Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 614-633 of 27948
  • Kangasluoma, Juha (2012)
    Uusien hiukkaslaskurien kehitys on luonut tarpeen tuottaa aerosoleja alle kahden nanometrin kokoluokassa. Kahden nanometrin kokoisten aerosolien tuottaminen ei ole uusi asia, mutta kyseisessä kokoluokassa esimerkiksi hiukkasten varaaminen ja epäpuhtaudet ovat merkittävässä roolissa. Sen vuoksi tämän työn mittauksissa on mukana myös massaspektrometri, jota ei aikaisemmin ole hyödynnetty hiukkaslaskurien kalibroinneissa. Tässä työssä tavoitteena oli tuottaa ja karakterisoida puhdas alle kahden nanometrin kokoinen aerosoli. Aerosolin tuottamiseen käytettiin uunia, kuumalankageneraattoria ja elektrosprayta. Elektrospraylla tuotetut hiukkaset olivat itsestään varattuja, muut tuotetut hiukkaset varattiin Am241 varaajalla. Liikkuvuusanalysaattori oli korkean resoluution Herrmann DMA (differential mobility analyzer), joka valitsee näytteestä halutun kokoiset hiukkaset ja sen resoluutio on noin 20. DMA:n jälkeen näyte johdettiin kolmelle mittalaitteelle, jotka mittasivat rinnakkain. Massaspektrometri, APi-TOF (atmospheric pressure interface, time of flight mass spectrometer) on hiukkasen lentoaikaa mittaava instrumentti, johon voidaan näyte johtaa suoraan ilmakehän paineesta. APi-TOF:n rinnalla mittasi elektrometri, joka mittaa näytteen kokonaisvarauksen, sekä PSM, joka oli mittausten kalibroitava instrumentti. Vaihtelemalla DMA:lla valittua liikkuvuutta saatiin selville hiukkasten pitoisuus, PSM:n havaintotehokkuus sekä massaspektri koon funktiona. Ammoniumsulfaatin kemialliseksi koostumukseksi määritettiin (HSO4)x(NH3)ySO4- ja (HSO4)x(NH3)yH3SO4+, natriumkloridin (NaCl)x(massa 106)yCl- ja (NaCl)x(massa 106)yNa+ ja volframioksidin H0-2WyOz(massa 88)0-2-. Positiivsen volframioksidin kemiallista koostumusta ei pystytty selvittämään. Positiivisesti varatut ammoniumsulfaatti, natriumkloridi ja volframioksidi olivat alle 1.5 nm:n koossa kontaminoituneet orgaanisilla yhdisteillä. Hopeanäytteestä tunnistettiin klusterit Agx-, missä x=7, 17, 19 ja Agy(massa 224)+ ja HAgy(massa 224)+. y on pariton kun klusterissa ei ole vetyä ja parillinen vedyn kanssa. Hopeaspektri oli kuitenkin pääosin kontaminoitunut hopean ja orgaanisten epäpuhtauksien klustereilla. PSM:n leikkausrajoiksi määritettiin 1.3, 1.6, 1.7, ja 1.7 nm:a negatiiviselle natriumkloridille, ammoniumsulfaattille, volframioksidille ja hopealle vastaavasti. Kaikkien positiivisten orgaanisten näytteiden leikkausraja oli noin 1.8 nm.
  • Kontkanen, Jenni (2012)
    Uusien hiukkasten muodostuminen on merkittävä prosessi, jossa neutraalit klusterit ovat todennäköisesti tärkeässä roolissa. Tässä työssä tarkastellaan alle 2 nm:n kokoisten neutraalien klusterien pitoisuuksia ja niihin vaikuttaneita tekijöitä vuoden 2011 maalis-toukokuussa Hyytiälässä. Asemalla mitattiin tuolloin kaikkien klusterien kokojakaumaa hiukkaskoonsuurentajalla (PSM), varattujen klusterien kokojakaumaa ilman neutraalien klusterien ja ionien spektrometrillä (NAIS) sekä useita meteorologisia suureita ja kaasujen pitoisuuksia. Mittauksista määritettiin neutraalien, varattujen ja ioni-ioni-rekombinaatiossa muodostuneiden klusterien pitoisuudet kuudessa kokoluokassa (0,9–1,1 nm, 1,1–1,3 nm, 1,3–1,5 nm, 1,5–1,7 nm, 1,7–1,9 nm ja 1,9–2,1 nm). Klusterien kokonaispitoisuuden mediaani välillä 0,9–2,1 nm oli noin 4850 cm^-3. Eri kokoluokkia tarkastellessa pitoisuuden havaittiin laskeneen klusterikoon kasvaessa. Neutraalit klusterit dominoivat kaikkia kokoluokkia etenkin hiukkasmuodostuksen aikaan. Tämä viittaa neutraalien nukleaatiomekanismien olevan Hyytiälässä ionivälitteisiä mekanismeja tärkeämpiä. Neutraalien klusterien pitoisuus vaihteli voimakkaammin kuin ionien ja rekombinaatiotuotteiden pitoisuudet; maksimissaan se oli hiukkasmuodostus- eli eventtipäivien keskipäivällä. Pienimmässä kokoluokassa klusteripitoisuus oli ei-eventtipäivinä samansuuruinen kuin eventtipäivinä, mutta suurimmissa kokoluokissa pitoisuudet olivat ei-eventtipäivinä matalampia. Niinpä on todennäköistä, että suurimpien kokoluokkien klusterit osallistuvat hiukkasmuodostukseen, mutta pienimmän kokoluokan klusterit eivät osallistu. Hiukkasmuodostuksen aikaan UV-säteily ja lämpötila korreloivat pienimpien ja suurimpien kokoluokkien neutraalien klusterien kanssa positiivisesti ja suhteellinen kosteus ja potentiaalilämpötilan gradientti negatiivisesti. Vesihöyrypitoisuus korreloi klusteripitoisuuden kanssa positiivisesti pienimmässä kokoluokassa ja negatiivisesti suurimmissa kokoluokissa. Pienimpien kokoluokkien klusterit korreloivat positiivisesti kondensaationielun kanssa. Eri kaasuista klusteripitoisuuden kanssa voimakkaimmin korreloi rikkihappo; korrelaatio oli voimakasta etenkin hiukkasmuodostuksen aikaan suurimmissa kokoluokissa (korrelaatiokerroin oli noin 0,6–0,7). Ammoniakki- ja otsonipitoisuuden kanssa korrelaatio oli heikompaa. Metanoli- ja monoterpeenipitoisuudet korreloivat klusteripitoisuuden kanssa positiivisesti pienimmissä kokoluokissa ja kaasupitoisuuksien kertominen UV-säteilyllä vahvisti korrelaatioita.
  • Hännikäinen, Timo (1993)
  • Haveri, Petteri (2008)
    Hydropower is one of the most important sources of electricity in Finland and in the Nordic countries. It is studied in this work how the water resources are allocated under perfect competition and in a monopoly. The question is considered from the viewpoints of a planner and a producer. A number of alternative models to model and plan the use of water resources are presented. The first chapters present shortly how the electricity is generated and consumed in Finland and in the Nordic countries. Furthermore it is given an overview on the transmission and distribution systems of electricity. The reader gets also an idea how a hydro power plant is operated. In the following chapters the planner’s solution is presented and how the water resources get allocated under perfect competition and in monopoly. The planner’s solution is studied with the help of two models. The first model is a simple two-period model and the second model a costs minimizing model. The solution under perfect competition is first analyzed with a two-period model and then with a more realistic multi-period model. In the chapter of monopoly the behaviour of private and public monopolies are analyzed with the help of two-period model. At the end a novel model is presented. With this model the opportunities to abuse market power are eliminated. Also the problems and justifications of wind fall taxation are considered from a juridical and an economic viewpoint. The following aspects of the different market structures are considered: price formation, market power, efficiency and welfare distribution. The theoretical results are compared with studies and analysis about the Nordic power markets.
  • Haveri, Petteri (2008)
    Vesivoima on merkittävässä asemassa Suomen ja muiden Pohjoismaiden sähköntuotannossa. Tässä työssä tutkitaan, miten vesiresurssit jakautuvat täydellisen kilpailun vallitessa ja monopolitilanteessa. Kysymystä tarkastellaan suunnittelijan ja tuottajan näkökulmasta. Työssä esitellään vaihtoehtoisia malleja, joilla vesiresurssien käyttöä voi mallintaa ja suunnitella. Ensimmäisissä luvuissa esitellään lyhyesti sähkön tuotanto- ja kulutusrakennetta Suomessa sekä Pohjoismaissa. Lisäksi luodaan katsaus sähkönsiirtojärjestelmään ja siihen, miten vesivoimala toimii. Seuraavissa luvuissa analysoidaan suunnittelijan ratkaisua sekä vesivarojen käyttöä täydellisen kilpailun vallitessa ja monopolitilanteessa. Suunnittelijan ratkaisua tutkitaan kahden mallin avulla. Ensin yksinkertaisen kahden periodin mallin avulla, ja sitten sähköntuotantokustannusten minimointiin perustuvan mallin avulla. Täydellisen kilpailun hinnanottajan käyttäytymistä tarkastellaan ensin kahden periodin mallilla, jonka jälkeen esitellään realistisempi multiperiodimalli. Monopoliluvussa käydään läpi yksityisen ja julkisen monopolin käyttäytyminen kahden periodin mallilla. Lopuksi esitellään uusi malli, jolla vesivoiman tuottajien markkinavoimaa voi pienentää, ja tarkastellaan wind fall -verotukseen liittyviä perusteluja ja ongelmia oikeustieteellisestä ja taloustieteellisestä näkökulmasta. Ratkaisuja tutkitaan tehokkuuden, hinnanmuodostuksen, hyvinvoinnin jakautumisen ja markkinavoiman kannalta. Teoreettisia tuloksia arvioidaan ja kommentoidaan vertaamalla niitä pohjoismaisia markkinoita koskeviin tutkimustuloksiin ja analyyseihin.
  • Hartikainen, Hanna (Helsingfors universitet, 2012)
    The environmental impacts of food production and consumption are substantial, and therefore, it’s important that their impacts are investigated and communicated. Life cycle assessment (LCA) is one promising method to assess the environmental impacts of products, like food products. It’s a process to assess products' environmental impacts through their life-cycle, and it’s used, for example, in policy making, companies’ strategic decision making and when communicating products’ environmental impacts. LCA is used actively nowadays, for example, over the past year few Finnish food companies have decided to calculate and communicate their products’ carbon footprints using LCA. LCA methodology has clearly developed during the past decades. However, there isn’t a shared view on all of the methodological issues. In fact, one essential methodological challenge is allocation situation. In allocation situation all inputs and outputs, such as, green house gas emissions produced in the product system are to be distributed between the studied product and its co-products. For instance, when the studied product is milk it should be determined how the inputs and outputs produced in the dairy cattle farm are to be divided between the farm’s products: beef and raw milk. Furthermore, in the dairy factory it needs to be decided how the inputs and outputs are to be divided between the further processed milk and other dairy products produced in the factory. The aim of the thesis is to investigate the allocation situations in the LCAs of food, as well as, to present, compare and find weaknesses and strengths of different ways of handling allocation situations and ways of guiding them. This is done in a literature study and in a LCA case-study made for Finnish farmed rainbow trout. It was calculated that the choice of how to handle the allocation situation has a major impact on the environmental impacts directed to the product under investigation. For example, climate change impacts and eutrophication of water bodies caused by production of a trout fillet can halve or double depending on the choice of the allocation method. Several different allocation methods were indentified, including ways to avoid allocation and ways to allocate the inputs and outputs, for instance, on the basis of the products' prices. To improve the harmonization of food LCAs and to reduce subjectivity it is important that there is guidance when choosing the allocation method. However, the existing LCA guides investigated don’t give enough support for the allocation situations. They provide divergent instructions and recommendations; they aren’t very specific in the allocation instructions and they allow choosing almost any allocation method, and therefore there is clear need for more specific instructions. Thus, it is evident that there is need to discuss and agree on the suitability of allocation methods to be used in LCAs of different food products. Also, because of the existing uncertainty one should be really careful when communicating exact environmental impacts, instead, one should consider presenting environmental impacts in a more coarse scale, for example, by presenting the scale of the results when using different allocation methods.
  • Verastegui Castro, Karla Lucia (Helsingin yliopisto, 2015)
    Genetic selection of broilers has produced heavier birds that grow faster, with consequent change in morphology and allometry (relative growth) of their body parts. Wooden Breast (WB) is a defect of the breast muscle that affects meat quality. Its cause is unknown, but heavy weight and/or rapid growth rate seem to be predetermining factors. The aim of this work was to study the differences in morphology and relative growth (allometry) between WB affected and unaffected birds. Random groups of a total of 350 male chickens of 5 hybrids were slaughtered at 7 different ages. Morphometric measurements of heart, liver, intestine, breast muscle, girth, coracoid, clavicle, keel and leg bones were analysed with a statistical software. Affected birds presented higher body weight, heavier, longer and thicker breasts and heavier livers than unaffected birds. On the other hand, unaffected birds presented longer legs, heavier intestines and hearts. Keel length, coracoid length and clavicle length did not present any difference between both groups. The comparison of allometric curves of affected and unaffected birds showed differences in almost all body parts, but the heart and liver. Clavicle was the only body part that presented a slower growth rate in unaffected birds, all the other body parts showed a higher growth rate. The relationship between breast thickness and clavicle, coracoid and keel lengths, had a great effect on the presentation of WB. Affected birds presented changes in morphology and growth, very similar to the ones caused by genetic selection. Genetic selection of broilers is very complex and dynamic and it may be possible that WB has several causes. It seems that one of them is the lack of support of the breast muscle, due to an impaired growth of its bone structure.
  • Toivakka, Svetlana (Helsingin yliopisto, 2015)
    The Finnish coloratura soprano Alma Fohström (1856-1936) was one of the most famous opera singers at the end of the 19th and early 20th centuries, a veritable prima donna. Her musical training was based on the Italian bel canto tradition; for her the coloratura style was easy. The singer’s range extended from a low ‘a’ to a high ‘f’ (a–f3). Alma Fohström’s repertoire included 40 opera roles of which Donizetti’s Lucia and Verdi’s Violetta and Gilda were her most successful. During her cosmopolitan career Alma Fohström established her name on four continents: Europe, Asia, North- and South America. She appeared at, amongst others, La Scala, Milan, London’s Covent Garden, the Vienna State Opera, the Kroll Opera in Berlin, the Teatro Imperial in Rio de Janeiro and the Teatro Colón in Buenos Aires. Alma Fohström visited the USA on two occasions and appeared in Washington at the White House as well as in many state capitals. During the 1888–1889 season she was the first Finnish prima donna to sing at the New York Metropolitan. The Imperial Bolshoi Opera in Moscow engaged her as a soloist from 1890 through to 1899. Following the end of her performing career she taught at the St. Petersburg, Berlin and Helsinki Conservatories. Old opera traditions are not just cherished, and new created, only in large and well-known opera houses. Fortunately impressions have remained also of those places, which have remained in their shadow. This study mainly examines Alma Fohström’s activities in these venues. In Alma Fohström’s case, by prima donna is meant her activities as a soloist in an opera company as well as her unique position as a celebrated singer in her own time. This study especially concentrates on Alma Fohström’s professional profile and comprises of three areas: the singer’s essential abilities, her supporting network and her status in society. In the analytical chapters she is compared with other well-known international prima donnas of her time such as Adelina Patti, Marchella Sembrich and Félia Litvinne and, in Finland, Emmy Achté. This study’s aim is to be a contribution to the music history of the performing arts and particularly the prima donna tradition. The thesis reconstructs Alma Fohström’s life work by examining it as an interaction on both a micro and macro level viewed from different perspectives. These perspectives are called micro-historical views, the focus of which are the Helsinki University Great Hall, and both the auditoria and behind the scenes of opera houses.
  • Salminen, Taina (Helsingfors universitet, 2012)
    Maisterintutkielman tavoitteena oli selvittää, millaiset valmiudet luopumis- ja aloitustuen saamiseksi asetetut ammattitaitovaatimukset antavat aloittavalle maatilayrittäjälle maatilan talouden pitoon ja tilan kehittämiseen liittyvissä asioissa. Tutkimuksella haluttiin myös selvittää, onko maatilayrittäjillä tarvetta liiketaloudelliselle lisäkoulutukselle sukupolvenvaihdoskoulutuksen jälkeen. Tutkielman teoriaosassa tarkasteltiin maatilayrittäjän liikkeenjohdollisia tehtäviä, liiketoiminta-alueita ja yrittäjän liiketoimintaosaamiseen vaikuttuvia tekijöitä. Tässä osassa kuvattiin myös maatalouden eri koulutusvaihtoehdot, joiden kautta aloittava maatilayrittäjä suorittaa hänelle määrätyn koulutusvelvoitteen. Tutkimuksen aineisto perustui helmi-maaliskuussa 2011 Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen toimesta postitettuun kyselylomakehaastatteluun. Se lähetettiin 290 maatilayrittäjälle. Nuo maatilayrittäjät olivat toteuttaneet sukupolvenvaihdoksen luopumistukijärjestelmän puitteissa vuosina 2005–2010 ja koulutusvelvoitteen mukaisesti suorittaneet 4-10 opintoviikkoa talousasioiden opiskelua. Kyselyyn saatiin vastaukset 88 viljelijältä, jolloin vastausprosentiksi muodostui 30. Aineiston analysointimenetelminä käytettiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokerrointa sekä Mann-Whitneyn U-testiä. Tutkimustulosten mukaan maatilayrittäjien osaaminen oli seitsemänportaisella Likertin asteikolla mitattuna kohtalainen tai melko hyvä maatalouspolitiikkaa, maatilan tuotantoa ja talouden pitoa sekä tilan kehittämisen ja kannattavuutta kuvaavissa teemoissa. Eri teemojen kysymyksistä muodostettuja summamuuttujia käytettiin analysoitaessa, miten yrittäjien kokema koulutus oli vaikuttanut heidän osaamiseensa. Koulutus oli vaikuttanut voimakkaasti etenkin verotuksen, maatilan talouden tulkitsemisen, tilan kehittämisen, investointien suunnittelun ja toimintojen kannattavuuden arvioinnin osaamiseen. Yrittäjien osaaminen ei kuitenkaan ollut riittävää maatilan kannattavuuden näkökulmasta. Viljelijöistä 70 prosenttia piti liiketaloudellisen lisäkoulutuksen järjestämistä tarpeellisena. Eniten lisäkoulutusta kaivattiin verotuksen, kirjanpidon, investointien suunnittelun, tilan kehittämisen ja kannattavuuslaskennan alalla.
  • Mehto, Artturi (2013)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka matematiikan opintonsa aloittava pääaineopiskelijat osaavat ratkaista Turun ammattikorkeakoulun suunnitteleman alkutestin tehtäviä, millaisia virheitä opiskelijat tekevät ja miten varmoja opiskelijat ovat omasta osaamisestaan. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, miten sukupuoli tai lukiomenestys vaikuttaa vastausvarmuuteen. Aiemmat tutkimuksen osoittavat, että ero osaamisessa sukupuolten välillä ei ole ollut suuri, mutta miehet ovat olleet itsevarmempia. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena syksyllä 2012 matematiikan opintoihin orientoivalla viikolla ennen varsinaisia yliopisto-opintoja ja tutkimuksen näyte koostui 124 matematiikan opiskelijasta. Testissä kysyttiin taustatietona opiskelijan aikaisemmista opinnoista, jonka lisäksi piti ratkaista 20 erilaista lukiotason tehtävää. Matematiikan opiskelijat menestyivät testissä yleisesti hyvin, mutta heikommin kuin teknillisen korkeakoulun opiskelijat, kun he tekivät saman testin vuonna 2002. Miehet ja naiset olivat keskimäärin melko samalla tasolla, mutta miehet olivat keskimäärin varmempia osaamisestaan. Aikaisempi lukiomenestys myös vaikutti vastausvarmuuteen siten, että ylioppilaskirjoituksissa arvosanan L saaneet olivat keskimäärin varmempia vastauksistaan kuin arvosanan E tai M saaneet. Myös lukion päättötodistuksesta arvosanan 10 olivat varmempia vastauksistaan kuin arvosanan 9, 8 tai 7. Kun opiskelijoiden yksittäisiä vastauksia tarkasteli, löytyi niistä monia mielenkiintoisia ja yllättäviä virheitä. Peruslaskutehtävissä oli monilla L:n opiskelijoilla ongelmia eikä trigonometria ollut monella hallussa. Ylioppilaskirjoituksissa sallittujen apuneuvojen käyttö näkyi opiskelijoiden osaamattomuudessa nyt, kun niitä ei ollut lupa käyttää.
  • Pakarinen, Iiris (1990)
  • Yletyinen, Anna Karoliina (2004)
    Tutkimus käsittelee sitä, miten Venezuelan presidentti Hugo Chávez Frías käyttää poliittisessa retoriikassaan hyväkseen usean eri Latinalaisen Amerikan maan kansallissankaria, 1800-luvun alun vapaustaistelijaa Simón Bolívaria. Lähtökohtanana ja hypoteesina on, että Chávez käyttää Bolívarin traditiota oman politiikkansa legitimoijana ja samalla esiintyäkseen itse Bolívarin aloittaman taistelun ainoana oikeana jatkajana. Tutkimus on tehty analysoimalla Chávezin puheita vuosilta 1999-2003. Tutkimus asettuu historian julkista käyttöä tutkivaan suuntaukseen, joka voimistui kansainvälisella tasolla kylmän sodan päättymisen jälkeen. Teoreettisena apuna on käytetty kulttuurihistorioitsija Hannu Salmen esittämää jakoa historian aktualisoitumisesta viiteen eri tyyppiin. Tämän jaon mukaan historia voidaan käsittää muistina, kokemuksena, käytäntöinä, artefakteina tai hyödykkeinä. Hugo Chávezin valinta Venezuelan presidentiksi vuonna 1998 katkaisi 1950-luvulta asti kestäneen poliittisen jatkumon, jossa Venezuelan presidentti valittiin aina kahden suurimman puolueen, AD:n tai COPEIn keskuudesta. 1980-luvulta lähtien Venezuelan politiikkaa alkoivat varjostaa useat korruptiotapaukset ja kansa alkoi olla tyytymätön AD:hin ja COPEIhin. Hugo Chávez valittiin presidentiksi pienten puolueiden muodostaman koalition, PP:n ehdokkaana, ja hän tarjosi uudenlaista poliittista ratkaisua, joka perustui perinteisiin, Simón Bolívarin oppeihin perustuviin arvoihin. Chávez nousi vastustamaan muun muassa edeltäjiensä harjoittamaa neoliberalistista talouspolitiikkaa ja kehitti bolivaarisen vallankumouksen käsitteen, joka käytännössä tarkoittaa koko Chávezin harjoittamaa politiikkaa kokonaisuudessaan. Tutkimuksen perusteella Chávez käyttää Bolívaria hyväkseen etenkin symbolisella tasolla. Chávezin poliittinen retoriikka kietoutuu bolivaarisen vallankumouksen käsitteen ympärille. Chávez ottaa Bolívar-traditiosta irti niitä seikkoja, jotka hyödyttävät Chávezia itseään, mutta toisaalta jättää muutamia itselleen epäedullisia huomioita pois. Chávez antaa kuulijoilleen kuvan, että hän on Bolívarin luonnollinen perillinen ja melkeinpä Bolívarin itsensä reinkarnaatio. Chávezin mukaan Bolívar on herännyt uudelleen henkiin Venezuelan politiikassa juuri Chávezin presidenttikaudella. Chávezin edeltäjien tulkinnat Bolívarista ovat siten mitättömiä. Chávez esittää Bolívarin erityisesti venezuelalaisena sankarina. Venezuela kansakuntana ja Chávez bolivaarisine vallankumouksineen ovat täten malliesimerkkejä muille Latinalaisen Amerikan valtioille, kun on kysymys Bolívarin tradition jatkamisesta. Vastustajiaan Chavez puolestaan vertaa oligarkiaksi, jonka edustajia vastaan jo Bolívar aikoinaan taisteli. Tutkimuksen perusteella historia on Chávezin poliittisessa retoriikassa läsnä muistina, käytäntöinä ja artefakteina. Menneisyyden hyödykkeistäminen ja menneisyys kokemuksena eivät puolestaan ole niin keskeisesti esillä. Tärkeimpinä alkuperäislähteinä tutkimuksessa on käytetty Hugo Chávezin Aló Presidente ja Cadena Nacional -puheita, jotka on poimittu pääasiassa venezuelalaisen tv-kanava Globovisiónin Internetsivuilta.
  • Iiskola, Marica (2008)
    Alpakat ja laamat ovat eteläamerikkalaisia kamelieläimiä. Alpakoiden ja laamojen suosio harrastus- ja seuraeläiminä on ollut kasvussa. Ensimmäiset alpakat tuotiin Suomeen vuonna 2002 ja ensimmäinen harrastuslaama vuonna 2004. Suomeen tuotiin vuosina 2002–2007 yhteensä 160 kamelieläintä. Eläimiä tuotiin pääasiassa EU-maista, mutta myös Chilestä. Elävien eläinten tuonnit muodostavat aina riskin uusien tarttuvien tautien maahantulolle. Tutkielman tavoitteena oli arvioida viranomaismääräysten riittävyys tarttuvien tautien riskien hallinnassa, ja saada käytännön ehdotus toimintatavoista kamelieläinten tuontien yhteydessä. Tutkielmassa tehtiin yleiskatsaus alpakoiden ja laamojen tarttuviiin tauteihin. Sen lisäksi selvitettiin voimassa olevat viranomaismääräykset sekä Eläintautien torjuntayhdistyksen suositukset kamelieläinten tuontien yhteydessä. Monet märehtijöiden taudinaiheuttajat voivat tarttua kamelieläimiin. Diagnostisten testien luotettavuuteen liittyy vielä paljon epävarmuustekijöitä, koska joudutaan turvautumaan naudoille kehitettyihin testeihin. Tutkielman johtopäätöksenä todettiin, että viranomaismääräykset eivät riitä monen taudin riskinhallinnassa. Suurimmat tuontiriskit arvioitiin liittyvän tuberkuloosiin, paratuberkuloosiin, BVD-tautiin, kasöösiin lymfadeniittiin ja loisiin. Eläintautien torjuntayhdistyksen ohjeistus todettiin pääsosin riittäväksi ja erittäin tarpeelliseksi.
  • Kanerva, Jari (omakustanne, 2010)
    The object of study in this thesis is Finnish skiing culture and Alpine skiing in particular from the point of view of ethnology. The objective is to clarify how, when, why and by what routes Alpine skiing found its way to Finland. What other phenomena did it bring forth? The objective is essentially linked to the diffusion of modern sports culture to Finland. The introduction of Alpine skiing to Finland took place at a time when skiing culture was changing: flat terrain skiing was abandoned in favour of cross-country skiing in the early decades of the 20th century, and new techniques and equipment made skiing a much more versatile sport. The time span of the study starts from the late 19th century and ends in the mid-20th century. The spatial focus is in Finland. People and communities formed through their actions are core elements in the study of sports and physical activity. Organizations tend to raise themselves into influential actors in the field of physical culture even if active individuals work in their background. Original archive documents and publications of sports organizations are central source material for this thesis, complemented by newspapers and sports magazines as well as photographs and films on early Alpine skiing in Finland. Ever since their beginning in the late 19th century skiing races in Finland had mostly taken place on flat terrain or sea ice. Skiing in broken cross-country terrain made its breakthrough in the 1920 s, at a time when modern skiing techniques were introduced in instruction manuals. In the late 1920 s the Finnish Women s Physical Education Association (SNLL) developed unconventional forms of pedagogical skiing instruction. They abandoned traditional Finnish flat terrain skiing and boldly looked for influences abroad, which caused friction between the leaders of the women s sports movement and the (male) leaders of the central skiing organization. SNLL was instrumental in launching winter tourism in Finnish Lapland in 1933. The Finnish Tourism Society, the State Railways and sports organizations worked in close co-operation to instigate a boom in tourism, which culminated in the inauguration of a tourist hotel at Pallastunturi hill in the winter of 1938. Following a Swedish model, fell-skiing was developed as a domestic counterpart to Alpine skiing as practiced in Central Europe. The first Finnish skiing resorts were built at sites of major cross-country skiing races. Inspired by the slope at Bad Grankulla health spa, the first slalom skiing races and fell-skiing, slalom enthusiasts began to look for purpose-built sites to practice turn technique. At first they would train in natural slopes but in the late 1930 s new slopes were cleared for slalom races and recreational skiing. The building of slopes and ski lifts and the emergence of organized slalom racing competitions gradually separated Alpine skiing from the old fell-skiing. After the Second World War fell-skiing was transformed into ski trekking on marked courses. At the same time Alpine skiing also parted ways with cross-country skiing to become a sport of its own. In the 1940 s and 1950 s Finnish Alpine skiing was almost exclusively a competitive sport. The specificity of Alpine skiing was enhanced by rapid development of equipment: the new skis, bindings and shoes could only be used going downhill.