Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 5307-5326 of 27969
  • Wanner, Petri Juhani (2003)
    Tutkielman tarkoitus on perehtyä Venäjällä toukokuussa 2000 toteutettuun federaation piirikuntauudistukseen hallinnon uudistamisen näkökulmasta. Federaation piirikunnat ovat yksi askel presidentti Vladimir Putinin suuremmassa Venäjän federaatiota koskevassa uudelleen järjestelyssä. Federaation piirikunnat, jotka ovat ylialueellisia hallintoyksiköitä, toimivat välihallintotasona keskuksen ja alueiden välissä. Federaation piirikuntia johtavat presidentin edustajat, joiden rooli on keskeinen arvioitaessa federaation piirikuntia. Federaation piirikuntia tutkimuksessa lähestytään kahdelta eri tasolta. Ensimmäisen tason muodostavat hallinnonuudistuksen yleiset olosuhteet Venäjällä, jotka ovat samoja kaikille hallinnonuudistuksille. Toisen tason muodostavat tapausspesifiset tekijät, jotka vaikuttavat yksittäisen uudistuksen onnistumiseen tai epäonnistumiseen. Tarkastelemalla federaation piirikuntia edellä esitettyjen tekijöiden valossa pystytään päättelemään, että onko hallinnonuudistus onnistunut. Tutkimuksen aineistona on käytetty eri tutkijoiden artikkeleita Venäjän hallinnosta ja federaation piirikunnista. Aineistoa on täydennetty neljällä asiantuntijahaastattelulla, jotka suoritettiin joulukuussa 2002 Moskovassa. Tutkimuksen viitekehys sopii hyvin federaation piirikuntauudistuksen arvioimiseen, ja sitä voidaan soveltaa myös muiden hallinnonuudistusten arvioimiseen. Yleisissä hallinnon uudistamisen olosuhteissa Venäjällä keskeisin merkitys on toimeenpanevalla vallalla, joka on presidentin johtamana hyvin vahva tekijä Venäjällä. Vahvan toimeenpanevan vallan vastavoima on hyvin politisoitunut hallintojärjestelmä, joka pystyy vastustamaan hallinnon uudistamista helposti. Tämän vuoksi hallinnonuudistusten toteuttaminen on Venäjällä hyvin vaikeaa. Keskeisimmät tekijät, jotka vaikuttivat federaation piirikuntauudistuksen onnistumiseen olivat presidentin vahva tuki, uudistuksen erinomainen ajoitus sekä uudistettavan presidentin edustusinstituution uudistamisen helppous, jonka kautta oli kuitenkin mahdollista suorittaa merkittävä hallinnonuudistus, jonka avulla on mahdollista vaikuttaa venäläisen yhteiskunnan eri osiin.
  • Ojala, Heikki (Helsingin yliopisto, 2011)
    A single molecule is enough to initiate a biological function. Therefore methods to study single biomolecules are important. By measuring one biomolecule at a time it is possible to reveal the differences from molecule to molecule. Moreover, with these methods one can measure short-lived non-equilibrium states of the molecules. An optical tweezers instrument for single molecule experiments was modified to permit constant force experiments. The resulting force-clamp control was then used to measure enzymatic activity of the molecular motor lambda exonuclease at different temperatures. The force-clamp experiments were performed in a dumbbell geometry where two polystyrene spheres are connected by a DNA molecule. A single continuous wave laser source created the dual trap optical tweezers with one stationary and one steerable trap. Acousto-optic deflectors steered the trap according to a digital feedback control from a field programmable gate array. Using the feedback control, at 1.3±0.3 pN force, the lambda exonuclease reaction rate was measured to be 23±16 nt/s at 25±1°C and 54±15 nt/s at 37±1°C. The most important achievement in this thesis was the detected increase in the reaction rate of lambda exonuclease due to the increased temperature. Thus, the real-time force- clamp control opens up new possibilities to study the molecular machinery that generates forces and movements in living organisms.
  • Öst, Markus (Helsingin yliopisto, 2000)
  • Mäkirintala, Eija (Helsingin yliopisto, 2008)
    Most musicians choose a career in music based on their love of the art and a desire to share it with others. However, being a performing musician is highly demanding. Despite considerable evidence of the great frequency of performance-related problems (e.g. debilitating performance anxiety) among professional musicians or aspiring musicians in the current Western classical music tradition these problems are seldom discussed openly. The existing system offers musicians very little help in learning how to build sustainable performance success into their musical career. This study it is first of its kind in Finland which addresses the issue on larger scale in a systematic way. I devised the HOPE intervention (Holistically-Oriented Top Performance and Well-Being Enhancement), in order to learn how to integrate professional peak performance and a sense of personal well-being into the lives and careers of musicians. Unlike most interventions in previous research, the HOPE intervention is explicitly holistic and aims at enhancing the whole musician, not just alleviating performance anxiety. Earlier research has not in principle focused on musicians´ psychological well-being or on their subjective perceptions. The main purpose of the study is to understand the perceived impacts of the specially devised HOPE intervention on the participants and particularly in four key areas: performing, playing or singing well-being, and overall (performing, playing or singing and well-being combined). Furthermore, it is hoped that a deeper understanding of performers´ development will be gained. The research method is interdisciplinary and mainly qualitative. The primary data consist of a series of linked questionnaires (before and after the intervention) and semi-structured follow-up interviews collected during action research-oriented HOPE intervention courses for music majors in the Sibelius Academy. With the longitudinal group called Hope 1, the core data were collected during a nine month HOPE intervention course and from follow-up interviews conducted six months later in 2003-2004. The core data of Hope 1 (nine participants) are compared with the perceived impacts on fifty-three other participants in the HOPE courses during the period since their inception, 2001-2006. The focus is particularly on participants´ subjective perceptions. Results of the study suggest that the HOPE intervention is beneficial in enhancing overall performance capacity, including music performance, and a personal sense of well-being in a music university setting. The findings indicate that within all key areas significant positive changes take place between the beginning and the end of a HOPE intervention course. The longitudinal data imply that the perceived positive changes are still ongoing six months after the HOPE intervention course is finished. The biggest change takes place within the area of performing and the smallest, in participants´ perception of their playing or singing. The main impacts include reduced feelings of stress and anxiety (an enhanced sense of well-being) as well as increased sense of direction and control in one's life. Since the results of the present research gave no other reason to believe otherwise, it is to be expected that the HOPE intervention and the results of the study can be exploited in other areas of human activity as well, especially where continuous professional top performance is a prerequisite such as in business or sports. Keywords: performance enhancement, professional top performance, subjective well-being, subjective perceptions, holism, coaching, music performance anxiety, studying music, music.
  • Salonranta, Minna (2015)
    The topic of my thesis is the learning process of wind tunnel flying skills from master to novice, and the simultaneous novice’s integration into community of practice. Learning the flying skills is not just mechanical repetition in the guidance of a flying instructor, although especially the early stages of learning occur by following a rather structured program. On the contrary, especially those who have proceeded to become skilled flyers themselves are encouraged to become innovative and develop the discipline into new levels. What characterizes the learning process in itself is the environment in which the flying and learning takes place: a cylinder shaped wind chamber, which has a turbine generated strong wind stream that in turn is loud enough to make speaking or listening in the wind chamber impossible. For this reason the language used for teaching and learning has developed into making use of the senses that are most conveniently used in the wind chamber, namely sense of touch and vision. In addition to this, the important aspects in the learning process are the sense of space, time and feeling the air, and the ability of body to remember the correct movements and how the air stream should feel in different flying positions and transitions. Learning to become a member of a community of practice happens side by side with gaining the flying skills: connecting with the other wind tunnel flyers takes place effortlessly, and especially through social media the availability of video narratives that take a form of a visual story, bring the members of social community close to one another regardless where they are physically located. There were three distinctive phases in the process of gathering the material for my thesis. The first one was integrating myself into the world of skydivers and after that into community of wind tunnel flyers – without this phase I would not have been able to ask the relevant questions concerning the learning of skills nor could I have understood the answers I received. The second was the actual filed work that was a combination of eight visits to Freezone wind tunnel near Moscow during the years 2009-2012 and shorter visits to other wind tunnels. My material from the field consists mostly of participant observation, videos of learning the flying skills, photographs, and conversations with both skilled coaches and their students. Interviews, the third phase, took place after I had finished gathering material from the field; in the interviews I concentrated into questions that still needed more detailed answers from informants. My thesis can be placed as a part of a more general discussion of anthropology of learning, especially as it pertains to learning in communities of practice, in which it is essential for members to show both commitment to a common goal and taking the responsibility of reaching the ambition while sharing the existing skills with newcomers. As a background material I used the research data of similar minded communities of practice, such as skydivers, climbers and skiers, and this data supported my own field material as it pertained to learning and becoming a member in a community. The characteristic phenomenon among wind tunnel flyers was, that after the rather structured beginning in the learning process, the skilled flyers were encouraged towards being innovative and developing the discipline of freeflying. As a conclusion of my thesis, we are able to propose that wind tunnel flying not just exemplifies well the old fashioned learning method of novice and master, but also the continuous dynamic character of not just the discipline of freeflying but also the applicable technology (wind tunnels) and social media. While some of my case examples of social worlds (such as yoga and Arabic calligraphy) were based on preserving and honoring the old traditions, the community of practice of wind tunnel flyers was quite the opposite, and the members were quick to react to new innovations, and skills were spread rapidly to the whole worldwide community.
  • Toivola, Katja Aili Maria (Helsingfors universitet, 2003)
  • Hänninen, Oona (2014)
    Kissan normaalin sarveiskalvon ja kahden sarveiskalvon sekvesterin rakennetta kartoitettiin valo- ja läpäisyelektronimikroskopian avulla. Uudempaa tekniikkaa, näytepinnan automatisoitua pyyhkäisyelektronimikroskooppista sarjakuvantamista hyödynnettiin kissan sarveiskalvon levyepiteelisolun ja sarveiskalvon pinnan kolmiulotteiseen mallintamiseen. Kissan sarveiskalvosekvesterit ovat rajattuja, pigmentoituja kuoliokappaleita sarveiskalvon stroomassa. Aikaisemmista tutkimuksista huolimatta sekvesterin etiologiaa, patogeneesiä tai pigmentin aiheuttajaa ei ole pystytty selvittämään. Läpäisyelektronimikroskooppiset tutkimukset eivät ole riittäneet pigmentin tunnistamiseen tai strooman solujen, keratosyyttien, roolin selvittämiseen sekvesterin taudinkuvassa. Sekvestereitä ei ole aikaisemmin tutkittu kolmiulotteisilla elektronimikroskooppisilla kuvantamismenetelmillä, joten tässä tutkimuksessa aloitettiin työ kehittämällä sopiva näytteenvalmistusmenetelmä sarveiskalvon tutkimiseksi. Kontrollinäytteen valo- ja elektronimikroskooppisten tutkimusten tulokset vastasivat nykykäsitystä kissan sarveiskalvon normaalianatomiasta. Strooman kollageenisälekerrokset olivat säännöllisiä, ja normaalit keratosyytit sisälsivät runsaasti karkeaa solulimakalvostoa, mikä liittyy kollageenisäikeiden tuottamiseen. Lievästä sekvesterinäyteestä löytyi liuskoittuneita kollageenisäleitä ja apoptoottisia tai nekroottisia keratosyyttejä. Pahalaatuisessa sekvesterinäytteessä havaittiin strooman normaalin kaltainen säännöllinen rakenne, ehjiä keratosyyttejä, ja runsas määrä elektroneja läpäiseviä profiileja, joita ei havaittu muissa näytteissä. Näissä rakenteissa on voinut olla pigmenttirakkuloita, jotka ovat huuhtoutuneet näytteenvalmistuksessa pois. Kissan sarveiskalvon epiteelisolujen kolmiulotteinen analyysi osoitti pieniä sormimaisia ulokkeita joilla vierekkäiset solut kiinnittyvät toisiinsa. Epiteelisolun tuma oli kiekkomainen, siillä oli litteä pinta ja ulospäin kaareva pohja. Kolme erilaista pinnallisen levyepiteelisolun pintarakennemallia tunnistettiin: sormimaisia rakenteita, labyrinttimainen verkosto poimuja ja näiden yhdistelmä. Tutkimuksessa onnistuttiin kehittämään sopiva menetelmä sarveiskalvonäytteen valmistamiseksi kolmiulotteista sarjakuvantamista varten. Tutkimusta voidaan jatkaa sarveiskalvon strooman ja keratosyyttien kuvantamiseksi. Lisänäytteet mahdollistaisivat kissan normaalin sarveiskalvon ja sekvesterin keratosyyttien vertailun. Erot keratosyyttien rakenteessa osoittaisivat, että soluilla voi olla osuus sarveiskalvon sekvestereiden muodostumisessa. Avainsanat
  • Rönnbacka, Johanna (Helsingfors universitet, )
    Avhandlingen behandlar fel vid hästköp. I och med att antalet hästar under det senaste årtiondet i Finland har ökat, har även antalet hästköp ökat i jämn takt. Ett större intresse för ridning och hästport leder även till ett större antal hästar. Numera har ungefär 160 000 finländare ridning som hobby och år 2012 fanns 74 100 registrerade hästar i landet. Då mängden genomförda hästköp blir fler, ökar även mängden problem och hästköp får allt större juridisk betydelse. Problemet med hästköp är att föremålet är ett djur och bedömningen av fel i vara kan i många fall bli mycket komplicerad. I praktiken uppstår de flesta tvister på grund av hästens hälsa. Målet med avhandlingen är att analysera vad som anses vara ett fel vid hästköp, hur bedömningen av fel i häst görs till skillnad från andra föremål och vilka påföljder felet leder till. De flesta fel som förekommer är kvalitetsfel varav en stor del kan anses vara dolda fel. Rättsliga fel och rådighetsfel är däremot inte lika vanliga vid hästköp. Fel i hästar har ofta samband med hästens kritiska punkter som huvud, ben och rygg. På hästköp tillämpas de regler som över lag tillämpas vid köp av lösa saker, det vill säga samma regler som tillämpas vid exempelvis köp av en bil eller en båt. Det rör sig alltså av en tillämpning av köplagen i de flesta fall och konsumentskyddslagen i de fall där säljaren handlar i egenskap av näringsidkare och köparen är konsument. Hästen köps nästan alltid för ett visst användningsändamål. Det är användningsändamålet som ger vid handen vilka egenskaper som kan krävas av hästen. Det kan ställas högre fysiologiska krav på häst för tävlingsbruk än på en häst som köps för lättare hobbybruk eller enbart promenadridning. Det väsentliga är vad parterna, det vill säga köparen och säljaren, har avtalat om. Som utgångspunkter vid felbedömningen ses även hästens lämplighet för köparen och resultatet av en eventuell veterinärbesiktning. Eftersom föremålet för köpet är ett djur, blir tillämpningen av påföljdssystemet begränsad. Förstahandsåtgärderna avhjälpande och omleverans tillämpas sällan på hästköp. Därför blir de aktuella påföljderna prisavdrag eller hävning. Väljer köparen att behålla hästen trots felet kan ett prisavdrag bli aktuellt. Ofta är dock felet så pass allvarligt att hästen inte kan användas för det aktuella användningsändamålet och hävning är den enda tänkbara påföljden.
  • Ritter, Susanne Aline (2015)
    Although there are a multitude of different aspects to the Western beauty standard, being thin has become the most important condition. These norms and standards of beauty are transported through mass media such as the television, which plays an important role in the reproduction of ideologies and beliefs. Makeover shows as a subgenre of reality TV shows reveal stereotypical expectations and subtle dynamics of power through the implication that the participant's body is defective and has to be altered for her to 'fit in' with society. Through production techniques and the contents of these makeover shows, dynamics of power between the genders become visible and they are reinforced and maintained through stereotypical representations. This thesis analyses the implications of the thin ideal for women and how these are portrayed, distributed and reinforced in the Canadian makeover TV shows Bulging Brides and My Big Fat Revenge. The main question guiding the research is: To what extent can the thin body standard for women be understood as a tool in the process of supporting gender hierarchies and reinforcing unequal power dynamics between the genders? A detailed analysis of five scenes of one episode of each show revealed that being thin is portrayed as the most important aspect for each female candidate to be happy in her life, to be successful, and to have a husband – in other words, to be a ‘proper’ woman. The representations are stereotypical and there is no room for individual deviations from the narrow beauty and body standard. Ostensibly, women have become more powerful in society. The thin ideal however serves to reinforce gender hierarchies. Fat bodies are bigger than thin bodies and pose more resistance; these characteristics are not commonly valued in women, who are expected to be small, fragile and powerless. In addition, working on and worrying about the perfection of their bodies keeps women occupied, thus making it difficult for them to dedicate their mental and financial resources on other issues. The thin ideal can thus potentially be seen as an important means of keeping women under control by keeping them mentally occupied, physically powerless and not allowing them to take up space with their bodies.
  • Pyy, Elina (2014)
    This is a study of the role of gender in the literary construction of Roman identity in war-centred epic of the early Principate. I examine how gender subjectivity, gender difference and gender likeness are used in war epic as means of expressing and constructing ideas concerning Romanitas. The important historical factors are, on the one hand, the aftermath of the civil wars and, on the other, the imperial ideology and multicultural atmosphere of the Empire. These factors define the social and political atmosphere of the early Principate. In poetry of the period, they both reflect and construct the ideology of their time. Roman war-centred epic is often considered to be a masculine genre that reflects and constructs male Roman identity. This study calls into question the prevalent idea that the Subject of Roman war epic is self-evidently male, and that the genre s idea of Roman-ness is constructed exclusively through male exempla. I demonstrate that female subject position has a considerable significance in the war epics definition of Romanitas. Moreover, in the poems of Julio-Claudian and Flavian era, women are repeatedly used as both positive and negative exempla, even when it is possible to use a male exemplum instead. Femaleness is not a phenomenon that merely reflects or contradicts the ideal of male Roman-ness, but has a function of its own in the identity discourse. It is both independent of the masculinity of war epic and complementary to it. The argumentative part of the study divides into four chapters. In chapter three, I demonstrate that in the beginning of war, gender likeness is utilised to blur the line between the male and the female. Due to the dominant position of civil war rhetoric in the epics, women cannot be used simply as scapegoats or as symbols of the foreign, warmongering Other; Roman identity is constructed upon gender likeness and shared guilt of war. In chapter four, I argue that contrary to the prevalent idea, female fear and victimisation in epics do not make women irrevocable objects on the contrary, these are used as factors that encourage the audience to identify themselves with the female characters. In chapter five, I scrutinise the connection between gender and violence, and show that whereas Virgil uses gender role reversal to emphasise Roman unity that is born from diversity, Silius expresses imperial ideology through more traditional male-female power dynamics. Here, as in elsewhere, the poets different emphasis can be observed: While Virgil s identity discourse revolves around Italy, the later Roman poets are more interested about the interaction and cultural change between the centre and the periphery. In chapter six, I discuss the end of war, arguing that the failure of female mediation a characteristic theme of epic shatters the traditional ideal of Romanitas based on female pietas and clearly defined gender roles. The family-oriented mediation of the epic women is inadequate to solve the political conflicts of civil war, and in their deaths, the women become symbols of the shattering of the collective identity. Moreover, Virgil s Dido shows that the death of the empowered Other can become a determining factor in the formation of the Roman Self. This study offers a detailed examination of the six surviving imperial war epics. It places their ideas of gender and Romanitas into a wider historical context and, by studying them in relation to each other, offers a consistent discussion of the blurring concepts of Roman and foreign, and male and female in the Roman epic tradition, and in the early imperial society.
  • Kyrölä, Kristiina (1989)
  • Alanen, Sara (2012)
    Tässä pro gradu-tutkielmassa tarkastelen seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia intersektionaalisen analyysin avulla kahden eri tapauksen kautta. Ensimmäinen tutkimani tapaus on vuoden 1994 Kairon väestö- ja kehityskonferenssi, joka oli merkittävä mm. siksi, että konferenssissa kuului ensi kertaa naisten oma ääni seksuaali- ja lisääntymisoikeuksiin liittyen. Erityisesti kolmannen maailman nalsliikkeet olivat konferenssissa vahvasti näkyvillä. Toisena tutkimuskohteenani on Bolivian perustuslakiprosessin ympärille syntynyt nalsilikkeiden toteuttama Mujeres Presentes en la Histöria-hanke (MPH), jonka tarkoituksena oli luoda naisten asioihin keskittyvä perustuslakiehdotus. Bolivian naisjärjestökenttää tutkinut Karin Monasterios toteaa perinteisten feminististen liikkeiden hallinneen diskurslivista kenttää Boliviassa. Nämä liikkeet ovat Monasteriosin mielestä laajalti noudattaneet YK:n julistusten linjaa, eivätkä näin ole edustaneet aidosti bolivialaisten naisten ääntä. Tämä mestitsinaisista koostuva "feministinen teknokratia" on kuitenkin joutunut antamaan sijaa myös muunlaisilla naisjälestöllle poliittisen tilanteen muuttuessa alkuperäiskansaa edustavan M.A.S.-puolueen tultua valtaan. Olen tutkimuksessani kiinnostunut erilaisten valtasuhteiden esiintymisestä lisääntymisoikeuskeskustelussa. Tästä syystä tarkastelen aineistoa intersektionaalisen teorian avulla. Esimerkiksi Kimberlé Crenshaw kritisoi perinteisen feminismin kyvyttömyyttä huomioida muita alistussuhteita, kuten esimerkiksi rotua. Teorian ytimessä on ajatus valtasuhteiden risteyksestä, jossa useampi valtasuhde kohtaa ja tuottaa uudenlaisia alistussuhteita. Tutkimuksessani käytän metodologiana kriittistä diskurssianalyysia, joka soveltuu tutkimukseeni erityisesti siksi, että se on keskittynyt diskurssissa esiintyviin piileviin valtasuhteislin. Ymmärrän tutkimuksessani valtasuhteet, kuten esimerkiksi etnisyyden ja luokan, Fairdough'n tapaan ideologioina. Fairclough'n mukaan etnisyys ja luokka voivat olla ideologisia luonteeltaan, Jos voidaan osoittaa niihin liittyvän poliittisia pyrkimyksiä. Tutkimuskysymykseni on: Miten ideologiat näkyvät seksuaali- ja lisääntymisoikeuskeskusteiussa: a) Globaalin tason keskustelussa, jossa kohtaavat paitsi länsimaiset ja kolmannen maailman feministit, mutta myös muut ulkopuoliset tekijät. b) Kolmannen maailman valtion sisäisessä feministisessä keskustelussa, koionialistisen yhteiskunnan kontekstissa. Analyysissani havaitsin seksuaali- ja lisääntymisoikeuskeskustelussa esiintyvän erilaisia ideologioita. Kairon konferenssin julistuksessa ilmeni uskonnollista, eli pro-natalistista ideologiaa. Väestökasvuun ongelmailisuuteen keskittyvää anti-natalistista ideologiaa, resursseihin keskittyvää köyhyyden ideologiaa, sekä yksilön oikeuteen keskittyvää (feminististä) ideologiaa. MPH-hankkeen analyysissa esiintyi naisten yhtenäisyyttä painottavaa ideologiaa, uskonnollista ideologiaa, köyhyyden ideologiaa, sekä etnisyyden ideologiaa. Yllättäen yksilön oikeuksiin keskittyvää ideologiaa, jota Kairon konferenssissa esiintyi runsaasti, ei MPH-hankkeen aineistosta juuri esiintynyt. Tutkimukseni osoittaa seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien olevan erilaisten ideologioiden kamppailun kohde. Niihin liittyy arvo-, ympäristö- ja resurssikysymyksiä. Seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien ollessa monimuotoinen kysymys asettaa se myös suuren haasteen perinteiselle feminismille, joka on keskittynyt aiheeseen lähinnä yksilön oikeus-näkökulmasta. Intersektionaallsen teorian avulla tutkimukseni osoittaa feminististen liikkeiden haasteen huomioida myös esimerkiksi etnisyyteen ja luokkaan liittyviä alistussuhteita.
  • Berndtson, Tea (2002)
    Perussa syntyi 1980-luvulla voimakas ruohonjuuritason naistenliike. Liike sai paljon huomiota Perun kansallisessa julkisuudessa ja naistutkimuksen piirissä myös maan rajojen ulkopuolella. Ruohonjuurinaisliikkeen syntyyn ja sen saamaan massaluonteeseen vaikutti lisäksi keskeisesti 1970-luvulla alkanut vaikea taloudellinen tilanne. Naisten ruohonjuuriliike muodostui pääasiassa jäsentensä päivittäisen toimeentulon turvaamiseen tähtäävistä yhteiskeittiöistä ja maitokeittiöistä. 1980-luku oli Perussa vilkkaan kansalaistoiminnan aikaa ja myös ruohonjuuriliikkeessä toimivat naiset alkoivat vähitellen murtaa vanhoja perinteisiä toimintatapojaan suhteissaan esimerkiksi viranomaisiin, avustusjärjestöihin ja muihin kansalaisryhmiin. Tämä olikin merkittävä piirre 1980-luvun yhteiskeittiötoiminnassa, ja suuren volyymin lisäksi juuri se erotti silloisen toiminnan aikaisempien vuosikymmenten oma-aputoiminnasta. Esimerkiksi Chandra Talpade Mohanty (1991) kritisoi kolmannen maailman naisia koskevaa kirjoittelua ongelmakeskeiseksi ja tasapäistäväksi. Niinpä tästä ongelmakeskeisestä lähestymistavasta haluttiin irrottautua ja pyrittiin arvioimaan kolmannen maailman naisten toimintaa muistakin näkökulmista. Feminismistä tuli yksi keskeinen näkökulma. Tarkastelen työssäni kolmen perulaisen yhteiskuntatieteilijän tekstejä perulaisesta naisliikkeestä. Tutkimuskysymykseni tässä työssäni ovat, millä perusteella Liman 1980-luvun ruohonjuurinaisliikkeeseen on väitetty sisältyvän feministisiä piirteitä tai vaihtoehtoisesti, millä perusteella liike katsotaan ei-feministiseksi? Lisäksi pyrin vastaamaan kysymykseen, minkälainen on ruohonjuuriliikkeestä kirjoittavien, tässä työssä tarkastelemani kolmen perulaisen tutkijan feminismikäsite? Keskustelun pohjana on Maxine Molyneauxin (1985) hänen Nicaraguan naisliikkeestä 1980-luvun alkupuolella kirjoittaessaan tekemä erottelu naisliikkeen praktisiin ja strategisiin päämääriin. Strategiset päämäärät edustavat feminismiä. Työsssäni pyrin myös etsimään vastausta siihen, mitä muita tulkintatapoja ja tarkastelunäkökulmia Liman ruohonjuurinaisliikkeestä voitaisiin perustellusti esittää? Syventyäkseni tähän kysymykseen ja taustoittaakseni feminismikysymyksen tarkastelua olen kuvannut myös Perun yhteiskunnallista ja poliittista historiaa ja yhdistänyt tähän kuvaukseen sosiologisen ja historiallisen kuvauksen naisista. Esitykseni painottu kaupunkiinmuuton ja 1980-luvun kansalaistoiminnan kuvaukseen. Olen siis sijoittanut Perun naisliikkeen yhteiskunnalliseen kontekstiin. Samoin pyrin kontekstualisoimaan feminismin käsitettä ja yksi työni päämääristä on kiinnittää huomiota siihen, että feminismiä ei voida soveltaa minään universaalina teoriana mihin tahansa yhteiskuntaan.
  • Vuorisalo-Tiitinen, Sarri (Helsingin yliopisto, 2011)
    This work analyses texts on indigenous women´s participation in the Mexican Zapatista Army, Ejército Zapatista de Liberación Nacional. The EZLN came to public attention after ten years of clandestine organization in 1994 in Chiapas, a southern state of Mexico neighboring Guatemala. Along the invasion of various municipalities in Chiapas, the Zapatista Army published their own Revolutionary Laws, directed to the Mexican government that included a section on women´s own laws. The indigenous women´s participation in a guerrilla movement in the economically poorest area of Mexico raised many questions among Mexican feminists and some of them fiercely criticized the laws for not being liberating or feminist at all. The question is, did the indigenous women want the laws to be feminist? To answer the main research question How is the position of women constructed in the Zapatista discourse? I analyze texts by various actors in the discourse within the theoretical framework of critical discourse analysis and the feminist theories of intersectionality. The connecting point in this interdisciplinary framework is the question of power and hegemony. The actors in the discourse are the women commanders themselves, the men commanders, the Zapatista spokesperson, subcomandante Marcos and the Mexican feminists. The texts analyzed are the letters of the EZLN to the media and discourses in public reunions, first published in Mexican newspapers and international discussion lists on the Internet and after 2005, on the Zapatista´s own webpage. The results show that instead of discussing whether the Zapatista women´s participation is feminist or not, the action itself provoked such wide discussion of the diversity within the feminist movement that it is a contribution itself. The work also shows that the use of language can be one tool in the quite recent paradigm of intersectionality in feminist theories.
  • Järvi-Eskola, Aino Marjaana (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkielmani tavoitteena on hahmottaa autobiografista materiaalia sisältävän tanssiesityksen poliittista potentiaalia feministisestä näkökulmasta. Tutkimukseni kohteena on suomalaisen nykytanssin kentällä merkittävän uran tehneen Sanna Kekäläisen sooloteos Puna - Red - Rouge (2007). Taiteilijan henkilökohtaisiin kokemuksiin pohjaavan teoksen tulkinnan viitekehyksenä käytän feministisessä teatterintutkimuksessa esiin nostettua feministisen autobiografisen esityksen lajityyppiä. Tutkimukseni lähtökohtana on näkemys siitä, että näyttämöesitykset eivät tapahdu sosiaalisesta, kulttuurisesta ja historiallisesta kontekstistaan irrallaan, vaan viestivät juuri tästä kontekstista käsin. Siten tanssiesityksellä, joka pyrkii kritisoimaan hegemonisia kulttuurisia merkityksiä, voidaan katsoa olevan poliittista potentiaalia. Tutkimusmenetelmänä käytän feminististä tanssianalyysiä. Analysoimalla puheen ja liikkeen merkityksiä Puna - Red - Rouge -esityksessä esitän tulkintani teoksesta feministisenä, poliittisena esityksenä, joka osallistuu tietoisesti ja kriittisesti kulttuuristen merkitysten tuotantoon. Judith Butlerin teoria sukupuolen performatiivisuudesta auttaa minua tarkastelemaan Kekäläisen teoksessaan esittämää kritiikkiä sukupuolen esittämisestä. Esityksen tärkeimmäksi teemaksi nousee analyysissäni yksityisen jakaminen ja poliittisten merkitysten osoittaminen henkilökohtaisesta kokemuksesta. Tämän teoksessa keskeisen teeman tavoittamisessa puheella on tärkeä rooli. Koska kommunikoivan puheen käyttötavoista tanssinäyttämöllä on kirjoitettu hyvin vähän suomenkielisessä tanssintutkimuksessa, tuo tutkimukseni yhden uuden näkökulman vähän tutkitun aiheen tarkastelemiseen. Sanna Kekäläisen tanssitaiteelle puhe on ollut leimallista jo hänen uransa alkuvaiheista, mikä käy ilmi taiteilijan uraa ja hänen taiteensa ominaispiirteitä kuvailevasta työni kolmannesta luvusta. Tutkimukseni lopuksi esittelen analyysini päätelmät, joiden mukaan Puna - Red - Rougea voidaan hyvin perustellusti pitää feministisenä, poliittisena esityksenä. Teos suuntaa katseen pois henkilöhistoriasta kohti identiteetin sosiaalisen rakentumisen problematisointia sekä yhteiskunnan esittämiä vaatimuksia subjektin esittämiselle. Kun teoksen sisältämän henkilökohtaisiin kokemuksiin pohjaavan materiaalin poliittiset merkitykset tuodaan esiin, voivat aluksi yksityisinä näyttäytyneet teemat laajentua henkilökohtaisen piiristä yhteiskunnalliseen ja poliittiseen diskurssiin. Feministisen autobiografisen esityksen lajityypistä käsin tulkittuna Puna - Red - Rouge näyttäytyy esityksenä, jolla on poliittista potentiaalia osallistua kulttuuristen merkitysten tuotantoon vaihtoehtoisella tavalla.
  • Turner, Lauren (Helsingfors universitet, 2014)
    2 Abstract This thesis identifies feminist activism as a key influential factor on the language of international conventions addressing the issue of trafficking for sexual purposes, and consequently as a significant factor in the resulting inconsistent language and inconsistent legal obligations contained within the conventions. The thesis introduces the concept of “governance feminism” and discusses how three main feminist theories—abolitionism, pro-work feminism, and individualism—have influenced the three main trafficking conventions related to the issue of trafficking for sexual purposes. The three main convention discussed are: The 1949 Convention for the Suppression of the Traffic in Persons1 (1949 Convention), The 1979 Convention on the Elimination of all forms of Discrimination Against Women (CEDAW)2 and The Protocol to Prevent, Suppress and Punish Trafficking in Persons, Especially Women and Children (Palermo Protocol). The analysis of these texts determines the legal obligations that each convention contains; identifies which particular school(s) of feminist theory influenced the text, and to what extent; and, illustrates the inconsistencies in language and obligations among the conventions. Based on the identification of the three main feminist schools and their influence on the text of the three conventions considered, the thesis then analyzes domestic laws on trafficking for sexual purposes and prostitution in three different jurisdictions: New York— looking also at United States federal trafficking law, Finland, and Sweden. This analysis illustrates how inconsistent language, and therefore inconsistent obligations, in the conventions allows for disparate approaches to trafficking domestically. The thesis also compares the comprehensive legal frameworks in these domestic jurisdictions and concludes that if governance feminists seek to advance the human rights of women, and eliminate sex trafficking through a legal framework, it would serve them well to acknowledge the relationship that anti-trafficking laws and prostitution laws have domestically and work to create clearer international guidelines in support of their goals.
  • Elomäki, Anna (Helsingin yliopisto, 2012)
    The feminist we, which during the first and second waves of feminist political organizing had a natural basis in women, became a theoretical and political problem in the late 1970s. In this study, I examine efforts to replace the earlier idea of women as the collective subject of feminism with more nuanced visions of the feminist we. I refer to these efforts, which continue right down to the present, as the discussion on feminist political togetherness. While the criticism of feminist politics based on women s identity has become a well-documented part of the recent history of feminist thought, the efforts to provide alternative conceptualizations of the feminist we remain less known. The present study gives visibility to the alternatives proposed by theorists such as Gloria Anzaldúa, Judith Butler, Adriana Cavarero, Jodi Dean, bell hooks, Maria Lugones, Chandra Mohanty, and Linda Zerilli, and suggests they can contribute to other ongoing discussions in the field of political theory about political bonds in diverse and unequal societies. I examine the discussion of feminist political togetherness from three perspectives. First, I focus on the exact concepts used in the debate. Thus far, feminist theorists have not created new concepts for theorizing the feminist we ; they have given new meanings to established terms, such as identity, coalition, and solidarity. Second, I turn my attention to the theoretical resources used and focus on visions of collective feminist politics based on Hannah Arendt s concepts. Since the 1990s, Arendt s thought has been the main theoretical resource in the discussion of feminist political togetherness and Arendtian visions of the feminist we form a distinct strand in this debate. Third, I discuss five themes that have persisted in this discussion for decades. Their persistence reveals that even though feminist theorists use different vocabularies and theoretical resources to address the problem of the feminist we, the solutions they provide are similar. Most draw attention to sustained, but open political bonds across difference and privilege, bonds that have to be actively created and maintained and that enable political action in the context of diversity and inequality. My study suggests that the visions of the feminist we from the late 1970s down to the present offer an explicitly feminist understanding of political commonality, which takes into account the diversity of groups, intersecting oppressions, fragmentation of individual subjectivity, and differences in power and privilege. This understanding, which I call feminist political togetherness, differs from other recent visions of political community in the field of political theorizing.
  • Riutta, Terhi (Suomen Metsätieteellinen Seura, Metsäntutkimuslaitos, Helsingin yliopisto Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, Joensuun yliopisto Metsätieteellinen tiedekunta, 2008)
    Northern peatlands are thought to store one third of all soil carbon (C). Besides the C sink function, peatlands are one of the largest natural sources of methane (CH4) to the atmosphere. Climate change may affect the C gas dynamics as well as the labile C pool. Because the peatland C sequestration and CH4 emissions are governed by high water levels, changes in hydrology are seen as the driving factor in peatland ecosystem change. This study aimed to quantify the carbon dioxide (CO2) and CH4 dynamics of a fen ecosystem at different spatial scales: plant community components scale, plant community scale and ecosystem scale, under hydrologically normal and water level drawdown conditions. C gas exchange was measured in two fens in southern Finland applying static chamber and eddy covariance techniques. During hydrologically normal conditions, the ecosystem was a CO2 sink and CH4 source to the atmosphere. Sphagnum mosses and sedges were the most important contributors to the community photosynthesis. The presence of sedges had a major positive impact on CH4 emissions while dwarf shrubs had a slightly attenuating impact. C fluxes varied considerably between the plant communities. Therefore, their proportions determined the ecosystem scale fluxes. An experimental water level drawdown markedly reduced the photosynthesis and respiration of sedges and Sphagnum mosses and benefited shrubs. Consequently, changes were smaller at the ecosystem scale than at the plant group scale. The decrease in photosynthesis and the increase in respiration, mostly peat respiration, made the fen a smaller CO2 sink. CH4 fluxes were significantly lowered, close to zero. The impact of natural droughts was similar to, although more modest than, the impact of the experimental water level drawdown. The results are applicable to the short term impacts of the water level drawdown and to climatic conditions in which droughts become more frequent.
  • Järvelä, Merit (Helsingfors universitet, 2010)
    Taustaa: Yksikammioinen sydän on vaikea synnynnäinen sydänvika, jonka leikkausohjelmaan kuuluu useita leikkauksia. Leikkaussarjan yhteydessä oikean eteisen ja proteesiputken välille voidaan jättää varaventtiiliksi aukko eli fenestraatio, joka turvaa sydämen minuuttitilavuutta. Tämä parantaa potilaiden ennustetta välittömästi leikkauksen jälkeen, mutta altistaa potilaita myöhemmin komplikaatioille. Siksi fenestraatio pyritään myöhemmin sulkemaan katetrointitekniikalla. Siinä potilaille tehdään testisulku, jossa mitataan verenkierrollisten tekijöiden muutoksia sulun aikana. Potilaat ja menetelmät: Tutkimukseen otettiin ne lapset, joille tehtiin sydämen katetrointitutkimus ja fenestraation testisulku vuosina 1999-2008. Tutkimuksessa potilasryhmää, jolta fenestraatio suljettiin, verrattiin ryhmään, jonka fenestraatio jouduttiin jättämään auki. Tiedot sydänvian laadusta ja katetrointitutkimuksen tulokset kerättiin tietojenkeruukaavakkeelle. Arvot syötettiin tilastointiohjelmaan. Tulokset: Fenestraation testisulun läpäisi 26 lasta ja heiltä fenestraatio suljettiin. 26 lapsella testisulun aikana tapahtui liiallinen minuuttitilavuuden lasku ja heidän fenestraationsa jätettiin auki. Kun verrattiin näitä ryhmiä, voitiin todeta, että oikeatyyppinen kammio, kirurgiset toimenpiteet aortan kaaressa ja keuhkovaltimossa heikentävät mahdollisuutta sulkea fenestraatio testisulun yhteydessä. Testisulku on välttämätön tehdä ennen kuin fenestraatio suljetaan pysyvästi.