Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 5307-5326 of 24317
  • Törnroos, Veijo (1954)
  • Marjaniemi, Martti (1977)
  • Hörman, Ari (1995)
    Tällä syventävien opintojen projektilla haluttiin selvittää mahdollinen haiman ja sapen vaikutus radioaktiivisen cesiumin (Cs-134) resekreetioon ruuansulatuskanavaan hiirellä. Aiheesta jo aikaisemmin ilmestyneiden tutkimusten mukaan ohutsuolen alkuosaan tapahtuu cesiumin eritystä. Tuolle alueella eksokriinisen erityksensä laskevien haiman ja sapen vaikutusta ei kuitenkaan ole tarkemmin selvitetty. Projektissa käytettiin 7 hiirikoeryhmää. Kahdelle ryhmällä annettiin haiman toiminnan stimuloimiseksi raakaa soijaa ja kahdelle ryhmälle koolihappoa sapen erityksen vilkastuttamiseksi. Kontrolliryhmiä oli kaksi ja lisäksi yksi paastokontrolliryhmä. Puolet ryhmistä saivat rehunsa mukana cesiumsitojaa (AFFC), jolla estettiin ruuansulatuskanavaan jo erittyneen cesiumin takaisinimeytyminen. Hiiriin injisoitiin cesiumisotooppi intraperitoneaalisesti ja niiden kokokehon radioaktiivisuuden kehittymistä seurattiin päivittäin. Hiirten lopetuksen yhteydessä suoliston eri osista otettiin näytteitä, joiden radioaktiivisuus määritettiin. Tehtyjen kokeiden perusteella ei voitu havaita haimalla tai sapella olevan vaikutusta cesiumin resekreetioon ruuansulatuskanavaan.
  • Luukkonen, Hanna-Mari (1998)
    Tämä syventävien opintojen tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä tutkimusosasta. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään lähinnä eksokriinisen haiman vajaatoiminnan (exocrine pancreatic insufficiency, EPI) patofysiologiaa ja hoitoa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää entsyymilääkityksellä olevien EPI-koirien vointia vertaamalla sitä terveiden samanrotuisten koirien vointiin. Pyrkimyksenä oli myös selvittää eroja yleisimmin käytettyjen entsyymilääkitysmuotojen välillä sekä muun lääkityksen ja ruokavalion merkitystä EPI:n hoidossa. Tutkimus tehtiin kyselytutkimuksena keväällä 1996. Tutkimuksessa oli mukana 76 EPI-koiraa ja 145 tervettä kontrollikoiraa. Molempien ryhmien koirat olivat joko saksanpaimenkoiria tai pitkäkarvaisia collieita. Kyselykaavakkeissa omistajilta tiedusteltiin koirilla esiintyvien mahasuolikanava- sekä iho-oireiden yleisyyttä ja voimakkuutta. Lisäksi oli kysymyksiä koirien ruokinnasta. EPI-koirien omistajilta tiedusteltiin myös entsyymilääkityksen sekä muun lääkityksen käyttöä. Saatujen vastausten perusteella todettiin, että noin puolet hoidossa olevista EPI-koirista voi yhtä hyvin kuin kontrollikoirat. Hoitovasteessa oli kuitenkin suurta vaihtelua ja viidenneksellä EPI-koirista hoitovaste arvioitiin huonoksi. Yleisimmät oireet, joita EPI-koirilla entsyymilääkityksestä huolimatta esiintyi olivat kellertävä uloste sekä lisääntynyt ulosteen määrä. Rotujen tai entsyymilääkitysmuotojen välillä ei todettu eroja hoitovasteessa. Muuta lääkitystä, lähinnä antibiootteja, oli käytetty yleisesti entsyymilääkityksen ohella EPI-koirien hoitoon. Pitkäaikaishoidossa erikoisruokavalion tarve oli vähäistä eikä EPI-koirien ruokinta merkittävästi poikennut kontrollikoirien ruokinnasta.
  • Wiberg, Maria (1990)
    Tämä syventävien opintojen tutkielma koostuuu kirjallisuuskatsauksesta sekä tutkimusosasta. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään haimanvajaatoiminnan (PDA) etiologiaa, oireita, diagnoosia ja hoitoa sekä esitellään lyhyesti sairauksien perinnöllisyystutkimusta ja eri perinnöllisyysmalleja.Tutkimusosa koostuu kolmesta tutkimuksesta. Ensimmäisessä tutkimuksessä pyritään saamaan varmennus PDA:n periytyvyysmallista saksanpaimenkoirilla sekä seuraamaan, miten ja millä nopeudella haiman surkastuminen tapahtuu. PDA:ta sairastavien saksanpaimenkoirien risteyksessä syntyneet kuusi pentuaovat tällä hetkellä kolmevuotiaita ja yksi pentu on sairastunut PDA:han. Kahden vuoden iässä PDA:han sairastuneella koiralla oli syntyessään normaali haima. Haiman makroskooppinen surkas minen tapahtui nopeasti, kolmen kuukauden sisällä. Toisessa tutkimuksessa kartoitettiin PDA:n esiintymistä collieilla sekä tutkittiin, onko sairaus rodulla perinnöllinen. Eläinlääketieteellisellä korkeakoululla vuosien 1977-1988 välisenä aikana collieilla todetuista 51 PDA-tapauksesta 44 pystyttiin sijoittamaan yhdistettyyn sukutauluun. Tutkimusaineiston perusteella voidaan olettaa, että PDA on collieilla perinnöllinen sairaus, mutta periytyvyysmallia ei voitu varmuudella määrittää.< P> Kolmannen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, voidaanko PDA:ta sairastavien koirien kliinisiin oireisiin vaikuttaa vaihtamalla koirien tavanomainen ruoka suolistosairauksien hoitoon tarkoitettuun dieettiruokaan. Entsyymilääkitys pidettiin ennallaan tutkimuksen ajan. Tutkimus osoitti, että dieettiruualla pystytään vähentämään joitakin PDA-oireita. Suoliston murina, ilmavaivat, ulosteen määrä sekä ulostuskerrat vähenivät merkitsevästi. Dieettiruokinnan kustannukset olivat lähes kaksinkertaisesti tavanomaiseen ruokintaan verrattuna.
  • Günther, Jessica (2009)
    Syventävien opintojen työ käsittelee sian käyttäytymisen kehitystä ja virikkeiden vaikutusta siihen. Haitallisen käyttäytymisen osalta keskitytään kuvaamaan hännänpurentaa. Kirjallisuuskatsauksessa kerrotaan ympäristö- ja muista tekijöistä, jotka vaikuttavat hännänpurennan esiintymiseen sikaloissa. Tekijötä yhdistäväksi asiaksi mainitaan sialle niistä aiheutunut stressi. Kokeessa kuvattiin sikoja videolle neljän sian ryhmissä välikasvatus- ja lihasikakasvatus-vaiheissa. Puolet tutkimusryhmästä sai virikkeeksi oljen ja purun seosta kaikissa tai vain joissakin kolmesta eri kasvatusvaiheesta ( alkukasvatus, välikasvatus ja loppukasvatus). Puolet ryhmästä ei saanut virikkeitä missään näistä kolmesta kasvatusvaiheesta. Käyttäytymisille annettiin nimet ja niiden esiintymistiheys tilastoitiin Noldus Observer-tietokoneohjelmalla. Tulokseksi saatiin, että virikkeellisessä ympäristössä kasvaneilla sioilla esiintyi vähemmän agonistista käyttäytymistä kuin virikkeettömissä oloissa kasvatetuilla. Varsinkin alkukasvatusvaiheen virikkeet eli imetysajan virikkeellinen ympäristö ennaltaehkäisi häiriökäyttäytymistä myöhemmissä kasvatusvaiheissa. Tieteellisesti merkitsevä ero saatiin tutkittaessa käyttäytymisyhdistelmää ”agonistic”. Agonistic-käyttäytymisyhdistelmässä laskettin frekvenssi ja ajallinen kesto käyttäytymisille puree häntää, puree korvaa, tappelee, työntää ja alistuu.
  • Koivuniemi, Anu (2002)
  • Perälä, Riikka (Helsingin yliopisto, 2012)
    The implementation of a drug policy based on the harm reduction ideology was started in Finland at the turn of the millennium, in addition to the restrictive drug policy implemented traditionally. The first health conseling service for injecting drug users, based on the harm reduction approach, was opened in the capital region in 1997. The start of the activities was a response to the social and health authorities' concern in Finland in the 1990s, especially about the spread of bloodborne contagious diseases, HIV and hepatitis, related to injecting drug use. What was new and exceptional about the activities of the health counseling services was that they were particularly aimed at active drug users. In order to come and receive services there, the users did not have to commit themselves to stopping drug use, nor even to present any plans on those lines. Currently, the harm reduction policy has been carried out in Finnish health counseling services for almost fifteen years. The activity has become a central part of Finnish social and health services, but simultaneously various stereotypical notions, e.g. of approving of drug use and maintaining the drug problem, are still related to the activity. So far it has not been clear what type of help the drug users actually receive at the services and what significance the activity has generally had in trying to control problems related to drug use. In this research, the work done in health counseling services and the practices of the harm reducing policy generally have been approached by participating in the activities within the policy and studying them from a close distance. Thus, the idea has been to diversify the conceptions of the significance of the harm reduction policy as a control strategy directed on drug users. The qualitative research material consisting of client and employee interviews and observational notes was gathered in 2003-2007 at a health counseling service in Southern Finland and around the activities by using the etnographic research method. The results of the research show that health counseling services and the harm reduction policy implemented in them have become a significant part of the everyday lives of many problem drug users. At the services, the users receive help and support that is not available elsewhere in society. Both the employees and the visiting clients consider the work in the services more extensive than the agenda of the traditional harm reduction policy: for instance, elements of social and healthcare work play an essential part in the work done at the service, and the services also have a clear connection to the activities elsewhere in the service system. The services have also managed to create new kinds of ways to deal with the drug problem which the clients as well as the employees endorse. The harm reduction policy implemented in Finland is therefore a positive example of significantly increasing the social confidence of a population group that is socially quite excluded, and often even "demonized", by working methods that listen to them and activate them. This should also be considered in future when planning similar interventions. However, the relationship of the health counseling activities to their environment has tensions, and the authorities, for example, often have a narrow perception of the activity as the exchange of syringes and needles. This, in turn, complicates the successful inclusion of the innovative procedures dominant in the policy into practices of the Finnish drug policy and treatment. On a theoretical level, the research goes over a research discourse on the forms of social governance typical today. In this respect, the research enriches the recent analyses of governing by highlighting examples of the possibilites of opposition to governance as well as of the new forms of collective action and solidarity available in the prevalent ways of governance.
  • Schalin, Minna (2002)
    Tutkielmassa tarkastellaan ravinnepäästöjen kontrollointia ja siihen liittyviä informaatio-ongelmia. Epätäydellisen informaation oloissa etsitään optimaalista ohjauskeinoa, jolla saavutettaisiin hajakuormituksen sosiaalisesti toivottava taso. Informaation puutteesta johtuen ohjauskeinoilla voidaan saavuttaa vain second-best-ratkaisu. Informaatio-ongelmista keskeisellä sijalla ovat luonnon stokastisuudesta johtuva epävarmuus sekä epäsymmetrisen informaation moral hazard -ongelma. Ravinnepäästöt ovat luonteeltaan ns. hajakuormitusta (nonpoint source pollution) ja ne ovat peräisin etupäässä peltojen lannoituksesta. Hajakuormitus tarkoittaa saastetta, jonka päästölähdettä ei voida yksiselitteisesti määritellä eikä paikantaa. Hajakuormitukselle on tyypillistä, että ensinnäkin sekä päästön kulkeutumiseen että veden kokonaiskuormitukseen vaikuttavat stokastiset tekijät. Näitä tekijöitä ovat luonnon vaihtelevuuteen liittyvä epävarmuus kuten sääolosuhteet (tuuli, sademäärä yms.), ja niillä on ennalta arvaamaton vaikutus sekä päästön huuhtoutumiseen että kokonaiskuormituksen esiintymiseen. Toiseksi yksittäistä päästöä on mahdoton erottaa vesistön muusta kuormituksesta eikä päästön alkuperää ole mahdollista jäljittää. Lisäksi hajakuormituksen ongelmana on, että päästölähteet ovat kooltaan melko pieniä (verrattuna mm. teollisuuden saastuttajiin) ja niiden lukumäärä on suuri. Hajakuormitukseen liittyy siis piirteitä, jotka vaikeuttavat optimaalisen saastekontrollin asettamista. Ohjauskeinon optimaalinen asettaminen vaatii tietoa mm. päästömääristä ja toteutuneesta päästövähennyksestä, ja lisäksi yhteiskunnan suunnittelijan täytyy pystyä valvomaan, että asetettuja määräyksiä noudatetaan. Perinteisiä saastekontrollin keinoja (esim. määrärajoite, päästömaksu) ei voida sellaisenaan käyttää, koska ne perustuvat enimmäkseen täyden informaation malleihin - hajakuormitussaasteen ongelmat johtuvat nimenomaan epätäydellisestä informaatiosta. Tutkielmassa analysoidaan kolmen mallin avulla kahden tyyppisiä hajakuormituksen ohjauskeinoja. Yhteistä näille malleille on, että ne kaikki perustuvat kollektiiviseen valvontaan eli kokonaissaastetason tarkkailuun perustuviin maksuihin. Malleissa keskitytään hajakuormituksen erityisluonteeseen, ja täten ne poikkeavat perinteisistä saastekontrollin keinoista. Kannustimet ja epätäydellinen informaatio ovat keskeisellä sijalla ohjauskeinon suunnittelussa. Kukin malli keskittyy vain yhteen tai muutamaan hajakuormituksen ongelmaan kerrallaan, jolloin muut ongelmat jäävät vähemmälle huomiolle. Mallien perusteella voidaan päätellä, että hajakuormituksen optimaalisen ohjauskeinon asettaminen on vaativa tehtävä, sillä hyvästä suunnittelusta huolimatta tarvittavaa informaatiota on vaikea saada. Ei siis ole olemassa hajakuormituksen kontrollikeinoa, joka ottaisi kattavasti huomioon kaikki informaation epätäydellisyydestä johtuvat ongelmat. Mallit antavat kuitenkin tukea sille, että hajakuormituksen kontrolli on teoriassa mahdollista toteuttaa siten, että informaatio-ongelmista johtuvaa second-best-ratkaisua voidaan parantaa tehokkaalla ohjauskeinojen suunnittelulla.
  • Hirvonen, Anna (2014)
    Suurten tietomäärien käsittely peräkkäisessä tietovarastossa on tehotonta, minkä seurauksena käyttäjän kyselyiden vasteajat ovat kohtuuttoman pitkät. Viime vuosina markkinoille on ilmestynyt joukko massiivisesti rinnakkaisia tietovarastoja, joissa kysely käsitellään rinnakkain useassa pisteessä. Hajautetuissa tietovarastoissa tiedon määrän lisääntyessä kyselyiden vasteaikojen tulisi pysyä ennallaan lisäämällä pisteiden määrää. Kyselynoptimoinnin tavoitteena on lyhentää kyselyiden vasteaikoja. Täten hajautetun tietovaraston kyselynoptimoinnissa optimoidaan kyselynkäsittelyn lisäksi tietovaraston skaalautuvuutta. Kyselynoptimoinnissa minimoidaan leyoperaatioiden ja kommunikoinnin määrää. Hajautetussa tietovarastossa kyselyn käsittely on optimaalista, kun pisteet käsittelevät kyselyn relaatioiden erillisiä paloja täysin itsenäisesti. Tällöin kyselyn käsittelyssä ei esiinny kommunikoinnin eikä laskennan toistoa. Käytännössä monimutkaisten kyselyiden käsittely vaatii kuitenkin tiedon hajauttamista uudelleen kyselynkäsittelyn aikana useaan kertaan. Kommunikoinnin ja laskennan toistoa voidaan vähentää optimoimalla tietovaraston hajautuskaavioita ja kyselynkäsittelyn algoritmeja. Tietoanalyyseissa tietovarasto mallinnetaan usein tietokuutiona, jonka koosteista materialisoidaan osa kyselynkäsittelyn nopeuttamiseksi. Materialisoituvat näkymät ja hakemistot luodaan tiettyjen kyselyiden käsittelyä varten, minkä takia ne tukevat heikosti ad-hoc-kyselyitä. Materialisoituvat näkymät vaativat myös paljon tallennustilaa ja ne kallistavat huomattavasti tietovaraston päivitystä. Kaupallisissa massiivisesti rinnakkaisissa tietovarastoissa, kuten Redshiftissä ja Verticassa, tieto tallennetaankin sarakkeittain, mikä parantaa kyselynkäsittelyn suorituskykyä yleisesti. Kyseiset tietovarastot eivät käytä lainkaan materialisoituvia näkymiä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan kyselynoptimoinnin menetelmiä hajautettuihin tietovarastoihin, jotka on toteutettu yksityislevyjärjestelminä. Akateemisista tutkimuksista ja kaupallisista järjestelmistä päätellen hajautetun relaatiopohjaisen tietovaraston suorituskyvyn kannalta tärkeimpiä optimoinnin kohteita ovat tiedon hajauttaminen ja rinnakkainen kyselynkäsittely. Täten tutkielmani pääpaino on tiedon hajauttamisen ja rinnakkaisen kyselynkäsittelyn optimoinnissa. Tietovaraston kyselyiden yleisimmistä operaatioista käsitellään liitokset ja ryhmittely. Tosiaikaisen tiedonjalostuksen menetelmistä tarkastellaan kuutiointioperaation ja tietokuution rinnakkaista laskentaa.
  • Santalo, Janetta (2005)
    Tutkielmassa tarkastellaan lapsisotilasilmiötä osana sodankäynnin evoluutiota. Pyrkimyksenä on selvittää, mikä rooli konfliktin luonteen muutoksella ja valtion asemalla on lapsisotilasilmiön selittämisessä. Tavoitteena on päästä syvempään ymmärrykseen ajankohtaisesta reaalielämän ilmiöstä sijoittamalla se tieteelliseen konfliktintutkimuksen kontekstiin ja osallistua siten myös yleiseen valtion roolia punnitsevaan globalisaatiokeskusteluun. Yhtä paljon kuin sodasta ja siihen liittyvän lapsisotilasilmiön ymmärtämisestä, on tässä tutkimuksessa kyse valtion luonteen pohtimisesta. Lähes globaalisti hyväksytyllä YK:n yleissopimuksella lasten oikeuksista valtiot lupaavat estää lapsisotilaiden käytön alueellaan. Tänä päivänä maailmassa lasketaan kuitenkin olevan noin 300 000 lapsisotilasta osallisena aseellisissa konflikteissa. Tutkielma lähtee selvittämään dilemmaa lapsisotilaiden todellisuuden ja kansainvälisen sopimustason välisestä kuilusta. Hypoteesina on, että valtion auktoriteettiaseman heikentyminen on olennainen tekijä selittämään lapsisotilaiden käyttöä. Tämä hypoteesi nojaa nk. uuden sodan teoriaan, jonka pääolettamuksen mukaan sodan kuva on olennaisesti muuttunut kylmän sodan jälkeen. Nykyaikaisissa sodissa vastakkain eivät ole kaksi valtiota vaan sotia käyvät valtion sisäiset ja ylikansalliset ryhmät joko toisiaan tai hallituksia vastaan. Lapsisotilaat ovat keskeinen osa uusien sotien työnjakoa. Olennaisinta uudessa sodan kuvassa on lopulta se, että alatasojen ottaessa väkivallan omiin käsiinsä, valtio on menettänyt väkivallan monopolin hallinnan alueellaan. Valtion heikkous on sekä syy että seuraus uusien sotien syttymiselle. Tutkimus rakentuu esittelemällä olennaisia käsityksiä valtiosta ja konflikteista sekä sodan luonteen muuttumisesta kansainvälisen politiikan tutkimusperinteessä: von Clausewitzin konfliktiajattelun perusteista Kaldorin uuden sodan teoriaan. Muita lähteitä ovat esim. Morgenthau, Holsti, van Creveld ja Rotberg. Empiirinen osuus toteutetaan tarkastelemalla konfliktitaustoja Global Child Soldiers -raportin nimeämässä 27 maassa, joissa vuosina 2001–2004 on todettu esiintyvän systemaattista lapsisotilaiden käyttöä. Konfliktitaustoja peilataan valtio- ja konfliktikirjallisuuden tarjoamiin teoreettisiin työkaluihin valtion epävakauden elementeistä, minkä perusteella voidaan päätellä, kytkeytyykö lapsisotilasilmiö valtion heikentyneeseen auktoriteettiasemaan. Kaikissa lapsisotilasvaltioissa on löydettävissä selviä piirteitä valtion kyvyttömyydestä toimia turvallisuusauktoriteettina alueellaan. Lapsisotilaita esiintyy heikoissa, epäonnistuneissa ja romahtaneissa valtioissa. Lapsisotilaiden käyttö selittyy täten paljon valtion heikkoudella, mutta valtion heikkous ei johda automaattisesti lapsisotilaiden käyttöön edes konfliktitilanteessa. Valtion auktoriteettikriisi ja muuttunut sodan kuva ovat merkittävä ulottuvuus lapsisotilasongelmavyyhdin selittämisessä, mutta eivät kuitenkaan ainoa – esim. kulttuurisille ja sosiaalisille tekijöille on jätettävä selitysarvoa. Köyhyys liittyy erottamattomana osana lapsisotilasilmiöön.
  • Virtanen, Taru (2002)
  • Leikas, Antti (2010)
    Tässä työssä tarkastellaan hakkuu-uramenetelmän kilpailukykyä ajouramenetelmään verrattuna erityisesti turvemaiden puunkorjuussa. Menetelmien välisistä edullisuussuhteista eri oloissa on hyvin vähän aikaisempaa tutkimustietoa. Hakkuu-uramenetelmä on harvennushakkuisiin soveltuva työmenetelmä, joka perustuu ajourien väliin tehtäviin hakkuu-uriin, joita käyttää vain hakkuukone. Hakkuu-urien avulla ajouraväliä voidaan säätää välillä 20 - 40 metriä. Hakkuu-urasta käytetään myös nimitystä ”haamu-ura”, sillä se on normaalia ajouraa kapeampi ja varsin huomaamaton maastossa. Vertailumenetelmänä on perinteinen ajouramenetelmä, jossa hakkuukone ja metsätraktori käyttävät samoja uria ja ajouraväli on noin 20 metriä. Tutkimusongelmaa lähestyttiin tarkastelemalla miten työmenetelmien välinen kilpailukyky muuttuu siirryttäessä kangasmaan ensiharvennuksesta turvemaan ensiharvennukseen. Kilpailukyvyn näkökulmia olivat hakkuun ja metsäkuljetuksen tuottavuus, korjuukustannus ja korjuujälki. Tutkimus rajattiin kesäaikana tapahtuvaan puunkorjuuseen. Työn tuottavuutta tutkittiin aikatutkimuksella kangas- ja turvemaan olosuhteissa molemmilla työmenetelmillä. Aikatutkimusaineiston perusteella laadittiin hakkuun tuottavuutta kuvaavat lineaariset regressiomallit. Työn tuottavuuden lisäksi kenttäkokeessa tutkittiin korjuun kustannuksia ja korjuujälkeä. Kenttäkokeen tutkimustulosten tueksi haastateltiin lisäksi hakkuu-uramenetelmää käyttäviä urakoitsijoita ja heidän urakanantajiaan. Haastattelun avulla pyrittiin selvittämään parhaat käytännöt hakkuu-uramenetelmän käytöstä erilaisissa leimikoissa ja olosuhteissa. Hakkuu-uramenetelmän kilpailukyky hakkuun tuottavuuden ja kustannusten osalta on parhaimmillaan tiheissä puustoissa. Turvemaille tyypilliset olosuhteet, kuten harva puusto ja alhainen hakkuukertymä heikentävät hakkuu-uramenetelmän kilpailukykyä. Hakkuu-uramenetelmän käyttö tuottaa ajouramenetelmää suuremman puutavaran tienvarsitiheyden, jonka vaikutus metsäkuljetuksen tuottavuuteen ja kustannuksiin on edullinen. Ajouravälin kasvattaminen 40 metriin turvemaalla ei kuitenkaan ollut mahdollista, joten hakkuu-uramenetelmän tienvarsitiheys jäi lähes samalle tasolle ajouramenetelmän kanssa. Ongelmana hakkuu-uramenetelmällä oli myös ajouramenetelmää pienemmät kourakasat. Kasakoko on kuitenkin paljon kiinni hakkuukoneen kuljettajan työskentelytottumuksista. Korjuujälki oli molemmilla menetelmillä varsin hyvä, mutta hakkuu-uramenetelmän kilpailukyky parani kuitenkin suhteessa ajouramenetelmään turvemaalle siirryttäessä.