Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 4322-4341 of 24408
  • Eronen, Jussi Tuomas (Suomen Eläin- ja Kasvitieteellinen Julkaisutoimikunta, 2006)
    The development and changes in the distribution of herbivorous mammal communities during the Neogene is complex. The Eurasian scale environmental patterns reflect the large scale geographical and climatic patterns. The reorganization of these affect the biome distribution throughout the continent. The distribution of mammal taxa was closely associated with the distribution of biomes. In Eurasia the Neogene development of environments was twofold. The early and middle Miocene that seemed to have been advantageous for mammals was followed by drying of environments during the late Neogene. The mid-latitude drying was the main trend, and it is the combined result of the retreat of Paratethys, the uplift of Tibetan Plateau and changes in the ocean currents and temperatures. The common mammals were "driving" the evolution of mammalian communities. During the late Miocene we see the drying affecting more and more regions, and we see changes in the composition of mammalian communities.
  • Koskinen, Lotten (2009)
    En helhets reform av formynderskapslagstiftningen var aktuell i Finland i flere decennier. Reformen diskuterades forsta gangen redan pa 1960-talet. Inga beslut fattades av Riksdagen (icke-beslut). Aktorernas intressen stod i konflikt. Stora egendomar kunde fOrvaltas relativt fritt av slakten till den som lod under formynderskap. Dels handlade formyndarvasendet om forvaltningen av omfattande egendom som exempelvis gardar, fastigheter, skog och mark. A andra sidan borjade andra aktorer pa 1970-talet patala behovet av formyndare for personer som inte hade nagon egendom, men inte klarade sig pa egen hand pa grand av sjukdom eller hog alder. 1971 stiftades lagen om anordnande av formynderskap i vissa fall. Kommunerna anstallde for andamalet tjansteformyndare. Dessa forvaltade huvudsakligen pensionsinkomsterna for den som stalits under formynderskap. Pa 1980-talet borjade nya tongangar ljuda. Man borjade fista mera vikt vid de manskliga rattigheterna. Ingripandet i den personliga integriteten begransades och den hjalpbehovande kunde erhalla en god man istallet for att bli omyndigforklarad och stalld under formynderskap. Mojligheten lamnades dock kvar. Den politiska processen under den har perioden, kan narmast hanforas till den inkrementalistiska modellen. Policyprocessen bestar av flere aktorer i konflikt, malforestallningar saknas, och det (inns knapp kunskap och den kunskap som finns ligger nara existerand lagstiftning och praxis. Lagstiftningen lappades med marginella forandringar (increment), emedan man inte kunde fatta beslut om en helhetsreform.
  • Olkkonen, Heidi (2000)
    Tutkimuksen tutkimuskohteena on Euroopan unionin kannatus. Kansalaismielipiteen merkitys Euroopan unionissa on noussut yhteiskunnallisen keskustelun kohteeksi erityisesti Maastrichtin sopimuksesta järjestettyjen kansanäänestysten jälkeen. Euroopan integraation laajentuminen ja syveneminen pakottaa ottaamaan paremmin huomioon kansalaisten mielipiteen, ja Euroopan unionin täytyy saada kansalaisten hyväksyntä harjoittamalleen politiikalle. Vaikka kansalaisten Eurooppa on ollut yhdentymisen tavoitteena alusta asti, on integraatio kuitenkin edennyt pääosin talouspolitiikan alueella. Euroopan unionin kannatusta tutkitaan kvantitatiivisesti tarkastelemalla Matthew Gabelin kannatuksesta muodostamien hypoteesien - inhimillisen pääoman ja kapitalistisen hypoteesin - avulla sitä, ovatko tietyt sosiodemografiset muuttujat eli koulutus, ammatti ja tulotaso hallitsevia tekijöitä yksilön mielipiteen muodostumisessa unionia kohtaan. Hypoteeseja tarkastellaan David Eastonin luomassa tuotossidonnaisen ja tunnepohjaisen ulottuvuuden viitekehyksessä, jolloin otetaan huomioon, että sekä rationaalisuus että emotionaalisuus voivat vaikuttaa kannatukseen. Tutkimus on vertailevaa tutkimusta. Euroopan unionin tason lisäksi kannatusta tarkastellaan erilaisissa maaryhmissä, jotta saataisiin selville, onko unionin sisällä alueellisia tai ajallisia eroja kannatuksen suhteen. Alueellisen vertailun kohteena ovat unionin pohjoiset ja eteläiset jäsenvaltiot, kun taas ajallisen vertailun kohteena ovat unionin perustajajäsenmaat ja vuonna 1995 unioniin liittyneet uudet jäsenmaat. Muita kontrollimuuttujia ovat sukupuoli, ikä, asuinpaikka ja puoluesuuntautuneisuus. Empiirisenä tutkimusaineistona on Eurobarometri 50.0. Päätutkimusmenetelmänä työssä on käytetty ristiintaulukointia. Lisäksi empiiristen mittareiden muodostamisessa on apuna käytetty faktorianalyysiä, ja tuloksia on osittain tulkittu erotteluanalyysin avulla. Teoreettisina lähteinä on käytetty Euroopan unionin kannatusta käsittelevää aikaisempaa tutkimusta. Tutkimustulokset puoltavat hypoteesejä. Inhimillinen pääoma ja tulotaso ovat ratkaisevia tekijöitä suhtautumisessa unioniin riippumatta alueellisista tai ajallisista eroista. Mitä korkeampi koulutus, ammattitaito tai tulotaso vastaajalla on, sitä myönteisempää on suhtautuminen Euroopan unioniin. Erityisesti yhteisötunne eli tunnepohjainen ulottuvuus vahvistuu hypoteesien vaikutuksesta. Osaltaan tulokset kuvaavat sitä, että Euroopan unioni on edelleen eliittivetoinen. Maaryhmistä kriittisimmin unioniin suhtautuvat uudet jäsenmaat ja Pohjoismaat. Välimeren maissa ja perustajajäsenmaissa kannatus on huomattavasti myönteisempää. Tämä vahvistaa osaltaan sitä, että jäsenyyden kestolla on myönteinen vaikutus kannatukseen.
  • Heikkurinen, Vappu (1999)
    Tutkielma käsittelee Euroopan unionin kuluttajapolitiikkaa ja sen erityistapauksena geenimuunnettua ravintoa. Teoreettisena lähtökohtana on Michel Foucault'n ajatus hallinnan mentaliteetista (governmentaliteetista). Työssä huomataan, että EU purkaa governmentaliteettityyppistä vallankäyttöä muun muassa EU-instituutioiden monimutkaisuuden ja ristikkäisten poliittisten paineiden takia. Foucault'n myöhäistuotannossa esiin nousseet subjektivaation ja itsensä hallinnan teemat liitetään tutkielmassa itseään hallitsevan kuluttajakansalaisen ajatukseen. Käytännön tapauksista kuitenkin ilmenee, että tilanteissa, joissa kuluttaja ei saa tarpeeksi tietoa valintojensa pohjaksi, hän ei pysty hallitsemaan itseään ja valintojaan niin, että olisi relevanttia puhua kuluttajakansalaisesta. Myös foucault'lainen biovallan ajatus liittyy kuluttajakysymykseen; kuluttajan terveyden suojelu on biovallan muoto, jossa väestöä hallitaan kokonaisuudessaan valtion (tai EU:n) turvallisuuden takaamiseksi. Kuluttajuutta tarkastellaan pelkkää ostotapahtumaa laajemmin, ja kysytään, onko kuluttamisen kautta tapahtuva taloudellinen vaikuttaminen yhä enemmän korvaamassa kansalaisuuden käsitteeseen liittyvän poliittisen vaikuttamisen. Tutkielmassa eritellään geenitekniikalla tuotetusta ruuasta käytyä keskustelua EU-elimissä, Ranskassa ja Suomessa. Aineisto koostuu EU-elinten virallisista asiakirjoista, ranskalaisesta ja suomalaisesta sanomalehtimateriaalista sekä bioteknologiayritysten mainoksista. Lisäksi lähteenä käytetään muistiinpanoja eduskunnassa käydystä kasvigeenitekniikkakeskustelusta. Näkemykset kasvigeenitekniikan eduista ja haitoista ravinnontuotannossa vaihtelevat voimakkaasti. Selkeät puolustajat ja vastustajat (tai epäilijät) erottuvat asiaan neutraalista suhtautuvasta vähemmistöstä. Ranskassa ja Suomessa käytyä keskustelua avataan maiden erilaisen asiantuntijavaltaperinteen kautta. Asiantuntijoiden rooli nähdään tutkielmassa kriittisessä valossa; demokraattisen foorumin muodostuminen on vaikeaa, jos keskustelua hallitsevat tekniset asiantuntijat. Ruuan geenimuuntelua perustellaan sillä, että koko ihmiskunnalle riittäisi ruokaa sen kasvaessa ja ruuantuotantoresurssien pienentyessä. Geneettisesti muunnettujen organismien (GMO) tarkkoja vaikutuksia ihmiseen ei kuitenkaan tunneta. Näin lajin säilyminen asettuu potentiaalisesti vastakkain yksilön hyvinvoinnin ja terveyden kanssa. EU:n kuluttajapolitiikkaa käydään läpi myös historiallisesta näkökulmasta, ja tuolloin huomataan, että kuluttajakysymykset nousivat EU:n agendalle varsinaisesti vasta 1980-luvulla. Kasvigeenitekniikan ohella kuluttajuuskysymystä tarkastellaan EU:n kuluttajapolitiikkaa testanneiden tapausten, kuten hullun lehmän taudin ja USA:n kanssa käydyn hormonilihakiistan kautta. Lopuksi tarkastellaan kuluttajakansalaisuuden roolia Euroopan kansalaisuuden edeltäjänä. Poliittiset kansalaisoikeudet ovat toteutuneet jäsenmaiden sisällä. EU-kansalaisuus puolestaan on ollut lähinnä taloudellista, esimerkiksi juuri kuluttajan valintoja turvaavaa, rajat ylittävää mutta rajoittunutta kuluttajakansalaisuutta. Euroopan kansalaisuudelle ollaan kuitenkin antamassa yhä enemmän poliittista sisältöä. Kuluttajan itsemääräämisoikeus saattaa antaa suuntaa tälle uudelle, ylikansalliselle poliittiselle kansalaisuudelle.
  • Laurila, Miika (2012)
    Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Valtiotieteellinen tiedekunta Laitos – Institution – Department Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos Tekijä – Författare – Author Miika Juho Hermanni Laurila Työn nimi – Arbetets titel – Title Euroopan komission julkisuuskuva suomalaisissa sanomalehdissä Oppiaine – Läroämne – Subject Valtio-oppi: politiikan tutkimus Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year Marraskuu 2012 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 80 Tiivistelmä – Referat – Abstract Pro gradu -tutkielma käsittelee Euroopan komission julkisuuskuvaa suomalaissa sanomalehdissä. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella, minkälainen julkisuuskuva Euroopan komissiolla on Suomessa, onko uutisoinnissa havaittavissa aluekohtaisia eroja ja millaisia tulkintakehyksiä uutisoinnista on havaittavissa. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan julkisuuden ja mediajulkisuuden suhdetta sekä julkisuuskuvan, imagon ja maineen käsitteitä. Tutkimuksessa on käytetty sisällön erittelyä yleiskuvan muodostamiseen aineistosta sekä kehysanalyysia aineiston laadulliseen analyysiin. Tutkielman aineisto sijoittuu aikavälille 1.1.2011 – 31.3.2011 ja se on kerätty Euroopan komission Suomen edustuston toimesta. Aineisto koostuu 413 sanomalehtikirjoituksesta, jotka käsittelevät Euroopan komissiota. Aineistoon lukeutuu uutiskirjoituksia kuudesta suomalaisesta sanomalehdestä: Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Aamulehti, Keskisuomalainen, Maaseudun Tulevaisuus ja Kauppalehti. Sisällönerittelyn avulla on tarkasteltu uutisten määrää, aihepiiriä, tyyppiä ja toimijoita, yleissävyä sekä komission roolia. Havaintojen perusteella sanomalehtien välillä esiintyy merkittäviä eroavaisuuksia. Uutisointia tapahtuu huomattavasti eniten eteläisen Suomen sanomalehdissä kun taas muissa sanomalehdissä uutisointi jää huomattavasti pienemmäksi. Suurin osa uutisoinnista on sävyltään neutraalia. Sävyltään positiivisten uutisten määrä on suurempi kuin negatiivisten, jolloin uutisoinnin voi kuvata olevan positiivissävytteistä. Uutisissa korostuu komission rooli vahvana vallankäyttäjänä. Kaikkein eniten komissio profiloituu toiminnassaan talouden sekä maaseudun asioiden hoitamisessa. Aineistosta on mahdollista havaita kolme eri tulkintakehystä, jotka ovat hallinta-, altruismi- sekä byrokratia-kehys. Hallinnan kehys on kehyksistä dominoivin sekä myös ilmiselvin. Hallinta -kehyksen kautta luodaan kuvaa komissiosta ”poliisimaisena” ja valvovana toimijana. Altruismi –kehys on kaikkein harvinaisin. Altruismi –kehys luo kuvaa komissiosta pyyteettömänä hyväntekijänä ja suojelijana. Virkamieskehys on kaikkein vaikeimmin havaittavissa. Virkamies –kehyksessä korostuu komission monimutkainen sekä byrokraattinen luonne, jonka myötä komissio esitetään monimutkaisena, myötätunnottomana koneistona. Havaintojen pohjalta on mahdollista todeta, että Euroopan komission julkisuuskuva suomalaisissa sanomalehdissä on sen omasta näkökulmasta todella onnistunut. Julkisuuskuva on suurelta osin neutraali, painottuen kuitenkin positiiviseen päin. Komissio esitetään uutisoinnissa vahvana toimijana erityisesti talous- ja maatalousasioiden hoitamisessa. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Euroopan komissio, sisällönerittely, kehysanalyysi, media, julkisuuskuva
  • Vironen, Sami (2008)
    Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan maiden institutionaalisten erojen vaikutusta 18–29- vuotiaiden nuorten aikuisten poliittiseen osallistumiseen. Vertailevan asetelman teoreettinen lähtökohta on Ronald L. Jeppersonin Euroopan maiden institutionaalisia eroja kuvaava malli, jonka perusteella tutkimukseen on valittu kolme institutionaalisesti erilaista Euroopan maata. Suomi edustaa pohjoismaista sosiaalikorporatiivista mallia, Ranska voimakkaan valtion mallia ja Iso-Britannia liberaalia mallia. Tärkein tutkimuskysymys on, vaikuttavatko Euroopan maiden institutionaaliset erot poliittisen osallistumismuodon valintaan, kun yksilötekijät vakioidaan maiden välillä. Tutkielmassa tarkastellaan myös demografisten ja sosioekonomisten tekijöiden sekä asenteiden vaikutusta poliittisen osallistumisen määrään vertailun kohteena olevissa maissa. Tutkielman aineistona käytetään European Values Study 1999/2000 -arvokyselyä, joka on osa laajaa World Values Survey 1981–2004 -yhdistelmäaineistoa. Aineistossa on ikärajauksen jälkeen 824 vastaajaa. Aineiston analyysi tehdään aluksi ristiintaulukoinnin avulla. Yksilötekijöiden vaikutusta poliittisen osallistumisen määrään tarkastellaan yksisuuntaisen Kruskal-Wallis-varianssianalyysin avulla. Tutkimuksen pääkysymykseen maan vaikutuksesta poliittisen osallistumismuodon valintaan vastataan logistisella regressioanalyysilla, jolla voidaan tarkastella maan vaikutusta poliittisen osallistumismuodon valintaan yksilötekijät vakioituna. Tutkielman tulosten mukaan yksilötekijät selittävät nuorten aikuisten poliittisen osallistumisen määrää aikaisempaa tutkimusta tukien. Yksilötekijöiden vaikutuksessa on jonkin verran eroja maiden välillä, mutta niiden vaikutukset ovat pääosin samansuuntaisia. Tutkielman päätulos on, että Euroopan maiden institutionaaliset erot vaikuttavat nuorten aikuisten poliittisen osallistumismuodon valintaan, vaikka yksilöiden erot vakioidaan maiden välillä. Liberaalissa ja erityisesti sosiaalikorporatiivisessa mallissa järjestömuotoinen poliittinen osallistuminen on nuorten aikuisten keskuudessa selvästi yleisempää kuin valtiollisessa mallissa. Yksilötekijät eivät selitä juuri lainkaan poliittisiin järjestöihin osallistumista. Mallien välillä on eroja myös poliittisen osallistumisen protestimuotoisuuden suhteen. Sosiaalikorporatiivisessa mallissa protestiosallistuminen on muita malleja vähäisempää. Eniten protestiosallistumista esiintyy valtiollisessa mallissa. Yksilötekijöistä erityisesti identifioituminen poliittiseen vasemmistoon selittää melko hyvin poliittisen osallistumisen protestimuotoisuutta. Tutkielman tulosten valossa tehokkain tapa ehkäistä nuorten aikuisten poliittisen osallistumisen protestimuotoisuutta on pyrkiä saamaan protestin aihe yhteiskunnallisen keskustelun ja päätöksenteon alueelle. Euroopan institutionaalisista malleista lähimpänä tätä toimintatapaa on pohjoismainen sosiaalikorporatiivinen malli.
  • Rauramo, Juhana (2001)
    Tutkielma tarkastelee Euroopan parlamentin puolueryhmien toimintaa demokraattisen edustuksellisuuden mandaattiteorian näkökulmasta. Parlamentin sisäistä koalitionmuodostusta on tarkoitus verrata ryhmiä vastaavien ideologisten puolueperheiden muodostamaan poliittiseen karttaan. Lisäksi puolueiden kykyä yhtenäiseen poliittiseen toimintaan tarkastellaan tutkimalla puolueiden koheesion kehitystä sekä käytetyn lainsäädäntömenettelyn ja puolueiden keskinäisen kilpailun vaikutusta koheesioon. Mandaattiteoria edellyttää toisaalta, että koalitionmuodostus heijastelee puolueperheitä erottavia ideologisia ulottuvuuksia myös Euroopan parlamentin sisällä ja toisaalta että ryhmät ovat riittävän yhtenäisiä poliittisten päämääriensä toteuttamiseen. Mandaattiteorialla tarkoitetaan tässä tutkielmassa oletusta ideologisesta yhteydestä ja mandaatista äänestäjien ja lainsäätäjien välillä. Edustajien oletetaan toteuttavan äänestäjäkuntansa kanssa jakamiaan poliittisia päämääriä lainsäädäntötyössään. Demokraattisen edustuksellisuuden nähdään toteutuvan äänestäjien ja edustajien preferenssien yhtenevyydestä. Tutkimuksen metodit kuuluvat ns. roll-call -analyysin piiriin. Roll-call -analyysi on löyhä yhteisnimike erilaisille tilastollisille metodeille, joilla nimenhuutoäänestysten tuloksia voidaan kvantitatiivisesti tutkia. Tässä työssä käytetään yksittäisinä analyysimetodeina mm. faktorianalyysiä, ryhmittelyanalyysiä sekä riippumattomien ryhmien t-testiä. Puolueiden koalitionmuodostus näyttää analyysien tulosten perusteella selvästi heijastelevan taustalla olevia poliittisia konfliktiulottuvuuksia. Ryhmät jakautuvat selkeästi oikeisto- ja vasemmistoblokkeihin sekä toisaalta integraaatiomyönteisiin ydinpuolueisiin ja integraatiovastaisiin ääripuolueisiin. Puolueet ovat keksimäärin myös suhteellisen yhtenäisiä, ja etenkin suuret puolueet ovat pystyneet lisäämään sisäistä koheesiotaan jäsenpuolueiden lukumäärän kasvusta huolimatta. Yhteispäätösmenettely näyttää hieman heikentävän puolueiden yhtenäisyyttä. Poliittisen kilpailun lisääntymisellä kahden suuren puolueen välillä ei kuitenkaan näytä olevan yhteyttä näiden puolueiden koheesioon. Kaiken kaikkiaan Euroopan parlamentin puolueryhmät täyttävät hyvin mandaattiteorian niille asettamat vaatimukset. Puolueet näyttävät koalitionmuodostuksensa perusteella kilpailevan erilaisten poliittisten ohjelmiensa toteuttamisesta. Euroopan parlamentti saattaa tämän tutkimuksen perusteella tarjota areenan demokraattisen edustuksellisuuden toteutumiselle Euroopan unionissa.
  • Tuominen, Marja (2008)
    Ensimmäiset Euroopan parlamentin vaalit järjestettiin vuonna 1979. Tämän jälkeen \ vaalit ovat toistuneet joka viides vuosi. 2004 vuoden vaalit olivat kuudennet vaalit ja merl:itykselliset siinä mielessä, että Euroopan unioni oli laajentunut alkujaan yhdeksästä jäsenvaltiosta kahteenkymmeneenviiteen jäsevaltioon. Samalla äänestäjämäärä kasvoi 550 miljoonaan. joista 5 miljoonaa äänestäjää tuli itä-laajentumisen (1.5.2004) myötä entisen ita-blokin maista. Alusta saakka Euroopan parlamentin vaalit ovat kiinnostaneet eri tieteenalan tutkijoita. Erityisesti yhteiskuntatieteiden piirissä vaaleja on tutkittu toisen asteen vaaleina, jotka saavat merkityksensä suhteessa kansallisiin vaaleihin (Reil,& Schmitt 190). Euroopan parlamentin vaaleja vertailtu kansallisiin vaaleihin, etenkin äänestysaktiivisuuden ja puoluevalintojen suhteen. Eurovaalien Vaalista vaaleihln laskeva äänestysprosentti onkin herättänyt keskustelun koko EU :n demokratian määritelmästä ja sen vallankäytön legitimiteetistä.Eurovaalien laskevan äänestysprosentin on katsottu olevan ongelmallinen siksi, etui sen voidaan tulkita tarkoittavan sini, että kansalaisten Euroopan unionia kohtaan kokema legitimiteetti ja kiinnostus ovat vähentyneet, vaikka parlamentin Valta Oli Samaan aikaan kasvanut. Suomessa Euroopan parlamentin vaalit ovat järjestetty kolme kertaa. Suomen jarjestettiin neuvoa-antava kansanäänestys Euroopan umoniin Iiittymisestä. Ensimmäisten Euroopan parlamenttivaalien äänestvsprosenttl jäi kansallisiin vaaleihin verrattuna alhaiseksi 60,3 prosenttia, kun keskimääräinen äänestysprosenttia.
  • Pesonen, Aija (2002)
    Tutkielmani tarkastelee Euroopan parlamentin (EP) merkitystä EU:n demokratiavajeen täyttäjänä. Tarkoituksena on tutkia, miten EP ja sen toimivaltuudet ovat kehittyneet. Teoreettisen perustan muodostaa demokratian käsite, joka ilmenee käytännössä keskusteluna unionin demokratiavajeesta. EP:n roolin tutkiminen demokratiavajeen täyttäjänä edellyttää keskeisten käsitteiden määrittelyä ja sen kontekstin tarkastelua, josta edustuksellinen demokratia ja parlamentti ovat kehittyneet. Parlamentin kehitys sidotaan laajempaan eurooppalaiseen demokratian traditioon ja yhdentymisen historiaan. Demokratian kehitystä tarkastellaan antiikin ja valistuksen ajan filosofien kirjoituksien pohjalta. Tutkin myös Edmund Burken Euroopan kansainyhteisö-käsitteen merkitystä yhteisen eurooppalaisen identiteetin näkökulmasta. Tutkielmani lähtee ennakkokäsityksestä, että EU:n kansalaiset kiinnittävät yhä enemmän huomiota unionin avoimuuteen ja demokraattiseen valvontaan. Primäärilähteinä ovat unionin perussopimukset sekä puheenvuorot unionin tulevaisuudesta. Muita lähteitä ovat demokratian kehitystä, Euroopan yhdentymistä ja parlamenttia käsittelevät teokset. Tutkielmani perustuu kvalitatiiviseen sisällönanalyysiin, jossa perustana ovat käytetyistä lähteistä tehdyt analyysit ja pyrkimyksenä asioiden systemaattinen esittely. Lähdekirjallisuuteen ja puheisiin perehtymällä pyrin etenemään ennakkokäsitysteni pohjalta kohti ymmärrystä ja analyysia EP:n roolista demokratiavajeen täyttäjänä. Tutkielmani osoittaa EP:n kehityksen olevan sidoksissa yleiseen integraatiokehitykseen. Unionin toimivaltuuksia vahvistettaessa ja määräenemmistöpäätöksiä lisättäessä on myös parlamentin asema vahvistunut. EP:n valtaoikeuksien kehittyminen unionin lainsäädäntötyössä kuulemismenettelystä yhteistoimintamenettelyn ja hyväksyntämenettelyn kautta yhteispäätösmenettelyyn osoittaa parlamentin vallan kasvattamisella olleen demokratiavajetta kaventava vaikutus. Tutkielmaa laatiessani on keskustelu unionin tulevaisuudesta ollut vilkasta. EU:n tulevaisuutta pohtiva konventti on aloittamassa työskentelyään. Tarkoituksena on valmistella vuoden 2004 HVK:ta laajapohjaisesti ja demokraattisesti. EP:llä on tässä työssä merkittävämpi rooli kuin aiempia perussopimusmuutoksia valmisteltaessa. Analysoidessani keskustelua unionin tulevaisuudesta EP:n näkökulmasta, olen määritellyt kolme lähestymistapaa EP:n tulevaan rooliin: pessimistisen, realistisen ja optimistisen. Kielteisintä EP:n kannalta olisi hallitustenvälisyyden vahvistuminen. Optimistit odottavat federalistista harppausta eli EP:n lainsäädännöllisen aseman muuttamista vastaamaan kansallisten parlamenttien roolia. Tämä ei tunnu todennäköiseltä. Realistista on edetä askel askeleelta ja laajentaa yhteispäätösmenettelyä pikkuhiljaa kaikkeen lainsäädäntöön. Tutkielmani vahvistaa käsitystäni unionista juridis-teknisenä yhteisönä. Vaikka laki ja säännöt ovat välttämättömiä, pitäisi EP:tä voida tarkastella myös burkelaisena kansainyhteisönä tai antiikin torina. Tarvitaan yhteisöllisyyttä ja yhteistä identiteettiä, ennen kuin EP:stä todella kehittyy kanava Euroopan kansalaisten mielipiteille.
  • Kärkkäinen, Marjut (2008)
    Työn tutkimuksen kohteena on Euroopan patenttijärjestelmä, jonka kehittämisestä on tullut olennainen tekijä, jotta Euroopan talous pysyy mukana taloudellisessa kilpailussa Yhdysvaltojen ja Japanin kanssa. Työssä tarkastellaan ensin patenttialan aikaisempaa tutkimusta, patentteihin liittyviä keskeisiä käsitteitä ja Euroopan patenttijärjestelmän kehitystä. Työssä tuodaan esiin Euroopan patenttijärjestelmän kehittämisen vaikeutta, jonka taustalla on Euroopan kielellinen ja kulttuurinen monimuotoisuus. Tutkimuksessa keskitytään ennen kaikkea reunavaltioiden ongelmiin. Esimerkkinä käytetään Suomessa esitettyjä kehittämisprosessiin liittyviä kannanottoja vuosina 1998–2007. Työssä tarkastellaan Suomen etujen huomioimista ja perifeerisen aseman vaikutusta Euroopan patenttijärjestelmän kehittämisessä. Tutkimusaineistona käytetään suomalaisten patenttitahojen kokouspöytäkirjoja, muistioita, matkaraportteja ja muita samantyyppisiä asiakirjoja, joista Suomen kannanotot käyvät ilmi. Kannanotot luokitellaan viiteen keskeiseen aihealueeseen, jotka on valittu Euroopan komission vuonna 1997 antaman vihreän kirjan ja vuonna 1999 esittämän valkoisen kirjan nostamien ongelma-alueiden mukaisesti. Vihreän kirjan avulla Euroopan komissio asetti eurooppalaisille patenttitoimijoille kysymyksiä ja valkoisessa kirjassa vastaukset koottiin yhteen. Tutkimuksessa verrataan Suomen kannanottojen vastaavuutta Euroopan patenttitoimijoilta kerättyihin vastauksiin. Tutkimuksessa käytetyt aihealueet ovat: yhteisöpatentin tarve ja toteuttaminen, patenttiasiakirjojen kääntäminen, tuomioistuinmenettely, ohjelmistokeksintöjen patentoitavuus ja patenttiasiamiesjärjestelmän kehittäminen. Koska tutkimusaineisto koostuu suurimmaksi osaksi luottamuksellisista asiakirjoista, aineistoa ei ole voitu käsitellä yksityiskohtaisesti, vaan asiakirjojen kannanotot tuodaan esille yleisellä tasolla. Tutkimusaineiston analyysi osoittaa, että pääasiassa Suomen kannanotot joko noudattavat tai alkoivat pidemmällä aikavälillä noudattaa eurooppalaisten patenttitoimijoiden valkoiseen kirjaan koottua yleistä linjaa. Suomalaiset patenttitoimijat olivat siis samaa mieltä Euroopan muiden patenttitoimijoiden kanssa patenttijärjestelmän kehittämisen suuntaviivoista. Poikkeuksen muodostaa yhteisöpatentin tarve, johon Suomessa ei uskottu eikä uskota tänäkään päivänä. Tutkielman päätelmissä todetaan Euroopan komission epäonnistuneen Euroopan patenttijärjestelmän kehittämisprosessin edistämisessä. Sitä vastoin Suomen etujen huomioon ottamisen katsotaan sujuneen kohtuullisen hyvin. Suomen periferia-asemasta ei katsota aiheutuneen patentoinnille Suomessa kovinkaan suurta haittaa, vaan on mahdollista, että reunavaltiona oleminen on jopa lisännyt keksinnöllisyyttä. Euroopan patenttijärjestelmän kehittäminen on edennyt tutkitulla kymmenvuotiskaudella patenttiasiakirjojen käännöskysymyksessä, joka lisää eurooppalaisen patenttijärjestelmän tehokkuutta tulevaisuudessa. Englannin kielen käytön lisääntyminen Euroopassa vähentää Yhdysvaltojen ja Japanin yksikielisyyden avulla saavuttamaa kilpailuetua.
  • Hoffman, Carl (2014)
    Tutkielma käsittelee Euroopan rajat ylittäviä turvaamistoimiprosesseja, erityisesti Bryssel I -asetuksen piiriin kuuluvia siviiliprosessuaalisia turvaamistoimia. Rajat ylittävää turvaamista koskeva lainsäädäntö on eurooppalaisella mittapuulla suhteellisen tuoretta ja on tämän tutkielman laatimisajankohtana uudistuksen kohteena. Bryssel I -asetuksen soveltaminen keskittyy turvaamistoimien osalta pääasiallisesti niiden rajat ylittävään täytäntöönpanoon, ts. vieraan valtion tuomioistuimessa annetun tuomion tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa. Kuitenkin turvaamistoimia koskevat eurooppalaiset oikeusohjeet ovat toistaiseksi melko jäsentymättömiä ja tiivistyvät hajanaisessa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Näiden oikeusohjeiden ja tulkintojen ymmärtäminen vaatii kattavaa Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön tutustumista. Tutkielmassa nämä oikeussäännöt on koottu yhteen ja niiden vaikutuksia on arvioitu suhteessa kotimaisiin sekä erilaisiin eurooppalaisiin käytäntöihin. Kirjoituksessa esitellään myös rajat ylittävälle täytäntöönpanolle rinnakainen, eurooppalaisessa valmistelussa oleva, yhtenäiseurooppalainen turvaamistoimisäännös. Kirjoituksessa arvioidaan erilaisten lähestymistapojen vaikutuksia rajat ylittävään turvaamiseen erityisesti turvaamistoimen hakijan perspektiivistä. Kuitenkin tämän vastakohtana tutkielmassa on huomioitu myös turvaamistoimiasian vastaajan oikeusturvaongelmat, erityisesti erot eurooppalaisissa käsityksissä vakuuksista ja oikeudesta vahingonkorvaukseen tarpeettoman turvaamisen tullessa kyseeseen. Rajat ylittävän täytäntöönpanon problematiikka näyttäytyy erityisen vahvasti turvaamisasioiden yhteydessä - turvaamistoimilta tyypillisesti odotetut halpuus, nopeus ja tehokkuus vaarantuvat herkästi kun rajat ylittävä täytäntöönpano lisää tosiasiallisesti turvaamistoimien soveltamisen esteitä mm. eksekvatuuriprosessin muodossa. Tutkielman premissinä on tunnustettu tosiseikka - tyypillisesti kansallinen turvaaminen on tehokkaampaa kuin rajat ylittävä täytäntöönpano ja näin ollen moni rajat ylittävä turvaamistoimiprosessi jää tyystin käynnistämättä ylihankaluuden vuoksi. Tämä johtaa oikeudenmenetyksiin eurooppalaisten toimijoiden keskuudessa, jota taas ei voida pitää suotavana eurooppalaisen integraatiokehityksen kannalta. Eurooppalainen säädöskehitys on erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana pyrkinyt kaventamaan tätä kansallisen ja ylikansallisen turvaamisen välistä tehokkuuskuilua poistamalla rajat ylittävien tuomioiden täytäntöönpanon esteitä. Tutkielmassa arvioidaan eurooppalaisen lainsäätäjän valitsemia ratkaisuja säädöstasolla ja esitellään niihin liittyvää koti- sekä ulkomaista oikeudellista ajattelua sekä aiheeseen liittyviä unionin tuomioistuimen ratkaisuja. Rajat ylittävän turvaamisen problematiikka tiivistyy ennen kaikkea turvaamistoimi -käsitteen avoimuuteen ja tulkinnanvaraisuuteen, turvaamistuomioistuimen ja pääasiassa toimivaltaisen tuomioistuimen toimivaltakysymyksiin sekä osin välimiesmenettelyihin liittyviin turvaamisasioihin. Erityiseksi tutkimuskohteiksi tulevan säätelyn osalta nousevat Bryssel I -asetuksen 2015 voimaan tulevat muutokset sekä valmisteilla oleva eurooppalainen tilinjäädyttämisasetus ennakkotapauksenomaisena ensimmäisenä yhtenäiseurooppalaisena turvaamistoimisäännöksenä. Lopuksi tutkielmassa analysoidaan tulevien säännösuudistusten vaikutusta rajat ylittävään turvaamiseen ja esitellään erilaisia näkemyksiä eurooppalaisen rajat ylittävän turvaamisen tulevaisuudesta rajat ylittävänä täytäntöönpanona tai vaihtoehtoisesti ja rinnakkaisesti yhtenäiseurooppalaisina oikeussääntöinä.
  • Gerkman, Nina (2004)
    Tutkielman aiheena on Euroopan teemat sanomalehtien pääkirjoituksissa. Tutkielman tarkoituksena on etsiä ja löytää Eurooppaan liittyviä yhteisiä merkityksiä kymmenen länsieurooppalaisen valtalehden pääkirjoituksista Euroopan unionissa tapahtuvien muutosten kynnyksellä. Pääkirjoituksista erotellaan varsinaiseksi tutkimusaineistoksi tekstit, jotka käsittelevät sisällöllisesti Eurooppaa tai Euroopan unionia. Tutkielmassa pyritään vastaamaan sisällönanalyysin avulla seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Millaisia merkityksiä Eurooppaan ja EU:hun sanomalehtien pääkirjoitusteksteissä liitetään? Miltä Eurooppa näyttää, eli miten se on representoitu? Mitä yhteisiä sisältöteemoja Eurooppa-aiheisista pääkirjoituksista rakentuu? Aineiston kymmenen sanomalehteä ovat suomalaiset Helsingin Sanomat ja Turun Sanomat, ruotsalaiset Dagens Nyheter ja Svenska Dagbladet, brittiläiset The Guardian ja The Times, saksalaiset Frankfurter Allgemeine Zeitung ja Süddeutsche Zeitung, ranskalainen Le Monde sekä espanjalainen El País. Tekstiaineistona on kaksi viikon pituista ajanjaksoa, ja aineisto on alkuperäisellä kielellä julkaistussa muodossa. Tutkimusaineisto on koottu sanomalehdistä juuri ennen Euroopan unionin yhdentymis- ja laajentumisharppauksia, jolloin voidaan olettaa, että keskustelu Euroopasta kiihtyy. Ensimmäinen aineistoviikko 1.–7.12.2003 sijoittuu ajanjaksolle ennen EU:n jäsenvaltioiden hallitusten välistä konferenssia, jossa oli määrä sopia tulevasta Euroopan perustuslaista joulukuussa 2003. Toinen aineistoviikko 26.4.–2.5.2004 koostuu kirjoituksista, jotka reunustivat kymmenen uuden jäsenmaan liittymistä Euroopan unioniin. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on kulttuurintutkimus, joka on erikoistunut merkitysten kartoittamiseen. Lisäksi tutkielmassa rakennetaan analyysin taustaksi historiallinen katsaus Euroopan ideaan. Euroopan idea on perinteisesti rakennettu rajojen ja Toisten avulla. Eurooppaa on kautta aikojen määrittänyt myös maanosan jakautumisen ja yhdentymisen idea. Tutkielman päälähteinä ovat kulttuurintutkimuksen osalta erityisesti Stuart Hallin, James W. Careyn ja Douglas Kellnerin kirjoitukset. Euroopan idean erittely pohjautuu varsinkin Heikki Mikkelin, Anthony Pagdenin sekä Tapio Raunion ja Teija Tiilikaisen esityksiin. Lisäksi Euroopan konstruktiossa on käytetty apuna muun muassa Zygmunt Baumanin, Benedict Andersonin ja Eric Hobsbawmin ajatuksia. Aiemmin eri maiden Eurooppa-aiheisia tekstejä ovat vertailleet Yasemin Nuhoglu Soysal ja Marianne van de Steeg, joiden tutkimusten tulokset käydään tutkielmassa läpi. Tutkielman päätuloksena on, että aineiston eurooppalaisten valtalehtien pääkirjoitusten Eurooppa-aiheisissa teksteissä toistuu viisi yhteistä sisältöteemaa: Eurooppa vertailukohteena, EU-maiden oman edun tavoittelu, Euroopan Toiset, Euroopan yhdentyminen ja Eurooppa-kritiikki. Sanomalehtien pääkirjoituksissa on siten EU-muutosten aikoina liitetty Euroopan käsitteeseen yhteisiä merkityksiä yli valtioiden rajojen.
  • Koskela, Eeva (2008)
    Pro gradu -tutkimuksessani tarkastelen sitä, onko yhtenä Euroopan unionin Kioton sopimuksen tukemisen motiivina yhtenäisen eurooppalaisen identiteetin rakentaminen ja vahvistaminen. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on sosiaalinen konstruktivismi, jonka mukaan identiteetti muodostuu suhteesta toiseen ja sitä on jatkuvasti rakennettava ja vahvistettava teoilla ja puheilla. Tutkimuksessa käsitellään ympäristöuhkien ja arvojen merkitystä yhtenäisen eurooppalaisen identiteetin rakennukselle perehtyen myös EU:n johtajuuspyrkimyksiin Kioton sopimuksen edistämisessä. Tutkimuksessa keskitytään eurooppalaisen identiteetin rakentamiseen ja vahvistamiseen eliittilähtöisestä näkökulmasta. Keskeisimmässä osassa tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä ovat Alexander Wendtin, David Campbellin ja Erik Ringmarin teoriat identiteetin muodostumisesta. Tutkimuksen aineiston muodostavat EU:n komissaarien Kioton ympäristösopimusta käsittelevät puheet, jotka on pidetty vuosina 1996-2000. Aineiston analyysin metodeina käytetään luokittelua ja retoriikan analyysia. Luokittelun avulla aineistoa selkeytetään ja järjestetään ja siitä nostetaan tarkempaan analyysiin kolme esimerkkipuhetta. Näihin esimerkkipuheisiin sovelletaan Chaïm Perelmanin teorian mukaista retoriikan analyysia, jossa argumentaatiotekniikkoja tutkimalla voidaan puheista päätellä argumentaation taustalla olevia puhujien motiiveja. Merkittävänä toisena ja identiteetin peilauksen kohteena EU:lle toimii aineiston mukaan erityisesti Yhdysvallat. Tutkimuksessa valotetaan EU:n näkökulmaa siitä, miksi EU:n vakaumus Kioton sopimuksen ratifioimiseksi ja noudattamiseksi on niin erilainen kuin Yhdysvalloilla. Aineistosta paljastuu näkökulmia siitä miten Eurooppalaista identiteettiä rakennetaan korostamalla retoriikan keinoin EU:n ja Yhdysvaltojen erilaista ympäristöpolitiikkaa, ja painottamalla EU:n johtajuusasemaa ja arvojen paremmuutta. Retoriikan perusteella voidaan todeta Euroopan olevan identiteettipolitiikassaan murrosvaiheessa, jossa vanhat identiteettirakenteet horjuvat ja uudet saavat tilaa kasvaa ja kehittyä. Tutkimuksen päätelmissä todetaan, että ympäristönsuojelullisten ja taloudellisten motiivien ohella eurooppalaisen identiteetin rakentaminen ja vahvistaminen on tärkeä taustamotiivi Euroopan unionin aktiivisuudelle maailmanlaajuisessa ympäristöpolitiikassa. Tutkimustulosten syvempi analyysi kuitenkin osoittaa, että tutkimuksen kohteena oleva ja komissaarien harjoittama eurooppalaisen identiteetin eliittilähtöinen rakentaminen on yksipuolista ja tehotonta. Tällöin ei myöskään komissaarien motiivina oleva eurooppalaisen identiteetin rakentaminen kanna käytännön tasolle vaan jää helposti pelkäksi retoriikaksi. Aidon eurooppalaisen identiteetin muotoutuminen vaatisi vastaparikseen myös kansalaisten joukosta nousevaa, alhaalta ylöspäin rakentuvaa eurooppalaisuutta. Tutkimuksessa kuitenkin todetaan yhtenäisen ympäristöpolitiikan saattavan alustaa yhteistyötä muilla politiikan aloilla. Murrosvaiheen identiteettien joustavuuden seurauksena eurooppalaisella identiteetillä on mahdollista nousta eliitin puheiden retoriikasta käytännön tietoisuuteen myös Euroopan kansalaisille. Tällöin, motiivin kasvaessa käytännön teoiksi, lisääntynyt poliittinen yhteistyö ja käsitys yhteisistä arvoista toimisivat edistäjinä yhtenäiselle eurooppalaiselle identiteetille.
  • Vilén, Riina (2008)
    Tutkimus selvittää EU:n kansainvälistä roolia Kosovon tapauksen avulla. Se liittyy laajaan tieteelliseen keskusteluun EU:n kansainvälisestä roolista, johon se tuo uutta näkökulmaa määrittelemällä unionin kansainvälisen roolin sen aikaansaamien vaikutusten avulla. Tutkimuksessa analysoidaan EU:n vaikutusvaltaa laajentumispolitiikan kyvyllä edistää Kosovon sisämarkkinaperiaatteiden omaksumista. EU:n kansainvälistä potentiaalia selvitetään tutkimalla unionin aikaansaamia vaikutuksia Kosovossa vuosina 2004-2007. Tutkimus selvittää EU:n vaikutusvaltaa analysoimalla sosiaalisia mekanismeja. Siinä etsitään EU:n asettamien ehtojen ja Kosovon toiminnan väliltä kausaalisuhdetta process tracing -metodin avulla, ja selvitetään minkä sosiaalisen mekanismin avulla laajentumispolitiikka Kosovossa toimii. Aineistona kausaalisuhteen analysoinnissa käytetään Euroopan komission laatimia Eurooppa-kumppanuussopimuksia ja vuosittain ilmestyviä Kosovon edistymisraportteja. Tarkoituksena on selittää unionin vaikutusvaltaa sen kyvyllä saattaa sisämarkkinanormit osaksi Kosovon lainsäädäntöä ja edistää Kosovon sisämarkkinanormiston mukaista toimintaa. EU:n laajentumispolitiikan aikaansaamien vaikutusten tutkimisen jälkeen analyysissä eritellään EU:n vaikutusvaltaa edistäviä ja heikentäviä tekijöitä. Process tracing -metodin avulla laajentumispolitiikan tehokkuutta heikentäviä tekijöitä vertaillaan keskenään. Haastattelututkimus ja erilaiset tutkimusraportit auttavat vaikutusvallan tehokkuuteen vaikuttavien tekijöiden kartoittamisessa. Kosovo ei ole omaksunut EU:n ajamia sisämarkkinanormeja unionin Eurooppa-kumppanuussopimuksiin kirjaamien tavoitteiden mukaisesti. EU:n laajentumispolitiikan vaikutusvalta Kosovossa on ollut heikkoa. Analyysi osoittaa EU:n laajentumispolitiikan perustuvan instrumentaaliseen norminoppimiseen. Laajentumispolitiikka toimii suuressa määrin pakottavan vallan avulla, minkä takia laajentumispolitiikan vaikutusvalta perustuu norminomaksumisesta seuraavien palkintojen ja rangaistusten uskottavuuteen. Varman EU-jäsenyyden puuttuminen, Kosovon statuskysymyksen avoimuus ja varsinkin EU:n sisäinen erimielisyys heikentävät laajentumispolitiikan uskottavuutta, ja näin ollen EU:n kykyä edistää Kosovon sisämarkkinanormin omaksumista.
  • Rask, Tiuku (2005)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Euroopan unionin aluepolitiikan kautta tapahtuvaa varojen uudelleenjakoa. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, mitä perusteita aluepoliittiselle varojen uudelleenjaolle on mahdollista löytää. Varojen uudelleenjako nähdään tutkimuksessa Euroopan unionin ja sen jäsenmaiden eettisenä velvollisuutena. Tämän lisäksi tutkimuksessa käsitellään kysymystä siitä, toteutuuko varojen uudelleenjaon velvollisuus ja mitä mahdollisia seurauksia varojen uudelleenjaon riittämättömällä toteutumisella voi olla. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostaa filosofi John Rawlsin teos Oikeudenmukaisuusteoria (1988), joka koskee oikeudenmukaisen yhteiskunnan perusrakenteita. Tämän lisäksi teoreettisena viitekehyksenä toimivat filosofi Thomas W. Poggen ja filosofi Onora O"Neillin käsitykset globaalista oikeudenmukaisuudesta. Tutkielman aineistona on Eurooppa-valmistelukunnan 13. kesäkuuta ja 10. heinäkuuta 2003 hyväksymä Ehdotus sopimukseksi Euroopan perustuslaista, joka on luovutettu Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle Roomassa 18. heinäkuuta 2003. Tutkielma käsittelee Euroopan perustuslakiehdotusta suuntaa-antavana dokumenttina, jonka EU-instituutiot ovat hyväksyneet. Tutkimuksen lähtökohtana on, että Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden velvollisuus varojen uudelleenjakoon perustuu unionin yhteisölliseen luonteeseen sekä etenkin EU-kansalaisen taloudellisiin ja sosiaalisiin oikeuksiin. Kaksi muuta perustetta varojen uudelleenjaolle ovat Euroopan unionin talousjärjestelmä ja sen institutionaalinen rakenne. Euroopan unionin etiikan kannalta oleelliset ulottuvuudet ovat unionin suhde sen jäsenmaihin, jäsenmaiden väliset suhteet sekä etenkin kansalaisen suhde unioniin ja tätä kautta sen jäsenvaltioihin. Euroopan unioni on ainutlaatuinen, yhteisöllistä valtaa omaava kansainvälinen organisaatio, jolle sen jäsenvaltiot ovat luovuttaneet osan suvereniteetistaan. Aluepolitiikka on ainoa EU-tason varojen uudelleenjaon mekanismi työmarkkinoiden ulkopuolella. Euroopan unionin aluepoliittiselle, rakennerahastojen kautta tapahtuvalle varojen uudelleenjaolle on mahdollista löytää eettisten perusteiden lisäksi myös rationaalisia perusteita. Rationaalisia perusteita ovat mm. jäsenvaltioiden väliset suhteet, niiden sisäpoliittiset tekijät, unionin legitimaatio sekä sen talousjärjestelmä. Eettisesti tärkeää on Euroopan unionin yhteisöllisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen. Tutkimuksen johtopäätös on, etteivät yhteisöllinen oikeudenmukaisuus ja varojen uudelleenjaon velvollisuus tähän mennessä ole täysin toteutuneet, sillä Euroopan unionin jäsenmaiden ja sen alueiden välillä on yhä suuria varallisuuseroja. Mahdolliset seuraukset yhteisöllisen oikeudenmukaisuuden ja varojen uudelleenjaon velvollisuuden riittämättömälle toteutumiselle jaetaan tutkimuksessa kolmeen luokkaan: eettisiin, poliittisiin ja taloudellisiin. Eettisesti varojen uudelleenjaon riittämättömän toteutumisen merkittävin seuraus on tutkielman mukaan varallisuuserojen pysyminen ennallaan tai niiden kasvaminen. Tutkimus on luonteeltaan normatiivista ja se edustaa poliittista filosofiaa. Sen keskeisimmät käsitteet ovat yhteisöllinen oikeudenmukaisuus, positiivinen ja negatiivinen velvollisuus, positiivinen ja negatiivinen oikeus sekä solidaarisuus.
  • Eshroukh-Maharzah, Laila (2006)
    Euroopan unioni on ilmoittanut pyrkivänsä edistämään demokratiaa Lähi-idän alueella. Vuonna 1995 perustettu Barcelonan prosessi aloitti koordinoidun yhteistyön unionin sekä 12 Välimeren valtion, mukaanluettuna Palestiinan, kanssa. Prosessin yhtenä elementtinä on yhteistyö politiikan ja turvallisuuden saralla, johon kuuluu myös demokratian edistäminen. Onko EU:n toiminta kuitenkaan käytännössä ollut sellaista, että sen voidaan sanoa todella pyrkineen demokratisoimaan Palestiinaa? Kysymykseen pyritään vastaamaan tarkastelemalla unionin demokratian edistämiseen liittyviä toimia palestiinalaisalueilla vuosina 1993–2004. Aineistona käytetään unionin laatimia strategiapapereita, sopimuksia, tiedonantoja sekä aiheeseen liittyvää aikaisempaa tutkimusta. Lähi-idän demokratisoitumisen edistämisen on nähty edesauttavan unionin turvallisuutta. Demokratisoituminen voi johtaa rauhaan, sillä demokratiat eivät useiden teoreetikkojen mukaan ole sodassa keskenään. Pitkään jatkunut konflikti Israelin ja palestiinalaisten välillä on ollut turvallisuusuhka Euroopan unionille, ja konfliktin ratkaiseminen parantaisi unionin turvallisuutta. Tässä mielessä Palestiinan demokratisoituminen olisi unionin intressien mukaista. Demokratisoitumisprosessia läpikäyvät tai juuri demokratisoituneet valtiot ovat kuitenkin herkkiä ajautumaan konflikteihin. Palestiinan liian nopea demokratisoituminen voisikin heikentää unionin turvallisuutta entisestään. Todellinen demokratisoitumisprosessi mahdollistaisi myös islamististen ryhmien osallistumisen poliittiseen prosessiin. Palestiinan johtavan islamistisen organisaation, Hamasin nouseminen valtaan olisi todellinen turvallisuusuhka unionille, sillä Hamas vastustaa rauhanprosessia Israelin kanssa. Unionin intressien mukaista ei ole ollutkaan edistää todellista demokratisoitumisprosessia Palestiinassa. Unioni on tukenut Palestiinan demokratisoitumisprosessia, mutta samanaikaisesti pyrkinyt estämään islamististen järjestöjen valtaan pääsyn tukemalla Arafatin johtamaa autoritaarista palestiinalaishallintoa. Palestiinan sisäpoliittiset tapahtumat, kuten palestiinalaishallinnon ja Hamasin keskinäisten suhteiden kehittyminen ja toisen intifadan alkaminen, sekä rauhanprosessin eteneminen ovat vaikuttaneet unionin toimintaan. Myös vuonna 2001 Yhdysvaltoihin tehdyt terrori-iskut vaikuttivat unionin toimintaan. EU:n toiminta onkin ollut epäjohdonmukaista, ja sen retoriikan ja toiminnan välillä on ollut näkyvä kuilu. Edellämainitut seikat viittaavatkin siihen, ettei demokratian edistäminen palestiinalaisalueilla ole ollut niinkään unionin todellinen päämäärä, vaan eri tilanteissa eri tavoin käytetty keino taata unionin oma turvallisuus.
  • Tikkanen, Inka (2001)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Euroopan unionin demokratian edistämispyrkimyksiä Keski- ja Itä-Euroopassa 1990-luvulla. Unionin demokratiapolitiikka on analyysiä varten jaettu kahteen osaan: Phare-demokratiaohjelmaan ja unionin itälaajenemisen poliittiseen ulottuvuuteen. Tutkimuksessa keskitytään siihen EU:n demokratiapolitiikan osaan, jota Euroopan komissio johtaa, erotuksena Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden politiikoista. Keski- ja Itä-Euroopan mailla tarkoitetaan unionin jäsenyyttä hakenutta kymmentä maata: Bulgariaa, Latviaa, Liettuaa, Puolaa, Romaniaa, Slovakiaa, Sloveniaa, Tshekin tasavaltaa, Unkaria ja Viroa. Ensisijaisena tavoitteena on yleisesti kuvata Euroopan unionin demokratian edistämispyrkimyksiä Keski- ja ItäEuroopan maissa viimeisen vuosikymmenen aikana. Tämä tarkoittaa EU:n demokratiapolitiikassaan käyttämien välineiden, keinojen ja strategioiden sekä demokratiapolitiikan taustalla olevien motiivien kuvaamista. Näin pyritään lisäämään yleistä tietoa EU:n ja Keski- ja Itä-Euroopan suhteista kylmän sodan jälkeisessä muuttuneessa kansainvälisessä järjestelmässä. Tutkimuksessa pyritään myös arvioimaan unionin demokratiapolitiikkaa tästä aiheesta olevan kirjallisuuden, sekä yleisemmän demokratiatutkimuksen valossa. Tutkimuksen viitekehys on laaja. Keskeisin käsite on 'demokratiapolitiikka', joka tässä tutkimuksessa rajataan koskemaan ainoastaan toimintaa, jonka ensisijaisena tavoitteena on demokratisaatioon vaikuttaminen. Käsite rajataan edelleen koskemaan ainoastaan suoraan demokratian poliittisiin muuttujiin keskittyviä toimia. Näkökulman täsmentämisessä ovat keskeisiä myös demokratiapolitiikan valta- ja vaikutussuhteiden hahmotteleminen. Unionin demokratiapolitiikkaa arvostellaan yleisesti selkeän strategian puuttumisesta. Aiemman tutkimuksen valossa on varsinkin laajentumisprosessin yhteydessä suhtauduttava varauksella unionin demokratiapolitiikkan ja sen merkittävämpään erityiskeinoon - jäsenyyden ehdollistamiseen. Phare-demokratiaohjelma vaikuttaa olevan parempi demokratiapolitiikan lähestymistapa Keski- ja ItäEuroopan tapauksessa. Demokratiateorioiden valossa on tutkimuksessa omaksutun demokratiapolitiikan määritelmän mukaisten EU:n edistämispyrkimysten menestymisen mahdollisuudet suhteellisen pienet. Tutkimuksen aineisto on kirjallinen. Ensikäden aineistolla on käytetty unionin asiakirjoja. Peter Burnellin(2000) toimittama 'Democracy Assistance. International Cooperation for Democratization' kuuluu tutkimuksen tärkeimpiin teorialähteisiin.
  • Palosaari, Teemu (2001)
    Tutkimuksessa esitetään uusi näkökulma Euroopan unionin (EU) pohjoisen ulottuvuuden tutkimiseen. Tämä tehdään ottamalla tarkasteluun mukaan EU:n eteläinen ulottuvuus sekä identiteettiteoriat ja turvallisuusanalyysi. Ulottuvuuksien rinnakkaisen tarkastelun avulla pyritään löytämään sellaisia pohjoisen ulottuvuuden ominaisuuksia ja merkityksiä, jotka muuten jäisivät vähemmälle huomiolle tai kokonaan havaitsematta. Eteläisen ulottuvuuden mukana olo myös laajentaa tutkimuksen näkökulmaa yleisemmälle eurooppalaiselle tasolle, jolloin päästään analysoimaan EU:n laajenemisprosessia ja muita ulkosuhteisiin liittyviä toimintatapoja. Päätelmissä esitetään turvallisuuspolitiikan tutkimuksen näkökulmasta puheenvuoro Euroopan ideasta käytävään keskusteluun. Tällöin korostetaan turvallisuuden merkitystä yhtenä keskeisenä Euroopan integraation ja ylipäätänsä ?eurooppalaisuuden? taustalla olevista tekijöistä. Pohjoisella ulottuvuudella tarkoitetaan Suomen aloitteesta kehittynyttä EU-hanketta, jonka tarkoituksena on paremman koordinaation ja täydentävyyden avulla tehostaa EU:n ja jäsenmaiden jo olemassa olevien ohjelmien toimintaa ja vaikutuksia Euroopan pohjoisessa ja etenkin Itämerellä. Eteläinen ulottuvuus puolestaan perustuu Barcelona-prosessiin ja sen taustalta löytyvään monialaiseen Välimeren alueen yhteistyöhön. Ulottuvuuksien rinnakkaiselle tarkastelulle haetaan systemaattista pohjaa integraatioon liittyvistä identiteettiteorioista ja lisäksi turvallisuusanalyysista. Identiteettinäkemykset tulevat pääasiassa Iver B. Neumannilta, Vilho Harlelta ja Zygmunt Baumanilta. Turvallisuusanalyysin välineistö on pääosin peräisin niin kutsutulta Kööpenhaminan koulukunnalta (Barry Buzan, Ole Wæver). Käsitejärjestelmän keskeisimpiä kohtia ovat identiteetin rakentuminen toiseuden ja rajanvedon perustalta sekä turvallistaminen ja turvallisuuden purkaminen. Näitä yhdistämällä tutkielmassa luodaan ?harmaiden vyöhykkeiden? malli. Harmaita vyöhykkeitä luonnehtii EU:n pyrkimys kontrolloida lähialueillaan olevia turvallisuusuhkia siirtämällä ne pois suljetusta turvallistetusta tilasta normaalin politiikan ja kanssakäymisen piiriin. Pohjoisen ja eteläisen ulottuvuuden monet eri ohjelmat tähtäävät juuri tällaiseen turvallisuuden purkamiseen. Lisääntyvästä yhteistyöstä huolimatta rajanveto ?oikeiden eurooppalaisten? ja ulkopuolisten välillä säilyy, sillä se on unionin oman identiteetin muodostumisen ja sisäisen yhtenäisyyden kannalta EU:lle tärkeää. Harmaiden vyöhykkeiden osatekijöiden avulla pohjoista ja eteläistä ulottuvuutta voi vertailla järjestelmällisesti ja yhtenäisin arviointikriteerein. Turvallisuusuhkien vakavuuden ja identiteettirajojen voimakkuuden aste-erot pohjoisessa ja etelässä näkyvät suoraan suoraan EU:n politiikkakäytännöissä ? muun muassa rahoituksessa ja jäsenyyskysymyksissä. Teorialähteiden ohella tutkimuksen aineisto koostuu lähinnä pohjoisen ja eteläisen ulottuvuuden virallisista dokumenteista. Tutkimus sisältää myös valikoidun pohjoisen ulottuvuuden bibliografian kirjallisuus- ja dokumenttiosioineen.
  • Rautuma, Satu (2008)
    Tässä tutkielmassa tutkin Euroopan unionin identiteettiä. Aineistonani käytän Euroopan parlamentissa käytyjä keskusteluja Turkin EU-jäsenyyteen liittyen. Selvitän, kuinka euroedustajat mieltävät eurooppalaisuuden suhteessa Turkkiin. Aineistoni aikarajaus ajoittuu vuosille 1999–2005, koska vuonna 1999 Turkki hyväksyttiin virallisesti EU:n jäsenehdokkaaksi ja vuonna 2005 sen kanssa päätettiin aloittaa jäsenneuvottelut. Euroopan parlamentin voidaan katsoa ainakin muodollisesti edustavan Euroopan kansalaisia Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktivismi, koska sen mukaan todellisuus on sosiaalisesti rakentunut. Identiteetit eivät tule annettuina, vaan niitä on mahdollisuus muokata ja uusintaa koko ajan. Identiteetit vaativat aina vertailukohteekseen Toisen. Konstruktivismissa identiteetin ajatellaan rakentuvan suhteessa Toiseen ja Euroopan historiassa Turkkia on perinteisesti pidetty vieraana ja erilaisena. EU:sta puhuttaessa käytetään usein kollektiivisen identiteetin käsitettä, vaikka se onkin alun perin tarkoitettu koskemaan kansallisvaltioita. Esittelen tutkielmassani myös eurooppalaisen identiteetin tutkimusta sekä sivuan myös paljon puhuttua eurooppalaista identiteettikriisiä. Käytin analyysissani diskurssianalyyttistä lähestymistapaa, mutta ensisijaisesti käsittelin aineistoani artikulaatioteorian avulla. Olen käsitellyt työssäni eirtyisesti Vilho Harlen ja Iver B.Neumannin käsityksiä toiseudesta.Käsitteellisenä työkalunani käytin Tzvetan Todorovin kolmitasoista määritelmää toiseudesta. Analyysissa kävi ilmi, että Euroopan parlamentissa on muodostunut kaksi hegemonisoitunutta diskurssia. Turkin EU-jäsenyyden kannattajat edustivat poliittista identiteettiä ja vastustajat kulttuurista identiteettiä. Kannattajat korostivat ennen kaikkea Turkin strategista asemaa, nousevaa taloutta, sotilaallista voimaa, Nato-kumppanuutta ja välittäjäasemaa läntisen ja islamilaisen maailman välillä. Turkin jäsenyys kytkettiin heidän argumenteissaan EU:n uskottavuuteen maailmanpoliittisena toimijana. Vastustajat puolestaan näkivät Turkin jäsenyyden uhkakuvana, johon liittyi niin maahanmuuton kuin terrorismin pelkoa. Vastustajien tärkeimpiä argumentteja olivat myös Turkin ja EU:n kulttuuriset erot, kuten uskonto. Turkin eurooppalaisuus kyseenalaistettiin myös maantieteellisillä perusteilla. Yhteistä kannattajille ja vastustajille oli kuitenkin se, että molemmat pitivät demokratian toteutumista erittäin tärkeänä. Siksi ihmisoikeudet, oikeusvaltion periaatteet ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittaminen nousivat keskeisiksi teemoiksi Turkkiin liittyvissä keskusteluissa. Eurooppalainen identiteetti on vaikea määritellä tyhjentävästi. Eurooppalaisuuden kriteerit ja määritelmät riippuvat aina määrittelijästä. Myöskään ei voida tarkkaan sanoa, mitä ovat eurooppalaiset arvot. Euroopan parlamentissa käydään tällä hetkellä kamppailua siitä, kenen näkemys eurooppalaisuudesta ja identiteetistä on oikea. Eräs Eurooppaa yhdistävä piirre vaikuttaisi tällä hetkellä olevan demokratian arvostus ja tässä voikin piillä eurooppalaisen identiteetin eräs lähde. Euroopassa on kuitenkin monta erilaista identiteettiä ja on mahdotonta sanoa, onko koskaan mahdollista tavoittaa EU:n yhteistä identiteettiä.