Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 5629-5648 of 25284
  • Sandqvist, Jaana (2014)
    Tutkielmassa tarkastellaan tilastotiedon viestinnän periaatteita tiedontuottajien näkökulmasta. Tavoitteena on selvittää, minkälaiset periaatteet ohjaavat tilastotiedon tuottajien eli tilastoasiantuntijoiden viestintää ja minkälaisen roolin tilastoasiantuntijat itselleen määrittelevät tilastotiedon viestinnässä. Lisäksi tarkastellaan sitä, kuinka löydetyt periaatteet ja muodostunut rooli yhdistyvät julkisessa asiantuntijuudessa. Tilastoasiantuntijoiden työtä ohjaavat monet organisaation ja tilastomaailman kirjoitetut säännöt. Tässä tutkimuksessa keskitytään periaatteisiin, jotka eivät ole julkilausuttuja eli ovat niin sanotusti implisiittisiä. Tilastotiedon viestinnälle ei ole olemassa omaa teoreettisesta viitekehystä, joten tilastotiedon viestintää tarkastellaan pääosin tiedeviestinnän kontekstissa ja tätä valintaa sekä perustellaan että arvioidaan tutkielman edetessä. Tiedeviestinnän lisäksi mukana on yhteisöviestinnän näkökulma, jonka yhteydessä tuodaan esille myös julkishallinnon erityispiirteitä. Tiedeviestinnän näkökulmasta tiedon tuottajat ovat tutkijoita ja yhteisöviestinnän kontekstissa asiantuntijoita tai tietotyöntekijöitä. Molempien näkökulmien sisällä tiedontuottajien viestintää kohtaan esitetään erilaisia odotuksia ja vaatimuksia. Tutkijoilta ja asiantuntijoilta vaaditaan esimerkiksi taitoa kertoa omasta työstään ei-asiantuntijoille eli niin sanotuille maallikoille; tästä käytetään tiedeviestinnän piirissä nimitystä tieteen popularisointi tai tieteen yleistajuistaminen. Tutkimuksen kohteena olivat Tilastokeskuksen asiantuntijat. Tutkimusta varten haastateltiin 11 tilastoasiantuntijaa, jotka valittiin harkinnanvaraisesti Tilastokeskuksen tilastoja tuottavista yksiköistä. Haastattelut toteutettiin yksilö- ja teemahaastatteluina ja niistä saatu aineisto litteroitiin. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä, joka pohjautuu yhdysvaltalaiseen perinteeseen. Menetelmän mukaisesti aineistoa ensin pelkistettiin ja sen jälkeen ryhmiteltiin. Tämän jälkeen aineisto esitettiin tiivistetyssä muodossa ja lopuksi tehtiin johtopäätöksiä. Analyysin tuloksena syntyi kaksi luokittelua, jotka on esitetty kuviomuodossa ja selitetty auki. Julkisen asiantuntijuuden tarkastelun yhteydessä hyödynnettiin tämän ensimmäisen analyysivaiheen tuloksia ja lisäksi Esa Väliverrosen tutkimuksessaan esittämiä tutkijoiden julkisuusrooleja. Tutkimuksessa havaittiin, että tilastotiedon viestinnän periaatteita määrittävät asiantuntijoiden käsitykset siitä, mitä viestintä ylipäätään on, mitä viestinnällä tavoitellaan ja ketkä viestintäprosessissa ovat osallisia ja millä tavoin. Tilastoasiantuntijoiden viestintärooli määrittyy asiantuntijaan liittyvien odotusten ja vastuiden sekä toisaalta organisaation asettamien reunaehtojen kautta. Tuloksista käy ilmi, että asiantuntijat mielellään tekevät yleistajuista viestintää ja ottavat aktiivisen viestintäroolin. Rooli jää kuitenkin heikoksi, koska taustaorganisaatiolta ei koeta saavan riittävästi tukea viestinnän tekemiseen. Lisäksi asiantuntijat tasapainoilevat julkisuudessa sen suhteen, missä määrin he ovat yksilöitä ja persoonia ja missä määrin organisaation edustajia. Tutkijoiden julkisuusrooleista tilastoasiantuntijoille sopivat parhaiten tulkitsijan ja popularisoijan roolit. Julkisuudessa toimiminen nousee esille niin tiedeviestinnän kuin yhteisöviestinnän piirissä ja asettaa tiedontuottajille monenlaisia odotuksia. Asiantuntijuus määrittyy pitkälti suhteessa ei-asiantuntijoihin ja mediayhteiskunnassa eläessämme tarvitaan julkisuutta, jotta asiantuntijuus tulee esille. Toisaalta odotuksia ja rajoituksia asiantuntijalle asettaa yhteisö, jonka puitteissa he toimivat. Tilastotiedon viestinnän tarkastelu tiedeviestinnän kehikossa oli onnistunut valinta tämän tutkimuksen yhteydessä, vaikka tilastot ja tiede eivät synonyymeja olekaan.
  • Ek, Laura (2010)
    Denna uppsats baserar sig runt den deliberativa medborgardiskussion som ordnades i Åbo år 2006 angående ett sjätte kärnkraftsverk. Medborgardiskussionen var ett strikt vetenskapligt test som analyserades sedan av Maija Setälä, Kimmo Grönlund och Kaisa Herne, som även var med om att ordna själva medborgardiskussionen. Detta test hade som mål att se hur diskussion och information formar beslutsfattandet. I den tidigare forskningen har könets roll inte specifikt tagits i beaktande, och det är denna bit som läggs till med denna uppsats. Enligt det teoretiska materialet, främst i genusforskningen, är könets roll avsvärd i största delen av all kommunikation. Det är därmed logiskt att se på könets roll även i en strikt kontrollerad medborgardiskussion, även om den deliberativa demokratiteorin anser sig klara av att tunna ut ojämlikheter som kan tänkas påverka i en gruppdiskussion. Frågan som adresseras i uppsatsen är om könet påverkar i en kontrollerad deliberativ medborgardiskussion. I denna uppsats studeras endast kön, även om det finns många andra faktorer som även kan påverka en medborgardiskussion. I uppsatsen hittas först den deliberativa demokratiteorins viktigaste punkter och sedan genusforskningens teori om könets roll. Därefter presenteras den tidigare forskningen samt avgränsningarna. Till sist presenteras de nya körningarna med kön som avgörande faktor. Körningarna gjordes i samband med denna uppsats i dataprogrammet SPSS, men materialet var samlat redan vid medborgardiskussionen i Åbo. Den teoretiska referensramen syftar på att kön skulle ha en stark anknytning till hur gruppdiskussioner går till då det finns både män och kvinnor som medlemmar. Kvinnor ses ha mindre möjligheter att till exempel uttrycka sig än männen. Körningarna som gjordes för denna uppsats visar dock motsatsen. Kvinnor och män visade få skillnader i åsiktsförändringen. Detta tyder på att en strikt kontrollerad deliberativ medborgardiskussion faktiskt skulle radera ut skillnaderna könen emellan.
  • Varpa, Antti (2012)
    Talousrikosrintamalla yksi merkittävimmistä tekijöistä 20 vuoden ajan on ollut 1990-luvun alun talouslama ja pankkikriisi. 1990-luvun alussa konkurssit ja niihin liittyvät rikokset lisääntyivät huomattavasti, mikä työllisti talousrikostutkljoita koko vuosikymmenen. Lamaan ja taloudelliseen kriisiin liittyvän taloudellisen rikollisuuden lisääntymisen myötä talousrikoksien torjunnan tehostamiselle syntyi yhteiskunnallinen tilaus. Perinteisiin rikoksiin verrattuna taloudellista rikollisuutta käsittelevä tutkimus on, sekä Suomessa, että ulkomailla ollut melko vähäistä. Yksi tärkeimmistä syistä talousrikollisuutta koskevan tutkimuksen suhteellisen vähäiseen määrään on taloudelliseen rikollisuuteen liittyvien käsitteiden epäselvyys ja yksimielisyyden puute. Talousrikokset sijoittuvat monien eri rikosnimikkeiden alle ja osaan rikoksista sisältyy myös perinteisiä rikoksia. Tutkimukseni on sekoitus kvantitatiivista sekä kvalitatiivista analyysiä, joita yhdisteilen pyrin muodostamaan kokonaiskuvaa siitä miten talousrikollisuus ja harmaa talous näkyivät 1990-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa. Sisältöanalyysiä olen käyttänyt Helsingin Sanomien mielipide- ja pääkirjoitusten sekä kansanedustajien kirjallisten kysymysten osalta. Valitsin tutkimusmetodikseni kvantitatiivisen tutkimuksen, koska halusin saada tulokset mandollisimman hyvin tilastolliseen muotoon ja näin paremmin pystyä analysoimaan eri muuttujia ja niiden välisiä suhteita. Kvalitatiivisia metodeja käytin puolestaan, koska niiden avulla pystyy paremmin ymmärtämään sekä pääsemään lähemmäksi tutkimuskohdetta. 1990-luvun laman jälkimainingeissa Suomessa talousrikosten torjunnan kehittämiselle oli sopiva poliittinen ja sosiaalinen tilaus. Suomen hallitus teki vuonna 1996 periaatepäätöksen taloudellisen rikollisuuden ja harmaan talouden vähentämisestä, päätöksen mukaan eri viranomaisten resursseja lisättiin huomattavasti. Tehostunut viranomaistoiminta vaikutti suoraan myös ilmi tulleiden talousrikosten, etenkin verorikosten, määriin. Juuri vero- ja kirjanpitorikokset olivat suuressa määrin kontrolliin liittyvää rikollisuutta, jossa esiin tulevien rikosten määrä oli suorassa yhteydessä verottajan kontrollin tiukkuuteen. Kontrollirikosten määrien vaihtelussa ei kyse ollut niinkään suoraan taloustilanteen muutoksista, vaan epäsuoremmin siitä miten talouskriisi ja kansalaisen tyytymättömyys asioiden tilaan vaikutti poliitikkojen ja eri viranomaisten halukkuuteen puuttua rikoksiin. Velallisen rikokset puolestaan tulivat esiin yleensä konkurssipesien selvittelyn yhteydessä, jolloin ilmitulleen rikollisuuden määrät olivat kiinteässä yhteydessä konkurssien määrään. Velallisen rikosten poliisin tietoon tulleiden määrien kehitys oli siis kontrollirikoksia tiiviimmin yhteydessä taloudellisen tilanteen muutoksiin ja talouskriisin aiheuttamaan konkurssiaaltoon. Toisaalta 1990-luvun noususuhdanteessa taloudelliset vaikeudet koettelivat huonommin menestyvien yrityssektorien yrityksiä ja yrityksiä, jotka eivät pärjänneet taloudellisessa kilpailussa. Tällaiset rakenteelliset tekijät saattoivat vaikuttaa olennaisesti juuri velallisen rikosten luonteeseen. 1990-luvun talouskriisi aiheutti yhteiskunnassa monenlaisia muutoksia. Yksi muutoksista oli se, miten talousrikollisuuteen ja harmaaseen talouteen alettiin laman jälkimainingeissa suhtautua. Media, poliitikot ja suuri yleisö kiinnostuivat talousrikollisuudesta 1990-luvun alkupuoliskolla aivan uudella tavalla. Useat tahot kokivat pankkikriisin sekä sen jälkeisen pankkituen epäoikeudenmukaisena ja halusivat löytää siihen syyllisiä, tähän kasinopelurit, epämääräiset liikemiehet sekä talousrikolliset sopivat hyvin. Taloudellinen rikollisuus nousi esiin mediassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa yhtenä pankkikriisin elementtinä, jolloin poliitikkojen oli käytännössä mandotonta olla ottamatta sitä huomioon. 1990-luvun alkupuolella tehtiin paljon konkursseihin ja pankkeihin liittyviä talousrikoksia, joiden selvittely jatkui pitkälle 2000-luvun puolelle. Talousrikollisuus nousi Suomessa poliitikkojen ja suuren yleisön kiinnostuksen kohteeksi 1990-luvun alun laman myötä. Laman ja siihen liittyvän lisääntyneen talousrikollisuuden sekä harmaan talouden myötä syntyi voimakas yhteiskunnallinen tilaus talousrikosten torjunnan tehostamiselle. 1990-luvun puolivälistä lähtien talousrikostorjuntaan osoitettiin merkittäviä lisäresursseja. Talousrikollisista saatiin yhteinen vihollinen, johon poliitikot ja kansa saattoivat keskittää laman aikaansaamaa turhautumista.
  • Niemelä, Kimmo (2006)
    Harmaan talouden problematiikkaa tarkastelevan tutkielman tarkoitus on vastata kysymyksiin siitä, mitkä tekijät vaikuttavat yksilön veronkiertopäätökseen ja kuinka nämä tekijät huomioon ottaen harmaata taloudellista toimintaa voidaan vähentää ja ennaltaehkäistä. Tarkastellaan myös sitä, minkälaisia vaikutuksia harmaan sektorin olemassaololla on yhteiskunnan hyvinvointiin. Yksilön veronkiertoon vaikuttavia mekanismeja tarkastellaan ensin odotetun hyödyn aksioomiin ja rationaaliseen valintaan perustuvan Allinghamin ja Sandmon (1972) esittelemän mallin avulla, jossa veronkiertäjän päätösmuuttujana ovat verottajalle ilmoitetut tulot. Tämän jälkeen veronkiertäjän päätösmuuttujien joukkoon lisätään työn tarjontapäätös, jolloin veronkiertopäätös syntyy jo työn tarjonnan yhteydessä. Yksilö tekee valintansa myös kulutuksensa suhteen, joten tarkastelua laajennetaan myös hyödykemarkkinoille, joilla verolajina on hyödykevero. Kanniaisen ja Pääkkösen (2004) kahden sektorin mallissa, jossa toista sektoria verotetaan ja toista ei, yksilöt tekevät valintansa sen suhteen, kummalta sektorilta he ostavat hyödykkeitä. Teoreettiseen viitekehykseen yhdistetään myös yksilön moraaliset tuntemukset sekä yhteisön asettamat normit, joiden merkitystä yksilön veronkiertopäätökseen selvitetään. Tarkasteltaessa yksilön veronkiertopäätökseen vaikuttavia tekijöitä sekä empirian että teorian valossa voidaan päätellä ristiriitaisuuksia ilmenevän esimerkiksi veroasteen muutoksen vaikutuksessa veronmaksajan veronkiertopäätökseen. Yitzhakin (1974) malliin perustuvan ennusteen mukaan veronkierto saattaa vähentyä veroasteen noustessa, kun empiiristen tutkimusten mukaan vaikutus on päinvastainen. Allingham–Sandmo-mallin mukaan taas veroasteen vaikutus veronkiertoon riippuu veronkiertäjän riskinkaihtamisesta. Näin ollen selviä johtopäätöksiä ei voida tehdä. Rangaistusaste sekä kiinnijäämistodennäköisyys näyttävät vähentävän veronkierron määrää. Veronmaksajan moraalilla ja sosiaalisilla normeilla on veronkiertoa vähentävä vaikutus. Kun pohditaan harmaasta sektorista aiheutuvia hyvinvointivaikutuksia koko yhteiskunnalle, saadaan selville, että epävirallisen sektorin olemassaolo vähentää valtion verotuloja, jolloin julkisten hyödykkeiden tarjonta yhteiskunnassa vähenee. Kuluttajien hyvinvointi osittain kuitenkin kasvaa, koska harmaa sektori pienentää laillisen sektorin hinnoitteluvoimaa kilpailun kiristyessä. Teorian mukaan sekä verovalvonnan tehostaminen että rangaistusten kiristäminen laskevat harmaan sektorin markkinaosuutta, mutta molemmista aiheutuu valtiovallalle kustannuksia. Veronmaksajan oletetaan teorian mukaan olevan riskiä kaihtava, joten tämän perusteella verovalvonnan tehostaminen saattaa olla tehokkaampi veronkiertoa ehkäisevä keino. Ekonometrisen mallin avulla tutkittiin sitä, vaikuttavatko ihmisen moraalikäsitykset aidosti veronkiertopäätökseen sekä sitä, millä tavoin sekä minkä suuntaisesti sosiaaliseen yhteisöön samastuminen yksilön moraaliin vaikuttaa. Tulosten mukaan moraali ei vaikuta ainoastaan suoraan yksilön päätökseen normien vastaisesta toiminnasta vaan myös sosiaalisen ryhmän kautta.
  • Uronen, Pauliina (Helsingin yliopisto, 2007)
    This study deals with algal species occurring commonly in the Baltic Sea: haptophyte Prymnesium parvum, dinoflagellates Dinophysis acuminata, D. norvegica and D. rotundata, and cyanobacterium Nodularia spumigena. The hypotheses are connected to the toxicity of the species, to the factors determining toxicity, to the consequences of toxicity and to the transfer of toxins in the aquatic food web. Since the Baltic Sea is severely eutrophicated, the fast-growing haptophytes have potential in causing toxic blooms. In our studies, the toxicity (as haemolytic activity) of the haptophyte P. parvum was highest under phosphorus-limited conditions, but the cells were toxic also under nitrogen limitation and under nutrient-balanced growth conditions. The cellular nutrient ratios were tightly related to the toxicity. The stoichiometric flexibility for cellular phosphorus quota was higher than for nitrogen, and nitrogen limitation led to decreased biomass. Negative allelopathic effects on another algae (Rhodomonas salina) could be observed already at low P. parvum cell densities, whereas immediate lysis of R. salina cells occurred at P. parvum cell densities corresponding to natural blooms. Release of dissolved organic carbon from the R. salina cells was measured within 30 minutes, and an increase in bacterial number and biomass was measured within 23 h. Because of the allelopathic effect, formation of a P. parvum bloom may accelerate after a critical cell density is reached and the competing species are eliminated. A P. parvum bloom indirectly stimulates bacterial growth, and alters the functioning of the planktonic food web by increasing the carbon transfer through the microbial loop. Our results were the first reports on DSP toxins in Dinophysis cells in the Gulf of Finland and on PTX-2 in the Baltic Sea. Cellular toxin contents in Dinophysis spp. ranged from 0.2 to 149 pg DTX-1 cell-1 and from 1.6 to 19.9 pg PTX-2 cell-1 in the Gulf of Finland. D. norvegica was found mainly around the thermocline (max. 200 cells L-1), whereas D. acuminata was found in the whole mixed layer (max. 7 280 cells L-1). Toxins in the sediment trap corresponded to 1 % of DTX-1 and 0.01 % PTX-2 of the DSP pool in the suspended matter. This indicates that the majority of the DSP toxins does not enter the benthic community, but is either decomposed in the water column, or transferred to higher trophic levels in the planktonic food chain. We found that nodularin, produced by Nodularia spumigena, was transferred to the copepod Eurytemora affinis through three pathways: by grazing on filaments of small Nodularia, directly from the dissolved pool, and through the microbial food web by copepods grazing on ciliates, dinoflagellates and heterotrophic nanoflagellates. The estimated proportion of the microbial food web in nodularin transfer was 22-45 % and 71-76 % in our two experiments, respectively. This highlights the potential role of the microbial food web in the transfer of toxins in the planktonic food web.
  • Aho, Tommi (Helsingin yliopisto, 2014)
    Objective: Low-grade inflammation underlies a wide variety of long term diseases. Serum level of C-reactive protein (CRP) is a widely used biomarker of inflammation. Its associations with different risk factors of inflammation e.g. psychological stress, depression and health behavior are well known. Previous research suggests that personality is a potential factor underlying several of these risk factors of inflammation. According to Cloninger’s model of temperament and character, temperament trait harm avoidance is related to vulnerability for psychological stress and character trait self-directedness is related to maturation of personality and various aspects of well-being. However little is known about the relationship between these personality traits and inflammation. The aim of the present study was to investigate whether harm avoidance and self-directedness was able to predict changes on serum levels of CRP in prospective 11-year follow-up study design. Methods: The present study included 1191 participants (aged 35-50 years) from the longitudinal and population-based Cardiovascular Risk in Young Finns -study (CRYFS) started in 1980. Hierarchical regression analysis was used to examine the relationship between CRP and personality dimensions harm avoidance and self-directedness assessed by Temperament and Character Inventory (TCI) in 2001 and 2012. CRP levels from 2012 assessment were used as a dependent variable and mean scores from 2001 and 2012 studies of harm avoidance and self-directedness were used as independent variables in analysis. CRP levels from 2001 were used for baseline adjustment of CRP. Other covariates adjusted in analysis were assessed in 2012. Results and conclusions: The results showed that only self-directedness was weakly associated with serum levels of CRP, partly contrary to prime hypothesis. However, the main finding was that neither harm avoidance nor self-directedness predicted changes on serum levels of CRP over eleven years after adjusting CRP baseline and covariates. The current findings are mainly inconsistent with previous research. These findings suggest that harm avoidance and self-directedness are not independent risk factors of inflammation from an epidemiological perspective.
  • Enqvist, Leena (Helsingin yliopisto, 2010)
    Tutkimus käsittelee hyvinvointiin liittyviä ihanteita yksilön ja yhteisön näkökulmasta Syon Abbeyn birgittalaisluostarissa myöhäiskeskiajalla. Vuonna 1415 perustettu Syon Abbey kuului Englannin varakkaimpien luostarien joukkoon. Se noudatti Birgitan (1302/1303–1373) luostarisääntöä (Regula Salvatoris) ja oli säännön mukaisesti kaksoisluostari, jossa eli nunnien lisäksi myös veljiä. Tutkimuksen päälähteinä käytetään Birgitan sääntöä täydentäviä Syon Abbeyn luostaria varten kirjoitettuja sääntölisäyksiä sekä kahta nunnia varten laadittua hengellistä opaskirjaa. Hyvinvointiin liittyvät ihanteet on tässä tutkimuksessa jaoteltu fyysiseen, sosiaaliseen ja henkis-hengelliseen osa-alueeseen. Fyysisen hyvinvoinnin osalta tarkastellaan luostarin omaisuutta ja työnjakoa sekä ravintoon, vaatetukseen ja terveyteen liittyviä kysymyksiä. Varakkaana luostarina Syon Abbey kykeni tarjoamaan asukkailleen tasokkaat elinolosuhteet. Luostaria johti abbedissa, joka jakoi harkintansa mukaan työtehtävät muille luostarin asukkaille. Nunnien vastuu luostarin talouden ja arkielämän järjestämisessä oli suuri. Veljien vastuulla oli sakramenttien toimittaminen, saarnaaminen ja hengellinen ohjaus. Monilla Syon Abbeyn asukkailla oli aristokraattinen syntyperä, ja tottumus korkeaan elintasoon näkyi muun muassa ruokahankinnoissa kalliina mausteina ja muina ylellisyystuotteina, vaikka ihanteena olikin kohtuullisuus. Fyysisiin tarpeisiin liittyviä säädöksiä perusteltiin terveellisyydellä ja tarkoituksenmukaisuudella. Nunnien henkinen työ edellytti, että he olivat hyvin ravittuja ja terveitä. Vaatetuksen tuli olla yhtenäinen, millä osoitettiin toisaalta yhteenkuuluvuutta, toisaalta erottauduttiin muista sääntökunnista ja maallikoista. Sosiaalinen hyvinvointi liittyy yksittäisen nunnan asemaan yhteisössä ja siihen, miten nunnien (sekä nunnien ja veljien) välistä kommunikaatiota säädeltiin. Lähteet osoittavat, että yhteisöelämän sujuvuutta pidettiin Syon Abbeyssä tärkeänä. Pahan puhuminen, toisten loukkaaminen, juoruilu, ylempien uhmaaminen ja puhuminen hiljaisuusaikoina oli kielletty. Toisia piti kohdella kunnioittavasti ja ystävällisesti, mutta kommunikointi olisi pitänyt rajoittaa välttämättömään. Kieltojen ja määräysten runsaslukuisuus nimenomaan kommunikointiin liittyen kertonee siitä, että näitä sääntöjä ei aina noudatettu. Erityisen tiukasti kontrolloitiin nunnien ja veljien keskinäistä yhteydenpitoa. Henkinen ja hengellinen hyvinvointi liittyy luostarin varsinaiseen tehtävään. Syon Abbeyllä oli maine oppineisuuden keskuksena. Kirjallisuuden rooli luostarin elämänihanteiden luojana oli merkittävä ja sen tarkoitus oli auttaa nunnia hoitamaan hyvin tärkeintä tehtäväänsä, yhteisten hetkipalvelusten toimittamista. Veljet ja ulkopuoliset käänsivät Syon Abbeyn nunnille kirjoja englanniksi, joten myös latinaa taitamattomilla oli mahdollisuus hankkia teologista tietämystä ja ymmärtää hetkipalvelusten sisältöä. Suuri kirjasto takasi hyvät lähtökohdat opiskelulle varsinkin, kun huomioidaan, että naisten mahdollisuudet saada opillista sivistystä olivat keskiajalla rajalliset. Yksilön hengellisen elämän tukeminen palveli yhteisöä, koska luostarin hengellinen työ nähtiin konkreettisena taisteluna pahaa vastaan. Vaikka luostari-ihanteet perusteltiin Syon Abbeyssä hengellisesti, myös maallisista tarpeista huolehdittiin, koska ne loppujen lopuksi palvelivat hengellisiä päämääriä.
  • von Boguslawski, Julia (Helsingin yliopisto, 2014)
    Finntron är en nutida hednisk tro som de finntroende själv beskriver som en modern tro vars rötter sträcker sig långt tillbaka i den finska forntiden. Liksom annan nyhednisk tro, är finntron en säregen kombination av nytt och gammalt, varför jag valt att granska den ur ett historiebruksperspektiv. Den övergripande forskningsfrågan är hur historien används för att skapa en meningsfull tro och gemenskap för i dag. Avsikten är att behandla historiebruket inom finntron på ett generellt plan och för att göra detta närmar jag mig frågan tematiskt, genom att analysera tre olika aspekter av finntron: natursynen, människosynen och livsstilen. I kapitlen om natur- och människosyn analyseras de mer teoretiska och andliga sidorna, som utgör grunden för världsbilden, och i kapitlet om livsstil diskuteras den praktiska sidan om hur finntron levs ut och i vilken mån olika aktörer formar den. Internet har haft en stor betydelse för den finska nyhedendomen och också finntron har fötts och delvis utvecklats på webben. Av denna orsak är också det använda materialet internetbaserat. Finntron undersöks via två kanaler: föreningen Taivaannaula ry:s hemsidor, som representerar föreningens bild av finntron, och internetforumet Hiitola, som används för att också kunna studera den individuella variation som finns ”på fältet”. Som teoretisk referensram används Peter Aronssons tankar om historiebruk och Jan Assmans teori om minneskultur. Dessutom kopplas finntron till den aktuella diskussionen om vad som är religionens roll i dagens samhälle. Historiebruket inom finntrons natursyn diskuteras i förhållande till en civilisationskritisk strävan efter att hitta ett fungerande alternativ till dagens kultur, som anses ohållbar både med tanke på härskande materialistiska värderingar och naturförstörelsen som den teknologiska utvecklingen fört med sig. Även om de finntroende gärna talar om sin tro som forntro, kommer jag fram till att det i akademisk mening framför allt är agrarkulturens folktro som finntron grundar sig på. I kapitlet som behandlar människosynen analyseras de finntroendes sätt att förhålla sig till människan som traditionsbärare. Också traditionens roll för behovet av autenticitet och legitimering för en ny religiös rörelse diskuteras. Även när det gäller människosynen är det framför allt folktron som är förebilden för finntron. Ett drag som framkommer är att finntroende ser folk, kultur, språk och geografiskt område som en odelbar helhet, vilket kan beskrivas som en kulturell form av nationalism, som strävar efter att bevara den egna kulturen från att undanträngas av främmande kultur. Som minneskultur konstateras finntron vara en skriftlig kultur. Även om de finntroende ofta beskriver sin tro som fortsättning på en muntlig tradition är det i praktiken bara spillror av äldre tro som lever kvar i dag och finntron studeras i huvudsak via skriftliga källor som hittas över internet, i böcker och i arkiv. I samband med att det börjat uppstå olika grupperingar inom finntron, har det börjat förekomma intern diskussion om hur tradition ska tolkas inom tron. För närvarande finns det två olika grupper som aspirerar till att representera, om inte alla, så åtminstone en större grupp finntroende. Föreningen Taivaannaula ry som grundades 2007 och Karhun kansa som i december 2013 registrerades som ett finntroende religiöst samfund. Utöver dem finns ett okänt antal finntroende som utvecklar sina egna tolkningar av finntron. Finntron skapas i skärningspunkten mellan föreningen, samfundet och alla individuella tolkningar. Med så många aktiva skapare bygger den på en mångfald inspirationskällor. Schematisk kan man säga att det är två olika kulturella fält som kombineras: den nationella och den nyhedniska historiekulturen. I relation till religionens förändrade roll i det postmoderna samhället, presenteras finntron i och med sin antidogmatiska och individualistiska karaktär som ett exempel på hur människor i dag söker och skapar andlig mening i sitt liv.
  • Brunberg, Johan Bernhard (Helsingin yliopisto, 2008)
    Musiikkitiedonhaku on poikkitieteellinen ala, jonka mielenkiintoisimpia sovelluksia ovat hyräilykyselykoneet. Symbolisen eli nuotteihin perustuvan musiikkitiedonhaun ydinkysymyksiä ovat, milloin sävelkulut muistuttavat jossakin musiikillisessa mielessä toisiaan, ja miten tätä voidaan mallinta ja mitata. Jos MIDI-muotoisesta nuottitietokannasta etsitään sävelkulun likimääräisiä esiintymiä, tarvitaan etäisyysmitta, joka kertoo, millaiset muunnokset säilyttävät sävelkulun oleellisesti samana ja mitkä ovat pieniä tai suuria virheitä. Tässä tutkielmassa perehdytään musiikin tonaaliseen ulottuvuuteen. Tonaalisuuden perustavanlaatuinen ilmenemismuoto länsimaisessa musiikissa ovat sävellajit. Sävellajit voidaan tunnistaa melko luotettavasti dynaamiseen ohjelmointiin perustuvalla algoritmilla, jossa verrataan nuottisegmentissä esiintyvien sävelten joukkoa eri sävellajien mukaisiin odotuksiin. Havaitaan, että harmonisen analyysin kannalta menetelmä on kuitenkin hieman epätarkka, koska siinä ei huomioida harmonisten sointujen vuorovaikutuksen merkitystä. Sävelkulkujen etäisyysvertailujen kannaltaa kriittisin tonaalisuuden ominaisuus on ihmisen sävelkorvan suhteellisuus, mikä tarkoittaa, että sävelten absoluuttiset korkeudet aistitaan keskimäärin melko epätarkasti, mutta sävelten väliset korkeuserot aistitaan tarkasti. Tutkielmassa esitetään sävelasteaakkosto, jonka merkkijonoina yksiääniset sävelkulut voidaan esittää vaihtoehtoisilla tavoilla suhteutettuina, ja pohditaan yleisesti sävelten suhteiden mittaamiseen liittyviä ongelmia sekä yksiäänisten sävelkulkuhakujen että polyfonisten ja homofonisten sävelkudosvertailujen kannalta.
  • Sahlan, Anna (Helsingin yliopisto, 2007)
    Tutkielmani käsittelee kaunokirjallisuuden suomentamisessa ilmeneviä sanastollisia käännösongelmia. Lähestymistapa on empiirinen. Tarkoitukseni on havainnoida ja pohtia, millaisia vaikeuksia kaunokirjallisuuden kääntäjä tapaa matkallaan kohti sujuvaa kerrontaa, sekä kuvailla ongelmien ratkaisuprosesseja. Tutkimusmateriaalina sovellan Dar ja Doncovan romaanin Prognoz gadostej na zavtra (2002) neljää ensimmäistä lukua ja niistä valmistamaani suomennosta Huomenna luvassa ikävyyksiä. Käsittelen teoksen suomentamista keskittyen sanaston, idiomaattisten ilmausten ja sanaleikkien aiheuttamiin käännösongelmiin. Menetelmänä on esitellä käännösprosessissa ilmenneitä ongelmakohtia sekä niihin kehiteltyjä ratkaisuja. Teoreettinen viitekehys, johon käännösratkaisuni perustuvat, koostuu pääasiassa Reissin ja Vermeerin skoposteoriasta sekä Nordin siihen tekemistä lisäyksistä. Käännösstrategian valinnassa olen käyttänyt apuvälineenä myös kirjallisuudentutkimuksen odotushorisontti-käsitettä. Työn aikana havaitsin, että kääntäjän työssään kohtaamat ongelmat ovat erittäin vaihtelevia ja niihin kehitettävät ratkaisut vaativat taitoa ja monipuolisuutta. Hyvin pohdittu ja huolellisesti valmisteltu käännösstrategia auttaa kääntäjää ratkaisujen teossa. Kulttuurisidonnaiset käännösongelmat vaativat kääntäjältä laajaa tietopohjaa lähtökulttuurista sekä hyviä tiedonhakutaitoja, ratkaisujen on oltava luovia ja kekseliäitä, sillä valmiita ratkaisuja ei ole olemassa. Ratkaisujen kehittelyssä on otettava huomioon, että ilmaus on adekvaattinen lause- ja virkeyhteyden lisäksi myös koko tekstin rakenteessa. Doncovan tuotanto oli kiinnostava tutkimuskohde kirjojen elävän kielenkäytön ja arjen kuvauksen takia. Jatkossa tutkimusta voisi keskittää tarkemmin johonkin tässä työssä tutkituista aloista tai tutkia esimerkiksi puhekielen konventioeroja. Doncovan tuotanto voisi tarjota kiinnostavaa tutkimusmateriaalia myös muiden alojen, esimerkiksi yhteiskuntatieteen, tutkijoille.
  • Meriläinen, Helena (2015)
    Tutkimuksessa tarkastellaan erikois- ja harrasterippikouluja. Rippikoulu on suomessa suosittu ilmiö nuorten keskuudessa ja se tavoittaakin vuosittain yli 80 prosenttia 15-vuotiaista nuorista. Miten on erikois- ja harrasterippikoulujen laita, joita voidaan pitää varsin suomalaisena ilmiönä. Tutkimukseen osallistui nuoria yhdeksästä erilaisesta erikois- ja harrasterippikoulusta. Tutkimus on kvantitatiivinen ja kaikkiaan likemmäs sadan rippikoululaisen vastauksia on pyritty tulkitsemaan erilaisilla summamuuttujilla SPSS-ohjelman avulla sekä käyttäen heidän antamiaan avoimia vastauksia. Tutkimukseen osallistui myös näihin rippikouluihin menneiden nuorten huoltajia, jotka antoivat hyvän käsityksen huoltajien roolista rippikoulussa ja heidän tyytyväisyydestään rippikouluun. Tutkimusta lähdettiin käsittelemään kolmen tutkimuskysymyksen kautta: 1. Mitkä olivat rippikoululaisten motiivit ja syyt käydä harrasterippikoulu? 2. Miten tyytyväisiä rippikoululaiset olivat käymäänsä leiriin? 3. Miten rippikoululaisten huoltajat suhtautuivat nuorensa valitsemaan harrasterippikouluun, sekä miten tyytyväisiä he olivat leiriin? Tulokset olivat kattavia ja leirien suhteen vastauksissa oli eroja. Nuorten vastauksissa korostui äärettömän paljon se, että nuoret eivät halunneet käydä rippikoulua omassa seurakunnassaan syystä tai toisesta. Nuoret kokivat myös tärkeäksi sen, että leirien aikana sai harrastaa omaa lajia ja oppia paljon uutta uusien lajivalmentajien avulla tai uusissa olosuhteissa. Tutustuminen uusiin samanhenkisiin leiritovereihin koettiin myös erittäin tärkeäksi. Pääasiassa nuoret olivat tyytyväisiä valitsemaansa leiriin, vaikka joihinkin asioihin leireillä ei oltu niin tyytyväisiä. Joskus tutustuminen uusiin kavereihin oli koettu vaikeaksi ja joskus leirin henki koettiin liian sisäänpäin kääntyneeksi. Myös konkreettiset asiat, kuten ruoka ja opetustilat saivat palautetta niin hyvässä kuin huonossa. Nuoret kärsivät myös monilla leireillä jatkuvasta väsymyksestä liian kiireisten leiripäivien takia. Huoltajat olivat nuorten lisäksi pääasiassa tyytyväisiä nuorensa valitsemaan leiriin, mutta antoivat palautetta joissain tapauksissa huonosta informaatiosta ja liian kalliista leiristä. Aihetta ei ole tutkittu aiemmin, joten tämän tyyppinen tutkimus oli aiheellinen rippikoulututkimuksen kentällä. Erikois- ja harrasterippikouluissa on paljon hyvää, mutta myös paljon kehitettävää. Tärkeää olisi, että seurakunnat, joiden alueella erikois- ja harrasterippikouluja järjestetään, näkisivät leirit ennen kaikkea voimavarana eikä taakkana. Tutkimuksen lopputulos on se, että erikois- ja harrasterippikouluilla on vahva asema suomalaisen rippikoulun kentällä.
  • Manavakun, Nopparat (2014)
    The eucalyptus has recently become important to the timber supply in Thailand, especially for the pulp industry. The demand for raw material is continuously increasing, but the harvesting techniques continue to rely on old-fashioned methods of harvesting, which are motor-manual and labour-intensive operations. These harvesting operations typically provide relatively low productivity and are time consuming. This study addressed the timber harvesting potential in Thailand: the average productivity, which tasks are ineffective work phases, and how the work performance can be improved. Therefore, the study was conducted to comprehend the existing timber harvesting systems as a whole, to compare the alternatives and to explore improvements in forest harvesting systems in Thailand through work study, working postures analysis, and simulation. Work study allowed the researcher to understand in detail the conventional harvesting systems and obtain information regarding work activities and time allocations. Harmful tasks and awkward working postures were evaluated by working posture analysis. Simulation allowed the researcher to examine the impact of changing harvesting systems. The study confirmed that motor-manual operations have a rather low production rate compared to intermediate and fully mechanized harvesting techniques, which are applied in other parts of the world. The most unproductive work phase is cross-cutting, and further research should pay attention to this work phase. According to the working postures analysis, the most problematic working postures found for manual tasks included stacking, delimbing, and loading. Simulation findings suggested that reorganization of job sequences is one major possibility for improving productivity. Log length and tree size also have a significant effect on overall productivity. Further research should consider enhancing the system with partial mechanization, such as farm tractors, skidders and multi-tree-handling harvesters. Education and training are also important measures to increase not only work performance, but also to improve work safety.
  • Jylhä, Paula (2011)
    The present study evaluates the feasibility of undelimbed Scots pine (Pinus sylvestris L.) for integrated production of pulp and energy in a kraft pulp mill from the technical, economic and environmental points of view, focusing on the potential of bundle harvesting. The feasibility of tree sections for pulp production was tested by conducting an industrial wood-handling experiment, laboratory cooking and bleaching trials, using conventional small-diameter Scots pine pulpwood as a reference. These trials showed that undelimbed Scots pine sections can be processed in favourable conditions as a blend with conventional small-diameter pulpwood without reducing the pulp quality. However, fibre losses at various phases of the process may increase when using undelimbed material. In the economic evaluation, both pulp production and wood procurement costs were considered, using the relative wood paying capability of a kraft pulp mill as a determinant. The calculations were made for three Scots pine first-thinning stands with the breast-height diameter of the removal (6 12 cm) as the main distinctive factor. The supply chains included in the comparison were based on cut-to-length harvesting, whole-tree harvesting and bundle harvesting (whole-tree bundling). With the current ratio of pulp and energy prices, the wood paying capability declines with an increase in the proportion of the energy fraction of the raw material. The supply system based on the cut-to-length method was the most efficient option, resulting in the highest residual value at stump in most cases. A decline in the pulp price and an increase in the energy price improved the competitiveness of the whole-tree systems. With short truck transportation distances and low pulp prices, however, the harvesting of loose whole trees can result in higher residual value at stump in small-diameter stands. While savings in transportation costs did not compensate for the high cutting and compaction costs by the second prototype of the bundle harvester, an increase in transportation distances improved its competitiveness. Since harvesting undelimbed assortments increases nutrient export from the site, which can affect soil productivity, the whole-tree alternatives included in the present study cannot be recommended on infertile peatlands and mineral soils. The harvesting of loose whole trees or bundled whole trees implies a reduction in protective logging residues and an increase in site traffic or payloads. These factors increase the risk of soil damage, especially on peat soils with poor bearing capacity. Within the wood procurement parameters which were examined, the CO2 emissions of the supply systems varied from 13 27 kg m3. Compaction of whole trees into bundles reduced emissions from transportation by 30 39%, but these reductions were insufficient to compensate for the increased emissions from cutting and compaction.
  • Laitinen, Venla (2014)
    Fenyyliketonuria, LCHAD-puutos, MCAD-puutos, propionihappovirtsaisuus, perinnöllinen fruktoosi-intoleranssi sekä 21-hydroksylaasin puute ovat kaikki harvinaisia perinnöllisiä aineenvaihduntasairauksia, jotka ilmenevät vastasyntyneisyyskaudella tai varhaislapsuudessa ja jotka hoitamattomina voivat olla seurauksiltaan kohtalokkaita. Tutkimuksessa määritettiin näiden sairauksien taustalla olevien geenien (PAH, HADHA, ACADM, PCCA ja PCCB, ALDOB sekä CYP21A2) kaikkien yhden emäksen mutaatioiden kantajatiheys suomalaisissa. Laajuudeltaan vastaavanlaista määritystä ei ole aiemmin tehty. Aineistona oli 64:lle näiden sairauksien suhteen terveelle potilaalle ajettu eksomianalyysi, jonka kaikki yhden emäksen mutaatiot oli alustavasti analysoitu ja koottu Excel-taulukoihin. Kaikki tutkittavien geenien mutaatiot koottiin erillisiin taulukoihin ja analysoitiin manuaalisesti vertaamalla NCBI:n geenipankin tietoihin. Kantajatiheyksiksi saatiin fenyyliketonurialle alle 1 : 64, LCHAD-puutokselle 1 : 64, MCAD-puutokselle 1 : 64, propionihappovirtsaisuudelle 1 : 64, fruktoosi-intoleranssille yhteensä 1 : 32 sekä 21-hydroksylaasin puutteelle 1 : 64. Tuloksia voidaan jatkossa käyttää apuna määritettäessä tarvetta laajentaa vastasyntyneiden seulontaa.