteitä, joista mitattiin tulehdusvastetta. Kokeesta saatuja tuloksia on vaikea tulkita, koska maidontuotos ehtyi tulehtuneesta neljänneksestä niin paljon, että tiheää lypsyä ei voitu kunnolla toteuttaa. Kirjallisuuden perusteella tulehduskipulääkkeiden käyttöä koliutaretulehduksen hoidossa voi suositella. Vaikka nestehoidosta tehosta ei ole näyttöä, sitä voi vakavissa tapauksissa käyttää, kuten muidenkin vakavien tulehdussairauksien hoidossa. Tieteellistä näyttöä tiheän lypsyn edullisesta vaikutuksesta ei saatu, vaikka kokemusperäisesti sitä pidetään hyödyllisenä. Tärkeää on myös sairaan lehmän hyvä yleishoito.
  • Venäläinen, Maarit (1999)
    Escherichia coli O157:H7 on yksi enterohemorraagisiin E. coli -kantoihin kuuluvista serotyypeistä. EHEC-kannat voivat aiheuttaa vakavan jopa kuolemaanjohtavan infektion ihmisillä, eritoten lapsilla. EHEC:n pääreservoaari on nauta ja merkittävin EHEC-tartunnan lähde on raaka tai riittämättömästi kypsennetty naudanliha, joka on teurastuksen yhteydessä kontaminoitunut EHEC-bakteereita sisältävällä ulosteella. Kestomakkara valmistetaan ilman kuumennuskäsittelyä fermentoimalla maitohappobakteereilla jauhettua naudan- ja sianlihaa. Muista elintarvikepatogeeneista poiketen EHEC on ainutlaatuisen kestävä happamille olosuhteille, mikä mahdollistaa EHEC:n selviytymisen kestomakkaran valmistusprosessissa. EHEC:n pienestä infektiivisestä annoksesta johtuen muodostavat kestomakkarat riskielintarvikkeen, sillä EHEC voi säilyä niissä kauan tartuntakykyisenä pitkästä kylmäsäilytyksestä huolimatta. Probiootilla tarkoitetaan ravintoon lisättyä elävää mikrobipreparaattia, jolla on suotuisa vaikutus ihmisen terveyteen tiettynä pitoisuutena. Probioottiset maitohappobakteerit voivat tuottaa myös erilaisia antimikrobisia yhdisteitä. Ne voivat tarjota yhden lisäesteen EHEC:n selviämiselle kestomakkaran fermentoinnissa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia kolmen probioottisen Lactobacillus rhamnosus -kannan (L. rhamnosus GG, L. rhamnosus LC-705 ja L. rhamnosus E-800) vaikutusta Escherichia coli O157:H7 -bakteerien selviytymiseen kestomakkaran fermentoinnissa ja jälkikypsytyksessä verrattuna kaupalliseen Pediococcus pentosaceus -kantaan. Tutkimus todisti olevan mahdollista käyttää probioottisia kantoja kestomakkaran fermentoinnissa. Escherichia coli O157:H7 -pitoisuus laski kestomakkaran fermentoinnin ja jälkikypsytyksen aikana (28 vrk) pitoisuudesta 4.5 log pmy/g pitoisuuteen 1.5 log pmy/g. Kuitenkaan probioottisten L. rhamnosus -kantojen ja kaupallisen kannan vaikutuksissa Escherichia coli O157:H7-bakteerien selviytymiseen ei havaittu eroa.