Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 5629-5648 of 24408
  • Kyynäräinen, Kerttu (2013)
    Lääkeaineiden liukeneminen in vivo riippuu ruoansulatuskanavassa vallitsevista olosuhteista, kuten pH:sta ja nesteiden koostumuksesta sekä hydrodynamiikasta. Heikosti emäksiset lääkeaineet liukenevat nopeasti mahan matalassa pH:ssa, mutta siirtyessään emäksisempään ohutsuoleen voi muodostua ns. ylikylläinen liuos, joka edesauttaa lääkeaineen nopeaa imeytymistä ohutsuolesta tai voi johtaa lääkeaineen saostumiseen. Erot saostumisessa, ja siten myös imeytyvän lääkeaineen määrässä, voivat olla merkittäviä paasto- ja ruoansulastusvaiheiden välillä. Tässä työssä tutkittiin kolmen heikosti emäksisen lääkeaineen, dipyridamolin, ketokonatsolin ja yhdiste A:n, käyttäytymistä ruoansulatuskanavassa kaksivaiheisella mikrodissoluutiomenetelmällä. Tutkimuksissa käytettiin kolmea eri lääkeainemäärää, jotka vastasivat kliinisiä annoksia. Työssä tutkittiin sekä paasto- että ruoansulatusvaihetta, mahan erilaisten pH:iden vaikutusta sekä biorelevanttien liuosten merkitystä verrattuna tavallisiin puskuriliuoksiin. Mahanestettä simuloivissa väliaineissa (SGF pH 1,2, SGF pH 4,0, FaSSGF pH 1,6 ja asetaattipuskuri pH 5,0) selvitettiin lääkeaineiden liukenemista. Kun liuoksiin lisättiin ohutsuolen nesteitä simuloivaa biorelevanttia väliainetta (FaSSIF tai FeSSIF) kuvaamaan lääkeaineen etenemistä ruuansulatuskanavassa, nähtiin miten eri annokset saostuivat ja miten ne pysyivät ylikylläisinä liukoisuustutkimuksiin nähden. Lisäksi tutkittiin erilaisten sekoitusnopeuksien (300 rpm ja 150 rpm) sekä eri mittakaavan dissoluutiokokeiden (USP I ja minidissoluutio) erilaisten hydrodynaamisten olosuhteiden vaikutusta saostumiseen. Pitoisuudet määritettiin kuituoptiikan avulla suoraan dissoluutioastioista. Lääkeaineiden uudelleenliukenemista ohutsuolessa sekä fysikaalisten ominaisuuksien vaikutusta liukenemisnopeuteen tutkittiin läpivirtausdissoluutiomenetelmällä FaSSIF-liuoksessa. Ruoansulatusvaihetta simuloivissa mikrodissoluutiokokeissa lääkeaineet eivät saostuneet suurillakaan annoksilla. Sen sijaan paastovaihetta simuloivissa kokeissa annoksen vaikutus oli selkeä ja suurimmilla annoksilla liuenneen lääkeaineen suhteellinen osuus oli pienempi kuin pienillä annoksilla. Suuret annokset saostuivat nopeasti, kun taas pienet annokset pysyivät hyvin ylikylläisinä. FaSSGF-liuosta käytettäessä liuokset pysyivät vielä pidempään ylikylläisinä. Mahavaiheen korkealla pH:lla oli merkittävä heikentävä vaikutus ohutsuolivaiheessa liuenneena olevaan lääkeainemäärään eikä ylikylläistä liuosta muodostunut lainkaan. Mikrodissoluutiossa pienempi sekoitussnopeus näytti aiheuttavan enemmän saostumista ja tulosten vaihteluväli oli suurempaa. Myös eri mittakaavan dissoluutiokokeiden tulokset poikkesivat toisistaan erilaisista hydrodynaamisista olosuhteista johtuen. Läpivirtausdissoluutiokokeilla nähtiin saostuman fysikaalisten ominaisuuksien vaikutus sen uudelleenliukenemiseen. Tutkimuksen perusteella kaksivaiheinen mikrodissoluutiomenetelmä sopii käytettäväksi muutamalle milligrammalle lääkeainetta ja sillä voidaan arvioida emäksisten lääkeaineiden saostumispotentiaalia paasto- ja ruoansulatusvaiheissa. Myös mahan pH:n vaikutusta liuenneena olevaan lääkeainemäärään voidaan analysoida. Menetelmä soveltuu riskinarviomenetelmäksi esimerkiksi, kun halutaan arvioida, milloin annos nostaa saostumisriskiä tai käytettäväksi varhaisen formulaatiokehityksen tukena. Sellaisenaan dissoluutiokokeilla saadaan kvalitatiivista tietoa saostumisesta emäksisiä lääkeaineita vertailtaessa. Dissoluutiokokeista saadut liukenemista, saostumista ja uudelleenliukenemista kuvaavat parametrit tullaan jatkossa yhdistämään farmakokineettiseen mallinnusohjelmaan, jonka avulla voidaan arvioida näiden vaiheiden vaikutus ja merkitys lääkeaineen imeytymiseen in vivo.
  • Tapio, Soile (Helsingin yliopisto, 2002)
    Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää Helsingin yliopiston Heila-tietojärjestelmän kehitysprojektin kulkua vuosina 1994-1999. Toisena tutkimustehtävänä oli selvittää minkälaisia ongelmia projektissa oli esiintynyt. Tutkimuksen aineisto oli projektin dokumentaatio, jossa pääaineistona olivat projektin johto- ja projektiryhmien kokouspöytäkirjat, tilanneraportit ja muut määrämuotoiset projektidokumentit. Lisäksi käytettävissä oli muuta aineistoa, kuten Heila-projektia käsitteleviä sähköpostiviestejä ja yleisönosaston kirjoituksia. Tutkimuksessa aineistoa kuvattiin kertomuksellisesti, projektin tapahtumat kirjattiin kertomukseksi kronologisessa järjestyksessä. Aineistoa analysoitiin toisen tutkimustehtävän mukaisesti sisällön analyysillä, ja tästä tuloksena oli projektin ongelmien luokittelu. Lopuksi tarkasteltiin projektin etenemiskertomuksen ja ongelmien luokittelun suhdetta. Kohteena ollut projekti viivästyi aikataulustaan kaikissa vaiheissa: toteutus- ja käyttöönotot viivästyivät useita kuukausia. Projektissa ilmeni resurssipulaa, välillä toimittajan ja välillä asiakkaan eli Helsingin yliopiston puolella. Lisäksi ohjelman sisältöalue oli niin monimutkainen, että se aiheutti vaikeuksia toteutuksessa ja käytössä. Järjestelmän suorituskyky ei vastannut sovittua, käyttöönottojen jälkeen jopa yksinkertainen tallennustoiminto saattoi kestää useita minuutteja, eikä normaaleja työtoimintoja saatu hoidettua. Helsingin yliopisto teki useita kirjallisia huomautuksia ja korvausvaatimuksia toimittajalle. Ongelmat jakautuivat toimintatapoihin liittyviin ongelmiin ja teknisiin ongelmiin. Toimintatapoihin liittyvät ongelmat sisälsivät käyttäjien huomiointiin ja projektin läpivientiin liittyviä ongelmia. Tekniset ongelmat jakautuivat kolmeen alakategoriaan: suorituskyvyn ongelmat, ohjelman ominaisuuksiin liittyvät ongelmat sekä yhteyksiin liittyvät ongelmat. Kukin alakategoria jakautui luokkiin. Projektin etenemistä arvioitiin suhteessa sen toteuttamista ohjanneeseen Helsingin yliopiston yhteistyöprojektien laatuohjeeseen, sekä Niemen (1993) malliin tietojärjestelmäprojektien läpiviennistä. Ongelmien luokittelua verrattiin Niemen (1993) arvioon projektien ongelmista. Projektin onnistumista arvioitiin Saarisen ja Sääksjärven (1992) projektin onnistumisen teorian avulla. Tulosten perusteella on mahdollista tarkastella muita projekteja, ja ongelmaluokitusten perusteella havaita potentiaaliset ongelmat. Siten voidaan parantaa työskentelyolosuhteita ja onnistumisen edellytyksiä tietojärjestelmäprojekteissa. Avainsanat: Tietojärjestelmät, projektityö, ongelmat Keywords: Information systems, project work, problems
  • Saraste, Martti (1936)
  • Auramo, Tanja (1999)
  • Antti-Lindholm, Heidi Elisabet (2006)
    I pro gradu- avhandlingen studeras problemanvändning av internet ur ett skolkuratorsperspektiv. Syftet är att öka förståelsen av problemanvändning av internet i studerandenas vardag och som ett socialt problem. Referensramen har varit det postmoderna samhället. Globaliseringen och virtualiseringen av vardagen syns konkret via internet i ungdomarnas vardag. (Giddens 2003 ), (Baumann 2000). Forskning om internetberoende försvåras av att begreppet inte är klarlagt. Det har främst forskats utgående från ett medicinskt och ett psykologiskt perspektiv. (Kaltiala-Heino et.al, 2004) (Young 1999). Mediaforskningen har gett en bakgrund för förståelsen av mediakulturen i ungdomarnas verklighet i dagens informationssamhälle. ( Suoranta 2001) Forskningen är kvalitativ med skolkuratorernas berättelse i fokus. Berättelserna är fyra till antalet. Utgångspunkten var att skolkuratorerna skulle berätta om studerande, vars vardag påverkats av internet, datamaskin eller andra spelkonsoler. Ur de fyra berättelserna kunde man särskilja 10 fall som analyserades närmare. Berättelserna analyserades utgående från den biografiska modellen. Berättelsens bakgrundskonstruktion, narrativ, argumentation och sammanfattning gav redskap till analysen.(Riemann 2005, Johansson 2005) Analysens struktur utgjordes av de centrala teorierna i arbetet d.v.s. teori om beroende (Nilsson 2002), (Griffiths 1998) och teori om sociala problem i förändring (Ronnby 1987), ( Meuwisse & Swärd 2002), (Simpura & Tigerstedt 1999) . Undersökningen visar att internet är en naturlig del av studerandenas vardag. Som gemensam bakgrundskonstruktion för skolkuratorernas berättelser kunde urskiljas en förståelse av den s.k. nätgenerationen. Resultaten visar det som utmärker problemanvändning av internet är upptagenhet och att denna upptagenhet leder till konflikter i både hem, skola och andra sociala nätverk. Sinnesförändring, toleransökning och abstinenssymtom ger upphov till både fysisk och psykisk ohälsa. Problemanvändning av internet som ett socialt problem kan konstateras vara ett relativt nytt problem som inte har uppmärksammats i samhället. Detta problem kan ses som ett personligt problem i dagens postmoderna samhälle.
  • Korhonen, Teija (2007)
    Helicobacter pullorum eristettiin alun perin 90-luvun puolivälissä kanoista ja broilereista. Bakteeri on eristetty myös suolistokanavaoireisilta potilailta ympäri maailmaa ja sen epäillään olevan zoonoottinen. H. pullorum voi saastuttaa broilerinruhoja teurastuksen yhteydessä ja siten aiheuttaa elintarvikehygieenisen riskin. Kaikkiaan helikobakteerilajeja tunnetaan yli kaksikymmentä ja niitä on todettu eri nisäkkäiden ja kanojen maha-suolistokanavassa. Joidenkin lajien, kuten Helicobacter pylorin merkitys ihmisten taudinaiheuttajana on kiistattomasti todistettu. Tämän tutkimuksen kokeellinen osuus tehtiin keväällä 1999. Siinä vaiheessa H. pullorumista oli vielä melko vähän tutkittua tietoa. Tutkimuksessa vertailtiin eri kasvualustojen ja suodatusmenetelmän soveltuvuutta H. pullorumin eristämiseen sekä kartoitettiin bakteerin esiintymistä siipikarjanäytteissä. Tutkittujen kasvualustojen soveltuvuudessa H. pullorumin viljelyyn ei todettu merkittäviä eroja. Suodatusmenetelmää sen sijaan ei saatu toimimaan luotettavasti. Siipikarjanäytteinä käytettiin munintakanojen maksanäytteitä sekä umpisuolen sisältöä. Teurastamolta otetuista näytteistä eristettiin 22 bakteerikantaa, joita fenotyyppisten ominaisuuksiensa perusteella voidaan pitää kampylo- tai helikobakteereina. Nykytietämyksen mukaan tarkemmat lajimääritykset näille voitaisiin tehdä esimerkiksi PCR-menetelmällä. Helicobacter pylori -bakteeria lukuunottamatta helikobakteereiden eristäminen eritoten viljelymenetelmin on todettu haastavaksi niiden vaativien kasvuominaisuuksien takia. Tämän takia helikobakteereilla voi olla tiedettyä suurempi merkitys niin eläin- kuin ihmislääketieteessäkin. Helicobacter pullorum -bakteerin taudinaiheuttajamerkityksen ja zoonoottisuuden arvioiminen vaatii kuitenkin vielä lisätutkimuksia.
  • Koskenpato, Jari (Helsingin yliopisto, 2001)
  • Salomaa-Räsänen, Anniina (Helsingfors universitet, 2008)
    Helicobacter pylori (H. pylori) causes a life long infection on the gastric mucosa which can lead to peptic ulcers and premalignant and malignant conditions. The infection, mainly acquired in childhood, rarely resolves spontaneously. Timely eradication of H. pylori improves dramatically the prognosis of peptic ulcer disease and seems to prevent subsequent gastric malignancies. We started in the primary health care practice in Vammala, Finland, a unique population-based, voluntary 'screen-and-treat' H. pylori pilot study in 1994. In 1996 the study was extended to include all inhabitants aged 15 to 40 years and in 1997-2000 all inhabitants aged 15 and 45 years; the participitation rate was 75%. Altogether 4626 subjects were screened for H. pylori infection using serology. All infected ones were offered eradication therapy. The eradication rates were 82.2% per-protocol and 71.9% in intention-to-treat analysis among the 3326 15 to 40-year-old participants in 1996. H. pylori seroprevalence rates were calculated to have decreased from 12% to 4% among them. Differences between H. pylori antibody-positive and -negative subjects and risk factors for H. pylori infection were studied using a questionnaire. In multivariate analysis, crowding in the childhood household, low education of the mother, smoking and alcohol consumption, unfavourable housing conditions, and sick leave due to dyspepsia were associated with H. pylori infection. We determined in different age-groups the accuracy of H. pylori IgG and IgA antibody tests used in the 'screen-and-treat' programme, with special emphasis on the presence of atrophic gastritis. In 561 consecutive adult patients who underwent gastroscopy for clinical indications the IgG test was highly sensitive (99%) in all age groups. The specificity was 99% in subjects aged 15- 49, and high also in those aged 50-64 and those aged 65 or older (97% and 93%, respectively), when patients with atrophic gastritis were excluded. Both IgA and CagA antibody responses during H. pylori infection have been found to be associated with an increased risk of peptic ulcers and gastric malignancies. By reanalysing paired serum samples collected with two decade’s interval from 560 subjects we found that the increase in the prevalence of IgA antibodies with age was due not only to the birth cohort phenomenon and seroconverters, but also to increasing IgA antibody levels during infection. The change in the prevalence of CagA antibodies was studied by reanalysing sera collected from 408 subjects in 1973 and from 503 subjects in 1994. The proportion of subjects infected with CagA+ H. pylori strains had declined faster than that of subjects infected with CagA- H. pylori strains, while the overall prevalence of H. pylori had declined.