Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 614-633 of 25619
  • Sauli, Hanna (2007)
    Tutkimus tarkastelee Yhdysvaltojen vastustamien päätöslauselmien määrän kasvua YK:n yleiskokouksessa vuosina 1995–2006. Yhdysvallat kuuluu harvalukuiseen oppositioon valtaosassa äänestyksistä, ja usein se äänestää ainoana maana kaikkia muita YK:n jäsenvaltioita vastaan. Yhdysvaltojen kielteisten äänien määrä on kasvanut selvästi vuoden 2001 jälkeen, ja sen yksinäisten ei-äänten määrä on lisääntynyt erityisesti kahtena viime vuotena. Yhdysvaltojen erimielisyys on huomattavaa lähes kaikilla yleiskokouksen käsittelemillä aihealueilla, mutta ilmenee näkyvimmin aseistariisunta-, Lähi-itä- ja ihmisoikeuskysymyksissä. Havaintoja selittää Yhdysvaltojen sotilaallinen, taloudellinen ja poliittinen hegemonia, joka on mahdollistanut ehdotonta kansallista suvereniteettia ja vapautta kansainvälisistä rajoitteista painottavan aatesuuntauksen synnyn Yhdysvalloissa. Ideologia ilmenee aiempaa selvemmin nykyisen hallituksen politiikassa yleiskokouksessa ja johtaa monien kansainvälisten sitoumusten hylkäämiseen. Soft balancing -teorian mukaan muut maat koettavat todennäköisesti tasapainottaa Yhdysvaltojen hegemonista valta-asemaa ei-sotilaallisella yhteistyöllä, koska supervallan viime aikoina harjoittama politiikka uhkaa enemmistön etuja ja turvallisuutta. Pyrkimys vallan tasapainoon voisi ilmetä yleiskokouksessa yhteistyönä, joka on Yhdysvaltojen intressien vastaista, ja siten selittää osan Yhdysvaltojen kasvavasta erimielisyydestä. Kuitenkin yleiskokouksen agendaan sekä aseidenriisuntasektorin muihin kuin ydinaseisiin liittyviin päätöslauselmiin perustuva analyysi osoittaa, että tasapainopolitiikka on ollut vähäistä, eikä riitä selittämään Yhdysvaltojen ei-äänien lisääntymistä. Yhdysvallat on viime vuosina muuttanut kantaansa moniin päätöslauselmiin, joita ei ole suunnattu Yhdysvaltoja vastaan tai jotka se on aiemmin hyväksynyt. Analyysi pohjautuu YK:n äänestysrekisteriin, vuosittaisiin agendoihin ja päätöslauselmien sisältöön. Yhdysvaltojen poikkeavuus enemmistöstä, sitä toisinaan tukevien koalitioiden koko, ei-äänien määrä eri aihealueilla sekä muutokset agendan painopisteissä osoitetaan määrällisesti. Yksityiskohtaisempi aseidenriisuntasektorin tarkastelu arvioi tapaus tapaukselta, ovatko päätöslauselmat entistä suuremmassa ristiriidassa Yhdysvaltojen intresseihin nähden, tai onko muiden maiden kantojen muuttuminen voinut osittain aiheuttaa sen, että Yhdysvallat hylkää yhä useampia päätöslauselmia yksin tai pienenevissä koalitioissa.
  • Sauli, Hanna (2007)
    This study shows that rejections of resolutions by the United States have become increasingly common in the UN General Assembly between 1995 and 2006. The US finds itself in a small opposition in the majority of roll call votes, and often it is the sole country to vote no against the entire membership of the United Nations. The number of American rejections has grown considerably after 2001, and solitary negative votes have multiplied especially during the last two years. American dissidence is pervasive in most policy fields of the General Assembly, but much of the discord concerns disarmament, the Middle East and human rights. This study argues that American hegemony in the military, economic and political spheres has enabled the US leadership to embrace a doctrine that emphasizes unconditioned American sovereignty and freedom from international constraints. The ideology is conducive to the rejection of international commitments. It has boosted American dissidence in the General Assembly and is particularly manifest in the policy of the current government. The theory of soft balancing expects other states to engage in counteraction against the US, since the policy of the hegemonic power threatens their interests and security. Soft balancing could entail cooperation in the General Assembly that goes against American interests, and it could explain part of the American dissidence. Nevertheless, evidence concerning the agenda of the General Assembly and specifically resolutions in the non-nuclear disarmament sector suggests that soft balancing has taken place only on a small scale and does not explain the rapid growth of negative American votes. The US has recently adopted a negative stand towards many resolutions that are not directed against it or have previously received American approval. The analysis draws on the UN voting records, the yearly agendas and the content of the resolutions. The US deviance from the majority, the size of the coalitions that sometimes support American positions, the amount of negative votes in different issue areas, and changes in the composition of the agenda are presented numerically. A more detailed case-by-case dissection of changes in the disarmament sector evaluates whether the resolutions have grown more negative to American policy goals and whether position shifts by other states have partly caused the increasing loneliness of US stances.
  • Lehtinen, Vilja (Helsingin yliopisto, 2002)
    Vuosien 1830 ja 1924 välillä Yhdysvaltoihin muutti noin 35 miljoonaa eurooppalaista. Tämä niinkutsuttu "maahanmuuton vuosisata" päättyi varsin äkillisesti kun Yhdysvallat päätti rajoittaa maahanmuuttoa 1920-luvulla. Vuosina 1921 ja 1924 säädetyt lait asettivat kansallisuuteen perustuvat kiintiöt kaikille eurooppalaisille maahanmuuttajille; vuoden 1924 laki myös lopetti kokonaan japanilaisten maahanmuuton. Tämä työ tutkii näihin kiintiölakeihin johtanutta maahanmuuttajavastaisuuden kasvua sekä etenkin lakien ympärillä käytyä keskustelua. Pääpaino on kongressissa esitetyissä maahanmuuton vastaisissa argumenteissa. Nämä jakautuivat karkeasti ottaen kolmeen kategoriaan: maahanmuuton vastustajat sanoivat, että siirtolaisten vaikutus taloudelliseen tilanteeseen oli epäsuotuisa, siirtolaisten rodullinen ja kulttuurinen "laatu" oli huonontunut, ja siirtolaiset olivat radikaaleja ja bolshevismiin taipuvaisia. Erityistä huolta herätti maahanmuuttajien vaikutus Amerikan kulttuuriseen, rodulliseen ja poliittiseen yhtenäisyyteen. Huoli kansakunnan yhtenäisyydestä oli tulosta paitsi siirtolaisten määrästä myös amerikkalaisessa yhteiskunnassa tapahtuneista muutoksista. Erityisen tärkeitä olivat työväenliikkeen vaikutusvallan kasvu ja teollisuusjohtajien pyrkimys pysäyttää se. Maahanmuuttajien "bolshevismi" olikin käyttökelpoinen argumentti paitsi maahanmuuttajia myös amerikkalaisia työläisiä vastaan: teollisuusjohtajat painottivat että lakot ja työväenliike olivat tulosta siirtolaisten mukanaan tuomista "epäamerikkalaisista" ajatusmalleista, eivät yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudesta. Kongressin keskustelun lisäksi työssä käsitellään myös eri yhteiskunnallisten ryhmien ja vaikuttajien kantaa siirtolaisuuteen. Keskusteluun maahanmuutosta vaikuttivat etenkin eugenistit ja muut sosiaalitieteilijät, jotka väittivät itä- ja eteläeurooppalaisten olevan rodullisesti anglosakseja huonompia. Tämän väitteen vaikutusvaltaa lisäsivät yhteiskunnassa vallalla olleet ennakkoluulot, ja monet yhdistykset ja liikkeet (mm. Ku Klux Klan ja erilaiset isänmaalliset järjestöt) olivatkin tärkeitä rajoittamisen kannattajia. Keskustelu maahanmuutosta painottui ideologisiin ja tunteellisiin kysymyksiin, mutta rajoitusten taustalla oli myös konkreettisempia tekijöitä. Yhteiskunnan teollistuminen ja kaupungistuminen olivat pienentäneet siirtolaisista koituvaa taloudellista hyötyä: siirtolaisia ei enää tarvittu raivaamaan uusia viljelysmaita, kun taas tuotannon koneistuminen vähensi työvoiman tarvetta huomattavasti. Pitkän aikavälin taloudellisten tekijöiden roolin merkitys käy ilmeiseksi kun otetaan huomioon, että muut maahanmuuttomaat (esim. Kanada ja Australia) eivät juuri rajoittaneet siirtolaisuutta tänä aikana vaikka niissäkin esiintyi runsaasti rodullista ja kulttuurista maahanmuuttajavastaisuutta. Pääsyy rajoitusten vähäisyyteen näissä maissa oli juuri maahanmuuttajien tuoma taloudellinen hyöty, sekä teollisena työvoimana että maanviljelijöinä. Vaikka kiintiölakiehdotusten ympärillä käytiin kiivasta väittelyä, kongressi kuitenkin hyväksyi lait varsin suurella enemmistöllä. Siirtolaisia itseään lukuunottamatta varsin harvat näkivät lait haitallisina, kun taas useat erilaiset ryhmät katsoivat hyötyvänsä maahanmuuton rajoittamisesta. Avainsanat: siirtolaisuus, maahanmuutto, Yhdysvallat, 1920-luku, kiintiölait, maahanmuuton rajoittaminen
  • Larivaara, Pekka (2013)
    Vuosina 1917–1922 Suomeen tuli Venäjän vallankumouksen seurauksena kymmeniä tuhansia pakolaisia. Näitä pakolaisia alkuaikoina avusti taloudellisesti lähinnä Amerikan Punainen Risti. Toukokuussa 1921 amerikkalaisten luovuttaessa varastonsa Suomen valtiolle perustettiin Viipuriin kyseisiä varastoja hoitamaan Amerikan Punaisen Ristin Varastojen Toimikunta. Kyseinen toimikunta toimi helmikuuhun 1922 asti. Amerikan Punaisen Ristin Varastojen Toimikunta oli Suomen valtion ensimmäinen valtakunnallinen pakolaisten auttamiseen erikoistunut organisaatio. Tutkimuksessa selvitetään, mitkä seikat johtivat Amerikan Punaisen Ristin Varastojen Toimikunnan perustamiseen. Millaisia olivat toimikunnan tavoitteet, organisaatio, varastot ja toiminta? Millaisena toimikunnan työ näyttäytyi pakolaisten näkökulmasta? Miten toimikunta onnistui tehtävässään ja miksi se lakkautettiin? Tutkimuksen päälähteinä ovat Valtion Pakolaisavustuskeskuksen arkiston keskuskanslian ja sisäasiainministeriön arkistot Kansallisarkistossa. Lähteinä käytetään myös aiempia tutkimuksia ajan kokonaiskuvan ja Suomen varhaisen pakolaispolitiikan hahmottamisessa. Käytetty tutkimusmetodi on historiantutkimuksen lähdekritiikki eli alkuperäislähteiden ja muiden lähteiden kriittinen analysointi. Vasta itsenäistyneessä Suomessa oli enimmillään 33 000 pakolaista Venäjältä. Pakolaiset olivat inkeriläisiä, karjalaisia ja venäläisiä. Amerikan Punaisen Ristin Varastojen Toimikunta oli Suomessa yhdeksän kuukauden toimintansa ajan keskeinen tekijä maassa olevien tuhansien pakolaisten elintarvikehuollon turvaamisessa. Amerikan Punaisen Ristin luovuttaessa varastonsa Suomen valtiolle toukokuussa 1921 oli heidän toiveenaan varastojen jakaminen n. 2,5 kuukaudessa pakolaisille. Sisäasiainministeriön ohjeista toimikunta kuitenkin kiristi avustamisen reunaehtoja siten, että amerikkalaisten luovuttamat varastot kestivät huomattavasti pitempään. Vasta Vienan Karjalasta helmikuussa 1922 tullut suuri pakolaisvyöry pakotti Suomen valtion ottamaan keskeisemmän roolin pakolaishuollon rahoittamisessa. Amerikan Punaisen Ristin Varastojen Toimikunta toimi sisällissodan runtelemassa, köyhässä ja pahoin velkaantuneessa maassa pakolaishuollon keskeisenä turvaajana. Toimikunta kokosi ensimmäisenä hajanaiset avustusjärjestöt toimivaltansa alle. Tehtävässä auttoi Amerikan Punaisen Ristin luoma laaja elintarvikkeiden ja vaatteiden jakeluverkosto. Toimikunnan henkilöstö koostui eri pakolaisryhmistä tulleista ja suomalaisista vaivaishoidon ammattilaisista. Toimikunta joutui toimimaan hankalassa valintatilanteessa. Toimikuntaa säätelivät tiukkaan taloudenpitoon kehottavat sisäasiainministeriön ohjeistukset. Toisaalta Suomessa olevien pakolaisten olosuhteiden kurjuus ja inhimillinen hätä saivat toimikunnan tekemään parhaansa pakolaisten auttamiseksi. Tuon ajan oloissa toimikunnan voi katsoa täyttäneen tehtävänsä hyvin. Toimikunta oli yhtäältä säästeliäs viranomainen ja toisaalta merkittävä pakolaisten auttaja.
  • Multamäki, Sirkka (1969)
  • Jönsson-Korhola, Hannele (1989)
  • Tiusanen, Otto (2014)
    Barack Obaman ensimmäisellä presidenttikaudella kongressissa hyväksyttiin sairausvakuutusreformi, johon sisältyi melkein universaali terveydenhoito maan kansalaisille sekä paljon muita asioita, kuten muutoksia senioriväestölle tärkeään Medicare-ohjelmaan ja vähävaraisten ihmisten sairaanhoitokuluja maksavan Medicaid-ohjelman laajennus. Universaalin sairausvakuutuksen tavoitetta oli ajettu liberaalien demokraattien piirissä jo pitkään ja vuoden 2010 maaliskuussa se siis toteutui. Pro gradu -tutkielmassa tehdään analyysi reformilakien hyväksymiseen johtaneista tärkeimmistä maaliskuun kongressidebateista. Puheet on haettu arvovaltaisesta Congressional record -tietokannasta ja useimmat niistä on myös katsottu videotallenteina. Puheenvuoroja on mielekästä analysoida käyttäen hyväksi tietoja niiden pitohetkellä vallinneesta poliittisesta ja yhteiskunnallisesta tilanteesta sekä puhetilanteessa vaikuttaneista käytännön seikoista, kuten kongressin säännöistä. Tutkimuskirjallisuuteen kuuluu teoksia Yhdysvaltojen politiikasta, maan sairausvakuutusjärjestelmästä sekä kongressin toimintatavoista. On tarkoitus saada selville, miksi kongressiedustajien kielenkäyttö oli sellaista kuin oli. Tällainen metodologia on lähellä sitä ajatustapaa, joka aukenee Quentin Skinnerin kirjoituksista. Toinen metodinen linja on perinteisempi retoriikan analyysi eli puheissa käytettyjen retoristen keinojen pohtiminen. Keskustelussa oli kaksi laajempaa aihepiiriä, talous ja jonkinlainen kansallinen jatkuvuus. Republikaanit onnistuivat esittämään lakipaketin vaikutuksen hyvin negatiiviseksi osavaltioiden ja liittovaltion taloudelle sekä pelottelemaan yleisöä lain myötä kansalaisille lankeavilla maksuvelvoitteilla. Republikaanit syyttivät samoin lakiprosessia epädemokraattiseksi. Lisäksi itse lakia kritisoitiin maan luonteen vastaiseksi sekä kansallisia perinteitä ja jatkuvuuksia rikkovaksi. Demokraatit yrittivät kiistää kaikki nämä väitteet ja todistella reformin olevan maan traditioiden mukainen ja lisäksi talousvaikutuksiltaan positiivinen. Molempien puolten puheissa oli yleensä nähtävissä oman puolueen linjan mukainen retoriikka, jossa toistui samoja standardimuotoisia ilmauksia. Ideologialtaan republikaanien puheet olivat kauttaaltaan konservatiivisia ja demokraattien puheissa oli paljon liberaalia ainesta. Republikaanisen puolueen kansanomainen tyyli näkyi puheissa joskus tietynlaisena populismina, demokraattien puheissa taas painotettiin usein keskiluokan asian ajamista. Keskiluokan korostamista on mahdollista selittää siten, että puolue oli profiloitunut niin paljon erityisryhmien asian ajajana, että se oli vieraannuttanut monia keskiluokkaisia kannattajia. Lisäksi vaikutusvaltainen teekutsuliike toi puheisiin oman lisänsä konservatisoimalla republikaanien retoriikkaa. Se sai myös molempien puolueiden edustajia sisällyttämään puheisiinsa viittauksia kansakunnan perustaviin dokumentteihin. Käytettyjen retoristen keinojen osalta tärkeässä asemassa olivat viattoman puolustus, metaforiset ilmaukset, auktoriteetteihin vetoaminen ja puhujakategoriat. Demokraatit kertoivat huonossa asemassa olevista ihmisistä ja esittivät, että laki tulisi auttamaan heitä. Metaforiset ilmaukset olivat tärkeitä, jotta tuli mahdolliseksi havainnollistaa abstrakteja asioita vertauksilla, kuten valtion velan kasvamisen vaarallisuutta republikaanien puolella. Auktoriteetteihin vetoaminen ja puhujakategoriat näkyivät siten, että puhujat vetosivat itsensä tai jonkun muun toimijan kantaan reformista antaen ymmärtää, että kyseisellä toimijalla olisi asiantuntemusta talousasioista tai terveydenhoidosta. Demokraatit olivat terveysdebatissa reaktiivisessa asemassa, eli pakotettuja vastaamaan republikaanien argumentteihin, koska he olivat viemässä läpi laajaa liberaalin sävyistä muutosta, jota vastaan oli voimakasta konservatiivista liikehdintää. Demokraattien tilanne oli hankala myös siksi, koska he joutuivat lepyttelemään Medicarensa puolesta pelkääviä seniorikansalaisia, jotka muodostivat voimakkaan äänestysblokin syksyllä 2010 tulossa olleissa vaaleissa. Terveysreformi ja kongressidebatti olivat poliittiselta merkitykseltään suuria ja nykyäänkin republikaaninen puolue on vahvasti sitoutunut kumoamaan lakipaketin. On siis mahdollista ajatella, että reformi ja siitä käyty debatti ovat historiallisesti lähellä. Niiden analyysi tarjoaakin avaimia nykypäivän yhdysvaltalaisen politiikan ymmärtämiseen.
  • Palola, Tuomas (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry, 2015)
    North American Laestadianism, also known as Apostolic Lutheranism, has been divided by schisms on several occasions, which in turn, have also had an effect on the development of schisms within the revivalist movement in Scandinavia. The revivalist movement s problematic history has been traditionally explained by members of the movement as being caused by the actions of individuals or different doctrines. No comprehensive, scientific study has examined the reasons behind the schisms. Those Laestadians who joined the revivalist movement in the original regions, from which they would later emigrate to North America, did not bring with them a monolithic dogmatic heritage. Into the doctrinal diversity of the Apostolic Lutheran melting pot were added the challenges brought forth by the movement s own independent free church status and Americanization. The revivalist movement s leadership in Fennoscandinavia attempted to guide the North American movement, without understanding the factors that were influencing its development. As a result, the leadership created additional conflicts, which precipitated a schism. The doctrinal views within this lay movement were not developed systematically, but rather situationally. The group formation was influenced by the fact that three different languages were spoken in the regions from which the immigrants departed: Finnish, Swedish and Norwegian. In addition to these languages, the immigrants adapted to English usage in North America. The assimilation process progressed at a different pace with different individuals and groups. Thus, they usually ended up having to respond to challenges without a vision, and as a result, the solutions were pragmatic. The chronologically uneven development of schisms in the revivalist movement s areas of influence in Scandinavia and North America also created a situation in which not all of the groups found a corresponding group on the other continent. This factor caused more tension within the movement. The aforementioned factors shaped from Apostolic Lutheranism, in terms of its identity, practices, organization, doctrinal emphases and group formation, a distinctive form of Laestadianism, which maintained contact with the Old Country . This slowed down the pace of Americanization in Apostolic Lutheranism, more so than in other Finnish American churches, and stoked divisions within Laestadianism in Fennoscandinavia. Thus, Apostolic Lutheranism diverged from the general developmental trends of other immigrant churches. Keywords: Finnish immigration to North America, assimilation, laestadianism,laestadian schisms, the third use of the Law, confession
  • Hukki, Rauni (Helsingin yliopisto, 1952)
  • Holma, Paula (2011)
    Tiivistelmä ReferatAbstract Metabolomics is a rapidly growing research field that studies the response of biological systems to environmental factors, disease states and genetic modifications. It aims at measuring the complete set of endogenous metabolites, i.e. the metabolome, in a biological sample such as plasma or cells. Because metabolites are the intermediates and end products of biochemical reactions, metabolite compositions and metabolite levels in biological samples can provide a wealth of information on on-going processes in a living system. Due to the complexity of the metabolome, metabolomic analysis poses a challenge to analytical chemistry. Adequate sample preparation is critical to accurate and reproducible analysis, and the analytical techniques must have high resolution and sensitivity to allow detection of as many metabolites as possible. Furthermore, as the information contained in the metabolome is immense, the data set collected from metabolomic studies is very large. In order to extract the relevant information from such large data sets, efficient data processing and multivariate data analysis methods are needed. In the research presented in this thesis, metabolomics was used to study mechanisms of polymeric gene delivery to retinal pigment epithelial (RPE) cells. The aim of the study was to detect differences in metabolomic fingerprints between transfected cells and non-transfected controls, and thereafter to identify metabolites responsible for the discrimination. The plasmid pCMV-β was introduced into RPE cells using the vector polyethyleneimine (PEI). The samples were analyzed using high performance liquid chromatography (HPLC) and ultra performance liquid chromatography (UPLC) coupled to a triple quadrupole (QqQ) mass spectrometer (MS). The software MZmine was used for raw data processing and principal component analysis (PCA) was used in statistical data analysis. The results revealed differences in metabolomic fingerprints between transfected cells and non-transfected controls. However, reliable fingerprinting data could not be obtained because of low analysis repeatability. Therefore, no attempts were made to identify metabolites responsible for discrimination between sample groups. Repeatability and accuracy of analyses can be influenced by protocol optimization. However, in this study, optimization of analytical methods was hindered by the very small number of samples available for analysis. In conclusion, this study demonstrates that obtaining reliable fingerprinting data is technically demanding, and the protocols need to be thoroughly optimized in order to approach the goals of gaining information on mechanisms of gene delivery.
  • Laine, Pauli (Helsingin yliopisto, 2000)
  • Holi, Markus (Helsingin yliopisto, 2004)