Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 5609-5628 of 25478
  • Schalin, Minna (2002)
    Tutkielmassa tarkastellaan ravinnepäästöjen kontrollointia ja siihen liittyviä informaatio-ongelmia. Epätäydellisen informaation oloissa etsitään optimaalista ohjauskeinoa, jolla saavutettaisiin hajakuormituksen sosiaalisesti toivottava taso. Informaation puutteesta johtuen ohjauskeinoilla voidaan saavuttaa vain second-best-ratkaisu. Informaatio-ongelmista keskeisellä sijalla ovat luonnon stokastisuudesta johtuva epävarmuus sekä epäsymmetrisen informaation moral hazard -ongelma. Ravinnepäästöt ovat luonteeltaan ns. hajakuormitusta (nonpoint source pollution) ja ne ovat peräisin etupäässä peltojen lannoituksesta. Hajakuormitus tarkoittaa saastetta, jonka päästölähdettä ei voida yksiselitteisesti määritellä eikä paikantaa. Hajakuormitukselle on tyypillistä, että ensinnäkin sekä päästön kulkeutumiseen että veden kokonaiskuormitukseen vaikuttavat stokastiset tekijät. Näitä tekijöitä ovat luonnon vaihtelevuuteen liittyvä epävarmuus kuten sääolosuhteet (tuuli, sademäärä yms.), ja niillä on ennalta arvaamaton vaikutus sekä päästön huuhtoutumiseen että kokonaiskuormituksen esiintymiseen. Toiseksi yksittäistä päästöä on mahdoton erottaa vesistön muusta kuormituksesta eikä päästön alkuperää ole mahdollista jäljittää. Lisäksi hajakuormituksen ongelmana on, että päästölähteet ovat kooltaan melko pieniä (verrattuna mm. teollisuuden saastuttajiin) ja niiden lukumäärä on suuri. Hajakuormitukseen liittyy siis piirteitä, jotka vaikeuttavat optimaalisen saastekontrollin asettamista. Ohjauskeinon optimaalinen asettaminen vaatii tietoa mm. päästömääristä ja toteutuneesta päästövähennyksestä, ja lisäksi yhteiskunnan suunnittelijan täytyy pystyä valvomaan, että asetettuja määräyksiä noudatetaan. Perinteisiä saastekontrollin keinoja (esim. määrärajoite, päästömaksu) ei voida sellaisenaan käyttää, koska ne perustuvat enimmäkseen täyden informaation malleihin - hajakuormitussaasteen ongelmat johtuvat nimenomaan epätäydellisestä informaatiosta. Tutkielmassa analysoidaan kolmen mallin avulla kahden tyyppisiä hajakuormituksen ohjauskeinoja. Yhteistä näille malleille on, että ne kaikki perustuvat kollektiiviseen valvontaan eli kokonaissaastetason tarkkailuun perustuviin maksuihin. Malleissa keskitytään hajakuormituksen erityisluonteeseen, ja täten ne poikkeavat perinteisistä saastekontrollin keinoista. Kannustimet ja epätäydellinen informaatio ovat keskeisellä sijalla ohjauskeinon suunnittelussa. Kukin malli keskittyy vain yhteen tai muutamaan hajakuormituksen ongelmaan kerrallaan, jolloin muut ongelmat jäävät vähemmälle huomiolle. Mallien perusteella voidaan päätellä, että hajakuormituksen optimaalisen ohjauskeinon asettaminen on vaativa tehtävä, sillä hyvästä suunnittelusta huolimatta tarvittavaa informaatiota on vaikea saada. Ei siis ole olemassa hajakuormituksen kontrollikeinoa, joka ottaisi kattavasti huomioon kaikki informaation epätäydellisyydestä johtuvat ongelmat. Mallit antavat kuitenkin tukea sille, että hajakuormituksen kontrolli on teoriassa mahdollista toteuttaa siten, että informaatio-ongelmista johtuvaa second-best-ratkaisua voidaan parantaa tehokkaalla ohjauskeinojen suunnittelulla.
  • Hirvonen, Anna (2014)
    Suurten tietomäärien käsittely peräkkäisessä tietovarastossa on tehotonta, minkä seurauksena käyttäjän kyselyiden vasteajat ovat kohtuuttoman pitkät. Viime vuosina markkinoille on ilmestynyt joukko massiivisesti rinnakkaisia tietovarastoja, joissa kysely käsitellään rinnakkain useassa pisteessä. Hajautetuissa tietovarastoissa tiedon määrän lisääntyessä kyselyiden vasteaikojen tulisi pysyä ennallaan lisäämällä pisteiden määrää. Kyselynoptimoinnin tavoitteena on lyhentää kyselyiden vasteaikoja. Täten hajautetun tietovaraston kyselynoptimoinnissa optimoidaan kyselynkäsittelyn lisäksi tietovaraston skaalautuvuutta. Kyselynoptimoinnissa minimoidaan leyoperaatioiden ja kommunikoinnin määrää. Hajautetussa tietovarastossa kyselyn käsittely on optimaalista, kun pisteet käsittelevät kyselyn relaatioiden erillisiä paloja täysin itsenäisesti. Tällöin kyselyn käsittelyssä ei esiinny kommunikoinnin eikä laskennan toistoa. Käytännössä monimutkaisten kyselyiden käsittely vaatii kuitenkin tiedon hajauttamista uudelleen kyselynkäsittelyn aikana useaan kertaan. Kommunikoinnin ja laskennan toistoa voidaan vähentää optimoimalla tietovaraston hajautuskaavioita ja kyselynkäsittelyn algoritmeja. Tietoanalyyseissa tietovarasto mallinnetaan usein tietokuutiona, jonka koosteista materialisoidaan osa kyselynkäsittelyn nopeuttamiseksi. Materialisoituvat näkymät ja hakemistot luodaan tiettyjen kyselyiden käsittelyä varten, minkä takia ne tukevat heikosti ad-hoc-kyselyitä. Materialisoituvat näkymät vaativat myös paljon tallennustilaa ja ne kallistavat huomattavasti tietovaraston päivitystä. Kaupallisissa massiivisesti rinnakkaisissa tietovarastoissa, kuten Redshiftissä ja Verticassa, tieto tallennetaankin sarakkeittain, mikä parantaa kyselynkäsittelyn suorituskykyä yleisesti. Kyseiset tietovarastot eivät käytä lainkaan materialisoituvia näkymiä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan kyselynoptimoinnin menetelmiä hajautettuihin tietovarastoihin, jotka on toteutettu yksityislevyjärjestelminä. Akateemisista tutkimuksista ja kaupallisista järjestelmistä päätellen hajautetun relaatiopohjaisen tietovaraston suorituskyvyn kannalta tärkeimpiä optimoinnin kohteita ovat tiedon hajauttaminen ja rinnakkainen kyselynkäsittely. Täten tutkielmani pääpaino on tiedon hajauttamisen ja rinnakkaisen kyselynkäsittelyn optimoinnissa. Tietovaraston kyselyiden yleisimmistä operaatioista käsitellään liitokset ja ryhmittely. Tosiaikaisen tiedonjalostuksen menetelmistä tarkastellaan kuutiointioperaation ja tietokuution rinnakkaista laskentaa.
  • Santalo, Janetta (2005)
    Tutkielmassa tarkastellaan lapsisotilasilmiötä osana sodankäynnin evoluutiota. Pyrkimyksenä on selvittää, mikä rooli konfliktin luonteen muutoksella ja valtion asemalla on lapsisotilasilmiön selittämisessä. Tavoitteena on päästä syvempään ymmärrykseen ajankohtaisesta reaalielämän ilmiöstä sijoittamalla se tieteelliseen konfliktintutkimuksen kontekstiin ja osallistua siten myös yleiseen valtion roolia punnitsevaan globalisaatiokeskusteluun. Yhtä paljon kuin sodasta ja siihen liittyvän lapsisotilasilmiön ymmärtämisestä, on tässä tutkimuksessa kyse valtion luonteen pohtimisesta. Lähes globaalisti hyväksytyllä YK:n yleissopimuksella lasten oikeuksista valtiot lupaavat estää lapsisotilaiden käytön alueellaan. Tänä päivänä maailmassa lasketaan kuitenkin olevan noin 300 000 lapsisotilasta osallisena aseellisissa konflikteissa. Tutkielma lähtee selvittämään dilemmaa lapsisotilaiden todellisuuden ja kansainvälisen sopimustason välisestä kuilusta. Hypoteesina on, että valtion auktoriteettiaseman heikentyminen on olennainen tekijä selittämään lapsisotilaiden käyttöä. Tämä hypoteesi nojaa nk. uuden sodan teoriaan, jonka pääolettamuksen mukaan sodan kuva on olennaisesti muuttunut kylmän sodan jälkeen. Nykyaikaisissa sodissa vastakkain eivät ole kaksi valtiota vaan sotia käyvät valtion sisäiset ja ylikansalliset ryhmät joko toisiaan tai hallituksia vastaan. Lapsisotilaat ovat keskeinen osa uusien sotien työnjakoa. Olennaisinta uudessa sodan kuvassa on lopulta se, että alatasojen ottaessa väkivallan omiin käsiinsä, valtio on menettänyt väkivallan monopolin hallinnan alueellaan. Valtion heikkous on sekä syy että seuraus uusien sotien syttymiselle. Tutkimus rakentuu esittelemällä olennaisia käsityksiä valtiosta ja konflikteista sekä sodan luonteen muuttumisesta kansainvälisen politiikan tutkimusperinteessä: von Clausewitzin konfliktiajattelun perusteista Kaldorin uuden sodan teoriaan. Muita lähteitä ovat esim. Morgenthau, Holsti, van Creveld ja Rotberg. Empiirinen osuus toteutetaan tarkastelemalla konfliktitaustoja Global Child Soldiers -raportin nimeämässä 27 maassa, joissa vuosina 2001–2004 on todettu esiintyvän systemaattista lapsisotilaiden käyttöä. Konfliktitaustoja peilataan valtio- ja konfliktikirjallisuuden tarjoamiin teoreettisiin työkaluihin valtion epävakauden elementeistä, minkä perusteella voidaan päätellä, kytkeytyykö lapsisotilasilmiö valtion heikentyneeseen auktoriteettiasemaan. Kaikissa lapsisotilasvaltioissa on löydettävissä selviä piirteitä valtion kyvyttömyydestä toimia turvallisuusauktoriteettina alueellaan. Lapsisotilaita esiintyy heikoissa, epäonnistuneissa ja romahtaneissa valtioissa. Lapsisotilaiden käyttö selittyy täten paljon valtion heikkoudella, mutta valtion heikkous ei johda automaattisesti lapsisotilaiden käyttöön edes konfliktitilanteessa. Valtion auktoriteettikriisi ja muuttunut sodan kuva ovat merkittävä ulottuvuus lapsisotilasongelmavyyhdin selittämisessä, mutta eivät kuitenkaan ainoa – esim. kulttuurisille ja sosiaalisille tekijöille on jätettävä selitysarvoa. Köyhyys liittyy erottamattomana osana lapsisotilasilmiöön.
  • Virtanen, Taru (2002)
  • Leikas, Antti (2010)
    Tässä työssä tarkastellaan hakkuu-uramenetelmän kilpailukykyä ajouramenetelmään verrattuna erityisesti turvemaiden puunkorjuussa. Menetelmien välisistä edullisuussuhteista eri oloissa on hyvin vähän aikaisempaa tutkimustietoa. Hakkuu-uramenetelmä on harvennushakkuisiin soveltuva työmenetelmä, joka perustuu ajourien väliin tehtäviin hakkuu-uriin, joita käyttää vain hakkuukone. Hakkuu-urien avulla ajouraväliä voidaan säätää välillä 20 - 40 metriä. Hakkuu-urasta käytetään myös nimitystä ”haamu-ura”, sillä se on normaalia ajouraa kapeampi ja varsin huomaamaton maastossa. Vertailumenetelmänä on perinteinen ajouramenetelmä, jossa hakkuukone ja metsätraktori käyttävät samoja uria ja ajouraväli on noin 20 metriä. Tutkimusongelmaa lähestyttiin tarkastelemalla miten työmenetelmien välinen kilpailukyky muuttuu siirryttäessä kangasmaan ensiharvennuksesta turvemaan ensiharvennukseen. Kilpailukyvyn näkökulmia olivat hakkuun ja metsäkuljetuksen tuottavuus, korjuukustannus ja korjuujälki. Tutkimus rajattiin kesäaikana tapahtuvaan puunkorjuuseen. Työn tuottavuutta tutkittiin aikatutkimuksella kangas- ja turvemaan olosuhteissa molemmilla työmenetelmillä. Aikatutkimusaineiston perusteella laadittiin hakkuun tuottavuutta kuvaavat lineaariset regressiomallit. Työn tuottavuuden lisäksi kenttäkokeessa tutkittiin korjuun kustannuksia ja korjuujälkeä. Kenttäkokeen tutkimustulosten tueksi haastateltiin lisäksi hakkuu-uramenetelmää käyttäviä urakoitsijoita ja heidän urakanantajiaan. Haastattelun avulla pyrittiin selvittämään parhaat käytännöt hakkuu-uramenetelmän käytöstä erilaisissa leimikoissa ja olosuhteissa. Hakkuu-uramenetelmän kilpailukyky hakkuun tuottavuuden ja kustannusten osalta on parhaimmillaan tiheissä puustoissa. Turvemaille tyypilliset olosuhteet, kuten harva puusto ja alhainen hakkuukertymä heikentävät hakkuu-uramenetelmän kilpailukykyä. Hakkuu-uramenetelmän käyttö tuottaa ajouramenetelmää suuremman puutavaran tienvarsitiheyden, jonka vaikutus metsäkuljetuksen tuottavuuteen ja kustannuksiin on edullinen. Ajouravälin kasvattaminen 40 metriin turvemaalla ei kuitenkaan ollut mahdollista, joten hakkuu-uramenetelmän tienvarsitiheys jäi lähes samalle tasolle ajouramenetelmän kanssa. Ongelmana hakkuu-uramenetelmällä oli myös ajouramenetelmää pienemmät kourakasat. Kasakoko on kuitenkin paljon kiinni hakkuukoneen kuljettajan työskentelytottumuksista. Korjuujälki oli molemmilla menetelmillä varsin hyvä, mutta hakkuu-uramenetelmän kilpailukyky parani kuitenkin suhteessa ajouramenetelmään turvemaalle siirryttäessä.
  • Koskinen, Paavo (Helsingin yliopisto, 2011)
    Algoritmien suoritusajasta kuluu usein merkittävä osa datan siirtelyyn muistihierarkian kerrosten välillä. Ongelma korostuu hakurakenteilla, sillä ne käsittelevät suuria datamääriä. Työn päämääränä on selvittää muistisiirtojen minimoinnilla saavutettavat käytännön edut hakupuiden tapauksessa. Toinen päämäärä on kartoittaa ideaalisen välimuistin malliin perustuvien parametrittomien hakupuiden etuja ja heikkouksia ulkoisen muistin malliin perustuviin parametrillisiin hakupuihin nähden. Parametrittomuus tarkoittaa, ettei algoritmi tiedä käytetyn suunnittelumallin parametreja, kuten välimuistin kokoa. Staattisista hakupuista tarkastellaan leveyssuuntaiseen järjestykseen, esijärjestykseen ja van Emde Boas -järjestykseen tallennettuja binäärihakupuita sekä staattista B-puuta. Dynaamisista hakupuista käsitellään B+-puuta sekä parametritonta B-puuta, COB-puuta. Sekä parametrittomat että parametrilliset hakupuut pyrkivät minimoimaan vaadittavaa muistisiirtojen määrää parantamalla laskennan paikallisuutta. Käsiteltävien hakupuiden käytännön nopeutta testataan monipuolisesti. Saatujen tulosten nojalla sekä staattiset että dynaamiset parametrittomat hakupuut pärjäävät satunnaisoperaatioiden nopeudessa vastaaville parametrillisille hakupuille. Ne jäävät kuitenkin jonkin verran jälkeen perättäisoperaatioita suoritettaessa.
  • Häkkinen, Jukka (Helsingin yliopisto, 2007)
    This study investigated questions related to half-occlusion processing in human stereoscopic vision: (1) How does the depth location of a half-occluding figure affect the depth localization of adjacent monocular objects? (2) Is three-dimensional slant around vertical axis (geometric effect) affected by half-occlusion constraints? and (3) How the half-occlusion constraints and surface formation processes are manifested in stereoscopic capture? Our results showed that the depth localization of binocular objects affects the depth localization of discrete monocular objects. We also showed that the visual system has a preference for a frontoparallel surface interpretation if the half-occlusion configuration allows multiple interpretation alternatives. When the surface formation was constrained by textures, our results showed that a process of rematching spreading determines the resulting perception and that the spreading can be limited by illusory contours that support the presence of binocularly unmatched figures. The unmatched figures could be present, if the inducing figures producing the illusory surface contained binocular image differences that provided cues for quantitative da Vinci stereopsis. These findings provide evidence of the significant role of half-occlusions in stereoscopic processing.
  • Hakalehto, Alma (1917)
  • Grönroos, Timo (1993)
  • Helminen, Ansa (2003)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Thomas Gordonin menetelmää ja siihen perustuvaa nuorten ihmissuhdekurssi Nuiskua. Nuisku tarjoaa kommunikaatio- ja ongelmanratkaisutaitoja, joita ovat: minäviestit, aktiivinen kuuntelu, puuttuminen toisen käyttäytymiseen ja molemmat voittavat-menetelmä sekä viitekehys, jota kutsutaan Käyttäytymisen ikkunaksi. Nuiskun tavoitteiden ymmärtämiseksi käsitellään myös Gordonin menetelmän perusteita ja kehittymistä sekä sen eri vaiheita ja toteutumista Suomessa 25 vuoden aikana. Psykokulttuuria koskeva keskustelu väittää, että uusliberaaleissa yhteiskunnissa hallinnoidaan vapauden kautta. Hallinnoinnilla tarkoitetaan vallankäytön muotoa, jossa on käyttäytymistä ohjaava tekniikka. Tähän liittyen on tarkasteltu, onko Nuisku hallinnointia ja subjektiuden tuottamista, ja millä tavoin se on niitä. Yksilösubjekti muotoutuu käytäntöjen kautta. Yksilö hallinnoi itseään palvellakseen omaa vapauttaan ja autonomiaansa. Ihmissuhdetta voi kehittää minuustekniikalla, jolla yksilö vaikuttaa käytökseensä ja olemisensa tapaan. Nuiskua on tarkasteltu teoreettisesti hallinnointina ja subjektiuden tuottamisena foucaultlaisesta näkökulmasta. Biovallaksi Foucault nimittää sellaista väestön hallinnointia, jossa on pyrkimys samalla kertaa hallinnoida kaikkia yhdessä ja kutakin erikseen. Nuiskun voi katsoa peilaavan Foucault'n hallinnointimallin ajattelua. Vapaus ja valta käsitetään toimintana ja vaikutuksina. Erityisesti tämä korostuu Nuiskussa. Vapaus ei ole valmiina annettu vaan hallinnoinnin menetelmin tuotettu tilanne. Toisaalta subjekti on aina valtasuhteiden alainen eikä voi asettua niiden ulkopuolelle. Valtasuhde on sisäisen vuorovaikutuksen suhde, jolloin on merkittävää, mitä valtasuhteet tekevät ihmisestä. Hallinnoinnin määrittämät diskurssiiviset määrittelyt antavat yhteiskunnallisesti kosketuspinnan hallinnoinnin tekniikoiden ja yksilön identiteetin rakennustekniikoiden välille. Nuiskussa Gordonin menetelmällä pyritään muovaamaan subjektiutta ja tuottamaan vastuullista vapautta tiettyjen ehtojen vallitessa. Taidot antavat välineitä hallinnoida sekä itseä että toista. Yksilöllä on vapaus valita, missä tilanteessa hän haluaa käyttää menetelmän taitoja. Tavoite on tuottaa subjektiutta myös identiteettiä vahvistamalla. Nuiskussa hallinnoidaan vapauden kautta. Aktiivinen valinta tuottaa autonomiaa. Gordon korostaa yksilön omakohtaista vastuuta itseä ja muita kohtaan sekä näiden vastuualueiden välistä suhdetta. Kuitenkaan ristiriitatilanteita ei voi ratkaista aina varsinkaan silloin, kun on puhe arvoista. Koska vuorovaikutustilanne on aina jollakin tavalla valtasuhde, se voidaan ymmärtää hallinnointina. Nuiskussa ei aina ole kyse subjektiuden tuottamisesta, vaan olemassaolevan myönteisen tilanteen vahvistamisesta tai ongelmatilanteen ehkäisemisestä. Tutkimuksen tärkeimmät lähteet ovat Gordonin menetelmän perusteos "Viisaat vanhemmat" (1977) ja Foucault'n hallinnointimalli. Lisäksi Nuiskun toteutukseen liittyvät olennaisesti kurssilaisen työkirja ja ohjaajan käsikirja, jotka pohjautuvat Gordonin menetelmään.
  • Zibellini, Anna (2014)
    Tässä tutkielmassa selvitetään, millä rajaehdoilla hallinnollisia päätöksiä voidaan tehdä hyödyntäen tietojärjestelmiä ja antaa tiedoksi sähköisesti. Siten tutkimuksen kohteena ovat IT-oikeudelliset periaatteet, sähköinen päätöksenteko ja sähköinen tiedoksianto. Tutkielman lähdeaineistona on käytetty asiaa käsittelevää oikeuskirjallisuutta aina 1980-luvusta alkaen ja lisäksi runsaasti valtion tietohallintoon liittyviä ohjeita, selvityksiä ja lausuntoja. Tutkimuksen metodi on oikeusdogmaattinen eli tarkoituksena on selvittää voimassa olevien oikeusnormien sisältö. IT-oikeudelliset periaatteet, kuten muutkin oikeusperiaatteet, ohjaavat viranomaisten toimintaa. Juuri sähköisessä julkisessa hallinnossa IT-oikeudellisilla periaatteilla on tärkeä funktio, sillä periaatteet takaavat sen, ettei viranomaisten IT-toiminta jää riippuvaiseksi ainoastaan lainsäädännöstä vaan viranomaiset kehittävät IT-toimintansa itsenäisesti huomioiden tietotekniikan kehityksen ja muuttumisen. IT-oikeudellisia periaatteita ovat sähköisen muodon syrjimättömyyden periaate, käytettävyyden ja saavutettavuuden periaatteet, tietoturvallisuuden periaate, yhteentoimivuuden periaate, todennettavuuden periaate sekä läpinäkyvyyden periaate. Periaatteet eroavat toisistaan niin, että toisten periaatteiden ydin on hallintoprosessissa eli nämä periaatteet tähtäävät tukemaan hallinnossa asiointia sähköisesti. Toiset periaatteet ohjaavat viranomaisia järjestämään nimenomaan teknisiä valmiuksia sähköiseksi asioinniksi hallinnossa. Hallintopäätöksestä ilmenee hallintoasian ratkaisu. Hallintopäätöksen tulee olla pääsääntöisesti kirjallisessa muodossa. Hallintolaissa (434/2003) ei ole säädetty päätöksen sähköisestä muodosta. Se, että sähköisessä muodossa oleva päätös on oikeusvaikutuksiltaan samanlainen kuin kirjallinen päätös, ilmenee välillisesti muusta lainsäädännöstä. Sähköinen päätöksenteko tarkoittaa hallintopäätöksen tekemistä tietotekniikkaa hyödyntäen. Tällöin tietojärjestelmä tukee päätöksentekoprosessia. Sähköinen päätöksenteko ei kuitenkaan tarkoita sitä, että oikeudellisen harkinnan suorittaisi tietojärjestelmä. Sähköinen päätöksenteko palvelee hallinnossa asioivia, koska se nopeuttaa asioiden käsittelyä. Sähköistä päätöksentekoa käytetäänkin erityisesti hallinnollisessa massamenettelyssä, jossa tuhansia päätöksiä tuotetaan samanaikaisesti. Sähköinen päätöksenteko myös yhdenmukaistaa käsittelyä ja päätöksiä. Sähköisen päätöksenteon eräs ongelma on automaattiset perustelut. Esimerkiksi massamenettelyssä tehdyssä päätöksessä perustelut päätöksen ratkaisuun saattavat olla ennalta laaditut. Tällöin päätökseen ratkaisuun vain valitaan sopiva perusteluteksti. Tällaisten perustelujen voidaan katsoa vaarantavan hyvää hallintoa, koska perusteluista ei ilmene, että juuri päätöksen kohteena olevan asianosaisen asiaa olisi huolellisesti käsitelty ja pohdittu. Hallintopäätös on viipymättä annettava tiedoksi. Päätöksen tiedoksianto on päätöksen toteuttamisen yleinen edellytys eli päätöstä ei voida panna täytäntöön ennen kuin se on annettu tiedoksi, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Päätös voidaan antaa tiedoksi sähköisesti, mutta se edellyttää aina asianosaisen suostumusta. Tällä pyritään varmistamaan, että päätöksen kohteella on tosiasiallinen mahdollisuus vastaanottaa sähköisessä muodossa olevia asiakirjoja. Sähköinen tiedoksianto voi tapahtua todisteellisena tai tavallisena tiedoksiantona. Todisteellisessa sähköisessä tiedoksiannossa itse asiakirjaa ei lähetetä tiedoksi, vaan ainoastaan ilmoitus siitä, että viranomaisen palvelimelle on tallennettu päätös. Tällöin asianosaisen tulee tunnistautua päätöstä hakiessa. Tämä tarkoittaa, että henkilön tai oikeushenkilön täytyy selvittää sähköisesti identiteettinsä. Sähköisessä tiedoksiannossa on siten korkea suojauksen taso. Toisin kuin Tanskassa, Suomessa sähköinen tiedoksianto ei ole vielä pääsääntö. Toistaiseksi Suomessa korostetaan tiedoksiantomenettelyn vapaavalintaisuutta ja suostumuksen merkitystä.
  • Saarinen, Mikko (2011)
    Tutkielman tutkimusongelmana on hallinnonalariippumattoman palvelumallin toteuttaminen julkisessa hallinnossa. Hallinnonalariippumattomalle palvelumallille määritellään tutkielmassa kolme teoreettista lähtökohtaa, jotka ovat toimivalta, asiakkuus ja hallinnon kehittäminen. Tutkimusongelmaan vastataan ottamalla suomalainen yhteispalvelumalli empiirisen ja aineistolähtöisen tutkimuksen kohteeksi ja peilaamalla siitä saatuja kokemuksia määriteltyihin teoreettisiin lähtökohtiin. Samassa yhteydessä tutkimuksen kohteena oleva suomalainen yhteispalvelumalli asettuu osaksi laajempaa hallinnon tutkimuksen viitekehystä ja teoreettista keskustelua. Tutkielman teoreettisia lähtökohtia koskien aineistona on tutkielmassa tarkemman tarkastelun kohteiksi valittuja käsitteitä käsittelevä hallinto- ja organisaatlotieteellinen kirjallisuus. Empiirinen tutkimuskohde, yhteispalvelu, määritellään hallinnon tuottamia virallisasiakirjoja ja voimassa olevaa lainsäädäntöä aineistona käyttäen. Tutkimuskohteen empiirisen analyysin edellyttämän aineiston keräämisen metodina on sovellettu teemahaastattelua. Haastatteluja on tehty yhteensä kuusi tutkimuskohteena olevan aiheen asiantuntijoille, ja haastatellut edustavat kuntakenttää sekä valtion keskus- ja paikallishallintoa. Empiirisen aineiston analyysissa sovelletaan aineistolähtöisen kuvan muodostamiseksi grounded theorya. Tutkielman johtopäätökset muodostuvat tarkasteltaessa tutkimusongelman teoreettisia lähtökohtia yhteispalvelusta aineistolähtöisesti ja ilman teoriaohjautuvuutta muodostuneen kuvan valossa. Toimivaltaa koskien keskeinen johtopäätös on, että kun tavoitellaan kokonaisvaltaista ja laajasti sovellettavaa hallinnonalariippumatonta palvelumallia, ei toimivallan kysymystä voida jättää huomiotta. Yhtenä ratkaisumahdollisuutena on määritellä perinteisen asiallisen toimivallan ohella hallinnonalariippumattomalle palvelujen tarjoamisen menetelmälle toimivaltainen ja keskitetty omistaja- ja vastuutaho. Asiakkuutta koskien hallinnonalariippumaton palvelumalli edellyttää kokonaisvaltaista Citizen Relationship Management -käsitteen kaltaista ymmärrystä asiakkuuksista ja asiakaslähtöisyydestä. Näin ollen New Public Managementin mukainen kulttuurinen siirtymä pois perinteisestä julkisen hallinnon paradigmasta ei ole riittävä, vaan asiakkuuden suhteen olisi huomioitava myös organisaatio-, teknologia- ja prosessinäkökulmat. Hallinnon kehittämisestä voidaan todeta sen sisältyvän implisiittisesti ajatukseen hallinnonalariippumattomasta palvelumallista. Tämä koskee erityisesti eGovemment -käsitteen mukaista informaatioteknologian hyödyntämistä. Vasta informaatioteknologian kehitys on mahdollistanut hallinnonalariippumattoman palvelumallin visioimisen ja tavoittelemisen käytännössä. Samalla hallinnon kehittäminen kohtaa toimintana kuitenkin monia haasteita, joista hallinnonalariippumattoman palvelumallin tapauksessa erityisen relevantteja ovat yhteispalvelusta saatujen kokemusten perusteella rakenteelliset, kulttuuriset ja toiminnalliset haasteet.