Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 5267-5286 of 24773
  • Nylund-Muttilainen, Jasmine (1986)
  • Siljander, Mika (Helsingin yliopisto, 2010)
    This thesis presents novel modelling applications for environmental geospatial data using remote sensing, GIS and statistical modelling techniques. The studied themes can be classified into four main themes: (i) to develop advanced geospatial databases. Paper (I) demonstrates the creation of a geospatial database for the Glanville fritillary butterfly (Melitaea cinxia) in the Åland Islands, south-western Finland; (ii) to analyse species diversity and distribution using GIS techniques. Paper (II) presents a diversity and geographical distribution analysis for Scopulini moths at a world-wide scale; (iii) to study spatiotemporal forest cover change. Paper (III) presents a study of exotic and indigenous tree cover change detection in Taita Hills Kenya using airborne imagery and GIS analysis techniques; (iv) to explore predictive modelling techniques using geospatial data. In Paper (IV) human population occurrence and abundance in the Taita Hills highlands was predicted using the generalized additive modelling (GAM) technique. Paper (V) presents techniques to enhance fire prediction and burned area estimation at a regional scale in East Caprivi Namibia. Paper (VI) compares eight state-of-the-art predictive modelling methods to improve fire prediction, burned area estimation and fire risk mapping in East Caprivi Namibia. The results in Paper (I) showed that geospatial data can be managed effectively using advanced relational database management systems. Metapopulation data for Melitaea cinxia butterfly was successfully combined with GPS-delimited habitat patch information and climatic data. Using the geospatial database, spatial analyses were successfully conducted at habitat patch level or at more coarse analysis scales. Moreover, this study showed it appears evident that at a large-scale spatially correlated weather conditions are one of the primary causes of spatially correlated changes in Melitaea cinxia population sizes. In Paper (II) spatiotemporal characteristics of Socupulini moths description, diversity and distribution were analysed at a world-wide scale and for the first time GIS techniques were used for Scopulini moth geographical distribution analysis. This study revealed that Scopulini moths have a cosmopolitan distribution. The majority of the species have been described from the low latitudes, sub-Saharan Africa being the hot spot of species diversity. However, the taxonomical effort has been uneven among biogeographical regions. Paper III showed that forest cover change can be analysed in great detail using modern airborne imagery techniques and historical aerial photographs. However, when spatiotemporal forest cover change is studied care has to be taken in co-registration and image interpretation when historical black and white aerial photography is used. In Paper (IV) human population distribution and abundance could be modelled with fairly good results using geospatial predictors and non-Gaussian predictive modelling techniques. Moreover, land cover layer is not necessary needed as a predictor because first and second-order image texture measurements derived from satellite imagery had more power to explain the variation in dwelling unit occurrence and abundance. Paper V showed that generalized linear model (GLM) is a suitable technique for fire occurrence prediction and for burned area estimation. GLM based burned area estimations were found to be more superior than the existing MODIS burned area product (MCD45A1). However, spatial autocorrelation of fires has to be taken into account when using the GLM technique for fire occurrence prediction. Paper VI showed that novel statistical predictive modelling techniques can be used to improve fire prediction, burned area estimation and fire risk mapping at a regional scale. However, some noticeable variation between different predictive modelling techniques for fire occurrence prediction and burned area estimation existed.
  • Mikkonen, Suvi (2008)
    Vanhat kissat ja koirat ovat tänä päivänä yleinen erityispotilasryhmä. Geriatristen potilaiden vanhenemiseen liittyvät fysiologiset muutokset, ikään liittyvät sairaudet ja kivun todennäköisyyden suureneminen, tekevät hoitotyöstä haasteellista ja ehkä joskus pelottavaakin. Kliinisessä työssä ei voida kuitenkaan pitää hyväksyttävänä ajatusta hoitamatta jättämisestä ainoastaan potilaan korkean iän vuoksi. Tämä on sekä huonoa eläinlääketiedettä että eettinen ongelma. Tähän kirjallisuuskatsaukseen on koottu tietoa vanhenemisen fysiologisista vaikutuksista, vanhenemisen vaikutuksesta farmakologiaan ja kipukokemukseen sekä käytettävistä rauhotteista, nukutusaineista ja kipulääkkeistä geriatristen kissojen ja koirien kannalta. Aiheeseen liittyvä tutkimusaineisto on hyvin vähäistä. Toisaalta vanhenemisprosessi tunnetaan hyvin. Geriatrisessa anestesiassa onkin tärkeintä tuntea ikääntymisen vaikutukset lääkeaineisiin ja tehdä hoitopäätökset sekä valita protokolla potilaan kliinisen tilan perusteella yksilöllisesti. Geriatrisen anestesian tulee perustua tekniikoiden yhdistelemiseen, jolloin mm. useiden lääkeaineiden annoksia voidaan vähentää merkittävästi. Käytettävien lääkeaineiden tulisi olla nopea- ja lyhytvaikutteisia eivätkä haittavaikutukset saisi kohdistua vitaalitoimintoihin. Lääkeainevaikutuksen kumoaminen tarvittaessa on myös hyvä ominaisuus. Anestesia tulee pitää mahdollisimman lyhyenä ja heräämisvaiheen seuranta on tärkeää. Perioperatiivisessa analgesiassa kivun ennaltaehkäiseminen on merkittävintä, mutta myös postoperatiivisesta analgesiasta kotona on huolehdittava. Kivun lievitykseen on suositeltavinta käyttää geriatrisilla potilailla multimodaalista analgesiaa, jolloin lääkeaineiden synergia pystytään hyödyntämään ja haittavaikutuksia vähentämään. Yhtä tärkeää on kuitekin potilaan tukihoito ja valvonta koko perioperatiivisen jakson ajan. Ihmisillä nopean toipumisen ja potilaan liikuntakyvyn palautumisen on todettu olevan avainasemassa elämän laadun sekä ennusteen kannalta. Tähän vaikuttavat anestesian ja analgesian lisäksi kaikki vaiheet aina anamneesista tikkien poistoon.
  • Meri, Pauliina (2008)
    Tutkimuksessa tarkasteltiin akupunktion sekä ohessa myös ravintohiivan (Saccaromyces Cerevisiae, sis. mm. B-vitamiineja) vaikutuksia ikääntyneen koiran elämänlaatuun. Vertailuryhmänä tutkimuksessa oli akupunktiota saamaton, positiivinen kontrolliryhmä (sai ravintohiivaa). Akupunktiota käytetään yhä enenevässä määrin useiden eri eläinlajien hoitoon ja sillä on saavutettu myönteisiä tuloksia monella eläinlääkinnän saralla (TULE-, reproduktio- ja muut endokriiniset sairaudet, kuntoutus jne.) Eläinakupunktion (ja ravintohiivan) mahdollista positiivista tehoa ei ole kuitenkaan aiemmin tutkittu vanhenemisen myötä ilmenevään elimistön rappeutumiseen ja siitä seuraaviin erilaisiin sairaus- ja epätasapainotiloihin. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin akupunktiohoidon ja ravintohiivan mahdollisen positiivisen vaikutuksen (minkä tahansa) todentamiseksi mahdollisimman laajaa oirekirjoa (useat omistajien arvioimat muuttujat). Lisäksi seurattiin lukuisia eri veri -ja virtsa-arvoja ennen ja jälkeen kokeen. Hoidon vaikutuksia tutkittiin myös kysymällä omistajien mielipiteitä tyytyväisyydestä hoitoon, hoitotuloksen vastaavuudesta odotuksiin tai esim. jatkaisiko vastavaa hoitokokeilua. Tutkimuksessa oli yhteensä 59 vanhuuden oireilevaa koiraa (20 akupunktioryhmässä, 39 kontrolliryhmässä). Akupunktioryhmässä olleet koirat saivat hoitoa 3 kertaa viikon välein. Kaikki koirat söivät ravintohiivaa (25-115 mg/kg) koko tutkimuksen ajan. Tulokset on kerätty pääasiassa 4 ja 8 viikon aikapisteistä. Sekä akupunktio + hiiva - että hiivaryhmässä saatiin tilastollisesti merkitseviä eroja useissa eri mentaalista ja fyysistä piristymistä kuvanneissa muuttujissa lähtötasoon verrattuna. VAS-käyrät osoittivat tilastollisesti merkitsevää eroa lähtötasoon verrattuna kaikkien tutkittujen parametrien (vireys, elämänlaatu, liikkumiskyky) kohdalla aku + hiivaryhmässä ja pelkkää ravintohiivaa saaneessa ryhmässä yhden muuttujan (vireys) kohdalla. Ryhmien välille saatiin tilastollinen ero liikevastekäyrän vertailussa 4. viikon kohdalla (p<0.05). Myös ero vireyttä osoittavissa vastekäyrissä oli ryhmien välillä lähellä tilastollisesti merkitsevää (p=0,51). Akupunktiota hiivan lisäksi saanut ryhmä tuotti omistajille tehdyn tyytyväisyyskyselyn perusteella hieman myönteisempiä mielipiteitä hiivaryhmään nähden. Akupunktion vaikutusta yksinään on hieman hankala arvioida tämän kokeen perusteella, sillä on olemassa mahdollisuus, että ravintohiiva kumuloi akupunktion vaikutuksen kanssa tai vaihtoehtoisesti peitti akupunktion tehoa alleen. Todennäköisesti kyseessä on kuitenkin kahden ei-kumulatiivisen hoidon vaikutus, jotka tämän tutkimuksen mukaan olisivat molemmat ainakin lievästi piristäviä. Akupunktion piristävän vaikutuksen selvittämiseksi yksinään ja edelleen sen käyttökelpoisuutta hoitomuotona oireilevalle, ikääntyvälle koiralle olisi mielekästä jatkaa lisätutkimuksin, todellista lumeryhmää käyttämällä. Näin mahdollisesti saataisiin lisää akupunktion eläinlääkinnällistä käyttöä puolustavia tuloksia. Mutta jo tämän tutkimuksen perusteella voi akupunktiohoitoa, kuten myös ravintohiivaa suositella vanhuuden myötä oireilevan koiran tukihoidoksi.
  • Seikola, Anniina (2011)
    Sosiaali- ja terveysministeriön 2006 julkaiseman vanhustyön ja geriatrisen lääkehoidon kehittämistä koskevan selvityksen yhtenä tärkeänä huolenaiheena oli iäkkäiden lääkehoidon useat epäkohdat, kuten iäkkäitä hoitavien hoitajien lääkeosaamiseen liittyvät puutteet ja ongelmat. Yksi keino parantaa iäkkäitä hoitavien eri tahojen lääkehoito-osaamista on täydennyskoulutus, johon kaikilla sosiaali- ja terveydenhuollon ammattiryhmillä on oikeus ja velvollisuus. Täydennyskoulutuksella pystytään myös kehittämään organisaatioiden toimintaa ja tuottamaan uusia, parempia palveluita. Tutkimuksessa selvitettiin Lohjan, Siuntion, Inkoon ja Karjalohjan muodostaman sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueen LOSTin kotihoidon yksiköiden iäkkäiden lääkehoitoihin liittyviä koulutustarpeita. Tämän tutkimuksen avulla syvennettiin samalle tutkimusryhmälle tehdyn kyselytutkimuksen tuloksia. Tutkimusaineistona käytettiin LOST-alueen kotihoidon yksiköiden hoitajille (n=150) farmaseutin lopputyönä tehtyä kyselyaineistoa sekä työntekijöille (n=6) ja esimiehille (n=6) tehtyjä erillisiä ryhmäkeskusteluja. Lisäksi näkökulman laajentamiseksi ja moniammatillisuuden korostamiseksi aineistona käytettiin kotihoidon asiakkaita hoitavien lääkärien (n=4) teemahaastatteluja. Kyselyaineistosta analysoitiin erikseen sairaanhoitajien, lähihoitajien ja kodinhoitajien koulutustarpeet. Samat asiat nousivat esille kunkin ammattiryhmän tuloksissa. Tärkeimpinä lääkehoito-osaamiseen liittyvinä teoreettisina koulutettavina asioina kyselystä nousivat esille iäkkäiden farmakokinetiikka ja lääkkeiden käyttöön liittyvät erityispiirteet, lääkkeiden vaikutukset, lääkkeiden haittavaikutukset sekä lääkkeiden yhteisvaikutukset ja yhteensopivuus. Lisäksi teoreettisista taidoista nousi hoitotyön etiikkaan liittyvät tarkkuus ja huolellisuus työssä. Käytännön taidoista tärkeimpinä koulutettavina aiheina kyselystä nousivat asiakkaiden lääkehoidon ja voinnin seuranta, lääkkeiden jakaminen sekä lääkkeiden annosteluun liittyen se, että annostellaan oikeaa lääkettä ja vahvuutta, oikea annos ja oikeaan aikaan sekä oikeat antotavat. Ryhmäkeskusteluista ja lääkärien teemahaastatteluista haettiin syvempää ymmärrystä kyselyn tuloksiin. Yksi tärkeimmistä tämän laadullisen tutkimuksen löydöksistä oli kotihoidon yhteistyöhön liittyvät epäkohdat. Lääkehoitojen toteuttamista ja seurantaa voitaisiin tulosten perusteella parantaa lääkärien ja kotihoidon hoitajien yhteisellä koulutuksella. Tärkeimpiä sairauksia tai oireita, joihin hoitajat toivoisivat yhteisiä toimintakäytäntöjä, ovat diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet, kipu, muistisairaudet sekä psyykensairaudet. Lisäksi koulutusaiheiksi tutkimuksesta nousivat iäkkäiden lääkehoidon erityispiirteet, lääkkeiden antoreitit ja lääkemuodot. Kyselyn sekä ryhmäkeskustelujen ja lääkärien teemahaastattelujen tuloksista tehtiin lopuksi synteesi, jonka lopputuloksena LOST-alueen kotihoidon hoitohenkilöstölle sekä kotihoidon lääkäreille koottiin yhteinen tarvelähtöinen täydennyskoulutussuunnitelma. Suunnitelma tehtiin aineistosta nousseiden koulutusaiheiden pohjalta, eikä siihen lisätty aiheita tutkimuksen ulkopuolelta.
  • Savolainen, Päivi (2010)
    Tutkimuksen tavoitteena oli analysoida omaishoidettavan vanhuksen tarpeita. Tutkimuksen kohteena olivat yli 75-vuotiaat geriatriset potilaat. Tutkimus suoritettiin haastattelemalla kahdeksaa geriatrisen potilaan omaista. Potilaat valittiin keväällä ja syksyllä 2009 Marian ja Haartmanin sairaaloiden osastoilla hoidossa olleiden potilaiden joukosta siten, että kaikilla heillä oli omaishoidon lisäksi kaupungin kotihoidon palveluja. Tarkastelun kohteena tutkimuksessa olivat vanhuksen palvelut, kotihoito, sosiaalipalvelut ja sairaalahoito sekä niiden toimivuus vanhuksen tarpeisiin nähden. Tutkimusmenetelmänä tutkimuksessa käytettiin teemahaastattelua. Tutkimustuloksista keskeisin vanhuksen tarpeiden osalta oli turvallisuuden tarve. Tarpeen toteutumattomuuteen liittyi yksinäisyys, jätetyksi tulemisen pelko ja pelko yleensä sekä masennus. Geriatrisen potilaan kaikki turvattomuutta luovat tekijät olivat yhteydessä sairastamiseen ja sairauksien mukanaan tuomiin aistitoimintojen vajeisiin ja liikkumisen rajoitteisiin. Kotona vanhuksen turvallisuus riippui omaishoitajan ja kotihoidon antamasta avusta. Pelko jätetyksi tulemisesta yhdistyi vanhuksen avuttomuuden kokemukseen, tietoon pärjäämättömyydestä. Yksinäisyyteen vaikuttivat kotiin sidottuna oleminen ja toisten avusta riippuvuus. Vanhuksen kotiin saamien palvelujen osalta turvallisuuden toteutumista haittasivat kotihoidon kiire, työntekijöiden vaihtuminen, palvelujen kohdentumattomuus sekä joustamattomuus palveluajoissa. Sosiaalipalveluissa oli havaittavissa etäisyys omaishoitajaan ja vanhukseen. Vanhuksen kotona hoitamisen tueksi odotettiin enemmän sosiaalityöntekijän osallistumista. Sairaalahoitojakso oli geriatriselle potilaalle pelkoa ja turvattomuutta aiheuttava tekijä. Kyseiset kokemukset liittyivät sairaalahenkilökunnan kiireeseen, potilaan kohtaamattomuuteen ja avuttomuuden kokemiseen. Sairaalahoidon itsessään nähtiin toteutuvan lääketieteellisen hoidon osalta hyvin. Vanhuksen masennukseen vaikuttivat osaltaan sairauksien tuomat haitat. Tutkimustulokset osoittavat yhteiskunnan palvelujärjestelmien puutteet geriatrisen potilaan tarpeisiin vastaamisessa. Terveydenhuollon ja sosiaalitoimen suunnitelmat vanhan ihmisen hoitamiseen vaatisivat eettistä pohdintaa eri palveluyksiköiden sisällä ja välillä potilaan turvallisuus-kokemuksen parantamiseksi.
  • Seppälä, Miranna (2010)
    Geronteknologia on verrattain uusi käsite, joka yhdistää monta tieteenalaa. Tässä tutkimuksessa sitä tarkastellaan sosiaalipoliittisesta näkökulmasta. Suomi ikääntyy kovaa vauhtia ja geronteknologian käytön ja tarpeen voidaan nähdä kasvavan tulevaisuudessa. Tutkielmassa tarkastellaan Suomen 2010-luvun vaihteen ikäpoliittisissa strategioissa geronteknologialle annettuja merkityksiä ja tehtäviä. Tutkimuksessa yhtäältä selvitetään käsitelläänkö geronteknologiaa strategioissa ylipäänsä, eli onko sen potentiaali ikäpoliittisissa asioissa huomioitu. Toisaalta perehdytään siihen, minkä tyyppisissä strategioissa sitä käsitellään erityisesti ja mitä vaikutuksia sen avulla pyritään saamaan. Keskiössä on geronteknologialle luodut merkitykset ja tehtävät strategioissa. Aineistona toimivat 2010-luvun vaihteen tärkeimmät ikäpoliittiset strategiat, jotka on koottu ikäpolitiikkaan perehtymällä ja asiantuntijahaastatteluin puhelimitse sekä sähköpostitse. Aineistoa tarkastellaan aineistolähtöisen laadullisen tutkimuksen näkökulmasta ja varsinaiseen analyysiin käytetään sisällönanalyysiä. Geronteknologian tehtäviä analysoitaessa nojaudutaan Thomas L. Harringtonin ja Marcia K. Harringtonin luomaan jaotteluun geronteknologian keskeisistä tehtävistä. Tutkimuksen perusteella geronteknologiaa käsitellään Suomen ajankohtaisissa ikäpoliittisissa strategioissa. Sen esiintyminen on kuitenkin hyvin keskittynyt alemman tason strategioihin. Tämä noudattelee tavanomaista linjaa, jossa konkreettisemmat toimet kirjataan alempiin strategioihin. On kuitenkin hyvä miettiä, tarvittaisiinko Suomessa enemmän ohjausta geronteknologian suhteen ylemmillä tasoilla ja kyetäänkö nyt hyödyntämään sen koko potentiaali. Geronteknologialle strategioissa annetut merkitykset jakautuvat kuuteen osa-alueeseen: itsenäinen suoriutuminen, terveys, turvallisuus, osallisuus, omaiset ja valtio. Kaikkien näiden perimmäisenä tarkoituksena voi nähdä olevan ikäihmisen kotona asumisen mahdollistamisen. Tämä osoittaa, että strategioita laadittaessa keskiössä on geronteknologian merkitys ikäihmisten hyvinvoinnille. Toisaalta asia näyttäytyy myös niin, että geronteknologian kustannuksia vähentävää puolta ei haluta tuoda suoraan esille. Kustannusnäkökulman pienuuden lisäksi yllättävää tuloksissa on hoitohenkilökunnan näkökulman puuttuminen sekä omaisten merkityksen vähäinen painotus. Harringtonien jaotteluun nojaten geronteknologian tehtäväalueiksi strategioista määrittyvät kompensointi, aktiivisuuden mahdollistaminen, hoivatyö ja ennaltaehkäisy, joiden lisäksi tehtäväalue hyvinvoinnin edistäminen lisättiin joukkoon. Tämän perusteella geronteknologian tärkein tehtävä on ikääntyneiden heikentyneiden kykyjen kompensointi. Tärkeäksi määrittyi myös hyvinvoinnin edistäminen ja sen osa-alueina erityisesti terveys, turvallisuus ja kotona asuminen. Vähiten strategioissa käsiteltiin geronteknologian tehtäviä liittyen ikäihmisten omaan aktiivisuuteen, hoivatyöhön ja ennaltaehkäisyyn. Tutkimuksen pohjalta näyttääkin siltä, että erityisesti geronteknologian mahdollisuuksia ennaltaehkäisevänä toimintana ei oteta vakavasti. Tulevaisuudessa kannattaakin miettiä tulisiko geronteknologiaa käsitellä ja kehittää myös ennaltaehkäisyn sekä omaisten ja ikäihmisten omaa aktiivisuutta lisäävän näkökulman pohjalta.
  • Leiviskä, Kaarina (1997)
    Tämä syventävien opintojen tutkielma käsittää kirjallisuuskatsauksen ja tutkimusosan. Kirjallisuuskatsauksessa kerrataan pääpiirteittäin naudan kiimakierron hormonaalista säätelyä, follikkelidynamiikkaa sekä keltarauhasen ja progesteronin rakennetta ja tehtäviä. Tarkemmin katsauksessa keskitytään gestageeniterapian indikaatioihin, vaikutusmekanismeihin, sivuvaikutuksiin, kontraindikaatioihin, gestageeni valmisteisiin ja valmisteita koskevaan lainsäädäntöön. Tutkimusosan käytännön osuus suoritettiin Hautjärven klinikan 12 omalla naudalla syksyllä 1994. Kokeessa tarkasteltiin nautojen munasarjojen toiminnallisten rakenteiden sekä veren progesteronipitoisuuksien muutoksia gestageeniterapian aikana sekä sen jälkeen ovulaatioon asti. Kokeen naudoille asetettiin PRID-emätinkierukka 13 vuorokauden ajaksi. Gestageenivalmiste PRID on luonnollista progesteronia sisältävä emätinkierukka, johon oli liitetty estradiorikapseli. Kokeen naudat jaettiin kolmeen ryhmään munasarjalöydösten perusteella. Hoidon alussa luteaalivaiheessa olleen ryhmän keltarauhaset regressoituivat 3. - 6. vuorokauden sisällä hoidon aloittamisesta. Ryhmän, joilla ei ollut keltarauhasta hoidon alkaessa, progesteronipitoisuutta piti yllä hoidon aikana gestageenivalmiste. Molemmat ryhmät ovuloivat 2 - 4 vuorokauden kuluttua hoidon päättymisestä. Kolmannessa ryhmässä olevilla naudoilla oli hoidon aikana luteinisoitunut ontelorakenne. Tämä ryhmä ovuloi 4 6 vuorokauden kuluttua hoidon päättymisestä. PRIDin valmistajan ohjeiden mukaan suoritettava sokkosiemennys 2. ja 3. päivänä hoidon päättymisestä olisi ovulaatioajankohdan suhteen ajoittunut oikein 75%:11a naudoista.
  • Alizadeh, Amin (2014)
    Gesture recognition is a hard task due to the presence of noise resulted from the unpredictability and ambiguity of the body motions. The joints' locations vary on all the axes which could add extra noise to the task of gesture recognition. Extra noise is added to the task as the target group of the research are small kids. On the other hand multiple gestures and similar features of some of them make the recognition task even harder, therefore multiple recognitions for different joints is needed to be done in parallel. Hidden Markov Models based techniques and the concept of threshold model are used to recognize the gesture motions from non-gesture motions. Firstly series of gestures are recorded and used to create the models. K-Means algorithm is used to cluster the points into the N states and labels the 3D points. Then the available alphabet of output symbols is expanded to M (M > N) states as it is not sure if the sequence of the points are a gesture or not. Next, by looking at the sequence of the labeled data it is possible to estimate how likely it is that the points have passed through the sequence the N states. Finally, if the likelihood is above the threshold a gesture is recognized.
  • Akhlaq, Ahmad (2005)
    This work is linked to studies on the role of social networks in gaining access to the labour market. The aim was to explore the various ways in which the immigrants of this study had entered the job market and the extent to which their personal networks had helped them to locate and obtain employment opportunities during their stay in Finland. The data for the study was collected in two ways. First, the participant-observation method was used in order to obtain first-hand experience of the employment situation of non-nationals in the Finnish labour market. The scope of their opportunities was explored through job information located via impersonal sources such as newspapers and the national employment agency. This objective was realised by answering 400 job advertisements and going through all the processes that a job seeker generally encounters in applying for a particular post. Secondly, 40 semi-structured interviews of an ethnographic and exploratory nature were conducted among immigrants originating from the Indian subcontinent residing in the Helsinki metropolitan area. The aim was to chart the entire occupational histories of the immigrants from the time of their arrival in Finland to the present. The findings of this study show that, despite the nationwide well-established system of public employment agencies in Finland, and the relatively easy access this formal channel offers to job seekers regarding information about new vacancies, social networks still constitute a substantial source of job information and employment opportunities for immigrants in the Finnish labour market. The significance of these networks is particularly strong for non-nationals who, because of having originated from outside the social system, may find access to employment opportunities rather restricted in the host society. The findings reveal that for the majority of the immigrants included in this study the transmission of job information had occurred through informal channels and reliance on such personal means had persisted throughout most of their occupational careers. In particular, their ethnic friends and kin had often acted as transmitters of job information. Moreover, the role of the immigrants' networks had also been quite significant in securing jobs themselves, as half of the informants' entire employment spells had been obtained with the direct assistance of their social ties. This practical assistance in the provision of job information and in the acquisition of employment had been crucial for the immigrants especially at the beginning of their careers as it had helped get their feet on the ground in the new sociocultural reality. The findings also point to the dual role that social networks can potentially play in the occupational-attainment process. On the one hand, they acted as a crucial resource-opportunity structure in providing employment opportunities for the immigrants, and on the other hand they operated as constraining factors by channelling them into low-prestige sectors of the labour market. However, notwithstanding the important role of personal networks in landing the immigrants in occupations of low human-capital requirements, the findings also suggest the need to consider the interplay of other factors such as human-capital attributes and structural constraints – including discrimination and internal labour-market regulations in various sectors – that may also introduce mobility restrictions and thereby affect the life chances of non-nationals in the host society. Explanation of the prevalence of informal job-search methods among the informants was sought in the fact that jobs are social phenomena arising in a labour market that is socioculturally constructed. By virtue of their sociocultural embeddedness, these phenomena tend to evade the notions according to which the acquisition of jobs is solely a function of human-capital attributes. Based on the empirical evidence, it was argued that such notions are inadequate in understanding the complex nature of the job-finding process. It was therefore contended that the idea of a labour market in which the actors sell and hire labour according to the objective, rational rules of supply and demand is rather open to doubt. Instead, it was suggested that the concept of the labour market could be more fruitfully studied as a socially and culturally constructed rather than an undifferentiated and competitive space in which the rules of supply and demand are shaped by a particular sociocultural reality. In this context, it was also argued that the hiring process driven by abstract or impersonal criteria is much less prevalent than claimed by certain conceptual paradigms geared to the understanding of the economic structure and differential outcomes in the labour market.
  • Akhlaq, Ahmad (2005)
    This work is linked to studies on the role of social networks in gaining access to the labour market. The aim was to explore the various ways in which the immigrants of this study had entered the job market and the extent to which their personal networks had helped them to locate and obtain employment opportunities during their stay in Finland. The data for the study was collected in two ways. First, the participant-observation method was used in order to obtain first-hand experience of the employment situation of non-nationals in the Finnish labour market. The scope of their opportunities was explored through job information located via impersonal sources such as newspapers and the national employment agency. This objective was realised by answering 400 job advertisements and going through all the processes that a job seeker generally encounters in applying for a particular post. Secondly, 40 semi-structured interviews of an ethnographic and exploratory nature were conducted among immigrants originating from the Indian subcontinent residing in the Helsinki metropolitan area. The aim was to chart the entire occupational histories of the immigrants from the time of their arrival in Finland to the present. The findings of this study show that, despite the nationwide well-established system of public employment agencies in Finland, and the relatively easy access this formal channel offers to job seekers regarding information about new vacancies, social networks still constitute a substantial source of job information and employment opportunities for immigrants in the Finnish labour market. The significance of these networks is particularly strong for non-nationals who, because of having originated from outside the social system, may find access to employment opportunities rather restricted in the host society. The findings reveal that for the majority of the immigrants included in this study the transmission of job information had occurred through informal channels and reliance on such personal means had persisted throughout most of their occupational careers. In particular, their ethnic friends and kin had often acted as transmitters of job information. Moreover, the role of the immigrants' networks had also been quite significant in securing jobs themselves, as half of the informants' entire employment spells had been obtained with the direct assistance of their social ties. This practical assistance in the provision of job information and in the acquisition of employment had been crucial for the immigrants especially at the beginning of their careers as it had helped get their feet on the ground in the new sociocultural reality. The findings also point to the dual role that social networks can potentially play in the occupational-attainment process. On the one hand, they acted as a crucial resource-opportunity structure in providing employment opportunities for the immigrants, and on the other hand they operated as constraining factors by channelling them into low-prestige sectors of the labour market. However, notwithstanding the important role of personal networks in landing the immigrants in occupations of low human-capital requirements, the findings also suggest the need to consider the interplay of other factors such as human-capital attributes and structural constraints – including discrimination and internal labour-market regulations in various sectors – that may also introduce mobility restrictions and thereby affect the life chances of non-nationals in the host society. Explanation of the prevalence of informal job-search methods among the informants was sought in the fact that jobs are social phenomena arising in a labour market that is socioculturally constructed. By virtue of their sociocultural embeddedness, these phenomena tend to evade the notions according to which the acquisition of jobs is solely a function of human-capital attributes. Based on the empirical evidence, it was argued that such notions are inadequate in understanding the complex nature of the job-finding process. It was therefore contended that the idea of a labour market in which the actors sell and hire labour according to the objective, rational rules of supply and demand is rather open to doubt. Instead, it was suggested that the concept of the labour market could be more fruitfully studied as a socially and culturally constructed rather than an undifferentiated and competitive space in which the rules of supply and demand are shaped by a particular sociocultural reality. In this context, it was also argued that the hiring process driven by abstract or impersonal criteria is much less prevalent than claimed by certain conceptual paradigms geared to the understanding of the economic structure and differential outcomes in the labour market.
  • Praduroux, Sabrina (2012)
    Over the past sixty years, the Council of Europe and the European Union have taken steps to promote respect for fundamental rights in Europe. In particular, the Convention for the Protection of Human Rights and Fundamental Freedoms, better known as the European Convention on Human Rights, gave effect to certain of the rights stated in the Universal Declaration of Human Rights and established an international judicial organ with jurisdiction to find against States that do not fulfil their undertakings. Moreover, the European Union laid down human rights principles in the Treaty on European Union and the Charter of Fundamental Rights, which became legally binding with the entry into force of the Lisbon Treaty on 1st December 2009. This means that the Charter applies to the European institutions, and also to EU countries when they implement EU law. Against this framework, my thesis investigates the constitutional dimension of private property, which currently appear to be particularly fragmented and complex due to the ever increasing influence of European law over national laws. In pursuing my research, I choose to employ the methodology of comparative law, which is the most appropriate in treating the different conceptual models of the right of property existing within the various European legal orders. The scope of my study is limited, however, in that it focuses on national law considerations in the French and Italian legal systems. The reasons for selecting these two specific countries arise from connections I draw between the different constitutional and political traditions of the two nations. Considering the continuous interplay between European law and domestic laws, the chief aim of my research is to investigate, first, the impact of European human rights law on Italian and French constitutional traditions in the field of property rights protection, and, second, the contribution of the latter in the establishment of European principles on property as a fundamental right. Interweaving philosophical, economic, and legal strands, my work contributes to a critical understanding of property law dynamics and sheds light on the way that property is currently understood in Europe, especially in Italy and France. Among the arguments arising from my research, the thesis particularly reveals the major role played by the European Court of Human Rights in developing substantive rule of law principles, which also apply to property law and have an appreciable impact on Italian and French law.
  • Kolehmainen, Jenni (2005)
    Giardia on suoliston parasiittina elävä alkueläin, jota tavataan ihmisillä ja useilla muilla nisäkkäillä sekä sammakkoeläimillä, matelijoilla ja linnuilla. Nisäkkäillä esiintyvää G. intestinalis –lajia on tavattu ihmisen lisäksi mm. koiralla, kissalla, märehtijöillä, hevosella, rotalla ja majavalla. Tartunta tapahtuu feko-oraalisesti ulostesaastuneen juomaveden tai ruoan välityksellä tai kosketustartuntana eläimestä/ihmisestä toiseen. Koirilla infektio on usein oireeton, mutta se voi myös aiheuttaa voimakkuudeltaan vaihtelevaa ripulia. Muita mahdollisia oireita ovat laihtuminen, kasvun hidastuminen ja heikentynyt ruokahalu. Aikaisemmissa tutkimuksissa giardian prevalenssiksi koirilla on saatu 4-50 %. Suomessa prevalenssitutkimuksia ei ole aikaisemmin tehty koirilla. Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään giardian esiintyvyyttä suomalaisilla koirilla immunofluoresenssimikroskooppitutkimuksen avulla. Ulostenäytteitä kerättiin 146 koiralta. Näistä alle 6 kk ikäisiä pentuja oli 26 kpl. 10 koirista oli Yliopistolliseen eläinsairaalaan tuotuja löytökoiria. Muut olivat yksityisten ihmisten lemmikkejä. Kultakin koiralta pyrittiin saamaan kaksi ulostenäyetttä 5-7 vrk välein. Giardia-positiivisten koirien osuus tässä aineistossa oli 4,8 %. Alle 6 kk ikäisillä koirilla giardia-positiivisten koirien osuus oli 15,4 % ja yli 6 kk ikäisillä koirilla 2,5 %.
  • Sulonen, Annukka (2009)
    Giardia ja Cryptosporidium ovat alkueläimiä, jotka voivat elää monissa eläimissä sekä ihmisissä suolistoloisena. Giardia- ja Cryptosporidium-tartunta tapahtuu ihmisillä tyypillisimmin saastuneen veden välityksellä. Tartunnan voi saada myös suoraan toisesta ihmisestä tai eläimestä sekä saastuneen ruoan välityksellä. Giardia- ja Cryptosporidium- alkueläimiä on pidetty zoonoottisena parasiittina, mutta zoonoottisuudesta ei ole olemassa varmaa ja todistettua tietoa. Risti-infektio-kokeissa on osoitettu, että osa Giardia-lajeista on isäntälajispesifisiä ja osa pystyy tartuttamaan useita lajeja. Giardia-alkueläimen elinkierto on kaksivaiheinen: trofotsoiittivaihe ja kystavaihe. Kystavaihe on infektiivinen vaihe, jossa kystat kulkeutuvat ulosteiden mukana ulos isäntälajista ja joutuvat uuteen isäntään tämän syödessä kystia. Kystistä vapautuu suolistossa trofotsoiiitteja. Cryptosporidium-alkueläimen elinkierto on monimutkaisempi. Cryptosporidium-alkueläimen infektiivinen muoto on ookysta. Isäntälaji saa Cryptosporidium-tartunnan syömällä infektoituneen ookystan tai kontaminoituneen veden välityksellä Koirilla Giardia-tartunta on usein oireeton, mutta se voi aiheuttaa akuuttia tai kroonista ripulia ja painonmenetystä. Ripuli on tyypillisesti ohutsuoliperäistä. Koirilla ei usein esiinny kliinisiä oireita Cryptosporidium-tartunnasta. Giardia- ja Cryprosporidium-alkueläinten esiintymistä on maailmalla tutkittu paljon sekä kennelolosuhteissa että yksittäisillä lemmikkikoirilla. Monet tutkimukset ovat osoittaneet erityisesti Giardia-alkueläimen esiintyvyyden olevan paljon suurempi kennelolosuhteissa kuin yksittäisessä omistuksessa olevilla koirilla Tutkimuksessani selvitettiin Giardia- ja Cryptosporidium-allkueläimen esiintyvyyttä pohjois-suomalaisen kennelin koirilla. Ulostenäytteet tutkittiin Elisa-testillä sekä immunofluoresenssin avulla mikroskoopilla. Saatuja tuloksia verrattiin lisäksi koirien ikään, sukupuoleen, esiintyneeseen ripuliin ja eri ryhmiin. Kennelissä oli kaikkiaan tutkimushetkellä 317 koiraa. Näytteitä tutkittiin yhteensä 125 koirasta. Tutkittujen koirien iän mediaani oli 4 vuotta ja ikäjakauma 2 kk -13 vuotta. Pennuiksi luokiteltiin kaikki alle yhden vuoden ikäiset koirat ja aikuisiksi kaikki yli vuoden ikäiset koirat. Pentuja tutkituista koirista oli 16. Giardia-positiivisten osuus oli 41,6 % (52 koiraa). Kaikki 16 pentua (100,0 %) olivat Giardia-positiivisia. Aikuisista koirista Giardia-positiivisia oli 34 (36,2 %). Cryptosporidium-positiivisten osuus oli 5,6 % (7 koiraa). Pennuista 5 koiraa (31,2 %) oli Cryprosporidium-positiivisia. Aikuisista koirista Cryptosporidium-positiivisia koiria oli 2 (2,1 %). Tutkimukseni perusteella Giardia-tartuntaa esiintyi kennelissä paljon. Pennuilla Giardia-tartuntaa esiintyi enemmän kuin aikuisilla koirilla, mikä on giardiatartunnoille tyypillistä. Tartuntoja todettiin eniten koiraryhmässä, jossa aikuiset koirat olivat kosketuksissa pentuihin. Sukupuolella ei ollut vaikutusta tartuntoihin. Kennelin koirissa todettiin myös muutamia Cryptosporidium-tartuntoja. Suurin osa tartunnoista todettiin pennuilla.
  • Lankila, Johanna (2002)
    Giardia on siimaeliöihin kuuluva alkueläin, joka elää suolistoloisena nisäkkäissä, linnuissa ja sammakkoeläimissä. Tartunta tapahtuu feko-oraalisesti saastuneen juomaveden ja ruuan välityksellä tai suorassa kontaktissa. Giardian kaksi esiintymismuotoa ovat ohutsuolessa elävä trofotsoiitti ja infektiivinen, isännän ulkopuolella selviytyvä kysta. Infektio on usein oireeton, mutta erityisesti nuorilla tai immuunipuutteisilla yksilöillä se voi aiheuttaa vakavuudeltaan vaihtelevia oireita, kuten ripulia, malabsorptiota ja pahimmillaan jopa vakavia imeytymishäiriöitä. Giardioosia pidetään ihmisellä merkittävimpänä ei-bakteeriperäisen ripulin aiheuttajana. Kissoilla giardian prevalenssi on aikaisempien tutkimusten mukaan vaihdellut 2,5-21 %:n välillä. Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään giardioosin yleisyyttä suomalaisilla kissoilla koprologisten tutkimusten avulla. Ulostenäytteitä kerättiin yhteensä 98 kpl, joista osa oli yksittäisten kissojen näytteitä (n=74), sekä useamman kissan ryhmien yhteisnäytteitä (n=24). Aineisto oli peräisin löytökissoista sekä yksityisten ihmisten omistamista kissoista. Yksittäisillä kissoilla giardian prevalenssiksi saatiin 1,4 % ja useamman kissan yhteisnäytteillä 8,6 %.
  • Haapasalmi, Jyrki (1992)
    Tässä syventävien opintojen tutkielmassa perehdyttiin zoonoottisten alkueläinten, suvut Giardia ja Cryptosporidiumium, yleisiinominaisuuksiin, niiden merkitykseen vesivälitteisten epidemioiden aiheuttajina ja tutkittiin niiden esiintymistä suomalaisissa majavissa. Lisäksi tutkimuksessa perehdyttiin erilaisiin eristämis- ja diagnostisiin menetelmiin. Lähinnä viimeisen kymmenen vuoden aikana on selvinnyt giardioosin ja kryptosporidioosin merkitys maailmanlaajuisesti yleisinä ripulitautien aiheuttajina niin ihmisillä, kuin eläimilläkin. Niiden leviämistapana on vesivälitteisyys merkittävää, johtuen paljolti niiden ominaisuuksista, kuten esim. hyvästä säilyvyydestä kosteissa ja viileissä olosuhteissa. Tutkimuksessa perehdyttiin ja käytännössä kokeiltiin erilaisia laboratoriodiagnostisia menetelmiä näytteiden konsentroimiseksi, loisten ookystien värjäämiseksi ja tutkimiseksi. Melko uutena menetelmänä testattiin myös suoraan immunofluoresenssitekniikkaan perustuvaa värjäysmenetelmää.Tutkittavina näytteinä oli majavien peräsuolia, joista otetusta ulosteesta ookystia yritettiin eristää. Näytteet tulivat suoraan metsästäjiltä eri puolilta Suomea. Yhdestäkään tutkitusta majavanäytteestä ei löytynyt etsittyjen loisten ookystia.