Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 5267-5286 of 24320
  • Sjöblom, Ylva (2008)
    Ämnet för denna undersökning är förhållandet mellan grupp och territorium sett genom en marktvist i västra Mexiko. Utgångspunkten är en rättsprocess där en grupp wixáritarier krävde att staten skulle erkänna orten Xapatia som ett indiansamhälle med kollektiv äganderätt över sin mark. I undersökningen granskas wixáritariernas samhälle och jordrättigheter genom att studera motsättningen mellan wixáritariernas och det statliga rättssystemets uppfattningar så som de tar sig uttryck i rättsprocessen. Avsikten är att förstå varför rättsprocessen uppstått och vilka intressen wixáritarierna har att delta i den. Som en studie av en tvist hänför sig undersökningen till rättsantropologins område och mer allmänt till politisk antropologi. Frågan om wixáritariernas samhälle och förhållande till staten anknyter till den antropologiska diskussionen om korporativa indiansamhällen. En tredje utgångspunkt är James C. Scotts syn på förhållandet mellan staten och lokala jordägosystem. Undersökningen grundar sig i första hand på textanalys av rättegångsmaterialet. Wixáritariernas argument i rättsprocessen analyseras mot bakgrund av etnografiska beskrivningar, och dessa jämförs med rättens argument. Som data används dels rättsliga dokument, dels etnografisk litteratur. De rättsliga dokumenten består av rättens utslag i tvisten, wixáritariernas rättsinlagor och andra skriftliga dokument som de hänvisat till som bevis i rättegången. Den etnografiska litteraturen består av antropologiska studier av wixáritariernas samhälle och jordägosystem. Dessa källor kompletteras med uppgifter insamlade genom fältarbete i Mexiko. Undersökningen visar att wixáritariernas samhälle kan ses om ett socialt nätverk grundat på rituella och politiska band som kretsar kring ceremonicentrum. Genom dessa band förankrar gruppen sig i territoriet. I rättsprocessen argumenterade wixáritarierna för sin äganderätt till marken genom att betona att invånarna bildade en gemenskap som var bunden till marken genom invånarnas band till förfäderna. Enligt rättens syn är samhället en areal avgränsad av råmärken och gränslinjer definierade av den mexikanska staten. Trots att den mexikanska staten i princip erkänner indianernas kollektiva jordägande beaktar den inte deras samhälleliga tillhörighet och organisation då de jordrättsliga gränserna dras upp. Utgångspunkten för marktvisten var wixáritariernas försök att få sin sociala, rituella och politiska organisation att sammanfalla med statens jordrättsliga indelning av området och därmed reintegrera hela det korporativa indiansamhället i alla sina aspekter.
  • Tuomala, Annika (2012)
    Tutkielmassa tarkastellaan grynderiurakoinnin vastuujärjestelmän kehitystä instituution synnystä aina nykyaikaan asti. Grynderiurakointi on kehittynyt Suomessa itsekseen, eikä ulkoisen vallan tai ulkomailta kopioidun sääntelymallin kautta. Lisäksi rakennusalalla vallitseva käytäntö on muokannut järjestelmää omaan suuntaansa. Grynderiurakoitsijoista on kehityksen myötä käytetty eri nimikkeitä, kuten Gründer, perustajaurakoitsija, perustajaosakas ja asunnontuottaja. Tutkielman näkökulma on erityisesti oppihistoriallinen. Lisäksi huomiota kiinnitetään osakkeenostajan aseman kehitykseen. Työn alussa tarkastellaan grynderiurakoinnin alkua ja niitä syitä, jonka takia järjestelmä kehittyi sellaiseksi kuin se on. Sittemmin RS-järjestelmällä pyrittiin paikkaamaan toiminnassa ilmenneitä väärinkäytöksiä ja parantamaan asunto-osakkeenostajan asemaa. 1980-luvulla oikeuskäytännössä ja oikeustieteessä kehitettiin oppi grynderivastuusta, jonka perusteella grynderiurakoitsijaa arvosteltiin ankarammin edellytyksin kuin normaaliurakoitsijaa. 1990-luvulla sopimusperusteinen itsesäätely korvattiin asuntokauppalain mukaisella lakiperusteisella suojajärjestelmällä. Lainsäädännön valmistelussa hyödynnettiin kokemuksia RS-järjestelmästä ja oikeuskäytännössä vakiintuneesta linjasta. Tutkielman lopuksi esitetään lyhyt yhteenveto kehityksen yleispiirteistä ja esitetään muutamia huomioita grynderiurakoinnin nykytilasta mielenkiintoisimpine oikeuskysymyksineen. Työssä ei käsitellä perustajarakennuttamista eikä valtion lainoittamaa arava-tuotantoa.
  • Tuomala, Annika (2012)
    Tutkielmassa tarkastellaan grynderiurakoinnin vastuujärjestelmän kehitystä instituution synnystä aina nykyaikaan asti. Grynderiurakointi on kehittynyt Suomessa itsekseen, eikä ulkoisen vallan tai ulkomailta kopioidun sääntelymallin kautta. Lisäksi rakennusalalla vallitseva käytäntö on muokannut järjestelmää omaan suuntaansa. Grynderiurakoitsijoista on kehityksen myötä käytetty eri nimikkeitä, kuten Gründer, perustajaurakoitsija, perustajaosakas ja asunnontuottaja. Tutkielman näkökulma on erityisesti oppihistoriallinen. Lisäksi huomiota kiinnitetään osakkeenostajan aseman kehitykseen. Työn alussa tarkastellaan grynderiurakoinnin alkua ja niitä syitä, jonka takia järjestelmä kehittyi sellaiseksi kuin se on. Sittemmin RS-järjestelmällä pyrittiin paikkaamaan toiminnassa ilmenneitä väärinkäytöksiä ja parantamaan asunto-osakkeenostajan asemaa. 1980-luvulla oikeuskäytännössä ja oikeustieteessä kehitettiin oppi grynderivastuusta, jonka perusteella grynderiurakoitsijaa arvosteltiin ankarammin edellytyksin kuin normaaliurakoitsijaa. 1990-luvulla sopimusperusteinen itsesäätely korvattiin asuntokauppalain mukaisella lakiperusteisella suojajärjestelmällä. Lainsäädännön valmistelussa hyödynnettiin kokemuksia RS-järjestelmästä ja oikeuskäytännössä vakiintuneesta linjasta. Tutkielman lopuksi esitetään lyhyt yhteenveto kehityksen yleispiirteistä ja esitetään muutamia huomioita grynderiurakoinnin nykytilasta mielenkiintoisimpine oikeuskysymyksineen. Työssä ei käsitellä perustajarakennuttamista eikä valtion lainoittamaa arava-tuotantoa.
  • Welander, Martin (Helsingin yliopisto, 2013)
    Gray Reality, Golden Fantasy. The Problem of Creating in the Aphoristic Works of R.R. Eklund is the first major study of the Finland-Swedish writer R.R. Eklund s (1895 1946) aphoristic works. A point of departure for the study is the assumption that most of the major themes found in Eklund s works can be related to his struggle with the creative process. An aesthetic-idealistic philosophical context, including the philosophical thought of Kant, Schiller, Kierkegaard, Nietzsche and above all, Schopenhauer forms the backdrop to the study. Eklund s personal, reflective aphorism is seen as a part of a general evolution of the 20th century aphorism, as it has been outlined by Philippe Moret, where the aphorism and the literary diary approach each other and even morph into each other. This trend in Eklund s aphorisms is in stark contrast with the general evolution of his poetics, where he distances himself from modernistic ideals, and from the contemporary Finland-Swedish modernism. The presentation of nature in the works of Eklund is also studied, within the context of the regressive fantasy that nature triggers. The relation to nature is also studied in the context of two dichotomies tied to the aesthetic idealism: outside inside and nature culture. The concept of the sublime, as it is presented by Kant and Schopenhauer, is related to nature in general and to the Ostrobothnian plains, an important landscape in Eklund's aphorisms, in particular. Eklund s worship of geniuses and great historical figures is tied both to Schiller s aesthetics and to the sublime, and is studied as an aesthetic-idealistic strategy for easing the (self-inflicted) demand for literary production. The problem of anti-productivity is found to be an all-encompassing theme in Eklund s works, through which all other themes can be understood. The aesthetic idealism, which often takes the form of a struggle between a euphoric-nietzschean and a schopenhauerian world view, can best be understood as Eklund s strategy for overcoming the writer s block he is facing. The strategy is successful at least in the sense that his struggle with the writer s block becomes the most important subject in his works.
  • Alempijevic, Boban (2012)
    Detta arbete tar en titt på ett material insamiat under 1996-1997 av en samlad grupp forskare från Danmark, Sverige, Finland samt Norge där dem ställt frågor som berör samarbete inom de statiiga institutioner som har på ett eller annat vis att göra med miljö handläggning. Intresset i Denna tes ligger hos de frågor som handiar om gränsöverskridande samarbete inom den finländska millä förvaltningen. För att finna sådant samarbete har attityden hos de svarande undersökts, dessa har varit en större del handläggare vid olika institutioner med Miljö handläggnings uppgifter samt en liten del med chefsposition med samma typ av handläggnings uppgifter. En ökad projektifiering av finland har stått som basen i de frågor som använts då frågestållningen utarbetats. Med detta i tanke har sedan govemance teorier tagits i bruk med policynåtverk, byråkratisk/professionell förvaltning, New Public Management och nätverksledning. Den största teoribasen har dock varit det sista teoriområde som tagits upp, nämligen organisationskultur där attityder är den viktigaste ingrediensen för de frågor som ställts; Finns det gemensamma grunder för de svarandena att stå på gällande tvärvetenskapligt/tvärsektoriellt samarbete? Generella attityder gällande miljövården i Finland samt Samarbete och attityder för samarbete över tvärsektoriella/tvärvetenskapliga gränser. 850st handläggare och chefer svarade på formuläret 1997 i Finland av sammanlagt 2789 svaranden i Skandinavien. Det Finländska materialet har 242 variabler. Frekvens analyser gjordes preliminärt på de valda frågoma. I de fall där svaren visade sig antingen för komplexa för att enbart svaras med hjälp av frekvens kömingar samt i de fall där frågoma var av sådan art att de kunde uppvisa svar som inte var lätta att förutses, användes PCA eller "Principal Components Analys" en form av faktoranalys. Då det visades efter preliminära kömingar att enbart samarbetsfrågor inte räckte till för att visa på attityder för grånsöverskridande samarbete så gjordes både frekvens kömingar samt PCA analyser på hela materialet. Resultatet blev att frågoma 1, 3, 5, 9 samt 13 valdes till slut som beroende variabler med frågor 18 till 21 som specifika samarbetes frågor, frågorna 30a samt 38 som attityds frågor. Positiva attityder gällande miljövården i Finland och samarbetet över gränser, sektoriellt och vetenskapligt har visats att det finns i materialet. Samarbetet finns där med, men det är inte helt problemfritt det heller, precis som attityderna. Tvärsektoriellt/tvärvetenskapligt arbete skapar konflikter oavsett om det är kommunikations problem inom den egna organisationen eller med andra ämnes områden och det är svårt att genomföra i praktiken. Brist på resurser och ekonomi, brist på tid, politisk ovilja att ta radikala beslut för miljöns skull, motsättningar på alla nivåer även hos allmänheten. Samarbete över gränsema finns enligt materialet inom den finska miljövården bland handläggama, inom landet och internationellt. En positiv attityd existerar för tvärsektoriellt/tvärvetenskapligt samarbete som överensstämmer med de politiska besluten och förändringarna under 1980- och 1990-talet där nya organisationella verktyg sattes i bruk för att förändra en stor och trög förvaltning till att bli mer genomskinlig och mer fiexibel.
  • Pellikka, Hilkka (Helsingin yliopisto, 2011)
    Sea level rise is among the most worrying consequences of climate change, and the biggest uncertainty of sea level predictions lies in the future behaviour of the ice sheets of Greenland and Antarctica. In this work, a literature review is made concerning the future of the Greenland ice sheet and the effect of its melting on Baltic Sea level. The relation between sea level and ice sheets is also considered more generally from a theoretical and historical point of view. Lately, surprisingly rapid changes in the amount of ice discharging into the sea have been observed along the coastal areas of the ice sheets, and the mass deficit of Greenland and West Antarctic ice sheets which are considered vulnerable to warming has been increasing from the 1990s. The changes are probably related to atmospheric or oceanic temperature variations which affect the flow speed of ice either via meltwater penetrating to the bottom of the ice sheet or via changes in the flow resistance generated by the floating parts of an ice stream. These phenomena are assumed to increase the mass deficit of the ice sheets in the warming climate; however, there is no comprehensive theory to explain and model them. Thus, it is not yet possible to make reliable predictions of the ice sheet contribution to sea level rise. On the grounds of the historical evidence it appears that sea level can rise rather rapidly, 1 2 metres per century, even during warm climate periods. Sea level rise projections of similar magnitude have been made with so-called semiempirical methods that are based on modelling the link between sea level and global mean temperature. Such a rapid rise would require considerable acceleration of the ice sheet flow. Stronger rise appears rather unlikely, among other things because the mountainous coastline restricts ice discharge from Greenland. The upper limit of sea level rise from Greenland alone has been estimated at half a metre by the end of this century. Due to changes in the Earth s gravity field, the sea level rise caused by melting ice is not spatially uniform. Near the melting ice sheet the sea level rise is considerably smaller than the global average, whereas farther away it is slightly greater than the average. Because of this phenomenon, the effect of the Greenland ice sheet on Baltic Sea level will probably be rather small during this century, 15 cm at most. Melting of the Antarctic ice sheet is clearly more dangerous for the Baltic Sea, but also very uncertain. It is likely that the sea level predictions will become more accurate in the near future as the ice sheet models develop.
  • Vainio, Juulia (2006)
    Tämä tutkielma käsittelee kahta symbolia ja rituaalia sekä sitä, miten ne toimivat paikallisen kulttuurin ilmentäjinä ja muovaajina meksikolaisessa Tepoztlánin kylässä. Toinen tarkastelemani symboli on Guadalupen neitsyt, joka on koko Meksikon nationalistinen symboli, ja toinen on el Tepozteco, Tepoztlánin kylän prehispaaninen jumalhahmo ja myyttinen viimeinen hallitsija. Tutkielma lähtee oletuksesta, jonka mukaan kustakin kulttuurista on löydettävissä keskeisiä symboleja, joilla on merkittävä asema ajattelun ja toiminnan määrittäjänä kyseisessä kulttuurissa. Tutkielman merkittävin teoreettinen lähtökohta on Victor Turnerin ajatus sosiaalisista maailmoista prosesseina, joissa vuorottelee ja elää rinnakkain kaksi sosiaalisen kanssakäymisen eri muotoa, struktuuri ja communitas. Struktuuri on se yhteiskuntaelämän puoli, jota määrittää hierarkiat, statukset ja erottelut, kun taas communitaksessa ihmiset kohtaavat toisensa ikään kuin kokonaisina, vailla struktuuriin kuuluvia rajoituksia. Tutkielma käsittelee sitä, miten kaksi symbolia sijoittuu struktuuri-communitas -akselille, ja mitä ne kertovat tepoztlánilaisesta kulttuurista. Tutkielmasta käy ilmi, että Guadalupen neitsyt, jonka on usein nähty edustavan meksikolaisessa kulttuurissa niin sanottuja pehmeitä arvoja ja communitasta, edustaakin Tepoztlánin barrioissa struktuuria. Guadalupen neitsyen kultti on tullut osaksi tepoztlánilaista uskonnollista ja sosiaalista järjestelmää nationalismikasvatuksen ansiosta ja edustaa siten kylässä vallan rakenteita, jotka sijaitsevat pääkaupungissa ja katolisen kirkon hierarkioissa. Lisäksi Guadalupen neitsyt on Tepoztlánissa kahden suurimman ja nationalistisimman barrion suojeluspyhimys. Toinen tarkastelemani symboli, el Tepozteco, ilmentää sen sijaan tepoztlánilaista communitasta. Tepoztecoon liittyvä mytologia kertoo hänen elämästään ja ilmestymisistään vuorilla, kylän marginaalissa. Toisaalta el Tepozteco yhdistää koko kylän vuosittaisessa fiestassaan. Tepozteco ilmentää myös toisenlaisen, communitakseen liittyvän sosiaalisen organisoitumisen mahdollisuutta. Se, miten tämä potentiaali toteutui Tepoztlánissa 1990-luvulla niin kutsutussa "golf-sodassa", kertoo siitä, että Tepozteco representoi tepoztlánilaisten yhteyttä samalla tavoin kuin Guadalupen neitsyt symboloi Meksikon kansakuntaa. Tutkielma perustuu neljän kuukauden pituiseen kenttätyöhön, jonka suoritin Tepoztlánissa talvella 2002-2003. Aineisto koostuu osallistuvan havainnoinnin avulla kootusta aineistosta, paikallisten ihmisten kanssa käydyistä keskusteluista ja heidän haastatteluistaan. Aineistoon kuuluu myös Tepoztlánia ja sen kulttuuria käsittelevää kirjallista materiaalia, joista tärkeimpiä ovat Robert Redfieldin Tepoztlán: A Mexican Village (1930) ja Oscar Lewisin Tepoztlán. Village in Mexico (1960). Näiden klassisten Tepoztlán-etnografioiden lisäksi tärkeitä lähteitä työssäni ovat meksikolaisten yhteiskuntatieteilijöiden Yolanda Corona Caraveon ja Carlos Perez y Zavalan golf-sotaa käsittelevä artikkeli Resonancias Mítico religiosas de un movimiento de resistencia sekä Eugenia Echeverrían tepoztlánilaista fiestojen sykliä käsittelevä teos Tepoztlán ¡Que Viva la Fiesta!.
  • Nyholm-Eriksson, Anette (2003)
    Sosiaalipsykologian pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää Kiinassa tällä hetkellä työskentelevien tai äskettäin kotiin palanneiden suomalaisten käsityksiä guanxista ja siitä, miten suhdetoimintaa tulee heidän mielestänsä Kiinassa hoitaa. Teoria perustuu eri tieteiden aloilta koottuun materiaaliin. Teorian painopiste on guanxin kulttuurisessa selitysmallissa, mutta myös institutionaalisten tekijöiden vaikutusta guanxiin käsitellään. Teoreettisena viitekehyksenä on Serge Moscovicin kehittämä sosiaalisten representaatioiden teoria. Teorian avulla tutkitaan haastateltavien guanxirepresentaatioiden sisältöä ja ryhmän käsityksien yhteneväisyyttä. Tutkielman aineistona on 12 teemahaastattelua, jotka on litteroitu sanatarkasti. Haastateltavat ovat Kiinassa (Shanghaissa) erilaisissa päällikkö- tai johtotehtävissä työskenteleviä tai työskennelleitä suomalaisia. Aineiston analyysin menetelmänä on käytetty laadullisen tutkimuksen aineistolähtöistä grounded-teoriaa. Tärkeimpinä tuloksina todetaan, että haastateltavien guanxirepresentaatiot ovat normien suhteen hyvin yhteneväiset. Kasvoihin ja vastavuoroisuuteen liittyvät normit nousivat erityisen tärkeiksi. Myös liike-suhteiden henkilökohtaisuutta pidettiin tärkeänä kuten myös luottamusta, joskin molemminpuolinen luottamuspula oli yleinen ongelma.. Käsitykset siitä, miten guanxin suhteen toimitaan ja mitkä toimintatavat ovat hyviä, vaihtelevat johtuen yrityksien erilaisista toimintatavoista ja tarpeista. Vaikka tietyt guanxiin liittyvät "pelisäännöt" ovat yleisesti tiedossa, jokainen joutuu soveltamaan niitä omaan yritykseensä ja toimintaansa sopiviksi. Samat toimintatavat mainitaan kuitenkin tarpeeksi usein, jotta ryhmän käsityksiä voitaisiin pitää yhteneväisinä. Guanxi näyttäisi tämän tutkimuksen valossa oleva seikka, jota jokaisen suomalaisyrityksen on hyvä huomioida ryhtyessään liiketoimintaan Kiinassa. Keskeiset lähteet ovat Hofstede (1980, 1991, 1993), Triandis (1994), Redding (1990), Trompenaars & Hampden Turner (1997), Bond (1991), Hwang (1987), Moscovici (1984x, 1988, 200)9 Purkhardt (1993) sekä Strauss ja Corbin (1990).
  • Aura, Merja (2014)
    Tutkielmani käsittelee keväällä 2012 Helsingin Sanomissa (HS) käytyä keskustelua Guggenheim Helsinki -taidemuseohankkeesta. 10.1.2012 julkaistiin Guggenheim Helsinki: konsepti- ja kehitysselvitys, jonka oli tilannut Solomon R. Guggenheimin säätiö. Raportissa kuvaillaan suomalaista ja erityisesti helsinkiläistä taide-elämää ja todetaan, että Helsingistä puuttuu kansainvälistä modernia taidetta esittelevä museo. Guggenheim Helsinki -museosta on raportissa kolme eri kävijämääräskenaarioita, joista keskimmäinen nousi julkiseen keskusteluun. Raportissa uskotaan vahvasti siihen, että Guggenheim Helsinki houkuttelee kaupunkiin lisää turisteja, elävöittää matkailuelinkeinoa ja tuo vireyttä suomalaiseen taide-elämään. Museo kuvataan keinona parantaa Helsingin asemaa kaupunkien keskinäisessä globaalissa kilpailussa. Tarkastelen raportin julkistamisesta alkanutta keskustelua, joka oli erittäin kiivasta. Tutkielmassani on mukana 181 Helsingin Sanomissa ajalla 2.1.2012–14.5.2012 julkaistua tekstiä, joista puolet on mielipidekirjoituksia. Näkökulmani teksteihin on se, miten eri kirjoittajat tai artikkelien haastateltavat näkevät Helsingin paikkana? Millaisia käsityksiä heillä on tilasta ja miten paikan identiteetti ymmärretään? Tämän lisäksi arvioin tekstien valossa sitä, kenellä on valta eri ryhmien näkökulmasta ja miten kirjoittajat ja haastateltavat suhtautuvat paikan prosessinomaisuuteen, siihen kohdistuviin muutospaineisiin? Teoreettisena pohjana on Doreen Masseyn aika-tila-käsitepari. Arvioinnin avuksi olen hahmottanut teksteistä viisi eri toimijaryhmää, verkostoa, joiden kautta kuvaan tutkimuskysymyksiäni. Ryhmien valta suhteessa tilaan on erilaista, kuten myös niiden keinot kyseenalaistaa toisten valtaa. Nämä ryhmät ovat: talouden ja politiikan raskaan sarjan vaikuttajat, Helsingin kaupungin viranhaltijat, kaupungin poliittiset päätöksentekijät, taidemaailman vaikuttajat ja kaupunkilaiset. Näiden lisäksi arvioin myös Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimituksen kuvaa Helsingistä paikkana. Kaksi ensimmäistä kuukautta keskustelu liittyi selvitysraporttiin, kuten onko kävijämääräarvio realistinen ja osataanko vastaava museo tehdä itse. Maaliskuun alussa teksteissä käsiteltiin valtaan liittyviä teemoja, kuten millaista “peliä” Guggenheimiin liittyy. Museohanketta tukeneet talouden ja politiikan raskaan sarjan vaikuttajat liikkuvat aika-tila-tiivistymässä ja hyötyvät siitä. Tämän liikkuvuuden he uskovat hyödyttävän koko yhteiskuntaa. Vaikuttajat tarkastelevat museohanketta makrotasolta. Jos museo ei etene, voidaan elinkeinopolitiikkaa hoitaa jollain toisella projektilla. Keskeistä on se, kuinka Helsinki pärjää globaalissa kaupunkien kilpailussa ja tätä voidaan tukea ns. paikkojen politiikalla, eli rakentamalla kiinnostavaa kaupunkiympäristöä luovissa palvelu-ammateissa toimiville. Vetovoimainen kaupunki houkuttelee myös kansainvälisiä yrityksiä perustamaan toimistojaan. Helsingin kaupungin viranhaltijat näkyvät teksteissä lähinnä päätöksenteon luovijoina. Jos yksi keino ei edistä asiaa, etsitään toinen tapa. Kaupungin poliittiset päätöksentekijät taas jakautuvat selkeästi eri leireihin: museohankkeen puolustajiin ja vastustajiin. Pääosin tätä ryhmää leimaa kuitenkin passiivisuus: pitkin kevättä he kertovat yhä odottavansa lisätietoa kaupungin johdolta. Päätöksentekoa ohjaavat myös valtakamppailut. Kaupunkilaiset eivät näe museohankkeessa juurikaan hyötyjä, joitain yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. He arvioivat museon tarpeellisuutta suhteessa peruspalvelujen säästöihin ja puolustautuvat voimakkaasti tilaa uhkaavalta muutokselta: turisteja ja museoita on jo nyt liikaa. Vahvaa paikan tuntua kaivataan. Taidemaailma on huolissaan omien instituutioidensa rahoituksesta ja vaikutusvallasta. Tämä ryhmä puhuu myös ristiriitaisimmin: toisaalta vakuutetaan omasta kyvystä hallita aika-tila-tiivistymää, mutta samaan aikaan puolustaudutaan ja kaivataan vahvaa paikan tuntua. Ulkopuoliset koetaan tunkeutujina omaksi koettuun tilaan, eikä oman tilan resursseja haluta luovuttaa vieraille. Poikkeuksen tähän puheeseen tuo Checkpoint Helsinki -hanke, mutta sen näkökulmat hautautuvat nopeasti kiistelevien osapuolten jalkoihin. Helsingin Sanomien pääkirjoitukset myötäilevät kaupungin kehittäimistarvetta investointien houkuttelemiseksi. Keskustelua käydään hyvin erilaisten ”karttojen” pohjalta, joissa kuva Helsingistä paikkana ja tilana on hyvin erilainen. Puoltajille kaupunki on mahdollisuuksien paikka, joka saisi museosta kansainvälisen pääoman magneetin. Kaupunkilaisille Helsinki näyttäytyy kurjistuvana palvelutuottajana, jossa rahaa tuhlataan elitistiseen museoon. Taidemaailma näkee Helsingin yhtenäiskulttuurin paikkana, jossa ei ole tilaa ”vieraalle” toimijalle.
  • Hirvonen, Vuokko (1991)
  • Tandefelt, Henrika (Helsingin yliopisto, 2007)
    The dissertation analyses the political culture of Sweden during the reign of King Gustav III (1771-1792). This period commonly referred to as the Gustavian era followed the so-called Age of Liberty ending half a century of strong parliamentary rule in Sweden. The question at the heart of this study engages with the practice of monarchical rule under Gustav III, its ideological origins and power-political objectives as well as its symbolic expression. The study thereby addresses the very nature of kingship. In concrete terms, why did Gustav III, his court, and his civil service vigorously pursue projects that contemporaneous political opponents and, in particular, subsequent historiography have variously pictured as irrelevant, superficial, or as products of pure vanity? The answer, the study argues, is to be found in patterns of political practice as developed and exercised by Gustav III and his administration, which formed a significant part of the political culture of Gustavian Sweden. The dissertation is divided into three parts. The first traces the use and development of royal graces chivalric orders, medals, titles, privileges, and other gifts issued by the king. The practice of royal reward is illustrated through two case studies: the 1772 coup d état that established Gustav III s rule, and the birth and baptism of the crown prince, Gustav Adolf, in 1778. The second part deals with the establishment of the Court of Appeal in Vasa in 1776. The formation of the Appeals Court was accompanied by a host of ceremonial, rhetorical, emblematic, and architectural features solidifying its importance as one of Gustav III s most symbolic administrative reform projects and hence portraying the king as an enlightened monarch par excellence. The third and final part of the thesis engages with war as a cultural phenomenon and focuses on the Russo-Swedish War of 1788-1790. In this study, the war against Russia is primarily seen as an arena for the king and other players to stage, create and re-create as well as articulate themselves through scenes and roles adhering to a particular cultural idiom. Its codes and symbolic forms, then, were communicated by means of theatre, literature, art, history, and classical mythology. The dissertation makes use of a host of sources: protocols, speeches, letters, diaries, newspapers, poetry, art, medals, architecture, inscriptions and registers. Traditional political source material and literary and art sources are studied as totalities, not as separate entities. Also it is argued that political and non-fictional sources cannot be understood properly without acknowledging the context of genre, literary conventions, and artistic modes. The study critically views the futile, but nonetheless almost habitual juxtaposition of the reality of images, ideas, and metaphors, and the reality of supposedly factual historical events. Significantly, the thesis presumes the symbolic dimension to be a constitutive element of reality, not its cooked up misrepresentation. This presumption is reflected in a discussion of the concept of role , which should not be anachronistically understood as roles in which the king cast himself at different times and in different situations. Neither Gustav III nor other European sovereigns of this period played the roles as rulers or majesties. Rather, they were monarchs both in their own eyes and in the eyes of their contemporaries as well as in all relations and contexts. Key words: Eighteenth-Century, Gustav III, Cultural History, Monarchs, Royal Graces, the Vasa Court of Appeal, the Russo-Swedish War 1788–1790.
  • Petas, Sandra (Helsingin yliopisto, 2007)
    Bakgrunden till denna avhandling är att nivån i studentskrivningarna i modersmål och litteratur har sjunkit under de senaste tio åren bland både finskspråkiga och svenskspråkiga gymnasister i Finland. I och med det startades ett projekt, Språklig mångfald, vars syfte är att undersöka bakgrundsfaktorer till att nivån har sjunkit. Som en del av projektet redogör jag i den här avhandlingen för finlandssvenska gymnasisters läsvanor och skrivvanor, dvs. vad, hur ofta och på vilket språk gymnasisterna läser och skriver. Dessutom har jag undersökt gymnasisters attityder till ämnet modersmål och litteratur. Min studie är baserad på en enkätundersökning bland 81 gymnasister samt på intervjuer med åtta gymnasister. Resultatet visar att gymnasister läser dagstidningar i betydligt större utsträckning än de läser böcker. Speciellt gymnasister med låga betyg i modersmål och litteratur läser sällan eller aldrig skönlitteratur. Skrivkulturen bland gymnasisterna innefattar främst media som textmeddelanden per mobiltelefon och debattinlägg på diskussionsforum på Internet. I dessa texter används oftast ett enkelt och kortfattat språk. Gymnasister med höga betyg i modersmålsämnet läser oftare och skriver flera olika genrer under sin fritid än vad gymnasister med låga betyg gör. Gymnasister med höga betyg läser och skriver även oftare på svenska än vad gymnasister med låga betyg gör. I min studie framkommer det att gymnasisterna anser att modersmålsämnet är viktigt, men inte roligt samt att höga betyg korrelerar med positiva attityder. De som har negativa attityder har ofta haft svårigheter med ämnet och har även svårt att se någon koppling mellan modersmålsämnet och vardagen samt framtiden. Många av dem anser att studentskrivningarna är det enda målet med modersmålsämnet.
  • Sandfall, Elina (2014)
    Haagin vuoden 1993 adoptiosopimuksella on ollut merkittävä vaikutus suomalaiseen adoptiolainsäädäntöön. Suomalainen kansainvälisen adoptiotoiminnan sääntely perustuu ulkomaisten adoptiopäätösten tunnustamiselle. Haagin adoptiosopimuksen mukaisiksi vahvistetut adoptiot ovat yksi esimerkki Suomessa suoraan lain nojalla päteväksi tunnustettavista adoptiopäätöksistä. Kun ulkomainen adoptiopäätös tunnustetaan Suomessa, saa se samat oikeusvaikutukset kuin kansallinen adoptiopäätös ja mahdollistaa ennen kaikkea adoptoidun lapsen asumisen Suomessa. Haagin adoptiosopimus kieltää jäsenvaltioiltaan kansainvälisen adoption ilman sopimuksen mukaista yhteistyöjärjestelmää, mutta se ei estä jäsenvaltioiden kansalaisia itse lähtemästä ulkomaille suorittamaan lapsen kotimaassa adoptio kansallisena adoptiona. Suomessa on vuonna 2012 voimaantulleella adoptiolailla päädytty laajentamaan Haagin vuoden 1993 adoptiosopimuksen kansainvälisen adoption edellytykset koskemaan kaikkia kansainvälisluonteisia adoptioita siten, että Suomessa asuvan henkilön ulkomailla toteuttama adoptio tunnustetaan Suomessa päteväksi vain mikäli adoptio on suoritettu Haagin sopimuksen mukaisessa järjestyksessä. Tämä merkitsee käytännössä itsenäisten adoptioiden kieltoa. Adoptiolain eräänä tavoitteena olikin estää itsenäisesti ulkomailla suoritettuja adoptioita niihin liittyvien huomattavien riskitekijöiden vuoksi. Adoptiolaki on kuitenkin kirjoitettu ehdottomaksi, eikä sen sananmukainen tulkinta anna minkäänlaisia poikkeamismahdollisuuksia itsenäisesti suoritetun adoption tunnustamiseen Suomessa. Tämä tuottaa ongelmia tilanteissa, joissa lapsi on kotivaltiossaan adoptoitu pätevästi suomalaisille adoptiovanhemmille, mutta adoptiota ei perheen palatessa Suomeen tunnusteta. Lähtökohtaisesti adoptiolain mukaan lapsi palautetaan takaisin kotimaahansa, jossa tällä ei enää ole oikeudellisia vanhempia, sillä adoptio on tuossa valtiossa pätevä. Lapsi ei siten voi toteuttaa oikeuksiaan esimerkiksi elatukseen tai perintöön biologisten vanhempiensa eikä adoptiovanhempiensa osalta. Niin kansainvälisen kuin suomalaisenkin adoptiolainsäädännön tärkeimpänä tavoitteena on turvata lapsen etu. Pohdittavaksi nouseekin kysymys siitä, onko adoptiolain itsenäisten adoptioiden tunnustamisen kielto ehdottomuudessaan lapsen edun periaatteen vastainen.