Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 4322-4341 of 27969
  • Somersalo, Axel (Helsingfors universitet, 2014)
    Tutkimuksessa ennustetaan ortopedisten leikkausten lukumääriä (Nomeskon suomenkielisen toimenpideluokituksen toimenpideluokka N). Tutkimusta varten toimenpiteet jaettiin neljään ryhmään: 1) kaikki toimenpideluokituksen luokan N toimenpiteet, 2) traumadiagnoosiin liittyvät toimenpideluokituksen luokan N toimenpiteet, 3) lonkan ja polven tekonivelleikkaukset sekä 4) polven nivelkierukkaleikkaukset. Ennusteet pohjautuvat Töölön, Peijaksen ja Jorvin sairaaloiden sekä Kirurgisen sairaalan hoitoilmoitusrekistereiden tietoihin tarkasteltavien toimenpiteiden lukumääristä vuosina 2000-2008. Ennusteita tehtäessä käytettiin lisäksi Tilastokeskuksen tilastoja pääkaupunkiseudun vuosien 2000-2008 väkiluvusta sekä Tilastokeskuksen väkilukuennusteita. Toimenpiteiden lukumääriä ennustettiin kahden skenaarion kannalta. Ensimmäisessä skenaariossa oletettiin, että toimenpiteiden ilmaantuvuus pysyy jatkossa samana kuin vuosina 2000-2008. Toisessa skenaariossa oletettiin, että suuntaukset toimenpiteiden ilmaantuvuudessa pysyvät tulevaisuudessa samoina kuin vuosina 2000-2008. Tutkimus osoittaa, että kaikissa tarkastelluissa toimenpideryhmissä tullaan näkemään lisäystä toimenpiteiden lukumäärissä. Edellä esitettyyn toiseen skenaarioon perustuvat ennusteet olivat poikkeuksetta suurempia, kuin ensimmäiseen skenaarioon perustuvat ennusteet.
  • Turunen, Irene (1996)
  • Stèn, Laura Anna Katarina (Helsingin yliopisto, 2015)
    Objective. The objective of the study was to describe the parents’ perceptions on liability and safety issues concerning physical education in schools. The liability issue arose 2013 due to a certain accident that occurred during a school PE lesson. The discussion on the matter culminated when OAJ (The Trade Union of Education in Finland) considered whether accident-prone sports should be banned in schools. This study examined the parents’ views on who or what is liable and which factors affect the division of liability among these instances. The challenges in teaching PE have been analyzed by e.g. Poutala (2010), Hakala (1999) and Segercrantz (2001). In their Master’s Thesis Kainulainen and Tikkanen (2002) have looked at the due process rights of teachers and at how teachers would operate in the case of a hypothetical accident. This study researches how parents view a similar situation and whom they consider liable in it. Method. Five parents of comprehensive school pupils were interviewed for the study. During the interview the parents reported their views concerning the special characteristics of PE defined by Poutala (2010). These characteristics include supervision, problems with grouping, illnesses and the hazards they cause, equipment and clothing as well as transfers to the location of the lesson. The parents also analyzed two accidents taking place during PE lessons and pondered on liabilities there. Results and conclusion. In the parents’ point of view one person alone is not liable at schools. The liability was perceived to divide among the teacher, the pupil, the classmates, the parents and the provider of education. The age and skills of the pupil as well as the possible risks of the sport were seen as contributors to the division of liability. The parents saw that the riskier the sport, the more liable the teacher was. The special characteristics of PE were not seen as problematic. When it comes to grouping during PE lessons the parents viewed that pupils could study in mixed groups with boys and girls throughout primary school. A minority of those interviewed thought that pupils ought to transfer to the location of the lesson with the teacher and that if the pupil knows the way, they could go home independently from the location of the lesson. Some of the parents would allow pupils to be left without the teacher’s supervision in the case of a group division during lesson. This study provides an insight onto how parents view the safety issues and the division of liability in the teaching of physical education. With the help of this study teachers are able to liken their views to those of the parents’.
  • Honkasaari, Emilia (Helsingfors universitet, 2011)
    Pro gradu-tutkimukseni käsittelee niin sanottuja julkkisehdokkaita ja heidän representaatiotaan mediassa 1990-luvun eduskuntavaalien aikaan. Nyky-yhteiskunnassa julkkisehdokkaat näyttäytyvät itsestään selvänä ilmiönä, jonka alkuperälle ei juuri uhrata ajatuksia. Ilmiön taustalla on poliittisen kulttuurin muuttuminen yhä viihteellisemmäksi ja henkilökeskeisemmäksi. Poliitikot käyttäytyvät kuin julkisuuden henkilöt ja samalla julkisuuden henkilöt ovat pyrkineet poliitikoiksi. Lisäksi suomalaisessa vaalijärjestelmässä ei käytetä niin sanottuja listavaaleja, vaan äänestetään yksittäisiä ehdokkaita. Niinpä vaaleissa päähuomio kiinnittyy ehdokkaiden henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ja yksilöiden välisiin kamppailuihin. Näissä olosuhteissa julkkisehdokkaat ovat potentiaalinen keino saavuttaa lisää näkyvyyttä ja herättää myös politiikasta vähän kiinnostuneiden äänestäjien mielenkiinto. Tutkimukseni ajallinen viitekehys on 1990-luku, sillä halusin selvittää mitkä ovat julkkisehdokasilmiön juuret ja miten ilmiö on kehittynyt. Oman tutkimukseni valossa vuoden 1991 eduskuntavaalit olivat julkkisehdokkaiden läpimurto. Keskeinen hypoteesini on, että media ei anna julkkisehdokkailla tasavertaisia mahdollisuuksia muiden ehdokkaiden kanssa esiintyä vakavasti otettavina ja ”oikeina” poliittisina ehdokkaina. Media puhuu julkkisehdokkaista alentuvasti ja asenteellisesti sekä heidän poliittisia kykyjään epäillen. Tämän asenteellisuuden tutkimiseksi tarkastelin kuutta valtakunnallista sanomalehteä (Helsingin Sanomat, Iltalehti, Ilta-Sanomat, Demari, Nykypäivä ja Suomenmaa) kolmien eduskuntavaalien ajalta. Tarkoituksena oli saada selville onko olemassa jonkinlainen hegemoninen julkkisehdokasdiskurssi, jonka seurauksena kaikista julkkisehdokkaista puhutaan samalla tavalla alentuvasti. Ilmiön taustoitukseksi selvitin julkisuuden teoriaa, politiikan ja viihdeteollisuuden suhdetta, parasosiaalisia suhteita sekä julkkisehdokkaiden historiaa. Hegemonisen diskurssin piirteitä tutkin puolestaan kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Aluksi tarkastelin millaisia representaatioita, identiteettejä ja suhteita diskurssissa luodaan. Tämän jälkeen tutkin diskurssin ideologisuutta ja hegemonisuutta. Julkkisehdokasdiskurssi näyttäytyi 1990-luvun sanomalehdissä vaihtoehdottomana ja sen sosiaalinen alkuperä pimittyi vuosikymmenen kuluessa. Näin ollen diskurssi hegemonisoitui ja 2000-luvulle tultaessa siitä on muodostunut hyvin itsestään selvä puhetapa, jota ei kyseenalaisteta. Julkkisehdokkaita paheksutaan yleisesti, vaikka puolueet saavat julkkisehdokkaiden kautta näkyvyyttä, media myy heidän avullaan tuotteitaan ja äänestäjät saavat eduskuntaan tuoreita ja ”ryvettymättömiä” kansanedustajia. Pro gradu -tutkimukseni tekee hegemonisen julkkisehdokasdiskurssin näkyväksi, mutta vain media kykenee haastamaan vallitsevan
  • Airaksinen, Arvi (1937)
  • Gustavsson, Malin (Helsingfors universitet, 2006)
    Jämställdhetslagen från 1995 kräver att både myndigheter och arbetsgivare med aktiva och målinriktade åtgärder främjar jämställdheten, och denna pro gradu-avhandling undersöker närmare hur denna lag implementerats i de finlandssvenska kommunerna (kommuner med majoritetsspråk svenska) under en 10årsperiod. I kommunerna jobbar 80% kvinnor, och 38% av alla kvinnliga arbetstagare hittas i arbeten inom den offentliga sektorn. Kommunens skyldighet att trygga dessa kvinnors lika villkor inom kommunorganisationen ingår både som en del i arbetsgivaransvaret, men även som del i statens demokratiska utövande genom myndighetsansvaret. De tre planer som ingår i mitt material innehåller en kartläggning av jämställdhetsområdet i olika omfattning, definierade mål och åtgärder och ingen av planerna har följts upp efter att de godkänts. Planerna varierar både i utformning och omfattning men också i ansvarsspecificering och åtgärdernas konkretisering, vilken ger en varierande kvalitet och därmed även varierande förutsättning att genomdrivas och därmed uppfylla lagens ålägganden. Två av kommunerna har eller har haft en jämställdhetskommitté. I de 26 inkomna svarsformulär görs en närläsning av hur begreppet jämställdhet används och hur jämställdhetslagen tolkas och orsakerna till frånvaron av jämställdhetsåtgärder. På frågan om varför jämställdhetsarbetet inte genomförts helt eller delvis utkristalliserade sig sex olika argumentationsteman: 1. Myten om den jämställda kommunen, innebär en hänvisning till att det inte förekommit några problem med jämställdheten. 2. Den naturligt integrerade jämställdheten, är kommunens policy och sker utan planer, men en liten kritik av problematiken med frånvaron av planer framförs av några kommuner. 3. Könens komplettering, utgår jämställdhetsbegreppet ifrån i några kommuner. 4. Den matematiska jämställdheten, är argument där man genom hänvisningar till kvinnor på olika högre positioner visar på att jämställdheten är uppnådd. 5.En fråga om resurser, används som ett argument till jämställdhetsarbetets frånvaro i kommunen. 6. Avsaknad av intresse, hos personalen och allmänheten är ett annat argument för ogenomförda jämställdhetsåtgärder. Det framkommer tydligt i materialet att kommunerna anser sig följa jämställdhetslagen, samtidigt som det blir tydligt att det råder en oklarhet om vad jämställdhetslagen från 1995 egentligen innehåller. En tydlig sammanblandning mellan den lagstadgade kvoteringen och skyldigheten att aktivt främja jämställdhet träder fram i materialet. Det ofullständiga jämställdhetsarbetet strandar på olika punkter, men en avgörande anser punkt är oförståelsen inför begreppet jämställdhet och därmed också lagens syfte och innehåll. Avhandlingens slutsats är att frånvaron av en könsmaktanalys försvårar förståelsen av ojämställdhetens komplexhet, dvs. dess orsaker, mångskiftande funktion och olika uttryck i organisationens strukturer och i de handlande aktörerna.
  • Pennanen, Annika (2003)
    I pro gradu avhandlingen undersöktes hur det lokala materialet i Hufvudstadsbladet och Radio Vega Mellannyland skiljer sig från det lokala materialet i Helsingin Sanomat och Ylen Aikainen. Syftet var att granska huruvida det finns tydliga skillnader i de två språkgruppernas rapportering och om man i de svenskspråkiga medierna kan urskilja artiklar och inslag som tydligt riktar sig till en finlandssvensk publik. I avhandlingen diskuteras finlandssvensk identitet och mediers betydelse för identitetsskapande. Diskussionen stöder sig både på klassiska identietsforskare och forskare som har undersökt den finlandssvenska identiteten. Särskild vikt läggs vid de tvåspråkigas identitet och hur identiteten uttrycks i en språkligt splittrad omgivning som huvudstadsregionen. Mediekonsumtion på svenska antas ha en stor betydelse för den finlandssvenska identiteten. Som undersökningsperiod valdes åtta dagar i januari 2003. Allt redaktionellt material om huvudstadsregionen granskades i Huvudstadsbladet och Helsingin Sanomat. För radions del analyserades sändningarna under två timmar på morgonen. Analysen var både kvantitativ och kvalitativ. Som metod för den kvantitativa delen användes klassisk innehållsanalys. Utgående från det analyserades skillnader och likheter mellan medierna kvalitativt. Det material som ansågs rikta sig särskilt till en finlandssvensk publik granskades noggrannare. Det visade sig att de fyra medierna var mycket olika till sitt innehåll. Skillnader fanns både beroende på medietyp och på att man rapporterar för olika språkgrupper. Hufvudstadsbladet och Radio Vega Mellannyland rapporterade mer om kultur och skolfrågor, medan Helsingin Sanomat hade en större andel kommunalpolitik. En femtedel av innehållet i de svenskspråkiga medierna behandlade finlandssvenska angelägenheter. Hufvudstadsbladet och Radio Vega Mellannyland verkar i första hand rapportera om det de anser mest relevant – inte det som handlar om finlandssvenskar. Därför kan man inte anse att de finlandssvenska medierna fungerar endast som ett komplement till de finskspråkiga. Men flera språkligt-kulturellt sett neutrala ämnen har en finlandssvensk aspekt.
  • Älli, Laura (1993)
    Tutkimuksessa selvitettiin enrofloksasiinin farmikokinetiikkaa naudalla eri antotavoilla (s.c., i.m. ja i.v.). Annos kaikilla antotavoilla oli mg/kg. Tutkimusaineistona oli 5 lypsylehmää. Lehmistä kerättiin maito- ja verinäytteitä. Maito- ja verinäytteiden lääkeainepitoisuudet analysoitiin agar-diffuusiomenetelmällä. Tuloksista laskettiin farmakokineettisiä parametreja, joita myös käsiteltiin tilastollisesti. Puoliintumisajaksi i.v. antotavalla saatiin 1,68 h, s.c. antotavalla 5,55 h ja i.m. antotavalla 5,90 h. Ero puoliintumisajoissa on tilastollisesti merkitsevä. I.m. ja s.c. antotavoilla saatu pitkä puoliintumisaika selittyy ns. flip-flop-ilmiöllä. Flip-flop-ilmiö syntyy, kun imeytyminen antokohdasta on niin hidasta, että se rajoittaa eliminaatiota. Tilastollisesti merkittävä o saatiin MRT-arvolle (mean residence time, keskimääräinen viipymisaika) i.v. ja i.m. antotavan ja i.v. ja i.m. antotavan välillä. Huippupitoisuuksissa ei ollut merkittävää eroa eri antotapojen välillä. Keskimääräinen enrofloksasiinipitoisuus seerumissa annosvälillä 12 h annettuna suonensisäisti annoksella 5 mg/kg oli 0,617. Tämä-pitoisuus ylittää useimpien gramnegatiivisten bakteerien MIC-arvon. Enrofloksasiini siirtyy hyvin maitoon. Keskiarvopitoisuudet maidossa 12h kohdalla eri annostelutapojen jälkeen vaihtelivat välillä 0,63 mg/1-1t,51 mg/l. Tavallisimpien gramnegatiivisten mastiittipatogeenien Mic_90-arvo on välillä 0,03 mg/1-0,13 mg/1. Suuren kudosärsyttävyytensä vuoksi enrofloksasiini olisi annosteltava i.v. Enrofloksasiini vaikuttaa farmakokinetiikaltaan sopivalta lääkeaineelta lypsylehmien lääkintään. Sopivia indikaatioita olisivat mm. E. coli- ja Pasteurella-bakteerien sekä mykoplasmojen aiheuttamat infektiot (esim. hengitystietulehdukset).
  • Moilanen, Minna; Räisänen, Seija (1996)
    Enrofloksasiini kuuluu fluorokinolonien lääkeaineryhmään. Fluorokinolonit ovat bakterisidisiä, laajakirjoista mikrobilääkkeitä, joiden vaikutusmekanismi perustuu bakteerin DNA-gyraasin estoon. Enrofloksasiini metaboloitunut osaksi siprofloksasiiniksi, jonka antibakteerinen teho on samaa luokkaa emoyhdisteen kanssa. Lääkeaineryhmästä on eläinlääkinnälliseen käyttöön Suomessa rekisteröity enrofloksasiinia sisältävä valmiste Baytril® (Bayer AG). Syventävien opintojemme tarkoituksena oli vertailla enrofloksasiinin farmakokineettisiä ominaisuuksia yhden päivän ja viikon ikäisillä vasikoilla. Kirjallisuuskatsauksessa on selostettu fluorokinolonien ominaisuuksia sekä vasikan lääkeainemetabolian erityispiirteitä ja mikrobilääkkeiden farmakokinetiikkaa. Tutkimus suoritettiin Hautjärven kymmenellä vastasyntyneellä Ay-rotuisella vasikalla. Enrofloksasiini- valmistetta (Baytril®50 mg/ml) annosteltiin kerta-annoksena iv 2,5mg/kg. Iän vaikutuksen selvittämiseksi viisi vasikkaa sai lääkkeen yhden vuorokauden iässä ja toiset viisi seitsemän vuorokauden iässä. Verinäytteitä otettiin erillisen aikataulun mukaan myöhempää enro- ja siprofloksasiinipitoisuuksien määritystä varten. Farmakokineettiset parametrit laskettiin tietokonepohjaisella momenttianalyysillä. Tilastollisella testauksella saatiin joitakin merkitseviä eroja enro- ja siprofloksasiinin farmakokinetiikkaan vastasyntyneellä ja viikon ikäisellä vasikalla. Enrofloksasiinin jakaantumistilavuus ja puhdistuma olivat pienempiä vastasyntyneellä kuin viikon ikäisellä vasikalla. Puoliintumisaika oli pidempi vastasyntyneellä kuin viikon ikäisellä vasikalla. Enrofloksasiinin metabolia siprofloksasiiniksi oli hitaampaa vastasyntyneellä kuin viikon ikäisellä ja lisäksi ajanhetki, jolloin siprofloksasiinin huippupitoisuus saavutettiin oli myöhemmin vastasyntyneellä. Tutkimusten perusteella voidaan todeta, että Enrofloksasiinin annos tulisi suhteuttaa ikään vastasyntyneiden vasikoiden ollessa kyseessä.
  • Hiekkaranta, Milla; Styrman, Miia (1996)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mikrobilääkehoidon vaikutusta E. coli-bakteerin aiheuttamassa utaretulehduksessa vastapoikineilla lehmillä. Useissa tutkimuksissa on osoitettu, ettei antibioottilääkitys olisi paranemiselle välttämätöntä. Sairauden oireet johtuvat pääosin elimistön tulehdusvasteesta bakteerinsoluseinämän endotoksiinimolekyyliä vastaan, eivätkä bakteerin ominaisuuksista. Ei-steroidi-kipulääkkeet(esim. fluniksiini) ovat osoittautuneet erittäin tehokkaiksi elimistön puolustusreaktion hillinnässä, joten niiden käyttö koliutaretulehduksen hoidossa on yleisesti hyväksyttyä. Varhaislypsykaudella olevien lehmien puolustuskyky on heikentynyt, joten niiden koliformitulehdukset saattavat kehittyä vakaviksi oireisiksi. Koliformeihin bakteereihin in vitro tehoavia sekä farmakokineettisesti lypsylehmälle soveltuvia antibiootteja on vähän. Tutkimusten perusteella fluorokinoloni-ryhmäin lukeutuva antibiootti enrofloksasiini on osoittautunut soveltuvan näiltä osin käytettäväksi E. coli -utaretulehdusten hoitoon. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään koliformeja bakteereja utaretulehduksen aiheuttajina sekä koliutaretulehduksen hoitoa ja mikrobilääkkeitä. Kokeessa kuusi lehmää tartutettiin kahdesti E. colt -bakteerikannalla, joka oli eristetty kliinisestä utaretulehduksesta. Hoitomuotoja oli kaksi: fluniksiini ja tiheä lypsy sekä nämä yhdistettynä enrofloksasiiniin.Toisella tartutuskerralla lehmien hoidot vaihdettiin, joten kukin yksilö toimi omana kontrollinaan.Taudinkulkua valvottiin seuraamalla oireita sekä ottamalla maito- ja verinäytteitä. Yleis- ja paikallisoireet, maidon tulehdusparametrit ja bakteerimäärät näyttivät muuttuvan nopeammin normaaleiksi enrofloksasiinilla hoidettujen ryhmässä, mutta tilastollisesti tulos ei ollut merkitsevä. Vähäisempi maitotuotoksen lasku enrofloksasiinilla hoidetuilla lehmillä oli ainoa tilastollisesti merkitsevä tulos. Kahden pelkästään fluniksiinilla hoidetun yksilön sairastuminen vakavaan endotoksemiaan kertoo mahdollisesta antibiootin tarpeellisuudesta varhaisen lypsykauden koliutaretulehduksen hoidossa.
  • Westenius, Mathias (2014)
    Kärnkraftsproducenterna TVO och Fortum har beslutit att deponera kärnavfall i berggrunden i Olkiluoto. Kärnavfallet kommer att placeras i kopparkanistrar, vilka omringas av en buffert bestående av leran bentonit. Buffertens uppgifter är extremt viktiga för slutförvaringens säkerhet, då bufferten skall skydda kanistrarna från externa kontaminanter och seismiska rörelser samt hindra transporten av radioaktivt material. Bentonitens viktigaste komponent är lermineralen montmorillonit. Montmorillonit består av skivor vilka är en nm tjocka och flera hundratals nm breda. Dessa skivor bildar olika strukturer. I detta arbete studerades montmorillonitpartiklarnas former, samt deras andelar, i kolloidala lösningar. Som lösningsämnen användes olika natrium- och kalciumlösningar, vilka motsvarar möjliga omständigheter i berggrunden i Olkiluoto. Lösningarna studerades med lågvinkelröntgenspridning (SAXS) samt med anpassningar av en teoretisk modell utvecklad av Pizzey et al (2009). Med hjälp av dessa kunde partikelstorlekarna, samt andelarna av de olika partiklarna, bestämmas för varje lösning. I alla lösningar påträffades enskilda bentonitskivor samt bentonitskivor i staplar, d.v.s. varierande lager av bentonit och lösning. Stapelstorlekarna, samt deras andelar, berodde på lösningen. I kalciumlösningarna bildades stora, kompakta staplar. Avståndet mellan skivorna var i dessa c. 1 nm och staplarna kunde bestå av över 10 skivor. Andelen av dessa staplar ökade klart med kalciumkoncentrationen. I natriumlösningarna uppstod staplar bestående endast av två skivor. Avståndet mellan skivorna varierade mellan 6-10 nm beroende på natriumkoncentrationen. I blandningar av både kalcium- och natriumlösningar dominerades växelverkan mellan skivorna av kalciumjonerna, d.v.s. stapelstrukturerna bestod till största delen av den kompaktare strukturen.
  • Karlsson, Anders (2001)
    Hösten 1997 delades den finlandssvenska Rundradioverksamheten upp så att två nya kanaler, Radio Extrem och Radio Vega kom till. För radionyheterna innebar detta en förändring. Radio Extrem skulle ha korta nyhetssändningar som skulle utmana den "traditionella stilen" som Aktuellt (Radio Vegas nyheter) har. En av de viktigaste nya idéerna som Extremnyheterna kom med var att s.k. vanliga människor skulle höras mer i sändningarna. I detta arbete analyseras hurudana slags människor som får uttala sig i Extremnyheterna och Aktuellt. Extremnyheterna och Aktuellt jämförs också med Sveriges ledande radionyheter, Ekot, som sänds i kanalen P1. Intervjupersonerna delas upp enligt roller och titlar: politiker, lärare eller t.ex. arbetslösa kan figurera som berörda, representanter för berörda, experter, ansvariga och övriga/annat i nyheterna. Den teoretiska bakgrunden utgår ifrån att det är viktigt att alla slags människor med olika yrkesroller intervjuas i nyheterna. En av de viktigaste skriftliga källorna i arbetet är Håkan Hvitfelt. Enligt Hvitfelt finns det en klar skillnad i behandlingen av vanliga och mäktiga personer i den traditionella journalistiken. De mäktiga uppträder i sina normala roller, medan de vanliga människorna är med när de råkat ut för något ovanligt, som t.ex. en olycka. (Hvitfelt 1989, 83.) Leif Eriksson och Erik Lindfelt hör också till dem som tycker det är viktigt att de berörda, vanliga människorna får tala i nyheterna (Eriksson & Lindfelt 1996, 16). Resultaten visar att det finns skillnader mellan de tre nyheterna, trots att skillnaderna inte är så stora. Extremnyheterna intervjuar lite mer s.k. vanliga människor, berörda i sina sändningar (18 procent) än Aktuellt (12) och Ekot (17). Härmed har Extremnyheterna delvis lyckats i sin målsättning. Man intervjuar dock aningen fler experter (35 procent) än Aktuellt (33 procent), vilket inte är i enlighet med profileringen. Av yrkesgrupperna är det politikerna som får uttala sig mest i alla nyheterna. I Extremnyheterna går 17 procent av intervjutiden till politikerna. Motsvarande siffra i Aktuellt är 22 och 25 i Ekot. De finlandssvenska radionyheterna skiljer sig på ett sätt tydligt från Ekot. I Ekot talar reportern själv mer, och inslag utan intervjuer är vanligare.
  • Forsman, Anna R. (2010)
    Det övergripande syftet med denna avhandling är att fördjupa förståelsen för det sociala nätverkets samband med psykisk ohälsa i Österbotten. Avhandlingen utgår från respondenters svar i en enkätundersökning gällande psykisk hälsa gjord i Österbotten år 2008. Avsikten med undersökningen är att på ett lättfattligt sätt lyfta fram det sociala stödet som sociala nätverk förmedlar och dess samband med uppsökt psykiatrisk hjälp. Som ett mått på socialt nätverk har antal nära vänner använts. Tidigare forskning har visat att det är främst kvaliteten på det sociala nätverket som inverkar på mental hälsa. Denna avhandling fokuserar på psykisk ohälsa, dvs. psykiskt illamående, som tidigare varit relativt ouppmärksammad inom dylik forskning. Forskning har även visat att begreppet psykisk ohälsa främst utgår från självrapporterade psykiska symptom. Det empiriska materialet i avhandlingen består av 5109 enkätsvar. Respondenterna har begränsats till 18-65 år. Forskningsmetoden är både kvantitativ och kvalitativ till sin natur. Sambanden mellan nära vänner och uppsökt psykiatrisk hjälp analyseras med hjälp av effektmåttet Cramer’s V. Även samband mellan ensamhet och psykisk ohälsa analyseras. Psykisk ohälsa operationaliseras utgående från en skala, vars syfte är att mäta psykisk belastning. Studien visar att det sociala nätverket har ett samband med uppsökandet av hjälp för psykiska besvär samt att ensamhet har ett starkt samband med psykisk ohälsa. Brist på vänner är vanligare hos de som sökt hjälp pga. psykiska svårigheter jämfört med de som inte sökt hjälp. Den kvalitativa delen av studien fokuserar på respondenternas egna tankar om andra människors inverkan på psykiskt välbefinnande. Många respondenter valde att hellre berätta om personliga erfarenheter av psykisk sjukdom istället för att dela med sig av personliga upplevelser angående vänners betydelse för psykiskt välmående.
  • Niemi, Helka (Helsingfors universitet, 2013)
    Genetic parameters and relationships were estimated for production, herd life, and udder traits for Finnish Ayrshire and Holstein cows. Data consisted of 25,521 Ayrshire cows and 7703 Holstein cows, born from 1994 to 2005. The estimated production traits were first lactation milk yield and lifetime milk yield, estimated herd life traits were total days in milk and number of lactations. The estimated udder traits were fore attachment, fore teat placement, median suspensory, total udder, rear attachment width, rear attachment length, rear teat placement, balance, teat length, teat thickness, and udder depth. Heritabilities and genetic correlations between traits were calculated by REML using the DMU software. Heritabilities for lifetime milk and herd life traits were near zero. Heritability for first lactation milk was 0.25 for Ayrshire and 0.19 for Holstein. The estimates of heritabilities for udder traits were mainly low to moderate ranging from 0.15 to 0.32. Teat length (Ayrshire 0.32; Holstein 0.29) and udder depth (Ayrshire 0.30; Holstein 0.31) had the highest heritabilities. The genetic correlations between first lactation milk and lifetime milk were moderate (Ayrshire 0.37; Holstein 0.47). Teat length and thickness had a negative genetic correlation to lifetime milk and both herd life traits. The highest positive genetic correlations were between udder depth and herd life traits and between total udder and herd life traits in Ayrshire, ranging from 0.35 to 0.37. Direct selection on lifetime and herd life traits would not be effective because of the low heritabilities and, because longer generation intervals are associated with these traits. Alternatively, progress can be made in herd life traits by putting selection emphasis on udder depth and avoiding thick and long teats.
  • Miettinen, Niina (Helsingfors universitet, 2009)
    Tämän maisterin tutkielman tavoitteena oli selvittää ensimmäistä kertaa poikineiden lehmien (ensikko) syönti- ja lypsykäyttäytymistä automaattisen lypsyjärjestelmän (AMS) pihatossa, jossa lehmillä oli vapaa liikenne. Tavoitteena oli tutkia erityisesti, kuinka ensikoiden säilörehun syöntikäyttäytyminen poikkeaa vanhemmista lehmistä ja kohdistuuko niihin enemmän häirintää syönnin aikana. Kokeessa tarkasteltiin ensikoiden ja vanhempien lehmien syönti- ja lypsykäyttäytymistä, toimintojen ajoittumista ja syönnin keskeyttävää häirintää. Koe tehtiin Helsingin yliopiston Viikin opetus- ja tutkimustilan navetassa, jossa oli säilörehun syöntiä, syöntiaikaa ja syönnin ajoittumista mittaavat vaakakupit sekä vapaaseen lehmäliikenteeseen perustuva lypsyrobotti. Pihatossa oli kokeen aikana 44 - 49 lehmää. Lehmien määrä oli noin kaksinkertainen syöntipaikkojen määrään verrattuna. Koe jakaantui kahteen osaan. Ensimmäiseen osioon valittiin 13 ensikkoa ja 13 vanhempaa lehmää poikimisaikojen perusteella. Lehmät jaettiin ikäryhmien sisällä kahteen ryhmään tuotosvaiheen mukaan eli alle tai yli 100 päivää poikimisesta kokeen alussa. Koe tehtiin jatkuvana ryhmäkokeena, jolloin valitut lehmät olivat jatkuvassa seurannassa syönnin ja maitotuotoksen osalta. Toinen osio koostui kahdesta tarkkailujaksosta, jolloin tarkkailtiin kaikkien pihatossa olleiden lehmien syöntikäyttäytymistä ja säilörehun syöntiin liittyvää häirintää. Lehmistä 29 - 27 oli ensikoita ja 18 - 19 vanhempia. Lehmät saivat säilörehua vapaasti ja se jaettiin kuusi kertaa vuorokaudessa. Väkirehun osuus ruokinnasta oli noin 50 % kuivaaineesta. Väkirehusta noin puolet annettiin väkirehukioskilta ja puolet lypsyrobotilta. Ensikot söivät hieman vähemmän säilörehua, mutta ne käyttivät syömiseen merkitsevästi vanhempia lehmiä enemmän aikaa. Ensikot kävivät syömässä useammin ja ne söivät kerralla pidempään, mutta annoskoko oli pienempi. Molemmilla ikäryhmillä syöntikertoja oli eniten päiväaikaan klo 14 - 22, jolloin ensikot kävivät syömässä keskimäärin seitsemän kertaa ja vanhemmat noin kaksi kertaa vähemmän. Päiväaikaan molempien ikäryhmien syödyn rehun osuus oli 47 % kokonaissyönnistä ja yöllä (klo 22 - 06) 23 %. Yöaikaan molemmat ikäryhmät käyttivät syöntiin vähiten aikaa. Kokonaisuutena ensikot söivät vanhoja lehmiä hitaammin (54 vs. 78 g ka /min), mihin saattoi osaltaan vaikuttaa säilörehun heikohko sulavuus. Molemmat ikäryhmät söivät nopeimmin päiväaikaan ja hitaimmin yöaikaan. Syönti oli merkitsevästi nopeampaa tuotoskauden myöhäisemmässä vaiheessa olleilla eläimillä. Eläimet söivät kupeista noin 30 % käytettävissä olevasta ajasta. Vanhemmat lehmät kävivät lypsyllä keskimäärin 3,3 ja ensikot 2,7 kertaa vuorokaudessa. Eniten lypsykertoja oli yöaikaan, mutta lähes yhtä paljon käyntejä robotilla oli päiväaikaan klo 14 - 22. Suurimmillaan lypsykäyntien erot ikäryhmien välillä oli päiväaikaan, jolloin vanhemmilla oli 0,25 käyntiä enemmän kuin ensikoilla. Säilörehun syönnin keskeytymiseen johtavia häirintöjä ilmeni eniten iltapäivällä sekä illalla. Kokonaisuudessa ensikoita häirittiin enemmän verrattuna vanhempiin lehmiin, mutta ne itse aiheuttivat eniten syönnin keskeytyksiä toisilleen. Ensikot aiheuttivat eniten häirintöjä yöaikaan ja päivällä, kun vanhemmat lehmät häiritsivät eniten klo 16 - 20. Ensikot joutuivat useimmiten häirinnän kohteeksi klo 16 - 22. Tutkimus osoitti, että ensikoiden ja vanhempien lehmien syöntikäyttäytymisessä on eroja. Tähän saattoi vaikuttaa säilörehun laatu, ensikoiden pienempi elopaino vanhempiin lehmiin verrattuna sekä eläinten itsensä aiheuttama häirintä.
  • Karkamo, Veera (2003)
    Tutkimuksessa selvitettiin ensikoiden melatoniiniprofiilien yhteyttä puberteetin ilmenemisen viivästymiseen syyskaudella. Tavoitteena oli löytää yksilöllisten melatoniiniprofiilien avulla ennustettavia eroja syyskauden hedelmällisyydessä, jotta alemman hedelmällisyyden yksilöt voitaisiin tulevaisuudessa karsia tuotannosta ja jalostuksesta. Tulokset perustuvat Hyvinkäältä Maatalouden tutkimuskeskuksen sikatalouden koeasemalta syksyllä 2000 saatuun aineistoon (18 eläimen näytteet). Tutkimuseläimet valittiin pareittain vastaavien syntymäpäivien mukaan isommasta eläinmäärästä siten, että kiimaan tulleiden (saavuttaneet puberteetin) ja kiimaa näyttämättömien (puberteetin viivästyminen) ryhmään tuli sama eläinmäärä. Eläimistä otettiin verinäytteitä kahden vuorokauden aikana yhteensä 4 päivä- ja 6 yönäytettä, joista analysoitiin melatoniinipitoisuudet. Tutkimus osoitti kaikilla tutkimuseläimillä kiiman ilmenemisestä riippumattoman, selkeän ja säännöllisen, vuorokaudenajan mukaan vaihtelevan melatoniinirytmin. Kaikilla päiväarvot olivat alhaiset ja yöarvot korkeat, kuten muillakin aiemmin tutkituilla nisäkkäillä. Joillain yksilöillä yölliset melatoniinipitoisuudet olivat päiväarvoihin nähden moninkertaiset. Tehty tutkimus on ensimmäisiä, joissa sian säännöllinen melatoniinirytmi on pystytty osoittamaan. Tehdyssä tutkimuksessa yhteyttä puberteetin viivästymisen ja yksilöllisten melatoniiniprofiilien välillä ei löydetty. Näiden tulosten pohjalta on oletettava, ettei sian yöllisten melatoniinikonsentraatioiden yksilöllisillä eroilla ole vaikutusta puberteetin ilmenemiseen tai sen viivästymiseen. Erot melatoniinitasoissa saattavat olla osoitus yksilöllisistä eroista käpyrauhasen koossa, kuten aiemmin on osoitettu mm. lampaalla. Tutkimuseläinten käpyrauhasten kokoja ei mitattu.