Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 5609-5628 of 24298
  • Saraste, Martti (1936)
  • Auramo, Tanja (1999)
  • Antti-Lindholm, Heidi Elisabet (2006)
    I pro gradu- avhandlingen studeras problemanvändning av internet ur ett skolkuratorsperspektiv. Syftet är att öka förståelsen av problemanvändning av internet i studerandenas vardag och som ett socialt problem. Referensramen har varit det postmoderna samhället. Globaliseringen och virtualiseringen av vardagen syns konkret via internet i ungdomarnas vardag. (Giddens 2003 ), (Baumann 2000). Forskning om internetberoende försvåras av att begreppet inte är klarlagt. Det har främst forskats utgående från ett medicinskt och ett psykologiskt perspektiv. (Kaltiala-Heino et.al, 2004) (Young 1999). Mediaforskningen har gett en bakgrund för förståelsen av mediakulturen i ungdomarnas verklighet i dagens informationssamhälle. ( Suoranta 2001) Forskningen är kvalitativ med skolkuratorernas berättelse i fokus. Berättelserna är fyra till antalet. Utgångspunkten var att skolkuratorerna skulle berätta om studerande, vars vardag påverkats av internet, datamaskin eller andra spelkonsoler. Ur de fyra berättelserna kunde man särskilja 10 fall som analyserades närmare. Berättelserna analyserades utgående från den biografiska modellen. Berättelsens bakgrundskonstruktion, narrativ, argumentation och sammanfattning gav redskap till analysen.(Riemann 2005, Johansson 2005) Analysens struktur utgjordes av de centrala teorierna i arbetet d.v.s. teori om beroende (Nilsson 2002), (Griffiths 1998) och teori om sociala problem i förändring (Ronnby 1987), ( Meuwisse & Swärd 2002), (Simpura & Tigerstedt 1999) . Undersökningen visar att internet är en naturlig del av studerandenas vardag. Som gemensam bakgrundskonstruktion för skolkuratorernas berättelser kunde urskiljas en förståelse av den s.k. nätgenerationen. Resultaten visar det som utmärker problemanvändning av internet är upptagenhet och att denna upptagenhet leder till konflikter i både hem, skola och andra sociala nätverk. Sinnesförändring, toleransökning och abstinenssymtom ger upphov till både fysisk och psykisk ohälsa. Problemanvändning av internet som ett socialt problem kan konstateras vara ett relativt nytt problem som inte har uppmärksammats i samhället. Detta problem kan ses som ett personligt problem i dagens postmoderna samhälle.
  • Korhonen, Teija (2007)
    Helicobacter pullorum eristettiin alun perin 90-luvun puolivälissä kanoista ja broilereista. Bakteeri on eristetty myös suolistokanavaoireisilta potilailta ympäri maailmaa ja sen epäillään olevan zoonoottinen. H. pullorum voi saastuttaa broilerinruhoja teurastuksen yhteydessä ja siten aiheuttaa elintarvikehygieenisen riskin. Kaikkiaan helikobakteerilajeja tunnetaan yli kaksikymmentä ja niitä on todettu eri nisäkkäiden ja kanojen maha-suolistokanavassa. Joidenkin lajien, kuten Helicobacter pylorin merkitys ihmisten taudinaiheuttajana on kiistattomasti todistettu. Tämän tutkimuksen kokeellinen osuus tehtiin keväällä 1999. Siinä vaiheessa H. pullorumista oli vielä melko vähän tutkittua tietoa. Tutkimuksessa vertailtiin eri kasvualustojen ja suodatusmenetelmän soveltuvuutta H. pullorumin eristämiseen sekä kartoitettiin bakteerin esiintymistä siipikarjanäytteissä. Tutkittujen kasvualustojen soveltuvuudessa H. pullorumin viljelyyn ei todettu merkittäviä eroja. Suodatusmenetelmää sen sijaan ei saatu toimimaan luotettavasti. Siipikarjanäytteinä käytettiin munintakanojen maksanäytteitä sekä umpisuolen sisältöä. Teurastamolta otetuista näytteistä eristettiin 22 bakteerikantaa, joita fenotyyppisten ominaisuuksiensa perusteella voidaan pitää kampylo- tai helikobakteereina. Nykytietämyksen mukaan tarkemmat lajimääritykset näille voitaisiin tehdä esimerkiksi PCR-menetelmällä. Helicobacter pylori -bakteeria lukuunottamatta helikobakteereiden eristäminen eritoten viljelymenetelmin on todettu haastavaksi niiden vaativien kasvuominaisuuksien takia. Tämän takia helikobakteereilla voi olla tiedettyä suurempi merkitys niin eläin- kuin ihmislääketieteessäkin. Helicobacter pullorum -bakteerin taudinaiheuttajamerkityksen ja zoonoottisuuden arvioiminen vaatii kuitenkin vielä lisätutkimuksia.
  • Koskenpato, Jari (Helsingin yliopisto, 2001)
  • Salomaa-Räsänen, Anniina (Helsingfors universitet, 2008)
    Helicobacter pylori (H. pylori) causes a life long infection on the gastric mucosa which can lead to peptic ulcers and premalignant and malignant conditions. The infection, mainly acquired in childhood, rarely resolves spontaneously. Timely eradication of H. pylori improves dramatically the prognosis of peptic ulcer disease and seems to prevent subsequent gastric malignancies. We started in the primary health care practice in Vammala, Finland, a unique population-based, voluntary 'screen-and-treat' H. pylori pilot study in 1994. In 1996 the study was extended to include all inhabitants aged 15 to 40 years and in 1997-2000 all inhabitants aged 15 and 45 years; the participitation rate was 75%. Altogether 4626 subjects were screened for H. pylori infection using serology. All infected ones were offered eradication therapy. The eradication rates were 82.2% per-protocol and 71.9% in intention-to-treat analysis among the 3326 15 to 40-year-old participants in 1996. H. pylori seroprevalence rates were calculated to have decreased from 12% to 4% among them. Differences between H. pylori antibody-positive and -negative subjects and risk factors for H. pylori infection were studied using a questionnaire. In multivariate analysis, crowding in the childhood household, low education of the mother, smoking and alcohol consumption, unfavourable housing conditions, and sick leave due to dyspepsia were associated with H. pylori infection. We determined in different age-groups the accuracy of H. pylori IgG and IgA antibody tests used in the 'screen-and-treat' programme, with special emphasis on the presence of atrophic gastritis. In 561 consecutive adult patients who underwent gastroscopy for clinical indications the IgG test was highly sensitive (99%) in all age groups. The specificity was 99% in subjects aged 15- 49, and high also in those aged 50-64 and those aged 65 or older (97% and 93%, respectively), when patients with atrophic gastritis were excluded. Both IgA and CagA antibody responses during H. pylori infection have been found to be associated with an increased risk of peptic ulcers and gastric malignancies. By reanalysing paired serum samples collected with two decade’s interval from 560 subjects we found that the increase in the prevalence of IgA antibodies with age was due not only to the birth cohort phenomenon and seroconverters, but also to increasing IgA antibody levels during infection. The change in the prevalence of CagA antibodies was studied by reanalysing sera collected from 408 subjects in 1973 and from 503 subjects in 1994. The proportion of subjects infected with CagA+ H. pylori strains had declined faster than that of subjects infected with CagA- H. pylori strains, while the overall prevalence of H. pylori had declined.
  • Koivisto, Tarmo (Helsingin yliopisto, 2008)
    Background: Helicobacter pylori infection is usually acquired in early childhood and is rarely resolved spontaneously. Eradication therapy is currently recommended virtually to all patients. While the first and second therapies are prescribed without knowing the antibiotic resistance of the bacteria, it is important to know the primary resistance in the population. Aim: This study evaluates the primary resistance of H. pylori among patients in primary health care throughout Finland, the efficacy of three eradication regimens, the symptomatic response to successful therapy, and the effect of smoking on gastric histology and humoral response in H. pylori-positive patients. Patients and methods: A total of 23 endoscopy referral centres located throughout Finland recruited 342 adult patients with positive rapid urease test results, who were referred to upper gastrointestinal endoscopy from primary health care. Gastric histology, H. pylori resistance and H. pylori serology were evaluated. The patients were randomized to receive a seven-day regimen, comprising 1) lansoprazole 30 mg b.d., amoxicillin 1 g b.d. and metronidazole 400 mg t.d. (LAM), 2) lansoprazole 30 mg b.d., amoxicillin 1 g b.d. and clarithromycin 500 mg b.d. (LAC) or 3) ranitidine bismuth citrate 400 mg b.d., metronidazole 400 mg t.d. and tetracycline 500 mg q.d. (RMT). The eradication results were assessed, using the 13C-urea breath test 4 weeks after therapy. The patients completed a symptom questionnaire before and a year after the therapy. Results: Primary resistance of H. pylori to metronidazole was 48% among women and 25% among men. In women, metronidazole resistance correlated with previous use of antibiotics for gynaecologic infections and alcohol consumption. Resistance rate to clarithromycin was only 2%. Intention-to-treat cure rates of LAM, LAC, and RMT were 78%, 91% and 81%. While in metronidazole-sensitive cases the cure rates with LAM, LAC and RMT were similar, in metronidazole resistance LAM and RMT were inferior to LAC (53%, 67% and 84%). Previous antibiotic therapies reduced the efficacy of LAC, to the level of RMT. Dyspeptic symptoms in the Gastrointestinal Symptoms Rating Scale (GSRS) were decreased by 30.5%. In logistic regression analysis, duodenal ulcer, gastric antral neutrophilic inflammation and age from 50 to 59 years independently predicted greater decrease in dyspeptic symptoms. In the gastric body, smokers had milder inflammation and less atrophy and in the antrum denser H. pylori load. Smokers also had lower IgG antibody titres against H. pylori and a smaller proportional decrease in antibodies after successful eradication. Smoking tripled the risk of duodenal ulcers. Conclusions: in Finland H. pylori resistance to clarithromycin is low, but metronidazole resistance among women is high making metronidazole-based therapies unfavourable. Thus, LAC is the best choice for first-line eradication therapy. The effect of eradication on dyspeptic symptoms was only modest. Smoking slows the progression of atrophy in the gastric body.
  • Tiderman, Erika (2011)
    Helicobacter pylori -infektio on yksi tavallisimpia infektiotauteja maailmassa. Bakteeri aiheuttaa aina tulehduksen mahalaukun limakalvolla, joka voi johtaa peptiseen haavatautiin ja jopa mahasyöpään. Helikobakteerin diagnostiikassa käytetään usein hyväksi bakteerin ureaasiaktiivisuutta. Bioteknologiayritys Biohitin ureaasipikatesteillä voidaan määrittää mahalaukun helikobakteeri-infektio biopsianäytteen avulla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voisiko Biohitin kehittämiä pikatestejä käyttää helikobakteerin toteamiseen myös sylkinäytteistä. Ureaasipikatestien lisäksi bakteerin läsnäolo syljessä tarkistettiin PCR-menetelmän avulla. Ureaasipikatestien perusteella 40 sylkinäytteestä saatiin 31 positiivista ja 9 negatiivista tulosta. PCR-menetelmän avulla helikobakteeri pystyttiin toteamaan yhdestä sylkinäytteestä. Tutkimus osoitti, ettei ureaasipikatestiä voi käyttää helikobakteerin luotettavaan toteamiseen sylkinäytteestä.
  • Lehtola, Väinö (1931)
  • Terho, Toni (Helsingin yliopisto, 2005)
    Yleisellä tasolla tutkimuksen kohteena oli Suomen helluntailiikkeen spiritualiteetti. Tutkimuksen kehysperusjoukkona oli Helsingin Saalem-seurakunnan tilaisuuksiin osallistuvat ihmiset. Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla syksyllä 2004 Saalem-seurakunnan tilaisuuksissa. Täytettyjä lomakkeita kertyi 230. Vastaajien ikä vaihteli 13-87 vuoteen ja heistä 36% olimiehiä. 70% kuului Saalem-seurakuntaan ja 17% johonkin toiseen helluntaiseurakuntaan. Ei-helluntailaisia oli 13% vastaajista. Rajoittuneelta osin käytössä oli myös 500 vastaajan vertailuaineisto Kallion kaupunginosan alueelta. Tämän niinsanotun Case Kallio -aineiston vastaajat olivat pääsääntöisesti heikosti sitoutuneita kristinuskon oppeihin sekä hartaudenharjoittamiseen. Vastaajista 50% oli miehiä. Ikä vaihteli 18-39-uoden välillä. Teoreettisena lähtökohtana tutkimukselle toimi yhdysvaltalaisen Daniel Albrechtin empiirinen tutkimus helluntailais-karismaattisesta spiritualiteetista. Hän määrittelee helluntailais-karismaattisen spiritualiteetin muodostuvan kolmesta tekijästä: uskomuksista, käytännöistä sekä niin sanotuista sensibiliteeteistä. Sensibiliteeteillä tarkoitettaan asennoitumista toimintaa kohti. Albrechtin luomien kategorioiden pohjalta laadittiin kyselylomakkeeseen kaksi mittaria. Toinen mittasi koko helluntailaisen spiritualiteetin kenttää kuvaavia perustekijöitä, joihin sisältyivät uskomukset, käytännöt sekä sensibiliteetit. Toinen mittari keskittyi mittaamaan vain yhtä spiritualiteettimääritelmän osaa, sensibiliteettejä. Helluntailaisuuteen painottuvan näkökulman lisäksi tutkimuksessa käytettiin hyväksi David Hayn spiritualiteettinäkemystä. Hän määrittelee spiritualiteetin arkitodellisuuden ylittäväksi tietoisuudeksi. Hayn laatimien kategorioiden avulla kartoitettiin yleisinhimillistä spiritualiteettia. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Saalem-seurakunnan spiritualiteetin ilmenemismuotoja ja eroavaisuuksia suhteessa taustoihin. Lisäksi verrattiin Saalemista kerättyä aineistoa vertailuaineistoon (Case Kallio) sekä selvitettiin kahden erilaisesta lähtökohdasta nousevan spiritualitteettinäkemyksen yhteyttä toisiinsa. Tutkimus oli luonteeltaan kvantitatiivinen. Tutkimusmenetelminä käytettiin tilastollisia testejä sekä faktorianalyysiä. Faktorianalyysin rinnalla käytettiin niin kutsutta Bayes-mallinnusta, jolla ei ole parametrisille menetelmille asetettuja tiukkoja käyttöehtoja. Saalem-seurakunnasta tutkimustulokseksi saatiin 11 eritasoista spiritualiteettiulottuvuutta. Albrechtin esittämät seitsemän sensibiliteettikategoriaa löytyivät lähes sellaisenaan aineistosta, kun taas helluntailaisen spiritualiteetin perustekijöiden sekä yleisinhimillisen spiritualiteetin kohdalla käytössä olleet mittarit eivät toimineet täysin odotetulla tavalla. Kahta erilaista aineistoa voitiin vertailla yleisinhimillisen spiritualiteetin osalta. Yleisinhimillinen spiritualiteetti ei ollut vieras ilmiö kristillisestä opista ja hartaudenharjoittamisesta vieraantuneille vastaajille. Kuitenkin se sai korkeampia vastauspistemääriä helluntailaisten parissa. Kyseistä spiritualiteettia eriytyi kuvaamaan kaksi ulottuvuutta: yhteisöllinen altruismi sekä arjen kauneus. Pelkästään Saalem-seurakunnasta kerätystä aineistosta eriytyi lisäksi kolme helluntailaisen spiritualiteetin perustekijää: sana ja missio, johtajakeskeisyys sekä ylistys -ulottuvuudet. Samasta aineistosta nousi kuusi sensibiliteettiulottuvuutta: ylistys,yleinen puhdistuminen, seremoniallisuus, armolahjat, tavoitteellisuus sekä hengellinen puhdistuminen ja muutos. Toinen ylistysulottuvuus kuvasi ylistyksen merkitystä, toinen ylistystapaa. Saalem-seurakunnasta kerätyn aineiston keskiöön asettui sanaa ja missiota kuvaava ulottuvuus. Korkeimman vastauskeskiarvon sai tavoitteellisuusulottuvuus, samoin kuin molemmat yleisinhimillistä spiritualiteettia kuvastaneet ulottuvuudet saivat korkeita vastauskeskiarvoja. Helluntailaisen spiritualiteetin ulottuvuudet korreloivat positiivisesti yleisinhimillisen spiritualiteetin ulottuvuuksien kanssa. Tulokset voitiin yleistää koskemaan Helsingin Saalem-seurakunnan jäsenistöä sekä pääkaupunkiseudun helluntailaisuutta. Koko Suomen helluntailiikkeen kohdalla tuloksia voitiin pitää suuntaa-antavina. Avainsanat: helluntailiike, spiritualiteetti, Saalem, kvantitatiivinen tutkimus, monimuuttujamenetelmät, Bayes-mallinnus, Daniel Albrecht, David Hay
  • Vesanen, Riina (2013)
    This study aims at assessing why the Federal Reserve (Fed), the central bank of the United States, has engaged in large-scale lending operations to provide dollar liquidity during the financial crisis of 2007–2011 to banks that have their headquarters outside the United States. These operations have taken place via two main channels: through direct lending operations by the Fed to banks requesting dollar funding, and through central bank swap lines. Both types of operations involve counterparty risk as well as operational costs, while much of the benefit of the operations is experienced by the banks receiving the dollar funding, thus ailing financial stability risks in their respective economies. Swap arrangements relate closely to the concept of central bank cooperation, which has taken on intensified forms during the financial crisis and has lead to coordinated actions by key central banks. The central bank is a peculiar political actor in that it is independent but not sovereign. This study constructs a picture of the central bank as a policy maker with its mandate being limited to the independent execution of monetary policy. The argument is made for analysing central bank cooperation and coordination in the framework of neoliberal institutionalism, introduced by Robert O. Keohane. The idea of central banks pursuing absolute, rather than relative, gains enables one to better understand the novel forms of central bank cooperation. An overview of the Fed’s lending and swap operations is presented. The announcements by the Fed and other key central banks display an increasing willingness to cooperate even after the periods of dysfunctional currency markets have passed. This supports the idea that cooperation breeds further cooperation. A key finding of the study is that although the Fed has chosen to give mainly economic reasonings to its currency operations, the magnitude of its actions seems excessive in comparison to immediate financial gains, especially in relation to the Fed’s mandate of low domestic inflation and job creation. Arguments rooting from political science can be used to complement the Fed’s claims and to present a fuller picture of the motives behind the Fed’s operations. The study shows that the idea of repeated games fits particularly well to the sphere of central bank decision making, allowing central banks to opt for a strategy of long term gains. It is further argued that in their function as the guardians of financial stability, the central banks display signs of risk averse behaviour and seem to be content with satisfying, rather than maximising, solutions. These behavioural models of the central banks suggest that a constructivist approach to understanding central bank cooperation and regime building might be warranted.
  • Valkila, Noora (2007)
    Ikääntyvien määrä tulee kasvamaan Suomessa voimakkaasti lähivuosina. Myös ikääntyvien tarpeet ja elämäntyylit erilaistuvat ja muuntuvat. Väestön ikääntyminen tuottaa Suomelle todellisia haasteita, joihin tulisi etsiä ratkaisuja. Tutkimus sitoutuu sekä Maailman terveysjärjestön, että Suomen vanhuspolitiikan tavoitteeseen tukea ikääntyvien kotona asumista mahdollisimman pitkään. Ikääntyville on suunnattu erilaisia tuki- ja virkistyspalveluita. Palveluilla pyritään tukemaan ja virkistämään kotona asuvien ikääntyvien elämää. Tuki- ja virkistyspalveluille luo perustan vallalla olevat vanhuuskäsitykset. Nämä tuotetut käsitykset rakentuvat ikääntyvien omista käsityksistä ikääntymisestään, sekä toisaalta yhteiskunnassa vallitsevista yleisistä käsityksistä, joita liitetään ikääntymiseen. Tuotetut vanhuuskäsitykset määrittävät, kuinka ikääntyviin asennoidutaan, ja ne muuntuvat jatkuvasti. Vanhuuskäsitykset eivät välttämättä suoraan vastaa ikääntyvien omia käsityksiä ikääntymisestään. Näin ollen ikääntyvien omat tarpeet ja toiveet, joita he liittävät tuki- ja virkistyspalveluihin, eivät välttämättä tule sellaisenaan huomioiduiksi palveluiden tuottamisessa. Tutkimuksen näkökulma on fenomenologis-hermeneuttisen tutkimusperinteen mukainen. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, mitä tuki- ja virkistyspalvelut merkitsevät kotona asuville ikääntyville. Saataessa tietoa näistä merkityksistä, voidaan palveluita mahdollisesti edelleen kehittää ikääntyvien tarpeita ja toiveita vastaaviksi. Tuki- ja virkistyspalveluiden merkityksiä ikääntyville lähestytään sen avulla, miten ikääntyvät itse kokevat oman ikääntymisensä. Pyritään myös tuomaan esille niitä kokemuksia, tunteita ja toiveita, joita ikääntyvät liittävät tuki- ja virkistyspalveluihin. Edelleen ollaan kiinnostuneita, miten nämä asiat mahdollisesti heijastuvat ikääntyvien palveluiden käyttöön. Tutkimushenkilöt (N=15) olivat yli 65-vuotiaita kotonaan, tutkimusalueella asuvia ikääntyviä. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin fokusryhmäkeskusteluja. Lisäksi tietoja kerättiin tutkimushenkilöiltä esitieto- ja palautelomakkeiden avulla. Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimuksen tulosten valossa näyttää siltä, että ikääntyvät kokevat oman ikääntymisensä hyvin eri tavoin, ja välillä jopa ristiriitaisesti. Ikääntyvät kokivat tuki- ja virkistyspalveluiden käytön aloittamisen hankalaksi. Itse tekemisen tärkeys ja avun pyytämisen vaikeus korostuivat. Huonot palvelukokemukset ja suhde palveluiden toteuttajiin näyttävät heijastuvan ikääntyvien palveluiden käyttöön. Ikääntyvät painottivat myönteisten ihmiskontaktien tärkeyttä palveluita käyttäessään. Tukipalveluita toivottiin lisää. Virkistyspalveluiden osalta korostuivat toiveet liikuntapalveluista. Vapaus ja turva näyttävät heijastavan ikääntyvien palveluiden käyttöä tulevaisuudessa. Näiden kahden tunteen priorisointi näyttää korostuvan myös ikääntyvien asumisratkaisuissa, mikäli kodista joudutaan muuttamaan asumismuotoon, jossa on runsaammin palveluita lähettyvillä. Tutkimustulokset antavat viitettä siitä, mitä ikääntyminen sekä tuki- ja virkistyspalvelut merkitsevät ikääntyville. Ikääntyvien henkilökohtaisten, subjektiivisten kokemusten mielletään heijastuvan edelleen heidän palveluiden käyttöönsä. Näyttää siltä, että jatkossa palveluiden kehittämisessä voisi olla merkitystä huomioida näitä ikääntyvien esille nostamia ikääntymiseen, sekä tuki- ja virkistyspalveluihin liittämiä kokemuksia, tunteita ja toiveita.
  • Tuominen, Jouni (Helsingin yliopisto, 2010)
    Ontologiat luovat semanttisen webin perustan: ne toimivat yhteisinä jaettuina käsitteistöinä, joiden avulla tietokoneet voivat käsitellä tietoa älykkäämmin. Jotta eri toimijat voivat hyödyntää yhteisiä käsitteistöjä sovelluksissaan, ontologiat on julkaistava heidän käyttöönsä. Yksinkertaisimmillaan ontologiat voidaan julkaista datana, tiedostomuodossa. Tällöin jokainen toimija joutuu toteuttamaan itse toiminnallisuuksia ontologioiden hyödyntämiseen. Osa toiminnallisuuksista on yleisiä, useissa järjestelmissä toistuvia, kuten ontologian visualisointi, selaaminen ja käsitehaku. On kuitenkin kustannustehokkaampaa toteuttaa yleisiä ontologiatoiminnallisuuksia valmiina palveluina. Palveluita voidaan tarjota ihmiskäyttäjille käyttöliittymäkomponentteina sekä ohjelmalliseen käyttöön rajapintoina, joita käyttämällä toiminnallisuudet voidaan integroida asiakasjärjestelmiin. Lisäksi käytettäessä ontologioita palveluina toimijoiden käytössä on aina ontologioiden ajantasaiset versiot. Tässä tutkielmassa kuvataan ontologioiden käyttäjäryhmien - ontologioiden kehittäjien, tiedon annotoijien, tiedon hakijoiden ja semanttisen webin sovellusten kehittäjien - tarpeita sekä esitellään ontologioiden hyödyntämiseen kehitettyjä sovelluksia. Yleisten ontologioiden käyttämiseen liittyvien toiminnallisuuksien tarjoamiseksi esitetään ontologiapalvelu ONKI, joka julkistettiin virallisesti käyttöön syyskuussa 2008.