Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 4282-4301 of 24532
  • Sundman, Jonas (Helsingin yliopisto, 2002)
  • Vuori, Veli-Pekka (2010)
    Avhandlingen syfte är att undersöka om den finska energiforskningspolitiken uformas enligt principerna för Democratic Network Governance. Avhandlingen grundar sig långt på den forskningen som bedrivs i Danmark i Center of Democratic Network Governance. Mera specifikt undersöker man hur styrningen av energiforskningspolitiken fungerar med hjälp av variablerna transparens, kontroll och styrning. Energiforskningspolitiken har inte tidigare undersökts ur denna synvinkel. Avhandlingen grundar sig på litteraturstudier och intervjuer med beslutsfattare och påverkare i den finska energiforskningspolitiken. Enligt resultaten fungerar styrningen av energiforskningspolitiken i Finland enligt principerna för demokratisk nätverksstyrning. Detta är inte på grund av ett medvetet val att göra systemet mera demokratiskt utan på grund av att öka på effektiviteten och konkurenskraften.
  • Dalman, Asta Wilhelmina (2001)
    Syftet med avhandlingen var att undersöka på vilket sätt attityderna till digitaliseringen hade förändrats på den svenska nyhetsredaktionen på YLE, TV-nytt, mellan åren 1999 och 2001. I avhandlingen behandlas också public service- televisionens möjligheter och förutsättningar i den digitala framtiden, ur synvinkeln att både publik och utbud fragmenteras. Den empiriska undersökningen består av två intervjuundersökningar som gjordes på våren 1999 och våren 2001. Som metod i undersökningarna användes temaintervju. Det visade sig att åsikterna på TV-nytt generellt har blivit positivare gentemot digitaliseringen under de två åren. Den största skillnaden var att man 2001 visste att en ny sändning skulle tillkomma, och det här gjorde alla resonemang konkretare jämfört med 1999. Respondenterna hade 2001 en klarare bild av vad digitaliseringen kommer att innebära. Man uppfattade att kraven på mångkunnande skulle öka, och det väckte mycket diskussion, men också där hade attityderna blivit positivare under de två åren. Problemställningar och potentiella möjligheter hade konkretiserats, och respondenterna förankrade en stor del av sina svar vid den nya sändningen. Man oroade sig också för hur innehållet skulle förändras i och med versionering, och man var orolig för hur man skall behålla tittarna. Man kunde inte ur materialet utläsa skillnader i attityderna som skulle ha berott på kön eller arbetsålder. Det har tidigare publicerats mycket lite forskning förändringsarbete på redaktioner, eller om vad digitaliseringen innebär för journalisterna. Den viktigaste källan gällande förändringsarbetet var Lindberg: Förändringar i journalisters arbetsmiljö (1990). Viktigaste metodlitteratur var Hirsjärvi&Hurme: Tutkimushaastattelu, 2001 och Eskola&Suoranta: Johdatus laadulliseen tutkimukseen, 1998. Gällande public service var de främsta källorna Brandrud: Public service sellskapenes stilling i den digitale framtid, 1997 och Hellman: From companions to competitors, 1999. Också muntliga källor har använts.
  • von Kügelgen, Michaela (2011)
    Sedan sekelskiftet har dagstidningar gått igenom stora förändringar och står nu inför fler utmaningar än någonsin förr. Webbmedierna ökar i omsättning i samma takt som dagstidningarna tappar prenumeranter och annonsintäkter. Det nuvarande medieklimatet ställer nya krav på dagstidningarna och tvingar till förändringar. Syftet med den här pro gradu-avhandlingen är att granska förändringar i framställningen av Hufvudstadsbladets (Hbl) huvudnyheten med fem års intervaller under perioden 1995–2010. Från varje undersökt år granskas en månad. Hur har huvudnyheten strukturerats och presenterats under den här tidsperioden? Vilka faktorer har bidragit till förändringen och hur syns förändringarna i tidningen? Studien baserar sig på kvantitativ innehållsanalys av materialet samt intervjuer med Hbl:s chefredaktör Hannu Olkinuora och layoutchef Marita Granroth. I studien granskas antalet ingångar i huvudnyheten och hur väl huvudrubriken och huvudbilden korrelerar. Intervjuerna ger djup för den kvantitativa analysen och belyser hur man på Hbl resonerat kring de förändringar som skett under perioden 1995–2010. Resultatet visar att antalet ingångar har ökat med 21 procent från år 1995 till år 2010. Bland annat upplyfta citat, grafik och faktarutor har ökat avsevärt. Samtidigt har korrelationen mellan bilden och rubriken blivit sämre, endast 39 procent av bilderna år 2010 stod i direkt korrelation till rubriken, då samma siffra år 1995 var 50 procent. På basis av förändringarna i presentationsformerna kan man dra slutsatser om att dagstidningen har fått en ny roll i dagens medievärld. I stället för direkt hårda nyheter ska dagstidningarna erbjuda fördjupningar och bakgrunder till de nyheter som de flesta redan läst på webben. Dagstidningarna är tvungna att komma på nya lösningar och vara redo att gå ett steg vidare för att hänga med i mediekonkurrensen. I stället för att direkt rapportera nyheter blir dagstidningens roll mer kompletterande i förhållande till de övriga medierna. Forskningen inom det här området är liten och den här studien baserar sig i huvudsak på Hannu Pulkkinens och Pekka Mervolas forskning om de finländska dagstidningarna. Pulkkinen har forskat om tidningens arkitektur och uppbyggnad och Mervola har gjort en historisk översikt på den finländska pressen.
  • Lammi, Minna (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Suomen elokuva-arkisto, 2006)
    The birth of the Modern Consumer Society in Finnish short films 1920-1969 The main subject of this research is Finnish short films in 1920-1969. These short films were produced by film studios for private enterprises, banks, advisory organizations, communities and the state. The evolution of short films on consumer affairs was greatly influenced by a special tax reduction system that was introduced in 1933 and lasted until 1964. The tax reduction system increased the production volumes of educational short films significantly. This study covers 342 Finnish short films, more than any other study in the field before this. The aim of this research is to examine how short films introduced Finns to modern consumer society. The cinemagoers were an excellent target group for different advisory groups as well as advertisers. Short films were used by organizations and private enterprises from very early on. In the 1920's Finns were still living in rural areas and agriculture was the dominant industry. Consumer society was still in its infancy, and the prevalent attitude to industrially produced goods was that of suspicion. From the cultural and ideological point of view the evolution of trust was one of the first steps towards the birth of the consumer society. Short films were an excellent means for helping to transform public attitudes. During the war period short films were an important means of propaganda. Short films were produced in abundance and shown for big audiences. They guided people how to survive shortages caused by the war. Even though the idea of rationalization was presented in short films somewhat in the 1920's and 1930's it became a national virtue during the war period. The idea of rationalization widened from the industry to households expecially in the late 1940's and the 1950's. New household apparati and the way in which daily chores were taken care of were presented not as luxury consumption but as a way of rationalization and saving money and effort. Banks and the advisory organizations guided the public to save their money for a specific target. Short films were use to help the public to acceps industrial goods and the notions of planning and saving. The ideological change from an agrarian society to consumer society was based on old acricultural ideas and self-sufficiency was evolved into rational and economizing consumerism. This made Finnish consumer society to value durable consumer goods and own homes. The public was also encouraged to consider their own decisions in the national context - especially after the second world war Finland laced capital, and personal savings were strongly presented as a way to help the whole nation. Modern hedonistic values were not dominant in Finland in the1950's and 1960's. Initial traces of modern hedonism can be seen in the films, but they were only marginal paths in the bigger.
  • Koivisto, Aino (2006)
  • Saarela, Inka (2009)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Helsingissä kerjäävien Romanian romanien ahdinkoa ja transnationaalisia selviytymiskeinoja. Ajatuksena on ymmärtää transnationaali kerjääminen yhtenä selviytymismallina, jota harjoitetaan liikkuvuuden ja sitä ylläpitävien verkostojen avulla. Ilmiö voidaan nähdä osana laajempaa meneillään olevaa globaalia liikehdintää, joka on helpottunut Euroopan unionin jäsenyyden tuoman vapaan liikkuvuuden myötä. Tarkoitus on myös selvittää, millaisena näyttäytyy romanien ahdinko etnisenä ryhmänä. Tutkimusaineiston muodostaa 13 Helsingin Diakonissalaitoksen Rom po drom romanit tiellä -projektin tekemää haastattelua. Helsinkiin kerjäämään tulleita Romanian romaneja on aineistossa yhteensä kaksikymmentä. Analyysin tutkimusmenetelmänä on laadullinen teoriasidonnainen sisällönanalyysi, jossa aikaisempi tieto ja tutkimus toimivat aineiston analysoinnin tukena. Työ kulkee kahdessa osassa, jossa ensimmäisessä tutkitaan romaneja etnisenä vähemmistönä kulttuurin, marginaalin ja etnopolitiikan keinoin. Tämä muodostaa aikaisemman tutkimuksen kokonaisuuden, jonka tarkoitus on antaa samalla kuvaa Romanian romanien lähihistoriasta nykytilanteeseen. Koska aineiston henkilöt ovat kaikki Romanian kansalaisia, jotka ovat etniseltä taustaltaan romaneja, on tarkoitus luoda näkemystä siitä, miksi juuri heitä on kohdattu Helsingissä kerjäämässä. Tutkimuksen toisen osan muodostaa haastatteluaineiston analyysi, jossa aineistoa lähestytään kolmen eri teeman kautta. Nämä teemat ovat transnationaali liikkuvuus ja sitä mahdollistavat verkostot, vähemmistön asema sekä kerjääminen elinkeinona. Liikkuvuuden teemaa tarkastellaan kolmella eri tasolla: makro-, mikro- ja mesotasolla. Nopeatahtista liikkuvuutta peilataan aihetta käsittelevään transnationaalisen migraatiotutkimukseen osoituksena siitä, ettei kyse ole vain marginaalisesta ilmiöstä. Tutkimusaineiston ulkopuolisesta tarkastelusta siirrytään ryhmän sisäisiin suhteisiin, kun tarkastellaan romanien etnistä asemaa ja sitä, minkä merkityksen haastateltavat itse sille antavat. Etnisyyden lisäksi luodaan katsaus myös sukupuolen asemaan liikkeellä olevassa romaniyhteisössä. Lopuksi esitellään vielä, millaisena kerjääminen näyttäytyy aineiston henkilöiden näkökulmasta. Kerjäämisen yhteydessä voidaan puhua työstä, yrittäjyydestä tai puutteellisen sosiaaliturvan kompensaatiosta. Kerjäämiseen on liitetty myös epäilys järjestäytyneen rikollisuuden mahdollisuudesta. Sosioekonominen tausta näytti olevan haastateltujen liikkeellelähdön sysääjänä. Sosioekonomista taustaa ja köyhyyttä tarkasteltiin koulutustason sekä asuinolosuhteiden kautta. Romanien elämää vaikeuttivat yleisesti köyhyys, alhainen koulutustaso, vaikea työllisyystilanne sekä huonot asuinolosuhteet. Aineiston henkilöiden kertomus liikkeelläolostaan ja sen pituudesta tuki ajatusta siitä, että jatkuva liike tulisi hyväksyä migraatiomuotona. Liikkeelläolo saattoi vaihdella kausiluontoisesti pienistä pätkistä pidempiaikaisiin matkoihin. Sukkulamigraatioksi katsottu liikehdintä vaikutti olevan yleisin liikkumismuoto. Puhe elämäntapaan liittyvästä valinnasta tai kosmopoliittisesta kansalaisuudesta istui aineiston henkilöihin huonosti. He puhuivat enemmän pakosta, vaikka näkivätkin Romanian jäsenyyden Euroopan unionissa tuovan parempia mahdollisuuksia selviytyä. Haastateltavat käyttivät pääosin kahta verkostoa ollessaan liikkeellä: taloudellista ja sosiaalista. Sosiaaliset verkostot jakaantuivat hoivaverkostoon ja huhujen verkostoon. Verkostot tukivat toisiaan siten, että kuulopuheen perusteella voitiin valita määränpäämaa, josta lähetetään rahaa kotiin perheelle tai henkilölle, joka hoitaa matkalla olevan henkilön kotiin jääneitä sukulaisia, jotta matkalla oleva voi jatkaa liikkeelläoloaan. Taloudellinen riippuvuus saattaa syntyä jo ennen liikkeelle lähtöä, mikäli matka rahoitetaan velaksi otetulla rahalla. Toinen teema käsitteli haastateltujen puhetta omasta etnisyydestä ja sosiaalisesta identiteetistä. Käsitys siitä, miten muut heidät näkevät, oli melko negatiivista, mutta kaiken kaikkiaan oma etnisyys nähtiin positiivisena asiana. Erotteluita meihin ja muihin tehtiin suhteessa romaniryhmän ja valtaväestön välillä sekä myös romaniryhmien sisällä. Mielipiteet romanien ja Romanian valtaväestön väleistä jakautuivat melko tasaisesti. Romaninaisten asemasta voidaan aineiston perusteella sanoa, että he tuntuvat olevan melko tasa-arvoisessa asemassa. Aineiston perusteella voidaan katsoa, että kerjäämisessä on kyse eräänlaisesta vaihtoon perustuvasta säälitaloudesta, mutta vaikka kerjääminen täyttäisikin joitakin työn ja yrittäjyyden määritelmiä, ei sitä voida tarkastella pelkkänä liiketoimena. Ulkomailla kerjääminen näyttää siis olevan selviytymisstrategia, jolla kompensoidaan taloudellisten olojen heikentymistä kotimaassa. Ylisukupolvisuutta löytyi aineistosta niin katusoittajien soittotaidossa kuin kerjäämisen oppimisessa vanhemmilta. Johtopäätöstä järjestäytyneen rikollisuuden tai ihmiskaupan mahdollisuudesta ei aineiston perusteella voi tehdä, mutta pienemmässä mittakaavassa tapahtuvasta organisoitumisesta kylläkin.
  • Konttinen, Marja (2006)
    Pro gradu –tutkielmani käsittelee yhteiskunnallista mainontaa nonprofit-organisaatioiden viestinnän keinona. Yhteiskunnallinen mainonta on mainonnan keinoin tapahtuvaa viestintää, joka ei suoranaisesti pyri edistämään kaupallisia päämääriä vaan jonka tavoitteena on lisätä yhteiskunnan ja yksilön hyvinvointia vapaaehtoisella suostuttelulla. Aihetta on työssä lähestytty mm. Pirjo Vuokon ja Philip Kotlerin markkinointiorientoituneiden mallien sekä Aila-Leena Matthiesin jäsentämien ekonomistisen ja eettisen rationaliteetin kautta. Yhteiskuntavastuunäkökulman pohjana ovat Elisa Juholinin näkemykset. Työn tarkoitus on ollut selvittää, mitä yhteiskunnallisen mainonnan keinoja nonprofit-organisaatiot käyttävät viestinnässän ja miksi. Lisäksi olen tutkinut, millaisia erityispiirteitä mainonnan tuottamiseen nonprofit-organisaatioiden näkökulmasta liittyy. Kolmanneksi olen tutkinut sitä, millaiset järjestön ominaisuudet mahdollisesti määrittävät mainonnan käyttöä viestinnän keinona. Oletukseni on ollut, että markkinatalousyhteiskunta asettaa yhteiskunnan kolmannelle sektorille viestinnällisesti yhä suurempia vaatimuksia ja että sektorin luonteen ja toimintamallien muutokset kannustavat kaupalliselta sektorilta lainattujen keinojen käyttöön myös järjestöjen viestinnässä. Tutkimus lähteekin liikkeelle kahdesta premissistä, joiden mukaan nonprofit-organisaatiot hyötyvät mainonnasta, ja että toisaalta mainonnan tuotannossa mukana olevat yritykset hyötyvät nonprofit-organisaatioiden mainonnasta. Tutkimus on monitapaustutkimus, jonka aineisto on kerätty haastattelemalla mainonnasta vastaavia henkilöitä niistä organisaatioista, jotka ovat mainostaneet vuonna 2004 jollakin valtakunnallisella tv-kanavalla tai SubTV:ssä sekä lehdistössä ja joiden kampanjointi voidaan määritellä yhteiskunnalliseksi mainonnaksi. Aineiston keruumenetelmänä on ollut teemahaastattelu. Aineisto on analysoitu teemoittelemalla, ja tutkimus on edennyt induktiivisesti, tutkimusaineistosta esiin nousseiden suuntaviivojen mukaisesti. Työn yhteydessä selvennän kolmannen sektorin, nonprofit-organisaatioiden ja yhteiskunnallisen mainonnan käsitteitä. Lisäksi tarkastelen yhteiskuntavastuun käsitettä ja yhteiskunnallisen mainonnan yhteyttä siihen. Koska mainonnan tutkimuksen lähestymistavat ovat tähän asti voimakkaasti jakautuneet joko markkinointiorientoituneeseen tai kriittiseen, yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen, sivuan työn lopussa myös kysymystä, millaisen käsitteellistämisen kautta näitä kahta lähestymistapaa voisi avata viestinnän tutkimuksen näkökulmasta. Tutkimukseni kertoo, että mainonnalla on nonprofit-organisaation näkökulmasta useita eri funktioita. Mainonta toimii organisaation legitimiteetin vahvistajana, julkisuuden lähteenä ja yhteiskunnallisen omantunnon äänenä. Nonprofit-organisaation mainonta toteutetaan useimmiten yritysyhteistyökumppanuuksien avulla. Tutkimukseni valossa organisaation omat missio, säännöt ja rahoituspohja vaikuttavat mainonnan käyttöön nonprofit-sektorilla. Esimerkiksi valistavan kampanjoinnin merkitys korostui organisaatioilla, joiden missioilla on lainsäädännöllinen pohja. Jos organisaatiolla on omaa liiketoimintaa tai rahoitus tulee julkisista budjettivaroista, voidaan mainontaa tehdä vapaammin, organisaation oman harkinnan mukaan. Sitä vastoin suurimmaksi osaksi lahjoitusvaroista koostuva rahoitus sekä organisaation omat säännöt näyttäisivät asettavan vaatimuksia ja rajoitteita sekä mainonnan funktioille että volyymille, osaksi myös julkisen mielipiteen paineessa. Syvennän analyysini tuloksia tarkastelemalla yhteiskunnallista mainontaa kolmannen sektorin ekonomistisen modernisaation näkökulmasta. Monet haasteltavat toivatkin esiin, että organisaatioiden yhteisen hyvän lisäämiseen tähtäävät tavoitteet voivat toteutua vain jos aatteet ja missiot tuodaan esiin nimenomaan markkinointiviestinnän keinoin. Ekonomistisen modernisaation merkit kuuluivat myös sanavalinnoissa: haastateltavat puhuivat esimerkiksi ideoiden ostamisesta, tuotteen lanseeraamisesta, myymisestä ja brändeistä.
  • Järvelä, Johanna (2008)
    Tämä tutkimus tarkastelee Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kehitysyhteistyön muotoutumista 1950-luvulta nykypäivään. Ylioppilaiden kehitysmaasuhteita on tarkasteltu yhteiskuntateoreettisesta viitekehyksestä käsin, jonka on tarjonnut Terje Tvedtin kehitysapujärjestelmän teoria. Sen kautta on tutkittu miten HYY:n kehitysyhteistyö on vähitellen sosiohistoriallisessa kontekstissa muotoutunut vastaamaan sen nykyistä, kansainvälistä järjestelmää uusintavaa, muotoa. Historiallisessa tarkastelussa kehitysyhteistyön historiasta voidaan löytää kolme erillistä kehitysmaasuhteiden aikakautta: 1) heräämisen aika, joka kesti 1950-luvulta noin vuoteen 1968, 2)solidaarisuuden aika 1960-luvun lopulta 1990-luvun alkuun, ja 3)kansainvälisen kehitysregiimin kausi, joka alkoi 1980-90 lukujen vaihteessa. Nämä aikakaudet eivät ole tarkkarajaisia, vaan murroskaudet kestivät useita vuosia. Niitä kuitenkin erottaa erilainen suhtautuminen kehitysmaihin, niille annettavaan apuun sekä sen modaliteetteihin ja motiiveihin. Ensimmäistä aikakautta luonnehtii maailmankuvan laajeneminen ja humanitäärisen perustein annettu apu. Toista aikakautta leimaa opiskelijamaailman voimakas politisoituminen ja yhteiskunnallisen tiedostamisen kasvu. Kehitysyhteistyö oli solidaarisuustyötä, jossa yhdessä taisteltiin havaittua epäkohtaa vastaan. Viimeisin aikakausi on nykyisen hankeyhteistyön aikakausi, jolla on kansainvälisissä organisaatioissa sovitut tavoitteet ja jonka rahoitus pääosin tulee ulkoasianministeriöltä. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut luoda ensimmäisen kerran yhtenäinen kertomus Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kehitysyhteistyön historiasta sekä analysoida sen nykyistä tilaa yhteiskuntatieteellisin metodein. Keskeisenä tutkimusmenetelmänä on ollut alkuperäisiin arkistolähteisiin pohjaava historiallinen tutkimus, jonka tuloksia on tarkasteltu Tvedtin kehitysapujärjestelmä teorian kautta. Sen mukaan kehitysavunantaja valtiot yhdessä kehitysmaiden ja kehitysyhteistyötä tekevien kansalaisjärjestöjen kanssa muodostavat yhtenäisen kehitysapujärjestelmän, jonka määrääviä piirteitä ovat rahan kierto järjestelmässä, yhteinen kieli ja käytänteet. Työn tärkeimpinä tuloksina voidaan pitää huomioita siitä, miten erilaisia motiiveja ja yhteistyömuotoja HYY:n kehitysyhteistyössä on historiallisesti ollut ja miten aikakausien sosiohistoriallinen konteksti on yhteistyötä muovannut. Työssä myös osoitetaan kansainvälisen kehitysregiimin olemassa olo sen suomalaisessa muodossa ja käsitellään sitä, miten HYY on järjestelmään mukaan tullut. Tvedtin järjestelmäteoria tarjoaa myös mahdollisuuden irrottautua kehitysyhteistyöhön usein liitetyistä normatiivisista oletuksista ja antaa mahdollisuuden vertailla historiallisia tapahtumia arvottamatta niitä. Historiallisen tutkimuksen keskeisinä lähteinä työssäni ovat olleet Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan arkistot sekä runsas aikalaiskirjallisuus. Teoreettisen osion lähteenä ovat Tvedtin teokset sekä kansalaisyhteiskuntateoriat.
  • Salonen, Leena (1985)
  • Lähteenmäki, Irmeli (1984)
  • Honkamäki, Annamari (1990)