Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 5569-5588 of 25478
  • Petas, Sandra (Helsingin yliopisto, 2007)
    Bakgrunden till denna avhandling är att nivån i studentskrivningarna i modersmål och litteratur har sjunkit under de senaste tio åren bland både finskspråkiga och svenskspråkiga gymnasister i Finland. I och med det startades ett projekt, Språklig mångfald, vars syfte är att undersöka bakgrundsfaktorer till att nivån har sjunkit. Som en del av projektet redogör jag i den här avhandlingen för finlandssvenska gymnasisters läsvanor och skrivvanor, dvs. vad, hur ofta och på vilket språk gymnasisterna läser och skriver. Dessutom har jag undersökt gymnasisters attityder till ämnet modersmål och litteratur. Min studie är baserad på en enkätundersökning bland 81 gymnasister samt på intervjuer med åtta gymnasister. Resultatet visar att gymnasister läser dagstidningar i betydligt större utsträckning än de läser böcker. Speciellt gymnasister med låga betyg i modersmål och litteratur läser sällan eller aldrig skönlitteratur. Skrivkulturen bland gymnasisterna innefattar främst media som textmeddelanden per mobiltelefon och debattinlägg på diskussionsforum på Internet. I dessa texter används oftast ett enkelt och kortfattat språk. Gymnasister med höga betyg i modersmålsämnet läser oftare och skriver flera olika genrer under sin fritid än vad gymnasister med låga betyg gör. Gymnasister med höga betyg läser och skriver även oftare på svenska än vad gymnasister med låga betyg gör. I min studie framkommer det att gymnasisterna anser att modersmålsämnet är viktigt, men inte roligt samt att höga betyg korrelerar med positiva attityder. De som har negativa attityder har ofta haft svårigheter med ämnet och har även svårt att se någon koppling mellan modersmålsämnet och vardagen samt framtiden. Många av dem anser att studentskrivningarna är det enda målet med modersmålsämnet.
  • Sandfall, Elina (2014)
    Haagin vuoden 1993 adoptiosopimuksella on ollut merkittävä vaikutus suomalaiseen adoptiolainsäädäntöön. Suomalainen kansainvälisen adoptiotoiminnan sääntely perustuu ulkomaisten adoptiopäätösten tunnustamiselle. Haagin adoptiosopimuksen mukaisiksi vahvistetut adoptiot ovat yksi esimerkki Suomessa suoraan lain nojalla päteväksi tunnustettavista adoptiopäätöksistä. Kun ulkomainen adoptiopäätös tunnustetaan Suomessa, saa se samat oikeusvaikutukset kuin kansallinen adoptiopäätös ja mahdollistaa ennen kaikkea adoptoidun lapsen asumisen Suomessa. Haagin adoptiosopimus kieltää jäsenvaltioiltaan kansainvälisen adoption ilman sopimuksen mukaista yhteistyöjärjestelmää, mutta se ei estä jäsenvaltioiden kansalaisia itse lähtemästä ulkomaille suorittamaan lapsen kotimaassa adoptio kansallisena adoptiona. Suomessa on vuonna 2012 voimaantulleella adoptiolailla päädytty laajentamaan Haagin vuoden 1993 adoptiosopimuksen kansainvälisen adoption edellytykset koskemaan kaikkia kansainvälisluonteisia adoptioita siten, että Suomessa asuvan henkilön ulkomailla toteuttama adoptio tunnustetaan Suomessa päteväksi vain mikäli adoptio on suoritettu Haagin sopimuksen mukaisessa järjestyksessä. Tämä merkitsee käytännössä itsenäisten adoptioiden kieltoa. Adoptiolain eräänä tavoitteena olikin estää itsenäisesti ulkomailla suoritettuja adoptioita niihin liittyvien huomattavien riskitekijöiden vuoksi. Adoptiolaki on kuitenkin kirjoitettu ehdottomaksi, eikä sen sananmukainen tulkinta anna minkäänlaisia poikkeamismahdollisuuksia itsenäisesti suoritetun adoption tunnustamiseen Suomessa. Tämä tuottaa ongelmia tilanteissa, joissa lapsi on kotivaltiossaan adoptoitu pätevästi suomalaisille adoptiovanhemmille, mutta adoptiota ei perheen palatessa Suomeen tunnusteta. Lähtökohtaisesti adoptiolain mukaan lapsi palautetaan takaisin kotimaahansa, jossa tällä ei enää ole oikeudellisia vanhempia, sillä adoptio on tuossa valtiossa pätevä. Lapsi ei siten voi toteuttaa oikeuksiaan esimerkiksi elatukseen tai perintöön biologisten vanhempiensa eikä adoptiovanhempiensa osalta. Niin kansainvälisen kuin suomalaisenkin adoptiolainsäädännön tärkeimpänä tavoitteena on turvata lapsen etu. Pohdittavaksi nouseekin kysymys siitä, onko adoptiolain itsenäisten adoptioiden tunnustamisen kielto ehdottomuudessaan lapsen edun periaatteen vastainen.
  • Jokelainen, Irma (1988)
  • Leipälä, Sanna (2000)
  • Laanti, Aili (1934)
  • Mattsson, Joonas (Helsingin yliopisto, 2014)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee suomalaisen kielitieteen kehitystä 2000-luvulla kahdesta näkökulmasta. Ensimmäinen näkökulma keskittyy kielitieteen instituutioihin, eli siihen, millaisia muutoksia on kohdistunut oppiaineisiin, laitoksiin, tiedekuntiin ja yliopistoihin tarkasteluaikana. Erityisesti uuden yliopistolain jälkeiset tapahtumat korostuvat. Kielitieteen instituutioita tutkitaan Jaakko Kaukon kehittämän neljän dynamiikan mallin kautta ja tätä teoreettista mallia peilataan Suomen Akatemian Tieteen tila ja taso -raportteihin, jotka on julkaistu 2000-luvulla. Kaukon neljä dynamiikkaa ovat hallintopolitiikan kitka, aluepolitiikan lukko, kansainvälisten vaikutteiden konsensuaalinen suodatus ja tutkimuspolitiikan uudistus: innovaatiopolitiikan vahvistuminen. Tutkielmani toinen näkökulma keskittyy suomalaisen kielitieteen sisältöihin. Aineistonani on käytetty viiden suomalaisen, vertaisarvioidun, aikakausjulkaisun artikkelien asiasanoja, joista on piirretty verkostokuvaajat ja analysoitu näiden julkaisujen tieteellisen sisällön profiloitumista tätä kautta. Julkaisuista SKY Journal of Linguisticsin, Neuphilologische Mitteilungenin ja Virittäjän aineistot kattavat koko tarkasteltavan ajan, kun taas Puhe ja Kielen ja Sananjalan aineistot ovat pienempiä. Neljästä dynamiikasta aineistossa selvimmin nousivat esiin kansainvälisten vaikutteiden suodattaminen ja innovaatiopolitiikan vahvistuminen, joista jälkimmäinen erityisesti monitieteisyyden kautta ja edellinen kielitieteiden luontaisen kansainvälisyyden kautta. Tavat, jolla monitieteisyydestä ja sen edellytyksien parantamisesta puhutaan, ovat tarkasteluajan aikana muuttuneet: Siinä missä vuosituhannen vaihteessa Suomen Akatemia kaipasi nimenomaan hallinnollisia rakenteita tukemaan uusia monitieteisiä oppiaineita, nousee tarkasteluajan loppuvaiheessa esiin enemmänkin yhteistyö monitieteisyyden rakentajana. On tapahtunut jonkinasteinen diskursiivinen muutos rakenteista toimintaan. Vaikka raportti toisensa jälkeen huomioi kansainvälisyyden ja monitieteisyyden lisääntyneen viime aikoina , pidetään lisääntynyttäkin tasoa riittämättömänä ja erityisesti kansainvälisyyden edistäminen nostetaan aineistossa toistuvasti tavoitteeksi. Tältä pohjalta voitaneen sanoa, että paineet kansainvälistymiseen ovat kasvaneet 2000-luvulla. Tiedejournaalien verkostoissa korostuvat pitkälti samanlaiset tutkimusalat kuin mitä Tieteen tila ja taso -raporteissa on pidetty nousevina tai vahvoina suuntauksina. Lasten puheen- ja kielenomaksumisen ongelmien tutkimusta esitellään useissa journaaleissa ja sen ympärille muodostuu useita asiasanaklustereita. Suomen kielen tutkimus samoin voi hyvin aineiston julkaisuissa. Raporteissa on kuitenkin nostettu esille sosiolingvistiikka, käännöstiede ja suomi toisena kielenä -tematiikka nousevina tutkimusaloina, mutta nämä kolme eivät juuri nouse esiin käytetystä aineistosta. Tämä varmasti osaltaan johtuu siitä, että osasta julkaisuista ei ole käytettävissä kuin lyhyen ajanjakson artikkelien asiasanat, mikä myös vaikuttaa tulosten yleistämiseen laajemmassa kontekstissa. Keskeinen ero Suomen Akatemian raporttien ja asiasanojen verkostojen välillä on, että Akatemia nostaa aineistossa toistuvasti esiin kielitietelijöiden yhteiskunnallisen orientaation, joka ei kuitenkaan nouse merkittäväksi teemaksi asiasanojen verkostoissa. Suomalaiset kielitieteilijät siis tämän tutkimuksen perusteella osallistuvat yhteiskunnalliseen keskusteluun, esimerkiksi kielipolitiikasta tai kielikoulutuspolitiikasta, oman tieteenalansa tieteellisten julkaisujen ulkopuolella.
  • Pelanteri, Antti (2012)
    Haastattelu on yksi yleisimmistä tiedonkeruun menetelmistä, ja sitä käytetään useilla yhteiskuntaa käsittelevillä aloilla. Siihen, kuten kaikkiin tiedonkeruumenetelmiin, liittyy virhelähteitä. Tämä tutkielma tarkastelee haastattelijoiden vaikutusta kerättyyn aineistoon. Tarkoituksena on selvittää, miten haastattelijat ja haastattelutilanne vaikuttavat vastauksiin, miten näitä vaikutuksia mitataan sekä mikä on niiden suuruusluokka ja merkitys survey-tutkimuksessa. Haastattelu on erittäin monimutkainen survey-toiminto, sillä se sisältää kognitiivista vuorovaikutusta haastattelijan ja vastaajan välillä. Haastattelijan toimenkuvaan kuuluu paljon muutakin kuin vain kysymyksen lukeminen ääneen vastaajalle: haastattelijan pitää lisäksi muun muassa selvittää, onko henkilö oikeutettu vastaamaan tutkimukseen, suostutella hänet osallistumaan ja kysyä häneltä tarvittaessa tarkentavia kysymyksiä. Haastattelijan tehtävien monimutkaisuus altistaa helposti virheille ja vaihtelulle eri haastattelijoiden välillä. Käyntihaastatteluin suoritettavissa survey-tutkimuksissa ei yleensä ole kustannustehokkuuden vuoksi mahdollista osittaa vastaajajoukkoa haastattelijoille täysin satunnaisesti. Puhelinhaastatteluissa vastaavaa ongelmaa ei periaatteessa ole, mutta tämän tutkielman aineistoissa vastaajat oli silti allokoitu haastattelijoille alueellisin perustein myös puhelinhaastatteluissa. Näistä seikoista johtuen analyysiasetelmaa ei voitu rakentaa yksinkertaisen varianssianalyysin pohjalta, sillä tällöin alueiden ja haastattelijoiden vaikutukset olisivat sekoittuneet toisiinsa. Näin ollen tutkielmassa tarvittiin monitasomallien soveltamista. Käytetyn mallin hierarkkisessa rakenteessa vastaajat ovat alimmalla tasolla ja haastattelijat ja alueet molemmat toisella asteella, mutta keskenään ristiinkytkeytyneinä. Tutkielman empiirisessä osiossa aineistona on kaksi Tilastokeskuksen keräämää uhritutkimusaineistoa: EU-rikosuhritutkimus ja kansallinen uhritutkimus. Rikoksista kerätään luonnollisesti tietoa suoraan viranomaisilta, mutta koska kaikki rikokset tai uhrikokemukset eivät tule viranomaisten tietoon, tarvitaan survey-tutkimusta. Herkän aihealueen vuoksi hypoteesina oli, että haastattelijavaikutusta esiintyy enemmän kuin sellaisissa tutkimuksissa, joissa aiheet ovat olleet neutraalimpia. Aineiston perusteella tutkielmassa vastataan erityisesti kysymyksiin, kuinka paljon haastattelijavarianssi selittää tulosmuuttujien kokonaisvarianssista, kuinka suuri on asetelmakerroin ja mitkä ovat alueellisten ja haastattelijavaikutusten suuruuksien suhteet. Lisäksi on mallinnettu haastattelijoiden vaikutusta vastauskatoon. Havaitut haastattelijavaikutukset poikkeavat suuresti toisistaan eri tulosmuuttujien välillä. Keskimäärin havaitut vaikutukset ovat kansainvälisissä verrokkitutkimuksissa havaittuja vaikutuksia pienempiä. Suomalaisia vertailukohteita varsinaisista analyysin kohteista ei ole. Haastattelijavaikutukset ovat paikoin suurempia kuin aluevaikutukset, erityisesti kaikkein herkimmiksi koetuissa kysymyksissä. Asetelmavaikutukset eivät pääsääntöisesti nouse suuriksi edes eniten sisäkorrelaatiota sisältävissä kysymyksissä, sillä haastattelijakohtaiset haastattelumäärät olivat maltillisia. Keskivirheet ovat sisäkorrelaatioiden suuruuteen nähden isoja, ja vain muutamat kysymykset sisältävät tilastollisesti merkitsevää sisäkorrelaatiota. Tulosten perusteella näyttää, että haastattelijat noudattavat sovittuja haastattelukäytäntöjä hyvin ja toimivat siten riittävän yhdenmukaisesti. Kertaluontoisissa survey-tutkimuksissa haastattelijavaikutustutkimukset ovat osa surveyn jälkeistä laadun arviointia. Toistettavassa tutkimuksessa tai saman tutkimuksen eri aalloissa haastatteluvaikutusten tutkimisen avulla voidaan seuraavalla kerralla tai seuraavassa aallossa parantaa surveyn laatua. Monissa survey-tutkimuksissa haastattelijavaikutusten tutkiminen olisi mahdollista rutiininomaisesti ilman monimutkaisia analyysiasetelmia ja tutkielmassa halutaan kannustaa tähän. Tärkeimpiä lähteitä tutkielmassa ovat L. Kishin tutkimus haastattelijavarianssista mielipidekysymyksissä, F. Fowlerin ja T. Mangionen standardoidusta haastattelumallista esittämät ajatukset, J. Hoxin teos monitasomalleista sekä S. Gablerin ja P. Lahirin artikkeli haastattelijavaikutuksista monimutkaisissa otanta-asetelmissa. Tutkielman aiheeseen johdatteli S. Laaksosen Helsingin yliopistossa pitämä survey-metodiikan kurssi. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Asetelmavaikutus, haastattelijavarianssi, ristiinkytkeytynyt malli, sisäkorrelaatio, standardoitu haastattelumalli, survey-haastattelu, uhritutkimus
  • Kilponen, Anna (2002)
  • Forssell, Lotta (2014)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan lukioiden opinto-ohjaajien näkemyksiä metsätieteiden opinnoista ja metsäalasta yleisesti. Tutkielman taustalla oli metsäalan vetovoiman heikkous nuorten keskuudessa. Metsäala on huonosti tunnettu ja alasta viestiminen on haasteellista. Opinto-ohjaajat toimivat yhtenä tiedonväylänä nuorille ammatinvalinnassa ja jatko-opintoihin ohjauksessa. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan Helsingin yliopiston metsätieteiden laitoksen ja maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan viestintää ja opiskelijamarkkinointia. Tutkielman teoreettisessa taustassa hyödynnettiin yhteisöviestinnän teorioita ja mielikuvien muodostumisen mallia. Tavoitteena oli selvittää, mitkä ovat niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat ohjaajien mielikuviin metsäalan opinnoista ja alasta yleisesti. Tutkielman aineisto kerättiin henkilökohtaisilla teemahaastatteluilla. Opinto-ohjaajien lisäksi haastateltiin maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan viestinnästä vastaavaa tiedottajaa ja opiskelijamarkkinoinnista vastaavaa tiedekunnan henkilöstöä. Haastatteluaineisto analysoitiin teemoittelemalla. Metsäsektori nähtiin toimialana, joka on ollut Suomen kansantaloudelle ja yhteiskunnalle merkittävä. Opinto-ohjaajien käsitykset metsätieteiden opinnoista ovat kuitenkin melko puutteelliset. Valmistuneiden työllistymismahdollisuuden nähtiin kuitenkin laajoina, vaikkakin esiin nousi voimakkaasti perinteisiä puukauppaan ja paperiteollisuuteen liittyviä työtehtäviä. Internet toimii päätiedonkanavana ohjaajille ja nuorille. Tämän vuoksi selkeät ja ajantasaiset internetsivut ovat tärkeät opiskelijamarkkinoinnissa. Kokemukset maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan viestinnästä ja opiskelijamarkkinoinnista olivat vähäisiä ja aktiivisuutta toivottiin lisää. Koko tiedekunnan nähtiin kuitenkin tarjoavan monipuolisia opintovaihtoehtoja, joista valitettavasti niin ohjaajilla, ja näin ollen todennäköisesti myös nuorilla, käsitykset ovat hatarat. Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan nimeä kuvailtiin sekä opinto-ohjaajien että tiedekunnan puolelta haastavana, sillä se ei avaa tiedekunnan sisällä olevia aloja tarpeeksi hyvin. Metsäalan tavoitteena on kasvattaa tunnettuuttaan ja tätä kautta myös houkuttelevuutta nuorten keskuudessa. Tämän tutkielman perusteella voidaan todeta, että metsätieteiden opintojen viestinnän ja opiskelijamarkkinoinnin haasteet liittyvät viestinnän ohjattujen tekijöiden: tekojen, viestien ja ilmeen, vaikuttavuuteen ja resurssipulaan. Vaikka tiedekunnan, laitoksen ja alan muiden toimijoiden kautta tehdään monenlaista viestintää, on opintojen ja alan tunnettuus opinto-ohjaajien parissa melko heikkoa. Yhteistyöllä metsäalan muiden toimijoiden kanssa voidaan tehostaa viestintää alan houkuttelevuuden parantamiseksi ja opiskelijamarkkinoinnin tehostamiseksi.
  • Engblom, Ritva (2000)
    Tutkielmassa tarkastellaan kolmen nuoren aikuisen autistisen henkilön elämänlaatua. Tutkielma liittyy keskusteluun vammaisten henkilöiden elämänlaadusta ja palvelujen kehittämisestä aikuisille autistisille henkilöille. Aineiston kautta tarkastellaan seuraavia asioita. Miten siirtymä nuoruudesta aikuisuuteen on järjestynyt ja mitä asioita perhe liittää autistisen jäsenensä aikuisuuteen ja elämänlaatuun? Mitä ovat ne haaveet ja toiveet, joita vanhemmilla on, jotta heidän lapsensa voisi lähteä tulevaisuudessa ulos kotiovesta rakentamaan omaa elämäänsä monimuotoisia pulmia aiheuttavan ominaisuutensa kanssa? Tämän aikuisen autistisen henkilön elämänlaatua tarkastelevan tutkielman tiedonkeruumenetelmänä on teemojen pohjalta etevä haastattelu. Aineisto koostuu kolmen perheen haastatteluista. Perheille on yhteistä varhaisaikuinen autistinen jäsen. Perheenjäsenet, kaksi nuorta naista 17- ja 18-vuotiaat sekä 27-vuotias nuori mies, ovat nuoruudesta aikuisuuteen siirtymävaiheessa. Varsinaisen aineiston muodostavat vanhempien kertomukset. Tutkielmassa ei vertailla empiirisesti haastateltavien elämänlaatua muiden aikuisten henkilöiden elämänlaadun ulottuvuuksiin. Aineistoa tarkastellaan laadullisesti. Tutkielman tulokset eivät ole yleistettävissä, sillä haastateltavien kertomukset ovat heidän omiaan ja sitoutuvat siihen tilanteeseen, jossa he elävät. Elämänlaadun ulottuvuudet autistisen henkilön aikuisuuden elämänvaiheessa muodostuivat seuraaviksi. Elintason ulottuvuudet ovat ne tuet ja palvelut, jotka mahdollistivat arjen sujuvuutta ja toimintaa ympäristössä. Aikuisuuteen liittyvät haaveet olivat muutto pois kotoa ja mielekkään päivätoiminnan / tuetun työllistämisen järjestyminen. Yhteisyyssuhteiden ulottuvuudet muodostuivat sosiaalista suhteista ja mielekkään vapaa-ajan toiminnan mahdollistumisesta. Ihmisenä olemiseen liittyivät toiveet autistiseen käyttäytymiseen liittyvien pulmien huomioonottamisesta palveluja järjestettäessä. Toiveina olivat myös palvelujen suunnittelu ja toteutuminen pitkäjännitteisesti suunnittelu, ettei jatkuvaluonteisia palveluja tarvitsisi anoa esim. puolivuosittain. Vanhemmat toivoivat palveluihin valinnan mahdollisuuksia sekä ns. saattaen siirtämistä elämänvaiheesta toiseen. Erik Allardtin hyvinvoinnin ja elämänlaadun ulottuvuudet ovat tutkielman teoreettisena näkökulmana. Tutkielmassa autismi ja kehitysvammaisuus kulkevat rinnakkain, koska palvelut järjestyvät pääsääntöisesti erityishuollon palvelujen kautta. Kaunokirjallisuutta on käytetään selkiyttämään autistisen oireyhtymän moninaisuutta ja eri näkökulmista tehtyjä tutkimuksia vammaisuudesta monipuolistamaan tuloksia haastateltavien kertomusten lisäksi.
  • Katajisto, Jonna (Helsingin yliopisto, 2006)
    Large carnivore populations are currently recovering from past extirpation efforts and expanding back into their original habitats. At the same time human activities have resulted in very few wilderness areas left with suitable habitats and size large enough to maintain populations of large carnivores without human contact. Consequently the long-term future of large carnivores depends on their successful integration into landscapes where humans live. Thus, understanding their behaviour and interaction with surrounding habitats is of utmost importance in the development of management strategies for large carnivores. This applies also to brown bears (Ursus arctos) that were almost exterminated from Scandinavia and Finland at the turn of the century, but are now expanding their range with the current population estimates being approximately 2600 bears in Scandinavia and 840 in Finland. This thesis focuses on the large-scale habitat use and population dynamics of brown bears in Scandinavia with the objective to develop modelling approaches that support the management of bear populations. Habitat analysis shows that bear home ranges occur mainly in forested areas with a low level of human influence relative to surrounding areas. Habitat modelling based on these findings allows identification and quantification of the potentially suitable areas for bears in Scandinavia. Additionally, this thesis presents novel improvements to home range estimation that enable realistic estimates of the effective area required for the bears to establish a home range. This is achieved through fitting to the radio-tracking data to establish the amount of temporal autocorrelation and the proportion of time spent in different habitat types. Together these form a basis for the landscape-level management of the expanding population. Successful management of bears requires also assessment of the consequences of harvest on the population viability. An individual-based simulation model, accounting for the sexually selected infanticide, was used to investigate the possibility of increasing the harvest using different hunting strategies, such as trophy harvest of males. The results indicated that the population can sustain twice the current harvest rate. However, harvest should be changed gradually while carefully monitoring the population growth as some effects of increased harvest may manifest themselves only after a time-delay. The results and methodological improvements in this thesis can be applied to the Finnish bear population and to other large carnivores. They provide grounds for the further development of spatially-realistic management-oriented models of brow bear dynamics that can make projections of the future distribution of bears while accounting for the development of human activities.