Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 5569-5588 of 25282
  • Ståhlberg, Panu Kaarlo (2014)
    Tutkielmassa tarkastellaan osakeyhtiön hallituksen jäsenen yhtiöoikeudellista vahingonkorvausvastuuta Venäjällä ja Suomessa sekä pyritään ymmärtämään ajattelua sääntelyerojen taustalla. Lisäksi selvitetään, olisiko Venäjän sääntelyn hyvistä puolista mahdollista ottaa mallia Suomen mahdolliseen sääntelyuudistukseen ja toisinpäin. Vaikka Venäjä oli vuonna 2013 Suomen suurin kauppakumppani, Venäjän yhtiöoikeuden tutkimus on ollut Suomessa varsin vaatimatonta. Tutkielma pyrkii vastaamaan myös tähän puutteeseen. Teema on erityisen ajankohtainen, sillä Venäjällä tuli 1.9.2014 voimaan yhtiöoikeuden kannalta merkittävä uudistus yhtiöoikeudelle puitteet luovaan Siviilikoodeksiin. Lisäksi Venäjän federaation Korkein siviilioikeus antoi 30.07.2013 venäläisessä oikeuskirjallisuudessa vallankumoukselliseksi kutsutun alemmanasteisia tuomioistuimia velvoittavan oikeusohjeen ”kaupallisen organisaation orgaaniin kuuluvien henkilöiden vahingonkorvausvastuusta”. Oikeusohje selventää merkittävästi teemaa koskevaa oikeustilaa. Molemmissa maissa osakeyhtiön hallituksen jäsenen yhtiöoikeudellinen vahingonkorvausvastuu on kytketty niin sanottujen hallituksen toiminnan standardien rikkomiseen. Venäjän osakeyhtiölain 71 §:stä ilmenevän standardin mukaan hallituksen tulee toimia yhtiön intressissä vilpittömässä mielessä ja järkevästi harkiten. Standardi sisältää myös velvollisuuden noudattaa kaikkea soveltuvaa lainsäädäntöä sekä yhtiön sisäisten dokumenttien määräyksiä. Samassa pykälässä säädetään hallituksen jäsenen vahingonkorvausvastuusta yhtiötä kohtaan standardin vastaisella toiminnallaan yhtiölle aiheutuneista vahingoista. Hallituksen jäsenen vahingonkorvausvastuu kohdistuu lähtökohtaisesti vain yhtiötä kohtaan. Suomen standardi ilmenee osakeyhtiölain 1 luvun 8 §:stä, jonka mukaan hallituksen jäsenen tulee huolellisesti toimien edistää yhtiön etua. Standardi on kaksiosainen ja sisältää myös niin sanotun lojaliteettivelvoitteen. Lisäksi standardi sisältää velvollisuuden noudattaa osakeyhtiölain muita säännöksiä ja osakeyhtiölakiin rinnastettavia lakeja sekä yhtiöjärjestyksen määräyksiä. Muiden lakien ja yhtiön sisäisten dokumenttien määräysten sisältyminen standardiin ratkaistaan tapauskohtaisesti. Hallituksen jäsenen vahingonkorvausvastuu on sidottu standardin rikkomiseen osakeyhtiölain 22 luvun 1 §:ssä. Säännöksen mukaan hallituksen jäsen on vahingonkorvausvastuussa yhtiötä kohtaan standardin rikkomisesta aiheutuneista vahingoista. Lisäksi hallituksen jäsen voi joutua vahingonkorvausvastuuseen osakkeenomistajia ja kolmatta kohtaan. Vahingonkorvausvastuu näitä tahoja kohtaan ei voi kuitenkaan perustua pelkkään standardin yleisen osan, yleisen huolellisuusvelvollisuuden rikkomiseen, vaan hallituksen jäsenen on täytynyt rikkoa myös osakeyhtiölain muuta nimenomaista määräystä tai yhtiöjärjestyksen määräystä. Tutkielma kulminoituu näiden standardien sekä niiden rikkomisesta aiheutuvan vahingonkorvausvastuun vertailuun. Lisäksi molemmissa maissa standardeja tarkentavat hieman erilailla formuloidut liiketoimintapäätösperiaatteet, joilla on molemmissa maissa keskeinen asema liiketoimintapäätöksen toiminnan standardinmukaisuuden arvioinnissa. Venäjän oikeuden tuntemattomuuden vuoksi tutkielmassa käsitellään tarkoin venäläisen osakeyhtiön ja sen hallituksen toimintaympäristö ja sääntely. Suuren huomion saavat myös Venäjän yhtiöoikeudelliset periaatteet. Keskeisenä Venäjän ja Suomen sääntelyjen eroja selittävänä tekijänä voidaan pitää maiden erilaisia toimintaympäristöjä, joiden erityispiirteet huomioiden maihin on säädetty erilaiset osakeyhtiölait. Venäjän osakeyhtiölaki on säädetty niin sanotun ”itsestään toteutuvan mallin” mukaiseksi. Suomen osakeyhtiölaki on sen sijaan salliva ja periaatekeskeinen. Tämä selittää osittain myös maiden erilaisia yhtiökäsityksiä, joista voidaan johtaa hallituksen jäsenen yhtiöoikeudellista vahingonkorvausvastuuta koskevien sääntelyjen erot. Selittävän tekijänä voidaan pitää myös Venäjän konservatiivisesti ja ahtaasti tulkittua Siviilikoodeksia.
  • Åkermarck, Mikael (2002)
    Tutkimuksen tarkastelun päätavoite on kaksiosainen. Tarkasteluajanjakso kattaa vuodet 1948-1999. Tutkimuksessa on selvitelty minkälaisia koalitioita tarkasteltavana ajanjaksona on muodostettu, mitä poikkeavuuksia on havaittavissa sekä syitä siihen, miksi erilaisia koalitiomuodostuksia on ilmennyt tarkasteltavana olevan ajanjakson aikana Suomessa. Koalitioteoreettisen tarkastelun tavoitteena on osoittaa se, että matemaattisiin kaavoihin perustuvien peliteorioiden ohella hallituksen muodostamiselle on olemassa myös yksinkertaisempia koalitioteorioita, jotka täyttävät samat edellytykset kuin matemaattiset koalitioteoriat. Kelpoisuus-teorian pohjalta rakennettaan tiettyjä kelpoisuuskriteereitä, jotka ovat ohjanneet ja myös tulevaisuudessa ohjaavat hallitusten muodostamisia. Teoria kuvailee tiettyä tilannetta, hallituksen muodostamista ja analysoi taustatietoja eli sitä, mitkä puolueet täyttävät ajanjaksolle tyypilliset kelpoisuuskriteerit ja rajoitukset. Koalitiokaudet voidaan karkeasti jakaa kahteen osaan. Ensimmäinen ajanjakso kattaa hallituskoalitiot vuosina 1948-1983. Tätä ajanjaksoa voidaan nimittää vaihtoehdottomuuden kaudeksi. Kuvaavaaajanjaksolle on samanlaisten koalitioiden jatkuvuus vaalituloksista huolimatta. Vuodesta 1987 alkaen voidaan selvästi havaita, että hallitusten muodostamisen osalta on siirrytty niin sanotun vaihtoehtoisuuden aikaan. Tämän aikana muodostetut hallituskoalitiot ovat olleet koostumuksiltaan erilaisia. Tutkimuksen kohteena on 29 hallitusta, jotka on muodostettu vuosien 1948-1999 välisenä aikana. Myös vähemmistöhallitukset on otettu tutkimuksen kohteeksi, vaikka niiden selittäminen on koalitioteoreettisesti hieman ongelmallisempaa. Yksi tärkeimmistä syistä miksi koalitioteoria ei toistaiseksi pysty ennustamaan todennäköisimpiä hallituskoalitioita on se, että koalitioteoria analysoi teoreettisesti eikä poliittisesti mahdollisten enemmistökoalitioiden joukkoa. Kun tutkii niin 1980- kuin 1990-luvulla tehtyjä koalitioteoreettisia tutkimuksia, on edelleen havaittavissa, että vieläkään ei olla päästy irti vaikeaselkoisista matemaattisista kaavioista. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että matemaattisiin kaavioihin perustuvia klassisia teorioita käytetään lähtökohtana suomalaisen hallituksen muodostamisesta, niin teoriat eivät oikein sovellu siihen. Syitä tähän on monia: hallituskoalitioissa ei ole selvää dominoivaa puoluetta, pirstoutunut monipuoluejärjestelmä sekä presidentin vaikutusvalta hallituksia muodostettaessa Lähteinä on erityisesti käyéttty niin kotimaisia kuin ulkomaalaisia tutkimuksia ja kirjoituksia koalitioteorioista.Peruslähteenä on on käyettey Markku Laakson tutkimusta "Hallituksen muodostaminen kombinatorisena ja koalitioteoreettisena ongelmana" sekä Strom,Budge ja Laverin tutkimus "Constraints on Cabinet Formation in Parliamentary Democracies".
  • Sarvilahti, Pauliina (2005)
    Tutkimuskohteena on eurooppalainen oikeistopopulismi. Tapaustutkimuksena tutkielmassa analysoidaan italialaisen Lega Nord -puolueen johtohahmon Umberto Bossin puheita hallituspuolueena ollessaan. Primäärilähteinä käytetyt puheet on pidetty vuosina 2001-2003. Tutkielman tarkoituksena on ensinnäkin selvittää oikeistopopulismin käsite, joka laajassa mittakaavassa kuuluu uuden politiikan teorian alaisuuteen. Oikeistopopulismin piirteinä ovat antielitismi, poissulkeva luonne toiseuden kautta, kriisiin vetoaminen, uudenlaisen ja erilaisen poliittisen voiman identiteetti sekä uuskonservatismi ja protektionismi. Myyttinen ja konkreettinen alueellisuus ovat puolueen alkujaan alueellisen erikoispiirteen takia otettu mukaan. Tutkimuskysymyksinä on ensinnäkin selvittää käyttääkö Bossi vielä oikeistopopulistista teesiä hallituspuolueena, jonka jälkeen tarkastellaan tarkemmin miten hän tämän teesin puheissaan rakentaa. Metodina käytetään Chaïm Perelmanin uuden retoriikan menetelmää. Uusi retoriikka huomioi erityisesti retorin ja yleisön välisen suhteen. Argumentointitekniikat jakautuvat assosiatiivisiin ja dissosiatiivisiin argumentteihin. Assosiatiivisia ovat kvasiloogiset, todellisuuden rakenteisiin perustuvat ja todellisuuden rakenteita muokkaavat argumentit. Kvasilooginen argumentointi määrittelee, vertailee, pohtii todennäköisyyksiä, on vastavuoroinen ja osoittaa ristiriitaisuuden. Todellisuuden rakenteisiin perustuva argumentointi osoittaa kausaalisuussuhteita ja todellisuuden rakenteita muokkaava argumentointi antaa esimerkkejä, metaforia, analogioita, malleja ja havainnollistamista. Dissosiatiivinen argumentointi pyrkii kahden asian erottamiseen. Tutkimuksessa havaittiin Bossin käyttävän edelleen oikeistopopulistista teesiä puheissaan. Bossi käyttää myös koko uuden retoriikan argumentoinnin kirjoa. Puheenjohtaja määrittelee puolueen erilaiseksi ja loogisesti toimivaksi kokonaisuudeksi. Todellisuuden rakenteisiin perustuvassa argumentoinnissa käy ilmi kausaalisuhteiden käyttö, jonka mukaan LN syntyi vahvasta kysynnästä. Todellisuuden rakenteita muokkaavissa argumenteissa Bossi käytti erityisesti luonto- ja taistelumetaforia. Dissosiatiivisilla argumenteilla puheenjohtaja rakentaa Legalla toisen. Bossi hyödyntää myyttistä ja konkreettista alueellisuutta taitavasti.
  • Vanhala, Anna (2003)
    Tein tutkielmani Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt työelämässä Equal-projektissa. Suomessa ei ole aiemmin tehty aihetta koskevaa laajaa tutkimusta, joten Equal-projektin tutkimus tuo uutta tietoa suomalaisten lesbojen, homojen ja biseksuaalien (seksuaalivähemmistöt) sekä transihmisten (sukupuolivähemmistöt) tilanteesta. Projektissa ovat mukana Helsingin yliopiston sosiologian laitos, SETA ry. sekä Stakes. Tavoitteena on työelämän muuttaminen tasa-arvoisemmaksi tutkimuksen, koulutuksen ja tiedotuksen keinoin. Hankkeessa toteutettiin lumipallomenetelmällä laaja kyselytutkimus, jossa oli erilliset, joskin melko samansisältöiset, lomakkeet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Käytin Equal-hankkeen seksuaalivähemmistöille suunnattua lomakekyselyä omassa tutkimuksessani toisena aineistona 12 teemahaastattelun ohella. Tutkimuskysymykset koskevat terveydenhuollon homo-, lesbo- ja biseksuaalisia työntekijöitä ja heidän työyhteisöjään, ja ne voidaan tiivistää seuraavasti: Millaista seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvä avoimuus tai salaaminen on? Vaikuttavatko niihin työyhteisöjen ja -ilmapiirien yleiset psykososiaaliset tai rakenteelliset tekijät, ja jos vaikuttavat, niin miten ja miksi? Onko avoimuus työhyvinvoinnin kannalta olennainen asia? Tutkimus on yhteydessä paitsi seksuaalivähemmistöjen ja työelämän tutkimukseen myös sosiaalisen vuorovaikutuksen ja avoimuuden tarkasteluun yleisemmälläkin tasolla. Pääpaino on työhyvinvointiin liittyvillä tekijöillä, jollaiseksi miellän jossakin määrin myös avoimuuden. Etsin yhteyksiä seksuaalivähemmistöjen avoimuuden ja erilaisten sosiaalisten ja rakenteellisten tekijöiden väliltä ja pyrin ymmärtämään sekä tulkitsemaan näitä yhteyksiä. Työni nojaa sekä suomalaiseen (Luopa 1994; Valkonen 2003; Lehtonen, J. 1997; 2002; 2003) että ulkomaalaiseen (esim. Davies 1992; Ostfield ja Jehn 1998) seksuaalivähemmistöjä koskevaan tutkimukseen. Työelämää koskien olen perehtynyt lähinnä suomalaiseen työhyvinvoinnin tutkimukseen (esim. Vartia 1994; 1999; 2003). Lisänäkökulmaa avoimuuteen kulttuurisena ilmiönä haen sosiaalisen vuorovaikutuksen teorioista (Goffman 1959; Vesala 1998; 2002). Avoimuus tai salaaminen on useille seksuaalivähemmistöön kuuluville eräänlaisen kustannus–hyöty-analyysin tulosta. Työpaikkojen – ja niitä ympäröivän yhteiskunnan – heteronormatiivisuuden vuoksi useat seksuaalivähemmistöihin kuuluvat salaavat suntautumisensa työyhteisössään. Positiivisella työilmapiirillä, hyvällä sosiaalisella tuella ja yhteisöllisyydellä on tutkimukseni perusteella avoimuutta lisäävä vaikutus. Jos taas työyhteisössä puhutaan kielteiseen sävyyn ei-heteroseksuaalisuudesta, ja jos työpaikan säilyminen on epävarmaa, on myös omasta seksuaalisesta suuntautumisesta kertominen epätodennäköisempää. Näyttää lisäksi siltä, että salaaminen on yhteydessä työpahoinvointiin ja koettuihin uhkiin. Tulosten pohjalta esitän, että toimivasta työyhteisöllisyydestä ja -ympäristöstä muodostuu todennäköisemmin työhyvinvoinnin myönteinen kehä: kun kokee olevansa arvostettu työntekijä miellyttävässä, toimivassa ja pysyvässä työympäristössä, on helpompi olla avoin ja mahdollisesti avoimuudella syventää yhteisöllisyyttä ja omaa työyhteisöön kuulumista. Vastaavasti pahoinvoivassa, ristiriitaisemmassa tai huonon ilmapiirin työpaikassa ei haluta tai uskalleta olla avoimia, ja tämä seikka muiden ohella saattaa hankaloittaa työyhteisöön kuulumista.
  • Enroos, Merja (2009)
    Pro gradu -tutkielmani tarkastelee, millaisia representaatioita eli mediaesityksiä Helsingin Sanomat, Aamulehti ja Turun Sanomat tuottivat presidentinvaaliehdokkaista Tarja Halosesta ja Sauli Niinistöstä vaalien toisella kierroksella tammikuussa 2006. Tutkimukseni tarkoitus on nostaa esiin median tuottamia esityksiä ja auttaa ymmärtämään median mahdollisia vaikutuksia ja median osuutta koko demokraattisen yhteiskuntamme valtarakenteisiin. Tutkimukseni sijoittuu konstruktivismin viitekehykseen journalismin tutkimuksessa ja on osa kulttuurintutkimuksen perinnettä, jossa media nähdään todellisuutta ja siten merkityksiä tuottavana. Pyrin tutkimuksessani selvittämään median tuottamia esityksiä tai merkityksiä presidentinvaaliehdokkaista omassa kontekstissaan, kokonaisissa mediaesityksissä, jotka muodostuvat niin juttujen kuvista, kuvateksteistä, otsikoista kuin leipäteksteistäkin. Tutkielmani havainnollistaa pääasiassa sisällönanalyysin ja metafora-analyysin keinoin lehtien uutisointia ja selvittää, mitä mahdollisia eroja ehdokkaiden representaatioissa oli esimerkiksi sukupuolen näkökulmasta. Aineiston tilastollinen ja määrällinen jakautuminen on kartoitettu sisällönanalyysillä, kun taas metafora-analyysillä siihen on saatu laadullista lisäsyvyyttä. Tarkastelen aineistoa representaation ja objektiivisuuden kautta ja pohdin imagon osuutta medioituneessa vaalijulkisuudessa, johon myös mielipidemittaukset elimellisesti kuuluvat. Pyrin vastaamaan tutkimuksessani muun muassa seuraaviin kysymyksiin. Saivatko presidentinvaaliehdokkaat saman verran näkyvyyttä juttujen ja niiden otsikoiden määrällä sekä kuvien määrällä ja kuvien koolla mitattuna?Tuotettiinko kuvien välityksellä toisesta ehdokkaasta edullisempi kuva kuin toisesta? Toisin sanoen välittyykö esimerkiksi toisesta ehdokkaasta hymyilevämpi kuva valokuvien välityksellä kuin toisesta. Entä kohtelevatko kuvatekstit, juttujen otsikot ja alaotsikot ehdokkaita tasapuolisesti? Tärkeimpinä lähteinä käytin representaatioon liittyen Stuart Hallia. Vaaleihin liittyen Sami Borg, Pekka Isotalus ja Ville Pitkänen toimivat keskeisinä lähteinä ja sukupuoleen liittyen Jaana Kuusipalo. Erityisesti metafora-analyysissä nojauduin pitkälti Iina Hellsteniin. Kuten konstruktivismin viitekehykseen sopii, tutkimuksestani ilmenee, että media osallistuu esitysten tuottamiseen. Vaikka media on pyrkinyt objektiivisuuteen ja tuottanut tasapuolisen, vaikkakin erilaisen kuvan ehdokkaista, se ei ole mielestäni täysin onnistunut tasapuolisen julkisuuden tuottamisessa niin hyvin kuin voisi odottaa 2000-luvulla. Tutkimukseni sisällönanalyysissä ja metafora-analyysissä nousi esille se, että sukupuoli mahdollisesti vaikuttaa ehdokkaiden representaatioihin julkisuudessa.
  • Ranki, Risto (2000)
    vhandlingen behandlar det ekonomisk-politiska ministerutskottets ställning i Harri Holkeris regering åren 1987-1991 samt dess ekonomiska politik. Forskningsmaterialet består av såväl offentliga och konfidentiella dokument inom finansministeriet och Finlands Bank, som av omfattande anteckningar om ministerutskottets diskussioner. För avhandlingen har 25 ministrar, tjänstemän och medarbetare vid ministerutskottet intervjuats; därtill har en intervjuserie gjord av Sitra och Nationella Samlingspartiets arkiv stått till förfogande. Om också det ekonomisk-politiska ministerutskottet allmänt betraktas som det förberedande organ som i själva verket fattar de mest centrala avgörandena inom regeringen, visade det sig, att utskottet vid de viktigaste ekonomisk-politiska frågorna oftast var formellt åsidosatt, och linjedragningar gjordes av utskottets nyckelpersoner på andra fora. Regeringens ekonomisk-politiska beslutsfattande ser ut att påminna om den s.k. soptunnsmodellen. Under Holkeris period överhettades ekonomin och den yttre balansen försvagades, men sysselsättningen och statsfinanserna höll sig starka. Det sista året avstannade tillväxten och ekonomin drevs in i en djup depression under början av den följande regeringen. Avregleringen av penningmarknaden, följd av en kreditexpansion, medverkade till överhettningen som inte kunde hejdas av regeringen. Till produktionsminskningen bidrog även en samtidig lågkonjunktur i exportländerna och ändringarna i östhandeln. Riksdagsgruppernas motstånd och den gamla lagstiftningsordningen försvårade begränsningen av offentliga utgifter. Regeringen Holkeri lösgjorde sig i någon mån från den traditionella modellen i sin ekonomiska politik för en mera ambitiös och strukturförändringar betonande riktning. Opportunistiska drag kan inte observeras i regeringspolitiken. Misslyckade varvsfusioner och konkursen av Wärtsilä Marine betraktas i ljuset av omfattande diskussioner i det ekonomisk-politiska ministerutskottet. I beslutsfattandet var regeringen Holkeris ekonomisk-politiska ministerutskott som institution närmare en beskyddare än en besittare. I den ekonomiska politiken räckte inte finansministrarnas eller hela regeringens styrka av yttre och institutionella orsaker till att vara besittare eller en ständigt allmäktig beskyddare, utan det ekonomisk-politiska ministerutskottet måste nöja sig med att vara en rätt god beskyddare.
  • Ranki, Risto (2000)
    The dissertation examines the rôle of the Cabinet Committee on Economic Policy of the Harri Holkeri government in 1987-1991 and its economic policies. The research material consists of public and confidential documents from the Ministry of Finance and the Bank of Finland and also of extensive notes of discussions in the Cabinet Committee. Twenty-five ministers, civil servants and aides have been interviewed; in addition other interviews and the archives of the conservative National Coalition Party have been available. The Cabinet Committee on Economic Policy is generally regarded as the factual decision-maker regarding all main issues in the government, but this study shows that most often in the central macro-economic decisions the Cabinet Committee was left aside as an institution, and policies were set by key members of the Committee in other fora. The decision-making model seems to remind of the garbage can model. Under the Holkeri period the economy became overheated and the foreign balance was deteriorated, but employment and central government finance remained strong. Output growth ceased the fourth and final year and the economy was driven into a deep depression during the initial time of the next government. Deregulation of the capital market, followed by credit expansion, contributed to an overheating which could not be curbed by the government. Output decline was accentuated by a simultaneous recession in the export countries and also by institutional changes in the trade with the Soviet Union. Parliamentary resistance and the need of a qualified majority when cutting spending made it difficult to decrease expenditure. The Holkeri government was to some extent disengaged from the traditional model of Finnish economic policy in favour of a more ambitious and structure-emphasizing direction. Opportunistic features in its policies could not be observed. Unsuccesful shipyard mergers and the bankrupcy of Wärtsilä Marine are examined in light of the extensive discussions on the subject in the Cabinet Committee. In decision-making the Cabinet Committee on Economic Policy of the Holkeri government, as an institution, was more of a ”fairy godmother” than of a supreme master of the developments. In the economic policy the finance ministers, the Committee or the Cabinet did not reach out, for external and institutional reasons, to be supreme masters but had to be content as fairly good mother fairies.
  • Ranki, Risto (2000)
    Tutkimus käsittelee Harri Holkerin hallituksen (1987-1991) talouspoliittisen ministerivaliokunnan asemaa hallituksen päätöksenteossa sekä näiden vuosien talouspolitiikkaa. Tutkimusaineistona ovat tämän ajanjakson julkiset ja luottamukselliset asiakirjat valtiovarainministeriöstä ja Suomen Pankista sekä laajat keskustelumuistiinpanot talouspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksista. Tutkimusta varten on haastateltu 25 ministerivaliokunnan työssä mukana ollutta ministeriä, virkamiestä ja avustajaa, minkä lisäksi käytettävissä on ollut SITRAn lamahaastattelusarja ja Kansallisen Kokoomuksen arkistoja. Vaikka talouspoliittista ministerivaliokuntaa pidetään hallituksen keskeiset ratkaisut tosiasiallisesti tekevänä valmisteluelimenä, tutkimuksessa osoittautui, että tärkeimmissä talouspoliittisissa kysymyksissä valiokunta muodollisesti oli useimmiten sivussa ja linjauksia tekivät valiokunnan avainhenkilöt muilla foorumeilla. Hallituksen talouspoliittinen päätöksenteko näyttäisi muistuttavan roskatynnyrimallia. Holkerin hallituskaudella talous ylikuumeni ja ulkoinen tasapaino heikkeni, mutta työllisyys ja valtiontalous pysyivät vahvoina. Viimeisenä vuonna tuotannon kasvu pysähtyi, ja talous ajautui syvään lamaan seuraavan hallituksen alkuaikana. Rahamarkkinoiden liberalisointia seurannut luottoekspansio myötävaikutti ylikuumenemiseen eikä hallitus kyennyt sitä hillitsemään. Tuotannon supistumiseen osaltaan vaikuttivat myös ostajamaiden yhtäaikainen taantuma ja idänkaupan järjestelmän muuttuminen. Eduskuntaryhmien vastustus ja vanha lainsäädäntöjärjestys vaikeuttivat julkisten menojen vähentämistä. Holkerin hallitus irtaantui talouspolitiikassaan jossain määrin perinteisestä suomalaisesta mallista kunnianhimoisempaan ja rakenneuudistuksia korostavaan suuntaan, eikä siinä voida havaita opportunistisia piirteitä. Epäonnistuneita telakkafuusiohankkeita ja Wärtsilä Meriteollisuuden konkurssia tarkastellaan talouspoliittisen ministerivaliokunnan laajojen keskustelujen valossa. Päätöksenteossa Holkerin hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta oli instituutiona lähempänä haltian kuin haltijan roolia. Talouspolitiikassa valtiovarainministereiden eikä koko hallituksenkaan voima ulkoisista ja institutionaalisista syistä riittänyt haltijan tai pysyvästi kaikkivoipaisen hyvän haltian rooliin, vaan talouspoliittisen ministerivaliokunnan oli tyytyminen olemaan aika hyvä haltia.
  • Wulff, Suvi-Maaria (Helsingin yliopisto, 2013)
    Tutkielmassa tarkastellaan isännöitsijän asiantuntijuuden rakentumista yhtiökokouksessa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, 1) miten isännöitsijän käyttämät tilanteittain vaihtelevat kielimuodot (rekisterit) ilmaisevat isännöitsijän asiantuntijuutta ja jäsentävät meneillään olevaa kokousta ja miten 2) tunnepitoiset eli affektiset tilanteet sekä 3) isännöitsijän ja puheenjohtajan ja toisaalta isännöitsijän ja osakkaiden tiimiytyminen rakentavat, uhkaavat ja tukevat asiantuntijuutta. Aineistona on marraskuussa 2011 videonauhoitettu noin tunnin mittainen yhtiökokous. Metodisena pohjana työssä on keskustelunanalyysi. Sen avulla on mahdollista hahmottaa institutionaalisen keskustelutilanteen, kuten yhtiökokouksen, erityistä vuorovaikutusjärjestystä. Työssä osoitetaan, että isännöitsijällä on useita kielellisiä keinoja ilmentää asiantuntijuuttaan (esim. asiantuntijatermien käyttö, muodollinen ja epämuodollinen puhuttelutapa, avoimet tietämättömyyden ilmaukset, pahoittelun välttäminen sekä tiimiytyminen) Muodollisen ja epämuodollisen rekisterin vaihteluiden avulla isännöitsijä jäsentää meneillään olevan yhtiökokouksen vuorovaikutusta kokonaisuutena. Tämä rakentaa asiantuntijuutta. Affektisissa tilanteissa asiantuntijuus voi joko heiketä tai säilyä riippuen siitä, miten isännöitsijä reagoi tilanteisiin. Asiantuntijuus heikkenee, kun isännöitsijä ei vastaa osakkaalle, pyydä tätä lopettamaan yhtiökokousta viivyttävää topiikkia tai myönnä, ettei tiedä vastausta tämän kysymykseen. Asiantuntijuus puolestaan säilyy, kun isännöitsijä esimerkiksi myöntää avoimesti tietämättömyytensä osakkaan kysymykseen, mutta ei pahoittele sitä, vaan kertoo osakkaalle, miten tämän on mahdollista saada asiasta tietoa. Myös tiimipuhe, asiantuntijatäydennykset ja puheenjohtajan tukena toimiminen rakentavat isännöitsijän asiantuntijuutta. Konfliktitilanteissa puheenjohtaja ja osakkaat voivat niin ikään tukea isännöitsijää. Se, että isännöitsijä tarvitsee konfliktitilanteissa tukea, osoittaa kuitenkin, että isännöitsijät tarvitsisivat koulutusta vaikeiden asiakastilanteiden käsittelemisessä. Tutkielma on ensimmäinen suomalaisesta yhtiökokousjärjestelmästä tehty kielitieteellinen tutkimus. Sen tarkoituksena on tarjota konkreettisia työkaluja isännöitsijöiden ammattitaidon kehittämiseksi. Suomen Isännöintiliitto ry on rahoittanut tutkielmaa.
  • Lahtinen, Jonna (2002)
    Opinnäytetyössä pohditaan kysymystä "miksi haluan olla kaikkien kanssa kaiken aikaa kaikkialla" sinkkunaisten kännykänkäytön näkökulmasta. Teemahaastattelujen avulla kysymystä on tarkasteltu sinkkuna olevien nuorten naisten kännykänkäytönkontekstissa. Lisäksi on pohdittu sitä, millä tavoin kännykkäriippuvuus liittyy tähän Elisa Communicationsin käyttämään mainoslauseeseen. Kännykänkäyttö liittyy nykypäivänä saumattomasti lähes jokaisen ihmisen arkeen. Olemme huomaamattomasti tulleet riippuvaisiksi matkapuhelinten tarjoamasta mahdollisuudesta olla "joka paikassa kaiken aikaa ja kaikkien kanssa". Kännykänkäytön merkitys näkyy niin arjen parempana halittavuutena kuin sosiaalisten suhteiden tasollakin. Tehtyjen teemahaastattelujen perusteella voidaan todeta kännykän merkityksellistyvän eri tavalla sinkkuus- kuin parisuhteessa elävien kontekstissa. Työssä tarkastellaan aikalaiskuvauksissa käsiteltyä aihetta sosiaalisten suhteiden ja ihmisten välisen kanssakäymisen laadullisesta muutoksesta, johon kiihtyvä elämän teknologisoituminen on vaikuttanut. Mitä meille kertoo kasvavat avioerotilastot ja avoliittojen yleistyminen? Entä se, että yksinasuvia on Helsingissä jo niin paljon, että se on alkanut vaikuttaa asuntotuotantoon? Millaista julkisuuskuvaa media, kuten TV, elokuvat ja lehdet tuottavat "ajan hengestä" ja "sinkkuusdiskurssista"? Sosiaalisissa suhteissa tapahtunutta muutosta tarkastellaan sosiologisen aikalaisanalyysin kuten Zygmunt Baumanin, Anthony Giddensin sekä Ulrich Beckin pohtimien teemojen valossa. Työssä tehdään eräänlainen läpileikkaus kyseisten ajattelijoiden ajatuksiin ja niiden tarjoamien teoreettisten käsitteiden mahdollisuuksiin tehdä sosiaalipoliittista tutkimusta. Usein sanotaan, että aikalaisanalyysejä ei tulisi käyttää teoreettisena viitekehyksenä, koska teoreettisen ja empiirisen välinen kytkös saattaa muodostua liian hataraksi. Kuitenkin tähän "haasteeseen" on haluttu ottaa kantaa tutkimalla, kuinka empiirisesti kestäviä aikalaisdiagnostisen keskustelun tarjoamat ajatuskonstruktiot ovat. Tutkielman kiteyttävä ajatus on se, kuinka kännykkään "sisäänrakennettu" velvoite olla aina tavoitettavissa synnyttää vastareaktiona tarpeen oman henkilökohtaisen ajan ottamiselle. Tämä korostuu sinkuilla, joilla kännykänkäytön freksvenssi on suurempi kuin parisuhteessa elävillä. Herättääkö teknologian tuottama informaatioähky itse asiassa kysymyksen siitä, miksi en halua olla kaikkialla kaikkien kanssa kaiken aikaa.
  • Tolonen, Hanna (Helsingin yliopisto, 2006)
    "I want there now!" Images of the future in the drawings of Ghanaian, British, Finnish and Tanzanian children The aim of the Thesis is to examine what kind of images children aged between 8 and 12 years in Ghana, Great Britain, Finland and Tanzania hold of their future. The study is a qualitative analysis based on data that consists of 214 drawings, digitally photographed and analysed using AtlasTI computer program. The data was coded and divided into " families " whose frequencies were compared in order to maintain results. The assignment was given to the children in the language used in the school and it was similar in each country. The children were introduced to the idea with a set of stimulating questions and after that they were asked to draw and colour with a pen a picture of 1) him/herself as an adult, 2) his/her future home and 3) the people and the animals they think they will be living with. The children were also asked to write down the country and the place they believe to live in their future. They were also encouraged to write down e.g. their dream profession, what they would like to have as hobbies in their adulthood and other important things in their lives. The analysis focuses on the content of the drawings instead of artistic or psychological interpretations. The differences between the drawings from different countries as well as the differences in a single country were significant. The current trends and the experiences children had lived through were present in the drawings. There were no differences in the colour of the skin and the most popular professions were doctor, police and football player. The football was very strongly present in all of the data; almost fourth of the children had either drawn or mentioned football as their future profession or hobby. Different flora was present in 84% of Tanzanian and 70% of Ghanaian drawings compared to the 23% of British and 17% of Finnish drawings. Of all the family forms a dream of the traditional nuclear family could be found among 29% of the drawings. Compared to that a total of 30% wanted either a child of their own without a spouse (15%) or a spouse without a child (15%). Also grandparents, childhood friends, other adults, animals or even space aliens were present and sharing a home with the children in the drawings. Of all children 15% wanted to live totally alone in the future. This was most typical (38%) among the Finnish boys. The cat and the dog were the most popular animals to appear in the drawings. Moving abroad proved to be purely a western phenomenon, dreamed by 57% of the British and 18% of the Finnish children. As results, a negative self-image, violence, lack of expressions of positive feelings and solitude among the Finnish boys in the data were very concerning. Keywords: Images of the future, future studies, future-education, picture analysis
  • Tihinen, Juha-Heikki (Taidehistorian seura - Föreningen För KonsthistoriaRy, 2008)
    My PhD-thesis The uneasy borders of desire Magnus Enckell's representations of masculinities and femininities and the question how to create the self concentrates on the works of Finnish fin-de-siècle artist Magnus Enckell (1870-1925). My thesis deals with representations of masculinities, femininities, sexualities and different identity-positions. My research is about questions concerning representational ways of melancholy, androgyny, narcissism, themes of Golden Age and Double in Enckell s ouvre. These themes are analyzed by contextualizing them with different, but intersecting, discourses of varied scientific, artistic and occult ideas in the fin-de-siècle. The main point is analyze how the subject is constructed in both Foucauldian and Freudian sense and what one has to know about oneself. My approaches are based on ideas expressed in different discourses as queer-theory, Michel Foucault s genealogical epistemology and knowledge-power theory, psychoanalysis, art history and visual culture studies. My starting point lays is Foucault s idea expressed in his The History of Sexuality that the constitution of homosexual or as well as heterosexual subject inaugurates possibilities for transgressive activities e.g. by giving own voice to the sexualized subject. My main thesis is to suggest that Enckell s works in their multiple and ambiguous ways construct a phantasmatic position for viewer who may identify oneself to different desires, may construct or deconstruct a sexual identity for oneself or try to define the truth about oneself. Enckell s works should be considered as a contradictory processes which both seduce person to construct an identity and as well as lure person to pursue for the deconstruction of specific and permanent identity by celebrating the ambiguousness and discontinuity in one s identity. I m suggesting that the gazing subject feels pleasure in finding one s identity but the one must face the exposure of the melancholic structure which forms the basis of sexual desire. The subject may try to resolve one s melancholy by creating a phantasy about the original and unisexual being where desires, sexualities, phantasies and identities haven t been diverged. This can be fantasized in terms of art which forms a double for the melancholic subject who is in this limited and imaginary way able to forget for a while one s existential solitude.
  • Suhonen, Riitta (1971)
  • Korvola, Emmi (2010)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee maahanmuuttajien ja suomalaisten välisiä identiteettineuvotteluja internetin keskustelufoorumissa. Suomessa on tehty jonkin verran diskurssianalyyttista tutkimusta etnisistä vähemmistöistä (esim. Varjonen, 2009; Rastas, 2005). Kukaan ei kuitenkaan ole tutkinut sekä maahanmuuttajien että suomalaisten toisistaan ja itsestään käyttämiä etnisiä määrittelyjä internetin keskustelupalstalla. Maahanmuuttajien määrä Suomessa on kasvanut huomattavasti 1980-, 1990- ja 2000-luvuilla. Vuonna 1981 Suomessa asui vain 12 670 ulkomaalaista. Vuosien 2008 ja 2009 vaihteessa heitä oli jo 143 256. (Väestörekisterikeskus, 2009.) Tutkimukseni motiivina on ryhmien välisten suhteiden parantaminen. Käytän tutkimukseni taustateorioina ryhmien välisiin suhteisiin liittyviä teorioita, kuten kategorisointi (mm. Allport, 1988; Turner, 1987; Brown, 2000; Jokinen, 1999; Edwards, 1998; Widdicombe & Wooffit, 1995), partikularisointi (Billig, 1996), sosiaalisen identiteetin teoria (Tajfel & Turner, 1979), kielellinen ryhmien välinen vääristymä (Maass ym., 1994), kontaktihypoteesi (Allport, 1988), yhteisen sisäryhmän erottautumisen malli (Gaertner & Dovidio, 2000), moderni rasismi (Gaertner & Dovidio, 2000; van Dijk, 2000) ja akkulturaatio (Liebkind, 2000; Berry, 2001; Bourhis, 1997). Identiteetin käsite on monitulkintainen (Gleason, 1983). Omassa tutkimuksessani tarkastelen identiteettiä samalla kertaa pysyvänä ja dynaamisena. Identiteeteistä neuvotellaan vuorovaikutuksessa. Yksilöt toisaalta määrittelevät omia identiteettejään ja toisaalta tarjoavat muille identiteettejä. (Verkuyten, 2005.) Etnisestä identiteetistä ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää (Liebkind, 2009). Tarkastelen etnistä identiteettiä puheessa rakentuvana ja neuvoteltavissa olevana (esim. Verkuyten, 2005; Verkuyten & de Wolf, 2002). Työni teoreettis-metodologinen näkökulma on diskurssianalyysi, joka tutkii tekojen ja merkitysten rakentumista puheessa (esim. Nikander, 2007). Tarkastelen diskursseja kulttuurisina ja sosiaalisina resursseina, joiden avulla rakennetaan etnistä identiteettiä (Varjonen ym., 2009). Tutkimusaineistonani on internetkeskustelu maahanmuuttajille suunnatulta englanninkieliseltä keskustelupalstalta ajalta helmikuu 2008 - maaliskuu 2009. Tutkin, miten maahanmuuttajat ja suomalaiset neuvottelevat identiteeteistään, mitä vakuuttamisen keinoja (Jokinen, 1999) he käyttävät sekä mitä funktioita puheella on. Puhujat neuvottelevat aktiivisesti identiteeteistään ja pyrkivät rakentamaan niistä uskottavia. Löysin aineistosta viisi erilaista diskurssia: 1. etnisyys valintoina ja vastuuna, 2. etnisyys ennakkoluulojen lähteenä, 3. etnisyys tapoina, 4. etnisyys erottuvana ja 5. etnisyyden purkaminen. Puhujat käyttävät myös erilaisia vakuuttamisen keinoja. Erittelin erikseen myös aineistossani yleisimmin käytetyt tehokeinot: kyseenalaistaminen, huumori, kokemuksiin vetoaminen, vastapuhe ja vertailu.
  • Liusjärvi, Katriina (2003)
  • Rämänen, Mirka (Helsingin yliopisto, 2015)
    Saksassa juutalaisvastaisuudesta tuli merkittävä poliittinen voima 1800-luvun lopulla, jolloin konservatiivit arvostelivat muun muassa saksalaiselle olemukselle vierasta juutalaista keinottelua. Ensimmäisessä maailmansodassa koettu tappio herätti sekä nationalistien että kirkkojen piirissä lisää kielteisiä tunteita. 1920-luvun alkuun osunut hyperinflaatio sai porvaristossa aikaan epämääräistä suuttumusta, mutta elämä koheni pian pääosin Amerikasta saatujen lainojen avulla. Kunnes New Yorkin vuoden 1929 pörssiromahduksen jälkeen Eurooppaan levinnyt syvä lama näytti seurauksensa myös Saksan puoluepolitiikassa – maltillisten kansallisten puolueiden kannatus heikentyi muiltakin suunnilta ääniä keränneen Hitlerin hyväksi. Konservatiivinen oikeisto ei välittänyt demokratiasta, ja tuhotessaan Weimarin tasavallan se avasi tajuamattaan oven Hitlerille. Ihmiset hakivat turvaa kansallissosialisteista, ja Hitler nousikin uusine järjestyksineen valtakunnankansleriksi tammikuussa 1933, päällimmäisinä tavoitteinaan Saksan valtakunnan laajentaminen sekä hiljalleen äärimmilleen kehittynyt juutalaisten vainoaminen. Saksa aloitti toisen maailmansodan hyökkäämällä Puolaan 1. syyskuuta 1939. Kansallissosialistien lopulta toimeenpanema juutalaisten joukkotuho ei ollut ainoastaan Saksan kansaa koskettava kysymys, sillä valtaosa uhreista tuli muista maista. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen nuoren puolalaisen juutalaistytön Mary Bergin päiväkirjaa Varsovan ghetosta toisen maailmansodan ajalta vuosilta 1939–1944. Sanalla ghetto tutkimuksessani viittaan natsien rakennuttamiin muurien ympäröimiin juutalaiskortteleihin. Tarkoituksenani on ensisijaisesti tarkastella, minkälaiset olivat nuoren tytön kasvun vuodet Varsovan ghetossa hänen omia päiväkirjatekstejään tulkiten. Berg joutui viettämään sodan kentällä myöhäisteini-ikänsä 15-vuotiaasta 19 ikävuoteen saakka. Bergin perhe oli varakas ennen sotaa. Tästä syystä Berg vietti myös ghetossa huomattavasti monimuotoisempaa elämää kuin sen keskivertoasukkaat. Berg oli mukana avustustoiminnassa ja sai nauttia kulttuurielämyksistä. Hän kuului etuoikeutettuun vähemmistöön perheensä vaurauden ansiosta. Hän oli etuoikeutettu myös äitinsä amerikkalaisuuden johdosta – nämä kaksi tekijää edesauttoivat hänen selviytymistään ghetossa. Berg tajusi asian myös itse, ja oli tästä huolimatta tietoinen kärsimyksestä ympärillänsä. Bergin perhe sai paketteja ja kirjeitä Yhdysvalloista ghettoon. Tämän lisäksi perheen talteen pistämät rahat ja arvoesineet kenties auttoivat Marya ymmärtämään epäoikeudenmukaisuuden myös gheton päivittäisessä elämässä. Bergin perhe asui niin kutsutun Pikkugheton puolella, joka oli ghetossa varakkaampaa aluetta, ja johon moni kulttuuririento keskittyi. Bergin päiväkirja on osittain eräänlainen henkilökohtainen kärsimyksen todistajanlausunto, johon hän on tallentanut todistajanlausunnon sekä kollektiivista että henkilökohtaista kärsimystä sisältäville tapahtumille. Parhaita lääkkeitä ghetossa selviytymiseen olivat huumori, kulttuurielämä ja uutiset.
  • Suoranta, Anu (Vastapaino, 2009)
    Unvalued Work. Gender and fragmented labour before national collective bargaining Systematically irregular work creates economic and social insecurity. A novelty? To think that globalisation results in unprecedented labour conditions turns out to be questionable when the idea is put in perspective. In the light of history there is nothing new in the frequency of today s short-term employment, for instance, ranking genders in labour relations in an old custom. Unvalued Work (Halvennettu työ) examines the regulation and management of labour before the time of collective bargaining. In the study present trends engage in a dialogue with empirical findings from the past. Preventing trade unions to take the initiative has been and remains an employer interest. The analysis focuses on female employment in the 1920s and 1930s. The inferences challenge to ask on what conditions the history of Finnish labour relations warrants on the whole speaking of contractual security, stable earnings and regular waged work that provides livelihood. Success in selling one s labour is not synonymous with good employment that yields decent income. Juxtaposing labour relations between the world wars and the 21st century helps us to understand the currently transforming labour market. Present policies are informed by past choices and patterns of thought. Unvalued Work (Halvennettu työ) offers instruments for making sense of today s labour relations.
  • Oksanen, Markku (Helsingin yliopisto, 2013)
    All the fundamental interactions except gravity have been successfully described in the framework of quantum field theory. Construction of a consistent quantum theory of gravity remains a challenge, because the general theory of relativity is not renormalizable. We consider gravitational theories that aim to improve the ultraviolet behavior of general relativity. The main tool of our analysis is the Hamiltonian formulation of theories that possess local (gauge) invariances. Hořava-Lifshitz gravity achieves power-counting renormalizability by assuming that space and time scale anisotropically at high energies. At long distances the theory flows to an effective theory that is relativistically invariant. We propose a generalization of this theory. Motivated by cosmology, the modified F(R) Hořava-Lifshitz gravity is constructed. It retains the renormalizability of the original Hořava-Lifshitz gravity. The Hamiltonian analysis shows that the theory contains two extra degrees of freedom compared to general relativity: one is associated with the lack of relativistic invariance at high energies and another with the presence of a second-order time derivative of the metric in the Lagrangian due to the nonlinearity of the function F(R). The theory is able to describe inflation and dark energy in a unified manner without extra components. For a certain choice of parameters the theory effectively flows to the relativistic F(R) gravity at long distances. Hamiltonian analysis of the recently proposed covariant renormalizable gravity is accomplished. The structure of constraints is discovered to be very complicated, especially for the new version of the theory with improved ultraviolet behavior. Moreover, this theory is found to contain a ghost, a degree of freedom with negative energy, which destabilizes the theory. The Hamiltonian analysis of relativistic higher-derivative gravity is revisited. Conformally invariant Weyl gravity is concluded to be the only theory of this type that could even in principle restrain the existing ghosts, since in all other potentially renormalizable cases the number of ghosts exceeds the number of local invariances. Lastly, we investigate the idea of deriving a gravitational theory by gauging the twisted Poincaré symmetry of noncommutative spacetime.