Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 5609-5628 of 25287
  • Huhtinen, Kaarina (Helsingin yliopisto, 2006)
    The aim of this thesis is to explain how Finland and Denmark have implemented the EC directive of Environmental Impact Assessment (EIA). Requirements of EIA in Denmark are a part of the Planning Act. In Finland EIA requirements are implemented through separate EIA legislation. The Danish EIA process is more openly political: final decisions of projects are made by politicians. Besides, decisions can be appealed to The National Protection Board of Appeal which has members from all political parties. In Finland the environmental permit decisions are made by the competent authority and decisions are appealed to the Administrative Courts. Decision-making procedures differ in these two countries. In Denmark, the final alternative of a project is chosen already in the EIA process, whereas in Finland the project can alter after EIA process before the permit decision. In the Finnish EIA procedure the developer is responsible for preparing the Environmental Impact Statement (EIS), but in Denmark the responsible actor is the regional authority. Yet, in practice, it´s often the developer who prepares the EIS. What the law requires and how things are in practice differ more in Denmark than in Finland. In this study EIA is examined from the perspective of Planning theories. Communicativeness is one of the core elements of EIA. Still, in both countries examined, filling the minimum requirements of EIA legislation doesn´t guarantee communicative planning. However, single cases can be communicative. At first there was no need and also no eagerness either to concentrate on the communicative side of EIA process in Denmark. Denmark has developed further participation and communicativeness in the field of urban planning. EIA has changed the participation practices of planning in Finland. Attempts to avoid EIA are a problem in both countries. It means that the public suffers form inadequate information of projects and the combined effects of projects are not evaluated. Important decisions are made before the EIA-phase. There s much pressure on the strategic environmental impact assessment of plans and programmes. There s a reform coming for animal husbandry projects, because they are the most typical EIA projects in Denmark. EIA in Finland could also be developed through examining different types of projects. The objectives of EIA and strategic environmental assessment in different sectors should be clarified.
  • Masso, Iivi (Helsingin yliopisto, 1997)
  • Tuominen, Raija (1989)
  • Ihanus, Maija-Liisa (1985)
  • Wang, Hao (Helsingin yliopisto, 2011)
    Hantaviruses have a tri-segmented negative-stranded RNA genome. The S segment encodes the nucleocapsid protein (N), M segment two glycoproteins, Gn and Gc, and the L segment the RNA polymerase. Gn and Gc are co-translationally cleaved from a precursor and targeted to the cis-Golgi compartment. The Gn glycoprotein consists of an external domain, a transmembrane domain and a C-terminal cytoplasmic domain. In addition, the S segment of some hantaviruses, including Tula and Puumala virus, have an open reading frame (ORF) encoding a nonstructural potein NSs that can function as a weak interferon antagonist. The mechanisms of hantavirus-induced pathogenesis are not fully understood but it is known that both hemorrhagic fever with renal syndrome (HFRS) and hantavirus (cardio) pulmonary syndrome (HCPS) share various features such as increased capillary permeability, thrombocytopenia and upregulation of TNF-. Several hantaviruses have been reported to induce programmed cell death (apoptosis), such as TULV-infected Vero E6 cells which is known to be defective in interferon signaling. Recently reports describing properties of the hantavirus Gn cytoplasmic tail (Gn-CT) have appeared. The Gn-CT of hantaviruses contains animmunoreceptor tyrosine-based activation motif (ITAM) which directs receptor signaling in immune and endothelial cells; and contain highly conserved classical zinc finger domains which may have a role in the interaction with N protein. More functions of Gn protein have been discovered, but much still remains unknown. Our aim was to study the functions of Gn protein from several aspects: synthesis, degradation and interaction with N protein. Gn protein was reported to inhibit interferon induction and amplication. For this reason, we also carried out projects studying the mechanisms of IFN induction and evasion by hantavirus. We first showed degradation and aggresome formation of the Gn-CT of the apathogenic TULV. It was reported earlier that the degradation of Gn-CT is related to the pathogenicity of hantavirus. We found that the Gn-CT of the apathogenic hantaviruses (TULV, Prospect Hill virus) was degraded through the ubiquitin-proteasome pathway, and TULV Gn-CT formed aggresomes upon treatment with proteasomal inhibitor. Thus the results suggest that degradation and aggregation of the Gn-CT may be a general property of most hantaviruses, unrelated to pathogenicity. Second, we investigated the interaction of TULV N protein and the TULV Gn-CT. The Gn protein is located on the Golgi membrane and its interaction with N protein has been thought to determine the cargo of the hantaviral ribonucleoprotein which is an important step in virus assembly, but direct evidence has not been reported. We found that TULV Gn-CT fused with GST tag expressed in bacteria can pull-down the N protein expressed in mammalian cells; a mutagenesis assay was carried out, in which we found that the zinc finger motif in Gn-CT and RNA-binding motif in N protein are indispensable for the interaction. For the study of mechanisms of IFN induction and evasion by Old World hantavirus, we found that Old World hantaviruses do not produce detectable amounts of dsRNA in infected cells and the 5 -termini of their genomic RNAs are monophosphorylated. DsRNA and tri-phosphorylated RNA are considered to be critical activators of innate immnity response by interacting with PRRs (pattern recognition receptors). We examined systematically the 5´-termini of hantavirus genomic RNAs and the dsRNA production by different species of hantaviruses. We found that no detectable dsRNA was produced in cells infected by the two groups of the old world hantaviruses: Seoul, Dobrava, Saaremaa, Puumala and Tula. We also found that the genomic RNAs of these Old World hantaviruses carry 5´-monophosphate and are unable to trigger interferon induction. The antiviral response is mainly mediated by alpha/beta interferon. Recently the glycoproteins of the pathogenic hantaviruses Sin Nombre and New York-1 viruses were reported to regulate cellular interferon. We found that Gn-CT can inhibit the induction of IFN activation through Toll-like receptor (TLR) and retinoic acid-inducible gene I-like RNA helicases (RLH) pathway and that the inhibition target lies at the level of TANK-binding kinase 1 (TBK-1)/ IKK epislon complex and myeloid differentiation primary response gene (88) (MyD88) / interferon regulatory factor 7 (IRF-7) complex.
  • Strandin, Tomas (Helsingin yliopisto, 2011)
    Hantaviruses (family Bunyaviridae, genus Hantavirus) are enveloped viruses incorporating a segmented, negative-sense RNA genome. Each hantavirus is carried by its specific host, either a rodent or an insectivore (shrew), in which the infection is asymptomatic and persistent. In humans, hantaviruses cause Hemorrhagic fever with renal syndrome (HFRS) in Eurasia and Hantavirus cardiopulmonary syndrome (HCPS) in the Americas. In Finland, Puumala virus (genus Hantavirus) is the causative agent of NE, a mild form of HFRS. The HFRS-type diseases are often associated with renal failure and proteinuria that might be mechanistically explained by infected kidney tubular cell degeneration in patients. Previously, it has been shown that non-pathogenic hantavirus, Tula virus (TULV), could cause programmed cell death, apoptosis, in cell cultures. This suggested that the infected kidney tubular degeneration could be caused directly by virus replication. In the first paper of this thesis the molecular mechanisms involved in TULV-induced apoptosis was further elucidated. A virus replication-dependent down-regulation of ERK1/2, concomitantly with the induced apoptosis, was identified. In addition, this phenomenon was not restricted to TULV or to non-pathogenic hantaviruses in general since also a pathogenic hantavirus, Seoul virus, could inhibit ERK1/2 activity. Hantaviruses consist of membrane-spanning glycoproteins Gn and Gc, RNA-dependent RNA polymerase (L protein) and nucleocapsid protein N, which encapsidates the viral genome, and thus forms the ribonucleoprotein (RNP). Interaction between the cytoplasmic tails of viral glycoproteins and RNP is assumed to be the only means how viral genetic material is incorporated into infectious virions. In the second paper of this thesis, it was shown by immunoprecipitation that viral glycoproteins and RNP interact in the purified virions. It was further shown that peptides derived from the cytoplasmic tails (CTs) of both Gn and Gc could bind RNP and recombinant N protein. In the fourth paper the cytoplamic tail of Gn but not Gc was shown to interact with genomic RNA. This interaction was probably rather unspecific since binding of Gn-CT with unrelated RNA and even single-stranded DNA were also observed. However, since the RNP consists of both N protein and N protein-encapsidated genomic RNA, it is possible that the viral genome plays a role in packaging of RNPs into virions. On the other hand, the nucleic acid-binding activity of Gn may have importance in the synthesis of viral RNA. Binding sites of Gn-CT with N protein or nucleic acids were also determined by peptide arrays, and they were largely found to overlap. The Gn-CT of hantaviruses contain a conserved zinc finger (ZF) domain with an unknown function. Some viruses need ZFs in entry or post-entry steps of the viral life cycle. Cysteine residues are required for the folding of ZFs by coordinating zinc-ions, and alkylation of these residues can affect virus infectivity. In the third paper, it was shown that purified hantavirions could be inactivated by treatment with cysteine-alkylating reagents, especially N-ethyl maleimide. However, the effect could not be pin-pointed to the ZF of Gn-CT since also other viral proteins reacted with maleimides, and it was, therefore, impossible to exclude the possibility that other cysteines besides those that were essential in the formation of ZF are required for hantavirus infectivity.
  • Karhumäki, Matti (Helsingin yliopisto, 2010)
    Tämä pro gradu -tutkielma on tehty osana Svenska i toppen -projektia, joka alkoi syksyllä 2008 Pohjoismaisten kielten ja pohjoismaisen kirjallisuuden laitoksella. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat lukiolaisten näkökulmasta hyvien tulosten saavuttamiseen ruotsin ylioppilaskirjoituksissa kolmessa suomenkielisessä lukiossa, jotka sijaitsevat Turun, Tampereen ja Joensuun seuduilla. Lisäksi tavoitteena on selvittää, miten maantieteelliset tekijät vaikuttavat opiskelijoiden ruotsin kielen osaamiseen sekä mitä eroja on keskipitkän ja pitkän ruotsin oppimäärän opiskelijoiden asenteissa kieltä kohtaan. Tutkielman aineistona on kolme ryhmähaastattelua, joihin on osallistunut 14 lukiolaista, 11 tyttöä ja 3 poikaa. Haastattelut on tehty joulukuussa 2008 sekä tammi- ja maaliskuussa 2009. Haastatteluissa on käytetty strukturoitua kyselylomaketta, jossa kysytään opiskelijoiden näkemyksiä ruotsin opiskelusta. Tutkimusmenetelmänä on kvalitatiivinen tutkimusote, jossa on piirteitä kolmesta eri menetelmästä: tapaustutkimuksesta, etnografisesta tutkimuksesta sekä temaattisesta analyysistä. Tärkeimpänä teoriataustana on ruotsi toisena kielenä -tutkimus, oppiminen sosiokonstruktivistisena ilmiönä sekä motivaatiotutkimus. Tarkastelen kielenoppijaa luokkahuoneessa sosiaalisena osallistujana omassa oppimisprosessissaan. Oppiminen nähdään kokonaisuutena, johon kuuluu eri osa-alueita, esimerkiksi koulujen käytännöt, yhteisön vaikutus oppimiseen sekä opiskelijan identiteetin muokkautuminen kouluyhteisössä. Motivaatiota tarkastelen kielenoppimisen näkökulmasta, ja se koostuu erilaisista dynaamisista vaiheista, esimerkiksi tavoitteiden asettamisesta oppimisprosessin alussa, valintojen tekemisestä sekä motivaation ylläpitämisestä oppimisprosessin kuluessa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että suurin yksittäinen syy menestykseen opiskelijoiden näkökulmasta on opettaja, joka omalla toiminnallaan voi merkittävästi parantaa opiskelijoiden oppimisedellytyksiä. Työhön panostaminen, opiskelijoiden yksilöllinen kohtaaminen myös luokkahuoneen ulkopuolella ja esimerkiksi omien oppimateriaalien valmistaminen ovat opettajaan liittyviä tekijöitä, jotka voivat nostaa opiskelijoiden motivaatiota huomattavasti. Myös lukion maantieteellisellä sijainnilla on vaikutusta. Paikkakunnilla, joilla ruotsin kieltä käytetään vähän, korostuu opettajan rooli kielellisen oppimisympäristön luomisessa. Keskipitkän ja pitkän ruotsin opiskelijoiden välillä ei tutkimuksessa ilmene eroja asenteissa kieltä kohtaan.
  • Rimpilä, Olga (2011)
    Tutkimuksessa selvitetään oksidatiivisen stressin yhteyttä akuuttiin sepelvaltimotautioireyhtymään. Tämä tehdään vertaamalla veren hapettuneen LDL-kolesterolin pitoisuuksia kolmessa potilasryhmässä. Siinä pohditaan myös LDL-kolesterolin käyttöä biologisena merkkisuureena diagnostiikassa. Tällä hetkellä ei ole biomarkkeria, joka osoittaisi akuutin sydrooman vaarassa olevat potilaat. Hapettuneen LDL-kolesterolin pitoisuus määritettiin potilaiden plasmasta ELISA-menetelmää käyttäen. Tulokset tukevat työhypoteesia ja tutkimus antaa arvokasta tietoa suomalaisten statiinilääkitystä käyttävien sepelvaltimotautipotilaiden oksidatiivisestä stressistä.
  • Zeng, Xingting (2013)
    Happamuus on keskeinen ilmiö kemian opetuksessa. Se on tärkeä myös käsiteltäessä arkielämän ja ympäristön ilmiöitä. Happamuuden ymmärtämiseksi tulee ymmärtää useita muita käsitteitä. Kemian opetuksen kokeellsuuden tavoitteena on tukea oppilasta oppimaan kemiaa, kehittämään taitojaan sekä innostumaan kemian opiskelusta opetussuunnitelmien perusteiden mukaisesti. Tutkimuksen aihe on ajankohtainen, sillä jokaisen nuoren tulee ymmärtää kemian peruskäsitteitä ja happamuuden vaikutusta ympäristössä päätöksiensä teon pohjana. Tutkimuksessa käsitellään ympäristön happamuuden opettamista kokeellisen työskentelyn kautta 7.–9.-luokkalaisille. Tutkimuksessa peruskoulun oppilaat (N=103) opiskelevat aihetta Kemianluokka Gadolinin Vihreä tehdas - työn avulla, joka muokattiin sopivaksi aiheen opetukseen. Tutkimuksessa haettiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Miten happamuus näkyy perusopetuksen 7.–9.-luokkien oppimateriaaleissa? Minkälaiset kokeelliset työt käsittelevät ympäristön happamoitumista? Ymmärtävätkö oppilaat kokeellisuuden kautta happamuuden vaikutusta ympäristöön? Tulokset analysoitiin käyttäen sisällöanalyysimenetelmiä. Tuloksissa vertailtiin opetuspaikkaa (koulu vai Kemianluokka Gadolin) sekä luokkien oikeita ja väärien vastausten määrää. Tutkimuksessa käytettiin esitestattua kyselylomaketta, joka teetettiin ennen ja jälkeen kokeellisen työn. Jokaisen kysymyksen kohdalla laskettiin merkitsevyysarvo. Päätuloksena saatiin, että happamuuden opettamista kokeellisuuden kautta auttoi 3/5 kysymyksen kohdalla merkittävästi oppilaita ymmärtämään kemiaa paremmin. Opetuspaikkassa Kemianluokka Gadolinissa oikeiden vastausten määrää nousi 19%. Seitsemäsluokkalaiset (N=30) paransi tuloksia 14%, kahdeksasluokkalaiset (N=32) 22% ja yhdeksäsluokkalaiset (N=41) 16%.
  • Lahtinen, Riitta (Riitta Lahtinen, 2008)
    Haptices and haptemes: A case study of developmental process in touch-based communication of acquired deafblind people This research is the first systematic, longitudinal process and development description of communication using touch and body with an acquired deafblind person. The research consists of observational and analysed written and video materials mainly from two informants´ experiences during period of 14 years. The research describes the adaptation of Social-Haptic methods between a couple, and other informants´ experiences, which have been collated from biographies and through giving national and international courses. When the hearing and sight deteriorates due to having an acquired deafblind condition, communication consists of multi-systematic and adaptive methods. A person`s expressive language, spoken or Sign Language, usually remains unchanged, but the methods of receiving information could change many times during a person s lifetime. Haptices are made from haptemes that determines which regulations are analysed. When defining haptemes the definition, classification and varied meanings of touch were discovered. Haptices include sharing a personal body space, meaning of touch-contact, context and using different communication channels. Communication distances are classified as exact distance, estimated distance and touch distance. Physical distance can be termed as very long, long, medium or very close. Social body space includes the body areas involved in sending and receiving haptices and applying different types of contacts. One or two hands can produce messages by using different hand shapes and orientations. This research classifies how the body can be identified into different areas such as body orientation, varied body postures, body position levels, social actions and which side of the body is used. Spatial body space includes environmental and situational elements. Haptemes of movements are recognised as the direction of movements, change of directions on the body, directions between people, pressure, speed, frequency, size, length, duration, pause, change of rhythm, shape, macro and micro movements. Haptices share multidimensional meanings and emotions. Research describes haptices in different situations enhancing sensory information and functioning also as an independent language. Haptices includes social-haptic confirmation system, social quick messages, body drawing, contact to the people and the environment, guiding and sharing art experiences through movements. Five stages of emotional differentiation were identified as very light, light, medium, heavy and very heavy touch. Haptices give the possibility to share different art, hobby and game experiences. A new communication system development based on the analysis of the research data is classified into different phases. These are experimental initiation, social deconstruction, developing the description of Social-Haptic communication and generalisation of the theory as well as finding and conceptualising the haptices and haptemes. The use and description of haptices is a social innovation, which illustrates the adaptive function of the body and perceptual senses that can be taught to a third party. Keywords: deafblindness, hapteme, haptic, haptices, movement, social-haptic communication, social-haptic confirmation system, tactile, touch
  • Kemppi, Saana (2014)
    Helsingin niemen edustalla sijaitseva Harakan saari on pieneen kokoonsa nähden kasvillisuudeltaan rikas alue. Saaren käyttö on muuttunut selkeästi viimeisten parinkymmenen vuoden aikana, sillä se avattiin yleisölle vasta vuonna 1989. Viime aikoina saaren luontoa ovat muuttaneet erityisesti siellä viihtyvät valkoposkihanhet, jotka paikoin kuluttavat maata laiduntaessaan, syövät kasveja ja samalla lisäävät maan ravinnekuormaa ulostaessaan. Helsingin kaupungin rakennusvirastolla on koko saarta koskeva Harakan saaren luonnonhoidon ja virkistyskäytön kehittämissuunnitelma työn alla vuosina 2012-2014. Tämän suunnitelman pohjaksi tarvittiin perusteelliset tiedot koko alueen kasvistosta ja kasvillisuudesta, putkilokasveihin keskittyen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli vastata tähän tarpeeseen. Tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli kartoittaa koko Harakan saaren putkilokasvilajisto, ja vertaamalla sitä edellisiin kartoituksiin tarkastella kasvistossa lähes 100 vuoden aikana tapahtuneita muutoksia. Saaren kasvillisuudessa viimeisen 22 vuoden aikana tapahtuneita muutoksia tutkin vuonna 1990 perustettujen seurantaalojen avulla. Muun muassa saaren kasvaneiden hanhi- ja lokkimäärien yhteyttä kasvillisuudessa tapahtuneisiin muutoksiin pyrin selvittämään saatavilla olevien tietojen pohjalta. Kasvillisuusmuutoksen lisäksi tutkin maaperätekijöiden ja kasvillisuuden välistä yhteyttä valli- ja kallioniityillä ja näiden kahden biotooppityypin välisiä eroja maaperä- ja kasvillisuustekijöissä. Niityt kuuluvat putkilokasvilajistoltaan Pohjois-Euroopan rikkaimpiin elinympäristöihin. Perinteisen maatalouden vähenemisen myötä sekundaariset niityt ovat harvinaistuneet kaikkialla Euroopassa, minkä vuoksi onkin tärkeää saada lisää tietoa niittykasvillisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Kartoitin kesällä 2012 koko Harakan saaren putkilokasvilajiston ja vuonna 1990 perustettujen seuranta-alojen kasvillisuuden. Lisäksi tein saaren valli- ja kallioniityille molemmille kuusi tutkimusalaa, jotka inventoin ja joilta kultakin otin maaperänäytteet. Tutkimusalojen inventoinnissa käytin menetelmänä 1 m2 määritysruutuja. Kasvistokartoitukseni mukaan Harakan saarelta löytyi 258 villinä kasvavaa putkilokasvilajia. 73 % Saarelta vuosien 1918-1920 inventoinneissa löytyneistä lajeista kasvaa yhä saarella. Useita 1990-luvulla Harakasta löytyneitä, Helsingissä huomionarvoisiksi luokiteltuja lajeja ei kuitenkaan enää kasvanut saarella. Seuranta-alojen inventointitulosten perusteella piha- ja valliniittyjen lajimäärissä ja diversiteetissä ei ollut eri vuosien välillä tilastollisesti merkitseviä eroja. Seuranta-alojen lajistossa oli kuitenkin tapahtunut muutoksia. Kallioaloilla jäkälien peittävyys oli seurannan aikana vähentynyt selvästi. Saarella pesivien lokkien ja valkoposkihanhien määrä korreloi negatiivisesti niittyalojen diversiteetin ja kallioalojen jäkälien peittävyyden kanssa, eli lintujen runsastuminen saattaa olla syynä näihin kasvillisuudessa tapahtuneisiin negatiivisiin muutoksiin. Valli- ja kallioniityt erosivat toisistaan muutamien maaperätekijöiden suhteen. Kasvillisuusmuuttujissa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja, mutta lajisto oli kuitenkin osin erilaista näillä kahdella biotooppityypillä. Osa maaperätekijöistä korreloi tilastollisesti merkitsevästi niittyjen lajimäärän ja diversiteetin kanssa. Esimerkiksi kaliumpitoisuuden nousu näytti vaikuttavan negatiivisesti valliniittyjen monimuotoisuuteen ja niittylajistoon. Maaperän happamuuden vaikutus niittyjen diversiteettiin näytti olevan eri suuntainen valleilla ja kallioilla. Oletusten vastaisesti maaperän typpipitoisuus ei ollut korkea lintujen lannoituksesta huolimatta, eikä maaperän typpipitoisuudella ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta kasvillisuusmuuttujiin.
  • Autio, Petra (Helsingin yliopisto, 2010)
    Hard Custom, Hard Dance: Social Organisation, (Un)Differentiation and Notions of Power in a Tabiteuean Community, Southern Kiribati is an ethnographic study of a village community. This work analyses social organisation on the island of Tabiteuea in the Micronesian state of Kiribati, examining the intertwining of hierarchical and egalitarian traits, meanwhile bringing a new perspective to scholarly discussions of social differentiation by introducing the concept of undifferentiation to describe non-hierarchical social forms and practices. Particular attention is paid to local ideas concerning symbolic power, abstractly understood as the potency for social reproduction, but also examined in one of its forms; authority understood as the right to speak. The workings of social differentiation and undifferentiation in the village are specifically studied in two contexts connected by local notions of power: the meetinghouse institution (te maneaba) and traditional dancing (te mwaie). This dissertation is based on 11 months of anthropological fieldwork in 1999‒2000 in Kiribati and Fiji, with an emphasis on participant observation and the collection of oral tradition (narratives and songs). The questions are approached through three distinct but interrelated topics: (i) A key narrative of the community ‒ the story of an ancestor without descendants ‒ is presented and discussed, along with other narratives. (ii) The Kiribati meetinghouse institution, te maneaba, is considered in terms of oral tradition as well as present-day practices and customs. (iii) Kiribati dancing (te mwaie) is examined through a discussion of competing dance groups, followed by an extended case study of four dance events. In the course of this work the community of close to four hundred inhabitants is depicted as constructed primarily of clans and households, but also of churches, work co-operatives and dance groups, but also as a significant and valued social unit in itself, and a part of the wider island district. In these partly cross-cutting and overlapping social matrices, people are alternatingly organised by the distinct values and logic of differentiation and undifferentiation. At different levels of social integration and in different modes of social and discursive practice, there are heightened moments of differentiation, followed by active undifferentiation. The central notions concerning power and authority to emerge are, firstly, that in order to be valued and utilised, power needs to be controlled. Secondly, power is not allowed to centralize in the hands of one person or group for any long period of time. Thirdly, out of the permanent reach of people, power/authority is always, on the one hand, left outside the factual community and, on the other, vested in community, the social whole. Several forms of differentiation and undifferentiation emerge, but these appear to be systematically related. Social differentiation building on typically Austronesian complementary differences (such as male:female, elder:younger, autochtonous:allotochtonous) is valued, even if eventually restricted, whereas differentiation based on non-complementary differences (such as monetary wealth or level of education) is generally resisted, and/or is subsumed by the complementary distinctions. The concomitant forms of undifferentiation are likewise hierarchically organised. On the level of the society as a whole, undifferentiation means circumscribing and ultimately withholding social hierarchy. Potential hierarchy is both based on a combination of valued complementary differences between social groups and individuals, but also limited by virtue of the undoing of these differences; for example, in the dissolution of seniority (elder-younger) and gender (male-female) into sameness. Like the suspension of hierarchy, undifferentiation as transformation requires the recognition of pre-existing difference and does not mean devaluing the difference. This form of undifferentiation is ultimately encompassed by the first one, as the processes of the differentiation, whether transformed or not, are always halted. Finally, undifferentiation can mean the prevention of non-complementary differences between social groups or individuals. This form of undifferentiation, like the differentiation it works on, takes place on a lower level of societal ideology, as both the differences and their prevention are always encompassed by the complementary differences and their undoing. It is concluded that Southern Kiribati society be seen as a combination of a severely limited and decentralised hierarchy (differentiation) and of a tightly conditional and contextual (intra-category) equality (undifferentiation), and that it is distinctly characterised by an enduring tension between these contradicting social forms and cultural notions. With reference to the local notion of hardness used to characterise custom on this particular island as well as dance in general, it is argued in this work that in this Tabiteuean community some forms of differentiation are valued though strictly delimited or even undone, whereas other forms of differentiation are a perceived as a threat to community, necessitating pre-emptive imposition of undifferentiation. Power, though sought after and displayed - particularly in dancing - must always remain controlled.
  • Sjöblom, Stina (2007)
    Handikappservice förändras som en del av de pågående förändringsprocesserna inom kommunernas välfärdsservice. Studien granskar socialarbetets roll och position i dessa processer. Med utgångspunkt i socialarbetets idémässiga kopplingar till sociala rörelser har jag lyft fram handikapprörelsens inflytande på uppfattningar om handikapp och funktionshinder. Parallellt med samhällsförändringarna och diskursskiftet gällande handikappmodeller förändras även socialt arbete. I denna studie har uppmärksamheten fästs vid empowerment och dialog som idéemässiga, etiskt motiverade, men också rent praktiska element i socialt arbete. Studien lyfter fram forskning som varit riktgivande och påverkat diskussionen om handikappmodeller och empowerment i socialt arbete. Uppfattningar om handikapp och funktionshinder påverkar samhällsplaneringen, hur lagstiftningen och kriterierna för service formuleras och tillämpas. Allt detta påverkar åter innehållet i socialarbetarnas arbete och alternativen i servicebrukande funktionshindrade människors vardag. En annan dimension av dessa processer är den som framträder i möten mellan socialarbetare och funktionshindrade människor. Studien tillför ett bidrag till diskussionen om socialarbetets roll och position. Samtidigt har en målsättning varit att gynna praktisk verksamhet: öka socialarbetarnas självreflektion och -kännedom inom hadikappservice, förbättra möjligheterna till samarbete över organisations- och sektorsgränser samt i slutändan, hitta idéer och verktyg för att vidareutveckla dialogiska arbetssätt. Forskningsproblemet har stigit ur praktiska behov. Genom mina kontakter i arbetet med funktionshindrade människor och socialarbetare från hela Finland har en allmän bild av socialt arbete inom handikappservice formats. Frågorna som väckts i praktiken hänger ihop med bemötande, dialog, praxis, samarbete och de etiska aspekterna i allt detta. Forskningsfrågan granskar vad det är som påverkar att slutresultatet, socialt arbete som erbjuds, blir som det blir. Den kvalitativa forskningsprocessen startade som utvecklingsinriktad aktionsforskning och omformades i slutändan av processen. Därför granskas samma process i studien först i aktionsforskningens deltagarorienterade referensram och sedan ur det individuella perspektivet, i innehållsanalysen av fokusgruppsmaterial. Forskningsresultaten lyfter fram något av den potential som socialt arbete bär på och väcker frågor om huruvida socialarbetarnas kompetens idag utnyttjas till fullo. Resultaten lyfter också fram gränserna. Då är det frågan om vem som sätter gränserna som blir intressant, speciellt i förhållande till den underutnyttjade potentialen. Ställs gränserna och kraven för arbetet utifrån eller har socialarbetarna möjlighet att vara med och definiera dem? Studien pekar på faktorer som påverkar och till en del förklarar de existerande skillnaderna mellan olika kommuner, i frågan om socialt arbete som erbjuds inom handikappservice. Nyttan för forskningen är att den, inom det finska socialarbetets fält, marginella gruppen av socialarbetare som arbetar med handikappservice, i denna studie blir hörda och dokumenterade.
  • Heinonen, Aura (2013)
    Tutkielman aiheena on paikallisen ympäristösuhteen muutokset Kaakkois-Madagaskarilla Manombon erityissuojelualueen viereisissä Manombon ja Sahamahitsyn kylissä. Ympäristönsuojelualueen sisälle rajattu metsä on ollut ennen paikallisten toimeentulon lähde sekä osa yhteisöjen sosiaalista rakennetta. Olennaista työssä onkin, miten ympäristösuhde määrittyy nykyisin menetetyn paikan, metsän, kautta. Erityissuojelualueen vuoksi paikalliset ovat joutuneet luomaan uusia elinkeinon muotoja ja hankkimaan elannon ja rakennusmateriaalit muualta. Alueella toimii paljon ympäristönsuojelu- ja kehitysyhteistyöjärjestöjä, jotka auttavat paikallisia harjoittamaan uusia elinkeinoja sekä opettavat ympäristösuojelun tärkeydestä. Tutkielmassa esiin nousevia ympäristösuhdetta määrittäviä teemoja ovat ympäristön jäsentäminen toimeentulomuotojen, tabujen, esi-isien sekä menetetyn paikan kautta. Lisäksi ympäristösuhteen muutokseen vaikuttavat ympäristöön liittyvä hallinta sekä globaali ympäristöpolitiikka. Tutkielman aineisto koostuu vuonna 2011 kolmen kuukauden mittaisen kenttätyön aikana kerätystä materiaalista sekä antropologisesta kirjallisuudesta. Aineisto on kerätty haastattelemalla kylän asukkaita, tekemällä lyhyitä ryhmä-kyselyitä sekä havainnoimalla ja osallistumalla kyläläisten arkipäiväiseen elämään ja toimiin. Aineistoa on saatu myös haastattelemalla Madagascar National Parksin henkilökuntaa. Manombon ja Sahamahitsyn kylien asukkaat ymmärtävät ympäristösuojelun tärkeyden ja useat heistä työskentelevät kehitysyhteistyöjärjestöille. Paikalliset suhtautuvat epäillen Madagascar National Parksin ja armeijan toimesta tapahtuvaan suojelualueen vartiointiin ja sitä kautta tapahtuvaan ympäristön hallintaan. Kyläläiset pitävät kehitysyhteistyö- ja ympäristönsuojelujärjestöjen toiminnasta, sillä järjestöt pyrkivät auttamaan kyläläisiä. Vanhemmat ihmiset ovat nuorempia kiinnostuneempia ympäristösuojelusta, sillä he ovat nähneet ympäristössä tapahtuneet muutokset. Paikalliset eivät kuitenkaan näe erityissuojelualueella sijaitsevan metsän kuuluvan enää heille, eivätkä he koe sitä heille merkitykselliseksi paikaksi. Metsästä on tullut tabu. Kyläläiset kuitenkin määrittävät menetettyä metsää muistelemalla aikaa, jolloin metsässä sai liikkua vapaasti, ja jolloin heillä riitti ruokaa ja rakennusmateriaaleja. Muistojen kautta he ylläpitivät metsän merkityksiä. Tutkielma osoittaa ympäristösuojelutoimien muuttaneen paikallisten suhdetta metsään ja heidän ymmärrystään ympäristöstä ja sen suojelusta. Työssä esitetään, että nykyisin ympäristösuhde määrittyy kyläläisten keskuudessa menetetyn metsän kautta ja metsä saa merkityksensä tästä. Metsän suojelemisen myötä muuttuneet elinkeinot vaikuttavat kylän sosiaalisiin suhteisiin ja perheet ovat aikaisempaa hajonneempia. Paikallisten tietous ympäristönsuojelusta on osittain järjestöiltä matkittua, eivätkä he määritä metsää niinkään ympäristösuojelullisten näkökulmien kannalta. Kyläläiset haluavat kuitenkin suojella ympäristöä ja ymmärtävät sen olevan tärkeää tulevaisuuden turvaamiseksi, mutta metsä saa merkityksensä sen menetyksen kautta.